Avioliiton ja parisuhteen raha-asiatietoa yrittäjäpariskunnille

Lisätty: 6.2.2011

Korkein oikeus antoi viime kuussa mielenkiintoisen avioeron jälkeistä omaisuuden jakoa (ositusta) koskevan päätöksen. Kyse on tapauksesta, jossa omistetaan muun omaisuuden lisäksi yritys. Palaan tuohon ositusasiaan heti seuraavan taustoitustekstin jälkeen.

Aikaisemminkin Lakilaarissa ovat olleet esillä sekä avioliitto- ja parisuhde- että perintöasiat. Avioliitto voi purkautua kahdella tavalla, avioeron tai kuoleman johdosta. Ellei ole avioehtoa, avioliiton purkautuessa lasketaan puolisoiden velkojen vähentämisen jälkeiset netto-omaisuudet yhteen, ja kumpikin saa tuosta yhteissummasta puolet. Avioerossa omaisuuden jakavat puolisot. Lapsettoman parin toisen osapuolen kuoltua omaisuuden saajana on leski. Mikäli puolisoilla on lapsia/rintaperillisiä, toisen puolison kuoleman jälkeen omaisuusasioita selvittävät leski sekä vainajan rintaperilliset. Ellei avioehtoa ole, leski voi saada avio-oikeuden nojalla rikkaammalta vainajalta verovapaana tasinkona omaisuutta. Perilliset saavat perintöveronalaista omaisuutta perintöoikeuden nojalla. Jos kuitenkin leski on rikkaampi osapuoli, hänellä on oikeus olla antamatta perillisille tasinkoa. Tämän oikeuden käyttämisestä merkitään ilmoitus perukirjaan. Avioerossa omaisuuden arvoksi määritetään omaisuuden käypä arvo osituksen toimittamishetkellä. Kuolemantapauksessa ratkaiseva ajankohta on kuolinhetki.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa tammikuun alussa (2011:2) otettiin kantaa siihen, miten yrityksen rahallinen arvo tulee määrittää. Siihen ovat viisaat kehittäneet useitakin laskentateorioita. Yrittäjän omaisuus tulee arvioitavaksi paitsi avioerossa, myös hänen kuolemansa jälkeen perinnönjakoa ja perintöverotusta varten. Jos yrittäjä lahjoittaa yrityksensä osittain tai kokonaan, silloinkin tarvitaan omaisuuden arvio lahjaverotusta varten. Helpointa omaisuuden arviointi ainakin ulkoapäin katsoen on siinä tapauksessa, kun yritys myydään. Omaisuuden arvo on silloin absoluuttisen oikea: se on kauppahinta. Tosin myyjän mielestä arvo saattoi tulla määritetyksi liian alhaiseksi ja ostajan mielestä liian korkeaksi. Mutta jos laillisesti pätevä kauppa kerran on tehty, kumpikin on oman lopullisen arvionsa omaisuudesta tehnyt. Sen jälkeen voi todeta itselleen ja toiselle osapuolelle, että pulinat pois.

Nyt käsiteltävänä olevassa avioeron jälkeisessä osituksessa erimielisyyttä tuli yrityksen arvosta. On mahdollista, että omaisuus arvioidaan niin sanotun substanssiarvon tai tuottoarvon perusteella. Substanssiarvolla tarkoitetaan hintaa, joka omaisuudesta arvioidaan saatavan, kun se myydään. Tuossa korkeimman oikeuden ratkaistavan olleessa tapauksessa yrityksen pääomaisuus oli yrittäjän tietotaito. Valtavan paljoa ei jäänyt substanssiarvolle; yrityksellä oli 12 000 euron arvoiseksi arvioitu kalusto. Tässä tapauksessa puolisot olivat yksimielisiä siitä, että substanssiarvo on liian vähän.

Toinen, ehkä ainakin toimivissa pienyrityksissä oikeudenmukaisempi arvostus perustuukin tuottoarvoon. Lähtökohtana on ajatus, että jos yritys myytäisiin, myyjä ja ostaja arvioisivat kauppahintaa määrittäessään sitä, kuinka paljon ostaja tulee saamaan yritystoiminnasta tuottoja. Kyse ei ole niinkään omaisuuden myynnistä, vaan - toivottavasti - kannattavan liiketoiminnan myynnistä. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa tuottoarvosta oli kaksi asiantuntijalausuntoa. Toisen mukaan tuottoarvo oli vähintään 120 000 euroa, toisen mukaan arvo oli 106 500 - 165 400 euroa. Eroavista aviopuolisoista yrittäjäksi jäävä osapuoli arvioi yrityksen arvoksi 40 000 euroa, poislähtevä 120 000 euroa. Ositusta suorittanut pesänjakaja määritti arvoksi 60 000 euroa.

Korkein oikeus totesi, että tuottoarvot on laskettu sillä perusteella, että nykyinen yrittäjä jatkaa yritystoimintaa. Mutta jos yritys luovutettaisiin, ja yrittäjä vaihtuu, "on epävarmaa, ovatko vastaiset tuotot silloin samansuuruiset kuin edeltäjän aikana. On todennäköistä, että ostaja ottaisi tämän seikan huomioon tuottoarvoa alentavana tekijänä." Näin Korkein oikeus päätyi tuottoarvolaskelmassaan esitettyjä arvoja alempaan lukuun. Se määritti yrityksen arvoksi 90 000 euroa. - Arvoilla on suuri merkitys. Pesänjakajan arvon mukaisesti yrittäjäksi jäänyt olisi joutunut maksamaan entiselle aviopuolisolleen tasinkoa runsaat 80 000 euroa, Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan tasinkoa tuli maksettavaksi runsaat 95 000 euroa.

-Kalevi