Työpaikkakiusaamisesta (3. ja viimeinen osa)

Lisätty: 28.10.2010

Viimekertaisessa lakilaariannoksessa mainitsin työpaikkakiusaamiseen liittyvistä laeista työsopimuslain, tasa-arvolain, yhdenvertaisuuslain ja rikoslain. Kun rikoslainkin roolina oli kertoa rangaistus tasa-arvovaatimuksen rikkomisesta, esitetyt lait edustivat lähinnä työnantajan tai esimiehen harjoittamaa tasa-arvon, tasavertaisuuden ja syrjimättömyyden vaatimusten rikkomista. Joku saattoi pysähtyä jopa pohtimaan, onko silloin kysymys työpaikkakiusaamisesta. Ei välttämättä, mutta kyllä ne varsin usein edustavat työpaikkakiusaamista, jota työnantaja/esimies harjoittaa työntekijää/alaistaan kohtaan. Säädöksethän eivät tunne puhekielessä yleistä työpaikkakiusaaminen-sanaa. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa ryhtymään kitkemistoimiin, mikäli työntekijään kohdistuu häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua. Ja lain mukaan kiusaamisen kynnys ylittyy vasta sitten, kun häirintä tai muu epäasiallinen kohtelu aiheuttaa työntekijän terveydelle haittaa tai vaaraa. Työntekijän velvollisuutena on ilmoittaa asiasta työnantajalle; eihän tämä muutoin tiedä ryhtyä "kitkemään". Työturvallisuuslain 18 §: "Työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi." Vielä kun tiedettäisiin ne käytettävissä olevat keinot, kaikki olisi hyvin!

Oletetaan kaksi tapausta. Tapaus 1: Esimies kertoo toistuvasti alaiselleen, että tämä on ilmiselvästi vakavasti mielenterveysongelmainen yksilö, ja kertoo, että työnantajan tulee pikimmiten parantaa rekrytoinnin taitojaan. Tapaus 2: Alainen on tehnyt syystä tai toisesta - välillä joku meistä tekee jopa ilman syytä - jonkin virheen työssään. Esimiehen sanat: "Tämän olet tehnyt vastoin ohjetta, ja tulos on sen takia aivan nollan arvoinen." Tuossa 1- tapauksessa voi olla kyse työpaikkakiusaamisesta. (Ei muuten liene aivan harvinainenkaan ilmaisu työpaikkakiusaajien keinoarsenaalissa.) Sen sijaan toinen tapaus ei yleensä voine olla kiusaamista. Saattaisi toisestakin tapauksesta kunnon työpaikkakiusaaja taidokkaasti muunnella toistuvaan käyttöön lainvastaisen ilmaisun. Vaikkapa näin: "Ja taas jälleen tietenkin sä teit sen aivan päin peetä! Mitä me sulle oikein voitais tehdä!" Tuollaiset ilmaisut saattaisivat ylittää kiusaamisen rajan aivan selvästikin, jos työn tulos tosiasiassa on ollut inhimillisesti ottaen aivan kelvollista.

Olen muuten jokseenkin varma, että useissa työpaikkakiusaamisen tapauksissa toistuu "maitolasisyndrooma". Se on samanlainen kuin korkeushyppääjällä rimanpudotussyndrooma: ei mene yli, jos ajattelee, ettei taida mennä yli. Jos vanhempi huutaa lapselle: "Nyt et kyllä kaada sitä maitolasiasi!, se kaatuu noin minuutissa. Vaikka joku voi väittää vastaan, uskon, että seuraavalla tavalla voi käydä: kun kiusaaja jatkuvasti osoittaa kiusatulle, että tämä on huono, kiusattu itsekin alkaa tuntea olevansa huono. Näin on, vaikka hän olisi objektiivisesti arvioiden työpaikan parhain työntekijä. Jos häntä jatkuvasti syytetään, vaikka täysin aiheettomasti, jostakin seikasta, hän mitä ilmeisimmin pitkän päälle alkaa saada säröä minäkuvaansa. Siitä seuraava askel on tuntemus, että on hänen oma syynsä, kun häntä kiusataan. Jos kiusaaminen on mennyt niin pitkälle, tokkopa kiusattu saa aikaiseksi hakea lakisääteisiä oikeuksiaan. Hakeminen lähtee työturvallisuuslain mukaan siitä, että on vaadittava työnantajaa ryhtymään toimiin työpaikkakiusaamisen poistamiseksi. Eihän äskeisessä tapauksessa voi saada rohkeutta mennä työnantajan puheille vaatimuksineen, jos kerran tuntee olevansa huono, ja julman kohtelun johtuvan hänen huonoudestaan. Toistan aikaisemmin sanomani tutkimusten mukaisen totuuden: työpaikkakiusatut ovat yleensä työntekijöiden parhaimmistoa. Varmaan monet heistä ovat erilaisia. Olen aikoinaan opettanut neljännesvuosisadan ajan opettajia opettamaan. Yleensä eräs ensimmäisistä lauseistani on ollut: "Hyvä opettaja on erilainen." Surullista, että tuota viisasta ohjetta noudattava hyvä ihminen altistaa itsensä kiusaamisen kohteeksi joutumiselle. Eikä vaatimus erilaisuudesta yleensä pidä sisällään yhtään mitään muuta kuin että ihminen uskaltaa olla oma itsensä!

Työpaikkakiusattu voi ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun, ja lisäksi, jos hän on järjestäytynyt, luottamusmieheen tai omaan työntekijäjärjestöönsä. Mikäli esimies on kiusaamisen kohteena, hän on useimmiten vailla tuota mahdollisuutta. Toivottavasti esimiehellä on esimies ja toivottavasti hyvä sellainen. Kovin tukevaa olkapäätä ei luottamusmies/työsuojeluvaltuutettu kylläkään yleensä tuone. Saattavat olla itsekin kiusattuja. Eikä tämä asia kuulu varsinaisesti heidän hoidettavakseen. Jos lakia tulkitaan oikein, ainoa laillinen keino nimittäin on ottaa yhteyttä työnantajaan/esimieheen, ja pyytää poistamaan työpaikalla oleva epäkohta.

Työsuojeluviranomainen on mahdollista saada avuksi. Mutta se ei onnistu, ellei ensin ole yritetty lujasti saada työnantajaa toimimaan lakisääteisesti eli ryhtymään epäkohdan poistamiseen. Senkin jälkeen voi valitettavasti tulla vaikeuksia. Työpaikkakiusaaminen on varsin usein vaikeasti todistettavissa: miten todistat kahden kesken ilmenneet halveksivat ja väheksyvät, ehkä jopa inhoa ja vihaakin sisältävät ilmeet, eleet, liikkeet, sanat, äänenpainot, vihjaukset. Ja törkeä ilmaisu voidaan esittää diplomaattisen taidokkaan näköisesti. Aikaisempaa esimerkki käyttääkseni: Ei tarvitse sanoa, että "mielestäni olet ilmiselvästi vakavasti mielenterveysongelmainen yksilö". Riittää, kun heittää vastaan tullessaan, tai soittaa työpuhelimeen taikka kotipuhelimeen: "Mene lääkäriin!" Se voi ajaa tarkoitetun asian jopa tehokkaammin kuin pitempi värssy. Jossain tietenkin ylittyy rikoslain tarkoittama kunnianloukkauksenkin raja. Mutta harvoin kai nuo taitavat kiusaamisen taitajat antavat mahdollisuutta sellaisen laittomuuden todistamiseen.

Työterveyshuolto lienee käytännössä yksi ensimmäisistä instansseista, johon kiusattu ottaa yhteyttä. Terapiassa, hyvinkin pitkäaikaisissa ehkä, lienevät monet kiusatut käyneet. Työterveyshuollon on toki tässäkin asiassa autettava työntekijää työterveyshuoltolainkin mukaan. Ja ellei työterveyshuoltoa ole järjestetty, työnantajaa uhkaa sakkorangaistus. Sikäli lääkärissä tai muun asiantuntijan luona käynti on tärkeää, että sillä on tarvittaessa myöhemmässä vaiheessa todistusvoimaa. Luin hiljan korkeimman oikeuden ratkaisun, jossa työntekijä vaati työnantajalta korvausta muun ohessa myös masennuksestaan. Tuomioistuin ei sitä myöntänyt. Se perusteli kielteisen kantansa sanomalla, ettei myönnetä, koska masennus perustui vain vaatijan omaan tuntemukseen eikä lääkärin lausumaan.

Lähtökohta-apua saa tiedonkin lisäämisestä. Hyvät sivut löytyvät esimerkiksi osoitteesta www.työsuojelu.fi. Suosittelen pitkääkin lukusessiota. Alkuun voi fokusoida vaikka kohtaan Toimintaohjeita ongelmatilanteisiin > Häirintä ja huono kohtelu. Sen alla on Syrjintä-linkki. Työsuhdeasioitten alla on vielä erikseen linkki: Yhdenvertaisuus työssä, syrjintä. Kaikissa noiden sivujen teksteissä on hyviä ohjeita sekä työnantajille että työntekijöille. Valitse työsuojelu.fi:n etusivulta oma tai mikä tahansa (aikaisempien työsuojelupiirien tilalle tulleista) aluehallintovirastoista. Sen jälkeen saat linkin "Yhteydenotto työsuojeluasioissa" ja sieltä puhelinnumeron puhelinpäivystykseen. Päivystyksestä saat neuvoa, ja voi se olla hiukan aikanaan tunnetuksi tullut "Leelian lepotuolikin".

Syrjintää olen painottanut näissä kolmessa tämän aiheen käsittelyn osiossa melko paljon. Sen taustalla on seuraavaa: Soitin aluehallintoviraston puhelinpalveluun, ja kysyin tilastoja työpaikkakiusaamisista tulleitten ilmoitusten lukumäärästä. Tuhansia on tullut, mutta yhden syyn osalta ilmoitukset ovat romahtaneet: syrjinnän osalta. "Miksi?", kysyin. Vastaus: "Ne ovat niin selviä tapauksia, ja niissä työnantaja velvoitetaan maksamaan todella isot korvaukset. Ei niitä enää juurikaan kukaan työnantaja anna mennä normaaliin prosessiin, jossa ensin tutkii työsuojeluviranomainen, sitten tutkii viranomaisen pyynnön mukaan poliisi, sitten tutkii poliisin pyynnön mukaan syyttäjä, sitten tutkii syyttäjän pyynnön mukaan tuomioistuin. Siinä palaa pitkässä, mutta selvässä jutussa jo pelkissä juristien palkoissa rahaa todella paljon. Ja kun se työntekijälle kuuluva iso korvaus tulee joka tapauksessa maksettavaksi." - Muuten: jos kiusaaja on työtoveri, ja juttu menee oikeuteen, joka tuomitsee korvausta kiusatulle, sen maksaa työnantaja. Hän saa vahingonkorvauslain mukaan törkeissä tapauksissa kiusaajalta osan maksamastaan korvauksesta lievittämään hapanta oloaan.

Korvausten lisäksi työnantajaa rangaistaan rikoslain mukaan. Pahimmassa tapauksessa kysymys on työsuojelurikoksesta, josta voi saada enimmillään yhden vuoden vankeusrangaistuksen. Ei teoriaa ole sekään, että työsuojeluviranomainen on vaatinut työnantajaa sakon uhalla parantamaan työolosuhteita: antamaan koulutusta esimiehille, käynyt tiukkia keskusteluja "kokopäiväisten kiusaajien" kanssa, ja ehkä jotakin muutakin. Ellei vaatimusta ole noudatettu, uhkasakko laitetaan maksuun. Nimikkeeltään laki, jossa asiasta määrätään, on keksitty lukijan kiusaamiseksi: Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta.

Oikeudellisena ongelmana työpaikkakiusaaminen on harmillisen haasteellinen. Ensiksikin: todisteita yleensä tarvitaan, ja yleensä niiden saaminen on vaikeaa. Toiseksi: luulen vakaasti, että usein kiusaamisen syynä on se, että "keskinäiset kemiat ei pelloo". Ja se ei oikeuta vahingonkorvaukseen eikä mihinkään muuhunkaan korvaukseen. Kolmanneksi: kiusattu saattaa hävetä tilannettaan, eikä kerro sitä kollegoilleen. Monta kertaa kiusaamisen tavat ovat sitä paitsi niin uskomattomia sivistyneenoloisilta ihmisiltä, ettei niitä ehkä kukaan uskoisikaan. Mutta kollegoissa saattaa olla kohtalotovereita. Kohtalotoveruus voi olla, paitsi joukkovoimaa, myös yksi todiste. Ja vielä: en ole kuullut, enkä usko tapahtuvaksi, että työpaikkakiusaaja tunnustaisi tekonsa. Hän on usein monen mielestä fiksuntuntuinen ihminen, eikä suin surminkaan ehkä omasta mielestäänkään missään tapauksessa saisi syyllistyä moiseen raakalaismaiseen käyttäytymiseen.

Työpaikkakiusattu on yleensä väsynyt ja toivoton. Ei hän juurikaan jaksane noudattaa työsuojeluviranomaisten ja tutkijoiden kehittämiä ohjeita. Silti sanon lyhyesti: tee muistiinpanoja huonosta kohtelusta, nauhoita tarvittaessa puheluita - ei se ole laitonta, ja jos mahdollista, ota keskusteluihin mukaan joku muukin ihminen kuuntelemaan. Älä missään vaiheessa, ajaessasi asiaasi esimerkiksi työsuojeluviranomaisen luona, liioittele tai vääristele sitä, mitä on tapahtunut. Jos niin pääsee käymään, kaikki on menetetty. Voi, kunpa et luovuttaisi! Sitä Sinua valovuoden verran huonommat ihmiset kylläkin tavoittelevat. Kiusataan sen verran takaisin, ettei anneta sitä iloa heille. Siis suggeroi itseäsi pysymään edelleen työpaikkasi parhaana Ihmisenä.

Svansen upp - Lycka till!

Viljon sijaisena toivoo Kalevi