Lakilaari
Ei ole helppoa eduskunnallakaan. Usein pitää päättää, ketä lainsäädännössä suojataan. Perintöasioissa on pitänyt päättää, annetaanko suojaa lapselle vai vanhemmalle. Kumpi sen suojan sai? Lue, niin tiedät.
Lakiosan käsite kuuluu perintö- ja testamenttioikeuteen. Ensisijainen oikeus vainajan perintöön on rintaperillisillä, siis lapsilla, lapsenlapsilla, lapsenlapsenlapsilla... sen mukaan, missä perillispolvessa perinnönjättäjän kuolinhetkellä eloa löytyy. Jos perinnönjättäjällä on yksi lapsi, hän saa koko perinnön. Mutta jos perinnönjättäjän kuollessa hänen lapsensa on kuollut, kuolleen lapsen tilalle perinnönsaajina tulevat hänen lapsensa eli perinnönjättäjän lapsenlapset. Lapsia, lapsenlapsia jne. nimitetään paitsi rintaperillisiksi myös alenevaa polvea oleviksi perillisiksi. Jos perinnönjättäjällä on useampia lapsia, he kukin saavat perinnöstä yhtä paljon. Kuitenkin ennen perinnön antamista suoritetaan ositus eli toteutetaan avio-oikeus sikäli kuin perinnönjättäjä oli avioliitossa ja sikäli kuin ei ollut avioehtosopimusta.
Otetaan esimerkki valaisemaan asiaa. Niina ja Niilo ovat keskenään avioliitossa, ja heillä on kaksi lasta, Pikkuniina ja Pikkuniilo. Niinan netto-omaisuus on 6 rahayksikköä, Niilon
8 rahayksikköä, esimerkiksi miljoonia. Niilon kuoleman jälkeen avio-oikeus toteutetaan osituksessa niin, että hänen kuolinpesältään menee Niinalle 1 rahayksikkö. Nyt kummallakin on 7, kuten olisi myös, jos olisi tullut kuoleman sijasta avioero. Mutta nyt tuli kuolema: siksi Niilon kuolinpesässä oleva jäljelle jäänyt 7 jaetaan perintönä. Lain mukaan Pikkuniina saa 3,50 ja Pikkuniilo saa 3,50 rahayksikköä. Mikäli Niina ja Niilo olisivat aikoinaan tehneet ja rekisteröineet maistraattiin avioehtosopimuksen, niin omaisuutta ei olisi heidän välillään tasattu. Silloin kummankin lapsen perintöosuus Niilon jälkeen olisi ollut 4 rahayksikköä.
Lakiosan käsite astuu kuvioihin mukaan silloin, kun vanhemmat ovat tehneet rintaperillisten perintöoikeuden sivuuttavan testamentin. Yleisesti aviopuolisot tekevät keskinäisen testamentin toinen toisensa hyväksi. Se voi olla joko omistusoikeustestamentti tai käyttö- eli hallintaoikeuden antava hallintatestamentti. Usein tehdään hallintatestamentti, koska omistusoikeustestamentti aiheuttaa leskelle perintöverovelvollisuuden, ja sitten kun leskikin kuolee, sama omaisuus tulee uudelleen perintöverotuksen kohteeksi. Hallintaoikeus antaa leskelle kuitenkin aika hyvän turvan: omaisuutta ei voi myydä eikä antaa velan vakuudeksi ilman omistajien (rintaperillisten) ja lesken yhteistä hyväksymistä. Toisaalta ilman testamenttiakin laissa annetaan leskelle yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon elinikäinen hallintaoikeus, sikäli kuin leski tuota oikeuttaan haluaa käyttää. Tämä asia kirjataan ensiksi kuolleen puolison jälkeen laadittavaan perukirjaan. Asumisoikeusrasite vähentää rintaperillisten perintöveron määrää. Hallintatestamentin osalta käy rintaperillisten hämmästykseksi ahdistavasti niin, että heistä tulee "virallispapereissa" omaisuuden omistaja. Tosiasiassa he eivät lesken hallintaoikeuden johdosta saa mitään muuta kuin perintöverolipun. Onneksi useimmiten käytännössä - toivottavasti - suoritetaan sen verran osittaista perinnönjakoa, että perintövero maksetaan kuolinpesän varoista. Tilanne johtuu siitä, että omistusoikeus siirtyy lain nojalla kuolemantapauksen johdosta eikä omaisuuden haltuunoton kautta.
Nyt palataan selvittämään lakiosaa. Jos on tehty rintaperillisten perintöoikeuden syrjäyttävä testamentti, rintaperillisillä on oikeus vaatia lakiosaa. Lakiosaoikeus on suuruudeltaan puolet perintöosan arvosta. Jos edellä esitetyssä esimerkissä Niina ja Niilo olisivat tehneet keskinäisen testamentin, kummankin lapsen lakiosa olisi 1,75 (perintöosa 3,50) sikäli kuin vanhempien välillä on avio-oikeus voimassa, tai 2 rahayksikköä (perintöosa 4), jos on tehty avioehtosopimus. Lakiosaa on vaadittava todisteellisesti määräajassa siltä, joka on saajana lakiosaoikeutta loukkaavassa testamentissa. Lakiosaperillisen on esitettävä vaatimuksensa kuudessa kuukaudessa testamentin tiedonsaannista.
Usein rintaperilliset syrjäyttävään keskinäiseen testamenttiin sisällytetään lauseke, jossa äiti ja isä toivovat, etteivät lapset vaatisi leskeksi jääneeltä vanhemmaltaan lakiosaansa. Usein testamenttiin lisätään perinteisesti edellä mainitun virkkeen jatkoksi: "Jos lakiosaa kuitenkin vaaditaan, on leskellä oikeus suorittaa lakiosa sitä vaativalle rintaperilliselle rahana." Tosin rahasuoritus on nykylain mukaan mahdollinen, vaikkei siitä olisi mainintaa, kunhan sitä ei ole testamentissa nimenomaisesti kielletty. Suorituksen on tapahduttava viimeistään perillisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa.
Jossakin määrin käytännössä noudatettaneen sellaista tapaa, että äiti ja isä laativat keskinäisen testamentin, kutsuvat (Tampereella käskevät) lapsensa kyläilemään, ja pyytävät heidän allekirjoituksiaan testamentin jälkeen lisätyn tekstin alle. Tekstissä lapset suostuvat siihen, että he hyväksyvät testamentin eivätkä tule vaatimaan lakiosaansa leskeksi jäävältä vanhemmaltaan. Tosin näin annettu lupaus sitoo vain moraalisesti. Sitoumus, jossa rintaperillinen lupaa olla vaatimatta lakiosaansa, sitoo laillisesti vasta sitten, kun se on annettu toisen vanhemman kuoleman jälkeen.
Lakiosaoikeudesta on eräitä poikkeuksia. Harvinainen tapaus on se, että tietyin edellytyksin lakiosaperillinen, siis rintaperillinen, voidaan poikkeuksellisesti tehdä perinnöttömäksi. Laissa olevan säännöksen mukaan kukaan ei voi saada perintöä tai testamenttia sen henkilön jälkeen, jonka kuoleman hän on tahallisesti aiheuttanut rikollisella teolla. Samoin on mahdollista määrätä silloin, jos perillinen on rikoksella syvästi loukannut perittävää taikka jos hän on syyllistynyt testamentin hävittämisen tai salaamiseen. Perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi myös silloin, kun perillinen jatkuvasti viettää "kunniatonta tai epäsiveellistä elämää". Tuo vuodelta 1889 oleva sanonta voisi nykyisin tarkoittaa esimerkiksi vaikea-asteista alkoholismia tai huumausaineriippuvuutta. Edellä mainituissa tapauksissa rintaperillisellä ei siis ole oikeutta edes lakiosaan eli hänet voidaan täysin syrjäyttää testamentilla. Testamentissa on silloin myös mainittava perinnöttömäksi määräämisen peruste.
Merkityksellisen poikkeuksen lakiosaoikeuteen aiheuttaa myös jo aikaisemmin mainittu lesken asumisoikeus. Leskellä on siis lakisääteinen oikeus pitää jakamattomana hallinnassaan aviopuolisoitten yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva asunto ja tavanmukainen asuinirtaimisto. Näin on siinä tapauksessa, että leskellä ei ole omistuksessaan muuta soveliasta asuntoa. Mikäli kuolinpesässä ei ole paljoakaan muuta omaisuutta kuin asunto ja asuinirtaimisto, lapset jäävät ilman lakiosaansa. Tuollainen tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen tässä rakkaassa kalliin asumisen maassamme.
Oli niin raskasta tekstiä, että tarvitaan loppukevennys. Otan sen filologisen viisauden puolelta: on varma asia, että satakieli ei ole ruotsiksi hundratunga eikä hundraspråk, ja yhtä varmaa on, ettei lakiosa ole lagdel tai lagroll. Lakiosaksi arvoin ruotsinkielisen sanan en laglott. Tuli siis todistetuksi, että maksimaalisen raskasmielisen olon saa aikaan väkisin keventämällä.
Seuraavaan laarilliseen asti kuvaruutukuulumisiin ensi kuun alussa voimaan tulevan uuden asunto-osakeyhtiölain merkeissä! - Ai niin, ettei rakkaan lukijani mieli jäisi painuksiin, sanon sen satakielenkin ruåtsinnåksen: en näktergal. Siellä täällä satakielet vielä hetken laulavat kaunis- ja monikielisesti. Toivottavasti saat tilaisuuden kuulla. Lycka till!
Perinnöstä ja lapsen lakiosasta
Lisätty: 10.6.2010Lakiosan käsite kuuluu perintö- ja testamenttioikeuteen. Ensisijainen oikeus vainajan perintöön on rintaperillisillä, siis lapsilla, lapsenlapsilla, lapsenlapsenlapsilla... sen mukaan, missä perillispolvessa perinnönjättäjän kuolinhetkellä eloa löytyy. Jos perinnönjättäjällä on yksi lapsi, hän saa koko perinnön. Mutta jos perinnönjättäjän kuollessa hänen lapsensa on kuollut, kuolleen lapsen tilalle perinnönsaajina tulevat hänen lapsensa eli perinnönjättäjän lapsenlapset. Lapsia, lapsenlapsia jne. nimitetään paitsi rintaperillisiksi myös alenevaa polvea oleviksi perillisiksi. Jos perinnönjättäjällä on useampia lapsia, he kukin saavat perinnöstä yhtä paljon. Kuitenkin ennen perinnön antamista suoritetaan ositus eli toteutetaan avio-oikeus sikäli kuin perinnönjättäjä oli avioliitossa ja sikäli kuin ei ollut avioehtosopimusta.
Otetaan esimerkki valaisemaan asiaa. Niina ja Niilo ovat keskenään avioliitossa, ja heillä on kaksi lasta, Pikkuniina ja Pikkuniilo. Niinan netto-omaisuus on 6 rahayksikköä, Niilon
8 rahayksikköä, esimerkiksi miljoonia. Niilon kuoleman jälkeen avio-oikeus toteutetaan osituksessa niin, että hänen kuolinpesältään menee Niinalle 1 rahayksikkö. Nyt kummallakin on 7, kuten olisi myös, jos olisi tullut kuoleman sijasta avioero. Mutta nyt tuli kuolema: siksi Niilon kuolinpesässä oleva jäljelle jäänyt 7 jaetaan perintönä. Lain mukaan Pikkuniina saa 3,50 ja Pikkuniilo saa 3,50 rahayksikköä. Mikäli Niina ja Niilo olisivat aikoinaan tehneet ja rekisteröineet maistraattiin avioehtosopimuksen, niin omaisuutta ei olisi heidän välillään tasattu. Silloin kummankin lapsen perintöosuus Niilon jälkeen olisi ollut 4 rahayksikköä.
Lakiosan käsite astuu kuvioihin mukaan silloin, kun vanhemmat ovat tehneet rintaperillisten perintöoikeuden sivuuttavan testamentin. Yleisesti aviopuolisot tekevät keskinäisen testamentin toinen toisensa hyväksi. Se voi olla joko omistusoikeustestamentti tai käyttö- eli hallintaoikeuden antava hallintatestamentti. Usein tehdään hallintatestamentti, koska omistusoikeustestamentti aiheuttaa leskelle perintöverovelvollisuuden, ja sitten kun leskikin kuolee, sama omaisuus tulee uudelleen perintöverotuksen kohteeksi. Hallintaoikeus antaa leskelle kuitenkin aika hyvän turvan: omaisuutta ei voi myydä eikä antaa velan vakuudeksi ilman omistajien (rintaperillisten) ja lesken yhteistä hyväksymistä. Toisaalta ilman testamenttiakin laissa annetaan leskelle yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon elinikäinen hallintaoikeus, sikäli kuin leski tuota oikeuttaan haluaa käyttää. Tämä asia kirjataan ensiksi kuolleen puolison jälkeen laadittavaan perukirjaan. Asumisoikeusrasite vähentää rintaperillisten perintöveron määrää. Hallintatestamentin osalta käy rintaperillisten hämmästykseksi ahdistavasti niin, että heistä tulee "virallispapereissa" omaisuuden omistaja. Tosiasiassa he eivät lesken hallintaoikeuden johdosta saa mitään muuta kuin perintöverolipun. Onneksi useimmiten käytännössä - toivottavasti - suoritetaan sen verran osittaista perinnönjakoa, että perintövero maksetaan kuolinpesän varoista. Tilanne johtuu siitä, että omistusoikeus siirtyy lain nojalla kuolemantapauksen johdosta eikä omaisuuden haltuunoton kautta.
Nyt palataan selvittämään lakiosaa. Jos on tehty rintaperillisten perintöoikeuden syrjäyttävä testamentti, rintaperillisillä on oikeus vaatia lakiosaa. Lakiosaoikeus on suuruudeltaan puolet perintöosan arvosta. Jos edellä esitetyssä esimerkissä Niina ja Niilo olisivat tehneet keskinäisen testamentin, kummankin lapsen lakiosa olisi 1,75 (perintöosa 3,50) sikäli kuin vanhempien välillä on avio-oikeus voimassa, tai 2 rahayksikköä (perintöosa 4), jos on tehty avioehtosopimus. Lakiosaa on vaadittava todisteellisesti määräajassa siltä, joka on saajana lakiosaoikeutta loukkaavassa testamentissa. Lakiosaperillisen on esitettävä vaatimuksensa kuudessa kuukaudessa testamentin tiedonsaannista.
Usein rintaperilliset syrjäyttävään keskinäiseen testamenttiin sisällytetään lauseke, jossa äiti ja isä toivovat, etteivät lapset vaatisi leskeksi jääneeltä vanhemmaltaan lakiosaansa. Usein testamenttiin lisätään perinteisesti edellä mainitun virkkeen jatkoksi: "Jos lakiosaa kuitenkin vaaditaan, on leskellä oikeus suorittaa lakiosa sitä vaativalle rintaperilliselle rahana." Tosin rahasuoritus on nykylain mukaan mahdollinen, vaikkei siitä olisi mainintaa, kunhan sitä ei ole testamentissa nimenomaisesti kielletty. Suorituksen on tapahduttava viimeistään perillisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa.
Jossakin määrin käytännössä noudatettaneen sellaista tapaa, että äiti ja isä laativat keskinäisen testamentin, kutsuvat (Tampereella käskevät) lapsensa kyläilemään, ja pyytävät heidän allekirjoituksiaan testamentin jälkeen lisätyn tekstin alle. Tekstissä lapset suostuvat siihen, että he hyväksyvät testamentin eivätkä tule vaatimaan lakiosaansa leskeksi jäävältä vanhemmaltaan. Tosin näin annettu lupaus sitoo vain moraalisesti. Sitoumus, jossa rintaperillinen lupaa olla vaatimatta lakiosaansa, sitoo laillisesti vasta sitten, kun se on annettu toisen vanhemman kuoleman jälkeen.
Lakiosaoikeudesta on eräitä poikkeuksia. Harvinainen tapaus on se, että tietyin edellytyksin lakiosaperillinen, siis rintaperillinen, voidaan poikkeuksellisesti tehdä perinnöttömäksi. Laissa olevan säännöksen mukaan kukaan ei voi saada perintöä tai testamenttia sen henkilön jälkeen, jonka kuoleman hän on tahallisesti aiheuttanut rikollisella teolla. Samoin on mahdollista määrätä silloin, jos perillinen on rikoksella syvästi loukannut perittävää taikka jos hän on syyllistynyt testamentin hävittämisen tai salaamiseen. Perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi myös silloin, kun perillinen jatkuvasti viettää "kunniatonta tai epäsiveellistä elämää". Tuo vuodelta 1889 oleva sanonta voisi nykyisin tarkoittaa esimerkiksi vaikea-asteista alkoholismia tai huumausaineriippuvuutta. Edellä mainituissa tapauksissa rintaperillisellä ei siis ole oikeutta edes lakiosaan eli hänet voidaan täysin syrjäyttää testamentilla. Testamentissa on silloin myös mainittava perinnöttömäksi määräämisen peruste.
Merkityksellisen poikkeuksen lakiosaoikeuteen aiheuttaa myös jo aikaisemmin mainittu lesken asumisoikeus. Leskellä on siis lakisääteinen oikeus pitää jakamattomana hallinnassaan aviopuolisoitten yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva asunto ja tavanmukainen asuinirtaimisto. Näin on siinä tapauksessa, että leskellä ei ole omistuksessaan muuta soveliasta asuntoa. Mikäli kuolinpesässä ei ole paljoakaan muuta omaisuutta kuin asunto ja asuinirtaimisto, lapset jäävät ilman lakiosaansa. Tuollainen tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen tässä rakkaassa kalliin asumisen maassamme.
Oli niin raskasta tekstiä, että tarvitaan loppukevennys. Otan sen filologisen viisauden puolelta: on varma asia, että satakieli ei ole ruotsiksi hundratunga eikä hundraspråk, ja yhtä varmaa on, ettei lakiosa ole lagdel tai lagroll. Lakiosaksi arvoin ruotsinkielisen sanan en laglott. Tuli siis todistetuksi, että maksimaalisen raskasmielisen olon saa aikaan väkisin keventämällä.
Seuraavaan laarilliseen asti kuvaruutukuulumisiin ensi kuun alussa voimaan tulevan uuden asunto-osakeyhtiölain merkeissä! - Ai niin, ettei rakkaan lukijani mieli jäisi painuksiin, sanon sen satakielenkin ruåtsinnåksen: en näktergal. Siellä täällä satakielet vielä hetken laulavat kaunis- ja monikielisesti. Toivottavasti saat tilaisuuden kuulla. Lycka till!
