To 23.10.Severi, Severin, Sören» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Miten päästä eroon koulukiusaamisesta?


Huolestunut Susanna-äiti kirjoittaa: "Kertaalleen jo kiusaamisesta selvittiin, mutta nyt sitä on taas ilmennyt ja olo on niin voimaton tilanteen edessä. Kiusattu on ujo ja hiljainen poika.

Millä keinoilla ovat vastaavasta selvinneet sekä kiusatun että kiusaajan vanhemmat? Mitä konkreettista on asialle tehty? Yläaste on muutaman vuoden päässä, joten haluan korjata tilanteen ennen sitä!"


VASTAUKSIA 192



Tapahtui täällä Kanadan Nova Scotiassa pari vuotta sitten.

Ensimmäisenä koulupäivänä poikaa kiusattiin koska hänellä oli vaaleanpunainen T-paita päällä. Eräs vanhempi opiskelija huomasi kiusaamistilanteen, suojeli nuorempaa opiskelijaa kiusaajilta ja päätti kotiin mennessä tehdä jotain. Ystävänsä kanssa he päättivät pukeutua vaaleanpunaiseen T-paitaan seuraavana päivänä antaakseen kiusaajille selkeän viestin. Ystävät kirjoittivat ideasta facebookinsa ja löysivät kirpputorilta samana päivänä 50 vaaleanpunaista T-paitaa, joita he jakoivat ystävilleen. Seuraavana päivänä iso joukko koululaisia tuli kouluun päällä jotain vaaleanpunaista ja se oli tämän liikkeen alku.

Nyt järjestetään joka vuonna kansainvälinen STAND UP päivä kiusaamista vastaan.

Aurinkoisin terveisin,
Sandra



Mieheni yläasteaikana yhtä luokan poikaa kiusattiin ja kun asia tuli ilmi, rehtori laittoi koko luokan jälki-istuntoon. Miksi? Raukkamaisuudesta, kun eivät olleet asettuneet kiusatun puolelle tai tulleet kertomaan asiasta opettajille, vaikka tiesivät siitä. Mieheni sanoo, että se osui; 'vieläkin hävettää', (hän oli yksi niistä, jotka tiesivät, mitä tapahtuu, mutta eivät olleet puuttuneet asiaan). Tapahtumista on yli 30 vuotta.
 
Kiusaaminen ei ole koskaan vain kiusaajan ja kiusatun ja heidän vanhempiensa juttu. Se on koko yhteisön juttu ja yhtä syyllisiä ovat myös ne, jotka mahdollistavat kiusaamisen jatkumisen. Ovat sitten opettajia, vanhempia tai koulukavereita.
 
Ystävällisin terveisin
Elli



Vuosia sitten olin vastaavassa tilanteessa, kun poikaani kiusattiin ala-asteella. Mietin tuolloin jo ottavani pojan pois koulusta ja vaativani hänelle yksityisopetusta, kunnes hänen opettajansa keksi keinon joka toimi. Hän laittoi tämän kiusaajan soittamaan minulle ja tunnustamaan tekonsa. Ilmeisesti tuo puhelu ei ollut tälle kiusaajalle helppo, sillä sen jälkeen poikani sai käydä koulunsa rauhassa.

Hanski



Hei, oma ala-asteikäinen lapseni ja minä vanhempana saimme uusia ajatuksia ja voimia kiusaamiskierteen katkaisuun Skidikantti-kurssilta. Lisätietoja sivustolta http://www.skidikantti.com/. Suosittelen lämpimästi!

Voimia ja aurinkoista kevättä perheeseenne!

Kaisa Helsingistä



Heti tuli mieleeni kun minun n. 10 v tyttöä kiusattiin. En tiennyt siitä ennen kuin tyttäreni tuli kotiin koulusta itkien ja sanoi että "hän tappaa sen Sarin". Soitin välittömästi opettajalle ja siitä se vyyhti purkautui. Kolme hänen luokkalaista tyttöä oli asialla, kiusaamassa. Rehtorin juttusille vain kaikki ja rehtori sanoi että hän erottaa koulusta kaikki jotka vielä kiusaavat. Siihen loppui se kiusaaminen. Myöhemmin kuulin jo yläasteiselta tyttäreltäni että tämä samainen Sari oli siellä kiusannut myös jotakin ja hänet oli siirretty toiseen kouluun.

Tsemmpiä ja kehoittaisin kyllä menemään rehtorin puheille!

Siru



Otimme yhteyttä luokanvalvojaan. Pidimme pienen palaverin yhdessä opettajan ja kiusaajan vanhempien kanssa.

Karkki



Ota heti yhteyttä opettajaan tai koulun rehtoriin. Koulun tulee tietää ja olla mukana ratkaisemassa tilannetta.

Luokanopettaja



Olen koulukiusatun lapsen äiti. Lastani on kiusattu viisi vuotta ja nyt toinen lapseni on myös tullut kiusatuksi. Minä olen ottanut yhteyttä päättäjiin, koulutoimi, kunnan johtaja, kansanedustaja.

Tässäkin asiassa asenne ratkaisee: mahdottomaltakin tuntuvasta tilanteesta on mentävä eteenpäin. Kiusaamisesta on puhuttava opettajille yhä uudelleen ja uudelleen. Kuka lasta puolustaisi ellei omat vanhemmat.

Lisää aiheesta täällä: www.onnellinenperhe.blogit.fi

Sanna



Olisiko teillä mahdollisuus saada poikanne harrastamaan jotain itsepuolustuslajia? En tarkoita että tarvitsisi turvautua väkivaltaan, vaan se voisi auttaa pojan itsevarmuutta. Kiusaajat aistivat herkästi haavoittuvan luonteen. Lisäksi tieto siitä että toinen osaa puolustautua jo ehkäisee tehokkaasti. Kiusaajat ovat luonteeltaan oikeasti pelkureita ja raukkoja. Itse koin kiusaamista ja valitettavasti pääsin siitä vasta kun löylytin yhden kiusaajan kunnolla.

Vocalistus



Hei Susanna, täällä Porissa painiskelemme saman asian kanssa. 10-vuotias poikani on jo yli vuoden ollut koulukiusattu. Ongelmana on, että kiusaajien vanhemmat eivät usko poikiensa kiusaavan, joten asiantilaan ei olla saatu muutosta. Mielelläni myös kuulisin, miten kiusaaminen on saatu loppumaan.

Veera



Hei, meillä asiaan auttoi se, että minä painuin vääpelinä paikalle ja pidin kiusaajille oikein kunnon puhuttelun. Pojat olivat noloina ja käskin heitä pyytämään anteeksi. Sen jälkeen soitto lasten vanhemmille, ja kiusaajat vanhempineen tulivat käymään meillä illalla jolloin asia käytiin vielä kerran lävitse. Poikia nolotti, kun huomasivat, ettei asiasta pääsekään helpolla. Julkinen nöyryytys omien ja kaverin vanhempien edessä toimi ainakin meidän tapauksessa oikein tehokkaasti. VOIMIA!

Katja



Yläasteelle siirtynyt tyttäremme tuli koulukiusatuksi, alkoi jo fyysisesti oireilla, itki usein ahdistuneena, mutta kielsi, ettei saa soittaa opelle. Soitin salaa, ja juttelimme, hän oli huomannut kiusaamisen, muttei osannut tehdä asialle mitään. Olin voimaton, teki mieli mennä itse paikan päälle, olinhan itsekin ollut koulukiusattu, tiesin miltä se tuntuu.. Ehdotin luokanvaihtoa, mutta opettaja arveli, ettei se auta, onhan kaverit samalla välitunnilla jne. Mutta vuosi meni niin, että vieläkin tyttäremme (21v) muistaa sen raskaana ja mustana kouluvuotena. Lopulta aika auttoi, mitään ei oikeastaan tehty, vaikka olin asian vuoksi aivan voimaton ja huolissani. Tiesin noiden kiusaajien vanhemmat, olinhan nähnyt heidät vanhempien illassa, kuinka itseriittoisia he olivat. Arat siis väistykööt, he jyräsivät yli! Viimeisenä yläastevuotena olivat tytöt jo ystäviä, kasvua hyvään oli tapahtunut. Ihmettelin, kuinka kuitenkin ehjin nahoin ja vähin vaurioin tyttäremme selvisi. Mutta muistaa asian varmaan halki elämän.

Mummi 50



Kertomuksesta ei käy ilmi, ovatko kiusaajan vanhemmat tietoisia asiasta tai opettajat koulussa. Itse pyytäisin opettajan ja kiusaajan sekä hänen vanhempansa esimerkiksi koululle, jolloin selvitettäisiin asia porukalla. Koulukuraattoristakaan ei palaverissä olisi haittaa. Itse olen saanut asiat selvitettyä tällä tavoin.

Kouluttaja



Hei Susanna-äiti! Todella hyvä, että otat asiasi nyt esille, ylä-asteella se voi olla jo liian myöhäistä. Minun pojalleni kävi näin ja se on pitkä tarina, edelleen kärsitään tästä. Mutta sinulle neuvo, jos ei opettaja ota tätä asiakseen, ota yhteys koulukuraattoriin, rehtoriin. Eli pistä kissa pöydälle ja vaadi, sitä pitää paljon. Rohkeasti ota asia esille, sinulle paljon voimia.

Tiina



Kiusaaminen on sikäli ilkeä juttu, että se harvoin loppuu yhdellä selvittelyllä. Ota uudestaan yhteyttä opettajaan / rehtoriin / koulukuraattoriin / rohkeasti kiusaajien vanhempiin. VAADI, että asia selvitetään! Luokan vaihto voi auttaa: kiusaajat eri luokille poikasi kanssa. Ole poikasi tukena, hiljainen ja ujo ei voi röyhkeästi puolustautua, hae keskusteluapua yhdessä pojan kanssa, että poikasi voi purkaa tunteitaan ja tilanteita turvallisesti. Koulukuraattori on luokan ulkopuolella, mutta kuuluu kuitenkin koulun tukiverkkoon. Terveydenhoitajaan voit olla myös yhteydessä, jos on esim. painajaisia tai pelkoja. Kiusaamisen ON LOPUTTAVA, se on sinun viestisi kouluun.

Marjaana



Meillä tilanne saatiin rauhoittumaan kiusatun että kiusaajan opettajien puuttumisella asiaan. Porukka kokoontui keskustelemaan koulupäivän aikana ja asiaa selvitettiin. Minä itse keskustelin asiasta sitten poikani opettajan kanssa. Meillä tämä auttoi, siinä oli mukana varmasti kiusaajien vanhemmatkin. Kyllä asia selviää jos molempien osapuolien vanhemmat että opettajat ovat mukana. Lapsille täytyy osata että viitsiä pitää selkeät rajat. Ja ennen kaikkea pysyä niiden takana. Olisihan se helppoa kääntää selkä ja sanoa että yritä pärjätä tai älä kiusaa. Eli täytyy jaksaa taistella omansa puolesta.

tiikeri-äiti



Kaikki tilanteet ovat erilaisia, mutta kerronpa omani. Tytärtäni kiusattiin ala-asteella henkisesti. Tytär ei itse kertonut tästä, mutta kerran sitten joku asia sai hänet avautumaan. Häneltä oli uusia lyijykyniä katkaistu ja heitelty pitkin lattiaa... ja viimeinen pisara oli se, että yksi tytöistä (4 tyttöä) oli uhannut että "jos pimeällä kujalla tullaan vastakkain ja hän kuristaa, siihen voi kuolla". Tämä asia jysähti aika lujaa ja siitä paikasta illalla soittelin. Otin yhteyden rehtoriin ja jokaisen oppilaan vanhempaan, silläkin uhalla, että lapsi kärsii vielä uudelleen. No, onnekseni koulun rehtori otti asian vakavasti, piti tiukan puhuttelun lapsille ja myöskin oppilaiden vanhemmille. Kiusaaminen loppui siihen. Kannustan ottamaan yhteyttä suoraan kiusaajien vanhempiin. On turha miettiä mitä jos kosto on suloinen. Fyysinen kiusaaminen on rikosasia ja siitä voi ilmoittaa poliisille. Kyseessä on omat lapsemme.

Nyt jo aikuisen lapsen äiti



En tiedä, mutta voisi olla hyvä ottaa vanhempien kesken yhteinen keskustelu aiheesta ja määritellä yhteisesti jo sana kiusaaminen. Yhteystietojen vaihtaminen vanhempien kesken on myös koettu hyväksi.

Helinä



Hei Susanna, olen käynyt poikani kanssa läpi saman kuin sinä. Ala-asteella poikaani kiusattiin koulussa. Huolestuin jatkuvasta kiusaamisesta ja otin yhteyttä kouluun. Koulu oli kyllä huolestunut ja oli kiinnostunut huolenaiheestani, mutta muuta ei sitten tapahtunutkaan. Keskustelin asiasta poikani kanssa ja pyysin häntä toimittamaan kiusaajilleen terveiset, että jos ei kiusaaminen lopu, minä tulen pitämään heille puhuttelun itse.

Kiusaaminen jatkui....

Pyysin poikani toistamaan terveiseni uudelleen. Ei tehoja. Juoksin kerran yhden niistä kiusaajista kiinni ja pidin sen lupaamani puhuttelun siinä paikassa. Se riitti varoitukseksi muille. Sain ehkä "hullun emännän" maineen, mutta oli se sen arvoista. Tämän jälkeen ei poikaani ole kiusattu ja kiusaajista on tullut jopa "tovereita" hänelle nykyään.

Kehottaisinkin sinua Susanna, ottamaan asia haltuusi nyt, kun lapset ovat vielä ala-asteella. Yläaste ikäisenä kiusaaminen voi saada vakavammat piirteet.

Onhan tässä kuitenkin kyseessä oma lapsemme ja hänen tulevaisuutensa tässä yhteiskunnassa.

Susanna äidille - Susanna äidiltä :D



Pääasia on saada kiusatun lapsen asiat kuntoon. Tähän asti ainut ratkaisu, jonka olen nähnyt toimivan on se, että kiusattu vaihtaa koulua, jos se vaan on mahdollista. Ei helppo eikä oikeudenmukainen ratkaisu, mutta pelastaa kiusatun. Mitkään yhteiskeskustelut, oli sitten osapuolina ketkä tahansa, eivät toimi ainakaan niin nopeasti, ettei kiusatulle ehtisi tulla isoja kolhuja itsetuntoon. Koulun vaihtaminen kirpaisee hetken, mutta kiusaamisesta tulee elinikäiset painajaiset.

Päivi



Poikani on ollut pyöreä ja eräs kaveri haukkui lihapullaksi. Ilmoitin opettajalle ja otin yhteyttä pojan vanhempiin ja juttelimme asian selväksi. Poika pyysi anteeksi pojaltani.

Merva



Onneksi en ole opettaja, sillä keinoni saattaisivat joutua arvioitavaksi. Puuttuisin kiusaamiseen aina. Tavat kyllä löytyy. Mieluisin niistä olisi pysäyttää kiusaaminen sekä uhkaamalla kiusaamisesta kiinnijääneitä tarkkailuluokalle joutumisella ja tarvittaessa sen asian järjestämisellä. Kiusaajat häiritsevät koko luokan työrauhaa aina muutoinkin! Sellaisen katseleminen herättää minussa jopa rasistisia tunteita, joita pitäisi ehkä saada käsitellä työnohjauksessa.

Pistäisin tuulemaan myös opettajien huoneessa, salaa en toimisi! Toivoisin rehtorilta tukea kiusaamisen ehkäisemisen huoneentaulu -tyyppisellä ohjeistuksella, sekä sillä, että neuvotteluja kyllä voitaisiin käydä, mutta toimiakin saisi! Voi olla onni, etten ole opettaja. Kiusaajat saattaisivat kokea tulleensa väärinymmärretyiksi. Ehkä sieltä paljastuisi parit hoitamattomat ADHD:tkin, niin saisivat hekin apua! Vanhempien tietoon kiusaamiset tulisivat intranetin ja vanhempien iltojen kautta. Monet vanhemmat toimivat selviytymisensä äärirajoilla ja sekä kiusatun että kiusaajalapsen vanhemmuus on raskasta. Sinne suuntaan asia ei saisi olla liian raskas, mutta napakka ja toiminnallinen silti! Valoa kaikkien kevääseen! Rohkeutta ja tehoa toimintaan!

Taru



Minun lastani kiusattiin vuosia: pyörän renkaita puhkottiin, satula viillettiin auki, lapsi uitettiin kuralätäkössä, hänet lukittiin koulun sisään moneksi tunniksi. Kiusaaminen meni niin pitkälle, että jouduin ottamaan yhteyttä Koulukiusattujen Tuki ry:hyn. Sieltä sanottiin, että jos opettajat eivät saa kiusaamista kuriin he lähtevät tuekseni oikeuteen. Pidin muutaman kimppa-palaverin rehtorin, opon, psykologin ja luokanvalvojan kanssa. Meillä tilanne laukesi kun lapseni itse meni toisen koulun rehtorin luo (5 km päähän) ja pyysi vaihtoa.

Tänä päivänä pidän lapseni luokkasormusta sormessani, hipaisen sitä välillä ja lähetän lämpimiä ajatuksia hänelle. Kiusaajat olivat pyytäneet kaivertamaan lapseni sormukseen nimen kohdalle Lehmä. Se on raavittu siitä pois. Lapsellani on ihmiselle sopivampi nimi.

Kiusaajat ovat kyllä aikuisena pyydelleet anteeksi käytöstään.

Äippä



Kun minä sain tietää että lastani kiusataan, soitin saman tien luokan opettajalle ja puhuin tästä. Myös hän oli yllättynyt tilanteesta, mutta kiitteli että olin avannut hänen silmänsä. Hän neuvoi soittamaan kiusaajien kotiin, ja niin tein. Juttelin sekä vanhempien kanssa että lasten kanssa. Seuraavana päivänä koulussa kyseiset lapset joutuivat vielä rehtorin luo juttusille. Kiusaaminen loppui välittömästi.

Leijonaemo



Kokemukseni mukaan huomattavan tärkeä rooli on omalla opettajalla ja koulun rehtorilla miten koulukiusaamiseen puututaan ja suhtaudutaan. Poikani, ujo ja herkkäluonteinen, kasvanut enimmän osan elämästään kanssani ilman isää, koki kiusaamista jo toisella luokalla. Silloinen opettaja kuitenkin selvitti asiat koulussa, antoi tukensa lapselleni ja kiusaaja sai rangaistuksensa. Kolmannella luokalla lapsiryhmät sekoitettiin ja poikani joutui vain ennestään yhden tutun kanssa vieraalle luokalle, jossa entinen kiusaaja sai tyrannisoida koko luokkaa. Opettaja oli burnoutissa eikä pystynyt hoitamaan edes omaa opetustehtäväänsä kunnolla. Rehtori ei suostunut vaihtamaan poikani luokkaa niinpä päätimme vaihtaa poikani suostumuksella koulua kesken lukuvuoden.

Uuden koulun rehtori oli todella miellyttävä ja koulussa tuntui olevan erinomaisen hyvä henki. Kolmas luokka selvittiin loppuun ilman suurempia ongelmia. Mutta neljännen luokan syksyllä alkoi poikani koulumenestys laskea ja muuten niin iloinen poika muuttui ahdistuneeksi ja sulkeutuneeksi. Lopulta paljastui jälleen kiusaamista, johon poikani ei tuntenut saavansa opettajaltaan tukea. Tällä välin rehtorikin oli vaihtunut. Yritin saada tukea jälleen myös koulukuraattorilta, nyt jo neljäs eri ihminen. Hädissäni tilanteesta vaadin pojaltani kaikkien mahdollisten koulukiusaajien nimiä. Pikkuhiljaa poikani sai pala palalta kerrottua asioita, joista osa oli tapahtunut jo edellislukuvuonna. Otin asian ensimm. kerran esille myös vanhempainillassa. Koulukuraattori teki luokalle kiusaamiskyselyn, jonka tulos paljasti, että oppilailla oli hyvin tiedossa poikaani kohdistunut kiusaaminen. Lopulta kaikkien kiusaajien vanhemmat pyydettiin koolle, opettaja, kuraattori ja rehtori mukana. Tuntui kuin olisin itse poikani kanssa istuneet syytettyjen penkillä. Kiusaamista aluksi vähäteltiin, poikaani syyllistettin, tuntui ettei tämä ole mahdollista. Tiesin kuitenkin olevani oikealla asialla ja ainoa poikani puolestapuhuja. Prosessi oli äärimmäisen raskas ja sitä kesti useamman kuukauden. Mutta pikkuhiljaa oma opettajakin sai oikeanlaisen käsityksen tilanteesta ja alkoi suhtautua poikaani ymmärtäväisemmin.

Kevätlukukausi ja seuraava vuosi sujuikin lapseni opinnoissa jo huomattavasti paremmin. Ylä-asteelle mennessä muutimme paikkakuntaa ja ihastuimme heti uuteen rehtoriin, joka alusta lähtien totesi vanhempainilloissa ja muissa keskusteluissa, että kiusaamista on aina ja valitettavan usein, mutta siihen puututaan heti. Kerran poikani kurkkuun käytiin käsiksi liian rajusti puolileikillään ja hän siitä jo säikähtikin. Mutta se selvitettiin perusteellisesti ja tekijä sai jälki-istuntoa. Nyt pojallani koulu menee erinomaisesti ja hänellä on monta hyvää opettajaa vaikka kaikki eivät olisi juuri aina niin mieleisiä, hän kokee kuitenkin olevan nyt turvassa ja että asioihin puututaan heti kun tarvetta ilmenee.

Eli sinulle neuvoksi, vaadi poikasi puolesta, että asiat selvitetään perusteellisesti. Yksin hänen on vaikea selvitä tilanteesta vaan siihen tarvitaan kaikkien aikuisten tuki sekä mahdollisesti koko luokan asenteen muokkaamista. On opetettava lapset huomaamaan miten vaarallista on antaa hiljaisella hyväksynnällä sallia tilanne. Lapsesi itsetunnon kohottamiseksi esimerkiksi itsepuolustuslajit esim. taekwondo tai judo on hyviä, joissa opetetaan selviytymään vaikeissa tilanteissa myös henkisesti opettaen itsehillintää ja keskittymistä. Onnea ja menestystä sinulle ja pojallesi, että kiusaamiskierre saataisiin pysäytettyä mahdollisimman pikaisesti!

iloisen teinipojan äiti



Poikieni ollessa pieniä heidän koulukaveriaan kiusattiin. Vanhemmat ja opettaja pidimme palaverin, jossa kukin päätti omalta osaltaan toimia niin, että kiusaaminen loppuisi. Omat poikani olivat myös kiusanneet ko. poikaa. Juttelin asiasta pojilleni, mutta hyvät lupaukset unohtuivat kuitenkin aina. Poikani pitivät uimisesta, mutta halli oli kaukana ja vein heitä uimaan harvoin. Sinä keväänä lupasin heille viedä heidät uimaan joka lauantai, jos he pyytävät tämän kiusatun pojan mukaan. Ei siis muita. Ei tarvitse leikkiä hänen kanssaan tms. vain pyytää hänet mukaan.

Alussa homma oli nihkeää, leikki ei sujunut. Mutta viikkojen myötä kaikki sujui paremmin. Ja kesällä kun olimme yleisellä uimarannalla, jossa oli muitakin poikien koulukavereita ja tämä ko. poika, tyytyväisenä seurasin kuinka poikani pitivät parhaimpana kaverina juuri sitä poikaa jota oli kiusattu. Hänelle esitettiin pelle-hyppyjä ym. Ainakaan minun pojat eivät enää kiusanneet häntä, vaan olivat kavereita. Meillä tämä toimi.

Hilde



Minua kiusattiin jo ala-asteella ja yläasteella seiska- ja kasiluokalla kaikkein eniten. Isä yritti miehisellä tavalla ratkaista asian, opettaa nyrkkeilemään:). Tavallaan hän oli oikeassa. Tilanne alkoi laueta, kun eräs pahin kiusaajani (tyttö) hyökkäsi kimppuuni kesä-discon ulkopuolella: pidin hänen käsistään niin vahvasti kiinni ja pistin hanttiin, että pian nousimme maasta kierimästä ja hän pyysi anteeksi, kävi ostamassa minulle tikkarin ja levitti sanaa muidenkin kiusaajien keskellä, että minun kiusaamiseni pitää lopettaa.

Pienelläkin lapsella ja teinillä kaikki lähtee siis itsetunnon vahvistamisesta ja paikkansa ottamisesta, henkisestä nyrkkeilystä kovan paikan tullen. Ihmiset kunnioittavat sinua vasta, kun kunnioitat itse itseäsi etkä anna polkea itseäsi maanrakoon. Ja tämä kantaa pitkälle, toimii myös aikuisten maailmassa ja työelämässä.

Theresa



En ole koskaan kokeillut tätä nuorille, mutta omassa työssäni (mielenterveystyö) aikuisille. Olemme istuutuneet saman pöydän ääreen, toistamiseen, niin monta kertaa, että kiusaamistilanne ei enää ole toistunut. Kaikilla on oma puheenvuoronsa, olemme etsineet ymmärrystä molempien näkökulmaan, pyörittäneet asiaa niin paljon, ettei yhtään puhumatonta ole jäänyt puhumatta. Ja se on toiminut! Kiusaaminen on unohtunut tykkänään.

Arja



Meidän lapsia kiusattiin kerran hoidossa, vaikka se oli pientä, mutta silti lapset ei halunneet mennä enää sinne. Keskustelin hoitotädin kanssa ja kysyin että voisinko tulla sinne joku päivä puhumaan tästä asiasta ja se kävi. Yhtenä päivänä menin sitten lasteni kanssa, jäin heidän kanssaan pihalle. me kaikki leikimme siinä ja sitten menimme sisälle. Pyysin kaikkia tulemaan lattialle istumaan rinkiin ja sitten kysyin heiltä että tiedättekö miksi minä olen täällä? He eivät tienneet ja kerroin heille, että te olette kiusanneet minun lapsiani ja heillä on tosi kurja olo sen takia ja he eivät halua tulla enää hoitoon sen takia.

Juteltiin vielä kiusaamisesta ja sitten kysyin, että sovitaanko että ei enää kiusata ja että te pyydätte anteeksi! Niin tehtiin. Kiusaaminen loppui siihen. Heistä tuli oikein hyviä kavereita! Vastaisuudessa aion, jos tällainen tilanne tulee, niin mennä itse sinne kouluun puhumaan kiusaajille asioista rakentavassa mielessä. Ei syyttämällä tai huutamalla, vaan keskustelemalla ja jos se ei auta, olen vaikka valmis menemään lapseni kanssa kouluun ja istumaan tunneille ja olemaan kunnes kiusaaminen loppuu... niin minun äitinikin teki ja se tepsi! Härkää pitää ottaa sarvista kiinni eikä jäädä kattomaan vierestä, koska kiusaamisesta jää pahat jäljet. Lapsellekin jää mieleen, että äiti tai isä tosiaan välittää minusta kun varjelee minua tuollaisilta asioilta.

leijonaäiti wimmu



Meillä esikoista kiusattiin ekaluokalla, kun asuimme Saksassa. Lähinnä tietysti sen vuoksi, kun ummikkona joutui saksalaiseen kouluun. Siellä oli yksi poika (paikallisia mustolaisia), joka kiusasi. Mieheni kävi hyvin saksaa puhuvan naapurimme kanssa keskustelemassa pojan vanhempien kanssa, jotka olivat täysin teflonia. Eräänä päivänä poikamme tuli itkien ja potkittuna kotiin. Seuraavana aamuna menin ensimmäiselle välitunnille mustolaispojan eteen, karjuin kaikki osaamani saksankieliset kirosanat ja sanoin, että jos kertaakaan vielä kuulen hänen edes katsoneen poikaani päin mitään sanomatta tai tekemättä, joutuu tekemisiin minun kanssani. Poika oli aivan kauhuissaan ja.. kiusaus loppui.

Joskus on laitettava kova kovan eteen. Minä tein sen näin, kun kerran vanhempansa eivät sitä tehneet. Saattoi olla laitonta, mutta olin sitä mieltä, että menen sitten vaikka putkaan siitä hyvästä, mutta minun lastani ei kiusata. Piste.

Taas Suomessa



Hei, Meillä 6-luokkalaisen pojan kohdalla huokaistiin helpotuksesta kun viime vuoden kuudesluokkalaiset siirtyivät yläkouluun. Kiusaaminen oli lähinnä pientä nyppimistä, joka ei ollut niin näkyvää, että asiasta olisi koulussa tehty numeroa. Oletan, ettei se opettajille asti oikein näkynytkään. Poikamme ei kotona asiasta juuri puhunut. Tilanne valkeni meille vasta viime kesänä poikamme kavereiden puheiden kautta. Syksy oli hyvää aikaa, ja nyt keväällä tilanne toistui. Rinnakkaisluokan pojista muutama jatkoi samalla tyylillä ja samoilla nimityksillä.

Tilanne näyttää rauhoittuneen. Otin pitkän puhelun opettajan kanssa, ja suunnittelimme jo vanhempien tapaamista. Koulussa päätettiin kuitenkin kokeilla ensin asian käsittelyä lasten kanssa. Siellä järjestettiin palaveri, jossa olivat mukana poikamme, hänen opettajansa, kaksi poikaa rinnakkaisluokalta ja heidän opettajansa. En tiedä tarkkaan, mitä on puhuttu, mutta lopputuloksena on jonkinlainen välirauha. Ystäviä näistä ei varmaan koskaan tule, mutta nyppiminen ja nimittely on jäänyt pois. Ne kaksi poikaa kirjoittivat pojallemme kirjeen, jonka vanhemmat ovat allekirjoittaneet. Poikamme sanoi, että pojat olivat olleet noloja keskustelutilanteessa, eli jotakin tapahtui jo silloin. Jäämme odottamaan jatkoa, mutta näillä näkymin vanhempien tapaamista ei tarvita.

Nuoremman poikamme luokalla yhtä poikaa kiusattiin ja hänet jätettiin välituntileikkien ulkopuolelle vuosi sitten. Kerroit oman poikasi olevan hiljainen. Tässä tapauksessa kyseessä oli enemmänkin vauhdikkaasta lapsesta. Kuulin asiasta vasta kaikkien luokan poikien kotiin tulleessa kirjeessä, jossa nimiä mainitsematta kerrottiin mitä oli tapahtunut. Opettaja oli pitänyt luokan pojille kokouksen, jossa oli sovittu pelisäännöt välitunneille. Nuo säännöt oli kirjoitettu tiedoksi myös koteihin. Opettaja on ymmärtääkseni ollut yhteydessä niiden oppilaiden koteihin, jotka olivat eniten osallistuneet sen yhden pojan kiusaamiseen. Tilanne on sen jälkeen ollut parempi, joskin nuoremman poikani puheiden perusteella tämä poika on vieläkin vähän ulkopuolinen, mutta varsinaista kiusaamista ei ymmärtääkseni ole ollut.

En tiedä, onko näistä apua. Kiusaaminen on vaikea asia, mutta näissä tapauksissa opettajien aktiivisuudella on ollut suuri merkitys. Olen kuullut sellaisistakin tapauksista, joissa koulussa olisi kielletty koko kiusaamista edes tapahtuneen. Silloin ainoaksi keinoksi jää yhteydenotto koteihin tai suoraan niihin lapsiin, jotka kiusaavat. Siitä on varmaan myös kaikenlaisia kokemuksia.

Toistunut kiusaamiskokemus on niin kurja, että tarve tehdä jotakin nousee aika isoksi. Onnea teille ja toivottavasti saat paljon erilaisia vastauksia. Niistä sitten joku voi tarjota toimivan ratkaisun!

Merja



Luulen, ettei ole muuta mahdollisuutta katkaista tilanne kuin ottaa yhteyttä opettajaan ja/tai koulun rehtoriin ja pysyä tiukkana siitä, että asia varmasti hoidetaan. Omaa poikaani, joka on nyt jo lukiolainen, kiusattiin ala-asteella ja kun koulu otti asian hoitaakseen, kiusaaminen päättyi siihen. Häntä ei kiusattu yläkoulussa ollenkaan eikä ole ainakaan maininnut, että olisi lukiossakaan kiusattu. Kiusaamisesta puhutaan nykyään niin paljon, ja se on johtanut niin kammottaviin asioihin, ettei varmaan yksikään rehtori ole suhtautumatta vakavasti.

Marjukka



Pyrkikää vahvistamaan pojan itsetuntoa ja opettamaan hänet sanomaan napakasti takaisin kiusaajilleen. Treenatkaa takaisin sanomista vaikka kotona leikin varjolla, jossa sinä olet kiusaaja ja hän saisi harjoitella kanssasi sitä vastaan sanomista. Kuudesluokkalainen pikkusiskoni pyysi aikoinaan neuvoja minulta melkein hädissään, kysyen että "mutta mitä minä oikein voin sanoa takaisin?" En tiedä auttoiko neuvoni, mutta kerroin että jos sinun paitaasi tai reppuasi haukutaan, niin takaisin voisi tokaista vaikkapa että "ai jaa, no eipä nuo omat kenkäsikään ole kovin kummoiset". Eli aivan pienistä asioista liikkeelle lähtemällä, sillä aikuisesta tällainen paita/reppu/housu huutelu ei edes kuulosta välttämättä kiusaamiselta. Ujo lapsi ei kuitenkaan ehkä keksi, mitä tai miten voisi rohkaista mielensä ja pitää puolensa! Se saattaa olla juuri se asia, jota täytyisi oikein harjoittelemalla harjoitella.

Sanna



Asiaan pitää puuttua ja heti, asialle on tehtävä Suomessa maanlaajuisesti jotain, pakko puuttua asiaa koko hallituksen!

raita



Minä menisin käymään, jututtaisin kiusaajan omien vanhempiensa kuullen. Tietenkin soittaisin ensin vanhemmille ja hyvässä hengessä kysyisin, voisinko jutella heidän lapsensa kanssa ja milloin he olisivat kaikki kotosalla. Avoimuus ja ymmärtäminen auttanee asian käsittelyssä.

Johanna



Ota heti yhteys opettajaan ja vaadi toimenpiteitä. Useissa kouluissa toimii jokin kiusausta ehkäisevä ohjelma (vertaistuki, KISU tms.), joilla on valmis työkalupakki tilanteen selvittämiseksi. En usko, että tänä päivänä kukaan opettaja voi olla tekemättä asialle mitään.

Tepsu



Hienoa kun kiusaamisesta on jo kertaalleen selvitty. Eikö asiaa voisi hoitaa samalla tavalla? Kiusaajat on uudestaan ripitettävä ja kuri saatava jälleen palautumaan.

Entisenä koulukiusattuna tiedän, että kiusaaminen on aaltoliikettä, vaikka sille ei tehtäisi mitään, se vaihtelee syklisesti.

Pojallekin tekee hyvää havaita että aina kannattaa muuttaa uudestaan ja uudestaan asioita joka eivät ole kunnossa. On varottava vihan ja katkeruuden kierrettä, se vanhemmiten iso taakka.

Minä en saanut mitään tukea mistään 70-luvulla. Kiusaaminen loppui vasta kun menin nyrkkeilysalille ja sain yhden kiusaajani lannistettua, muilla se kiusaamisen halu loppui sinä päivänä kun heille selvisi että lyön nykyään takaisin, lujaa. Vihaan edelleen pahinta kiusaajaani, joka on kuulemma opettamassa yliopistossa matematiikkaa. Vähän liian syvät arvet ne vuodet jättivät. Ainoa nautintoni on tietää, että kiusaajat kuulemma myöhemmin katuvat asiaa ja se vaivaa heitä vanhemmiten.

Joskus olen ajatellut ottaa häneen yhteyttä ja kertoa saman jonka ystäväni John Davis sanoi minulle. Tavatessani ihmisen, jota syvästi vihaan, olen kertonut hänelle että minulla on lista mielessäni. Jos sairastun vakavasti, niin selvitän tilini listan ihmisten kanssa ennen kuin lähden. Siis toivo että minulla terveyttä riittää.

Toimii varmaan hänellä ja hän saa siitä varmaan jotain tyydytystä huomatessaan vihaamansa ihmisen reaktiot.

Pitäisikö ottaa häneen yhteyttä ja kertoa vihastani?

Gemini



Korosta lapsellesi, että hänessä ei ole mitään vikaa, vaan vika on kiusaajissa. Ehdottomasti kannattaa asiasta avoimesti puhua kaikkialla ja kaikkien kanssa ja poistaa mahdollinen salaisuuksien verho ja tehdä asiasta mahdollisimman julkinen. Tämä auttoi meidän tyttöä vuosi sitten. Lisäksi rohkeasti yhteys vanhempiin ja pyytää keskustelemaan lasten kanssa ja kysyä kiusaajilta, miksi he tätä tekevät. Ja edellyttää anteeksipyyntöä. Kiusaamistapahtumista kannattaa pitää päiväkirjaa (aika, paikka, mitä tapahtui tai mitä sanottiin). Jokaisella koululla pitää olla toimintakansio, minkä mukaan edetään ja seurantamalli, että kiusaaminen loppuu.

Opettajille ja rehtorille maksetaan palkkaa myös kiusaamisten selvittämisestä eli pitää vaatia heiltä toimenpiteitä. Jos oma lapsi ei pysty puolustautumaan sanallisesti eikä fyysisesti, kannattaa pyytää päästä juttelemaan koulupsykiatrin tms. ammattiauttajan kanssa, millä oman lapsen keinoja puolustautua, pärjätä, kehittää itsetuntoa jne. voitaisiin parantaa. Näin meillä ja onneksi kiusaaminen loppui - toivottavasti pysyvästi. Olet oikeassa: ongelmaan kannattaa puuttua heti ja yrittää katkaista kiusaaminen mahdollisimman nopeasti. Pitkittyessään asiat mutkistuu. Voimia teidän perheelle!

Paula



Kyllä koulun rehtorin ja opettajien tehtävä on estää ja puuttua kiusaamiseen, aivan kuten työnantajan tehtävä on puuttua työelämässä tapahtuvaan työpaikkakiusaamiseen, sen sanelee jo työsuojelulaki. Meidän tapauksessamme Onneksi koulun henkilökunta ja "henki" ajaa kiusaamisen nollalinjaa ja niihin on ollut helppo puuttua heti, ainakin ala-asteella. Vanhempien ja oppilaiden on ollut helpompi lähteä ajamaan asiaa kun niihin myös reagoidaan heti.

Mielestäni vanhempien tulisi nyt voimakkaasti ajaa asiaa oppilaitoksen suuntaa ja pyytää apua vanhempainyhdistykseltä jos sellainen on toiminnassa ja yhdessä painostaa oppilaitosta puuttumaan asiaan. Toivottavasti poikanne löytää ainakin yhden hyvän kaverin jolloin hänen elämässään olisi toinen tukipiste vanhempien lisäksi. Olkaa voimakkaita lapsenne edun takia.

Pasi



Vanhinta lastani kiusasi ala-asteella naapurimme poika. Eräs päivä menin lapseni mukana koululle ja kun tämä kyseinen poika tuli kouluun, puhuttelin häntä asiallisesti, mutta jämäkästi. Kysyin häneltä ensin, eikö hän pidä tyttärestäni. Hän vastasi, ettei ei oikein. Sanoin hänelle, että tyttärestäni tuntuu pahalta, kun poika kiusaa tätä ja että tämä jää tähän, jos hän lopettaa kiusaamisen. Jos kiusaaminen ei lopu, otan yhteyttä hänen äitiinsä ja luokanopettajaan. Kysyin vielä, että onko hän ymmärtänyt asian. Poika vastasi, että on. Kiusaaminen loppui siihen.

Toisen kerran kiusaamista tapahtui yläasteella eri poikien taholta. Tyttäreni ei enää halunnut mennä kouluun. Tämän jälkeen otin heti yhteyttä luokanvalvojaan ja kerroin tilanteesta. Nämä samat kyseiset pojat olivat kiusanneet myös muita, sanoi opettaja ja, että nyt täytyy kiusaaminen saada loppumaan. Luokanvalvoja otti yhteyttä näiden poikien vanhempiin, asia keskusteltiin poikien, opettajan ja vanhempien kesken ja ainakin tyttäreni kohdalla kiusaaminen loppui. Onneksi luokanvalvoja oli tomera ja tarttui heti asiaan ja selvitti sen. Asiaa ei missään nimessä kannata "painaa villaisella". Ystävällinen, jämäkkä ote asioihin.

Leena



Hei, Olen taistellut 2,5 vuotta (Tyttöni kolmannella luokalla) lapseni kiusaamista vastaan. Ilmoitin heti kiusaajan äidille asiasta. Koskaan ei tyttö eikä äiti myöntänyt mitään. Sain menneenä syksynä koulukuraattorin uskomaan (tätä ennen 2,5v otin opettajaan yhteyttä, ei uskonut) lääkärin lausunnon voimin. Tyttöni ja kiusaaja kävivät kuraattorilla keskustelemassa ja se kiusaus loppui. Mutta toinen tyttö aloitti ja olemme myös uuden kiusaamistilanteen edessä.

Kävin kuraattorin juttusilla ja kysyin tietääkö hän onko perustettu koulukiusatun / kiusaajan lapsen vanhemmille vertaistukiryhmää. Hän piti minua hölmönä, "lapsihan sitä apua tarvitsee eikä vanhemmat" oli hänen vastaus. Tai jos on tarvis vanhemmat voivat kääntyä oman työterveyshuollon puoleen. Huh ja Huh, sanon minä. Mutta asiasta vielä terästyneempänä minä perustan vaikka itse vertaistukiryhmän. Tiedän, että tarvetta on. Kysypä Susanna onko teidän lähettyvillä toimivaa ryhmää. MLL:llä on joitakin ryhmiä toiminnassa, alueesta riippuen.

Yhdessä eteenpäin, kaikki lasten puolesta



Kyse ei ollut koulukiusaamisesta, vaan yksi naapuruston pojista huuteli aina joukosta hävyttömyyksiä minulle. Valitin asiasta kotona, ja ronski-otteinen äitini antoi minulle ohjeen mitä tehdä seuraavalla kerralla kun sama tapahtuu. Kyseinen henkilö ei olisi pärjännyt mr. Finland-kisassa ja kun toimin saamani ohjeen mukaan, eli hänen seuraavan kerran huudellessaan, vastasin: "Jos mulla olis niin ruma perse kun sulla on naama, mä menisin housut jalas saunaankin". Poikajoukko hörähti juuri samanlaiseen nauruun kun aikaisempien hävyttömyyksien yhteydessä. Kyseinen poika luimisteli varoen seuraavat 5 vuotta kun hän näki minut. Kiusaaminen loppui siihen. Ainut siis mitä vaadittiin, oli että hän sai maistaa omaa lääkettään. Sen jälkeen varauduin miettimällä etukäteen vastauksia henkilöitä vastaan, jotka osoittivat kiusaamisen merkkejä.

Paksu, punatukkainen, aina ennen karkuun lähtenyt



Laita lapsesi itsepuolustuskurssille tai muuhun taistelulajikurssille, jossa oppii puolustautumaan. Minua kiusattiin ekaluokalla niin, että tuupittiin ja kampattiin maahan - aivotärähdys. Poikien maailma on raaka, vain voimalla selviää ja heikkoja kiusataan.

Kiusattu tyttö



80-luvulla tyttöni joutui koulukiusauksen uhriksi kahteen eri kertaan. Ensin ala-asteella ja toistamiseen yläasteella. Kouluun lähdöstä tuli vaikealta, aina oli vatsa kipeä. Sain puristettua hänestä irti sen, että häntä kiusataan ja ketkä sitä teki. Ilmoitin hänelle, että marssin joku välitunti kouluun ja etsin kyseiset henkilöt käsiini ja juttelen heidän kanssaan kaikessa rauhassa. Niin tein ja kiusaaminen loppui siihen. Mitäkö sanoin? Kohotin heidän itsetuntoa ja yritin kannustaa yhteistyöhön. Kysyin, mistä kiikastaa, mikä tyttäressäni heitä ärsyttää jne.. Ovat kavereita vieläkin!

irma



Ota yhteys suoraan kiusaajiin - yksitellen, jos heitä on monta - ja kerro ystävällisesti, että olet huolissasi, kun lastasi kiusataan. Kerro, että jos kiusaus loppuu, asia jää tähän ja siitä ei enää puhuta, mutta jos se jatkuu, sinun on otettava yhteys opettajaan ja vanhempiin.

Marjo



Hei, Vastaukseni on ehkä elämäntilanteeseesi huono, mutta itse olen ajatellut, että jos lapsestani tulee huumeidenkäyttäjä, myyn kaiken ja muutan hänen kanssaan Reykjavikiin. Lähden niin kauas ja olen niin kauan kuin tarve vaatii. Mitäpä muuta arvokasta minulla elämässä kuin lapseni. Voisitko sinä ehkä ajatella muuttoa maalle? Jos et, niin koulun vaihdos kaupungissakin voi muuttaa kaiken. Itse olen lapsena 4-luokkalaisena muuttanut kiusaajakoulusta pienempään kouluun, ja kaikki muuttui hienoksi. Sain kavereita, tykkäsin mennä kouluun, unohdin pelkäämisen, löysin keinon pätemiseen ja minusta tuli luokan priimus.

sofia



Hei, tiedän tuon tunteen todella hyvin. Meillä on tälläkin hetkellä tilanne, että poikaa on kiusattu koulussa ja asia tuli nyt vasta esiin. Tätä kiusaamista oli jatkunut noin vuoden verran. Poika alkoi olemaan koulusta pois yhä useammin ja useammin. Vatsakivut olivat ikuinen riesa. Vatsaa tutkittiin ja lääkittiin ja apu oli aina hetkellistä, kunnes hän vihdoin ja viimein kertoi kiusaamisesta.

Minä otin heti seuraavana aamuna luokanvalvojaan yhteyttä ja hän otti nämä kaverit puhutteluun. Samaten soitin myös koulukuraattorille, joka otti meidän pojan luokseen juttelemaan ja helpottamaan asioita. Kiusaaminen on vähentynyt ja meillä mennään kouluun suht hyvin joka aamu. Sen tämä kiusaaminen on tehnyt, että nyt meidän on mentävä nuorisoryhmään käymään ja saatava poika puhumaan asioista, ettei ne jää tuonne mieltä kaivamaan. Hän on tällä hetkellä 8:lla luokalla.

Meillä kiusaamista oli myös kuudennella luokalla ja silloin siihen puuttui oman luokan opettaja, kuraattori sekä koulun rehtori. He puhuttelivat kiusaajat ja kiusattua. Kiusaajat joutuivat silloin rehtorin kuulusteluun ja saivat siitä kurinpalautusta ja jotain kieltoja (en muista mitä).

Asia on todella vaikea ja kestää pitkään ennen kuin elämä on taas tasaista. Itse olen saanut apua lähipiiristä sekä kuraattorilta. Toivon teille voimia sinne!

Muistakaa että asiassa ette ole yksin. Muistakaa kannustaa ja tukea poikaanne. Tsemppiä!

Leijonaemo



Serkun äiti maaseudulla aikanaan tuhtina emäntänä meni kiusaajien eteen maantiellä ja sanoi, että osaan minkin antaa turpiin, että turpiin tulee, jos poikaani vielä kiusaatte. Ehkä on ikävä, ettei näin voi enää tehdä. Äitini taas sanoi, että se on vain opetusta elämää varten, että samoin kuin minua koulussa häntä virastossa kiusataan. Julmaa!

PikkuFisula



Kaikki muistui taas mieleen, kun näin kysymyksesi. Meillä kaiken ratkaisu oli upea, innostava opettaja joka puuttui asiaan heti kun se tuli ilmi. Hän piti puhuttelun luokalle kun kiusattu ei ollut koulussa, järjesti pulpetit uudelleen, luokka teki ryhmätöitä ja keskusteltiin koko luokan vanhempien kanssa. Päivittäin opettaja oli yhteydessä vanhempiin, kitkettiin pienikin poikittainen tai ilkeä sana pois. Nollatoleranssi toi tulosta, asia joka oli salassa jatkunut melkein puoli vuotta, ennen kuin edes vanhemmat haistoivat mitään outoa, loppui kuin seinään, koulusta tuli taas kiva paikka. Kaikki kiitos upealle opettajalle!

Vanhempana oli todella raskasta katsoa vierestä kun ei voi sitä pahaa oloa imeä toisesta pois. Kotona keskityimme siihen, että kaikilla olisi hyvä olla ja hyvä mieli, kotityöt saivat jäädä kun teimme kivoja asioita yhdessä, nollasimme koulupäivää uintiretkillä, kutsumalla niitä kavereita joita oli viettämään peli-iltaa kanssamme, koluttiin kirjastot ja leivottiin. Kotona kysyin joka päivä, että miten oli päivä mennyt ja sen jälkeen asiasta ei puhuttu, ettei siitä tule pääasia kotioloissakin.

Voimia ja jaksamista koko perheelle, kiusaaminen voi lamauttaa koko perheen. Toivottavasti teillä on hyvä opettaja, joka pystyy tähän samaan kuin meidän Maikku :)

Kiusatun äiti



Pari vuotta sitten kun tyttäreni oli neljännellä luokalla, hän puhkesi kertomaan kuinka koulussa kiusataan. Aluksi yritin vain sanoa että koita kestää jne. (niitä tavallisia neuvoja). Kun sitten kouluun meno ei enää ollut kivaa, kirjoitin opettajalle ystävällisen mutta tiukkasävyisen kirjeen jossa kerroin, että jos ei lapselleni kyetä koulussa takaamaan opiskelurauhaa, johon hän on oikeutettu, otan tyttäreni pois koulusta ja teen rikosilmoituksen.

Kiusaaminen loppui kuin seinään, opettaja otti asiani tosissaan, kiitos siitä hänelle. Ja koko tämän ajan puhuin tyttärelleni että hän on tärkeä, kiusaaminen ei ole hänen vikansa, kiusaajilla on asiat huonosti, saattavat olla kateellisia jne. Työ tuotti hedelmää, tyttäreni on nykyään koulussa onnellinen ja jos nämä "mäkättäjät", kuten hän kiusaajia kutsuu, yrittävät aloittaa kiusaamista, tyttäreni osaa jo sulkea heidät ulkopuolelleen. Tähdensin kuinka tärkeää on tehdä nämä kiusaajat näkymättömiksi, sen opin itse ala-asteella ollessani.

Kodin tukea vaatii ja vanhempien aktiivisuutta ja lapsen kuuntelua. Nyt tyttäreni nauttii koulusta ja odottaa innolla yläasteelle menoa ensi syksynä.
Voimia Susannalle ja pojallesi.

Sonja



On parasta selvittää asia heti, kun kiusaamista on ilmennyt! Ja kerta toisensa jälkeen, jos kiusaaminen selvittelyistä huolimatta jatkuu. Itse kävimme vastaavassa tapauksessa ensin kiusaajien vanhempien luona (kiusaaminen oli tapahtunut kaverin luona) ja sen jälkeen otimme vielä yhteyttä opettajaan. Asia tuli hoidettua ja kiusaamista ei sen jälkeen ole ilmennyt.

Tärkeintä kaikessa oli se, että me vanhemmat otimme kiusaamisen todesta ja puutuimme siihen. Tämä vahvisti koululaisen uskoa siihen, että otamme hänen ongelmansa todesta, emmekä kuittaa niitä pelkällä "koeta kestää" kommenteilla ja vähättelyllä. Sekin auttaa, kun koulussa tehdään kaikille selväksi, että kiusaaminen ei kuulu koulunkäyntiin ja sen käsittelemiseen on selvät säännöt ja ohjeistukset.

Äippä 40



Isät / äidit, vaikka teidän lapsenne ei olisikaan koulukiusattu ja tämä asia ei teitä koskekaan, niin muistelkaa omaa kouluaikaanne ja sitä pientä lasta, joka seisoi välitunnilla seinän vieressä yksinään "ilman kaveria". Miten kivalta hänestä olisi tuntunut kun koulukaverit olisivat ohikulkiessan huikanneet "MOI!" HEI, Hänet on sittenkin huomattu...

He eivät sitä nyt ymmärrä, mutta 20v päästä kun heillä on omia lapsia, niin silloin on asia toisin. Jutelkaa lapsillenne ja soittakaa heille Läntisen kappale Syvälle sydämeen sattuu.

70 -luvulla koulunsa aloittanut.



Itse koulukiusattuna olen antanut jälkeeni kouluun meneville neuvon: älä koskaan vaikene kiusaajasi edessä, sitä hän juuri odottaa. Anna kiusaajallesi samalla mitalla takaisin, vain se on ainoa keino sulkea kiusaajan suu. Ei ole helppoa, mutta pidemmän päälle kannattaa.

Koulukiusauksesta edelleen toipuva



Olennaista on että asiaan puututaan mahdollisen aikaisessa vaiheessa. On puhuttava opettajan, koulun johtajan sekä kiusaajan vanhempien kanssa.

Koulussa opettajan/johtajan on tehtävä asiasta kunnon "keissi", heidän on puhuttava välittömästi kiusaajan, koko luokan ja kiusaajan vanhempien kanssa. Kiusatun ja kiusaajan vanhempien tulee tavata toisensa ja puhua keskenään.

Ei pidä sallia päivä-, viikko, kuukausi- tai vuositolkulla kiusaajalle seesteistä koulu- ja kotirauhaa kiusata ilman että ympäröivä maailma älähtää, sillä juuri hiljaisuus ja reagoimattomuus on se turvapaikka jossa kiusaajalla on ikään kuin lupa kiusata aina uudestaan ja uudestaan.

Satu



Sinun täytyy olla vahvana tukena lapsellesi - muita ei ole! Kylmän rauhallisesti vaadit koulun opettajaa rehtoria myöden sitoutumaan ko. asian lopettamiseen, anna aika johon mennessä asian on oltava kunnossa. Pysyt siinä, etkä lepsuile, syntyy liikaa tuhoa toisten välinpitämättömyydestä muuten lapsellesi. Olet asiallinen ja fiksu vaatimuksissasi. Suhtaudu ilman vihaa kaikkiin, mutta pysyt lapsesi ja vaatimuksesi takana täydellisesti.

Koettu on ja lapsen kiitos paras palkinto, kun tiesi, että äiti järjestää ellei muut pysty.



Minusta opettajan pitäisi ottaa asia niin vakavasti, että kutsuisi niin kiusaajien/kiusaajan kuin kiusatunkin vanhempineen yhteiseen tapaamiseen, jossa asia puitaisiin juurta jaksain. Siinä yhteydessä olisi opettajan tehtävänä kiihkottomasti ja puolueettomasti kertoa mitä kiusaaminen todellisuudessa on ja miksi on niin tärkeää ettei sitä koulussa sallita pienimmässäkään määrin. Lapsille täytyy pienestä asti tulla selväksi, että kiusaaminen kaikissa muodoissaan, pienimmistä eleistä ruumiilliseen väkivaltaan asti, on rikollista toimintaa, jota ei kertakaikkiaan saa hyväksyä ja katsoa läpi sormien.

Virpi



Meidän poikaa kiusattiin myös.

Aloitimme karateharrastuksen, mikä vahvisti pojan itsetuntoa kovasti. Tuli tunne, että pystyy ja osaa myös puolustaa itseään.

Harrastuksen piiristä tuli myös uusia kavereita, ja tilanne helpottui muutenkin.

Pojilla tilanne on toinen, koska tilanne menee niin helposti fyysiseksi.

Nuoremman tyttären kohdalla taas olemme yhdessä miettineet teräviä ja hauskoja vastauksia, jolloin hän ei jää sanattomaksi seuraavalla kerralla. Yhdessä mietityt vastaukset ovat usein saaneet muut ympärillä olijat nauramaan, jolloin kiusaajat joutuvat hämilleen ja ovat jättäneet rauhaan. Samalla hän on huomannut, että muitakin kiusataan, koska on saanut kannustavia kommentteja tyyliin: Hyvä, että sanoit sille takaisin, kun se aina piikittelee muakin!

En ole kokenut keskustelujen opettajien tai vanhempien kanssa auttaneen. Tytär on kokenut keskusteluista koulukuraattorin kanssa olleen avuksi, auttaa kun joku muukin aikuinen kuin äiti ja isä pääsevät tilanteeseen sisälle.

Voimia Sinulle ja perheellesi!

Mammero



Itselläni myös kokemuksia lapseen kohdistuvan kiusaamisen selvittelystä ala-asteella. Kaikkein tärkeimmäksi olen kokenut sen, että poikani tietää, ettei kiusaaminen ole hänen syynsä. Olen myös aina heti ottanut yhteyttä opettajaan, ja kiusaajat ovat henkilökohtaisesti pyytäneet anteeksi.

Meillä on myös käynyt niin hyvin, että kiusaajan vanhemmat (useampia) kävivät meillä kiusaavan pojan kanssa ja asiat saatiin selvitettyä.

Nyt 12-vuotias poikani on sinut oman herkkyytensä kanssa, ja arki koulussa sujuu mukavasti.

Kaikkein tärkein neuvo näissä tilanteissa lienee se, että kiusaaminen pitää tehdä näkyväksi, eikä sitä saa hyväksyä. Kiusaaminen vaatii aina aikuisen väliintuloa.

Jaksamista kevääseen!

Sakra



Puutuin henkilökohtaisesti asiaan heti opettajan ja kiusaajan kanssa keskustelemalla! Tein myöskin kiusaajalle selväksi etten aio sietää kiusaamista yhtään enempää. Kävin myös katsomassa koulun pihalla monena päivänä että asiat ovat kunnossa! Näin tämä asia hoidettiin ja se myös toimi.

Kiusaajat kuriin



Muutama kokemukseen ja tutkimustietoon pohjaava ajatus, tärkeysjärjestyksessä:

* kiusaamisen kokemus on katkaistava heti.

* pojan kokemus on aito ja oikea, eikä sen astetta tarvitse jäädä pohtimaan, kuten yleensä tehdään. Asian suhteen aletaan mieluusti vitkutella, mutta ongelma ei poistu ajan kanssa, ilman toimenpiteitä.

* tapahtumasarjaan puututaan parhaiten siten, että pidetään poika kotona muutaman päivän ja ilmoitetaan koululle, että poika palaa asiaan kun palaveri keissistä on järjestetty - ja toimenpiteet asian ratkaisemiseksi tehty. Siis katkaistaan prosessi konkreettisesti ja herättävällä tavalla.

* muutoin juttu siirtyy tavanomaiseen prosessiin, jossa vastuu alkaa siirtyä epämääräisiin suuntiin. ja vastuu tämän asian suhteen on vähimmin pojalla itsellään. Koululla sen sijaan on suurin vastuu. Perheellä on vastuu ratkaisuprosessin alkuun saattamisesta (ellei koulu toimi).

* koulu on velvollinen järjestämään sidosryhmätapaamisen ja tekee ehdotuksen muutoksista. ensimmäisessä tapaamisessa ovat mukana ainoastaan poika, koulun edustaja ja vanhemmat. muiden osapuolten vuoro on myöhemmin. kiusaajia ei tuoda ensimmäiseen tapaamiseen, vaan heitä kuullaan ensin yksin omien vanhempiensa kanssa.

* jos poika suostuu kokeiluun, niin asia suttaantuu pienen tarkkailun alla hyvin.

* pojalle on lisäksi muodostettava riippumaton purkautumiskanava päivittäin. se ei välttämättä ole vanhemmat, joiden pitää olla kuulolla muutoinkin. kouluilla on tätä varten kuraattorit ja koulupsykologit. ne kuuluvat myös perheiden oikeuksiin.

* jos tilanne on paha ja kenties ratkaisematonkin, tulee kyseeseen koulunvaihto.

* huom! uhraukset asian suhteen saattavat tuntua suurilta, mutta kyse on pojan elämästä. kaikkien osapuolten kannattaa pohtia asiaa siitä näkökulmasta.

* kiusaajien osalta asiaa hoitakoot muut. Vastuu heistä ei ole pojalla, eikä pojan perheellä.

Summa summarum: Vain nopeat toimenpiteet ovat relevantteja. Siispä: Työhön!

Hyvää jatkoa!

apollo



Susanna!

- varaa aika lääkärille (päänsärkyä? vatsasärkyä?)
- soita koulun / terv.keskuksen psykologille
- kysele miten pääsette perheneuvolaan
- ota yhteys luokanvalvojaan / luokanopettajaan ja rehtoriin
- kysy lapselta kiusaajan / kiusaajien nimet
- mene kouluun välitunnille ja vie lapsi kouluun / hae koulusta
- ota yhteys kiusaajan / kiusaajien vanhempiin

JOS KOULUSTA EHDOTETAAN, ETTÄ KIUSATTU LAPSI POIS KO. LUOKASTA, ÄLÄ SUOSTU, VAAN VAADI,ETTÄ KIUSAAJA / kiusaajat pois.

- pidä lastasi paljon sylissä, älä jätä häntä iltaisin yksin
- itke huolesi pois
- auttakaa koko perhe toisianne tämän asian läpiviemisessä

Lämmöllä!

nappi



Omaa poikaani kiusattiin yläasteella. Nyt ei ole aikaa hukattavissa, jokainen päivä on liikaa. Ota heti yhteys kouluun opettajaan ja rehtoriin, joiden velvollisuus on puuttua asiaan.

Monesti asiaa pyritään vähättelemään tai jopa löytämään kiusatusta vika. Toisaalta ei opettajakaan välttämättä huomaa kaikkea mikä tapahtuu. Kiusaamisessa yleensä moottorina toimii yksi lapsi, joka saa tukea muutamalta hännystelijältä. Kun hänet löydetään ja kytketään vanhemmat mukaan keskusteluun, homma voi avautua ihan hyvin. Myös kiusaajan vanhemmat voivat olla tosi pahoillaan asiasta. Tilannetta pitää kuitenkin myös jatkossa seurata.

Nyt vaan rohkeasti kissa pöydälle, älä anna periksi. Meille kävi niin, että poika vaihtoi toiselle yläasteelle, kiusaajan ongelmiin ei pystytty vaikuttamaan. Kiusaaminen loppui siihen ja uusi koulu oli todella kiva.

Aina löytyy joku ratkaisu tilanteeseen! Vaikka kuinka sydäntä raastaa, täytyy vain yrittää rauhallisesti mutta aktiivisesti hoitaa asiaa. Tsemppiä ja positiivisuutta toivottaen

Meikäläinen



Vaikea kysymys. Koen kiusaamisen koulussa jokseenkin ratkaisemattomaksi ongelmaksi. Sitä ei vaan millään saa kokonaan kitkettyä pois! Opettajilla on kuitenkin tärkeä tehtävä ottaa selvää kiusaamisesta eikä ummistaa silmiä asian suhteen. Kiusatun ei tarvitse muuttaa itseänsä, mutta kiusaajan olisi hyvä oppia, miten toista kohdellaan oikein! Tapakasvatus siis kunniaan myös kouluissa!

"koulukiusaaminen kuriin!"



Muista pysyä itse kovana ja vaativana asiassa äläkä missään nimessä vaan anna periksi ja suostu unohtamaan tapahtuneita. Vaadi opettajaa puuttumaan kiusaamisiin, pienimpiinkin, vakavasti ja selvittämään tilanteet heti, kun tilanne on vielä ns. päällä.
Jollei opettajasta siihen ole taikka vähättelee tai yrittää mitätöidä koko asian, niin ota sitten yhteyttä kouluterveydenhoitajaan, koulupsykologiin tai kuraattoriin tai vaikka jopa rehtoriinkin ja kerro heille tilanteesta ja opettajan piittaamattomuudesta.

Itse olen aina puuttunut kiusaamistilanteisiin, mitä oman lapseni kohdalla on koululla sattunut ja suht hyvin niihin on koulunkin osalta puututtu.Mutta itse sitä puuttumista ja asioitten selvittämistä pitää melkein poikkeuksetta vaatia, koska ihan itsestäänkään ei tunnu mitään tapahtuvan. Asiaa vähäteltiin ja sanottiin vain, että "tollasiahan ne pojat ovat.. leikilläänhän ne vain", ja "ei ne tosissaan tarkoita..".

Älä suostu kuuntelemaan tuollaisia selityksiä, vaan vaatimalla vaadi, että asialle pitää tehdä jotain konkreettista. Sillä se kiusaaminen jatkuu vaan, jos aina päästetään niistä pienimmistäkin kiusaamisista kiusaaja ilman asianmukaista tilanteeseen puuttumista ja aina vaan kamalammaksi muuttuu sitten nuo tilanteet, jollei heti katkaista sitä kierrettä.

ÄLÄ ANNA PERIKSI!

Tsemppiä ja jaksamista :)

"Kokemusta on"



Meillä on ollut samanlainen tilanne. Kiusatuksi tulemisen kokeminen on kovin yksilöllistä. Toiset saattavat kokea tulleensa kiusatuksi vaikka luokkatoverin ajattelemattomasta sanasta tms. Tärkeää on ensin saada selville kiusatuksi tulemisen syy. Jos syy on jonkun toisen henkilön käytös, niin asia voidaan kahdenkeskisessä sovittelussa saada selvitettyä.

Sovittelussa osapuolet istuvat saman pöydän ääreen ja keskustelevat asiasta. Läsnä on hyvä olla vanhempi tai vanhemmat, jotka eivät saa asettua kummankaan osapuolen puolelle, vaan auttavat keskustelun syntymistä ja tarvittaessa ohjaavat sen aiheeseen. Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä ja erityisesti on kerrottava toiselle osapuolelle miltä "minusta tuntui kun tapahtui se ja se" jne.

Tavoitteena keskustelussa on saada aikaan sopu ja sopimus, joka on hyvä kirjoittaa paperille ja allekirjoittaa. Onnistuminen on 90% sesti varmaa!

Salama



Hei! Itsellä sattui vuosia sitten tapaus, jossa tytärtäni kiusattiin. Soitin kiusaajalle suoraan ja sanoin, ettei niin saa tehdä... Keskustelimme pojan kanssa jonkin aikaa, olin varautunut siihen, että poika kieltää kaiken ja emme pääse keskusteluyhteyteen, mutta poika olikin heti tosi kohtelias ja nolokin. Viikon päästä kysyin, vieläkö on kiusattu, vastaus oli että ei, päinvastoin, kiusaajasta oli tullut tyttäreni erityissuojelija...Näin tässä tapauksessa.

Anja



On lähdettävä siitä, että kiusaamista ei voi hyväksyä missään muodossa, o-toleranssi. Kaikki aikuiset täytyisi olla tämän ajatuksen takana. Koululta pitää löytyä aikuinen (kuraattori, opettaja, rehtori), joka ottaa asian vastuulleen, koko prosessin, ottaa yhteyttä kiusaajien vanhempiin jne. Kiusatun lapsen ei tarvitse olla mukana palavereissa, joissa ruoditaan asiaa, mikäli se on hänelle vaikeaa. Hänen itsetuntonsa on muutenkin hajalla. Kiusaajien ja (heidän vanhempiensa) kanssa puhutaan erikseen, rakentavasti, lujasti ja rakkaudella. Niin kauan, että he ymmärtävät. Anteeksipyyntö on tärkeää.

Sitten sovitaan, että asiaa seurataan, vanhemmat kyselevät lapsiltaan, sekä kiusatun että kiusaajien, onko kaikki hyvin. (Kouluilla pitäisi olla malli, miten kiusaaminen selvitetään.) Kiusatulle ei saa jäädä pelkoa, että ei uskalla enää kertoa, jos kiusaaminen jatkuu.

Luottamus aikuisiin on erittäin tärkeää. Kiusaaminen kaikissa muodoissaan, lievänäkin, on vakava asia, sitä ei saa vähätellä missään muotoa. Jos mahdollista, olisi hyvä, jos aikuiset auttaisivat lapsia kohtaamaan toisiaan tämän jälkeen positiivisissa merkeissä. Opettajilla luokassa on tähän mahdollisuuksia. Kun kiusattu voimistuu, hänen kanssaan voi pohtia, miten toimia, jos kohtaa vielä kiusaamista myöhemmin vaikka ammattiauttajankin kanssa. Ujous, kuten mikään muukaan luonteenpiirre, ei voi olla syy toisen syrjimiseen. Kunpa kaikki vanhemmat takoisivat lastensa päähän, mitä toisen kunnioittaminen merkitsee! Suomessa olisi paljon vähemmän murheita, jos näin olisi. Ja jos ja kun oma lapsi kasvatuksesta huolimatta tekee virheitä, saattaa kiusatakin, ottaisimme siitä vanhempina vastuun. Silloin teemme parhaan palveluksen sekä omalle että toisen lapselle.

Kiusatun äiti ja opettaja



Meillä on juuri samankaltaisia kokemuksia tältä viikolta eskaritytön osalta. Pojat ovat kiusanneet eskarissa. Kerroimme asiasta päiväkodin tädeille. Kiusaajan vanhemmille pitäisi mennä tieto. Juttelimme lapsen kanssa, miten puolustautua paremmin.

Kiusaamisiin puututtava



Moi! Tärkeintä on tarttua asiaan. Teidän tapauksessanne onni on se, että sinä, äitinä, tiedät asiasta. Todellakaan aina niin ei ole, vaan moni kiusattu pitää kaiken sisällään.

Mielestäni ehkä tärkeintä on yrittää kotona vaikuttaa poikasi itsetuntoon ja omanarvontuntoon. Vaikka koulussa kiusattaisiin, on se kiusaajien oma vikansa, ei poikasi vika. Jos poikasi tämän sinun ja muiden tukeaan antavien ihmisten opastamana ymmärtää ja saa tilalle entistä enemmän vahvistavia kokemuksia, kestää hän koulupäivät taatusti paremmin.

Aina tulee elämässä olemaan ihmisiä, jotka eivät arvosta tai jotka kohtelevat kaltoin, mutta niitä vastaan tulee olla vielä suurempi määrä ihmisiä, jotka välittävät ja pitävät huolta.

Tiia



Poikamme on luonteeltaan rauhallinen ja tunnollinen, nuorempana oli varmasti myös ujo sekä hiljainen. Hän on aina pärjännyt koulussa todella hyvin, ala- ja yläasteella tietyt luokan pojat "nälvivät" sekä huomauttelivat hänelle niin viittaamisesta kuin vaatteistakin. Ala-asteella yksi pojista myös kiusasi häntä, kävi myös fyysisesti käsiksi. Tilanne käytiin koulun oppilashuoltoryhmässä läpi ja sen jälkeen se helpottui. Kiusaamisen loppumiseen vaikutti varmasti myös sekin, että poikamme aloitti karaten harrastamisen. Hän sai sitä kautta lisää itseluottamusta (myös kunto ja kehon hallinta paranivat). Nykyisin hän on lukiossa, viihtyy siellä hyvin ja karate on vaihtunut toiseen urheilulajiin. Hän on itsekin joskus sanonut, että karateharrastuksen tuomalla itseluottamuksella on ollut suuri merkitys hänen elämälleen.

Voimia toivottaen



Hei! Omaa tytärtäni kiusattiin koulussa ala-asteella. Saimme selvitettyä tilanteen aika helposti. Kirjoitin itse kiusaajalle kirjeen, jossa kerroin kuinka minua kiusattiin koulussa ja miltä minusta tuntui.

Kerroin myös, että kiusaamisen on loputtava, muuten otan yhteyttä vanhempiin ja selvitämme kaikki yhdessä asiaa. Tyttäreni antoi kirjeen itse kiusaajalle. Meillä kävi hyvin, kiusaaja tuli käymään meillä kotona ja tytöt teki sovinnon. Kavereita heistä ei koskaan oikein tullut, mutta olivat ja elivät ihan sovinnossa, eikä kiusaaminen jatkunut.

Hyvä tuuri minulla on ollut nuoremman pojankin kanssa, josta meinasi tulla kiusaaja. Pojan kaverit kertoivat minulle asiasta, joten pääsin puuttumaan asiaan pian. Kerroin hänellekin kuinka minua kiusattiin koulu aikaan, miltä minusta tuntui ja kuinka hyvin sen vieläkin muistan. Kerroin, että vaikka olen itse siitä hyvin selvinnyt, niin moni muu ei semmoisesta hyvin selviä ja paljon on pahaakin tapahtunut, koska koulussa on kiusattu. Kerroin hänelle suoraan myös kauhutarinoita asiasta, että hän OIKEASTI ymmärtää mitä voi tapahtua. Minua ei koulun opettajat auttaneet, koska heidän mielestään, koulussa ei ollut kiusaamista, mutta silti kannattaa yrittää, jos sieltä saisi apua.

Kiusaamiseen pitää puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sitä mieltä minä olen! Toivon, että saatte asian pian selvitettyä! Voimia teille paljon!

Annika



Minunko lapseni koulukiusaaja?

Koulusta tuli viesti, että lapseni oli kiusannut luokkatoveriaan. Ajatuskin siitä sai minut tolaltani - meidän jälkeläisemmekö tekisi tuollaista?

Kotonahan oli varoiteltu kiusaamisesta ja nätisti ohjattu lasta olemaan ystävällinen ja omalla esimerkillä kannustettu sujuvaan käytökseen.

Opettaja kutsui koulun istuntoon kaikkien kolmen osapuolen vanhemmat. Onneksi kaikki kutsutut tulivat paikalle, ja tapaamisen tuloksena syntyikin toimenpidesuunnitelma kiusaamisen kitkemiseksi.

Kahdesta kiusaajasta ja kiusauksen kohteeksi joutuneesta tuli varsin pian hyvät kaverit. Kiusaaminen voidaan saada loppumaan - siihen tarvitaan mielestäni kaksi asiaa:
1. vanhemmat tunnustavat tosiasiat ja vaivautuvat tulemaan käsittelemään vaikean tilanteen.

2. vanhemmat toimivat yhteisesti sovitulla tavalla kiusauksen lopettamiseksi.

Olen kiitollinen opettajalle, joka tuolloin kauan sitten tarttui asiaan ja piti kiusatun puolta. Samalla hän tuli pelastaneeksi myös ainakin toisen kiusaajista, joka ryhtiliikkeestä lähtien sijoittui aina kärkeen paras kaveri -äänestyksissä.

Raija



Minun poika oli myös hiljainen ja ujo ja häntä kiusattiin koulussa. Sain tarpeekseni ja kysyin opettajalta jos voin tulla kouluun jollakin tunnilla ja selittää vähän poikani taustaa, hänellä oli lieviä pakkoliikkeitä (tics). Opettajan mielestä se oli myös hyvä ratkaisu. Niinpä menin sitten luokan eteen ja aloitin kertomukseni aina poikani syntymästä saakka joka aiheutti hänelle ticsin ja kerroin myös että se itse asiassa on ihme, että hän selvisi hengissä niin vaikeasta synnytyksestä. Olin luokan edessä noin vajaan tunnin ja koululaiset saivat esittää kysymyksiään, kaikki kuuntelivat hiljaa ja hyvin ymmärtäväisen ja jopa säälivän näköisenä, koska välillä minulla oli vaikea estää kyyneleitä tulemasta silmiini. Kerroin kuinka vaikeaa se on koko perheelle kun poikani voi huonosti koulussa.

Tämä osoittautui tehokkaaksi keinoksi koska sen jälkeen kiusaus loppui lähes kokonaan, enää vain 2 luokan ilkeintä poikaa jatkoi vähäistä kiusaamista, mutta luokan tytöt ottivat huolehtiakseen poikani voinnista ja katsoivat että nämä ilkeät pojat lopettivat kiusauksen lyhyeen. Pikku hiljaa kaikki loppui kiusaukset kokonaan ja poikani alkoi voimaan paljon paremmin ja viihtyi koulussa paljon paremmin. Ja poikani oli ylpeä minusta, että olin hänen takiaan uskaltanut tulla luokan eteen puhumaan.

Nyt hän on aikuinen ja hänellä on 1,5-vuotias tyttö ja hän on jo nyt sanonut että jos tyttöä aletaan kiusata koulussa niin hän menee myös kouluun puhumaan oppilaiden kanssa etteivät ne kerkeä heikentämään hänen tyttäreltään myös itsetuntoa, josta hän itse on kärsinyt koulukiusauksesta lähtien, huolimatta siitä että on saanut ammatin ja vakituisen työn.

Sirpa, Uumaja



Siitä on jo 20v, muistan hyvin kuinka pahalta ja voimattomalta tuntui. Poikani oli myös ujo ja hiljainen ja mieheni oli hiljattain kuollut, kun kiusaamista alkoi ilmetä, soitin ensin kiusaajan äidille, mutta asia ei korjaantunut, sitten otin yhteyttä opettajaan jonka jälkeen asia korjaantui, hän vielä sanoi olisi pitänyt ottaa yhteyttä heti. Yläasteella ei kiusaamista ilmennyt, jotenka me selvittiin aika vähällä. Ehkä se opettajan kanssa keskustelu on ensimmäinen askel.

Sonja



Susanna-äidille

Ymmärrän tuskasi ja voimattomuutesi. Meidän poika oli myös ujo ja arka ala-asteella. Ja meni aikaa, kun hän kertoi kiusaamisesta koulussa.

Vihdoin äidinvaistoni huomasi, että kaikki ei ole kunnossa ja sain pikkuhiljaa keskustelun sujumaan poikani kanssa. Rauhallisesti ja varovaisesti lähestyin häntä. Olimme opettaneet lastamme, että ketään ei saa lyödä, mutta emme tarpeeksi olleet ehkä korostaneet, että itseään pitää myös puolustaa eikä saa alistua, kun toiset esim. pahoin pitelee. Koulun silloinen sijaisopettaja antoi neuvon, että hän voisi aloittaa esim. taekwondon tms. harrastuksen, jolloin poika saisi itsevarmuutta eikä silloin niin herkästi näkyisi ulospäin ujous ja arkuus.

 Se tepsi ja auttoi, mutta kuitenkin kiusaaminen oli jo jättänyt jälkiä hänen olemukseen ja yläasteella uudet kiusaajat taas käyttivät henkistä väkivaltaa. Hyvä opettaja sai taas toiminnan loppumaan jonkin verran. Lukiossa ei kiusattu koska sinne ei kiusaajat tulleet ja hän sai rauhassa opiskella tasoistensa kaverien kanssa. Siellä hän sai hyviä kavereita, jotka ovat edelleen ystäviä, vaikka opiskelevat eri yliopistoissa eri puolella Suomea.

Raskasta aikaa se oli hänelle ja koko perheelle. Tällaiset asiat vaativat vanhemmilta paljon aikaa ja ennen kaikkea rauhallisuutta, öitä valvottiin keskustelun merkeissä ja koettiin tsempata ja tukea poikaa. Äidin sydän oli pakahtua usein, kun tunsi avuttomuutensa.

Tärkeintä on puuttua niin pian kuin mahdollista jo ala-asteella kiusaamiseen, ettei se jättäisi jälkiä lapseen loppuiäksi.

Voimia perheellesi, jaksakaa, jaksakaa ja jutelkaa muiden perheiden kanssa.

Voisinpa auttaa



Tilasin kirjan "Pelastakaa Pojat" ja siinä on vastaus tuohonkin kysymykseen, joten suosittelen kirjaa.

"muorike"



Hei Susanna! Vaadi koulun oppilashuoltoryhmää käsittelemään asiaa, ota aluksi yhteyttä koulun kuraattoriin tai terveydenhuoltajaan. Meidän lapsen vastaavassa tapauksessa kiusaajia jututettiin yhdessä ja erikseen. Juuri ennen yläasteelle siirtymistä vaihdoimme asuinaluetta ja koulua, pääsimme idiooteista eroon.

"Nyt helpotti"



Heti ja ehdottomasti yhteys luokanvalvojaan, ja pyydettävä häntä selvittämään asia.

lele



Meillä kävi tuuri ja yhteydenotto opettajaan riitti. Luokassa pidettiin ystävyysteemalla päivä jolloin jokainen kirjoitti taululle ajatuksiaan kiusaamisesta ja ystävyydestä. Kaikki kirjoittivat myös luottamukselliset aineet aiheena onko minua kiusattu. Kävikin sitten ilmi, ettei poikamme ollutkaan ainut, vaan luokassa muhi isompi kiusausongelma. Opettaja laittoi oppilaat töihin ja parikeskusteluina vyyhtiä purettiin. Kiusatut ja kiusaajat kävivät kirjaimellisesti vastatusten asiat läpi ja itkua tuli puolin jos toisin kun tunteita purettiin. Ilma puhdistui ja kiusaaminen loppui. Opettaja teki valtavan työn ja todella otti asian vakavasti ja haltuunsa. Nyt poika taas mennee ilolla kouluun ja liikkuu vapaa-ajallakin entisen kiusaajansa kanssa.

Jos oma opettaja ei poikasi kiusaamiseen puutu, vie rohkeasti asia eteenpäin! Meidän tehtävämme ja oikeutemme on puolustaa ja suojella omiamme ja taata heille turvallinen ja mukava oppimisympäristö.  Tiedän toiselta luokalta samasta koulusta yhden äidin joka meni itse välitunnille seuraamaan tilanteita ennen kuin sai opettajan uskomaan, että ongelmia todella on. Joskus on noustava takajaloilleni, että saa äänensä kuuluville.

kolmen pojan karhuemo



Oma kokemukseni on, että ellei ole yleisöä, ei ole näytelmääkään. Tarkoittaa sitä että kiusaamisen vastaisen toiminnan on suuntauduttava nimenomaan koko luokkaan tai ryhmään! Eli nyt ovat olennaisimmassa roolissa ne sivustaseuraajat, jotka mahdollistavat kiusaamisen jatkumisen, ts. ovat passiivisia hiljaisia hyväksyjiä.
Pyydä opettajaa että hän kampanjoisi koko luokan - tai jopa koulun kanssa koulun oppilashuolto tukenaan kiusaamista vastaan.

Erinomaista materiaalia ovat Christina Salmivallin materiaali tai KivaKoulu-hankkeeseen liittyvät materiaalit (lisätietoa http://www.kivakoulu.fi/). Toiminnallisilla menetelmillä (draama, leikit, pelit) voivat muut ryhmän jäsenet eläytyä siihen kokemukseen mitä kiusaamisen uhri joutuu kokemaan...

koulukuraattori



Suosittelisin opettajalle ja kiusaajan ja kiusatun vanhemmille (koko luokan vanhemmille) kirjaa "Elämää koulukiusaamisen jälkeen". Kirjan lukemisen jälkeen pidetään yhteinen vanhempainilta, jossa keskusteltaisiin aiheesta ja pohdittaisiin ratkaisumalleja.

Kiusatun äiti



Hei, Susanna! Tiedätkö syytä kiusaamiseen? Itselläni on kokemus, jonka haluaisin jakaa kanssasi:

Minulla on ihana, pian 10-vuotias poika. Hän on aika vahva luonne ja mielellään ohjailisi kavereitaan, eikä varmasti aina tule ajatelleeksi omaa tyyliään toimiessaan kaveripiirissään. Lapsellani on terapialaite suussaan, jotta oikomishoito saataisiin käyntiin mahdollisimman pian.

Viimesyksynä alkoi lapsella tulla aamuja, että maha taikka jokin muu paikka oli kipeänä. Jutellessani pojan kanssa, tuli ilmi koulukiusaamista: kaverit syrjii ja haukkuu laitteesta. Juttelimme pojan / open kanssa asiasta. Kerroin lapselle, että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Eli omaa asennettaan muuttamalla, enemmän toisten ajatuksia huomioon ottamalla ja vähemmällä äänenkäytöllä hän saa ihmeitä aikaiseksi.

Toinen suuri asia oli se, että opettaja otti terapialaitteen puheeksi ja pojan suostumuksella kertoi luokkatovereille avoimesti, miksi se on lapseni suussa. Pienikin erilaisuus saattaa hämmentää lapsia ja kun niistä uskalletaan puhua, ymmärretään myös niiden oikea merkitys eikä se sen enempää enää kummastuta kavereita.

Kolmas hyvä keino on pyytää kiusaajia vierailulle, ottaa heidät avoimesti vastaan ja keskustella rauhassa tilanteesta. On hyvä saada kiusaajat näkemään kiusaamisen pitkäkestoinen vaikutus, joka saattaa jopa vammauttaa uhrin henkiset voimavarat pitkäksi aikaa. Usein kiusaajat eivät edes tällaisia tule ajatelleeksi, varsinkaan kun kyse on pienistä koululaisista, joilta ei voi edes odottaa näin kokonaisvaltaisten asioiden ymmärtämystä. Kun asiat selkiävät, myös ajatus ystävyydestä syvenee. Saattaapa käydä niinkin, että vihamiehistä tulee toistensa puolustajia ja pitkäaikaisia, jopa läpi elämän kestäviä ystäviä. Puhumalla pääsee pitkälle, vaikka se joskus saattaa sitkeää ollakin.

Toivottavasti lapsesi (niin käsitin) pääsee eroon kiusatun osasta ja voi nauttia elämästään ilman kiusatuksi tulemisen pelkoa. Hyvää ja kaunista, antoisaa ja rentouttavaa kevättä ja kesää teille molemmille!

Joukkueessa on voimaa



Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä oli Ihmisten kesken -palstalla paljon rohkaisevia ja auttavia viestejä.

Saippua



Joskus kiusaaminen on loppunut siihen, kun kiusatun lapsen vanhempi (tai joku muu aikuinen) menee kiusaajan eteen ja käskee lopettaa kiusaamisen. Myös yhteydenotot kiusaajan perheeseen on joskus tuottanut tulosta ja kiusaaminen on loppunut. Tai kannattaa istahtaa kaikki saman pöydän ääreen (kiusattu ja kiusaaja ja kummankin vanhemmat) ja keskustella asiasta. Ja kannattaa myös ottaa yhteyttä kouluun opettajaan ja rehtoriin / harrastustoiminnan ohjaajaan tai missä kiusaamista tapahtuu niin ovat sielläkin tietoisia asiasta ja voivat sielläkin tarkkailla tilannetta ja käydä asiaa lävitse.

Kotona kannattaa antaa paljon tukea ja kannustusta kiusatulle lapselle, kohottaa lapsen itsetuntoa. Joskus kiusaajat lopettavat itsestäänkin kiusaamisen, jos kiusattu ei välitä heidän sanomisistaan.

Kiusaajan kanssa tulisi keskustella asiasta että miksi hän kiusaa. Yleensä kiusaaja ei voi itse hyvin ja heijastaa pahan olonsa muihin. Vai onko kyseessä kenties kateutta?

voimia teille!



Henkilökohtaista kokemusta oman lapsen kohdalla ei onneksi ole, mutta lapsen luokalla kyllä. Opettaja kutsui koko luokan vanhemmat vanhempain iltaan, jossa käytiin tilanne läpi kaikkien kanssa - koska yleensä muut lapset ainakin hiljaisesti tukevat kiusaajaa uskaltamatta puolustaa kiusattua. Lasten kanssa on tehty tunnilla pieni näytelmä, jossa kiusatun roolia on pistetty esittämään joku kiusaaja - saa edes osittain tuntea miltä tuntuu olla kiusattu.

Outi



Itse olen ollut lasteni kanssa samassa tilanteessa mutta Valkeakoskelle muutettuamme 1992 tilanne parani. Tilanteen korjaantuminen johtui niin Tietolan ala-asteen kuin Valkeakosken yläasteen silloisista rehtoreista, jotka ilmoittivat vanhemmille ja kouluun tuleville uusille oppilaille vuosittain seuraavaa:

Tässä koulussa niin henkinen kuin ruumiillinenkin kiusaaminen on ehdottomasti kielletty!

Jos joku tuntee olevansa kiusattu, tulkoon siitä minulle tai opettajille kertomaan, sitä ei pidetä kanteluna, eikä kenenkään tule pelätä kostoa, sillä tässä koulussa ei myöskään kosteta. Asiat selvitetään aina perusteellisesti.

Nyt jälkeenpäin olen lapsiltani (nyt jo aikuisia) kysynyt pitikö tuo kiusaamattomuus paikkansa ja kuulemma se piti.

Tämä voisi olla esimerkki nollatoleranssista, johon kaikki sitoutuvat niin opettajat, oppilaat ja vanhemmat. Silloin kaikilla on helpompi toimia ja rakentaa elämäänsä.

Helena



Olin itse koulukiusattu koko kouluajan ja tyhmyyksissäni olimme kiusaajan kanssa vielä samassa harrastuksessakin, joten vapaa-ajallakaan en voinut olla vapautuneesti. Lisäksi meillä oli samoja kavereita joten sitäkin kautta tuli vietettyä aikaa yhdessä.

Mitään konkreettista asialle ei tehty, koska tunsin siinä vaiheessa, että siitä ei olisi ollut mitään apua. Nyt aikuisena kun palaan lapsuuteeni ajatuksissani, huomaan, että olen piilottanut tunteeni koko ajan. Olen myös sulkenut kiusaajani ajatuksistani tietoisesti. Yhä edelleen kaveripiiriimme kuuluu samoja henkilöitä, mutta en välitä kuulla mitään tuosta kiusaajasta.

Tunteeton Ihaa



Koska kyse on koulukiusaamisesta, on koulun tehtävä puuttua siihen. Lastani kiusattiin viime syksynä ja kun asia tuli ilmi, otin opettajaan heti yhteyttä. Hän puhutteli kiusaajat ja kertoi heille, että ellei kiusaaminen lopu, niin heidän koteihinsa otetaan yhteyttä. Kiusaaminen onneksi loppui!

Mutta korostan, että koulun ja opettajien rooli on tässä asiassa todella tärkeä. Lapseni opettaja otti tämän asian heti tosissaan, eikä vähätellyt sitä. Hänen napakka ja kielteinen asennoituminen kiusaamiseen tuotti heti tulosta. Olen lapseni opettajalla ikikiitollinen!

neljän lapsen äiti



Kiusaustilanne päättyy useimmiten kun sekä kiusaajat perheineen että kiusattu perheineen istuvat saman pöydän ääreen keskustelemaan. Samalla kannattaisi löytää lapsista samanlaisuuksia (yhteiset kiinnostuksen kohteet herättävät huomaamaan, että kiusattu onkin kiva kaveri) ja myös erilaisuuksia. Jos kiusaajia on useampia, kannattaa kysellä miten he eroavat toisistaan.

Tässä tilanteessa kyse on siis alakoululaisista ja siksipä tämä on hyvää aikaa puuttua tilanteeseen. Kiusaajat voivat jatkaa myös yläkoulun puolella, ellei heille teroita elämän lainalaisuuksia.

Joskus on niin, että kiusaaminen johdukaan siitä että kiusattu on ujo ja hiljainen, vaan kyseessä on vielä jokin muu huomaamatta jäänyt asia.

Paras ase kiusaamista vastaan on kiusatun oma asenne. Alistuva lapsi ei löydä keinoja kiusaajiensa vastustamiseen. Kannattaa teroittaa hänen hyviä puoliaan ja kannustaa. Jokaisella on omat ainutlaatuisuutensa!

Susku



Hei kaikille kiusatun lapsen vanhemmille. Kannattaa täsmentää ketkä nimenomaan ovat nämä kiusaajat ja ottaa yhteys heihin tai heidän vanhempiin suoraan. Tuskin kukaan lapsen vanhemmista haluaa että oma lapsi on koulukiusaaja!

Itse tein niin parikin kertaa lasteni ollessa ala-asteella eli ensimmäisellä kerralla 'puhuttelin kiusaaja itse kasvotusten' ja kiusaaminen loppui siihen paikkaan, toisella kertaa (toinen tapaus -eri lapsi)otin suoraan yhteyttä kiusaajan vanhempiin jotka heti ottivat kotona asian puheeksi ja kiusaaminen loppui siihen.

Kyllä kannattaa yrittää!

Helpottunut äiti



Meidän esikoislapsemme kasvoi ikäisiään nopeammin isoksi tytöksi. Kiusaamista oli ollut heti ekaluokalta asti ja se vain paheni yläasteelle siirtymisen jälkeen. Koulussa ei "voitu" asialle mitään.

Rehtorin mukaan "meidän koulussa ei ole kiusaamista", joten kaikki tuki piti antaa vain kotoa. Kun kotona oli opetettu, ettei toista saa lyödä eikä haukkua, lapsi ei osannut toisten tönimiseen ja pilkkaan vastata. Kuraattorin luo sain tyttärelleni ajan, mutta kiusaajia sinne ei kutsuttu (heillä oli liian hyvät vanhemmat).

Muutaman käyntikerran jälkeen sain kuraattorin soiton ja hän kehui tytärtä älykkääksi, ikäistään kypsemmäksi. Olihan se hyvää itsetunnon kohotusta kiusatulle, joka oli alkanut pelätä kavereita joihin oli aikaisemmin luottanut. Onneksi koulusta jaettiin koteihin oppilaiden kotipuhelinnumerot ja tietooni tulleista tapauksista otin yhteyttä suoraan lasten vanhempiin. Ainakin joiden kohdalla näistä keskusteluista oli apua. Nyt kaikki kolme lastani ovat aikuisia, mutta surukseni huomaan esikoisesta, miten pysyvät jäljet jäi niistä vuosista, jolloin kaveripiirissä oli toisten tyhmyyksien kohteena.

Mitäpä muuta osaan sanoa kuin että, aikuisen tulee olla rohkea ja puolustaa lapsen oikeuksia olla tasavertaisena toisten joukossa. Koti, koulu yhdessä, lapsen kasvun perusta.

tyhmyyttä vastaan



Koulukiusaamiset hoituu kätevästi, sanottiin isoveljelle, ylemmällä luokalla olevalle kaverille ongelmasta, isompi kaveri kun sano kiusaajalle muutaman painavan sanan niin aina loppu kiusaaminen. Ei siinä tarvittu sykiatria eikä rehtoria välikätenä, näin meillä lapissa.

koulukiusattu lapinmies



Asia on selvitettävä opettajien kanssa, tosin opettajissakin on olemassa neuroottisia persoonia, jotka harrastaa kiusaamista oppilaita kohtaan, jos oppilaalla ei ole tarpeeksi hyvää koulumenestystä. Itselleni tuli vaikeuksia kielten kanssa, ja opettajat olettivat että minulla on lukihäiriö, asia testattiin 3 kertaa eikä lukihäiriötä ollut testien mukaan. Tämän takia opettajat, joiden pitäisi olla sivistyneitä, alkoivat näyttämään minulle omia antipatioitaan. Oppilaat tulevat kuitenkin kouluun itsensä, ei yhdenkään opettajan, eikä koulukaverin takia, on siis kysymys oppilaan tulevaisuudesta ei opettajan.

Lopulta ilmeni että kieliopintojeni ongelmat johtuivat huterasta suomenkielen kieliopin taidosta, koska tälle pohjalle rakennetaan vieraitten kielten taidot. Olin myös ala-asteella koulukiusattu, koska olin ujo ja hiljainen, mutta se loppui kun kerroin asiasta opettajalle. Tämä kokemus jätti jälkeensä elinkautisen koepelon ja huonon itsetunnon, liian vanhana huomasin, että olen musiikillisesti huipputasoa, mutta en koskaan uskonut niin olevan ,sillä minut oli niin pahasti mitätöity koulukiusaamisella.

Myöhemmin lukiossa historia toisti itseään opettajien puolelta, koska he kohtelivat minua halveksivasti. Opettajien pitäisi tukea oppilasta sitä suuremmalla syyllä, jos oppilaalla on oppimisvaikeuksia, koska on kyse oppilaan tulevaisuudesta, ei opettajan. Minun neuvoni on se, että koulukiusaamiseen on puututtava heti, sitä ei saa sallia! Jos koulukiusaaminen ei lopu, niin kiusaajat on haastettava oikeuteen, koska on kyse hyvin vakavasta asiasta, joka voi johtaa kiusatun psyykkisiin ongelmiin ja työkyvyttömyyteen.

Pahin tilanne on se, että kiusattu saattaa olla hyvin lahjakas jollain alalla, mutta ei huonon itsetunnon takia luota itseensä, eli lapsuudessa koettu traumaattinen kokemus on jättänyt jälkeensä negatiivisen eston. Tällainen kokemus voi pilata tämän ihmisen koulu- sekä työmenestyksen, koska jatkuva mitätöinti on jättänyt minäkuvaan pysyvän jäljen, josta ei ehkä koskaan pääse irti, ei ainakaan omin avuin.

Koulukiusattu ei unohda kiusaamistaan milloinkaan. Monet, jotka ovat joutuneet kokemaan näitä kokemuksia, ovat alkoholisoituneita ja jopa vankilakierteessä. Tosin itse olen näiltä asioilta säästynyt, mutta koulumenestykseeni nämä kokemukset vaikuttivat niin, että en päässyt koskaan niihin kouluihin, jotka olisi vastanneet taipumuksiani, koska minulle jäi elinkautinen, liiallinen koepelko.

Koulukiusattu



...Monesti koulukiusaajat ovat taitamattomia ja itse huonon itsetunnon omaavia henkilöitä, jotka vain koettavat piilottaa tuon asian sillä, että kiusaavat muita... Vaikka poikasi olisikin ujo, uskon että hän on taitava jossain asiassa erityisesti! Sano hänelle ja tue häntä tuossa asiassa on se sitten musiikillinen, matemaattinen, taiteellinen tai mikä vain lahjakkuus. Kun hän oppii sen todella hyvin ja näyttää taitonsa, jäävä kiusaajat sormi suussa katsomaan, kun ovat itse saamattomia...

Monet Rock Starat ovat nousseet juuri niistä hiljaisista taitajista, taiteilija sieluista ja sitten nousseet kokokansan idoleiksi. Sieltä tähtien joukosta ei juuri noita kiusaajia löydy, kuin ehkä kantamasta tähtien tavaroita...;)

JaniP



Heti kun sain kuulla poikaani kiusattavan sekä koulussa, että koulumatkalla... Otin meilitse yhteyttä koulun jokaiseen poikani opettajaan, koulukuraattoriin, koulun rehtoriin ja koulupsykologiin, kuin myös sosiaalihuollon lastensuojelupuolelle! Osalle myös soitin. Rehtori (nainen!) väitti, etteivät koulumatkat kuulu kouluaikaan, mut tiesin että kuuluu, uhkasin tehdä rikosilmoituksen sekä koulun toiminnasta, että oppilaista, joiden tiesin lastani kiusaavan.

Tähän rehtori(tar) jo reagoikin, kuten ne muutkin, koulukiusaajat otettiin puhutteluun ja kiusaaminen poikani sanojen mukaan loppui ennen kuin viikko oli kulunut loppuun. Kannattaa siis pistää kova kovaa vasten. Mä uhkasin myös itse lähteväni koulumatkoille mukaan ja pistämään ne pennut aisoihin.

Tsemppiä, älkää jääkö odottamaan et jotain tapahtuu, ellette itse ota kantaa ja pysy asiassanne lujana.

ps. poikani oli jo vikalla yläasteella!

Terkuin äiti, joka oli itsekin aikoinaan koulukiusattu, ei kiusata enää, eikä varsinkaan lastani!



Minun tyttöni oli kiusaaja. Kerroin hänelle, että mieti miltä sinusta tuntuisi olla kiusattuna ja jos se tuntuu hyvältä, niin voit jatkaa, mutta jos se ei tunnu hyvältä niin lopeta. Kerroin että kiusatusta tuntuu samalta. Tyttö lopetti kiusaamisen ja pyysi anteeksi toiselta, tällä hetkellä he ovat hyviä kavereita keskenään.

Riitta



Hei. Ole vahva äläkä anna periksi, seiso poikasi rinnalla ja taistele naarasleijonan tavoin poikasi puolesta. Niin minäkin olen tehnyt oman poikani puolesta. Ennen oli sellainen järjestö kuin koulukiusatut ry ja sieltä myös voit saada apua ja neuvoja. Voimia sinulle ja pojallesi taistella kiusaajaa vastaan.

"syvälle sydämeen sattuu"



Vie poikaa erilaisiin tapahtumiin, paikkoihin, maihin ja erilaisten ihmisten pariin. Lähetä hänet myös tuttujen lasten kanssa vaikka urheilupaikkoihin ja vastaavasti ota muita lapsia mukaasi vaikka ravintolaan syömään, uimahalliin jne. Kun poika tekee yksin ja yhdessä erilaisia asioita ja tottuu erilaisiin ihmisiin niin hän ymmärtää koulussakin erilaisia koulutovereita, erilaisia olosuhteita ja käyttäytymistä, eikä ole vain uo nyhverö. Ihmisen tulisi hyväksyä itsensä ja silloin hän hyväksyy muut eikä arvostelu pure häneen jos joku yrittää kiusata.

Nainen



Ei ole kokemusta koulukiusaamisesta, mutta tuli mieleen, että mitäs jos poikasi hankkisi jonkun harrastuksen, esim. judon tai karaten - ei itsepuolustukseen vaan luonteen vahvistamiseen, ehkä hän tätä kautta saisi uusia kavereita, joka varmaan myös näkyisi parantuneena itseluottamuksena ja ehkä ei sitten olisi niin helppo uhri kiusaajille? Kannattanee kokeilla, jos vaan pojalla itsellään on yhtään innostusta asiaan. Yritä vahvistaa pojan itseluottamusta kaikin tavoin!

tsemppiá ja onnea yritykseen!

Helena



On todellakin ollut vuosikymmeniä aikaa vaativaa selviytyä jostakin, mikä on alkanut jo syntymässä, jatkunut koulussa ja sieltä edelleen työelämässä. Vielä löytyy joitakin, joille tieto ei ole mennyt perille, että sota on jo ajat sitten päättynyt, jotka vastaan tullessaan sylkäisevät tai muuten vaan katsovat jonnekin päin seiniä.

Onko kukaan eikä vielä koskaan saanut mahdollisuutta päättää mihin olosuhteisiin hän on halunnut syntyä, ja tämä seikka on juuri se, mikä on auttanut selviytymään; syyttömyyden tunne omiin syntymäolosuhteisiin.

Ettäkö mistä tässä on ollut kysymys? Tästä, että isäni osallistui vapaaehtoisena Jatkosotaan, oli Heimopataljoonassa puolustamassa tätä maata, joutui myöhemmin
palautetuksi takaisin silloiseen Neuvostoliittoon.

Tässä siis ongelma josta ongelmat vasta alkoivat jatkuen joiltakin osiltaan aina tähän päivään saakka.

Jukka



Hei! Voimia sinulle sillä olet ratkaisevassa asemassa lapsesi tulevaisuuden suhteen. Etsi hänelle harrastuspiireistä yhteisö missä samanhenkisiä. Kerro lapsellesi että kiusaajien oma elämä ei ole "kunnossa", koska heidän täytyy kiusata muita. Vahvista lapsesi itsetuntoa kaikilla tavoin (missä lapsi on hyvä). Kiusaajille et välttämättä voi mitään mutta lapsesi selviää jos hän ymmärtää että on vain satunnainen kohde mihin kiusaaja purkaa pahaa oloaan.

kiusatun äiti



Olin yhdessä tilanteessa 90 luvulla - yksi tyttö teki tämän, toiset olivat hiljaa. Mentiin niin pitkälle, että opettaja ei saanut kuria ja kiusaus jatkui - syljettiin kasvoille, haukuttiin vaatteita, haukuttiin rumia sanoja ja peräti hakattiin päätä seinään. Kiusaus ja ilkivalta ei loppunut, vaikka vanhemmat olivat ottaneet yhteyttä tytön vanhempiin, opettajiin. Silloin minä minun tyttäreni äitinä sain kuulla tästä ja sain luvan heiltä auttaa tätä tyttöä. Soitin tämän tytön vanhemmille, että jos nyt ei lopu tämä kiusaus ja ilkivalta niin minä soitan poliisille. Vanhemmat kauhistuivat, eivät tietäneet heidän tyttärensä jatkaneen kiusausta ja siihen loppui ilkivalta ja kiusaus. Olen joutunut muutaman kerran tällaiseen tilanteeseen ja siihen on auttanut kun ollut ulkopuolinen, joka on ottanut yhteyttä.

Linda



Meillä poikaani kiusattiin alaluokan toisella ja kolmannella, jolloin minä äitinä puutuin peliin. Menin koululle rehtorin puheille ja keskusteltiin asiasta. Hän oli haastatellut kiusaajat muutamaa luokkaa ylemmällä olevat 3 poikaa ja sitten kävin samalla opettajalla, joka aikoi myös asiaan puuttua. jos sitä ilmenee. Samana päivänä vielä menin pihassamme asuvan yhden kiusaajan kotiin, odotin heidän isäänsä. Poika oli kotona ja virnuili ja irvisteli huoneensa ovella. Oli pakko puuttua, koska työelämäänikin häiritsi jatkuvat poikani itkuiset puhelut, äitiä kaivattiin kotiin.

Kiusaajan isä tuli kotiin ja puhutteli asian kerrottua poikaansa. Poika oli kerennyt karata pihalle, josta hänet komennettiin sisään arestiin ja minulle isä lupasi, ettei tää toistu, että kyllä poikani omassa pihassaan saa rauhassa olla ja koulumatkoilla ja ihmeekseni niin rehtorin, open, kuin kiusaajan isän yhtä aikaa puuttuminen asiaan muutti tilanteen ja sen jälkeen häntä ei ole koskaan kiusattu.

Mutta nuorena aikuisena armeijan jälkeen masentui niin, että se vaikuttaa elämään ja siksi siihen on pikaisesti puututtava. Kiitos rehtorille ja opelle ja myös pojan napakalle isälle. Välit naapurina ei menneet, vaikka asian suoraan sanoin ja muutkin naapurit oli näitä tapauksia nähneet, uhkailua ja puukapukoilla kintuille iskemistä ym. Lapselle se on pelottavaa ja sanotaan ”äitis on töissä, me poltetaan teidän koti ja uhkaukseksi oli poltettu pihaharjan varsi ja postilaatikkoon roskaa. Muutama päivä puhuttelun jälkeen oli harja vaihdettu ja tuotu uusi tilalle. Sellaista sattuu, mutta sitä ei saa hyväksyä, sillä meillä AIKUISILLA ON VASTUU LAPSEN ELÄMÄSTÄ

Heleena-äiti



Ottakaa reilusti yhteyttä kiusaajaan menette kotiin käymään ja asia vaan nostetaan pöydälle. Kaverit mukaan tilanteeseen, että tätä ei sallittaisi aina on joku hyvä tyyppi, joka saa tekemään lapset ja nuoret myös reiluja asioita ja puolustamaan kiusattua:)

sari m



Hei Susanna!

Olen pahoillani lapseesi kohdistuneesta kiusaamisesta, meidän perheessä koettu samaa pojan kohdalla ja se aina satuttaa vanhempia todella paljon.

Aiemmassa koulussa kiusaamista ei saatu loppumaan, mutta pojan vaihdettua koulua (vaihtoon ainut syy ei ollut kiusaaminen) tässä uudessakin koulussa on ilmennyt kiusaamista. Koulu ja sen hlökunta tekee voitavansa, mutta tuntuu ettei oman lapsen kohdalla mikään riitä ja olen itse ottanut yhteyttä näiden kiusaajien vanhempiin pojan kiellosta huolimatta. Pyysin kiusaajien vanhempia ottamaan asian esiin kotona, toki niin ei aina tapahdu, mutta en ole voinut jäädä katsomaan vierestä mitä tapahtuu.

Ja toisena toimenpiteenä olen ottanut "näkyvämmän" roolin pojan arjessa. Kuskaan poikaa kouluun mahdollisimman paljon ja olen kiinnostunut hänen koulustaan, joka on tuonut paljon pojalle itseluottamusta ja rohkeutta. Ja aina kun odotan poikaa koulun luona, juttelen hänen kavereilleen, myös kiusaajille, en siksi että hyväksyisin heidän tekonsa, vaan siksi että he huomaisivat poikani ja koko perheen olevan "ihan tavallisia".

Tällä hetkellä kiusaaminen on tasoittunut ja pahin kiusaajapoika jopa jutteleekin joskus poikani kanssa. Toki odotan uutta "rysäystä" koska vaan ja edelleen kyselen päivän kuulumiset pojalta, mutta edistystä on siis tapahtunut.

Ja meillä on auttanut myös pojan harrastus, jossa hän kokee ryhmään kuulumista.

Voimia sinulle ja perheelle ja eritoten pojalle!

Sailis



En voi kertoa miltä vanhemmista tuntuu, mutta itseäni kiusattiin yläasteella. Oli nimittelyä ja myös jonkin verran fyysistä. Asian tiimoilta otettiin yhteyttä rehtoriin ja selviteltiin asiaa. Näin jälkikäteen voin sanoa että nimittelemisen osalta olin ehkä liian huumorintajuton ja otin liian tosissani asioita. Kiusattuna oleminen silloin takavuosina ei varjosta elämääni millään tapaa nykyään. Sen mitä silloin opin, oli olla välitämättä toisten sanomisista. Elämään pitää suhtautua huumorilla eikä ottaa kaikkea tosissaan!

Iikkuli



Olen itsekin vastaavassa tilanteessa, miettien mistä tukea ko. tilanteessa. Poikaani on kiusattu toista vuotta (2.lk) Samat ongelmat tulevat aina aika-ajoin uudelleen ja uudelleen. Koulu ei myönnä että olisi mitään ongelmaa. Puhuttelut eivät auta.

Toivottavasti tästä saa vinkkejä.



Olen sitä mieltä koulukiusaamisesta, että kaikissa kouluissa pitäisi ottaa vakavasti ja konkreettisesti se asia. Vaikka joka toinen viikko olisi tunti sitä varten järjestetty ja siellä olisi oppilaat, opettajat, koulukuraattorit, psykologit yms. Opettajat kohtelisivat rangaistuksissa kaikkia oppilaita samalla lailla, jopa maahanmuuttajia. Koska on kuulunut, että niissä kouluissa, joissa heitä on melkein enemmistö, armahdetaan ja silitellään.

Rehtorilla ja opettajilla pitäisi olla välitunneilla aikaa valvoa oppilaiden tekemisiä.
Niin ja sitä kiusaamista tapahtuu myös koulun ulkopuolella, jos ei koulussa uskalleta.
Ryhtiä sosiaaliseen käyttäytymiseen! Kotona vanhempien pitäisi myös puhua lastensa kanssa jo päiväkotiajan alkaessa sosiaalisesta kanssakäymisestä. Sehän on jokapäiväinen asia.

Mamma



Omaa poikaani kiusattiin ala-asteella, kun sain sen selville marssin heti luokanvalvojan puheille. Onneksi hän otti asian tosissaan; otti molemmat pojat puhutteluun ja kiusaaminen loppui siihen.

Itse puhuin lisäksi kotona kaikille lapsilleni kiusaamisesta. Pyysin heitä miettimään miltä tuntuu, jos aina saa pelätä koulussa kiusaamista. Lasten kysymykseen "tiiätkö äiti mikä on kantelupukki" vastasin tietäväni ja sanoin että sellainen saa olla silloin, kun johonkin asiaan pitää aikuisten puuttua. Ja kiusaaminen on yksi niistä.

Jannen äiti



Opettaja / opettajat on tässä isossa roolissa. Valvotaan, että ketään ei jätetä yksin ja järjestetään yhteistä valvottua tekemistä välitunneilla.

Kataja taipuu



Hei! Minä olen jutellut kiusaajan kanssa, joka oli poikani kaveri. Kysyin, että eikö hän ollut enää poikani kaveri, kun oli kiusannut. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmia. Olin kuulema ollut melko pelottava, enkä edes huutanut, mutta kiusaaja huomasi, että olen tosissani. Näitä puhutteluja on joutunut käymään useamminkin, mutta eri henkilöille. Sitten juttelu vanhempien kanssa on auttanut. Voimia ja jaksamista!

Seija



Asiaa voi pohtia kahdelta suunnalta: pojan "kehittäminen" ja ympäristön kehittäminen.

Pojan itsetunto lienee heikentynyt jatkuneen kiusaamisen takia. Itsetunnon heikentyminen aiheuttaa arkuutta toimia ryhmässä ja tämä lisää kiusaamista. Siksi keskustelut terveydenhoitajan ja kuraattorin kanssa lienevät paikallaan. Poikaa kannattaa ohjata vapaa-ajalla harrastuksiin, joissa kohtaa ikäisiään lapsia / nuoria. Sieltä voi löytää hyvän kaverin, jonka avulla kiusaajista pääsee kauemmas.

Ympäristön eli kiusaajien kehittäminen pitää myös tehdä. Koulussa rehtori ja opettajat ovat velvollisia puuttumaan kiusaamiseen ja kiusaajat pitää puhutella topakasti, mutta välittäen. Seurantapalaverit ovat hyvä keino varmistaa asioiden eteneminen oikeaan suuntaan. Kukin kiusaaja pitää puhutella yksitellen. Syyn kaivaminen ei liene keskeistä, vaan saada kiusaaja tuntemaan se, että on toiminut väärin

Rexi



Tyttäremme oli 12-vuotias ja kyseisen luokan pojat kiusasivat häntä naisellisuutensa vuoksi (=tissit ilmaantuivat). Olihan se ihme kun muilla tytöillä ei vielä näkynyt. Puhuin luokan miesopettajan kanssa asiasta ja hän lupasi ottaa aiheen esille luokassa, mutta kiusaaminen vaan jatkui.

Mielestäni tämä oli "miesten ja poikien" juttu, joten pyysin aviomiestäni avuksi koululle. Mieheni meni koululle ja puhui koko luokalle kiusaamisesta ja sanoi, että jos tämä juttu vielä jatkuu, niin seuraava kiusaaja keskusteleekin asiasta hänen kanssaan eikä opettajan tai rehtorin. Siihen se hiipui ja tyttäremme sai olla rauhassa. Opetus: Pitäkää vanhemmat lastenne puolia. Koko kylän pitää kasvattaa lapsia ja lasten pitää tietää että heillä on vanhemmat jotka ovat heidän tukenaan.

Annu



Veljeni poikaa kiusattiin koulussa Karstulassa 70-80 luvuilla. Hän menestyi loistavasti koulunkäynnissä, arvosanat huippuja koko ajan. Sairastui psyykkisesti yo. -kirjoitusten aikana. ei ole kyennyt sen jälkeen opiskelemaan juuri mitään eikä myöskään töihin. Eläkkeellä. Kallista touhua yhteiskunnalle sallia kiusaaminen. Erittäin rankkaa yksilöille, perheille, suvuille, yhteiskunnalle.

Moosia



Kukapa lapsia puolustaa jos ei äiti. Itselläni viime viikoilta henk.kohtainen kokemus. 10-vuotias poikani on ollut pidemmän aikaa jo koko koulun sylkykuppina. Soitin kiusaajien vanhemmille... rehtorille, ja opettajalle. Ottivat koko koulun asiaksi ja nyt poikani käynyt viikon koulua hyvillä mielin.

Minni72



Poikani oli pienenä erittäin rauhallinen ja kiltti. Hän ei osannut puoliaan pitää. Olin hänen kanssaan 4 vuotta kotona. Liikuimme todella paljon ja hänellä oli todella paljon kavereita. Hän meni tarhan esikouluun, kun oli pakko. Siellä häntä jo kiusattiin aivan hirveästi ja kun hän ei osannut puoliaan pitää, häntä potkittiin ja hakattiin. Pikkuveli piti isonveljen puolia, mutta he olivat eri ryhmissä, eikä pikkuveli ollut aina tietenkään paikalla. Kun esikoiseni meni kouluun, nämä samat tarhakiusaajat olivat samalla luokalla.

Opettaja oli hyvä, mutta kokematon, koska hän oli edelliskeväänä vasta valmistunut. Pojallani oli paha lukivika, siitä ei silloin tiedetty mitään. Häntä kiusattiin myös siitä, kun hän ei oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Laskennossa hän oli aivan huippu. Laskento on meidän suvussa jotenkin "geeneissä". Ei siinä loppujen lopuksi muu auttanut kuin vaihtaa erityiskouluun. Siellä hän sai olla oma itsensä ja sai peruskoulun käytyä.

Kiusattujen vanhemmat eivät uskoneet sitä, että heidän lapset kiusaavat. Yritimme kaikkemme ja vaikeaa oli. Koulu ei osannut paneutua asiaan ja opettajia ei kiinnostanut asiallisella tavalla. Toivon tsemppiä Sinulle. Yritä jaksaa ja pidä Sinun ja lapsesi puolta !

Chrisu



Käännä kiusaaminen voitoksi, poikani Roopea kiusattiin nimestä, itku tuli aina välillä. Nytkyisin ei kiusata kun Roope-setä on käännetty useille kielille ja on kaikkien ystävä. Rahaa Roopella on ja mammonaa vaikka kuinka paljon. Kiusaamisen idea täytyy katkaista. Käännä negatiivinen asenne positiiviseksi ja muista, että vahvuus on kiusattavassa. Helppoja valintoja ei ole, mutta taempaten siitä selvityy. Koulussa on myös ammattilaiset auttamassa, opettaja, rexi, kuraattori. Ota apua vastaan kun tilanne on päällä, joskus lenkkisaunassa saa parhaimman avun. Rohkeutta ja voimia kaikille teille.

Annukka



Kun minulla, kiusatun lapsen äidillä, tuli ns. mitta täyteen, soitin suoraan rehtorille. Rehtori vei asiaa eteenpäin siten, että luokan opettaja otti pojat pöydän ääreen ja puhuivat asiat halki. Käsittääkseni kiusaaja ymmärsi, että seuraavaksi tieto menee kotiin ja tätä hän ei kai olisi kestänyt, koska kiusaus loppui.

Marja-Liisa



Koulukiusauksen lopettamiseksi vanhempien on oltava kouluun päin erittäin aktiivisia ja päättäväisiä. Valitettavasti hyvin iso osa opettajista ei edelleenkään halua nähdä kiusaamista. Osa opettajista suorastaan osallistuu kiusaamiseen sallimalla kiusatun syrjimistä luokassa esim. ryhmiä tehdessä. Koulun rehtori täytyy saada ryhtymään toimiin asian esille ottamiseksi. Viime kädessä voi turvautua vaikka poliisin apuun jos muu ei auta.

Meidän kohdalla oli opettajat ja rehtori pakotettava toimimaan kiusaamisen lopettamiseksi, ja kun tämäkään ei auttanut sovimme koulun kanssa, että poikamme voi käydä kahdeksannen luokan uudelleen. Jos tänään olisimme saman asian edessä, olisimme vielä paljon jyrkempiä vaatimuksissamme opettajia / koulua kohtaan. Vaikka muutoin olenkin sitä mieltä, että kasvatusvastuu on kodilla, on ratkaiseva vastuu kiusaamisen lopettamisessa koululla.

Nyt 30-vuotiaan koulukiusatun isä



Omalla kohdallani yksi hyvä tapa oli ns. itseluottamusta kehittävät harrastukset, joissa oppii käyttämään voimaa tai tekniikkaa. Kun huomaa, että pystyy puolustamaan itseään fyysisesti, on helpompi vastustaa henkistäkin kiusaamista. Koittakaa vaikka erilaisia "taistelulajeja" (eivät oikeasti opeta taisteluun vaan henkiseen vahvuuteen) tai kuntonyrkkeilyä vaikka jossain vähän kotia kauempana, etteivät kiusaajat osu samalle kurssille. Ja jos joku käy joskus fyysiseksi, pystyypähän puolustamaan itseään.

Pikkutyttönä isot pojat kuriin



Olen kokenut koulukiusaamisen ja sen, miten se voi tuhota koko elämän, ja miten paljon sen takia joutuu tekemään töitä, tullakseen ihmiseksi jälleen. Mielestäni koulukiusaamista ei pidetä tarpeeksi vakavana asiana! Eivätkö opettajat pysty puuttumaan asiaan? Vanhemmat? Kaverit? Ammattiauttajat? Sitä tuskaa voi ymmärtää vain toinen kiusattu, eikä siinä tilanteessa voi itse asialle yhtään mitään. Jos kuulen, näen koulukiusaamista, puutun siihen välittömästi! Jos kyseessä olisi oma lapsi, en antaisi tiimaakaan periksi, vaan selvittäisin asian keinolla millä hyvänsä... vaati se sitten poliisia tai presidenttiä! Niin vakavasta asiasta on kysymys. Uskon, että parasta olisi keskustella kiusaajien ja koulukuraattorin kanssa yhdessä....

BisaNte



Vanhempaa poikaani kiusattiin ala-asteella, mutta lähinnä vain yhden kaverin toimesta. Tätä jatkui, kunnes poikani kerta kaikkiaan kieltäytyi hyppimästä tämän häirikön pillin mukaan. Mitään dramaattista tilanteeseen ei liittynyt, vain yksinkertainen ja päättäväinen kieltäytyminen toisen vaatimuksista ja pakottamista. Tilanteesta piti tulla "ulos" yhden kerran enemmän kuin mitä toinen siihen asetti. Kiusaaja oli fyysisesti paljon voimakkaampi, mutta hänellä ei ollut keinoja henkiseen vahvuuteen ja päättäväisyyteen, eikä kyennyt vastaamaan "tottelemattomuuteen". Siihen se loppui, ja oman poikani itsetunto otti aimo harppauksen ylöspäin. Neuvot sekä kannustus pojalleni toi hedelmän.

- itsekin aikanani kiusattu



Keskustelemaan koululle kiusattu ja vanhemmat, kiusaaja ja vanhemmat, luokan opettaja. Kiusaajan kotona on tiedettävä, mitä heidän lapsensa tekee. Aikuisten on otettava tiukka asenne asiaan ja saatava kiusaaja ymmärtämään tekonsa seuraukset. Mitä jos hän olisi kiusattu, miltä se tuntuu, mitä hän tekisi. Asiasta pitää puhua, niin kauan, että ymmärrys tulee ja kiusaaminen loppuu.

rapu-äiti



Viisikymmenluvulla koulua käyneenä muistan kuinka kaksi naapurin poikaa olivat jokapäiväinen riesa. Siihen aikaan ei vaan ollut minkäänlaista apua, ei koulusta eikä kotoa. Muistan vaan, sisareni kanssa suunniteltiin kuinka selviäisimme, ensin meitä kiusasi Jarmo ja kun Jussi oli alkamassa koulun, tuli hänestä samanlainen jo muutaman koulupäivän jälkeen, vaikka olimme yrittäneet kuinka häntä mielistellä.

Kerran taas koulumatkalla Jarmo oli kimpussani, hänellä oli päässään niin sanottu lentäjänhattu. Sain otteen hänen hatustaan ja muistan kuinka viha päällä hakkasin hänet sillä lentäjän hatulla. Se auttoi siihen kaveriin. Mutta vielä enempi se, että perhe muutti Kanadaan, pistimme kädet kainaloja myöten ristiin.

Näin selvisi muuten niin hiljainen ja ujo tyttö, joka sisuuntui.

Ujo, kiusattu tyttö.



Oppilaiden "hölmöilyjä" ja kiusaamistapauksia selvitellään liian usein vain tapauksessa mukana olleiden ja heidän opettajiensa ja vanhempiensa kesken. Tiedän opettajan joka selvittelee tapauksia koko luokan kuullen - pelisäännöt sovitaan, miten jatkossa toimitaan ja kaikki saavat tiedon samalla kertaa. Ryhmäkuri toimii paremmin, eikä kiusaaja pääsee kehuskelemaan kovuuttaan muiden silmissä, kun selvitystilanne on ollut kaikkien nähtävissä. Vaikuttaa positiivisesti myös luokkahenkeen. (Tietysti on tilanteita, joissa tarvitaan myös pienemmän porukan neuvotteluja). Tarvittaisiinko luokanopettajille koulutusta kiusaamistilanteiden avoimeen selvittelyyn?

Ryhmäkuri kunniaan



Kiusaamisesta pitää kertoa joko omille vanhemmille tai opettajalle / rehtorille / kuraattorille. Minulla tilanne meni niin pahaksi, että piti jättää koulu kesken. Kiusaamisesta on annettava kiusaajalle joku rangaistus, muuten kiusaaminen ei lopu.

Lucy



Meillä otettiin opettajaan HETI yhteyttä ja sitten tietysti itse jaoin oman kiusaamiskokemuksen lapsen kanssa. Eli itse olin lihava koulussa ja näytin kuvat lapselle ja kerroin asiasta ja siitä että ainakin äiti tietää mitä on kiusaaminen, miltä se tuntuu ja miten siihen voi itse yrittää suhtautua. Tosin lastani ei kiusattu lihavuuden vuoksi.

Tässä jutussa muuten on jännää huomata se, että ne jotka kiusasivat minua koulussa, niin ovat työpaikkakiusaajia ja heidän lapsensa ovat kiusaajia / toisten ihmisten suuria ääneen arvostelijoita.

Lapseni suusta kuului yhtenä päivänä sellaista kielenkäyttöä, että sanoin hänelle että olet ollut liikaa tietyn ihmisen kanssa tekemisissä (kun naiset ovat akkoja jne... sellaista kielenkäyttöä minä en salli)

Kyllä nämä kiusaamisasiat ovat vaikeita. Ei varmasti ole yhtä konstia millä ne saa loppumaan, mutta varmaan jokaisen pitäisi vaan arvostella itseään eikä liikaa tarkkailla toisia.

Entä jos alettaisiinkin ottaa sellainen käytäntö, että opetetaan lapset kotona ja koulussa etsimään vain hyviä puolia toisista. Aletaan puhua kanssaeläjistä vain hyvää lasten kuullen, eli näin siirtyisi se positiivisuus tavaksi ja opittaisiin näkemään vaikka lihavan lapsen kohdalla, että katsos miten valloittava hymy tuolla lapsella on eikä ensimmäisenä anneta itse sinne omaan päähän mennä kuvaa, että onpa lihava lapsi, vaan katso, tuolta tulee lapsi, no ok on kookas, mutta samassa kun tämä ajatus hiipii päähän alkaa tietoisesti sille kookkaalle kuvaukselle etsiä jotain muuta joka on joku hyvä piirre, esim hymy, silmät tai iloinen olemus tmv.

JA seuraavan kerran voisi olla jo että samaan lapsen kohdatessa ajattelisikin että ahaa tuossa on se kauniisti hymyilevä poika.

venlahienohelma



Kyllähän kiusaaminen vähenisi, jos kaikki näkisivät itsensä arvokkaina sellaisina kuin ovat. Ei tarvitsisi painaa toisia kiusaamalla alas, kun ei olisi vertailua. Toisia kehumalla ja arvostamalla tämä maailma on kauniimpi.

Huolestuneelle äidille tästä on kovin vähän konkreettista apua käsillä olevaan hätätilanteeseen. Lapsesi on kuitenkin arvokas ja hieno ihminen sellaisena kuin on. Kerro se hänelle uudelleen ja uudelleen. Ellei kiusaajille saa mitään, voi olla antamatta sijaa itsessään kiusaamiselle. Näillä eväin myös opettajan pitäisi tarttua tilanteen korjaamiseen.

Voimia asianosaisille.

Päivi



Asiaan pystyy vaikuttamaan ottamalla opettajaan yhteyttä. Siinä tapauksessa, että opettaja ei välitä, kannattaa ottaa rehtoriin yhteyttä, jonkun on välitettävä. Omaa poikaani kiusattiin niin paljon, että jäi koulusta kokonaan pois, viennit kouluun ei auttaneet, käveli takaovesta ulos. Hän suoritti yläasteen tenttimällä aine kerrallaan ja oli töissä. Raskasta oli. Häntä sama poika potki takaapäin polvitaipeeseen, painoi päätä lumihankeen ym. hauskaa. Tapaamiset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta ja poika jäi koulusta pois. Tänään elämä hymyilee, on hyvä työpaikka, poika aikuinen, sosiaalinen ja pärjääväinen. Lapsista kuuluu välittää, ei saa antaa periksi.

Mama



Hei! Nyt vaan itsetuntoa kohottamaan hyvällä harrastuksella! Han moodo, paini ym. kamppailulajeja. Ei oo sen jälkeen pojan tarvinnut kun katsoa, on kiusaajt olleet hiljaa. Tekee sen selväksi myös, et harrastaa tätä lajia. Vanhemmat mukana eka vuonna harrastuksen parissa, sitten lapsi jo käy yksikin jos vaan ei ole liian kaukana. Sitten olis hyvä partio ja srk. kerhot ym. sieltä saa ystäviä, jotka kantaa monasti elämän ajan. Pois telkkarit ym. pelikoneet lasten maailmasta. Oppii elämään toisten kanssa ja sosiaaliset taidot kehittyy!

äiti täältä oulun puolesta



Muutimme ruotsiin 1956 ja en osannut sanaakaan ruotsia ja olin neljännellä luokalla.
Opin "pakkoruotsin" kun muuta kieltä ei ollut. Kodista sain seuraavan neuvon: Tee niin kuin muutkin ja sillä olen pärjännyt. Nyt olen eläkkeellä ja kaikki hyvin.

Heikki



En tiedä voiko sitä kokonaan poistaa koskaan, mutta itseä olisi ainakin auttanut jos olisin saanut kuulla jonkin syyn kiusaamiselle. Eli jonkin näköinen puuttuminen asiaan olisi pitänyt tulla aikuisten osalta ja "istunto" missä puhutaan asiasta ja etsitään sille syy (jonka ehkä olisi voinut korjata?)

kuin salama kirkkaalta taivaalta



Meille lapsena opetettiin että pitää ajatella miltä minusta tuntuu jos minulle tehdään niin. Kannustaa lasta kertomaan kotona, ellei opettajalle uskalla. Jokaisen vanhemman teroittaa lapsille mieleen toisen kunnioitus, miten jokainen on erilainen yksilö. Toinen tarvitsee silmälasit, tai kuulokojeen, ajattele lapseni jos se olisitkin sinä ja toiset kiusaa, miltä se tuntuu. Toinen on ujo, hiljainen, mutta usein seuraa opetusta enempi kuin se joka on aina äänessä ja häiritsee tunnilla. Tämä voi johtua että hän ei tunne hyväksyntää ja turvallisuutta kotona, hän purkaa sen pahan olon toiseen usein hiljaiseen.

Jutelkaa lasten kanssa ja jos tarvitsee kieltää, perustelkaa miksi, niin pienikin lapsi ymmärtää asian. Ja jos joku asia on sovittu ettei tehdä niin, valvotaan että siitä ei lipsuta. Jokainen lapsi kokeilee rajoja pääseekö nyt tekemään taas kiellettyä kuten aikaisemmin. Keskustelkaa lasten kanssa, laittakaa rajat, antakaa lapselle tarpeellinen yö-uni, kertokaa että hän on teille tärkeä ja siksi rakastatte häntä, aina ei tarvitse
edes sanoa, halaus ja huomioiminen juttelu ja kysyminen onko kaikki hyvin kuuluvat siihen rakastamiseen

Ei se lahjojen, tavaroiden paljous vaan se kodin henki, että jokaisella on kiva olla ja asua. Myöskin kouluille enemmän panostusta valvontaan, terveydenhoitoon.

Mummeli-46



Oma poikani tuli kotiin yläasteelta ja sanoi pelkäävänsä että kuolee seuraavalla kerralla kun hänet taklataan kentän laitaan. Naama oli sotkettu tussilla. Siltä istumalta soitin koulun rehtorille ja luokanvalvojalle. Samoin vanhempainillassa puhuin kaikkien vanhempien kanssa syyllistämättä heitä. Ei kukaan vanhemmista tiedä mitä koulussa tapahtuu. Rehtori ja luokanvalvoja saivat tilanteen heti loppumaan ja poikani otettiin kaveripiiriin mukaan.

Peräänantamattomuus ja rohkeus ilman syyllistämistä on minun ratkaisumallini. Rohkeasti pitää sanoa EI kiusaajille niin kauan kuin he uskovat. Ujo ja hiljainen poika voi saada itseluottamusta esim itsepuolustuskurssilta. Itse kävin sellaisen ja siellä tähdennettiin sitä, että tulee sanoa kiusaajilleen selkeästi EI.

Nainen joka osaa sanoa EI.



Huomasin itse että jotain on vialla, koska tyttäreni oli ahdistuneen oloinen. Olen aina sanonut lapsilleni, jos joku ihminen loukkaa sinua sanoillaan se pitää kertoa asianomaiselle ja myös omalle vanhemalle, ei tarvitse kärsiä pahaa mieltä. Koulukiusaaminen tuli esille viime syksynä. Minä menin käymään näiden kiusaajatyttöjen kotona ja kerroin heidän vanhemmilleen mitä heidän tyttäret puuhaavat.

Kiusaaminen oli vanhemmille todella yllätys, tytöt olivat paikalla kuuntelemassa. Meidän perheessä puhutaan aina kaikista asioista ja tunteista. Sanoin lopuksi, että tämä on nyt tässä, enkä halua tulla samasta asiasta enää keskustelemaan. Ilmoitin myös tyttäreni opettajalle asiasta ja pyysin kiinnittämään huomiota, mikäli kiusaamista tapahtuu koulussa.

Tyttäreni sai tästä toiminnastani paljon itseluottamusta ja nyt hän sanoo koulussa, jos joku yrittää häntä kiusata. Varaapa aika vanhemmillesi, äitini on tulossa käymään ja kyselemään eivätkö he rakasta lastaan koska susta on tullut kiusaaja. On muuten toiminut ja luokkakaverit ovat sanoneet tyttärelleni ”On sulla tosi kiva äiti, joka välittää”, eikä kiusaamista ole ollut.

Susanna



Tytär kertoi luokallaan olevasta "kummallisesta" tytöstä, joka pukeutui eri tavalla kuin muut, tukka hapsotti ja puhe oli täynnä sivistyssanoja. Kukaan ei hänestä välittänyt, alkoi olla kiusaamisen merkkejäkin. Ehdotin, että tyttäreni kutsuisi hänet meille kotiin. Ja niin tapahtuikin. Selvisi, että tyttö oli boheemiperheestä, oikein mukava ja fiksu. Tytöistä tuli hyvät kaverit keskenään ja orastava kiusaaminen loppui.

Myöhemmin toisessa koulussa oli sama juttu poikamme kohdalla. Luokan kingi, kiusaaja, piti puolta luokkaa pihdeissään. Poikamme oli uusi luokalla ja joutui tietysti käsittelyyn. Teimme samoin kuin tyttäremme kohdalla, kutsuttiin poika kylään ja niin loppui kiusaaminen.

Ehdotan kaikille vanhemmille tätä: kutsukaa kiusaaja/t yksin / yksitellen kotiinne. Ei mitään erityisiä järjestelyjä, kyllä nuorille löytyy yhteisiä intressejä (tv, musiikki, pelit, eläimet, urheilulajit, muoti..). Limsa ja sipsit riittää tarjoiluksi. Jos kaveri ei tule, ei hän todennäköisesti kuitenkaan jatka kiusaamistakaan. Hänet on huomattu positiivisessa hengessä ja huomiotahan on useimmiten tarkoituskin kiusaamisella saada.

Lapsille on myös opetettava, miten välttää, ettei itse ajaudu kiusaajaksi tai ylläpidä kiusaamistilanteita. Aivan sama on työpaikkakiusaamisessakin. Parasta on heti alussa tehdä selväksi, ettei suostu kiusattavaksi. Jos alkaa kierrellä ja pakoilla, tulos on taattu: kiusaaminen jatkuu ja pahenee.

Opettajien tulisi vieläkin enemmän puuttua tähän. Myös luokan vanhempien yhteinen tuki ja tarvittaessa ammattitaito kannattaa hyödyntää. Lapset ovat yhteisiä, varsinkin ne, joiden omat vanhemmat eivät osaa kasvattaa.

80-luvun kokemuksia



Perheeni muutti uudelle paikkakunnalle ja minä toiselle luokalle kansakouluun. Olin pieni tyttö. Eräs tyttö kiusasi minua, pesi lumella kasvojani, potki yms. joka päivä. Lopulta kerroin isolle siskolleni. Hän kehotti että lyö takaisin ja niin seuraavana pnä hän taas hyökkäsi, otin laukkuni olalta ja pätkin voimieni takaa kasvoihin tyyppiä ja siihen loppui kiusaaminen. En ole väkivallan kannattaja, päinvastoin, mutta häneen se tehosi.

Nana



Itse olen kiusattu ja kiusaaja - aikojen takaa. Ylä-aste ajoilta. Omaan kiusaamiseeni ei puututtu - eli vain kärsin siitä, vaikka se ei suurta ollutkaan - nimittelyä lähinnä.

Mutta kun sitten opin kiusaamisen, niin tein sitä nuoremmille - pari kertaa, mutta niiden vanhemmat soitti kotiini - niin se oli niin häpeällistä, että lopetin siihen paikkaan. Eli vanhemmat! Ottakaa yhteyttä perheeseen - vaikka se voi olla erilaista nykyaikana, ikävä kyllä..

iines65



Suosittelen itsepuolustuskurssia, itseluottamuksen hankkimista pojalle niin että pystyy tarvittaessa vaikka puolustamaan itseään. Tai ehkei enää tarvitse puolustaakaan kun uskoo ja tietää voivansa lyödä vastustajansa koska vaan.

Itse olin koulukiusattu, vanhemmat eivät puolustaneet, eivätkä opettajat. Koulun käynti oli silkkaa kidutusta monta vuotta ja yläasteella tilanne vain paheni. Siitä huolimatta, että olin tyttö, löytyi poikia jotka kävivät fyysisesti päälle, lyömään jne. Mutta olin "huonon alueen" koulussa (johon en omia lapsiani ikinä veisi) eli lukioon meno "paremmalle alueelle" osoitti, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia ja koulussa voi olla mukavaakin.

Nyt on ollut mukava olla hyvin koulutettuna mukavissa töissä ja hävettävää kyllä tunnen tyytyväisyyttä nähdessäni entisiä kiusaajiani: he eivät ole pärjänneet elämässään kovin hyvin.

Se ei paljon lohduta koulussa ollessa että tilanne menee joskus ohi. Mutta Ihmisen on pakko pitää puoliaan itse. Tai vie poika paremman alueen kouluun.

eete



Oma poikani joutui jo ala-asteella kiusaamisen kohteeksi, jonka jälkeen otin kouluun luokanvalvojaan yhteyttä. Asia ei heti korjaantunut, jonka jälkeen otin kiusaajien kotiin suoraan yhteyttä ja keskusteltiin asiat perinpohjin läpi. Olen sen jälkeenkin joka välissä puuttunut tarpeen vaatiessa asioiden kulkuun. Lapset osaavat olla todella julmia toisiaan kohtaan, joten aikuisten pitää puuttua asioihin tiukan päättäväisesti. Jokaisella lapsella on OIKEUS mennä kouluun ilman pelkoa kiusaamiseksi tulemisesta!

Ninnu



Olen monta kertaa miettinyt miksei minua kiusattu kun olin nuori. Olin todella ujo ja kaveriani kiusattiin. Näin jälkeenpäin luulen, että syy siihen oli se, että minulla oli tapana katsoa kiusaajaa tai tyhmän jutun kertojaa silmiin tyyliin "oletko vähän yksinkertainen". Enkä sanonut mitään. Jos kiusaajan katsetta välttelee, kertoo se hänelle että on haavoittuvainen ja helppo uhri. En nyt tietenkään voi sanoa että tämä toimisi kaikissa tilanteissa, mutta varmaan voisi estää pahemman kiusaamisen heti alkuunsa.

pöö



Poikani oli ala-asteen ensimmäisellä ja toisella luokalla iso ja pullukka sekä lisäksi kömpelö. Häntä kiusattiin sen vuoksi. Tilanne meni niin pahaksi, että poikani alkoi käyttää nyrkkejään toisiin lapsiin. Otin yhteyttä opettajaan, joka järjesti tilaisuuden jossa olivat kiusaajat, heidän vanhempansa, poikani ja minä. Kerroin miten pahaksi tilanne on mennyt. Aluksi muut yrittivät vähätellä asiaa - eihän meidän lapset ja leikkiähän se vain. Sanoin, että se ei ole leikkiä jos jonkun pitää käyttää nyrkkejään puolustautuakseen. Keskustelu velloi samassa ja lopulta poikani sanoi, että eikö olisi aika sopia ja antaa anteeksi. Kaikki löivät kättä päälle eikä kiusaamista ole ollut sen jälkeen. Parhaita kavereita ei näistä pojista tullut, mutta toimeen tullaan ja se on pääasia. Olen todella kiitollinen opettajalle, että hän järjesti tämän tilaisuuden!

Onnellinen



Meidän ala-asteella viime syksynä ilmeni kolmasluokkalaisten poikien joukossa erinäistä eripuraa ja kiusaamista. Kohteet vaihtuivat, mutta pääpukari oli aina sama. Viimein kun teot kävivät fyysisiksi ja eräs poika oli menettää tajuntansa sen seurauksena, pojan äiti ja pojan kaverin äiti sekä isä menivät kouluun rehtorin ja muiden opettajien puheille heti aamulla ennen tuntien alkua puhumaan asiasta. Ilmeni, ettei koulussa tiedetty opettajien keskuudessa tiedetty tapauksesta vielä mitään.

Vanhemmat vaativat asian tiimoilta luokan ylimääräistä ja yhteistä vanhempainiltaa. Paikalla oli myös koulukuraattori luokanopettajan ja rehtorin lisäksi. Lähestulkoon kaikki poikien vanhemmat ja parin tytön vanhemmat olivat myös paikalla (vanhempainilta oli osoitettu lähinnä kolmannen luokan poikien vanhemmille). Keskustelu pysyi asialinjalla ja tuli joitakin erinomaisia ehdotuksiakin tilanteen selvittämiseksi.

Tapauksesta on kulunut noin puoli vuotta ja tilanne on aika mukava, uusia kiusaamistapauksia ei ole ilmennyt. Lapset ovat koko vuoden (tapauksen jälkeen) täyttäneet ahkerasti "käytösvihkoa" itsestään, joka näytetään kotona ja vanhemmat allekirjoittavat sen opettajalle näytettäväksi ja hyväksyttäväksi. Lapset itse kirjoittavat arvion omasta käyttäytymisestään viikoittain vihkoon. Homma on toiminut. Keväällä on vielä tiedossa jokin ekstrapalkinto koko luokalle jos kiusaamisia ei enää ilmene.

Sari



Mielestäni koulun ja opettajien asenne on tärkeä. Omaa lastani on kiusattu erilaisuutensa vuoksi (aspergerin syndrooma). Kiusaaminen voi olla hyvin salakavalaa ja epäsuoraa. Kolmannella luokalla opettaja ei myöntänyt kiusaamista olevan, mutta seuraavana vuonna toinen opettaja jaksoi puuttua kaikkiin epäkohtiin ja luottamus siihen, että asioista kannattaa kertoa aikuiselle ja asiat selvitetään, on paras keino sekä kiusaajalla että kiusatulle. Jos opettajalla ei ole tähän voimia tai kykyä, kannattaa kääntyä koulupsykologin tai muun koulun henkilökunnan puoleen. Myös kiusaajan vanhemmat voisi ottaa mukaan, sillä en usko että kenenkään vanhemmat haluavat että lapsensa on kiusaaja.

-Sini



Yhteinen hetki kaikkien osapuolien kesken puolueettomalla alueella. Ei kenenkään kotona eikä koululla. Menkää kaikki joukolla sellaiseen ympäristöön, missä ei ole häiriötekijöitä. Puhukaa suunne puhtaaksi ja kuunnelkaa toisianne. Tulee olemaan raskas kokemus, mutta lopputulos helpottaa.

-sir



Hei, Susanna! Luokan tai koulun opettajan kanssa johdettu neuvottelu niin, että kiusaajat, kiusattu ja heidän vanhempansa ovat paikalla. Kaikki kolme tahoa.
Tuokaa esiin mitä kiusattu kokee? Älkää syytelkö. Jos esim. kiusaajan vanhemmat eivät osallistu tai ovat kyvyttömiä, on pyrittävä siirtämään kiusaaja / kiusaajat.

Jos koet, että et itse uskalla puhua, ota tueksesi joku ystäväsi tai ammattiauttaja. Itse kävin aikoinani neuvottelun lisäksi puhumassa koko luokan edessä. Saattaa olla, että kiusaajan vanhemmat eivät tiedä asiasta.

Valitettavan usein kiusaaja ei ole saanut vanhemmiltaan henkisiä eväitä kasvuun ja paikkaa tunneköyhyytensä käytöksellään ja hakemalla muita samanhenkisiä mukaansa. Kurjaa kun ehkä hänen vanhempansakaan eivät niitä ole saaneet. Sen vuoksi pitäisi vain yrittää paikata eikä syyllistää. Mielestäni kannattaa ainakin kokeilla menisikö ajatus perille.

J.T. Koskinen



Kouluihin lanseerataan tänä vuonna kiusaamista ehkäisevä ja parantava ohjelma / toimintamenetelmä. Kysy koulultanne OPPILASHUOLTOryhmää ja sitä kautta saatte ammattimaista apua ja puuttumista tilanteeseen kokonaisvaltaisesti.

Sari



Koulukiusaamisesta ei valitettavasti pääse eroon muuta kuin sillä, että koulu puuttuu siihen tiukasti eikä salli sitä. Liian usein lasten vanhemmat eivät usko, että oma lapsi voisi olla kiusaaja. Oman lapseni kohdalla ala-asteella kiusaajan vanhemmat olivat onneksi niin fiksuja, että puuttuivat asiaan tiukalla otteella, eikä poika sen koommin enää tytärtäni kiusannut. Yläasteella todella kaikki muuttuu paljon raaemmaksi ja vaikeammaksi ja valitettavasti kiusattu liian usein ajattelee, että tilanne vain pahenee, jos hän kertoo jollekin asiasta. Oman lapseni kohdalla kiusaaminen valitettavasti alkoi uudelleen yläasteella neljä vuotta sitten ja sen seurauksista tyttäreni kärsii edelleen.

Koulu todella puuttui asiaan, kun kiusaaminen tuli tietoon ja puhutteli pojat ja heidän koteihinsa ilmoitettiin. Uskomatonta oli todella vanhempien erilainen suhtautuminen, mutta koulu lupasi, että jos kiusaaminen jatkuu, kiusaaja erotetaan ryhmästä, ei kiusattu. Tilanne todella muuttui seuraavana lukuvuonna ja tämä luokka kasvoi, eikä ketään enää kiusattu. Oma tyttäreni ei enää normaalisti pystynyt koulua käymään ja hän kärsii edelleen vaikeasta masennuksesta. Toivoisin todella, että jo kotona opetettaisiin, että jokaista ihmistä pitää kunnioittaa huolimatta siitä, onko hän laiha vai lihava, onko hänellä viimeisen päälle muotivaatteet, onko hän hiljainen, eri rotua jne. Nykyajan arvot ovat liian kovat monelle herkälle nuorelle.

Erään tytön äiti



Hei vaan! Opettajien osuus ja ohjaus on aivan ratkaisevan tärkeää kiusaamisen ehkäisyssä ja ylipäätään synnyssä. Usein opettajat eivät "näe" kiusausta, siihen on työlästä puuttua, se vie aikaa ja on usein toistuvaa, mutta niin palkitsevaa kaikkia kohtaan! On valitettava tosiasia, että opettajat itse syyllistyvät kiusaamiseen ja sen sallimiseen! Seuraukset monien kohdalla vaikuttavat aikuisuuteen saakka ja laajalti ihmissuhteisiin.

Mutta yksi vinkki yhteisöllisyyden syntymiseen ja yhteiseen kokemiseen: itse olen nyt aikuisiässä harrastuspiirissä (kokeilemme kaikkea) jossa eräänä kertana piirsimme ihmismallista hahmon, kaksi minuuttia, siinä ei paljoa vielä syntynyt, mutta alku. Sitten meitä pyydettiin siirtymään vierustoverin paikalla, ja jatkamaan seuraavat kaksi min. hänen työtään jne, kaikkiaan 15 vaihtoa. Se oli todella ryhmää yhdistävä tekijä; ei ollut huonoja tai hyviä töitä - vaan 15 upeata yhdessä tehtyä piirrosta! Ne olivat Meidän töitä! Tätä periaatetta muokkaamalla kouluissa, kerhoissa, kodeissakin yms. ryhmissä saadaan syntymään yhteyttä, toisten arvostusta, me-henkeä! Hyviä keinoja on paljon, käytetään niitä ja rohkaistaan toisiamme myös! Saadaan ja aiheutetaan onnistumisen kokemuksia!

Rimmu



Meillä pelasti tilanteen KiVa-koulu -hanke, jonka yhtenä pioneerikouluna lapsemme koulu on toiminut. Kun hanke loppui, koulun henkilöstö jatkoi hankkeesta saamaansa oppia. Tarkalleen en tiedä kokonaisuutta, mutta alku alkoi siten, että ensin rehtori haastatteli uhria ja rehtorilla oli ihan varta vasten tehty lomake kiusaamistapauksia varten. Siinä uhri rastitti kohtia kiusaamisen muodoista, joita häneen on kohdistunut ja mainitsi kiusaajiensa nimiä.

Kun tämä oli ohi, rehtori kutsui ne kiusaajat puheilleen, jotka olivat mainittu uhrin luettelossa. Meillä kiusaaminen meni tällä kertaa ohi siksi, että kiusaajat saivat tietää, että kiusaamiset otetaan tällä tavalla esille. Itse uskon, että tilanteen hoitamisessa auttoi pureutuminen siihen kuka teki, mitä teki ja milloin teki eli ei mitään ympäripyöreitä "kiusaamista on jatkunut koko syksyn ajan" -vastauksia vaan konkreettisia tapahtumia.

10-vuotiaan pojan äiti



Olen tällä hetkellä 26 v. Minua kiusattiin koulussa, ala- ja yläasteella rankemmalla kädellä. Kiusaaminen oli enemmän henkistä, mutta osin myös fyysistä. Monena iltana itkin itseni uneen. Vanhempani eivät tätä huomanneet, koska olivat liian kiireisiä työnsä kanssa. Kärsin joka aamuisista vatsakivuista kun pelotti ja jännitti mennä kouluun. En usko, että vanhempani vielä tänäkään päivänä tietävät mitä jouduin käymään läpi. Onneksi minulla on monta mahtavaa siskoa, joista sain tukea ja ystävyyttä vaikeina aikoina.

Koulukiusatun vanhemmalle annan neuvon (jota itse olisin kaivannut): Pysähdy ja kuuntele lastasi. Kysy mitä hänelle kuuluu ja kuuntele! Ota lapsesi vakavasti ja pidä lapsesi puolia. Ota asia puheeksi koulussa ja vaadi opettajilta myös toimia, sillä kiusaaminen on asia jonka täytyy tulla esille. Tämä on vaikea asia ja lasten maailma niin kovin julma. Ole vahva ja RAKASTA lapsesi niin ehjäksi, että hän kestää maailman kolhut ja että itsetunto kasvaa niin vahvaksi, että hän kykenee pitämään puolensa.

Itse olen käynyt kiusaamisesta jääneitä tunteita monta kertaa nyt jo aikuisena läpi, usein itkun kera. Positiivisena ihmisenä olen löytänyt menneet tapahtumat vahvuutena. Uskon, että olen vahvempi ihminen nyt. Silti en olisi halunnut olla lapsena kiusattu, enkä yksin sen asian kanssa.

Sipa-siili



Mielestäni vanhempien pitää olla yhteydessä kiusaajan vanhempiin. Kutsua vaikka kahville ja pojat mukaan. Vanhempien ei pidä alkaa "tappelemaan" vaan tukemaan poikiaan, miten he selvittävän tilanteensa. Pojat tarvitsevat aikuisten tukea. Vanhemmat eivät saa vierittää vastuuta yksin koululle.

eräs



Otin yhteyttä kiusaajan äitiin, ja puhuimme asian yhdessä selväksi, kiusaaja, poikani, ja me äidit. Ilmeni myös, että poikani oli ehkä pelästynyt hiukan turhaan - en siitä häntä kuitenkaan moittinut, en myöskään mollannut toista osapuolta. Pojat olivat ekaluokkalaisia, ja anteeksianto oli helppo.

Tärkeää on mielestäni tukea lapsen itsetuntoa ja luottaa häneen. Hyvä harrastus jossa ei tarvitse hiki päässä suorittaa ja jossa ilmapiiri on reilu, kuten esim. partio, tukee nuoren kasvua.

Mirdja



Hyvä kiusatun äiti! Etukäteen olisi hyvä ottaa yhteyttä ylä-asteelle johtotasolle ja tiedustella, onko heillä MLL;n Tukioppilastoimintaa tai muuta toimintaa, mikä voisi olla ennaltaehkäisemässä kiusaamista ja antaisi apua ja tukea kiusatuille- ja miksei kiusaajillekin samalla. Kerro luottamuksella omakohtainen huolesi. Kysy onko heillä tai onko suunnitteilla saada oppilashuoltoon henkilökuntaa, jolle kuuluu nämä koulukiusaamiset ja muut pulmat. Olen itse nähnyt tukioppilastoiminnan vetäjä-opettajana, miten oppilaat kertoivat tukioppilaille nämäkin vaikeat asiat ja sitten kauttani ne otettiin keskusteluihin osapuolten kanssa, yhteydet kotiin. Joku tapaus vaati rehtoria mukaan päättämään rangaistuksesta. Riitti sillä kertaa, jälkkäri ja kouluun tuodut puukot otettiin pois, kotona pantiin tytöt kuriin! Nämä olivat lukioikäisiä punkkarimuodin aikoihin! Kukaan ei ilman tukioppilaiden hoksottimia olisi uhkailuista saanut tietoa. Luokanvalvojana olin kerran aivan sokea, kun yhtä oppilasta oli kiusattu niin, että hän jäi koulusta pois ilman ns. syytä! Onnea ja rohkeutta eteenkin päin tärkeässä tehtävässä!

EX-open kokemuksia



Meillä on yritetty puhua kiusaajien vanhempien kanssa. Lisäksi asiasta on tiedotettu terveydenhoitajalle ja luokanvalvojalle. Kaikesta huolimatta olemme yhä lähes lähtöpisteessä. En tiedä mitä teen sinä päivänä, kun lapseni ei enää halua lähteä kouluun. Aion vielä puhua kiusaajien itsensä kanssa, koska tunnen heidät (ystäväperheen lapsia). Sitten on harkittava koulun vaihtoa.

4-luokkalaisen äiti.



Poikaani kiusattiin itäsuomalaisessa koulussa, pienellä kylällä. Hän ei halunnut kiroilla, tupakoida eikä juoda. Koulussa hän sai hyviä numeroita. Opettaja väitti, että luokassa on hyvä henki eikä kiusaamista ole. Kiusaamista tapahtui aina, kun opettajan silmä vältti. Hänen edessään kiusaajat näyttäytyivät herttaisina kullanmuruina. - Siirsimme pojan pois koulusta. Vielä oli ala-astetta vuosi jäljellä, sitten yläasteelle mennessä tuli myös kiusaajia samaan kouluun.

Yläasteen opettajalle ennen oppilaiden luokkasijoituksia kerroimme tilanteesta ja kiusaajaryhmä hajaantui eri luokille. Edelleen kiusaamista oli, sillä välitunneilla kiusaajat olivat kimpassa. Pelkäsin pojan mielenterveyden puolesta. Tilanne vaati myös vanhemmilta, joista toinen eri paikkakunnalla, suunnattoman paljon voimia. Pahimmassa tilanteessa oli kuitenkin poikamme. Ehkä yksi hyvä asia oli kamppailulaji, jossa poika sai purkaa fyysisesti pahaa oloaan, vanhemmille kertomisen lisäksi.

Usein poika silti peitteli kiusaamistilanteita ja jätti kertomatta niistä, koettaen vain purra hammasta. Vatsakipuja, oksentelua ja päänsärkyjä oli paljon. Ja koulua piti silti käydä. Yhteys opettajaan ei aina auta, valitettavasti. Lopulta poika muutti yläasteen aikana toisen vanhemman kanssa kauas, eri paikkakunnalle, jossa tilanne uudessa koulussa muuttui. Tuli vihdoin koulunkäyntirauha. - Keinoja, todellisia, pitäisi olla olemassa enemmän. Kuitenkin lapsen tukena, samalla puolella oleminen, on lapsen tunnekokemukselle ensiarvoisen tärkeää.

pienet koulut pahimpia



Olen ollut koulukiusattu ja koulun vaihto auttoi minun tilanteessa. Nyt aikuisena olen ollut työpaikkakiusattu ja siinä myös auttoi työpaikan vaihto. Harmittaa tietysti, että joutuu uhriksi, mutta kokemuksesta tiedän jos joutuu sairaaseen työyhteisöön, on parempi lähteä, kun jäädä kiusattavaksi. On onneksi terveitä työyhteisöjä joissa ei ole himokiusaajia. Jotain pitäisi tehdä kouluissa kiusaajille ja usein he saavat manipuloitua muitakin mukaan kiusaamiseen. Sama peli jatkuu työpaikoilla, nämä koulukiusaajat on työelämässä työpaikkakiusaajia. Aikuiset osaavat kiusata hienovaraisesti, ovelasti, luovasti ja monimuotoisesti, joka on vaikeammin todistettavaa.

Kiusaajilla on oma tukiverkosto, jopa pikkupomo, joka vähättelee ylimmälle johdolle koko tapahtumaa. Kiusatuksi joutuminen on lapselle kovaa ja romahduttaa lapsen maailman moneen otteeseen ja jos se jatkuu työpaikoilla mikä suomessa on tapana, niin täytyy olla todella vahva ihminen, että kestää sen kaiken kiusaamisen ja kaikki työpaikka vaihdokset. On myös tajuttava että itsessä ei ole vikaa, vain on joutunut väärään paikkaan, väärien, väärään aikaan ja väärien ihmisten kanssa tekemisiin.

Taistelee kiusaajia vastaan aina ja puolustaa muita



Ujo ja hiljainen on erittäin helppo kohde koulukiusaajalle. Koulukiusaajan ei tällöin tarvitse pelätä, että uhri sanoo poikkipuolisen sanan kiusaajalle ja silloin kiusaaminen jatkuu. Itse olen selvinnyt kiusaamisesta fyysisellä väkivallalla, kun sanat eivät ole riittäneet. Asiat on selvitettävä oppilaiden välillä.

Niin kauhealta kuin se tässä varmasti kuulostaakin, olen lyönyt kerran kiusaajaani liikuntatunnin päätteeksi. Siihen loppui kiusaaminen. Tulihan siitä jälki-istuntoa, mutta sen koommin en kyseiseltä henkilöltä kuullut poikkeavaa sanaa. Se on valitettavaa, mutta välillä on vastattava härskeille kiusaajille härskillä tavalla. Me kaikki emme ole niin sanavalmiita kuin voisimme olla. Silloin on laskeuduttava kiusaajan tasolle ja käytettävä "samaa kieltä".

Myös luokan vaihtaminen on yksi keino selvitä kiusaamisesta, ellei uhri uskalla käyttää ihmiselle ja eläimille luontaista toimintamallia vaaran uhatessa.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan



Olen yläasteen opettajana ja kiusaamistapauksia selvittäneenä pohtinut seuraavia asioita. Ensiksi kiusaamista ei saa hyväksyä missään muodossa. Siitä on heti kerrottava luokanvalvojalle ja siihen on puututtava. Kiusaamista alkaa esiintyä heti, jos näyttää toisille että heidän "vitsinsä, huulenheittonsa ", kuten sitä nimittävät, osuu toiseen. Eli älä näytä että välität, vaan pyri sanomaan samalla mitalla takaisin.

Liiasta hiljaisuudesta olisi hyvä pyrkiä pois. Hiljainen pärjää yläasteella, mikäli hänellä on samanhenkinen kaveri, mutta nyt olisi oikea aika valmistautua siihen yläasteeseen. Mahtaakohan huolestuneen lapsi olla menossa pienen vai isomman yläasteen kouluun? Isolla koululla kiusaamisia ja muuta on paljon vaikeampi huomata kuin pienellä koululla.

Omaa lastani kiusattiin ala-asteella, mutta hän ei siitä kertonut. Yläasteella tilanne jatkui osaksi samana, mutta hän löysi samanhenkisiä kavereita omalta luokalta. Ala-asteella kiusanneet eivät lopettaneet kiusaamista bussissa ja koulumatkoilla. Olen jälkeenpäin tajunnut, että poika olisi pitänyt panna urheiluharrastukseen vaikka vastoin omaa haluaan. Siellä oppii poikien välistä sosiaalista kanssakäymistä. Kotona nörttinä olo on kaikista pahin mahdollinen vaihtoehto murrosikäiselle. Pakottakaa harrastuksiin, sieltä löytyy aina kaveri myös yläasteelle mentäessä ja mahdollisten omien kaverien kanssa eri luokille joutuessa.

oma poika jo 25



Yhteys välittömästi kouluun, joko luokan opettajaan, tai koulukuraattoriin. Jokaista osapuolta tulee kuulla ensin erikseen, sillä asioilla on monta puolta. Sen jälkeen saman pöydän ääreen ja tekemään sovinto. Mitä on tapahtunut, sitä ei enää voida muuttaa, mutta miten tästä eteenpäin siihen voi vaikuttaa. Selkeät pelisäännöt miten eteenpäin. Tämän jälkeen tilanteen seuranta ja tarvittaessa uudelleen sovintopöytään ja tarvittaessa myös molempien osapuolten huoltajat mukaan, ainakin tieto koteihin. Pieni juttu on paljon helpompi sopia kuin jo pitkälle päässyt asia.

Lasta tulee myös opettaa pitämään puolensa eli sanomaan kiusaajalle, lopeta, tuo ei tunnu kivalta. Anna lapselle eväitä kuinka selvitä vaikeista tilanteista, miten hakea apua.

Lapset eivät aina ymmärrä, että toisen mielestä hauska juttu ei olekaan enää toisen mielestä hauskaa. Ja kun toinen ei sano mitään, tilanne pääsee jatkumaan ja porukoissa tyhmyys tiivistyy.

Lasten tulee myös ymmärtää, että kiusaamista ei sallita ja kun aikuiset puuttuvat se loppuu. Lapsen tulee tuntea, että hän saa apua ja tukea aikuisilta. Tsemppiä!

Sovittelija



Olisi ollut kiva tietää, miten ensimmäisellä kerralla teitte, että selvisitte. Itse toimin niin, että otin yhteyttä kiusaajien vanhempiin. Ei syytellen vaan tyyliin "asialle täytyy tehdä jotain. Kavereita ei tarvitse olla, mutta hyvään käytökseen kuuluu tiettyjä asioita." Kiusaajilla oli todella fiksut vanhemmat, jotka hoitivat asian lastensa kanssa ja fiksuja olivat myös kiusaajat - oppivat virheestään. Elämä palasi pikkuhiljaa raiteilleen.

Toinen asia minkä tein oli, että menin juttelemaan koulun rehtorin kanssa. Kysyin häneltä onko koululle laadittu ohjeistusta siitä, miten toimitaan kun havaitaan koulukiusaamista. Ennaltaehkäisysuunnitelma oli, muttei toimintamallia. Koska teen työkseni mm. ryhmienohjausta tarjouduin tekemään opettajien kanssa koululle toimintamallin miten toimitaan kiusaamistapauksissa. Opettajilla on valtavasti tietoa aiheesta, mutta miten se saadaan palvelemaan arkityöskentelyä. Kun on yhdessä sovittu, miten toimitaan ja se on kaikkien tiedossa, ei tarvitse miettiä mitä pitäisi tehdä.

Asiaan puuttuminen helpottuu ja opettajat pystyvät tukemaan päätöksissä toisiaan jne. Jälki-istunto ei kiusaamista lopeta eikä tuo kiusatulle luottamusta takaisin. Vastuuttamalla (vastuun portaat ja vertaissovittelu) muutoksia voi pikkuhiljaa tulla, mutta se vaatii opettajilta määrätietoista ja johdonmukaista puuttumista. Koulu on lasten työpaikka ja pelisäännöt on sielläkin oltava.

Voimia ja rohkeutta puuttua asioihin!

Kirsi



Tue poikaasi ja rohkaise häntä kaikin tavoin. Kerro hänelle hänen hyvistä ominaisuuksista. Tue pojan itsetuntoa kaikin tavoin. Kerro rakastavasi häntä. Usein kiusatulle tulee / on huono itsetunto kiusaamisesta.

Selvitä mikä on kiusaamisen syy. Joskus lapset keksivät mitä kummallisimpia syitä: vanhempien ammatin, vanhempien iän tai ulkonäön, lapsen pituuden, painon, puhetavan tms.

Älä tee kiusaamisesta numeroa koulussa tai kotona.

Jos uskallat, niin kutsu lapsen kiusaajat kotiinne.

Tsemppiä! Kiusaaminen ei ole koskaan oikein eikä hyväksyttävää. Kiusaajat tosin eivät aina ymmärrä, miltä toisesta kiusaaminen tuntuu. Voi olla, että heille on tehty sama esim. kotona ja he purkavat pahaa oloaan.

TR - äiti



Parasta olisi tavata koulun tiloissa perheet, lapset ja opettaja sekä rehtori jutellen asiasta. Ujo lapsi on kai jo kokenut ns. haavoja sieluun; minulle kävi niin ja niiden voitelu onnistui minun osaltani vain koulua vaihtamalla. Kenen kannatta antaa oman lapsensa pelätä kouluaamuja? Vaihtakaa koulua ensi lukukautena ja kyllä se lähtee ns. henkinen paraneminen. Kumma kyllä; vielä joskus se kiusaaminen koulussa aikanaan tekee kontakteissa minut varautuneeksi!

SIIRI -67



Susannan äiti. Ymmärrän että olet huolestunut. Koulun vaihtaminen ei ole viisasta. Koulussa on henkilöitä, jotka kuuluu tehdä asialle jotain. Kiusaajia on nykyään niin paljon. Niille oma luokka, jossa niiden ongelmia ratkotaan. Koulukiusaaja on työelämässä Työpaikkakiusaaja.

Ala-asteella pitäisi asia saada pois koulusta, muuten jatkuu eikä sitä saa kitkettyä.

Kiusaaja hoitoon, koska kiusaaja on hoidon tarpeessa. Nykyäänkin vielä kiusattu ohjataan hoitoon, minun kokemus oli että kiusaajan vanhemmat olivat varakkaita, joten luulivat että he voi tehdä mitä vain.

Toivon että saat asiat kuntoon, koska on vaara että lapsesi ei rohkene mennä kouluun.

Minä laittaisin kiusaajat luokkaan, missä on vain kiusaajia.

Terveisin; l.e.a.



Meillä tytön 10v kiusaaminen meni viime syksynä siihen, että häneltä varastettiin kotoa tavaroita ja hänen nimellään tilattiin netin kautta tavaraa kotiin. Tein tylysti rikosilmoituksen. Neidin sähköpostiin tulleista tilausvahvistuksista löytyi IP-osoite, jolla löytyi osoite josta tilaukset oli tehty (neidin luokkakaveri asuu siellä). Luokkakaverille porttikielto meille välittömästi kun saatiin tietää kenestä oli kyse. Virkapukuiset kävivät vähän jututtamassa ja sen jälkeen on ollut hiljaista.

Toivottavasti tämä rumba on nyt tässä, parin vuoden ajan oli kaikenlaista. Itse parantelen tuon seurauksena vatsahaavaa vieläkin. Selviämisessä auttoi se, että oma perhe, 5 henkeä, veti yhtä köyttä tosi hienosti ja se, että poliisit suhtautuivat asiaan vakavasti eikä vähätellen. Lapsen kiusaaminen vie voimat ainakin äidiltä, itse olisi pitänyt älytä hakea apua itselleen ja jaksamiselleen. Hae apua, kaikkea mahdollista saatavissa olevaa, auttavia tahoja varmasti on.

MP



Muutimme pienehköön maalaiskaupunkiin, kun poikani olivat 7- ja 8-vuotiaat. Vanhempaa poikaani, joka oli vähän pulskassa kunnossa ja herkkä, mikä ilmeni usein siten, että itku tuli herkästi, kun kiusaamista tapahtui. Tilanne meni hyvinkin pahaksi ja kiusaaminen oli sekä henkistä, että jo fyysistäkin. Nuorempi poikani lopulta kertoi tapauksista kotona, sellaisen tapauksen jälkeen, jossa poikani ympäri oli kiristetty naru kädet sitoutuneena myös sen sisään ja kaksi poikaa oli vetänyt narun toisesta päästä ja kaksi toisesta. Kun katsoin poikani vartaloa illalla, tapauksesta oli selvät jäljet.

Vein hänet terveyskeskuslääkärille, jotta saisin tapauksesta todisteen ja sitten lähdin ajamaan asiaa kiusattujen tuki Ry:n kautta. Sain sieltä todella hyviä käytännön neuvoja niiden perusteella lähdin ajamaan asioita. Monien, monien vaikeuksien kautta tilanne saatiin johonkin malliin. Valitettavasti vain ala-asteen rehtori ja osa opettajista, sekä silloinen sivistystoimen johtaja olivat hyvin haluttomia edes myöntämään, että mitään kiusaamista tapahtui ja koulun toiminta oli sitä luokkaa, että kiusattujen tuki ry.n kanta monessa asiassa oli, että henkilökunta toimi täysin väärin ja vailla alkeellisintakaan lasten psykologista tietämystä. Haavoja nuoltiin monta vuotta. Nykyään nyt jo 20 v. poikani painii SM-tasolla. Mutta tapaus ei varmasti unohdu häneltäkään koskaan.

Kiusatun äiti



Hei Susanna! Minua kiusattiin koulussa enemmän tai vähemmän aika pitkään. Luulen sen johtuneen siitä että olin erilainen ja aika omapäinen. Aiheutin itse itselleni hankaluuksia luonteellani. Ala-asteen ensimmäisillä luokilla olin hiljainen, ujo ja arka, enkä uskaltanut puolustaa itseäni vaan olin heti kertomassa opettajalle tai äidille kiusaamisesta. Minua kannustettiin pitämään puoleni. Aloin pikkuhiljaa oppia sanomaan vastaan muiden pilkkaan ja se väheni paljon. En välittänyt normaalista päänaukomisesta, sillä en enää ollut se, jota kaikki saattoivat nälviä kun itsellä oli paha olla.

Osat kuitenkin vaihtuivat. Minusta tuli kiusaaja. Koulumme oli pieni ja parhaan kaverini kanssa olimme tiivis parivaljakko. Eräs meitä nuorempi tyttö halusi olla kaverimme mutta hän ei meinannut millään mahtua mukaan. Aina jompikumpi oli mustasukkainen jos toinen oli nuoremman tytön kanssa, ja kosti sen hänelle. Opettaja puuttui asiaan ja piti meille puhuttelun. Pyysimme tytöltä anteeksi ja tilanne korjaantui. Itsetuntoni ei ollut hyvä, koska siirryin kiusatusta kiusaajaksi...

Muilta olen kuullut kokemuksia, että parhaiten on auttanut kiusatun läheisten puuttuminen henkilökohtaisesti asiaan. Esim. kiusatun vanhempi tai sisarus voi puhua suoraan kiusaajien kanssa. Valitettavasti kokemus on osoittanut opettajien olevan usein välinpitämättömiä kiusaamisen suhteen. Pikkusiskoani kiusattiin jokunen vuosi sitten eikä opettaja tehnyt mitään asialle, vaikka tyttö pelkäsi mennä kouluun, jossa kaikki muut oppilaat olivat häntä vastaan. Olin todella pettynyt kyseiseen opettajaan, sillä hän on aina ollut pidetty. Lapsen paras turva on mielestäni koti ja perhe, koska jotkut opettajat eivät välitä kiusaamisesta pätkääkään!

Tsemppiä toivottaa

anonyymi



Meidän koko perhe on elänyt yhtä helvettiä monen monituisen vuoden. Poikamme luokanopettaja on kiusannut poikaamme kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin. Nyt on helpottanut, koska tämä pirulainen on saanut uudet uhrit. Olen tehnyt kaiken mitä tässä maassa voi, paitsi julkistamista, mutta asia ei kuulu kenellekään. Kukaan ei välitä. Olen hölmöyksissäni uskonut lässytyksiä, joilla on oikeasti vain haluttu minut hiljaiseksi. Olen saanutkin parannusta tilanteeseen mutta en tarpeeksi. Olen tosissani yrittänyt ja tilanne olisi varmaan pahempi ilman ponnistelujani.

Yhden asian ja vain sen yhden tekisin toisin. En jäisi joka kerta odottamaan pitääkö lupaukset, vaan nostaisin niin valtavan ja julkisen metelin, enkä hiljenisi hetkeksikään ennen kun kiusaaminen loppuisi kokonaan. Olen tehnyt ison virheen luottaessani lapsellisesti siihen, että opettajat ja muut virkamiehet hoitavat hommansa.

On monta aikuista joilla on mahdollisuus auttaa ja jopa velvollisuus virkansa puolesta, mutta ei mitään seuraamusta siitä, että eivät työtään hoida. Jos jonkinlaista ohjelmaa, projektia sun muuta näennäistä värkätään isolla joukolla.

Anna kuulua kovaan ääneen niin, että varmaan kaikki saavat tietää mitä tapahtuu ja kuka ei auta.

Maarit



Hei Susanna-äiti. Poikani joutui koulukiusatuksi yläasteella. Yritimme saada "pääsyyllisen" vanhempien yhteystietoja, mutta emme saaneet. Olisimme keskustelleet asiasta.

Poika kiusasi kaikkia, mutta toiset kestävät enempi toiset vähempi. Opettajan kanssa puhuttiin. Ei auttanut. Poikani kaverit siirtyivät kiusaajan leiriin. Poikani syrjäytettiin porukasta, häntä ei enää nähty eikä huomioitu, ei otettu ryhmään. Siitä on jo aikaa, mutta sen myötä myös lapseni nuoruus ystäväporukassa muuttui, hän jäi paljosta paitsi. Toivon, että saatte asian korjattua mahdollisimman pian. Keinoja ei minulla ole antaa. Tuntuu, että on niin kova tämä nykyinen koulumaailma.

surullinen äiti



Olen jo aikuinen (54v) mies, mutta vieläkin muistan hiljaisen pojan, eli itseni koulukiusaamisen, joka jatkui kansakoulun ensimmäiseltä luokalta ammattikouluun saakka, eli 10 vuotta. Kiusaajat vaihtuivat, mutta kohde pysyi samana. SE OLI KAMALAA AIKAA! Silloin ajattelin, että minä näytän vielä noille kiusaajille. Kenellekään ulkopuoliselle en uskaltanut puhua ja isäkin tuli tietämään asian vasta vähän ennen kuolemaansa ja tuli hyvin surulliseksi. Äiti ei tiennyt koskaan.

Nyt kun on noita väkivaltatapauksia ollut, oikein hätkähdin, että minulla oli samansuuntaisia ajatuksia jo 60-70-luvulla!. Kun sais pyssyn, ampuis kaikki. Mutta todellisuudessa minä olen näyttänyt koulun jälkeen toisella tavalla: välittämällä, auttamalla ja olemalla empaattinen kaikille ihmisille. Tämä meni nyt hieman aiheen ohi, mutta on tarina, mitä kiusattu voi ajatella ja saada aikaiseksi.

Risto



Oppilaat (muut) ovat keskenään sopineet - ei uhkailemalla, vaan yksinkertaisesti ilmoittamalla olevansa tämän kiusatun puolella - paras ilmeisesti vielä liikkua ryhmissä.

On myös toisenlaista kiusaamista - jätetään ainoalle lojaalille oppilaalle syyksi ryhmätyhmyys. Siihen ei auttanut kuin koulun vaihto, kun yksinhuoltajan poikaa alettiin tuijottaa - raha useimmiten aiheuttaa vain huonoa ympäristöä. Koko ajan on seurattava oppilaidensa koulunkäyntiä - valitettavasti. Opettajat voisi myös valita kasvatuksellisuuden, ei numeroiden perusteella - mutta se ei ole meidän käsissä.

emeelia



Missäköhän tilanteissa sitä esiintyy, minkä ikäisiä ovat lapset? Voit iloita siitä että poikasi kertoo sinulle, se on jo yksi askel. Luokanopettajan kanssa kannattaa asiasta puhua, hän on eniten näkemässä lasten kanssakäymistä ja voi myös puhua aiheesta sekä yleisesti luokalle että erikseen kiusaajalle ja kiusatulle. Välitunneilla pitää olla riittävästi valvovia opettajia, se ehkäisee osaltaan ikävyyksiä.

Toivon sydämestäni kaikkea hyvää!

Paula



Lapseni koulukiusaamisesta on monta vuotta. Sitä tapahtui ala-asteella ja se jatkui myös yläasteella, kiusaamisen muoto vain muuttui. Lapseni sairastui masennukseen. Näille tapahtumille ei kukaan tuntunut voivan mitään ja lapseni ei kertonut kotona mitään, ennen kuin oli myöhäistä vyöryä pysäyttää. Perheen rakkaudella, hoitajien tuella sekä uuden elämän sisällön löytymisellä lapseni tästä selvisi. Mutta rankkaa on ollut, ja tämä kaikki vei suhteettoman pitkän ajan lapsen/nuoren elämästä.

Biba



Onko kokeiltu kiusattujen sisärengasta? Siinä ne, jotka kokevat olonsa jollakin tapaa uhatuksi, tai ovat suorastaan kiusattuja, voisivat muodostaa jonkinlaisen yhteisön niiden rohkeiden kanssa, jotka vastustavat kiusaamista ja ovat valmiit tulemaan kiusatun luo, ettei tämä jäisi yksin.

Kiusaaminen ja eristäytyminen on huono yhdistelmä, ja uskon, että yhdessä olemalla kiusaamiseltakin vähenee voima. Tätä kiusatun kaveeraamista jatketaan sillä asenteella, että kiusaamiseen puututaan vakavissaan. Mutta koska yksilön ymmärryskyky on niin rajallinen, muutokset parempaan eivät aina toteudu heti.

Sari



Oman lapsen voimavaraistaminen, itsetunnon vahvistaminen ja sosiaalisten taitojen ammentaminen on meidän vanhempien ykköstehtävä. Rakkautta lasta kohtaan tulee antaa paljon kotona. Voisiko lapsi saada sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta jossain ikäistensä harrasteryhmässä? Lapselle on tärkeä tuntea kuuluvansa johonkin vertaisyhteisöön. Mene puhumaan luokalle / koululle asiasta, sen merkityksestä tai juttele koulun väen kanssa voisiko joku puhua yhteisesti kaikille, antaa kaikille yhteisiä sosiaalisten taitojen karttaopaskirjoja. Lapsiyhteisöissä on ikäväksi kaikenlaista ikävää. Ja aikuiset monesti (ikävä kyllä) viittaavat kintaallaan ja sanovat poikien olevan poikia...

Äiti 30+



Kun jouduin aikoinani kiusatuksi, minua auttoi selviytymään se oivallus, että kiusaajat kadehtivat minua jostain syystä. Kiusaajat olivat tyttöjä, pojat eivät minua kiusanneet. Sen idean jälkeen en enää välittänyt heidän ilkeilyistään ja sen myötä kiusaaminenkin vähitellen loppui. Onneksi näin kävi.

maija



Tervehdys! Ole rohkea poikasi puolestapuhuja. Vaadi, että koulu järjestää yhteisen palaverin, jossa voit puolueettomasti tuoda asian esille. Jos sinulla on ihminen, joka osaa taitavasti esittää asian koulunväelle, niin ota hänet mukaan, jos itse et tule kuulluksi. Koulumaailma on siitä outo maailma, että vaikka siellä työskentelee paljon kasvatusalan ammattilaisia, niin ymmärrys arkisiin asioihin on joskus vaikeasti ymmärrettyä.

Kun vain jaksaa vääntää rautalangasta mallia, niin pikkuhiljaa tulee muutosta. ole rohkea ja luota itseesi ja lapseesi. olethan hänen ainut äitinsä ja oman elämäsi ja asioidesi asiantuntija. Asiat tulisi käsitellä perin pohjin, mistä mikäkin johtuu. ihmiset kokevat asioita niin eri tavalla, riippuen omasta tavastaan elää ja ymmärtää muita ihmisiä.

inhimillisyys voittakoon



N. 20 vuotta sitten olin ujo ja hiljainen kiusattu tyttö. Jälkeenpäin ajatellen olisin toivonut, että joku aikuinen olisi tsempannut minua ja auttanut kehittämään itsetuntoani paremmaksi, ja kertonut minulle silloin, ettei kaikesta tarvitse ottaa niin itteensä.

En tietenkään tiedä minkä asteisesta kiusaamisesta tässä on kysymys, mutta minun tapauksessani "potku persauksille" olisi varmasti auttanut enemmän kuin kiusaajille järjestetty kuraattorin puhuttelu. Sehän vaan pahensi asiaa enkä sen jälkeen enää kotona kertonut että kiusataan...

Poppeli



Omat lapset on jo koulunsa käyneet, mutta työssäni kohtaan koulukiusattuja nuoria sekä aikuisiakin ja haluan sanoa, että Susanna-äiti on oikealla asialla halutessaan puuttua ajoissa asiaan. On hirveää, mitä kiusaaminen saattaa aiheuttaa kiusatulle! En halua pelotella ketään uhkakuvilla, mutta pyydän: olkaa lastenne apuna ja tukena mahdollisimman ajoissa ja siihen asti, jotta kiusaaminen saadaan loppumaan kokonaan. Vihalla ja kiukulla ei asiaa eteenpäin kannata viedä, vaan rakentavalla ja kiusaajaan sekä hänen vanhempiinsa vetoavalla toiminnalla. Opettajilla on tässä asiassa valtava vastuu. Pyydän, että järjestätte toistuvia kampanjoita tai muita tilaisuuksia asian tiimoilta.

psyk sh



Koulukiusaamista ei saa missään tapauksessa katsoa läpi sormien. Ota yhteyttä lapsen opettajaan ja ala selvittämään tilannetta sitä kautta. Joskus taitava opettaja pystyy hoitamaan asian kuntoon, mutta tarvittaessa sekä kiusatun että kiusaajien vanhemmat kutsutaan kokoon opettajan tai muun koulun edustajan johdolla ja tilanne selvitetään perin pohjin.

Tyttäreni kohdalla kiusaaminen loppui kun kantelin asiasta opettajalla ja kerroin konkreettisesti, millä keinoilla toiset tytöt olivat "hyökänneet" lapsen kimppuun. (Tytöillähän kiusaaminen on enemmän henkistä sorttia.) Opettaja otti asian käsittelyyn tyttöjen kanssa ja kiusaaminen loppui. Mutta mikäli se alkaa uudelleen, silloin keskustellaan jo vanhempienkin kanssa.

Siiri



Jostain syystä judoa, karatea tms. liikuntaa harrastavat nuoret on jätetty rauhaan. Kiinnostaisiko poikaasi jokin laji?

Ex-kiusattu judoka



Kun pokaani kiusattiin kuudennella luokalla, kirjoitin kirjeet kaikille vanhemmille ja pyysin heitä keskustelemaan kotona kiusaamisesta. Kun kiusaaminen ei loppunut otin asian esille vanhempainillassa ja ilmoitin kuka on tehnyt mitä pojalleni viime aikoina.

Silloin vasta vanhemmat heräsivät ja panivat kotonaan kovan kovaa vastaan. Vahinko vain, että pahimpien kiusaajien vanhempia ei ollut paikalla. Sain tukea joiltakin vanhemmilta, mutta parasta oli, että poika pääsi töihin pitserian kassaan viikonloppuisin ja silloin kaikki halusivat olla hänen sijaisenaan, mutta poika ei koskaan ollut pois töistä! Kannattaa kamppailla omansa puolesta!

Vilma



Kiusaamisesta on aina tehtävä julkinen, ts. kiusaajaa ei kannata pelätä eikä salata.



Hei! Yhteys opettajaan, rehtoriin, kiusaajien vanhempiin, koulun vaihto, paikkakunnalta muutto, ihan mitä tahansa, että kiusaaminen loppuu ennen kuin kiusattu lapsi sairastuu.

Sun särkyä anna mä en



Alla oleva koskettava tarina on tullut joskus myös suomeksi, mutta menisiköhän ruotsin tunnilla jakeluun?

En dag när jag var ny på high school såg jag en kille från min klass, som var på väg hem från skolan. Hans namn var Kyle. Det såg ut som om han bar på alla sina böcker.
Jag tänkte: Varför skulle någon bära hem alla sina böcker på en fredag?

Han måste vara knäpp'.

Jag hade planerat ett riktigt bra veckoslut (fest och en
fotbollsmatch med mina vänner i morgon eftermiddag) så jag ryckte på axlarna och gick vidare.

När jag gick där såg jag ett gäng ungar springa emot honom.

De sprang rakt på honom, slog alla böckerna ur hans grepp och satte krokben så han landade i gruset.

Hans glasögon flög iväg, och jag såg dem landa på gräset ungefär 2 meter ifrån honom. Han tittade upp och jag såg fruktansvärd sorg i hans ögon. Mitt hjärta blödde, så jag joggade över till honom när han kravlade
runt och letade efter sina glasögon och jag såg att han grät.

När jag gav honom glasögonen sa jag: 'De där killarna är töntar, de skulle ha en omgång'.

Han tittade på mig och sa: 'Tack så mycket'. Han log med hela ansiktet, ett leende som visade verklig tacksamhet. Jag hjälpte honom plocka upp böckerna och frågade honom var han bodde.

Det visade sig att han bodde nära mig, så jag frågade honom varför jag inte hade sett honom förut.

Han sa att han hade gått i privatskola tills nu.

Vi pratade hela vägen hem och jag bar några av hans böcker.

Han visade sig vara en riktigt reko kille.

Jag frågade honom om han ville spela fotboll med mina vänner.

Han sa ja.

Vi träffades hela veckoslutet och ju mer jag lärde känna Kyle, desto mer tyckte jag om honom, och mina vänner tyckte likadant.

Det blev måndagsmorgon och där gick Kyle med sin jättehög med böcker igen.

Jag stoppade honom och sa: 'Gissa om du kommer att bygga feta muskler om du ska bära den högen varenda dag'.

Han bara skrattade och gav mig halva högen.

Under de följande fyra åren blev Kyle och jag allra bästa vänner.

När vi skulle sluta high school började vi planera för college. Kyle bestämde sig för att läsa på Georgetown och jag skulle till Duke. Jag visste att vi alltid skulle förbli bästa vänner, så avståndet skulle inte bli något problem.

Han skulle bli läkare och jag skulle till handelsskolan och där jag hade fått ett fotbollsstipendium.

Kyle hade blivit utsedd till att hålla avskedstalet från vår klass.

Jag retades med honom hela tiden och kallade honom plugghäst. Han måste förbereda talet på examensdagen.

Jag var glad att det inte var jag som skulle stå där uppe och hålla tal.

På examensdagen såg jag Kyle.

Han såg verkligen bra ut.

Han var en sån kille som verkligen hade hittat sig själv under high school tiden.

Han hade mognat i kroppen och klädde verkligen i glasögon. Han träffade fler tjejer än jag och alla tjejerna älskade honom verkligen.

Jodå, det fanns dagar när jag var avundsjuk.

I dag var en av de dagarna.

Jag kunde se att han var nervös för talet han skulle hålla. Så jag klappade till honom på ryggen och sa: 'Hej snygging, du kommer att göra bra ifrån dig!'

Han tittade på mig med det där riktigt tacksamma uttrycket och log. 'Tack', sa han.

När han började, harklade han sig först och började sen prata. 'Examen är ett tillfälle att tacka alla som hjälpt dig att ta dig igenom de jobbiga åren. Dina föräldrar, dina lärare, dina syskon, kanske en tränare. Men mest av allt dina vänner.

Jag står här för att tala om för er allihop att detta att vara vän med någon är den finaste gåva du kan ge någon.Jag ska berätta en historia'

Jag kunde knappt tro mina öron när han berättade historien om den första dagen, då när vi träffades.

Han hade planerat att ta sitt liv på veckoslutet.

Han berättade hur han hade städat ut sitt skåp i skolan, så hansmamma skulle slippa göra det senare, och bar på alla sina grejor på väg hem.

Han tittade rakt på mig och gav mig ett litet leende. 'Som tur var, räddades jag. Min vän räddade mig från att göra det outsägbara'.

Jag hörde hela folkmassan dra efter andan, när den här vackre, populäre pojken berättade om sitt mest sårbara ögonblick.

Jag såg hans mamma och pappa titta på mig och le samma tacksamma leende. Inte förrän då hade jag förstått djupet av innebörden i det leendet.

Underskatta aldrig kraften i det du gör. Med en liten gest kan du ändra en människas liv.

Till det bättre eller till det sämre

pieni hymy



Ladataan kommentteja...
© 2014 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot