Jättiläisiä

 Pelkäsin pienenä moottoriteitä, koska pelkäsin siellä asuvia jättiläisiä. Ja ajatelkaapa, olinko sittenkään niin väärässä. Näin vanhemmiten olen vain voinut ihmetellä asioiden yhdistelyketjua, jonka pienessä päässäni tein.

Ensinnäkin ne moottoritiemerkit, jossa vihreällä pohjalla on kaksi kaistaa ja silta. Ei se minun silmiini siltä näyttänyt vaan jättiläiseltä, jolla oli jalat, kädet ja pää. Ymmärsin, että jättiläisistä pitikin varottaa, sillä takapenkillä kyyristellessäni ja isän ilmeitä taustapeilistä seuratessani näin hänen nojautuneen eteenpäin ja seuraavan peilejä jännittyneesti kun ajettiin kovaa (ohituskaistalla). Minun käsittääkseni muutkin autot ajoivat kovaa, koska piti päästä äkkiä pois siitä paikasta, missä oli jättiläisiä. Siksi ne oli tehneet kaksi kaistaakin...

Voi sitä helpotusta, kun tuli merkki että jättiläisiä ei ole enää, ja ilmapiiri autossa palautui normaaliksi. Tietysti tavalliset nopeusrajoitukset tässä tulivat kuvaan, ja siksi ajo jatkui rauhallisesti.

Lakkasin uskomasta jättiläisiin suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin joulupukkiin. Mutta haluan muistuttaa teitä, että ehkä juuri nyt Sinun lapsesi uskoo jättiläisiin - et vain ole huomannut sitä vielä :)

Lähettäjä: Tuija Puhakka