Pe 20.1.Henna, Henni, Henriikka, Fabia...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Miten tulla toimeen narsistisen äidin/isän kanssa?

Vastauksia 115




Älä ainakaan yritä miellyttää häntä joka asiassa, sillä se on suo johon uppoat, narsisti löytää kyllä sinusta vikoja, vaikka olisit enkeli, ikinä kukaan ihminen ei ole hänen silmissään mitään. Imarteluhan auttaa aina, mutta se on rasittavaa, koska se ystävällinen vaihe kestää vain hetken ja sitten olet taas maailman surkein ja tyhmin tytär, josta hän tiesi, ettei sinusta mitään tule -tyyliin. Minä lähdin näyttämään hänelle, että en ole tyhmä ja kävin ylioppilaaksi, sitten jatkoin opiskelua ja sain tutkinnon ja heti työpaikan, yhä olen se tyhmä piika. Älä kuuntele häntä liikaa, elä omaa elämääsi. Ihmissuhteet tällainen ihminen karkottaa ympäriltäsi, älä koskaan laita äitiäsi etusijalle esim. miehesi/miesystäväsi kustannuksella, vaikka kuinka leikkisi marttyyriä ja "Jumalasta seuraavaa" kaikkitietävää. Muista: Elä elämääsi, älä juokse äitisi pillin mukaan, anna suuttua ja mököttää, ei se ikävä kyllä kauan kestä:)

Samassa veneessä ollaan



Suosittelen kirjaa "Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä" (Karyl McBride). Tämä kirja oli kirja-alessakin nyt syksyllä, saattaisi vieläkin saada Suomalaisesta kirjakaupasta, halvalla.

Riitta



Hei. Minulla ei suoranaisesti ole narsistista vanhempaa mutta anoppini on. Miehelläni meni lopullisesti sukset ristiin äitinsä kanssa kaksi vuotta sitten ja siihen katkesivat välit. En pidä yleensä ottaen välien katkaisua minään ratkaisuna, mutta elämämme on helpottunut paljon kun ei tarvitse jatkuvasti olla mielistelemässä jotakuta. Anoppini osalta välit ovat katkenneet myös moneen muuhun sukulaiseen. Meillä on sukulaisten kesken pieni tukiverkosto. Tiedän miltä tuntuu, kun koko ajan tuntuu, ettei mikään sanomasi tai tekemäsi ole oikein ja kaikki minkä teet tuntuu olevan jollain tapaa väärin.

Evi



On olemassa kirja nimeltä Karyl Bride: Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä?

Eeva



Meillä yritettiin puhua ja ottaa pesäeroa, käytiin oikeutta ja piilouduttiin miehen narskuäidiltä. Ainoa mahdollisuus joka toimi, oli katkaista ihan kaikki mahdollinen yhteys häneen, senkin jälkeen hän jatkoi peliään, mutta nyt ei puoleen vuoteen ole kuulunut enää mitään kun saimme lähiympäristöstä nk. lähteet pois. Rankkaa ja järkyttävää, mutta tässä rajuudessa ei ollut muuta vaihtoehtoa. Pääasia on että et anna periksi, et myötäile etkä anna mitään "ruokaa". Vastustaminenkin ruokkii tuota. Totaalinen ignooraaminen on ainoa vaihtoehto jos vastassa on puhdas narsku.... voimia, tuntuu varmasti loputtomalta suolta mutta pidä pää pystyssä, puolusta itseäsi ja perhettäsi ja muista että sinussa ei ole syytä. Narsku syyttää aina toisia siitä mitä itse on tai tekee..... manipuloi ja ei omaa tunteita. Parempaan minään vetoaminen tai aikuisuuteen vaan lisää vettä myllyyn.

Kovia kokenut



Minulla on kokemusta vain siitä, mitä on elää kun poika asuu narsistisen tyttöystävän kanssa. Niin kauan asiat menväti hyvin, kun kaikki jaksoimme keskittyä tähän tyttöön. Kun tätä ei enää voinut jatkaa, tytön vaatimuksesta poikamme ei pidä meihin mitään yhteyttä. Viimeksi kun näin poikani melkein vuosi sitten, oli poikani ihan hukassa. Hän selvästi olisi halunnut jutella, mutta pelkäsi sanoa mitään. Tuntuu niin pahalta ja avuttomalta. Haluaisin auttaa poikani pois tuon narsistin kynsistä, mutta minkäs teet kun toinen on "rakkauden" sokaisema.

Sinulla on toinen tilanne, kun kyse on äidistäsi. Etäisyyden ottaminen ei auta, koska narsisti kääntää sen sinua vastaan, syyllistää sinua. He eivät tajua omaa käytöstään mitenkään kummalliseksi. Heidän mielestään kun maailma pyörii heidän napansa ympärillä ja kaikki ihmiset ovat heitä varten, toteuttamassa heidän asioitaan. Joskus on vain oltava tiukkana oman hyvinvoinnin puolesta ja tehtävä kipeitäkin ratkaisuja ja irtiottoja.

Voimia sinulle!

Sinna



Ainoastaan kasvamalla itse. Itsetuntoa ja motivaatiota voi auttaa kasvamisessa hankkimalla vankan tukijoukon ystäviä esim. harrastuksesta tai työelämästä, jotta jaksaa olla menemättä itse mukaan vaatimuksiin ja vähättelyihin. Vain itse voi vaikuttaa siihen, loukkaako joku asia vai ei - mutta vähättely ja huomiotta jääminen oman äidin osalta on suuren kasvun paikka. Itse ratkaisin asian aikoinaan niin, että en pariin vuoteen pitänyt yhteyttä lainkaan.

Sirkku



Hei Seija!

Narsisti syö itsetunnon uhriltaan. Kun on pitkään ollut narsismin vaikutuspiirissä, se ohjailee epäsuorasti kaikkia elämän osa-alueita. Narsisti on itsekin uhri, eikä ymmärrä oman käytöksensä tuhovoimaa. Kun itselle/uhrille on selkeää, mikä on oikein mikä väärin, niin pitää vain luottaa itseensä, eikä häkeltyä voimakastahtoisen narsistin edessä. NUT eli Narsistien uhrien tuki ry on hyvä linkki.

Lissu



Kokemukseni mukaan, valitettavasti, ei mitenkään eli elämällä vain omaa elämää.

Helinä



Aidon narsistin kanssa on paras olla, kun pysyy mahdollisimman kaukana niin fyysisesti kuin henkisestikin. Narsismihan on persoonallisuushäiriö, joka ei parane. Narsistien uhreja on mielisairaaloissa Suomessakin paljon. Toivon, ettet Sinä ehdi sairastua. Suosittelen aiheesta kirjoitettuja kirjoja, joita itse luin viime keväänä ja kesänä, voidakseni ymmärtää tilannettani, jossa olen päivittäin työpaikallani. Voimia!

Butterfly



Hei Seija !

Sirpa Polo on kirjoittanut kirjan Narsisti esimiehenä - julkaistu v. 2011 ( tai mahdollisesti v. 2010 ). Etsi luettavaksesi kirjastosta tai kirjakaupasta.

vinkin antaja



Voi Seija, et todellakaan ole asiasi kanssa yksin! Viimeisen 1,5 vuoden aikana on sisarelleni ja minulle alkanut valkenemaan syy äitimme todella outoon käytökseen. Olemme todenneet, että hän on narsisti. Ikää meillä on molemmilla 50 vuoden molemmin puolin. Koko ikämme on perheessämme ollut "jotain outoa". Perheessämme on ollut alkoholismia (molemmilla vanhemmilla), väkivaltaa ym. Näistä asioista on meillä aina vaiettu. Edes nyt aikuisena ei näistä asioista ole saanut puhua, vaikka ne edelleen meidän mieltä painavat. Mutta narsistihan ei itsessään vikaa näe, joten varmaankin hänen mielestään meidän perheessä ei ole mitään vikaa koskaan ollut. Isämme on ehkä myös narsisti, tai muuten vain mielenvikainen. On ollut lapsena sotalapsena Ruotsissa ja varmaan siitä jäänyt erilaisia traumoja, joita ei koskaan ole pystynyt käsittelemään. Katkaisi omaan äitiinsä välit 40 vuodeksi mitättömän riidan jälkeen. Ja äiti tietysti siinä mukana.

Me sisareni kanssa hoidimme mummoa kaikki nämä vuodet ja vuosi sitten hoidimme mummon vaikean loppuajan ja hoidimme hautajaiset ym. Kuoleman jälkeen olivat vanhempamme kyllä sitten vaatimassa "lakiosuuttaan" mummon jäämistöstä. Olihan äitimme käynyt mummoa muutaman kerran sairaalassa katsomassa... Ja isä kerran. Onneksi mummo oli ollut viisas ja varmistanut, että hänen omakotitalonsa jäi vain meille. Nyt sitten isämme ei suostu menemään sisarelleni kylään, koska ovat ostaneet talon osaksi niillä rahoilla, jotka mummon talosta jäi.

Nyt olemme sitten tilanteessa, että tätimme (äidin sisko) on ollut avun tarpeessa viime keväästä asti. Olemme sisareni kanssa häntä hoitaneet. Äitiä ei ole siskollaan näkynyt, vaikka eläkeläisenä olisi hyvin ollut aikaa käydä kaupassa tms. Nyt, kun täti on sairaalassa vaikeasti sairaana, niin siellä kyllä laukataan joka päivä. Mutta jos vain kotona kävisi katsomassa, niin eihän sitä sitten kukaan tietäisi. Sairaalaan kun menee, niin siellä on paljon näkijöitä, että käyty on. Mutta ei tietenkään sairaalaankaan mennä oikeina vierailuaikoina, vaan silloin, kun itselle sopii! Omalle sisarelleenkin äitimme on aina ollut todella ilkeä ja arvosteleva. Mutta kateushan vie kalatkin vesistä ja kateellinen äitimme on aina ollut sisarelleen, joka on saanut hommattua omakotitalot ym. Kamalinta on, että äitimme, ja myös isämme, on kateellinen jopa omille lapsilleen. Aina olen luullut, että vanhempien kuuluisi olla kiitollisia ja ylpeitä siitä, jos omilla lapsilla menee hyvin. Kuten minä omista lapsistani. Mutta kun meillä menee hyvin tai hoidamme mummoa tai tätiä, niin äitimme kehuskelee, että hänhän meidät on kasvattanut. Mutta kyllähän se niin on, että heistäkin huolimatta meistä on tullut ihan kunnon kansalaisia!

Valitettavasti en tässä vaiheessa pysty antamaan sinulle vinkkiä, miten tulla toimeen narsistivanhemman kanssa. Meilläkin on asian käsittely vielä alkuvaiheessa. Mutta sen olemme todenneet, että mitä vähemmän olemme tekemisissä vanhempiemme kanssa, sen helpompaa oma oleminen on. Ja vanhempammehan eivät meihin pidä yhteyttä, jos emme heille itse soittele. Normaalistihan vanhempia kiinnostaa, mitä lapsille kuuluu, mutta ei meillä. Mutta minä en soittele, ei minulla ole heille mitään asiaa. Todella mielenkiintoista on kyllä nähdä, mitä muita vastauksia tähän perjantaiuteluun tulee. Tämä on vaikea asia ja koskettaa varmasti monia muitakin.

Jaana



Myötäilemällä. Minun äitini oli narsistinen ja rehellisesti sanoen aivan kamala, mikään muu ei merkinnyt hänelle kuin hän itse. Hän onnistui manipuloimaan kaikki. Tästä voisi vaikka kirjoittaa kuinka paljon. Hän nukkui kesällä pois. Mutta edelleen sanon, että myötäilemällä, muuten oli ainainen riita. Mutta raskasta se on. Voimia

Virpi



"Seiso vahvasti omilla jaloillasi", kuuntele itseäsi, älä anna toisen tunteiden sekoittaa omaa olotilaasi ja omia ajatuksiasi. Ei helppo tehtävä, mutta mahdollinen. Mikä tahansa keskusteluryhmä (vertaistuki) auttaa. Etsi sellainen.

-mevito



Et ole yksin, näitä tapauksia on Suomi pullollaan. Parhain neuvo on ottaa kunnolla etäisyyttä äitiisi ja keskittyä siihen, että teet omasta elämästäsi mukavan ja vietät aikaasi vain sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa tunnet olosi hyväksi.

Narsistin tytär ja miniä



Suosittelen kirjaa "Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä?" Itse luen sitä jo toistamiseen, että en syyllistäisi kaikesta itseäni vaan ymmärtäisin paremmin miksi minusta on tullut juuri sellainen kun olen.

Sandu



Juuri on ilmestynyt kirja, josta saat paljon apua aiheeseen: Paula Salomaa, Narsismin tiedostaminen, toipumisopas narsistille ja uhrille (Basam Books). Kirjasta löydät vinkkejä, joilla vahvistut kohtaamaan narsistisen persoonallisuuden hukkaamatta itseäsi.

Lee



Pidä hiljaisesti oma pääsi. Älä kysy lupia tai suostumuksia häneltä, vaan elä omaa elämääsi (oletan, että olet aikuinen). Jos hän heittäytyy hankalaksi, ota etäisyyttä. - Narsistisen ihmisen tarve on saada valtaa ja läheiset ihmiset alistettua. Älä anna sen tapahtua. Aiheesta on hyvää kirjallisuutta, etsiydy sen ääreen.

Pirjoliisa



Olisi kiva tietää ikääsi. Oletan, että olet jo aikuinen. Lapsi ei todennäköisesti ymmärrä tällaista käyttäytymistä, onneksi. Ole oma itseesi. Kunnioita omia arvojasi. Luota omaan arvostelukykyysi ja tee vain itsellesi oikeita valintoja elämässäsi. Jos voit, niin rukoile äitisi puolesta. Et voi häntä muuttaa, vain hän itse pystyy siihen.

Rakkaudeton lapsuus



Suosittelen luettavaksesi kirjaa; Karyl Mc Bride, Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä?

Saaru



Ensimmäinen asia on hankkia mahdollisimman paljon tietoa asiasta. Tieto lisää tuskaa mutta se myös vapauttaa. Itse olen lukenut Susan Forwardin kirjoja. Valitettavasti nuo kirjat ovat englanninkielisiä, sillä ne voisivat auttaa vielä useampia ihmisiä, jos ne olisivat suomennettu. Jos kieli ei ole este, suosittelen kirjoja Toxic Parents ja Emotional Blackmail. Nämä kirjat kertovat niistä menetelmistä, joita luonnehäiriöiset käyttävät kiusatessaan muita, joko perheenjäseniä tai työkavereita tai kenet he nyt sitten valitsevatkaan uhrikseen.

Eniten apua ja lohtua on tuonut kuitenkin Karyl McBriden kirja: Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Siinä on kerrottu ne askeleet, joita toipumiseen tarvitaan ja neuvottu, miten toimia suhteessa äitiin. Itseään täytyy suojella ja joskus joutuu suojelemaan myös omia lapsiaan, jos äidin käytös on tuhoavaa myös heitä kohtaan. Voimia ja luottamusta omiin tunteisiin ja näkemyksiin tarvitaan, sillä ulkopuolinen ei välttämättä tunnista häiriöistä ja siksi voi saada osakseen ymmärtämättömyyttä tai vähättelyä. Ihmeparantumisia ei ole, joten senkin vuoksi tarvitaan tietoa että pystyy mahdollisesti ennakoimaan, mitä seuraavaksi on tulossa äidin taholta. Häiriöiset toimivat tietyn kaavan mukaan, joten helpottaa, kun oppii ennakoimaan asioita.

Rohkeutta ja voimia sinulle! Toipuminen on mahdollista!

Narsistivanhempien toipuva lapsi



Isäni on narsistinen. Lähes 50-vuotiaaksi luulin voivani ansaita hänen hyväksyntänsä. Sitten - toipuessani burnoutista - terapiassa ymmärsin, että minun pitää alkaa elää omaa elämääni. Jota voin elää vain rajaamalla hänet siitä pois. Narsistin kanssa ei voi elää normaalissa vuorovaikutuksessa.

Ana



Hei! Eräs tapa: Varaa jokin erämaa-reissu. Vaikka Suomen Lappiin. Olen käynyt useammallakin retkellä ja siellä on tultava toimeen, ruOanlaitolla, vaatteiden kuivana pitämisellä ja ennen kaikkea sopeutumalla joukkoon. Unohtuu peiliin tuijottelu. Eräs Sofia.

Eräs Sofia



Vertaistukiryhmiä on olemassa. Vain se, joka on itse elänyt narsismin varjossa, ymmärtää, mitä se oikeasti tarkoittaa. Hakeudu sellaiseen. Hyviä kirjoja on aiheesta kirjoitettu. Tuorein niistä Minna Rissasen "Sieluani et saa". Raimo Mäkelän "Naamiona terve mieli" on aiheen suomenkielinen perusteos. Lue näitä. Aihe on laaja ja vaikea. Tietoa ja tukea on kuitenkin onneksi saatavilla. "Kunnioittavasti, mutta jämptisti käden mitan päässä" voisi olla yksi perusneuvo omien rajojen ja elämän suojaamiseksi. Terapiaa uhri usein tarvitsee. Älä jää yksin!

Jakke



Et suostu hänen pompotettavakseen - riitelemättä suorasanaisesti ilmoitat oman kantasi asioihin ja sen jälkeen vähäeleisesti "jätät hänet yksin" juonineen. Jos sinulla on perhe, puolusta sitä äitisi vainolta asettumalla aina perheesi puolelle. Et anna hänen varastaa aikaasi tekosyiden nojalla. Välitä itsestäsi, käy tarvittaessa terapiassa. Pura puhumalla tähän asti kokemasi ja jatka tästä eteenpäin oman itsesi herrana. Jos mahdollista, pidä hiljaista etäisyyttä ilman syyllisyyttä. Jos siitä syytetään, kyseenalaista syytökset ja palauta ne bumerangina. Meitä on monta - mutta me emme alistu.

kanssasisar



Kannattaa hyväksyä se tosiasia, että hän ei muutu, eikä suhteestanne koskaan tule ihanteellista äiti-tytär-suhdetta. Itse yritän minimitunnekapasiteetilla selvitä. Riiteleminen ei auta, syy on kuitenkin aina muissa. Hyvät ja avoimet ystävyyssuhteet olisivat suureksi avuksi positiivisen naiskuvan ja itsetunnon kehittämisessä. Voit myös miettiä, millaisen äidin pikku-Seija olisi tarvinnut ja millainen hänestä silloin olisi tullut. Voit ruveta kehittämään itseäsi siihen suuntaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla sellaiseksi, jollaiseksi olisit voinut hyvissä olosuhteissa voinut tulla jo nuorena.
Hyvällä itsetunnolla varustettuna kestää paremmin äidin taholta tulevan kohtelun.

Joy



Oma mieheni on narsisti. Olen huomannut, kun olen hänelle kiltti, kehun häntä ja joskus jopa halaan häntä, niin silloin sen mieheni narsistipuoli ei tule niin helposti esille. Onko tästä apua, en tosiaankaan tiedä. Tiedän kuitenkin, että sinulla on vaikeata tulla äitisi kanssa toimeen, Jumala sinua auttakoon.

Et ole yksin



Odotan todella mielenkiinnolla vastauksia, joita kyselyysi saat. Olen niin pitkään painiskellut asian kanssa ensin ymmärtämättä mistä on kyse ja sen jälkeen opetellen elämään sen asian kanssa ja jaksamaan.

Kun tulin aikuiseksi, minulla oli hirveä tarve muuttaa mahdollisimman pian kotoa, koska siellä jotenkin ahdisti. Kun minulla oli oma koti ja perhe, yritin toimia hyvänä perheenäitinä niillä opeilla, joita sain kotoa. Odotin äitini olevan ylpeä, kun hoidin kolme lastani, leivoin, pakastin, hillosin, ompelin, harrastin ja pyrin olemaan "odotusten" mukainen. Äitini kateus ja vähättely ihmetytti ja masensi. Aivan kuin olisimme kilpailleet paremmuudesta. Äitini oli silloin tällöin hoitamassa lapsiamme ja hän toimi aina mielivaltaisesti kodissamme. Hän kutsui sinne omia vieraitaan ja huushollasi kuin omassa kodissaan. Hän luetteli kaikki tekemisensä (pyykit, leipomukset yms.) ja sain etsiä vaatteita ja purkkeja vääristä paikoista. Pyysin, että hän jatkossa keskittyisi enemmän lapsiin ja leikkisi ja pelailisi heidän kanssaan ja jättäisi kotityöt vähemmälle.

Äitini arvostelee ja etsii kaikista vikoja nostaakseen omaa itsetuntoaan. Hän on suorasanainen ja puolustelee sitä sillä, että on rehellinen. Hän on suututtanut ihmisiä ympärillään eikä nyt yli 8-kymppisenä niitä juuri ole. Hän heittäytyy välillä marttyyriksi ja soittaa tai tekstailee dramaattisia viestejä ja valittaa yksinäisyyttään ja surkeuttaan. Useimmiten hän on kuitenkin täynnä energiaa ja hyväntuulinen.

Vuosikausien kummastelun jälkeen minulle alkoi avautua myös lapsuusmuistoja ja monenlaisia ahdistavia asioita, jotka liittyvät juuri äitini narsismiin. Silti koen lapsuuteni olleen ihan tavallinen.

Olen pitkien pohdiskelujen ja itsetutkiskelujen ja asian tajuamisen jälkeen päässyt jotenkin "asian yläpuolelle" enkä enää suhtaudu niin tunteella häneen. Kovetan itseni välillä tietoisesti ja yritän lukea rivien välistä mikä on totta, mikä ei. Emme asu samassa kaupungissa, joten pystyn irrottautumaan hänen henkisestä otteestaan nykyään hyvin. Soittelemme ehkä kerran viikossa. Yleensä hän soittaa, kertoo omia pieniä asioitaan eikä kysy, mitä minulle kuuluu. Lastenlasten asiat onneksi kiinnostavat.

Olen tullut siihen tulokseen, että tajutessani lopullisesti hänen luonteensa laadun, minun oli se pakko hyväksyä ja tulla toimeen asian kanssa. Hän ei itse näe itsessään mitään vikaa. Välillä tulee säälin tunne häntä kohtaan. Onhan hän minun äitini.

Perhonen



Yksi tie pois tästä ongelmasta on kasvaa itsenäiseksi yksilöksi pois äidin otteesta - tämä saattaa olla jopa ainoa tie. Se tie saattaa olla vaikea ja edellyttää ankaria päätöksiä ottaa ohjat ja vastuu omasta elämästä ilman äitiä! Kannattaa harkita ja toteuttaa! Päätökseen tulee sitoutua lujasti. Siihen auttaa yksi tai useampi ystävä. Jollei niitä ole niin silloin on vain syytä lähteä liikkeelle yksin etsimään kontakteja siitäkin huolimatta, että äiti voi tehdä kaikkensa estääkseen tämän. Tuloksena on suunnaton vapauden tunne, jonka jälkeen voi suhtautua oikealla tavalla äitiin. Koska etsit neuvoa ja apua, olet jo tehnyt osapäätöksen oikeaan suuntaan. Olet tehnyt havainnot ja analyysin missä mennään ja minkälaisesta ongelmasta on kyse. Nyt on vain aika tehdä päätökset ja toimia. Toivotan siihen voimia, koska niitä siinä projektissa tarvitaan.

Heikki



Et ole yksin, vaan meitä narsistiäidin tyttäriä on aivan liian paljon. Itselläni meni asian käsittelyyn vuosikymmeniä, ja todellinen prosessi lähti liikkeelle vasta äidin kuoleman jälkeen. Vinkkejä: arvosta itseäsi, anna anteeksi, älä suostu alentavaan kohteluun, tunne myötätuntoa, koska narsismi on ongelma narsistillekin vaikka ei hän sitä itse tiedä. Älä suostu manipuloitavaksi, et ole vastuussa äitisi tunteista, pidä oma elämäsi ja keskity vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Kysy itseltäsi mitä minä haluan elämältäni? Älä uhraudu, vaan selviydy. Tiedosta taustasi kun luot ihmissuhteita (ystävät, kumppani) sillä niin usein ajaudumme lapsuuden kaltaisiin kielteisiin ihmissuhteisiin vaikka tahdomme muuta. Onnea matkalle, jota elämäksi kutsutaan.

sinivuokko



Kunpa tietäisin. Se on minunkin kysymykseni. Lisäksi kysyn, miksiköhän olen aika usein törmännyt elämäni aikana narsistisiin henkilöihin? Mietin usein, provosoinko jotenkin? Olenko liian valmis kiltteyteen ja hyvyyden tekoihin?

Shiia



Yritä saada äitisi mukaan narsistien uhrit kokoukseen, silloin hän oppii ymmärtämään että täydellisessäkin ihmisessä voi olla omat puutteensa. Usein narsisti pyrkii todistelemaan kaikin keinoin omaa erinomaisuuttaan ja tarvitsee siihen yleisön.

warum1



Pyri olemaan hänen kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä. Vähennä tapaamisia ja yhteydenpitoa. Mitä kauempana olet, sitä vähemmän hänellä on mahdollisuutta vaikuttaa sinuun. Mitä vähemmän hän tietää asioistasi, sitä vähemmän hänellä on tilaisuutta puuttua niihin ja kommentoida. Hanki kirjallisuutta ja tietoa narsistisesta ihmisestä. Se auttaa sinua suojautumaan näiltä ihmisiltä. Älä epäröi, että sinä taidat kuvitella kaiken - se on yksi heidän saavutuksensa saada sinut tuntemaan, että sinussa on vika ja sinä olet käyttäytynyt huonosti. Taistele itsesi vapaaksi :)

Sirpa



En halua olla tyly, mutta haluan olla rehellinen kysymykseesi, et ehkä mitenkään. Joskus narsistisuus menee niin pahaksi, että syö läheisten voimavarat kokonaan. Tiedä oma arvosi ja pidä huolta itsestäsi, vain sen kautta pystyt ehkä auttamaan äitiäsi. Narsisti pyrkii usein romuttamaan toisen itsetuntoa, koska vain hän itse on se mikä merkitsee. Voit yrittää jutella hänen kanssa/ohjata psykiatrin juttusille, mutta usein se on toivoton tehtävä, koska tällainen ihminen ei itse näe ongelmaansa.

Narsismi on ehkä ainoa sairaus mistä ei koskaan lue missään potilaan omatarinaa, että "tunnistin itseni narsistiksi ja hakeuduin hoitoon". Meillä lapsilla on synnynnäinen tarve huolehtia vanhemmistamme, mutta jos vaarana on itsensä tai oman perheen kärsiminen tai sairastuminen, meillä on velvollisuus pitää itsestämme huolta ensisijaisesti. Suosittelen sinua lukemaan kirjan; Sataa tapaa tappaa sielu tai Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä, kuinka aikuinen tytär voi toipua narsistisesta äidistä; Karyl McBride.  Hyvää Jatkoa elämääsi, sinulla on siihen oikeus.

Anu



Keskity mielessäsi häneen lähettämällä ajatuksen - mielellään k u v a n o m a i s e s t i, esim jokin kuviteltu tuokio, millainen hän on (olisi) nöyränä, sydämessään lämpöä, eläen jollekin toiselle. Jatka ajatuskuvan lähettämistä päivittäin!

Lämpöaalto



Mene johonkin Narsistien uhrien tukiryhmään niin saat vertaistukea ja tietoa asiasta. Sellainen toimii esim. Tampereella Osviitassa puh. 0400-734793

älä kärsi yksin



Jos on kyseessä erittäin narsistinen ihminen, kannattaa ottaa jalat alle ja paeta. Vanhemman menettäminen on tuskallista, mutta tunnetasolla olet hänet todennäköisesti jo menettänyt. Aidon ja välittävän yhteyden saaminen narsistiseen ihmiseen tai hänen muuttumisensa on erittäin epätodennäköistä. Voit kokeilla omien rajojen asettamista, mutta tämä voi johtaa uuvuttaviin taisteluihin vanhemman kanssa. Punnitse omat voimavarasi yhteydenpitoon. Yleensä harvemmin on parempi tällaisissa tapauksissa. Kun olet yhteydessä narsistiseen vanhempaasi, on hyvä olla itse koko ajan tietoinen viesteistä, joita hän antaa. Näin suojelet itseäsi ja omaa itsetuntoasi, mikä helposti huonontuu ollessamme tekemisissä narsististen ihmisten kanssa. Olet arvokas ihminen, ja ansaitset ympärillesi ihmisiä, jotka arvostavat sinua, tunteitasi ja tarpeitasi. Jaksamista sinulle!

Rajansa asettanut



Jos äiti todella psyykkisesti häiriintynyt ja potee oireyhtymää, jota kutsutaan narsismiksi, on tilanne vaikea. Narsistinen henkilö ajattelee vain itseään, ei huomioi muita, ei koe empatiaa muita kohtaan, elää omassa totuudessaan, on aina oikeassa, ei tee mitään väärin (eli ei koskaan pyydä anteeksi), puhuu taitavasti ja uskottavasti, mikä hämää muita, jne. Mitkään puheet tai keskustelut eivät narsistiin vaikuta. Myöskään psykoterapialla ei yleensä saada tuloksia.

Seijalle on vaikea antaa tarkempia malleja mitä tehdä. Seijan ikä vaikuttaa, elinolosuhteet jne. Seijan olisi hyvä löytää joku vanhempi elämää kokeneempi henkilö, jonka kanssa voisi asiasta keskustella ja mahdollisesti saada malleja kuinka eri tilanteista selvitä ilman suurempaa vahinkoa itselle. Paras olisi päästä keskustelemaan psykoterapiakoulutuksen saaneen henkilön kanssa tai vastaavan. Ehkä sosiaalitoimesta tai kunnan seurakunnasta saisi apua, jos heidän puoleensa kääntyisi ja kertoisi tilanteen. Seijan tilanne ei todella ole helppo. Toivotan voimaa jatkoon.

Kokemuksella



Ei narsistin kanssa tule toimeen, ne vaan ilkeilevät ja saavat oman elämänvoimansa uhrinsa kiusaamisesta. Kävin itse läpi pitkän terapian, se auttoi ottamaan henkistä välimatkaa ilkeään vanhempaan. Vertaistuki on auttanut mua paljon...ja alan kirjallisuus.

35 vuotta kärsinyt



Hyvä, että olet huomannut äitisi narsistisuuden. Hän ei muutu, koska hän luulee ja uskoo olevan kaiken yläpuolella ja tuijottaa vain omaan napaansa. Ole itse rohkea ja vastusta hänen mielivaltaansa. Koska en tiedä minkä ikäinen olet, niin yleensä neuvotaan siirtymään narsistisesta henkilöstä mahdollisimman kauas ja olemaan ilman kontakteja häneen, jotta hän ei voisi saada mahdollisuutta manipulointiin.Kirjastossa on monia asiaa käsitteleviä kirjoja, jotka on hyvä lukea ja joista varmasti saat tukea ja neuvoja. Narsistisuus voi olla äidilläsi perittyä geeneissä ja myöskin yleensä hänen vaikea lapsuutensa an altistanut hänet tällaiseen mielen suuntautumiseen. Häntä ei voi enää parantaa, mutta sinä voit pelastaa itsesi tulematta hänen kaltaisekseen. Ole vahva ja toivon, että sinulla on hyvä itsetunto poistuaksesi turmiollisesta ympäristöstäsi.

Anja P.



Hei. Jotta itse jaksaa, eikä kuluta itseään aivan loppuun, yksinkertaisesti on oltava tekemisissä ko. henkilön kanssa mahd. vähän, jos ollenkaan. Itselläni on pahasti narsistinen sisko. Hän pilaa hyvin monen ihmisen elämän.

Tuire



Aikuistuessa kannattaa hakea etäisyyttä muuttamalla pois vanhemman läheisyydestä. Minua auttoi myös ongelmatilanteissa/yhteenotoissa tiukkana oleminen ja sen jälkeen etäisyyden ottaminen. Narsisti käyttää valtaa uhkailemalla, vääristelemällä ja kaikella mahdollisella tavalla. Se, että koko perheenä olemme tukeneet toisiamme narsistia vastaan, on auttanut meitä kaikkia. Muutama päättäväinen ja dramaattinenkin yhteenotto on ollut suorastaan huipentumana, mutta kun hän ei ole niissä saanut yliotetta/voittoa vaan olen/olemme uskaltaneet lopultakin taistella ja pitää päämme, on niistä muodostunut suorastaan käännekohtia suhteellemme.

Kun narsisti huomaa, että hän ei enää pysty alistamaan, voi hän onneksi joskus muuttaa käytöstään, jos hän kokee, että hänelle on hyötyä suhteesta. Narsistikin voi tajuta, että perheen kanssa kannattaa pysyä väleissä. Etenkin kun ikää tulee ja hän pelkää jäävänsä yksin. Muista, että sellainen ihmissuhde, jossa jatkuvasti koet pahoinvointia ja alistamista ei ole SINUN arvoisesi. Sen huomaaminen auttoi minua ja muutti omaa käytöstäni. Toista ei voi muuttaa, mutta omaan käytökseen voi vaikuttaa. Voimia!

tytär- 58



Narsistihan ei anna toiselle tilaa, ei kannusta eikä kiitä, vie toisten voimat ja hyvän tuulen. Ota oma tilasi menemällä muualle, hakeudu sellaisten ihmisten lähelle, jotka ymmärtävät tilanteesi ja kannustavat, antavat sinun olla oma itsesi. Nauti heistä, voimaannu. Muista myös kiittää ja auttaa vastavuoroisesti!

Kun tapaat tätä vanhempaasi, koeta muistaa, että olet arvokas ja päätät itse, miten haluat itseäsi kohdeltavan. Älä suostu pompoteltavaksi tai haukuttavaksi, vaihda tarvittaessa puheenaihetta. Anna arvostelun ja negatiivisuuden valua kuin vesi hanhen selästä - pystyt kyllä siihen, kun päätät sen etukäteen. Vanhempiaan ei kukaan voi valita, ja jos on käynyt huono tuuri, sen kanssa on valitettavasti vain elettävä. Jos ei halua katkaista välejä kokonaan, on päätettävä, minkälaisen annoksen voi kerrallaan sietää, ja elää sitten sen mukaan. Minä selviän itse äitini kanssa paremmin puhelimessa kuin nokakkain, joten soittelen melko usein, mutta käyn harvemmin. Ja kun käyn, päätän kestää mitä tuleman pitää, antaa tietynlaisten puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Veljeni taas on valinnut toisen tien, hän soittaa harvoin ja käy vielä harvemmin... Minä yritän muistaa, että on joskus ollut ihan hyviäkin hetkiä, ja koetan antaa anteeksi ja unohtaa ne huonommat. Se helpottaa minua itseänikin, ja ahdistus vähenee. Tsemppiä sinulle!

Iipi



Ohje narsistin pompoteltavana olevalle on yleensä 'lähde äkkiä ja kauas' sekä 'pyydä apua, älä jää yksin'. Perhesuhteet ovat yleensä kompleksisemmat kuin esim. työpaikkasuhteet, joissa kyllä ollaan kiinni taloudellisista(kin) syistä. Pahinta tilanteessasi on, jos rahakin on jonkinlaisessa roolissa.
Yksinkertaisin homma olisi sanoa suorat sanat ja tehdä selväksi, mitä äiti saa sanoa ja tehdä. Aivan yksinkertainen neuvo, mutta taitaa olla melko mahdoton toteuttaa juuri siksi, kun on kyse äidistä.

Itse törmäsin vanhoilla päivilläni narsistiin, jonka kummallisen käytöksen noteerasin heti alusta lähtien ja olin varuillani. Tekeydyin itsekin narsistiseksi pärjätäkseni hänen kanssaan, mutta siitä huolimatta hän tuntui saastuttavan mieleni.

Itsensä hoitaminen on tärkeää, koska narsisti ei yleensä parane.

Parempaa jatkoa ja voimia toivottaen

Katri



Itselläni molemmat vanhemmat ovat narsisteja ja ex-mieheni myös. Etsin tässä keski-iässä eronneena nyt itseäni ja yritän olla itsekäskin. Jäin 8-vuotiaana eron myötä äitini vanhemmaksi, huolehdin ja odottelin tätä "prinsessaa" kotiin kappakierroksiltaan. No tapasin mieheni 18-vuotis syntymäpäivilläni, ja hänen uskomaton itsevarmuutensa hurmasi minut. 40 kymppisenä aloin vakavasti käydä elämääni läpi ja nyt opettelen arvostamaan itseäni, vaikeaa on. Jos haluat jutella ja jakaa kokemuksia kanssani olen aina valmis keskustelemaan kanssasi.

ehjäksi ehkä



Narsisitinen äiti on lamauttava kokemus, josta voi selvitä vain tiukat rajat asettamalla. Etäisyyden ottaminen ja selkeä, rauhallinen ja ennen kaikkea johdonmukainen oma käyttäytyminen ovat ehdottomia edellytyksiä. Ei mennä mukaan siihen vuoristorataan ja peliin, jota äiti ympärillään pyörittää. Eikä anneta äidin päättää aikuisen lapsen tekemisistä. Jotta tämän pelikuvion näkisi, täytyy ainakin hetkellisesti ottaa tarvittava etäisyys. Äitihän on tottunut olemaan napa, joka pyörittää ympärillään lapsiaan ja jopa näiden perheitä. Lapset eivät voi tehdä sitä tai tätä, kun äiti ei halua, ja äidin mielipide on jostain syystä (muka) otettava kaikessa huomioon. Kun rikkoo sen kuvion ja ottaa oman elämänsä omiin käsiinsä eikä luiskahda takaisin vanhaan malliin, saattaa selvitä. Saattaa samalla "menettää" äidin, mutta todellisuudessahan hänet tavallaan jo menetti, kun äiti alkoi manipuloida lapsensa elämää. Ei tällainen äiti ole lapsen puolella, vaikka sanoisi tarkoittavansa hyvää. Ja äidithän sitä hyväntarkoittamis-mantraa hokevat, vaikka toisesta kuinka pahalta tuntuisi.

Silmät auki nyt



Oma äitini ei ihan narsistinen ole, mutta vaativa ihminen, joka tapauksessa. Olen opetellut vetämään omat rajani, selkeästi loukkaavista asioista olen tehnyt selvästi, että ei ole hänelle kuuluvat asia. Joskus on pakko ottaa ihan selkeästi etäisyyttä, ilman puheluita ym.

Etäisyyden ottaminen on täysin sallittua.

Anu



Hyvä Seija!

Suosittelen luettavaksesi Tommy Hellstenin kirjaa Kolmas mahdollisuus. Hän tuo loistavasti esille narsismin syvimmän olemuksen käytännön esimerkkien kautta. Narsistin lähellä elävät ihmiset voivat saada tämän kirjan avulla itselleen uuden positiivisemman suunnan ja vapautua ahdistavasta narsistin manipuloinnin kohteena olemisesta.

Onnea matkaan!



Narsistista on kirjallisuudessa 60 erilaista määritelmää tai ominaisuutta. Olen tehnyt vuosia töitä narsistin kanssa. Nykyisinkin yksi yhteistyökumppani on jonkin asteinen narsisti. Työyhteisössä toimii se, että "kiltisti" noudatan narsistin toiveita itseäni alentamatta tai unohtamatta ja vapaa-aikani teen asiat oman tahtoni mukaan. Nykyisen yhteistyökumppani-narsistin lapset eivät ole yhteydessä vanhempaansa lähes millään tavalla tai minimaalisen vähän. Näillä lapsilla on omat kiireensä omissa elämissään.

Kokemusta on



Olen itse myös narsisti äidin uhri. Löysin hyvän kirjan: Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kirjoittaja on Karyl McBride. Siinä kerrotaan kuinka toipua narsisti äidin aiheuttamista kärsimyksistä. Suosittelen sinua lukemaan tuon kirjan. Ota äitiisi välimatkaa, älä kerro henkilökohtaisia asioita hänelle. Pidä kohtelias välimatka, niin mäkin teen nykyään. En ota häneen yhteyttä, vastaan kyllä kohteliaasti ja lyhyesti hänen lähettämään viestiin. En käy äitiä usein katsomassa, olen huomannut, että korkeintaan 3 kertaa vuodessa riittää. Hänen on ymmärrettävä, että elän omaa elämääni ja en ole hänen jatkumo. Voimia sinulle!

Siipirikko



Keskity itseesi ja omaan elämääsi. Älä anna narsistin murtaa omaa minääsi - oman tilan pitäminen ei ole aina helppoa, koska narsistin keinot mitätöidä ja vähätellä ovat äärettömän salakavalat ja taitavat.  Omaa itsetuntoa tulee vahvistaa muualta saaduilla keinoilla - narsistin mielipiteen ei saa antaa ohjata omaa mielipidettä itsestä tai omanarvon tuntoa. Lue kirjallisuutta - yksi hyvä kirja on "Naamiona terve mieli", Raimo Mäkelä.

Tärkeimpänä muista; et voi muuttaa narsistia mutta hän voi muuttaa sinua manipuloimalla persoonaasi! Joten auta itsesi vaikutuksen ulkopuolelle ja mahdollisimman pian!

Kaikkea hyvää!

Ronja



Minua helpotti valtavasti kun luin Karyl McBriden kirjan Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä. Sain vahvistusta omalle kokemukselleni ja asian kanssa on sen jälkeen ollut helpompi elää. Äitini kanssa en tällä hetkellä ole tekemisissä. Koen että minulla on oikeus suojella itseäni hänen piikeiltään. Ehkä yhteys voi syntyä uudelleen sitten jos olen joskus niin vahva ja irtautunut etten enää koe suojelun tarvetta. Aihe on kipeä ja vaikea koska äitiyttä pidetään niin pyhänä. Olen kuitenkin ajatellut että ei läheinenkään verisukulaisuus velvoita pitämään yhteyttä oman elämän ja terveyden kustannuksella. Minun on huolehdittava itsestäni ja asetettava omat rajani. Nykyinen vapaudentunne on niin ihana ja helpottava että entisenkaltaiseen henkiseen vankeuteen en enää suostu.

NN.



Minulla ei ole omaa kokemusta läheltä, mutta olen tutustunut aiheeseen. On hienoa, että olet ainakin hahmottanut tilanteen. Et kerro asutteko samassa tai kuinka vanhoja olette. Etsi joka tapauksessa itsellesi vaikka harrastuksen kautta ystäviä, jotka pitävät oman itsetuntosi kunnossa. Älä anna talloa itseäsi. Jousta vain sen verran kuin jaksat. Ehkä jaksamista auttaa, kun muistutat itseäsi, että hän on sisimmältään heikko ja sinä vahva. Joskus on pakko hakea etäisyyttä, vaikka ihan konkreettisesti, jopa laittaa välit poikki.

Auli



Hei Seija. Narsistin kanssa ei voi tulla toimeen. Paras neuvo on, että pysyttelet hänestä kaukana. Mutta, jos on pakko olla hänen kanssaan tekemisissä, niin kaikkiin asioihin kannattaa vastata kyllä/ei. Pidemmät lauseet ruokkivat kontrollihalua ja antavat kontrollointiin vain ja ainoastaan lisää syytä.

mukana ollut



Hei, Itse olen ymmärtänyt ja ajatellut narsismin olevan sairaus ja suren hänen/vanhemman kohtaloaan narsistina. Silloin pääsen asian yläpuolelle, jolloin uhri en olekaan minä vaan hän. Äidin/isän ollessa narsisti, joutuu käymään luopumisen surutyön, ettei vanhemmasta ole tueksi minulle itselleen. Se on erilaista surua kuin mitä itse narsismi aiheuttaa.

Liina



Hei Seija, narsisteilla on inhottava taipumus näytellä välittävänsä niistä ihmisistä, jotka tekevät niin kuin narsisti haluaa. Tiedän, että sinunkin on helpompi elää äitisi kanssa, jos teet kuten hän vaatii. Oikeasti nämä ihmiset vain yrittävät pitää viimeisimpiäkin itsetunnon raakileita kasassa sillä, että saavat jonkun ihmisen ohjaukseensa.

Sinun ei pidä suostua siihen siksi, koska sinulla on oikeus olla ihminen ja elää elämää jollaista itse haluat. Jos pystyt, muuta pois, jos olet alaikäinen, ota yhteyttä paikalliseen MLL-toimistoon ja kysy mitä voit tehdä. Auttaisiko jonkun läheisen luo muutto, tädin tai sedän luo?

Tarvitset keskusteluapua, ehkä kaverikin riittää, riippuu kuinka paha tilanne on. En tiedä miten sinun itsetuntoosi on vaikuttanut äitisi käytös, ja miten hän käyttäytyy sinua kohtaan. Itse seuraan läheltä tällaista karmeaa tilannetta, aviomieheni äiti on hyvin narsistinen. Minä en suostu hänen pompoteltavakseen, ja vaikka se tarkoittaakin sitä että emme puhu koskaan toisillemme, se on sen arvoista. Hän soittaa miehelleni ja haukkuu puhelimessa minkä kerkiää. Käydessämme siellä, mieheni saa heti kuulla olemuksestaankin pelkkää huonoa. Jatkuvasti pitää arvostella. Jos asiat eivät mene niin kuin hän haluaa, on maailmanloppu tulossa, ja sen huomaa koko perhe.

Me asuimme vuokralla talossa jonka he omistivat, mutta kun kerran en vastannut puhelimeen, niin sain viestin jossa hän uhkasi laittaa asunnon myyntiin jos en vastaa. En nähnyt että puhelin oli soinut. Hänen mielestään kaikki ovat häntä vastaan...olemme nyt muuttaneet asunnosta pois, koska en aio elää pelossa. Muuttommekin hän sai käännettyä niin, että olemme tehneet heille ns." paskat". Hän ei ymmärrä että omalla käytöksellään hän saa tuhottua kaikki ihmissuhteensa.

Ole vahva, äläkä anna äitisi tehdä sinulle yhtään henkistä väkivaltaa enää enempää. Opi tuntemaan itsesi, omat vahvuutesi ja ole ylpeä niistä. Omaa itseään ja ihmisyyttään saa puolustaa, jos on tarve. Minä tiedän kuinka se sattuu kun vähätellään, mutta se menee ohi, kun huomaat että ne vähättelyt eivät ole totta. Narsisti tekee ja sanoo mitä vain, valheitakin, kunhan saisi toisen pois tolaltaan. Narsistit saavat ihmisen epäilemään itseään, mutta muista, että sinä olet se joka tunnet itsesi. Ei kukaan muu.

Minulle saat aina laittaa vaikka s.postia.
Jaksamisia!

Ylpeä minä



Minullakin on. Pahin piirre minusta narsistisessa äidissäni on, että hän ei osaa erottaa minua itsestään, vaan kohtelee minua kuin osana itseään. Vaikka olen jo aikapäiviä sitten aikuistunut ja elän omaa elämääni. Tähän koen auttavan mm. sen, että olen alkanut kutsua äitiäni etunimeltä (eikä äidikseni) puhuessani hänestä toisten ihmisten kanssa.

Olen myös visualisoinut mielessäni kohtaamisen äitini ja minun välillä, miettinyt, mitä tunteita se meissä kummassakin herättää ja miettinyt, mitä sanoisin meille molemmille, jos olisin joku ulkopuolinen ihminen, joka katsoo tätä vierestä. Mieleeni tulivat sanat "teillä ei ole mitään pelättävää". Me olemme vain ihmisiä. Äitini on vain ihminen. Minulla ei ole mitään pelättävää.

Auttaa aika hyvin. Joka kerran paremmin.

Eija



Opettele sanomaan EI. Äiti ei siitä hajoa (yllätys). Saat oman elämän, vaikka alkuun koetkin syyllisyyttä ottaessasi etäisyyttä häneen. Narsistinen ihminen ei muutu, hän osaa kääntää kaikki asiat omaksi hyväkseen. Kiitosta ei tule, apua ei saa ja kaikissa ympärillä olevissa on vikaa. Ns. apu tulee kaikkeen puuttumisena ja arviointina.

Itselläni oli narsistinen äiti, anoppi ja mies. Ensin selvitin välini anopin kanssa, sitten myöhemmin erosin miehestäni ja lopuksi kävin taistelun äitini kanssa. Jokainen kyllä myönsi olevansa "joskus itsekäs", mutta mitään todellista muutos ei koskaan tapahtunut. Mummot ovat jo haudan levossa eivätkä enää ohjaile elämääni. Tosin tiedän tapauksia, joissa lapset eivät edes sitten osaa elää ilman äitiä/isää.

Omiin muutoksiini auttoi muiden vastaavassa asemassa olevien naisten auttaminen työssäni. Uskalsin lähteä parantamaan omaa elämääni ja pääsin pois tuosta vankilasta. Kasvoin omaksi itsekseni ja nyt uudessa liitossa koen olevani niin nainen kuin osaava ihminenkin.

Toisia ei voi muuttaa, mutta oman elämänsä voi. Voimia ja uskoa Sinulle, Seija! (Etsi vaikka srk:sta naisten tukiryhmä.)

Vapaana kahleista



Hei. Lähipiirissäni kärsitään samanlaisesta ongelmasta ja niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin niin suora ja rehellinen puhe. Yllättävän harva tiedostaa kyseistä ominaisuutta mutta suora puhe mitä se aiheuttaa ympäristöön avaa usein silmät.

Helppoa se ei ole mutta toivottavasti auttaa sinua Seija

Marko



Valitettavasti minulla ei ole antaa vastauksia, vain lisäkysymyksiä. Mieheni on kasvattanut narsistinen äiti. Parisuhteeseeni tuli 20 avioliittovuoden jälkeen ongelmia, joiden tulkitsin johtuvan osittain narsistisesta kasvatuksesta. Ihana mies, mutta kykenemätön puhumaan vaikeista asioista ja ilmaisemaan omaa, sisintä tahtoaan. Siitäkös jos mistä saa ikävää aikaiseksi parisuhteessa. Haluaisin tietää, miten narsistinen äiti vaikuttaa ajattelutapaan ja elämään sekä parisuhteeseen. En ole löytänyt netistä juurikaan aineistoa tähän.

Meitä on moneksi



Hei! Isäni ja siskoni kanssa eläneenä voisin neuvoa, että asioista ei kannata väittää vastaan, he aina tietävät miten kaikki on oikein, siis mikäli tahdot pitää puhevälit äitisi kanssa. Kovasti pitää niellä kaikenlaisia huomautuksia, mutta tietoisesti muistaa myös toimia oman päättelykyvyn ja omantunnon mukaan. Ei ole helppoa, mutta jo tietoisuus toisen sairaudesta helpottaa omaa itsetuntoa. Pää pystyyn, hartiat ojennukseen ja ole rauhallisen päättäväinen olemuksesi kanssa, ja muista, että et ole ainoa narsistisen ihmisen kanssa oleva.

Bäksteri



Minulla on narsisti sisko ja olen yrittänyt tulla hänen kanssaan toimeen kaikki nämä vuodet. Tänä kesänä menetin totaalisesti malttini ja avasin suuni ja kerroin suoraan mitä käytöstä en voi sietää nyt enkä suvaita jatkossa. Kadun menetelmääni. Sisareni otti täyden pultin ja välimme menivät poikki. Koska en halua riitaa, lähetin hänelle anteeksipyyntökirjeen, johon hän ei koskaan vastannut. Nyt, ajan kanssa, suhteemme alkaa pikku hiljaa normalisoitua. Inhoan riitaa varsinkin sisarusten välillä. Olen päättänyt, että hyväksyn hänet luineen karvoineen ja annan huonojen piirteiden mennä toisesta korvasta ulos. Narsistia ei voi kouluttaa, vain suvaita ja antaa malli toisenlaisesta elämisestä ja suhtautumisesta asioihin. Voimia <3

Ruiskaunokki



Itse sain suunnattomasti apua narsistisen läheiseni kohtamiseen luettuani kirjan: Lähimmäinen ongelmana, Lopeta murehtiminen, näillä konsteilla pärjäät. Tekijät: Bill Klatte, Kate Thompson, 2010, Fabella. Suosittelen lukemaan sen!

Leena



Hei Seija, Olen ollut koko aikuisikäni kanssasi samassa tilanteessa. En voi antaa mitään ratkaisuja ongelmalliseen tilanteeseesi, mutta halusin sinun tietävän ettet ole yksin. Minä olen saanut apua käytyäni terapiassa. Valitettavasti tein sen liian myöhään siinä mielessä, että olisin tarvinnut tämän avun jo vuosikausia sitten. Nyt pystyn kuitenkin näkemään äitini tilanteen ulkopuolelta ja tajuan että narsismi on sairaus. En enää kanna huonoa omaatuntoa niin kuin tein nuorempana. Tunnen sääliä äitiäni kohtaan. Tilanne kohdallani on sikäli hyvä, että en asu samalla paikkakunnalla hänen kanssaan.

Mikäli mahdollista niin ota yhteyttä johonkin hyvään terapeuttiin. Oma perhe ja perhetuttavat ovat liian läheisiä. Heidän kanssaan ei mielestäni kannata asiaa puida, mutta voit purkautua terapeutin kanssa keskustellessa ja se helpottaa. Toivon sinulle voimia jaksaa tilanteessasi.

Tuula



En tiedä ikääsi, mutta jos se riittää, itsenäisty omaan elämään. Äitiin voi silti pitää puhevälit, vähän kuin lähikaupan kassaan.

Marju



Ensimmäinen ja tärkeä ohje on, että SINÄ olet tärkein ja voit jättää tämän henkilön omiin oloihinsa ilman omatunnon kolkutusta. Et voi häntä parantaa ja mitä enemmän hänen kanssa olet, sitä enemmän kärsit. Narsisti löytää aina syyt toisesta ja sumeilematta käyttää Sinua syntipukkina ja alaisenaan. Sinun pitää rakastaa itseäsi niin paljon, että jätät hänen sanomisensa ja tekonsa omaan arvoonsa, jottet sairastuisi. Mahdolliset somaattiset kipusi ja unihäiriösi ovat tästä henkilöstä johtuvia. Voimia ja halauksia!

Pelastunut narsistipomon alainen



Ihan lyhyesti:
-Lue kaikki mahdolliset kirjat narsisti-aiheeseen liityen + netistäkin löytyy luettavia sivuja
-Miksi: Saat suurta ymmärrystä ja oivallusta avuksesi, ettet joudu enää narsistin pyöritykseen ja osaat sanoa EI, kun sitä vaaditaan
-Hae vertaistukea, esim.paikkakunnnaltasi tai lähiympäristöstasi, mm. narsistien tukiyhdistys: -puhumalla saman kokeneiden kanssa sinulle aukeaa huikea tapa käsitella aihetta.

-Suuri Onnen tuulahdus elämääsi ja kaikkea hyvää.

eiju



Hei Seija.

Jaan kokemuksesi, koska isäni on narsisti ja olen vasta hiljan saanut tietää asiasta. Tässä muutamia neuvoja vanhempasi kanssa toimeen tulemiseen.

1. Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi. Tarkoittaa sitä, että teet asioita joista nautit ja jotka antavat sinulle tyydytystä siitä huolimatta että vanhempasi ei hyväksy tätä.

2. Vedä rajoja. Narsistivanhempi olettaa, että aikuinen lapsi on jatkuvasti hänen käytettävissään. Isäni esim. soittelee minulle joka 2. tai 3. päivä vaan kaataakseen niskaani kaikenlaista. Muista, että sinun ei tarvitse olla käytettävissä, vaan voit itse valita.

3. Älä anna vanhempasi syyllistää sinua asioista, joita teet tai et tee. Se on vain yksi tapa manipuloida ja kontrolloida sinua. Tarkkaile itseäsi, mikä saa sinut pelkäämään, raivon valtaan jne. Älä myöskään millään lailla reagoi mihinkään, mitä hän tekee. Hän vain yrittää saada sinulta reaktion, minkä tahansa reaktion. Tärkeintä on suojella itseäsi ja perhettäsi narsistivanhemman hyökkäyksiltä. Luultavasti vanhempasi yrittää jollain lailla rangaista sinua, mutta älä anna senkään estää itseäsi elämästä elämääsi kuten itse haluat. Huomaa, miten lapsellisesti vanhempasi todellisuudessa käyttäytyy.

4. Hae apua. Apua saa mm. narsistien uhrit-tukipalstalta www.narsistienuhrit.info (ensitietoa narsismista), ammattiauttajilta, kirjoista.

5. Hanki muita vastavuoroisia ihmissuhteita. Puhu, puhu ja puhu, mutta älä yritä selvittää asioita narsistisen vanhemman kanssa. Siitä ei ole mitään hyötyä eikä mikään muutu, koska narsistinen vanhempi ei koskaan näe mitään vikaa itsessään. Vika on aina muissa ja muut, kuten esim. sinä, olette sairaita vanhempasi mielestä. Hyväksy se, että vanhempasi on sellainen kuin on. Voit itse muuttaa suhtautumistasi vanhempaasi kohtaan ja selvittää tätä suhdettasi häneen esim. terapiassa.

Kun alat tervehtyä huomaat, millä eri tavoin vanhempasi on kohdellut sinua huonosti ja huomaat, ettet ehkä siedä tietynlaisia asioita. Tässä vaiheessa tunnet vihaa, pettymystä, järkytystä yms. ja ehkä mietit, missä määrin haluat olla narsistisen vanhempasi kanssa tekemisissä. Muista, että sinä olet nyt aikuinen ihminen eikä vanhempasi voi enää kontrolloida sinua. Muista myös, että vanhempasi on itse vastuussa elämästään, valinnoistaan ja niiden seurauksista. Mikäli sinulla on sisaruksia, mieti, miten vanhempasi on kohdellut teitä lapsena ja aikuisena.

Tärkeää on myös se, että teet siitä asiasta julkisen, koska narsistin valta perustuu useimmiten pelkoon ja salailuun.

Mikäli päätät olla tekemisissä vanhempasi kanssa, pidä suhde viileän etään kohteliaan ystävällisenä äläkä kerro vanhemmallesi mitään, mitä hän voisi myöhemmin käyttää aseena sinua vastaan. Narsistiseen vanhempaan ei voi luottaa, joten älä uskoudu hänelle luottamuksellisista asioista. Mikäli pelkäät, niin älä näytä sitä hänelle ollessasi hänen kanssaan tekemisissä.

Voimahalit ja jaksamista.

Kohtalotoveri vm. 1970



Pätee yleiset neuvot mitä narsistin uhreille on annettu: taistele tai pakene henkesi edestä. Jos haluat pitää yhteyttä vanhempaasi - tunnista tosiasiat, elämän realiteetit, suojele itseäsi vetämällä rajat siihen, miten sinua voi kohdella! Narsisteja eli persoonahäiriöisiä ihmisiä on monentasoisia, hekin ovat yksilöitä.

Kannattaa todeta tyynesti, jos överiksi menee: Ei asia noin ole. Olen eri mieltä, minulla on eri näkemys. Ettei sinua manipuloitaisi eikä joustavuuttasi käytettäisi hyväksi, kannattaa päättää ihan itse, mihin suostuu, mihin ei missään tapauksessa. Empatiaa voi yrittää opettaa, vaikka sanotaan että narsisti ei muutu.. Ja vanhempien kanssahan ei asuta ikuisesti.. jos yhteinen aika käy voimille, sitä voi rajata, jopa sen voi lopettaakin. Ja voi kertoa, että toisen itsekkyydestä tulee itselle paha mieli. Suora puhe on parasta. Pelkoon ei pidä alistua.

Aviossa kokenut



Ota yhteyttä kotikuntasi mielenterveystoimistoon. Tänä päivänä narsismiaiheesta on jo paljon asiantuntijoillakin tietoa ja kokemusta.

Jaana



Hienoa että olet huomannut sen. Toivottavasti mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Suosittelisin, että liityt Narsistien uhrit ry:hyn. Auttaa, kun löytää toisia ihmisiä, jotka ovat myös joutuneet narsistisen ihmisen kaltoin kohtelemaksi. Sellainen ihminen, joka ei ole kohdannut tällaista asiaa, ei voi oikein ymmärtää, mistä on kysymys.
Positiivarit on aarreaitta.

Auts



Olet jo hyvällä tiellä kun olet tajunnut asian! Hae apua itsellesi asiantuntijoilta! Mene "narsistien uhrit" sivuille, sieltä löydät ainakin vertaistukea itsellesi! Elämäsi ei tule olemaan helppoa äitisi kanssa, olet kuitenkin niin myötätuntoinen äidillesi, hänhän on sinulle se ainoa oikea äiti!

Läheltä seurannut!



Hei Seija!
Tietoa ja apua saatavilla Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilta. Muista, että sinulla on oikeus omaan elämääsi. Muista, että olet oikeassa ja olet ihana. Meitä on 5 sisarusta, jotka huomasimme viime kesän aikana iäkkään isämme olevan narsisti. Hyvää jatkoa sinulle!

Jaana



Kiitos Seija kun kysyit! Todennäköisesti isäni oli narsisti mutta koska hän minun lapsuudessani oli niin paljon poissa en ole jaksanut sitä edes ajatella mutta minusta kahdeksan vuotta nuoremmasta sisarestani tuli narsisti ja hänen hyvää tarkoittavuutensa sai minut päästämään perheeseeni kun jäin mieheni työn vuoksi paljon kahden poikani kanssa yksin heitä hoitamaan yksinäiselle saarelle tai minulle vieraalle. Hän omi kotini, mieheni, poikani ja heidän perheensä. Hän on ivallinen, kateellinen ja vailla sairauden tuntoa. Hän rikkoi välini äitiini tulemalla aina väliin jokaisessa asiassa. Hän vei pojiltani mummon ja minun lapsenlapsiltani mummin ja minulta lapsenlapset.
En vieläkään monien terapioden jälkeen pysty tulemaan toimeen hänen kanssaan, mutta terapia on auttanut niin paljon että olen saanut hänen pysymään nyt poissa elämästäni siis omastani.

Vanhin poikani on ollut hänen ostettavissaan. Raha on ratkaissut ja niin on ollut käydä nuorimman poikani perheen kanssa. Luulin pitkään suhdettamme pelkäksi sisarkateudeksi jota siinä tietysti oli sitäkin, hänellehän kaikki hyvä olisi kuulunut ei minulle. Se oli hänestä niin väärin. Vasta nyt vähän liian myöhään kaksi psykiatria ovat hänen sanoistaan ja tavastaan suhtautua arvioineet hänet narsistiksi täysin toisistaan tietämättä - eikä minulla ole ollut tätä tietoa ennen.

Omassa elämässäni en näe muuta mahdollisuutta kuin pitää hänet loitolla hänen yhteysyrityksistään huolimatta. Kerran olen saanut hänet menemään terapiaan, mutta hän jätti kesken. Eikä hänellä viimeksi tavatessamme ollut aikaa eikä ole sitä sairauden tuntoa, että hän kokisi tarvitsevansa apua. Luulen että Sinun Seija kannattaa lukea narsismista vieläkin enemmän. Täytyy olla vahva tullakseen toimeen narsistin kanssa. Niin vahva minusta ei tule, mutta niin vahva, että toivon mukaan pystyn pysymään erossa narsisteista. Siksikin käyn terapiassa edelleen. Sinä haluaisit tulla toimeen narsistin kanssa, mutta se ei ehkä ole mahdollista ollenkaan. Oletko miettinyt sitä?

Sisar



Suosittelen lukemaan apuvälineiksi muutamia kirjoja: Viljamaa; Pidä puolesi! -irti narsistin hampaista  Muut kirjat ovat lainassa kaverillani, toinen kertoi psykopaatin otteesta, se oli myös hyvä. Yhden kirjan tilasin täältä positiivarien puodista noin vuosi sitten, kysypä kokilta, hän ehkä muistaa mistä kirjasta on kyse. Se neuvoi valtapelien kanssa. Narsistien uhrit -nimellä googlaamalla löytyy sivusto jossa on keskustelupalsta ja vertaistukeakin muistaakseni. Onnea, menestystä ja voimia sinulle - narsu on todella vaativa elämäntien kulkijakaveri, mutta onneksi joitain apukeinojakin löytyy. Nyrkkisääntönähän taitaa olla, että narsisti syyllistää aina nimenomaan uhrinsa. Itselläni on takana suhde narsistin kanssa. Näiden raskaiden asioiden hyvänä puolena on oman selviytymiskyvyn kasvaminen, ja hyvien puolien voimaantuminen elämässä. Lämpöä ja kaikkea hyvää sinulle.

Pipa



Raadollista, mutta olen sitä mieltä, että sinä joudut ottamaan sen riskin, että menetät sen ihmisen, vaatiessasi inhimillistä kohtelua myös itsellesi, johon sinulla on oikeus. Kuitenkin jos oikeasti käännät asian toisin päin ja kysyt mitä sitten todella menetät, se on sitä huonosti kohtelua, hyväksi käyttöä, syyttelyä ja syyllistämistä. Nuo kaikki termit liitetään narsistin ominaisuuksiin, vaikka tulisivat äiti-nimikkeen takaakin.

S a p



Hei! Et ole yksin! Asiasta kyllä selviää, mutta voimia se vaatii.

Omat ehdotukseni:

- Ensinnäkin muista hoitaa itseäsi. Sillä narsistinen vanhempi siihen ei ainakaan vilpittömästi pysty. Mieti mikä on Sinun tapasi ja mitä toivoisit. Ja kuinka paljon voit itse itsellesi antaa. Miten voit parantaa haavojasi.

- Toiseksi, hanki itsenäisyys. Narsisti elää riippuvaisuudesta. Hän lahjoo tai kiroaa, riippuen kummalla milloinkin laskelmoi sinun jäävän kiinni. Hänen neuvonsa ovat manipulointia ja siis sinun täytyy olla taloudellisesti riippumaton hänestä. Tiedollisesti itsenäinen. Vahva itsenäsi.

- Narsistin läheinen sairastuu usein itse läheisriippuvuuteen, josta lipeää liian pitkään jatkuneena itse narsistiksi. Siis varo tätä ansaa. Lisäksi se voi ikävästi vaikuttaa puolison valintaan, kun sen tekeekin riippuvuuden pohjalta.

Joten ota aikaa, mieti, miten toimit. Roikutko, myönnätkö tosiasian. Syytteletkö ja ketä samalla tavalla. Mitkä tavat ovat tarttuneet. Sillä meihin kaikkiin vaikuttaa vanhemmat ja sitä ei voi parantaa mitä ei tiedä. Joten rohkeasti vaan! Sillä tavoin opit huomaamaan äidissäsikin asioita. Tarkkaile, älä tuomitse. Kun seisot omilla jaloillasi, sinulla ei ole mitään hätää. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen ja virheitä saa tehdä.

- Älä katkeroidu tai vihaa. Narsistia ei voi parantaa etkä tule koskaan voittamaan, jos lähdet taistelemaan. Mutta voitat, kun itsenäisyyden lisäksi muistat myötätunnon: narsismi syntyy syvästä haavoittumisesta ja hänellä on surullinen kohtalo.

Narsisti menettää aidot ja positiiviset tunteet. Hän ei pysty aitoon läheisyyteen, hän elää itsekin omissa kivuissaan, vihassaan ja kuolee nälkään täysien ruokapatojen ääreen. Voi olla että joudut lopulta laittamaan välit kokonaan poikki, jos et muuten pysty itseäsi pelastamaan, mutta älä koskaan katkaise välejä vihassa. Vaan vain koska se on välttämätöntä. Tiedostaen, että rakastat äitiäsi, mutta et pysty elämään näin. Jäähyväiset pitää aina jättää rakkaudessa ja samoin välimatkaa pitää ottaa niin.

- Rakasta sinä, vaikkei äitisi siihen pystykään. Arvosta itseäsi ja muita, ja mieti, millaisen elämän Sinä Itse haluat rakentaa. Sen ei tarvitse olla heijastus äidistäsi.

PS. Myös ammattiapua on saatavilla ja itseäni se ja luontaishoidot ovat auttaneet.

- Elli -



Suosittelen lukemaan: Tuija Välipakka ja Arja Lehtosaari pohtivat narsismin olemusta kirjassaan "Sata tapaa tappaa sielu". Auttaa ymmärtämään ja tekemään tarpeelliset päätelmät ja valinnat :D

Hannele



Juuri edesmennyt anoppini 86v. oli sellainen. Mistään hän ei osannut olla kiitollinen ja kehui aina kuinka hänellä on hyviä ystäviä jotka vievät häntä minne milloinkin ja pyytävät käymään ja ovat iloisia hänen olemassaolostaan. Meidän käydessämme tai meillä käydessään meille jäi aina ahdistava tunne ja paha mieli. Mieheni kävi hänelle ainoastaan kaupassa parin viimeisen vuoden aikana, anopin jäätyä asuntonsa vangiksi. Hän nimittäin luopui autostaan kun maalailin hänelle kuvia mitä hän sen kanssa saattaa aiheuttaa. Auto oli siihen mennessä kuin perunapussi, kolhittu joka puolelta ja nekin oli muiden aiheuttamia.

Vaatimuksia hän kyllä osasi esittää ja palvelupyyntöjä, mutta jos jotain olisit toteuttanut, niin loppua ei olisi näkynyt. Poikansa lupasi vain kauppareissut monien remontti- ja muiden avustustempausten jälkeen, kun kaikki mitä hän toteutti, oli aina väärin tehty. Nyt kuoltuaankin hän oli jättänyt kaikenlaisia vaatimuksia mitä pitäisi toteuttaa, osa niistä on muuttunut mahdottomaksi.
Mitä vähemmän olet hänen kanssaan tekemisissä, sitä paremmalla mielellä olet, vaatii valitettavasti kovuutta. Sellainenhan hänkin on. Luultavasti ei ajattele yhtään sitä miltä sinusta tuntuu. Voimia.

Skipper



Hei Seija. Oletan, että olet aikuinen, joten pystyt itse määräämään, minkä verran olet äitisi kanssa tekemisissä. Kuuntele omia tarpeitasi ja ehkä perheesi toiveita ennen äitisi käskyjen ja määräysten noudattamista. Vältä tilanteita, joissa äitisi voi Sinua syyllistää, nolata, aliarvioida tai muuten käyttää hyväkseen. Muista, että Sinä olet arvokas ihmisenä, sanoipa äitisi mitä tahansa. Ennen kaikkea, älä anna valtaa äitisi yrityksille syyllistää Sinua. Elä omaa elämääsi. Voimia, pienin askelin eteenpäin.

arjuska



Pistämällä välit poikki, eikä vastata puheluihin ja kirjeisiin. Narsisti ei parane koskaan, tiedän asian. Tääkin ratkaisu tekee kipeää, mut pelasta itsesi.

murmurmie



Voit olla yksin äitisi kanssa, mutta et toki yksin maailmassa. Meitä narsistisen tai narsistisia piirteitä omaavan äidin lapsia on paljon. Todella paljon.

Minä olen koko tähänastisen elämäni (olen 42-vuotias) elänyt täysin siinä uskossa, että minä olen aina syyllinen kaikkeen, mitä äitini vyöryttää ylitseni. Kun olin siinä pisteessä, etten enää jaksanut elää, pääsin terapiaan. Vasta siellä, ja muutaman viisaan kanssakulkijan avustuksella, opin ymmärtämään, että minä en ole se, joka on syyllinen. Vasta terapiassa olen löytänyt itsestäni rohkeuden seistä omilla jaloillani. Sen myötä olen rohjennut sanoa myös äidilleni: "Minä en anna kenenkään enää kohdella minua näin. Niin kauan kuin opettelen seisomaan omilla jaloillani, en aio olla kanssasi tekemisissä." Se hetki oli taianomainen, pelottava, surullinen ja niin mahdottoman voimaannuttava. Minä uskalsin nousta puolustamaan itseäni!

Narsistisen tai narsistisia piirteitä omaavan ihmisen kanssa eläminen ei ole tasaveroista ja vastavuoroista elämistä. Olen oppinut näkemään, että mikäli minä itse haluan voida hyvin, minun ei ole mahdollista tulla toimeen äitini kanssa ainakaan tällä tavalla, jolla olen elänyt tähän saakka. On löydettävä uusi tapa elää.

Terapeutin tuen avulla olen oppinut näkemään, että toista ihmistä ei todellakaan voi muuttaa, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja mikä hurjinta: narsistinen ihminen ei koskaan pysty ymmärtämään, mitä on läheisilleen tehnyt. On aivan turhaa kuvitella pystyvänsä selvittämään tapahtuneita asioita narsistisen henkilön kanssa, koska hän ei koskaan näe omassa toiminnassaan mitään vikaa tai väärää.

On tärkeää oppia näkemään menneet tapahtumat osana omaa henkilöhistoriaa. Katkeruuteen ei kannata jäädä kiinni. Niin vaikeaa kuin se onkin, pitää vain opetella katsomaan eteenpäin. Menneet vuodet eivät määritä sitä, miten elämä jatkossa sujuu, vaan hyvää elämää voi oppia elämään muuttamalla omaa suhtautumistaan ja yritettävä löytää omat mahdollisesti piilossakin olevat omat vahvuutensa. Lisäksi: jos ei koe olevansa tarpeeksi vahva kohtaamaan narsistista ihmistä, on vain nöyrästi hyväksyttävä elämä ilman kyseistä henkilöä.

Minä en ole ollut yli vuoteen äitini kanssa tekemisissä, koska en vielä koe olevani tarpeeksi vahva äitini kohtaamiseen. Opettelen myös sisäistämään, että minulla on oikeus olla minä ja minulla on oikeus puolustaa itseäni myös suhteessa äitiini.

En tiedä, haluankokaan enää koskaan olla hänen kanssaan tekemisissä, koska tällä hetkellä voin hengittää vapaasti ja se tuntuu niin luonnolliselta ja pakottomalta. Mikäli kuitenkin jossain vaiheessa koen, että olen tarpeeksi vahva hänet kohtaamaan, se tulee tapahtumaan täysin, ja vain ja ainoastaan, oman terveyteni ehdoilla. Enää en ole valmis uhraamaan itseäni ja omaa hyvinvointiani. En edes suhteessa äitiini.

Kristiina



Muuta toiseen maahan ja katkaise kaikki yhteydet, jos olet varma, että on narsismista kysymys. Äitini ei ollut narsisti, mutta muissa kokemusta on. Jos tunnet, että sinun pitää tyttärenä huolehtia ädistäsi, se onnistuu olematta missään tekemisissä hänen kanssaan.
Menestystä! Kyllä se siitä.

Tarja



Olin 20 vuotta aviossa narsistin kanssa. Keinot olivat vähissä siinäkin tilanteessa ja narsistisen vanhemman ollessa kyseessä keinoja on vielä vähemmän. Puolisostakin eroon pääsy on monesti äärettömän vaikeaa, saati omasta vanhemmasta. Mielestäni paras keino on, kun päätät lujasti pitää pientä etäisyyttä äitiisi, et mene mukaan hänen sanomisiinsa/tekemisiinsä. Aluksi hän varmaan järkyttyy ja esittää marttyyriä, mutta koska hän ei tilastaan parane, on järkevintä, että sinä pelastat itsesi ja mahdollisesti myös muut läheisesi. Lyhyesti tätä on melko mahdotonta kertoa. Voimia sinulle!

Maikku



Millä tavalla ilmenee äidilläsi? Itse epäilen samaa, mutta en ole juuri puhunut asiasta kenenkään kanssa. Kävin muutaman kerran psykologilla asiasta.

pp



Googlettamalla löytyy useita linkkejä kirjoituksiin narsismista. Mm. http://www.vau.fi/Perhe/Vanhemmuus/Narsisti-vanhempana  -linkki aukaisee informaatiota nimenomaan vanhemman persoonallisuushäiriöstä.

Yhden narsistin entinen uhri



Niin on minunkin äitini! Pitkään tosin meni ennen kuin sen tajusin? Ihmettelin vaan sitä outoa ja paniikin tunnetta juosta pois heti kun hänen luokseen menin? Arvostelu vei aina "nollille" ja kiukku nousi pintaan ja päivä pilalla. Sitten kerran päätin, ettei minun tarvitse sitä sietää ja läksin pois normaalisti hänen luotaan ja en ole käynyt sen jälkeen ja siitä on jo puoli vuotta! Olen saanut rauhan itselleni ja uskon taas itseeni ja tekemisiini ilman että pelottaa äidin mielipiteet, jotka ovat sairaan ihmisen ajatuksia ja aina loukkaavia koska ei muuhun pysty!

Neli



Ole ystävällinen mutta jämpti. Aseta rajat ja pidä niistä kiinni. Älä kerro sellaisista asioista hänelle joilla sinua on helppo loukata tai satuttaa. pidä oma elämäsi erossa hänestä. Tarvittaessa ole valmis ottamaan etäisyyttä / katkaisemaan välisi häneen mikäli suhde aiheuttaa sinulle enemmän pahaa kuin hyvää.

Pepukatti



Narsisti ei parane. Jos hänellä on mahdollisuus jyrätä sinut, hän tekee sen. Jos hän havaitsee heikon paikkasi (ja äitihän tietää), hän käyttää sitä sinua vastaan. Suojaudu.

Provosoitaessa älä provosoidu. Pysy asialinjalla. Harjoittele mielessäsi ja vaikka ääneen vuorovaikutustilanteita varten, jotta pystyt tosipaikan tullen paremmin pitämään puolesi, malttisi ja emotionaalisen etäisyyden.

Tunne itsesi. Hakeudu tarvittaessa terapiaan. Hae vertaistukea. Lue aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Aseta rajat ja pidä niistä kiinni. Pidä etäisyyttä. Katkaise tarvittaessa välit. Kenenkään ei tarvitse olla kynnysmattona.

Varaa itsellesi aikaa ja tilaa surra sitä, että äitisi ei ole sellainen, jonka olisit ansainnut. Kun olet siihen valmis ja jos pystyt, anna hänelle anteeksi. Muista, että vika ei ole sinussa.

Et ole yksin



Hei, minulla ja sisarellani on sama juttu. Sisko pani välit poikki, minä pidän etäisyyttä. Tärkeintä Sinulle on rakastaa itseäsi ja pitää kaikin puolin huolta itsestäsi, sillä olemme jääneet ilman huolenpitoa ja rakkautta. Itse laiminlöin itseäni vakavaan sairauteen asti. Pidä siis huoli itsestäsi ja nouki kaikki hyvä itsellesi minkä löydät. Ajattelen Sinua rakkaudella, kohtalotoverini!

Päivi



Vaikea tilanteesi on ja minulle tuttu asia. Itse yritän olla mahdollisimman rauhallinen ja ymmärtäväinen pidän kuitenkin välimatkaa omissa asioissasi, eli en kerro kaikkia asioita mitä elämässäni tapahtuu koska ne aiheuttavat hänessä selkeästi kateutta! Äidilläni on ikää 85v ja olen huomannut hänessä olevan narsistisia piirteitä, olen joutunut luomaan hänelle rajat koska itse muuten uuvun kaiken taakan alle jota hän syytää milloin mitäkin päälleni (Syyllistää) opettele ohittamaan hänen hyökkäyksensä siten ettet mene mukaan hänen juttuihinsa vaan ohitat ja vaihda puheenaihetta kokeile tepsiikö voimia sinulle=) ja lue narsisteista kirjallisuutta löytyy kirjastosta ja myös netistä tietoa!

syksyn auringo



Hyvä Seija, yksin olen minäkin asian kanssa... Pahoitin mieleni aina uudelleen ja uudelleen, menetin yöuneni ja aloin masentua... etsin aina syitä itsestäni, ja se vain lisäsi huonoa oloani. Vaikka on omasta vanhemmastani kysymys, ja sanotaan "kunnioita isääsi ja äitiäsi", ja vaikka kipeältä tuntui tämäkin ratkaisu; päätin lopulta, että en pidä enää yhteyttä. Voin nyt vähän paremmin, oikeastaan paljonkin paremmin, vaikkakin tuleva isänpäivä saa kuristamaan kurkkua... pitäisikö muistaa vai eikö pitäisi... kestäisinkö... Olen myös päättänyt antaa anteeksi, en muistele pahalla... mutta en antaudu enää loukattavaksi... voimia Sinulle Seija.

Voimaton voimakas



Seija hyvä! Otan osaa, sillä tiedän että narsistisen äidin kanssa elämäsi ei ole helppoa - Minun pojanpoikani äiti on narsisti ja hän on tehnyt uskomattomia temppuja pitääkseen pojan erossa isästään ja isovanhemmistaan. Hän on saanut viranomaisetkin valheillaan uskomaan, miten hän on ainut oikea joka rakastaa poikaa. Kun yritimme pitää yhteyttä poikaan, ettei hän luule, ettemme välitä hänestä, niin pian tuli asianajajalta kirje, jossa meitä syytettiin häirinnästä. Kumpaankaan isoäitiin ei pidetä yhteyttä. Minä en osaa neuvoa muuta, kuin yritä kiskaista irti mahdollisimman pian narsistin kynsistä. Sinulla on varmaan paljon rakastavia omaisia, jotka eivät ole saaneet pitää sinuun yhteyttä.

Mimmukka



Suosittelen sinua lukemaan Karyl McBriden kirjoittaman kirjan: Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kirjasta saa neuvoja kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä.

Hansu



Et ole yksin; meitä on lukemattomia saman asian kanssa painivia! Isäni on narsisti. Asia selvisi minulle oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun kummitätini antoi luettavakseni Mäkelän kirjoittaman kirjan "Naamiona terve mieli". Silloin ymmärsin miksi olin käyttäytynyt ja toiminut niin kuin olin. Tai miksi isäni käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Samoihin aikoihin asiat isäni kanssa olivat siinä pisteessä, että koin omaksi parhaakseni irrottautua hänestä kokonaan. Olin silloin kolmekymppinen. Asumme samassa kaupungissa, mutta emme seuraavaan kymmeneen vuoteen olleet toistemme kanssa juuri missään tekemisissä; tapasimme muutaman kerran sukutapahtumissa. Ei ollut varmaan päivääkään ettenkö kuitenkin olisi jossain vaiheessa miettinyt isääni! Silti olen sitä mieltä, että ilman tätä aikaa en ehkä olisi täyspäisenä tässä ja nyt.

Pari vuotta sitten isäni otti minuun jälleen yhteyttä. Tapasimme kahvin merkeissä ja puhuimme. Puhdistimme pöydän! Tosin olen huomannut, että ei se perusluonne muutu lopun perin kuitenkaan... Tapaamme nykyään noin kerran kuukaudessa - ehkä harvemmin, mutta hyvä niin. Olemme jälleen väleissä, ja mikä hienointa: minä voin hyvin ja selvisin narsistisen ihmisen "haaremista" ehjin nahoin. Pyysit vinkkejä. Voin vain puhua omasta kokemuksestani ja siihen liittyvistä selviytymiskeinoista. Alistuminen ja jatkuva hyväksynnän hakeminen, paha mieli ja itkeminen päättyivät pikku hiljaa tämän 10-vuotisen irtiottoni aikana. Sain kasvaa tasapainoiseksi, voimakkaaksi aikuiseksi rauhassa. Se oli raastava, mutta kannattava matka - ja selviytymiskeinoni. Voimia sinulle! Älä alistu, älä anna vetää mattoa jalkojesi alta, älä yritä miellyttää - senkin uhalla, että äitisi uhkailee sinua "mustalle listalle joutumisesta" ym. seuraamuksilla. Siitäkin huolimatta, että hän on äitisi, hän ei saa kontrolloida elämääsi.

Ohku



Hei Seija! Tapaus on aina omanlaisensa. Kuuntele itseäsi ja uskalla tehdä niin kuin koet. Minulla on narsistinen Äiti. Tiesin lapsesta asti että jotain on pahasti vialla mutta en ymmärtänyt / tiennyt mitä. Lapsuudessani on paljon pelkoa ja sain remmiä aina kun olin "tuhma". Minusta tuli kiltti tyttö jota sai kohdella miten sattuu.

Parikymppisenä masennuin. Tämä johti pikkuhiljaa siihen että rupesin vihdoin nousemaan äitiäni vastaan ja silmäni avautuivat. Olen vasta lähivuosina silti ymmärtänyt että äitini ei ole terve ja että hän on narsisti.

Kymmenisen vuotta olin prosessissa jossa vuoroin vihasin äitiäni ja yritin tulla jotenkin toimeen. Mutta koska en enää miellyttänyt häntä ja sanoin mitä ajattelin, hän oli hirvittävän ilkeä ja julma minua kohtaan.

Otimme yhteen tietyin väliajoin, sitten taas asiat meni maton alle, niistä ei puhuttu koska äitini ei ole kykenevä, alkaa vain raivoamaan. Hän räjähtää ja menee hysteeriseksi jos häneen kohdistuu pienikin kritiikki. Sellaisen ihmisen kanssa ei ole mahdollista selvittää asioita. Hän ei osaa antaa anteeksi vaan kaivaa ikivanhoja asioita esiin. Tätä ennen hän on saattanut juuri sanoa että "kaikki on annettu anteeksi". Kaikki on ristiriitaista eikä häneen voi luottaa.

Vajaa vuosi sitten hän haukkui minut huoraksi, sairaaksi ja rasittavaksi jankkaajaksi. Laitoin välit kokonaan poikki. Tämä oli minun päätökseni. Tulin huonovointiseksi aina kun olin tekemisissä hänen kanssaan.  Jotkut ovat silti tekemisissä, jotkut pitävät ns. kohteliaat välit ja osa laittaa välit kokonaan poikki. Edelleenkin, mieti mitä jaksat ja miten narsismi vaikuttaa elämääsi ja itsetuntoosi. Narsisti hallitsee niin kauan kuin hänen annetaan se tehdä.

Minä olen voinut paljon paremmin nyt kun vihdoin rupesin arvostamaan itseäni ja päätin että nyt riittää. Elämäni on saanut uuden suunnan. Tapasin ihanan miehen ja olemme seurustelleet vajaa puoli vuotta. Hän on hyvä mies, vihdoin, koska minulla on ollut tietenkin aiemmin miehiä jotka olivat narsistisia tai alkoholisoituneita, satuttavia.

En osaa sanoa onko tilanne lopullinen. Tällä hetkellä asiat on näin. Narsismista on vaikea parantua. Pieni toivon kipinä minulla elää että jos joskus asiat muuttuisivat. Surullinen tosiasia on kuitenkin se että se on epätodennäköistä. Hän on kuitenkin äitini, ainut sellainen ja lapsi kaipaa luonnollisesti vanhempiaan. Antaa elämän näyttää.

Sinulle toivon rohkeutta ja uskallusta luottaa omaan itseesi. Sinulla on oikeus olla onnellinen ja ajatella itseäsi. Tiedät vastauksen sisimmässäsi. Kaikkea hyvää sinulle elämässäsi ja rakkautta!! =) =)

Corrector



Se että tajuat äidin tai vanhemman olevan narsisti on jo puoli voittoa. Kokemukseni mukaan narsistia ei voi muuttaa, hän ei muutu. On siis otettava tämä tilanne "annettuna" ja kehitettävä itselleen selviytymisstrategia. Mielestäni on tärkeää pysyä lujana ja päättäväisenä eikä antaa ongelmatilanteissa periksi. Jos mahdollista, niin ota etäisyyttä. Jos läheisistä ihmisistä on kysymys, niin tämä on tietenkin vaikeaa, mutta niissä puitteissa kuin on mahdollista niin eikun etäisyyttä. Ja tärkeintä kaikessa: Luota itseesi ja omaan arvostelukykyysi. Pyri elämään omaa elämääsi ja "eristämään" narsisti elämänpiirisi ulkopuolelle.

Narsismista löytyy kirjallisuutta ja varmaan myös vertaistukiryhmiä. Niitä kannattaa hytödyntää.

Ystävällisin terveisin,

Kare



Vaikean luonteen omaava läheinen ei osaa huomioida muiden tunteita, hänen loukkauksensa viiltävät syvältä. Itse narsistin vaikutuspiirissä kasvaneena ymmärsin asioiden tilan vasta aikuisiällä enkä silloinkaan yksin. Minusta tässä asiassa tärkeintä ovatkin läheiset ja ammatti-ihmiset. Omin voimin on vaikea vetää rajoja itsensä ja loukkaavan narsistin välille - siihen on aivan liian heikko ja ennen kaikkea itse ei ole kyllin vahva tunnustamaan sitä tosiasiaa, että tuo läheinen ihminen todellakin tekee minulle pahaa. Jos kukaan lähellä oleva ei tarjoa auttavaa kättään, ja kokee epämääräistä pahaa oloa toisen ihmisen lähellä, on minusta hyvä keino keskustella tilanteesta psykologin tai jonkun muun mielenterveysalan työntekijän kanssa. Hän voi opettaa suojautumaan narsistilta ja rakentamaan pikkuhiljaa murentunutta itsetuntoa takaisin.

Onnea matkaan



Äidin "vaikutuspiiristä" on päästävä pois. Asioistasi päätät sinä itse. Älä tee tiliäsi tekemisistäsi äidille, niin hän saattaa parhaassa tapauksessa hieman laidasta älytä, että olet eri ihminen.

ollopöllö



Moi, Seija! Minulla on 40v.n kokemus narsistista, mieheni on kyseessä. Elämä on aika rankkaa ja kuluttavaa. Jos haluan toteuttaa itseäni tai sanoa jostain asiasta tiukkaan sävyyn, loukkaantuu ja alkaa mykkäkoulu. Paljon, paljon muuta...

Väsynyt



Hei Seija! Todella harmillista. Lämpimiä ajatuksia sinulle! Toivon että olet aikuinen etkä ole äitisi "armoilla". Narsismi on ymmärtääkseni hankala persoonallisuushäiriö, että äitisi ei tunne olevansa minkään avun tarpeessa. Jos olet aikuinen, niin tee tiukat rajat asioihin joihin et päästä äitiäsi puuttumaan. Jos taas olet alaikäinen, niin puhu jollekin toiselle läheiselle aikuiselle ja pyydä apua häneltä. Tsemppiä ja voimia sulle <3

Ritva



Olen yrittänyt toipua 2 vuotta narsistisen äitini jättämistä jäljistä ja voin sanoa että se ei ole ollut helpoin "tehtävä". Äitini nukkui pois pari vuotta sitten ja se oli elämäni käännekohta. Ainoa keino millä tavalla itse pysyin hengissä, oli laittaa hänet "jäähylle" jaksottaisesti, jotta sain vedettyä happea. Ei mitään yhteydenpitoa useampaan kuukauteen, ei tekstiviestejä, ei puheluja, ei sähköpostia, ei mitään. Narsistin suurin tarve on hallita ja "alistaa" tahtoonsa toista ihmistä kaikin keinoin ja siinä loppuu toiselta happi.

Valitettavasti en osaa antaa Seija sinulle vinkkejä kuinka voit toimia oman äitisi kanssa. Itse olen yrittänyt löytää aina positiivisia asioita, tästäkin tilanteesta. Mikäli äitini olisi ollut "normaali" riippuvainen, tuskin olisin tietoinen siitä, kuinka vaarallisia narsistit ovat. Itse jouduin työpaikalla narsistin hampaisiin viime syksynä ja jos minulla ei olisi ollut kokemusta äidistäni, en varmasti olisi osannut varautua tulevaan. Nyt haistoin jo hyvissä ajoin "narsistin hajun" ja sain "turvattua" selustani ennen kuin hän pääsi iskemään kyntensä kiinni. Toivon sinulle voimia ja suurta sydäntä rakastaa äitiäsi kaikesta huolimatta. Narsisimi on sairaus.

Äidin liisukka



Hei! Lapsenlapseni toinen mummo on narsisti tai luulen niin. Minäkin olisin utelias tietämään miten narsisti määritellään. Kertomani henkilö on mielin kielin ja yrittää miellyttää minua kunnes aivan arvaamatta ja yllättäen saankin kuraa naamalleni. Hän saattaa lähettää aivan hirveitä sähköposteja tai alkaa syytellä ja keksii aivan hirveitä ja ihmeellisiä juttuja miten olen kohdellut poikaani siis hänen vävyään kun tämä oli pieni jne. Minusta tuntuu joskus että hän istuu pilven reunalla ja tarkkailee jokaista askeltani. Sitten aivan yllättäen ilman mitään erimielisyyttä hän hyökkää. Kun ainoa lapsenlapseni on myöskin hänen ainoa lapsenlapsensa en voi kiertää häntä. Hän asuu lapseni perhettä lähellä ja minä kaukana.

Jos yritän selvittää asiaa, hän alkaa itkeä ja miniäni uskoo häntä ja suuttuu minuun. Tosin miniälläni on ollut ja on edelleenkin suuria vaikeuksia äitinsä kanssa. Älyä kyllä riittää liiankin kanssa mutta tunneäly puuttuu kokonaan. Koskaan hän ei pyydä anteeksi. Puhelimessa en enää puhu kuin aivan tärkeimmät asiat. Aikaisemmin hän soitti ja alkoi haukkua ja sättiä minua mitä ihmeellisimmillä asioilla eikä hän antanut minulle mitään mahdollisuutta vastata. Yleensäkin hän puhuu yhteen pötköön puhumasta päästyään eikä väliin pysty sanomaan mitään.

En pysty auttamaan sinua. Oman äitimme kohdalle teimme sisareni kanssa kun lapset olivat pieniä niin, että kokonaiseen vuoteen emme soittaneet yhtään puhelua emmekä menneet käymään. Äiti soitti ja vastasimme ja kuuntelimme mutta emme puhuneet omia asioitamme. Vuoden kuluttua äiti ymmärsi ja muutti käytöstään. Se kesti hetken aikaa ja alkoi taas vaikeana.

Ihmettelen miksi tästä äiti/tytär vaikeasta suhteesta ei kirjoiteta enemmän. Äidit sitovat lapsensa aivan sairaasti itsennsä vielä lasten ollessa aikuisia eivätkä anna sitä vapautta mikä heille kuuluisi.

Rauhaa rakastava



Hei, jatkan vielä aamuista viestiäni: Kirjastosta löytyi Janne Viljamaan kirjoittama Pidä puolesi - irti narsistin hampaista. Ehdin vasta vähän selata, mutta pätevältä tuntui. Tosin kun oma äiti on narsisti, se vaikuttaa niin monella tavalla naisen elämään, että melkein pitäisi itse kirjoittaa kirja kokemastaan lapsuudesta, nuoruudesta, kaikesta siitä ristiriidasta missä joutui kasvamaan ilman tukea ja hellyyttä. Edelleen lämmöllä

Päivi



Et ole yksin asian kanssa! Uskon, että puolelta jos toiseltakin virtaa luoksesi lämpimiä ajatuksia ja voimia!

Narsistien kanssa menee hyvin niin kauan kuin jaksat heitä palvella ja heidän kanssaan olla samaa mieltä. Sitten kun et enää jaksa tai haluat lopultakin oman elämän, he kyllä sinua siitä rankaisevat. Kaikkein kipeimmältä tuntuu, kun narsisti on oma isä tai äiti.

Itse pääsin isäni tuhoamiskohteeksi ollessani kolmenkymmenen ikäinen. Onneksi osasin hakea ammattiauttajan tukea ja keskusteluapua - muuten en olisi siitä selvinnyt. Tilannetta ei tietenkään yhtään helpottanut, että äitini ei uskaltanut olla eri mieltä isäni kanssa. Silloin minä koin olevani niin yksin! Pahinta oli, kun yritin etsiä syytä tapahtumille itsestäni. Ajatuksissani risteili koko ajan "miksi?" -kysymyksiä. Terapian avulla opin vähitellen ymmärtämään, että syyt eivät löydy minusta ja että kunnollisia vastauksia kysymyksiini ei koskaan tulekaan löytymään. On mahdotonta täysin ymmärtää narsistin käyttäytymistä. On mahdotonta ymmärtää, mitä he voivat tehdä sen kaiken jopa omalle lapselleen.

Vaikka vanhemmat kuinka yrittivät saada minua hullujen kirjoihin, opin tajuamaan, että olisin hullu, jos heidän hyökkäyksensä ei tuntuisi minusta pahalta! Opin, että minulla on oikeus omiin ajatuksiini, omaan elämäntapaani ja omiin tunteisiini.

Isän tuhoamisvimman kohteeksi jouduttuani olin vuosia niin rikki, etten pystynyt pitämään vanhempiini mitään yhteyttä. Rakensin henkistä suojamuuria ympärilleni ja huomasin tekeväni samanlaista surutyötä kuin läheisen kuoleman jälkeen olisin tehnyt. Tunneside vanhempiini katkesi tuolloin ja samalla katkesi heidän mahdollisuutensa tuhota minua ja käyttää minua hyväkseen. Suojamuuria rakentaessani olin vielä niin heikko, etten kyennyt heitä tapaamaan enkä muutenkaan heihin pitämään yhteyttä. Meni lähes kymmenen vuotta siihen, että olin riittävän vahva heidän kohtaamiseensa. Nykyään olemme "hyvän päivän tuttuja". En varmasti koskaan opi vanhempiini enää luottamaan, mutta ei minun heihin kuulukaan luottaa. Koska en heihin luota, eivät he myöskään enää voi minua satuttaa. Minulla on oma elämä, heillä omansa. Vaikka minulla ei enää ole vanhempia (paitsi biologisesti), on minulla oma perhe, ystäviä ja muita sukulaisia, joihin voin luottaa ja joiden kanssa jaan ilot ja surut.

Suojamuurin rakentaminen oli minun tapani selvitä. Tapani ei varmasti ole ainoa oikea eikä ehkä edes suositeltavakaan. Näin minä kuitenkin selvisin.

Sinä selviät, koska olet valmis etsimään apua. Et ole yksin ongelmasi kanssa ja on tärkeää, että uskallat siitä puhua. Toivon sinulle koko sydämestäni voimia!

Santra



Jos et voi suoraan sanoa äidillesi miten sinua kohdellaan, pysy kaukana äidistäsi. Rakasta häntä etäisyyden päästä. Olet ainutlaatuinen ihminen, Luojan luomus, ansaitset hyvää kohtelua ja jos et saa sitä tällä hetkellä äidiltäsi, etsi muualta. Äitisi narsismin syvyydestä riippuen tilanne voi normalisoitua kun asetat rajasi suoraan suomen kielellä ja sinäkin pysyt näkemään äidissäsi muitakin piirteitä kuin narsismia tai sitten hän on parantumaton kiusaaja luonnehäiriönsä vuoksi eikä pysty muuttumaan. Vertaa vaikka rullatuolissa istuvaan vanhempaan joka ei pysty kävellä vaikka sinä tekisit mitä. Äitisi hyysääminen ja korostunut kiltti käytös ei tuota tulosta - sano siis päin näköä mitä ajattelet kanssakäymisestänne. Puhuminen kannattaa! Etsi kirjallisuutta ja terapeutti avuksesi.

Narsistisesta äidistä selvinnyt



Itselläni on sama tilanne... Kun narsistinen luonne ottaa valtaa, jäähdytän tilanteen ja vetäydyn. Kenenkään ei ole hyvä yksin ja narsistikin oppii hieman hallitsemaan itseään kun huomaa karkottavansa ihmiset ympäriltään. Vähän niin kun pieni lapsi, hyvästä käytöksestä palkitaan ja huonosta "rangaistaan".



Hankkiudu vertaistukiryhmään. Itse koin sen aikanaan auttaneen minua eniten narsistin uhrina olosta toipumiseen. Juttele asiasta avoimesti niiden kanssa, jotka suostuvat asiallisesti kuuntelemaan. Anna äidillesi anteeksi. Se ei tarkoita sitä, että hyväksyisit asiat, mutta vapauttaa runsaasti omaa energiaasi johonkin mukavampaan kuin viha ja katkeruus. Äitisi ei ole ilkeyttään sitä mitä on, vaan on tunteidensa kehittymisen aikaan jäänyt ilman pyyteetöntä rakkautta.
Kirjoita muistiin mitä olet kokenut. Anna tulla kaikki, sanoja ja tunteita säästelemättä. Sinun ei tarvitse olla hyvä kirjoittamaan. Yksittäisten sanojenkin kirjoittaminen purkaa tunteitasi. Älä lue tekstejäsi, jos se tuntuu pahalta. Niitä ei myöskään tarvitse näyttää kellekään.
Äiti-lapsi-suhde on kiinteä, siksi hankala. Koeta kuitenkin saada henkistä ja fyysistä välimatkaa. Äitisi ei muutu. Irtautuminen ja oma toipuminen kestää vuosia. Anna itsellesi aikaa.

Maruna



Olen pahoillani, tuo on kova koulu.  Narsistin kanssa eläminen on sen hyväksymistä, että narsistilla on aina oma totuutensa ja hän on aina oikeassa. Jos haluat olla ja pitää läheiseesi yhteyttä, sinun voimavarasi tulevat muualta; ystäviltä, harrastuksista, työstä - äidin elämän ulkopuolelta. Tätä hän ei hyväksy, mutta ei voi asiaan vaikuttaa, jos itse niin päätät.

Suhde narsistiin on valtasuhde. Narsistilla on vahvat mielipiteet myös kaikista sinun asioistasi. Tutki tautia, koska siitähän on kysymys, pystyt silloin joiltakin osin ohittamaan "piikkejä". Liian kiltti tyttö on kuin uhrilammas, narsisti saa siitä lisävoimaa. Vähemmän myötäilevänä, kuulet siitä, mutta omat voimasi karttuvat. Asioita voi hoitaa, jos äitisi on jo iäkäs, myös tarpeen mukaan ilman sisäistä nöyrtymistä. Ajattele enemmän sitä, mitä on sinussa itsessäsi ja ulkopuolella. Miten hyvin olet pärjännyt ja pärjäät. Saat huikean elämänkoulun, mutta olet siitä myös paljon "maksanut". Tosin niin monella muullakin tavalla joutuu oppirahoja maksamaan.

Sinä itse päätät missä rajat äidin vallalle menevät ja, kun sen oivallat, äidin vallankäyttö on jo osin helpommin ymmärrettävissä ja samalla kestettävissä. Jos sinulla on läheisiä ystäviä, hae heidän seuraansa. Jos olet läheisiä hukannut matkan varrella, hae jokin harrastus jossa tehdään yhdessä - voit löytää uusia ystäviä samalla. Älä jää kotiin, vaan hoida se mitä on hoidettava ja pidä itselläsi oma elämä.

Voimia sinulle ja uskoa tähän päivään ja huomiseen sekä ennen kaikkea itseesi : ))

Teija



Alla on linkki Narsistien uhrit -nettisivustolle.

http://www.narsistienuhrit.info/narsismi.html

Paljon tietoa löytyy myös googlettamalla sanalla "narsismi".

Toivottavasti näistä löytyy apua!
Toivon todella sydämestäni sinulle kaikkea hyvää raskaan asian kanssa elämisessä!

Satu



Olen kamppaillut saman asian kanssa koko ikäni ja kokemukseni mukaan toimeen tuleminen on äärimmäisen vaikeaa, usein mahdotonta. Voin valita kahdesta pahasta: jos pidän yhteyttä vanhempaan, seurauksena on todella, todella paha olo. Jos en pidä, seuraa syyllisyys, koska en ole sellainen ihminen joka haluaisi hylätä vanhempansa. (Minut samainen vanhempi tosin on hylännyt useaankin kertaan lapsena ja nuorena.) Kuitenkin omastakin hyvinvoinnista olisi huolehdittava.

Ainoat tietämäni tehokkaat keinot ovat etäisyydenotto tarvittaessa (syyllisyydentunteesta huolimatta) ja yhteydenpito sitä mukaa kuin pystyy kestämään. Ulkopuoliset, jotka eivät ole kohdanneet narsistia samalla tavoin, eivät tätä kylläkään ymmärrä. Mutta sitä ei voi odottaakaan heiltä. Ja narsisti syyllistää minua joka tapauksessa, tein mitä hyvänsä.

Suosittelen Karyl McBriden kirjaa Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka aikuinen tytär voi toipua narsistisesta äidistä. Luen sitä aina, kun tarvitsen uskon vahvistusta. Kirjassa annetaan ihan käytännön selviytymisneuvoja ja toipumisohjeita.

Jaksamista sinulle, Seija. Pidä itsestäsi huolta.

Kohtalotoveri



Hei Seija! Olen todella pahoillani että olet joutunut läheisesti tekemisiin narsismin kanssa. Omasta kokemuksesta sanoisin, että hanki tietoa ja puhu asiasta luotettavien ihmisten kanssa. Kirjallisuutta löytyy, esim. Jorma Myllärniemen "Narsismi _ vamma ja voimavara" valaisee hyvin ilmiötä sinänsä. Oma suosikkini on Karyl McBride: "Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsismista". Suosittelen sitä todella lämpimästi! Valitettavasti etäisyys narsistiin - niin henkinen kuin fyysinenkin - ja rajojen vetäminen taitavat olla ainoa todellinen apukeino. Voimia sinulle!

HM



Hei Seija! Tuttu juttu. Olen kolme vuotta sitten "päässyt" samaisen asian kanssa syvälle herättävään kriisiin. Toki jopa tuplakriisiin, koska mieheni toi elämääni tutusti saman vivahteen, kuin äitini on tuonut syntymästäni saakka. Asioiden läpikäyminen ja pikkuhiljaa ja asteittain niiden hyväksyminen ovat olleet oma polkuni. Vedän omat rajani siihen kuinka usein olen yhteydessä äitiini ja mitä kuuntelen. Asia ei katoa ikinä, mutta sen voimalla tai vaikutuksesta olen se mitä olen tänä päviänä. Pidä sinä nyt arvokkaasta itsestäsi hyvää huolta ;)

"Miinus-merkkisen" äidin lapsena kasvaminen on kovaa ja tuntuu todella väärältä, mutta pikkuhiljaa, kun olet valmis, niin hyväksy tilanne ja jätä huonot muistot unholaan. Elä omalla upealla voimallasi. Se kannattaa! Itse pääsin jo ulos jopa narsistisesta avioliitostani.

Uudistuneeseen Elämään Ikiomalla Voimalla



Älä uskoa kaikkea, mitä narsistinen äitisi/vanhempasi sanovat. Muista puolustaa omia mielipiteitäsi, aikaasi ja tunteitasi. Ne kaikki ovat oikeita ja tärkeitä sinulle! Jos voit, ole vain silloin tekemisissä, kun itse haluat ja sen verran kuin jaksat. Yritä löytää toinen aikuinen, joka ymmärtää ja tukee sinua.

Et ole yksin. Meitä on monia samassa asemassa olevia. Itselleni asia selvisi vasta syyskuussa.

KK



Analysoi rauhassa tilanteita joissa olet ollut hänen kanssaan tekemisissä. Hyväksy omat tunteesi, jotka heräävät kanssakäymisessä Sen jälkeen mieti mitä tunteidesi taustalla on, tunteesi ovat viesti sinulle siitä, että jokin uhkaa hyvinvointiasi. Kun olet tunnistanut ja hyväksynyt omat tunteesi, vedä narsistiselle vanhemmalle selkeät rajat itsesi suojaksi ja pidä niistä kiinni. Tämä voi herättää vastapuolessa voimakkaita reaktioita, mutta pidä pääsi. Prosessi voi viedä aikaa ja olla henkisesti raskas, mutta kannattaa.

Narsistiäidin tytär




Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot