Voiko joululahjakin olla veronalainen lahja?!

Lisätty: 3.12.2010

Jos saat läheiseltäsi tavanomaisen joululahjan, et toivottavasti ole koskaan jäänyt potemaan huonoa omaatuntoa sen vuoksi, että lahjavero on jäänyt maksamatta. Ne, jotka haluavat elää täysin ilman mustia pilkkuja omassatunnossaan sanovat olevansa tyhmyyteen asti rehellisiä. Mutta jos jää paha mieli, kun ei tule maksaneeksi saamistaan joululahjoista veroa, potee vaikeaa rehellisyyssairautta. Siihen ei varmaankaan ole muuta lääkettä kuin itsekasvatus. Sairautta voinee parantaa myös hokemalla, että jokainen ihminen on lahjan arvoinen. Ja varsinkin Siiinä ja miiinä. Mutta surullista kyllä, osa joululahjoistakin voi olla veronalaisia.

Lain mukaan työnantajalta saa vastaanottaa verovapaasti tavanomaisen esinejoululahjan. Kinkku, herkkukori ja kaikenlaiset perinteiset jouluherkut, kukat ja koriste-esineet sekä muut vastaavat ideatoteutukset ovat tavanomaisia, vähäisiä lahjoja, ja sellaisina saajalleen tietenkin verovapaita. Työnantajalle, lahjanantajalle, tuollaiset lahjat ovat kirjanpidossa vähennyskelpoisia kuluja. Arvonlisävähennystä ei niistä ei kuitenkaan voi tehdä. Verotuskäytännössä on pitkään pidetty ohjeena, että tuollaisen työntekijälle annetun tavanomaisen lahjan arvo saa olla enintään 100 euroa. Ei sitä lakiin ole kirjattu, joten voinee mennä vaikka muutaman sentin ylikin.

Sitten tulee kaksi laariin tipahtanutta aamupähkinää: 1.Joutuuko lahjansaaja maksamaan lahjaveroa työnantajaltaan saamastaan joulurahasta? 2. Entä jos työntekijä saakin hyvän joulumielen tuottajaksi lahjakortin, onko hän siitä lahjaverovelvollinen? Vastaus molempiin kysymyksiin: Valitettavasti joutuu maksamaan molemmissa tapauksissa veroa - ei tosin lahjaveroa, vaan tuloveroa. Työntekijän työnantajaltaan saama rahalahjat, lahjakortit ja muut rahaan verrattavat lahjat, pienetkin, tulkitaan verotuksessa palkaksi. Palkaksi ja tuloveron alaiseksi tulkitaan herkästi myös sellaiset työnantajan kustantamat lahjat, jotka työntekijä saa itse valita, ja myös esimerkiksi arvo-osuudet ja muut lahjat, jotka ovat helposti muutettavissa rahaksi. - Kun oikein huonosti käy, voi lohduttautua sanomalla, että hyvä kun ei vielä huonommin käynyt. Saamastaan joulurahasta tulee verotuksellista iloa siitä, ettei siitä joudu maksamaan lahjaveroa, vaan ainoastaan tuloveron. Niin jouluraha tuo joulurauhaa. Ja edellä esitetyn mukaisesti kielellisesti on oltava tarkkana korin ja kortinkin välillä: herkkukorit ovat verovapaita, lahjakortit ovat veronalaisia.

Ellei kyse ole työnantaja-työntekijä -suhteessa saadusta raha- tai muusta lahjasta, lahjansaaja joutuu maksamaan normaalin säännön mukaisen lahjaveron. "Normaali" sääntö eli perintö- ja lahjaverolain säännös on aikaisemmin ollut Lakilaarissa esillä. Se on varsin yleisesti tiedossa: alle 4 000 euron suuruinen lahja on verovapaa. Jos lahjansaaja saa kolmen vuoden kuluessa samalta antajalta useita lahjoja, verovelvollisuus alkaa, kun lahjojen yhteisarvo nousee vähintään 4 000 euroon.

Yrittäjän ratkaistavaksi tulee vielä se, mikä on täysin vähennyskelpoista mainos- ja markkinointimenoa, mikä puoliksi vähennyskelpoista edustusmenoa. Viime mainittu on kaiken lisäksi arvonlisäverotuksessa kokonaan vähennyskelvotonta. Aina ei ole helppoa ratkaista, onko kyse mainos- vai edustusmenosta. Mutta kun parhaan ymmärryksensä mukaan toimii, kaikki menee vähintään kohtuuhyvin.

Seuraavassa on vielä ohjeeksi yrityksille uutena tietona ja pienenä kertauksena lainaus Verohallinnon yhtenäistämisohjeista: "Arvoltaan vähäinen raha- tai esinelahjoitus yleishyödylliseen ja samalla paikalliseen tai yrityksen toimialaa lähellä olevaan tarkoitukseen voidaan katsoa suhdetoiminnan luonteiseksi menoksi, joka on vähennyskelpoinen verotuksessa. Yritys saa vähentää edellä mainittuja lahjoituksia enintään 850e lahjoituksensaajaa kohti. Lahjoitus poliittiseen tarkoitukseen ei ole kuitenkaan miltään osin vähennyskelpoinen verotuksessa. Muissa tapauksissa lahjoitus voi olla vähennyskelpoinen verotuksessa tavanomaisena mainoslahjana, edustuslahjana tai henkilökuntalahjana."

Laillisen lahjan ja laittoman, rikoslain vastaisen lahjuksen välinen ero on helppo ratkaista. Lahja on tavanomainen. Toki sekin on epätarkka ilmaisu. Epätarkkuutta lisää se, että tavanomaisen lahjan arvo on rikkaissa piireissä isompi kuin meillä selvemmin kyykyssä elävillä. Mutta lahjuksen käsite on oikeastaan kristallinkirkas. Se joko kätkee sisälleen pyynnön saada suosiota tai sillä kiitetään suosiosta. Jos pääset valtion virastoon minuutin sulkemisajan jälkeen, ja annat euron kahvirahaa oven avaajalle, kyse on lahjuksesta. Sellaista ei pidä antaa eikä ottaa. Mutta annetaan ja otetaan vastaan hyvillä mielin jouluisia lahjoja. Annetaan ilolla lahjoja. Ja otetaan lahjoja ilolla myös vastaan; saajan ilo tuplaa antajankin ilon.

Ihan lopuksi muutama sana pikkujouluista. Tuloverolain mukaan verovapaata saajalleen ovat tavanomaiset henkilökuntaetuudet. Eräänä esimerkkinä laissa mainitaan etu työnantajan järjestämästä virkistys- tai harrastustoiminnasta. Harrastustoimintaa pikkujoulut eivät ole, ilmeisesti ne eivät myöskään ole virkistäviä, vaan yleisen kansalaiskokemuksen mukaan väsyttäviä. Sen perusteellahan työnantajan tarjoama pikkujoulujuhla voisi olla työntekijälle veronlaista tuloa. Ainakin osa suomalaisista tekee vintti pimeänä pimeätä tuloa. Mutta unohdetaan se; jouluunhan eivät kuulu svarta pengar. Joulun väri on iloisen punainen.