Pe 24.3.Gabriel, Kaapo, Kaapro, Kaappo...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Utelu Anteeksiannosta: Marianne kirjoittaa: "Tarvitsen tukea, jotta pääsen alkuun laajamittaisen anteeksiantamisen kanssa. Katkeruus uuvuttaa, ja anteeksiantamisen prosessi on voimia vievää. Pelottaa myös. Mistä saada voimaa ja rohkeutta aloittaa urakka? Mistä rohkaisevat sanat taipaleelle, jotta jaksan loppuun saakka?

Vastauksia 77 kpl


 

Ota avuksesi esim. kiva kahvimuki, josta tykkäät. Ota tavaksi heittää "huokausrukous" taivaan Isälle asian tai henkilöiden puolesta. Joka kerta ottaessasi mukin käyttöön, mielikuvissasi ikään kuin heität "pallon tai solmuisen mytyn" sinne, missä on parhaat taidot vaikeaa vyyhtiä selvittää. Silloin saat olla itse vapaa ja kuitenkin voit olla varma, että asiasi edistyy.

Usko tai älä, tosi juttu

________________________________________

Nuo tunteet ovat tuttuja minullekin. Pahimmasta pääsen yli antamalla arjen viedä päiviä eteenpäin. Teen itselleni mieluisia ja luovia asioita. Katsele ympärillesi, havainnoi ja keksi uusia ratkaisuja. Kirjaa asioita ylös, toteuta pikkuhiljaa, jätä välillä kesken kun siltä tuntuu ja jatka vasta kun tunnet olevasi sopivassa vireessä. KYLLÄ SINÄ ONNISTUT!

Mummeli 61

________________________________________

Korkeimman avulla ja Hänen rakkauttaan vastaanottaen. Omilla voimilla ei näillä vesillä kovin kirkasta ja selkeää näy.

Isänsä tyttö

________________________________________

Hei ystäväni, sinähän olet jo prosessissa! Olet ottanut jo ensimmäisen askeleen, mikä on kaikkein tärkein. Loppu on luottamista siihen, että askel on tärkeä.

Marita

________________________________________

Aina kun tilanne tai ihminen tulee mieleeni, jolle pitäisi anteeksi antaa, sanon mielessäni neljä lausetta. Olen pahoillani. Anna anteeksi. Kiitos. Minä rakastan sinua.

Näiden lauseiden toistaminen. Voi käyttää myös mantran tavoin. On puhdistavaa ja pääsee henkisesti irti pahaa mieltä aiheuttaneesta tilanteesta tai ihmisestä.

Irkku

________________________________________

On vaikea antaa anteeksi, jos itsellä on asiat huonosti. Mitä huonommin tuntee voivansa, sen suuremmaksi kasvaa kauna. Olen huomannut, että jos tekee itsellensä hyvää, sinnikkäästi rakentaa omaa elämäänsä mahdollisimman tyydyttäväksi ja oman näköiseksi, ruokkii omaa hyvinvointiaan, anteeksiantaminen alkaa tuntua helpommalta ja luonnolliselta. Minun on vaikea uskoa, että voi antaa anteeksi suurella ponnistuksella ja väkisin. Se tapahtuu, kun vähitellen alkaa olla sinut itsensä ja elämänsä kanssa, ja sitä kautta vihdoin pystyy hyväksymään elämässään sattuneita epäoikeudenmukaisuuksia.

Entinen kaunainen

________________________________________

Minun mielestä en voi antaa anteeksi jos on näin käynyt. Antaisin asian olla.

Kukka

________________________________________

Olet jo erittäin hyvässä alussa, koska olet nostanut kissan pöydälle. Katkeruus ja anteeksiantamattomuus todellakin kuluttavat voimavarojasi. Voit joka päivä ja joka hetki tehdä omia valintojasi; haluatko surra ja raivota menneelle vai käännätkö kasvosi kohti uusia seikkailuja ja omaa parempaa oloasi. Pohjalla olet jo käynyt, jatka kiipeämistä ylöspäin ja pudottele matkalle turhat painolastit.

Konkreettisia keinoja on monia, esimerkkinä kävely raittiissa ilmassa, suursiivous eli kaikki turha pois ja paikat kiiltämään, lukeminen, urheilu ja etenkin keskustelut hyvien ystävien kanssa. Keskusteluapua voi myös hankkia ihan ammattilaiselta oman tilanteen mukaan. Olen itsekin käynyt pohjalla ja ollut hyvinkin katkera monellekin asialle. Pikkuhiljaa opin pudottelemaan turhat lastit pois ja arvostamaan itseäni ja sitä mitä minulla on. Asiat voivat aina olla paljon huonommin ja tietysti myös paljon paremmin. Pyri parempaan, suunta on jo hyvä. Kyllä sinä selviät, asenne ratkaisee aina.

Allu

________________________________________

Itse saan rohkaisevat sanat Raamatusta ja rukouksesta, uskostani Jeesukseen Kristukseen pelastajanani. Myös läheisten kanssa keskusteleminen auttaa.

Helinä

________________________________________

Anteeksiantaminen on sinun oma sisäinen prosessisi, joten ajattele tekeväsi se itsesi takia. Olet sen arvoinen. Anteeksiantaminen vapauttaa tilaa uudelle, se osoittaa, että olet päästämässä irti jostain, mikä estää sinua menemästä eteenpäin. Antamalla anteeksi hoidat itseäsi. Rakasta ja arvosta itseäsi!

Sakra

________________________________________

Lähetin itse vain viestin henkilölle joka oli loukannut minua. Pieni sana anteeksi, jos et halua olla ystäväni. Heti tuli helpompi olo itselle. Katkeruus vie todella voimia ja olin ottanut ensiaskeleen. Voimia sinullekin siihen ensiaskeleeseen.

Elämän koulima

________________________________________

Omalla kohdallani kirkastin ensin itselleni, miksi haluan antaa anteeksi, mikä on se perimmäinen syy. Sitten pohdiskelin myös, mihin anteeksiantaminen ja katkeruudesta pääseminen johtaa. Ja myöskin kysyin itseltäni, mitä tapahtuu, jos jään näihin asioihin kiinni. Kirjoitin näitä asioita paperille ylös, jotta ne jotenkin tulivat konkreettisemmaksi. Totesin, että syy, miksi minun tulisi antaa anteeksi oli vahvempi kuin mikään muu vaihtoehto. Se oli ensimmäinen askel itselleni siinä urakassa. Ja päivittäin sen syyn muistuttaminen itselle ja mielikuvituksessa matkaaminen siihen tunteeseen, kun on vapaa katkeruudesta, varmasti auttavat matkan teossa.

Tärkeä juttu on myös hyväksyä omat tunteet ja tuntemukset prosessin aikana. Jos urakka tuntuu liian raskaalta, ehkä voi koittaa myös laittaa kalenteriin ajat, jolloin saa ja pitää käsitellä tätä asiaa, jottei vahingossa käy niin, että unohtaa olla läsnä tässä hetkessä ja olla kiitollinen siitä, mitä on. Sitten vielä yksi asia; luin ahkerasti itsensä kehittämiseen liittyvää kirjallisuutta. Itseluottamuksen löytyminen ja itsensä parempi tunteminen useimmiten johtavat parempaan lopputulokseen missä tahansa asiassa. Kirja, joka auttoi itseäni, oli nimeltään "Nautitaan raakana".

Voimia asian parissa!

Annika P.

________________________________________

Jumala antaa voimaa antaa anteeksi, kun vain sitä häneltä pyydät! Anteeksiantamisesta on myös kirjoitettu hyviä kirjoja, kuten Anna-Liisa Valtavaaran Ainako anteeksi.

Maarit

________________________________________

Tee Unelma ja päämäärä -lista! 33 mitä haluat saada, 33 mitä haluat tehdä ja 34 millaiseksi ihmiseksi haluat tulla. Toimii kun Uskot.

Arja

________________________________________

Tutki, tunnista ja hyväksy kaikki tunteesi. Kulje "tunnepolkuasi". Pelko-uhkarohkeus, viha-kiltteys, syyllisyys-syyyllistäminen, häpeä-häpeämättömyys. Tämän polun kautta (vasta) pääset irtipäästämiseen, anteeksiantoon. Palkintona on rakkaus, ilo, vapautuminen tuosta anteeksiantamattomuuden taakasta. Polku on pitkä prosessi, ja se tarvitsee tukea, peiliä toisesta ihmisestä sekä omaa irtipäästämistä, nöyrtymistä. Kannattaa, Onnea matkaan!

Polkua tallonut

________________________________________

En osaa neuvoa, mutta nostan Sinulle hattua ison urakan hoitamisessa. Uskon, että lopussa kiitos seisoo.

Voimia Sinulle!

Tsemppiä

________________________________________

Hei, ajattelen, että loukkaantumisissa tulee osapuolten välille kuin kaksipäinen rautalanka, jonka molemmissa päissä on koukku. Molemmat osapuolet ovat kiinni toisissaan, eivätkä pääse vapaaksi. Mutta kun teet valinnan antaa anteeksi, katkaiset tuon koukun ja molemmat pääsevät vapaaksi! Ei tarvitse kantaa pahaa mieltä. Anteeksi voi antaa, vaikkei toinen pyydäkään. Ja jos tahdot saat tuon anteeksisaamisen vapauden pyytämällä sitä myös Jeesukselta. Hän antaa yliluonnollista voimaa anteeksiantamiseen, koska Hän on antanut meille anteeksi sanoen: "Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät."

Isin tytär

________________________________________

Suosittelen Colin C. Tippingin kirjaa Ehdoton anteeksianto. Kirjan kanssa pääsee asiassa syvemmälle kuin itsekseen pähkäilemällä. Mielestäni kirjan harjoituksilla on pitkäkestoinen ja eheyttävä vaikutus.

Helena

________________________________________

Isä Meidän rukous: ”Niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”

Vadelma

________________________________________

Kuulin kerran tuttavan sanoneen vaikean asian kohdattuaan. "Olen antanut anteeksi mutta en pysty unohtamaan." Mielestäni myös tämä unohtaminen on yhtä tärkeää. Omalla kohdallani olen huomannut että juuri näin se toimii. Jos kuitenkin mietit asiaa, saat katkeruuden siemenen pysymään hengissä ja anteeksiantaminenkin menettää merkityksen. Kun ottaa unohtamisen käytännön omakseen, elämä helpottuu. Ja vaikka vanhat asiat joskus saattavat tullakin mieleen, huomaat etteivät ne enää nosta vihan tai katkeruuden tunnetta. Olet päässyt elämässä eteenpäin.

Arja

________________________________________

Aikanaan elämässäni koin mielestäni täysin anteeksiantamatonta kohtelua ja katkeruus sai ylivallan. Huomasin, kuten sinäkin Marianne, että viha ja katkeruus kuluttivat ja uuvuttivat nopeasti ja tehokkaasti.

Eräänä päivänä sitten muistaakseni luin jostain ajatuksen, että elämä on aivan liian lyhyt käytettäväksi kaunan ja katkeruuden hautomiseen. Tämän tosiasian muistaminen auttoi minua ensin antamaan anteeksi ja myöhemmin myös unohtamiseen.

Toivon sinulle voimia, uskoa elämän kauneuteen ja rohkeutta luottaa ihmisiin vastoinkäymisistä huolimatta.

Kummitustäti

________________________________________

Voimia hankalan asian kanssa! Itse kärsin yli vuoden ajan korventavasta katkeruudesta ja vihasta erästä henkilöä kohtaan. Tuntui, että hän oli kohdellut minua niin anteeksiantamattomalla tavalla ja tuhonnut elämääni niin paljon, että minulla ei ollut voimia ajatella mitään muuta kuin kokemaani vääryyttä. Lopulta päätin, että nyt saa riittää. Jatkuva vihaaminen ei ole hyvä olo. Päätin, että en anna hänen enää haitata elämääni millään tavalla, en anna hänen tehdä minusta katkeraa, en takerru menneisiin vääryyksiin vaan annan olla (koska menneitä ei voi muuttaa). Päätin, että se ihminen ei ole sen arvoinen, että antaisin hänelle tilaa ajatuksissani puolikkaan aivosolun vertaa. En ehkä saanut annettua anteeksi, mutta monen yrityksen jälkeen olen saanut jätettyä asian taakseni, enkä enää mieti sitä. Menen eteenpäin. Voimaa on tuonut myös Raamatun lause: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Olen valinnut tuomitsemisen sijaan unohduksen, ehkä joskus saan siitä jalostettua anteeksiannon.

Aihe on vaikea. Toivon sinulle voimia nousta kielteisten tunteiden yläpuolelle. Olet parempi ihminen kuin se, jolle olet vihainen. Pystyt kyllä antamaan anteeksi, vaikka se voi viedä vuosia. Tässä asiassa elämäntaidon oppaat voivat olla todella hyödyllisiä, vaikka sellaisia ei muuten harrastaisikaan.

Survivor

________________________________________

Itselläni on ollut sama prosessi jo vuosien ajan. On vaikea antaa anteeksi, kun kokee toisen toimineen tahallaan ilkeästi. Tahallaan siinä mielessä että meillä jokaisella on valinnanvapauden lahja ja hän on käyttänyt sitä lahjaansa tuhoavalla tavalla. Itseäni on helpottanut kuitenkin ajatus että jokaisella kohtaamisella on jotakin opetettavaa minulle. Siksi kysyn, miksi juuri minä joudun kokemaan tämän? Onko joku muukin menneisyydessä kohdellut minua näin? Sieltä lopulta paljastuu jo lapsuudessa koetut hylätyksi tulemisen tunteet ja rakkauden puute. Näistä traumoista käsin sitten koen maailman ja tapahtumat. Olen juuri lukemassa Colin C Tipping Ehdoton anteeksianto - kirjaa. Vaikka osa kirjan tekstin "henkisyydestä" ei kuulu minun ajatusmaailmaan mutta kirja on auttanut ymmärtämään, miksi joutuu kokemaan ikäviä asioita ja kun lopulta tajuaa alkuperäisen tuskan tai trauman, tulee ymmärrys että kaikki nämä ilkeät ihmiset ovatkin vain yrittäneet auttaa minua paranemaan alkuperäisestä traumasta. Pikkuhiljaa voi sitten tulla asioihin ymmärrys ja pystyy päästämään irti tarpeesta saada hyvitys tai oikaisu, kun tajuaa että juuri näin asioiden on täytynytkin mennä.

Elämän pituinen matka eheyteen

________________________________________

Marianne hyvä! Oletpa hienon päätöksen tehnyt! Olet lähtemässä viisauden tielle ja tosiaankin ison urakan aloittamassa. Mutta kannattaa varmasti. Saat omaan elämääsi mielenrauhan ja sitä kautta hyvää mieltä sekä iloa. Mieti, kenet ihmiset haluat tukemaan itseäsi, pyydä heidät talkoisiin auttamaan ja muistuttamaan kaikista ihanista asioista, mitä maailmassa on koko ajan läsnä. Toiminta myös auttaa, joten kun teet sellaisia asioita, joista itse todellakin tykkäät, sinulle tulee hyvä olo ja se vain lisääntyy, kun jatkat sitkeästi. Älä luovuta! Voimakas päätös ja lopputuloksen muistaminen vie sinut yli kompastusten. Hemmottele itseäsi. Ole myös armollinen itsellesi eli anna itsellesikin anteeksi. Ammattiterapeutti on joskus paikallaan peiliksi ajatuksille, joita et voi kenellekään muulle ääneen sanoa. Hyvää "matkaa"!

Sain itse avun

________________________________________

Vastaavassa tilanteessa ystäväni kehotti minua lukemaan Tuulikki Saariston kirjan "Taikasanat" eli miksi antaisin anteeksi. Tämän teoksen avulla pääsin alkuun anteeksiantoprosessissa ja vähitellen katkeruus ja viha hävisivät. Sain tietysti tukea myös ystäviltäni. Kaikkea hyvää elämääsi toivottaa

Meeri

________________________________________

Prosessi ei ole helppo. Jos olet kuitenkin tehnyt päätöksen, että haluat antaa anteeksi, etene hitaasti ja systemaattisesti askel askeleelta. Muistuta itsellesi, että anteeksiantaminen ei ole sinulta pois, se ei vie sinulta mitään. Päinvastoin, kun pääset eteenpäin anteeksiantosi kanssa, niin huomaat, että se vapauttaa sinussa energiaa ja antaa tilaa uusille asioilla. Kun tämän ensimmäisen kerran oivallat, anteeksiantaminen helpottuu ja etenee taas pätkän aivan kuin itsestään. Kaunasta ei ole mitään hyötyä kenellekään, se syö sinua itseäsi sisältäpäin. Usko siihen, että jos pystyt antamaan anteeksi, niin loppujen lopuksi sinä olet voittaja - sinä saat siitä itsellesi enemmän - mielenrauhan ja puhtaan pöydän jatkaa eteenpäin elämässäsi.

Emmima

________________________________________

Hei. Mietin aivan samaa, on vaikea tietyllä tapaa nöyrtyä toisen ihmisen edessä. Itseäni en tällä asialla ole rikkonut koska koen, että olen oikeassa mutta ei kai tilanne voi lopullisesti näin mennä (tai sitten voi). Ehkä ensimmäisen askeleen ottaminen toista kohti on ensimmäinen porras tässä anteeksiantamisessa. Pikkuhiljaa täytyy edetä. Ei ryminällä.

Ensimmäinen askel

________________________________________

Sanon tähän, että kaikkea ei edes tarvitse antaa anteeksi. Mutta asia pitää nollata niin, että se ei syöstä sinua katkeruuteen. Eli tavalla tai toisella hyväksyä tapahtunut ja päästä kaunattomaan tilaan. Näin kävi, ei voi mitään. Mutta suurta anteeksiantoa ei tarvitse kaikkein kauheimpien asioiden kohdalla saada aikaiseksi. Riittää kun hyväksyy tilanteen eikä syyllistä asiassa itseään eikä muita.

Rajansa kaikella - anteeksiannollakin

________________________________________

Meille on annettu yksi ainutlaatuinen elämä elettäväksi. Annan itselleni anteeksi ja todistan itselleni, etten ole vastuussa kun itselle omasta hyvinvoinnista! Sanon itselleni aamuisin olevani hyvä, ainutkertainen yksilö. Voin vastata vain omasta teoistani.

Pirpana

________________________________________

Hei. voin suositella Anna-Liisa Valtavaaran kirjaa: Ainako anteeksi? Häneltä on muitakin hoitavia julkaisuja, joita voi lainata kirjastoista ellei halua hankkia.

Linnea

________________________________________

Muistan tuon tunteen aloittaessani oman anteeksiantoprojektini. Ensimmäiseksi aloin ajatella, että vain minä kärsin, siis vain minun omat ajatukseni pitävät minut ahdistuneena. Aloin sanoa aluksi vain ihan tyhjiä, merkityksettömiä sanoja: "Annan sinulle anteeksi, että teit minulle näin." Pikkuhiljaa sanontaani, ajatuksiini alkoi tulla myös konkretiaa, joitain tilanteita, esim. "silloinkin, kun...". Aina kun alkoi ahdistaa, yritin muistaa anteeksiannon ahdistavien ajatusten väliin: välillä kiroten, lopulta jopa hymyille, kun kirosin ja annoin anteeksi. Yhtäkkiä huomasin, että en saanut enää katkeruutta ja "vihaa" toista kohtaan, vaikka yritin. Anteeksianto oli tehnyt tehtävänsä. Nyt olen hyvissä väleissä anteeksiannon kohteen kanssa ja yhteiset lapset ovat onnellisia, että isä ja äiti ovat sovussa.

Tunteille ei lueta lakia

________________________________________

Anteeksiantoprosessi on jo alkanut, kun olet päättänyt antaa anteeksi. Ajattele ja toista mielessäsi esimerkiksi nukkumaan mennessäsi rakastavia lauseita itseäsi kohtaan sekä niitä ihmisiä ja asioita kohtaan, joille haluat antaa anteeksi. Yksinkertaisillaan riittää, että sanot "rakastan itseäni ja muita, annan anteeksi itselleni ja muille". Sinun ei tarvitse uskoa lauseeseen. Vähitellen sen voima alkaa avautua. Ole lempeä itsellesi. Tämä on oman kokemukseni mukaan helpoin tapa päästä liikkeelle. Kaikkea hyvää ja paljon rakkautta Sinulle, Marianne!

Suvi

________________________________________

Voimia sinulle tähän urakkaan! Minulle Kryon - kirjan "Matkalla kotiin" lukeminen avasi aikoinaan aivan uuden näkökulman elämään. Ajatus että itse suunnittelemme ja luomme elämämme kaikkine kokemuksineen, tuntuu itselleni hyvin loogiselta. Ei ole olemassa pahantekijöitä ja uhreja, ainoastaan sielujen kasvuprosesseja. On vain rakkaus.

Susanne

________________________________________

Anteeksiantaminen on prosessi, joka voi kestää kauankin. Päätöksestä tahtoa antaa anteeksi lähdetään liikkeelle. Tunteet tulevat perässä ehkä vasta vuosienkin päästä. Jos katkeruus pyrkii pintaan, voi muistuttaa, vaikkapa ääneen, itseään tahdostaan. Helppoa se ei varmasti ole, mutta oman eteenpäin menemisen vuoksi ehdottoman tärkeää!

Päivä kerrallaan

________________________________________

Hei Marianne. Toitpa hienon ja inhimillisen aiheen meidän kaikkien pohdittavaksi. Olen lukenut Viisas Elämä-sarjan kirjoista. Rakkaus on pelosta vapautumista. Suosittelen sitä lämpimästi. Toiseksi yritän ajatella silloin, kun kohtaan jonkun aivan uskomattomalta tuntuvan epäoikeudenmukaisuuden, että se henkilö joka voi toimia noin törkeästi, ei ole vielä elämässään oppinut tätä asiaa. Elämä kyllä opettaa häntä, sinä voit yrittää päästää irti ainakin siitä sinulle pahaa mieltä aiheuttavasta tunteesta. Koska ne pahat tunteet syövyttävät helposti sinua, samalla kuin vääryyttä tehnyt henkilö vain jatkaa elämäänsä ajattelematta asiaa sen kummemmin. Siinä voi muuten helposti käydä niin, että sairastut.

Onneksi SINÄ olet jo pitkällä, kun olet päättänyt aloittaa laajamittaisen anteeksiantamisen. Minäkin sain sinulta inspiraation keskittyä anteeksiantamiseen, Kiitos Marianne!

Sinun ideasta inspiroitunut

________________________________________

Olen kantanut kaunaa parille ihmiselle, koska kohtelivat kaltoin rakasta poikaani, joka päätyi vuosi sitten itsemurhaan. Viikko sitten olin kirkossa, jossa puhuttiin anteeksiannosta ja käskettiin rukoilemaan vihollisen puolesta. Kirkossa rukoilin näitten kahden puolesta ja kotona lähetin sattumoisin nimipäiväänsä viettävälle onnittelut. Sain välittömästi häneltä kutsun Facebook-kaveriksi ja vastasin myöntävästi. Itselläni on paljon kevyempi olo, kun ei tarvitse kantaa kaunaa. Uskon, että poikanikin on nyt helpompi olla tuonpuoleisessa.

Mimmukka

________________________________________

Luin jostakin, taisi olla Deepak Chopra, joka kirjotti eräässä artikkelissaan, ettei pidä pakottaa itseään antamaan anteeksi. Yleensä kaikki pakottaminen johtaa siihen, että siihen mistä yrittää päästä eroon, takertuu entistä enemmän kiinni. Mitä enemmän haluaa olla erossa karkeista, sitä enemmän niitä yleensä haluaa. Ehkäpä siis ensimmäinen keino on myöntää oma katkeruutensa itselleen ja hyväksyä se. Olen katkera, so what. Ihmiset ovat joskus katkeria, eikä se tee sinua sen pahemmaksi kuin muitakaan. Olet katkera ja se siitä. Sinua on loukattu - se on mennyttä. Mutta olet yhä katkera siitä. Se vaan, että vain sinä kärsit, koska olet katkera, eivät ne ihmiset jotka ovat sinua loukanneet. Tilanne on jo mennyt ohitse etkä ehkä näe kaikkia kivoja tilaisuuksia, joita sinulla on NYT, koska olet katkera. Viet pois itseltäsi koko ajan jotakin. Kun alkaa ymmärtää ja tiedostaa asioita näin, huomaat pian, että haluat heittää katkeruutesi hemmettiin ja tehdä ja tuntea jotakin iloisempaa. Tämä juttu siis myös itselleni.

Johanna

________________________________________

Omaa prosessiani helpotti kaksi asiaa.

1. Raaka rehellisyys tapahtumista.

2. Kiitollisuus siitä, mikä nykyhetkessä on hyvää.

Ensimmäinen kohta auttoi katsomaan asiaa ulkopuolisen silmin ilman tunnelatausta, mikä jäsensi asiat uudella tavalla ja antoi uusia näkökulmia. Toinen kohta auttoi ymmärtämään, että tapahtunut ei kuitenkaan ole määritellyt koko elämääni vaan on myös muita, tapahtuneesta huolimatta hyviä asioita elämässä nyt juuri tällä hetkellä, joten ne ovat mahdollisia myös tulevaisuudessa. Kun ymmärsin, että hyvät asiat elämässäni eivät ole itsestäänselvyys ymmärsin, että kuinka paljon voin kuitenkin tehdä oman onnellisuuteni hyväksi. Antamalla anteeksi minua kohdanneet vääryydet tai ilman sitä.

Tämä oli hyvä lähtökohta itselläni anteeksiannolle. Totta kai siinä täytyy käydä myös ne negatiiviset tunteet läpi. Saa olla vihainen, saa olla surullinen, mutta siihen ei kannata jäädä pyöriskelemään. Se, jolle pitäisi anteeksi antaa ei siitä mitään opi, ainoastaan itse kärsit.

Tsemppiä ja voimaa prosessiisi!

Teija

________________________________________

Sinä olet sen arvoinen. Oma prosessini tämän "synnytyskanavan" läpi on kestänyt akuutissa vaiheessaan yli kaksi vuotta, edeltäviä vaiheita noin kaksikymmentä vuotta. Kovaa hommaa, mutta ehdottomasti kannattaa - itsesi, lähimpiesi, mahdollisten lastesi vuoksi. Ensimmäinen askel on sittenkin se raskain. Kun se on otettu, on vain mentävä askel kerrallaan tuli mitä tuli.

Päivi

________________________________________

Anteeksiantaessasi teet suuren palveluksen ITSELLESI. Ajattele siis itseäsi tässä prosessissa enemmän kuin väärintekijää. Olin itse ulkoa ohjautuva vuosikymmeniä ja onneton ja ahdistunut. Vasta, kun aloin keskittyä elämään omaa elämääni, kokemaan omia tunteitani ja tajusin oman arvoni ihmisenä, aloin nousta ylös kuopasta, johon olin jo lapsena pudonnut. Kysehän ei ollut siitä, millainen tuo toinen ihminen oli ja mitä hän teki, vaan siitä, miten sanat ja teot otin. Silloin ajattelin, että minä olen huono ja minulle saa niin tehdä, joten katkeruus ja kaunankantaminen tuota ihmistä kohtaan ovat ihan oikein, vaikka siitä tuleekin vielä pahempi olo. Nykyisin ymmärrän, että jos joku käyttäytyy ääliömäisesti, on se hänen häpeänsä, ei minun. Totta kai tunnen itseni loukatuksi, sitä pahemmin mitä läheisempi ihminen on kyseessä, mutta enää en ajattele tilannetta loukkaajan kautta itseäni kohtaan, vaan vain itseäni ja omaa käytöstäni tilanteessa. Voin olla ylpeä itsestäni, jos loukatuksi joutuessani käyttäydyn asiallisesti ja kohteliaasti antamatta toisen pahan olon vaikuttaa omaan tunnemaailmaani. Vaikeaa se on ja vaatii opettelua suojella itseäni sanalla EI välittämättä siitä loukkaantuuko toinen vai ei.

Anteeksiantamisen prosessi kestää vuosikymmeniä ja olen huomannut, että joudun tiettyjen ihmisten tekojen suhteen aina uudelleen ja uudelleen sanomaa: "Minä tahdon antaa hänelle anteeksi. Auta Herra, sillä itse en siihen pysty." Alkuvaiheessa tätä joutuu toistelemaan monta kertaa päivässä, sen jälkeen aina vain harvemmin.

Anteeksianto ei muuten tarkoita sitä, että nyt pitäisi alkaa luottaa tuohon toiseen aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, eikä sitä, että tapahtuma unohtuisi. Luottamus on ansaittava! Tapahtumasta taas katoaa pikkuhiljaa anteeksiannon edetessä se hirveä tunnekuorma, joka siihen liittyy. Anteeksiantaminen ei myöskään tarkoita sitä, että pitäisi olla tekemisissä loukkaajan kanssa, jos ei tahdo. Kysehän on minusta itsestäni ja siitä, mitä minä tahdon. Ei siitä, että toinen tahtoo minun antavan hänelle anteeksi ja sitten oltaisiin kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan.

Voimaa ja rohkeutta lähteä tähän prosessiin sain ajatuksesta, että näin teen hyvän teon itselleni ja sitä kautta läheisilleni, koska katkeruus ja kauna eivät enää leviäisi kauttani huomaamatta ympäristööni. Voimaa ja rohkeutta jatkaa saan näistä yllä olevista ajatuksista ja siitä, että huomaan muuttuneeni parempaan suuntaan ja voin nykyisin paljon paremmin kuin ennen. Olen oppinut rakastamaan itseäni itsehalveksunnan sijaan.

Entinen itsensä halveksija

________________________________________

Hei Marianne! Anteeksiantaminen ei ole helppoa, mutta se kannattaa. Minulla oli iso taakka käsiteltävänä, kun veljeni käytti minua hyväkseen kun olin 9-vuotias. Paljon apuja olen saanut kirjoittamalla ja käymässä psykosynteshoidossa. Tärkeää on myös käydä samaan aikaan hieronnassa, jotta katkeruus ja viha poistuvat samalla kehosta. Löysin myös kirjan, josta luulen että voisi olla sinulle apua. ”Uskalla antaa anteeksi” kirjoittaja Edward M. Hallowell. Onnea matkaan, askel kerralla pystyy antamaan vaikeitakin asioita anteeksi. Anteeksiantaminen ei ole sama asia kuin unohtaminen. Se on oppimista elämään sen kanssa mitä ei voi muuttaa.

Mirri

________________________________________

Anteeksiantaminen helpottuu kun tajuaa, että itsekin tarvitsee anteeksiantoa.

Helvi

________________________________________

Itseäni on neuvottu sieltä ja täältä. Olen ruvennut itse ajattelemaan, mitä haluan avioliitoltani: onnellista, toistemme hyväksymistä sellaisena kuin hän on. Itseäni voin kouluttaa, en toista. Suhtautumiseni rakkaudella puolisooni tuo rakkautta takaisin päinkin. Jos vihaan enkä anna anteeksi, saan osakseni vihaa ja anteeksiantamattomuutta. Huomasin, että tämä toimii. Lisäksi rukoilen ja pyydän Jumalan apua, kyllä Hän antaa viisautta kun sitä Häneltä pyytää.

Raili H

________________________________________

Asia on käsiteltävä perusteellisesti, vaikka se olisi raskasta, että tietää, mitä antaa anteeksi.

Sen jälkeen tarvitaan tahtoa haluta antaa anteeksi. Sitä kun on riittävästi, haluaa antaa anteeksi.

Ja kun sitä on riittävästi, voi antaa anteeksi. Anteeksiantaminen ei ole "Ei se mitään!", vaan "Siitä huolimatta!" -asennetta.

Kujeilija, mutta nyt vakavalla asialla.

________________________________________

Rukoile ystäväni, ja pyydä että Taivaan Isä kuulee, lupauksensa mukaan. ”Niin kuin haluaisitte toisten tekevän teille, tehkää te heille. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, sen ohessa kaikki muu teille annetaan.” Se on kovaa aikaa jos menneet painaa mieltä mutta selviää siitä.

Paljon kokenut

________________________________________

Annoin anteeksi hyväksikäyttäjälle. Vihasin noin 8 vuotta, ja sitten annoin anteeksi. En tosin hyväksikäyttäjän läsnä ollessa. Eli päästin irti itseni tapahtumasta - päästin irti vihasta tekoa hyväksymättä. On todella vapauttavaa jättää viha taakse. Olo oli todella hyvä ja autuas anteeksiannon jälkeen - ei haitannut vaikka annoin henkilölle anteeksi tekonsa hänen poissa ollessa ja ihan vaan ollessani yksinäni kotosalla. Tärkeintä on se, mitä tapahtuu sisäisesti itsessäsi. Anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että toinen saa luvan tehdä saman sinua satuttavan asian uudelleen, tai että hyväksyisit itse teon, se on sitä, että annat anteeksi sen, mikä on jäänyt taakse. Päästät irti negatiivisten tunteiden taakasta. Rohkeutta sinulle anteeksiantoon, anteeksiantaminen kannattaa.

Tytti

________________________________________

En ole ehkä oikea taho neuvomaan koska työskentelen ihan saman asian kanssa. Olen suorastaan rukoillut apua voidakseni antaa anteeksi hirveitä asioita. Olen alkanut sijoittaa kyseisen ihmisen ajatuksissani siniseen "palloon", jossa ajattelen hänen puhdistuvan niistä ajatuksista ja tavoista, jotka ovat tähän tilanteeseen johtaneet. Jos hän tulisi pyytämään minulta anteeksi, joutuisin todennäköisesti sanomaan: "I'm working on it, mutta ei ehkä ihan vielä onnistu." Tosiasiassa hän kääntää tekemisensä minun syykseni. Koitan muistaa, että jossain on se paikka jossa hän joutuu vastaamaan siitä. Ettei se ole minun vastuullani. Tosiasia on, että kaikki mitä teemme toisille tulee joskus itsemme eteen. Ymmärrämmekö silloin ottaa siitä opiksemme, on sitten toinen asia.

Pipa

________________________________________

Hei Marianne minäkin olen huomannut saman ja ei siihen varmaan ole yhtä konstia, itse yritän lähes päivittäin sanoa itselleni: ”Katso asian valoisat puolet ja kaikki lähtee omasta itsestä, mitä kestää ja jaksaa.” Voimia sinulle urakkaasi.

Piipi

________________________________________

Minulle eräs psykologi totesi katkeruuden olevan käsittelemättömiä vihan tunteita. Itse olen joutunut käymään raskaita lapsuudenkokemuksia läpi. Koin, että loppujen lopuksi anteeksianto on helpottanut myös itseäni. Annoin vihan tulla, mielessäni ajattelin ja vihasin suuresti vääryyttä minulle tehnyttä henkilöä kohtaan. Minun olisi tehnyt mieli hakata, kuristaa ja kaltoin kohdella häntä. Annoin luvan mielelleni, että saan tuntea näin (en todellakaan ajatellut toteuttavani ajatuksiani). Aikani jaksoin vihata, kunnes huomasin, että se laantui. Viha hävisi, sitä ei enää ole. Sen myötä on helpompi antaa anteeksikin. Myös omat virheet ja "syntisyys", niiden ajatteleminen tuo armollista mieltä myös toista ihmistä kohtaan. Tsemppiä ihan hulluna! Ei ole helppo tie, mutta ehkä ainut vapauttava polku!

Jennuska

________________________________________

Yritä hyväksyä, että sinua vastaan tehnyt on omien traumojensa ja ongelmiensa ilmenemä. Hän joutuu elämään itsensä kanssa lopun elämän, sinä voit hyväksyä tilanteen, antaa anteeksi ja poistua hänen elämästään. Viha tms. mustaa vain ja ainoastaan omaa sydäntäsi ja joskus jopa ruokkii toisen nautintoa. Anna anteeksi, poista katkeruus ja viha itsestäsi ja anna anteeksi myös itsellesi. Itselläni tässä prosessi suurena apuna oli kirja Ehdoton anteeksianto, kirjoittajana Colin C. Tipping. Voimia palkitsevalle matkallesi.

Kati

________________________________________

Rukoilen aina Isä meidän rukouksen näin: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi ja AUTA antamaan anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”

Vaikka ei vielä tunnetasolla voisikaan antaa anteeksi, kannattaa itsensä takia antaa järjen tasolla anteeksi. Ettei tarvitse virua katkeruuden suossa. Paras tuki anteeksiantamiseen on Jeesus Kristus, joka sovitti syntimme ristinkuolemallaan. Hän voi antaa voiman antaa anteeksi ja vapauttaa katkeruuden taakasta. Näin olen kokenut.

Lisbetti

________________________________________

Jokainen anteeksianto kiertyy itsellesi voimaksi ja rohkeutesi kasvaa. Huomaat, että sydämesi kevenee ja urakka pienenee koko ajan. Toivotan voimia siihen ensimmäiseen, loput hoituvat itsestään!

Allumaija

________________________________________

Hei. Kaksi asiaa, jotka ovat itseäni auttaneet, ovat seuraavat. Kirja nimeltä kiltteydestä kipeät. Oivallus siitä, että anteeksianto ei ole pahan teon hyväksymistä, vaan siitä aiheutuneesta kivusta ja särystä irtipäästämistä. Jos sanana anteeksianto on raskas ja tuntuu kuin lahjoittaisi pahanteon tehneelle tai pahaa mieltä aiheuttaneelle ilmaiseksi hyvän mielen, niin muista että anteeksiannon perimmäinen tarkoituskin on aivan toinen. Nimittäin se että oma olosi helpottuu. Päätä että oman itsesi vuoksi, oman hyvän olon saavuttamiseksi päästät irti kaikesta mikä on sinua kiusannut ja vaivannut. Et lahjoita ilmaiseksi kenellekään mitään, vaan teet palveluksen itsellesi. Päästät irti kivusta ja säälin täyttää sisimpäsi niitä kohtaan jotka eivät ole ymmärtäneet satuttaneensa sinua.

Anteeksiannon oppilas itsekin

________________________________________

Olen läpikäynyt hyvinkin vaikeita asioita elämäni varrella. En tule kaikkea koskaan hyväksymään, enkä tietenkään unohtamaan. Oli aika, jolloin olin katkera, vihainen ja anteeksianto ei tullut kyseeseenkään. Sitten kasvoin ihmisenä ja päätin olla voittaja. Väärintekijät ovat halunneetkin alistaa ja alentaa minut ihmisenä. Haluanko siis olla se, joka häviää tahtomattaan tämän elämänmittaisen urakan? En! Päätin antaa anteeksi ja jatkaa elämääni. Olen nyt jo vuosia elänyt sen tiedon kanssa, että minä annoin anteeksi ja jatkoin elämääni. Minä olen selviytyjä, vahva. Pidän myös heikkona ja herkkänä itseäni, mutta kyllä tällainen vapautuminen tarkoittaa myös vahvuutta.

Kokemukseni tuokoon sinullekin rohkeutta ja varmuutta siihen, että todellakin anteeksianto on hyväksi sinulle itsellesi. Selviytymisesi kannalta ja eteenpäin menemisen kannalta, sinun EI tarvitse jäädä katkeroitumaan ja lopettaa elämästä täysillä sinulle kuuluvaa elämää toisten takia. Alku on aina vaikeaa, mutta sen riman kun ylität, olet voittaja! Olipa asiasi sitten mikä tahansa. Anna itsellesi mielenrauha!

Viltsu

________________________________________

Olen itse käynyt sellaisen kipeän laajamittaisen prosessin läpi ja tiedän että se vie voimia ja aikaa. Ensin tarvitaan selkeä päätös "minä haluan antaa anteeksi". Itse sain voimaa Jeesukselta, kun sanoin Hänelle, että yksin en selviä, mutta minä tahdon auta minua! Nykyisin ei ole "muotia puhua hengellisistä asioita", mutta minua se juuri on auttanut kaikkein kipeimmissä asioissa. Olin elämässäni itsemurhaa suunnitteleva ihminen, kun tulin "uskoon". Tai toisin sanoin löysin elämääni todellisen kalliopohjan. Ja itsemurha-aikeet päättyivät myös siihen. Menneisyyden vaikeista asioista olin tullut katkeraksi, mutta kun sain Jeesukselle ja sielunhoitajalle puhua asioita, jotka johtivat näihin elämän tilanteisiin. Sen jälkeen myös päätin antaa näille ihmisille anteeksi, jos saan voimaa ylhäältä siihen vaikeaan prosessiin, sain myös. Täysin helppoa tietä ei ole olemassa, mutta kokemuksesta voin sanoa, että vapautus on mahdollista. Elän tänä päivänä rikasta elämää, vaikka en helppoa.

Elämä kantaa sittenkin

________________________________________

Suosittelen Anna-Liisa Valtavaaran kirjaa "Ainako anteeksi". Siitä olen itse saanut paljon apua. Anteeksiantamattomuus vie todella voimia ja tuottaa katkeruutta. Anteeksiantaminen on tietoinen päätös, tuntui miltä tuntui. Kun minä tein valinnan antaa anteeksi, helpotti heti. Silloin tiesi mihin päin on matkalla. Tunnemyrskyä kesti vielä pitkään, mutta suunta oli oikea. Siitä ne tunteetkin vähitellen tulee mukaan järjen päätökseen. Anteeksiantaminen ei ole samaa kuin asian unohtaminen tai teon hyväksyminen. Anteeksianto vapauttaa sinut tästä toisesta ihmisestä, joka on loukannut tai rikkonut sinua vastaan.

Kasmir

________________________________________

Usko Jeesuksen uhriin on avannut kohdallani oven katkeruudesta vapautumiseen. Raamattu, Jumalan sana, se tukee ja lohduttaa. Olen esim. saanut uusia ystäviä seurakunnan rukouspiiristä. Elämä on elämisen arvoista.

Pippa

________________________________________

Marianne! Se on prosessi, niin kuin tiedät ja todennäköisesti joudut antamaan, tai saat antaa anteeksi saman asian moneen kertaan. Se vie seuraavilla kerroilla aina vähemmän voimia, saat uutta tilalle ja taakka kevenee. Ja teet tämän ensi sijassa itseäsi ja omaa vapautumistasi varten. Minua vaikeassa asiassa on auttanut mielikuva spiraalista, jossa lähdet ulommilta vaativimmilta kehiltä ja pääset sisemmälle kevyemmille haasteille. Se on niin kuin suru, joka koskettaa ajan myötä vähemmän, muttei ehkä koskaan poistu kokonaan. Ja hyväksy kaikki tunteet, joita tulet itsessäsi kohtaamaan, sillä niillä on viesti ja ne auttavat sinua kasvussa. Voimia sinulle!

Mape

________________________________________

Marianne! Kyselysi kosketti, sillä olen lukenut aiheesta monia artikkeleita ja samaa kyselevien ihmisten omia kokemuksia. Itselleni ei vastaavaa ”kamppailua” ole kohdalle osunut, mutta itse olen saanut vuosikymmeniä sitten jo kokea anteeksisaamisen prosessin. Siltä pohjalta suosittelenkin, että lähdet pyytämään apua Jumalalta, joka varmasti auttaa sinua tässä vaikeassa prosessissa vaihe vaiheelta eteenpäin, antaen voimaa ja rohkeutta, lohduttaen ja parantaen ”haavojasi”. Tärkeimmän askeleen oletkin jo ottanut, kun olet huomannut, että katkeruus kuluttaa vain itseäsi ja olet lähtenyt etsimään siitä ulospääsyä. Siitä sen anteeksiantamisen prosessin on lähdettävä, jotta vapaudut ja voit elää onnellista elämää eli sellaista, mihin sinut on tarkoitettukin. Jeesus kulkee rinnallasi tukien ja rohkaisten, kun vaan uskallat jättää asiasi Hänelle, joka rakastaa meitä ikuisesti! Olet Hänelle rakas ja arvokas. Hän antaa sinulle ilon ja rauhan - tässäkin vaikeassa asiassa! Pyydä samalla luotettavaa ystävää, joka voisi olla rinnallasi tukemassa! Sinua muistaen,

Iloon ja vapauteen päässyt mummeli

________________________________________

Liittäen iltarukoukseen anteeksiannon voima juuri sille henkilölle, joka on kohdellut sinua väärin. Itse pyydän heille vain hyvää. Olen huomannut, että voin paremmin ja se turha katkeruus ja viha on poissa. Voin puhua heidän kanssaan tyyliin ”hyvää päivää kirvesvartta”. Tervehtiä ja kiittää, jos on aihetta. Ei ystävyyttä tarvitsekaan tulla. Muista, että kateus täytyy aina tienata. Olet jonkun tai joidenkin mielestä hyvä sellaisessa asiassa, mihin heillä itsellään ei ole kapasiteettia ja siksi hyökätään. Puistele ne pahat sanat, kuin vesilintu pois olaltasi. Tiedät itse olosi ja kykysi ja että olet erittäin hyvä juuri niillä jalkain sijoilla, missä seisot. Hyvää jatkoa eloosi.

Monessa keitetty

________________________________________

Olen tilanteessa jossa eksäni on kiusannut (eron jälkeen) lähes kaksi vuotta tauotta. Ennen eroa se oli päivittäistä noin viitisen vuotta, monesti ihmettelin sitä ääneen miten minä en saanut lähteä vaikka hän vihaa meitä ja perhettään. Harmikseni on tullut taattua hänelle lainaa, jotka lankesivat maksettavakseni jne. Hänen kosto ja katkeruus eivät meinaa loppua. Tätä lasten kasvatusta ja lainojen maksua. Ottaa kiitollisena jokaisen rauhallisen päivän vastaan, oikeasti. Olla kiitollinen kaikesta siitä mitä on eikä murehdi jotain irrallista ja "menetettyä", sillä sinullahan on jo kaikki. Tässä ja nyt hetki kerrallaan, ajatukset eteenpäin. Minä juoksin harjua ylös ja alas. Minä raahasin väsyneen ja kiukkua puhkuvan kroppani treeneihin välillä väkisin. Minä olin jo vuosia lukenut kokki-Jussin tarinoita, että niillä eväillä eteenpäin. Tsemppiä!

Tiiu

________________________________________

Hyvä Marianne, aloita anteeksianto urakkasi antamalla ihan ensimmäiseksi itsellesi anteeksi. Anna itsellesi anteeksi, että olet ollut osana sitä joka on mahdollistanut katkeruuden kertymisen sisällesi, anna itsellesi anteeksi ettet ole jaksanut kertoa itsellesi olevasi hyvä ja hieno ihminen joka on oikeutettu sekä pyytämään, että saamaan anteeksi sinulta. Kun itse annoin anteeksi itselleni, tein tilaa mieleeni antaa samalla kertaa anteeksi muillekin ja painolasti, jota olin mieleni mukana kantanut ja kuljettanut, keveni kevenemistään, kunnes eräänä päivänä huomasin hymyileväni maailmalle ja se vastasi hymyyni. Oli hyvä ja kevyt olla, kun olin huomaamattani päässyt eroon turhasta painolastista jonka olin antanut kuormittaa ja sen myötä vahingoittaa itseani.

SarMiMar

________________________________________

Tuntuu julmalta ja epäoikeudenmukaiselta vaatia anteeksiantoa, jos loukkaaja ei ole koskaan pyytänyt anteeksi tai edes katunut. Mielestäni silloin anteeksianto on henkistä väkivaltaa. Elämässäni on ollut tuollainen tilanne. En siis ajatellut "antavani anteeksi" vaan ajattelin: päästän irti vihasta. Sanoin niin itselleni ainakin kerran päivässä, kunnes huomasin päästäneeni irti. Tärkeintä on, ettei anna pahan katkeroittaa omaa elämäänsä.

Päästä irti

________________________________________

En tiedä tilannettasi tai mistä olet katkera, mutta minä hoin ahdistavassa erotilanteessa mielessäni monta kertaa päivässä seuraavaa (usein kävellessäni luonnossa).Kiitin exääni liitosta, lapsista, hyvistä ja huonoista kokemuksista, kiitin myös kaikesta, josta en ollut osannut kiittää. Kiitin myös muita ihmisiä, jotka suhteeseemme liittyivät. Sitten annoin kaikille anteeksi. Annoin anteeksi myös sen, ettei puolisoni ollut osoittautunutkaan sellaiseksi, jollainen olisin hänen toivonut olevan. Annoin anteeksi myös asiat, joita en ollut osannut antaa anteeksi. Sitten päästin irti kaikesta ja kaikista ja otin vastaan kaiken uuden ihanan elämääni ja lopuksi kiitin.

Jos tänä päivänä koen ahdistavia hetkiä, teen tuota harjoitusta ja pikkuhiljaa oloni aina helpottuu. Toivottavasti sinunkin! Kaikkea hyvää elämääsi, valoa ja voimia!

Pipuna

________________________________________

Olen tunnustanut, ja tunnustan Vapahtajalleni kaiken oman sisimpäni pahuuden Annan itseni Hänelle aina sellaisenaan kuin olen, ja pyydän Häntä auttamaan minua antamaan anteeksi kaikille. Tämä on alkanut toimia ja toimii edelleen ja antaa voimaa elää, vieläpä iloiten.

Maikukka

________________________________________

Joskus voi olla helpompi, ettei anna anteeksi vaan unohtaa.

Tanu

________________________________________

Olet jo matkasi aloittanut huomaamalla anteeksiannon tarpeesi ja pyytämällä apua. Upea juttu! Kärsivällisyyttä, hyväksyntää ja uskoa omiin kykyihisi sinulle.

Tarja

________________________________________

Osta Paranemisen Avain - kirja ja ala tehdä Loudin metodia. Et tarvitse muuta.

Pauliina

________________________________________

Älä yritä pakottaa itseä antamaan anteeksi ennen kuin olet valmis siihen. Minä kävin terapiaa muutaman vuoden, luulin jo että olen päässyt yli. Sitten masennuin ja väsyin uudestaan ja vasta se, kun jouduin myöntämään oman rajallisuuden puolisona, äitinä ja ystävänä avasi sydämen anteeksiantoon. Eniten tarvitsin ymmärrystä ja rakkautta itseä kohtaan, sen jälkeen aloin ymmärtää muita ja pystyin antaa anteeksi niille, joita kohtaan olin ollut katkera. Ole kärsivällinen!

Aika parantaa haavat

________________________________________

Mieheni jätti minut pitkän avioliiton jälkeen nuoremman vuoksi. Jossain vaiheessa tajusin, että katkeruus vaikuttaa vain minuun, tekee oman oloni surkeaksi. Välillä toki ajatukset palaavat kurjaan uomaansa, mutta yritän ajatella muuta. Minulla onnekseni on ystäviä, joiden kanssa olen voinut puhua asiasta ja joiden kanssa olen päässyt ajattelemaan muita asioita, etten ryve katkeruudessani.

Tsemppiä!

Anni

________________________________________

Katkeroittavat kokemukset on vaikea niellä. Ne pyrkivät pintaan heti, kun koen itseni heikoksi, vaikka olen kokenutkin kyenneeni anteeksiantoon tuntiessani itseni "vahvaksi". Niinpä pyrin katkaisemaan ajatuksen, ennen kuin ilkeiden ajatusten kierre pääsee syvenemään. Ja kun rauhoitun, siunaan niitä "vaikeita lähimmäisiäni", parhaimmillaan pystyn jopa tuntemaan lämpöä. Ajattelen, että tämäkin kokemus on lopulta helmi elämän helminauhassa.

Maru

________________________________________

Hei Marianne! Painin saman ongelman kanssa ja aion lukea taas Tuulikki Saariston Taikasanat - kirjan, se on hyvä anteeksiannon opas. Suosittelen!

Teikku

________________________________________

Anteeksiantamisella pystyy luopumaan ylimääräisestä katkeruustaakasta. Ylimääräisestä taakasta luopuminen antaa tilaa ja voimaa tehdä muuta. Pelon voittaa Rakkaus. Rakkaus antaa voimaa mihin vain. Ja sitä taasen on tarjolla ihan niin paljon kuin sitä kehtaa Taivaan Isältä pyytää.

Kokemusta on

________________________________________

Anteeksiantaminen helpottaa omaa oloa niin paljon, että pelkästään sen takia se kannattaa tehdä! Jos ei anna anteeksi, se vaikeuttaa vain omaa elämää, anteeksiannon kohde ei välttämättä välitä yhtään saako anteeksi vai ei. Anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että pitää unohtaa ja hyväksyä tapahtunut.

Silja

________________________________________

Tuo asia todeksi eteesi. Mieti, että teet asian itsellesi selväksi. Liiku luonnossa, rukoile anteeksiantoa omalta osalta. Pudota taakkasi ja vapauta itsesi katkeruudesta. Asia alkaa ihan ihmeen lailla selkenemään ja huomaat olevan katkeruuden yläpuolella ja ymmärrys elämän isoon solmuun kasvaa. Lopuksi ajattele, että elämän oppimisen kannalta minun oli tämäkin käytävä läpi :)

Kristiina

________________________________________

Ammenna sinulle tärkeistä ja rakkaista asioista, ne voimaannuttavat sinua. Anteeksiannon tie on pitkä ja raskas, mutta se kannattaa kulkea, sillä se vapauttaa sinut ja saat sen jälkeen ihanan elämän ilman kaunaa ja katkeruutta. Jaksamista!

Kokemusta on



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot