Yrittäjien ja kuluttajien etu: hinnat esiin!

Kuluttajansuojalain markkinointia käsittelevässä osassa säädetään hinnan ilmoittaminen pakolliseksi hyödykkeiden myyjille. Kyseessä pitää silloin olla elinkeinonharjoittajan kuluttajalle kohdistamasta markkinoinnista. Olipa kysymys esimerkiksi televisio- tai lehtimainoksesta taikka suoraan koteihin jaettavista mainoslehtisistä, on tavaran tai palvelun hinta kerrottava. Sama säännös tietenkin pätee kaupoissa ja muissa hyödykkeiden myyntipaikoissa. Edellytyksenä on, että markkinoidaan yksilöityä tavaraa tai palvelua. Mikäli mainoksessa kerrotaan, että "nyt meiltä huonekalut edullisesti", ei hintaintietoa edellytetä. Mutta jos mainostetaan vaikkapa tietynlaista sänkyä, on sen verollinen hinta ilmoitettava. Vastaavasti laillinen mainosteksti kertoo, että "nyt urheilutossut ennätysedulliseen hintaan". Lainvastainen mainosteksti - ilman hintailmoitusta - on, jos kerrotaan, että nyt saat kevätliukkaille juoksulenkeillesi TIPNIP-ARCTIC TOP-1  urheilutossut tosi edulliseen keväthintaan.

Ehkä jopa paremmin kuin yleinen hinnan ilmoittamisen velvollisuus tunnetaan tuon pääsäännön sivusäännös: tavaroista on ilmoitettava myös yksikköhinta. Sillä tarkoitetaan kilo-, litra-, metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintaa. Yksikköhintaa ei tarvitse ilmoittaa esimerkiksi nippuina tai ruukuissa myytävistä vihanneksista.

Pienyrittäjä on tottunut edellä esitettyjen säännösten mukaan ilmoittamaan kuluttajille myymiensä hyödykkeiden hinnan "alvillisina". Hinnat sisältävä siis arvonlisäveron. Vaarana on, että kun hän ostaa yritykseensä jotakin esimerkiksi tukkuliikkeestä tai valmistajalta, hän ei välttämättä hoksaakaan, että hänen saamansa hintatarjous ei sisällä yleensä arvonlisäveroa. Minusta olisi hyvä, jos yritysten välisessä kaupankäynnissäkin hinnat ilmoitettaisiin verollisina. Ymmärrän, että useimmat pitänevät selviönä, että kun ostajana ei ole kuluttaja, hinta ilmoitetaan verottomana. Eikö kuitenkin olisi reilua yritysten välisissä kaupoissakin nimenomaisesti ja pyytämättä ilmoitettaisiin puhelin- ja muissa keskusteluissa sekä sähköpostiviesteissä, sisältääkö ilmoitettu hinta arvonlisäveron vai ei. Aikoinaan kun tuo verottomana ilmoittaminen oli kulttuurina vasta muotoutumassa, osa myyjistä taisi ilmoittaa hinnan pitäen ketunhäntää kainalossaan. Nyt tietenkin te, jotka olette tottuneet yrittäjien kesken verottomiin hintailmoituksiin, ihmettelette kannanottoani sanoen, että saahan ostaja tehdä omassa kirjanpidossaan verovähennyksen. Mutta jos pienyrittäjä on arvonlisäveronsa osalta vuosimenettelyssä, ostovähennys voi konkretisoitua hänelle vasta pitkälti yli vuoden kuluttua. Vastaavasti verovähennyksen hyöty voi siirtyä kauas tulevaisuuteen isommillakin yrityksillä, jos ne toimivat aloilla, jossa ostavat tavaransa jalostettaviksi korkealla arvonlisäverolla, mutta ovat myynnissä alennetun veron piirissä. Silloin kirjanpidossa voi olla pitkiäkin aikoja arvonlisäveron osalta ostoenemmyys. Jos mainostoimisto ilmoittaa etukäteen palvelunsa hinnaksi 500 euroa, ja laskun loppusumma on 610 euroa, kyllä ostaja - entinen asiakas - on hapan eli sur.

Innostuin arvonlisäverosta niin, että varmaan vähintään joka toinen teistä kuudesta(tuhannesta) lukijastani unohti otsikon sanat "hinnat esiin". Miksi Kuluttajavirastokin kuuluttaa, että hintojen esiin laittaminen on sekä myyjän että ostajan etuus. Ostajan etuus se on siksi, että hintojen julkisuus aiheuttaa kilpailua, eli pitää hintoja kurissa. Myyjä puolestaan saa rehdin maineen, kun toteuttaa säädösten vaatimukset: kertoo kuluttajille myymiensä tavaroiden ja palvelujen hinnat selkeästi, yksiselitteisesti ja paikkansa pitävästi.

Miksi osa myyjistä kuitenkin käytännössä laiminlyö velvollisuutensa ilmoittaa hinnat? Osittain se voi johtua tiedon puutteesta. Osalle myyjistä se voi olla tietoista toimintaa, siis toimimattomuutta. Kun myyjä laatii oikein mielenkiintoisen mainoksen ilman hintatietoa, hän voi saada kuluttajan innostumaan ja tulemaan kuuloetäisyydelle ja ehkä näköetäisyydellekin. Ja silloin myyjä haluaa näyttää itsellensä, että tehomyyjän kurssin opit ovat menneet syvälle kallohonsa. Ja ostaja saattaa ihmetellä kotiin päästyään, tuliko hän tosiaan tehneeksi kauppasopimuksen, vaikkei siinä niin pitänyt käydä. Jos ostaja itse on kurssit käynyt, hän saattaa mennä myyjän luo tai päästää myyjän luokseen ihan vain itsekin oppiakseen ja havainnoidakseen, minkä koulukunnan myyntikikkakurssit myyjä on käynyt.

Lainsäätäjä pitää hintailmoituksia tärkeinä. Sen havaitsee jo säädösten lukuisuudesta. Kuluttajansuojalain lisäksi asiasta säädetään hintamerkintäasetuksessa. Oma asetus on asuntojen markkinointia varten. Sielläkin on havaittava, että kun välittäjä myy asuntoa, mainoksessa on oltava muiden tietojen lisäksi hintatieto. Sen sijaan matti ja maija meikäläisen myydessä asuntoaan, ei hintaa ole myynti-ilmoituksessa pakko kertoa. Tuomioistuimen linjauksia hintailmoituksista on annettu ohjeiksi ainakin (www.kuluttajavirasto.fi) sähköyhtiöille, uusien ja vanhojen autojen myyjille, moottoripolttonesteiden ja keittiökalusteiden sekä talopakettien myyjille. Myös sähköisten viestintäpalveluiden markkinointi on säädeltyä.

Kuuntelin kerran vierestä, kun ostaja kysyi myyjältä tietystä, myyjän valmistamasta tuotteesta: "Kuinka paljon se maksaa, jos ostan 500 kappaletta?" Myyjä kysyi: "Paljonko haluat maksaa?"  Vastaus: "9 euroa ajattelin sopivaksi hinnaksi." Kauppa syntyi. Myyjä kertoi jälkeenpäin ajatelleensa pyytää 4 euroa. Hinta on monin tavoin ihmeellinen ameebankaltainen olio. Aikoinaan markka-aikakauden lopuilla konsultoin erästä teollista yritystä. Se tarvitsi lopputuotteeseen yhden osakomponentin. Otimme kolme hintatarjousta tuosta osasta. Alin kolmesta tarjouksesta oli tasan 4 markkaa. Taiwanista tilasimme 200 000 kappaletta. Lähetimme sinne yhden mallikappaleen, saimme täysin näytteen mukaisia tuotteita tilaamamme määrän sopimaamme 1,2 pennin hintaan. Suomessa kannattaisi bisnestä opettavissa oppilaitoksissa ehkä hiukan siirtää opetuksen painoa markkinoinnista ostotoimintaan päin.

-Kalevi