| |
Jos ei elämä opeta muuta-
niin ainakin hidastamaan vauhtia!
Lähettäjä: Satu Wikström
|
Kun ihmiset vanhuudessaan tulevat hyveelliseksi, uhraavat he Jumalalle vain sen, mitä pirulta on jäänyt ottamatta.
Lähettäjä: Pirkko
|
Aikojen alussa, kun Jumala loi maan hän jakoi kaikille elollisille myös elämän pituudet. Ihminen oli Jumalan viimeisin luomus joten hän jäi jaossa viimeiseksi.
Kun ihmisen vuoro sitten tuli oli aikaa enää jäljellä 25 vuotta ja hän sai sen.
Ihminen meni heti valittamaan Jumalalle, että hänelle jäi liian vähän aikaa ja Jumala sanoi, että hän ei enää voi jakoa muuttaa, mutta mene itse kysymään jos joku eläimistä antaisi omastaan sinulle.
Niinpä ihminen meni ensiksi hevosen luo ja kysyi josko hevonen antaisi eliniästään hänelle ja hevonen vastasi, että saat 25 vuotta. Sitten ihminen meni koiran luo ja kysyi samaa. Koira sanoi myös, että saat 25 vuotta. Seuraavaksi ihminen meni apinan luokse ja toisti kysymyksen. Apina vastasi, että saat 25 vuotta, minulle riittää vähempikin.
Nyt ihminen huomasi, että hänellä on koossa 100 vuotta ja meni innoissaan kertomaan tämän Jumalalle.
Jumala sanoi hänelle,että olet nyt itse elämäsi valinnut. Ensimmäisen 25 vuotta elät kuin ihminen. Seuraavat 25 vuotta raadat työssä kuin hevonen. Kolmannen 25 vuotta haukut kaikkea kuin koira ja viimeiset 25 vuotta sinulle nauretaan kuin apinalle.
Lähettäjä: Ansku
|
Sadoin harmain hiuksin
mua aika rankaisee.
Jos pois ne revin päästäni
taas uudet valkenee.
Mutta miksi kutrini
ei saisi vaaleta?
Ajan virran pinnalla
noin loistaa hopea.
(Lin Jutang)
Lähettäjä: Pirkko
|
Vanheneminen on ainut tapa elää kauemmin.
Francois Auber
Lähettäjä: Höpö
|
Mies ei koskaan aikuistu, hän vain vanhenee.
Lähettäjä: Höpö
|
Ei ole järki iässä, se on päässä.
(arabialainen sananlasku)
Lähettäjä: Pirkko
|
Sadoin harmain hiuksin
mua aika rankaisee.
Jos pois ne revin päästäni
taas uudet valkenee.
Mutta miksi kutrini
ei saisi vaaleta?
Ajan virran pinnalla
noin loistaa hopea.
Lähettäjä: Pirkko
|
Ikääntyvä ihminen
Miettinytpä olen moista,
ei ihmisjärki aina loista.
Muka kiire päälle pukkaa,
aika valuu, - menee hukkaan.
Omatunto usein kuiskaa:
Terveyttäkin pitäis muistaa”.
Päivät kuluu paljon tyhjään,
tarpeetonta usein nyhjään,
pöytä täyttyy papereista
kokouksista kuluneista.
Siinä huomaa vaimo-rukka,
ei ole enää mikään kukka!
Joku kilo pitäis poistaa,
ja namusien syönti voittaa.
Tuo aatos usein mieleen palaa
mitä tekis, -miettii salaa:
Mistä löydän innokkuutta?
liikkumiseen mielekkyyttä?
Mietin vielä päivän, kaks’,
jos tulis tieto varmemmaks!
Mutta laihdun, - usko pois,
näin suurena en olla voi.
Kun herään aamuun seuraavaan,
rintaa jokin ahdistaa.
Sikspä luokse tohtorin,
nyt kuljen raskain askelin.
Mitataan ja tunnustellaan,
hän taulukoihin mua vertaa.
Lausuu sitten sanat nuo;
paine korkea on tuo.
Sokeriakin löytyy liikaa,
nämä sinua nyt piinaa.
Miks’ uskonut en heti tuota?
Nyt terveyttä ei takas tuoda!
Syön pillereitä aamuin illoin,
ei mikään ole niin kuin silloin.
Viisaampi oot sinä varmaan?
Ethän mene samaan harhaan?
Yks vain on MINÄ jokaisella,
siks’ hoida sitä hellyydellä.
Huollat autoo, maalaat talon,
miks’ itses’ unohdat sä pahoin?
Jos hoitamatta itses jätät,
pian ruostunut oot romuläjä.
Elisabet
Lähettäjä: Seija Paadar
|
Hänet kesässä kypsässä nähdä saan.
Häll' on elämän vakavuus kasvoillaan;
hän taistelee ja tekee työtä,
tuul' enemmän vastahan käy kuin myötä.
Hänen matkan varrella ainiaan
on pakko hillitä purjeitaan,
sillä keskellä kuohuvan aallokon
hänen pieni purtensa vaarass' on.
Elo pettää niin monet toivehet,
monet kuihtuvat kesken kukkaset;
minne kylvää hän, siitä toinen niittää,
häntä tuskin kenkään muistaa kiittää,
joka riemu murehen myöskin tuo,
valohetket kaikki ne varjot luo.
Hän on vavissut kohtalon ankaruutta,
kun huolen jälkeen saa huolta uutta;
hän onnen iskuista maass' on maannut,
mut kilvoituksista vain ei laannut,
kun toipui, riensi hän taistoon samaan,
hän oppi itsensä unhoittamaan,
hän velvollisuutensa täyttäen
niin siirtyi päivästä toisehen.
Hiki virtaa otsalta, rinta lyö,
mut jalouden leimankin antaa työ.
Kun joskus hän pyyhkivi otsan hien
ja huokaa hetkisen laidassa tien,
hänen katseessansa ja piirteissään
näen jälkiä kestetyn myrskysään,
näen suuren, ylevän ilmehen,
joka uhmii oikkuja hetkien,
jopa sortuessakin vielä on
luja pantti taistelon...
Hän kaunis on, min' tietää vois,
minä hetkenä ihminen kauniimpi ois.
-Alpo Noponen-
Lähettäjä: Janzzku
|
Elä elämääsi ja unohda ikäsi.
-Frank Bering-
Lähettäjä: Janzzku
|
Jospa arvata voisivat nuoret nuo,
mitä tunteepi muorin (vaarin) rinta.
Ei tiedä ne myöskään tuskasta,
jonka peittää kuihtunut pinta.
Vain kehoni kuihtuu ja kutistuu,
mutta sieluni on yhä nuori.
Miks' ei minun sieluni vanhene
on siitäkin tullut jo huoli.
Oi, miks' sinä haltija nuoruuden,
joka helskytät elämän pirtaa.
Teet vanhuuden kurttuja naamallein,
kun veri yhä villinä virtaa.
Vaikka hopea hapsilla hohtelee,
on mieleni leikkiä, tulta.
Lähettäjä: Lea
|
Parempi ryvettyä kuin kivettyä,
parempi olla naurettava kuin lakata nauramasta.
-Ilona Reiners-
Lähettäjä: Pirkko
|
Hänet kesässä kypsässä nähdä saan.
Häll' on elämän vahvuus kasvoillaan;
hän taistelee ja tekee työtä,
tuul' enemmän vastahankäy kuin myötä.
Hänen matkan varrella ainiaan
on pakko hillitä purjeitaan,
sillä keskellä kuohuvan aallokon hänen pieni purtensa vaarassa on.
Elo pettää niin monet toivehet,
monet kuihtuvat kesken kukkaset;
minne kylvää hän, siitä toinen niittää,
häntä tuskin kenkään muistaa ja kiittää,
joka riemu murehen myöskin tuo,
valohetket kaikki ne varjon luo.
Hän on vavissut kohtalon ankaruutta,
kun huolen jälkeen sai huolta uutta;
hän onnen iskuista maass' on maannut,
mut kilvoituksista vain ei laannut,
kun toipui, riensi hän taistoon samaan,
hän oppi itsensä unhoittamaan,
hän velvollisuutensa täyttäen
niin siirtyi päivästä toisehen.
Hiki virtaa otsalta, rinta lyö,
mut jalouden leimankin antaa työ.
Kun joskus hän pyyhkivi otsan hien
ja huokaa hetkisen laidassa tien,
hänen katseessansa ja piirteissään
näen jälkiä kestetyn myrskysään,
näen suuren, ylevän ilmehen,
joka uhmii oikkuja hetkien,
jopa sortuessakin vielä on
luja pantti taistelon...
Hän kaunis on, min' en tietää vois,
minä hetkenä ihminen kauniimpi ois.
- Alpo Noponen -
Lähettäjä: Jade
|
Jos syntymävuotes hukkunut ois, ei kukaan sun ikääs arvata vois!
|
Viisas ihminen ei etsi epäkohtia vaan näkökohtia.
Lähettäjä: eeva
|
Oikotie vanhuuteen
Haluatko näyttää vanhemmalta, kuin olet.
OK.
Tässä ratkaisu
Nosta pintaan seuraavat tunteet;
Kateus
Katkeruus
Katumus
Tosin siitä jää puuttumaan kaikki muut
vanhenemiseen liittyvät, hyvät asiat
Lähettäjä: Arja 58v.
|
"Olen elänyt juuri kyllin vanhaksi
ymmärtääkseni,
että
minun kannattaa tutkia
toisenkin kerran asioita,
joista olen ollut
ensimmäisellä kerralla vuorenvarma"
(Josh Billings)
Lähettäjä: Erja
|
Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi,
älä tietyssä asemassa olevaksi,
niin olet vapaa aurinkoisena kesäpäivänä
istumaan tavaratalon rappuselle
syömään tötteröjäätelöä.
Lähettäjä: Sara
|
Kun ikä painaa ja ahdistaa,
on ystävät kultaakin kalliimpaa.
Lähettäjä: Kartza
|