Jestas mikä moka

Oli uusi projekti alkamassa. Projektipäällikkönä olin kutsunut porukan kokoon ja joukossa oli yksi minulle ennestään tuntematon Leena.

Kaikki tutut olivat tulleet ja Leena puuttui. Sitten ovelle ilmestyi henkilö arkana ja kysyin, että "sinä olet varmaan Esko, tervetuloa". Henkilö vastasi, että "kiitos, mutta Esko ei päässyt tulemaan, tulin hänen tilalleen. Nimeni on Leena."

Kyllä hävetti! Olipas kovin miehen näköinen nainen....

rollo

Olin aikoinaan töissä myyntialan yrityksessä. Sinne soitti mieshenkilö Tuomaan pajasta ja tilasi tuotteita. Kun kirjoitin tilauslomaketta, varmistin vielä tilaajan nimen: Niin, olitteko te Tuomaan poika vai miten se olikaan? Mieshenkilö vastasi, että ei hän ole Tuomaan poika, vaan Tuomas itse. Kyllä meinas jäädä tilaus tekemättä kun niin nauratti.

Siru -55

Noloin muistoni on kun uudessa työpaikassa tauon tullen jonotin vessaan, joka oli varattuna. Kärsimätön kun olin, niin vitsailin suureen ääneen työtovereilleni, että taitaa jollakin olla oikein kunnon iso hätä meneillään vai onko se kuollut tuonne. Häpeäni oli suuri, kun vihdoin oven avauduttua sieltä tuli pomoni! Tämä muisto piinaa minua vieläkin vaikka siitä on kohta 30 vuotta.

Johanna

Ennen vieraiden tuloa ajattelin leipoa omenapiirakan, johon pinnalle tuli sokeria ja kanelia. Kaikki tuntui olevan ihan kunnossa, kunnes kahvipöydässä ensimmäinen piirakan maistaja irvisti. Kanelin tilalla olin käyttänyt maustepippuria! Nuhaisena en itse ollut haistanut sitä.

Irmeli

Onnittelin hilpeänä työpaikkamme lääkäriä vauvan odotuksen johdosta, mutta hän ei ollutkaan raskaana, vaan muuten vain lihonut "tuolta" kohtaa. Kyllä silloin hävetti. Myöhemmin vasta uskalsin nauraa.

Alexi

Olen vanhana ukkona mennyt haitarikouluun ja ollut siellä muutaman talven. No, edellisenä keväänä soitimme ahkerasti erästä kappaletta ja moneen kertaan, mutta annas olla ? huomasin vasta kolmen kerran jälkeen, että soitinkin vihkon seuraavalta sivulta. Hyvä kun ope ei antanut selkään. Kyllä me ollaan naurettu tapausta jälkeenpäin. Missähän ajatukset olivat silloin?

Rampe

Työtehtävissäni onnistun edelleen mokaamaan lahjakkaasti ja varmin muoto tuntuu olevan se, että puhuttelen isää pojan nimellä ja päinvastoin. Samat sotkut saan aikaiseksi äiti - tytär -rintamalla.... Ja koska keskustelu käydään kasvokkain, tuijotan vielä varmuuden vuoksi väärää henkilöäkin....

Helinä

Olin naispuolisen Ay-toverin 60-vuotis juhlilla, tapasin tutun miehen jonka tunsin kauempaa menneisyydestä. Hän oli sukunimeltään sama kuin juhlan sankari. Muutamia sanoja vaihdettuamme kysyin onko hän äitisi, siis juhlan sankari. Sitten pommi putoaa, hän vastaa juhlakalun olevan vaimonsa. Ette arvaa olisinko halunnut haihtua savuna ilmaan. Nyt sitä voi muistella jo hieman hymyssä suinkin, mutta silloin ei. Anteeksi vain jos asianosaiset tunnistaa tästä itsensä.

Jyrki

No jestas sentään... olin asiakaspalvelussa, sairauden takia en voi käyttää rintaliivejä. Minulla oli VAIN sellainen pusero, jossa vetoketju on edessä. Siinä sitten palvelin niin kotimaisia kun ulkomaisiakin asiakkaita. Jossain vaiheessa työkaveri sanoi, että voisinko laittaa sen vetoketjun kiinni, kun se oli kokonaan auki ? ties kuinka kauan oli ollut!

kappale "kauneinta" Suomea

Tapani mukaan olen aina kiireinen ja siirtyminen kotikonttorista ihmisten ilmoille tuo meille naisille joskus paineita. Lähdin autolla matkaan ja päätin hyödyntää 15 km matkan laittamalla etuhiuksiini kaksi tarrapapiljottia kohentamaan lookkia. Saavuin kaupungin keskustaan ja asioin paikallislehden ilmoitusosastolla, sekä piipahdin ruokakaupassa, jossa sain iloista palvelua!

Kulkiessani kadulla ehdin omahyväisesti ajatella, että pitäisi useammin jalkautua kun kaikki ihmiset hymyilevät ja ovat hyväntuulisen näköisiä kohdatessamme. Istuuduin takaisin autoon ja vilkaisu peiliin sai minut ensin kauhistumaan ja sitten huutamaan häpeästä - minulla oli vielä ne kaksi punaista papiljottia päässäni.

Pimpo

Olin muutama vuosi sitten ostoksilla Helsingissä eräässä myymälässä. Kävelin ympäriinsä ja katselin paikkoja, kuten yleensä kaupassa on tapana. Yhtäkkiä vartija koputti olkapäälleni ja sanoi, että mitä rouvalla on tuolla ja osoitti housunpunttini alaosaa. Katsoin itsekin alas ja olin saada sätkyn, kun sieltä roikkui mustan sukkahousun sukka pitkällä perässäni. Olin ilmeisesti edellisenä iltana vetäissyt housut ja sukkikset yhtä aikaa jalasta ja sukkikset olivat jääneet housujen sisään ja kun kiireessä aamulla lähdin olivat ne jääneet sinne mustien pitkiksien uumeniin. Arvatkaa nolottiko kun selitin tätä tarinaa vartijalle?

Sessa

Olin sijaisena vanhainkodilla ja erään mummovainajan omaisia vastaanottamassa vainajaa katsomaan. Muutama heistä oli jo paikalla kun esitimme heille osanottoja. Minä toivotin niitä lämpimästi herrasmiehelle, joka hetken kuluttua valkeni minulle hautaustoimiston työntekijäksi... Hänellä riitti ammattitaitoa, eikä pokka pettänyt, mutta minua nolottaa vieläkin, kahden vuoden päästä...

Hoitsu

Tämä oli tahaton moka, mutta meni ainakin viisitoista vuotta ennen kuin pystyin siitä kenellekään puhumaan.

Olin ensimmäistä kertaa muuton jälkeen vieraassa kaupungissa tanssimassa ja saattajaksi tarjoutui miellyttävä mieshenkilö. Mikäpä siinä, ajattelin. Kotiportilla vähän innostuttiin suukottelemaan ja vielä vähän lisää. Hetken päästä sanoin, että minua pyörryttää. Mutta ei kun lisää vaan, maistui hyvältä.

Pian sitten heräsinkin saattajani käsivarsilta, kun hän kannatteli minua irti maasta. Olin tosiaan menettänyt tajuntani.

Ihmettelin miten mies jaksoi minua kannatella niin kauan ja hän vastasi. "Enhän voinut maahankaan laskea kun oli lätäkkö alla." Minulla oli tullut pissat housuun. Voi kamala mikä häpeä! Menin heti aamulla lääkäriin ja minut tutkittiin perusteellisesti. Epäiltiin epilepsiaa, mutta mitään vakavampaa ei onneksi löytynyt. Ainoastaan jännitysniska ja aivot vaan eivät olleet saaneet happea. Siitä lähtien olen valinnut suukottelupaikan vähän tarkemmin.

Ritirii

Ryhdyin nuoremman poikani jalkisporukan huoltajaksi ja olen siitä lähtien tunnollisesti kantanut lääkintälaukkua treeneissä ja peleissä mukana. Sattuipa kerran treenejä seuratessani, että toisen porukan pojat aloittelivat lämmittelyn kentän ulkopuolella ja kantoivat pienen maalin aivan viereeni. Minä vain totesin, että maali tuli, enkä siirtynyt.

