Uutiset
ILMAINEN OMENA JA PAREMPI KAUPUNKI
Kolme harmaata paperikassia on aseteltu tien viereen. Kurkistan pussiin. Se on laitettu täyteen punaposkisia omenoita. Nappaan ompun käteeni. Se ei vaikuta matoiselta tai sen sisältö tuskin on ruskeaa höttöä. Kassien päällä on kyltti: "Ota tästä ilmaisia omenoita." Näin vähällä kanssaihmisen saa iloiseksi. Otan iloiten pussin ja vien sen lapsille kotiin. Päivän C-vitamiiniannos on varmistettu, pohdin tenavien nakertaessa omenoita.
Kirjastossa on hylly, josta saa ottaa kirjojia ilmaiseksi kirjoja. Jokainen voi tuoda ylijäämäkirjansa hyllyyn ja ottaa itselleen lukemista. Roope Ankka taisi olla oikeassa - ilmainen on maailman kaunein sana. Sosiaalipolitiikasta löytyy käsite universal stranger. Ihmiset luovuttavat verta korvauksetta tuikituntemattomalle. Lahjan saaja saa veren käyttöönsä ilmaiseksi.
Kaupungin yhteisyys tiivistyy, kun ihmiset saavat toteuttaa yksilöllistä anteliaisuuttaan ketä tahansa tarpeessa olevaa kohtaan. Laskelmoitu anteliaisuus ja oman edun kalkylointi tuottavat epäluuloisuutta ja kiitollisuudenvelkaa. Asuntovelkaisella on rahavelkaakin riittävästi. Tähän vielä kiitollisuudenvelka päälle.
Suurkaupunki ja omat voimavarat antaa vahvoilla olevalle mahdollisuuden olla laupias samarialainen. Heikommalle oleva on tarpeessa. Aina monella on jotain ilmaiseksi annettavaa, olipa se nikkarointitaito tai vanha vauvansänky.
Se, jolla on paljon, antaa sille, jolla on vähän. Kirjat, omenat, urheiluvarusteet tai vaikka lukiolaisten kirjat käyvät esimerkeistä. Vähävaraisella yksinhuoltajalla ei ehkä ole varaa ostaa opinhaluiselle lapselleen kalliita lukiokirjoja. Koulukirjat lahjoittava varmistaa opiskelun jatkumisen. Luistimet, lätkäkypärät, skeittilaudat ja muut urheiluvarusteet ovat kalliita. Kun kaupan seinällä on lappu, jossa luvataan lahjoittaa poikien, kokoa 36 olevat hokkarit kovaa käyttöä varten, tarpeessa oleva tarttuu tilaisuuteen.
Parhaimmillaan universaali anteliaisuus antaa lahjoittajalle hyvän mieleen, tavaran tai avun tarvitsijalle mahdollisuuden toimia ja auttaa ihmisiä kohtaamaan toisensa. Apua tai seuraa mielenterveysongelmaiselle, yksinhuoltajaäitien pojille tai vanhukselle tarjoava, voi parantaa omaa ja avuntarvitsijan elämänlaatua. Ilmaisesta omenasta alkanut perhosvaikutus voi lisätä koko kaupungin henkistä hyvinvointia.
Mikä on minun taitoni tai tavarani, jonka voin antaa tuntemattomalle? Aito altruismi on antamista ilman vastalahjan odotusta. Kiitollisuudenvelka on kiusallinen ja syyllistävä tunne. Kun kyse on ilmaisesta ja ilman taka-ajatusta annetusta lahjasta, avuntarvitsija ei joudu kiitollisuudenvelkaan Lahjan saaja on kiitollisuudenvelassa järjestelmälle. Hän voi laittaa oman omenapussinsa tien viereen.
Janne Viljamaa
sosiaalipsykologi, kirjailija
Janne Viljamaalta ilmestyi elokuussa kirja
Mitä minä teen tämän lapsen kanssa
- haastavan lapsen kasvatus.
Jannen kotisivut
Kolme harmaata paperikassia on aseteltu tien viereen. Kurkistan pussiin. Se on laitettu täyteen punaposkisia omenoita. Nappaan ompun käteeni. Se ei vaikuta matoiselta tai sen sisältö tuskin on ruskeaa höttöä. Kassien päällä on kyltti: "Ota tästä ilmaisia omenoita." Näin vähällä kanssaihmisen saa iloiseksi. Otan iloiten pussin ja vien sen lapsille kotiin. Päivän C-vitamiiniannos on varmistettu, pohdin tenavien nakertaessa omenoita.
Kirjastossa on hylly, josta saa ottaa kirjojia ilmaiseksi kirjoja. Jokainen voi tuoda ylijäämäkirjansa hyllyyn ja ottaa itselleen lukemista. Roope Ankka taisi olla oikeassa - ilmainen on maailman kaunein sana. Sosiaalipolitiikasta löytyy käsite universal stranger. Ihmiset luovuttavat verta korvauksetta tuikituntemattomalle. Lahjan saaja saa veren käyttöönsä ilmaiseksi.
Kaupungin yhteisyys tiivistyy, kun ihmiset saavat toteuttaa yksilöllistä anteliaisuuttaan ketä tahansa tarpeessa olevaa kohtaan. Laskelmoitu anteliaisuus ja oman edun kalkylointi tuottavat epäluuloisuutta ja kiitollisuudenvelkaa. Asuntovelkaisella on rahavelkaakin riittävästi. Tähän vielä kiitollisuudenvelka päälle.
Suurkaupunki ja omat voimavarat antaa vahvoilla olevalle mahdollisuuden olla laupias samarialainen. Heikommalle oleva on tarpeessa. Aina monella on jotain ilmaiseksi annettavaa, olipa se nikkarointitaito tai vanha vauvansänky.
Se, jolla on paljon, antaa sille, jolla on vähän. Kirjat, omenat, urheiluvarusteet tai vaikka lukiolaisten kirjat käyvät esimerkeistä. Vähävaraisella yksinhuoltajalla ei ehkä ole varaa ostaa opinhaluiselle lapselleen kalliita lukiokirjoja. Koulukirjat lahjoittava varmistaa opiskelun jatkumisen. Luistimet, lätkäkypärät, skeittilaudat ja muut urheiluvarusteet ovat kalliita. Kun kaupan seinällä on lappu, jossa luvataan lahjoittaa poikien, kokoa 36 olevat hokkarit kovaa käyttöä varten, tarpeessa oleva tarttuu tilaisuuteen.
Parhaimmillaan universaali anteliaisuus antaa lahjoittajalle hyvän mieleen, tavaran tai avun tarvitsijalle mahdollisuuden toimia ja auttaa ihmisiä kohtaamaan toisensa. Apua tai seuraa mielenterveysongelmaiselle, yksinhuoltajaäitien pojille tai vanhukselle tarjoava, voi parantaa omaa ja avuntarvitsijan elämänlaatua. Ilmaisesta omenasta alkanut perhosvaikutus voi lisätä koko kaupungin henkistä hyvinvointia.
Mikä on minun taitoni tai tavarani, jonka voin antaa tuntemattomalle? Aito altruismi on antamista ilman vastalahjan odotusta. Kiitollisuudenvelka on kiusallinen ja syyllistävä tunne. Kun kyse on ilmaisesta ja ilman taka-ajatusta annetusta lahjasta, avuntarvitsija ei joudu kiitollisuudenvelkaan Lahjan saaja on kiitollisuudenvelassa järjestelmälle. Hän voi laittaa oman omenapussinsa tien viereen.
Janne Viljamaa
sosiaalipsykologi, kirjailija
Janne Viljamaalta ilmestyi elokuussa kirja
Mitä minä teen tämän lapsen kanssa
- haastavan lapsen kasvatus.
Jannen kotisivut
