Päiväkirja 13.12.2007
ENTÄS SITTEN, KUN TOIVOLAN LAPSET ULOS AJETAAN
Aktiivinen tukijamme tiedustelee sitä, mitä tapahtuu Toivolan lasten vastaanottokeskuksen lapsille, kun ikää karttuu ja lastenkoti on jätettävä. Kysymys on todella hyvä ja merkityksellinen.
Koska aihe varmasti kiinnostaa muitakin, paneudumme tähän asiaan seuraavassa Keken kirjoittamassa raportissa.
TOIVOLAN LAPSET
Ensinnäkin erityisopettajamme Monica opettaa niitä oppilaita, joilla ei ole luku- ja kirjoitustaitoa lainkaan. Luku- ja kirjoitustaito auttaa lapsia pääsemään oikeasti elämän syrjästä kiinni. Saatuaan vaadittavat taidot, heillä on oikea mahdollisuus päästä kouluun ja saada kouluasu ja -kengät, jotka liittävät heidät normaalipopulaatioon. Opetus antaa näille lapsille tulevaisuuden, toivon ja ihmisarvon. Samoin hän opettaa ja tukee muissakin kouluaineissa mm. matematiikassa. Monica antaa siis tukiopetusta.
Oppilaita luokassa on keskimäärin 10 - 20. Viimeksi siellä käydessäni oppilaita oli 11. Monican mies oli pari kuukautta sitten pahassa mp-onnettomuudessa ja on vieläkin täysin vuodepotilaana Monican ja tämän vanhempien avun varassa.
Toiseksi käsityöopettajamme Dammika. Hän on todella taitava niin käsistään kuin motivointitaidoiltaankin. Hän innostaa kaikki oppilaansa heti alusta asti tarttumaan kiinni työhön ilman pitkiä teoreettisia jaksoja. Hyvin usein niin Sri Lankassa kuin Suomessakin, juuri nämä liian pitkät teoriajaksot vieraannuttavat oppilaat pois itse työstä. Työssä oppiminen on kova sana myös Sri Lankassa.
Ompelukoneissamme on neulat heti alussa, toisin kuin valtion kouluissa, missä neulat laitetaan koneisiin vasta teoriajaksojen jälkeen. Näin tapahtuu, mikäli koneneulat ovat olemassa. Meillä Halpatotassa on kaikki valmiina, joten oikean työn tuntumaan päästään heti. Erikoisuutena muihin kouluihin verrattuna on luokassamme oleva saumuri, josta valtion koulut voivat vain uneksia. Dammika opettaa ja valmentaa oppilaita tulevaa vaatturin ammattia varten. Loppu opiskellaan tehtaissa ja vaatturiliikkeissä. Tästä on jo paljon kokemuksia.
Dammikalla on oppilainaan noin kaksikymmentä lasta. Mallika on malliesimerkki Halpatotan lapsesta, joka noin vuosi sitten lähti suureen vaatetusalan tehtaaseen Colomboon saamaan lisää oppia. Opittuaan lisää hän palasi apuopettajaksemme opettamaan Halpatotan lapsia. Hyvä esimerkki onnistumisesta.
Laitoksen johtaja Darmasena tekee pitkiä matkoja hakiessaan lapsille sijoituspaikkoja, siis tavallisia perheitä jotka ottaisivat vastaan lastenkodin lapsen tai -lapsia. Tämä on ollut kokeilun alla nyt vajaa kaksi vuotta. Tämä sai alkunsa keskusteluistamme, kun juttelimme länsimaisesta tavasta varmistaa jatkotulevaisuus lapsille laitoksesta lähdön jälkeen. Vielä kun saisimme tiukan jälkivalvonnan ja viimeisenä vuotena mahdollisuuden asioida itsenäisesti pankkiliikkeissä ja kaupoissa, niin vielä parempaa olisi siis odotettavissa.
Kaiken tiedon perille menemisen johtajalle varmistaa Miss Dayana, joka taidokkaasti on oppinut taivuttelemaan jäykkäniskaisen, mutta hyväntahtoisen principaalin pään aina siihen suuntaan, mistä on hyviä uudistuksia tulossa.
Samoilla matkoillaan Darmasena hakee myös aktiivisesti mahdollisia työpaikkoja varsinkin pojille, jotka saavat opetusta Halpatotassa työssä oppimisen mukaan. Vieläkin harmittaa sen italialaisen avustusporukan lausuma suoraan lapsille: ”Kun teette täällä fyysistä työtä, niin teidän pitää saada siitä työstä korvaus!” He eivät todellakaan tajunneet, että poikien muuratessa esiintymisalueen katsomoportaita tai kilkutellessaan rikki lekan kanssa kiviä samaiseen muuriin, niin heitä ei alistettu lapsityövoiman väärinkäyttöön, vaan laitoksen johdon ja opettajien näkemyksen mukaisesti opettaa heitä työn kautta arvostettuun ja hyvin palkattuun kivimiehen ja muurarin ammattiin. Nykyisistä ”isoista” pojista kaikilla oli työpaikka ja tuetun asumisen muotoinen paikka asua ja elää.
Osa palasi biologisten vanhempiensa ja isovanhempiensa luokse asumaan. Kaikilla oli siis turvattu paikka, mihin mennä laitoksen jälkeen. Näistä osa palasi takaisin laitokseen, koska olosuhteet kotona eivät olleet muuttuneet. Onneksi tämä puoli oli hyvin turvattu.
Samainen italialaisryhmä maanitteli ruokaa laittavia ”isoja” tyttöjä vaatimaan palkkaa työstään, onneksi tuloksetta. Tyttöjen asema ei ole niin turvattu kuin poikien, sillä naisen asema muutoinkin on todella heikko Sri Lankassa. Onneksi avioliiton turvallinen satama saavuttaa monet tytöistä ennen laitoksesta lähtöä. Kaikki tytöt osaavat niin vaate-, ruoka- ja lastenhuollon lähtiessään Halpatotasta.
Suurimmalle osalle tyttöjä pyritään jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa löytämään kasvattikoti. Perheissä heidän asemansa on valitettavan usein piikatytön osa, mutta tämä on ”normaalia” Sri Lankassa, joten tämäkin vaihtoehto on parempi kuin katu.
Parempaan suuntaan ollaan siis menossa. Varmaa on, ettei kenenkään lastenkodista lähtevän lapsen tai nuoren osoite ole KATU!
Ylöskirjannut voluntääri Keke
Ohessa myös Aven lyhty raportti Erankan hankkeen edistymisestä.
ERANKALLE KUULUU HYVÄÄ
Toiletti on hyvässä mallissa ja laatoitusta jo saumaili meisoni. Likakaivon kansi on valamatta ja pesutila viimeistelemättä. Talosta ei meisoni vielä ollut ehtinyt laskea urakkahintaa, mutta ensi viikoksi lupasi. Kaikki siis mallillaan Erankan luona.
Tuk Tuk kuski Ranhji korjasi Erankan puhjenneen pyörätuolin renkaan käydessämme siellä. Ranhji toimii myös hyvänä tulkkina kun selvitellään asioita Erankan kanssa. Eranka osaa aika hyvin englantia, mutta ei sentään vielä niin hyvin, että osaisi kaikki jutut selvittää kanssamme.
TERAPEUTIT KOTIUTUIVAT
Volontäärinä toimineet fysioterapeutti Katja Tynjälä ja taidepedagogi Mirja Gustafson kotiutuivat viime viikolla Suomeen. Vammaisasioiden koordinoinnissa Katja oli tärkeä yhteistyökumppani Kekelle. 100 vammaisjärjestön vetäjän kokoon kutsuminen koulutuspäivään oli aikamoinen urakka. Myös Ilolan vammaiset saivat aivan uutta virtaa. Leikkien, laulanen ja askarrellen Katja avasi uusia positiivisia virikkeitä asukeille. Myös taideterapeuttimme Mirjan osaaminen aikaansai suurta virkistystä Ilolan väessä.
RITA STRÖMMERIN KUVAT NETISSÄ
MTV3 Huomenta Suomen kolmen ohjelman lisäksi materiaalia jäi vielä jäljelle. Kuvaaja toimittaja Rita Strömmer viestitti, että ne on nyt katsottavissa netissä Tekstin joukossa punaisella 2 kaksi otsikkoa 5.11 ja 7.11 - klikkaa niitä.
Samoin NETTITV:stä ne saa klikkaamalla vasemmasta laidasta otsikon mukaisesti. Huomenta Suomi –ohjelmassa esitetyt löytyvät täältä Katso päivämäärät 21, 22 ja 23.11.
KÄNNYKÖITÄ KASSEITTAIN
Jo viime talvena saimme Saunalahdelta ison kassillisen melkein uusia kännyköitä. Yhteyshenkilömme Jouni Hirn otti yhteyttä ja taasen on tulossa 30 kg samoja vempeleitä. Huh huh. Onpahan taas tullilla ihmettelemistä. Taitaa olla parasta kutsua Marjan enkelit avuksi. Kiitos Jouni väellesi!
Joulua odotamme kuin lapset konsanaan. Jouluna näet lähdemme taas takaisin talvikotiimme.
Muistakaa ystävät, että Joulu on rakkauden juhla. Ystävää muistetaan monin eri tavoin. Taatusti yksi mallikkaimmista tavoista on antaa ystävälleen "ystävyyden rannenauha". Se lämmittää ystävän mieltä talvipakkasillakin. Klikkaa
Joulukuisin terveisin
Pentti-Oskari
Ps. Muistuipa mieleeni käynti Meksikon vuoristossa atsteekkien leivinuunisaunassa. Vanhan tavan mukaan jokaisen saunojan piti kertoa "shamaanille" aluksi kaikki huolet ja ongelmat. Käytin omalla osallani suurimman osan espanjan kielen sanavarastoani: "Mi Esposa" (vaimoni).
Eikö ole niin, että kun jostain oikein tykkää, siitä voi laskea leikkiäkin. Minusta saa hyvin mieluisasti laskea leikkiä.
Ja nyt kaikki tykkäämään toisistaan kohden Joulua. Vaikka leikkiä laskien.
