Su 30.4.Mirja, Miia, Mira, Mirva, Mirj...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Mikä äitienpäivä on jäänyt aivan erityisesti sinun mieleesi? Miksi? Mitä silloin tapahtui?




Vuosi 1997: nuorimmaiseni oli vuoden ikäinen ja antoi parhaan äitienpäivälahjan mitä olen ikinä saanut. Hän sanoi ensimmäisen kerran kaksi sanaa peräkkäin ja ne sanat olivat: "minun äiti". Siis VAU, mikä läikähdys tapahtui sydämessä.

Yhen eemelin äiti

====================

Äitienpäivä jolloin sain lasteni, 5 ja 3v. ihan itse kokoaman aamiaisen sänkyyn. Eilinen kahvi oli lämmitetty mikrossa haaleaksi, mysliä oli valtava kulhollinen täpötäynnä maitoa, appelsiini ja runsaasti voilla voideltu kuivahtanut paahtoleipä. Tarjotinta tyytyväisenä kantava esikoinen ja vieressä hymyilevä 3-vuotias, onnittelulaulu, itse tehdyt kortit - minulla kyyneleet valuivat vuolaasti. Söin kaikki ja olin onnellinen taitavista ja omatoimisista lapsistani.

Ansu

====================

Aurinkoisena ja lämpimänä äitienpäivänä vuonna 1994 syntyi esikoisemme. Äidistäni tuli ensimmäistä kertaa mummo ja mummostani isomummo.

Minna

====================

Tyttäreni syntyi maanantaina 8.5.1972. Seuraava sunnuntai oli äitienpäivä ja pirpanat tuotiin syömään ruusuilla koristeltuina.

Minimummo

====================

Jokainen äitienpäivä on ikimuistoinen, sydämessä on aina muisto.

Ritu77

====================

Äitienpäivä vuonna 2004! Kuopuksemme syntyi silloin ja tunteet olivat todella pinnassa. Synnytysosastolla meille äideille tarjottiin täytekakkua ja varmaan jokainen muistaa sen äitienpäivän erityisen hyvin.

Pikku-Myy

====================

Mieleenpainuvin äitienpäivä oli vuonna 1995. Silloin tuli yllättäen niin paljon lunta, että kesärenkailla varustetulla autolla ei päässyt minnekään. Oli ihanaa vain nauttia äitienpäivästä kotona, ilman että piti lähteä kiertämään pakolliset anoppila/mummola-reissut!

Lumituisku

====================

Reipas kymmenen vuotta takaperin, äitienpäivän aamuna, noin kuuden-puoli seitsemän aikoihin kun isommat lapset nukkuivat vielä, nuorimmaiseni (4v tytär) tuli herättämään: "Onnea äitille!" Samalla hän työnsi kylppäristä lainattua korikärryä sänkyäni kohti. Kärryyn oli lastattu kokonainen ruislimppu, suuri lihaveitsi, lenkkimakkarapaketti, voipaketti ja -veitsi, kokonainen kurkku, kiinankaalin puolikas ja tomaatteja, mukillinen mehua ja kaikkien kolmen lapsen askartelemat kortit. Sitten tuli käsky: "Syä ny".

Ensin säikähdin kärryn päällimmäisenä näkyvää valtavaa lihaveistä (onneksi sain pidettyä suuni kiinni, etten alkanut moittia veitsen ottamisesta)ja sitten alkoi huvittaa kärryn koominen näky. Unenpöpperöisenä aloin leikata suuresta limpusta palaa. Tein meille molemmille voileivät ja äitienpäivän hauras hetki oli parhaimmillaan.

Onnellinen äitee

====================

Äitienpäivä 12.05.74. Vietin eka äitienpäivääni sairaalan järjestämässä juhlassa, sillä olin saanut edellisenä päivänä ihanan poika vauvan. Kyllä siinä herkistyi. Nyt 12.05.07 hänen eka lapsensa, pieni tyttövauva saa nimen.

Asta

====================

Äitienpäivä vuonna 1998. Tuolloin aamukahvin aikaan ilmoitteli toinen poikamme syntymisen merkkejä. Päivällä kahden aikaan pitelin pikkumiestä sylissä ja joimme äitienpäiväkahvit shampanjalasin kera. Toinen toistaan mukavampia äitienpäiviä on ollut ja tulee toivon mukaan vielä olemaankin, mutta tämä oli sellainen äitienpäivä, jonka muistan varmasti aina.

Sunnuntaipoika

====================

Esikoinen oli puolivuotias ja oli ensimmäinen äitienpäiväni. Sain ohjeet, etten saa herätä aamulla ennen kuin herätetään. Vauvalla oli kuitenkin valvomisyö ja hän halusi pelata tunnista toiseen palloa äidin kanssa. Isä ei kelvannut ja kävi niin, etten saanut nukkua ennen aamua ollenkaan. Äitienpäivän aamukahvien ja juhlallisuuksien jälkeen unet todella maistuivat.

Aloe Vera

====================

Rakas mummamme kuoli äitienpäivänä kaksi vuotta sitten. Olimme siskoni kanssa ostaneet hänelle äitienpäivälahjaksi paidan, jossa luki teksti: "Joka ei meidän mummasta tykkää, ei ymmärrä hyvän päälle mitään". Paita jäi kaappiin, mutta onneksi ei sen sanoma. Mummamme tiesi olevansa meille rakas ja me olimme hänelle rakkaita. Mummat ovat rakkaita joka päivä, rakkauttaan ei kannata säästää äitienpäivään.

Rakkaudella, Katja

====================

Äitienpäivä v 1993 yritin pitää silmiäni kiinni ja olla kuulematta oven takaa äitienpäivä aamun kahvin järjestelyjä. Jännitin kovasti kuullessani supinaa ja kolahduksia. Sitten kuului 6 vuotiaan tyttäreni Emman ääni: Iskä, ei, ei juustohöylää!

Mieheni on kovin suurpiirteinen hyvin monissa asioissa, varsinkin keittiö- ja kotihommissa. Onneksi tyttäreni oli pienestä oppinut että meillä on oikea kakkulapiokin kakun ottamista varten.

muru

====================

Äitienpäivänä 13.5.1984 klo 21.05 syntyi ainokaiseni, 10 pisteen tyttövauva. Kätilö kutsui häntä Mölymiinaksi, koska hän huusi reippaasti jo syntyessään.

Voi sitä onnea, iloa ja ylpeyttä, vaikka ehdinkin nauttia tuolloin äitienpäivästä vain kolme tuntia!

Nyt jo tuplamummo

====================

Ensimmäinen lapseni syntyi toukokuun alussa -81, olin vielä sairaalassa toukokuun toinen sunnuntai...lapseni tuotiin aamulla huoneeseen ja hänen päällä oli ruusu, hoitajat oli sen siihen laittaneet. Ruusu oli ensimmäinen äitienpäiväkukka minulle lapseltani.... Minulle tuli tippa silmään, olin niin liikuttunut.

Päivi

====================

Muutama vuosi sitten sain kyllä erikoislaatuisen herätyksen. 2 lastani tulivat minua herättämään ja pyytämään apua kahvinkeitossa. Kysyin miksei isä auttanut, johon sain vastauksen: Isä nukkuu sohvalla eikä me saada sitä hereille.

No, vihastuin tietenkin miehelle, mutta lapset keittivät kahvin (minun avullani) ja antoivat tekemänsä lahjan ja kortit. Äitienpäivähän on lasten ja äidin välinen juhla, ei siinä isää paljon aamulla kaivattu. Ihanat rakkaat lapseni - saivat minut hyvälle tuulelle koko päiväksi, vaikka aihetta olisi ollut murjottaakin.

Lapsissa se taika on

====================

Lapseni olivat 'lemmikkieläin-iässä', ja ostin sitten heille yhden pienen hiiren lemmikiksi juuri ennen äitienpäivää. Äitienpäiväaamuna saimme 'iloisesti' yllättyä, kun hiirimamma oli pyöräyttänyt yön aikana 12 pikku hiirulaista.

Lapsethan kovasti riemastuivat kun saatiin nyt näin paljon lemmikkejä. No hetken aikaa tätä ihmettä sitten ihastelimme, mutta lopulta sain kuitenkin puhuttua ne takaisin eläinkauppaan, sillä ostinhan vain yhden hiiren ja sain 13. Kyllä lapsetkin tämän ratkaisun loppujen lopuksi sitten ymmärsivät ja hyväksyivätkin.

Tukanga

====================

Ikimuistoisin äitienpäiväni on se kun poikani syntyi! Maailman paras äitienpäivälahja... Ihanaa oli kun käärö tuhnusti kainalossa ja sain äitienpäiväkakkua ja kahvia sänkyyn tarjoiltuna. Ja kätilöt olivat vauvan jalanjäljen painaneet onnittelukorttiin. Todella söpöä ja huomaavaista.

MMMMM

====================

12.5.2002 oli minulle aivan erityinen äitienpäivä... Kyseisenä päivänä vietettiin tyttäremme kastajaisia. Lisäksi se oli ensimmäinen äitienpäivä minulle ja myös oma äitini ja anoppini saivat viettää ensimmäistä kertaa äitienpäivää mummona.

Katjuska

====================

Minun mieleeni on jäänyt äitienpäivä 12 vuoden takaa, eli 1995. Äitienpäivän aattona, lauantaina 13.5 syntyi poikani. Mielestäni aivan ihana lahja. Samaa mieltä oli myös pojan isosisko, tuolloin 4 vuotta.

Lisäksi kyseisenä äitienpäivänä satoi lunta niin paljon, etteivät sukulaiseni päässeet kesärenkailla sairaalaan uutta tulokasta katsomaan.

Ja samana keväänä tuli Suomesta jääkiekon maailmanmestari!

Eli muistoissa säilyy!!

Ilonen.T.

====================

v.92 äitienpäivänä satoi räntää ja oli tosi kylmä. Olimme mökillä, kuten joka vuosi. 6- ja 4-vuotiaat poikamme touhusivat koko viikonlopun jotain hyvin salamyhkäistä ulkona. Sitten äitienpäivänä nämä pienet tulivat räntäsateessa kantaen jotain oikein suurta ja painavaa pitkin kuraista pihapolkua: TUOLI ÄIDILLE.

Ihan itse vanhoista jätelaudoista nikkaroitu selkänojallinen tuoli, joka tuppasi kellahtamaan kumoon. Istua siinä ei paljon uskaltanut, mutta taidonnäytteenä uskomattoman upea ja rakkaudella äidille tehty. Kyllä oli ihanaa olla äiti.

Airi

====================

Tuleva äitienpäivä tulee jäämään mieleeni koska se on ensimmäinen äitienpäivä minulle ilman äitiä. Käymme silloin hautaamassa äidin uurnan. Varmaan tulee tarkoin mietittyä äidin merkitystä ja muisteltua hänen tekojaan ja neuvojaan. Ja totta kai ikävöityä.

Satu 24v.

====================

On kaksikin äitienpäivää, jotka muistan. Toisena äitienpäivänä satoi lunta - ja mies grillasi katoksessa, kun oli kerran luvannut, että hän huolehtii ruoan äitienpäivänä. Ja toinen äitienpäivä oli sellainen, jolloin sain lahjaksi sen, mitä pyysin: minulle istutettiin kukkaniitty. Ja voi, miten kaunis se oli koko kesän!

Anne

====================

Silloin, kun meidän nyt 18 -vuotias nuorimies Petri oli vauva ja oli minun ensimmäinen äitienpäivä. Tuntui siltä, kuin juhla olisi vain minua varten. Niin suureksi tunsin itseni uudessa "äidinvirassani".

Arja Koskinen

====================

Vuoden 1989 äitienpäivän muistan erityisen hyvin. Mieheni oli jättänyt perheen syksyllä. Äidillä ja neljällä lapsella oli tekemistä, että yleensä pystyttiin jatkamaan. Äitienpäivän aattona kolme tytärtä (15,9 ja 4 v) järjestelivät ulkovarastossa yllätystä äidille.

Heräsin aamulla kasetilta tuleviin äitienpäivätoivotuksiin ja riemukkaaseen soittoon ja lauluun.
Aamiaispöytäkin oli laitettu komiaksi. Vanhin, runotyttö oli kirjoittanut sykähdyttävän runon.

Äitiliini

====================

Tämä ei ole mikään onnellinen äitienpäivä muisto, vaan surullinen. Oli ensimmäinen eromme jälkeinen äitienpäivä, odotin lapsiani käymään luonani (9, 14 ja 17 v.) mutta he eivät tulleet eivätkä muistaneet millään tavoin, ei edes puhelinsoitolla.

Itku tuli ja tulee vieläkin kun muistelen asiaa. Nyt on tulossa toinen äitienpäivä ja pelkään sitä. Olen kuitenkin heidän äiti täydellä sydämellä. En odota lahjoja vaan sitä, että lapset ottaisivat yhteyttä, muistaisivat.

Hellu

====================

Äitienpäiväaamu vuonna 1994. Kahvi ja pulla sänkyyn tuotuna maistuivat herkulliselle. Eetu, 3v., oli päivähoidossa tehnyt hellyttävän kortin. Tohina alkoi heti aamusta: kakun koristelua, yleistä siistimistä. Onneksi olin tehnyt jo edellisenä päivänä paljon valmiiksi. Kastepöytään valkoinen liina sekä sinisiä kukkasia. Kastemaljaan vesi valmiiksi ja kynttilä paikoilleen. Aurinkoinen ja lämmin sää kruunasi päivän.

Äitini tuli vieraiden saapuessa: halaukset ja lahja - anopille samoin. Kasteessa kuopuksemme sai nimen Konsta Valtteri papilta, joka äiti hänkin. Nuorempi siskoni tulisi äidiksi parin kuukauden kuluttua, Konstan kummitäti ilmoitti pienokaisen tulosta perheeseen kastetilaisuudessa. Ja "liput" liehuivat pihalla: vauvanvaatteet pyykkinarulla iloisesti sinivalkoisena vieraiden joukossa.

Tuula

====================

Äitienpäivä vuonna 2005 on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Vielä vuotta aiemmin meitä oli 3 äitienpäivän viettäjää ja nyt kuusi: perheeseemme oli nimittäin syntynyt kolmoset edellisenä syksynä. Voi sitä vilinää ja vilskettä! Vastapainoksi on rakkauttakin paljon. Äidille jäi äitienpäivän vietto valitettavasti aika vähiin.

Jari

====================

Ensimmäinen oma äitienpäivä v.1995 tulee heti mieleen. Oman lapsen syntymä on ihmeellisin lahja mitä maa päällään kantaa! Äitienpäivähän on aina toukokuussa ja kaikilla on kesärenkaat autoissa. Silloin sattui luonnon tekemä kepponen; taivaalta tuli lunta todella paljon. Matkamme mummolasta kotiin kesti normaalin ½ tunnin sijasta 2½ tuntia ja autoja oli tien kummallakin puolella ojissa. Huh, mikä näky. Onneksi kaikki osasivat ajaa hissukseen, joten henkilövahinkoja ei käsittääkseni tapahtunut. Eipä ole sen jälkeen niin hurjaa keliä ollut.

Tiina

====================

Ikimuistoinen Äitienpäivä n.40vuoden takaa: Meitä on kuusi sisarusta, joista neljä oli enää kotona. Olimme siskojen kanssa käyneet keräämässä valkovuokot, kahvit keitetty, kakku koristeltu. Menimme herättämään Äitiä Laulaen jokainen erilaulua, erisävelellä... Oli Äidille shokkiherätys. Sitten kahvipöytään. Vanhin meistä, veli joka oli jo työelämässä, oli ostanut Äidille hienon pyörivän tarjottimen lahjaksi. Kakku kauniisti tarjottimella. Nuorin siskoista kokeili tarjotinta, ja yksi vilaus ja kakku oli viittävaille Äidin sylissä. Se Äitienpäivä on mielessä joka vuosi, vaikka kaikkea hauskaa on sattunut myös omien lasten kanssa.

Kirsi


====================

Monen vuoden epätoivon jälkeen jouduimme mieheni kanssa hyväksymään, ettemme koskaan tule saamaan lasta. Luopumisen tuska ja suru oli kova. Äitienpäivänä vuonna 2001 mieheni toi minulle aamiaisen sänkyyn, ruusuineen kaikkineen, ja sain vielä äitienpäivälahjankin. Päivällä kävimme yhdessä syömässä äitienpäivälounasta, aivan kuten "oikeat äidit" tekevät. Muistan tätä päivää suurella kiitollisuudella miehelleni, joka antoi minulle mahdollisuuden yhden kerran viettää omaa äitienpäivää.

Irene

====================

Varmaan ikimuistoisimmat oli ne lapsuuden äitienpäivät, kun mentiin maalle siivoamaan kesämökkiä ja sai laittaa polvisukat pitkien housujen alle.

Siivoava Serahvi

====================

Nuorena tyttönä n. 17-18 v. seurustelin nykyisen mieheni kanssa. Vakaa aikomuksemme oli sitoutua ja perustaa perhe. ensimmäisenä yhteisenä äitienpäivänä...en ollut äiti, enkä edes tulossa äidiksi vielä moneen vuoteen, sain rakkaaltani äitienpäivä lahjan. Se oli osoitettu tulevien lasten äidille. Sain iki-ihanan Myrskyluodon Maijan nuotit pianolle! Siitä on kulunut nyt n. 30 vuotta ja sama Maijaa soittelen silloin tällöin lasteni isän ihasteltavaksi

Anni61

====================

Ensimmäinen äitienpäiväni 1969 jolloin nuori aviomieheni (olimme 19-vuotiaita molemmat) oli tunnollisesti käynyt ostamassa kukan ja ison kauniin kortin "Äidille". Korttia ihasteltuani tietysti halusin lukea minkälainen "värssy" oli ja mieheni oli ihmeissään "onko siellä sellainenkin" ja olihan: "Lapsuutemme onnenhetkistä kiittäen, kaikkea hyvää toivoen" ja tietenkin asialliset allekirjoitukset! Kyllä jälkeenpäin on monta hauskaa tuon tapahtuman johdosta ollut...

Kyllä meitä on harmittanut kun kyseinen kortti on ajan saatossa hävinnyt!

Seijako

====================

No tietenkin ensimmäinen äitienpäiväni 3 vuotta sitten, joka samalla oli myös syntymäpäiväni. Mieheni udellessa lahjatoiveita, olin kovasti painattanut sanoja "rentoutus", "hemmottelu" ja "lahjakortti". Sunnuntai-aamuna sain kauhukseni suuren paketin, jonka sisältä paljastui - vedenkeitin! Ja mieheni oli itse tyytyväisyys kun hän oli keksinyt niin loistavan lahjan! Keitin on kyllä ollut kovassa käytössä ja ollaan tyttöjen kesken saatu monet makeat naurut asiaa muistellessa. Yhden asian opin, sanon nykyään täysin suoraan mitä lahjaksi haluan!

Sanna

====================

Vuoden 1973 äitienpäivänä äitini tuntui rakkaammalta kuin koskaan ennen tai jälkeen sen. Veljeni, joka asui kanssani, oli kuollut liikenneonnettomuudessa edellisenä iltana ja äidilleni kävivät poliisit ilmoittamassa äitienpäiväaamuna asiasta, itse sain tiedon sanomalehdestä.

Tiitta Kirre

====================

Ensimmäinen äitienpäiväni kun itse oli saanut tulla äidiksi.

Merja

====================

Tämä tapahtui joskus 1970-luvulla. Asuimme kerrostalossa kolmannessa kerroksessa, minä, mieheni ja muutaman vuoden ikäinen tyttäremme. Olin aamu-uninen ja isä ja tytär ehtivät touhuta viikonloppuaamuisin yhtä sun toista ennen kuin heräsin. Näin kävi myös tänä kyseisenä äitienpäivänä. Mieheni oli ostanut minulle äitienpäivälahjaksi polkupyörän, jonka he sitten tyttären kanssa kantoivat sänkyni viereen (3:teen kerrokseen) herätellen minua onnittelujen kera. Hämmästyin tosissani, kun en tiennyt heidän touhuistaan ja pääsivät näin yllättämään. Tätä on muisteltu eräänkin kerran.

"Martta"

====================

Viimekevään äitienpäivä oli aivan erityinen. Jäi hyvä mieli, sillä oli IHME, että saimme viettää sitä niin, että läsnä oli kaikki tärkeät läheiset ihmiset. Me, sisareni ja minä, molemmat tyttäreni, joista toinen tekee vuorotyötä, ja toinen asui Lontoossa kahden ihanan pikkumiehen kanssa ja vielä poikani joka oli saanut armeijasta lomaa juuri silloin.

On ihana muistella sitä päivää nyt, kun äitiä ei enää ole. Saatoimme hänet isän viereen Malmin hautausmaalle viime jouluksi.

Ritva Taito

====================

Se oli joskus 70-luvulla, kun asuin Porvoossa. Meillä ei silloin ollut omaa autoa. Äitienpäiväaamuna sain ajatuksen lähteä Äitienpäiväkahville Äitini luo Naantaliin. Äkkiä neljänteen kerrokseen kysymään autoa lainaksi tyttäremme hoitopaikasta - heillä oli kirkkaan keltainen Kupla-Volkkari. Onnistui! Ja eikun baanalle. Kolmen tunnin ajon jälkeen hiukan ennen puoltapäivää olimme tyttäreni kanssa Äitini luona pihalla. Ja olipa ilme yllättynyt ja iloinen. "Mitä? Miten sää siin olet?"

"Tuli äitii ikävä ja siihen auttanut muu kuin lähteä katsomaan". Illan suussa alkoi paluumatka. Iloisena, että yllätys oli mieluinen.

MeinMamma

====================

Poikamme Olli-Pekka syntyi maaliskuun viimeisenä päivänä, seitsemän vuoden odotuksen jälkeen vuonna 1976. Kuopiossa oli pitkä perinne mennä äitienpäivälounaalle Väinölänniemen kasinolle. Sinne mekin suunnistimme, kantaen ylpeinä pientä, puolentoista kuukauden vanhaa poikaamme kantokassissa. Nyt voimme osallistua äitienpäivälounaalle, olinhan äiti!

Riittuli

====================

Viime vuonna vein äitini luxus-laivaristeilylle Tukholmaan. Hän ei ollut ikinä käynyt laivalla, joten hemmottelua oli helppo järjestää. Syötiin herkutellen sekä käytiin saunassa, kylpylässä sekä ennen kaikkea vain nautittiin merimaisemista yhdessä.

Hessutyttö

====================

Eräs äitienpäivä 1960-luvulta on mielessäni. Olin saanut äidiltä uudet punaiset mokkasiinit ja sisarelta uuden, vaaleanpunaisen, rimssuhelmaisen mekon. Mekossa oli punainen ruusuke lantion tienoilla. Lisäksi opettaja oli valinnut minut laulamaan äitienpäiväjuhliin, mikä kohotti erityisesti mieltäni.

Muistan, ettei äiti päässyt kotitöiltään äitienpäiväjuhliin koululle, mutta mieleeni jäi pysyvästi muisto kävelemässä kohti kotia auringonpaisteisena toukokuisena sunnuntaina, aina välillä katsellen mekon helmojen heilahtelua ja uusia kengänkärkiä. Kävelin koko viisikilometrisen matkan katse suunnattuina niihin ja olin onnellinen - minusta, köyhän talon tytöstä, oli tullut prinsessa yhdeksi päiväksi ja toiveeni päästä äitienpäiväjuhlaan esiintymään yhdessä muiden oppilaiden kanssa oli toteutunut. Olin mitä onnellisin pikkutyttö!

Eila

====================

Vuoden 2006 äitienpäivä on elävästi mielessäni. Rakas äitini nukkui pois tammikuussa 2006 ja olimme lähdössä äitienpäivänä tapaamaan mieheni äitiä. Kävin suihkussa ja tein kevyen meikin, mutta sen jälkeen en kyennyt jatkamaan lähtöäni. Mieheni tuli suihkusta ja katsoi minua ja kysyi "Oletko varma, että haluat lähteä?" ja siihen vastasin että en halua. Sytytin kynttilän rakkaan äitini muistolle ja itkin ikävääni.

Surullinen, hyvin surullinen

====================

Mieleeni on jäänyt äitienpäivä vuodelta 2001. Pääsin tuona päivänä kotiin sairaalasta vastasyntyneen tyttäreni kanssa. Kotona odotti miehen leipoma kakku ja kukkakimppu. Se oli hyvä päivä.

Ansku

====================

Ehdottomasti omista äitienpäivistä ikimuistoisin on se eka, jolloin tyttö joutui sairaalaan viikoksi. Sitä oli nuorena äitinä ja perheenä vähän "hukassa" ja kun se sattui vielä äitienpäivälle, niin ei se unohdu...

8kk

====================

Poikani oli muutamia vuosia sitten tyttöystävänsä kanssa kiertelemässä Meksikoa ja Hondurasia. Lomailtuaan 9 kuukautta poikani ilmoitti, että ovat tulossa Suomeen viikko äitienpäivän jälkeen, josko voisimme olla vastassa kentällä. Totta kai se sopi. Yllätyksen he kuitenkin olivat suunnitelleet äitienpäiväksi. Olin jo nukkumassa, kun oveen koputetaan ja siellä on kauniisti päivettynyt poikani. Ihana yllätys ja ikävän loppu, halaamisesta ei meinannut tulla loppua.

Onnellisesti yllättynyt

====================

Varmaankin se oli vuoden 1989 äitienpäivä kun tyttäreni oli melkein kaksi vuotta. Menimme äitienpäivälounaalle ravintolaan, jossa oli seisova pöytä. Koska Tiia oli niin pieni, saimme kuulla, että hänen ruuasta ei veloiteta hintaa. Tarjoiluhenkilökunnan naama oli näkemisen arvoinen kun tyttö kolmatta kertaa haki pöydästä kukkuralautasellisen lempiherkkujaan mm katkarapuja ja graavia lohta.

Jälkiruuaksi kotimatkalla hän söi lakritsaa ja keltaisen ulkoiluhaalarin rinnus oli aivan mustan-harmaan lakritsamössön kastelema kun pääsimme kotiin. Tästä on onneksi valokuva muistona.

Minna

====================

Olin ostanut juuri ennen äitienpäivää uudet kuntosalivaatteet ja sain sitten i-ha-nan kortin, johon Jussi poikani n.6v oli piirtänyt kuvani ne kuteet ylläni. Se kortti on ikimuistoinen. Ja Joonas veljen kanssa (iskän avustamana) oli itse tehty soma täykkäri kahvipöydässä! Silloin tirahti kyynel silmännurkkaan.

Liisa Orvokki

====================

Se oli vuosi 1979, Äiti oli äitienpäivänä arkussa ruumishuoneella. Se oli ikävä äitienpäivä. Kun ei voinut viedä kukkia.

Ritu

====================

Esikoisen oli pitänyt syntyä jo pari viikkoa sitten, mutta antoi vaan odotuttaa itseään. Ensimmäinen äitienpäivä meni näin sivu suun äitiyspoliklinikalla yliaikaiskontrollissa jonottaessa. Mutta seuraavat kerrat ovat onneksi olleet jo paljon ihanampia!

Nipa

====================

Nuorempi tyttäreni oli 5,5 v, kun hän ja isonsisko juoksivat äitienpäivän aamulla luokseni ja ojensi tarhassa tekemänsä kortin. Hän ei itse osannut vielä kirjoittaa, mutta jokainen oli saanut sanella ja täti kirjoitti runon korttiin, Adélen kortissa luki: "Adéles mamma är bra på att städa, hon tycker att barnen lägger sig tidigt och hon tycker också att läsa en saga, ibland!"

Säilytän tätä korttia siten, että voin ottaa sen esiin vieläkin ja katselen sitä välillä. Nyt tämän runon sanelija on 21 v ja maailmalla, mutta muistaa itse, kuinka se sai minut itkemään, kun ajattelin että apua, näkeekö lapsi minut aina siivoamassa! Onneksi ne satu-hetket olivat jokapäiväisiä, hän itse halusi useimmiten sadut kerrottuna, ei luettuna, välillä halusin nimenomaan lukea, kun en saanut kertoa olemassa olevaa satua ulkomuistista vaan ne piti keksiä, ja keksiminen ei aina ollut niin helppoa...

Omasta lapsuudesta muistan kerran, kun olin käynyt ulkoa keräämässä jotain, mitkä itse koin kukiksi. Pohjois-Suomesta kun kotoisin olen, olivat kukat harvinaisia, ne luultavasti olivat pajunkissoja. Vein ne äidille ja katsoi niitä hetken ja heitti ne roskiin sanoen että kehtaankin tuollaisia risuja sisään kantaa... Aina myöhemminkin kukkani olivat jollain tapaa sopimattomia. Jo silloin ajattelin, että näin en ainakaan tee omille lapsilleni, jos lapsia saan. Olen saanut ja olen aina iloinnut todella vilpittömästi pienten sormien askartelemista erilaisista korteista ja välillä muistakin tavaroista. Ja kaikki ne löytyvät kotoani "muistojen laatikosta".

Adéles mamma

====================

Oli niitä aikoja kun lapset olivat pieniä, talo uusi ja lainat suuria. Tiesin ettei ole varaa minkäänlaiseen yllätykseen, mutta olipa. Isäntä ja muksut olivat salaa kasvattaneet minulle pelargonian. Olivat varastaneet verson puiston kukasta ja istuttaneet pieneen hiekkaämpäriin. Ja juuri äitienpäiväksi ensimmäiset kukat puhkesivat kukkaan lapsukaisten riemuksi. Voi sitä onnistumisen iloa kun saatiin antaa äidille kukkiva pelargonia ja voi sitä äidin onnea saada rakkaudella hoidettu kukka.

Pippi

====================

Äitienpäivähän on useimmiten ihana ja positiivinen päivä, mutta minun päiviini mahtuu katastrofi vuodelta 1993.

Oma pieni lapsemme kuoli huhtikuun puolessa välissä, haudattiin vappuna ja sen jälkeinen äitienpäiväkin elettiin sumussa. olihan meillä 2-vuotias isosisko, mutta silti tuon päivän muisto on sateisen harmaa...

Muisto

====================

Mieleenpainuvin äitienpäiväni oli v.2001. Kevät oli Mikkelin seudulla ollut tosi lämmin ja pojat olivat kaivaneet kalastusvehkeet esiin. Lähilammen rannalla oli sitten häärätty kolmen pojan ja kolmen virvelin kesken. Kaksi haukeakin oli napattu. Mutta kun poika 10 v. tulee äitienpäiväkahvin aikaan ulisten kotiin UISTIN korvassa, niin pääsi siinä ulina äidiltäkin!

Poika ei antanut isän ottaa pihdeillä viehettä pois, joten terveyskeskuksen päivystykseenhän sitä jouduttiin menemään. Sairaalan penkillä poika istui nolona ja äiti hermostuneena. Poika sai koukuttoman vieheen mukanaan kotiin ja ehti lääkäri jo kysyä korvarenkaan laitosta... Kotiin palattua poika jatkoi kalastusta mato-ongella ja illansuussa kotiin saapui sitten läpimärkä 10-vuotias. Tällä kertaa jokeen pudonneena...

Äiskä -71

====================

Jännittävin äitienpäivä liittyi esikoisin odotuksen loppumetreille. Äitienpäivä, jolloin en vielä äiti ollutkaan.

Raskaus oli jo reilusti yliaikainen - ei ollut synnytys käynnistynyt muuttolaatikoita kannellessa tai ikkunoita pestessä tmv ja synnytyksen käynnistyksestäkin oli jo sovittu. Etukäteen olin jo kuvitellut millainen ensimmäinen äitienpäivä olisi - eikä mieheni huomioinut mitenkään minua melkein äitiä, vaan puuhasi koko päivän omiaan.

Ensimmäistä oikeata äitienpäivää odotinkin sitten pisimmän mahdollisen ajan: synnytys käynnistyi luomuna välittömästi äitienpäivän vaihduttua maanantaiksi, ja aurinkoisena maanantai aamupäivänä synnytin pienen terhakan prinsessan.

Äitienpäivänä kastettu

====================

Olin kokenut raskaan avioeron ja 7-vuotias tyttäreni ajatteli yllättää minut äitienpäivän aamuna. Hän toi minulle "kahvin sänkyyn", eli lasin vettä ja ruisleipäpalasen ilman voita. Se äitienpäivä on jäänyt mieleeni liikuttavana tapahtumana.

Susanna

====================

Onnellisin, ihanin ja ikimuistoisin äitienpäiväni oli, kun Enni 8 kk oli leiponut "äitienpäiväkakun" ensimmäisenä äitienpäivänäni. Aamulla tyttö ja pinnasänky oli "maalattu" kakalla, ja kuitenkin tyttö hymyili koko naamallaan kilpaa aamuauringon kanssa!

"...tule hyvä kakku..."

====================

Äitienpäivä vuonna 2003

Poikani oli ostanut äitienpäiväkortin, joka oli osoitettu " Mummulle". Pojallani oli avioero meneillään ns. harkinta-aika. Heidän kolme lastaan olivat pojallani. Emme olleet kotona, vaan lähdimme mökille, ajatellen, että niin olisi helpompaa pojalleni, koska vaimonsa oli kotoa lähtenyt. Kesäkuussa poikani kuoli. Kortti löytyi hänen kotoaan. Nyt säilytän korttia raamatun välissä rakkaana muistona pojastani ja olen hyvin pahoillani, ettemme olleet kotona, kun se äitienpäivä oli poikani elämässä viimeinen.

====================

Pikkusisareni 7v. mietti vuosikymmeniä sitten tohkeissaan hyvää riimitystä äitienpäiväkorttiin.
Pyöreähkön äidin ilme oli hieman hämmentynyt, kun hän luki onnittelutekstin: äiti pieni pallero paisui niin kuin sika...

Ranja

====================

Oli vuosi 1963,oma äitini oli kuollut edellisenä syksynä. Olin kansakoulussa 2 luokalla ja koulussa tehtiin äitienpäiväkortteja. Se tuntui tosi ikävältä, koska omaa äitiä ei ollut ja kaikki hössöttivät äitienpäivästä. Myöskään mummoja ei ollut koskaan ollut elämässäni, olivat kuolleet ennen syntymääni.

Silloin päätin tehdä kortin naapurin tädille, joka oli setäni vaimo ja 12 lapsen äiti. Hän oli aina hyvin huolehtinut myös minusta ja neljästä sisaruksestani vaikka omiakin lapsia oli niin paljon. Se oli ikimuistoinen hetki, kun menin viemään hänelle sen kortin. Hän oli hyvin liikuttunut ja sekin kortti on vieläkin hänellä tallella vaikka täti on jo 87-vuotias. Ja aina kun tavataan, hän muistaa sen mainita.

Lissu Kaustiselta

====================

90-luvun lopulla, tarkkaa vuotta en muista, lähdimme äitienpäivä-ajelulle. Ajelimme koko perheen voimalla lähiseudun maaseututeitä, vanhempamme muistelivat menneitä. Yht´äkkiä tuli valtava lumimyräkkä! Se yllätti, koska kevät oli jo muuttumassa kovasti kesäksi.

Viveka72

====================

Vaikean raskauden jälkeen pääsin kotiin viidennen, terveen lapseni kanssa lauantaina, sunnuntaina oli Äitienpäivä.

Toinen muistiini usein palaava Äitienpäivä liittyykin sitten lapsuuteeni. Olin vannottanut äitiäni, ettei hän saa nousta aamulla, ennen kuin tulen hänet herättämään. Jännitin niin, että kastelin yöllä sänkyni, enkä noussutkaan ylös… Olin vähän hukassa. Äiti kyllästyi odottamaan ja pelasti minut pulasta.

Amiri

====================

Äitienpäivässä on aina aamusta alkaen oma tunnelmansa. Itse on huomionosoitusten vastaanottajana, mutta myös antajana omalle äidilleen sekä isoäidille. Lapset valmistelevat hiljaa supisten aamuteetä minulle sänkyyn, omatekemät kortit ovat hienoja taideteoksia, jotka on tunteella tehty. Yhteinen ruokahetki mamman luona kruunaa päivän. Äitienpäivän sää on yleensä aurinkoinen, ainakin muistikuvissa.

Vanhin tyttäreni vietti muutama vuosi sitten äitienpäivän työssään veteraanien kuntoutuslaitoksella, eikä päässyt mammalaan ruokailemaan. Onneksi on matkapuhelimet, sain nimittäin tyttäreltäni viestin, joka oli ladattava soittoääni puhelimeeni; äideistä parhain. Itku tuli, ja soittoääni muistutti minua jokaisena päivänä, kun puhelimeeni soitettiin, että kuinka hienoa on olla äiti! Lapsenlapseni antoi äitienpäivälahjaksi minulle tyynyliinan, jossa on teksti: "Mamma, paina pääsi tyynyyn tähän, halaa minua vähän. Nuku somasti, rakastan sinua kovasti" Se on myös lahja, jonka teksti on viimeisenä mielessä, ennen kuin uni tulee..

Lasteni äiti

====================

Olin juuri jäänyt kolmen lapsen yksinhuoltajaksi ja siksi erittäin väsynyt, masentunut ja tuhraantunut. Lapset 15v, 11v ja 6v, eivät puhuneet mitään äitienpäiväjärjestelyistä. Minä purin pahaa oloani olemalla myös asiasta hiljaa. En hankkinut aamutarjoamisia; kakkua, leikkeleitä ym. Kaappi oli siis tyhjä, ei juhlatarjoiluja.

Äitienpäivä aamuna keittiössä alkoi supina ja kolistelu.

Sain sänkyyni tarjoiltuna lautasen höyryävää kaurapuuroa ja suuren hehkuvanpunaisen ruusun, jota muksut olivat piilotelleet kellarissa.

Maailman parasta kaurapuuroa en unohda koskaan.

Onnellinen mummo

====================

Pikkutyttönä, tokaluokkalaisena tein Äidille kortin. Jossa loruna: "kuka oiskaan rakkahin kuin oma Äiti kulta?" Juuri äitienpäivän ala äitini rähjäsi minulle jostain asiasta. Korjasin tekemäni kortin, mustasin äidin nimen ja yläpuolelle kirjoitin Isä kulta.

Eikku

====================

Oli äitienpäivä 1996. Olin jäänyt yksin 5- ja 2-vuotiaiden tyttöjeni kanssa. Mies oli lähtenyt pääsiäislauantaina.

5-vuotias tyttäreni Suvi oli herännyt aikaisin äitienpäiväaamuna ja ajanut pikku pyörällään hakemaan valkovuokkoja parin sadan metrin päästä metsikön reunasta.

Muistan aina sen tunteen, kun sain ne valkovuokot ja leipää ja mehua tarjottimella sänkyyn.

Äityli

====================

Oli ihana lämpöisen kesäinen toukokuu 14 vuotta sitten. Odotin esikoistani ja olin viimeisilläni, laskettu aika oli täsmälleen äitienpäivänä. Vauva ei kuitenkaan halunnut syntyä vielä silloin, mutta minut oli otettu kuitenkin kohonneen verenpaineen takia raskauden loppupäiviksi sairaalaan tarkkailuun ja olin samassa neljän hengen huoneessa juuri synnyttäneiden kanssa aistimassa äitiyden onnea. Jokaisella oli oma pöytä täynnä kukkia ja onnittelukortteja, itselläni ei luonnollisesti vielä yhtään mitään.

Kun äitienpäiväsunnuntai valkeni, niin huoneessani olevat tuoreet äidit heräteltiin tuomalla vauvalasta omat vaavit äitiensä luo ja jokaiselle pienelle tuhisijalle oli laitettu pieni sinivuokkokimppu nyrkin puristukseen äidille tuotavaksi. Näky oli suloisen liikuttava. Elin kyynelsilmin sitä liikutusta näiden tuoreiden äitien mukana, itsellänihän ei vielä ollut omaa lasta kainalossa.

Mutta samassa sairaanhoitaja tuli luokseni ja antoi minulle oman sinivuokkokimpun sanoen "Melkein äidille, ole hyvä". Silloin sydämeni suli ja kyynelet virtasivat vuolaana. Tunsin syvästi olevani jonkun todella kauniin asian kynnyksellä.

Ihana tyttäreni syntyi kaksi päivää myöhemmin tiistaina ja minusta tuli oikea äiti. Ja isosisko sai rakkaan pikkuveljen kolmen vuoden kuluttua. Niinpä olen saanut viettää "kokonaisena äitinä" toinen toistaan ihanampia äitienpäiviä, ja nautin niistä suunnattomasti.

Tämä 14 vuoden takainen äitienpäiväni jäi ainutlaatuisuudessaan ja koskettavuudessaan kauniiksi muistoksi minulle. Muistan ikuisesti sen päivän malttamattoman odotuksen tulevasta onnesta ensimmäistä sinivuokkoista äitienpäiväkimppua sumusilmin ja kiitollisuudella vaaliessani.

Minna

====================

Tiedän toisen raskauteni alkaneen juuri äitienpäivänä...

Helinä

====================

1985 pieni poikani (10kk) likisti kädessään muutamaa sinivuokkoa niin, että sinipunerva vesi valui pientä nyrkkiä myöten ja kukkapäät olisi pantu mielellään suuhun, ellei isänsä olisi estänyt moista toimintaa. Poika ei olisi halunnut millään antaa kukkia minulle, vaan olisi halusta niitä itse vaan likistellyt ja maistellut.

Marja Lahdesta

====================

Äitienpäivä vuonna 2004 on ikimuistoinen. Isä oli kuollut kuukautta aikaisemmin pitkäperjantaina. Äiti oli meidän perheessä äitienpäivänä, koska edellisenä päivänä oli ollut samalla paikkakunnalla asuvan veljeni perheessä ristiäiset. Äitienpäivän aamuna lauloimme äidille tyttärieni ja yhden sisareni kanssa Virttä 467: Oi, Jeesus siunaa äitiä. Siinä pyydetään muun muassa, että Pois pyyhi äidin kyyneleet ja Anna huoliin lohdutus. Näin äitienpäivän alla tuo aamuhetki palautuu mieleeni ja muistan sen varmasti aina.

Marjuska

====================

Me lapset ja isä järjestimme äidille eväsretken mökille ja kävimme kevään ensimmäisellä soutumatkalla.

Toiset laittoivat kylmässä mökissä takkaan tulta ja valmistelivat kahvipöytää. Pari meistä lähti souturetkelle äidin kanssa. Palatessa rantaan, yksi meistä veti venettä vauhdilla rantaan eikä huomannut että äiti oli noussut ylös istuimeltaan. Seurauksena oli äidin kaatuminen ja putoaminen veteen. Sitä äitienpäivän kevät-kastamista muistellaan edelleen!
 
Äidin tytär

====================

Olin jäänyt syksyllä, eron jälkeen, yksin Leena-tyttäreni kanssa. Seuraavana äitienpäivänä 6-vuotias tyttäreni yllätti minut niin, etten ikinä unohda sitä. Hän oli noussut aamulla aikaisin ja mennyt ulos. Heräsin siihen, että hän seisoi sänkyni vieressä ja toivotti hyvää äitienpäivää. Kädessään hänellä oli foliosta itse taiteltu nelikulmainen, matala astia, jonka hän oli täyttänyt kuralla. Märkään kuraan hän oli tökkinyt poimimiaan leskenlehtiä! Vaikka lahja oli vaatimaton, tiesin, että se oli sydämestä annettu. Se myös osui suoraan sydämeen. Tämä on ainoa äitienpäiväni, jonka tunnelman muistan selvästi, vaikka monta kymmentä äitienpäivää on tullut senkin jälkeen.

Kaarina

====================

Kaikki, se on niin koskettava juhla, vallankin kun itsellä ei ole tenavia.

Päivittäin

====================

Vuosia sitten kun lapset vielä olivat pieniä (3 ja 5v) mies oli työmatkoilla äitienpäivänä. Lapset onnistuivat yllättämään minut aamulla (kovin aikaisin). Heräsin siihen että seisoivat sänkyni vieressä ilmeisesti jännityksestä ruttuun puristetut kortit käsissään ja lauloivat mummon salaa opettaman "äideistä parhain" laulun.

Kumpikaan lapsistani ei koskaan ole ollut innokas esiintyjä tai rohkea laulamaan tms. joten tämä esitys sai sydämeni lähes pakahtumaan onnen tunteesta. Yllätys oli täydellinen. Edelleen sen muisteleminen tuo vedet silmiin ja tosi haikean olon siitä että ovat jo kasvaneet aikuisiksi miehiksi.

Äiti -63

====================

Minulle ikimuistoisin Äitien päivä OLISI, jos perheeni veisi minut aamuvarhaisella luontoretkelle, vaikka lintujen kevätmuuttoa seuraamaan evästen kera. Miksi näin ei ole tapahtunut johtuu siitä, että muu perheeni on niin mukavuudenhaluinen, että aikainen herätys, "rämpiminen" metsässä ja "epämukava" istuskelu kannon nokalla ei ole HEIDÄN juttunsa. Olen optimisti ja jaksan uskoa, että he jo tänä vuonna siirtävät omat halunsa syrjään ja toteuttavat minun toiveeni...

Mammuli

====================

Olimme talonrakennuksen kiihkeimmässä vaiheessa ja mieheni kanssa tietenkin aivan rättiväsyneitä tuohon aikaan: töiden jälkeen vaatteiden vaihto ja koko perhe raksalle raatamaan! Hartain toiveeni oli saada katsoa sängyssä tv:tä ja simahtaa siihen. Niinpä perheeni järjesti, että sain maata sängyssä koko äitienpäivän. En saanut nostaa sormeakaan. Kyllä tuntui ihanalta! Tosin päivän kääntyessä iltapäivän puolelle olin jo aika levoton. Oli ihan hyvä huomata, ettei tuo tyhjän panttina makaaminen taida siteenkään meikäläiseltä luonnistua!

Rakentaja Raju

====================

Ensimmäinen äitienpäiväni oli moninkertainen juhla, Suomen lippu hulmusi salossa. Meillä vietettiin lapsen ristiäisiä äitienpäivänä. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua, kun voimme viettää ainutkertaista äitienpäivää yhdessä mummojen ja isomummojen, molempien vanhempien puolelta, neljän sukupolven voimin.

Nyt murrosikäisen äiti

====================

Vuoden 1996 äitienpäivä on muistoissani, saattelimme rakkaan Äitimme, lastemme mummun, ja isämme puolison maan poveen. Äiti nukahti eräänä aamuna kahvipöytään juotuaan isämme kanssa lähtökahvit. Hautajaispäiväksi halusimme Äitienpäivän, vielä vuosien takaa on päivän muisto kuin eilinen, kevään tuoksu ja kaiken luonnon herääminen viesti elämän jatkumisesta, vaikka rinnassa oli suuri ja syvä suru, miten me jatkamme tästä eteenpäin... Olimme hyvin pieniä ja orpoja me aikuiset ihmiset. Hautajaiset olivat kauniit, kiitos Äitimme etukäteisohjeistuksen, Äidin liikuttavin toive oli oman väen peittely, niinpä miesväki jonotti vuoroaan saada tarttua lapion varteen ja ihanalla hartaudella Äidin hauta luotiin umpeen ja kauniit kukkaset peittivät kummun.

Olen yhä onnellinen siitä, että kävin Äitini luona silloin kun hän vielä elossa oli, lapset oppivat tuntemaan mummun... Haudalla hyvästelin Äitini, lasteni ihanan mummun, rakkaus omaa Äitiä kohtaan oli muuttunut ja syventynyt oman äitiyden myötä ja saanut myös paljon laajemman perspektiivin, se oli syvää ystävyyttä ja molemminpuolista kunnioitusta kahden eri sukupolvea olevan äidin välillä. Hyvää Äitienpäivää pilvien päälle!

Hyvää Äitienpäivää pilvien päälle!

====================

Vuoden 95 äitienpäivänä kolmas lapseni oli viikon vanha. Yhdentoista korvilla kömmin keittiöön pottuja kuorimaan, kun huomasin ikkunasta että sisareni on tulossa. "Kolome syöjää lisää " ajattelin, ja olin juuri ottamassa lisää pottuja esiin, kun huomasin toisenkin sisareni perheineen tulevan. "Nyt ei kyllä lihapullat piisaa", ajattelin ja mietin kuumeisesti onko pakastimessa MITÄÄN mistä sapuskaa saisi. Turhaan murehdin: Tämä "seitsikko" toi tullessaan täyden aterian: Salaatin, valkosipuliperunat, pihvit, lisukkeet, leivät, juomat ja jopa jälkiruoaksi mustikkapiirakan.

Söimme hyvällä ruokahalulla ja kun saimme jälkiruoka kahvit turisemaan, soi ovikello: Mieheni sisar sulhasensa kanssa tuli meitä tervehtimään, mukanaan suuri täytekakku! Meidän pienessä kodissamme oli tiivis (14 henkilöä) mutta aivan ihana tunnelma. Kerrassaan upea äitienpäivä!

Äitikkä

====================

Poikani oli 6 tai 7-vuotias ja äitienpäivänä sain häneltä shampanjan värisen ruusun. Yllätys oli melkoinen myös isälle. Poika oli nimittäin säästänyt rahaa ja käynyt salaa ostamassa ruusun läheiseltä kioskilta edellisenä iltana ja piilottanut sen kellariin. Rahakaan ei ollut aivan riittänyt, mutta kioskin "setä" antoi vähän alennusta pienelle ruskeasilmäiselle pojalle.

Ruusu 20 vuotta sitten

====================

Vuonna 2003 poikani oli valmistumassa kokiksi ja hän halusi tehdä minulle äitienpäivä ruuat. Annoin hänelle rahaa kaupassa käyntiä varten. Hän halusi pitää salaisuutena mitä saamme syödä. Kysyi vain liha vai kala.

Hänen tyttöystävä toimi tarjoilijana/tiskaajana. Sovimme kellonajan koska saamme mieheni kanssa tulla kotiin syömään. Saimme alkuruuaksi kermaista herkkusienikeittoa. Pihvistä kysyttiin kuinka haluamme sen paistettavan. Minä haluan aina medium ja mieheni kypsänä. Poikani opasti, että asiakas odottaa aina pihviä, eikä toisinpäin.

Pääruokaa seurasi vielä herkullinen jälkiruoka. Paistetut banaanit jäätelön ja keksimurujen kanssa.
Olin niin otettu. Oli paras äitienpäivä/syntymäpäiväni. Sanoinkin pojalleni Tommille, että hänen luokaltaan ei varmaan monikaan yllättänyt äitiään näin ihanasti. Poikani on toiminut kokkina siitä asti ja hän on ollut pidetty työntekijä.

Maarit

====================

Kun ainoa poikani oli kuusivuotias, hän heräsi aamulla ja vannotti minua pysymään vielä sängyssä. Poika lähti ovesta ulos, otti pienen pyöränsä ja pyöräili metsän reunaan. Palasi sieltä ja touhui hetken keittiössä. Mikä ihana ilo, onni ja liikutus valtasi minut, kun tämä pieni poika tuli kantaen tarjotinta jossa oli kimppu valkovuokkoja, 2 voileipää, kuppi kahvia ja tuikkukynttilä palamassa. Näin sain viettää seuraavat äitienpäiväni. Poikani on jo 22-vuotias ja vieläkin toivon äitienpäivälahjaksi ainoastaan valkovuokkoja - se on paras äitienpäivälahja.

Anne 50 v.

====================

Vuonna 75. Ensimmäinen tyttäremme Päivi oli jossain vaiheessa aamua lähtenyt isänsä kanssa kävelylle. Oli kaunis kevätaamu ja näin heidän palaavan, Päivillä oli pieni, kaunis valkovuokkokimppu pienissä käsissään. Muistan jopa vaatteet jotka hänellä oli yllään. Tämä muisto on kauneinta minkä olen kokenut ja tästä on 35v. Jokainen äitienpäivä nostaa muiston silmieni eteen kuin filminauhan

Kolmen lapsen mummo

====================

Äitienpäivä, joka on jäänyt mieleeni erityisen hyvin on 10.5.1992. Silloin syntyi meidän perheen ensimmäinen poika! Silloin olin 17v ja suht "teini" vielä itsekkin. Nyt kun poika täyttää jo 15v niin yhdessä pohdimme että koska seuraava äippäpäivä ja synttäri päivä osuu yhteen.

Myy

====================

Muistan erään äitienpäivän, jolloin sain mennä esiintymään ala-asteelle vanhempainyhdistyksen järjestämään äitienpäiväjuhlaan. Kävelin pikkukengissä koululle räntäsateessa ja varpaat kastuivat, mutta pois tullessa oli hyvä mieli: Soittokappaleeni oli mennyt hyvin ja olin iloisella mielellä kuten aina, kun jännityksestä huolimatta olen selvinnyt voittajana.

Eeva

====================

Olin ehkä n. 6-vuotias, eli se oli vuosi-64 tai -65. Äitini oli silloin maatalon emäntä, ja tietenkin nousi aamulla aikaisin navetta-askareille, vaikka oli äitienpäivä. Me lapset, silloin, meitä oli 4, päätimme kuitenkin, että herätämme äidin laulamalla. Äiti oli kaukaa viisas, ja tuli navetasta tupaan, sopivasti ennekuin me heräsimme, ehkä 7-8 välillä. Kun hän kuuli meidän askeleet yläkerrasta, hän paukkasi peiton alle kovaa vauhtia. Me hiljaa hyssyttelimme, ettei äiti herää! Lauloimme maan päällä paikka yksi on... ja äiti nukkui, heräsi vasta laulun loppupuolella ja oli olevinaan niin uninen. Minulle meni täydestä, että me herätimme hänet, isää tuppasi naurattaa, kun äiti nosti peittoa, hänellä oli täys vaatetus päällä! Mutta veimme jotain pientä korttia ja kivaa äidille, ja tuntui hienolta laulaen herättää äiti!

Myöhemmin asia on ollut näin, kun omat lapset pikkukerholaisina olivat tehneet jotain ja halusivat herättää äidin laulaen. Sama toistui meilläkin, niitä on ollut hauska muistella.

Äidin kullat

====================

No se oli se ihka eka äitienpäivä äitinä totta kai. Se tuntui uskomattomalta.

Toinen minkä muistan, on se että soitimme äidille "Äideistä parhain" laulun samalla kun tarjosimme kahvia ja lauloimme samalla. Äidin ilme oli ihana.

Äiti vuosimallia -62

====================

Äitienpäivä on lapsettomalle rankkaa aikaa. Siksi lapsettomien lauantai onkin aina äitienpäivälauantaina. Ehkä unohtumattomin äitienpäivä on 4v. takaa, kun tajusin, ettei meillä ehkä koskaan vietetä äitienpäivää.

Haikara hukassa

====================

Tämä tapahtui joskus 90- luvun loppupuolella. Vietimme ihan 'normaalia' äitienpäivää, lapset puolisoineen ja lapsineen oli kutsuttu iltapäiväkahville. Kun he saapuivat, kysyi tytär, missä päivän lehti on?

Kerroin että emme olleet saaneet ollenkaan päivän lehteä, etten tiennyt kuka sen oli ottanut kylän yhteisestä laatikosta. Vävy lähti siitä paikasta jonnekin, myöhemmin paljastui että hän lähti hakemaan omaa lehteään meille.

Syy miksi oli tärkeää saada se lehti, oli yleisön osastolla oleva juttu, jonka oli kirjoittanut vanhin tyttäreni. Se oli kuuden lapsen julkinen kiitos minulle, heidän äidilleen monesta asiasta.

Allekirjoituksena jokaisen nimet, sain erittäin positiivista palautetta monilta tutuilta tämän kiitoksen johdosta. Tämä on yksi unohtumattomista äitienpäivistäni.

Muffero

====================

Vuotta en muista. Mutta silloin tuli lunta Mikkelissä tuutin täydeltä ja ei sekään, mutta tuuli oli hurja. Pyörrytti lunta ja puita ja lipputankoja. En ole ikinä nähnyt että lipputanko taipuu puolesta välistä, se oli hurja.

Toinen äitienpäivä oli kun sain niin sanotulta "kylähullulta" äitienpäiväruusun. Vaikka en silloin vielä ollut edes äiti. Lämpimästi hymyhuulilla muistelen tätä tapausta, kukapa nyt ei ruusuista välittäisi ja hän hyvää hyvyyttään halusi ne antaa.

Murunen

====================

Viime vuoden eli vuoden 2006 äitienpäivä, se oli elämäni ensimmäinen äitienpäivä ja kun aamulla imetin pientä n 2kk vauvaani, puolisoni tuli luoksemme ja kosi. Uskoisin että kyseinen äitienpäivä säilyy mielessäni ikuisesti! Jo sen takia että oli ensimmäinen äitienpäiväni ja kun siihen vielä lisätään kosinta, voisinpa sanoa että se päivä oli täydellinen!

Henttu

====================

Vuonna 1988 syntyi kolmas lapseni, olin Ähtärin Aluesairaalan synnytysosastolla vielä toipumassa leikkauksesta. Tuli Äitienpäiväaamu. Lapset tuotiin kukka rinnassa syömään, eikä siinä kaikki. Henkilökunta lauloi käytävällä laulun: Äidin sydän. Sitä onnea, iloa ja kyynelten määrää ei koskaan unohda. Osasto ja henkilökunta oli huippua!

Toukokuun tyttö

====================

Olen usein äitienpäiväksi saanut perheeltä jotain puutarhaan ja puutarhakalusteisiin liittyvää lahjaksi. Kerran sain pehmustetun Lepo-Lassen, jossa sitten kokeilin ulkona lepäämistä. Koska oli vielä aika viileätä, niin otin lämmikkeekseni makuupussin. Loikoilin auringonpaisteessa pehmeässä tuolissani keskellä päivää. Ja sitten nukahdin. Miten autuasta olikaan herätä levänneenä ulkoilmapäiväunilta. Olo oli kuin pienellä vauvalla vaunuissa. Mitään vastaavaa en ole koskaan sen jälkeen päiväunilla kokenut.

Pian eläkeläismummo

====================

Tunnen ja tiedän, että tämä äitienpäivä tulee olemaan se, minkä minä ja perheeni muistamme kalkki lopun ikäämme. Äitini kuoli äkillisesti kaksi kuukautta sitten tosi hyväkuntoisena, joten olemme edelleen hukassa. Ja nyt on ensimmäinen äitienpäivämme ilman häntä, ja tiedän, että vaikka tilanne on meille kaikille vaikeaa - vaikeinta se on isälleni.

Toivoton

====================

Olin noin 8-9-vuotias silloin, kun vuotta nuorempi serkkuni oli meillä kylässä ja sunnuntaiaamuna huomasimme, että on äitienpäivä. Pyysimme äidiltä lupaa lähteä käymään "kylällä" jonne oli matkaa n.7 kilometriä. Saimme luvan ja sunnuntaisin mikään muu paikka ei ollut auki, kuin Ärrä, joten pyöräilimme sinne ja ostimme äitienpäiväkortit ja pyöräilimme takaisin kotiin.

Äidillä on vielä tänäkin päivänä tallessa se kortti ja itsekään en voi kyseistä päivää unohtaa, koska näin kortin eteen niin paljon vaivaa. Mitäpä sitä ei rakkaimpiensa eteen tekisi?

Jonna

====================

Äitienpäivä 1992. Kello oli juuri ohittanut puoliyön ja euroviisufinaali kuumeni parhaimmilleen. Juuri silloin päätti tulla maailmaan kolmas poikamme Konsta. Enää en muista, kuka voitti viisut - muistan vain sen kuulaan onnen tunteen, kun saimme ihanan vauvan äitienpäivälahjaksi!

Äsken vietettiin tuon pienokaisen rippijuhlaa.

Raija

====================

Kun Aki ja Janne olivat eka- ja tokaluokkalaisia, koulussa tehdyissä korteissa oli persoonalliset tekstit:

AKI: "Armas äiti monta yötä valvonut oot tähteni, uupumatta teit sä työtä mua VAHTIESSASI..."
JANNE:" Hoitanut oot kipujani, vaalinut myös vaivojani. Hoitanut mua hyvin oot. Minkäs sille mahtanut oot.

Annikkimummo

====================

Äitienpäivä uusiksi!

Oli äitienpäivän jälkeinen maanantai. Me lapset n.15-22-vuotiaita olimme tulleet kotiin koulusta ym:lta. Pojat keksivät, että eilen se äitienpäivälaulu meni huonosti, joten otetaanpa uusiksi ja kannoimme porukalla äidin sänkyyn ja hautasimme peittojen alle eikä muuta kuin komeasti lauloimme äitienpäivävirren. Emme huomanneet siinä veisatessamme, että naapurin isäntä oli tullut sisälle ja ihmetteli touhuamme. Joten kun äiti kömpi peittojen alta hän selvitti, että otimme äitienpäivän uusiksi, johon isäntä, että sehän meni hienosti.

Ajattelinkin, että ei varmaan olisi huono asia, jos joskus ottaisimme uusiksi joitakin arjen keskellä tapahtuneita mukavia juttuja.

Laila Koillismaalta

====================

Äitienpäivä keväällä 1984. Istuimme keittiössä aamukahvilla sisareni ja äitini kanssa, isäni oli sairaalassa vatsavaivojen vuoksi. Keittiön ikkunasta näimme, kuinka kettu hiiviskeli läheisellä pellolla aamuauringon paisteessa. Myöhemmin iltapäivällä saimme sairaalasta tiedon, että isäni oli sairastunut akuuttiin leukemiaan. Hän ei koskaan enää tullut kotiin vaan kuoli samana kesänä, juhannuksen jälkeen. Maalla sanottiin aina, että jos metsän eläin tulee pihapiiriin, se tietää huonoja uutisia.

Isän tyttö äitienpäivänä

====================

Aivan erityisesti mieleeni on jäänyt äitienpäivä keväällä 2005. Olimme sopineet äitini kanssa äitienpäivälounaan sunnuntaille ja tapasimmekin suunnitelmien mukaan. Hänen epäonnekseen pitkäaikainen ex-poikaystävästäni, josta olin eronnut juuri muutamaa päivää aikaisemmin, oli löytänyt uuden kumppanin.

Olin murheen murtama, ja vuodatin äitienpäivän iloksi järjestetyllä lounaalla koko sydämeni tuskan ja katkeruuden ravintolassa – kyyneleet mukaan lukien. Äitini suhtautui asiaan lopulta elämän tuomalla kypsyydellä ja piti tilannetta hyvin koomisena. Olinhan kuitenkin eronnut eivätkä uudet tyttöystävät kuuluneet minulle millään tavalla!

Jälkeenpäin olemme nauraneet useasti kyseiselle julkiselle tunteiden vuodattamiselle, sillä keräsimme pienessä ravintolassa luonnollisesti ansaitsemamme huomion draamallamme. Äiti oli kuitenkin onneksi taas kerran oikeassa ja hyvänä tukena minulle. Kiitos!

Tunteet kunniaan

====================

Äitienpäivään liittyy aina paljon muistoja, yleensä hyviä ja lämpimiä. Yksi hyytävän kylmä äitienpäivä oli 1990-luvun puolivälin paikkeilla, kun aamulla herätessä oli maa valkeana - lunta oli satanut yöllä varmaan parikymmentä senttiä.

Aamupäivällä katkesivat sähköt kerrostalossa, kuuma vesi loppui nopeasti ja patterit kylmenivät. Lapset olivat tulossa käymään ja minulla oli kakku tekeillä (onneksi pohja oli paistettu jo pari päivää aikaisemmin), kakun päälle piti saada marjahyytelö. Mietin kiivaasti, miten saan liivatteen sulamaan. Sitten keksin, otin 5 tuikkukynttilää ja laitoin ne peltivadille (alle pannunalusia) ja päälle ritilä, ritilälle kattila. Liivatteen liotus onnistui hyvin kynttiläliekillä ja itse asiassa myös kahvikutsujen vesi lämmitettiin tuikkukynttilöillä. Kakku oli hyvää ja kahvi kuumaa. Iltapäivällä tulivat sitten takaisin sähkötkin.

Pientä paniikkia erikoinen tilanne taisi aiheuttaa, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin ja voin lopulta olla ihan ylpeä keksinnöstäni. Mainittakoon vielä, että sen vuoden kesälomani alkoi siitä äitienpäivästä... Aika usein lomani alkaa vesisateella (kuivanakin kesänä), mutta lumituisku oli mielestäni liioittelua.

Tilkkumummi

====================

Unohtumattomin äitienpäivä tähänastisessa elämässäni on ylivoimaisesti ollut pian 17 vuotta sitten. Se on tänäkin vuonna toukokuun 13. kuten silloinkin, vuonna 1990. Sain Naistenklinikalla toisen lapsemme, tomeran, Elinaksi sittemmin kastetun tyttömme. Muistan vieläkin kun tyttö tuotiin kopassaan iltapäivällä syöntiharjoituksiin. Huomaavaiset hoitajat olivat tehneet pienen vaaleanpunaisen onnittelukortin, jossa oli vauvan kuva ja teksti: Hyvää äitienpäivää! Muutahan ei tarvittu, muutenkin herkässä mielentilassa onnen kyyneleet alkoivat valua pitkin poskia (kuten nytkin asiaa muistellessani).

Onnellisesta päivästä on pian 17 vuotta. Nuori neitomme on nykyään parturi-kampaajan opissa ja toivottavasti valmistuu parin vuoden päästä. Saa sitten äitinsäkin hiuksia hoitaa, kuten pienempänäkin ollessaan.

Mammutti

====================

Mieheni tapana oli pitää aina silloin tällöin MYKKÄKOULUA, ja vuonna 1963 hän oli taas ollut 3 viikkoa huonolla tuulella ja puhumatta. Äitienpäivän aamuna hän sanoi: Hyvää äitipäivää. Siihen samalla loppui senkertainen mykkäkoulu. Se äitienpäivä on jäänyt mieleeni.

Yks Järviskä

====================

Kerran Äitienpäivänä

Onnellinen hetki liputetun Äitienpäivän ilta-auringossa. Uusi kellollinen aikaa. Teeriemäntä kukerteli puolisonsa vierellä. Pääskysten sen kevään ensimmäinen päivä iltaantui. Tämä hellyttävän täydellinen kevätpäivä oli kuin unelmaa, alkaen jo puoliltaöin. Kuohuviiniä ja kylmäsavulohta paahtiksilla tarjoiltiin makuukamariin. Paljon läheisyyttä lasteni isän kanssa. Aamulla tyynyjen välissä hyvin nukuttujen tuntien jälkeen maitokahvia hymyilevien sanojen saattamana.

Keskipäivällä alkoi kyläkoululla juhla Äideille ja Mummuille kakkuineen ja ohjelmineen. Kylän miehet antoivat jokaiselle äidille elävän ruusun. Punaisen puvun juhlistamana herkistelin lasten ohjelmia ja miesten puheita. Kun on halu antaa ja saajalla taito ottaa vastaan, on ilo moninkertainen, vaikka elämä muuten ei niin hehkeää olisikaan.

Paula-mummi

====================

Sinä vuonna tyttäreni oli 15-vuotias. Olin avioitunut uudestaan, mutta perheemme taloudellinen tilanne oli erittäin tukala. Muutama kuukausi ennen äitienpäivää, astianpesukoneemme rikkoontui. Meillä ei ollut varaa korjauttaa sitä. Niinpä tiskasin astiamme 50-luvun tiskipöydän päällä pesuvadissa. Tiskipöydässä oli seinän vieressä vain pieni kaatoallas. Siis ensin pesuaine pesu - veden vaihto ja huuhtelu.

Äitienpäivä aamulla sain kahvit ja voileivän sänkyyn sekä rullalle käärityn paperin lahjanauhalla kiedottuna. Sisällä oli "Diplomi", jossa äiti vapautettiin viikon tiskaamisesta. Äiti on kuitenkin oikeutettu tekemään "tiskiä".

Siihen tilanteeseen en olisi voinut saada parempaa lahjaa. Eikä maksanut rahallisesti mitään.
Nostattaa vieläkin kyyneleet silmiini.

Anja äiti Kaarinasta

====================

Kasi pientä poikaa ja aviomies ojentavat valkoisen kukan; morsiushunnun aamukahvipöytään (vai olikohan vuoteeseen) halien kera.

5-vuotias aviovaimo-morsian

====================

Erityisesti on jäänyt mieleen aivan ensimmäinen äitienpäivä yli kaksikymmentä vuotta sitten. Tytär oli muutaman kuukauden ikäinen. Oli lämmin ja aurinkoinen sää ja minulla oli kukkamekko päällä ja sydän onnea ja ylpeyttä vauvasta tulvillaan kun kävelimme vaunuja työntäen ravintolaan syömään äitienpäivälounasta. Ei tapahtunut mitään erikoista, mutta mieleen ovat jääneet sen päivän tunnelma, onni, aurinko ja kukkamekko.

Heli

====================

Se oli yksi äitienpäivän aamuista -80 luvun alussa, jolloin n 5-6-vuotias tyttäreni oli käynyt ostamassa läheisestä kukkatalosta minulle kukan. Hämmästykseni oli aito, kun paketista löytyi pikkuinen ruukkukukka, ns. "kärsimyskukka". Sellainen oikein piikkinen runko ja lehtien oksat, joissa oli muutama kirkkaanpunainen pikkuinen kukka. Tyttäreni oli ihastunut tähän kukkaan ja ostanut sen. Luulen, että on sillä kukkien myyjällä myös ollut itsekseen miettimistä...

Se on ollut äitienpäivieni mieleen jäävin kukkaseni, toki monia muitakin äitienpäivän "itsekseen ihmettelyjä" on ollut.

Heta

====================

Äitienpäivä vuonna 1980 valkeni kovin tuskaisissa merkeissä: olin tullut synnyttämään toista lastamme eikä silloin ollut puhettakaan mistään puudutuksista. Syntyihän se poika lopulta, ja ensimmäistä syöttöä odotin innolla päästäkseni näkemään vauvani kunnolla. Olin aivan ihastunut, kun hoitaja toi pienen nyytin rinnalleni: pojan mustat hiukset oli kammattu upeaan Elvistyyliin. Vauvan kaulassa riippui vaaleansininen paperisydän, johon oli liimattu kiiltokuvakukkia ja kirjoitettu teksti "Onnea äidille!". Sydän punaisine nauhoineen on tallella, tosin vähän virttyneenä - ja pojasta on kasvanut jo aikuinen mies. Tämä taitaa olla paras äitienpäivälahjani kautta aikojen!

Eija ja Teemu

====================

Olin perjantaina tullut sairaalasta ja sunnuntaiaamuna ajattelin että ompa tämä äitienpäivä kun ei ole lapsille täytekakkua tarjota kun en jaksanut leipoa. Ikkunasta katselin kun nuorempi poikani tuli ja kantoi täytekakkua käsissään, niin kyyneleet siinä silmiin tuli, ikinä en unohda sitä tunnetta.

Yamahamumpsu

====================

Kaikkien kauniiden, ihanien, lasten omin käsin tekemien yllätysten yli nousee kuitenkin äitienpäivä, jolloin menetin oman äitini ja lapset menettivät isoäitinsä. Siitä on jo aikaa, mutta joka äitienpäivä se kuitenkin muistuu haikeudella ja rakkaudella äitiä kohtaan.

Oma muisto

====================

Isä kuoli 30.4.1990. Minä maalasin äidille äitienpäiväkorttia ja siihen tuli kuva kukkulasta, minkä päällä oli risti. Olen aina pitänyt itseäni hirveän huonona piirtäjänä eikä minulla todellakaan ole tapana taiteilla vesiväreillä. Siskostani ei ollut sopivaa antaa sellaista äitienpäiväkorttia. Minusta se oli ainoa oikea äitienpäiväkortti sinä äitienpäivänä. Nyt se on laatikossani, kun äiti kuoli 14.6.2004. En ole ikinä sitä ennen enkä sen jälkeen saanut mitään samankaltaista paperille vesiväreillä. Äidille.

Jeweleks

====================

Vuoden 1983 äitienpäivä oli 8.5.

Tuo toukokuun toinen sunnuntai oli todella lämmin ja aurinkoinen. Niin myös minulle, maaliskuun 17. päivänä äidiksi tulleelle. Esikoisemme kastejuhlaa vietettiin juuri tuona ensimmäisenä äitienpäivänäni. Asuimme silloin Helsingin keskustassa ja mieheni lähti ulkoiluttamaan tytärtämme antaen minulle rauhallisen hetken tehdä viime hetken ristiäisvalmisteluja. Vastaan tullut naapuri oli arvellut, että tuoreelle äidille on annettu ansaittu lepohetki. Mutta hänelle oli kyllä kerrottu todellinen tilanne.

Kastejuhla kotonamme oli hyvin lämmin; niin hengeltään kuin ihan ulkoiselta lämpötilaltaankin. Töölön silloinen kirkkoherra oli kastepappina ja totesi tilaisuuden olevan myös hyvin ekumeenisen yhden kummeista ollessa ortodoksi. Sylikummi sekä toinen kummitäti olivat molemmat raskaana, joten äitienpäivän sanoma oli hyvin voimakkaasti läsnä.

Ensimmäinen äitienpäiväni

====================

Nyt tämä tuleva (jo mielessä) sillä vaimoni on nyt ensikertaa äitinä!

JaniP

====================

Äitienpäivä 2004

Olimme käyneet hedelmöityshoidossa ja tuona päivänä saapui merkit siitä, ettemme vieläkään saa odotettua perheenlisäystä. Anoppilaan oli lähdettävä, kukat täytyi hakea jne. Itkun pidätteleminen oli raastavaa, tunne oli sanoin kuvaamattoman ahdistava. Päivästä selvittiin ja nyt iloisin mielin äideille viemme kukkia ja iloitaan sisarustemme vanhemmuudesta.

Tyhjä syli

====================

Vuonna 1993 olin ensimmäistä äitienpäivää yksinhuoltajana ja lapseni (2, 4 ja 6-vuotiaat) suunnittelivat kovasti miten yllättäisivät minut. Evästin illalla, että olisi mukavaa, jos saisin nukkua tosi pitkään. Aamulla heräsinkin siihen, että kolme silmäparia tuijotti herkeämättä minua ja kun pääsimme keittiöön, huomasin, että valmistelut oli aloitettu jo tosi aikaisin; kahvi (täysi pannullinen, suodatin ääriään myöten täynnä kahvia) oli keitetty 4 tuntia aiemmin ja huolellisesti lapset olivat muistaneet sammuttaa keittimen heti, kun kahvi oli valunut. Ikinä en ole juonut yhtä vahvaa, seisonutta ja kylmää kahvia. Vuoden sisällä opetin jokaisen lapsen keittämään kahvit oikeilla mittasuhteilla...

Tuutikki

====================

Oli äitienpäivä, mieheni oli kokannut hyvää ruokaa ja kattanut ruokailun pihalle. Siinä sitten auringonpaisteessa nautimme hyvästä ruoasta ja kauniista päivästä. Syötyämme isä ja poika alkoivat pojan pyynnöstä pelaamaan pihalla jalkapalloa. Minä oikaisin itseni puutarhatuoliin, nautin täysin siemauksin lepohetkestäni, kunnes räsähti. Jalkapallo mäiskähti keskelle ruokapöytää, osa ruuista oli sylissäni, kasvoillani, kaikkialla. Kyllä siinä piti laskea kymmeneen, ehkä kaksikin kertaa, että pysyin rauhallisena. Jälkeenpäin olemme kyllä nauraneet asialle makeasti.

Äkäpussi

====================

Totta kai ensimmäinen äitienpäivä oli ikimuistoisin, oma poitsu vajaan vuoden ikäinen. Yhteistä taivalta oli ehditty jo opetella ja tutustua toisiimme.

Manta

====================

Ensimmäinen lapsemme oli hyvin sairas ja äitienpäivä kului sairaalassa. Muistan sen onnen, kun pitelin kahden kuukauden vanhaa lastani sylissä. Hänen selviytymismahdollisuutensa oli olemattomat. Olin silloin kiitollinen, kun sain sen ensimmäisenkin äitienpäivän, olinhan saanut pitää hänet jo kaksi kuukautta. Sen jälkeen on äitienpäiviä tullut jo toistakymmentä, lapsi selvisi hyvien kirurgien ja vähän onnenkin ansioista. kiitos.

Aku

====================

Äitienpäivä kolme vuotta sitten kun olimme sisarieni kanssa saattohoidossa omalle Äidillemme. Katsoimme aamuisin sairaalan ikkunasta kuinka viikon aikana tuli puihin herkän vihreät pienet lehdet. Oli kevät ja äitienpäivä, pidin äidin haurasta kättä kädessäni, äidin joka antoi minulle elämän..

Ajatuksissa vieläkin lämmin kiitos tukea antaville hoitajille..

Äiti - täysorpo

====================

Eräänä äitienpäivänä sain lahjaksi sukkahousut, siis yhdenkoon sukkahousut! Olin tuolloin yksinhuoltajaäiti, lapseni oli käynyt ostoksilla äitini kanssa ja äitini kysyessä, mitä ostetaan äidillesi äitienpäivälahjaksi, lapseni oli sanonut, että "sukkahousut, kun äiti pitää aina rikkinäisiä sukkahousuja".

Rutistin lastani ja tippa meinasi silmään tulla, vaikka äitini oli pelännyt, että alkaisin nauramaan. Myöhemminkin sain tältä lapselta hyviä ja käytännöllisiä äitienpäivälahjoja, mutta tämä jäi erityisesti mieleeni.

Mude

====================

Kaikkein mieleenpainuvin äitienpäiväni on ollut 10.05.1987 kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Kun sain hänet vierelleni ja ensimmäisen katse kontaktin luoda pieneen tummahiuksiseen käärööni...olin täysin mennyttä. Aivan sama vaikka maailma olisi lakannut pyörimästä, niin lapseni oli kaikkein paras lahja mitä tuore äiti voi saada äitienpäivänä. Sain kakun ja kahvin sänkyni viereen mutta sekin himmeni onneni rinnalla.Lukuisat kukat ym. lahjat eivät vedä vertoja pienelle pojalleni. Tänä vuonna poikamme täyttää 20 vuotta ja olen yhä onnellinen "äitin pienestä".

Arja

====================

Poikani Roope oli eka luokalla ja äitienpäiväkorttien teko alkoi. Opettaja oli varmuuden vuoksi monistanut runoja valmiiksi joita sai laittaa kortin väliin. Roope kehui runoja mutta yksikään ei kuvannut äitiä ja kysyi luvan saada kirjoittaa oma runo. Runo kuului: MEIDÄN ÄITI HYMYILEE AINA, SE EI HUUDA KOSKAA JA ON NIIN LAIHAKIN.

Taustatietoa, ed. viikko oli hirveä. Huusin lapsille, itkin väsymystä ja manasin tulleita lisäkiloja. Arvaattekin varmaan kelle tuli itku silmään ja tunsi piston sydämessä.

Anne-Maaret

====================

Poikani lähti aamulla hakemaan viiden kilometrin päästä valkovuokkoja minulle, oli katsonut edellisenä päivänä valmiiksi. Niitä kukkia olisi kyllä ollut tien toisellakin puolella, hän vaan ei ollut huomannut.

Hilpi

====================

Lapset tekivät isänsä kanssa täytekakkua illasta minulta "salaa" keittiössä. Poikani (3 vuotta) kävi aina välillä tarkistamassa, jotta he oikeasti saavat tehtyä salaisuutta tietämättäni. Silmät loistivat ja tekemisen ilo sekä jännitys ja onnellisuus näkyivät leveästä hymystä ainakin kilometrin päähän.

Kun kakku tuli valmiiksi ja oli nukkumaanmenoaika käsillä, uni ei meinannut millään tulla pienen poikani silmään. Eikä hän millään olisi enää jaksanut pitää yllätystä sisällään, mutta äiti ei onneksi "ymmärtänyt" pienistä lipsauksista huolimatta mistä oli kysymys. Isosisko oli melkein kärttyinen tilanteesta.

Kello neljä pikkuherra tuli sängyn viereen ja sanoi, että nyt on kyllä äitienpäivä ja täytyy nousta katsomaan mitä me tehtiin yllätykseksi Sinulle äiti. Ei auttanut nukkumaan houkuttelut viereen, eikä mikään muukaan. Oli heti noustava keittiön pöydän ääreen istumaan. Isä ja poika nostivat pöytään lasten yhdessä koristeleman kakun. Kun kakkua oli yhdessä nautittu, sitten mentiin uudelleen nukkumaan. Pienimies nukahti rauhallisesti ja helposti. Vielä aamulla hän kysyi, että olihan äiti hyvä yllätys. Kyllä oli! Se jännitys ja toiselle järjestettävän yllätyksen tekemisen ilo tulee vieläkin eläväisesti mieleen tätä muistellessa.

Äitiliini

====================

Ensimmäinen äitienpäiväni vuonna 1973 on kyllä jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Olin juuri synnyttänyt ihanan 10 pisteen pojan ja hän oli ja on edelleen todella suloinen. Sain mieheltäni todella muhkean hortensian äitienpäivälahjaksi ja hän toi minulle sänkyyn kahvin ja palan kakkua. Sitä en varmaan unohda ikinä.

Olin itse silloin 16-vuotias ja päivääkään en ole katunut sen jälkeen elämässäni, äitinä.

Anu56

====================

Äitienpäivät on aina ikimuistoisia. Nyt kun itselläni on jo 6 vuotta ollut oma lapsenlapsi, niin hän tuo sen jonkin siihen päivään! Mutta mielessäni on vuoden 1991 äitienpäiväjuhla kyläkoululla, missä olimme oman äitini kanssa viettäneet niin monet juhlat. Ja nyt äiti oli yllättäen nukkunut pois talvella -91!

Omat lapseni olivat siellä ohjelmaa esittämässä, ja silloin oli niin herkkä tunnelma että se on jäänyt ikuisesti mieleen! Olin päättänyt etten itke mutta kyyneleet valuivat solkenaan äitiä tuli niin kamala ikävä! Tiesin miten hän rakasti lasten esittämiä ohjelmia! Meitä on yhdeksän sisarusta, niin hän oli siinä koulun juhlissa käynyt eräätkin kerrat!

Nyt ei ole koulua, ei ole äitiä, on vaan muistot, joihin silloin tällöin palaan ja itku on herkässä! Nyt minulla itselläni on neljä lasta ja yksi lapsenlapsi jotka omalla tavallaan tuovat juhlan äitienpäivään! Käymme haudalla viemässä kukkia, muutama vuosi takaperin Tean ollessa 3-vuotias, tulimme hautausmaa käynniltä kotiin, niin hän sanoi muille että mummi oli lähettänyt terveisiä kaikille. Kaikki on mahdolista!?

Mimma56

====================

Muistan edelleen elävästi äitienpäivän noin vuonna 68-69. Meillä oli tapana laittaa aamupala äidille (kerrankin) valmiiksi, tällä kertaa isä oli ostanut jäätelökakunkin (harvinaista herkkua). Kuiskaillen ja jännittyneinä laitoimme aamupalapöydän valmiiksi ja lauloimme äidin hereille.

Johdatimme hänet kahvipöytään ja isä nosti kakun JÄÄKAAPISTA asetellen sen laatikossaan muiden herkkujen keskelle. Sitten hän nosti kakun styrox-kannen pois ja...kakku levisi pitkin pöytää! Isä oli laittanut kakun jo edellisenä iltana jääkaappiin ja sitähän ei jäätelökakku kestänyt!

Sinde

====================

Vuonna 1970 vanhin tyttären TUIJA sairasti leukemiaa, hän oli sairaalassa, siellä askarreltiin äitienpäiväkortti. Sain ensimmäisen äitienpäiväkortin, se oli myös ainoa jonka sain häneltä.

Onnen Kyynel.

====================

Olen 7-lapsisen perheen kuopus. Koti oli köyhä, ei ollut ylimääräistä rahaa. Halusin ostaa äidille jotain äitienpäiväksi ja kysyin saanko vastakirjalle ostaa kaupasta. Sain luvan, mutta sen täytyi ehdottomasti olla jotain tärkeää, ei mitään humpuukia. No ostin paketin Omo-pulveria, jonka sitten äitienpäivänä Rakkaalle äidilleni onnessani ojensin leskenlehtien kera.

Sydämellä annettu

====================

Äitienpäivä vuosi -83 on ikimuistoinen.

Olin edellisenä päivänä synnyttänyt pienen prinsessan, hännänhuipun, meillä oli jo 4- ja 6-vuotiaat pojat. Äitienpäiväaamuna hoitajien tuodessa vauvoja äideille, (silloin oli vielä tapana pitää vauvoja yö-vauvalassa, jotta äidit voivat nukkua), jokaisen vauvan rinnalla oli kimppu valkovuokkoja ja sydämen muotoinen kortti. Hoitajat olivat askarrelleet ne. Kuivasin kukat ja laitoin ne tyttäreni vauvakirjaan.

Muistan sen aina ja kiitän vielä näin monen vuoden jälkeenkin Naistenklinikan hoitajia siitä.
Sen jälkeen lempikukkani on ollut valkovuokko, ja jos käytän nimimerkkiä jossain, on se myöskin valkovuokko.

Valkovuokko

====================

Onneksi muistan viimeisen yhteisen äitienpäivän äitini kanssa. Minun oli pitänyt lähteä äitienpäiväviikonloppuna matkalle Pietariin, mutta siellä olleiden levottomuuksien takia peruin matkani ja vietinkin viikonlopun äitini kanssa. Seuraavana syksynä äitini kuoli. Muistan tarkasti tuon äitienpäivän tekemisemme. Se oli hyvä päivä meille kaikille.

Surusilmä

====================

Olin yövuorossa synnytysosastolla vuosia sitten. Vauvat olivat silloin yön lastenhuoneessa ja veimme ne klo 5 ruokailemaan. Veimme myös leipomani leivokset kahvin kera äideille ja lauloimme heille "on kesän kirkas huomen..."

Eräällä äidillä oli kainalossa 5:s lapsi ja kyynelet silmissä. Hän ei ollut saanut koskaan vuoteeseen äitienpäivä kahvia ja laulua. Silloin omakin äitienpäiväni oli pelastettu koska koin tehneeni yhden ihmisen ainakin onnelliseksi...

Tintti

====================

Ikimuistoisin äitienpäivä oli vuonna 1995. Äiti nukkui pois perjantaina, juuri ennen kuin kerkesin sairaalan hänen luokseen äitienpäivätervehdykselle.

Ihanelma

====================

Lapsena asuimme pienessä mökissä jossa oli puuhella. Seuraavana päivänä oli äitienpäivä joten olihan minunkin kahvit keitettävä. Totesin vain äitille että nuku sinä vaan kyllä minä nousen,olihan se kunnia-asia. Sytytin tulen pieneen puuhellaan ja panin kahvipannuun veden ja liedelle. Seuraavan kerran kun heräsin, äiti oli juonut kahvin ja mennyt navetoimaan. Siitä on aikaa 47 v.

Ritu

====================

Äitienpäivä 1995. Olin viimeisilläni raskaana ja juhlimassa äitienpäivää anopilla Parkanossa. Kaamea lumisade alkoi, joka jatkui ja jatkui ja jatkui... Kun ajoimme takaisin kotiin, oli koko kolmostie tukossa. Siinä sitten jalat ja kädet ristissä toivoi, ettei synnytys ala. Onneksi ei alkanut! Sen äitienpäivän muistan aina.

Ritu

====================

Odotin ensimmäistä lastani. Raskaus ei vielä näkynyt ja oli vielä salaisuus. Äitienpäivää ei juhlittu, mutta sain mieheltäni yhden valkovuokon.

Mimmi

====================

Lapset olivat toivoneet lemmikkiä jo pitkään. Koska perheen isä on allerginen, mikään karvainen eläin ei tullut kysymykseen. Lopulta päätimme hankkia kanin, valkoisen punasilmäisen, joka sai nimekseen Mindy. Sille rakennettiin oma talo terassille, jossa se asusteli vuoden ympäri. Otimme sen heti koulun päätyttyä kesäkuun alussa, ja siitä kasvoi melkoinen 'jättiläinen'.
 
Seuraavana äitienpäivänä perhe tuli herättelemään minua. Myös Mindy oli mukana. Se istua kökötti korissa, jonka pohjalle oli laitettu heiniä. Kaulassa oli punainen rusetti - juhlan kunniaksi. Se nuuski uteliaasti ympärilleen ja tuntui olevan hengessä mukana, onnittelemassa 'mammaa'.

Mindy vietiin takaisin koppiinsa ja sai tavallista herkullisemman aamupalan. Muu perhe jatkoi äitienpäiväaamiaista sisätiloissa.

Merja

====================

Ensimmäinen äitienpäivä 20 vuotta sitten, jolloin tyttäreni syntyi. Olin jonkun verran vielä heikossa kunnossa keisarileikkauksen jälkeen, kun huoneeseen tuotiin pieni nyytti, jolla oli pieni sydämen muotoinen kortti vatsan päällä, jossa luki hyvää äitienpäivää..

Helena

====================

Oli vuosi 1979. Olimme käymässä mökillä. Jäin sisälle tiskaamaan päiväkahvikuppeja, kun mieheni lähti poika sylissään, (silloin 6 kk ikäinen,) ulos. Kun he tulivat takaisin, oli poikamme kädessä pikkuinen kimppu valkovuokkoja, tiukassa nyrkissä rutisteltuna. Elämäni ensimmäisenä äitienpäivänä.

Elämäni ensimmäinen äitienpäiväkimppu. Sen takia rakastan valkovuokkoja vieläkin. Ja kevättä ja äitienpäivää.

Eijaliisa

====================

Äitienpäivänä v. 1998. Esikoiseni 3 v. ja kaksoistyttäret 9 kk päiväunilla. Istuimme mieheni kanssa olohuoneen sohvalla, tekemättä mitään. Auringonvaloa tulvi sisään ikkunoista. Tuijotimme nukkuvaa koiraa. "Kuuntele kuinka hiljaista" totesi mieheni.

Hetki hiljaisuutta

====================

Esiinnyin kansakouluaikana kerran luokkatoverini Hannelen kanssa koko koulun ja luokkatovereiden perheiden edessä. Esitimme kaksinlauluna kappaleen "Maan päällä paikka yksi on, niin pyhä armas verraton."

Tämä on jäänyt mieleeni kahdesta syystä. Ensiksikin, minulle teetettiin hieno leninki - valkoisella pohjalla sinisiä kukkia ja kaulus jatkui kravatin muodossa. Kävin muutaman kerran sovituksessa ja mekon piti olla valmis lauantaina, mutta eipä ollutkaan. Sunnuntaiaamuna aikaisin oli vielä sovitus eikä se ollut silloinkaan valmis. Tässä vaiheessa minulla oli jo täysi stressi että saan leningin ajoissa. Onneksi sain esiintyä uusi mekko päällä.

Toinen syy miksi tämä jäi mieleeni on itse laulu. Minun äitini menetti äitinsä ollessaan 8-vuotias, ja siitä saakka äitienpäivä oli hänelle aina jotenkin tuskallinen ja surullinen päivä ja tämä laulu erityisesti oli hänelle kaihoisa muisto omasta äidistään.

Pirjo Wienistä

====================



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot