Kaikki tärkeä tieto saatavien perimisestä

Lisätty: 7.3.2011

Kun kumartaa, niin pyllistää, ja mitä syvemmin kumartaa, sen pahemmin pyllistää. Elämä on ihmeellistä senkin vuoksi, että monissa tilanteissa sama asia voi näyttää eri puolilta katsottaessa täysin erilaiselta. Velkakin on sama asia kuin saatava, riippuen siitä, tarkastellaanko sitä velkojan vai velallisen kannalta. Mitä isompi velka, sen tukalampaa velalliselle, ja suuri saatava on varallisuutta lisäävänä eränä hyvinkin mieltä lämmittävä asia velkojalle. Velkojan mielen lämpimyys alkaa kylmetä, jos velallinen ei maksa velkaansa. Mieleeni on jäänyt jo kauan sitten ystäväni Kai Vakkurin eräässä monista kirjoistaan esittämä neuvo. Sen mukaan hyvää käytöstä on maksaa velkansa ajallaan, ettei aiheuta kanssaihmisilleen lisätyötä ja -murheita.  Epäkohteliaasta käytöksestä johtuvan lisätyön nimitys on saatavan perintä tai saatavan periminen.

Saatavan periminen on oma taiteenlajinsa. Laki saatavien perinnästä antaa tuon taiteenlajin toteuttamiseen useita määräyksiä. Aika monet perintälain säännöksistä on osoitettu perintätointa ammatikseen harjoittavalle perintätoimistoille. Näiltä osin jätän säännökset tässä esittelemättä, koska tointa ammatikseen harjoittavat osaavat perinnän kiemurat. Niin osasi entinen K-Kauppiaskin, joka kertoi aikoinaan Pirkka-lehdessä, ettei hänen tarvitse osata monimutkaisia ja pitkäkestoisia lain venkurointeja. Hän kertoi lähettävänsä velaksi ostaneille asiakkaille, jotka eivät ole maksulupaustaan täyttäneet, hyvin lyhyttekstisen postikortin. Siinä lukee jokaiselle laiminlyöjälle sama teksti: "Maksa perkele velkasi." Kauppiaan kertoman mukaan se oli sataprosenttisesti tehoava perintätapa.

Siirryn seuraavaksi vähemmän tehokkaisiin saatavan perinnän tapoihin. Eräpäivän mentyä velkoja lähettänee yleensä kohteliaan muistutuskirjeen. Kirjeet ovat sikäli tärkeä taiteenlaji, että jos luotetaan asiakkaan tulevaisuudessa parantavan tapansa, asiakassuhde toki kannattaa yrittää säilyttää. Melodia on silloin hempeimmillään tämänkaltainen: "Meille on voinut sattua jokin erehdys, tai postissa lienee ollut jokin häiriö, kun suorittamanne maksu ei liene vielä saapunut tilillemme. Siksi toivomme pian saavamme suorituksenne." Tai voihan asian hoitaa vaikka runomitassa: "Oi, maksathan äkkiä viime kuussa lähettämämme laskun, niin mekin saamme hiukan täytettä pohjalle taskun."

Perintälain säännökset ja laissa edellytetty hyvä perintätapa antavat tärkeää tietopääomaa sekä velkojalle että velalliselle. Velkojan on hyvä tietää oikeutensa, esimerkiksi lakisääteiset mahdollisuutensa viivästyskorkojen ja perintäkulujen saamiseen. Ehkä vielä tärkeämpää on, että velallinen tiedostaa ajoissa noiden velkojan oikeuksien suuruuden. Erittäin todennäköistä on, että ainakin pienistä saatavista velallinen joutuu käytännössä maksamaan viivästyskorkoa ja perintäkuluja, siis ylimääräistä, selvästi yli 100 prosenttia alkuperäisen laskun summaan verrattuna. Ainakin sen jälkeen, kun kauppias tai muu elinkeinonharjoittaja on antanut saatavan perimisen perintätoimiston tehtäväksi, tilanne on velalliselle paha. Häntä kouristavat monessa tapauksessa maksamatta jääneen laskun lisäksi maksettaviksi tulevat alkuperäistä velkaa selvästi suuremmat muut kulut. Minkään järjen hippusenkaan mukaan siihen vaiheeseen ei velallisen kannata asiaa päästää. Toki on ymmärryksellä todettava, että osa velallisista on niin elämän moninaisesti kolhimia, etteivät he jaksa postiaan avata eivätkä näistä asioista tietoista murhetta kantaa. Siinä tilanteessa ei ehkä edes pelko maksuhäiriömerkinnän saamisesta luottotietoihin tunnu missään. Tuo merkintä vain vaikeuttaa niin paljon elämää, että sitä kannattaa viimeiseen asti välttää.

Viivästyskorko on joskus aikaisemminkin ollut esillä Lakilaarin teksteissä. Nykyisin lakisääteinen viivästyskorko on ainakin ensi kesäkuun loppuun asti 8 prosenttia. Alkuvuonna 2009 se oli 9,5 prosenttia, ja 1.7.2009 alkaen se laski nykyiseen 8 prosenttiin. Tuo prosentti koskee kuluttajasaatavia. Yritykset voivat keskenään sopia isommastakin viivästyskorkoprosentista. Kuluttajasaatavista laissa säädetään myös velallisen maksettaviksi tulevista kohtuullisiksi katsottavista saatavan perintäkuluista. Kirjalliseen maksumuistutukseen voi lisätä perintäkuluja 5 euroa. Perintätoimiston lähettämässä vaatimuksessa perintäkulut saavat olla enintään 250 euron pääomasta 21 euroa, ja kaikki perintäkulut yhteensä enintään 190 euroa. Vastaavat perintäkulut yli 250 euron saatavasta ovat 45 euroa ja 220 euroa. Mikäli asia menee tuomioistuimeen, kuluja voi tulla varsin runsaasti vielä lisää.

Tänä vuonna aletaan valmistella muutoksia perintälain säännöksiin. Kaavailujen mukaan velkojalle tullaan antamaan oikeus saada velalliselta vähintään 40 euron perintäkulut. Se oikeus annettaneen, vaikkei velkoja olisi lähettänyt kirjallista maksumuistutustakaan. Sen lisäksi voidaan periä kohtuulliset kulut, jotka aiheutuvat maksuviivästyksen aiheuttamista kuluista, esimerkiksi perintätoimiston tai lakimiehen palkkioista.

Ainahan on maksettava eikös juu...

All the best wishes
Kalevi