Pe 20.1.Henna, Henni, Henriikka, Fabia...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


ELÄMÄSI PARAS PÄÄTÖS?

"Elämäni on vaiheessa, jossa eteeni on tullut toinen toistaan haastavampia päätöksiä, joiden onnistuminen tai epäonnistuminen selviää vasta vuosien kuluttua. Olisipa arvokasta lukea mikä on aamiaispöydässämme istuvien mielestä hänen elämänsä tärkein päätös ja mikä siitä teki sellaisen?" Mitä päätit? Mitä tapahtui?

Vastauksia 85


 

Naimisiin meneminen on ollut tärkein ja eniten elämää rikastuttava päätös. Yhdessä vielä yli 30 avioliittovuoden jälkeen ja ei kun paranee vanhetessaan. Neljä ihanaa lasta ja toistakymmentä suloista lastenlasta. Nämä kaikki merkitsevät enemmän kuin työ, koti tai joku muu maallinen kunnia tai tavara.

mummeli

________________________________________

Avioero. Niin raskas kuin päätös olikin, se on johtanut paljon parempaan elämänlaatuun - vaikkakin taloudellinen tilanne on paljon entistä huonompi - olen saanut olla oma itseni, elää omaa elämää, olen saanut kasvaa ihmisenä ja taitoni ovat kehittyneet, sillä olen joutunut moniin tilanteisiin (omakotitaloasujana) mitkä olisi helppo delegoida toiselle eikä edes yrittää tehdä itse.

Ansku

________________________________________

Avioero on ollut ehdottomasti elämäni paras päätös. Elämä narsistin kanssa oli ihan hirveää. Kun pääsin "vapauteen" niin kesti pitkän aikaa saada itsetunto ja luottamus muihin ihmisiin takaisin. Siitä selvittyäni elämä on ollut ihanaa.

Hurmaavan narsistimiehen uhri

________________________________________

Otin työpaikastani ns. paketin ja jäin eläkkeelle 59-vuotiaana. Nykyinen eläkkeeni on kyllä tosin pienempi kuin jos olisin jatkanut loppuun asti. Terveitä päiviä ei kyllä mikään rahakaan voi voittaa, ei stressiä eikä muutakaan remppaa ole nyt kiusana.

Leena

________________________________________

Ellan elämä voi olla vaiheessa, jolloin hän on päättänyt vaihtaa ammattia. Hän ei enää jaksa/pysty/ole motivoitunut nykyiseen työhönsä, tai on saattanut saada lopputilin. Silloin on tehtävä jokin tärkeä ja haastava päätös, ja niinpä Ella on päättänyt vaihtaa ammattia. Hän pyrkii kouluun ja pääsee 3-vuotiseen koulutukseen. Ella ei tiedä opiskelua aloittaessaan, miten hän jaksaa ja pystyy käymään koulunsa loppuun, sillä mm. rahoituksen järjestäminenkin on vielä epävarma.

Mutta toisaalta hän on sitkeä ja valmis elämään ”vähemmällä” rahalla, sillä vain todistuksen saanti ja uusi ammatti takaa hänelle työsaannin jatkossa. Toivokaamme Ellalle voimia ja positiivista mieltä!

Ritva-koivu

________________________________________

Olin 23-vuotiaana päässyt opiskelemaan ekonomiksi ja käsityönopettajaksi. Mietin kumpaan menen. Saatoin olettaa, että toinen tuo etenemismahdollisuuksia ja hyvän palkan. Toisessa, eli opettajuudessa, ei olisi näitä kumpaakaan. Toisessa ykkösarvoni olisi raha ja toisessa nuoren ihmisen auttaminen kasvussaan, ja vielä niinkin aliarvostetussa lajissa, kuin käsien käytössä. Arvaatte varmaan sanojeni asettelusta kumman valitsin. Opiskelun jälkeen ymmärsin, kiitos Viisaan professori Pirkko Anttilan, että käsityö virittää suunnittelun ja työn kehittämisen kautta ihmisessä yhteyden koko ympäröivään maailmaan. Yhä 54-vuotiaana olen ylpeä valinnastani! Mitä tulee vaikeisiin valintoihin, sanoisin, että jos on todella vaikea valita kahden vaihtoehdon välillä, on yleistä, että ne ovat yhtä hyviä ja sitä voi valita kumman vaan. :) Itselleen voi myös antaa armon, jos myöhemmin huomaa valinneensa väärin, toimin parhaan saamani ja omaamani tiedon mukaan.

Tiina

________________________________________

Olin 28-vuotias vannoutunut vanhapiika ja päättänyt tehdä vain uraa. Mutta, mutta, maailma ei aina mene niin kuin on kuvitellut. Päätin melko lyhyen seurustelun jälkeen kaikille yllätykseksi mennä naimisiin vuonna 1981 ja halusinkin yllättäen myös perheen. Nyt olen nauttinut tästä hyvin tärkeästä ja elämää rikastuttavasta päätöksestä yli kolmekymmentä vuotta. Sain kolme lasta (neljää toivoin) ja lapsenlapsia on jo kuusi. Ihana ja hurja hulina ympärillä vie elämää positiivisesti eteenpäin. Pitää vain välillä pysähtyä nauttimaan niistä tärkeistä hetkistä ja osata myös luopua jostain; häät, ristiäiset, ylioppilasjuhlat, valmistujaiset, hautajaiset, pienten jalkojen tepsutus ja ihanat halaukset mummille, lukemattomat synttärit, ovat vaihdelleet. Välillä isotkin kannot etenemisen esteinä, mutta yhdessä eteenpäin mennen.

Tupuna

________________________________________

Ella on saanut myönteisen päätöksen uudesta työpaikasta johon on hakenut. Päätös pelottaa ja silti houkuttaa hyppy tuntemattomaan! Työn sisältö on aivan toisenlainen kuin tämänhetkinen ja usko omaan selviytymiseen tehtävästä mietityttää, kuitenkin elämänkokemuksen kartuttaminen, seikkailunhalu ja itsetunnon kohottaminen vie voiton!

Pirpana

________________________________________

Olin kyllästynyt negatiiviseen itseeni ja päätin lopettaa turhan marisemisen ja valittamisen. Aloin muutoksen lukemalla joka päivä kuukauden ajan Positiivarien 10 käskyä ja asenteeni muuttui.

Vastoinkäymisissä etsin nyt ensimmäisenä positiivisia asioita, mitä opin siitä ja kuinka pääsen eteenpäin, kun ennen jäin märehtimään ja valittamaan - tuhlasin aikaani. Asenne ratkaisee!

Anne

________________________________________

Lähdin Filippiineille opiskelemaan, mutta en viihtynyt edes vuotta rasismin vuoksi, joten päätin palata Suomeen. Päätös oli vaikea, sillä olisin halunnut tehdä väitöskirjani loppuun, mutta nyt en missään nimessä halua mennä takaisin ja olen varma että päätös oli oikea, vaikka jouduinkin jättämään opinnot ja aloittamaan alusta.

Mira

________________________________________

Anoin virkavapaata "miehen kanssa elämistä opettelemaan". Johtava ylilääkäri puolsi ja Finnjetin uumenissa purjehdin Saksaan ja sieltä junalla Firenzeen. Takana on asuminen monessa maassa. Elämä on ollut kokemusrikasta, ihana perhe ja ystäviä kertynyt matkan varrella. Lähdöstä on lähes 35 vuotta. Rohkea päätös, mutta kannatti.

Pirjo, New York

________________________________________

Elää tässä ja nyt. Koska huomasin sen olevan minun ainoa todellisuuteni jossa voin olla ja vaikuttaa tulevaan tietoisilla valinnoilla tässä ja nyt. Siksi valitsenkin positiivisia ajatuksia jotka vaikuttavat tunteisiini ja sitä kautta myönteisesti koko elämääni. Kun menee hyvin niin antaa mennä.

Pieniälyinen Nalle-Puh

________________________________________

Suoritin ammattitutkinnon 50-vuotiaana. Se oli elämäni mukavinta aikaa. Koulunkäyminen tuntui ihanalta ja sain uusia ystäviä koko "luokallisen".

-nainen-

________________________________________

Tukevassa keski-iässä mietin usein, kuinka nuorena ja vähällä elämänkokemuksella elämässään joutuu tekemään tärkeimmät päätökset. Avioiduin 22-vuotiaana, mikä nyt jälkikäteen tuntuu hyvin nuorelta iältä. Vaikka päätöksen saneli tunne eikä järki, se oli hyvä päätös. Yli 30 vuotta on eletty elämän iloja ja suruja. Tuntuu ihanalta, kun vierellä on ihminen, jonka on tuntenut niin kauan!

möhö

________________________________________

Tärkein päätökseni oli ryhtyä yrittäjäksi. Kaikki kauhistelivat sitä, koska olin yksinhuoltaja ja irtisanouduin vakituisesta työpaikasta. Ihmiset eivät kuitenkaan tienneet kuinka negatiivinen ja voimia syövä työyhteisöni oli, kun en ollut siitä puhunut. Olin jo käynyt läpi avioeron, joten ymmärsin kuinka paljon omalla hyvinvoinnilla on merkitystä itselle ja koko perheelle. Kukaan muu kun itse ei voi siihen vaikuttaa.

60-luvulla syntynyt

________________________________________

Elämäni paras päätös on "ELÄÄ PÄIVÄ KERRALLAAN, KUN KAHTA EI PYSTY : )"

Sain uuden sairaus-diagnoosi eilen, entisten päälle. Pysähdyin miettimään, "Eikö jo riitä?"

Sitten se tuli, nukun yli yön ja elän vain päivän kerrallaan, kun kahta päivää en voi kuitenkaan elää. Ja kuten lääkärini sanoi: Jos sinulle nyt joku reuma piti tulla, niin mieluummin tämä, josta on mahdollisuus muutaman vuoden lääkityksellä jopa parantua. : ))

Arja

________________________________________

Jäädä kotiäidiksi v.1990, kun 2 tytärtämme olivat alle 5-vuotiaita. Olin itse 30+ ja irtisanouduin vakituisesta kunnan virasta. (Tuttavani "ylistivät", etten koskaan enää saisi töitä!) Kotiäitivuosina suoritin eri alalta korkeakoulututkinnon ja sain heti vakiviran. Talo on maksettu, lapset maailmalla ja 10 v. nykyisessä opetusalan työssä takana. Tällä hetkellä se on parasta.

Arja

________________________________________

Ihana pohdinta - elämässäni on ollut montakin pysäyttävää kohtaa. Sairaus on pysäyttänyt minut jo kahdesti, ja tämä toinen pysäytys on juuri nyt - minulla todettiin syöpä. Pysäytysten myötä pistää elämänarvoja uuteen uskoon, ja niin olen tehnyt nytkin. Huomioimallaläheiset, työkaverit etc.. Ystävällisillä sanoilla, eleillä, hymyllä saan paljon hyvää aikaan. Positiivinen elämänasenne kaikesta koettelemuksesta huolimatta kantaa pitkälle ja tuottaa iloa meille kaikille. Aurinkoista viikonloppua ☀️

Iita

________________________________________

Kauan sitten, vaikeassa tilanteessa rakastuin ja pelkäsin. Kuitenkin päätin, että nyt tai ei koskaan. Uskalsin! Voi miten katuisin, jos en silloin olisi päättänyt!

AnOnPi

________________________________________

Oman asunnon ostaminen. 41-v, pienituloisena kolmen lapsen yksinhuoltajana uskalsin ostaa oman 100 m2 rivitalohuoneiston. Pystyin tarjoamaan lapsilleni tilavan asunnon, oman pihan, kasvimaan viinimarja- ja mansikkapensaineen. Nautin suunnattomasti pihatöistä ja kauniista pihasta.

Onnea matkaan

________________________________________

Elämäni paras päätös. Kolmekymmentä vuotta mietin ja pohdin ratkaisua muuttaa ruuhkasuomesta pois. Kävin vuosittain Lapissa kesäisin ja talvisin ja aina se ajatus pyöri päässäni, josko muuttaisin sinne. Tuli eläkepäivät, ensimmäinen viikko meni siinä kun ihmettelin tätä joutenoloa. Sitten tein ratkaisuni: nyt minä lähden Kuusamoon- Lähdin viikon lomalle ja sinä aikana järjestin sieltä itselleni asunnon. Ystävät ja sukulaiset kauhistuivat kun kuulivat mitä ratkaisuja olin tehnyt. Nyt oli suuri unelmani täyttynyt, olen asunut täällä Rukajärven rannalla viisi vuotta ja nautin elämästäni. Voisiko olla ihanampaa kuin kaunis luonto ympärillä. Kaunis Rukajärven selkä avautuu toisesta ikkunasta ja toisesta tunturit ja mikä luonnonrauha. Päivääkään en ole ratkaisuani katunut, kannatti uneksia tätä kaikkea kolmekymmentä vuotta.

Wiltsu

________________________________________

Elämäni paras päätös oli seuraava: Luon itselleni uuden elämän. Aloitin sen ensin tiedostamatta asiaa. Kahden vuoden ajan olen luopunut turhasta tavarasta, luopunut ihmisistä ja harrastuksista, joista en kokenut enää saavani mitään. Kun elämää yksinkertaisti roimasti, myös rahaa on alkanut jäädä säästöön. Tällä hetkellä opettelen hyväksymään itseni kokonaisuutena, ja pyrin antamaan anteeksi menneisyyden virheeni. Seuraavaksi vuorossa on hetkessä elämisen opettelu ja ajanhallinnan viilaus, niin että, tärkeimmiksi kokemani asiat/ihmiset saavat kalenterista roimasti tilaa. Myös ruokavalio on tarkoitus muokata kuntoon. Päätin, että aloitan kokonaan uuden elämän, uudella asenteella. Epäilen tämän osoittautuvan elämäni parhaaksi päätökseksi! :)

Muodonmuuttaja

________________________________________

Muutin vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan. Olin töissä ja tärkeä ihmissuhde hiipui ja kärsin. Työt muuttui pakkopullaksi. Tein päätöksen ja lähdin. Aluksi oli ikävää ja yksinäistä. Pian tapasin tulevan mieheni ja nyt asun eri paikkakunnalla. Minulla on nyt mieleinen työ, ammatti ja perhe. Olen iloinen, että päätin lähteä silloin, vaikka päätös oli vaikea.

Lekku

________________________________________

Kun lähes nelikymppisenä päätimme adoptoida meille pojan Thaimaasta. Hän on nyt 16-vuotias lukiolainen, huippu-urheilija ja huumorintajuinen terve nuori mies. Onnistuimme, vaikka alkutaival olikin hankala.

Eila, onnellinen äiti

________________________________________

Tähänastisen elämäni (25v) paras päätös on ollut jättää läpikotaisin kelvoton mies. Päätöksen tekeminen kesti neljä vuotta, onneksi sain lopulta rohkeutta jättää, ja oli pakkokin, sillä en kerta kaikkiaan kestänyt enää. En voinut kuvitella etukäteen, kuinka paljon iloa ja energiaa löysin itsestäni ja ympäriltäni sen jälkeen. Tuntui kuin olisin ensimmäistä kertaa elossa. Elämäni on yksinkertaisesti uskomattoman ihanaa.

Opetus: joskus pitää rohjeta potkia kauas itsestään sellaiset ihmiset, joiden masentuneisuus, aggressiivisuus tai manipuloivuus uhkaa myrkyttää sinutkin ja viedä ilon elämästä. Tee itsellesi palvelus, älä leiki marttyyriä oman ainutkertaisen elämäsi hinnalla.

Alive

________________________________________

25 vuotta sitten lopetin viinan kanssa läträämisen. Se pelasti lopun elämäni elämän arvoiseksi.

ripa

________________________________________

Irtisanoin vakituisen työni ja heittäydyin yrittäjäksi onnellisten sattumien kautta reilut neljä vuotta takaperin. Tähänastisen elämäni paras päätös. Tottahan välillä mietin, kantaako unelmani läpi vuosien, mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja olen saanut huomata, että asioilla on tapana järjestyä. Tällä hetkellä saan tehdä juuri sitä mitä haluan ja samalla jakaa sitä iloa myös asiakkailleni. Vaikeina hetkinä yritän muistuttaa itselleni, että ilman minua ja yritystäni ihmisten elämässä olisi aukko. Toivon kaikille meille uskallusta tarttua omiin unelmiinsa, elämä on mielekkäintä silloin kun sen täyttää omaa sydäntä lähellä olevilla asioilla!

OnnenTyttö

________________________________________

Elämäni paras ja toiseksi paras päätös ovat tuottaneet iloa elämääni jo yhteensä melkein 60 vuotta! Kiitos, Elli ja Hennu!

Eppu

________________________________________

Jäin viisi vuotta sitten yksin(yhteis-)huoltajaksi pitkän avioliiton jälkeen. Olin jo niinä yhteisinä vuosina haaveillut omasta talosta. Lasten kanssa ainoana aikuisena tein hyvin pian päätöksen siitä, että tuon talon rakennutan. Sitä ennen olin laatinut näkyvilleni aarrekartan tavoitteestani. Nyt olemme asuttaneet uutta taloa jo lähes puolitoista vuotta. Kaikki tapahtui nopeasti, kun matkassa oli riittävästi päättäväisyyttä ja toimintaa. Myöskään katkeruudelle ei jäänyt tilaa.

Satu

________________________________________

On kuluttavaa jatkuvasti nolostellen ajatella, mitä nuo muut ajattelevat. Päätin lopettaa isäni parkinsonintaudin häpeämisen. Erilaisuus on raskasta, mutta myös ilahduttavan erilaista ja rohkeaa.

Jenni Äl

________________________________________

Muutama kuukausi sitten lähdin narsistisen "kaverin" yhteydestä. Olen läpikäynyt tunneskaalaa vihasta sääliin. Eilen törmäsin sattumalta häneen edes tervehtimättä ja huomasin, että voin alkaa elää omaa elämään ja olen irtautunut. Tahto ja oikeudenmukaisuuden haku sekä hyvät ystävät tuotti tulosta.

Ruma, lihava ja tyhmä

________________________________________

Kymmenen vuotta sitten näihin aikoihin totesin, että nyt riittää, elämälläni on muu tarkoitus kuin toteuttaa toisten ajatuksia ja elää toisten elämää. Listasin kaikki toiveeni ja haaveeni siinä elämässä, jossa kukaan ei estänyt minua toteuttamasta itseäni. Siinä elämässä ei tietenkään ollut muitakaan esteitä (raha, työttömyys esim.), sillä haaveissa kaikki on mahdollista.

Totesin, että minussa on potentiaalia ja että vaaka on reilusti painavampi avioeron puolelle. Ja niin tapahtui, huolimatta etten ollut varma työn jatkumisesta. Onneksi olin puhtia täynnä, tukena ammattiauttaja, joka kuunteli ja ymmärsi. Ero oli loppujen lopuksi helppo, meille molemmille. Olimme varmaan tukahduttaneet molemmat toistamme.

Elämä alkoi, asiat loksahtivat paikoilleen ja parin vuoden jälkeen löytyi uusi elämänkumppanikin. Tämä elämä nyt on lähes haaveeni toteutuma, vain yhteiset lapset puuttuvat, sillä se ei enää onnistu "yli-ikäisenä".;)

Hyvä minä!

________________________________________

Mun elämäni tärkein päätös oli se kun päätin muuttaa suhtautumiseni itse päätöksentekoon. Ennen jahkasin ja jätin asioita päättämättä ja elin vanhassa, koska pelkäsin muutoksia enkä vain uskaltanut tehdä päätöksiä juuri sen vuoksi kun ei voi tiedä mitä niistä seuraa.

Sitten erinäisten oivallusten ja lukukokemusten myötä todellakin tajusin että en voi päättää väärin. Päätin mitä tahansa, päätöksen ja toiminnan seurauksena on elämänkokemus jonka itselleni tarvitsen. Pidän vaan mielessä että kuuntelen päätöksissä sisintäni. Jos päätöksen suhteen on hyvä fiilis, toimin vaikka olisi perhosia vatsassa ja pelottaisi. Paikalleen ei pidä jäädä. Sitä joko taantuu tai menee eteenpäin ja itse haluan mennä eteenpäin, vaikka takeita ei aina ole onnistumisesta.

Elämä on seikkailu

________________________________________

Elämäni parhaan päätöksen tein vuonna 2008, jolloin asuin Keski-Suomessa tyttäreni kanssa ja oma yrittäjäurani oli huimassa nousukiidossa. Tyttäreni sairastui vakavasti. Tein epäitsekkään päätöksen, päätin myydä yritykseni ja muuttaa takaisin Lappiin myös tyttäreni synnyinseudulle. Siitä seurasi että tyttäreni toipui, valmistuu ammattiin nyt toukokuussa erinomaisin paperein ja näytöin, on terve nuori aikuinen. Itse löysin myös paikkakunnalta uuden haastavan mutta antoisan ammatin. On hyvä muistaa, että ei kannata pitää kynsin hampain kiinni mistään hyvästäkään, sillä kun se ovi sulkeutuu, uusi avautuu ja tilalle ainakin omassa elämässäni on tullut aina vain parempaa ja parempaa. Siis positiivisin, luottavaisin ja avoimin mielin eteenpäin, elämä kantaa aina kun asenne on kohdallaan ja uskaltaa olla rohkea. Mihinkään materiaan ei kannata kiintyä liikaa :)

Onnellinen

________________________________________

Päätin vuonna 2008 irtisanoutua vakituisesta työsuhteesta, palata kotiseudulle asumaan ja perustaa yrityksen. Nyt saan tehdä sellaista työtä josta pidän, asua rakkaiden lähellä ja nautin elämästä. Tämä päätös on tuonut elämääni paljon sellaista hyvää, josta en osannut unelmoidakaan päätöksentekohetkellä.

Niina

________________________________________

25 vuotta sitten teimme mieheni kanssa päätöksen mennä naimisiin. Sain itselleni hyvän puolison, turvallisen miehen ja saimme kokea yhdessä paljon. Välillä elämässämme oli vastoinkäymisiäkin, mutta yhdessä niistä toinen toisiamme tukien ja toisiamme rakastaen selvisimme. Mieheni kuoli äkillisesti muutama vuosi sitten. Suruni on suuri edelleen, mutta mieleni täyttää myös suuri kiitollisuus kaikista yhteisistä vuosistamme. Tiedän, että päätös yhteisestä taipaleestamme, minkä teimme silloin nuorina, oli elämämme arvokkain.

Ulpukka

________________________________________

Elämäni tärkein päätös oli mieheni, jonka kanssa on tullut taivallettua 23 vuotta, 3 lastamme ja vuonna 2001 rakennettu oma talo ja perunamaa :)

Santtu-72

________________________________________

Koska kukaan ei osaa ennustaa tulevaisuutta, olen huomannut, että päätöstenteossa suurin apuni on ollut itse päätöksen tekeminen ja sen takana seisominen. Koska päätöksen joutuu tekemään niillä tiedoilla, jotka sinulla on tässä, juuri nyt. Et voi arpoa tulevaa, koska et tiedä mitä se tuo tullessaan. Menneisyydestä kannattaa ottaa opiksi, mutta sitä ei kannata raahata taakkana mukana. Aina kannattaa muistaa, että joskus tilanteet muuttuvat ja silloin päätöksen voi tarvittaessa laittaa pöydälle uudelleen arvioitavaksi. Mutta tärkeintä on seistä päätöksen takana, kun kerran olet päättänyt.

Itselläni 16 vuoden suhde avopuolisoon päättyi juuri tällaisen päätöksen kautta. Tietysti päätöksen jälkeen alku oli yksinäistä ja ankeaa. Mutta nyt kahden vuoden jälkeen, olen erittäin tyytyväinen päätökseen.

Kira

________________________________________

Päätin 17-vuotiaana lähteä Saksaan kesätöihin. En saanut tukea kotoa, äiti vastusti. Silti tein oman sydämeni mukaan. Järjestin kesätyöasiat itse. Kävin reissun ja onnistuin. Palasin kotiin. Jälkeenpäin tämä on antanut voimia kaikkiin päätöksiini.

Musteri, 50v

________________________________________

Hyvä nyrkkisääntö, jota itse käytän on seuraava: Jos sinulla on kaksi vaihtoehtoa joista valita ja yleensähän niin on. Valitse se vaihtoehto, joka tuntuu vaikeammalta, se yleensä tuo paremman lopputuloksen elämäsi kannalta.

Risto

________________________________________

Ajankohtaisin iso päätös elämässä on tehdä sitä, mikä tuntuu omimmalta ja mitä syvällä sisällään eniten kaipaa. Omana itsenänsä oleminen ja eläminen on vapauttanut valtavasti onnea ja iloa sekä tuonut merkityksellisyyttä tekemiseen ja vaivannäköön. Kun tekee itselleen tärkeitä asioita, jaksaa ja nauttii tekemisestään. Raha, kunnia, menestys ovat aivan toisarvoisia asioita.

Oma mullistukseni on olla kotiäitinä uudelleen 43-vuotiaana puolivuotiaan vauvan kanssa. Edelliset lapset ovat tänä vuonna 16 ja 18. Odotimme tätä onnea puolisoni kanssa 15 vuotta edellisen lapsemme jälkeen. Oma päätös tietysti koski vain mahdollisuuden antamista sille, että näin voi tapahtua. Lapsia ei oteta, heidät saadaan, jos heitä annetaan. Tällä iällä ja tällä kokemuksella perhetilanteesta osaa nauttia ihan uudella tavalla. Itsestään löytää uusia puolia ja myös esimiestyöhön, josta olen kovasti haluamallani tauolla, saa aivan uusia näkökulmia. Esimerkiksi priorisointi ja pysähtymisen tärkeys ovat auenneet aivan uudella tasolla.

Jännänä odotan, mistä vielä uudistuneen itseni löydän. Niin paljon hyvää uusi elämäntilanne ja oivallus itsestä on tuonut ja vapauttanut. Aiemminkin olen nauttinut työstäni ja tekemisistäni. Saattaa olla, että nyt olen valmis johonkin ihan uutteen. Tiedä häntä, mitä seuraavan oven takana odottaa!

Päivi

________________________________________

Viisikymmentä vuotta sitten keskikoulun viimeisellä luokalla ollessani paikallisessa Kainuun Sanomissa oli artikkeli tulevista New Yorkin maailmannäyttelyistä. Tulin leuhkineeksi luokkatovereilleni että "tuonne sitä minäkin vielä menen"! Hullunahan ne minua Korpikainuun poikaa pitivät joka ei ikinä ollut Kajaania kauempana käynyt. Seuraavan talven ryvin savotassa Naulavaaran (Talvivaaran vieressä) kaksimetrisissä kinoksissa, jossa päätös merille lähdöstäni kypsyi.

Vappuna Katajanokan merimiesvälitystoimistossa (myllyssä)s ain valita messikallen paikkani joko Etelä-Amerikan AL:n laivaan tai Pohjois-Amerikan Finnlinesin laivaan. Hetkeäkään en empinyt, vaan otin pestin Finneagleen, joka 'ajoi' valtoihin.

Olipa kavereitteni suut loksahtaneet, kun saivat postikorttini New Yorkin maailmannäyttelyistä kesällä 1964, vaikka toisena vaihtoehtona olisikin ollut ne Rion "maailman ihanimmat naiset". Eipä tullut sorruttua ja nyt tässä odotellaan ihanan vaimoni kanssa ensi syksyn Safiirihääpäivän matkaa.

Pave

________________________________________

Yli kolmekymppisenä poikamiehenä, kun olin jo vuosia etsinyt tyttöystävää, törmäsin sattumalta nykyiseen vaimooni. Olin jo luopunut toivosta perustaa perhettä ja varautunut erakoitumiseen. Asuin näet yksin koulurakennuksessa keskellä kylää ja varsinaisia ystäviä ei ollut. Juhannuksena lähdin lavatansseihin ja törmäsin tuttuun, työpaikallani sijaisena toimivaan naiseläjään. Ilta meni mukavasti ja kotiin päästyäni pidin vakavan keskustelun itseni kanssa. Luopuisinko jo hyväksi havaitsemastani itsenäisyydestä, vai alkaisinko "oleen sen kanssa"...

Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin, kun lapset ovat lähdössä maailmalle ja maailman muutokset yhä hurjempia, olen tyytyväinen päätökseeni kaikesta hullunmyllystä huolimatta. Elämä näet on kuitenkin elettävä ja vain kerran. Miksi siis jättää riskit ottamatta? Oleilla voi aina, vaikkei lähellä ketään olisikaan.

Talkkari vaan

________________________________________

Elämäni tärkein päätös oli yrittäjäksi ryhtyminen. Sain mieheltäni ja muulta perheeltäni valtavasti tukea, kun päätin silloisen päivätyöni ohella opiskella uuden ammatin ja pistää oma firma pystyyn.

Jo pitkään oli haaveenani ollut tehdä työtä, josta oikeasti tykkäisin, saada enemmän yhteistä aikaa perheeni kanssa ja tehdä töitä joustavammilla aikatauluilla ja nyt nämä kaikki toiveet ovat toteutuneet. Ei yrittäjän elämä aina ole ruusuilla tanssimista, mutta en kadu päätöstäni pätkääkään!

Johanna

________________________________________

Tapasin mukavan miehen tansseissa, meistä tuli tanssikaverit ja sitten jossain vaiheessa hoksasin, että hän on sieluni kumppani. Ja aina kun riitelemme, teen joka kerta uudelleen saman päätöksen, että tämän parisuhteen eteen olen valmis näkemään vaivaa enkä anna periksi! Yli 20 vuotta se on ollut ja on edelleen elämäni ehdottomasti tärkein ja paras päätös.

Ansku

________________________________________

Elin kolmekymmentä vuotta parisuhteessa, jossa minulla ei ollut mitään omaa ja jossa puolisoni alisti minut ja viimeisinä vuosina pahoinpiteli myös fyysisesti. Lopulta uskalsin olla rohkea ja aloittaa uuden, itsenäisen elämän. Matkaevääksi sain pysyvän fyysisen vamman ja paljon henkisiä traumoja. Fyysinen kipu kulkee mukana aina, mutta muuten olen uusi ja vahva. Nyt saan olla aktiivinen, tavata ystäviäni, harrastaa, nauraa ja itkeä - näyttää tunteeni ja olla taas oma itseni. Positiivinen elämänasenne kantaa ja auttaa vaikeuksien yli. Olen onnellinen!

Hymy luo iloa

________________________________________

Lopetin tupakanpolton 23 vuotta sitten. Ei varmaan tarvitse selittää enempää miksi :)

Tuire

________________________________________

Lasten ollessa vielä alakouluikäisiä päätin, etten riitele perheessä. Myöhemmin sain palautetta, ettei meillä 'puhuta' ja kummastelua, miten selvitätte erimielisyydet. Tyydyin vastaamaan, että jokainen sanoo mielipiteensä ja sitten tehdään, kuinka parhaaksi nähdään tai vain valitaan jokin mielipiteistä sovitellen ehkä toisiin. Toisella kerralla hyvitetään häviölle jääneen mieli. Samalla tavalla opin toimimaan muissakin yhteisöissä; kuuntelemaan toisia osapuolia.

Katri

________________________________________

Elämääni ehkä eniten vaikuttanut päätös, oli että päätin lähteä inttiin. Nykyinen työnantajani katsoi sen meriitiksi ja päätti siksi ottaa minut töihin. Työsuhde on kestänyt viisi vuotta ja vuosittain saan firman illanistujaisissa uudestaan ja uudestaan kuulla, kuinka pomoni teki tuon päätöksen, eikä ole kuulemma katunut sitä.

Skorpiotar

________________________________________

Elämäni paras päätös on ollut antaa elämäni Jeesukselle! Vapauduin suorittamisesta ja aloin elää armosta, ilosta, vapaana. Sen myötä minusta on alkanut tulla se ihminen, joksi minut on luotu.

Satu

________________________________________

Se kun päätin olla positiivinen.

Sakari

________________________________________

Menin hyvin nuorena naimisiin. Pian häiden jälkeen huomasin tehneeni elämäni pahimman virheen. Päätin kuitenkin yrittää. Olinhan luvannut tahtoa niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin. Sitten syntyivät lapset, hankittiin talo jne. Rakensin kultaista häkkiä yhä vahvemmaksi ja vahvemmaksi. Kuvittelin, että lasten takia on pidettävä perhe kasassa. Yritin, yritin ja yritin. Lähes 30 vuotta.

Sitten kuvitelmani saivat kyytiä. Yksi lapsistani kysyi, että mistä rankaisen itseäni, kun en uskalla ottaa elämää omiin käsiini ja viedä heitä pois perhehelvetistä. Tajusin, että minun on tehtävä asialle jotakin. Itse. Kukaan muu ei sitä tee puolestani. Vaikeudet ovat jatkuneet vuosia eroamisen jälkeenkin, mutta enää minun ei tarvitse päivittäin kuulla sitä, mitä en osaa puolisoni mielestä tehdä, kuinka huonosti hiukseni ovat tai kuinka tyylittömiin vaatteisiini pukeudun. Vaikeudet ovat kasvattaneet minua ihmisenä. Ja jostakin syystä säilytin positiivisen ajattelutavan pimeinäkin hetkinä.

Tänään elämä hymyilee. Rinnalleni ilmestyi ihminen, joka kysyi haluanko lähteä loppuelämäni seikkailulle hänen kanssaan. Jaamme samat kiinnostuksen kohteet, teemme asioita yhdessä, mutta myös erikseen. Osallistumme myös sellaisiin asioihin, joista emme ehkä itse niin pidä, mutta joka on toiselle tärkeä. Muistamme sanoa päivittäin, että olet rakas.

Ehkä olemme ymmärtäneet sen, että näillä aamuilla kannattaa ottaa irti jokainen ilonpisara, mikä

on mahdollista saada.

Joskus ero on paras vaihtoehto

________________________________________

Luovuin alkoholista. Elämä muuttui ihanaksi ja jännittäväksi

riittamarketta

________________________________________

Laitoin elämäni pitoon 21.7.2011 kun puolisoni joutui terveyskeskuksen vuodeosastolle pitkäaikaispotilaaksi parantumattoman etenevän neurologisen sairauden vuoksi.

Käyn häntä hoitamassa ja syöttämässä viikon jokaisena päivänä. Jos en kävisi ja olisin ollut käymättä, niin hän olisi jo kuollut nälkään sekä janoon.

Elämä pidossa

________________________________________

Työyhteisökouluttaja Timo Myllykangas piti v. 1997 Vantaalla kurssin: "Muutoskykyisyys työssä ja työelämässä". Tärkein kurssilla oppimani asia oli: "Mitenkä valitsen?" Eli mitenkä suhtaudun asioihin ja elämään yleensä. Koin suunnatonta vapautta siitä, että voin valita itse suhtautumistapani. On paljon asioita ja tilanteita, joille ei itse voi mitään. Silloin on parasta hyväksyä ne ja jatkaa eteenpäin. "Asenteella voi rikkoa tai eheyttää itsensä!" - Valitsin eheyttämisen.

Marjatta

________________________________________

Elämäni paras päätös oli aikoinaan pitää lapseni, vaikka välit katkesivat vanhempiini useiksi vuosiksi. Yksinhuoltajana ei ole ollut aina helppoa, mutta nyt tyttäreni on jo aikuinen ja olen edelleen sitä mieltä, että silloin tekemäni päätös oli ainoa ja oikea.

Sisulla pärjää pitkälle

________________________________________

Elämäni paras päätös oli työntää sivuun menestyksekäs mutta ahdistava urani, jota en enää kokenut mielekkääksi. Nyt olen onnellinen: keski-ikäisenä minulla on kiinnostavat aivan eri alan opinnot tekeillä, ja väsyneenäkin herään aamuisin päivän haasteisiin suorastaan innostuneena! Kiristää taloudesta, mutta se on mitätön hinta siitä hyvästä olosta jonka saan tuntea ja jopa olla ylpeä itsestäni, puolisoni tuesta ja omasta rohkeudestani.

Sofia

________________________________________

Elämäni paras päätös oli pyrkiä lukemaan matematiikkaa. Olen ollut jo melkein 10 vuotta eläkkeellä tehtyäni ihanan työrupeaman matematiikan, fysiikan ja kemian opettajana. Vieläkin "harrastan" innolla matikkaa. Rakastin työtäni ja oppilaitani yli kaiken.

Yx puolihullu ope vaan.

________________________________________

Minulle elämäni tärkein päätös oli oikean puolison valinta. Se on koko loppuelämän päätös, jonka ei haluaisi menevät pieleen. Kenen kanssa haluan elää koko loppuelämäni ja kenet halua nähdä lasteni isänä. Kenen kanssa haluan jakaa kaikki elämän ilot ja surut. Onneksi valinta osui oikeaan.

onnellinen aviovaimo

________________________________________

Viisi vuotta sitten päätin lopettaa alkoholinkäytön kokonaan, koska se alkoi hallita elämääni ja aiheuttaa ongelmia. Olin väsynyt, masentunut ja ylipainoinen. Raittius muutti elämäni täysin. Tänään olen 20 kiloa hoikempi, sporttinen, elämäniloinen ja onnellinen nainen. Raittius on tuonut terveyden lisäksi mielenrauhaa, syvempiä ihmissuhteita ja mielekkyyttä elämälle. Alkoholia en kaipaa enää ollenkaan! Elämäni paras päätös. Ehdottomasti.

Marja

________________________________________

Minut irtisanottiin helmikuussa 2005, se oli silloin todellinen tyrmäys, sain loistavat työtodistuksen ja suositukset tulevia paikkoja varten. Työnantaja halusi vaihtaa minut nuorempaan, koska olin 50+.

Tuijotin kaksi yötä kattoon saamatta unta, eihän tässä näin pitänyt käydä. Sitten päätin otan kaikki työt vastaan, jota kiinni saan. Ja niin otin, tein jopa 4 tunnin mittaisen työn. Ystäväni sanoivat, eihän tuo kannata; häviät päivärahoissakin. Totta varmaan hävisinkin, verotoimisto lähetti minulle freelancer verokortin, kun työnantajia oli niin monta. Sitten 2010 onnisti, sain vakituisen kokoaikaisen työn, olin silloin 57-vuotias. Siis kyllä kannatti tehdä kaikki pätkät, tuntityöt sun muut sijaisuudet, sillä jos olisin vain odottanut sitä vakituista työtä, olisin varmasti tänäänkin vielä työtön. Ottihan ne osansa pätkät sun muut, mutta kyllä ne antoivatkin.

Lapintyttö

________________________________________

Oman elämäni paras päätös on avioero, vaikka se kenties jonkun mielestä kauhealta kuulostaakin. Se oli voitto omalle elämälleni. Heräsin eloon ja sain kadonneen oman minäni takaisin!

Sitouduin nuorena ja naivina itselleni hyvin vääränlaisen puolison kanssa enkä päässyt irtautumaan tuosta liitosta, vaikka halunnut olisinkin, ennen kuin vuosia oli kulunut ja olin tarpeeksi vahva. Hyvä minä!

Kata

________________________________________

Lapsenlapsen huoltajaksi kun tyttöni sai synnytyspsykoosin, se oli ensimmäinen tapaus Ruotsissa. Otin kotiini sekä tyttöni että hänen poikansa. Vasta 12-vuotiaana lapsi sai itse päättää, että oikeus hyväksyi hänet hoitooni ja huoltajuus vahvistettiin siihen asti kun hän täyttää 18 vuotta. Sain kuluista 3500kr kuukaudessa siitä. Nyt poika on 19 vuotta. Suvustamme ei ole koskaan lasta pois annettu kun sota aikana minut olisi haluttu adodtoita, ei äitini siihen suostunut, vaan sanoi että lapsi osaa sen 12-vuotiaana päättää. Niinpä sain 12-vuotiaana päättää, että jään kotiin. Perhe joka olisi halunnut, oli Suomessa seitsemänneksi varakkain silloin. En ole katunut kumpaakaan päätöstäni, tunneelämä on tärkein, sydämellä tulee valinnat tehdä.

Tornipääsky.

________________________________________

Pari vuotta sitten olin lupautunut lukemaan päivän tekstin kirkossa. Ääni oli poissa enkä saanut ketään sijaista. Tein kauppaa Jumalani kanssa. Jos autat, en katso enää Kauniita ja rohkeita! Hän auttoi, enkä ole sen koomin katsonut ohjelmaa (10 v riitti, kiitti)

Anneli

________________________________________

Vuonna 1960 päätin, etten mene naimisiin ranskalaisen kihlattuni kanssa. Se oli tärkeä päätös, sillä Suomessa minulle sukeutui itsenäinen työ ja omat rahat, sain perheenkin, toisen käypäsen miehen kanssa ja sain elää lopun elämääni tutun kielen ja luonnon parissa. Sain myös arvostusta, jota "ranskalaisena" en olisi koskaan saanut, vaikka kieltä joten kuten osasinkin ja vaikka poikaystäväni ja minä kovasti pidimmekin toisistamme. Rakkaudesta en tiedä, se on usein kuvittelua. Tein oikean valinnan. Elin sitten 49 vuotta toisen miehen kanssa, eli siihen asti että kuolema meidät erotti.

Raita 74 v

________________________________________

Elämäni paras päätös on ollut se, että olen alkanut huomioimaan muiden lisäksi myös itseäni.

Helinä

________________________________________

Lähdin työn ohessa opiskelemaan lisää. Silloin tuntui rankalta ja kaikki vapaa-aika meni siihen, mutta jälkeenpäin muistot ovat onneksi kultautuneet. Todella hienoa ja antoisaa aikaa & sain uusia kokemuksia/tietoa/etenin hieman urallani. Sain myös hurjasti henkistä pääomaa - pystyn mihin vain.

Onnekas ja rohkea

________________________________________

Polvistuin ja...

Tapasin Hänet Pitkäperjantaina kuusikymmentä kahdeksan. Seuraavan vuoden vaihtuessa yöllä, Hän tuli luokseni ja kertoi odottavansa lasta! Aikaa päätökseen oli vain kaksi sekuntia... ilmekään ei kasvoillani värähtänyt, yhtään öötä tai veetä ei päässyt huuliltani. Polvistuin ja lausuin kuuluvasti: "Rakas tuletko vaimokseni?" Hän kertoi sen ratkaisseen... kaiken. Kyllä pappa muistaa ja viidelle lapsenlapselle, päätöksestään ylpeänä, toisinaan kertoilee.

pekka s-to.

________________________________________

Yhdeksäntoista vuotta sitten minulle soitettiin ja kysyttiin, haluaisinko lähteä mukaan perustamaan yritystä... Päivääkään en vaihtaisi tuosta ajasta pois. Olen oppinut todella paljon erilaisia asioita ja saanut tehdä työtä omien arvojeni mukaisesti. Tuo päätös kantaa hedelmää vielä nytkin yrityksen myymisen jälkeen: enkä puhu rahasta vaan osaamiseni kunnioituksesta. Sain uuden työpaikan samalta alalta juuri yrittäjyyteni ansiosta. Kannatti tuona iltana vastata kyllä, vaikkei ollut hajuakaan siitä, mitä olisi tulossa.

Yrittäjä

________________________________________

Vuoden 2012 vaihtuessa vuodeksi 2013 olin rättiväsynyt ja kyllästynyt työhöni. Lapset olivat kasvaneet aikuisiksi ja asuntolaina maksettu. Elin hyvinvointivuosia arvostetussa asemassa, mutta elämä tuntui tyhjältä. Aamu toisensa jälkeen raahustin raskain askelin toimistolleni, jossa en viihtynyt, tein työtä, josta oli kadonnut intohimo, iltaisin heittäydyin sohvalle surffaamaan kanavia, joista ei tullut mitään kiinnostavaa. Piehtaroin itsesäälissä ja tunsin olevani tarpeeton, epäonnistuja. Vuoden vaihteessa keskiyöllä tein itselleni lupauksen: lähden pois työstäni, pidän itsestäni huolta, laiskottelen, hemmottelen minua. Uskoin, että elämä kantaa. Kesän koittaessa olin vapaa, isoilla kirjaimilla. Elintaso romahti, mutta päätin, että töitä en etsi ennen uuden vuoden alkua. Nyt, vuotta myöhemmin, olen taas työssä, unelmasellaisessa, herään aamuisin intoa puhkuen, tiedän että mikään eikä kukaan minua latista. Kuntoni on kohentunut, välit läheisiini ovat paremmat kuin koskaan aikaisemmin, olen löytänyt itselleni rakkaan harrastuksen, hymyilen ja nauran, tunnen itseni arvostetuksi mitä teenkin. Tauko työstä, itseni huomioiminen ja rahattomuus auttoivat minua arvostamaan asioita joita minulla on. Elämä kantoi ja kantaa! Kannattaa kokeilla!

Sanna

________________________________________

Elämä asettaa meitä haasteiden eteen - kiitos siitä - ilman niitä en liikkuisi ja siten kasvaisi yhtikäs mihinkään suuntaan. Olen aina seurannut sydäntäni hiljaista ääntä vaikka useammat ovat pitäneet minua hulluna. Lopussa Kiitos seisoo eli olen tänä päivänä ONNELLINEN; mitä tahansa on tapahtunut (ja näinä 50 vuoden aikana on tapahtunut PALJON) niin sisäinen Rauhani pysyy, ainoa muutos on että se tyyntyy yhä vain enempi ja voimistuu rauhallisuudessaan. Näin ei ollut tietenkään elämänpolkuni alussa kun annoin epäröinnille niin paljon aikaa ja energiaa, mutta nyt kun olen seurannut tätä samaa elämänkaavaa, niin lopputulos on tämä ihana iloisuus, rakkaus ja rauhallisuus kaikkea kohtaan. En omaa ulkoista kauneutta tai rikkautta mutta sisäistä sellaista sen enempi + se ihana levollinen ja samalla voimaannuttava rauhallisuus!

Harvoin me ihmiset tiedämme mikä on meille "parasta" vaan se näyttäytyy eläessämme elämäämme sydämellisesti. Kaikkea Hyvää Kaikille! :D

Tintta

________________________________________

Ennen ajattelin, että on hyviä ja huonoja päätöksiä. Nyttemmin patistelen itseäni ajattelemaan, että päätös tehdään parhaan sillä hetkellä olevan tiedon varassa ja tärkeämpää kuin päätös itsessään on, mitä sen jälkeen tapahtuu. Suurin työhän on usein päätöksen jälkeen: saanko työstettyä ja pinnisteltyä uuden elämänvaiheen (opiskelun, alan vaihdon, parisuhteen, parisuhteesta luopumisen jne) toimimaan?

10% inspiraatiota (ja päätöstä), 90% perspiraatiota

________________________________________

Loppujenlopuksi päätin erota, vaikka se oli minulle 'maailmani loppu' Oliko? Useiden vaiheiden jälkeen kapusin ylös montusta ja löysin uuden tien ja uuden ystävän, jonka kanssa vaeltaa ja oppia uusia asioita itsestä ja auttaa muita. Olen onnellinen nyt.

Eulelia

________________________________________

Elämän tärkein päätös on ollut, kun vaikeita asioita oli sattunut paljon, että etsin jokaisesta päivästä jokin hyvän asian, vaikka pienenkin. Tästä päätöksestä lähti elämä pikku hiljaa parempaan päin.

tyytyväinen

________________________________________

Ehkä tämä ei ole niitä suurimpia päätöksiä elämässäni. Eteeni on tullut 2 ihmissuhdetta, joissa kummassakin tietäen että puoliso pettää minua, olen päättänyt katsoa loppuun asti mihin asia johtaa, Voi sanoa että olen ollut pelkuri - kun en ole päätöstä erosta tehnyt heti, mutta näen sen myös etten anna periksi helposti. Tosin olen oppinut tästä että uuden ihmissuhteen alussa otan eteen paperisopimuksen missä kumpikin sitoutuu yksiavioisuuteen tiettyyn päivämäärään asti. Näin ollaan selvillä sitoutuneisuuden asteesta heti alussa. Ei tule ikäviä pettymyksiä.

Paula

________________________________________

Paras tekemäni päätös: Päätin lähteä kolmevuotisesta parisuhteesta, joka myrkytti pienen lapseni ja minun elämäni narsistisuudellaan ja arvaamattomuudellaan. Nyt olemme saamassa tukevaa maata jalkojen alle, mutta kovaa työtä se on vaatinut 8 vuotta. Ja vaatii yhä edelleen. Olen oppinut paljon asiaa työstäessäni, enkä vähiten itsestäni. Lapselleni toivon hartaasti mielenrauhaa sisällä itsessään, oman itsensä arvostamista ja itsensä kunnioitusta. Koetan tehdä parhaani tukeakseni häntä kasvussaan tasapainoiseksi ja arvonsa tuntevaksi nuoreksi ja ihanaksi naiseksi.

feenikslintuset

________________________________________

Vaikea päätös oli meillä puoli vuotta sitten, kun muutimme takasin pohjoiseen. Olimme haaveilleet etelästä poismuuttoa jo 2 vuotta, kunnes sopiva asunto löytyikin kesälomalla. Näin oli vain uskallettava panna rattaat pyörimään ja päätös tehtiin nopeasti eikä kaduta yhtään!

Olemme tosi onnellisia nyt ja olemme puhuneet, että tämä ratkaisu olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin, muttei vain uskallettu tai ei ollut tosi sopivaa asuntoa tarjolla silloin. Nyt vain se sopiva aika tuli ja silloin on uskallettava toimia.

oululainen

________________________________________

Kannettavan tietokoneen hakeminen Tukilinjalehden kautta. Tietokone on minulle tärkeä apuväline järjestötoiminnassa, henkilökohtaisten asioiden yhteydenpito yhteistyökumppaneihin, kansanedustajat, ministeriystävät lähellä ja kaukana. Mepit Brysselissä.

Ulla

________________________________________

Elämäni tärkein päätös oli avioero. Minulla ja miehelläni oli kaksi pientä yritystä, joiden lainat oli sidottu vanhemmiltani perittyyn pieneen maatilaan. Asuimme tilalla ja olimme rakentaneet sinne

tilat yrityksille. Mieheni teki omalla tavallaan töitä ns virka-aikaan, koska virkamiesperheen lapsena oli oppinut ajattelemaan niin. Itse raadoin kellon ympäri, jotta olisimme selvinneet. Piirongin laatikosta löytyi suuri rahanippu ja osoittautui, että miestäni yritettiin käyttää hyväksi kahden maan rahanpesuoperaatiossa. Valvoin muutaman yön miettien, tätäkö varten isäni oli sodasta palattuaan raatanut saadakseen pientilan.

Olemme edelleen ex mieheni kansa kavereita, mutta nyt systeemi toimii minun hoidossani. Yritykset kasvavat pikkuhiljaa ja minulla on osaavaa työväkeä. Teen itse edelleen töitä lähes kellon ympäri, mutta nyt se on hauskaa. Se on elämäntapa josta bonuksena ovat upeat asiakkaat ja toiminta yrittäjäjärjestössä.

Lyyti

________________________________________

Päätin vuosia sitten, kun olin eronnut ja siitä päässyt yli; Haluan elää niin, että en valita mummona; "Olishan tuo elämä voinut toisinkin mennä, en tehnyt niin tai näin vaikka olisin halunnut...annoin toisten sanella elämääni...". Tuollaisia tokaisuja olen kuullut monia vuosien varrella niin vanhusasiakkailtani kuin sukulaisiltakin ym. Esim 2,5v sitten otin pankista lainaa, irtisanoin itseni ahdistavaksi muuttuneesta vakituisesta työsuhteestani, etsin uuden työpaikan Pohjois-Suomesta ja muutin sinne! En ole katunut sitä, vaikka läheskään kaikki ei todellakaan sujunut suunnitelmien mukaisesti ja palasin sieltä vajaan vuoden oleskelun jälkeen takaisin etelä-Suomeen!

Sain muutaman tosi hyvän ystävän ja huomasin olevani hyvä tyyppi ja pärjääväni todella haastavissakin tilanteissa.... Olin Onnellinen ja olen edelleen että sain tehdä tuon seikkailun, vaikka lyhentelenkin lainaa edelleen joka kuukausi! Haaveitaan pitää toteuttaa ja USKOA NIIDEN TOTEUTUMISEEN JA ITSEENSÄ! Enää en voi syyllistää ketään toista, jos elämäni ei menekään toivotulla tavalla - olen ottanut ohjat ja myös vastuun suunnasta omiin käsiini ja niin aion jatkossakin tehdä!

Noora

________________________________________

Paras päätös oli lähteä maailmalle nuorena opiskelemaan taidetta.

Chia

________________________________________

Koiran hankkiminen kaksi vuotta sitten! Olen juuri täyttänyt 40-vuotta ja elämäni on muuttunut radikaalisti tämän kahden vuoden aikana. Taustalla on pitkä ja toinen lyhyempi hankala seurustelusuhde enemmän tai vähemmän narsistin kanssa, joissa olin riippuvuussuhteessa, sekä luotin ja jouduin pettymään pahasti. Jälkimmäisen koettelemuksen jälkeen päätin, että miehet jääköön, hankin koiran, koiraan voi luottaa, se ei manipuloi eikä ole ilkeä! Toinen näistä ex-kumppaneistani yritti latistaa haaveeni: "Et sä pärjää sen kanssa, sä et tajua miten iso työ koirassa on, sä et pärjää!", mutta onneksi pystyin pitämään pääni. Päädyin labradorinnoutajapentuun ja sen saaminen sujui ihmeen sujuvasti, aivan kuin asia olisi tarkoitettu tapahtuvan juuri silloin! Aloitin koiranpidon nollasta, minulla ei ollut koskaan ennen ollut koiraa. Perehdyin asiaan pennunkasvatuskirjojen ja hankkimani pennun kasvattajan opastuksella, mm. pentukoulussa.

Suureksi ilokseni huomasin, että hei, minähän pärjään! Jopa tuo minua aiemmin parjannut exänikin joutui toteamaan: "Täytyy kyllä myöntää, että olet pärjännyt koirasi kasvatuksen kanssa todella hienosti." Lisäksi olen huomannut, että koirani seura on eheyttänyt minua; lapsuuden ja sen myötä aikuisuuden henkiset puutokset; rakkauden ja hyväksynnän tyhjät aukot on nyt täytetty, olen saanut antaa koiralleni rakkautta, jota en ollut voinut ennen antaa kenellekään, sekä saan koiraltani pyyteetöntä rakkautta takaisin. Tänä päivänä koirani on ihana, IHANA paras ystäväni - nykyisen mieheni ohessa! Tapasin nimittäin ihanan, maailman parhaan miehen koirani myötä; koirapuistossa! Olemme olleet kihloissa nyt jo melkein vuoden ja suunnittelemme häitä. Nyt minulla on vihdoin oma rakas perhe; mieheni, oma koirani ja mieheni ihqu koira! Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tasapainoisessa parisuhteessa, jossa ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen oloni hyväksi, onnelliseksi, turvalliseksi, hyväksytyksi, rakastetuksi, luottavaiseksi. Elämä voi yllättää ihanilla tavoilla, kun vaan uskaltaa tehdä valintoja ja ratkaisuja, joita oma intuitio kertoo.

Koirahaleja

________________________________________

Minun elämäni on kulkenut niin, että en ole varsinaisesti tehnyt mitään päätöksiä. Elämä vain on vienyt mennessään. No nuorempana tietysti hain eri asteisiin kouluihin ja pääsinkin niihin ja valmistuinkin. Mutta en koskaan oikeastaan tiennyt mitä tekisin työkseni. Kävin vain kouluja. Kuitenkin olen ollut samassa ammatissa 35 vuotta ja viihdyn tässä. Parin vuoden päästä olen jäämässä eläkkeelle. Samoin avioliitto, menimme nuorina naimisiin suunnittelematta. Elämä kuljetti meidät yhteen jo 18 ja 19 ikäisenä, kohta tulee 40 vuotta avioelämää. Näinkin voi elää; elää vain hetkessä, sen paremmin suunnittelematta ja miettimättä.

Risto

________________________________________

Se että päätin lähteä avoliitosta jossa minua alistettiin, aliarvostettiin ja henkisesti pahoinpideltiin yli 20 ajan. Nyt olen pääsemässä tasapainoon itseni kanssa pikkuhiljaa mutta varmasti.

narsistin uhri



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot