Pentti-Oskarin päiväkirjat
Matkaraportti Sri Lankasta
Kiitoksia kovasti vielä kerran, kun järjestit meille mahdollisuuden vierailla Lotus Hillin kohteissa. Oli oikein mielenkiintoinen päivä. Ja tämä sinun edustajasi oli oikein mukava mies. Kävimme sekä kuntoutuskeskuksen työmaalla, että lastenkodissa. Lastenkodissa Sinua ja Marjaa odotettiin kovasti tuleviksi. Tapasimme yhden palkkaamasi opettajattaren ja hän oli tosi suloinen nuori nainen ja kovasti innostunut työstään.
Olimme menossa myös tapaamaan Erankaa, mutta sitten viime hetkellä tulin ajatelleeksi, että kyseessä on hänen kotinsa, eikä mikään näyttelyhalli, ja niinpä päätimme mennä käymään Gallessa. Kävimme sitten vielä viimeisenä perjantaina uudelleen Gallessa junalla. Että extremeäkin oli. Hyvin meni, tietysti.
Tosi hyvältä näytti, kuntoutuskeskus on viittä vaille valmis. Tai no -viittä ja viittä, on siellä vielä ihan riittävästi tekemistä, jos aiotte todella avata sen suunnitelman mukaan tammikuussa. Nyt siellä oli tosiaan toista kymmentä työläistä töissä ja kolke oli kova. Toivotaan, että näin jatkuukin.
Me tapasimme kummilapsiamme lähes päivittäin. On ne ihania! Olisitpa nähnyt tyttöjen kasvot, kun selvisi, että he voivat tulla hotellimme uima-altaalle uimaan yhtenä iltapäivänä... Tyttöjen ensimmäinen allaskeikka ja ensimmäiset uimapuvut. Vaan ei ollut sekään mitenkään helppoa, ei ollenkaan ilmoitusasia. Piti monta kertaa puhuttaa hotellin johtajaa ja lopulta, kun äiti oli mukana ja maksoimme 600 rupiaa, asia järjestyi. On ne vaan sellaisia veitikoita, että rupiansa tuntevat. Niinhän se tietysti pitää ollakin, työkseen kun sitä tekevät. Ja tuo äidin mukana olo oli minusta hyvä juttu. Harvoin äidit varmaan lapsiaan kaupittelevat.
Kummiperhe oli rakentanut itselleen uutta kotia, yksi huone oli valmiina, muista puuttui vielä loppusilaus. Tämä selittää sitä kovaa rahantarvetta, jota minä erehdyin luulemaan puhtaaksi ahneudeksi. Vanha koti meni asumiskieltoon tsunamissa, mutta kommunikaatiovaja esti meitä ymmärtämästä tätä. Nyt kaikki loksahti paikoilleen, myös se ahneuden aste. Ei tämä suhde aivan vapaa siitäkään ole. Erityisesti perheen äiti näyttää olevan sitä mieltä, että me olemme miljonäärejä, vaikka muuta väitämmekin. Sanoin kyllä kohtuullisen painavasti lähtiessämme, että jos tämä kelpaa, niin tätä jatketaan, mutta lisää rahaa ei löydy. Eiköhän tuo kelvanne.
Oikein mukavaa joulua ja onnekasta tulevaa vuotta 2009!
Lotus Hill kummi Sirpa
Kiitoksia kovasti vielä kerran, kun järjestit meille mahdollisuuden vierailla Lotus Hillin kohteissa. Oli oikein mielenkiintoinen päivä. Ja tämä sinun edustajasi oli oikein mukava mies. Kävimme sekä kuntoutuskeskuksen työmaalla, että lastenkodissa. Lastenkodissa Sinua ja Marjaa odotettiin kovasti tuleviksi. Tapasimme yhden palkkaamasi opettajattaren ja hän oli tosi suloinen nuori nainen ja kovasti innostunut työstään.
Olimme menossa myös tapaamaan Erankaa, mutta sitten viime hetkellä tulin ajatelleeksi, että kyseessä on hänen kotinsa, eikä mikään näyttelyhalli, ja niinpä päätimme mennä käymään Gallessa. Kävimme sitten vielä viimeisenä perjantaina uudelleen Gallessa junalla. Että extremeäkin oli. Hyvin meni, tietysti.
Tosi hyvältä näytti, kuntoutuskeskus on viittä vaille valmis. Tai no -viittä ja viittä, on siellä vielä ihan riittävästi tekemistä, jos aiotte todella avata sen suunnitelman mukaan tammikuussa. Nyt siellä oli tosiaan toista kymmentä työläistä töissä ja kolke oli kova. Toivotaan, että näin jatkuukin.
Me tapasimme kummilapsiamme lähes päivittäin. On ne ihania! Olisitpa nähnyt tyttöjen kasvot, kun selvisi, että he voivat tulla hotellimme uima-altaalle uimaan yhtenä iltapäivänä... Tyttöjen ensimmäinen allaskeikka ja ensimmäiset uimapuvut. Vaan ei ollut sekään mitenkään helppoa, ei ollenkaan ilmoitusasia. Piti monta kertaa puhuttaa hotellin johtajaa ja lopulta, kun äiti oli mukana ja maksoimme 600 rupiaa, asia järjestyi. On ne vaan sellaisia veitikoita, että rupiansa tuntevat. Niinhän se tietysti pitää ollakin, työkseen kun sitä tekevät. Ja tuo äidin mukana olo oli minusta hyvä juttu. Harvoin äidit varmaan lapsiaan kaupittelevat.
Kummiperhe oli rakentanut itselleen uutta kotia, yksi huone oli valmiina, muista puuttui vielä loppusilaus. Tämä selittää sitä kovaa rahantarvetta, jota minä erehdyin luulemaan puhtaaksi ahneudeksi. Vanha koti meni asumiskieltoon tsunamissa, mutta kommunikaatiovaja esti meitä ymmärtämästä tätä. Nyt kaikki loksahti paikoilleen, myös se ahneuden aste. Ei tämä suhde aivan vapaa siitäkään ole. Erityisesti perheen äiti näyttää olevan sitä mieltä, että me olemme miljonäärejä, vaikka muuta väitämmekin. Sanoin kyllä kohtuullisen painavasti lähtiessämme, että jos tämä kelpaa, niin tätä jatketaan, mutta lisää rahaa ei löydy. Eiköhän tuo kelvanne.
Oikein mukavaa joulua ja onnekasta tulevaa vuotta 2009!
Lotus Hill kummi Sirpa
