Kateus

"Oletko joutunut työpaikallasi kateuden kohteeksi? Entä oletko itse ollut kateellinen? Millaiset asiat aiheuttavat työpaikalla kateutta ja mihin se johtaa?

Mitä asialle voi tehdä, kenellä on vastuu? Kerro omista kokemuksistasi ja kuinka olet selvinnyt kansallisesta helmasynnistämme. "

Vastauksia 88 kpl

========================

Kyllä olen ollut kateuden kohteena. Eikä se mukavalta ole tuntunut. Vaikka olen yrittänyt ymmärtää näitä kateellisia suomalaisia myös ulkomailla eläessä.

Mitä tahansa teinkin, aina joku oli samaa haalimassa.

Niin yksinkertainen juttu, kuin istuinpaikan valinta ruokapöydässä oli jonkun haaveena ja kun eläkkeelle jäin, se automaattisesti siirtyi hänelle.

Minulla kävi paljon ystäviä työpaikalla pistäytymässä. Sitä kadehdittiin, vaikkei se työkuvioitani sotkenut lainkaan. Pidin tavarat järjestyksessä, ei sekaan kaikille kelvannut.

Huumorilla ja anteeksi antamisella, yrittämällä ymmärtää, olen läpikäynyt tällaiset koettelemukset.

Annakaisa

========================

Kyllä olen joutunut. Oma ahkeruuteni ja työintoni on kateuden kohde. Olen tehnyt pitkiä työpäiviä pitämättä siitä suurempaa numeroa ja ne jotka yhteisössämme eivät jaksa eivätkä koe työniloa keksivät jos jonkinlaista jäynää selkäni takana.

Olen eristäytynyt, työuupunut tietämättäni itse esim. kesälomien aikana olen sumeilematta tehnyt kaikkien töitä joita osaan. Tämä on nähty sekaantumisena toisten töihin, vaikka yritykseni oli auttaa heitä. He eivät tehneet sitten minun töitä kuin välttämättömän ja niitäkin tuotiin pöydälle palattuani lomalta. Kommentilla "emme ehtineet työajan puitteissa tehdä" itse en ollut kelloa seurannut vaan yritin tehdä kaiken minkä osasin. Joillakin on pääasia seurustella työpaikalla ja pohtia koti- ym. perheasioita tuntitolkulla päivisin. Itse en siitä pidä.

Työnantaja maksaa palkan, jota vastaan täytyy työtä tehdä. ilmapiiri on kireä. yhteisöstämme lähtee yksi henkilö eläkkeelle syksyllä ja hänen tilalle on jo otettu uusi, mies henkilö. Olen nyt sairaslomalla fyysisen vamman takia ja palaan todennäköisesti heinäkuussa töihin ja odotan, että tämä uusi henkilö muuttaa yhteisöämme paremmaksi. Samoin on tulossa laajempi kokonaisuus työhömme, joten sekin varmaan muuttaa tilannetta.

Kaikesta huolimatta minun ei ole ollut vaikea mennä aamuisin työpaikalle, eikä yöuneni ole häiriintyneet moisten asioiden takia. Harmittaa ne kuitenkin. Esimiehen kommentti tässä on ollut työt on tehtävä, ystäviä ei tarvitse olla.

Ahkera, työstä nauttiva

========================

En anna kateuden vaikuttaa itseeni negatiivisesti vaan positiivisesti, vaikka kuulostaakin ehkä hullulta. Mutta silloin jos kuulen kuiskintaa ja kateuden lauseita selkäni takanani tiedän ainakin että minulla menee paremmin kuin kateellisilla ihmisillä, siinä on jo kylliksi opiksi heille.

JaniP

========================

Jos minulla on erityislahjoja ja käytän niitä työssäni, kateelliset työkaverit sulkevat kahvipöydästä pois. Kun ilmaannun näköpiiriin, keskustelu hiljenee, työkaverit sulkevat suunsa tai jopa poistuvat joukolla paikalta. Sillä tavalla osoittavat mieltänsä. Tai sitten huudellaan, nolataan kaikkien kuullen ja mustamaalataan selän takana. Asialle ei itse voi muuta kuin, että täytyy tasapäistyä. Ei saa olla nopeampi, huolellisempi tms. kuin muutkaan. Esimies ei mahda tilanteelle mitään. Paras keino kateellisten ihmisten suhteen on olla välittämättä koko tilanteesta, muuten ei jaksa työssä.

Jos itse kadehdin jotakin henkilöä, murehdin mielessäni hiljaa ja haluaisin hänen lahjakkuutensa tms. Pääsen asian ylin ajattelemalla mitä kaikkea hyvää minulla on.

Runoilija

========================

Olin koulutettu ja siten uhka. Kateellinen ja vanhempi henkilö, joka oli kuitenkin vakituinen kiusasi minua. Koska hän oli pomon kaveri ja naapuri, ei pomo puuttunut tähän. Tämä oli 10 vuotta sitten, jolloin kiusaamisesta ei puhuttu. Nyt asia olisi avoimempaa ja kaikki osapuolet ymmärtäisivät, mistä johtuu - kateudesta. Syytin itseäni ja vaistosin kuitenkin kateuden. Siksi näistä asioista on tärkeää puhua. Ihmettelen, että ihmiset suostuvat tällaisen mukana oloon. Kasvatti ja enää en suostu kiusattavaksi!!

Anna-liisan kiusaama

========================

Itse olin kauan kateellinen niille, jotka pääsivät erilaisiin koulutuksiin ja opiskelemaan. Myöhemmin tajusin, että siksi olin niin kateellinen, koska se oli itselleni tärkeä asia - "minulle myös!" Vuosien varrella olen päässyt itsekin koulutuksiin ja opiskelemaan, ja tuntenut myös sen vaivan, mikä niihin liittyy. Silti aina kirpaisee, kun kuulen jonkun työtoverini pitkästä, mielenkiintoisesta koulutuksesta.

Eija

========================

Itse olen tällä hetkellä kateellinen, koska olen pyytänyt palkankorotusta, mutta en ole saanut. Tiedän, että työkavereillani on korkeampi palkka (olen kysynyt). Teemme kaikki samaa työtä.

Joudun esim. jatkossa hoitamaan työtehtäviä, joista nyt on maksettu monta sataa euroa enemmän kuin mitä minä tulen saamaan.

En mahda mitään, mutta olen kateellinen.

Minusta vastuu on esimiehellä. Koen, että työpanostani ei arvosteta. Kuitenkin olen tunnollinen, joka päivä töihin tuleva ihminen, ja tulen toimeen kaikkien kanssa.

Ikäkö esteenä, 57 v.

========================

Pieni kiinteistönvälitystoimisto, valtakunnallisen ketjun osa. Vain minulla LKV-tutkinto, lisäksi vuosien kokemuksen hioma ammattitaito ja vaikeasti määriteltävä palveluasenne (luontaisuutta, hienotunteisuutta, tunneälyä, tietoa?).

Tein kauppaa, sain kukkia, kiitoksia, itse tehdyn kultamitalin, parhaan palvelun diplomin... Toki lämmittivät, niin paljon, että perustin työpisteeseeni "kiitosseinän" antamaan myös voimia hankalampien päivien varalta. Mieskollegoiden mielestä mokomat muistot olivat lapsellisia, varsinkin aina sen jälkeen, kun toimistolla pistäytyneet heidänkin asiakkaansa olivat muistojani tutkineet ja positiivisesti kommentoineet. Mutta vasta sitten kun soimaukset ulottuivat ammattitaitooni ja tapaani tehdä töitä, hankin uuden työpaikan.

Konsernin omistaja/toimitusjohtaja oli tietoinen asioiden tilasta, mutta ei ottanut asioihin sellaista kantaa, että minä olisin ajatuksistaan kuullut tai että miesten toiminta olisi siistiytynyt. Jätin heidät jyrsimään toisiaan...

Mitä voi tehdä? Joissakin työpaikoissa ei yhtään mitään! Kun yritin ottaa asioita puheeksi - tosi kauniisti - vastapuolen ääni voimistui ja voimistui. Pyysin ettei huutaisi, tehosi yhä lyhyemmän ajan, kunnes saarnaaminen oli koko ajan jatkuvaa, koko ajan kovaäänistä. En viitsinyt kuunnella, ja sanoin sen myös. Enkä muutaman kerran jälkeen enää ottanut puheeksi, kun siitä ei todellakaan ollut mitään hyötyä.

Vastuu on jokaisella ja viime kädessä johdolla.

Itse en enää viitsi olla kateellinen, nuorempana tunne kyllä vaivasi! Pieniä pistoja tulee tosin vieläkin, esimerkiksi eilen lukiessani artikkelia eduskunnan ex-oikeusasiamiehen Pirkko Kosken elämästä, matkoista ja ennen kaikkea hänen omistamastaan Picasson maalauksesta! Typerää, totta, koska hänen nykyistä asemaansa en kuitenkaan olisi halunnut...

Auringonsäde risukasasta

========================

Olen onnekas, sillä pääasiassa työtoverini iloitsevat, jos koen onnistumisia tai menestystä. Joukossa on kuitenkin yksi, joka ei iloitse kanssani. Hän suhtautuu minuun kaiken kaikkiaan hyvin alentuvasti. Olen häntä paremmassa asemassa, mutta hän pyrkii jatkuvasti opettamaan minua niin työasioissa kuin urheilusuorituksissa tai yksityiselämässäkin. Koen olevani hänen tyhmä pikkusiskonsa, vaikkei meillä ole edes ikäeroa.

Toistaiseksi olen purrut hampaani yhteen, mutta odotan kauhulla sitä hetkeä, kun itsehillintäni ei enää riitä. Toivon voivani siinä tilanteessa käyttäytyä asiallisesti ja kertoa, kuinka pahalta minusta tuntuu. Näin voisimme jatkossa kuitenkin tehdä yhteistyötä ja toivottavasti rakentavassa hengessä.

Pikkusisko

========================

Työpaikalla voi olla kateutta. Itse en osaa olla kateellinen, johtuen ehkä asenteestani: Jokainen toimii osaamallaan tavalla joko oikeasti pätevänä tai sitten osaamalla olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeilla puheilla.

Koen kateutta, joka kohdistuu minuun. Miesvaltaisessa julkisyhteisössä nainen ei saa olla pätevä, koulutettu eikä ainakaan tietoinen pätevyydestään. Älykäs nainen on vähemmän älykkäälle miehelle kauhistus. Syrjintä, asioiden salailu, ulkopuolelle jättäminen ja monet muut keinot ovat käytössä tällaisessa tilanteessa. Olen selvinnyt raskaan vaiheen jälkeen 'voittajana'. Käytin jopa ammattiapua yksityisesti. Tajusin, että tässä tilanteessa olen yksin. Siis toimin myös niin. Teen työni edelleen hyvin. Kehitän työtäni. Toimin 'ilman' vastustajia. He ovat minulle ilmaa, vaikka on kyse esimiesasemassa olevista miehistä. Esimiehiään ei voi vaihtaa. Ongelma on heidän. Olen huomannut, että he eivät voi minulle mitään ja ovat luovuttamassa. Tämä vaatii tavattomasti henkistä kanttia, mutta palkitsee oman arvon tunnon säilyttämisenä jopa vahvistamisena.

Hannalore

========================

Talon rakentaminen on ollut kova pala työpaikalla. Itse en ole asiasta kovinkaan paljon edes puhunut, mutta kateus tulee esille myös työkavereiden puhumattomuudessa. Samoin miehessäni oli ansiomerkin vuoksi haastattelu lehdessä. Meni päiviä ettei kukaan asiasta maininnut, vaikka oli kyse paikkakunnan pienestä lehdestä. Valokuvat, joita perhe on ottanut, ovat aika usein esillä kotisivulla, no comments.

Miksi kadehtia?

========================

Olen ollut itse kateellinen ja minulle ollaan oltu kateellisia työpaikallakin. Kateutta työpaikalla aiheuttaa mm. työntekijän ja asiakkaan välinen hyvä keskusteluyhteys, vaikeudenkin asioiden asiallinen keskustelun onnistuminen asiakkaan kanssa jne. Vastuu kateuden ja sen aiheuttamien haittojen minimoimisesta on mielestäni kaikilla työyhteisössä. Olen selviytynyt niistä ottamalla asiaa puheeksi esim. kokouksessa/tapaamisissa/kahdenkeskisessä keskustelussa.

Kriitikko

========================

Kateus on kamalaa, kun sen kohteeksi joutuu ja vielä kamalampaa, kun itse on kateuden syövereissä. Itse en osannut aluksi tunnistaa hyvin kateutta naisverkostossa toimiessani ja ihmettelin, miksi minua kohdellaan näin. Teen hyviä tekoja ja aikaansaannoksia, mutta kukaan ei anna niistä myönteistä palautetta. Sen sijaan jokainen on valmis vetämään maton jalkojen alta ja saamaan itselleen myös ansiotonta arvonnousua.

Kunnes sitten tunnistin kateuden, joka paistoi näiden naisten silmistä. Minulla ei kuitenkaan ollut välineitä toimia kateuden kanssa ja uuvuin ja luovutin, ts. valitsin pakene-strategian taistelu-strategian sijasta. Nyt tämänhetkisen osaamisen ja tiedon valossa ajattelen, että itse olisin voinut ottaa tilani ronskimmin. Kateutta sanotaan enemmänkin naisille ominaiseksi piirteeksi. Toki kateellisia ovat miehetkin. Heillä on kuitenkin pitempi osaamisen kulttuuri hyvä veli -järjestöissään ja muissa yhteiseen etuun tähtäävissä toiminnoissa.

Opin tässä temmellyksessä tunnistamaan kateutta ja nyt osaisin jo toimia kateuden kohteena olemisen kanssa paremmin. Kateutta tulee aina olemaan, koska se kuuluu osana ihmisluonteeseen. Jo perheen sisäinen dynamiikka tuo ilmi nk. sisarkateutta. Itsekin tunnistan itsessäni piirteitä, jotka viittaavat kateuteen. Ammattikateus on tänä päivänä se asia, joka nakertaa monen mieltä. Se, että ihmiset tavoittelevat samoja asioita ja kilpailevat samoista asioista ruokkii kateuden myrkyllistä ilmapiiriä.

Kateus on kantava voima, mutta vie kalatkin...

========================

Kyllä olen joutunut, ja vielä työnantajan puolelta.

Olin aikanaan töissä pienessä työyhteisössä, jossa kaikkien piti oikeasti osata tehdä kaikkea, vaikka koulutus ja kokemus eivät olisi tähän antaneetkaan valmiuksia.

Minä likka olin niin nopea silloin oppimaan (kymmenen vuotta sitten) ja olen kyllä vieläkin nopea oppimaan. Minut haukuttiin yhden ihmisen irtisanoutumisen takia, ja yritimme sitten työkavereiden kanssa miettiä sitä asiaa, minä kun en ollut opettanut, neuvonut, ollut ystävällinen. Minä joka olen niin sosiaalinen ja suulas!

Työkaverit sitten sen keksivät, pomo on minulle kateellinen. Hän varmaan koki minut uhkana, minä olin liian "kaveri" kaikkien kanssa, tein liian paljon ja ennen kaikkea osasin ja tiesin liian paljon. Pomo näet ei ollut koulutukseltaan toimistoalan ihminen ja oli joutunut opettelemaan kaikki ihan alusta. Ja minä olin kouluni käynyt ja osasin juttuja jo ihan siltä pohjalta.

Ei se ole milloinkaan unohtunut, enkä varmaan tervehtisi edes tätä ihmistä, jos tulisi vastaan. Mutta uskon ettei hänkään tervehtisi, sillä yhteistyömme loppui "pykälä xx:ään = taloudelliset ja tuotannolliset syyt", sain siis kenkää.

Pikkuruisen katkera

========================

Ei varsinaista työpaikka kateutta mutta varmaankin sopii aiheeseen.

Pohjanmaalla syntyneenä ja keski-suomessa kasvaneena jouduin varsinaissuomen saaristoon (Kustaviin) asumaan muutamaksi vuodeksi. Aluksi ajattelin, että pääsin mutta lopputulos oli jouduin. Miten tällainen tulkinta? Vastaus: varsinaissuomalainen kateus. Se erosi tuntemastani pohjalais-, keskisuomalaiskateudesta olennaisesti. Esim. jos pohjalaisen naapuri ostaa "mersun" niin itse täytyy välittömästi lähteä "mersu" kauppaan hankkimaan uudempi, isompi tai ainakin paremman värinen. Jos varsinaisuomessa vastaava tilanne, niin itsellä ei ole niin väliä kunhan saa naapurilta "mersun" pois.

Juha

========================

Työntekijät olivat niin kateellisia yrittäjälle, pyysivät osinkoja tuotoista ja kun kerroin että, kyllähän toki niitä on mahdollista saada kunhan vain sijoittaa tarpeeksi yritykseen ensin. Tekivät todella paljon selän takana hallaa asiakkaille ja kassavirtaan kertomalla ei oota ja valehtelemalla toimituksista, ilmoittelemalla viranomaisille perättömiä kanteluja jne. ennen kuin heidät irtisanottiin. Autoista ja asunnoista julkisesti herjasivat ym. aivan käsittämätöntä haittaa.

Jykä

========================

En koskaan kuvitellut kenenkään voivan olla minulle kateellinen, koska en ole mitenkään erityisesti menestynyt urallani. Toimin asiantuntijaorganisaatiossa toinen toistaan pätevämpien ihmisten keskellä, joten kuten mukana sinnitellen. En golffaa tai harrasta muita työtovereiden suosimia urheilulajeja - en siis voi niissäkään ketään päihittää. Mutta kateuspa ei mitään selkeää syytä tarvitsekaan.

Eräs kaunis päivä loman jälkeen kerroin lounaspöydässä, miten mukava viimeinen lomapäiväni oli ollut, miten olin mennyt kivaan kahvilaan ja syönyt kesäisellä terassilla herkullista tiramisua. Silloin yksi työtoverini totesi happamaan sävyyn, että kaikilla täällä ei ole ollut eilen mahdollisuutta istua ulkona terassilla. Luulin sitä ensin vitsiksi ja kysyin eikö täällä saa kertoa mukavia asioita ollenkaan. Vilkaistuani työtoveriani huomasin hänen kuitenkin olevan tosissaan. Pelkästään se, että joskus hetken nautin elämästä, oli hänelle liikaa.

Kantapään kautta olen oppinut, että työkavereita ei kannata piristää kertomalla iloisia asioita omasta elämästään. Kell' onni on, se onnen kätkeköön.

Arwen

========================

Nuorena naisena tehdessäni diplomityötä miesvaltaisessa työpaikassa vanhempi teknikkonainen kohteli minua kylmäkiskoisesti ja alentuvasti. Aluksi yritin miellyttää, sillä ajattelin olleeni jotenkin nousukasmainen tai liian "tietävä" häntä kohtaan ja loukanneeni hänen ammattiylpeyttään. Lopulta käsitin, että olin nuoruuteni vuoksi vienyt hänen paikkansa miesten "keskipisteenä" ja kaverina, jota hyväntahtoisesti kiusoitellaan ja jonka luokse tullaan juttelemaan.

Olin tietämättäni varmaan vienyt hänen paikkansa työyhteisössä. Ruokatunnit vietin siksi työkavereideni kanssa (kaikki miehiä), enkä viitsinyt tuppautua tämän rouvan naispöytään, mikä taas oli omiaan lisäämään kyräilyä. Huomasin sen kyllä, mutta päätin olla välittämättä siitä. Naissihteerien kanssa olin hyvissä väleissä, mutta tämä yksi nainen kavereineen ei vuoden kuluessa edes tervehtinyt.

Päätin olla hänelle AINA ystävällinen ja jos tarvitsin hänen palvelujaan, kehaisin hieman hänen työtään tai hiuksiaan tms. Päätin olla puhumatta pahaa hänestä, vaikka välillä ärsyttikin. En puhunut hänestä mitään. Loppuvuonna hänen käytöksensä oli jo melko neutraalia.

Uskon, että tällainen naisten välinen kateus ja kilpailu miesten suosiosta on naisilla geeneissä. Sitä ei tarvitse näyttää eikä sen mukaan tarvitse toimia, mutta tunne on varmaan tahaton ja luonnollinen. Itse olen kokenut parhaaksi keinoksi yrittää tunnistaa omat tunteeni, mutta käyttäytyä toisia kohtaan mahdollisimman neutraalisti ja kohteliaasti, riippumatta, mitä heistä ajattelen.

Katjuska

========================

Olin nuori nainen työpaikallani (kansainvälinen suuri firma). Omalla osastollani en ole kohdannut kateutta (suurin osa työntekijöistä miehiä), mutta muiden osastojen naiset tuntuvat olevan kateellisia ihan kaikesta. Miksi kaunis, nuori ja osaava ihminen aina saa naisilta niin suurta kateutta osakseen? Eikö naistenkin olisi aika perustaa omia naisverkostojaan hyväveliverkostojen tilalle? Miksi se ei meiltä naisilta onnistu?

Itse olen iloinen muiden nuorten naisten menestyksestä. Vain sen kautta voi naisia ja heidän asemaansa työelämässä parantaa.

Itsepähän lasikattomme rakennamme

========================

Kateutta tämänkin täytyi olla: Olen opetustyössä ja pidän työstäni. Olen vielä ulospäin suuntautunut suhteellisen iloinen ihminen. Lisäksi perhe-elämässäni on kaikki hyvin. Tämähän oli tietenkin liikaa työtoverilleni, joka oli itse jo leipääntynyt työhönsä ja joku aikaa sitten eronnut. Hän alkoi soitella miehelleni ja ensin vain vihjaili, että olisin ollut luvattomilla teillä jonkun miesopettajan kanssa ja lopulta sepitteli aivan perättömiä juttuja. Kyllähän näistä puheluista ja jutuista kehkeytyi aikamoinen soppa, kun aluksi ei edes tiedetty, kuka tämä soittelija on.

Onneksi mieheni ei uskonut näitä perättömyyksiä ja asia selvisi. Työtoverini pyyteli vain anteeksi ja vetosi omaan "kurjaan" tilaansa. Olemme vielä samassa työpaikassa, mutta tekemisissä toistemme kanssa, vain jos on aivan pakko. Kerroin asiasta tietenkin myös esimiehelleni

Kikka

========================

Joskus muutama vuosi sitten olin työpaikassa, jossa lähimmät työkaverini olivat naisia. Ja itse olin kateuden kohteena omasta mielestäni aivan idioottimaisesta syystä.

Eräs työkaverini nimittäin kadehti suht hyväntuulista ja positiivista asennoitumistani yleensä elämään ja asioihin. Joskus hän asiaa minulta tiukkasi, muistaen mainita sen, että "kyllä se elämä suakin potkii, kunhan teeskentelet!"

Aika usein koetin kertoa hänelle, että ei tätä elämää kannata tehdä vaikeammaksi, kuin se jo on, sillä että itse sitä lisää ja usein vielä asioista, joille ei yksinkertaisesti sillä hetkellä voi mitään.

Tämä työkaverini oli itse niitä ihmisiä, jotka eivät osaa luovuttaa muistoistaan irti. Jos oli mies pettänyt häntä ja lähtenyt toisen naisen mukaan, niin kyllä tämä nainen sen muisti ja märehti asiaa kaksikymmentä vuotta tapahtuneen jälkeen - katkerana kuin asia olisi tapahtunut viimeviikolla.

Samoin kuin se, että toisilla ihmisillä meni paremmin vain siksi, että pääsevät leuhkimaan, kuka paremmalla palkalla, paremmilla lasten todistuksilla jne jne.

Loppujen lopuksi kävi niin että annoimme hänen kateudelleen niin suuren vallan, että lakkasimme hänen aikanaan puhumasta asioista, jotka meille muille tuottivat iloa tai tyydytystä yksityiselämässämme. Kukaan ei lopulta jaksanut kuunnella kateellisen marinaa muiden ihanasta ja auvoisesta elämästä. Kuitenkin meillä, kateellisen työkavereilla, oli aivan tavallisia elämän mutkia ja olimme aivan tavallisia "pulliaisia".

Monesti kysyinkin työkaveriltani suoraan, että "hei, milloin sä ehdit elämään mukaan?" Olen aivan varma, ettei hän tajunnut mitä kysymyksellä tarkoitin.

Itse en osaa kadehtia muita ihmisiä. Johtuu osaksi luonteestani, osaksi siitä että melkein intohimoni on lukea kirjoja ihmisten olemisesta ihmisenä.

Tunne itsesi, ymmärrä muita.

Kirsi

========================

Olen varmasti joutunut myös itse kateuden kohteeksi, mutta erästä työkaveriani kadehtii yks toinen työkaveri niin, että ilmapiiri kärsii. Ei tarvitse olla kummoinen asia, kun panettelu ja kadehtiminen käynnistyy ja se vie monilta voimat, kun siinä menee niin neuvottomaksi ja mitään ei oikein osaa asialle tehdä. Siis ilmapiiri huononee ja asiat ei hoidu, kun tämä yksi äänekäs on niin voimakas luonne ja ei sitä vastuuta hänen suunsoitostaan voi kellekään muulle antaa. Jos ihminen ei itse älyä, niin kaikki kärsii.

Itsekin olen joillekin jutuille ja/tai asioille kateellinen, mutta yritän edetä matalalla profiililla ja toivoa, että aika hoitaisi minullekin sitä, mitä muilta kadehdin.

Ja saattaahan se kateus olla joissakin asioissa se liikkeelle paneva voima, että ei se aina ole pelkästään negatiivista, vaan siitä saattaa käynnistyä joku hyvä tekeminen tai asioitten korjaaminen.

POSITIIVISUUS PINTAAN JOKA TAPAUKSESSA!

Irmeli

========================

Kyllä olen joutunut ja se on tosi kammottavaa ja työilmapiiriä tuhoavaa!

Työpaikalleni tuli töihin muutamia vuosia sitten itseäni vanhempi, n 55 v. ikäinen, hyvin kokenut naishenkilö, joka on ammatillisesti todella taitava, osaava ja lahjakas - MUTTA niin ilkeä, oikukas ja piikikäs, etenkin minulle. Kollegani osaa olla varsin viehättävä ja edustava isommassa seurueessa, josta luultavasti hyvin harva edes uskoisi, jos kertoisin millainen tämä nainen on silloin, kun hänen kanssaan työskentelee pitempään läheisessä yhteistyösuhteessa - tai siis yrittää työskennellä: hän aliarvioi ja vähättelee jatkuvasti pienin elein ja sanavalinnoin tekemisiäni ja nostaa omaa tekemistään esille.

Sinällään taitavaa toimintaa, joka kuitenkin vain viestittää kyseisen kollegan heikosta itsetunnosta ja alemmuudentunteista. Yksi lähikollegamme on usein nähnyt ja kuullut tämän naisen toiminnan minua kohtaan, ja kovasti sitä usein ihmettelee minulle - ei tosin juuri koskaan tule tuekseni julkisesti, vaikka tilaisuuksia voisi ollakin...

Organisaatiomme johtaja on samaa ikäluokkaa (50+) oleva nainen ja itse asiassa muutenkin hieman samantyyppinen: kateellinen, itsekäs ja muita aliarvioiva tyyppi. Tosin joskus on jopa johtajakin sanonut tästä kollegastani, että onpas oikukas ja vaikea henkilö, mutta julkisesti johtaja ei tällaisiin asioihin puutu tai anna mitään tukea, päinvastoin.

Tällä hetkellä tilanne on rauhallinen, koska kollegani on virkavapaalla - upea työrauha!

Nana74

========================

Olen kokenut työpaikalla mielipiteiden mitätöintiä ja väheksyntää, jonka uskon johtuvan kateudesta. Minusta näkee, että nautin työstäni. Teen paljon työtä, enkä korkean sisäisen motivaation takia väsy. Saan jatkuvasti uusia ideoita ja toteutan isojakin projekteja, koska jaksan uskoa mahdottomankin onnistumiseen. Em. syistä johtuen joidenkin työtovereiden on vaikea hyväksyä energistä minääni ja juuri väheksynnän, mitätöinnin ja piilopiikittelyn kautta he purkavat kateuttaan. Itse olen tämän takia syyllistynyt siihen, etten aina rohkene tai viitsi tuoda ajatuksiani esille esim. kokouksissa. Nyt olen vaihtamassa työpaikkaa ja päättänyt, etten laita kykyjäni ja lahjojani kannen alle, vaan tuon ne koko työyhteisön hyödyksi välittämättä kateellisista tai ilkeistä ihmisistä!

Menolippu

========================

Olen joutunut kateuden kohteeksi, koska naiset ovat aina kateellisia toisilleen, jos joku on esim. hoikempi kuin itse. Hoikkana saa aina kateutta tuntea naisilta, jotka painivat dieettiensä kanssa.

Aina löytyy kateutta

========================

Joitakin vuosia sitten, minulle tarjottiin mahdollisuutta esimiestehtäviin, joka tietysti aiheutti kateutta muissa työtovereissa, koska se tarkoitti ryhtymistä entisten työtovereideni esimieheksi. Kateus on aiheuttanut mm. sulkemista tapahtumien ulkopuolelle ja outoa "tuo varmasti pimittää meiltä jotakin ja haluaa syödä meidän eväät" -asennetta. Tilannetta on helpottanut keskusteleminen kollegojen sekä oman esimieheni kanssa. Kollegat ovat kertoneet aivan samanlaisista asioista ja kokeneet hyvin samalla tavalla mm. olevansa usein yksin tuulisella paikalla.

Esimieheltäni olen saanut tukea päätöksilleni ja kannustusta jaksamiseen. Mielestäni jokaisella on vastuu omista tekemisistään ja tekemättömyyksistään. Jokainen voisi katsoa peiliin aina silloin tällöin. Yritän tehdä niin säännöllisesti itsekin, ettei tarvitsisi antaa aihetta kateudelle. Jaksamista kaikille vastaavassa tilanteessa oleville!

Rusina

========================

Olin melkein nelikymppinen, kun olin vihdoin löytänyt rinnalleni elämäni miehen ja mennyt naimisiin tämän muutamia vuosia minua nuoremman miehen kanssa. Samana vuonna aloimme myös rakentaa omakotitaloa, joka oli suuri yhteinen haaveemme. Kollegani töissä kyseli tulevasta talostamme ja kerroin tietysti innoissani hänelle siitä. Kun kerroin ettemme tässä vaiheessa rakenna yläkertaa, vaan joskus myöhemmin. Hän tokaisi että nostaahan se sitten talon jälleenmyyntiarvoa, kun sinä joudut vanhainkotiin!

En oikein heti edes käsittänyt moista ilkeyttä, mutta myöhemmin olen naureskellut asialle ja ajatellut, että joillakin on ilkeä huumorintaju ja kateuttahan tuo selvästi oli! Eikä minulla ole vielä vuosikymmeniin aikomusta "joutua vanhainkotiin".

Elämä alkaa keski-iässä

========================

Työskentelen valtion laitoksessa. Täällä on useita työntekijöitä, jotka ovat olleet vain täällä töissä. Useimmat ovat olleet myös 20-30 vuotta talossa. Uteliaana ja uutena ihmisenä kyselen menneistä asioista sekä nykyisestä omituisiltakin tuntuvista asioista. Talossa on erilaisia klikkiytymiä, jotka päättävät osaston asioista ja palkasta. Kun tällaiseen klikkiytymään pääsisi, voisi palkkakin olla parempi. Pidempään talossa olleet sanovat täällä olevan kateutta ilmassa.

Itse tunnen kateutta sellaisia henkilöitä kohtaan, joilla on mukava, monipuolinen työ. Itse olen joutunut tekemään yksipuolista, "tehdastyötä". Kaikki tietävät että se on tylsää, mutta esimieheni ei ole halunnut antaa muita mielekkäitä töitä. Koska se veisi jonkun työn, arvostetuilta henkilöiltä. Täällä muutenkin työnjako on aiheuttanut närää ja suurta ihmetystä. Mutta kukaan ei ole halunnut tehdä asialle mitään.

Vaikka en tiedä, onko se kateutta, että toivoisi itselleen ja toisille monipuolisempia työtehtäviä. Ilman lievää kateutta ja sen purkamista asiat eivät menisi eteenpäin. Jos puhun ääneen (oikeille ihmisille)asioista ja ongelmista, jotka ärsyttävät, voi joskus kehitystä tapahtua ja niin on jo tapahtunut.

Valta ja/tai sen puute aiheuttaa kateutta ja se on johtanut huonoihin väleihin, jotka vaanii pinnan alla. Näennäisesti kaikki talossa on hyvin. Eräs nainen oli kateellinen, kun hänen lähin työtoverinsa jutteli toisille työtovereille.

Tämä talo olisi täynnä erilaisia kateustarinoita.

Ohjeistuksessa puhuttiin kateuden olevan "kansallinen helmasynti". Sitä se on, jos niin yleisesti puhutaan ja asiasta toitotetaan joka puolella. Mutta olen varma, että kaikki kansat ja kansallisuudet ovat samanlaisia. Suomesta on puhuttu myös, että tämä on Euroopan amerikkalaisin maa, mutta sitä samaa on puhuttu myös Norjasta ja Ruotsista. Me itse ruokimme omalla puheellamme omaa mielikuvaa suomalaisista kateellisina henkilöinä ja näin ei anna oikeanlaista kuvaa meistä itsestämme.

Marissa

========================

Ensiksi en edes tajunnut asiaa. Ihmettelin vain yhden henkilön käytöstä, mutta kun hän tuntui olevan viileä kaikkia muitakin (paitsi yhtä)kohtaan, en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Ja olin uusi talossa enkä tuntenut kaikkia ihmisiä vielä hyvin. Minulla oli määräaikainen työsopimus vuoden loppuun. Vuoden vaihteessa yritys siirtyi uuteen rakennukseen ja johtaja oli päättänyt tehdä minusta vakinaisen ja toimistosihteerin. Tämä aiheutti työkaverissani ankaran kateuden. Ilmeisesti hän oli kuvitellut pääsevänsä johtajan sihteeriksi.

Aikaa myöten tilanne vain paheni kiusaamisen asteelle ja jouduin sairauslomalle. Lomalta palattuani kyseinen kiusaaja oli siirretty toiseen toimipisteeseen ja tilanne helpottui kaikkien meidän osalta. Olihan hän ollut todella ilkeä muitakin kohtaan, mutta on vaikea sanoa mitä kaiken takana on.

Kateus on kamala asia ja tässäkään tapauksessa en itse ollut voinut kuinkaan vaikuttaa johtajan päätökseen. Olin vain oma iloinen ja ahkera itseni ja onnellinen että sain vakituisen paikan.

Vielä sen ensimmäisen vuoden marraskuussa minut palkittiin siitä, että olen aina hyväntuulinen, oma-aloitteinen ja palvelualtis. Tämä oli varmaankin se viimeinen niitti kiusaajalle. Harmillista. Taloon tullessani ensivaikutelmani hänestä oli niin väärä ja olin kuvitellut että meistä tulee läheisimmät työkaverit, koska on monia asioita, joista molemmat pidämme. Mutta...

Asiasta olen selvinnyt, mutta aina välillä tilanteet tulevat mieleen ja ahdistun, päivä päivältä kuitenkin vähempi.

Onnellinen

========================

Meidän työpaikalla kateutta aiheuttaa se, että toiset tekevät kotona "etätöitä" mielivaltaisesti, ja toiset tunnolliset raahautuvat toimistolle joka ikinen päivä. Kyllähän jokaisen tekisi mieli lähteä aurinkoisena kesäpäivänä ulos nautiskelemaan, kuin kökkiä sisällä paperipinojen äärellä... Toiset "röyhkeät" osaavat hyödyntää tilanteen "etätöillä" ja toiset "tunnolliset" puurtavat toimistolla klo 8-16.00.

Toimistohiiri

========================

Pakostakin on kateellinen, kun toisilla on varma työpaikka ja virka, ja itse olen vain pätkätyöläinen ainaisen epävarmuuden kanssa, milloin jää taas työttömäksi. Olen kuitenkin pyrkinyt ajattelemaan, että tällä alalla (lastenhoitoala) asianlaita vain on monessa paikassa tämä, pätkistä on aloitettava. Pätkiä ne ovat muutkin varmaankin aluksi tehneet aikoinaan. Ja ajastaan minäkin sitten saan itselleni viran, kun tarpeeksi kauan aherran näissä pätkissä.

Pätkää pätkän perään

========================

Olen kokenut kateutta. Minun toimiani on arvosteltu monesti aiheetta kateuden takia. Olen selvittänyt aiheettomat valitukset osastonjohtajalle asia kerrallaan ja olen ottanut pahanpuhujan keskustelun alle aihe kerrallaan. Valituksen tekijä on ollut kateellinen ja tyytymätön omaan elämäänsä.. Pahaa puhumalla hän on kylvänyt riidansiementä toisiin. Olen purkanut tapauksen kerta kerralta auki ja niin aion tehdä vastakin. Ko. henkilön toimintastrategia on tuttua hänelle edellisestä työpisteestä ja aikaisemmista riidoista hän on selvinnyt muita syyttelemällä. Vika on aina muissa, ei hänessä. Aion kertoa hänelle seuraavan konfliktin jälkeen, että seuraan mielenkiinnolla kuinka hän sekoittaa osastomme toimintaa. Samalla kerron seuraavani kuinka paljon riitaa ja epäsopua hän saa aikaan omalla toiminnallaan. Toivon, että osastonjohtajamme näkisi ko. henkilön läpi ja ymmärtäisi riidankylväjän omat kateuden aiheuttamat motiivit. Toivonko turhaan... Sen näyttää aika. Minä olen valmiina taistoon...

Nimimerkki: ainako syy muualla

========================

Työyhteisössäni, naisvaltainen palveluala, oli huono ilmapiiri, ja havaitsin, että isoimpia "pomottajia" olivat vähiten koulutetut, ammatissaan työn oppineet naiset.

Kun tarjosin kouluttautumista ja kerroin, että kadehtimisen kohde pitää ottaa samalta tasolta, ei ylemmältä, ilmapiiri parantui ajan myötä.

Marisol

========================

Tyypillisiä kateuden kohteita ovat taloudellinen menestys ja lasten pärjääminen elämässä. Mutta on todella vapauttavaa ajatella niin, että jokaiselle onni tulee vuorollaan ja tavallaan. Miksi en siis iloitsisi toisen kanssa hänen hyvästä hetkestään? Toisaalta kenenkään menestys ei takaa turvallisuutta ja kaiken varan vakuutusta, miljonäärikin voi menettää paljon sellaista, mitä ei millään mammonalla saa takaisin. Omassa elämässä voi eräskin ilonaihe karata ohi kadehtiessa ja turhia surressa, siis nauti - omasta ja muiden puolesta! Mitäpä sitä juomaan myrkkyä itse, kun toiselle toivoo vatsanväänteitä.

Manta

========================

Ratkaisuja on vaikea keksiä, odotankin niitä innolla tämän utelun tuloksena.

Reilu vuosi sitten aloitin etä/iltalukion työni ohella, löytääkseni uuden suunnan elämälleni, kun tämä vanha tuntuu jotenkin saman, tarkoituksettoman ympyrän kiertämiseltä.

Olen pienessä firmassa töissä. Meillä kaikki muut tekevät pelkkää päivävuoroa, mutta osastolla, jolla itse työskentelen, tehdään kahta vuoroa; aamu- ja iltavuoroa.

Neuvottelin pomon kanssa mahdollisuuksista päästä joka toinen viikko parina päivänä lähitunneille iltakouluun, ja sovimme, ettei sille ole estettä, mikäli saan itse järjestettyä itselleni iltavuoroon tuuraajan päivävuoropuolelta. Se onkin onnistunut hyvin, sillä toiselta puolelta löytyi ihminen, joka mielellään tekee iltoja silloin tällöin.

Meillä on aina ollut joka viikko sekä ilta- että aamunuoroja suhteessa 2/3, ja samoin on minulla ollut nytkin. Olemme sopineet vuorot joka kerta yhdessä ja olen aina KYSYNYT mielestäni kauniisti, olisiko mahdollista saada nämä tietyt päivät aamuvuoroiksi. Aina siinä vaiheessa kaikille on sopinut ihan hyvin, "tuleehan molempia vuoroja kaikille kuitenkin yhtä paljon". Eräs työkaveri jaksaa kuitenkin tunnollisesti joka kerta minun ollessani aamuvuorossa muistuttaa siitä "kuinka ärsyttävää on kun jotkut saavat erivapauksia ja tekevät muista piittaamatta mitä vuoroa lystäävät".

Se vapaaehtoinen työntekijä toiselta puolelta on halunnut tehdä iltavuoroja niinkin paljon, että olemme kaikki saaneet tehdä keskimäärin kaksi iltavuoroa kuukaudessa VÄHEMMÄN kuin aikaisemmin.

En voi käsittää tällaista ainaista nurinaa, se saa minut haluamaan entistä kovemmin pois muutenkin kurjasta työstä ja työilmapiiristä.

En keksi tälle muuta syytä kuin sen, että kyseistä työkaveria harmittaa oma tylsä elämänsä, sekä se, ettei hänellä ole tarmoa, halua tai rohkeutta muuttaa sen suuntaa. On varmaan ärsyttävää, kun joku on tohkeissaan uudesta, jännittävästä vaiheesta elämässään. Mutta vaikka ymmärrän hänen motiivinsa, en jaksaisi suhtautua siihen positiivisesti, koska se tuntuu niin epäreilulta, eikä siihen minun näkökulmastani katsottuna löydy pätevää perustetta.

En tiedä viekö kateus kalat vedestä, mutta ainakin se vie työmotivaation työpaikalla.

Mia

========================

Tein ensimmäisen asuntolainapaperini talvella 1997. Pidin sen päivän vapaata töistä ja seuraavana päivänä kun menin töihin pomoni rupesi "kettuilemaan" eikö se olisi halvempaa asua vuokralla ja mitä maksan kuussa ja eikö toi lainapäätös ole aika rankka sinkku-ihmiselle yms..

No nyt on kulunut ajasta liki 10 vuotta ja suhteellisen hyvin olen pärjännyt. Tekisi mieli käydä kuittaamassa mutta taas kerran totean että viisaampi vaikenee...

Asuntolaina

========================

Jos samaa työtä tekevistä yksi saa enempi palkkaa se on aiheuttanut työyhteisössäni kateutta. Monesta pienestäkin asiasta ollaan kateellisia, ei niinkään pomoille vaan sellaisia joiden pitäisi olla samassa asemassa / tasolla organisaatiossa. Samoin jos toinen pääsee osallistumaan johonkin tilaisuuteen ja toinen ei-varsinkin samanikäiset.

Nälvintää, ivaa - jopa henkilökohtaisista asioista/piirteistä.

Työkaverit voivat tasoittaa/lopettaa yhden kiusaamisen tai esimies.

Teppo

========================

Kyllä, kyllä olen joutunut kateuden uhriksi. Karmeinta on se, että työkaverini ovat olleet kateellisia ja ärsyyntyneitä iloisesta, aivan oikein, iloisesta, olemuksestani. Iloisesta hyvän huomenen toivotuksesta aamuisin. Positiivisuudestani ja siitä, että jaksan kysyä työkavereilta, että mitä kuuluu, miten voit?

Se että uskaltaa rohkeasti esittää mielipiteensä on tuonut myös kateuden siementä työilmapiiriin.. voi, voi! Itsessäni en ole kateutta löytänyt ja tämä ei ole mikään klisee. On totta, että olen monta vuotta analysoinut työrooliani ja olen tullut vakuuttuneeksi, että kaikkea muuta minusta löytyy, mutta ei kateutta. Elämässäni on kaikki niin hyvin ja osaan nähdä hyviä asioita myös negatiivisissa asioissa, joten ei ole mitään aihetta olla kellekään kateellinen. Ei edes rahasta! Koen olevani niin rikas ihanista ja fiksuista lapsistani, ja osaan oikeasti iloita siitä. Ja mitä aviomieheeni tulee, niin sekin on hyvä. Useasti kyllä sanon hänelle, että painu... mutta TULE HETI TAKAISIN!! Siitä voisi käyttää nimitystä RAKKAUS.

Vastuu on siis itselläni, että olenko katteellinen. ja vastuu on mielestäni jokaisella itsellään. On opittava elämään ja opittava näkemään miljoonat hyvät asiat omassa elämässään, läheisissään ja ympärillä olevissa asioissa. Elämämme loputtua kaikki tasataan ja Taivasten valtakunnassa on kaikilla hyvä olla, luulen niin. Teen kaiken elämässäni Jumalan kunniaksi ja se taitaa loistaa minusta, Luojan luomasta ulospäin. Pahahenki vaanii meitä jokaista ja jokaisen pitää tehdä työtä sen eteen, että se ei pääse iskemään. Onnellista loppuelämän ensimmäistä päivää.

Orodoxinainen

========================

Koska hoidan työpaikallani erilaisia henkilökunnan matkajärjestelyjä ja pääsen joskus itsekin matkoille edustamaan työnantajaani, niin sain tässä keväällä erään matkatoimiston kutsun mielenkiintoiselle parin päivän matkalle. Matkalla oli tarkoitus esitellä erään pohjoismaisen pääkaupungin kohteita ja myös lentokenttää. Menomatka oli laivalla ja paluu lentäen. Matka oli erittäin edullinen.

Kutsukirje tulostui vahingossa yhteistulostimeen ja kutsun näkivät muutamat työtoverini. Kysyin esimieheltäni lupaa lähteä ko. matkalle ja hän kielsi minua lähtemästä! Syynä oli se, että asia oli herättänyt niin paljon kateutta!

Olen pyrkinyt työssäni avoimuuteen enkä ole salaillut mitään työhöni liittyviä matkoja. Mutta nyt kai olisi pitänyt!

Minua harmitti asia tosi paljon. Matka olisi ollut mielenkiintoinen varsinkin kun minulla ei ole ollut tilaisuutta käydä kyseisessä kaupungissa moneen vuoteen. Myös muiden samantyyppistä työtä tekeviä olisi tavannut matkalla.

Olin pettynyt sekä esimieheni ratkaisuun että työkavereiden asenteeseen. Asia harmitti minua pari viikkoa tosi paljon. Purin pahaa mieltäni kertomalla asiasta aika monelle.

Nyt asia on kyllä aika hyvin mennyt mielestäni, mutta osoittaa vain, että kateutta kyllä löytyy.

Kristiina

========================

Kateus rehottaa ainakin minun mielessäni kuin voikukka. Kun yhden nitistät, niin toinen pukkaa esiin.

Olemme koulutusyhteisö, jossa hallinnon väki tekee virka-aikaa ja opettajat...niin, opettavat. Heidän kokonaistyöaikansa on pienempi kuin meidän hallinnon puolella, heillä on pitkät lomat ja paremmat palkat, mahdollisuus opettajavaihtoon, seminaareihin ja ulkomaanmatkoihin työn merkeissä. Vaikka kuinka tsemppaan en voi olla kadehtimatta näitä kansankynttilöitä. Ovat aina niin iloisen näköisiäkin, mokomat.

Ajoittain selviän sillä, että elän omaa elämääni ja keskityn siihen, ja sitten taas kompastun myyränkoloon: miksen minäkin pääse välillä tapaamaan kollegoita tai kuulemaan viisaita alustuksia kasvatuksesta tai yhteiskuntavastuusta.

Työilmapiiri on huono. Ruoho on aidan takana vihreämpää!

En tiedä miten pääsisimme tästä kyttäämisestä ja toisten työtuntien laskemisesta. Olisi jo aika.

Kirjastohiiri

========================

Olen varmaankin joutunut kateuden kohteeksi työpaikallani - nyt tarkemmin mietittynä. Kateus liittyy asioihin joita osaan, joita joku muu ei ehkä hallitse. Kateus näkyy ohittamisena, kylmyytenä, negatiivisena palautteena.. Olen ohittanut käytöksen pyrkien itse asiallisuuteen ja välttänyt "brassailua", yrittänyt itse antaa positiivista palautetta ja välttänyt itsestä puhumista. Vastuu on jokaisella työntekijällä, asioista pitäisi keskustella kokouksissa yleisellä tasolla.

Työpaikallamme on hyvin kokeneita työntekijöitä ja tullessani ehkä vain yksi nuori ihminen. Tämä yksistään on aiheuttanut vastarintaa ja mielestäni käsittämätöntä reagointia: nuorten ihmisten tuloon ei suhtauduttu aluksi kovin rakentavasti eikä meitä ole nähty voimavarana työyhteisön sisällä. Esimies on onneksi hyvin tukeva, antaa tilaa ja kannustaa jatkamaan omalla linjalla. Hänen antamansa palaute auttaa jatkamaan vaikka muut sanoisivat mitä! Ajan mittaan "nuoruuteeni" on totuttu ja oleminen on käynyt helpommaksi. Silti joskus koen, ettei minun työtäni arvosteta vaikka työkokemustakin on jo kertynyt varsin mukavasti.

Oma asenne auttaa jaksamaan: se, että teen tätä työtä omasta halustani, en pakosta. Minulla on vapaus lähteä, jos siltä alkaa tuntua. Elämästä pitää nauttia eikä työtä pidä tehdä terveytensä uhalla!

T.H. 31v

========================

Ylennys aiheuttaa usein kateutta samaa tehtävää hakeneissa. Kyllä vastuu on tehtävän vastaanottaneella sekä esimiehellä. Valittu voi olla ylpeä siitä, että on tehtävään paras ja sopivin.

Valittu

========================

Olen menestynyt kunnallispolitiikassa, asemaani on kadehdittu naisvaltaisessa työpaikassani. Se on ilmennyt ulkopuolelle jättämisenä, nälvimisenä ja muutenkin epäasiallisena käyttäytymisenä.

Kaikesta olen selvinnyt itse, mutta tietysti on tuntunut inhottavalta. Yhden hyvin epäasiallisen jutun kerroin esimiehelle. Sitä hän vain pahoitteli minulle, ei muuta.

Ulkomuotoani kadehdittiin myös. Tein muodonmuutoksen painonpudotuksineen ym. Aluksi oli hyvä kannustus, sitten ulkopuolelle jättäminen yhteisistä menoista. Olin siis kateudenkohde naisena.

Jotenkin noi ei vaan heilauttaneet omaa tasapainoani. Ehkä se auttoi, että työkaverini eivät mitenkään pystyneet mitätöimään ammattitaitoani, olin arvostettu ja pidetty asiakkaiden taholta. Kyseisiin henkilöihin suhtaudun asiallisesti työkavereina, mutta en tarvitse enkä halua heidän ystävyyttään. Asiat siis koskettaa, mutta en jäänyt niihin kiinni, miten kyllä voi käydä helpostikin. Niin kyllä kävi, että kun olen ollut hyvin aktiivinen yhteisten kivojen juttujen kuten pikkujoulut, järjestäjänä, luovuin siitä. Eli vedän oman positiivisen energiani pois yhteishengenluomisessa. Huolehdin vain omasta osuudestani olemalla työkaverina asiallinen. Työpaikallani ei esimiehet hallitse lainkaan henkilöstöjohtamista, heillä suuri vastuu ilmapiiristä.

Nainen 55v, työpaikassani 27 vuotta

========================

Olen kärsinyt kateudesta aikaisemmissa työpaikoissani ja pysähdyin oikein ihmettelemään, miksen ole nykyään lainkaan kateellinen. Ehkä se ei sittenkään ollut minun ominaisuuteni. Nykyisessä työpaikassani ei ole suosikkijärjestelmiä. Johdon suosikit taisivat olla se punainen vaate, mitä en kestänyt. Ei pidä herätellä kateutta. Eikä aina syyttää itseään. Omaan vaistoonsa saa luottaa. Ja toisaalta, on hyvä yrittää olla provosoitumatta, vaikka tilanne olisikin hankala, itsensä takia. Olen myös kokenut hyväksi vanhan neuvon, että kateus auttaa näkemään, mitä itse tarvitsisi.

Pauliina

========================

Itse en ole joutunut kateuden kohteeksi. Olen päässyt kateudesta yli. Pyrin olemaan iloinen toisen menestyksestä, koska eihän se ole minulta pois. Yleensä kateutta aiheuttaa palkat, varsinkin kun luullaan että toinen tienaa huimasti enemmän ja huhut kulkevat.

Työpaikan kateuden aiheuttaa luulot ja huhut. Esimiehen pitää pitää homma riittävän avoimena ja painottaa jokaiselle että palkat ovat henkilökohtaisia asioita.

-pekka-

========================

Luulen, että työpaikoilla kateutta aiheuttaa palkka. Kuvitellaan, että toinen saa enemmän kuin itse saadaan, ei oleta huomioon työtehtävien laatua ja vaativuutta. Kuvitellaan, että toisen pääse helpommalla. Mihin tämä johtaa...työt kasaantuvat sen päälle jolle ollaan kateellisia, toiset jättävät hänen harteilleen kaiken vastuun, että hommat on hoidettuina ajallaan. Tästähän seuraa sitten lopulta työuupumus ja loppuun palaminen.

Sivusta seuraaja

========================

Olen itse joutunut kateuden kohteeksi työpaikallani. Olen sitä mieltä että siellä missä on ihmisiä, siellä on kateutta. Kateus johtuu ihmisten epäkypsyydestä, eikä sitä varmaankaan voi hyvälläkään henkilöstöpolitiikalla tai johtamisella kitkeä.

Minulle on oltu kateellisia moninaisista syistä (koska olen "nuori", sanavalmis, nainen, kivan näköinen, kielitaitoinen, rohkea). Kateus ilmenee yleisenä tuen puutteena ja erityisesti selän takana haukkumisena.

Erityisesti mieleeni on jäänyt eräässä työpaikassa ollut kollegani joka oli täysin keskenkasvuinen ihmisenä (yli viisikymppinen, epäilemättä pohjattomasti itseensä ja elämäänsä pettynyt, lapseton nainen). Hän kritisoi kaikkia NAISIA hyvin raa'alla tavalla. Hän mm. kadehti erästä kollegaa joka vaikean nivelreumansa takia oli töissä puolipäiväisesti: kadehti kollegan lyhyttä työpäivää ja päivitteli kaikkia niitä ETUJA mitä tämän tekoniveliä täyteen rakennettu nainen työpaikaltaan ja yhteiskunnalta sai.

Minua tämä käytös kuvotti ja otinkin tavakseni sanoa vastaan kun rouva aloitti saarnansa. Lopulta tein kaikkeni välttääkseni tämän kadehtijan kanssa samassa huoneessa olemista, koska hän ei osoittanut mitään kypsymisen merkkejä.

Jostain kumman syystä naiset ovat työyhteisöissä hyvin kateellisia toisilleen. Se on todella surku kun tajuaa miten paljon miehet pystyvät ajamaan omaa ja toisten miesten asiaa olemalla lojaaleja toisilleen.

Miten siis "parantaa" ihminen kateudesta? Kyse on jokaisen yksilön henkisestä kasvusta, eikä sitä pysty kukaan toisen puolesta tekemään. Jokainen on vastuussa omasta kasvustaan ja omista tunteistaan, kuten myös omasta puolustuksestaan joutuessaan kateuden kohteeksi. Lopulta siis kateuden paras poistaja lienee itse kunkin terveen itsetunnon rakentaminen ja vaaliminen. Kun kunnioitat itseäsi, kunnioitat muitakin.

Pia

========================

Mikä vaan juttu voi aiheuttaa kateutta työtovereissa, sitä ei voi määritellä etukäteen!

Paras tapa välttää kateus, kun ei kerro mitään omia asioita eikä utele myöskään työtovereiden tekemisiä niin pärjää pitkälle! Tosin työssäkään ei välttämättä ole oikein viihtyisää, mutta ei ainakaan olla kateellisia.

Pätkätyöläinen

========================

Kun se kateus meidän suomalaisten helmasynti on niin sen on huomannut työelämässä, että sitä on todella paljon. Ollaan kateellisia töistä, joita toiset saa tai pienistäkin eduista. Parkkipaikasta johtajan parkkipaikan vieressä tai jostakin suosionosoituksista. Todella lapsellista. Mitä sille voi tehdä kuten kateudelle yleensäkin? On aika vaikeasti suomalaisista kitkettävissä.

Dooris

========================

Olen luonteeltani iloinen ja positiivinen ja palvelualtis. Tämä on kuitenkin sellainen asia, jota on joidenkin työpaikalla pakko yrittää tukahduttaa.

Kommentit ovat usein: Tekopirteä; Mitä säkin yrität koko ajan? Pomon suosiotako kalastelet? Hyvän aamun toivotuksiin ei vasta, kuin ikävästi mulkaisemalla.

Yksi asia yli muiden on kuitenkin, etten suostu juoru-rinkeihin ja toisten panettelu-porukoihin mukaan. Kommentit: Mikä säkin luulet olevasi?

Asioita setvitään pienissä piireissä ja usein ikävästi vihjaillen.

Olen päättänyt jatkaa vain omaa "linjaani".

Aina on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Hymy ja kiitos ei voi satuttaa ketään.

Vastuu on jokaisella itsellään puhumisistaan ja puhumatta jättämisistään.

Kyllä totuuden nimessä on itselläkin joskus kateuden siemen joskus kaivertanut. Sille ei vaan kannata antaa "pesää" eikä alustaa "juurtua" ja levittää lonkeroitaan.

Koko kateus on vaan niin älyttömän turhaa ja hukkaan heitettyä energiaa. Eläinkunnassa ei tällaista asiaa varmaan tunnetakaan.

Ihanaa kesää!

Sirpale

========================

Nuorena neitona pienessä konttorissa sain ikäväkseni kokea millaista on kun naispuolinen työkaverini oli rakastunut pomoomme...

Syytön kärsijä

========================

Kateus vie kalatkin vedestä! Itse olen työpaikalla joutunut kokemaan kateuden kauheat seuraukset. Luoja on suonut minulle monipuoliset taidot, maalausta, piirtämistä, käsitöitä, kokkailua, musisointia jne. Olen niissä aina ollut hyvä. Olen myös jatkuvasti työn ohella opiskellut, viimeinen tutkinto 50-vuotiaanakin. Myös työurallani etenin nopeasti esimiesasemaan. Nämä kaikki saivat naiskollegani kadehtimaan minua ja siitä seurasi työpaikkakiusaaminen, jossa systemaattisesti alettiin tuhoamaan uraani ja minäkuvaani.

Kerrottiin valheita esimiehelleni, opintovapaalla ollessani otettiin töitä pois, lopuksi niin paljon, että sitä ei sitten ollut lainkaan. Aluksi tämä oli vain parin henkilön hommaa, mutta laajeni kyllä myöhemmin. Olen kestänyt tätä 20 vuotta. Sairastuin vakavaan masennukseen vuonna 2000 johtuen kohtelustani. Nyt olen ollut kuntoutuksessa ja kaikki näyttää jo valoisammalta. Onnekseni minulla on hyvä työterveysasema, joka on jaksanut auttaa. Vasta tänä keväänä myös esimieheni (kuului itsekin aikaisemmin kadehtijiin) johtajamme painostuksesta on alkanut purkamaan tätä ongelmaa.

Työ on ollut tuskaisaa, mutta ehkä jonain päivänä voin vielä riemuita osaamisalueistani tuntematta huonoa omaatuntoa.

Kehäraakki

========================

En ole joutunut kateuden kohteeksi, enkä toivottavasti koskaan joudukaan. Toivon ainakin niin. Enkä myöskään ole ollut kateellinen kenellekään, koska minulla ei ole siihen mitään syytä. Se mitä minulla on niin se on minun ja pysyy, kukaan ei vie sitä minulta. Enkä minä koske toisen omaisuuteen enkä ole kateellinen toiselle. Minulla on oma elämä.

RITU

========================

Kateutta ja oikeastaan suuttumusta aiheuttaa eriarvoinen palkkaus. Jotkut nostavat isoo palkkaa, vain olemassaolollaan työpaikalla, eikä aina viitsitä olla edes työpaikalla. Naiset ja yleensä pienipalkkaiset tekee "kaiken" työn. Nämä asiat tulevat esille toimistotöissä. En ole niinkään kateellinen, se on vain niin väärin. Nämä asiat johtavat eriarvoistumiseen. Vastuu on tietysti esimiehillä. Työilmapiiri kärsii moisesta ja on kaikenlaista kyräilyä. Vastuun nämä henkilöt kantavat, kun menee hyvin, mutta jos menee huonosti, niin ruvetaan syyttelemään muita.

Risto

========================

Hei kaikille!!

Kateus on inhottava, energiaa vievä turha juttu. Tiedän että minulle ovat monet kateellisia.

Mitäkö teen heille... Hymyilen kaikille, olen ystävä kaikille ei niin onnetonta kulkijaa, etteikö hänellekin hymy kuuluisi... Itsekin olen joskus ollut jollekin kateellinen mutta minä olen kertonut sen hänelle ja sitten olemme nauraneet yhdessä koko jutulle. Täytyy elämässä henkisesti kasvaa ja henkisesti voida hyvin niin pääsee turhista kateuden ahdingoista. Jos niitä ei ole itsellensä tiedostanut ei pääse, ensin pitää tiedostaa heikkoutensa. Täyteläistä onnellista kesää kaikille.

Suurperheen äiti

========================

En ole onneksi kohdannut kateutta työpaikalla, mutta asuinpaikkakunnallani olen. Paikkakunta, jossa asun, on pieni, ja ihmiset tuntevat toisensa. Kateus ilmenee perättöminä puheina, ilkeinä juoruina ja ihmisten ylpeytenä olla tervehtimättä tai puhumatta minulle.

Koitan olla välittämättä, jos joku on kateellinen minulle, sillä yritän ajatella niin, että eihän ongelma ole minulla, vaan sillä, joka on kateellinen.

Onneksi kateellisia ihmisiä ei ole paljon. Ystäviä minulla on paljon enemmän, ja he osaavat ja haluavat iloita myös minun onnistumisistani.

En itse ole kateellinen. Miksi kadehtisin, koska ei toisen onni tai menestys ole minulta pois?

Sanna

========================

Sairastuin syöpään yli 10 vuotta sitten. Töissä oli kiire, kaikki oli tyytymättömiä palkkoihin, työilmapiiriin, johtajaan jne. Sain sytostaatteja suoraan suoneen kolmen viikon välein. Tiputus kesti noin 9-12 tuntia. Loppuvaiheessa hoidon vaikutus henkisellä puolella oli niin vahva, että minua hoitavan lääkärin nähtyäni aloin oksentamaan. Sytostaatista johtuva pahoinvointi kesti pisimmillään neljä päivää. Toipuminen 2-4 päivän oksentamisesta kesti viikon, jonka aikana jouduin joka kerta "opettelemaan" uudelleen syömään. Elin kolmen viikon jaksoissa: tiputuksen jälkeen sairaslomalla 1,5 viikkoa ja sitten töissä 1,5 viikkoa. Sytostaattihoitopäiviä oli kymmenkunta, joten sairaslomaviikkoja tuli paljon sen vuoden aikana.

Minua vanhempi nainen sanoi minulle jossakin vaiheessa "Voi sinua onnellista kun olet saanut olla kotona niin paljon ja nyt on vielä täysi kuukauden kesälomakin tiedossa!" Ensin en saanut sanaa suustani, mutta lopulta tokaisin, etten olisi yhtään pahoillani, vaikka en tietäisi, miten sytostaatti kirjoitetaan. Sitä "lomaa" ei kukaan selväpäinen kadehdi.

Vuosia myöhemmin jouduin kateilun kohteeksi, kun samasta työpaikasta uskalsin jäädä vuorotteluvapaalle koko vuodeksi. Ehkä kateutta aiheutti se, että minulla oli siihen taloudellisesti varaa. Että joku jää vapaaehtoisesti pois töistä saaden reilun 400 euroa kuukaudessa… Ja kun minulla oli "varaa" ja olin todella kypsä niihin asioihin, mitä tuolla viestin alussa mainitsin, niin olin parin vuoden päästä uudelleen koko vuoden mittaisella vuorotteluvapaalla.

Rusinana pullassa: muutaman kuukauden kuluttua töihin palattuani sain omasta halustani sisäisen siirron vaativampiin tehtäviin. Huomasin, että siirron saatuani jäin hiukan syrjään kahvikuppiseurueista. Olen nyt kahden vuoden ajan tehnyt uutta työtä eikä minua haittaa se, ettei minulla ole aikaa istua kahvilla 1,5 tuntia. Vapaa-ajalla tapaan ystäviä ja harrastuksien mukana tuomia kavereita. En todellakaan koe olevani ”syrjäytynyt”

Sofia

========================

Naisvaltaisella työpaikallamme esiintyy valitettavan paljon kateutta, mikä jaksaa yllättää aina, kerta toisensa jälkeen. Kateus ei pysy samana vaan muuttaa muotoaan koko ajan ja tuntuu, että näiden 19 firmassa olovuoden aikana on kateellisia oltu jopa huoneessa olevalle isommalle roskakorillekin! En tiedä, onko tämä vain meidän yrityksemme helmasyntejä vai onko meille kerääntynyt jotenkin sellainen työntekijäprofiili, joka jaksaa aina ja kaiketi olla kateellinen toiselleen. Kuten sanottu, kateus ilmenee hyvinkin yllättävissä ja erikoisissa tilanteissa; kokouksissa siitä, että joku on saanut enemmän huomiota ja keskustelua aikaan ja johon mielipiteeseen on esimieskin yhtynyt. Tällöin hänestä tulee "pomon lellikki ja äänitorvi", jolle ei enää voi luottamuksella haukkua esimiehiä tai työyhteisön muita jäseniä.

Kateus puhkeaa kukkaansa firman juhlissa, kun voi ponnekkaasti ottaa kantaa siihen, onko työkaverin asuvalinta onnistunut vai ei ja olisiko hänen ollut parempi laittaa joku toisentyylinen asu, tämähän lihottaa häntä entisestään...

Kateus on myös korkeimmillaan silloin, kun perustetaan erilaisia työryhmiä eri projekteja varten. Valitut ovat "pomon valittua kansaa" ja eivät enää ansaitse minkäänlaista luottamusta työpisteen juoruissa. Ilmassa leijuu monta päivää kysymys: miksei minua valittu tehtävään, miksi tuo sen sai ja millä eväillä?

Miltei korkeimmalle sijalle nousee kateus silloin, kun on kysymys lomista. Miksi "lapselliset" saavat ottaa loman aina hiihtoloma-aikaan ja jouluna, mikseivät he voi ottaa myöhemmin koska MINÄ, itsellinen ja lapseton ihminen, olisin halunnut ottaa sen juuri hiihtoloma-aikaan...

Työntekijä, joka ilmoittaa jäävänsä kotiin hoitamaan sairasta alaikäistä lastaan, on mollattu miltei lyttyyn jo siinä vaiheessa, kun työntekijä on saanut puhelimenluurin paikoilleen.

Että TAAS me joudumme tekemään senkin työt, AINA se on poissa lapsensa takia, miksi jotkut voivat LINTSAILLA kaiken aikaa...

Näitä tapauksia jatkuisi vaikka kilometritolkulla, valitettavasti. Sitä on joutunut miettimään, että kaikissa työpaikan ilmapiirimittauksissa ja kehityskeskusteluissa tulee ilmi, että lähes kaikki kokevat työyhteisönsä mukavana ja pitävät työstään ja työtovereistaan?

Tämä on sellainen mysteeri, että täytyy olla todellinen Sherlok Holmes, että tämän sanattoman kateuden leijumisen voisi täältä tuulettaa pois.

Nyt siihen on jotenkin jo turtunut eikä kateudesta välitä enää niin paljon kuin aikaisemmin.

Joskus jopa tulee "piru olkapäälle", kun pukee esim. uusia vaatteita aamulla päällensä tai on käynyt kampaajalla tai kuullut tulevasta ylennyksestä". Silloin hykerrytää jo valmiiksi niiden kateellisten ilmeet...

Saris

========================

En tiedä joutuneeni kateuden kohteeksi, mutta itse olen jonkun kerran tuntenut todella voimakasta kateutta, eikä tunne ole mukava. Tilanteet ovat liittyneet jollekin toiselle annettuun palkankorotukseen. Olen kokenut tilanteen epäoikeudenmukaiseksi ja olen harmitellut kun en itse ole osannut pitää puoliani ja vaatia palkkaani korjausta. Olen vain kiltisti odottanut että esimieheni osoittaisi arvostavansa työtäni palkitsemalla. Kehut ovat aina kivoja, mutta pidemmän päälle ne eivät riitä.

Kateuden tunne todella kalvaa sisintä, myrkyttää mielen ja katkeroittaa. Olen päässyt tunteesta eroon ihan järkeilemällä, että kyllä se toinenkin on korotuksen ansainnut, keneltäkään en halua mitään pois, eikä toisen saama ole myöskään minulta pois. Vähän se vie aikaa ja psyykkausta, mutta olen onnistunut karistamaan pahan olon itsestäni. Täytyy vain ottaa itse vastuuta omasta palkkakehityksestä ja lähteä vaatimaan, niinhän se näkyy toimivan muillakin.

Kateus syö sisältä

========================

Olen valtion virastossa töissä. Kateus esiintyy meillä siten että vanhat tutut lakkaavat puhumasta jos olet hakenut talon sisällä toiseen työhön ja vielä päässyt siihen. Ei tervehditä tai ollaan nuivia. Tämän on kokenut todella moni. Jopa entiset työtoverit saattavat olla kun olisit ilmaa kun tulevat vastaan. Vanhan ryhmän kanssa kahvipöytään on turha yrittääkään, jos ei halua olla todistamassa jäätävää hiljaisuutta.

Miten siitä selviää. Aluksi se tietenkin loukkasi ja jäi miettimään teinkö jotain väärin tai olenko loukannut jotakuta. Mutta kun muutkin ovat kokeneet sen saman, on ollut vain pakko ajatella että onpa lapsellista touhua ja olla välittämättä. Kyllä nämä ihmiset muutamassa vuodessa tasaantuvat, kunhan itse jaksaa olla ystävällinen heille.

Valkovuokko

========================

Kateutta voi aiheuttaa mikä vain, se ei ole kateuden kohteen ominaisuus, omaisuus tai osaaminen, vaan kateutta itse tuntevan sisäinen tunne. En ole itse joutunut kateuden kohteeksi, mutta muun huonon kohtelun kohteeksi kyllä. Itse tunnen kateutta, jos toinen mielestäni on taitavampi kuin minä, ja mikä raivostuttavinta, jos hän on kauniimpi.

Sisko

========================

Sivutoimisessa yritystoiminnassani olen joutunut kateuden kohteeksi sen vuoksi, että kouluttaudun koko ajan ja jotkut eivät siedä sitä, että toisella alkaa mennä paremmin kun hän lakkaa vähättelemästä itseään ja näkee valoisia puolia elämästä.

Olen ollut kateellinen toiselle yrittäjälle, joka saavutti lyhyessä ajassa jotain mihin itsekin tähtään.

Asialle voi tietysti tehdä paljonkin, esimerkiksi itse olen lainannut näitä koulutukseeni liittyviä kirjoja muille ja antanut heille saman mahdollisuuden saada elämäänsä jotain muutakin kuin sadepäiviä.

En tiedä onko vastuu heidän kateutensa lievittämisestä minulla, mutta ne jotka ovat ottaneet asiakseen muuttaa asennettaan, ovat ottaneet myös vastuun itsestään. Ja ne muut saavat ollakin niin kateellisia kuin jaksavat, en aio väkisin raahata kivirekeä perässäni.

Mamma

========================

Olen ollut kateuden kohde, nyt vasta sen ymmärrän. Syynä voi olla esim. innostuneisuus työilmapiirin nostamiseen, positiivisuus tai muu aktiivinen toiminta olojen parantamiseksi. Kateus on hyvin yleistä naisvaltaisilla työpaikoilla! Sitä ei näytetä suoraan, mutta kyllä toisen luonteenpiirteistä (sosiaalisuus, asioiden sujuminen, työn osaaminen) voi ilmetä kateutta muiden ajatuksissa. Yleensä ideat tyrmätään tai niihin ei kommentoida mitään ja asia jää tekemättä. Väheksytään aktiivisuutta, vaikka tarkoitus on parantaa kaikkien olosuhteita. Käsittämätöntä!

Minä pääsin pitkän ja omaehtoisen koulutusjaksoni takia työmatkalle. Sen jälkeen ei mikään ole ollut ennallaan vaan työmatka-kateuden myötä meni omat fiilikset tehdä töitä koko firmassa...

Kesäheinä –06

========================

Mikä tahansa asia voi aiheuttaa keskinäistä kateutta työpaikalla; esim. jos toinen on laihempi, nuorempi, kauniimpi, toisella on enemmän rahaa vapaa-ajanviettoa ja matkustelua varten tai toisella on paljon ystäviä ja harrastuksia, ja puolestaan itse kokee itsensä lihavammaksi, vanhemmaksi, rumemmaksi, köyhemmäksi ja yksinäiseksi.

Joissain tilanteissa voi kateutta aiheuttaa myös esimiehen toiminta - säpinää, kuiskintaa ja juoruja saattaa tulla suosikkispekulaatioista.

Itse yritän välttyä kateuden puuskilta ajattelemalla, että olen tähän ikään mennessä kehittynyt tasan tarkkaan tällaiseksi kuin olen (muutama ylikilo, vaihdevuosivaivat toisinaan riesana, en asu hienosti eikä minulla ole elämä muutenkaan mitään luksusta), mutta koen ylpeyttä tekemästäni työstä ja tunnen olevani hyvä omassa tehtävässäni. Toisinaan koen jopa, että esimiehenikin on tyytyväinen työhöni.

Jokainen siis taaplaa tyylillään, ja minä kuljen omaa polkuani aika-ajoin itseäni ja läheisiäni tsempaten. Työporukka koostuu kuitenkin niin erilaisista persoonista, että kyllä joukkoon mahtuu monenlaista.

Onerva

========================

Hei! Kun olen saanut itseni kiinni kateudesta (työpaikalla tms.), olen huomannut sen koskevan jotain sellaista mitä minäkin olisin halunnut saavuttaa, mutta en ole uskaltautunut ryhtyä asiaan tai jotain mitä en ole itse keksinyt, ja kun joku sen keksii, sitä miettii, miksi ei tullut ajatelleeksi asiaa.

...siis rohkeutta peliin! Sekä asioiden kyseenalaistamista.

Terttu

========================

Varsinkin työpaikassa, jossa on paljon naisia ollaan aivan älyttömän kateellisia. Kateuden aiheita voivat olla melkein mitkä tahansa asiat. Suurin on tietysti palkka.

Työpaikalleni otettiin uusi ihminen ja hän sai tullessaan sovittua itselleen paremman palkan kuin mitä edeltäjällään oli ollut, niin tästäkös riemu repesi, kun asia tuli muiden työntekijöiden tietoisuuteen. Vaikkakin ko. paikka oli ihan meidän kaikkien haettavissa siihen jopa erikseen pyydettiin ihmisiä siirtymään, ei vain kelvannut kenellekään. Mutta kun uuden henkilön palkka tuli ilmi niin johan tämä uusi ihminenkin sitten oli ihan täysin läpeensä mätä!

Yritin sanoa ihmisille, että hyvät hyssyrät sehän on hieno homma, jos jollain on jo taloon tullessaan uskallusta sanoa että haluan sitä ja tätä...muuten se on soronnoo. Ja onkos se sitten sinulta pois, jos joku toinen saa jotain muuta. Ei kyllä välillä tajua kuinka aikuiset ihmiset voivat käyttäytyä pahemmin kun pienet lapset joilla on jäänyt tikkukaramelli saamatta.

Eikös kateus ole ihan perisyntikin... Eli uskoisin että ihan me kaikki olemme joskus jollekin hieman kateellisia joistain asioista. Itselläni ja varmaan monolla muullakin kateus on sellaista että katsellaan esim. naapurin uuden uutukaista autoa että voi vitsi… onpa hieno - kunpa meilläkin, kyllä mekin vielä ostetaan...ajattelematta sillä hetkellä yhtään sitä että sillä naapuriraukalla todennäköisesti on suuri osa siitä autosta ihan jonkun muun kuin omassa omistuksessa ts. velkana.

*titi*

========================

Olen oppilaitoksessamme kansainvälisten asioiden koordinaattori (AMK) ja minulla on joskus ulkomaille matkoja ja otan ulkomailta myös vieraita vastaan. Näissä yhteyksissä tehtäviini kuuluu toimia yhteyksien luojana ja yhteisten projektien kehittäjänä. Työhön liittyy kaikenlaista mielenkiintoista uutta joskin myös hyvin haasteellista ja vaativaa. Olen huomannut että jotkut työyhteisössäni ovat kateellisia näistä mahdollisuuksistani. Parhaiten näistä tunteista pääsee eroon kun kertoo avoimesti kaikille kokemuksistaan - niin hyvistä kuin huonoista. Toinen seikka on se, että pyrkii osallistamaan näihin hommiin mahdollisimman monia, ettei yksin pyri kaikkea hoitamaan. Mahdollisuus osallistua ja olla edes jollakin tavalla kuviossa mukana on mielestäni kaikkein paras keino. Olen huomannut, että vaikka ihmiset voivat osoittaa kateellisuutta, silti näihin hommiin ei ole helppo saada muita osallistumaan. Se kielitaito tai muu vaativuus on kuitenkin käytännössä esteenä ja kun ihmiset oivaltavat että he todellisuudessa eivät ehkä uskaltaisi heittäytyä moiseen tehtävään, kateuden tunteetkin häviävät.

Opettajan työssäni olen havainnut myös erään oudon ilmiön. Opettaja/asiantuntija itse voi olla hurjan tarkka omista tiedoistaan ja taidoistaan ja pelätä niiden luovuttamista eteenpäin.

Hän ikään kuin pelkää menettävänsä lopullisesti jotakin, jos jakaa tietoaan sitä tarvitsevalle. Tämä on asia jota itse välttelen viimeiseen saakka. Itselläni on periaate, että kaikki mitä itse olen vuosien varrella oppinut (ns. hiljainen tieto), annan auliisti nuoremmille kollegoilleni jakoon. Olen myös huomannut että tätä periaatetta noudattamalla saan itse eniten ja työtyytyväisyys lisääntyy. Asia on ymmärrettävissä jos olen yksityisyrittäjä ja toimin konsulttina. Silloin luovutan tietojani maksusta, jolla itseni elätän. Opettajana toimiessa mielestäni ero konsultin tapaan ajatella pitäisi olla ratkaisevan suuri ja tästä pelosta pitäisi päästä eroon.

Ope54

========================

Kyllä olen ollut kateuden kohteena eri työpaikoissa, työskentelen naisvaltaisella alalla ja kateutta ilmenee hyvin paljon.

Silloin kadehditaan sitä että olen sinkku ja asun yksin ja saan tehdä mitä huvittaa eikä tarvii kellekään olla tilivelvollinen. Yksi kateudenaiheita on ollut nuorekas ulkonäköni, millaisella autolla ajan, lapset ovat jopa olleet kateuden kohde. Eräällä työpaikalla kadehdittiin sitä, kun tulin hyvin esimiehen kanssa toimeen ja hän antoi kehuja. Se oli huvittavinta kun kerroin että olen lasteni isän kanssa hyvissä väleissä vaikka olimme eronneet vuosia sitten. Vaatteet ovat myös hyvä kadehtimisen kohde johon olen törmännyt. Siihen ei oikeastaan ole mitään muuta lääkettä kuin olla vain välittämättä.

Suomalaisten kansantauti

========================

Kateutta aiheuttaa, jos on ahkera, osaava ja aikaansaava. Kuitenkin kateellisetkin tarvitsevat apua tällaiselta henkilöltä. Faktoihin perustuva neutraali käytös auttaa. Kateutta aiheuttaa myös, kun joku etenee urallaan muilla asioilla kuin osaamisilla ja ansioillaan. Sille millaisia ihmisiä asioista päättävät linjaesimiehet suosivat ei voi oikein mitään. Täytyy vain pysyä sotkujen ulkopuolella.

Leijona

========================

Olen joutunut kateuden kohteeksi. Sermini takana istuva henkilö lakkasi puhumasta minulle reilu vuosi sitten, kun sain ylimääräistä kiitosta hyvin hoidetusta projektista. Keskusteluyhteys ei ole vieläkään kunnossa, enkä usko sen koskaan paranevankaan. Sen jälkeen ko. henkilö on yrittänyt monenmoisia selkään puukotuksia, ja on jäänyt kiinni törkeästä yliastumisesta sekä virheellisen tiedon välittämisestä muille henkilöille. Olen yrittänyt ottaa asian puheeksi, mutta olen saanut vastaukseksi vain, että hän ei ole tehnyt mitään väärää. Sen jälkeen olen antanut asian olla. Välillä se ahdistaa, mutta olen menettänyt toivoni tilanteen paranemisen suhteen. Henkilö on luonteeltaan sellainen, että hän asettuu marttyyriksi eikä näe itsessään mitään vikaa. Toki omakin suhtautumiseni on viime aikoina ollut kalseaa, mutta en jaksa enää välittää. Mielestäni asiat pitäisi pystyä keskustelemaan, mutta koska en saa kontaktia ko. henkilöön, niin yksinpuhuminenkaan ei auta.

Siiri

========================

Olen saanut työtehtäviä, joita on kadehdittu. Kukaan muu ei kuitenkaan ole niitä silloin halunnut, joten aikaa myöden olen saanut lisää ja lisää tehtäviä. Samalla taitoni ovat kasvaneet, ovat tehtävätkin tulleet vaativammiksi.

Annoin ihmisten huomautella ja tuntea omat tunteensa. Tein työni niin hyvin kuin taisin. Vastasin vähän myöhemmin, että "eikö ole hienoa, nyt tekin tiedätte mitä itsellenne haluatte". Kateus ei suinkaan loppunut, mutta suurimman osan kommentit muuttuivat positiivisemmiksi. Joillekin se oli myös rohkaisu toimia.

Sama pätee työssä kuin kotonakin, kateus on erittäin tärkeä tunne, sillä se kertoo mitä itselleen todella haluaa ja kannattaa olla tarkkana, sillä sen voi myös saada.

En halua puhua "perisynnistä". Puhun mieluummin itsetuntemuksen työkalusta. Kyseessä on loistava keino oppia tuntemaan itseään. Jokainen joka ei (muka) ole koskaan ollut kateellinen voi miettiä onko ollut rehellinen.

Anne

========================

Olen joutunut edellisessä työpaikassa kateuden kohteeksi.

Kateus johtui tulostavoitteesta työssäni. Saavutin toimitusjohtajan määrittelemän tulostavoitteen ja sain siitä useana vuonna peräkkäin tuntuvan rahallisen bonuksen peruspalkan lisäksi. Naisvaltainen ala ja kateus ovat huono yhdistelmä tulostavoitteen lisäksi.

Sain ns. "hankalan työntekijän" maineen.

Tulosta pitää tulla vuosi vuodelta yhä enemmän ja toimitusjohtaja määrittelikin joka vuonna aina hieman korkeamman tavoitteen edellisvuoteen verrattuna. Vastuu tässä tapauksessa yritysjohdolla: mm. yrityksen arvot, henkilöstöpolitiikka, työssä jaksaminen, henkinen hyvinvointi työssä.

Vaihtamalla työpaikkaa pääsin ainakin hetkeksi pois kateuden silmätikkuna olemisesta.

Cry 2006

========================

Kateutta aiheuttavat: palkka-asiat, ammattitaito, saadut palkinnot ja kunnianosoitukset, ystävyys johtajan kanssa, luovuus, innostuneisuus, terveys, sairaus (jos joku osaa ottaa sairauden positiivisin mielin ja jaksaa hakea parasta mahdollista hoitoa).

A+T

========================

Ikävä kyllä olen joutunut kateuden kohteesi, sain työpaikan jonka työkaveri oli ajatellut omalle kummi tyttärelleen. Siitä hyvästä hän ei puhunut sanaakaan minulle, olin hänelle ilmaa ja kaiken huipuksi kukaan ei edes huomannut tilannetta, vuoden kestin ja sit lähdin. Vasta silloin minulle selvisi hänen puhumattomuuden syy.

Duunari

========================

Olen hoitoalalla, kunnalla töissä. Työyhteisössäni/tiimissäni olen nuorin ja kaunein. En ole itserakas, vaan totuus on, että olen normaalipainoinen ja saanut geeneissä kauniit piirteet. Mutta ennen kaikkea jaksan pitää kuntoani yllä ja hoitaa itseäni, vaikka työlästähän se välillä arjessa on. Tiimini kaksi vanhempaa naista ovat ilmaisseet kateutensa pienillä vihjauksilla sivulauseissa.

Opiskelen yliopistossa työni ohessa, joka on raskasta ja aikaa vievää ja vaatii erilaisia järjestelyjä lapsenhoidon ym. suhteen.

Puhuimme hoitoalan palkoista kerran tiimissämme. Tiimini naiset totesivat, että eihän minulla mitään hätää ole kun pääsen parempiin piireihin sinne yliopistoon.

En ole kauhean turvallisuushakuinen. Esim. jos työ ei miellytä, irtisanon itseni ja etsin uuden työ. Tietysti ikäni (34v.) ja koulutukseni (sairaanhoitaja) puolesta olen tällä hetkellä vahvoilla työmarkkinoilla, joten irtisanominen ei ole mikään kauhea uhka.

Jonkinlainen riippumattomuus kuitenkin tulee esiin minussa ja se tuntuu ärsyttävän monia. Koen, että minun pitäisi tiimini naisten kanssa päivitellä ja voivotella työtaakkaamme ja palkkaustamme. Mutta en lähde päivittelemään, vaan olen sanonutkin, että jos työ käy liian raskaaksi niin irtisanon itseni tai jos jostain tarjotaan parempipalkkaista työtä, saatan lähteä sinne. Ehkäpä kollegani näkevät minut vastuuntunnottomana, työhön sitoutumattomana, mutta kun olen valmis kuitenkin kehittämään työtämme aiheutan heille ristiriidan. "Miten olen valmis paneutumaan työhön, kun kuitenkin saatan lähteä päivänä minä hyvänsä?" saattaa olla heidän ajatuksensa. Asetun tavallaan asioiden yläpuolelle, enkä anna asioiden viedä minua ja se on ilmeisestikin raivostuttavaa. Koen, että työtäni syynätään hieman liian tarkkaan ja etsitään virheitä. Erilaisista, totutusta poikkeavista ratkaisuista saan kuulla ja minulta vaaditaan perusteluita perusteluiden perään. Kuitenkin asiat toimivat, mitään hoitovirheitä tms. ei ole tapahtunut, olen vain yrittänyt käyttää luovuuttani ja löytää toimivampia ratkaisuja.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, kateus ilmenee käytöksessä ja pienin sanoin. Isommissa kokouksissa kollegani tuskin tervehtivät minua ja yrittävät ohittaa minun puheeni naureskellen tai tuhahdellen. Olen kokenut, että kaikki tällainen johtuu kateudesta. Olen tuore, enkä urautunut.

Olen kuitenkin väsynyt tilanteeseen ja haen uutta työpaikkaa, jossa saisin ehkä olla oma itseni. Olen myös yhteisissä tiimipalavereissa ottanut kuuntelijan roolin ja lopettanut ideoinnin. Olen myös ajatellut ottaa asian puheeksi esimiehemme kanssa, mutta pelkäänpä pahoin, että minut leimataan vaan vainoharhaiseksi kollegoitteni taholta.

Väsynyt hoitaja

========================

Vuosikymmenien työrupeaman aikana en ole huomannut kenenkään kadehtivan minua enkä ole itse kadehtinut ketään. Sama koskee kyllä kotiolojakin. Jokainen keskittyy omiin töihinsä ja hoitaa ne parhaalla mahdollisella tavalla ja muita autetaan mahdollisuuksien mukaan. Mitä pitäisi kadehtia? Sekä herran että narrin töissä on aina hyvät ja huonot puolensa ja ihmiset haluavat eri asioita.

On huono asia kehottaa tekemään toisille sitä, mitä haluaisi itselleen tehtävän. Joku haluaa huomiota ja toinen vaivautuu siitä. Joku haluaa keskittyä yksin rauhassa työhönsä ja toinen on parhaimmillaan sekasorron keskellä. Mitä pitäisi kadehtia ja keneltä?

Aikuinen

========================

Olin valtiolla töissä 70-luvulla, eräässä ministeriössä. Esimieheni jäi äitiyslomalle ja itsekin olin raskaana. Kun sitten tuli puhe esimieheni sijaisesta, sanoi asiasta päättävä pomo minulle vähän töksäyttäen: "mutta sinähän olet itsekin jäämässä äitiyslomalle." Ihmettelin, kuinka hän se saattoi tietää. Olin kertonut vasta lähipiirin 3 naiselle, he tekivät samaa työtä kuin minäkin.

Kyselin naisilta ja kaksi heistä kertoi kolmannen selän takana, että tämä oli käynyt varta vasten kertomassa pomolle raskaudestani, etten saisi tuota esimiehen sijaisuutta. Oli kuulema julistanut pitäneensä huolen siitä, ettei sijaisuus tulisi ainakaan minulle. Asia oli kuitenkin niin, että olin juuri valmistunut yliopistosta ja tehtävä edellytti korkeakoulututkintoa. Sitä ei muilla näistä naisista ollut.

Minä sain kuitenkin tämän sijaisuuden ja oman äitiyslomani jälkeen koko vakanssinkin omakseni, koska esimies jäi kotiin lapsiaan hoitamaan.

Olen usein miettinyt sitä, mistä ao. henkilö mahtoi olla kateellinen. Hän kyllä käyttäytyi aina "ystävällisesti", jotenkin lipevästikin. Olisiko kateuden aihe ollut koulutukseni, se että olin nuorempi ja ehkä nätimpikin (hänenkin ulkonäkönsä oli toki ihan ok) vai mikä?

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että kateus on pahin kaikista. Meillä jokaisella on omat ristimme, joten emmekö voisi suoda toisille sitä hyvää ja niitä ilonaiheita, jotka hän on osakseen saanut. Kun se ei ole meiltä itseltä pois!

Onnellinen eläkeläinen

========================

Kateutta on aiheuttanut se, kun nuorena työntekijänä menee työyhteisöön jossa sinun työtehtävänäsi on olla esim. osaston vastaava. Sinulla on parempi koulutus (=parempi palkka) kuin vanhemmilla työntekijöillä.

Asiat ovat ratkenneet keskustelemalla esimiehen kanssa, sekä yhdessä ks. ihmisen kanssa.

Nielkäämme kateus

========================

Olen joutunut usein kateuden kohteeksi.

Olen huomannut että seuraavat asiat ovat antaneet aihetta. Olen nopea oppimaan (vieläkin vaikka jo 48v) olen motivoitunut teen mitä tahansa teen sen "täysillä". Olen ahkera, mitä ei suvaita isoissa tehdastöissä. Hyvä suullinen ulosanti. Minulla ja aviomiehelläni menee hyvin. Olen miesten mielestä hyvän näköinen. Paksut hiukset.

Tämä on johtanut siihen, että työkaveri on selän takana mustamaalannut minut esimiehelle ja sain siirron muihin tehtäviin. Uudessa paikassa työpari ei halua opettaa kunnolla, näyttää vain kerran ja häipyy jonnekin ja jos mainitsen asiasta alkaa hänen taholtaan mykkäkoulu.

Työterveydelle ja esimiehille sellainen koulutus, että heillä on työkalut toimia - oikein ja oikeudenmukaisesti.

Selviän tästä kauheasta työpaikasta koska asiat ovat kotona hyvin ja minulla on uskovaisia ystäviä joiden kanssa voin kantaa murheeni Herran eteen.

Lady Line

========================

Ilmeisesti toisen työn kadehtiminen saa ihmisen tekemään, mitä merkillisimpiä asioita. Itse käyn rankoissa hammasleikkauksissa, joita on jo tänä keväänä tehty kolme kertaa ja yksi on vielä tulossa. Leikkausten vuoksi olen joutunut olemaan myös sairaslomalla aina muutamia päiviä kerrallaan. Työtoverini keksi, että eihän nämä mitään muuta ole kuin kauneusleikkauksia ja kirjanpitoa hoitaessaan kun hän totesi minun saaneen täyden sairaslomakorvauksen, hän nosti asiasta hirveän metelin. Ei auttanut, vaikka kysyinkin häneltä, olenko hänen mielestään kaunistunut?!

Asia eteni niin pitkälle, että minun oli hammaskirurgiltani pyydettävä lausunto, että kyseessä ei suinkaan ole kauneusleikkaus, vaan lapsena loukkaantuneiden hampaiden vaurion korjaus. Keskusteltuani asiasta työtoverini kanssa, sovimme, että asia on selvitetty ja loppuun käsitelty. Kunnes jouduin olemaan lapsen sairauden vuoksi yhden päivän pois työstä. Sen iltapäivän aikana oli työtoverini taas kovistellut henkilöstöpäällikköä hammasleikkausten sairaslomakorvauksista. Kysyin häneltä seuraavana päivänä, miksi taas nostit asiasta myrskyn, kun jo sovimme että se on loppuun käsitelty. Hän kirkkaasti väitti ettei ole mitään puhunut, vaikka henkilöstöpäällikkö näin sanoi.

Lopputulos oli se, että korvaukset tietysti sain, koska ei ollut kyse mistään kauneusleikkauksesta. Hammaskirurgi kehotti minua haastamaan työtoverini oikeuteen yksityisyyden suojan loukkauksesta.

En halua kuitenkaan tätä asiaa enää yhtään paisuttaa, mutta sen se aiheutti, että minun on äärettömän vaikea tulla työhön ja minkäänlaista keskustelua tai kanssakäymistä en kollegani kanssa halua.

No, toivottavasti aika auttaa tässäkin asiassa, mutta helppoa ei työssäkäynti tällä hetkellä ole.

Olo on sellainen kuin olisi selkään puukotettu. Ja tietysti omaa tyhmyyttään harmittelee, miksi on niin avoin ja luottavainen muita ihmisiä kohtaan.

Yhden, mutta sitäkin kateellisemman alaisen pomo

========================

Olen joutunut yhden kerran todella piinalliseen tilanteeseen keittiöpomoni takia. Hän oli minulle todella kateellinen, koska omaan luonnostaan lahjoja, joita hänellä itsellään ei ole, kuten nuorekkaan olemuksen ja positiivisen luonteeni sekä uskalluksen olla oma itseni tilanteessa kuin tilanteessa.

Tapauksessani oli kyse siitä, että en halunnut kahvipöytäkeskusteluissa lähteä hänen mukaansa juoruilemaan ja toisista pahaa puhumaan, vaan halusin aina kääntää asiat toisenkin hyväksi. Niinpä sain pian tuta hänen häikäilemättömyydestään, joka johti lopulta siihen, että katsoin paremmaksi vaihtaa työmaata kuin olla hänen alituisten valheidensa ja kiusaamisen kohteena. Jälkeenpäin kuulin, että en ole ollut ainoa, joka oli hänen toimestaan "savustettu" pihalle monien valheiden kautta.

Asiassa oli raivostuttavaa se, että joka kerta hän sai kaiken näyttämään ihmisen syynä, joka oli hänen vihan kohteenaan. Hänkin oli luonnostaan lahjakas, tosin sellaisessa asiassa, joka johtaa aina vihaan ja katkeruuteen. Toivon sydämestäni, että hänkin saisi edes kerran elämässään kokea, miltä todellinen hyvän puhuminen ja positiivinen asenne työnohjaajan osassa työntekijää kohtaan tuntuu. Luulenpa, että moni asia siinäkin yksikössä olisi toisin ja paljon paremmin, kun ei tarvitsisi aina -vakituisenakaan työntekijänä pelätä omaa nahkaansa, vaan saisi olla juuri sitä mitä on ilman pakkoa tanssia toisen pillin mukaan.

Täytyy vain todeta, että kateus voi pahimmillaan aiheuttaa todella pahaa tuhoa, joka voi pilata jopa vuosia kestäneen ystävyyssuhteenkin. Omille lapsilleni olenkin aina pyrkinyt tähdentämään, että kateus on kavala tauti, joka pitää heti alkuunsa saada hoidettua pois, jos sellainen jossakin ilmenee. Tyydytään kaikessa siihen, mitä meillä jo on eikä kadehdita sitä naapurin komeaa mersua tai vielä komeampaa taloa. Tarvitaanko me juuri noita asioita? Tekeekö se meistä sen parempia, vaikka omistaisimme maita ja mantuja? Ei varmastikaan tekisi. Ollaan jokainen onnellisia siitä, mihin omat varamme riittävät ja siitä mitä olemme syntymälahjoinamme saaneet. Ja ennen kaikkea siitä, että olemme olemassa ja saamme nauttia jokaisesta päivästämme meille jokaiselle rakkaitten ihmisten ympäröimänä. Siinä on minulle ainakin ihan kylliksi. Minun päiviini kateus ei mahdu kuin valkoisina unelmina, jotka eivät vahingoita ketään ja ovat kaiken lisäksi aivan ilmaisia!

Aurinkoinen

========================

Asun maaseudulla ja minulla on pitkä työmatka. Tämän vuoksi automme on ollut melko uutta mallia, koska haluan nukkua yöni rauhassa pohtimatta pääsenkö aamulla työhön. En ollut ennen ajatellut kenenkään automerkkiä tai sen hintaa, mutta eräässä työpaikassa huomasin, kuinka takanani supistiin rikkauksistani ja tämä vain siksi, että auto oli uusi ja luotettavaa merkkiä.

Lainasin lomani aikana samaa autoa tyttärelleni, joka meni kaupunkiin kesätyöhön siivoamaan. Työhönottaja tuumasi, että et olisi tarvinnut tätä työpaikkaa, kun autosi on näin upea. Hänkään ei tiennyt, ettei maalla kulje linja-autoja koulujen loma-aikoina ja näin tytöllä olisi kesätyöt jääneet tekemättä.

Maalla asuva

========================

Kyllä olen ja kyse ei ole siitä, että osaisin paremmin työt, vaan kun olen hoikka ja ikäisekseni "nätti". Konttoripäällikkö oli mustasukkainen, kun olin nuorempi ja nätimpi ja hoikka.

Hänen miehensä joka omisti tämän firman jossa työskentelimme, oli varsinainen "häntäheikki" pelehti kaikkien naisten kanssa jotka suostuivat siihen....

Joten soppa oli valmis, kun vielä oma vaimo joutui häpeämään ja peittelemään miehensä touhuja... silti vaimo oli mustasukkainen.

Omistaja siis yritti minuakin... huonoin tuloksin silti hänen vaimonsa, rupesi inhoamaan minua... ilman syytä... vai oliko syy vain se että olin hoikka??

Kun vielä erosin miehestäni... no joo...

Siitä syntyi kunnon työpaikka kiusausjuttu... joka lopulta päättyi minun lähtööni koko lafkasta. Oli se kyllä sinänsä noloa, kun minunkin aikana pomo/omistaja hakkailee yhteistyökumppania totta kai naispuolista. Oma vaimo on seinän takana ja nämä sitten vehtaa pomon työhuoneessa, kaipa se lisää sitten jännitettä... mene ja tiedä?

Mietin monasti, sitä miksi.. vaimo käyttäytyi noin... kai hän vaan oli niin "loppu" ja nöyryytetty kun mies hakkaili muita.

Vaimo oli jo vähän vainoharhainen ja oli varmaan noloa kun oli ikää jo yli 50 v ja miehellänsä töissä ja ei voinut erota, kun olisi mennyt työ ja valta ja asema, sekä omaisuus ja kaikkien "kunnioitus" ja ihailu. Olivathan he paikkakunnan vaikutusvaltainen firman omistajapariskunta.

Kyllä oli sääli katsella, mitä teki valta ja asema teki heille, lisäksi säädyllisyys pysyä avioliitossa, vaikka miehellä kokoajan muita suhteita. Vaimo "löysi" purkautumiskeinon kun varmaan häntä HELPOTTI kun sai kiusata minua.. mene ja tiedä....

Olen kyllä heille anteeksi antanut! Vaikka eivät ole anteeksi pyytäneet.

Hoitoon!

========================

Olen työpaikalla, jossa työskentelee n.20 naista. Yli puolet eronneita, nuorehkoja lapsiperheitä. Itse olen heitä 20v vanhempi ja edelleen aviossa saman miehen kanssa ja vieläkin rakastunut. Tästä olen saanut kuulla erittäin rumaa tekstiä ja ihan suoraan sanottuna: "moni kakku päältä kaunis" jne. Enää en kerro mitään omia asioitani enkä matkojani mieheni kanssa, saati sitä ,että olen tyytyväinen ja onnellinen ihminen. Se on joillekin liikaa. Olen oppinut kantapään kautta kuluneen fraasin: Kell onni on, se onnen kätkeköön. Me nautimme siitä kahdestaan.

Onnellinen Mummo.

========================

Menin töihin erääseen uusmaalaiseen sairaalaan ja pääsin heti apulaisosastonhoitajaksi ja eräs sairaanhoitaja joka ei silloin ollut erikoistunut oli kytännyt tätä paikkaa vaan ei päässyt koska hänellä ei ollut hallinnon kokemusta. Niin alkoi minun mustamaalaaminen. Ja huippuna oli että yhtenä päivänä oli infovihkosessa tieto, että diapamia oli kadonnut ja että jouduin uutena ihmisenä epäillyksi. Minulta vietiin nimittäin lääkkeenjakolupa.

Sinä päivänä kun oletettiin, että lääkkeet olivat kadonneet minulla oli vapaapäivä. Alkoi uskomaton rumba minun mustamaalaamiseksi. Yritin puhua että asiasta tehtäisiin rikosilmoitus, ylihoitaja ei puhunut kenenkään muun kanssa kun minun ja tiedettiin että juuri se virkaa kytännyt sairaanhoitaja oli lääkekaapista vastaava. Ei tullut kokouksiin ja vielä soitti minun ystävälleni tiedustellen että oliko minulla alkoholi- ja lääkeongelma. Nykyisin entinen ystäväni oli vastannut että kai se alkoholia ottaa, mutta tuskin lääkkeitä. Koska tämä tapahtui psykiatrisessa sairaalassa tuntui oudolta ettei asiasta voinut tehdä rikosilmoitusta. Olin niin järkyttynyt koska tiesin, etten ole lääkkeen käyttäjä enkä lääkkeitä vienyt. Minun oli lähdettävä pois ja tein lääninhallitukseen asiasta valituksen, vastaus oli että menettelytapa oli väärä. Minulta ei olisi saanut viedä lääkkeenjakolupaa.

Kun olin viimeisessä keskustelussa ylihoitajan kanssa hän hieman ihmetteli tekiköhän hän väärän ratkaisun, lääninhallituksen lausunto tuli yli vuoden lähdöstäni. Sain heti uuden työpaikan mutta tapaus ei koskaan ole hävinnyt mielestäni. Se on painolastina ja kysymys miksei tehty poliisitutkintaa? Miksei ylihoitaja keskustellut kaikkien kanssa nimittäin kun tämä sairaanhoitaja huomasi että minä en voinut lääkkeitä ottaa kun olin ollut vapaalla ja sitä ennen koulutuksessa alkoi tällainen että nyt on hävinnyt 7 Temestaa, tai on hävinnyt 4 Serenase jne. ja yhä niin pimee ettei huomannut tai halunnu myöntää missä mennään.

Monet työntekijät lähtivät sieltä pois ja kun näin heitä jokainen näistä sanoi minulle että kyllä he tietää mitä on tapahtunut mut tietävät kyllä et sinä se et ollut. Muttei se auttanut. Jouduin turvautumaan ammattiapuun kun masennuin tästä ja se auttoi. Mielestäni ylihoitaja syyllistyi väärään menettelyyn, en halunnut enää lääninhallituksen ratkaisun jälkeen kaivamaan menneitä vaikka ne ovat vaikuttaneet elämääni. Kateus kaiken takana.

Suvi L

========================

Kyse ei ole työpaikasta, mutta siihen verrattavasta harrastustoiminnasta. Meitä on vain muutama nainen isossa miesporukassa ja yksi naisista on tavattoman kateellinen varsinkin minulle. Minulla on taitoja, joita hänellä ei ole ja hän sanookin, että minullehan kaikki on helppoa. Miehet arvostavat minua ja mielipiteitäni sekä pitävät minusta, kun en yritä osoittaa olevani yhtään toisia parempi, päinvastoin kuin tämä nainen. Hän on suuna päänä puuttumassa joka tekemiseen muka osaten asian, mutta tekee sitten pieleen, eikä siedä minkäänlaista palautetta. Hänestä ei pidetä juuri noiden ominaisuuksien vuoksi ja koska minusta pidetään, hän kai inhoaa minua sydämensä pohjasta. Minulle on sanottukin, että kateutta se vain on.

Vieno

========================

Melkein mikä vaan asia aiheuttaa kateutta. Jos olet laihtunut, onnellinen tai voittanut jonkun palkinnon niin ne ovat kyllä ne ykköskateusasiat.

Työnantaja käyttää kateutta hyväkseen, hajota ja hallitse menetelmällä. Jollekin työntekijälle annetaan "hyvän miehen" lisää tai kehutaan porukan edessä hänen ansioitaan.

Palkasta kadehditaan aina.

Tuula

========================

Minulle nuoremman työntekijän kateus/pahansuopaisuus maksoi työpaikan. Tämä uusi tulokas olikin niin viekas, että vei kaikki kahvihuoneen jutut eteenpäin, toisin kuin me muut. Olisin minäkin voinut sellaista tehdä, mutta se ei sovi luonteelleni lainkaan.

Toisaalta osasin hyvin työni, olin hyvä joten minut oli saatava pois, ja niin jouduin lähtemään. Lopputili oli kova paikka - kymmenen vuoden jälkeen.

Siitäkin on kuitenkin selvitty, mitä opin? En luota enää kehenkään, näin on parempi. Hinta vain oli tosi kova tästä opetuksesta.

Oppirahat maksanut

< Edellinen sivu | ^ Sivun alkuun | > Tulosta sivu | Kommentoi

Ladataan kommentteja...

Kommenttisi