Hetken päästä sainkin aikamoisen tällin pallosta vasempaan käsivarteen siinä maalitauluna seistessäni! Siirryin nolona sivummalle ja hetken päästä poikani loukkaantui kentällä. Juoksin vastaan laukun kanssa ja kompastuin jalkani tarttuessa maalin verkkoon. Tein aikamoisen ilmalennon suoraan kahden isän jalkoihin. Loukkasin tässä rytäkässä vasemman jalkani! Poikani valmentaja näki kaiken ja nauraakin aina jälkeenpäin, että sinullehan me se lääkintälaukku hankittiinkin!

huoltajaäiti

Vuosia sitten Joulun alla olin lähdössä Jouluksi vanhempieni luokse junalla. Lähtöpäivänä olin töissä täyden päivän ja sieltä oli kiirehdittävä suoraan junalle. Silloinen poikaystäväni lupasi tulla noutamaan minut töistä ja saattaa juna-asemalle. Hän sanoi odottavansa minua pihalla autossaan.

Töiden päätyttyä menin juoksujalkaa ulos, kun oli jo aika kiire ja etsin katseellani poikakaverin autoa ja huomasin, että tuossa kadunvarressahan se auto seisookin ja jatkoin kiireisin askelin auton viereen. Avasin oven, istahdin kyytiin ja sitten katsoin kuskiin päin ja huomasin erittäin hämmästyneen kuskin katseen ja samalla tajusin, että istuin väärässä autossa ja kuskin paikalla istuikin täysin tuntematon mies.

Olin "hieman" nolona ja pyytelin anteeksi autokuskilta ja häivyin vähin äänin autosta ulos ja etsin oikean auton. Tämä moka johtui siitä, että kiireessä katsoin vain ?saman merkkinen ja värinen auto, eikun kyytiin ja menoksi?. Tällä kerralla poikaystäväni olikin tullut noutamaan minua isänsä autolla odottaen minua kadun toisella puolella eikä omallansa kuten luulin. Mahtoi se toinen mies ajatella, ettei flikka tosiaankaan tunne autoja, kun se auto mihin sitten menin, oli ihan eri merkkinen ja täysin erivärinenkin.

Ancelique

Olen sitä sukupolvea, että 'sanojen kääntely' on ollut ja on hauskaa edelleen. Tosin tuon 'taidon' seurauksena on tullut puhuttua välillä mitä sattuu. Tässä pari pientä otetta kyseisestä taidosta ;-) ....

Vuosia sitten menin pankkiin hakemaan pikatiliotetta ja kun vuoroni tuli, niin sanoin pankkineidille kuuluvalla äänellä, että saisinko tikapiliotteen? Muistan edelleen hämmästyneen ilmeen tiskin toisella puolella, kunnes molemmat rupesimme ?kikattamaan? ja sitä kesti hetken verran ennen kuin asia tuli hoidettua ja loppujen lopuksi sain pikatiliotteeni sekä hetken maittavat naurut aikaiseksi...

... olin puhelimessa ja keskustelin henkilöstä, jonka nimi oli Niemi Simo ja minä kun oikein olin innostunut puhumaan ja tuo nimi vilahteli puhuessa monta kertaa olin puhunut; Siemen Nimosta, niin viimein ja vihdoin puhekaverini sanoin minulle, että mitenkähän tuon nimen laita oikeen on ja minä että Siemen Nimo, kyllä sinä hänet tiedät ja tadaa ?  jossain syttyi lamppu ja eiku kikatus päällensä ja hmmmm.... kääntämään ?nimi suussa oikein päin?....

puhumisen riemua

Olen mokannut todella pahasti ja monta kertaa...ohessa yksi.

Olin töissä asiakaspalvelussa, asiakas tuli kysymään lippuja johonkin tilaisuuteen. Ei ollut myynnissä meidän pisteessä. Sanoin asiakkaalle, että soitan toiseen siinä asiakkaan varttuessa. Otin puhelimen taskusta, näppäilin numeron ja kas kummaa, minulla olikin taskulaskin kädessä. Varmaan asiakas ihmetteli. Olin tosi hämmentynyt ja hysteerinen, mutta sain kuitenkin lopulta ihan puhelimenkin sieltä taskusta ja asian hoidettua. Ei muuta kun takahuoneeseen nauramaan. Työkaverit kysyivät mikä niin hauskaa on. Kerroin heille tarinan ja sen jälkeen moni on sanonut: "tossa on laskin jos sun tarttee soitella".

Lelle

Useimmat mokista unohtuvat melko pian, mutta tässäpä eräs. Vielä seurustellessani nykyisen aviomieheni kanssa laitoimme usein tekstiviestejä toisillemme. Kerran painettuani lähetä -nappia huomasin, että viesti lähtikin aivan väärään osoitteeseen - eräälle ystävälleni, joka sattui olemaan nuori mies... Perään lähettämäni korjausviesti sen sijaan ei mennyt perille. Myöhemmin, kun viimein tavoitin viestin saajan, tämä kertoi ilahtuneensa viestistä kovin ja toivovansa itsekin saavansa joskus sellaisia viestejä - itselleen omistettuna.

Tiiu

Olen pieni ja hentoääninen. Johtajani oli tuolloin suuri ja karismaattinen mies. Tyynesti vastasin työpaikalleni tulevaan puheluun yrityksen nimen + miesjohtajani nimen. Toisessa päässä oli hetken hiljaista ja sitten tokaus: et silleen... ja naurua. Asiakas toki tunsi minut äänestä. Tämä kesyin mokistani

kävelevä ongelma

Sairaalan ruokapöydässä potilastoveri näytti minulle maustepussia, jonka oli tuonut kotoaan. Sanoin: Onpa pieni annos! Samalla hetkellä meille lennätettiin ruoka-annokset. Niiden tuoja poistui niin äkkiä, etten ehtinyt selittää, etten tarkoittanut hänen tuomiaan!

Nolostunut

Useita vuosia sitten sain englanninkielisen kutsun työhön liittyvään kokoukseen toiselle puolelle Suomea ja luin kirjeen kerran. Järjestelin matkaa ja mietin kyllä, miksi kokous oli viikonloppuna, mutta en tarkastanut kutsua. Kauniina lauantaipäivänä olin sitten kyseisessä kaupungissa hyvissä ajoin, nautin aurinkoisesta päivästä ja menin kokouspaikalle huomatakseni, että ovet olivat kiinni. Kaivoin kutsun kassista ja huomasin olevani tasan kuukauden myöhässä. Kyllä vähän nolotti... Kotiin tullessa palautin matkarahat työnantajalleni. Tästä seikkailusta on saatu ystävien kesken monet hyvät naurut.

Pirkko

Tässä jokin aika sitten olin lapsenlapsen luona (5kk) ja onnesta mykkyränä taas juttelin hänelle niitä näitä. Olimme keittiön ikkunan luona ja pihalla oli fasaanikana. Oikosulku mummolla ? sanoin: ?katso riikinkukko on tullut katsomaan meitä.? Siis en edes tajunnut mitä sanoin. Kun sitten illalla iso jänis pomppi pihassa, vävyni kertoi että tuo on kenguru. Lapseni on todennut, ettei mummoa parane päästää Pinjan kanssa Korkeasaareen kun lapsi saa väärää tietoa. Mummo saa asiasta aina kuulla, mutta yhtä hauskaa on aina kaikilla.

Pirre mummo

Oli vuosi 2001 ja heinäkuu. Olin juuri astunut vapaaehtoiseen asepalvelukseen 10 muun nuoren naisen kanssa. Komppanian majoitustuvat sijaitsivat toisessa kerroksessa, lukuun ottamatta aliupseeritupaa, joka sijaitsi alakerrassa ja josta käsin aliupseerin usein antoivat käskyjä huutaen. Eräänä päivänä alokasajalla tupamme alikersantti huusi jälleen jotain alakerrasta, muttemme kuulleet tarkasti miten käsky oli mennyt. Käskyihin ja komentoihin piti reagoida välittömästi ja koska käsky piti sisällään sanan "taistelu", nappasin sen enempää ajattelematta taistelujakkaran käteeni ja sujahdin tuvan ovelle niin nopeasti kuin suinkin pääsin. Aliupseerin kasvot olivat näkemisen arvoiset kun hän tuijotti taistelujakkaraa tuvan ovella. Hän nosti katseen ylös ja korjasi rauhalliseen äänensävyyn, "tarkoitin, että naistaistelija ovelle"

Tilanne oli samaan aikaan sekä nolo että hupaisa. Loppuvuosi menikin sitten ihan sujuvasti :) Liekö ollut sitten alkuajan jännitystä.

Alik II/01

Olin hakemassa autollamme poikaani soittotunnilta naapurikaupungista. Kun sain pojan kyytiin, auto ei suostunutkaan starttaamaan. Inahdustakaan ei kuulunut. Mistä apua? Mieheni istui vielä työpalaverissa, työkaverini oli saunassa. Sitten hälytin mieheni rotaryveljen, jonka tiesin juuri muuttaneen tälle paikkakunnalle. Hetken kuluttua hän hurauttikin paikalle käynnistyskaapeleineen. Ei auttanut.

Rotaryveli lupasi heittää meidät kotiin. Virta-avain ei suostunut irtoamaan lukkopesästä, jolloin hoksasin, että vaihteenvalitsin pitääkin olla P-asennossa, että saa avaimen irti. No niin ja P-asennossahan avaimella pystyi käynnistämään auton. Olin ajanut tätä autoa jo viisi vuotta. Teinipoikani ei valitettavasti voinut olla ylpeä äidistään.

Ihana naisautoilija

Minulle on autoilevana naisena sattunut näitä autoilijan mokia, mutta hauskin ystävieni mielestä on ehdottomasti seuraava, jolle säännöllisin väliajoin yhä nauramme. Tämä tapahtui n. 10v sitten kun olin saanut halvalla vanhan Ford Fiestan, ensimmäisen autoni. Poikaystävän syksyllä muistutti että bensaan tarvitsisi lisätä myös jäänestoa.

Seuraavalla kerralla tankkausta maksaessani myyjä kohteliaasti kysyi että tuleeko vielä muuta? Minä muistin, "joo, kiitos, vielä pullo MIRANOLIA" "Anteeksi mitä?" kysyi myyjä. Minä ihmettelin että onko se myyjä kuuro vai muuten vain tyhmä, ja tavasin kovemmalla "selkoäänelläni?, että MIIRAANOOLIIAA. "Minnekkäs sinä sitä laittaisit?" uteli myyjä. Minä vähän närkästyin mielestäni typerää kysymystä ja sanoin, että tankkiin tietenkin! Otin vielä sellaisen "itsestäänselvän" -ilmeen. Mutta kyllä nolotti, kun myyjä hokasi että olinkin vailla MASINOOLIA. No, alkukirjain oli sentään sama.

Mutta olenpa minä asiantuntevasti selittänyt auto-asiantuntijoille, että autoni ALAPÄÄNHIHNA on juuri vaihdettu... Kysyivät että minun vai autoni? :)

Mutta itselle on oikeesti mukava nauraa. Uskon että se pidentää tuplasti ikää, normaaliin nauruun verrattuna.

Anni-autoilija

Kevään koulutuksen lounastauolla istuimme neljän hengen pöytäseurueina ja kanssamme lounasti aluepäällikkömme. Mukavaa rupattelua ruokailun ohessa!

Kun lopettelimme ja kiitimme toisiamme, niin minä siinä sitten totesin, että vielä ehtii jalotella ennen iltapäivän koulutus-osuutta. Siihen päällikkö totesi, että jollei nyt kumminkaan. Katsoin häntä ihmeissäni, mutta samaan hengenvetoon hän nauraen muistutti, että hänen nimensä on Jalo.

Käytämme lempinimeä tai sukunimeä kun kutsumme häntä, joten en todellakaan muistanut hänen ristimänimeään. Onneksi älysin olla sen pidempiä selittelemättä, totesin vaan että ei jalotella - kävellään vaan ja nauraen sekä posket kuumottaen lähdin:)

Ja kaikilla muillakin arvatenkin oli mukavaa:)

Heluna

Tässäpä vähän poikkeuksellinen hölmöily: Menin aamuruskon aikaan lintuja katsomaan Hesan Lauttasaaren rantaan. Kuusessa liikahti joku lintu ja kiikarilla määritin sen nopeasti punatulkuksi. Näin linnun vain osittain, mutta näkemäni riitti määrittämään punatulkun.

Minuutin kuluttua lintu kömpi kuusen sisältä kokonaan esiin. Se olikin varis! Aamurusko oli värjännyt sen harmaat osat upean punaisiksi ja kun vertailukohtaa ei ollut, olin nähnyt linnun punatulkun kokoisena. Kerroin lintuharrastajien verkossa, että saavat kutsua mua kaveriksi, joka ei erota varista ja punatulkkuakaan toisistaan!

Lasse Askolin

Asuin opiskeluaikana Irlannissa vanhan mummon luona. Tein yläkerrassa omassa huoneessani jotain opiskelutehtäviä sängyllä istuen ja löysäsin kietaisuhameeni nauhaa niin, ettei vyötäröllä kiristänyt. Jossain vaiheessa lähdin alakertaan keittiöön ja tein vahingossa näyttävän sisääntulon, kiitos unohtuneen vyötärönauhan: avasin oven, ehdin huomata, että keittiössä oli vuokramummoni lisäksi tämän poika ja siinä samassa löystytetty kietaisuhame valahti nilkkoihin... nolotti . Mutta saatiin siitä hetken päästä makeat naurutkin :)

bravo, bravo

VAHINGOSSA TAPAHTUNUT JÄNISKEVENNYS PANKISSA.

Olen ns.?pankkineiti". Muutama vuosi sitten minulle tuli miesasiakas alkukuusta mukanaan pari laskua, joissa oli eräpäivä 15pv. Kysyin häneltä, että pannaanko nyt heti vai vasta viidestoista päivä. (Tarkoitin tietenkin, että maksetaanko nyt heti vai eräpäivänä.) Samanaikaisesti viereisessä "parressa" oleva toimihenkilö sanoi puhelimeen, että paljonko sinä tahot vehkeestäs vuokraa. Hänellä oli ollut naapurin isännän traktori lainassa. Silloin minun asiakas sanoi, että kyllä te tytöt olette hurjia. Teitähän joutuu alkaa pelkäämään kun tuollaisia puhutte. Päivä oli perjantai ja kyllä saatiin nauraa asialle. Nauretaan vielä vuosienkin jälkeen.

Nimimerkki: Pyryharakka

Asun kaksikielisellä alueella, enkä tuohon aikaan (olin 13) osannut ruotsia juuri lainkaan. Siihen aikaan myytiin ehkäisykumia vain yhtä merkkiä ja sitä öljyllä tai ilman. Sen sanan olin opetellut = säkerhetsgummi. Olin kemikalioliikkeessä harjoittelijana. Sisälle astui noin 70v hieno turkiksiin pukeutunut nainen. Pyysi "Kan jag få ett dussin säkerhetsnol?" Minä luulin että kumeja. Ihmettelin, että mitä noin vanha ihminen tekee niillä. Kysyin med oil hellär ytan. Siis öljyllä vai ilman. Rouva päivittelemään ruotsiksi, että milloin niitä on alettu tehdä öljyllä?

Hätiin tuli jo tottunut myyjä ja asia selvisi. Asiakas halusi hakaneuloja ja minä olisin myynyt kortonkia. Olin naamaltani varmaan aika hurjan näköinen, koska rouva yritti kovasti minua lohduttaa ja sanoi että se on erittäin hienoa että yrität puhua ruotsia virheitä sattuu aina joskus. Tämän vanhan rouvan asenne ilmeisesti auttoi, että uskallan vieläkin puhua ruotsia ja jos en ymmärrä kysyn.

Nimimerkki: punakasvoinen

Viimeisin mokani tuli parhaiten tässä mieleeni. Kävin työpaikkaruokalassa syömässä ja otin noutopöydästä ruokaa lautaselle. Ja kylmäsyvennyksestä maitoa ja valkoista jälkiruokaa, joka näytti vanukkaalta/vaahdolta. Mutta syötyäni ruuan aloin syömään jälkiruokaa ja se olikin valkoista kastiketta pääruoalle. Söin sitä pari lusikallista ja jätin loput kippoon, enkä sanonut työkavereille mitään. Oli niin pahan makuista, ettei naurattanut yhtään. Mutta jälkeenpäin olen jo naureskellut asiaa muillekin, että näinkin voi käydä.

Nimimerkki: Mokia sattuu...

Olen hoitajana eräässä paikassa ja siellä on tietenkin lukollinen wc ja avain on aina tietyssä paikassa (lukossa sen takia, ettei potilaat pääse). No otin avaimen ovesta veskin sisäpuolelle ja poislähtiessä tempaisin tietty sen oven lukkoon ja avain sisäpuolella. Kukaan ei päässyt veskiin ennen kuin seuraavat tulivat iltavuoroon. Heillä oli onneksi vara-avain. Ite olin hiljaa ja toivoin ettei mikään "katastrofi" tule kenellekkään, jotenkin noloa

jatkuu...
Kun olin lähdössä kotiinpäin, enkö yrittänytkin kuitata bussimatkaani paikallisliikenteen kortilla, vaikka hyvin tiedän, että seutukortti käy mun työmatkalle. Hyvä etten kirjastokorttia tyrkyttänyt.

Nimimerkki: niki

Olin juuri muuttanut pääkaupunkiseudulle ja niinpä autottomana vielä silloin päätin, että ostan bussiin kausikortin. Bussiin tullessani en muistanut, että on koulujen ensimmäinen päivä, joten jouduin seisomaan tunnin verran bussissa. Tullessani Helsinkiin, kyselin ihmisiltä missä on paikka josta sen lipun voisi ostaa.. No, tulin oikeaan paikkaan. Se oli ääriään myöten täynnä opiskelijoita ja muitakin asiakkaita. Otin vuoronumeron ja jäin seisoen odottamaan omaa vuorani - ajattelin sen kestävän kovin kauan, kun yllättäen joku isompi porukka kerrallaan lähti sieltä pois ja riemukseni huomasin saaneeni istumapaikan!

Ai sitä onnea kun pääsin istumaan.. oikaisin jalat suoraksi ja nojasin - kohta se "noja" alkoikin liikkumaan! Nojasin mitään tietämättäni jonkun tuntemattoman miehen selkään.. siinä penkissä ei siis ollutkaan selkänojaa ollenkaan! Nauruani pidellen katsoin numerotaulua. Mikähän numero tulisi seuraavaksi... :D

Nimimerkki: Leffe

Odotin kerran töissäni kiivaasti puhelua eräältä asiakkaalta. Esimieheni tuli kysymään miten asia etenee ja olin juuri selittämässä hänelle, että odotin puhelua, kun puhelin soi. Pasmat menivät jotenkin sekaisin ja vastasin puhelimeen omalla etunimelläni ja asiakkaan sukunimellä. Luurin päässä tuli hetkeksi hiljaista ja esimies vieressä oli tikahtua nauruun, kuten minäkin. Selvitin sekoiluni asiakkaalle, mutta en ole vieläkään varma, miten hyvin hän ymmärsi kenelle oikein oli puhumassa. Asiakkaan siskolla oli nimittäin juuri sama nimi, millä olin vastannut puheluun:)

Vastaavia sekoiluja työpaikalta voisin kertoa vaikka kuinka monta... No, päivät eivät ole ainakaan tylsiä, kun on tällainen hössöttäjä:)

Nimimerkki: Meritähti

Mieheni osti uuden pinkin T-paidan kesäksi, edessä oli upea "tarrapainatus". Pesin sen liian kuumassa ja tarra meni ruttuun (suli), niin että koko paita oli yhdellä rypyllä. Tämä vielä nauratti meitä kaikkia, mutta... Tilalle ostettiin uusi paita, just samanlainen, enkä ymmärrä mitä sähläsin, mutta paidalle kävi samalla lailla; silloin minua ei enää naurattanut, vaan mietin tosissani haenko uuden paidan tilalle enkä kerro mitään koko rypytyksestä. Kerroin kuitenkin ja yhä edelleen pesen hänen pyykkejään..;)...

Nimimerkki: BisaNte

Viimeisin mokailuni:
Olin näyttämässä asiakkaalleni asuntoa. Omistajan ei pitänyt olla paikalla. Kuinka ollakaan, omistajan tytär sattuikin olla käymässä juuri asunnolla. Lähtiessämme asunnosta kompuroin eteisen mattoon ja olin kaatua nenälleni. Rappukäytävässä tarkastelin kenkiäni lähemmin, kun ne tuntuivat jotenkin oudoilta jalassa ja vasta silloin tajusin, että olin ottanut väärät kengät. Nauroin ihan kippurassa, enkä meinannut saada kerrottua mistä on kysymys. Omistajan tytär ja asiakas katselivat vieressä kun kävin vaihtamassa omat kengät jalkaani. Hävetti ihan kamalasti, joten nauramalla sain peiteltyä nolostumistani.

Omistajan tyttärellä sattui olemaan samanlaiset kengät kuin minulla. Kengän korko oli vain jotenkin erilainen ja siksi meinasin kompuroida. Jälkeenpäin kuulin, että omistajan tytär on poliisi. Olin siis meinannut varastaa poliisin kengät :)

Nimimerkki: Uskottava ja luotettava kiinteistönvälittäjä