Su 30.4.Mirja, Miia, Mira, Mirva, Mirj...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Oletko saanut karmaisevaa asiakaspalvelua? Kerro. Usein naulan voi todeta suoraksi vain asettamalla sen vierelle väärän.

Vastauksia 157 kpl



Seisoskelin paikallisen pankin asiakasjonossa, kun edelläni oleva asiakas halusi nostaa tililtään 150 mk. Siihen virkailijarouva totesi asiakstakin kovemmalla äänellä: valitettavasti ette voi nostaa 150 markkaa, koska tilillänne ei ole niin paljoa katetta.....hm.... Siirsin seuraavan päivänä tilini tien toisella puolella olevaan kilpailevaan pankkiin.

RETu



Kotikaupunkini oli 70-luvulla aika ruotsinkielinen ja äidinkieleni on ruotsi, suomea en juuri osannut silloin. Pienen vaatekaupan myyjä ilmoitti hyvin tylysti että "Suomessa puhutaan suomea!" kun yritin saada palvelua - en koskaan sen jälkeen käynyt siellä.

saaristolainen



Olin ostamassa paikallisessa urheiluliikkeessä suksia. Minua palveli miesmyyjä. Testatessamme suksien sopivaa jäykkyyttä, löytyi viimein suurin piirtein sopivan jäykkä. Myyjä jäykkyyttä arvioidessaan ja minua katsellessaan tokaisi tosissaan: "No tuosta ei kyllä saa enää yhtään enempää lihoa". Olin sillä hetkellä ihan normaalipainoinen.

Kipa



Olen kaupassa töissä ja tämä sattui jo jokunen vuosikymmen sitten. Meillä kävi asiakkaita sosiaalihuollon maksulapuilla ja kerran nuori tyttö huusi vanhemmalle kassarouvalle, että eihän näillä sossun lapuilla saa ostaa tupakkaa ja kaljaa, miten mä teen tän kanssa. No, vanhempi kassanhoitaja meni neuvomaan, mutta oli nolo tilanne tälle kyseiselle asiakkaalle, muille asiakkaille ja myös tälle neuvojalle. Posket punoitti yhdellä jos toisella!

Aili



Olin äitini kanssa kenkäostoksilla. Äidilläni on pieni jalka. Hän koitti useita eri kenkämalleja, mikään ei oikein ollut hänen jalalleen sopiva. Äitini poistuessa kaupasta myyjä sanoi äidilleni: "syökää seisten, että jalkanne kasvavat".

Telle



70-luvulla menin Kaisaniemenkadulla Helsingissä olleeseen optikkoliikkeeseen ja aloin kokeilla silmälasikehyksiä. Yhdet olivat muuten mieluisat, mutta olisivat tarvinneet vähän sangan asettelua. Myyjä ei suostunut sitä tekemään, totesi vain: "teillä on vino pää". Vieläkin muistan sen joka kerta avatessani optikkoliikkeen oven.

Normaalisti kasvot ovat epäsymmetriset



Tapahtui laivalla matkalla Rostock-Helsinki heinäkuussa 2009. Mieheni halusi nauttia jälkiruokansa, kahvi + konjakki, laivan baarissa. Minä halusin kevyemmän vaihtoehdon ja tilasin myyntitiskin takana olevan mainoksen mukaisen drinkin. Tarjoilija totesi, ettei ehdi sellaisia sekoittelemaan, kun on niin kiire ja neuvoi minua menemään toiseen baariin. Jälkiruoat nautittiin sitten eri aikaan eri baareissa!

elsa



Rintaliiviostoksilla sovituskopissa ystävällinen, asiantunteva myyjä lähestyy mittanauhan kanssa: Mitataanpa se ymmärrys. Hetki meni ymmärrykseltä äimistelyssä ennen kun välähti mistä on kyse...

Ei sentä kielimuuri



Pomoni kysyi (viereisestä huoneesta työmaalla) onko meillä antaa datatykkiä tietyn kouluttajan käyttöön sovittuna päivänä. Minä huutelemaan vastaukseksi, että jos se on se sama kouluttaja kuin viimeksi niin ei ole, koska hän ei osaa sitä käyttää ja rikkoo koko laitteen jne....!!! Muuten meni homma putkeen, mutta se kyseinen kouluttaja oli puhelimessa pomoni kanssa ja kuuli koko sauhuamiseni. Aavistuksen kirpaisee vieläkin.

Ansu



Kysyin kirjastossa asioidessani aikaisemmin lainaamieni dvd-levyjen palautuspäivämäärää. Virkailija luetteli kuuluvaan ääneen lainaamani kirjan nimen, joka oli "PAKSU TÄTI ROKKAA TYKIMMIN." Lehtien lukusalistakin käännyttiin katsomaan, itseäni tilanne lähinnä hymyilytti, mutta ei nyt olisi tarvinnut kaikille kuuluttaa kun en kooltanikaan ole kovin pieni.

Volumee



Voisin vastakohtana kertoa vastaavanlaisen tarinan: Tavaratalossa koittelin myös minä rintaliivejä ja pyysin myyjää tuomaan pienemmät; vastaus kirveli monta vuotta myös minua. "Ei ole enää pienempiä kuppeja olemassa!!" Tässäkin tapauksessa myyjä huusi sen minulle eikä tullut kopin taakse kertomaan tätä surutarinaa. :)

A-kuppi



Parikymmentä vuotta sitten olin kolmikymppinen ensisynnyttäjä. Menimme mieheni kanssa synnyttäjien vastaanottoon Oys:ssa. Sain peräruiskeen ja istuin pytyllä, kun kuulin hoitajien juttelevan minusta. Toinen sanoi: "Onkohan tämä totta kun on laittanu että naimisissa vaikka miehellä on eri nimi". Toinen siihen: "onhan tuo vanha ensisynnyttäjä, miten lie?" He pohtivat asiaa pitkään.

Jos en olisi ollut niin kipeä, olisin käynyt valistamassa vanhoja hoitajia. Jätin oman sukunimeni käyttöön avioon mennessä, mutta ei se synnytystä taida haitata. Olen itsekin asiakaspalvelutehtävissä, eikä tulisi mieleenkään puhua asiakkaasta tai potilaasta noin.

Poika muuten syntyi jo 3 tunnin kuluttua, vaikka kätilöt tai muut hoiturit eivät uskoneet "vanhan ensisynnyttäjän" tuntemuksia.

Kolmen lapsen äiti



Isäni sai melko huonoa palvelua erään melko arvostetun automerkin liikkeessä. Myyjää ei ilmeisesti kiinnostanut 3 vuotta vanha auto vaihdokkina, koskapa hän ei edes käynyt katsomassa autoa lähempää. Kurkki vain ikkunasta ja totesi, että ei ton väristä saa myytyä. Kyseessä oli erittäin siisti luonnonvalkoinen Mazda 626. Eipä tullut kauppoja siinä liikkeessä.

ananaska



Erään kauneushoitolan kosmetologi tuli houkuttelemaan minua kasvohoitoon. Jäi menemättä siihen hoitolaan, sen verran karmiva oli myyntipuhe, jossa hän totesi mm. seuraavaa:  "Enäähän kasvoillesi ei ole juuri mitään tehtävissä, mutta eipähän pahentuisi enää tuosta."

Omituista myyntipuhetta ei pärstäkertoimeni edes selittänyt, sillä ihoni on aina ollut hyvä ja tuolloin ikääkin oli vajaat 25....

Tästä on aikaa yli 15 vuotta, mutta kyseisen liikkeen palveluja en edelleenkään käytä.

linnunpelätti



Olin 80-luvun puolivälin paikkeilla tulossa elokuvista siskoni kanssa. Olimme molemmat alle kaksikymppisiä, tavallisia nuoria. Linja-autoa odotellessa piipahdimme nakkikioskille. Siskoni teki ensin tilauksensa. Sen jälkeen myyjä osoitti minua ja kysyi siskoltani: "Tuleeks tolle jotain?" Vaikka mieli teki kuinka paljon tahansa vähän iltasuolaista, en ottanut mitään. Turha kai sanoakaan, että vieläkin kierrän kyseisen kioskin ja haen suolaiseni muualta. Vertailun vuoksi voin sanoa, että koiraanikin on nakkikioskeilla kohdeltu inhimillisemmin; jopa suoraan kysytty: "Otatko sinä jotakin?"

Pikkupingu



Muutama vuosi sitten menin paikalliseen liikkeeseen ostamaan rintaliivejä. Aivan ihanat liivit löytyikin, pienirintaisena nuo geeliliivit ovat pelastus. Menin sitten kassalle ja kassarouva otti liivit ja sanoi; että eikö olekin hienoa, että täältä saapi rinnat kaupan päälle. Kyllä nolotti.

Ninni



Menin paikalliseen vaatekauppaan ostamaan itselleni juhlavaatetta. Paikkakunnalla ei ollut paljon hyvätasoisia vaatekauppoja. Olin ajatellut että jos löydän mieleiseni vaatteen, niin ostan sen, maksoi se sitten ihan mitä vaan.  Kerroin hienolle myyjättärelle asiani, hän katsoi minua ja sanoi: "Täällä olisivat nämä halvimmat vaatteet. "

Tuli vähän outo olo, katsahdin rekkiä, ja lähdin pois. Sen jälkeen en käynyt kyseisessä liikkeessä. Mutta vieläkin muistan elävästi tapahtuman, vaikka siitä on kulunut jo 30 vuotta.

Mirkku



Erään pienen kylän ainoaan vaateliikkeeseen meni asiakkaaksi pyöreäkö rouva. Heti kun asiakas astui ovesta sisään, huusi myyjä toisesta päästä liikettä, että ei noin lihaville ole tässä liikkeessä myytävänä vaatteita. Rouva olisi halunnut vajota maan alle, mutta sai sanottua ennen lähtöä, että olisin ostanut vain tyttärelleni puseron. Pusero jäi ostamatta ja rouva poistui kaupasta nolona, mutta myös vihaisena.

Tuulikki



Vielä 90-luvulla kävin terveyskeskuksessa raskustestissä ja tiedustelin vasaanottovirkailijalta mihin aikaan voisin kysyä testitulosta, virkailija huusi kopistaan isolla äänellä käytävän toisessa päässä kävelevälle laborantille; milloin saa raskaustestin tulokset? Ja koko aula istui vastaanotolle jonottavia ihmisiä täynnä. Arvaata voi, miltä tuntui esikoistaan toivovalta nuorelta äidin alulta, kun koko aulan katseet kohdistuivat häneen.

Sinde



60-luvulla apteekissa maaseudulla:  Vanha mummu oli saanut asiansa hoidettua ja asetteli tavaroita kassiinsa. Odottelimme tukkuliikkeen autoa illan hämärtyessä. Apteekkari tuli ja katseli ulos sanoen: Kylläpä se nyt tänään kestää. Mummu pelästyi ja sanoi: Kyllä, kyllä,minä olen kohta valmis. Apteekkari poistui nolona takahuoneeseen.

Vierestä seurannuts



Nuorena tyttönä kokeilin kampaamoalaa, jos vaikka ammatiksi kampaajan ura. Pidin työstäni siihen päivään asti, kunnes silloinen "opettajani" totesi minulle murkkuikäiselle tytölle, että ei sinusta koskaan tule kampaajaa kun käveletkin kuin hevonen:) Silloin tuo asia tuntui karmasevalta, vaan nyt jo hymyilyttää eikä minusta kampaaja sitten tullut, into lopahti siihen paikkaan!

Sikuri



Joitakin vuosia sitten etsin itselleni monikäyttöistä kotelomekko/jakku-yhdistelmää. Myyjätär toi minulle sovitettavaksi pari säkkimäistä kolttua, joissa ei ollut muotolaskosia eikä mitään muitakaan muotoja. Kun sanoin hänelle etsiväni hieman linjakkaampaa vaihtoehtoa, hän katsoi minua päästä varpaisiin ja totesi: "Kyllä lihavakin ihminen voi pistää kotelomekon päälleen kunhan se on tarpeeksi suuri." Hmm. Seuraavasta liikkeestä ostin linjakkaan asuyhdistelmän kokoa 40 ja hyvin sopi päälle. En muuten ole asioinut tuossa liikkeessä sen jälkeen.

Huumorintajusta on hyötyä



Puhelimella lehtiä myyvät ovat aivan karseita tyyppejä. Heti kun vastaa he alkavat lukea tekstiä kuin robotit eikä saa sanaa sanottua väliin.  Kerran sanoin ihan kohteliaasti pojalle, että "Hei, sano asiasi ihan itse omin sanoin äläkä lue paperista, koska kuulostat tosi typerältä!" Ai, hän sanoi, oli hetken hiljaa ja taas jatkoi litaniaansa. Ei auttanut muu kuin lyödä luuri korvaan.

Hessutyttö



Työtoverillani oli kumiallergia ja hän asteli apteekkiin mukanaan lappu, jossa hän ilmoitti haluavansa kondomeja, jotka sopivat hänelle. Hän näytti lapun tiskillä, sillä seurauksella että työntekijä huusi toiselle puolelle apteekkia: "Onko meillä niitä lateksittomia kondomeja?" Siinä se oli sitten se ostaminen huomaamattomasti. Aina ei naisten ole muutenkaa ollut helppo näitä tarvikkeita ostella. Onneksi oli huumorintajuinen naisihminen!

Leena



Olin 20-kymppinen nuori nainen kun menimme paikkakunnallamme olevaan arvostettuun vaatemyymälään äitini kanssa ostamaan minulle vähän parempaa juhlahametta. Sattui niin että hame oli melko löysä päälläni. No eihän myyjältä konstit loppuneet (oli muuten varmaan provisiopalkalla) hän sanoi, että lihomaanhan päin tässä ollaan... Se riitti siinä myymälässä.

Krista K



Nämä tapahtumat ovat 50-luvun loppupuolelta.  Äitini pukeutui hyvin tyylikkäästi, kun tarve vaati, mutta arkisella ostoskierroksella hänellä oli beesi poplari ja huivi päähän sitaistuna.  Hän oli valitsemassa itselleen uutta hattua (silloin vielä naiset käyttivät hattuja), kun myyjä äitiä katsellen tokaisi: "Kyllä rouvan olisi parasta käyttää vain huivia!"

Toisella kertaa äitini etsi uuden kävelypukunsa puseroksi kaunista brodeerattua kangasta. Myyjä siihen: "Kuulkaas rouva, kun tähän pitää sitten laittaa aluspuserokin. Eiköhän olisi parempi ottaa vain tavallista kangasta."  Sanomattakin selvää, että niin hattu kuin pitsikangaskin ostetiin ihan muualta.

Tytär



Olin pikkutyttönä nyt jo edesmenneen Mummoni kanssa vaateostoksilla Kouvolassa. Eräässä naistenvaateliikkeessä Mummoni kysyi myyjältä sopivaa leninkiä hautajaisiin. Myyjä katsoi Mummoani nenänvarttaan pitkin ja sanoi kalseasti: "Meillä ei myydä lastenvaatteita!". Tähän kommenttiin lienee syynä se, että Mummoni oli vain noin puolitoista metriä pitkä. Mummoni loukkaantui niin kovin, ettemme ostaneet siltä reissulta enää mitään, vaan lähdimme seuraavalla bussilla kotiin. Emme palanneet siihen liikkeeseen kumpikaan enää koskaan.

Jaana



Oli kevät 1983 ja etsin itselleni farkkuja. Toisen lapsen syntymästä oli kulunut noin kolme kuukautta ja iältäni olin alle 30 vuotias. Menin paikalliseen "Farkkupuotiin" jossa purkkaa jauhava tyttönen kysyi ohimennen, mitä etsin. Kun kerroin  etsiväni sopivanmallisia farkkuja hän liutti katseensa päästä jalkoihini ja totesi "Rouvamallit myydään Anttilassa".

Tunsin ikääntyneeni välittömästi ainakin 20 vuotta ja poistuin nopeasti myymälästä. Kyseinen liike ei paikkakunnalla kauaa menestynyt ja farkkuja olen tuon kokemuksen jälkeen ostanut tosi monet myös nuorisoliikkeistä!

Madame-mallisto



Piipahdin muutama vuosi sitten paikkakunnallamme olleeseen pieneen vaatekauppaan ja katsastelin vaatevalikoimaa. Myyjä eli liikkeen omistaja touhusi omiaan tiskin takana eikä vaivautunut kysymään tarvitsisinko ehkä apua. Hetken päästä liikkeen ovi kävi ja sisään astui hieman runsaammat muodot omaava rouva. Liikkeen omistaja huuteli hänelle heti miten tiskin takaa: "Meiltä ei sitten löydy vaatteita tuon kokoisille ihmisille!" Tätä liikettä ei enää ole paikkakunnalla - syytä ei ole vaikea arvata.

Fanny



Olin kahden kollegani kanssa syömässä yhdessä pääkaupunkimme kahvila / ravintolassa. Toisen kollegani annos tuli myöhemmin -tarjoilijan etsiessä pöytää "mihin tämä viedään", toinen ystävällisesti avusti "tuolle lihavalle sinipukuiselle". En tiedä kuuliko ystäväni (olin liian vaivaantunut kysymään), mutta todennäköisesti, sillä hän aloitti tämän kohtauksen jälkeen laihdutuskuurin - kerrottava on, että hän ei tuolloinkaan ollut mitenkään lihava.

Kaarina



Kun olin nuori murkkuikäinen, käytettiin banlon -paitoja, joiden läpi esim, nänninipukat näkyivät hyvin.  Äitini vei minut tästä syystä liivikauppaan ostamaan ensimmäisiä rintaliivejäni. Kauppias ihmetteli, miksi minulle ostetaan liivit, kun minulla on ihan olemattomat rinnat.

Se häpeän tunne! Saan vieläkin tuntuman siihen, vaikka tapauksesta on yli 40 vuotta. Minulla on pienet rinnat edelleen, mutta ne ovat täyttäneet tehtävänsä hyvin, olen imettänyt niillä viisi lasta!

Mimmi



Pienen kaupungin pienessä vaateliikkeessä omistajarouva luokitteli asiakkaansa ulkoisen olemuksen/ vaatetuksen mukaan. Tuttavaperheen rouva oli astunut liikkeeseen sisään ja omistaja oli heti tokaissut:" Meillä ei ole teille mitään. Tien toisella puolella on Anttila, joka myy vaatetta tuulipukukansalle." Hämmästys oli niin suuri, että ei tuttavarouva ollut edes tajunnut kommentoida mitään vastaan.

glamour



Olin saanut raskaustestini tuloksen ensimmäistä lasta odottaessa ja varannut ajan ensimmäiseen neuvolakäyntiin. En halunnut kenenkään tietävän vielä että olen raskaana ja kun menin terveystalolle, istuin odottamaan sinne muiden sekaan ja kuinka ollakkaan myös siskoni oli paikalla, menossa lääkäriin. Siinä hän tietenkin kysäisi mihin olen menossa ja minä hyvin ympäripyöreästi vastasin jotain ja vaihdoin puheenaihetta. Sieltä kuitenkin neuvolan täti purjehti paikalle ja sanoi kuuluvalla äänellä että "jaa täällähän tämä tuleva äiti jo onkin, tuleppas tänne minun perässä". Joten se siitä salaisuudesta.

fipilan



Halusimme uudistelulle parvekkeellemme kokolattiamaton, kuten sisarellanikin oli. Onneksemme paikallinen suuri rautakauppa ilmoitti myyvänsä alennuksella juuri sellaisia mattoja. Ei muuta, kuin polkupyörät kohti rautakauppaa.
Olemme nuoruudestamme asti olleet vakaumuksellisia autottomia, joten polkupyörä oli luonnollinen valinta kulkuneuvoksi. Kotoa lähtiessä emme suuremmin miettineet maton saamista kotiin, vaikka sen tuominen tarakalla ei välttämättä onnistu.

Myyjiä ei näkynyt paikalla, mutta löysimme itse tarjousmattorullat ja niistä sopivan leveyden ja värin. Pitkän odottelun jälkeen näimme myyjäasuisen nuoren miehen ja vinkkasimme hänet paikalle. Hän saapui luoksemme verkkaisesti. Ennen kuin nuorimies kävi rullaan käsiksi, kysäisin ikään kuin varmuudeksi.

-Olemme polkupyörillä liikkeellä, kai teiltä saa kuljetuksen järjestymään?
- Meillä ei ole kotiinkuljetusta.
Suurimmasta hämmästyksestäni toinnuttuani sain sanottua
-Sisareni kertoi meille, että heidän mattonsa oli toimitettu kotiin.
Siihen nuori mies vastasi innottomasti
-Kyllä me saamme kuljetuksen järjestettyä, mutta se maksaa.
Minusta se oli aivan luonnollista.
-Paljonko se sitten maksaa?
Nuori mies mittaili meidät nopeasti lippalakeista lenkkitossuihin ja tokaisi
-En tiedä, mutta kallista se on.
Minä en lannistunut, koska me halusimme sen maton
-Kuinkahan kallista se sitten on?
-On se paljon.
-Voisitko selvittää hinnan?
Vastahakoisesti nuori mies lähti soittamaan ja kysymään hintaa. Jäimme mieheni kanssa kahden.
-Eihän se nyt voi kovin paljoa maksaa?
-Voisimmeko mennä taksilla kotiin maton kanssa?
Milläs me sitten aamulla menisimme töihin?
Niin, taksi ei varmaan ota kahta pyörää maton lisäksi.
Tunsin jo lämpimän kokolattiamaton uusitun parvekkeemme lattialla. Myyjä palsi luoksemme.
-Kuljetus olisi 20 euroa, eikä kuljetusta saada enää tänään, vaan se jäisi huomiseen. Kyllä minä teinä vielä harkitsisin asiaa.
Mielestämme asia oli selvä. Hinta oli kohdallaan. Päivä tai kaksi matottomuutta ei kaataisi maailmaamme. Ilmoitin päättäväisesti, että asia oli selvä, me ostaisimme maton kuljetuksineen.  Jäljellä oli kuitenkin vielä toinen ongelma. Maton leikkaus. Se oli 15 senttiä liian leveä ja kerrostaloasunnossa leikkuutilan järjestäminen olisi vaikeata.
-Matto on 15 senttiä liian leveä. Voisimmeko saada sen leikatuksi oikeaan leveyteen?
-Meillä ei ole leikkuupalvelua.
1, 2, 3, 4, ..Sisareni oli saanut maton määrämittaan leikattuna.
-Mutta sisareni matto oli leikattu täällä määrämittaiseksi.
-Niin, voinhan minäkin tämän leikata, mutta sitä ei tiedä mikä siitä tulee.
 
Katsoimme merkitsevästi mieheni kanssa toisiamme ja kerroimme, että me sittenkin vielä harkitsemme asiaa, kiitimme ja poistuimme paikalta ilman mattoa ja ilman tilausta. Poistuessamme etsin kameroita ja kuvaajia, mutta turhaan. En tiedä olinko enemmän huvittunut, kuin vihainen. Kello oli jo melko paljon, tuskin ehtisimme muualta etsimään. Ja missä vastaavia mattoja edes myytäisiin. Kotimatka taittui hiljaisuuden vallitessa. Olimme liian tyrmistyneitä puhelleksamme mitään kotimatkalla. Pettyneinä ihmettelimme edelleen matotonta parveketta.

Myöhemmin ostimme kaksi keskenään samanlaista puuvillamattoa, jotka osoittautuivat paljon käytännöllisemmiksi, kuin se kokolattiamatto, mutta rautakaupan myynnistä se jäi pois ja välttämättä aina käy näin onnekkaasti.

Arja



Asioin ison Tamperelaisen kosmetiikkaosastolla joskus 80-luvulla. Konsulentti esitteli minulle kasvojenhoitotuotteita, ja tokaisi: "Kun kattoo tota sun naamaasi, sun kannattaisi käyttää tätä kuorintavoidetta" Kuorintavoide jäi ostamatta. En muista, käytinkö kotona olleen saman tuotteen loppuun.

Akne



Kaksikymmentäviisi vuotta on tästäkin gynegologilla käynnistä, mutta mieslääkärin sanat hänen tutkiessaan kipeitä rintojani kaikuvat aina korvissani: "Jumalauta, millaiset rinnat! Nämähän on kuin perunapeltoa!" ( kyse oli mastopatiasta)

nn



Urheiluliikkeessä tapahtunutta: Asiakas on etsimässä itselleen juoksukenkiä. Myyjää ei näy, ei kuulu, joten asiakas alkaa omatoimisesti etsiä itselleen sopivia. Pronaatiotuki, naisten malli, koko 39. Asiakas kaataa laatikkopinon yrittäessään saada sopivia kenkiä välistä. Hän kerää laatikot paikoilleen. Myyjä saapuu paikalle kolinan kuultuaan.
Myyjä: Olisiks sä tarvinnu apua?
Asiakas: Kiitos. Etsin juoksukenkää. Pronaatiotuki, koko 39.
Myyjä: No ne mitkä sul nyt on, on ihan hyvät.
Asiakas: Voisitko suositella vielä muita?
Myyjä: Noo... Nää on kans ihan hyvät. Mikäs sun koko olikaan?
Asiakas: 39. Mutta onko niissä pronaatiotuki?
Myyjä: Ai, sulle piti olla pronaatiotuki. No ne, mitkä sul nyt on, on ihan hyvät. Voin mä kaivaa viel yhet täältä.
Asiakas: Kiitos.
Myyjä: Tossa.
Asiakas: Kiitos.

****
Asiakas: Voinko jättää nämä varaukseen?
Myyjä: Me ei kyl mielellään varata tarjoustuotteita. Millon sä sit tulisit hakemaan ne?
Asiakas: Kahden tunnin sisällä.
Myyjä: No kyl se sit onnistuu. (lähtee kenkien kanssa. Unohtaa hyvästellä).

*****

Asiakas menee seuraavaan urheiluliikkeeseen. Myyjä muistaa kerrasta asiakkaan kengän koon ja etsii mallit, joissa on pronaatiotuki. Osaa asiakkaan edellisten lenkkikenkien perusteella päätellä sopivan lestin. Antaa vinkkejä kenkien käyttöön ja huoltoon, suosittelee sopivinta mallia. Asiakas ostaa kengät heti, vaikka varaukseen jätetyt olisivat olleet huomattavasti edullisemmat. Asiakasta jäi vaivaamaan, ettei tullut antaneeksi ystävällissävyistä, mutta rehellistä palautetta edelliselle myyjälle. Tämä nimittäin tuottaa liikkeelle paljon tappiota.

Tiiu



Kerran apteekissa farmaseutti kailotti suureen ääneen tarkasteltuaan reseptiäni: ''Hormonilääkereseptinne on vanhentunut''. Tarkemmin tarkasteltuaan huomasi kyllä, ettei se ollutkaan. Ei anteeksipyyntöä, mutta kaikki paikalla olleet tiesivät sen jälkeen, että minulla on se lääkitys. Ei kiva!

Pirjo-mummi



Olin ostoksilla tutussa ruokakaupassa, työpaikkani oli seinän takana joten asiakassuhde oli aika tiivis. Kassalla kerran kuitenkin sain kommentin ostoksistani: "Mahtaako sinunkaan kannattaa tuommoisia suklaapötköjä syödä?". Vaikka olenkin pieni ja pyöreä niin se ei kai kuulu muille. Puoleen vuoteen en puodin ovea avannut ja vieläkin asian muistan kun kyseisen rouvan näen.

Ultsi



Kamalin itselleni sattunut asiakaspalvelumoka liittyy kampaamoon ja hääkampaukseen. Oli puhuttu ja valmistauduttu tärkeään päivään jo melkein vuoden ajan. Kuukautta ennen aloin sopimaan tarkempaa kellonaikaa hääkampaukselle. Kampaajani totesi "ai niin, en olekaan silloin itse paikalla, mutta joku likoista voi varmaan hoitaa sen". Hän meni sitten kysymään siltä "likalta", jonka halusi hoitavan asian. Kuulin verhon takaa tiuskaisun "en ehdi nyt, sano sille, että tulee puolen tunnin päästä uudestaan". Tulin puolen tunnin päästä ja kerroin hääkampaustarpeeni. Vastaus: "Niin, meillähän ei ole liike auki lauantaisin." Ihmettelin hämmentyneenä mielessäni, että eikös suurin osa hääkampauksista tehdä lauantaisin...? "En ole vielä varma onko minulla tuona päivänä muuta menoa, mutta voin soittaa sinulle." Arvaatte jo varmaan, että soittoa ei seuraavalla viikolla kuulunut (eikä koskaan). En enää alentunut soittamaan sinne ja kysymään, vaan aloin soitella läpi muita kampaamoita. Kolmannella soitolla tärppäsi ja löysin itselleni maailman ihanimman kampaajan, jonka asiakkaaksi siirryin vakituisesti.

Ja tätä tarinaa olen kertonut useasti kaikille aina kun on ollut tilaisuus. Ahkerasti olen kertonut sitä tuttavilleni, jotka ovat sen kampaamon nykyisiä asiakkaita sekä niille, jotka ovat harkinneet sinne menoa uutena asiakkaana.

Morsian vuodelta 2001



Olin 80-luvulla koekampauksessa tulevia häitämme varten. Kampaaja oli minulle ennestään tuntematon. Halusin pitkiin hiuksiini juhlavan kampauksen ja kampaaja nosti hiuksiani takaa ylös ja totesi: "Sinulla on niin ruma niska, ettei sitä voi jättää näkyviin". Ihmettelin siinä huvittuneena, etten ollut tiennytkään. Hän korjasi puheitaan, että hiusraja on epätasainen niskassa. Asiasta voi edelleen laskea leikkiä, vaikka silloin mietin miten tökerösti vieras kampaaja voi asiakkaalle sanoa. Asian olisi voinut muotoilla kauniimminkin. Vai mitä?

Morsian vm.-85



Muutama vuosi sitten olimme mieheni kanssa jouluostoksilla ja menimme erääseen nuorisoketjun liikkeeseen tarkoituksenamme ostaa farkut 12-vuotiaalle kummitytöllemme. Lähestyin tiskin takana seisovaa nuorta ja hoikkaa myyjätärtä, ja aloitin lauseen: "olisiko teillä farkkuja..." En ehtinyt jatkaa lausettani, kun myyjätär katsoi minua ylhäältä alas ja sanoi: "Ei meillä sun kokosille ole mitään, varmaan tuolta KappAhlista tai Lindexistä vois löytyä" Jäivät kummitytön farkut siitä liikkeestä ostamatta:))

Tuija



Aivan vastaava tapaus pienen kaupungin eniten mainostetussa rautakaupassa, jossa mieheni oli paljon remontoineena tilin omaava kanta-asiakas. Meille oli rakenteilla toinen vessa ja juhlat tulossa. Vanhakin vessa kaipasi siis ehotusta. Vanhaan vessaan oli ostettu muutama vuosi sitten uusi peilikaappi, joka kokoonsa nähden maksoi minusta paljon ja joka siksi täytyisi säilyttää. Nyt siis etsittiin tälle peilikaapille kavereita, alakaappeja ja sivukaappia. Kun rakennettavaa oli paljon, emme halunneet käyttää tähän liikaa rahaa. Niinpä menimme tähän samaiseen rautakauppaan ja etsiskelimme peilikaappiin sopivaa ja sopivan hintaista kaappisysteemiä. Löysimme sen ja kysyimme myyjältä, keski-ikäinen rouva, oliko tuota mahdollisesti varastossa. Rouva huusi monen hyllyn takana ohi kävelevälle kollegalleen: "muistatko onko tätä halpamallia varastossa vielä". Nämä kaapit ostimme naamat mutrussa ja oven ulkopuolelle päästyämme nauroimme tälle halpamallille katketaksemme. Mutta ne molempien vessojen laatat ja ne uuden vessan kalliimmat kaapit ostimmekin muualta.

ikuinen remontoija



Olin toritapahtumassa kiertelemässä kahden lapseni kanssa ja innokkaana äitinä halusin valita lapsilleni karamellit ilman atsovärejä ja mieluusti kotimaassa tehtyjä makeisia. Asiantuntevasti kysyin karkkeja myyvältä nuorelta mieheltä: Ovatko nämä makeiset kotimaisia? "Kuule, sen ei ole vi...kaan väliä missä ne on tehty!"  Siirryin seuraavan makeismyyjän kojulle.

intoileva äiti



Kymmeniä vuosia sitten, kun olin teini-ikäinen, olimme vanhempieni kanssa pienessä mökkikylässä. Siellä yksi suurikokoinen rouva kertoi shortsinostoreissustaan. Hän oli ollut ostamassa lapselleen shortseja ja kysyi sitten, että olisiko myös hänelle sopivia shortseja. Nähtävästi työhönsä kyllästynyt nuori myyjätär tokaisi: "Ei meillä myydä telttoja." Paikalle otettiin hänen esimiehensä, mutta nuorta myyjätärtä ei asia haitannut tai kaduttanut. Ehkä kaivata työpaikanmuutosta ja se siitä taisi seuratakin.

Muistelija



Useampia vuosia sitten soitin aamusta Helsinkiläiseen tavarataloon varatakseni tarjouksessa olevan tuotteen. Osastolla vastattiin ja kysyin onko heillä kyseistä tuotetta vielä ja voisinko sen varata seuraavalle päivälle. Myyjä sanoi: "Hetkinen käyn katsomassa" ja seuraavaksi kuului: Sirpa, yks ämmä kysyy josko XX-tuotetta on ja voiko varata huomiseen! Sirpan vastausta en kuullut, mutta tovin kuluttua samainen myyjä vastasi puhelimee: "Haloo, kyllä löytyy, millä nimellä varataan?" Annoin nimeni ja kysyin hänen nimeään, jonka kerrottuaan sanoin hänelle: "Kiitos, ämmä tulee huomenna hakemaan tuotteen", jolloin myyjästä ei kuulunut mitään. Suljin puhelimen ja seuraavana päivänä kun menin hakemaan tuotetta en ole saanut missään niin hyvää palvelua kuin silloin. Käyn kyseisessä tavaratalossa vieläkin ja saan edelleenkin hyvää palvelua. Tieto taisi kulkea myyjien kesken :)

Yks ämmä



Olimme jäätelöllä paikassa jossa oli jonkinlaiset pleximuovista tehdyt tuolit. Poikamme joka on ylipainoinen 10-vuotias, istahti tuolin reunalle sillä seuraamuksella, että tuoli murtui. Ilmoitin asiasta myyjälle jolloin hän tokaisi: "ei nekään ihan mitä vaan kestä" Poika ei kuitenkaan paina enempää kuin normaali aikuinen.

pahamieli



Yliopiston iltatilaisuudessa pyysin alkoholitonta juomaa. Tarjoilusta huolehtiva katseli vinosti, löysi aikansa haettuaan pyydetyn, ja totesi tympeästi kuin typerykselle ainakin: Näitä niin harvoin kysytään... Tästä on onneksi aikaa kauan!

Mieleen jäi



Lähes 50-vuotisen asiakaspalvelu-urani aikana olen itsekin varmasti mokannut monta tilannetta tokaisuillani, jotka omasta mielestäni ovat olleet hyvinkin vitsikkäitä.

Kokemusta on myös asiakkaana olosta vaikkapa seuraavin tavoin.

Ajelin Vespani palvelevan huoltoaseman pihaan ja kävin kassalla maksamassa 4 litraa bensaa. Pian tuli myyjä ulos ja kysyi, missä teillä se astia on.

Toinen huoltoasemakäynti oli 600-fiatin kanssa. Oli tarkoitukseni ottaa seinässä olevasta letkusta ilmaa renkaisiin. Letkut riisti käsistäni nuori koppalakkinen huoltomies ja alkoi täyttää mukanaan tuomaansa rengasta. Sen jälkeen hän kysyi, halusinko minäkin ilmaa ja sanoi, että käy kassalta pyytämässä apua, hänen työvuoronsa päättyi juuri.

Vaimo oli ystävättärensä kanssa tavaratalon kahvilassa ainoina asiakkaina. Tiskin takana oli kaksi myyjää. Rouvat unohtivat kahvikupit pöytään. Miesmyyjä juoksi rouvien perään vielä tavaratalon puolelle ja kysyi, onko rouvien näössä jotain vikaa, kun rouvat eivät olleet huomioineet kahvion seinällä ollutta lappua, missä komennettiin asiakkaita palauttamaan astiat kärryyn.

Marketin jonossa erehdyin kurkistamaan telineen iltasanomien sisään vuoroani odotellessani. Nainen kassalta aantoi äänekkäitä ohjeita, että lehdet pitää lukea kotona ekä kaupassa. Otin opikseni. Tavarat kärryineeen jätin siihen. Kävi naapurikaupassa ostoksilla ja ostin myös kaksi Iltasanomaa, joista toisen kävin ystävällisesti ojentamassa edellisen marketin kassalle kotilukemiseksi. Eipä edes kiittänyt.

Tavaratalon neuvonnassa oli lasin takana 2 euron kolikolta näyttävä raha, jossa oli mielenkiintoisen näköinen kuvio. Rahankeräilyvaistoni heräsi ja kysyin, voisiko rahan vaihtaa minun kaksieuroiseeni. Ei voi sanoi kassaneiti. Tein uuden tarjouksen ja lupasin tehdä kolmen euron lottorivin ja maksaa viidellä eurolla, jos saisin haluamani kolikon vaihtorahana. Sekään ei käynyt, vaikka kauppa mainostaa olevansa myös pankki.

Kehtasin myöhemmin kysyä asiaa liikeen johdolta ja kuulin, että raha oli Thaimaan valuuttaa eikä sitä ole lupa kierrättää edelleen. Olisihan tuon varmaan myyjäkin halutessaan voinut sanoa. Johtaja kuitenkin lähetti rahan minulle kiitoksena reklamaatiosta.

KÄNKKÄRÄNKKÄ KAUPASSA



Viedessäni autoa autokorjaamolle kerroin vastaanottajalle, mitä epäilin olevan vialla. Hän katsoi minua alentuvasti, hymähti ja totesi jotain tyyliin "hyvä rouva, jospa me ammattilaiset selvittäisimme viat". Toista kertaa en autoa sinne vienyt. Nykyisin käyttämäni korjaamon henkilöstön kanssa voi käydä asiallisen keskustelun auton vioista.

Sirpa



Tarinani ei ole asiakaspalvelusta, vaan potilastyöstä, mutta sopinee esimerkiksi varomattomista sanoista, jotka muistetaan.

Äitini sairastaa diabetestä ja oli mennyt yön aikana insuliinishokkiin. Aamulla hän oli tajuton, joten kutsuin ambulanssi. Äiti tapasi nukkua ilman yöpaitaa, ja ambulanssimiesten pukiessa hänelle aamutakkia toinen sanoi pilke silmäkulmassaan toiselle: "Tämä pukeminen on paljon vaikeampaa kuin riisuminen."

Huumori on tärkeää raskaassa työssä, mutta siinä kohtaa olisi voinut miettiä kaksi kertaa. Tuosta lausahduksesta on kulunut melkein 20 vuotta, mutta edelleen muistan, miltä tuntui, kun olin huolissani läheisimmästä ihmisestä ja auttajat vitsailivat keskenään kaksimielisesti.

Äidin tyttö



Ei nyt niin karmaisevaa, mutta kyllä se tapahtuessaan ikävältä tuntui... Olin 90-luvun lopulla Tapiolan tavaratalossa ostoksilla. Olin pukeutunut rennosti ulkoiluasuun, en jakkupukuun, jota työssäni käytin. Olin tuolloin himppasen yli 30 vee, mutta näytin nuoremmalta, varsinkin tuossa rennossa asussa. Sovittelujen jälkeen päädyin ostamaan kahdet kalliihkot rintaliivit ja kahdet hintavahkot pikkuhousut. Kassalla reilu 50-vuotias rouvasihminen katsahti minuun, kun laskin ostokseni tiskille ja sanoi: "Ihanko nuo kaikki laitetaan?" Summa oli tuolloin reilut 400 mk, mutta ei sitä silti ääneen olisi tarvinnut ihmetellä, että noinko paljolla aion ostaa. Tuli sellainen tunne, että rouva epäili, liekö minulla varaa kaikkea maksaa. Vastineeksi vetäisin esiin Stockmannin tuolloisen luotollisen kortin (jota ei ihan helposti tuohon aikaan saanut) ja sanoin maksavani sillä. Rouva meni hiljaiseksi.

Tapaus ei sinänsä kuulosta pahalta, mutta silloin kun se tapahtui, tuntui siltä, että ko. rouvashenkilö arvioi asiakkaan pukeutumisen ja iän perusteella maksukykyä - ja vieläpä sanoi epäilyksensä tahdittomasti ääneen.

-paula



Tapahtui suuressa forssalaisessa tavaratalossa: ostin lahjaksi vaa'an ja paketissa ei ollut suomenkielistä käyttöohjetta. Kun kyselin infosta sain vastauksen: eiks joku sun tuttava osaa englantia et vois suomentaa ohjeet. Sanoin palauttavani tuotteen, niin jopas löytyikin käyttöohje. Eli kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin.

Hellu



Oltiin ostamassa pölynimuria jo aika monta vuotta sitten, ehkä vuonna 1985. Liikkeen vanhempi rouva tuli paikalle ja sanoi katselemastamme imurista, että on sitä ostettu parempiinkin perheisiin kakkosimuriksi. Vaikka eipä silti se imuri on ollut ihan hyvä meillä huonommillakin ihmisillä ja hoitaa auton puhdistuksen hyvin vielä eläkeikäisenäkin.

mieleen jäi



Ollessani parikymppinen apteekeissa oli tavallisesti pitkä tiski ja asiakkaat siinä jonotellessaan kuulivat muidenkin asiat. Menin noutamaan lääkkeitäni ja tiskin takana oleva nainen kailotti isolla äänellä ensin nimeni ja sitten että tässä olisi nyt se hiivalääke, onko tuttu tuote? Kuuntelematta mitään alkoi sitten yhtä isolla äänellä selostaa emätinkapselien käyttöohjetta. Pikkusen hävetti asiakasta, mutta ilmeestä päätellen tämä "asiakaspalvelija" nautti tilanteesta täysin siemauksin. En sen koommin käynyt siinä apteekissa.

Vieläkin pistää vihaksi



Tuli mieleeni valmistujaispäiväni. Ammattikorkeakoulun kahviosta kaikki sinä päivänä valmistuneet saivat hakea ilmaiseksi pullakahvit. Näytin lippuani kassalla jolloin myyjätär huusi keittiön puolelle: Mirja, tuo sitä halvempaa pullaa!

Viimeinen koulupäivä



Olinpa sitten nuorena tyttönä Arvostetun Naisten liikkeen myyjänä. Kesamalliston tultua rouvat iloisena sovittelivat ihanaa uutta T-paitaa joka kävi sopivasti arkeen ja juhlaan.. Viimeisten kappaleiden ollessa sovitettavana rouva A pyysi L- kokoa sovittaessaan yhtä pienempää sovitettavaksi ja minä herttaisella , joskin hieman liian äänekkäästi vastasi " voi rouva, se ämmä on tuolla toisessa kopissa"........ Luojan kiitos rouvat tunsivat toisensa ja olivat minun vakiasiakskuntaa. Naurusta ei meinannut tulla loppua ja sitä naurettiin monena seuraavankin kertana....

Pia, Tuusula



Tyttäreni ollessa muutaman vuoden vanha jouduin soittamaan junien aikatauluista Vr:n neuvontanumeroon. Tytär juuri sillä hetkellä päätti alkaa itkemään ja metelöimään. Naishenkilö toisti junan lähtöajan 2 kertaa ja kun vielä pyysin toistamaan, hän totesi "ettekö saa sitä kakaraa siellä vaiennettua?" Nyt kakara on 25 ja vieläkin muistan elävästi hölmistymiseni.

Arja



Tähän voisi laittaa vaikka miten monta... lääkärikin on palveluammatissa varsinkin yksityisellä asemalla. Mikkelissä lääkäri tokaisi jo ovella minulle, että NOIN lihavana sinun on tänne turha tulla ja millaiset laihdutuslääkkeet sinulle laitan... siinä oven raossa kaikkien kuullen... enkä ole kun koko L ja silloin todella sairas.

Saaravienokielo



Thaimaalaista asiakaspalvelua:
Olen suurikokoinen 180 cm lady Suomessakin, Thaimaassa siis lähes jättiläinen. Olin rannalla, kun pieni thaimaalainen setä tuli myymään rantamekkoja. L-kokoiset mekot näyttivät teltoilta, joten halusin rohkeasti koittaa M-kokoa. Se sopi mainiosti, johon hienotunteinen myyjäni tokaisi  "Aha, et oikeasti olekaan niin valtavan kokoinen kuin miltä näytät!"  Myös räätäli oli kohtelias:  Ottaessaan mittoja housujani varten hänen kommenttinsa oli: "Madame, you really are not normal!!"

Big in Thailand



Menin terveyskeskukseen näyttämään tulehtunutta kohtaa jalassani, joka liittyy ihottumaan, jota on yritetty hoitaa monin erilaisin voitein jo pari vuotta. Pyysin pääsyä ihotautipoliklinikalle kun viimeinenkään voide ei ollut tuonut apua ongelmaan. Nuori naislääkäri totesi  "kyllä niitä on paljon sellaisia tauteja, joita ei vielä nykyäänkään voi parantaa".  Lohduttavaa. Olen siis parantumattomasti sairas! Lopuksi hän kuitenkin vastahakoisesti suostui kirjoittamaan lähetteen ihotautipoliklinikalle.

Toivoton tapaus?



Alusvaateliikkessä 45 vuotta sitten. Olin imettänyt ja hain uusia rintaliivejä. Montaa kokeiltiin ja aina liian suuret kupit. Silloin myyjä ja myös liikkeen omistaja sanoi: Täytyisi laittaa rullalle nuo tissit, niin kuppi täyttyisi. Siihen liikkeeseen en enää mennut.

Riippurinta



Tarvitsin iltapukua, ja ohi mennessäni huomasin kuntakeskuksemme vaateputiikin ikkunassa roikkuvan kauniin puvun. Menimme siis mieheni kanssa sisään, ja pyysin saada sovittaa. Kaksi rouvaa palvelivat meitä ilolla.

Kun mieheni oli auttamassa vetoketjua kiinni, hän huomasi että sen ompeleet olivat hieman revenneet. Näytti siltä että joku oli aikaisemmin yrittänyt väkisin vetää liian pientä mekkoa ylleen.

Puku oli tosi kaunis; ennen ostoa halusin kuitenkin jäädä miettimään 350 euron ostosta vielä hetkeksi.

Sovituksen jälkeen mieheni palautti puvun myyjälle ja ystävällisesti kertoi samalla, että "oletteko huomanneet vetoketjun hieman revenneen, huomasimme asian kun autoin vetoketjua kiinni". Kyseinen myyjä meni myymälän toiseen nurkkaan, siis noin 7 metrin päähän meistä, ja kovaan ääneen tokaisi toiselle että "no nyt toi likka rikkoi tämän puvun". Meille suoraan ei kumpikaan sanonut tai kysynyt mitään.

En ostanut pukua - enkä mitään muutakaan kyseisestä myymälästä

30v likka ja 40v mies



Olin Tennispalatsin Anttilassa ostoksilla joskus 70-luvulla. Huomasin heti sisään mennessäni pienen liinapäisen vanhan rouvan, joka oli kerännyt koriinsa kaikenlaista tarpeellista, mm. mattopiiskan. Se ei tahtonut pysyä korissa, jolloin mummo, n. 75-vuotias, pisti sen kainaloonsa. Myöhemmin olimme samanaikaisesti kassoilla. Vanhuksella oli edelleen piiska tiiviisti kainalossa. Kuulin kun häntä palvellut kassaneiti kysyi josko rouvalle tuli vielä jotain muuta. Ei, sanoi rouva. Hän kulki pari askelta eteenpäin, jolloin kassa teki hälytyksen ja ilmoitti vartijalle, että rouva aikoi varastaa mattopiiskan. Muitten vastalauseista huolimatta vanhus kuljetettiin jonnekin. Asia olisi selvinnyt yksinkertaisuudessaan siten, että kassa olisi kysynyt josko hän ostaa myös tuon mattopiiskan ja kumpikin olisi saanut makeat naurut. Tämänkaltaista julmaa vääryyttä ei hevin unohda. Mitenköhän vanhus siitä selvisi?

Tuula



Rautakaupassa asiakkaan tiedustellessa jotain tavaraa myyjä vastasi: "Minun ei kyllä kannata noin pienen asian takia varastoon asti lähteä!"

Entinen asiakas



Asuin 80-luvulla pienellä paikkakunnalla, jossa oli yksi apteekki. Olin sinkkuihminen ja jouduinpa menemään apteekkiin ostamaan raskaustestiä. Apteekissa oli muutamia asiakkaita istumassa ja odottamassa ilmeisesti reseptilääkkeitään. Tiskin takana oli itse apteekkari (vanhempi mies), jolle sanoin vähän normaalia hiljaisemmalla äänellä: "Raskaustesti". Apteekkari vilkaisi pikaisesti minua ja kurkottui eteenpäin minua kohti ja kirjoitteli samalla siinä tiskillä lapulle jotain. Hän ei reagoinut asiaani sen kummemmin, joten sanoin normaalilla äänelläni uudestaan. "Raskaustesti". Taas sama juttu: apteekkari käy kurkottautumassa minua kohti sanomatta kuitenkaan sanaakaan. Koskapa oletan, että hän ei kuule tai saa selvää sanomastani, sanon vielä kolmannen kerran ja tällä kertaa kuuluvammalla äänellä: "Raskaustesti!". (Tässä vaiheessa poskiani kuumottaa jo melkoisesti ja tunnen selässäni takanani istuvien asiakkaiden katseet.) Vihdoin apteekkari puhuu minulle: "Juu, kyllä kyllä, minä vain tarkistin tuota yhtä hintaa tuossa pöydän reunassa."

nolo-noora



Äitini kertomaa: Kylämme kaupassa oli myynnissä munia, joissa oli tarkastusleima. Kauppias oli ylpeänä selittänyt äidilleni, että tuotetta on mukava myydä, kun laatu on taattu. Eräänä lauantaiaamuna kaupassa oli paljon väkeä ja ovesta astui sisään mieshenkilö. Kauppias tervehti häntä iloisesti ja selitti kaupassa oleville rouville, että 'tässä on nyt se mies, jonka munat on merkattu'.

Ostin nuorena naisena Tampereella uudet talvisaappat ja kokeilin vain toista kaupassa. Illalla vierailulla ollessani esittelin suuremmalle seurueelle uusia saappaitani, jolloin huomattiin, että toisen saappaan varsi oli useita senttejä lyhyempi kuin toinen. Varret mitattiin ja koko seurue totesi asian. Seuraavana päivänä vein saappaat liikkeeseen ja selitin asian. Myyjärouva totesi, että kengissä ei ole mitään vikaa, vaan jalkani ovat eripariset! Suutuin ja vaadin rahat takaisin, jotka lopulta sainkin ja tuohon liikkeeseen en enää milloinkaan astunut.

Uudessa kahvilassa Kangasalla oli paistettu voisarvia peltillinen ja ne tuotiin myyntitiskin takaosaan. Olisimme ostaneet siitä kahvimme seuraksi tuoreet leivonnaiset, mutta meille sanottiin, että ne on varattu kokoukseen. Tiedusteluumme, että miksi niitä ei ole myynnissä asiakkaille, sanottiin, että 'ne eivät mene kaupaksi'.

Törpöt kuriin



Ostin ystävälleni leikkokukan syntymäpäiväpiristykseksi. Myyjän pakatessa kallaa kysyin häneltä, että onko kukka myrkyllinen. Myyjä pysähtyi, katsoi minua kummissaan ja sanoi hitaasti, että ei näitä ole tarkoitettu syötäväksi. Vai mitä sä oikein ajattelit? Jos kauppa ei olisi ollut ainoa lähimailla, olisin kävellyt sieltä suoraan ulos, mutta nyt vain sanoin, että niin, pienet lapset ja eläimet eivät tiedä, ettei kukkia saa syödä. Jos en olisi ollut niin ymmälläni, niin olisi pitänyt vastata, että juu, ajattelin valmistaa siitä kallasta perheelle iltaruuan!

Kristiina



Naiselle asiointi rautakaupassa on aina yhtä hankalaa.

Tiesin tarkalleen millaiset lattialistat halusin ja tiesin, että saman keskusliikkeen toisessa kaupassa minulle oli annettu listojen hintoja tilausta varten. Kun sitten yritin tilata haluamiani tuotteita toisesta liikkeestä, minulle kerrottiin, että tarjolla on vain hyllytavaraa ja tilaustuotteita ei saada niin pieniä eriä. Ja tämä kysymättä edes kuinka paljon tavaraa olisin tarvinnut. Tilaus jäi tekemättä ja teki mieli jättää jo keräämäni tuotteet ostamatta, mutta en enää sinä päivänä olisi ehtinyt toiseen liikkeeseen.

Kun sitten sain tuotteet tilattua saman ketjun toisesta myymälästä, päätin antaa palautetta kaupalle. Kauppias tuntui olevan kovin pahoillaan ja pettynyt menetettyään liki 1000 euron tilauksen ja isoa sisustusprojektia aloittelevan asiakkaan, kun tuoteet olisi kuitenkin olleet saatavissa heidänkin kautta.

Linnu



90-luvun alussa olimme ystäväni kanssa laukkukaupassa ostoksilla. Meillä oli hauskaa ja nauroimme keskinäisille jutuillemme, kuten aina. Myyjää ei iloisuutemme naurattanut vaan tokaisi meille: ”Kyllä räkänokastakin mies tulee, muttei tyhjännaurajasta koskaan!” Mitäs me siihen muuta kun nauramaan..

Saija



Isäni näki erään vaatetusliikkeen ikkunassa karvahatun ja meni sisälle ja pyysi saada sovittaa hattua. Vanhempi kauppias totesi kylmästi ettei kyseinen hattu ollut leveänaamaisten mallia eikä antanut hattua edes sovittaa. Ei ostanut isäni sieltä hattua eikä tainut ostaa muutakaan.

jaana



Pienyrityksessämme puhelimeen vastaa se, joka ensiksi ehtii. Monet soittajat kuvittelevat kuitenkin puhuvansa puhelinvaihteen hoitajan kanssa.

Eräänä päivänä toimitusjohtaja vastasi tulevaan puheluun sanomalla sekä yrityksen että oman nimensä. Luurin toisessa päässä oli innokas konttoritarvikemyyjä, joka halusi tietää, kenen kanssa hän voisi keskustella yrityksen konttoritarvikeostoista.

Toimitusjohtajan vastattua, että asiasta voisi puhua hänen kanssaan, luurista kuului: "Mahtaakohan sinulla olla valtuuksia päättää tällaisista asioista?"

Toimitusjohtaja ilmoitti, että yrityksen toimitusjohtajana hänen valtuutensa riittänevät ainakin tämän puhelun päättämiseen, kiitti soitosta ja lopetti puhelun.

Vallaton



Muistan elävästi erään lääkärikäynnin ollessani 17-vuotias. Olin löytänyt pienen patin kainalostani ja sukuni syöpäsairastelujen pelottamana varasin ajan yksityiselle vastaanotolle.

Kun kerroin vaivastani lääkärille ja näytin tätä pientä pattia, hän alkoi nauraa ja totesi: "Mutta sehän on vain tulehtunut hikirauhanen!"

Loukkaannuin, olinhan joutunut keräämään rohkeutta vastaanottoajan varaamiseen ja nyt minun vaivani sivuutettiin naurulla, olinkin asiakkaan sijasta vain neuroottinen pelle.

Patti katosi eikä ole sen jälkeen vaivannut, mutta ärtymys tilanteen nolaavuudesta jäi mieleen.

Heskali



Nelikymppinen naisen eli minun "kuukauden toivotut" jäivät tulematta usean kuukauden ajan, kesän ajan mietin, onko tämä nyt niitä vaihdevuosioireita, vai olisinko raskaana. Soitin ja varasin ajan.  Odotin aulassa vuoroani tunteiden sekamelskan velloessa sisälläni. Ollako vai eikö olla raskaana - ja mitäs sitten jos..
Tovin kuluttua nuori terveydenhoitaja tuli kutsumaan minua nimellä sisään ja totesi kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä matkalla huoneeseen -  "NIIN - SÄ TULIT RASKAUSTESTIIN"  Mielestäni tämä tieto ei olisi kuulunut muille aulassa vuoroaan odottaville.

Yksityisyyttä kaipaava



90-luvun loppupuolella kiertelimme ystäväni kanssa Helsingissä shoppailemassa. Me, kaksi muodokasta naista, menimme yhden Hakaniemen torin kupeessa olevasta vaateliikkeen ovesta sisään. Sisällä oli myyjä järjestelemässä vaaterekkejä. Hän katsahti meitä arvostelevasti ja huudahti: "Meiltä ei kyllä löydy teille mitään." Vilkaisimme ystäväni kanssa toisiamme ja poistuimme liikkeestä noloina. Jälkikäteen mietimme, että eihän MEIDÄN kuulunut tuosta nolostua...

XL



Monessa paikassa on kahden sukupolven voimin testattu: kuluneessa tuulipuvussa palvelua on turha odottaa. Kun menee samaan paikkaan muutaman päivän päästä turkki päällä, niin ollaan mielin kielin jo ovella vastassa... Se siitä tasa-arvosta.

Sanna



Vuosia sittenetsin itselleni hääpukua paikkakuntamme eräästä liikkeestä. Tiesin mitä halusin ja selitin asiani. Myyjä toi kaikkea muuta kuin haluamaani esille. kun sanoin ettei nämä ole sitä mitä haluan hän ilmoitti minulle että minun tulisi muuttaa ja tarkistaa mielipidettäni. Poistuin liikkeestä ja sen koomin en siihen liikkeeseen astunut. Kyseistä kauppaa ei enää ole.

morsian



Olin ostamassa ensimmäistä digikameraa. En ymmärtänyt mitä kaikkia hienouksia kameroissa oli, mutta mulla oli tietty kamera mielessä minkä luulin oleva hyvä. Pyysin myyjää kertomaan eri kameroiden ominaisuuksia, että voisin paremmin verrata niitä keskenään ja sitä mukaan tehdä ostospäätöksen. Myyjä luki mulle ääneen mitä esittelylapussa luki. Osaan kyllä itse myös lukea ja pyysin, että myyjä selittäis mulle mitä lyhenteet, ominaisuudet ym. tarkoittivat. Myyjä tokaisi mulle, että en mä kuitenkaan ymmärrä niitä jos hän mulle niitä selittäis,  ja koska se on mun ensimmäinen kamera, voin tyytyä heidän alennuskameraan (iso, kömpelö + ruma ja vähempi ominaisuuksia kuin muilla....) Olen kylläkin blondi, nainen ja 40v... Olisin kuitenkin toivonnut, että myyjä olisi arvostanut mua vähän enemmän, ihmisenä, vaikka en enkä kaikkea ymmärräkkään...

Tinka



Olin takavuosina sairaalassa kirurgisella osastolla potilaana. Viereisellä vuoteella makasi rouva, jolta oli otettu koepala jostakin kasvaimesta. Lääkärin aamukierrolla tohtori pysähtyi rouvan viereen ja sanoi kuuluvalla ja arkisella äänellä: "No niin, syöpähän sieltä löytyikin." Lääkärille se kai tietysti oli arkinen asia, mutta olisi sitä voinut ajatella potilaankin tunteita. Me kaksi muutakin potilasta olimme kauhistuksesta jäykkinä. Syöpärouva makasi kauan ilmeettömänä vuoteessaan, kunnes puhkesi itkuun, josta ei loppua tullut koko päivänä.  Tuli ajatelleeksi, eikö lääkärin koulutukseen kuulunut / kuulu lainkaan opetusta tällaisten asioitten käsittelystä? Ei olisi ollut iso vaiva kutsua rouva tutkimushuoneeseen ja kertoa asia siellä, ja ehkä hieman hienovaraisemmin. Lääkärin kiire ehkä selittää asiaa, mutta ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää. Tapauksesta on vuosia, mutta kammottavana on yhä mielessä!

maijaliisa



Olin Savonlinnassa katselemassa yleiskonetta, aikani etsittyäni löysin yhden nuoren myyjän jolta kyselin apua. Vastaus oli; ei kuulu minulle. Kysyin kukahan se osais neuvoa?  Vastaus; kai sieltä kohta joku tulee. Odottelin aikani, mutta ei ketään näkynyt joten läksin tyhjin toimin pois.

mummeli



Opiskelin sairaanhoitajaksi ja olin kotipaikkani terveyskeskuksessa harjoittelijana. Eräänä päivänä jakaessamme lounastarjottimia potilaille heidän huoneisiinsa eräs vanhempi naispotilas sanoi minulle ettei halunnut maitoa vaan piimää. Otin lasin mukaani ja menin ruokavaunulle vaihtaakseni sen piimään. Perushoitaja, joka oli vienyt maitolasin ko. potilaalle, kysyi että miksi tuon maitolasia takaisin. Selitin syyn mihin hän tokaisi : jos ei maito kelpaa niin saa olla ilman! Muistan vieläkin, 10 vuoden jälkeen, kuinka perushoitaja seisoi edessäni (olimme kumpikin samanikäisiä 45-50 vuotiaita naisia) kädet vyötäröllään puuskassa. Kaadoin piimää lasiin ja vein sen potilaalle. Tapaus tulee edelleen aina silloin tällöin mieleeni.

maito ei ole sama kuin piimä



Elettiin 70-luvun alkupuolta Asuimme tuolloin Helsingissä Lauttasaaressa. Etsiskelin Stockmannilla naistenvaateosastolla itselleni ulkoiluvaatteita. Aikani katseltuani vierelleni ilmestyi hyvin "pyntätty" myyjätär katsoen kuin "halpaa makkaraa".  "Mitäs te täältä oikein etsitte?" Kerroin asiani ja ajattelin, etten hänenlaiseltaan pahemmin palvelua saa. Kuitenkin hän esitteli jotain vaatekappaleita ja hävisi jonnekin.  Hetken päästä hän palasi takaisin ja pyyteli anteeksi käytöstään selittäen syyksi pahaa migreeniään, joka on aamusta asti vaivannut! Itse totesin ymmärtäväni häntä, mutta hänen ollessaan asiakaspalvelussa ei pitäisi omia vaivojaan purkaa asiakkaaseen!

Sillä erää jäi vaate ostamatta ja täytyy todeta, että tuohon aikaan ko. tavaratalossa taidettiin palvella enemmän titteleitä ja hienoja vaatteita kuin ihmistä! Nyttemmin aina käydessäni Stockmannilla olen saanut lähes aina hyvää palvelua.

Se taitaa tämä aikamme kilpailu "sieluista" tehdä terää!  Eli ihmiset eivät tule toista kertaa paikkaan, jossa kohdellaan ala-arvoisesti.  Se on kummallista, miten titteliä kumarretaan ja hienoja vaatteita. Ihminen on kuitenkin se tärkein ja ystävällisyys, asiallisuus ei maksa mitään.

Suomalaisilla on vielä paljon oppimista asiakaspalvelutyöstä!
Toivossa on hyvä elää!

Tarjuska



Olin tuolloin noin kolmekymminen ja kiertelin autokauppoja ostaakseni uuden auton. Päälläni oli farkkutakki ja farkut. Menin erääseen autoliikkeeseen jossa myyjät seisoivat ringissä keskustelemassa pikkutakeissaan. Kiertelin kauan, ennenkuin eräs myyjäherra suvaitsi tulla luokseni kysyen: -No mitäs sulle? Lähdin kohti ovea ja totesin myyjälle:  -Olisin vaan ostanut ihan uuden auton.

Katja



Lääkärissä, yksityinen lääkärikeskus

Minulta katkesi jokunen vuosi sitten keskimmäinen varvas.  Luulin ensin, että se oli mennyt sijoiltaan, kun se törrötti sen näköisesti. Röntgenkuvat paljastivat totuuden. Minulle osui kesälomasijainen, n. 30-vuotias naislääkäri.

-Hmm, mitähän tälle nyt sitten pitäisi tehdä. Minäpäs katson täältä ohjekirjasta (kaivaa hyllystä opuksen)

Silmäni pyöristyivät ja meinasin sanoa, että kyllä minäkin osaan ohjekirjasta katsoa

Kun hän jatkoi, -Muistelen, että silloin kun kävin koulua, niin ei näille tehty mitään

Sanoin että kun se törröttää pystyssä, niin kyllähän se haittaa jos sitä ei oikaista. Johon hän vastasi, että se vain teipataan viereiseen varpaaseen.  Olin kuitenkin hiukan huolissani tilanteesta, ja sanoin, että harrastan urheilulajeja joissa jaloilla on suuri merkitys esimerkiksi tasapainon ja pidon kannalta. Haluaisin, että ortopedi katsoisi kuvat tarvitaanko toimenpiteitä ja arvioisi jääkö varvas väärään asentoon ja miten sen liikkuvuus säilyy.

Tähän lääkäri totesi  Varpaathan ovat vain muinaisjäänne, ne voidaan vaikka amputoida pois.

Silmäni pyöristyivät taas ja suu loksahti auki.  Silmäni osuivat lääkärin avosandaaleihin (oli kesä) ja olin viittä vaille etten tokaissut hänelle, että no etpäs ole kuitenkaan omiasi vielä amputoinut.  Halusin kuitenkin, että ortopedi katsoo kuvat ja jos tarvitaan, niin varpaan asento korjataan ennen kuin se luutuu lopullisesti. Varvas kuitenkin teipattiin.  Ortopedi katsoi kuvat, mutta toimenpiteitä ei tehty, eikä varvasta myöskään amputoitu. Tapauksesta on jo n. 7 vuotta ja varpaan liikkuvuus on vasta hiljattain palautunut. Ehkä noin 80% siitä mitä se oli, joka tietenkin rajoittaa viereisten varpaiden liikkuvuutta myös. Pystyn kuitenkin urheilemaan, mikä on pääasia.

Toinen hieman vastaava tapaus sattui silmälääkärissä hakiessani työpaikan kautta päätelaseja. Kun istuin tuoliin, tämä hieman vanhempi naissilmälääkäri rullasi tuolinsa aivan kiinni omaani, hänen naamansa oli erittäin lähellä omaani ja hän katsoi suoraan silmiini ja tokaisi suhteellisen happamalla äänellä: ”eikös tämän ikäinen mies muka näe kunnolla?” Meinasin nousta saman tien tuolista ja sanoa, että ei hukata kummankaan aikaa turhaan näöntarkastukseen, koska lopputulos oli näköjään jo päätetty. Tutkimus kuitenkin tehtiin, laseja en saanut (tarvinnut?).  Tutkimus kuitenkin uusittiin toisen lääkärin toimesta ja sain myös päätelasit.

Lääkärissä



Olen nyt 70-vuotias, mutta olisinkohan ollut neljän ja viidenkymmenen välillä, kun sain vähän perintöä ja päätin ostaa itselleni kelsiturkin heti, ettei raha uppoa pienen maalaistalon menoihin. Menin kaupunkiin ja turkisliikkeessä sovitin turkkeja, jotka siihen aikaan olivat muotia. Muuan oli mieleiseni, mutta hinta korkea ja kysyin olisiko mahdollisesti halvempiakin. Myyjä kommentoi asiaa niin kovalla äänellä, että varmaan kuului kadullekin: "Kyllä on, mutta rouvalla on niin vaikea lantio, etteivät tule kysymykseen." Ostin turkin ja se mahtuu vielä, vaikka lantio on tullut isommaksi ja tarvitaan enää harvoin. Minulle oli iso asia tämä ostos ja mieli ei kohentunut kiireisellä kaupunkimatkalla.Ajattelin, että tiedän sen itsekin, ettei ihan niin kovalla äänellä ole syytä sitä ilmoittaa.

Entinen maalaisemäntä



Etsiskelin itselleni vähnän juhlavampia pitkiähousuja syksyn juhliin. Yhdessä puodissa nuori myyjä yritti auttaa minua, mutta sopivia housuja ei vain löytynyt. "Meillä ei kyllä ole suurempia kuin nämä." Tuon toteamuksen jälkeen en ole siinä puodissa enää käynyt - eikä sitä puotiakaan ole enää. Menin toiseen puotiin ja siltä löytyi monta kokoa ylisuuriakin. Ehkä olin valinnut väärän puodin, mutta myyjäkin olisi voinut valita sanans toisin.

Kaija



Muutettuamme uudelle paikkakunnalle etsiskelimme olohuoneeseen kattovalaisinta. Löysimmekin eräästä liikkeestä meille sopivan mallin, johon molemmat ihastuimme. Hintakin tuntui sopivalta. Kaupasta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä myyjä ei halunnut myydä lamppua. Hän sanoi, että tehdas ei nyt pysty toimittamaan heille uutta, jos me ostamme tämän ainoan. Ällistyimme ja harmistuimme selityksestä, joka ei meistä ollut uskottava. Emmekä edes tinkineet hinnasta!

Seuraavana päivänä kuljin saman liikkeen ohi ja näin, että siellä oli toinen työntekijä. Menin sisään ja kysyin, myyttekö tuon katossa riippuvan valaisimen. "Tottakai, hetkinen vain kun otan sen alas", hän sanoi iloisesti. "Sehän on hauskaa," vastasin. "Eilen sitä ei suostuttu myymään, vaikka kuinka pyysimme." Myyjä katsoi minua hölmistyneenä ja hämillään mutisten, että täytyypä kysellä asiasta tarkemmin. Soitin miehen hakemaan lampun liikkeestä ja poistuimme tyytyväisinä. Edellisen päivän myyjää en enää nähnyt siinä liikkeessä.

Liisa-Maria



Tämä tarina on 90-luvulta naapurikaupungin hienoimmasta naisten vaatetusliikkeestä. Olin itse silloin jo nelikymppinen palvelualalla myös työskentelevä.

Oli kevätjuhlien aikaa. Tulin sovituskopista ulos katsomaan vähän kauempaakin kokeilemaani uutta kevättakkia. Isomman peilin edessä oli juuri silloin vanhempi naishenkilö arvioimassa ylleen pukemansa juhlaleningin sopivuutta. Liikkeen omistaja palveli itse häntä, ja emännän selvästi epäröidessä kallista asuaan kauppias kuulutti kirkkaalla äänellään: "Kunhan hankitte uudet liivit ja käytte vielä kampaajalla, niin olette leningissä aivan paremman näköinen."

Minulta jäi takkiostokset siihen, niin pahoillani olin emännän puolesta. Nämä asiat olisi voinut hienotunteisemminkin sanoa kahden kesken, eikä kaikkien asiakkaiden kuullen.

Tämän liikkeen kohdalla olen todennut myöhemminkin vanhan sanonnan paikkansa pitävyyden. Hyvä kello kauas kuuluu, huono vieläkin kauemmas.

muffi



Olin silloisen anoppini kanssa vaateostoksilla hankkimassa hänelle hautajaisiin mustaa leninkiä. Kun hän kokeili yhtä asua, se näytti aika tiukalta ja anoppini sanoi, että täytyy varmaan hiihtää pari viikkoa, niin se sitten varmaan näyttää hyvältä päällä. Myyjä tokaisi siihen, että vaikka hiihtäisit kuinka kauan, niin se ei kyllä hyvältä näytä ylläsi. Tämä tapahtui noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten, mutta muistan sen vieläkin hyvin elävästi.

Sarlamari



Olin saanut pienestä ruokakaupasta palvelutiskistä vanhentunutta eli kohtuullisen vihertävää makkaraa. Kävin seuraavan kerran kaupassa käydessäni valittamassa asiasta. Kun minulla ei ollut näyttää kuittia, lihatiskin hoitaja neuvoi: "Aina meiltä ostaessa kannattaa säilyttää käärepaperit, että kun saa vanhaa makkaraa, voi näyttää hyvitettävän hinnan." En käynyt enää ko. kaupassa.

Katriina



Tämäkin tapahtui 70-luvun alussa. Helsingin yliopiston englannin lehtori kertoi sen meille opiskelijoille. Hän oli nähnyt Kaisaniemessä laukkukaupan ikkunassa hyvännäköisen nahkasalkun ja meni sisään liikkeeseen katsomaan sitä. Myyjä alkoi esitellä hänelle keinonahkaisia salkkuja (johtui ehkä lehtorin hieman nuhjuisesta päällystakista), jolloin lehtori pyysi nähtäväkseen ikkunassa olevaa salkkua. Siihen myyjä vastasi: "Niin mutta se maksaa niin ja niin paljon!" En enää muista salkun hintaa, mutta tapauksen muistan yhä elävästi. Kauppoja ei tietenkään tullut...

Toinen vastaava tapaus sattui espanjanopettajallemme 80-luvulla Tehtaankadulla vaatekaupassa. Siellä myyjä ei vaivautunut ottamaan vaatetta nähtäväksi ylärekistä, koska se "oli niin kallis".

Anneli



Ensimmäisessä kesätyöpaikassani vaatekaupan omistajarouva kävi "nyppimässä" jokaisen asiakkaan palveluun. Eräs asiakas halusi ostaa itselleen kesäleningin ja kertoi minulle että hän on allerginen siniselle värille ja pyysi olemaan esittelemättä yhtään sinistä vaatetta. No minä sitten esittelin kaikkia muita leninkejä siinä kaikessa rauhassa, kunnes rouva itse päätti osallistua kaupantekoon ja repäisi kaikki sinisetkin mekot esiin ja haukkui minut asiakkaan kuullen, kun en esittele koko valikoimaa. Asiakas perääntyi pikaisesti ovesta ulos ja kaupat jäivät siihen. En sitten uskaltanut alkanut selittelemään omistajalle, että mikä oli vikana. Silloin harmitti, mutta on kyllä naurattanut jälkikäteen ja vaikka en enää palvelualalla olekaan, yritän välttää vastaavia tilanteita.

Mia



Pienen kaupungin alusvaateliikkeessä olen saanut erittäin loukkavaa kohtelua. Näin näyteikkunassa kivannäköiset rintaliivit, ja menin sisään liikkesseen kysymään josko ko. rintsikoita löytyisi minun kokoisiani. Ei löytynyt, mutta eräät toisenmalliset löytyi, ainakin melkein kokoiseni. Menin sovittamaan niitä sovituskoppiin, ja silloin kaksi iäkkäänpuoleista myyjärouvaa alkoi oikein kahdessa hengessä suureen ääneen päivitellä, että "eihän meillä ole NOIN pieniä liivejä",  ja "eihän kukaan edes kysy NOIN pientä kokoa". "Ei kukaan ole KOSKAAN tarvinnut NOIN pieniä liivejä." "Teinitytöilläkin on isommat rinnat". Itku kurkussa lähdin pois liikkeestä, enkä ole sen koommin sinne jalallani astunut. Harmittaa etten pystynyt heille sanomaan, miten huonosti ja loukkaavasti he asiakastaan kohtelivat. Mutta olin niin loukkaantunut ja murheissani, etten kyennyt sanaakaan sanomaan. Liikkeessä oli tuolloin myös muita asiakkaita.

P.S. Minä kyllä käytän rintaliivejä, jopa ihan sopivan kokoisia. On liikkeitä joista löydän sekä rintsikoita sekä hyvää ja ei-halveksivaa palvelua

pienirintainen, ala-arvoinen asiakas



Ostoksilla kuultua ja nähtyä. En voinut välttyä kuulemasta myyjän antamaa palautetta takin sopivuudesta. Myyjän mielestä takki oli kuin tehty asiakkaalle ja se istui oikein hienosti rouvan ylle. Katsahdin itsekin tätä sopivuutta ja hätkähdin ilmeisesti niin paljon, että asiakaskin sen huomasi. Myyjän poistuttua paikalta ko asiakas kysyi minun mielipidettäni takista, reaktioni nähtyään. Oli pakko sanoa, että takki näytti vanhalta säkiltä hänen päällään. Asiakas kiitti ja lähti ilmeisesti seuraavaan kauppaan.

Ritva Lampinen



Olin pienen vauvani kanssa 3- kuukautis lääkärintarkistuksessa. Lapseni itki kovia mahakipujaan, eikä mikään saanut häntä hiljenemään. Lääkäriltä paloi pinna tutkimusta tehdessään, jolloin hän karjaisi vauvalle kovasti: "turpa kiinni!"  Otin vauvani kainalooni. En koskaan vie lastani enää hänen vastaanotolleen. (myöhemmin lapsen sairaudelle ja huudolle löydettiin nimi ja apu.)

Äitiliini



Ennen noin 70 luvulla oli yhteismainoksia kaupoissa kuten varmaan on vieläkin.
Lehdessä oli hieno mainos työkalusarjasta. Sitä emme kuitenkaan olleet ottaneet myyntiin. Tulee asiakas ja haluaa juuri sellaisen sarjan jota on mainostettu.. Kerroin että meillä ei valitettavasti ole kyseistä sarjaa. Asiakas huutaa pää punaisena minulle. (kuuntelen) kun hän lopetaa ja vähän laantuu, kysyy miksi meillä ei ole vaikka ketju mainostaa niin. Kerron:  Kyseinen sarja on mielestämme kehno ja olisit tullut huomenna takaisin huutaen "kaikenlaista romua sitä myydäänkin".  Asiakas rauhoittuu ja ostaa kunnollisen sarjan. Lähtee eritäin tyytyväisenä.. Se oli voitto.

Toinen tarina: Asiakas tulee tuohtuneena kassalle luokseni, tuote jonka hän on ostanut osoittautui kelvottomaksi... huutaa ja messuaa (kuuntelen) sitten on minun vuoroni sanoa jotakin. Kerron vaan lempeästi "ymmärrän sinua kyllä se tympii, ja varmaan et halunnut minua loukata, koska minä en todellakaan ole syyllinen tämän tuotteen valmistamiseen, olen vaan tehnyt työni. Asiakas lähtee hiljaa. Soittaa minulle illalla ja pyytelee anteeksi tapahtunutta.. Kaikki on ok :))

Rautakaupan rouva



Vuonna -88 etsimme keittiöömme pöytäryhmää. Ensimmäisessä huonekaluliikkeessä myyjä olisi halunnut myydä meille vähän kuin väkisin yhden pöytäryhmän. Me halusimme kuitenkin käydä vielä katsomassa muitakin vaihtoehtoja, joten kerroimme miettivämme vielä asiaa. Niinpä myyjä kailotti vihaisena isoon ääneen (kun kävelimme ulko-ovea kohti pujotellen kalusteiden välistä), että kiertäkää ensin koko kaupunki ja tulkaa sitten takaisin, kun oikeasti olette ostamassa ko. kalusteita. Voitte arvata, että kyseiseen liikkeeseen ei ole ollut enää mitään asiaa sen jälkeen. Tosin ei enää ole koko liikettäkään...

Muffe



Olin gynekologilla ultraääni-tutkimuksessa ja lääkäri tuli viereeni: "Jaaha, katsotaampa onko se vauva siellä hengissä!" Jos olisin ollut ensisynnyttäjä olisin säikähtänyt pahemman kerran. Se lääkäri kuoli vuotta myöhemmin ja ajattelin että sai varmaan rangaistuksen huonoista asiakaspalveluistaan...

anniina



Olimme isolla naisporukalla viettämässä iltaa eräässä Helsinkiläisessä teatteriravintolassa viime vuonna, juuri ennen joulua. Olimme syöneet hyvin ja katsoneet hauskan esityksen. Menin baaritiskille ja tilasin Mojito-nimisen drinkin. (joka ei tiedä, siihen tulee rommin ja sodan/spriten lisäksi limeä, murskattua jäätä, sokeria ja mintunlehtiä). Nuori pojankloppi baaritiskillä katsoi minua kuin vierasta sikaa ja töksäytti: "V...u meillä täällä mitään s..t.nan rehuja ole, p...kele!" Niin jäi Mojitot juomatta, mutta niinpä jäi muutkin drinksut ottamatta ja olen tätä tarinaa kertonut kaikille. Eipä tarvi enää siihen ravintolaan astua, ikinä.

Mertsi



Etsittiin vessarempan keskellä kalusteita vessaan rautakaupasta. Tarkoituksena ostaa pönttö, lavuaari, kaakelit ja kaikki muu tarvittava. Isäntä käveli kaksi kierrosta hyllyn väliä myyjän perässä, joka aina onnistui livistämään hyllyjä täyttäessään. Sitten isäntä kieppasikin toista kautta ympäri, tavoitti hänet ja kysyi myyjältä että saako tässä kaupassa palvelua ollenkaan, kun ei ole ihan hyllytuotteesta kyse. Myyjä sanoa nappasi etteivät he ole siellä sitä varten, että asiakkaita odottelisivat, heiltä jää hommat tekemättä.

Mies kertoi tästä vasta kun päästiin kaupasta ulos, muuten olisin antanut myyjälle henk. kohtaisen ja hyvin kovaäänisen palautteen asiakaspalvelusta. Jäi vessakamat sieltä ostamatta, eikä ole moisen liikkeen ovea tarvinnut avata viiteentoista vuoteen. Ja olen kyllä muistanut kaikille kavereillekin kertoa millainen palvelu siellä on.

Eija



Kauhutarina. Vierestä kuultua vaateliikkeessä:
Asiakas: Mitähän pusero tämä maksaa ?
Myyjä närkästyneenä: No niissä ON kyllä hintalaput!

Näin Järvenpäässä..



Tapahtui lahtelaisessa autokaupassa kun menimme tarjoamaan autoamme vaihdossa uuteen, myyjä tarjosi kolmasosan siitä mitä samaa autoa myytiin Kouvolassa ja kaiken huipuksi totesi että ton ikäiset (vajaa 4-vuotta!!!) menevät meiltä suoraan joppareille! Ei tullut kauppoja ja vaihdoimme loppujen lopuksi automerkin toiseen ;)

-sirkkuli-



Olin sairastaunut flunssaa jo pitkään, ja viimein oli pakko mennä lääkäriin. Itkeä tihrustin vastaanotolla väsyneenä kertoillen oireistani, ja erehdyin tekemään lievää diagnoosia sairaudestani. Lääkäri risti kätensä, nojautui tuolissaan, katsoi minua hitaasti päästä varpaisiin ja totesi: " Ei taida tauti kuolemaksi olla, kun kerran siinä istut".  En koskaan maksanut käynnistäni sillä lääkärillä, sillä järkyttyneenä purskahdin itkuun ja säntäsin terveyskeskuksesta ulos. Joskus myöhemmin käydessäni (eri) lääkärillä, sain kuulla että minulla oli odottamassa nieluviljely...

Satu



Olin töissä eräässä ravintolassa 90-luvun alussa. Työkaverinani oli iäkkäämpi, pian eläkkeelle jäävä nainen, jolla sattui olemaan ehkä normaalia huonompi päivä. Sekoittaessani asiakkaan tilaamaa juomaa, tiskin toiselle puolelle tuli nuori mies-asiakas joka tiedusteli työkaveriltani, olisiko hänellä antaa tulitikkuja. Työkaverini vastasi: "Kyllähän mulla niitä tikkuja olisi, mutta mistä sulle saatais?" ja lähti pois. Nuori mies käänsi hölmistyneen katseensa minuun ja minä vastasin hänelle vähintäänkin yhtä hölmistyneellä katseella. Olin suorastaan järkyttynyt ja tunsin suurta häpeää työkaverini käyttäytymisestä. Vuolaasti anteeksi pyydellen työkaverini käyttäytymistä, ojensin miehelle tikut ja tein vielä drinkit korvaukseksi. Onneksi tämä työkaveri sai lähteä hieman suunniteltua aikaisemmin viettämään eläkepäiviään, nolaamasta meitä vielä enempää!

Rintin



Kysyin paikalliselta Matkahuolto-asiamieheltä matkan hintaa ja aikataulua eräälle väliasemalle. Vastaus oli: ei kuulu meille, kysy Matkahuollosta. Ja vastaajalla oli asiallisen tyly ilme. Kyseiseltä paikkakunnalta kulkee kaksi linja-autovuoroa/vrk ja vain yhteen suuntaan, joten reitin hallinta ei liene ylivoimaista Matkahuolto-asiamiehellekään, mutta halu puuttui.

Neuvoa kaivannut



Meillä on ravintola, jossa tyttäremme silloin 16-vuotias sai myydä jäätelöä ja kahvia. Olimme ottaneet käyttöön maksullisen veden, niinpä eräs asiakas huomautti veden hinnasta, jolloin tyttäremme sanoi, että vettä saa ilmaiseksi vessasta. Hän kertoi meille myöhemmin tapahtuneesta - olimme toki kauhuissamme. Tyttärestä (27v) on tullut myöhemmin todellinen asiakaspalvelija.

äiti



Olimme yritysillallisella erässä pohjoissuomalaisessa hyvätasoisessa ravintolassa. Tarjoilujat olivat kyselykierroksella - mitä juomaa saisi olla ruokajuomaksi. Kaikki ottivat joko olutta tai viintä, mutta yksi ruokailijoista halusi maitoa. Tarjoilijalla ei tietenkään ollut sitä juuri tarjota ja hän meni ilmeisesti kiukkuisena keittiöön päin ja potykaisi heilurioven auki ja sanoi "nyt siellä on yksi tollo, joka tahtoo maitoa". Tämä kantautui selvästi meidän kaikkien kuultavaksi.  Kun sitten " tollo" sai maitonsa, hän lausui ystävällisesti tarjoilijalle.. "tollo kiittää"!  Tästä on aikaa ainakin kolmekymmentä vuotta eikä se ikinä unohdu.

Kake



Olin nuorena tyttönä kesätöissä hampurilaisbaarissa oli kova kiire ja kuumuus oli tukahduttava. Asiakkaat olivat sikin sokin eikä pystynyt tietämään kenen vuoro. Kuuluvalla äänella sitten eräs vanhempi rouva totesi "täällä taidetaankin palvella pärstän mukaan" Työtoverini kuiskasi minulle. "jos täällä palveltaisiin pärstän mukaan niin tuo akka ei sais ikinä" Ikäväksi lopuksi Asiakas kuuli kuiskauksen ja vei viestiä eteenpäin. Sen jälkeen oltiinkin pitkän aikaa hissukseen ???!!!

Kristina



Olen vanha ja väsynyt, mutta tarvisin pöydän pieneen asuntooni -  halusin klaffipöydän. Nyt jälkeenpäin huomaan, että kauppias olisi voinut esitellä miten siihen sopivat tuolit, sillä ne eivät sovi mitenkään tuotteet ovat kohtuullisen hyviä ja hinnat eläkeläiselle kalliit. Nyt olen sitten pöytäni kanssa pettyneenä.
Palvelu oli ystävällistä ja tuotteet ovat täyspuisia. Vain tämä pieni lisä palveluun Juvissa olisi ollut paikallaan.

Ritva Ruokolainen



Minulle soitti puhelinmyyjä. En saanut selvää, mistä hän soitti tai mitä hän kauppasi. Kysyin, en edelleenkään tiennyt, mistä oli kysymys. Olin kuitenkin kärsivällinen ja kysyin uudestaan. Ja uudestaan. Lopulta selvisi, että hän möi vitamiineja. Säälistä (olen joskus itsekin koittanut myydä jotain) ja sopivasta ajoituksesta (olin ihan puhki) tilasin pienimmän mahdollisen erän.

Mervi



Olin aikoinaan reilu 25 vuotta sitten tyttäreni, n. 6v kanssa ostamassa hänelle lenkkareita paikallisesta ainoasta kenkäkaupasta. Tytär oli itse säästänyt rahat joten kolikot olivat jo laskettu valmiiksi tasarahaksi. Kauppias ei huolinutkaan kolikoita, vaan minun täytyi maksaa seteleillä lenkkarit. Paha mieli meille tuli ja näin jälkeenpäin ollaan ihmetelty miksi me ne kengät sieltä sitten ostettiinkaan. Äitini sanoi, että: -hyvä kello kauas kuuluu, paha kello kauemmas kalkattaa! Pitää paikkansa.

Äitykkä



Pistoskammoisena haluan maata verinäytettä otettaessa. Hämeenlinnassa näytteenotto on odotustilassa, jonottavien asiakkaiden joukossa. Sanoin näytteenottajalle, että haluan makuuasentoon, jolloin täti huusi pitkin käytävää "Mistä mä nyt saan sängyn tälle, joka haluaa maata?!"  Lohjan sairaalassa neitonen huusi takahuoneeseen: "Täällä olis yks pistoskammonen. Kuka haluaa?" Hämeenlinnassa olin järkyttynyt ja menin sanattomaksi - onneksi veritulppani ei lähtenyt liikkeelle - Lohjalla annoin palautteen. En ole vielä joutunut testaamaan onko tilanne muuttunut.

Satu



Olin murrosikäinen ja käymässä Tampereella vaatekaupassa,  josta löytyi tosi ihana hame. Sovitin hametta, joka mielestäni sopi minulle täydellisesti. Silloin siihen saapui myyjä, joka siirteli päälläni olevaa hametta "oikealle korkeudelle" sanoi: "Katsokaa nyt itse, eihän tämä hame sovi Teille lainkaan ja on aivan väärän kokoinenkin. Meillä on paljon muita malleja, joista löytyy Teidän kokoa".  Sain juuri ja juuri pidäteltyä kyyneleeni ja juoksin niin nopeasti kuin ehdin liikeestä ulos. Olin todella loukkaantunut ja päätin, etten enää ikinä mene kyseiseen liikeeseen. Päätökseni on pitänyt jo lähes neljäkymmentä vuotta!

murrosikäisenä hameostoksilla



Kysyin tankattuani huoltoasemalla myös sopivaa reittiä kohteeseeni. Kassarouva opastikin, kunnes takahuoneesta tuli mies ja ärjäisi raivoisasti: "Tämä ei ole matkatoimisto." Siellä en enää tankkaa.

Tankkaaja



Menib lääkäriin sovittuna aikana. Puolen tunnin odottelun jälkeen lääkäri tuli kännykkä korvalla, osoitti minua sormella ja menimme vastaanottohuoneeseen.

Koko ajan puhelin pirisi ja hän vastasi - ilman lupaani. Koko käynti meni kuunnellessa hänen puheluitaan. Missä asiakas? Vaitiolovelvollisuus? Olin niin hämmästynyt, etten antanut suoraa palautetta, mutta kauan vietin aikaa miettien, mikä käynti! Ei mitään hyötyä! Jatka samalla tavalla, oli lääkärin lääkkeet ja hyvästely.

Äimän käki



Kävin eräässä optikkoliikkeessä hakemassa uusia silmälasejani. Lasit eivät istuneet päähäni. Ne tuntui vinolta soviteltaessa. Muutaman kerran sankoja väännellessään myyjä sanoi, että hänen mielestään ne istuu hyvin päässäni. Tuli mieleeni kumpikohan niitä laseja käyttää minä vai myyjä.

Never



Pieni tyttäreni makasi vaunuissa, ja olimme linja-autossa matkalla kaupungilta kotiin. Kotipysäkkimme lähestyessä painoin lastenvaunupaikalla olevaa "vaununappia" jotta kuski tietäisi minun tarvitsevan apua vaunujen ulos nostamisessa.  Bussi pysähtyi, ja muut matkustajan valuivat ulos yksitellen. Kuski ei liikahtanutkaan paikaltaan. Varovasti hymyillen huikkasin kuskin suuntaan, että tarvitsisin vähän apua näiden vaunujen kanssa. Kuski katsoi ilmeisen pahantuulisesti taustapeiliin ja karjaisi kovaan ääneen: "no eikö siellä kukaan muu voi, ihanko MINUN pitää täältä asti lähteä tulemaan?!?" Yleensä sanavalmiina ihmisenä jäin aivan sanattomaksi, kuten tuntui jääneen koko matkustamo. Jokainen vain tuijotti vuoronperään kuskia ja minua.

Onneksi vieressä istui kohtelias nuorimies joka lopulta auttoi vaunut kanssani ulos, vaikkei ollut itse pysäkillä vielä jäämässäkään pois, ja vaikka muiden asiakkaiden palveleminen ei hänen tehtävänsä ollutkaan.

asiakkaita oli, vaan ei palvelua..



Vuosia sitten kirjamyyjä oli tavoitellut minua puhelimitse ollessani ulkomaan matkalla. Kotiin palattuani myyjä soitti uudelleen ja tarjosi kirjasarjaa "vain 50€ aloitusmaksulla". Kun kieltäydyin kohteliaasti moisesta, ettei minulla ole mahdollisuutta hankkia kallista kirjasarjaa, hän tokaisi kopeasti: "Olipahan rahaa käydä ulkomailla, muttei ostaa tätä!" Puhelu päättyi siihen.

Äkkilähtömatkailija



Minut jätettiin kesällä Helsingin kaupunkiliikenteessä olevan bussin oven väliin puristuksiin niin, että ovi aukesi vasta kun huusin kovaa ja kauhistuneena. Päästyäni pinteestä kadulle kuljettaja avasi etuoven ja kysyi kävikö pahasti ja kertoi, että ovi on reistaillut kaiken päivää. Totuudesta en tiedä, mutta seuraavana aamuna soitin varikolle ja tein reklamaation fyysisestä sekä henkisestä kivusta ja hameeni likaantumisesta . Ihmettelin kuljettajan selityksen perusteella miksi liikenteessä on bussi, jonka ovet reistailevat. Asiasta vastaava ajomestari vastasi minulle, että täytyisi ymmärtää, että samoin kuin jääkaapin ovi kotona kuluu, kun sitä paljon auotaan, myös bussin ovi kuluu.  En saanut minkäänlaista pahoittelua häneltä enkä myöhemmin bussiyhtiöltäkään, kun pesulakustannukset saadakseni lähetin kuitin ja selostuksen tapahtuneesta.

Näin kaupungin firmassa



Kaksi viikkoa sitten asunnossamme todettiin kosteusvaurio ja asuminen ei enää ole tässä terveellistä. Olemme pienen poikani kanssa oireilleet jo pidemmän aikaa ja syyn löytyminen kevensi kyllä sydäntä. Itse olen jo todella väsynyt ja terveyteni rapakunnossa. 

Otin sitten yhteyttä isännöitsijään ja kysyin apua toisen asunnon saamiseksi mahdollisimman pian. Tottakai! Hän kertoi ystävällisesti numeron yhtiön asunnonvalitsijalle. Soitin tähän numeroon ja sieltä kerrottiin että paikkakunnallamme ie valitettavasti ole yhtiön vuokra-asuntoja vapaana. Neuvottiin soittamaan suoraan niihin kuntiin joissa asuntoja on.  Eli nyt minulla on sitten kasa numeroita ja edessä koko elämän uusiksi laitto, koska pienellä paikkakunnallamme ei ole muitakaan asuntoja tarjolla. Kiitos vaan ei mistään, vaikka se kauniisti esitettiinkin. Eli siis haussa terve asunto äidille, pojalle ja kissalle mistä vaan!

aika epätoivoinen positiivari



Olimme suunnittelemassa uuteen kotiin keittiötä, joten kävimme useassa keittiökaupassa pyytämässä tarjouksen. Yhdessä kaupassa nainen esitteli innoissaan omia ideoitaan, kun sanoi, että haluan kulmalieden keittiööni, kun en ole aikaisemmin sellaista omistanut. Nainen totesi siihen, että kulmahella on vanhanaikainen ratkaisu. No silloin tiesin, että ainakaan häneltä en keittiötä osta.

Toisessa keittiökaupassa palveli mies, joka oli alkuun ystävällinen. Sitten kun menimme katsomaan hänen tekemät suunnitelmat, olisi meidän pitänyt päättää samantein kaupanteko. Kun sanoimme,  että haluamme vielä yön yli miettiä asiaa, hän totesi, että hänellä on muitakin asiakkaita palveltavana eikä vaan me. Sitten hän lisäsi vielä, että meidän keittiökauppa on sellainen "diippadaappa" kauppa, kun talofirma on tehnyt sopimuksen ko.keittiöfirman kanssa. Silloin oli taas sellainen fiilis, että voi hyvänen aika. Missä on palveluhenki Oulun kaupoissa?  Mutta onneksi olemme saaneet keittiön kulmalidellä ja myös palvelua, mutta ei edellämainituilta henkilöiltä.

Topi osaa hommat



Kävin kutsusta rutiinitukimuksessa, mammografiassa. Kuten me valtaosa naisista tiedämme, tutkimus ei ole kivuton eikä niin ollen miellyttävä, eikä se myöskään voi olla hyväksi rintarauhasille. Tällä kerralla kuvaus oli kohdallani todella kivulias. Kuvauksen jälkeen vedet silmistä valuen ihmettelin röntgenhoitajalle etteikö tässä keksintöjen maailmassa kukaan keksi kivuttomenpaa tapaa tälle tutkimukselle, johon röntgenhoitaja ilmekään värähtämättä vastasi "Niin, mutta tämähän on vapaaehtoista." Mielestäni tämä on pöyristyttävää asiakaspalvelua.

Ällistynyt



Menin rautakauppaan Mäntsälässä. Asiakaspalvelutiskin takana ollut myyjä tuijotti tietokoneen ruutua. Kysyin olisiko heillä myytävänä rakennuslämmitintä. Nostamatta katsettaan minuun myyjä alkoi naputtaa tietokonettaan ja samalla kaivoi nenäänsä. Menin hieman vaikeaksi mutten puuttunut nenänkaivuuseen jota jatkui tovin. Kun tieto lämmittimestä vihdoin löytyi loppui nenänkaivuukin. Poistuin liikkeestä vähin äänin.

Ville



Keväällä olin ostamassa moottoripyöräsaappaita ja huoltotarvikkeita pyörääni. Menin tietysti oman kylän liikkeeseen ensiksi katsomaan. Tiskin takana istui myyjä, jolta kysymään, Olisiko teillä tukevaa saapasmallia endurokäyttöön?  Hän katsahti minuun ja viittasi hallin perällä olevaan tarvikeosastoon: "Tuolla niitä on". Marssin tutkimaan tarjontaa. Jalkineet olivat minulle outoa merkkiä ja aikani katseltuani menin takaisin tiskille ja pyysin että voisiko hän tulla kertomaan tuotteista. Tähän myyjä tokaisi: Kyllä sitä pitää olla vähän oma-aloitteisuutta kun ostamaan on tullut.  Kyllä niitä kenkiä voi ihan itsekin katsella. Tähän en osannut sanoa kuin että:  -Ai, tämmöistäkö palvelua täällä saa? Siihen myyjä pilkallisesti: "Ei pidä vetää hernettä heti nenään".
Tilanne jäätyi siihen paikkaan,  jäivät 300:- saappaat ostamatta. Eikä siihen liikkeeseen ole enää muutenkaan mitään asiaa.

Jusa



Pidin koulutustilaisuutta eräässä hotellissa, oli iltapäiväkahvin aika ja aikaa kahvin juomiseen se pieni hetki, jonka olimme ajatelleet käyttää, jotta voimme jatkaa tärkeillä asioillamme. Menimme kahville, mikä yllätys olikaan kun aloimme syömään ihanan tuoksuisia juuri paistettuja pullia.  Ne olivat puoliksi raakoja, keskellä oli pelkkää taikinaa. Kun huomautin tarjoilijalle, hän totesi "Ai jaa". Siis ei muuta. No, nyrhimme pullien kypsiä reunoja ja menimme jatkamaan koulutuspäiväämme.

"Kulinaristiko"



Erään kerran ostin kotiin mahtavan tuotteen. Kun pääsin kotiin mieheni esitteli aivan saman esineen hänen ostamana.  Palautin ostamani tuotteen, mutta tei työtä että sain sen palautettua, kun asiakaspalvelu ...... mutta onnistuihan se lopulta.

ELLU



Lapseni oli aloittamassa päivähoidossa ja menin paikalliseen lastenvaateliikkeeseen etsimään villahaalaria. Niitä ei ollut ja kaupan päälle sain kuulla myyjän säälivän lapsia jotka joutuvat hoitoon niin pieninä. Siinä kaupassa en ole sen jälkeen käynyt, vaikka kauppiaskin on vaihtunut.

SS



Olin tullut Turkin matkalta. Minulla oli kaksi antibiottikuuria, sillä olin sairastanut pahaa ripulia. Hampaani oirehti, eikä heti löydetty syytä siihen. Kun menin kolmannen kerran hammaslääkäriin valittamaan, etten ollut nukkunut öisin sain ajan varmaan lääkärin työajan päätteeksi. Kun olin hammaslääkärin tuolilla niin lääkäri kiskoi suutani vihaisesti. Hän oli epäkohtelias ja puhui minulle vihaisesti. Kun hän viimein porasi hammastani, niin sieltä tuli mätää ja paine alkoi helpottamaan. Kyyneleet tulivat silmiini ja kun lähdin pois olin aivan masentunut kohtelustani. Seuraavan kerran sain parempaa kohtelua. Sanoinkin lähtiessä, että olin ollut viimekerralla tosi pahalla mielellä, kun minua kohdeltiin niin huonosti. Hammaslääkäri vaikutti hieman nololta, mutta ei pyytänyt anteeksi.

Hammaspeikko



Olimme Joensuussa autokaupassa. Tarkoitus oli ostaa käytetty hyväkuntoinen auto käteisellä. Eli olimme sillä kertaa todellisissa ostoaikeissa. Kiersimme, koeistuimme, vertailimme uusia ja käytettyjä autoja, myyjää vain ei kuulunut. Lopulta eräs mies tuli luoksemme ja alkoi esitellä innokkaasti erästä autoa. Hän oli erittäin asiantunteva ja miellyttävä. Lopulta paljastui, että hänkin oli asiakas jolla vain satui olemaan itsellään sen merkkinen auto ;) Vaihdoimme liikettä, menimme Autotalo Hartikaiseen jossa kaksi myyjää huomioi meidät heti ulko-ovelta, toinen ilmoitti kohteliaasti, että on hetken aikaa varattuna, mutta tulee sitten meitä auttamaan. Teimme käteiskaupat käytetystä autosta tunnin päästä, saimme sijaisauton päiväksi käyttöömme ja pullakahvit naapurikahvilassa. Jätimme samalla tilauksen automallista jota haimme. Myyjä lupasi ilmoittaa meille ensimmäisenä kun kyseinen vaihtoauto heille tulee. Loistavaa palvelua. Suosittelen.

Markku, Joensuu



Olin varannut viikkoja aikaisemmin ajan kosmetologille. Asetuin mukavaan asentoon peiton alle ja ajattelin nauttia hemmottelusta. Kosmetologi aloitteli, odotin pehmeää miellyttävää ääntä joka kertoisi mitä tehdään, mutta hän alkoikin valittaa kuinka raskas päivä ja työntäytein koko viikko oli ollut ja minunkin jälkeeni oli vielä asiakas tulossa! Tulipa asiakkaana syyllinen olo kun minäkin vielä lisäsin hänen taakkaansa :(

lomalle



Kuulin äidiltäni omassa kotikylän kaupassa käynnistään 1950-luvulla. Äiti oli ollut ostastelemassa mekkokangasta tyttärilleen. Kauppiasrouva oli tokaissut: "Ostaishan se emäntä kangasta, jos sillä olis millä ostaa." Kaupanteko oli jäänyt sillä kertaa sikseen. Äiti oli pahoittanut mielensä ja muisti sen varmasti läpi elämänsä. Vaatehankinnat kun tehtiin tosi pitkän harkinnan jälkeen. Sodan jälkeen köyhyyttä oli laajalti. Meillä pari lehmänkantturaa ja isän kausiluonteiset työt pitivät suuren sakin köydyydessä.

Anzelie



Ei tämä varmaan pahimmasta päästä ole mutta silloin se tuntui aika kiusalliselta... Olin ison marketin kassalla ja myymässä oli nuori mies. Paikalle tuli tauolle kassaneiti, nuori myöskin joka alkoi innostuneesti kertomaan mehevää juorua jostain toisesta ja aloittikin jo kertomaan, mutta sanoi sitten pojalle, että mä kerron kohta loppuun ja molemmat loivat merkitsevät katseen minuun tyyliin että "nyt sitten voisi jatkaa siitä matkaa".... syvän hiljaisuuden ja odotuksen tunnelmissa noukin ostoksiani kassiin kun myyjät odottivat kärsimättömän näköisinä koska häippäsen. Ei kovin kiva fiilis jäänyt kauppareissusta :(.

Tytti



Optikkoliikkeessä kokeilin erilaisia laseja. Ihmettelin eräitä että ovat muuten kivat, mutta aivan vinot. Myyjä totesi ettei pokissa ole mitään vikaa, minulla on vaan toinen korva alempana kuin toinen. Laitoin lasit pöydälle, jolloin toinen sanka oli ilmassa toisen levätessä pöydällä. Kovimpa ovat pöydälläkin kallellaan noi lasit sanoin myyjälle ja Instrussa en ole asioinut tämän käynnin jälkeen, vaikka luulen että kyseinen myyjä on jo ollut pitkään eläkkeellä.

Korvat kohdallaan



Viime keväänä kävin taukokahvilla eräällä huoltoasemalla. Valitsin kahvin lisäksi marjapiirakan palasen. Piirakka oli valmiiksi leikelty sopivan kokoisiksi paloiksi. Jonotin ostosten kanssa kassalle ja kun tuli vuoroni maksaa, otti kassarouva piirakan palaseni tarkasteluun ja totesi kovaan ääneen, että tämä on liian iso ja siinä on varmasti kaksi palaa. Hän huusi keittiöstä lisää henkilöitä tutkimaan piirakkaa ja yhdessä he totesivat sen liian suureksi, joskin yhdeksi palaksi. Hän kiikutti piirakan keittiöön, leikkasi sen kahteen osaan ja toi puolikkaan minulle. Tuskan hiki otsalla seisoin kassalla odottamassa miten minun kävisi ja tunsin heidän puolestaan syvää häpeää jonon kasvaessa ja kaikkien kurkkiessa, että mitä siellä tapahtuu. Siinä seisoessani tiesin, että en enää ikinä menisi ko. paikkaan, enkä mihinkään muuhunkaan ketjun huoltoasemalle kahville tai tankaamaan.

Marja-Piirakka



Lähdin vaihteeksi bussilla Porvoon Peippolasta kaupungille asioille. Asioin ensin Elisa shopissa hakemassa tyttäreni kännykkää josta oli näppäin irronnut.
Naispuolinen "asiakaspalvelija" antoi korjaamattoman puhelimen pöydän yli ja laskun jonka summan suttasi ja sanoi: tämä ei sitten mennyt takuuseen ja kun kyselin miksei sitä kuitenkaan oltu korjattu vastaus kuuluu että se olisi ollut liian kallista ja MENE Sonera liikkeeseen.

Että näin, Sonera korjausliike sijaitsee teollisuusalueella n 2 km kaupungista ... joten.. Seuraavaksi käväisin pankkiautomaatilla ja otin 90 e rahaa noutaakseni lasten välipalaliput, Myyntipaikka oli muuttunut ja ovessa luki vain osoite.. jes.. missähän päin kaupunkia uusi noutopaikka mahtaa olla? Sinne löydettyäni lunastin kaksi a 20 e nippua ja kiirehdin bussiin.

Käytössäni oli 50 e ja annoin sen bussinkuljettajalle joka tokaise että eikö sinulla hitto ole pienempää. Meinasin sanoa että hitto pidä loput.

Bigi



Asiakaspalvelun toimimattomuus ei aina ole asiakaspalvelijoistakaan kiinni, mutta totisen totta se voi olla. Ainakin itse olen saanut tuntea sen nahoissani. Solmin edelliskesänä laajakaistasopimuksen, jossa luvattiin loppuvuoden kuukausimaksut puoleen hintaan. Liittymä toimi hyvin, mutta ensimmäinen lasku tipahti postiluukusta täysihintaisena. Soitin virheestä asiakaspalveluun, jossa asia luvattiin korjata. Minulle sanottiin, että saan uuden laskun ja vanhan voi repiä. Tein työtä käskettyä ja jäin odottelemaan pienempää laskua. Parin viikon kuluttua lasku tuli, mutta kuoressa ei ollut puolikasta laskua vaan karhukirje maksamatta jätetystä edellisestä laskusta. Jonottelin taas asiakaspalveluun, jossa ihmeteltiin tapahtunutta. He lupasivat poistaa laskun ja lähettää uuden laskun pian. Sain oikeasummaisen maksun ja maksoin sen pois. Parin viikon kuluttua postiluukusta tipahti seuraavien kuukausien maksu -Täysihintaisena taas. Ja taas roikuin asiakaspalvelun linjoilla. Ihmettelin hiukan, miksei laskua saada lähetettyä oikein. Asiakaspalvelija lupasi,että asia on nyt hoidossa, eikä lasku enää tule väärin. Sovimme asiakaspalvelijan kanssa niin, että maksan tämän laskun täysihintaisena, jolloin minulle ei seuraavassa kuussa lähetetä laskua ollenkaan. Maksoin koko laskun kuten oli sovittu ja jäin epäillen odottamaan. Ja eiköhän seuraava lasku tullut aivan kuten muutkin- ja edelleen täyshintaisena. Soitin taas asiakaspalveluun ja selitin koko asiani taas jo ties kuinkamonetta kertaa. Asiakaspalvelija oli valmis puolittamaan laskun, mutta näki kuitenkin laskutustiedoista, että olin maksun jo kokonaan edellisessä kuussa maksanut. Tässä vaiheessa sanoin ensimmäisen kerran hieman tiukempaan sävyyn, että kärsivällisyys alkaa olla aavistuksen koetuksella. Asiakaspalvelija lupasi selvittää asiaa ja lupasi korjata virheen niin ettei sitä enää tapahtuisi.

Sovimme, että jätän tietysti ylimääräisen maksun maksamatta. Eiköhän sitten kahden viikon kuluttua postiluukusta tipahtanut karhukirje maksamattomasta laskusta. Ja taas soitettiin.. Selitin taas koko tilanteen ja kerroin aivan ystävällisesti etten ollut saanut monen kuukauden aikana vielä yhtään laskua oikein ja että olen joutunut soittamaan ja hoitamaan laskutusasioita aika monta kertaa.Asiaa luvattiin taas selvitellä, jotta laskut tulisivat oikein.No, seuraavassa kuussa sain taas täyden laskun. Soitin asiakaspalveluun ja selittelin taas miten asian laita on. Nyt ensimmäistä kertaa minulle sanottiin, että asia hoidetaan nyt kuntoon ja minuun otetaan yhteyttä. Hetken kuluttua minulle soitettiin ja asian kerrottiin olevan nyt korjattu. Koneella oli ollut jokin merkintä jollain väärällä rivillä. Minulle luvattiin jokin pieni hyvitys, mutta siitä ei ollut tarkempaa puhetta. Kahtena seuraavana kuukautena en saanut laskua ollenkaan. Ajattelin sen olevan minulle luvattu hyvitys. Olin sitten muutaman kuukauden ulkomailla ja kun palasin sieltä, ei laskuja ollut edelleenkään kuulunut. Soittelin sitten taas jo tutuksi tulleeseen asiakaspalvelunumeroon, jossa kovasti asiaa ihmeteltiin. Laskutustiedoissani oli kuulemma nolla ja laskuja ei tosiaankaan ollut minulle lähetetty. Asiakaspalvelija lupasi selvittää asiaa ja ilmoitella minulle mistä on oikein kyse. Mitään yhteyttä minuun ei kuitenkaan otettu, vaan postiluukusta tipahti kolmensadanviidenkymmenen euron lasku laskuttamattomilta kuukausilta. Soitin asiasta hämmästyneenä tuttuun numeroon. Asiakaspalvelusta todettiin tylysti ,että heillä on oikeus periä maksut, mutta he voivat pilkkoa laskun neljään osaan. Opiskelijana kiitin tästä armeliaisuudesta ja jäin odottelemaan. Seuraavalla viikolla sain - en pilkottua laskua, vaan uuden 380 euron laskun. Soitin taas asiakaspalveluun. Molemmat uudet laskut poistettiin ja nyt osottelen jännityksellä viiteen osaan pilkottua 350 euron laskua. Anteeksipyytöä tai edes sitä jotain minulle luvattua hyvitystä on ilmeisesti turha odottaa. Sopimusta en saa purkaa, sillä se on tehty puolentoista vuoden ajaksi.

Minde



Malliesimerkin huonosta palvelusta koin keväällä aikoessani ostaa autooni uudet kesärenkaat. Rengasliikkeen nuori työntekijä, (mies) kääri sätkää rengaspinon päällä, kysyen ilman tervehdykseeni vastaamista; "mitäs sulle?". Sanoin tarvitsevani uudet kesäkumit autooni. Nuori mies tähän; "mikä koko?". Kun itse en ole mikään autofriikki, en tiennyt rengaskokoa ja sen myös kerroin. Tähän sain lakoonisen kommentin; "käy katsomassa", ja sätkän vääntö jatkui. Menin katsomaan, istuin autooni ajoin kilometrin toiseen liikkeeseen, jossa nuori hyvin siisti "poika" oli väkkäränä ulkona auton luona katsomassa mikä rengaskokoni on ja esitteli vaihtoehdot, alkaen keskihintaisista ja sen jälkeen mainitsi, että nämä on halpoja jos sellaisia haluan tai sitten on nämä kalleimmat ja testeissä hyvin menestyneet. Ostin renkaat, ne keskihintaiset ja myyjä kävi asennuspuolella kysymässä koska on vapaata aikaa. Palasi minuutin kuluttua ja kysyi onko minulla kiire, jos ei niin, voisin mennä vaikka kahville, hän antaa kahvilipukkeen. Aika renkaiden vaihtoon olisi puolen tunnin kuluttua.

Kysymys kuuluu, kumpi yritys meni konkurssiin parin kuukauden kuluutua rengashankintojeni jälkeen.

Maksava asiakas



Olen menossa tämän viikon lopulla tanssikurssille koko viikonlopuksi. Varasin hotellihuoneen jo useita viikkoja sitten, että varmasti on katto pään päällä. Kurssi sijaitsee pienellä paikkakunnalla, jossa on vain tämä yksi hotelli. Otin huoneen yhdelle hengelle ja aloin kyselemään kämppäkaveria tanssitunneilta, että hinta tulisi sitä myöten hieman alaspäin. Kaiken onneksi sain kaverin huoneeseen, että tuli soitettua uudestaan hotellille. Hotellilla ei löytynyt minun nimellä varausta ollenkaan. Sain vastaanoton miespuoliselta asiakaspalvelijalta niin ylimielistä palvelua, että meinasin perua koko tanssikurssin tämän henkilön asenteen takia. Kertaakaan en kuullut pahoittelua tapahtuneesta, vaa pikemminkin tunsin itseni syylliseksi koko tilanteeseen. Tuli niin paha mieli, etten vieläkään haluaisi mennä sinne yöksi. Edelleenkin olen onnellinen, että sain kaverin. Muuten olisin perjantaina ilmoittautunut hotellille ja joutunut nukkumaan autossa.

Yötön yö



Kauhutarina muutaman päivän takaa: meille annettiin väärä tuhkauurna Krematoriossa.

Tytär



Olin muuttanut Saksasta Suomeen. Saksassa olin tuon ajan tavan mukaan ostanut tuontiauton MB merkiltään. Palattuani Suomeen sain merkkikorjaamolta kutsun tulla asiakkaaksi. Uuden asiakkuuden vauhdittamiseksi oli myös tarjous jossa 1100 markalla vaihdettiin öljyt ja tehtiin kuntotarkastus.

Vein auton merkkihuoltoon. Kun sovitun ajan sisällä menin hakemaan autoani huollosta oli ensimmäinen yllätys että sain listan auton "pikkuvioista" kuten renkaiden aurauskulman säätäminen ja muita vastaavaa luokkaa olevia asioita joiden hoitaminen olisi varmasti onnistunut siinä samassa kun ne huomattiin. Soitto minulle ja asia olisi saatu hoidettua samalla mutta se ei kuulunut palvelukäytöntöön. No öljyt oli kuitenkin vaihdettu ja muita asioita varten tulisi varata uusi aika.

Eikun maksamaan. Huoltomies antoi minulle auton avaimet. Kävin maksamaan ostostani pankkikortilla. Seuraava päivä oli tilipäivä joten tuo summa olisi veloituksen tapahtuessa löytynyt. Kun suoritus meni yli 1000 markan tehtiin kuintenkin katetarkistus jonka tulos oli kannaltani huono - rahathan olivat tilillä vasta seuraavana päivänä. Tämän tuloksen saatuaan asiaani hoitanut henkilö huusi hallin perällä olleelle toiselle huoltomiehelle: " hei, mitä mä teen kun tällä tilillä ei ole rahaa", johon hallin perältä kuului vastaus "no sä olet avaimet antanut jo että se on nyt sun ongelma". Ei varmasti tarvitse erikseen mainita että takanani oli kiitettävän pitkä jono muita asiakkaita kuulemassa tätä asiaa. Olin muuttunut asiakkaasta ongelmaksi; epärehelliseksi asiakkaaksi jolla oli nyt auton avaimet mutta ei ollut kykenevä maksamaan ostostaan.

Annoin luottokortin maksuvälineeksi ja tarkistus tehtiin tietenkin tällekin kortille. Olin huoltomiehelle huomauttanut asiallisemmasta käytöksestä jonka seurauksena hän meni tekemään tarkistuksen takahuoneeseen. Tällä kertaa maksaminen onnistui. Jos ei olisi onnistunut niin luulen että hän olisi jälleen huutanut hallin perälle.

Tämän palvelukokemuksen jälkeen etsin autolleni huollon joka ei ollut merkkihuolto mutta toimi asiakasystävällisesti ja asiantuntevasti.

Viljo



Eräänä päivänä kriittisellä hetkellä, juuri ennen suurta esiintymistä minulta yhtäkkiä hajosi piilolasi silmään, en saanut palasia sieltä omin voimin pois eivätkä kanssaihmiset uskaltaneet alkaa sorkkiä silmääni joten lähdimme optikolle apua hakemaan. Ensimmäinen optikko sanoi että ei ole aikaa, samoin sanoi toinen, kolmas närkästyneenä valisti että olisi pitänyt varata aika optikolle hyvissä ajoin ja vielä asiattomasti mielestäni moitti minua pitkistä kynsistäni kuinka ne ovat huonot piilolasien kanssa, vaikka olen ikäni hyvin niiden kassa selvinnyt. Silmä punaisena ja valuvana ihmettelin kuinka olisin voinut aavistaa tämän tapahtuman ajan varatakseni..? Lannistuneina kokeilimme vielä toista paikkaa ja siellä ystävällinen optikko sitten kurkkasi silmääni ja vanupuikolla sai kalastettua piilarin palaset sieltä pois kaihertamasta. Pieni homma joka ei vaatinut tutkimushuonetta eikä ihmevälineitä. Ehdin esitykseen ja se meni hienosti vaikka luottamuskeni optikoihin kokikin kolauksen.

Mihanna



1. Oli käymässä Lahdessa ja käsihallintalaitteeni vaijeri katkesi (olen invalidi). Sain keinoteltua autoni korjaamolle: Meni melkein tunti eikä tapahtunut mitään, vaikka selitin asiani moneen kertaan ja pyysin hakemaan moottoripyöräliikkeestä faijerin, joka oli lähellä ja laittamaan sen paikalleen. Ei tapahtunut mitään, aloin jo hermostumaan ja kysyin, että mistä tässä on nyt kysymys? Sain vastausta, ettei meillä ole vaijeria, eikä me osata sitä laittaa. Olisin osannut neuvoa, kun vain olisi sen vaijerin saannut. Eikö sitä olisi voinut aikaisemmin sanoa? Kysymys oli vain ettei ollut palveluhalua. Sitten keinottelin sinne moottoripyöräliikeeseen ja vaijeri tuli eikä ollut ongelmia sen laittamisessa. Oli siinä tilanteessa vaarallista ajaa vieraassa kaupungissa keinottelemalla.

2. Toinen tapaus: ostin uuden auton ja menin ensi kertaa uuteen korjaamoon.
Mies katsoi hämmentyneenä, kun lyhytkasvuisena kainolosauvojen varassa liikkuen nousin autostani ja selitin asiani useampaan kertaan, mutta ei tapahtunut mitään ja tajusin, että mies oli niin hämmentynyt ettei osannut tehdä mitään. Kun omistan huumoritajun, niin huomasin, että jostain oli pudonnut ruuvi otin sen ja totesin; "kas kummaa kuskilta on tainut pudota ruuvi päästä". Sen jälkeen hommat alkoi toimia.

Näitä hölmöjä tilanteita meikäläiselle sattuu aika paljon vammani vuoksi, kun liikun paljon. Tarvitaan aika paljon huumorintajua ja positiivista mielenlaatua.

Kaisa-Elisa



Hääpukua ostaessa myyjä sanoi osta nyt huntu, sit ens kerralla ilman , eroatte te kuitenkin - kaikki eroaa. Ollaan edelleen aviossa 27v.

eija



Kuulin juuri eilen tämän tarinan. Kaksi vanhempaa naista olivat poistumassa kaupunkialueen bussista Joensuussa. Toinen ehti ulos, mutta huonommin liikkuvan edestä bussin ovi sulkeutui. Nainen painoi uudestaan pysäytysnappia, mutta bussin ovi ei auennut vaan bussi siirtyi seuraavalle pysäkille ja päästi naisen vasta siinä pois kyydistä. Todella törkeää käytöstä bussikuskilta. Vai liekö bussin aikataulut niin tiukkoja, ettei kerran suljettuja ovia ehdi uudestaan aukaisemaan.

Tarja



Todella harvoin on sattunut mitenkään erityisen huonoa palvelua kohdalle. Viimeksi tuli mieleen, että asiakaspalvelussa olisi kenties parantamisen varaa, kun sain puhelun vakuutusmyyjältä. Hän oli ilmeisesti päättänyt, että saa myytyä syöpävakuutuksen minulle ja kun en ollut kiinnostunut asiasta ja ilmoitin, että tällä kertaa vakuutusasiani ovat kunnossa (lähipiirissä kun sattuu olemaan vakuutusmyyjä), hän ensitöikseen tivasi voimassaolevat vakuutukset ja niiden kattavuudet (joita en kyllä mielestäni ollut edes velvollinen ventovieraalle ihmiselle selvittämään) ja kyseli ikääni ja kun ei ilmeisesti saanut tarvitsemiaan vastauksia, hän alkoi uhkailemaan minua ja teki hyvin selväksi sen, että nuoresta iästäni huolimatta voin sairastua syöpään ja voin tarvita vakuutusta jne. Sehän on fakta, että sairastua voi iästä huolimatta kuka tahansa. Mutta mielestäni myös se on fakta, että kaikilla on oikeus ottaa vakuutuksensa juuri sieltä yhtiöstä, jonka parhaaksi näkee tai päättää myös siitä, haluaako vakuutuksia ottaa ylipäätään. Myyjän tympeä ja tyly käytös sai "niskakarvat nousemaan pystyyn" ja mitenkään hyvä mieli puhelun jälkeen ei kyllä valitettavasti jäänyt. Työtäänhän myyjä tietysti teki, mutta jotenkin tuntuu, että rajansa sillä tyrkyttämiselläkin ja pieni ystävällisyyskään ei olisi pahitteeksi siitäkin huolimatta, että emme vakuutuskauppoihin tällä kertaa päässeetkään.

Vakuutusmyyjä



Kaupan hyllyyn oli heitelty samaan lokeroon keräkaalia ja varhaiskaalia. Niinpä sitten epähuomiossa olinkin valinnut varhaiskaalia, josta myyjä kassalla huomautti erittäin kuuluvasti, että tässä on väärä hintalappu. Asia toki tuli oikaistuksi, mutta vielä ulkona, kaupasta poistuessani, joku asiakas töllötti kuin olisin ollut joku isompikin rikollinen.

Jukka Varjonen



Olimme mieheni kanssa nuori seurusteleva pari 70-luvun alussa. Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa. Menimme valintamyymälään ostamaan kondomeja ja kassalle päästyämme myyjä ei löytänyt pakkauksesta hintaa. Hän nosti kondomipakan ylös ja huusi toiselle puolelle myymälää, että PALJONKO NÄMÄ MAKSAA.  Arrvata saattaa, että koko kassajono katsoi ja kuunteli ja meitä juuri vähäsen nolotti.

Nuorena koettua



Halusin saada verkkopankkitunnukset tililleni, jota en sillä hetkellä käyttänyt aktiivisesti. Puhelimessa konttoristi lupasi että totta toki sellaiset saan. Pyysi menemään pankkiin sopimuksen tekemään. Varasin ruokatuntini aikaa pankkivierailulle. Vuoroni koitti ja esitin asian. -Et voi niitä saada! Täytyy olla säännöllinen tulo tilille! Tuli tiukka kommentti. Lupasin laittaa joka kuukausi talletuksen tililleni. Sekään ei käynyt, minun tulisi ottaa pankista asunto- tai muu laina, jotta he uskoisivat että aijon käyttää tiliäni jatkossa! Selitin että juuri siksi haluaisin ne tunnukset, että tiliä olisi mielekkäämpi käyttää tietokoneella. Virkailija oli erittäin suivaantunut. Kerroin että puhelimessa minulle ne oli jo luvattu. -Ei käy, ainoastaan jos palkka tulee tilille tai työttömyyskorvaus, eläkettä et tietenkään vielä voi saada, virkailija lateli. Lähdin nolattuna pois pankista. Kyseinen tili on ollut käytössäni yli 20 vuotta, mutta päätin lopettaa sen. Loppu päivä meni äimän käkenä ja itkua pidätellessä.

Entinen osuuspankin asiakas



Lapsuuden traumaattinen kauppareissu

Olin alle 10-vuotias, ja kauppaostoksilla äidin lähettämänä kotikyläni ruokakaupassa. Kassalle tultuani laitoin kaikki kauppalistan mukaisesti keräämäni tavarat hienon ja tärkeän oloisen kassaneidin eteen valmiina maksamaan ostokset. Hämäännyin totaalisesti, kun kassalla kysyttiin: "tuleeko muuta",  lapset kun eivät yleensä muuta pyytäneet, kuten tupakkaa tms. jotka ostettiin vasta kassalla. En yllättäin osannut vastata mitään, ja oletin että kassaneiti olisi ymmärtänyt etten tarvitsekkaan muuta, tai jos olisin tarvinnut, olisin tietenkin jo pyytänyt. Perässäni oli pitkä jono tuttuja kyläläisiä kuulemassa ja näkemässä tilanteen.

Kassaneiti tivasi uudestaan ja uudestaan: "tuleeko muuta" ja kun vastausta ei tullut, vilkaisi sitten nauraa hymähtäen halveksuva ilme kasvoillaan ensin minua ja sitten anteeksipyytäväisesti perässäni jonottavia asiakkaita. Tunsin kuinka häpeän ja nolouden puna levisi poskilleni.Vihdoin sain maksaa, jonka jälkeen keräsin tavarat vauhdilla kassiin ajatuksissani vain halu päästä kaupasta pois niin nopeasti kuin mahdollista. Jonkinlaista vihaakin tunsin. Olisin halunnut melkein huutaa, että ymmärsin kyllä kysymyksen, etten todellakaan tarvitse muuta, eikä tarvitse toistaa kysymystä enempää, mutta menin täysin lukkoon enkä saanut sanaakaan suustani. Siitä lähtien aloin pelätä, jännittää ja vältellä kaupassa asiointia.  En halunnut enää tulla nolatuksi.

Mielestäni kassavirkailijan käytös oli tökeröä ja tärkeilevää. Kysymyksen mahdollisista lisäostoksista olisi voinut asettaa toisinkin koska asiakkaana oli lapsi. Kyseessä oli lisäksi tavallinen, vaatimaton maalaiskylän ruokakauppa.

Tapahtumasta on kulunut jo kymmeniä vuosia, mutta tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen. Niin traumaattinen kokemus se minulle oli. Muistan varmaan ikäni kyseisen kassaneidin kasvot, eleet, sanat, vahingoniloisen, tärkeilevän ilmeen ja ne tutut kyläläiset, jotka episodia seurasivat. Tuntui, että kaikki tuijottivat ja pitivät vähintäänkin tyhmänä.

Kassaneiti jäi ikuisesti mieleeni epämiellyttävänä ihmisenä, enkä tänä päivänäkään kykene hänelle edes ajatuksissani anteeksi antamaan.  Kotona en kehdannut nöyryytyksestäni kertoa pelossa, ettei ymmärrettäisi. Meni todella pitkään, jopa useita vuosia ennen kuin seuraavan kerran lähdin äidille vapaaehtoisesti kauppa-asioita hoitamaan. Vieläkin, vuosikymmenten jälkeen iskee joskus kaupan kassalla muisto ikävästä kokemuksesta.

Elisa



UNOHTUMATON JAKUN OSTO

Olin lähdössä mieheni kanssa Puolaan työntekijöiden ja hallintoihmisten yhteiselle matkalle. Mieheni oli silloin tj paikallisessa pankissa. Halusin ostaa jakun, joka kävisi mustien housujen ja kapean hameen kanssa. Vaatekomerostani ei sellaista löytynyt. Lähdin lähimpään kaupunkiin päälläni vanha tuulipuku ja jaloissa kuluneet lenkkitossut, kuten suomalaiset naiset ikään. Olinko ehtinyt laittaa hiuksianikaan? En enää jaksa muistaa. Mutta jakun ostamisen muistan elävästi.

Etsin ja etsin, mutta ei tuntunut löytyvän sopivaa mistään. Muistin erään Boutique-liikkeen. Astelin sisään ja omistaja katsoi minua jo silloin päästä varpaisiin, mutta kysyi kuitenkin : "Mitä saisi olla?" Kerroin sitten tarpeeni ja omistajatar etsi pari jakkua "suoraan Pariisista", kuten hän asian ilmaisi. Jakut eivät olleet ihan minun makuni mukaisia, mutta kun kerran olivat hieman alennetulla hinnalla, päätin kokeilla. Toinen ei sopinut ollenkaan ja toinen oli päälläni kuin Pekka Puupään takki. "Ei tämä oikein ole minun makuuni ja on hieman pienikin", sanoin. Johon omistaja hyvin mairealla äänellä: "Rouva on kuin mansikka tuo jakku päällä!" Mansikka tai mustikka ajattelin, mutta minulle se ei sovi!

Kiertelin kaupassa vielä, jos jotakin löytyisi. Voi miten ihana villajakku! Kauniit, erikoiset napit ja kaikki. "Kuulkaa rouva, tuo jakku maksaa 1200 markka", kulki omistajatar ohitse hyvin ylimielisesti. Katsoin jakkua ja naista, sanoin määrätietoisesti: "Saanko sovittaa sitä?" Sain jakun, mutta huomaamatta ei jäänyt naisen penseä katse. Pyysin vielä mustan kapean hameenkin sovituskoppiin. Astuin ulos ja kävelin kolme numeroa liian suurilla korkokengillä noin 15 minuuttia liikkeessä ja mietin. Tämä on jakku, jota voin käyttää monessa tilanteessa.  Muodin muutokset eivät jätä tätä kaappiin, mutta toista samanlaista ei hevillä tule vastaan. Rahaakin sattui olemaan tilillä.

Menin kassalle: "Ostan tämän jakun." Siinä vaiheessa sain vielä epäuskoisen katseen, mutta kun kaivoin shekkivihon esille ja kirjoitin summan, muuttui tiskin toisella puolella ääni. Omistaja kulki ovelle asti perässäni kuin linkkuveitsi ja kiitteli hyvästä ostoksesta. Minä painelin onnellisena vanhoilla lenkkareilla uusi jakku kainalossani kadulle.

Jakku on ostettu vuonna 1991 ja on vieläkin käytössä. Päivääkään en ole katunut ostosta! Joskus mietin, onkohan omistajarouva käytöstään?

PirjoSisko



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot