Hauskaa
Isät synnytyssaleissa
…äitien ja kätilöiden hauskimmat hetketTOISELLA KERRALLA RENNOMMIN
Esikoista tehtiin oikein urakalla 19 tunnin ajan, ei vielä häätämälläkään ollut tulossa maailmaan. Minä istua keinuttelin keinutuolissa, mutta isäpappa valitteli pääsärkyä, ja maata röhnötti synnytyssängyssä kätilön tuodessa hänelle aspiriinia ja peittoa. Jossain vaiheessa kätilö sitten varovasti herätteli miestäni ja pyysi vaihtamaan kanssani paikkaa, kun "vaimonne pitäisi nyt kyllä jo päästä pötkölleen". Kun urakka oli ohi ja poika maailmassa, vietiin isä ja lapsi viereiseen huoneeseen pesulle. Siellä kurkittuaan muita vastasyntyneitä, oli mieheni uskaltanut henkäistä helpotuksesta, lapsi taitaa olla sittenkin terve, kaikki mukulat näyttivät ihan yhtä E.T:ltä.
Toista lastamme pusatessa oli mieheni jo liki ponnistusvaiheessa sitä mieltä, että eiköhän mennä muija aulaan katsomaan lätkän MM-kisoja, oli menossa just hyvä matsi, kai minä sen ajan vielä voisin pitää jalat ristissä. Lupasin lähteä matkaan, jos saan ilokaasupullon mukaan.... menemättä sitten jäi...
- Paula
KIVUNLIEVITTÄJÄ
Odotin kolmatta lastani, joka uusperheemme isälle oli kuitenkin esikoinen. Koko raskausajan kuulin mitä ihmeellisempiä neuvoja siitä kuinka minun pitäisi toimia, syödä, liikkua ja olla liikkumatta. Yritin kovasti toimia edessäpäin ohjeiden mukaan, koska en halunnut pahoittaa ensimmäistä kertaa
isäksi tulevan mieltä, mutta omissa oloissani rentouduin kuten vain kolmattaan odottava äiti rentoutuu.
Synnytys käynnistyi sitten eräänä aamuna ja herätin mieheni sanoen: "Nyt se on alkanut". Hän unenpöpperöisenä ihmetteli, että mikä niin ? Kun asia valkeni hänelle, niin kiireessään hän veti T-paidan hihat jalkoihinsa ja ihmetteli pitkään "vyötärön" kanssa, että mihinkä se alushousujen kuminauha on yön aikana kadonnut... Suorastaan pelkäsin mennä kyytiin, kun ajaja oli
selvästikin sekaisin kuin seinäkello.
Pääsimme sairaalaan enemmän hyvällä tuurilla kuin taidolla. Itse tiesin kyllä, että mitään vakavampaa ei tapahtuisi todennäköisesti tunteihin, mutta mieheni hermoili koko matkan ajan rauhoitteluistani huolimatta ja oli varma, että hän lopulta joutuu kätilöksi keskellä Hämeenkatua.
Olimme sopineet jo ajat sitten, että mies ei tulisi mukaan itse synnytykseen. Kätilö vahvisti sen minkä jo tiesinkin: Synnytys ei ollut vielä lähimaillakaan loppuaan, joten mieheni jäi hetkeksi ihmettelemään supistusten kourissa ähkyvää emäntäänsä. Joka kerran, kun supistus näytti
olevan tulossa, mieheni tarrasi ilokaasumaskiin ja painoi sen huolekkaasti.... omalle naamalleen! Olen monasti nauranut jälkeenpäin, että jos mieheni olisi ollut mukana itse synnytyksessä, niin hänelle olisi taatusti pitänyt laittaa epiduraali!
Hannele
HOP HOP!
Isäni oli ollut koko päivän hoitamassa tytärtämme (2v) ollessamme mieheni kanssa synnärillä, kun saimme toisen lapsen. Mieheni soitti illalla kotiin ja kyseli miten menee. Samalla hän kertoi, että vielä kestää vähän. Isäni oli sanonut, että sanotko että pistää vähän vauhtia kun pitäisi jo päästä kotiin nukkumaan.
Heidi
TUTTU JUTTU
Pieni perheemme oli kaksiviikkoisen ihmeen kanssa äitiysneuvolan perhevalmennuksessa kertomassa, millaiselta tuntuu kun vauva tulee kotiin. Keskustelu sujui leppoisasti. Sitten yksi tuleva isä kysyi, että millaiselta se synnytys tuntui isän näkökulmasta, oliko kamalaa ja
roiskuiko veri. No, meidän isi vastasi: " Ei roiskunut, eikä ollut mitenkään kummallista - olen minä ennenkin nähnyt kun lehmä poikii".
AnniS
SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN TÄRÄHDYS
Ensimmäistä lastani puskin maailmaan mitä melkoisen kauan, synnytys oli muuten kaikin puolin oppikirjasynnytys, lapsi syntyi terveenä ja synnytyksen jälkeen äiti ja lapsi voivat hyvin. Isän kesti
vähän kauemmin toipua aivotärähdyksestä… Synnytysosaston lattia, johon hän kumautti päänsä pyörtyessään, oli klinkkeriä!
-emopelle–
PENNI ON MILJOONAN ALKU
Kuinka pihi mies toimii, vaikka olisi synnytyksestä kyse! Minulla alkoi poltot alkuillasta ja neuvolan ohjeiden mukaan (esikoinen kyseessä, kokemusta ei siis ollut) katsottiin kellosta aikaa. Aika nopeasti ne muuttui säännölliseksi ja kymppiuutisten aikaan oli jo melkoisen tuskallinen olo. Mies vaan rauhoitteli ja kehotti hengittelemään. Vähän yli yksitoista sanoin lähteväni just nyt ja aloin pukea päälle. Menin autoon ja tulihan se mieskin sieltä. Puuskutin etupenkillä, mutta mies vain ajeli kaikessa rauhassa alle rajoitusten (hyvä, ettei vihellellen!) huolimatta hyvästä kelistä. Olimme sairaalan ovella varttia vaille kaksitoista ja mies sanoi: "Yritä nyt vielä viisitoista minuuttia, ettei tartte tästä vuorokaudesta maksaa!" ja kävi tupakalle minun roikkuessa oven kahvassa. Olimme sairaalassa kirjoilla kaksi minuuttia yli kaksitoista ja tyttö syntyi kaksikymmentä vaille yksi. Selvisi sekin näennäinen rauhallisuus..."
Raisa
ISÄ JA ISÄ
Olin saanut esikoiseni päivää aikaisemmin ja tuore, ensimmäistä kertaa isoisäksi tullut isäni tuli vauvaa ja minua katsomaan. Mieheni oli tullut paikalle vain kymmentä minuuttia aikaisemmin ja naureskelimme juuri, miten tiukka osastonhoitaja tenttasi aina tarkkaan ne miespuoliset vierailijat, jotka tahtoivat sisään vierihoitohuoneisiin. Jos et ollut vauvan isä, niin ei ollut mitään asiaa itse huoneeseen.
Samalla hetkellä isäni nykäisi oven auki kukkapuska kourassaan ja iloisesti toivotteli onnea tuoreille vanhemmille. Olimme vähän äimänä, että miten hän nyt sisälle pääsi sen haukan silmien alta? Isäni oli yhtä hämmästynyt: "Kyllä minulta joku hoituri kysyi, että olenko minä isä ja minä sanoin että olen kyllä!" Isäni tietysti käsitti että häneltä kysyttiin onko hän potilaan isä...
Loppuajan jonka sairaalassa vietin, tuo kyseinen hoitaja katseli minua selvästi pitkin nenänvarttaan. Kai hän luuli, että meillä oli huoneessa oikein kolmiodraama, kun kaksi isäehdokasta tuli yhtäaikaa käymään!
Hannele
PUHELIMEN PÄÄSSÄ
Kun ensimmäisen lapseni syntymä alkoi, mieheni oli pois paikkakunnalta. Kun mies viimein illalla tuli kotiin, hän soitti minulle synnytyssairaalan vuodeosastolta. Oli mennyt katsomaan ystäväpariskunnan vauvaa, joka syntyi muutamaa päivää aikaisemmin kuin meidän vauvamme! Pyysin, että tule nyt minuakin katsomaan. Kun vauvan tulo viivästyi, lähetettiin tuleva isä kotiin yöksi nukkumaan. Aamulla kun oli jo hieman kiire saada isä hereille kotoa, niin hän ei vastaakaan puhelimeen. Minä tuskissani soittamaan tutulle naapurin miehelle, että herätä se isä jotenkin kiireen vilkkaa, jos aikoo jotain nähdä. Selvisi syy, mies oli vienyt puhelimen ihan makuuhuoneen lattialle, mutta oli unohtanut panna töpselin puhelinpistorasiaan! Sitten miehet hädissään yhdessä ryntäsivät synnytyssaliin, niin että kätilön piti ovella pysäyttää ja kuulustella kumpi mies on tuleva isä. Pitkittyneen ja onnellisesti päättyneen synnytyksen kaunis sunnuntaiprinsessa on itse nykyisin lääkärinä.
Se onnellinen ikiäiti
LISÄÄNTYMISBIOLOGIAA
Lapseni varpajaisissa kolmekymppisten miesten synnytystietous kulminoitui kertoessani jälkeisistä, yksi tietämätön tuumasi "vedetäänkö se kohtu pois napanuoralla lopuksi".
Jartsa
LAINAJALKINEET
Ensimmäisen lapsemme synnytys kesti 21 tuntia. Isäkin väsyi ja kun lapsi lopulta syntyi 02.00 yöllä, isä oli niin tohkeissaan että lähti kotiin sairaalatossut jalassaan ja sairaalan ulko-ovi oli jo kiinni... Onneksi oli kesä ja lämmintä.
tohvelisankari
LOOGINEN SELITYS
Juteltiin esikoisen kanssa lastemme syntymistä. Neiti kysyi, että miten kauan me oltiin siellä sairaalassa. Kun kerroin, että poikien kanssa äiti oli kolme päivää, mutta tämän esikoisen kanssa viisi päivää. Tyttö ihmetteli kovasti, että "Miksi me oltiin niin kauan? Unohtiko isi tulla hakemaan?"
Jousimies vm-58
URHEILUHULLU
Oli Kalevalan päivä. Puolenpäivän aikaan "tuli lähtö". Sanoin, että huono hetki kun oli alkamassa Oslossa mäkihypyn MM-kisat. Vaimo joutui kärsimään huonoista vitseistäni synnytyssalissa, kunnes pyysi lopettamaan. Illalla katsoin urheiluruudun. Matti Nykänen voitti ensimmäisen kultansa. Seuraavana päivänä käydessäni sairaalassa, lohduttelin vaimoa, että ei siitä mäkikisasta onneksi nähnyt kukaan muukaan mitään. Se oli se "sumukisa" -82.
JÄTTIPOTTI MIELESSÄ
Vietimme synnytystä edeltävän yön mieheni kanssa sairaalassa, koska lapsivettä tihkusi, aamulla saimme kuitenkin poistua, jos sitä halusimme.
Ajattelin, että aika menee paremmin muissa touhuissa kuin sairaalan sängyssä, joten poikkesimme anopilla kertomassa kuulumiset ja ehdotin, että mennään vaikka Citymarketiin kuljeskelemaan. Siellä sitten alkoivatkin supistukset tosissaan, nojailin kärryyn ja huohotin. Ihmiset katsoivat pitkään, minulla kun oli todella suuri vatsa (4,5 -kiloinen vauva tuli). Minulla oli jo kiire sairaalaan takaisin ja hoputin miestäni, hän ei kai kuitenkaan pysynyt tapahtumissa mukana, vaan pysähtyi vielä sairaalaan viereiselle kioskille lottoamaan! Ei tullut lottovoittoa, mutta terve reipas poika syntyi!
Sari
Lisää tarinoita isistä synnytyssaleissa ym. ratkiriemukasta löydät kirjasta "Jestas, mikä moka"
Lähde: Jestas, mikä moka, Positiivarit
Tutustu kirjaan
