Su 30.4.Mirja, Miia, Mira, Mirva, Mirj...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Maria kirjoittaa: "Miten opetella olemaan sosiaalisempi? Miten keksiä jutun aiheita ihmisten kanssa? Itse kuulun siihen perussuomalaiseen joukkoon, joka mieluummin odottelee kotona oven takana kunnes hissi on vapaa, etten vain joudu vahingossa vaihtamaan muutamaa sanaa naapurin kanssa. Olisi ihanaa, jos tutustuminen toisiin ihmisiin ja jopa ystävystyminen olisi edes vähän helpompaa."

Vastausten lukumäärä 89



Kohtaa pelkosi. Jos tuntuu oikein vaikealta, sano asiasta suoraan. Toinen voi olla vieläkin arempi, jokainen on joskus arka ja ujo. Homeopatia voi myös olla apu arkuuteen ja pelkotiloihin, itselläni oli aikoinaan paniikkihäiriö. Tiesin syynkin siihen -liikaa asioita ulkopuolisilta tahoilta. Menin homeopaatin vastaanotolle ja niin pääsin monella tavalla elämässäni eteenpäin.

Onnellinen



Kun asuin Somerolla, vältin mahdollisuuksien mukaan tilanteita, joissa joutui olemaan tekemisissä paikallisten ihmisten kanssa. Uteliaita ja juoruilevia ihmisiä, mistään muusta eivät osanneet puhua kuin kysellä toisten asioita ja juoruta niitä eteenpäin. Nyt asun Turussa ja kaikki on toisin. On ihana päästä samaan hissiin, bussiin tai kahvilaan tai ihan minne tahansa muiden ihmisten kanssa. Jutunaihetta löytyy paikallisista tapahtumista, harrastuksista tai muista sellaisista. Kukaan ei kysele henkilökohtaisista asioista, eikä juorua muidenkaan asioista. Voisitko sinäkin aloittaa jutun vaikka kertomalla uudesta harrastuksestasi...

Paikkansa löytänyt



Oma tyttäreni oli 5-vuotiaana todella ujo, eikä oikein jutellut kenenkään kanssa, ennen kuin reilusti tutustui. Ajattelin, että kun on tulossa esikouluun menokin vuoden päästä, niin jotain olisi tehtävä ennen sitä. Niinpä päätin ilmoittaa hänet kansalaisopiston näytelmäpiiriin. Sen jälkeen alkoi tulla juttua, eikä ole vieläkään loppunut, kun siitä on aikaa kulunut 23 vuotta.

Merru



Ole vain oma itsesi ja muista, että siellä oven takana ja hisseissä kulkee aivan samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Jonkun vain olisi oltava se rohkea ja tehtävä aloite. Joku ystävällinen sana, huomautus, niin huomaat miten saatat piristää jonkun päivän. Kokeile! Et ainakaan menetä mitään.
Mottona voisi olla: ”Lakkasin huolehtimasta mitä muut ajattelevat minusta, kun tajusin että he miettivät ihan samaa!"

Hymy ja ystävällinen sana



Itse olen myös huono tutustumaan ihmisiin, kun olen ujo, mutta muuta neuvoa en osaa antaa kuin omani, että hymyile oudoillekin ihmisille, voit olla yllättynyt että joskus saat hymyn takaisin ja jopa jonkun sanasenkin, josta voi ehkä kehittyä juttutuokio.

Pilkkumi


 

Aloita vaikka hyvän huomenen sanomisella, siitä se lähtee.

Lele


 

Kokeile joskus huumoria! Kysy vaikka, että "meneekö tämä hissi Keuruulle?"

Annukka


Itselläni asiaa on helpottanut ajan mittaan se, että pyrin hyväksymään itseni ujona ja epätäydellisenä. Menen tilanteisiin miettimättä liikaa, mitä siellä sanoisin. Tervehdin, yritän keskittyä siihen mitä näen, en siihen miltä tuntuu, ja jutun aihe tulee jos on tullakseen. Ja jos ei juttua synny, ei se ole vakavaa. Aina eivät päivät ole samanlaisia kenelläkään.

Helpottaa


Minun niksini on etukäteen keksiä (ja harjoitella itsekseen, kunnes taatusti muistaa) 3-5 eri aihetta, jolla voi avata keskustelun. Sää on aina varma kortti, jokaisella on säästä mielipide ja siitä syntyy helposti uusia haaroja eikä kenenkään tarvitse mennä henkilökohtaisuuksiin. Kuuntelemalla tarkkaan toisen vastauksia (tätä täytyy harjoitella, ettei pelkästään keskity omaan tulevaan vastaukseensa tai seuraavaan kysymykseen) voi yrittää löytää jotakin mitä itseäänkin kiinnostaa, siitä on aina helpompi keskustella.

Jos todella hermostuttaa, kannattaa vaikka juhlista löytää ne ihmiset, jotka nimenomaan haluavat olla äänessä itse ja puhua mieluiten itsestään. Silloin saa harjoitella kaikessa rauhassa lyhyitä kommentteja, nyökkäyksiä, hymyjä ja samalla vaikka miettiä, missä voisi kysyä mitäkin, jos uskaltaisi.

Jessica


Hymyile vapautuneesti, tervehdi, kiitä, toivottele hyvää päivänjatkoa, ole ulkoisesi innostunut. Ainakin täällä Nazaressa, Portugalissa se on tehnyt minulle ihmeitä.

Antti Särkilahti

 


Meidät on jotenkin opetettu siihen, että pitää aina olla sosiaalinen. Ei sitä aina tarvitse jokaisen ihmisen kanssa jutella, jos tuntuu, ettei ole mitään sanomista. Yritä vain päästä siitä tunteestasi eroon, että pitäisi jutella - se on askel luonnolliseen kommunikointiin, tapahtui se sitten sanoin tai pelkästään olemalla läsnä.
On paljon ihmisiä, jotka ajattelevat juuri noin, mutta itse olen oppinut sietämään hetkiä, jolloin tulee se hieman ikävä hiljaisuus. Siinä tilanteessa ajattelen, että hyväksyn itseni, muut ihmiset ja tilanteen sellaisena kuin se on, yrittämättä pakottaa jotain tapahtuvaksi. Aluksi se varmaan tuntuu nololta, mutta anna itsellesi aikaa sopeutua siihen, kyllä se luonnollinen kommunikointi lähtee sitten sujumaan kun itse olet rauhallinen ja katsot tilannetta tyynesti.

Katja



Minä ainakin olen saanut harrastusten kautta paljon kavereita. Toisaalta olen kyllä sellainen, että en ujostele, joten tutustun tosi helposti ihmisiin. Jos muutaman sanan vaihtaa vaikka ventovieraan kanssa vaikka jostain yleisestä, keneltä se on pois? Mielelläni juttelen, jos joku aloittaakin, vaikka en ihmistä tunne.

Tarja



Pääasia, että ihminen on oma itsensä. Toiset ovat puheliaampia, toiset hiljaisempia. Onneksi niin. Itse kuulun puheliaampiin. Asun kerrostalossa ja tervehdin aina kaikkia talossa vastaantulevia. Jään aina odottamaan, että myös naapuri ehtii hissiin. Silloin voi sanoa jotakin vaikka säästä. Jos ei keksi mitään sanottavaa itse, voi aina hymyillä. Se voi rohkaista vastapuolta aloittamaan keskustelun, jos itse ei keksi mitään sanottavaa.

Skorpioninainen


Koirille voi aina mennä juttelemaan. Jos sinulla on oma tai joskus hoitokoira niin juttu luistaa. Koira tai muu lemmikki on aina neutraali ja loputon juttu ja ilon aihe.

Nainen



Hymyile nätisti ja tervehdi. Siitä on hyvä aloittaa. Pikkuhiljaa voit laajentaa säästä puhumiseen. Kyllä se siitä liikkeelle lähtee. Muista, että jutusteluunkin tarvitaan kahta: ei ole automaattisesti sinun "syysi" jos juttu ei luista, vastapuolihan voi olla se, joka ei halua puhua.

Ujo




Kun opettelee ensin rakastamaan itseään ja olemaan juuri sitä mitä on ja mitä haluaa olla...silloin ihmissuhteetkin menevät parhaiten.

BisaNte


Olemalla oma viehättävä itsesi, yrittämättä muuttaa persoonaasi ja uskomalla kanssaihmisistä hyvää luot sisällesi ja ympärillesi helposti lähestyttävän ilmapiirin. Jos juttu ei luista, niin tervehtiminen ja avoin katse luo pohjaa seuraaviin kohtaamisiin. Mielenkiintoisten persoonien kohtaamiseen ei ole aikaa eikä paikkaa. Muista, että kanssakulkijat ovat aina kiinnostuneita ihmisistä, jotka ovat heistä vilpittömästi kiinnostuneita. Epäröinnin hetkellä sano itsellesi: ”Minä olen minä ja kyllä minä kelpaan!”

Aikku


Kysele tai kehaise. Mieti etukäteen jotain kevyttä päivään liittyvää. Hymyile, niin ehkä se toinen uskaltaa sanoa jotain, mikä on hänen mielessään. Luultavasti hän pohtii samaa kuin sinä - minä ainakin pohdin.

Ihmettelijä


Yleensä jännitys johtuu siitä, että epäilee juttutuokion epäonnistuvan, jos vaikka ei keksikään aiheita tai tulee hiljaisia pätkiä. Mitä sitten? Niitä tulee ja ne kuuluvat asiaan. Höpistä voi miltei mistä vain. Turha jännäys ja mietintä pois, niin hommasta tulee heti rennompaa. Ei saa miettiä liikoja!

Minka


Olen itsekin ujo ja epäsosiaalinen. Olen kuitenkin oppinut jo jotain: enemmän on väliä sillä, puhuuko edes jotain, kuin sillä, mitä puhuu. Rajat on tietenkin jutuilla oltava, mutta ei niin tiukat kuin me ujot luulemme. Sää on ihan hyvä keskustelun aloitus!

Ujoilija


Pidä mielessä, että ihmisiä olemme kaikki. Yleensä jokainen fiksu ihminen on pelkästään positiivisesti yllättynyt, jos joku vaihtaa sanan tai pari vaikkapa siitä säästä tai mistä tahansa muusta pienestä tai suuresta asiasta. Avoimin mielin.

Johanna


Pelkkä hymy ja nyökkäys tervehdykseksi riittävät alkuun pääsemiseen naapurin kanssa. Seuraavalla kerralla naapurisi saattaa itse aloittaa jutustelun, eikä sinun tarvitse keksiä aihetta. Kokeiltu on! :)

Tikkis


Kannattaa aloittaa ihan pienistä jutuista. Pelkästään tervehtiminen, esim. sanomalla "päivää" tai "huomenta" tai "moi", auttaa alkuun ja voi huomata, että toiset vastaavat helpostikin.

Titti


Hei, täällä Aila Australiasta. Minäkin olin nuorempana hyvin ujo. Neuvoisin sinua aina muistamaan, että me ihmiset olemme kaikki jotenkin vajavaisia, mutta meillä kaikilla on samat tarpeet. Muista aina, että sinä olet yhtä hyvä kuin kuka muu tahansa. Eivät hienot tittelit tee ihmisestä aina parempaa, vaan elämä on se, joka koulii meitä. Minä en ainakaan nykyisin pidä heitä, jotka luulevat itsestään jotakin parempaa, arvossa, vaan heitä, jotka ovat ystävällisiä kaikille. Me olemme kaikki samanarvoisia. Jos arvostaa omaa itseään, niin toisetkin huomaavat sen.
Rakasta ihmisiä niin he rakastavat sinua ja huomaat, että elämä tulee näin paljon helpommaksi.

Aila


Mitä enemmän ihmisille avaudut, sitä enemmän hekin voivat sinulle avautua, mutta eipä silti kannata kaikkein yksityisimpiä asioita heti jutella. Kyllä sen oikeastaan huomaa, onko toinen keskustelija innokas puhumaan. Mitä enemmän hän tulee mukaan arkisiinkin kysymyksiin, sitä herkemmin hänelle todennäköisesti voi muistakin asioista jutella. Tällainen oli minun näkemykseni tänä aamuna.

Hopi


Keskustelun voi aina aloittaa vaikka säästä tai jostain perusasiasta. Katso toista silmiin ja hymyile, seuraavalla kerralla kohtaaminen voi olla jo helpompaa ja keskustelu lähteä itsestään käyntiin. Itse kuulun niihin, joista on mukava tutustua uusiin ihmisiin ja monista uusista tuttavuuksista on tullut hyviä ystäviä vuosiksi. Rohkeasti vain juttelemaan, voit yllättyä positiivisesti!

Tiiti


Tuntuipas tutulta.
Minä päätin uuteen taloyhtiöön muuttaessani, että menen taloyhtiön kokoukseen - ja menin kanssa, vaikka meinasin ihan kalkkiviivoilla kääntyä takaisin. Hyvä niin, sillä siellä tutustuin talon "vanhoihin" asukkaisiin ja nyt on paljon helpompaa lähestyä näitä jo "vanhoja" tuttuja ja sitä kautta myös niihin asukkaisiin, jotka eivät näissä kokouksissa ole mukana. Siellä sitten kyllä huomaa, että samat pelot ne on naapurillakin, mutta jonkun se täytyy se lähestyminen tehdä. Ole sinä se rohkea suomalainen. Itselleni kävi vielä niin, että kun menin kokoukseen, sitä kautta jouduin sitten taloyhtiön hallitukseen mukaan ja luvassa on lisää uusia tuttavuuksia.

Ansku


Aloita katsomalla rohkeasti ihmisiä silmiin. Voit harjoitella vaikka kaupan kassan tai jonkun muun palveluammattilaisen kanssa. Hymy ei maksa mitään.

Ennen ujo


Itsekin aikaisemmin olin samanlainen, kunnes sisäistin sen ajatuksen, että suurin osa niistä toisistakin ihmisistä on samanlaisia ja ajattelee aivan samoin. Lisäksi olen ottanut sellaisen elämänasenteen, että ihmiset ovat mukavia, jolloin sen jutun aloittaminenkaan ei ole niin iso kynnys. Suomalaisethan ovat samanlaisia kuin englantilaisetkin, eli säästä voi aina aloittaa puheen.

Tytteli


Aloita pienin askelin. Mene sinne hissiin yhtä aikaa. Hymyile ja tervehdi. Muuta ei tarvita, sitten vain annat ajan tehdä tehtävänsä. Muutenkin hymyllä saa parhaiten kontaktin toisiin ihmisiin.

Aurinkoista ja hymyn kirkastamaa kesää kaikille!

Hiksu


Pitkäaikainen sairauteni ja ehkä ikäkin on opettanut minua rohkaisemaan mieleni ja ajattelemaan monissa tilanteissa: So what, who cares? Entäs sitten, mikä on pahinta, mikä voisi tapahtua? Sitä paitsi se toinen henkilö voi olla yhtä peloissaan kuin minä.

Helvi Persson


Ajattele, että toinenkin ihminen on ihan yhtä arka ja ujo ja odottaa ja toivoo, että sanoisit jotakin - mitä tahansa. Aiheella ei ole väliä, toinen tarttuu varmasti innokkaana aiheeseen kuin aiheeseen. Itse höpöttelen ihan tyhmiä ihmisille, mutta ei haittaa, kun näen heidän ilmeensä kirkastuvan siitä, että tein aloitteen.

Lilli59


Suomalaiseen perusmentaliteettiin lienee kuuluvaksi pelko siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Eräs äidinkielen opettajani avasi silloisen myöhäisteinin silmät joltain lainaamillaan sanoilla: "Toisen ihmisen ajatukset eivät voi sinua vahingoittaa". Rohkeasti mukaan vaan - tuli mitä tuli.

Ihan käytännön vinkkinä - sää on aina hyvä alku jutustelulle.

Ihmiset pitävät kehuista; kehaise ohimennen naapurin uutta autoa, polkupyörää, kampausta, takkia... Saa helposti jutunjuurta.

Braveheart


Ota pienikokoinen koira. Sen kanssa kun kuljet ulkona, kaikki pysähtyvät juttelemaan koirasta, ei tarvitse keksiä muuta aihetta. Samoja ihmisiä kun tapaa uudelleen, tulee heistä hyvän päivän tuttuja, joiden kanssa voi alkaa pikku hiljaa puhumaan muistakin asioista ja totut puhumaan erilaisten ihmisten kanssa. Siitä se lähtee. Joku saattaa jäädä ihan ystäväksi asti. Ja koira sinänsä on mukava kaveri, jonka kanssa aika menee mukavasti ja tuo hyvän mielen, jolloin jaksaa olla positiivisempi.

Kikka16


Kaikkia kiinnostavat omat asiat ja oma elämä aivan suunnattomasti. Eli jos kysäisee jotain sopivan avointa ja kuitenkin kohdistettua kuten: ”Onko mitään erityistä suunnitteilla viikonlopuksi?”, ”mitenkäs nämä sade- tai hellepäivät ovat sujuneet?” tai ”onko tullut käytyä kesätorilla?”, niin kyllä se keskustelu siitä viriää ihan itsestään ja ne pari minuuttia yhdessä tuntuvat mukavammilta kuin tuppisuuna ollen. Ei tarvitse olla tunkeileva ja kysellä tarkasti asioita, mutta jos toisella on halu jakaa, niin tuontapaisiin kysymyksiin voi alkaa vastata jo laajemminkin. Tai sitten vain tokaista small talkina: "Eipä kummempia, ihan kotosalla ollaan tai mökillä käväistään", "onhan se vähän tuskaista olla sisällä jatkuvasti tai yrittää ulkona tehdä mitään" tai "Onhan siellä käyty tai tarkoitus käväistä."

Anne


Mene rohkeasti hissiin, tervehdi ja vaikka hymyile. Ei tarvitse aina olla puhuttavaa, toinenkin voi aloittaa puolestasi ja ellei, nyökkäät kohteliaasti hymyillen kun lähdet hissistä.

Nana


Ensinnäkin, kaikkien ei tarvitse olla sosiaalisia ja puheliaita. Mutta jos puhutaan oikein ihmispelosta, niin uskoisin, että paras tapa on mennä rohkeasti tilanteisiin, joita eniten pelkää. Katsoa ihmistä silmiin, hymyillä, ehkä tervehtiä, seuraavalla kerralla on taas vähän helpompaa.

Annamaria


Itse lukeudun tähän samaan ryhmään, mutta olen alkanut tietoisesti karsia tätä piirrettä pois. Olen sitkeästi toivotellut hyvät huomenet naapureille, vaikka vastausta ei kuuluisi. Kyllä se pahinkin mykistelijä lopulta vastaa ja siitä tulee varsin hyvä fiilis. Jos ei halua säästä jutella, voi vaikka kommentoida lyhyesti jostakin päivän polttavasta asiasta, niistä yleensä jokaisella on mielipide.

Mutta mitä neuvoihin tulee, itse olen mennyt mukaan mm. työväenopiston erilaisille kursseille ja nimenomaan yksin, ei kaverin tukemana. Niissä on aina mukana heitä, jotka ovat luonnostaan puheliaampia ja joiden johdattelemana juttuun voi lähteä mukaan. Toisaalta niissä on myös alusta asti jokin yhteinen sävel, eli se asia, mitä on tultu oppimaan ja siitä on helppo synnyttää keskustelua.

Vadelma


Sanot vaan ”hei” ja hymyilet. Monet jatkavat keskustelua siitä. Säästä jutustelu on aina turvallista ja siitähän juttua riittää: muistellaan mennyttä talvea, kevättä tai kesää ja arvuutellaan tulevaa. Ihmetellään ennustamisen vaikeutta ja uusia laitteita, jos juttukaveri vaikuttaa 'insinööriltä'.

Katja


Itse olin samassa tilassa. Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että ei siihen kuole jos puhuu vieraille ihmisille. Vaikka sydän hakkasi ja polvet vapisi, niin rohkeasti menin joukkoon. Nyt ihmiset eivät meinaa uskoa, että olen ollut niin arka. Muista: Olet yhtä hyvä kuin muutkin, jos et parempikin.

Tuula


Saat olla ihan kiinnostunut ihmisistä. Minä saan juttua aikaan puolitutun naapurin kanssa bussipysäkillä, kun kehun hänen uutta takkiaan ja kyselen, että mistä sellaisen saa ostaa. Juttua riitti pitkään. - Oikeasti olen aloittanut sillä, että sanon päivää niille hississä oleville, vaikka en heitä tuntisikaan. Kun muutin pääkaupunkiseudulla uuteen taloon, joka oli vasta rakennettu, otin tavaksi sanoa jokaiselle päivää. En aina tiennyt asuvatko edes siinä talossa. Ja sanon Sinulle, että jäyhimmänkin miehen päästä alkoi hattu lentää viimeistään kolmannella kerralla. Eräs nainen tosin valitti, että hän asui Töölössä 30 vuotta, eikä siellä tarvinnut sanoa kenellekään päivää. Jos joku ei vastaa, se on hänen ongelmansa, ei Sinun. Hymyillään kun tavataan.

Riittaa


Yritä katsoa ihmistä silmiin, se paljastaa, voitko saada katsekontaktia ja että voitko avata suutasi. Jos ei, niin ei sitten väkisin. Mutta jos voit, niin suomalaisilla on yksi yhteinen juttu: "voi kun sattuu selkään, voinko istua vierellesi?" - meillä aukeaa vaivojen kirjo nopeasti. Tämä vain arkielämään. Paremmissa piireissä voit aina kehua pöydän kattausta, kukkia ja yleensä ympäristöä, mutta ei toisista ihmisistä avata suuta keskustelua varten. Katsekontakti ensin! Hymyä sitten mukaan ja kyllä se siitä lähtee. Ei sitä tarvitse puhua kuin puuropata porisisi, vaan rauhallisesti edeten muistaen katsekontaktin.

-Mantu-


Itse kuulun samaan joukkoon, mutta yritän päästä siitä sillä, että puhun ääneen itsekseni sitä mitä olen tekemässä. Jos olen menossa viemään roskia, niin voin jutella itsekseni, kuinka roskapussi on huonosti pakattu tai jos pyykkiä, niin ihailen puhdasta jälkeä tai muuta sellaista. Eli ei tarvitse keksiä jutunjuurta, vaan vain puhua ääneen ja jos toinen tarttuu siihen, siitä on hyvä jatkaa ja jos ei, niin sitten ollaan hiljaa.

Päivi


Hei!

Olen itsekin ollut kauhean ujo juttelemaan muille ja nyt olen opetellut ja opettelen edelleen juttelemaan ihan tuiki tuntemattomille ihmisille. Yksi parhaista tavoista aloittaa keskustelu on kehaista jotain toisen omaa: laukkua, kenkiä, paitaa, hiuksia tai muuta sellaista. Kantaja ilahtuu kommentistasi ja samalla saat luotua positiivisen ilmapiirin ja keskustelu on avattu. Nyt se on toisesta ihmisestä kiinni, haluaako hän jatkaa keskustelua. Sinä kuitenkin olet tehnyt aloitteen ja vieläpä positiivisen sellaisen.

Mieleeni on hyvin jäänyt viimejouluinen Kauneimmat joululaulut -tapahtuma. Olimme siellä ystäväni kanssa ja lähtiessä huomasin vieressäni olevalla naisella hienon rintaneulan. Mainitsin hänelle asiasta ja niinhän siitä jutuskelu avautui. Hän oli otettu kehuista omatekemää heijastinrintaneulaa kohtaan ja kertoi siitä mielellään. Lähtiessämme pois Etelä-Suomesta kotoisin oleva ystäväni ihmetteli, mistä tunnen kyseisen naisen. Sanoin, etten tuntenutkaan, vaan että kehuin hänen koruaan. Siihen ystäväni iloisesti puuskahti: ”ootte te pohjoisessa kummallisia!

Kirsi


Hanki koira, joka on luonteeltaan sosiaalinen ja ihmisystävällinen. Silloin alat tervehtiä ihmisiä lemmikin esimerkkiä noudattaen.

Johanna


Esimerkiksi sää on yksi hyvä puheen aloitus ihmiselle. Jos käy kylässä, niin voi katsella ympärilleen ja silmäillä esineitä, joista on hyvä aloittaa puheenaiheita.

Mika Mäntyniemi


Hymy auttaa aina. Kaikille voi hymyillä, eikä tarvitse keksiä mitään sanottavaa. Yllättävän usein ihmiset hymyilevät vastaan.

Jos pääsee siitä pakosta, että pitäisi sanoa jotain, saattaa jotain tulla mieleenkin. Se saattaa tuntua ihan yksinkertaiselta, mutta eipä kukaan odotakaan hissipuheilta mitään korkealentoista. Joten kun siltä alkaa tuntua, voi aina joskus ehkä sanoakin jotain, jos siltä tuntuu.

Rosa


Itsekin olen ollut tosi ujo ja hiljainen. Täällä Australiassa omistin divarin ja pääsin ujoudestani jonkin verran eroon. Nykyisin saatan puhua ventovieraillekin. Siis, rohkeasti ulos ja puhumaan ihmisille vaikka vain hyvän päivän toivotukset! Tai mene johonkin harrastukseen mukaan, tai vaikka vain kävelylle puistoon ihmisten sekaan. Toivottavasti tästä on apua!

Raili


Ihan helppoa! Hymyile, unohda itsesi, ole aidosti kiinnostunut lähimmäisestäsi.

Onerva


Hissiin vaan ja naapurille voi hymyillä ja sanoa pari sanaa vaikka säästä: onpa ihanaa, kun aurinko paistaa, tai vesisateella: menepä hoidattamaan hipiää. Kyllä kielenkannat aina aukeavat "kanssamatkustajiltakin".

Käväisin tässä sairaalassa katsomassa sukulaistani. Samaan ahtaaseen hissiin tuli ihan mielettömän komea, nuori lääkäri. Tällainen seitsemääkymppiä lähestyvä täti kun olisi niin mielellään vaihtanut pari sanaa tämän "jumalaisen" kanssa, mutta häkeltyneenähän pukkasi vain hikeä otsaan. Seuralainen jäi hissistä aikaisemmin pois, jolloin yritin hymyillä niin nätisti kuin vain osasin ja sanoin: "Kiitos matkaseurasta ja hyvää päivän jatkoa." Se hymy, jonka sain vastalahjaksi hyvän päivänjatkon toivotuksen lisäksi, oli parantavana lääkkeenä monta päivää.

Ei, kun rohkeasti vaan juttusille.

Rohkelikko


Hei Maria,

minäkin olen ollut tuossa tilanteessa. Kokeile samaa kuin minä: mene sinne hissiin pää pystyssä, hymy huulilla ja sano reippaasti huomenta. Bussissa istu rohkeasti vapaana olevalle paikalle, tervehdi ja sano vaikka jotain vallitsevasta säästä. Pikkuhiljaa tulet rohkeammaksi ja keksit kyllä muutakin sanottavaa. Lippu korkealle ja menoksi! Äläkä ajattele että mitä muut ihmiset ajattelevat. Ole vain reipas. Ensimmäinen kerta on hankala, mutta kokeile, et häviä!

Anneli


Sano rohkeasti jotain positiivista: hyvää huomenta, ihana sää tänään, miten tuota sadetta aina riittääkin... mieluiten jotain hauskaa tai vitsikästä positiivisella tavalla. Useimmat ihmiset vastaavat jotain, jotkut jopa ylläpitävät keskustelua uusilla kysymyksillä tai vasta-argumenteilla. Ja sitten on niitä valitettavia möllejä, jotka mulkaisevat ja keskustelun yritys loppuu siihen. Mutta älä masennu, ilahdut itse, kun huomaat edes yrittäneesi.

Pilvi


Monissa muissa kulttuureissa suhtaudutaan rupatteluun ja keskusteluun ihmisten välisen suhteen ylläpitona. Tärkeää on se, että tervehtii toista, hymyilee, vaihtaa muutaman sanan, jakaa hyvää mieltä eli huomioi toisen. Sillä ei ole suurta merkitystä, mitä sanotaan, mutta rupattelu antaa mahdollisuuden löytää yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja jopa avautua omista asioistaan, jos haluaa. Helppo avaus on toista päin katsominen, hymyily, yksinkertainen tervehdys ja kysymys: ”Miten menee?” Itseäni on auttanut tämän soveltaminen. Tehokkainta on tervehdyksessä mainita toisen nimi, jos sen tietää. Suomalaisetkin yleensä ilahtuvat, kun joku on heistä kiinnostunut. Joskus juttu ei lähde liikkeelle, mutta seuraavalla kerralla tai seuraavan henkilön kanssa voi onnistaa. Kannattaa olla sitkeä.
Tosin kerrasta toiseen joudun toteamaan, että olen vierailla kielillä sosiaalisempi kuin suomeksi, kun niillä olen oppinut kevyet fraasit ja niiden soveltamisen. Omalla kielellä on toimintatapojen muuttaminen vaikeampaa, mutta elän toivossa, että se helpottuu treenin myötä.

Erja


Hei Maria

olen ollut samanlainen kuin sinä: yrittänyt välttää tilanteita, jossa joutuisi keksimään sanottavaa.. Sitten päätin muuttaa tyyliä. Päätin, että tervehdin aina kaikkia rappukäytävässä, vaikka en tunnekaan. Opin tämän asuessani ulkomailla kymmenen vuotta. Siellä aina tervehditään rappukäytävässä kaikkia, myös tuntemattomia. Päätin, että kohotan katseeni ja katson ihmisiä silmiin. Päätin, että esimerkiksi tutun paikan hississä yritän sanoa jotain vaikka ilmoista. Olen huomannut, että loppujen lopuksi se on hirveän helppoa.
Poikkeuksetta kaikki ihmiset suhtautuvat myönteisesti ja lienevät jopa helpottuneita, että joku sanoo jotain. Siinä tilanteessa kannattaa muistaa, että valtaosalla ihmisistä tuossa tilanteessa on samanlainen olo kuin sinulla – vaivautunut, eikä tiedä, mitä sanoisi, eikä uskalla katsoa kohti. Murra sinä jää - se vaatii vain päätöksen. Hämmästyt, kuinka helppoa se on. On hyvä muistaa myös valoisa ja avoin ilme, eikä tuijotella lattiaan. Asenne ratkaisee - aina.

Samassa veneessä


Voi aloittaa tutustumisen ihan vain hymyilemällä ja sanomalla "hei". Siitä se tutustuminen lähtee pikkuhiljaa. Venäläinen laulukin kertoo siitä, kuinka "Joki alkaa pienestä purosta ja ystävyys hymystä". Lykkyä tykö ja hyvää kesää!

Mansikkakesää odotteleva Marianne


Säästä on aina varma tapa aloittaa keskustelu ja jos siitä on vielä positiivista sanottavaa, niin mikäs sen parempi: "Onpas mukavaa, kun pitkästä aikaa paistaa", "sateen jälkeen on niin hyvä tuoksu ulkona", "jaahas, taas sataa, mutta toivottavasti viikonloppua kohden kirkastuu".

Voihan vastapuolella olla ihan sama ongelma itsellään ja hän voi olla onnellinen, että toinen tekee juttualoitteen. Usein vaikutamme suotta niin tylyiltä toisiamme kohtaa ja uskon, että se johtuu vain näiden jännittävien tilanteiden tuomasta pelosta.

Entäpä "asenne ratkaisee kaiken" tässäkin: Ajattele joka kerta ulos lähtiessäsi, miten mahtavaa on taas päästä harjoittelemaan sosiaalisia taitoja muiden kanssa. Itselläni ainakin tämä itsensä kehittämisajattelu on auttanut.

Minna


Muista, että ihmiset ovat joka tapauksessa kaiken keskellä yksin. Jokainen ihminen, jolla toiminnot toimivat, käyvät vessassa, syövät, juovat ja tarvitsevat unta ihan niin kuin sinäkin. Emme ole sen kummempia. Yksin syntyy, yksin kuolee ja toivottavasti jalostuu hyväksi persoonaksi siinä välillä. Ihan sama mitä omistaa, mikä koulutus ja asema itse kullakin on, tärkeintä on, millainen hän on. Sää on aina hyvä puheenaihe. Tietenkin kaikki positiiviset aiheet vaikka taloyhtiön ympäriltä on hyviä aloitusaiheita. Jos puhekumppani ei ole puhetuulella, ei siitäkään tarvitse itseään syyttää, ehkä hänen päivänsä vaan ei ollut hyvä, sekin on hänen asiansa.

Kippari


Kerää ja kerro vitsejä. Ne luovat hulvattoman hauskan ilmapiirin ja jännitys laukeaa kuin itsestään. Samalla on naurun aihetta ja jos et sitä taitoa osaa, hymyile, kun kohtaat ihmisiä. Se laukaisee aina kaikki jännitykset

Yksliisaulkomailla


Minulla on taas aivan päinvastainen "ongelma" eli olen ja koen olevani oikea suupaltti, joka puhuu aivan liikaa. Uskon, että me molemmat saamme apua, kun päätetään tehdä tietoisesti toisin. Maria, lupaa itsellesi mennä hissiin ja sanoa reilusti toiselle: ”hei”. Siitä on helppo lähteä liikkeelle. Itse lupaan pistää suuni kiinni tämän hein jälkeen ja odotta, mitä toinen sanoo sekä vastaamaan lyhyesti minulle esitettyyn kysymykseen. Jos vaikka törmätään joskus hississä tai muualla.

Suupaltti


Rakas Maria,

Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen tiedostamalla pelkosi ja hakemalla vinkkejä, miten siitä voisi päästä.

Itselläni muutos sosiaalisempaan suuntaan on tapahtunut helposti harrastusten ja seuratoiminnan kautta. Samanhenkisten ja samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa löytyy kyllä jutun aiheet ihan itsestään.

Ei toisia ihmisiä tarvitse pelätä, he vastaavat useimmiten samalla mitalla, kuin mitä itse annat itsestäsi. Ole aidosti kiinnostunut toisista ihmisistä ja heidän kuulumisistaan. Älä anna ennakkokäsitysten pilata omaa suhdettasi johonkin ihmiseen. Minulla on siitä esimerkkejä työpaikalla: pari oikein kiukkuisen äkäpussin maineessa olevaa ihmistä juttelevat minulle aina ihan mukavasti ja kertovat jopa miten kiva on kun keitän aina aamukahvit! Ovat hämmästyttäneet minut monta kertaa milloin mitenkin. Ja sitten aina lopuksi käsitän, että olenhan minä itsekin ollut mukava heitä kohtaan.

Ja lopuksi Ajatusten Aamiaisesta tuttu ohje: "Anna toisille sitä mitä itseltäsi puuttuu, niin tulet saamaan sitä takaisin roppakaupalla".

Entinen ujo


Olet vastustamaton, kun olet aito oma itsesi. Kaikilla on tuo tuttu jännitys ja pelko sisimmässään -toiset vain peittävät sen paremmin. Hymyile ja katso mitä tapahtuu! :)

Anne


Ensimmäiseksi pitää sisäinen dialogi muuttaa sellaiseksi, että itse kokee olevansa sosiaalinen ja avoin - riittävästi. Eihän kaikkien tarvitse olla samanlaisia.

Ja toiseksi pitää vaan rohkaistua menemään ihmisten luo. Hymyilemällä pääsee jo pitkälle. Jos ei ota ihan kaikkea etukäteen itse selville, on aina jotain kysyttävää, jolla pääsee alkuun.

Perussuomalainen vähäpuheisuus on melko yleistä, mikä voi yllättää. Joten ei kannata lannistua, jos tapaakin sellaisia vaisumpia ihmisiä.

Kati


Aloita menemällä tilanteisiin katsomalla ihmisiä ystävällisesti ja tervehtimällä ihan tavallisen kohteliaasti. Jos toinen aloittaa juttelun, osallistu. Itse voit aloittaa vaikkapa kommentoimalla ilmoja, asuinalueesi viimeaikaisia tapahtumia tai kysymällä tietoa jostain. Jos henkilöllä on lenkkivaatteet päällä, voit kysellä, missä on mukava juosta. Voit osoittaa kiinnostusta vaikkapa kyselemällä mukanaolevasta lemmikistä tai lausumalla kohteliaisuuden käsintehdyn näköisestä kassista tai vaatteesta. Mutta kyllä hiljaa yhdessä oleminenkin on ihan hyväksyttävää.

Sosiaalinen tapaus


Ei se ole vaikeaa. Kun ottaa pääsäännöksi, että kaikkia naapureita tervehditään aina ystävällisesti, se kuuluu hyviin tapoihin. Muutama kommentti hyvästä tai huonosta ilmasta ja sitten onkin jo kommunikaatioyhteys auki ja voi puhua vaikka mistä vaan. Ihmisten ujous katoaa hetkessä, kun vaan huoletta alkaa puhumisen. Jos ette usko, niin kokeilkaa, ei se naapuri teitä varmasti syö. Päinvastoin menee töihin hyvillä mielin, sillä ystävällinen naapuri poisti aamuankeuden. Lykkyä tykö.

Lennu


Meille on opetettu jo pienenä olemaan kilttejä ja kohteliaita. Kuulin loistavan version viime viikonloppuna eräässä seminaarissa: 18 - 40 - 60 -sääntö:
18 -vuotias ajattelee, mitähän kaikki miettivät minusta, mitä tuokin ajattelee. 40 -vuotias sanoo, vähät välitän mitä muut ajattelevat, ja 60 -vuotias huomaa, että kukaan ei ole ajatellut minua koko aikana! Rohkeasti keskustelemaan, kukaan ei muista keskustelusta mitään hissin laskeuduttua, muuta kuin, että olipa iloinen nainen!

Hannelore


Hei Maria. Ajattelepa asiaa joskus toisinpäin: siellä hississä saattaa olla toinen ihminen, joka ajattelee aivan samalla tavalla tai on sisäisesti pahoillaan jostain tai turtunut arjen rutiineihin. Hän saattaisi ilahtua vain hymystä ja ystävällisestä nyökkäyksestä tai muutamasta sanasta: huomenta, onpa kaunis aamu! Tai mistä tahansa, joka spontaanisti juolahtaa mieleesi. Ympärillä tapahtuu koko ajan jotain mielenkiintoista: linnut laulavat, pilvet kulkevat hurjaa vauhtia, lehdet puhkeava kasvamaan ja muuttavat väriään, lapset leikkivät ja jopa uutisistakin löytyy joitain positiivisia aiheita!

Me elämme ihmisinä suloisen epätäydellisinä kaikki, mutta olemme luontokappaleita siinä kuin muukin luonnossa ja sikäli aivan täydellisiä! Sinäkin, ystäväni.
Rohkaise itseäsi hyväksymällä itsesi sellaisena kuin olet, sitten on helpompaa siirtää "sinuuttasi" muillekin. Se miten ajattelet, heijastuu sinusta ulospäin. Keskity siis mieluummin niihin ihaniin asioihin, mitä elämässäsi kohtaat. Sitten vaan siirrät sitä ihanuutta ympärillesi muutamilla sanoilla, kommenteilla ja huudahduksilla. Älä odota muilta mitään. Joskus siitä syntyy vuorovaikutus, joskus ei. Hyväksy maailma sellaisena kuin se ON.

Olemme kaikki valmiit ottamaan vastaan myönteisiä kommentteja, hymyä ja iloista äänensävyä. Se on aivan luonnollista.

Tea


Keksi joku teko- tai oikea syy kutsua naapureita kylään, eli juttelemaan. Osta vaikka kesän ensimmäiset raparperit tai syksyn omenat ja tee paria laatua piirakkaa. Sano kutsuessasi, että nyt on sen tai tuon sortin sesonki ja sen kunniaksi olen leiponut, että tulkaa syömään.

Ruusureppu


Kannattaa vilkaista hissiä käyttävää kanssamatkustajaa. Ilme antaa vihjeen kommunikointiin. Siis molempien ilme. Saattaa olla, että mukana oleva avaa jutun. Astuin viime viikolla hissiin. Siellä oli jo toinen matkustaja. Katseet ja ilmeet antoivat aiheen mukavaan keskusteluhetkeen, niin mukavaan, että jäin kanssaan samaan kerrokseen hissistä, vaikka tilaamani kerros oli ylempänä. Kävin vielä sovittelemassa avainkorttiani huoneen oveen, joka oli oman kerrokseni kohdalla alapuolella. Asukas tuli ihmettelemään, kuka huoneeseensa yrittää. Sattui kaksi mukavaa tilannetta hissimatkan tiimoilta. -Siis näytäthän itsesi.

X


Monesti ihmiset luulevat, että pitää hirveästi rupatella puolituntemattomien kanssa. Itse yritän toimia siten, että en pelkää ihmisiä, vaan menen reippaasti minne pitää. Usein riittää naapurillekin, jos tervehtii iloisesti; silloin ei tarvitse olla mielestäni vaivaantunut, vaikka juttu ei siitä jatkukaan. Kohtelias ja reipas käytös usein riittää. Juttua tulee kyllä luonnostaan tarpeen mukaan, kun lakkaa miettimästä, mitä sanoisi. Kauhean väkinäisesti ei kannata jutustella ja ainahan on se neutraali puheenaihe eli sää. Suomalainen ei onneksi pidä puhumattomuutta niin erikoisena asiana. Iloinen mieli kannattaa ottaa aina mukaan, jos vain mahdollista.

Susu


Osta pieni söpö koira. Itselläni on Japanece Chin, lutunen luonne, osaa laulaa, ei juurikaan hauku. Viisas, helposti koulutettava seurakoira, eikä kuolaa! Lähes kaikki mummosta/papasta nuorisoon ja lapsiin seisahtaa katselemaan ja juttelemaan; mikä tuo noin soma pieni hauveli oikein on? Koira on ollut 2,5 vuotta ja sinä aikana olen saanut kaikki ystäväni, muutin tähän 10 vuotta sitten! En ollut koiraihminen, mutta nyt eläkeläisenä innostuin ottamaan, kun sille on aikaa. Hyvä päätös, joka vaati ison muutoksen "pääkopassa" toteutuakseen. Koiran kanssa tulee ulkoilua kolmasti päivässä, mikä kohentaa mielialaa ja kuntoa ja samalla tapaa ihmisiä. Koiran metkuille joutuu ainakin kerran päivässä nauramaan katketakseen!

Murmeli ja Wendy-koira


Mielestäni voi vain tervehtiä. Jutut kehittyvät juteltaessa. Harvoin on heti valmiina dialogi, joka sitten vain ulkolukuna puhuttaisiin. Eikä sitä tarvitse enempiä puhua. Tervehtiminen ja esimerkiksi päännyökkäys on hyvä. Ei tarvitse puhjeta vuolaaseen kukkivaan puheeseen välttämättä - ihmisiähän tässä ollaan.

Tertsi


Hei,

monia ajatuksia heräsi. Ajattelisin kuitenkin, että lähtökohta on se, että olen yhtä arvokas kuin tuo toinen ihminen, vaikka olisinkin hiljaisempi tai puheliaampi. Tasavertaisena on hyvä lähteä kohtaamaan toista ihmistä. Tosin kaikki eivät suhtaudu tasavertaisesti, mutta alentuvasti itseeni suhtautuvan henkilön kanssa en halua olla vuorovaikutuksessa enempää kuin on välttämätöntä. Tai jos toinen suhtautuu palvovasti, niin silloinkin voi tulla pelkoa, että milloin putoan tältä jalustalta, kuten ennemmin tai myöhemmin käy.

Itse olen kokenut, että avainsana on vuorovaikutus eli keskustelussa ikään kuin pallottelu vuorotellen. Esimerkiksi mainitsemissasi naapurisuhteissa riittää mielestäni ihan hyvin ystävällinen hymy ja tervehdys (huomenta, hei, päivää). Jos toinen tulee kivasti vastaan eli tervehtii myös ystävällisesti, voin "heittää pallon" eli tokaista jotakin säästä tai vaikka auringonpaisteesta. Tästä jää ihan hyvä mieli.
   
    Jos toinen on yrmeä tai ei vastaa, annan hänen olla omassa rauhassaan, enkä tuppaa väkisin keskustelemaan. En halua jäädä pelon vangiksi ja alkaa vältellä naapureita, vaikka joskus tekisi mieli tehdä niin. Muutenkin ajattelen, että uusiin ihmisiin tutustuminen etenee vähitellen. Ensin puhutaan yleisemmistä asioista, ikään kuin tunnustellaan ja sitten jos tuttavuus vaikuttaa ihan hyvältä tyypiltä, voin vähän avata henkilökohtaisempaa tasoa. Olen itsekin aika varovainen.

    Tietysti, jos toinen on hyvin avoin, niin minunkin on helpompi avautua. Jostain olen lukenut, että ihmiset pitävät esimerkiksi kutsuilla siitä, kun heiltä kyselee asioista, joista he ovat kiinnostuneita, esimerkiksi harrastuksista, töistä tai lapsista ja kuuntelee sitten heitä. Olen huomannut, että tämä pitää paikkansa, mutta nykyisin toivon kaveruus- ja ystävyyssuhteissa myös sitä, että toinen on myös kiinnostunut minusta ja minun asioistani, ei siis ylikiinnostunut tai tungetteleva, ettei ihmissuhde jää yksipuoliseksi - tästäkin on kokemusta.

    Jotenkin näin ajattelen tutustumisesta, vastavuoroisena tanssina tai pallopelinä. Minä heitän jonkun asian tai lauseen, ja toinen reagoi siihen, sitten tulee taas minun vuoroni. Keskustelu voi edetä jopa kaveruudeksi tai ystävyydeksi, kun molemminpuolinen luottamus syvenee ajan mittaan. Ystävyys on niin suuri lahja, kun löytää samalla aaltopituudella olevan ihmisen, että siitä osaa jo olla kiitollinen. Kaikille ei kannata mielestäni avautua, jotkut ovat epäluotettavia, juoruilevia tai jopa narsisteja. Tuli paljon tekstiä, mutta kysymys oli niin hyvä!        
    Tämä kaikki edellyttää harjoittelua, mutta se on ihan hauskaa ja opettavaista! Itselläkin harjoitukset jatkuvat edelleen...

Itsekin ujo


Maria - tiedostat tilanteesi: suurin askel on jo otettu! Minulla on historiassa sama vaiva. Suosittelen lähtemään liikkeelle pienin askelin esim. hissinjakotilanteessa voit hämätä itseäsi siitä, että et muka kuullutkaan, että portaikossa olisi joku. Menet vain omaa vauhtiasi "kuin huomaamatta muita". Ja kun "törmäät" portaikon tyyppiin hissiä odottelemassa, voit olla muka yllättynyt ja sanoa kuin ei mitään ujollakin hymyllä: "Moi." Se riittää.

    Seuraavalla kerralla voit jo yrittää yllättää itsesi vielä enemmän samaisessa tilanteessa: "Ah, täällähän on liikennettä tänään! Moi!" ja viedä jatkossa homman lopulta huippuunsa jättämällä tyypille vastausvelvollisuutta: "Ah, Moi! Pääseekö samalla kyydillä?"

    Keskustelua live-ihmisten kanssa voi myös harjoitella kaupoissa: menet "muka" kysymään, löytyykö jotain tosi vahvaa 2-puoleista teippiä tai onko tästä paitamallista mustaa. Tai voisiko myyjä suositella jotain mustaa samantyyppistä tai mitkä on ne kirjat, mitä myyjä suosittelee 10-vuotiaille, niin voit sitten rauhassa tsekata lahjamahdollisuuksia veljenpojalle. Onko jotain vastatulleita uutuuksia kampaamokaupan shampoissa.

    Juttu kuulostaa aluksi hullulta, iskee kuumat aallot ja kouraisee vatsasta, saatat olla pettynyt suoritukseesi ja miettiä, että änkytit taas, mutta siitä se lähtee! Ja kymmenennen kerran jälkeen huomaat, että alat kysellä bussivuoroista pysäkillä odottelevalta henkilöltä huomaamattasi. Kysyt baarissa, voitko istua seuraan! Rupattelet junassa vierustoverin kanssa, kuin olisitte vanhoja kavereita! Tsemppiä Maria - you can do it! Luota itseesi - vaikeuksien kautta voittoon!

Yks tuttu tyyppi


Riippumatta siitä, mitä olet tottunut itsestäsi ajattelemaan, sanon mitä ystävällisimmin, että sinulla ei ole syytä piilotella itseäsi. Sinä olet yhtä arvokas kuin muutkin! Omalla tavallasi kannat sisälläsi jotakin sellaista, mitä ei ole kenelläkään muulla. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää sitä!

Ei kaikkien kanssa tarvitse hölöttää, voit vaalia laatua ja jakaa asiasi harkitusti, siten kuin hyvältä tuntuu.
Ehkä kohta jaat pikkuasioita hieman tuntemattomampienkin kanssa, mutta vain jos annat ihmisille mahdollisuuden nähdä sinut. Ehkä he löytävät hyviä asioita sinussa, vaikka et itse niitä niin huomaisikaan.
Opit kyllä huomaamaan, ja ehkä kaikkein helpoiten juuri yhdessä, toisten kanssa.
Hyvä ihminen, älä piilota itseäsi elämältä!

Se naapurin puhelias henkilö saattaa olla aikoinaan potenut samoja tuntoja kuin sinä nyt, mutta jokin avasi hänen silmänsä ja pikkuhiljaa hän uskaltautui osallistua yhä enemmän tähän elämään, olemalla yhdessä toisten kanssa.
Kenties hänelle olisikin ilo nähdä sinun rohkaistuvan omaan tahtiisi ja saavan omista voimistasi kiinni.

Kenties se ei ole kovin vaikeaakaan, askel kerrallaan.
Come out and play.

Ujo Hölö


Aloita vaikka katsomalla ihmisiä silmiin ja tervehtimällä. Hymykään ei ole pahitteeksi. Ole reipas, kulje pää pystyssä. Ole niin sanotusti avoin ihmisille. Ota ihmiset sellaisina kuin tahtoisit heidän ottavan sinut.

Hymyä silmiin asti


Pakota itsesi. Moikkaa aina rapussa, jos joku tulee vastaan, siitä ei kukaan loukkaannu. "Hei" ja hymy kuuluu ainakin meidän rapun peruskäytökseen, vaikkei ihmisiä muuten tuntisikaan. Muutaman kanssa on sitten juteltu enemmänkin.

Harrasta jotain ryhmässä. Kansalaisopistot ovat täynnä kursseja, varmasti löydät omasi. Juttua on helpompi viritellä samaa harrastavien kesken.

Jos pidät jostakusta, kysy mentäisiinkö tunnin jälkeen kahville. Älä loukkaannu, jos tyypillä on muita kiireitä. Hänellä tällöin todennäköisesti ihan oikeasti on.

Jos tuntuu kovin vaikealta, älä epäröi hoitaa itseäsi terapian tai muun sellaisen keinoin. Me ihmiset tarvitsemme toisiamme, älä suostu jäämään yksin. Tsemppiä!

Pirjoliisa



Hei Maria. Mitä on lapsuudessasi tapahtunut, kun et pidä itsestäsi? Ostaisin sinuna rentoutus -cd:n ja harjoittelisin päivittäin vähintään 20 minuuttia. Aamulla ennen aamupalaa, ennen kuin nouset ylös sängystä tai ennen ruokailua, muttei liian nälkäisenä. Pidä päiväkirjaa; päiväys, aika, tunne ennen harjoittelua, harjoituksen aikana ja sen jälkeen. Tällä konstilla saat sisäiset jännitykset vähenemään. Ja siitä sitten vain eteenpäin. Lycka till ja älä anna periksi!

Annali kokenut


Ei sitä opi kuin tekemällä. Mutta tekemällä sen oppii helpoiten. Mene hissiin ja sano jotain, piste. Katso, mitä tapahtuu yrittämättä kontrolloida tilannetta.

Kannattaa myös realisoida omien tekemisten tärkeys muiden silmissä. Huomaa, ettei muut olekaan niin kiinnostunut sinusta, että mokailusi harjoitellessa ja änkyttäessä hississä olisi jotenkin huomionarvoinen tai muistamisen arvoinen teko.

Casper


Ongelmasi on kovin tuttu ja toivoisin osaavani antaa helpon neuvon siihen, mutta joka tapauksessa voit kehittää itsestäsi sosiaalisemman. Kun yrittää uudestaan ja uudestaan, niin oppii vähitellen paremmaksi keskustelijaksi. Minulla on myös helpottanut, kun olen oppinut hyväksymään itseni. Kun viihdyt itsesi seurassa, myös muut ihmiset viihtyvät seurassasi. Tsemppiä!

Nykyään sosiaalisempi


Ajattelen, että kun on porukassa, jossa on muitakin, niin on helpompi tutustua toiseen ja keksiä jutunaiheita. Vaikkapa joku liikuntaryhmä. Sitten voi vaikka kysyä siltä toiselta, että mitä pidit tai sanoa itse toiselle, että olipa kivaa. Toinen harvemmin jää sanattomaksi. Jos on jo joku kaveri, niin menkää yhdessä. Se on silloin taas kaksi kertaa helpompaa. Sosiaalisuus kasvaa sitä myötä, mitä tutustuu muihin ihmisiin. Jos on opiskelemassa, niin on melkoisen helppoa tutustua siihen opiskelukaveriin tai kenties työkaveriin. Isossa joukossa on helpompi keksiä asiaa ja ottaa kontaktia toiseen ihmiseen. Kyllä sinä vielä rohkaistut tutustumaan muihin!

Jenna


Sano: "Hei”, ”hyvää päivää” tai ”moi, olen naapurisi Maria X!" ja ojenna kätesi tervehtiäksesi. Eiköhän naapurikin esittäydy ja toivota hyvää päivänjatkoa! Siitä se tutustuminen alkaa.

Maria, muuttanut 28 kertaa


Kyseessä voi olla paniikkihäiriöoireyhtymä tai Aspergerin syndrooma, kuten minun tapauksessani. Minulla auttoi terveellinen ruokavalio, liikunta ja Omega 3 joka päivä käytettynä. Uskomatonta mutta totta, sain elämäni takaisin. Nykyään entiset viholliseni eli ne, jotka vähättelivät minua ja kiusasivat, koska en sosiaalisesti pärjännyt, juoksevat minua karkuun nyt, sillä he pelkäävät kostoa.

Kannelmäen kauhu, Mr X


Ole rohkea itsellesi ja ala vain juttelemaan, siitä se lähtee!

-Ritu-


Hei Maria!

Sosiaalisen jännittämisen ja ujouden taustalla saattaa olla tiedostamattomia pelkoja, jotka ovat muodostuneet varhaislapsuudessa ja myöhemmin. Itse olen ollut aiemmin samanlainen, mutta sain avun hahmoterapiasta. On hyvin vapauttavaa, kun ei enää tarvitse tuhlata energiaa sen miettimiseen, mitä muut minusta ajattelevat ja miten minun odotetaan käyttäytyvän. Terapia edellyttää auttaakseen sen verran rohkeutta, että pystyy puhumaan rehellisesti omista tunteistaan. Terapeutti kyllä auttaa, siksihän sinne mennään! Suosittelen, jos toivot muutosta.

Marja


Hei Maria!

Käy päin pelkoa. Kohtaa ja myönnä että pelkäät. Ota pelko kuvaannollisesti syliisi ja halaa sitä. Hyväksy aidosti, että sinulla on pelkoa eli päästä irti vastustamisesta, niin pian pelko hellittää. Sen jälkeen löydät kyllä jutun aiheita ihmisten kanssa. Ja ennen kaikkea voit kokea vapautta.

TNH


Kannattaa mennä johonkin kurssille tai yhteiselle matkalle, jossa tutustuu samanhenkisiin ihmisiin. Voit jopa huomata, että et ole yksin ongelmasi kanssa. Olin itse juuri viime viikolla Pyhiinvaellusmatkalla Lapissa ja tapasin paljon uusia kasvoja. Ryhmämme koostui täysin erilaisista ihmisistä. Ikähaarukka oli 14-80 ja kaikki olivat erilaisista ammattiryhmistä ja sosiaalisista oloista.
Kuitenkin kolmen päivän aikana tutustuimme kaikki toisiimme ja viimeisenä iltana ennen poislähtöä kaikki ryhmäläiset intoutuivat esittämään toistensa edessä mielenkiintoisia ohjelmanumeroita; laulua, tanssia, runoja, näytelmää, karaokea, yksinlaulua, kuorolaulua ja yhteislaulua. Jokainen sai esiintyä, eikä kukaan enää pelännyt avata suutaan vieraan tai tässä vaiheessa jo siis suht tutun ihmisen kanssa.

Tämä on vaan yksi esimerkki monien joukossa, mitä voisin ehdottaa pelkotiloihin, joita sinullakin näköjään on. Ei hississä tarvitse naapurin kanssa edes jutella, jos siltä tuntuu. En minäkään kaikkien naapurien kanssa edes halua puhua. Sehän on vaan yhteiset kemiat, jotka kirvoittavat puhehalut.
Näin se menee.

Olen itse toiminut vuosia kouluttajana, terapialuentojen pitäjänä, vaikka itse olin vielä parikymppisenä "ujo" ja esiintymispelkoinen. Tästä kaikesta voi kuitenkin päästä eroon, jos vain itse sitä haluaa. Mitään ei voi tehdä, jos halu puuttuu ja tietysti myös halu uuden oppimiseen ja siihen, että uskaltaa ottaa neuvoja ja oppeja vastaan avoimin mielin.

Vesimies Armonlaaksosta


Pelkäät kai ihmisten odotuksia? Sitä, että et jotenkin hallitse sosiaalisia sääntöjä ja että mokaamisesta seuraa häpeää. Ei hiljaisuudessa mitään vikaa ole, silloin kun se meinaa toisen kuuntelemista. Jos lähdet kiinnostuneena kyselemään vaikka naapurin kuulumisista, voit unohtaa sen tutustumisen yrittämisen, joka on raastavaa ja ahdistavaa, kun toinen huomaa, että olet valmis kuuntelemaan. Mutta toki kyse on aina myös toisesta osapuolesta: voi olla, että naapuri jakaa pelkosi, eikä siitä huolimatta, että osoitat kiinnostusta, uskalla olla avoimesti läsnä sinulle. Mutta oletpahan sitten ilmaissut että sinulla on ovet auki, ehkä se joskus uskaltaa - ja jos ei kyseinen naapuri, niin kun pikku hiljaa opettelee avointa asennetta toisia kohtaan, niin joku utelias varmaan sieltä ovesta pitemmän päälle kurkkaa.

Olli


Voit ottaa oppia briteistä, joille aina luvallinen keskustelunaloitusaihe missä tahansa, mihin vuodenaikaan tahansa, auringossa ja sateella on sää: "kaunis ilma tänään", "tosi sateista tänään", "hirveä lumipyry tänään", "mikä koiranilma", "aurinko paistaa pitkästä aikaa". Niksi on saada naapuri vastaamaan jotain muuta kuin "juu, niin on" ja niin, ettei keskustelu pysähdy siihen.
Itse mainitsen hississä seisoessani jotain hissin kunnosta, "eivät ole vieläkään korjanneet sitä ja sitä" tai "voi että, ovatpahan ehtineet korjata" tai "kukahan täällä hississä on töhrinyt seinät" tai "onpa hyvin siivottu hissi tai porraskäytävä tässä talossa". Siitä voi jatkaa muutamalla sanalla mutisemalla hyväntuulisesti nuorista joilla ei kesälomalla tunnu olevan riittävästi tekemistä, vaan on aikaa sotkea hissi, tai miten hyvää työtä siivoojat tekevät, jos rappu on puhdas.

Itse asiassa olen huomannut, että muutaman lauseen voi puhua tuntemattomien kanssa aiheesta kuin aiheesta, jos ei muusta, niin sitten vaikka säästä. Mielellään kuitenkin jotain positiivista, koska puheenaiheen tarjoaminen toiselle tuppisuulle on ikään kuin syötti, johon toisen olisi tarkoitus tarttua ja jatkaa siitä. Sen jälkeen on tärkeää, että itse keksii siihen jotain mielekästä jatkoa, niin että keskustelu jatkuu niin kauan kuin ollaan hississä tai bussipysäkillä. Tätä voi harjoitella, eikä pidä hämmentyä, jos ensi alkuun tuntuu vähän kankealta, tässä taidossa kehittyy koko ajan.

Itse vedän bussipysäkillä melkein jo juttua kuin juttua, variksista luontoon, muihin eläimiin, siitä elokuviin joita on nähnyt. Älä ota muihin lähestymistä äläkä itseäsi liian vakavasti, pikku juttelu on vaan pikku juttelua, mutta samalla toisista välittämistä. Pitää osata myös kuunnella, olla kiinnostunut siitä mitä toinen sanoo, nyökätä merkiksi, että on kuunnellut ja pysyä myös toisen jutussa perässä. Älä ole vain kuuntelevinasi, mitä toinen vastaa, vaan todellakin kuuntele. Silloin voit ihan luonnollisesti jatkaa jutustelua eteenpäin.

On olemassa ihmisiä, joiden kanssa ei juttua synny, koska he ovat ujoja tai eivät tartu syöttiin tai sitten he ovat tottumattomia juttelemaan kevyeen tapaan. Sano vain jotain hyväntuulista säästä tai muusta sellaisesta ja anna näiden ihmisten olla, he tarvitsevat puolestaan harjoittelua. Kaikki eivät toimi samalla tavoin. Huomaat, että muutamien kanssa on helppo puhella ja toisten ei. Kun teet itse aloitteita ja heittelet syöttejä, kehität samalla ihmistuntemustasi.

Useimmat haluaisivat murtaa piinallisen hiljaisuuden, mutta eivät uskalla tehdä aloitetta pelätessään tuntevansa itsensä naurettaviksi, jos toinen ei ole puheliasta tyyppiä. Tee aloite. Sinä päivänä, kun huomaat juttelevasi jonkun kanssa vaivattomasti hississä tai missä hyvänsä paikassa, jossa haluat murtaa hiljaisuuden, olet tehnyt huiman kehityskaaren, aivan kuin huomaamatta. Siitä vaan jatkat eteenpäin. Kokeile erilaisten ihmisten kanssa!

Elämä on yhtä eteenpäinmenoa vaikka takaiskuja tuleekin



 



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot