Su 30.4.Mirja, Miia, Mira, Mirva, Mirj...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Sain toimittajalta kysymyksen: "Kohteliaisuus ja hyväntuulisuus ei maksa mitään. Miksi se kuitenkin on niin vaikeaa?" Mitä sinä hänelle vastaisit?


Olemme sisäänpäin kääntyneitä, hiljaisia ja arkoja. Kaikenlainen mielenilmaus on jo geeneissä kielletty; tämä sairaus kulkeutuu isältä pojalle ja äideiltä tyttärille. Omassa työyhteisössä olen kuitenkin huomannut, että oma avoimuuteni ja kohteliaat sanat kantavat hedelmää; kiitos ja ole hyvä tulevat jo muiltakin kuin vain minulta.

Ole hyvä

=====================

Olisiko niin, että sitä aina ensimmäiseksi odottaa, että minulle itselleni ollaan kohteliaita ja aurinkoisia ennen kuin voin hymyillä. Kun kaikki toimivat näin, ei kukaan hymyile.

Meillä on yksi lääkäri, joka on kuin myrskyn merkki, mutta jo käytävän päässä huikkaa hyvät huomenet ja mainitsee hänen nimensä, niin kasvot kirkastuvat hymyyn. Itse hän ei koskaan tervehdi ensin.

PakkasPäivä

=====================

Kohteliaisuuden ja hyväntuulisuuden vaikutusten havaitseminen vaatii herkkyyttä. Samaa herkkyyttä tarvitaan myös niiden tuottamiseen. Me emme tässä itsekeskeisyyden ja mielihyvän tuottamista pursuavassa kulttuurissamme huomaa, että tuossa herkkyydessä piilee usein itsemme ja läheistemme onni.

Jos hieman jarruttelemme ansaitsemispaineiden tuottamaa kiirettä ja pysähdymme tutkimaan asioiden todellista merkitystä meille, voimme ehkä tavoittaa jotain tuosta herkkyydestä.

Outi

=====================

On helpompi olla ns. virkaihminen vastata ja selvittää mitä on kysytty. Pitää asiakkaaseen hieman etäisyyttä. Jos olet oikein iloinen ja hyväntuulinen on asiakas sitten tuttavallinen ja voipiikin siinä kysäistä sellaista mihin et olekaan valmistautunut ja et kenties osaa vastata.

Uula

=====================

"Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan!" - esimerkillään voi vaikuttaa myös muiden käyttäytymiseen

Anjata

=====================

Siksi, että se pelottaa ihmisiä. Jotka eivät koskaan, ole tottuneet siihen käytökseen.

mll

=====================

Väärinkäsityksen vuoksi: ihmiset luulevat, että stressi vähenee, kun ärisee, vaikka se päinvastoin lisääntyy saadessaan lisukkeekseen vielä syyllisyyden. Kohteliaisuus taas alkaisi välittömästi keventää ihmisen taakkaa!

Marjatta

=====================

Kohteliaisuus opitaan jo lapsena. Joten kohdelkaamme lapsiamme niin kuin haluaisimme itseämmekin kohdeltavan. Vanha sanonta: Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, pätee tässäkin. Toisaalta jokainen voi muuttaa vain itseään. Jos saa huonoa kohtelua, ei kannata itse alentua samalle tasolle.

Pirri

=====================

Ihmiset ovat yleensä sisäänpäin kääntyneitä, eli tuijottavat liiaksi omaan napaansa. Ja uskomus, että jos minulle ei olla ystävällisiä, niin miksi minäkään olisin sitä muille.

Ja Hymyhän kirkastaa sen päivän jolle se suodaan...*Minulla Ei ole hyvä päivä...en suo sitä muillekkaan*...

Riitta M

=====================

Kohtelias voi olla aina mutta hyväntuulisuutta ei voi näytellä koska se vaan on niin. Aina kannattaa yrittää tietenkin.

Onni

=====================

"Miksi minä kun ei kukaan muukaan" -ajattelu estää ihmisiä olemasta ystävällisiä, auttavaisia ja kohteliaita. Ei tulla ajatelleeksi että itsekin voi hyvin ja voi paremmin kun on kohtelias muita kohtaan.

Hyväntuulisuus pidetään onnellisen ihmisen tunnusmerkkinä ja tänä päivänä, jollet ole stressaantunut, niin et ole "arvokas". Et siis voi olla toimelias, aikaansaava ja tehokas ja samalla iloinen ja onnellinen?!

Irene

=====================

Olemalla aina vaan ystävällisen asiallinen, pysyä omana itsenään kyseistä henkilöä kohtaan!

Ongelmahan on huonosti käyttäytyvän henkilön itsensä. Se voi johtua kateudesta, epävarmuudesta jne. Yleensä kovasti yrittäviä ihmisiä kadehditaan, mutta eihän mitään saa yrittämättä eikä ilmaiseksi.

Tyytyväinen

=====================

Jos se ei ole tullut "äidinmaidosta", ei se tule luonnostaan... Koska tuntuu hämmentävältä, että edelleen 36-vuotiaana niiaan bussikuskille, kun saan häneltä rahasta takaisin. Että kyllä se täytyy olla joltain sellaiselta ajalta, jolloin minulla ei ollut vielä vastustuskykyä kohteliaisuuksien oppimiselle. Vastaukseni siis on, että jos asiaa ei ole oppinut kotoa, ei sitä koskaan oikein osaa käyttääkään.

Sanna

=====================

Monesti ympärilleen katsoen näkee "huonotuulisia ihmisiä" tai jokainen on keskittynyt omiin asioihinsa, ehkä se tarttuu ja käyttäydymme peilin lailla. Vaikeaa on päästä tällaisen ihmisen "kenttään", mutta yritän ainakin. On myös tilanteita, joissa itse antaa hyväntuulisuutta ja se on sitten vastaanottajan vastuulla, miten sen vastaan ottaa. Itselleni ainakin jää hyvä mieli hymystä ja ole hyvä-sanasta.


Marika

=====================

Jospa meistä ihmisistä jotkut luulevat että se on heiltä pois jos he ovat kohteliaita ja hyväntuulisia! Nyky-yhteiskunta on niin itsekeskeistä, ettei toiselle suoda mitään!

Iitu

=====================

Edellytyksenä on että ihminen tuntee itsensä ja on tyytyväinen itseensä. Silloin kykenee jakamaan tasapainoista hyväntahtoisuutta. Osin kyse on kasvatuksesta ja vanhempien rakkaudesta: ehjästä lapsuudesta, josta saa hyvät lähtökohdat. Jopa lapsena kärsinyt saavuttaa tasapainon jos löytyy lämpöä ja tukea ystävistä ja rakkaista.

Virve

=====================

Moni ihminen on ujo ja arka, ja ajattelee vaan itseään.

Mallu

=====================

Työpaikalla, jos lähimmät kollegani ovat huonolla tuulella, on se minullekin ikään kuin (huono) tekosyy käyttäytyä itsekin samoin, vaikka en välttämättä haluaisi, mutta on vaikeaa olla hyvällä tuulella yksin, jos muut ovat kuin "seipään nielleitä". Mutta tänä aamuna aion yrittää olla välittämättä mitä muut ovat nielleet ja lähden hymyilleen kotiovesta ulos.

Tuuli

=====================

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Eli asenne tarttuu. Jos toistuvasti olet iloinen ja hyväntuulinen ja koskaan et saa vastakaikua, kyllästyt ja muutut samanlaiseksi kuin muut. Pitäisi muistaa että myös hyväntuulisuuden on pakko tarttua joskus, ei saa luovuttaa.

Minna O

=====================

On helpompi vaatia kuin antaa itseltään. Helpompi ensin odottaa toiselta kohteliaisuutta ja iloista palvelemista ja sitten vain vastataan samalla tavalla. Jos vain itse sisäistetään se, että MINÄ olen ihanan kohtelias ja iloinen tänään, olkoon vastapeluri millainen tahansa. Se varmaan lisäisi hyvää oloa ympäristöön tehokkaammin kuin sen odottaminen muilta. Luulisin.

Iloinen hymy pelastaa päivän

=====================

Suomalaiseen perusluonteeseen kuuluu olla hieman totinen ja jäykkä. Hyväntuulisuuskaan ei tule automaattisesti ja väkisin. Toisen ihmisen ymmärrys auttaa asiassa. Anna itsestäsi osa iloa, se ei maksa mitään. Tartuta toiseen mukava mieli. Puhu paljon, toinenkaan ei malta olla puhumatta. Katso silmiin ja hymyile. Se tepsii.

Sari

=====================

Kateellinen ihminen pieraiseekin sisäänpäin...

Suurin osa meistä ihmisistä ei ole vielä tajunnut sitä maailmankaikkeuden lakia, että kaikki hyvä jonka annamme toisillemme, muodossa tai toisessa, palaa joku päivä meille itsellemme takaisin korkojen kera.

Hymyllä, hyvällä sanalla ja ystävällisellä käytöksellä avautuu ovet ja sydämet... Ihanaa ja antoisaa viikonloppua meille kaikille perjantaiuteliaille!

Eija

=====================

Koska nyky-yhteiskunta tavoittelee sellaista mitä voi ostaa rahalla, ja näitä kahta asiaa ei rahalla saa.

Iita

=====================

Vaikuttaa siltä, että välinpitämättömyys ja mökötys ovat ihmislajille myötäsyntyisiä murrosiästä eteenpäin. Ja siten maksuttomatkin ihanuudet vaativat vähän työstämistä lapsen innon ja vilpittömyyden kadottua.

Aurinkoa sydämiin

=====================

Valitettavasti meidän yksilöiden omanarvontunne ei jostain syystä anna periksi sisäiselle valolle pyrkiytyä esiin, joka olisi tapahtuessaan vain loistavaa kasvua. Haluaisin kyllä ne avaimet käteeni.

jk

=====================

Juuri siksi, että se on ilmaista. Osalle nykyihmisistä vain rahalla mitattavalla arvolla on merkitystä. Sääli niitä, jotka niin ajattelevat.

Maria

=====================

Niin, miksikähän sekin vaatii rohkeutta. Erottumista joukosta? Olemmeko tosiaan niin synkkiä ihmisiä, että toisen hyväntuulisuus koetaan ärsyttävänä? Onko kohteliaisuus "lällyä"? Ei, minä ainakin USKALLAN olla kohtelias ja mukava. Ainakin silloin, kun niin koen! Kunpa kaikki olisivat. Miten paljon mukavampaa tämä elämä olisikaan!

Bisante

=====================

Se on se asenne, sitä se on!

Pipsa

=====================

Vaikka se opetettaisiin kodissa, mutta kaveripiirissä ja koulussa se ei käytössä, niin seura tekee kaltaisekseen.

Isoäiti Mimmi

=====================

Ihmisen mieli on toisinaan liian ylpeä ja kova, ehkä jopa hiukan kateuttakin löytyy, ettei kohteliaisuus voi tulla kysymykseenkään, varsinkin, jos on itsellä oma riittämättömyyden tunteensa kannettavana ja hyväntuulisuuden hän poistaa ajatellessaan vain niitä asioita jotka voivat mennä pieleen, mutta jos jonakin aamuna tämäkin ihminen ja hänen mielensä, aloittaisi aamunsa kohteliaasti, toivottaen iloisesti hyvää huomenta eikä hänen varmasti ainakaan jokaisen kohdalla tarvitsisi pettyä, sillä on heitäkin, jotka yllättäessään, ottavat opikseen ja vastaavat kohteliaisuuteen ja hyväntuulisuuteen ja sillä teolla jatkavat ilmapiirin muutosta, vaikkapa työyhteisössä tai missä vaan.

Omaa oloaan ei ainakaan helpota ihmisen mieli, joka kerta toisensa jälkeen näyttelee kovaa ja kuoren alla onkin jotakin paljon lempeämpää ja hyvätuulisena, hän voi tehdä monen päivästä paremman, katsoessaan, pikkuisen nenäänsä pidemmälle. Ylpeydellä ja negatiivisella valitus asenteella hän ei pääse puusta pitkälle. Näin ajattelisin...

-Johanna-

=====================

Kohteliaisuudelle ja hyväntuulisuudelle pitää laittaa arvo ja hinnoitella mahdollisimman kalliiksi, sitten kaikki tavoittelisivat kilvan sitä. Silloin, kun se olisi arvokasta rahallisesti, niin kaikki haluaisivat sitä kilvan toisiltaan. Ja kun he saisivat sitä, niin haluaisivat lisää ja kaikki olisivat huomaamattaan iloisia ja olisivat kohteliaita, kun luulisivat sen saamisen loppuvan jos ei itse vastaa samoin toisille, olemalla ystävällinen ja kohtelias.

Totuus on, että nykypäivänä arvostetaan kaikkea mikä maksaa ja minkä saa rahalla!

Juulia

=====================

Koska se vaatii kultakin siihen ryhtyvältä työtä ja systemaattisuutta. On helpompi elää unessa ja antaa itselleen aina jokin tekosyy ärtyisyyteen ja katkeruuteen kuin todella aidosti muuttaa omaa käyttäytymistään ja ajatuksiaan niin että se näkyy ulospäin jatkuvana hyväntuulisuutena ja kohteliaisuutena. Jussin oppien lisäksi kannattaa lukea Anthony de Mellon Havahtuminen - sieltä löytyy logiikkaa - miksi emme tee niin?

Miipu

=====================

Ihmiskunnan helmasynti, pessimismi ja itsekkyys. Ottakaamme mallia eläimistä! Elämässä vain uutta ja uteliaisuutta herättävää.

Marjut

=====================

Koska asumme Suomessa, on kohteliaisuus vaikeaa. Suurimman osan vuodesta on kylmää ja koleaa. Luonto on muovannut meistä vähäpuheisia jurrikoita. Ei auta aukoa suutaan suotta, ettei jäähdy. Eteläisten kansojen kelpaa kälättää vaikka ylen aikaa. Läähättäähän koirat ja kissatkin kuumassa.

Meillä on paras vain tyytyä murahtelemaan ja urahtelemaan. - Sitä paitsi, jos herkeää kovin kohteliaaksi, ihmistä voidaan pitää lipevänä. Sen sijaan alta kulmain kyräilevää, syrjäkarein vilkuilijaa, voi pitää yhtä luotettavana kuin suomalaista peruskalliota. Näin meistä on kehkeytynyt pikkuhiljaa takkutukkaisia Röllipeikkoja, jotka viihtyvät parhaiten kaltaistensa seurassa kaivelemassa nöhtää omasta navastaan. Tämä kaikki koskee erityisesti suomalaisia urospuolisia henkilöitä,joissa aina yleisesti ottaen huipentuukin kaikki rodun ominaisuudet.

Onnellista on se, että matkustelun myötä suomalaiset ovat heräämässä kohteliaisuuteen. Ensimmäisenä tähän ovat heränneet naiset, jotka ulkomailla ollessaan, etenkin Italiassa, Kreikassa ja Turkissa, ovat saaneet osakseen käsisuudelmia, "bella bellissima" huutoja, huomautuksia milloin minkin kehon osan erinomaisuudesta, ja niin edelleen, puhumattakaan nyt ihan tavallisista kohteliaisuuksista, kuten huomenen, hyvän päivän, illan ja yön toivotuksista, oven avaamisesta, takin auttamisesta päälle ja pois, tuolin vetämisestä daamille ja seisomaan nousemisesta, kun naishenkilö astuu seuraan tai poistuu siitä.

Suomalainen tuumii varmaankin, että moisella energiamäärällä, mikä turhiin eleisiin tuhlaantuu, hakkaisi jo motin halkoja. Hississäkään ei auta tervehtiä, tulevat vielä liian tuttavallisiksi ja siitäkös riesa koituu. Luulenpa, että kohteliaisuuden esteenä on mukavuuden rakkaus, itsekeskeisyys ja piittaamattomuus. Joillakin sen esteenä voi olla myös ujous, ei oikein kehdata, kun ei ole totuttu.

Suomalaisen ihmisen olemus on kuin säästökiuas. Lämpöä on, mutta sitä annetaan vain harvoille ja valituille ja silloin, kun se tuntuu luontevalta.

Lea K

=====================

Olisiko niin että olisimme tottuneempia murjottamaan ja valittamaan epäkohdista, kuin huomaamaan kaunista ja hyvää ympärillämme? Kauniin ja hyvän huomaaminen vaatii vähän näkökulman muutosta. Näkökulman muuttaminen vaatii hieman uskallusta. Uskalla nähdä hyvää toisissa ja kiitä - ole hyväntuulinen ja kohtelias! Tämä on onnellisuutesi ja menestyksesi avain. Rohkeutta onnen ja menestyksen matkallesi!

M. Eskola

=====================

Sanotaan, että antaessaan saa. Ja näin se on. Pulmana meille monille on se, että ensin pitää antaa. Olisi niin mukava ensin saada ja sitten vasta nähdä vaiva, jos sattuu muistamaan ja viitsimään.

Vaatii pientä nöyryyttä muuttaa aloitteellisesti maailma olemalla hyväntuulinen ja kohtelias. Näin toimimalla kuitenkin saa enemmän ja parempaa. Jaettu hyvä moninkertaistuu ja palaa aina ennemmin tai myöhemmin takaisin. Monet yksinkertaiset asiat ovat vaikeita. Meidän pitäisi tulla lapsiksi jälleen - tai ainakin oppia heiltä.

Päivi

=====================

Ehkä ihmiset odottavat sitä automaattisesti, mutta sitä saa mitä tilaa, eli kun olet itse hyväntuulinen ja ystävällinen, saat sitä myös osaksesi, pitää vain olla rohkea, vaikka joskus tulisi pettymyksiäkin, ystävällisyyden pitäisi myös olla aitoa.

Anneli

=====================

Koska se on niin yksinkertaista. Siksi se on niin helppoa myös unohtaa.

Jarkko

=====================

Koska pelkäämme, että myös meille vastataan hyväntuulisesti ja kohteliaasti, emmekä siihen tottumattomina tiedä, miten reagoida.

Merru

=====================

Ei pitäisi antaa muiden käytöksen ja ulkopuolisten ärsytysten vaikuttaa omaan mielentilaasi.

Usein se kuitenkin vaikuttaa ja mikäli et pysty nousemaan tuon kaiken yläpuolelle niin on melkein mahdottomuus pysyä hyväntuulisena ja kohteliaana.

Marja

=====================

Hyväntuulisuus lähtee meistä jokaisesta itsestämme. Itselläni esim. itsetunnon kohoaminen sai aikaan hyväntuulisuudenkin. Kohteliaisuuden olemme oppineet. Ellei jo kotoa saa mallia kohteliaaseen käytökseen, niin se ei tule itsestään.

Ansku

=====================

Koska olemme niin itserakkaita, ja jos minulla ei ole hyvä olo, en anna kohteliaisuudella hyvää oloa muillekaan!

Kullat karisee

=====================

Joillekin se tulee luonnostaan, mikä on hyvä asia, mutta on hämmästyttävää että joitakin toisen hyväntuulisuus jopa ärsyttää, ehkä se on kateutta tiedä häntä. Luulen että joillakin ihmisillä on itse aiheutettu tulppa, kun alat tietyn tyylin, niin siitä on vaikea luopua, eikä luonne anna periksi sitä muuttaa.

Ihan niin kuin murkuillakin, kiitosta on vaikea sanoa ja ilmaista. Jokaisen pitäisi opetella tuo tapa ja muistaa, että miltä tuntuu kun toinen on sinulle kohtelias ja hyväntuulinen. Ottakaamme näistä ihmisistä mallia, niin päivät ovat huomattavasti mukavampia. Voisko päivän enää ihanammin alkaa...

Mirri

=====================

Jos olet kohtelias, niin sinusta ajatellaan, että mielistelet ja nuoleskelet ja sinua katsotaan siksi kieroon. Jos olet hyvällä tuulella, sinua katsotaan myös kieroon: "Pian se ilo siitä itkuksi muuttuu, ylipositiivinen se on, tosi ärsyttävää tuolla lailla olla itsehyväinen."

Suomalaisuuteen kuuluu olla slaavilaisesti alakuloinen eikä ainakaan näyttää hyviä tunteitaan vaikka niitä sattuisi olemaankin, aina saa sormilleen, jos tunteensa näyttää. Vai olisikos asia kuitenkaan niin. Ollaan me kuitenkin iloisia ja hyväntuulisia, miksi sitä antaisi tympeitten ihmisten pilata päivänsä!

Tailii

=====================

Olen perusolemukseltani kohtelias ja hyväntuulinen enkä sitä suinkaan peitä, mutta joskus pahoitan mieleni kommenteilla tai tuhahduksilla, että "mikähän tässäkin asiassa on noin hyvää" kun ollaan noin iloisia ja huomioidaan toiset. Kanssaihmiset voivat tulla kateellisiksi kun toisella näyttää menevän hyvin! Kannattaako sen tähden laittaa hyvät tavat ja iloisuus taskuun ? EI KANNATA!

Jatketaan vaan samaan malliin - on ihana kun edes joku vastaa hymyyn hymyllä ja kohteliaisuuteen kiitoksella. Taas jaksaa.

Satu

=====================

Kaipa sitä odottaa ensin itse tulevansa huomatuksi, kohteliaasti ja hyväntuulisesti kohdatuksi, jotta itsestä pääsisi samat puolet esiin. Kunpa asian osaisi kääntää toisin päin ja aloittaa itse uusi kohtaaminen kohteliaasti ja hyväntuulisesti.

M-L

=====================

Kohteliaisuus ja hyväntuulisuus häviää väsymyksen ja uupumuksen myötä. Ja koska näiden ominaisuuksien häviäminen lisää negatiivisia mielenilmauksia, on toisella, tahtomattaankin kohteeksi joutuneella, osapuolella taas yksi syy nostaa harteilleen negatiivinen mielenilmauksen viitta.

Taitoa, voimia, halua ja kykyä vaatii tämän kehän katkaiseminen ja miten se nyky-yhteiskunnan pelisäännöillä, kilpailuhenkisyydellä ja odotuksilla on enää täytettävissä? En tiedä. Ei mitenkään.

Heli

=====================

Jos ihmisellä on itsellään niin vaikeaa, että ei näe nenäänsä kauemmas joko itsekeskeisyyttään tai että on todella niin pihalla ja lukossa, on vaikea pusertaa itsestään mitään kohteliasta ja hyväntuulista ulos. Muussa tapauksessa hän on vain tylsä ja harmaa tyyppi, joka on jo uuvuttanut luulee, että ko. asioilla ei ole merkitystä.

Minna

=====================

Kiireeseen vedoten nykyihminen jättää liiat puheet - myös kohteliaisuudet - pois. Tosiasia lienee, ettei kohteliaisuus ja hyväntuulisuus vie juurikaan aikaa!

ego

=====================

Siis ensinnäkin kohteliaisuuksia on HELPPO antaa. Jos siinä nyt jotain vaikeaa on, niin se, että ihmiset eivät osaa ottaa kohteliaisuutta vastaan, vaan estelevät tyyliin "enhän minä mutta kun".

Vanha Karkki

=====================

Kell onni on, se onnen kätkeköön. Ehkä nämä on säkeet, joita ei koskaan olisi pitänyt kirjoittaa.

Eihän sitä uskalla näyttää, että menee itsellä hyvin ja jos vielä on kohtelias voi tuo vastapuoli luulla, että mitä se nyt yrittää...

Old lady

=====================

Suomalaiseen perusluonteeseen kuuluu mököttäminen, kyräily ja vihamielisyys, varsinkin pimeänä aikana. Näissä olosuhteissa on vaikea olla hyväntuulinen ja kohtelias, kun pakkanen paukkuu ja on pimeää. Ja jos ei oo pakkasta, niin sataa vettä tai räntää. Oleppa siinä sitten hyväntuulinen! Mutta kun kesä koittaa, niin ihmisetkin muuttuu. Kesällä sitten eletään satakymmenen lasissa, kun on lämmintä ja mukavaa. Onneksi kesä on tulossa!

Siiri

=====================

Suosittelen hänelle ja kaikille meille muillekin uutta elokuvaa katsottavaksi. Elokuva tuli hiljattain Suomen ensi-iltaan. Elokuvassa kerrotaan Englannin kuningattaresta Elisabeth II:sta eräistä n. kymmenen vuoden takaisista tapahtumista.

Harvassa ovat en henkilöt, jotka myös asiakkainakaan jaksavat tiukassa paikassa olla kohteliaita tai hyväntuulisia.

Tässä kysymyksessähän oletetaan mielestäni, että henkilöillä on kaikki omat resurssinsa käytössään, ilman uupumuksen ja ylikuormituksen tuomaa painolastia tai kroonisen sairauden tuomaa jatkuva kipua/pelkoa. Miten ko. toimittaja silloin psyykkaa itseensä "Aurinkoisena uuteen aamuun", pohdiskelen? Elämä ei ole ihan noin on/off -juttu.

Ei ole kielletty tekemästä havaintoja kanssakulkijastaan ja sovittamasta omia odotuksiaan myös hiukan toisen mukaan, jos on havaintokykyä ja resursseja. Molemminpuolinen hyvä tilanne, lienee paras vaihtoehto. Olisikos se ns. hyvät tavat ja asiallisuus, ilman yli aurinkoisia odotuksia ja valmiiksi ns. silmälappuja omilla silmillä.

Kun saisin pois sen oman malkani - omasta silmästäni.

=====================

Sehän voisi voittaa jotakin sillä. Minua katsottaisiin kieroon mitä se nyt ja mitä sillä o taka-ajatuksena? Onkohan se voittanu lotossa ku noin hyväntuulinen. Mitä siinä virnuilet?

Eikö osa ihmisistä ajattele olemme voittaneet jotain tai salaamme asioita jos olemme kohteliaita tai hyväntuulisia. Onneksi ei kaikki, joten jatketaan hymyilyä ja ovien avaamisia toisillemme. Otetaan kaikki käyttöön hyväntuulisuus ja kohteliaisuus niin ei tarvii enää kysyä Miksi se o nii vaikeeta?

Murunen

=====================

Palveluammatissa työskentelevänä tiedän, että jos juuri olet saanut pomoltasi aiheettomat haukkumiset tai arvostelut, niin kovin on vaikeaa teeskennellä hyväntuulisuutta. Samoin kuin se, että kun työilmapiiri on todella huono, niin on tosi vaikeaa olla hyväntuulinen. Ja kohteliaisuushan ei kuulu hyväntuulisuuden kanssa käsikäteen, eli voin olla kohtelias vaikken pursua aurinkoisuutta. Ihan vaan sillä tiedolla, että ihminen on ihminen, ei mikään säädeltävä robotti.

Kirsi

=====================

Ihmisen elämä tuntuu usein olevan täynnä huolia ja vastoinkäymisiä. Unohdamme kuitenkin, että elämässä on paljon hyvää; hyvä pitää vain löytää ja muistaa sen olemassaolo. Optimistisen ajattelun voimin on melkoisen helppoa olla kohtelias ja hyväntuulinen, joidenkin työtovereideni sanojen mukaan "raivostuttavan positiivinen". Myttynaamailun voi vallan unohtaa! Oma mottoni esim. sadepäivinä on: kyllä aurinko paistaa pilvien yläpuolella...

AKe

=====================

Vaikeus johtuu siitä, että meidät on kasvatettu sellaiseen itsekeskeisyyteen, jossa vain minulla pitää olla asiat hyvin. Kun päästään pois vastakkainasettelusta minä/me ja nuo toiset, niin alamme olla lähellä luontaista toisten hyvin kohtelua.

Monissa uskonnoissa ja filosofioissa puhutaan lähimmäisenrakkaudesta ja siitä, että minkä toivoisit itsellesi tehtävän, tee se toisille, mutta tämän sisäistäminen vaatii omakohtaista sisäistä oivallusta. Itse uskon siihen, että tekemällä muille hyvää, saan sitä itsekin.

Sarre

=====================

Useimmiten vastaisin tähän kysymykseen: en tiedä. Minäkin ihmettelen, että niin moni ihminen on kärttyisä ja katsoo oikeudekseen käyttäytyä niin. Jopa uskovaiset kristityt (mihin ryhmää itsenikin lasken) saattavat kertoa jutun, miten joku (vanha) ihminen on ollut heille töykeä ja he ovat vastanneet samalla mitalla takaisin. Kun sitten olen yrittänyt sanoa, että olisi ollut kohteliasta sanoa ystävällisesti hymyillen jotain tilanteeseen sopivaa, niin tulee vastaus: "Mitäs itse oli niin töykeä!" Olen aivan hämmästynyt tästä käytöksestä.

"Kiitos", "Anteeksi" ja muut pienet kohteliaisuudet piristäisivät päivää aivan valtavasti.

Juuri tänä aamuna olen riidellyt koululaiseni kanssa. Jos hän tänään on yrmeä koulumatkalla ja koulussa, niin silloin ymmärrän. Varmasti hänen on vaikea olla kohtelias minun huutamiseni jälkeen. Meidän riitamme oli tyhmä ja kamala.

Seuraava kysymys voisikin olla, miten hoitaa nämä tällaiset riitaiset aamut koululaisen kanssa kunniallisesti. Haluaisin osoittaa lapselleni, että olen pahoillani riidasta, mutta kuitenkin hänellä on oppimista oman käytöksensä suhteen. Oma äitini viestitti aina riitojen jälkeen, että hän on tehnyt väärin ja minä olin se, joka jouduin kärsimään hänen käytöksensä takia. Hyvää käytöstä sain siis opetella vasta aikuisiässä ja samoin äitini kunnioittamisen.

Tuula

=====================

Se on omasta tunnetilasta kiinni, ei toisen. Siksi se on niin vaikeaa.

Pävänsini

=====================

Luulen että se johtuu siitä että yleensä ihmiset eivät halua antaa enemmän kuin saavat. Sehän näkyy kaikessa muussakin, parisuhteessa, työelämässä ja useasti myös ystävien kesken. Uskoisin että kuitenkin pyyteetön teko palkitaan aina tavalla tai toisella.

Pipa

=====================

Olen huomannut luvattoman monen ihmisen ajattelevan negatiivisesti. Koskaan mikään ei ole hyvin, eikä ikinä vahingossakaan etsitä hyviä asioita.

Itselläni on 2 vuoden sairausputki takana ja nyt vasta alkaa selviämään sairauden harvinaisuus (n. 30 vuoden aikana 2 samanlaista). Totesin siihen, että olen aina tiennyt aivoissani olevan vikaa, mutta että se vielä on noin pieni vippi (alle 5mm!). Se mikä ei tapa vahvistaa. Sanonta pätee moneen tilanteeseen. Kaikki pitää kääntää voitoksi ja ottaa opiksi.

Positiivista ajattelua Kokki-Jussikin tarjoilee ja se on hienoa ja monta päivää pelastanut. Näitä juttuja on hienoa tumpuloille murjoa. Paras mielestäni on ollut jotenkin näin Tove Janssonin sanomana: Vain ani harvat tietävät miten minkäkin pitää olla, ja vain muutamat selviävät omin neuvoin! Tämä lause toimi velkaneuvonnan asiakkaille erittäin hyvin.

Onnea ja jaksamisia entisille kollegoille! Minä tein itselleni positiivisen tempun ja vaihdoin alaa, kun en omaa sitä lappua (korkeakoulututkintoa) jolla töitä tehdään. Tänne kelpaan ja arvostetaan korkealle ilman lappuakin! Iloista Kevään Odotusta Kaikille ja Positiivisia Ajatuksia!

Z

=====================

Valitettavasti meidän yksilöiden omanarvontunne ei jostain syystä anna periksi sisäiselle valolle pyrkiytyä esiin, joka olisi tapahtuessaan vain loistavaa kasvua. Haluaisin kyllä ne avaimet käteeni.

jk

=====================

Positiivareille vaikea kysymys: Pitää mennä kysymään niiltä, jotka ovat huonotuulisia ja epäkohteliaita!

YXT

=====================

Kohteliaisuus ja hyväntuulisuus on vaikeaa, koska jollain muulla voi mahdollisesti olla asiat paremmin kuin minulla. Minua onnellisemmille ihmisille en kyllä turhaan ala olemaan kohtelias hymystä nyt puhumattakaan! Ja jos minulla sattuu olemaan huono päivä, miksi jollain muulla tarvitsisi olla hyvä päivä? Voin siis olla julkisesti äksy ja mutruhuuli ja tartuttaa huonoa oloani kanssaihmisiin. Sitäpaitsi kohteliaisuus ja hyväntuulisuus ei ole ilmaista, se maksaa vaivan!

Epa

=====================

Kohteliaisuus opitaan jo lapsena. Joten kohdelkaamme lapsiamme niin kuin haluaisimme itseämmekin kohdeltavan. Vanha sanonta: Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, pätee tässäkin. Toisaalta jokainen voi muuttaa vain itseään. Jos saa huonoa kohtelua, ei kannata itse alentua samalle tasolle.

Pirri

=====================

Vaikuttaisi siltä, että suomalainen ihminen pitää "arvokkaana käytöksenä" sitä, että mennään kivikasvoisena tilanteesta toiseen ja päivästä toiseen. Hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden pelätään vähentävän tätä kuviteltua arvokkuutta/ auktoriteettia (jos on esimiesasemassa) tms. Hyväntuulisuus on niin lähellä sitä kuuluisaa tyhjän nauramista... Toisaalta pelätään sitä, että "joutuu" vielä jopa puhumaan tuntemattomalle, jos esim. avaa oven, tarjoaa apua jossain tilanteessa jne. Myös vastapuolen reagointi tai sitten reagoimattomuus arveluttaa: "Mitähän tuo nyt minusta ajattelee...".

Jouni T

=====================

Joskus vain uppoutuu ja keskittyy niin omiin ajatuksiinsa, ettei tarkoita olla epäkohtelias eikä huonotuulinen.

Eveliina

=====================

Itse olen kokenut, että ollessani hyväntuulinen ja kohteliaskin, nousee varsinkin naisilla kademieli, että mitä hyvää sinulle on tapahtunut, oletko rakastunut vai saanut lottovoiton.

Kokemusta on

=====================

Itse asiassa se ei ole vaikeaa! Samalla vaivalla mitä äreä tiuskaisu vaatii, voi ystävällisesti antaa neuvoa jos kysytään tai ilmoittaa tietämättömyytensä! Vuosia sitten kaupan kassajonossa takanani tuleva henkilö tönäisi ostoskärryllään minua. Käännyin taaksepäin ja hymyilin tälle mieshenkilölle ja hän sanoi että kiitos kun hymyilit. Eikö tällainen jo kannustakin olemaan ystävällinen ja kohtelias?

Anneli

=====================

Kohteliaisuus ja hyväntuulisuus ovat toimintatapoja ja asenteita, jotka omaksutaan jo syntymästä alkaen kasvatuksen tuloksena. Omaksutun muuttaminen vaatii lujaa ponnistelua.

PeLi Espoosta

=====================

Ihmisillä on aika paljon huolia ja murheita jotka asettuvat heihin pysyväisluonteisesti. On vaikea erotella asioita sillä tavalla että jos taloudelliset tai ihmissuhdehuolet painavat päälle, osaisi ajatella myönteisesti ja muita ihmisiä. Mitä tulee aktiivisiin ja kiireisiin ihmisiin, vaikuttaa siltä, että heillä on tarvetta pitää pientä etäisyyttä muihin joskus jopa ystävällisyyden kustannuksella, saadakseen omaa tilaa suhteessa toisiin ihmisiin. Eli erottelukyky pettää jälleen.

Hymyillen voi myös pitää etäisyyttä ja sanoa että ei nyt jos tarvitsee! Sitten ovat myös he, joilla ei ole mitään tarvetta ottaa kanssaihmisiä huomioon, ei ole muodostunut sellaisia kokemuksia, joiden myötä olisi oppinut näiden hyveiden arvon. En tiedä onko oikeanlaisia tulkintoja, mutta tällaista olen näiden hyveiden puutteista pohtinut. Kokeilepa "flirttailla" itsesi kanssa aamuisin jos peilin näkymä ei miellytä - hih! Näillä hyveillä on puolensa...

Taru

=====================

Ihmiset luulevat menettävänsä itsestään jotain, kun toiselle antavat. Kateus kaiken pahan alku ja juuri ja koston himo. "Jos minulle ei olla kohteliaita, niin en minäkään ole" -ajattelutapa. Hyväntuulisuuden puuttuminen johtuu ihmisten jatkuvista huolista, stressistä ja ylipäätään pessimistisestä asenteesta elämään.

Heli

=====================

Kohteliaisuutta ja hyväntuulisuutta ei opeteta missään, vähiten kotona. Vai oletteko kuulleet, että äiti sanoo: se oli vahinko, ei se mitään, haen pyyhkeen. Kun maitokuppi kaatuu lapsi kuulee: voi-i, sinä tohelo, katsoisit vähän eteesi.

Näin on

=====================

Ainakin nuorten keskuudessa on jotenkin muodikasta olla totinen. Hymy naamalla antaa muille vaikutelman kevytmielisestä, vähän "hassahtaneesta", ei tosissaan -otettavasta tyypistä. Hyväntuulisuus ärsyttää muita. Kaipa vallalla on jonkinlainen pessimismi - ihmiset vaan voi huonosti. Liikaa vaatimuksia - itseltä ja muilta, pitää päteä, olla hyvännäköinen ja pärjäävä.

Kohteliaisuus sitten taas - moni nykyihminen ajattelee itsekeskeisesti; minä itse ensin.

Hymyilevä äiti

=====================

Suomalaisia ei ole opetettu kohteliaisuuteen ja hyväntuulisuuteen. Uskon, että se lähtee jo kasvatuksesta sekä toisen kunnioittamisesta ja huomioon ottamisesta. Jos olemme töykeitä, se tarttuu eli niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Lisää aurinkoista palvelua ja oppia siihen, että asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme ovat meille tärkeitä ja samanarvoisia kuin me itse.

Useasti hyväntuulisuus ja kohteliaisuus tarttuu vaikka asiakas tulee "myrskyn merkkinä" palveltavaksi. Olisiko syytä lisätä ammatillisiin koulutuksiin syventävät opinnot käyttäytymisestä ja toisen henkilön huomioonottamisesta? Itse olen tehnyt asiakaspalvelutyötä yli 20 vuotta ja mottona on ollut "Kaikista ei tarvitse pitää mutta toimeen on tultava". Kun olet kohtelias ja maltat oman mielesi hankalankin asiakkaan edessä ja palvelet kohteliaasti asiakkaan huomioiden, asiakkaankin olo helpottuu.

Asiakaspalvelija

=====================

Kohtelias ja hyväntuulinen ihminen on sinut itsensä kanssa. Pitää tulla toimeen itsensä kanssa, jotta voi tulla toimeen muiden kanssa.

Minä vaan

=====================

Vaikeus voi ainakin osittain johtua ihmisen "raadollisuudesta" eli itseriittoisuudesta ja itsekeskeisyydestä, joka on valitettavan yleistä tänä päivänä. Hyväntuulisuus kulkee käsi kädessä virkeyden kanssa, joten jos on lopen uupunut ja stressaantunut niin ei yksinkertaisesti jaksa yrittää olla hyväntuulinen. Tosin joillakin se on syntymälahja, onnelliset he!

Edun äiti

=====================

Mielestäni ihmiset pelkäävät että se on itseltä poissa jos jakaa jotain toisten kanssa, kun asian on aivan päinvastoin. Onneksi tähänkin voi opetella ja vaihtaa asennetta. Ei myöskään ole opittu että valittelu ja voivottelu ei muuta mitään päinvastoin.

Ninah

=====================

Olen liian ujo hymyilemään ja on vaikeaa kehua toista, kun itse saa harvoin kehuja. Nykyisin olen opetellut hymyilemään ja nauramaan, elämä on helpompaa. Tosin tällä hetkellä on suru aika, koska 97-vuotias äitini haudataan huomenna. Elämä jatkuu kuitenkin.

Seinesinikka

=====================

Joskus on vaikea - varsinkin meidän suomalaisten - tuoda esille omaa hyväntuulisuuttaan, kun ympäristö murjottaa. Sitä melkein pidetään hulluuden merkkinä jos kadulla yksin kävellessäsi hymyilet tai viheltelet.

Jotenkin sitä kuvitellaan, että olemalla hyväntuulinen ja vieläpä kohtelias kanssaihmisiä kohtaan, se olisi itseltä pois. "Kel onni on se onnen kätkeköön", on tainnut juurtua hieman vääristyneesti ja syvälle meihin. Mukavinta on silti tietää, että muutoksen voi tehdä itsessään ja se ei todellakaan maksa mitään.

Minka

=====================

Sen tilanteen ihminen kokee jotenkin nöyryyttävänä. Ihmisen on tosi vaikea olla nöyrä. Mutta olemalla kerran kohtelias toiselle, niin sen jälkeen se on helppoa. On ihanaa nähdä kuinka toinen ilahtuu, kun on hänelle kohtelias. Me olemme vakava kansa ja niin harva uskaltaa näyttää iloa. Näytä rohkeasti hymyäsi kun on aihetta siihen.

Jon

=====================

Tarvitseeko kaikkien olla kohteliaita ja hyväntuulisia? Vaikka itse yleensä olenkin. Eikö olisi äkkiseltään teennäinen maailma, jos kaikki olisivat yhtä suurta onnellista perhettä. Ja mistä me hyväntuuliset tiedettäisiin olevamme jotain erilaista?

Mutta varsinaisesti luulisin siitä tekevän niin vaikeaa, jos sitä ei ole lapsuudessa opittu, ja kyllähän se vähän kielii heikosta itsetunnosta, johon jokaisella on omat syynsä. Joten tuskin kannattanee tässäkään asiassa lähteä toista heti tuomitsemaan. Jokaisella on myös huono päivä. Jos tietoisesti joku on epäkohtelias, se on hänen oma häviönsä. Ei kannata antaa itseään asian liikaa rassata, hymyilee vastaan, voi töykeä hämmästyä!

Maikki

=====================

En oikein ymmärrä. Kohteliaisuus on minulle itsestäänselvyys enkä ymmärrä ihmisiä, jotka yrittävät hoitaa asioita epäystävällisesti. Minäkään en kuitenkaan aina ole hyvällä tuulella. Joskus särkee päätä ja väsyttää - silloin jaksaa hymyillä vähemmän kuin tavallisesti. Kaikilla meillä on oikeus olla allapäin ja alavireessä, muta ystävällinen voi kyllä toisille olla siitä huolimatta.

Mari

=====================

Meillä helposti ystävällisyys ja lämmin kohteliaisuus koetaan mielistelyksi. Sanonnalla olla mielin kielin on selvästi oman edun tavoittelun kaiku. Myös itsensä alentaminen tulee monille mieleen siitä, että "antaa" parastaan esimerkiksi työssään palvelutilanteissa.

Alhaisin yhteinen nimittäjä on ikävän usein käytössä eri yhteisöissä. On helpointa liittyä vähättelijöiden (itsensä ja muiden) kuoroon. Kun yksilönä huomaa miten palkitsevaa kohteliaisuus ja hyväntuulisuus on, siitä ei halua luopua. Hyvästäkin tulee tapa!

Ami

=====================

Kyllä minä luulen sen johtuvan siitä, että ajattelee ANTAVANSA toiselle jotain sellaista, josta ei voi olla ihan varma, saako vastalahjaa. Siis varovaisuutta, ettei vastikkeettomasti menetä jotain. Vaikkei tietenkään menetä vaan saa varmasti takaisin tavalla tai toisella!

Marjatta

=====================

Olen ihmetellyt ihan samaa. Minusta tuntuu, että itselleni tulee jopa parempi mieli silloin kun olen itse kohtelias toiselle kuin jos itse olen kohteliaisuuden kohteena. Uskoisin kuitenkin, että muutos parempaan on tapahtumassa näissä asioissa, olen siitä pieniä merkkejä aina silloin tällöin nähnyt, mutta se tapahtuu todella hitaasti.

Te, jotka jaksatte olla hyväntuulisia ja kohteliaita, älkää vaan lopettako tärkeää tehtäväänne, vaan jatkakaa tuon asenteen tartuttamista niihin ihmisiin, joille se vielä ei ole niin helppoa.

Iloa ja valoa

=====================

Kohteliaisuus on sydämen sivistystä, toisen huomioimista. Sen oppii kotona, vanhemmat siirtävät tuon upean taidon lapsiinsa. Asiaa ei koeta nykyperheissä trendikkääksi, käyttäydytään välinpitämättömästi.

Asta

=====================

Miten niin on?
En ymmärtänyt kysymystä.
Ehkä olen harjoitellut liikaa.

Mustikankukka

=====================

Jos kotona ukko juo ja hakkaa, lapset tappelee ja töissä haukutaan ja juonitaan, rahat loppu, johonkin koskee jne. On vaikeaa olla kohtelias ja hyväntuulinen. MUTTA jos asiat on hyvin, on helppo olla kohtelias ja hyväntuulinen. Ja se hyvä tuuli silloin vaan siitä paranee.

Tämänkin kokenut

=====================

Onnellinen ihminen on pelottava. Mihin muuten perustuisi vanha sanonta "se kel onni on, se onnen kätkeköön". Tässä yhteiskunnassa ei voi olla onnellinen ja aina hyväntuulinen, vaan pitää valittaa siitä mitä ei vielä ole, tai mitkä asiat ovat huonosti. Aivan kuin tyytyväisyys olisi pahe. Jos kehtaat sanoa "olen onnellinen ja minulla on kaikkea mitä tarvitsen" niin nopeasti kateelliset alkavat arvostelemaan tai tikulla kaivaen etsivät huonoja asioita.

Tehokkuusyhteiskunnassa ei voi olla onnellinen ja tyytyväinen - se on vastoin yhteiskunnan rakennetta. Aina pitää pyrkiä jotain kohti, koskaan ei voi olla valmis. Siksi ei aina voi olla kohtelias ja hyväntuulinenkaan.

Marjut

=====================

Pitää ensin olla itsellä hyvä ja tasapainoinen olo että pystyy aitoon kohteliaisuuteen ja hyväntuulisuuteen. Teeskentely vain pahentaa tilannetta.

Paula


Niin paljon meitä suomalaisia opetetaan jo lapsena ruikuttamaan ja valittamaan. Käsi sydämelle äidit ja isät: Uusi sukupolvi voisi kasvaa kohteliaammaksi ja ystävällisemmäksi, jos me annamme heille mallin! Lapset katsovat meistä mallia. Me olemme vissiin jo toivoton ikäpolvi, sillä niin ynseää ja epäkohteliasta on usein palvelu.

Mutta kun itse hymyilen ja katson kassaa, tai myyjää silmiin, joskus tulee väkisin hymyn vilahdus. Olen oikein sitä heille opettanut! Minä sain sellaisen kasvatuksen, yksityisyrittäjän lapsena, että hymyile ja ole aina ystävällinen, juttele muutakin, kuin mitä joku maksaa. Muista kiitos ja hyvät huomenet aina! Se ei ole vaikeaa, mutta aloitammeko jo aamun niin, että voi mikä ilma, ja on niin tympeää nousta ylös...

Me voimme oppia joa oikein haluamme, olen sitä mieltä. Aloittakaamme siis jo tänään!!

Hyvät tavat kaunistavat.

=====================

Jos ihmisellä on hyvä olla itsellään jaksaa hän olla hyväntuulinen myös muita kohtaan.

Mappe

=====================

Sitä haluaa puristaa nyrkit valkoisina kiinni omista minä keskeisestä ajattelumallista. Eikä tahdo uskoa millään, kuinka hyvin ne positiivisuuden ja epäitsekkyyden siivet kantaa.

Sakari

=====================

Olen itse törmännyt usein tuohon samaan kysymykseen ja kyselen usein sitä itsekin. Ajattelen että monet uskovat että ystävällisyys on jotenkin itseltä pois. Myös oma pahoinvointi ja katkeruus voivat olla syynä siihen ettei halua toisillekaan hyvää. Sanotaan että pitäisi laittaa hyvä kiertoon, mutta valitettavan usein käy niin että se oma paha olokin laitetaan kiertoon, ja siinähän käy niin että viattomatkin ihmiset saavat siitä osansa.

Tiuku-67

=====================

Minä olen miettinyt tuota asiaa jonkin verran. Olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset pelkäävät. Minä ainakin monesti ajattelen, että mitähän tuo minusta ajattelee jos tervehdin tai kiitän. Toiseksi on helpompi pysyä tuntemattomana oman kuoren sisällä. Tunteiden näyttäminen on myös pelottavaa, kun se raottaa tätä meidän kuorta, ja sieltä saattaa tulla näkyviin pieni, pelokas ja aito minä, joka ei oikeastaan koskaan kasvanut aikuiseksi ja siksi se pitää olla piilossa. Senhän saattaisi vaikka joku huomata.

Tämä kaikkihan on tietenkin huijausta. Joku huijaa meitä uskomaan kaiken tuon. Asiahan on täysin päinvastoin. Mutta se täytyy vaan opetella. Aika hankala asia selvittää!

Henkka

=====================

Yleisesti ottaen sellainen ihminen ei ole uskottava ja kunnioitusta herättävä joka on aina hyväntuulinen ja kohtelias, pelko on paras opettaja.

50-luvun lapsi

=====================

Ei sen pitäisi olla sen vaikeampaa kuin ajatus siitä, että kohtele muita, niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan

Jari P

=====================

Kohteliaisuus on lipevyyttä ja hyväntuulisuus tyhjän nauramista. Niin kauan kuin ihmiset noin ajattelevat, meillä positiivisesti ajattelevilla ja käyttäytyvillä on hieman hankalaa. Mutta emme anna periksi! Jospa sillä tavoin saisimme yhden jos toisenkin mukaan tekemään maailmasta myönteisemmän paikan?

Risukasan päivänsäde

=====================

Me suomalaiset olemme kasvaneet niin karussa pakkasessa, että hyväntuulisuuteen ja kohteliaisuuteen ei ole ollut varaa. Lisäksi epäluuloisuus ja epävarmuus kohteliaisuuden suhteen, kun sitä ei ole opittu verenperimässä. Kotona pitäisi itse muistaa näyttää esimerkkiä, ettei huono käytös jatkuisi vaan katkeisi.

Pate

=====================

Kohteliaisuuden ja hyväntuulisuuden vaikeus voi olla esimerkiksi siinä, että joutuu astumaan turvallisen tasaisesta harmaudesta muutokseen, elämään ja oman pikkumaisuuden pajastavaan valoon. Vaan kylläpä se silti kannattaa, maailma on hieman parempi paikka elää sekä itselle että monelle muulle. Meillä ihmisillä kun on taipumus laittaa sekä hyvä että paha kiertämään!

Hannele

=====================

Kohteliaisuus lähtee jo kotikasvatuksesta, siitä, että on opetettu käytöstapoja: tervehdys, kiitos, ole hyvä, paikan antaminen bussissa, muiden huomioonottaminen. Kohtelias käytös jatkuu, jos se palkitaan vastavuoroisella kohteliaisuudella.

Hyväntuulisuuttakin voi opetella, mutta se on myös persoonallisuuskysymys, eivätkä kaikki millään kykene olemaan pirteitä peipposia aamukuudesta alkaen.

Hyväntuulisesti tarinan kertomista aloittava henkilö lopettaa aika nopeasti, jos ympärillä olevat ihmiset ovat välinpitämättömiä, katselevat muualle, näpräävät vaikka pöytäliinaa tai jotain eivätkä kiinnitä kertojaan huomiota (tätä on koetilanteenakin testattu).

Sama pätee myös kohteliaaseen ja hyväntuuliseen käytökseen: se ei aina tartu kuulijoihin ihan yhdestä tai kahdestakaan kerrasta, vaikka kaikista on varmasti mukavampaa tulla kohdelluksi kohteliaasti kuin töykeästi. Jos muut jatkavat välinpitämättöminä, sekin, joka on yrittänyt toimia kohteliaasti ja hyväntuulisesti, voi kuitenkin ajatella: 'miksi minun pitäisi, kun kukaan muukaan ei yritä' - ja sitten on taas koko joukko mököttäjiä kasassa.

=====================

Vanha viisaus; Niin metsä vastaa kuin huudetaan! Stressi vähenee, olo kevenee!

Äidin opetus

=====================

Omat asiat ajatteluttavat ja omat huolet painavat niin, että välillä unohtuu muiden huomioon ottaminen.

Yritän kouluttaa itseäni enemmän huomioimaan muita. Melkein joka päivä se sujuu vähän paremmin!

yx porilaistunut

=====================

Onhan se vaikeaa, jos siitä tekee vaikeaa. Olen sitä mieltä, että se pitkälti asenteesta kiinni, onko kohtelias ja hyväntuulinen!

-minna-

=====================

Olen luonteeltani optimistinen ja hyväntuulinen, mutta onnistuin löytämään työpaikan, jossa kohteliaisuutta ja hyväntuulisuutta karsastettiin. Olin hyvin onnellinen uudesta työstäni. Muutaman kuukauden työskentelyn jälkeen "pääsin" puhutteluun, jossa minua kehotettiin hymyilemään vähemmän ja näyttämään negatiiviset tunteeni. Sain samalla palautetta liian kohteliaasta ja miellyttävästä käytöksestäni.

En ole aikaisemmin joutunut moiseen tilanteeseen. En kuitenkaan ottanut puhuttelusta opikseni, vaan olen edelleen oma itseni. Minuun on nyt totuttu ja työpaikan ilmapiirikin on kohentunut. Äksyily ja tiuskiminen on vähentynyt ja työkaverinikin hymyilevät aikaisempaa enemmän.

Kitty

=====================

Kun pienille lapsille ollaan kohteliaita ja kieltämisen sijasta luodaan onnistuneita sallittuja hetkiä, se heijastuu lapsista. Kun vielä annetaan lapselle tehtäviä, joista hän selviää ja joiden suorittamisesta hän saa ansaittua kiitosta, hänen terve itsetuntonsa vahvistuu. Hän on valmis valloittamaan maailman.

Yleensä kohteliaisuuteen ja hyväntuulisuuteen vastataan samalla mitalla. Jos ei, niin siitä ei pidä lannistua vaan sitkeästi jatkaa omalla linjallaan. Vähitellen krympyt siliää myös vastapuolelta. Suhtautuminen asioihin on opittua ja aina on mahdollista oppia uudet tavat. Se on meistä kiinni miten vietävissä me olemme.

Iloa jakamaan!

=====================

Jos minulle sanoittaisi noin niin minä voisin vastata: " Minua jännittää kun minua haastatellaan, niin voin antaa sellaisen vaikutelman, että olen pahalla tuulella ja voin vähän vaikuttaa myös epäkohteliaalta - suonette anteeksi tämä jännitys". "Koitan olla jännittämättä."

Maikki

=====================

Jos olen "liian" kohtelias ja hyväntuulinen, ajattelen että minusta puhutaan sitten pahaa.

Pivittäin

=====================

Elokuvassa "Kala nimeltä Wanda" John Cleesen esittämä perienglantilainen Archie kertoo amerikkalaiselle Wandalle, miksi britit ovat niin jäykkiä: "Enemmän kuin mitään muuta, me pelkäämme joutua noloihin tilanteisiin. Jos kysymme joltakulta, mitä heille kuuluu, pelkäämme saavamme vastaukseksi, että perheeni paloi juuri kuoliaaksi. Siksi olemme niin varovaisia.". Lainaus ei ehkä ole juuri jetsulleen oikein, mutta se sai minut miettimään heimoveljieni perusjuroutta: Britit ovat siis kontrollifriikkejä. Mitä me pelkäämme eniten maailmassa?

Joku on joskus sanonut, että suomalaiset vierastavat kohteliaisuuksien lausumista, koska ovat niin rehellisiä. Emme halua ladella latteuksia, vaan totuuksia. Höpö höpö. Koskaan ei ole tekosyy ollut noin ilmeinen - etteikö muka ikinä kenestäkään löytyisi mitään positiivista sanottavaa?

Me pelkäämme eniten maailmassa tulla aliarvostetuiksi. Me pelkäämme, että joku pitää meitä heikkoina, tyhminä ja köyhinä. Jostain kumman syystä luonteeseemme ei kuitenkaan kuulu yhteisöllinen toistemme olalle taputtelu, vaan yritämme mieluummin kasvaa nousemalla jonkun toisen selkään - vähällä vaivalla, ja jonkun muun kustannuksella. Olisiko taustalla helmasyntimme, se kuuluisa kateus? Ei sellainen kateus, joka saisi meidät yrittämään enemmän, vaan sellainen kateus, joka saa meidät väheksymään toisten saavutuksia.

Emmehän toki ole kaikki läpeensä kateellista ja pahansuopaa väkeä. Toiset meistä ovat vilpittömän iloisia naapurin uudesta autosta, serkkupojan nuoresta vaimosta ja kollegan palkankorotuksesta. Mieli tekisi sanoa: hieno homma, olet tuon ansainnut. Mutta mitä se kertoisi meistä? Se kertoisi välittämisestä. Se olisi tunteiden näyttämistä. Eikä sitä tehdä kuin humalassa, ja silloin pistetäänkin koko vuoden koko skaala pottiin.

Koska me suomalaiset olemme äärisubjektiivista kansaa, täytyy varmuuden vuoksi huomauttaa, että edellä esitetty oli kärjistystä. Asiat ovat mielestäni tosia, mutta eivät ne tietenkään noin räikeinä ilmene. Itsekin sain kerran kollegalta sellaiset kehut, että tippa nousi linssiin. Molemmilla oli loppupäivän hyvä mieli. Siis molemmilla. Kyllä se on niin kuin Ajatusten aamiaisissa rivien välissä sanotaan - kohteliaisuus päivässä pitää lääkärin loitolla. Pätee nimenomaan myös lausuttuihin sellaisiin.

Ihanat kengät sulla!

=====================

Niin metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan!

Irkku

=====================

Kohteliaisuus ja hyväntuulisuus täytyy opetella, se ei välttämättä suju luonnostaan. Ja opeteltaessa tätä on syytä muistaa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

T

=====================

Ihminen on painanut kaksi olennaista synnyinlahjaansa turhan syvälle sieluunsa: kyvyn olla läsnä jokaisessa hetkessä ja kyvyn olla oma itse jokaisena hetkenä.

Kun näiden sallii nousta ihon lähelle, näkee oman itsensä ja jokaisen ihmisen jumaluuden: silloin on helppo olla kohtelias ja hyväntuulinen.

Nessa

=====================

Voisikohan syy tähän olla vanhassa suomalaisessa perinteessä? "Itku pitkästä ilosta." Puhutaan tyhjän naurajista, iloisuutta pidetään turhana ja naiivina. Asiat pitää tehdä tosissaan, hymyttä, ilotta. Myös kohteliaisuuksiin monet suhtautuvat epäilevästi. Puhutaan lipevästä käytöksestä, imelyydestä. Tässä kulttuurissa on ollut tapana olla jäyhä ja ehkä hiukan tylykin.

Suomalaiset ovat ehkä juuttuneet hiukan siihen metsäläiseen kulttuuriin, jossa ei ole luontevaa olla kohtelias ja ystävällinen vieraille. Vieraita ihmisiä tulee vähän pelätä, koska kaikki tuntematon on pelottavaa. No, onneksi tämä näkökanta ja taipumus on katoamassa. Enemmän uskalletaan hymyillä ja sanoa kohteliaisuuksia myös vieraammille. Olisi hyvä kaikkien opettaa näitä tapoja uudelle sukupolvelle, lapsille, omalla esimerkillään, jota tapa juurtuisi luontevasti kulttuuriimme.

Outi

=====================

Koska meidän ihmisten on vaikea antaa itsestämme mitään.

Marianna

=====================

Kohteliaisuudet ovat suomalaisille olleet aina vaikeita. Mutta ne pelastaisivat monen henkilön päivän.

Hyväntuulisuus tulee persoonasta itsestään ja positiivisuus myös. Monet potevat oman elämänsä vaikeuksia ja ongelmia niin etteivät muista hymyillä ja tuntea mielihyvää pienistä arkisista asioista.

Hips

=====================

Positiivarit eivät ole vielä tarpeeksi vanha yritys eikä ehtinyt kylvää oppiaan kyllin laajalle. Mutta kun meitä aamiaisvieraita tulee koko ajan lisää, niin ehkä suomalaisille muuten vähän vieras ajatusmalli hiljalleen meille avautuu! Toivotaan niin!

Elsa

=====================

Ei ole kuulunut kulttuuriin.
Ihmisillä on pelko kohteliaisuudesta.
Ei ole kasvatettu iloitsemaan,
pikemminkin varovaisuuteen.
Kun ajattelee suomalaisia sanontoja ja sananlaskuja,
eivät ne paljon iloon yllytä.

Asko

=====================

Ei se olekaan yhtään vaikeaa!

Kun tietää tekevänsä kaikessa parhaansa ja tahtovansa kaikille lähimmäisille hyvää, elämä on ihan kunnossa, ja silloin voi olla kohtelias ja hyväntuulinen. - Eikö se ole selvä juttu?

Jos elämässä ei kaikki ole kunnossa, asiat pitää hoitaa kuntoon. Jos ei itse osaa, pitää pyytää apua.

Marjaana


Kohteliaisuus lähtee jo kotikasvatuksesta, siitä, että on opetettu käytöstapoja: tervehdys, kiitos, ole hyvä, paikan antaminen bussissa, muiden huomioonottaminen. Kohtelias käytös jatkuu, jos se palkitaan vastavuoroisella kohteliaisuudella.

Hyväntuulisuuttakin voi opetella, mutta se on myös persoonallisuuskysymys, eivätkä kaikki millään kykene olemaan pirteitä peipposia aamukuudesta alkaen. Hyväntuulisesti tarinan kertomista aloittava henkilö lopettaa aika nopeasti, jos ympärillä olevat ihmiset ovat välinpitämättömiä, katselevat muualle, näpräävät vaikka pöytäliinaa tai jotain eivätkä kiinnitä kertojaan huomiota (tätä on koetilanteenakin testattu).

Sama pätee myös kohteliaaseen ja hyväntuuliseen käytökseen: se ei aina tartu kuulijoihin ihan yhdestä tai kahdestakaan kerrasta, vaikka kaikista on varmasti mukavampaa tulla kohdelluksi kohteliaasti kuin töykeästi. Jos muut jatkavat välinpitämättöminä, sekin, joka on yrittänyt toimia kohteliaasti ja hyväntuulisesti, voi kuitenkin ajatella: 'miksi minun pitäisi, kun kukaan muukaan ei yritä' - ja sitten on taas koko joukko mököttäjiä kasassa.

=====================

Suomalaiset ovat niin juroja sekä ujoja. Ei välitetä toisista ihmisistä vaan ajatellaan vain itseään. Eli tuijotetaan liikaa omaan napaan, sitä se on!

Hessutyttö

=====================

Meen vaan ja olen hyväntuulinen ja kohtelias. Se on oikeasti helppoa, kun on halua.

Hanna

=====================

Olemme pelokkaita jakamaan sisintämme, siksi on helpompi pitää naama peruslukemilla tai jopa vähän suunpielet alaspäin. Ehkä pelkäämme menettävämme oman onnemme ja hyväntuulisuutemme, jos jaamme sen. Jos rohkenisimme antaa itsestämme enemmän, näkisimme paljon hymyileviä ihmisiä. Annetaan ilon näkyä ja tarttua!

Pilkettä silmäkulmaan

=====================

Koska sitä on tottunut jurruttamaan naama nyrpeänä. Ei jaksa aloittaa sitä muutosta, joka sitten voimistaisi itse itseään.

Aurinkoinen

=====================

Joka aamu lukiessa Ajatusten aamiaista tuntee itsensä kovin virkeäksi ja iloiseksi, lasten tempauksia (ja heitä itseänsä) on vaikea olla rakastamatta. Ja jo tässä sen huomaa! Sanamuoto on aivan hassu: aivan kuin rakastamista vastaan pitäisi taistella! Ei tarvitse, eikä unelmia pidä haudata ja piilotella kilpensä suojissa.

Jos antaisimme itsemme vapaasti haaveilla ja ehkä jopa uskaltaisimme jakaa nämä haaveet jonkun kanssa, pelkäämättä naurua vastakaikuna, mahtaisimmeko olla hieman paremmantuulisia joka päivä? Ehkäpä voisi muistuttaa itseään unelmastaan joka aamu ja päivän mittaan pyrkiä sitä kohti, vaikka pieniä vauvan askelia, mutta askelia kuitenkin. Haasteet on luotu voitettaviksi, ja mistä sitä enemmän puhtia saisi kuin itsensä ylittämisestä? Olemalla hyvä itselleen on helpompi olla hyvä toisille. Ehkä se ulko-oven avaaminen naapurille iloisen tervehdyksen siivittämänä ei olekaan mahdottomuus!?

Tuore äiti

=====================

Yleensä ihmiset ajattelevat enemmän itseään kuin muita sekä enemmän tulevaisuutta tai menneisyyttä kuin tätä hetkeä, joten he ovat niin stressaantuneita kaikesta mikä voi mennä pieleen että he eivät ehdi ihastella tätä päivää eivätkä he ehdi huomata toista ihmeellistä ihmistä joka on myös tässä hetkessä.

Anu nanu

=====================

Kohteliaisuus ja hyväntuulisuus maksaa meille meidän murjottamisemme ja negatiivisen ajattelumme. Ja sehän vasta kallista onkin! Mutta, jos kerrankin kokeilemme noudattaa ohjetta "puheliaalta olen oppinut vaitioloa, epäystävälliseltä ystävällisyyttä..." niin tunne on lähes sama kuin nautittavan lenkin jälkeen: Olen TEHNYT jotain, jotain hyvää itselleni! Lenkille lähtö on vaikeaa, myös "henkiselle" lenkille lähtö, mutta se kannattaa, sillä lopputunne on aivan uskomattoman ihana.

Muori

=====================

"...Ai - naapuri tulee näköjään vastaan! Kylläpäs se näyttää tuiman näköiseltä... Uskaltaisinkohan olla kohtelias ja hymyillä tai peräti toivottaa hyvät huomenet? Entäs jos se ei vastaakaan minulle - jos se ei ole edes tuntevinaan!

Voi kamalaa kuinka noloa se olisi! Taitaa olla viisainta murjottaa vaan samalla tavalla, ettei tule mitään kiusallisia tilanteita. Toivottavasti se ei edes huomannut minua..."

Lissukka

=====================

Sanoisin: 'Olet muuten tosi upea ihminen, tiesitkö sitä?' ja hymyilisin herttaisesti.

Yhdessä eteenpäin

=====================

Suurin osa ihmisistä ei paljonkaan ajattele kuinka toimii ja käyttäytyy, vaan elää elämäänsä suorittaen normaalia arkea. Silloin jää huomaamatta kuinka paljon enemmän saisi päiviin sisältöä, jos uskaltaisi elää tunteita käyttämällä ja positiivisella mielellä.

Susa

=====================

Nykyajan ilmapiiri ihannoi kiirettä. Osa ihmisistä oikeasti luulee saavansa hyväksyntää olemalla kiireisen hapannaamoja. Ikään kuin hymy ja iloinen asenne veisi enemmän aikaa!

Toisekseen uskoisin, että ne jotka eivät osaa olla yhtään kohteliaita ja hyväntuulisia, tuskin ovat Positiivarien menossa mukana, kuten me.

Satu N.

=====================

Kai se on opittu tapa se kohteliaisuus ja siis kaikkien opittavissa jos ei vielä osaa. Itse pyrin olemaan kohtelias. Hyväntuulisuus on sitten toinen juttu, ainakin toisinaan aamuisin mieluummin olen hiljaa ja kerään itseäni kuin juttelen äreänä... Olisiko osasyynä myös ihmisen itsekkyys? Niin kuin toimittaja sanoi, kohteliaisuus ja hyväntuulisuus ei maksa mitään!

Mara

=====================

Nämä ominaisuudet on saattanut jo syntymälahjana ja kotikasvatuksessa saada; silti elämäntilanteet ja olosuhteet muuttavat ihmistä; turrumme helposti ja omaksumme tämän päivän yleisen "ilmapiirin", joka on kielteinen ja repivä; vähemmässäkin hymy hyytyy ihmislapselta! Onnellinen hän, joka osaa säilyttää oppimansa. VIELÄKIN ONNELLISEMPI hän, joka saadessaan tällaista ystävällistä, "yllättävää" kohtelua osakseen herää opettelemaan näitä taitoja uudestaan tai ensimmäistä kertaa elämässään!

Hyvä lisää hyvää!

"Aamun ajatus" isolla lööppeihin

=====================

Jokaisen täytyisi pyrkiä siihen, että ei ainakaan tuo murheitaan työpaikalle/koulutukseen vaan jättää ne kotia. Koska yksikin ihminen voi vaikuttaa ilmapiirin kokonaan ja sillä keinolla saada muitten hyväntuulisuuden pilattua. Joillekin se vain on todella vaikeaa. Sitten on ihmisiä jotka ajattelee, että kun joku on tyly niin olen tyly takaisin. Pitäisi vain hymyillä ja sanoa vaikka, että kiitos ja aurinkoista päivää.

Yh-äiti

=====================

Ne ihmiset, jotka eivät huomioi muita, ovat itsekkäitä, itsekeskeisiä oman edun tavoittelijoita. He eivät ymmärrä, minkä ilon kohteliaisuus toiselle tuottaa ja minkä ilon he itse menettävät. Kun on kohtelias ja hyväntuulinen saa itselleenkin lisää voimaa ja hyvän olon tunnetta. Jos vain itse jaksaa, alkaa ympärillä olevat "hapannaamatkin" hiljalleen muuttua. Liikennekäyttäytyminen on oiva esimerkki siitä, miten monenlaisia meitä on. "Kun oikein paljon antaa saa joskus itsekin" sanoi entinenkin tyttö.

Positiivisuus kunniaan

=====================

Ehkä emme vielä ole oivaltaneet, että kohteliaisuutemme ja hyväntuulisuutemme kanssaihmisiämme ilahdutettuaan palautetaan meille takaisin korkojen kera.

Helena S

=====================

Jos olet aina kohtelias ja hyväntuulinen, valoisa ja positiivinen ja jos vielä samalla satut olemaan kaunis ja vielä nainen, niin sinua ei oteta vakavasti. Olet joidenkin mielestä ehkäpä lipevä tai vain hyväntuulinen hömppä. Et vaikuta niin älykkäältä kuin tuimakatseiset kanssasisaresi. Sinua ei ehkäpä pidetä niin rehellisenä vaan mielistelevänä (ensivaikutelma). Vaatii siis rohkeutta olla hyväntuulinen, positiivinen ja kohtelias! Mutta onneksi rohkeitakin löytyy!

Marjo

=====================

Joskus oma napa on niin iso, ettei sen takaa voi tehdä mitään toisten hyväksi. Tai sitten olemme vain niin pihejä, ettei raatsi antaa vaikka ilmaiseksi voisi...

SekoAri

=====================

Väestöltämme puuttuu rentous, leppoisa suhtautuminen kanssaihmisiin. Taustalla on oma riittämättömyyden tunne ja jonkinmoinen harhakäsitys, että olemme kilpailijoita keskenämme. Luontevasti vapaa ja ystävällinen käyttäytyminen olisi opittava jo lapsena. Milloinkahan siihen päästään?

Railikka

=====================

Eihän se ole vaikeaa, kun siihen tottuu.

Arja

=====================

Mielestäni kohteliaisuus ja hyväntahtoisuus lähtevät itsensä arvostamisesta. Jos pidät itseäsi tärkeänä ja arvostat itseäsi, osaat myös arvostaa muita ja tuoda sen esille sillä että kohtelet muita yhtä hyvin kuin itseäsi ja haluat välittää oman hyvinvointisi hyväntuulisuudella myös muille. Mutta, maailmassa missä vaaditaan jatkuvia suorituksia, voi olla vaikeaa pitää itseänsä tärkeänä ja hymyn arvoisena.

Itseäni läpi elämän on auttanut myös ala-asteella oppimani fraasi "Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsikin kohdeltavan". Koetan toteuttaa sitä joka päivä elämässäni ja voin aina vilpittömästi sanoa, että olen yrittänyt joka asian suhteen parhaani.

Hymyillen huomiseen

=====================

Kaikki eivät ymmärrä, että joku voi olla pelkästään kohtelias. Toisinaan kun on kohtelias vaikkapa vieraalle miehelle, tämä kuvittelee naisen olevan kiinnostunut ja yrittää tehdä lähempää tuttavuutta. Sen vuoksi on varmempaa olla vähemmän kohtelias - joten asialinjalla...

Turpihin tuloo

=====================

On aina mahdollista, että se tulkitaan väärin ja saa vastaansa töykeyttä. On turvallisempaa itse
olla pahalla päällä kuin altistua haavoittamiselle.

Pajunkissa

=====================

Mikään vaikea ei ole helppoa!

IRKKU

=====================

Se ei ole oikeastaan ollenkaan vaikeaa, pitää vaan päästä alkuun. Minut pisti tänne polulleni silloinen konttoripäällikkö Onni Forstén. Olin vastavalmistunut ekonomi Helsingin kauppakorkeakoulusta ja juuri aloittanut hommat WSOY:llä kesäkuun alussa vuonna 1963.

Vastailin siinä puhelimeen sen kuin ennätin johon esimieheni totesi, että kuules Antti, hymyiles hieman tuohon puhelimeen asiakkaat näkevät sen äänessäsi ja sen neuvon olen kiitollisena muistanut aina silloin tällöin elämäni varrella. Hymyileminen on helppoa ja se kaikki muu tulee siinä mukana aivan itsestään, todellakin kohteliaat tavatkin - kyllä. Täällä Portugalin Nazaressa huomaan se jokaisena päivänäni. Tuosta Onnilta saamastani neuvosta olen hänelle ikuisesti kiitollinen. KIITOS!

Antti S

=====================

Siksi kun et halua olla kohtelias ja hyväntuulinen.

Piko

=====================

Maailman helpoin ja vielä ilmainen asia.

Olen miettinyt samaa asiaa aika paljon ja tullut siihen tulokseen, että kohteliaisuus, hyväntuulisuus ja yleensä positiivinen suhtautuminen ja sen näyttäminen on vaikeaa, jos ei itse ole kokenut näitä asioita riittävästi tai jos on luontaisesti introvertti tai oma kohtelias ja hyväntuulinen käyttäytyminen on saanut pelkästään negatiivista vastakaikua.

Eli tekosyin perusteltavissa täydellisesti, mutta tosiasiassa hyväntuulisuus ja kohteliaisuus on helppoa kun vain niin päättää. Ja aloittamisen jälkeen ei loppua tule.

Petri

=====================

Niinpä... mutta metsällähän on tapana myös vastata samalla mitalla kuin sinne huudellaan! Kuinka moni osaa kiittää saamastaan kiitoksesta? Kainostellen vähättelemme toisen antamaa positiivista palautetta:" No eihän tämä nyt mitään..." kun reilusti ja tyytyväisenä pitäisi vain yksinkertaisesti kiittää!

Paljon on varmaan syytä suomalaisessa perustavassa ajatella, mutta onneksi voimme muuttua ja ottaa uusia tapoja käyttöön; vähän kerrallaan hyvää tulee. Ja samalla voimme päivittää vanhoja sananlaskuja: kehujalla ei todellakaan useimmiten ole ketunhäntää kainalossa (ja olkoon se hänen ongelmansa), kell' onni on se onnesta iloitkoon, pidempi elämä pitkästä ilosta ja suurin suosikkini on: kehukaa lapsianne, heistä ei tule ylpeitä vaan terveellä itsetunnolla varustettuja kansalaisia, jotka pystyvät olemaan ystävällisiä ja kohteliaita; kuvittelematta, että se on jotenkin itseltä pois!

Pia

=====================

EIKÄ OO! Kaikkihan on itsestään kiinni eli kuinka itse kohtelen muita, niin myös minua kohdellaan.

Niin metsä vastaa...

=====================

Ehkä torjutuksi tulemisen pelko on iskostettu meihin lapsuudessa, koulussa tai jopa omassa perheessä. Ja kun toistaa samaa, niin sitä saa mitä tilaa. Omaa käytöstä voi sparrata varsinkin omien lasten kanssa. Murkkuikäisiltä saa kaunistelematonta palautetta omasta käytöksestä. Palaute antaa mahdollisuuden muuttaa omia "oletusasetuksia". Tie on pitkä, mutta palkitseva.

Sepeteus

=====================

Voi miten maailma muuttuisikaan jos kaikki olisivat toisilleen kohteliaita ja aina hyväntuulisia. Mutta näinhän se ei ole. Kohtelias voi olla helposti, mutta hyväntuulisuuteen vaikuttaa ympäristö, hormonit, stressi ym. Enkä vielä positiivarinakaan usko, että voin kaikkeen itse vaikuttaa. Suhtautuminen toki on korvieni välissä ja voin laittaa hyväntuulisuutta eteenpäin. Joukossamme on kuitenkin paljon ihmisiä jotka yrittävät nujertaa hyväntuulisuutta ja aina ei jaksa olla välittämättä.

Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan

=====================

Mitäpä sitä kohteliaisuuksia ja hyväntuulisuutta jakelemaan. Niinhän toimivat vain peruspositiiviset ja me suomalaisethan emme niihin kuulu. Mutta tosiasiassa kokeilkaapa kohteliaisuutta ja hyväntuulisuutta vaikka työkavereihin, mielellään purnaajiin, ihmeellinen on sen vaikutus. Eli iloitaan nyt pakkasesta kyllä se kesä vielä tulee.

Anu

=====================


Niin kauan kuin sitä eivät muutkaan tee, se tuntuu vaikealta ja "hävettävältä" - tehdä siis jotakin normeista poikkeavaa. Ihme kyllä!

Valittamiseen ja ankeuteen valitettavasti saa niin paljon helpommin myötätuntoa ja mukaan tuloa - aina voi kertoa olevansa vielä onnettomampi ja ainakin tietää jonkun jonka asiat ovat todella huonosti ja töppääjiähän on tiedossa meillä kaikilla.

Monessa asiassa tarvitaan se ensimmäinen "poikkeava" - ja sen jälkeenhän ilo ja kohteliaisuuskin muuttuvat tavaksi ja muutkin alkavat muuttaa käyttäytymistään.

Pitäisi siis löytyä se ensimmäinen, joka osaa kysyä, että mitä mukavaa voisi sellainen vastaantuleva hapannaama yrittää kaivella elämästään, jos oikein yrittää. Siitä se sitten lähtisi!

Että eikun parempaa jatkoa vaan meille kaikille - meistä itsestämmehän se riippuu miten positiivisuus saa sijaa maailmassa!

Allu

=====================

Ihmiset omien kiireidensä ja ahdistustensa keskellä eivät ehdi ajattelemaan, kuinka paljon he itse saisivat antamalla ystävällisen sanan kanssakulkijalleen. Kerran sen koettuaan, kohteliaisuuden antaminen on helpompaa, koska kohtelias ja ystävällinen ihminen on saanut voimaa ja energiaa ystävällisyytensä kohteelta.

Auli

=====================


Olemme itsekeskeisiä ja asetamme omat henkilökohtaiset asiamme kultajalustalle. Siten annamme itsellemme oikeutuksen kohdella muita miten sattuu jos omat asiat ovat huonosti. Kyse on siitä, että emme arvosta toisia ihmisiä jos kohtelemme heitä huonosti. Virheitä sattuu jos on itsellä huono olo, mutta jos arvot ovat kohdallaan, ihminen huomaa virheensä ja pyytää anteeksi. Olen itse asiakaspalvelussa ja olen joutunut pyytämään asiakkaalta anteeksi huonoa käytöstäni kun olen meinannut kaataa oman pahan oloni syyttömän niskaan.

Mari

=====================

Me "kiireiset" ihmiset luulemme, että kohteliaisuus ja hyväntuulisuus vie liikaa aikaa. Tämä ei pidä paikkansa. Mitä ihmettä häviät sillä, jos suot hymyn vastaantulijalle tai jäät pitelemään ovea naapurillesi? Vihan tunteet sen sijaan vievät aikaa ja energiaa.

Lisäksi hyväntuulisina ollessamme vaikutamme muka haavoittuvaisemmalta. Totuus on, että tylyllä ihmisellä on paha olo. Toiset huomioon ottava ihminen uskaltaa olla pehmeä. Sehän se vasta rohkeutta onkin.

Laura

=====================

Se ei oikeastaan ole vaikeaa.
Jostain ihmeen syystä se vain tuppaa unohtumaan - niin kummalta kuin se kuulostaakin.

Pirpana

=====================

Kiireessä omat pienet "mukamas" huolet tai harmitukset vievät liian suuren osan jotta näkisi ympärillään olevat hyvät asiat. Silloin sitä kulkee laput silmillä kuin ravihevonen eikä pääse ulos mielentilastaan. Sen tietää jokainen, kun on itsellään hyvä päivä, kaikki asiat ja ihmiset ympärillä tuntuvat mukavammilta ja iloisemmilta. Tämä johtuu siitä, että hymy tuo hymyn ja kohteliaisuus ilon.

Tarja


Syitä on suomessa monia, esim. täällä se on syvällä suomalaisessa selkärangassa että iloisuutta, hyväntuulisuutta ei liiemmin näytellä. Kohteliaisuudetkin ainakin miesten puolelta tulkitaa vähintäänkin oudoksi, naiset ne nyt vielä ottavat vastaan toki, mutta muut miehet jotka sen näkevät pitävät sitä kait iskemisyrityksenä tai mielistely nyt ainakin. Pyyteettömyyteen ja yleiseen sinällään "tavoitteettomaan" hyvyyteen ei ole meillä totuttu.

Ei esim. kuten esimerkkinä Thaimaassa tai muissa Aasian maissa taas hyväntuulisuus ja kohteliaisuus taas on selkärangassa, tosin olla tuollakin kolikolla kääntöpuolensa, nykyään sen kohteliaisuuden ja iloisuuden taustalla on usein myös rahan kiilto silmissä. Mutta kait parempi sekin kuin murjottaminen, kyllä sitä muutaman sentin tippiä hymystä antaa!

Pitäisikö työpaikoille kerätä hymylaatikko johon aina hymyillessä laitetaan muutama euro ja sitten kuun lopulla äänestetään iloisin ja kohteliain persoona joka sen potin saa. Varmaan motivoisi suomalaisiakin esim. perinteisen työpaikkojen perjantai pullon arvonnan sijaan. No ehkä mekin Suomalaiset joskus opimme hymyilemään ihan luonnostamme...onhan osa meistä jo oppinut. emmekai kait muuten täälläkään aamunajatuksia lukemassa olisi jos halua ei olisi...

JaniP

=====================

Minulla oli vuosia kroonista kipua nivelvaivan vuoksi. Onneksi en silloin ollut asiakaspalvelutyössä, mutta olin todella sietämätön ympäristölleni. Kun kipu lopulta jäi leikkauspöydälle, niin sain uuden elämän ja mielentila vaihtui ihan toiseksi. Nykyään jos kohtaan kiukuttelevan asiakaspalveluhenkilön, niin tekisi mieli kysyä "mihin sattuu, mistä kohdasta särkee". en kuitenkaan kehtaa kysyä, vaan olen tyytyväinen säryttömästä elämästä!

Sinipsu

=====================

Tuntuu kuin ihmiset olisivat nykyään kovin huonotuulisia ja ikään kuin tahtovat antaa sen oman huonon olonsa toiselle, olemalla epäkohteliaita ja ilkeitäkin.

Jokaiselle tulee huonojakin päiviä, ei aina tarvitse olla naama vehnäsellä, mutta mielestäni ei ole oikein oikutella suotta toisella ihmiselle, jolla ei ole osaa eikä arpaa toisen kehnoon päivään. Ilkeät ja huonotuuliset ihmiset, jotka ovat sellaisia luonnostaan taikka ilkeyttään - menkööt itseensä ja olkoot loukkaamatta toisia syyttä suotta.

Aurinkoa arkeenkin

=====================

Ihmiset ovat nykyään niin kiinni omissa ajatuksissaan ja asioissaan, monesti kuitenkin tahattomasti, etteivät huomaa kanssaihmisiään, joten kohtelias käytös jää pois ja nämä omissa ajatuksissaan kulkevat ihmiset näyttävät huonotuulisilta.

Aila

=====================

Olemme muka niin kiireisiä, vaikka hymyhän ei taida viedä aikaa enempää kuin irvistyskään! Mutta miten mukava onkaan, kun kaupan kassa hymyilee ja vaihtaa muutaman ystävällisen sanan, vaikkapa vain säästä. Tai pankin täti huomaa myös mukana olevan lapsen ja kyselee kuulumisia. Peiliin hymyileminen ensitöiksi aamulla ei ole ollenkaan hullumpi idea, KOKEILE! NAURA VAIKKA TEKONAURUA...

mummeli

=====================

Omien huolien ja ongelmien keskellä on joskus vaikea olla hyväntuulinen ja kohtelias. Sitä pitäisikin toisinaan tietoisesti harjoitella.

Tytteli

=====================

Se on vaikeaa vain korvien välissä, ei muuten.

marja

=====================

Kaikki tavoittelemisen arvoinen on vaikeaa ja haastavaa, mutta sitäkin palkitsevampaa. Kohteliaisuus ja hyväntuulisuus ovat sijoituksia tulevaisuuteen. Sitä mitä kylvät sitä tulet niittämään. Joten eiköhän niitetä kaikki hymyä ja onnellisuutta.

Ville

=====================

Kysytte, miksi kohteliaisuus ja hyväntuulisuus on vaikeaa. Mielestäni se johtuu tämän päivän ihmisten suuresta itsekkyydestä. Vaikka minun täytyy kyllä sanoa, että olen itse kyllä saanut osaksi lähes yksinomaan hyvää kohtelua, esim. asiakkaana myymälöissä. Ja minulla on tapana antaa siitä myös palautetta sanomalla kiitos ystävällisestä palvelusta. Se tuo toiselle hyvän mielen ja auttaa jaksamaan.

Jarriitta

=====================

Sanotaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Hyväntuulisuus tarttuu, samoin pahantuulisuus. Yrmeys on vain päässyt tarttumaan.

Fysiikassa tunnetaan entropian laki, jonkan mukaan epäjärjestys kasvaa lähes itsestään kun taas järjestyksen aikaansaamiseen tarvitaan työtä. Samoin on hyväntuulisuuden laita. Se vaatii pientä ponnistelua lähteäkseen pakkaselle käyntiin ja siinä on se riski, että siihen kiinnitetään huomiota. kaikkeen massasta erottuvaan kiinnitetään huomiota ja joskus hyväntuulisuutta luullaan höperyydeksi, naiiviudeksi tai ilkeydeksi. Hassua, mutta joskus hymyyni on vastattu pahantuulisuudella ja se helposti karkottaa hymyn.

Kokeillaan, voisiko hyväntuulisuus tarttua. Tulisikohan siitä muoti-ilmiö?

Pakkasen purema

=====================

Vaikeaa siksi, koska se ei ole muotia. Näyttää olevan muotia vain valittaa ja nurista.
Toisaalta ei uskalla olla hyväntuulinen, koska maailmassa on niin paljon pahaa, ei koeta oikeudeksi olla hyvällä päällä, jos itsellä on asiat suht koht mukiinmenevästi tai ainakin sinne päin.
Työpaikalla ei uskalla olla hyväntuulinen, koska työnantaja ajattelee, että tuo on niin tyytyväinen, hän ei tarvitse palkankorotusta eikä muitakaan etuja. Parempi on näyttää tyytymätöntä naamaa ja valittaa, kukaan ei silloin kadehdi.

Mummi

=====================

Ihminen ei muista aina olla kohtelias, eikä jaksa olla hyväntuulinen, se on suomalaista perinnettä...

Lumia

=====================

Ei se ole ollenkaan vaikeaa, kun keskittää huomionsa omasta itsestä muihin ihmisiin. Plussana siinä on se, että se ruokkii itseään: kun olet kohtelias ja hyväntuulinen toisille silloinkin, kun itselläsi on alavireinen olo, oma olokin paranee.

Anu Aurinkoinen

=====================

Kohteliaisuutta ei käsittääkseni enää opeteta lapsille yhtä tärkeänä asiana kuin aikaisemmin. Kotona opitut tavat näkyvät monen lapsen käytöksessä. Näkee, että lapsi saa määräillä ja hänen pillinsä mukaan toimii koko perhe. Kouluissa on aika mahdoton tehtävä opettaa kaikki käyttäytymissäännöt, jos kotona viis veisataan... On vaikea käyttää sellaista mihin ei ole saanut koulutusta. Nykyään vaikuttaa siltä, että on trendikästä sanoa epäkohteliaasti "päin naamaa" kaikille.

Tätä "opetetaan" aktiivisesti esim. televisiossa. Opettajaa ei kunnioiteta eikä kai edes vanhempia ihmisiä. Sanoisin siis, että kohteliaisuuden puuttuminen on oppimattomuutta. Myös hyväntuulisuus on opeteltavissa. Jos saa hymyn, niin siihen luultavasti osaa vastata hymyllä. Jonkun vain pitää aloittaa!! Ihmisillä on nykyään vähän liikaa velvoitteita, kiireitä ja paineita, ja siksi hyväntuulisuus usein unohtuu. Pitäisi löytää jostain aikaa hoitaa itseään ja omia tarpeitaan, jotta jaksaisi olla hymyhuulin.

Ope

=====================

Nykyään kasvatuksessa ei korosteta enää niin paljon kohteliaisuutta kuin ennen vanhaa, toisaalta ihmiset ovat vieraampia toisilleen, ei esimerkiksi olla tekemisissä naapurien kanssa

Tasse

=====================

Vaatii rohkeutta uskaltaa antaa jotakin itsestään muille. Siitähän kohteliaisuudessa ja hyväntuulisuudessa on kyse. Ollakseen hyväntuulinen ja kohtelias muita kohtaan ihmisellä tulee olla hyvä itsetunto eikä saa ottaa pikku asioista nokkiinsa. Täytyy pystyä käsittelemään myös tilanteet, jolloin vastapuolen reaktio on kaikkea muuta kuin kohtelias ja hyväntuulinen. Täytyy siis olla valmis antamaan omastaan muille saamatta aina palkkiota (hymyä tai hyviä sanoja). Ja sekös jos mikä on joillekin vaikeaa. Totta on, että hymystä näkee, että sydän on kotona!

Hymyhuuli

=====================

Se ei ole vaikeaa jos arvostaa toisia ihmisiä ja jos ei arvosta, se on vaikeaa.

Queen

=====================

Ehkä kannattaisi kokeilla ensin itse sitä ja siten huomata että se toimii ja samanlaista tulee itsekin saamaan takaisin. Aloittakaamme tänään jo.

Pikkumi

=====================

Suomalaiset on kateellisia, jos joku hymyilee, tulee pakko saada jotenkin hymy hyytymään. Monet luulee hulluksi jos on "liian iloinen ja aurinkoinen" kaikille vastaan tulijoille ym.

Hyvä mieli ja sen jakaminen ei kylläkään ole pois keltään.. ilo on tarttuvaa. Pitäisi vaan hiljalleen muuttaa pois nurinakujalta. "Kell onni on se onnen kätkeköön", "Itku pitkästä ilosta" ym. kai saavat taikauskoiseksi, eikä uskalla olla avoimesti onnellinen. Pelkää että kohta jotain pahaa tapahtuu..

Mollihellu

=====================

Koska yleensä suomalaiset ihmettelevät jos joku on oikein kohtelias ja hyväntuulinen.
Mistähän tuo on karannut!

eloa

=====================

NIIN KAIKU VASTAA KUIN SIIHEN HUUDETAAN. NÄIN VASTAA ASIAKASPALVELUA TEHNYT IHMINEN.

IRMELI

=====================

Se on siksi juuri vaikeaa antaa, kun siitä ei kukaan maksa mitään.

"Korvaukseen tottunut."

=====================

Ihmisillä taitaa yleensä ajatukset pyöriä negatiivisissa asioissa. Silloin heiltä unohtuu, miten jokaisen päivän voi valaista pieni kohteliaisuus ja hyväntuulisuus. Unohdetaan myös, että hyväntuulisuus ja hymyily tarttuu muihin. Joten hymyä huuleen!

Tarja

=====================


Kun on kysymys suomalaisesta niin noi asiat jää ulkokuoren sisälle vaikka sisimmissään tuntee toisin, ollaan mieluummin juroja junttei kuin ylipirteitä akkoi

Canador

=====================

SE ON NIIN HELPPOA JOS ON SYNTYMÄ ILONEN JA POSITIIVINEN !!!

Kirsi

=====================

Jaah - jokainen taablaa tyylillään!

Köksä

=====================

Kohteliaisuuden sanominen on riski, jonka ottaa sitä herkemmin mitä useammin riskikynnyksen ylittää.

Kohteliaana oleminen saatetaan liittää virheellisesti nöyristelemiseen; tällä kohteliaalla ihmisellä ei ole mielipiteitä, eikä todellisuudentajua kun hän on aina niin hyväntuulinen kanssaihmisiä kohtaan.

Ennen kaikkea kyseessä on tapa, ja totutut tavat on joskus hankala muuttaa toisenlaisiksi.

Kohteliaisuus ja hyväntuulisuus eivät ole pelkkiä sanoja ja kehuja, vaan ennen kaikkea asenne ja empatiakykyä muita, monenlaisia ympärillä olevia ihmisiä kohtaan - tuttuja, tunnettuja ja tuntemattomia.

Ceme

=====================

Uskon, että kohteliaisuuteen ja hyväntuulisuuteen liittyy usein se antamisen näkökulma, eikä antaminen ole aina niin helppoa. Aivan kuin köyhtyisi antaessaan, vaikka hyväntuulisuus ei varmastikaan vähene sitä kylväessään ympärillensä, saati sitten kohteliaisuus.

Pia

=====================

Onko se muka vaikeaa ?

En usko ollenkaan, että kohteliaisuus ja hyväntuulisuus on vaikeaa. - Niille joille se on vaikeaa, niin epäilen että tämä luterisuus on este. Viittaavathan monet sananparret siihen, esim. "Mies se tulee räkänokastakin, mutta ei turhan naurajasta" tai "itku pitkästä ilosta, pieru kauan naurattaa" ym.

- Ihmistä joka oli iloinen pidettiin myös "iloluonteisena" Itse henkilökohtaisesti pidän enemmän hyväntuulisista ja kohteliaista ihmisistä ja myös se tarttuu muihin ihmisiin, aiheuttaen positiivistä energiaa, mutta sitä tosiaan "viljellään" vähemmän, kuin ainaista kitinää ja valitusta.

Mieluummin katselen iloisia kasvoja ja kohteliasta käytöstä, koska se saa minut hyväntuuliseksi itsekin ja siitähän seuraa ketjureaktio, ihmisten parissa olen aina iloinen, ehtii sitten yksin olemaan ja suremaan, jos on surtavaa tai valittamista, mitä suotta toisille vie "tuliaisena" hapanta naamaa ja valitusvirsiä.

Antaa hevosen murehtia, sillä on iso pää. Tosissaankin myös tuo, ettei se maksa mitään on hieno asia, jos se maksaisi ? niin näin ollen viljeltäiskö sitä enemmän?

Ilopilleri

=====================

Hymyilen kuin haljennut joka ikinen työpäivä elikkä noin 6 tuntia per päivä, hyväntuulisuus on opittu kaava, asiakas ei todellakaan voi tietää mitä todellisuudessa palvelutilantessa ajattelen, joten hirmuinen pelkojen peikko on se että jonakin päivänä tule asiakas, joka "näkee" minun ajatuspilveni ja voi kamala hän näkee että minä olen ihan aidosti hymyilevä ja hyväntuulinen, tosin joskus toivoisin että työnantajani palkitsisi minut tästä omalaatuisuudesta ei rahalla mutta kauniilla kiitoksella, se ei maksaisi hänelle mitään.....

Mekku-57

=====================

ihmisistä tulee itsekkäitä, kun heillä on tunne, että on kiire. Itsekäs ihminen kai luulee menettävänsä jotain ollessaan huomaavainen.

Suvi

=====================

Kaikki hyvät ja hienot asiat maksavat, ei kohteliaisuus eikä hyväntuulisuuskaan voi olla ilmaista. Tässä on varmaankin koira haudattuna, ei voi olla totta.

RL
=====================


Todella hyvä kysymys!  Työskentelen asiakaspalvelussa, kangaskaupan kassalla. Yrityksemme koulutuksessa olen kaiken a:na ja o:na oppinut, että niin asiakkaan sisääntulo (ensikontakti meidän myymälässä on kassaan) kuin poislähtökin (viimeiseksi kanssakäymisissä kassan kanssa) on vähintäänkin 50% myymälän "käyntikortista".

Pyrin tervehtimään iloisesti, en imelästi, jokaista sisään tulijaa. Lähes jokainen vastaa ystävällisesti. Poislähtevän asiakkaan palvelen loppuun asti, lopputervehdykseen saakka. Aina en ole kassalla itse ja olen mielenkiinnolla sivusta seurannut muiden kassatyöskentelyä. Hyvin, hyvin yksinkertainen kuvio: 98% asiakkaat ovat kohteliaita ja hyvätuulisia, jos (tässä ko. tapauksessa) asiakspalvelija on kohtelias ja hyväntuulinen.

Mutta, jos on kassa, joka ei suuremmin jaksa skarpata ja ottaa jokaista asiakasta yksilönä, käytös asiakkaan puolelta on yhtä välinpitämätöntä, joskus jopa töykeää. Eli, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

Kohteliaisuus ja hyväntuulisuus tässä tapauksessa ei ole vaikeaa, siihen vaan pitää kiinnittää huomiota. Jaa, mutta se juuri taitaakin olla se villakoiranydin...PITÄÄ JAKSAA huomioida kanssaeläjiä, ympäristöä.

Kassa-ihminen

=====================

Kohteliaisuus ja hyvän tuulen matkassa kuljettaminen on opittua jo pitemmän matkan takaa. se joka sitä käyttää saa varmasti hyväntuulisuutta purjeisiinsa vastareaktiona useammin, ehkä ei aina mutta ei kannata lannistua. aina ei jokaisella satu olemaan se hyvä päivä ja pilkettä silmäkulmassa eikä tarvitsekkaan olla. mutta itse voi pelastaa paljon jonkun toisen päivästä ja saada ajatuksen virtaan uutta kulkureittiä.

Maijuka

=====================

Jos ei itse kykene olemaan kohtelias ja hyvätuulinen, eihän se mitenkään onnistu muille.

Marja

=====================

Olen huomannut toivottaessani huomenta bussikuskille, että ihmiset katsovat kun hölmöä.. Ehkä siinä syy. Kukaan ei halua tuntea olevansa hölmö ja tuijottavien katseiden vanki.. Itse olen kyllä huomannut että hyvä palaa antajalleen. Ainakin olen itse saanut siitä oikein hyvän mielen ja se on myös tarttunut muihin kanssa kulkijoihin.. Eli kiitos Positiivisten aamupalojen.

Hoitotäti

=====================

Kun itsellä hyvä olo, oma mieli hyvällä tuulella, siitä mielellään antaa ympärillä olevien nauttia, eli silloin kohtelee toisia tosi hyvin. Jokaisen pitää etsiä keinot, millä saa itselleen hyvän mielen, silloin siitä riittää muillekin. Hymyyn vastataan hymyllä, siitä tulee itselle vielä parempi mieli, kun saa hymyn takaisin.

Seija

=====================

Usein ajatellaan, että se on itseltä jotenkin pois jos antaa toiselle pienen hymyn, ystävällisen sanan tai vastaa sellaiseen. Joku voi pian luulla, että minulla menee hyvin ja pidän elämästä. Sehän ei ole suotavaa tässä murjotuksen mahtavassa maassa.

Itse asiakaspalveluammatissa olevana tapaan paljon juuri näitä murjottajia, jotka eivät voi hyväksyä ja kestää hyväntuulisuutta ainakaan tässä "ankeassa arjessa".

Juuri tästä arjesta voimme tehdä helpomman näkemällä siinä pieniä positiivisia asioita vaikkapa kohteliaisuudella kanssaihmistä kohtaan. Pieni hyvä sana tai hymy voi pelastaa koko päivän.

KassaMarja

=====================

Minun kokemusteni mukaan ihmiset haluavat olla näkymättömiä. Jos he hymyilisivät ilman syytä, heihin kiinnitettäisiin huomiota, ja sehän on hyvinkin vaarallista (?!). Itse olen kassalla töissä ja vaikka teen kaikkeni, on ihmisiä joilta hymyä ei heru millään. Tuntuu välillä että heidän kasvonsa ei enää edes taivu hymyyn. Paljon he kuitenkin menettävät.

Mytty

=====================

Olemmeko liian kiireisiä ja kireitä ja "minäkeskeisiä"? Voisiko ilmeen naaman asennon nostaa kaksikymmentä vailla neljästä kymmenen yli kymmeneen. Naaman ilmeet siis!

Raksu

=====================

Joskus on vaikea olla hyvä. Pitää kuitenkin pyrkiä parempaan.

Leenamummu

=====================

Tänä päivänä ihmiset elävät vain itselleen, siitä johtuu tämä vaikeus, ei ajatella toista ollenkaan.

Ritu77

=====================

Muista ystävä että synkänkin pilven takaa paistaa aurinko. Hymyä.

Mummo karjalasta

=====================

On helpompaa kulkea ja olla omissa ajatuksissaan. Kohteliaisuudella ja hyväntuulisuudella ottaa riskin. Sitä pidetään helposti lipevänä tai on taka-ajatuksia kuten poliitikot sanovat kaikille päivää ja hymyilevät vaalien lähestyessä. Myyjät ovat usein lipeviä, kun haluavat rahani. Jos toisella on huono päivä, niin sanoo helposti, että mitä siinä naurat. Omissa oloissaan ollen ei myöskään loukkaa toisia. Varsinkaan väsyneenä on mieluummin itsekseen eikä toivo kenenkään ottavan mitään kontaktia.

Nainen

=====================

Koska ihmiset pelkäävät saada liikaa huomiota, mikä vuorossaan tarkoittaa että heitä arvostellaan. Useimmat ihmiset pelkäävät kuollakseen että heidän toimintaa arvostellaan.

Jami

=====================

Eihän se ole lainkaan vaikeaa. Tosin jos kanssakulkijat on huonolla tuulella, niin silloin minäkään en jaksa olla oma iloinen itseni.

Merja

=====================

Ai ei maksa vai, maksaa se sen verran, että oma elämä täytyy olla perustaltaan kunnossa ja suuremmitta huolitta, että jaksaa olla hyväntuulinen. Ja se voi ajoittain maksaa paljonkin.

Sas e vaan

=====================

Riippuu omasta mielialasta ja tilanteesta, miten kanssaihmisiä kohdellaan. Kokeillaan, ollaan kohteliaita ja hyväntuulisia joka päivä kuukauden ajan tietoisesti joka tilanteessa ja kirjataan tulokset miten se vaikuttaa ihmissuhteisiimme ja mitä siitä seuraa.

Auli

=====================

Entäpä jos joku tulee vaikka kateelliseksi "mokomasta hyväntuulisuudesta" tai arvelee sen johtuvan jostain vahingonilosta? Kohteliaisuus taas voi tehdä sen kohteesta "ylypiän". En suosittele kumpaakaan harrastettavan kovin tihiään.

Oisko tuo totta?

=====================

Ihminen on inhimillinen, totuus on, ettei aina jaksa olla hyväntuulinen. Varsinkin, jos annat pahantuulisuudelle vallan. Vaan ei siinä olotilassa ole itselläkään hyvä olla - ulospääsy tunteesta voi joskus vaatia paljon. Kohteliaisuudessa pätee vanha sananlasku: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kohteliaat ihmiset sulattavat jään ja saavat aikaan hyvänolontunnetta! Ei sellaisille ihmisille voi olla edes epäkohtelias.

Hyväntuulinen, mutta ei aina

=====================

Minun on toisaalta turha vastata sillä, olen hyväntuulinen. Se on asenteesta kiinni. Anteeksi jos sanon asian suoraan, mutta näin se on.

Sinun on vaan tänään juuri nyt kun tätä luet päätettävä, että tästä alkaen olen hyväntuulinen ja en "ressaa" turhasta. Ja tämä toinen asia on paljonkin helpompi. Miksi en kehuisi muita? Mitä siinä häviän jos en kehu, en mitään, mutta saan hyvän mielen itselleni ja olen sen jälkeen hyväntuulinen. Ja kun meitä Suomalaisia haukutaan kun emme osaa ottaa kohteliaisuutta vastaan, vaan aina vähättelemme, niin täst edes MINÄ olen se joka muuttaa tämän asian.

Sanoinhan että se on helppoa, päätät vain !

Upi

=====================

Kohteliaisuus ja hyväntuulisuus on aivan luontaista esim. thaimaalaiselle, mutta ovat asioita jotka onnistuvat vain harvoin suomalaisilta.

Näkisin osaksi nämä puutteemme olevan perimää, (totiset, jäyhät suomalaiset)mutta paljon on myös kotikasvatuksella merkitystä. Jo pienelle lapselle pitäisi opettaa, että on kohteliasta aina tervehtiä ihmisiä ja mieluummin hymysuin.

Vain tuiki harva suomalainen esim. ulkomailla tervehtii tullessaan hissiin tai aamupalalle, miksi se on niin kovin vaikeaa, kun näiden asioiden pitäisi olla itsestään selvyyksiä. Näitä asioita voitaisiin opettaa enemmän myöskin jo koulussa ala-asteella, esim. aiheena tapatieto.

mummu 53

=====================

Itsekin olen havainnut saman asian. Olisikohan sen takia, että voi voittaa itsensä olemalla kohtelias ja iloinen...

Haastetta päivälle!

Pauliina

=====================

Hyväntuulisuus aukaisee ihmisen sisimmästä ovet ja ikkunat ja antaa auringon paistaa sisään. Ehkäpä on joskus kuitenkin vaikeaa antaa auringon paistaa hämähäkinseiteille ja naapureiden nähdä sisään.

Riitta

=====================

Olemme suomalaisia ja jos olet kohtelias ihmiset epäilee, että mitä olet vailla. Palveluksia tms. hymyilet liikaa, olet varmaan karannut hoitolaitoksesta. Mutta heistä ei kannata välittää, sillä hymy tarttuu ja kohteliaisuus huomataan.

Onnellinen mummi vm61

=====================

Olen omasta ja useiden työkavereidenkin mielestä positiivinen ja hyväntuulinen ihminen. Välitän aidosti toisista ihmisistä ja pyrin huomioimaan heitä tasapuolisesti. Minulle on luontevaa esittää kohteliaisuuksia. Joskus nousee mieleeni epäilyksen tunne. Mietin, että jos sanon sen mitä mielessäni on ollut, niin toinen osapuoli vähättelee sanomaani tai ajattelee minun mielistelevän häntä. Taustalla on oma pelko siitä, että tulee torjutuksi. Ajatus on ollut positiivinen, mutta se sattuukin itseen, itseäni haavoittaen.

Yleensä pyrinkin toimimaan niin, etten pohdi ennakkoon ja jos tulen torjutuksi en välitä siitä.



Lissu

=====================

Meille kohteliaisuus ja hyväntuulisuus ei ole itsestään selvää. Jos olet kohtelias tai hyväntuulinen, saat sellaisia mulkaisuja vastaan, että voisit vaikkapa kuolla niiden alle. Jos joku on kohtelias, ajatellaan "mitähän tuokin on vailla?" tai jos olet hyväntuulinen, ajatellaan herkästi ettei asianomaisella taida olla kaikki "ruuvit" kohdallaan.

Päivi

=====================

Hymy ja iloinen ilme palaa aina takaisin. Miksi katselisin "happamia" ilmeitä, kun tiedän saavani hyväntuulisuutta olemalla itse iloinen!

Samoin elämästäni on vähentyneet negatiivisesti asiat näkevät ihmiset. Myönteisyys luo lisää positiivisuutta!

Kaijuska

=====================

On niin monta kertaa ollut ikävä huomata, että kohteliaisuus, kiitteleminen, hyväntuulisuus aiheuttaa kohteessa hämmennystä ja suoranaista vaivautuneisuutta. Se otetaan vastaan velvoittavana ja ihan mielistelynäkin. Suomalaisen luonteen tuntien on tässäkin oltava harkitseva ja ehdottomastia AITO ja rehellinen.

Lasse

=====================

Nykyään ihmiset eivät edes huomaa toisiaan! Välinpitämättömyys on tätä päivää! Kukaan ei USKALLA enää olla kohtelias tai positiivinen sen uhalla että "merkattaisiin" kummajaiseksi. Jos hymyilet tai olet avulias niin jotain on vialla. Kukaan ei enää uskalla, tai halua olla positiivinen...

PIA

=====================

Asiakaspalvelussa se on yksi ammattitaidon merkki, että on kohtelias ja mielellään vielä hyväntuulinenkin! Monesti on ikäviäkin asiakkaita, mutta silloin tulee aina mieleen erään kouluttajan sanonta, että heille tulee olla erityisen hyväntuulinen ja kohtelias: sillä eihän kukaan halua, että ikävyys itseensäkin tarttuisi. Kun asian kääntää ylösalaisin, heti on parempi mieli, jos näin saisin tartutettua hyvää tuulta ikävään asiakkaaseen.

Tiina

=====================


Yks juttu tuli mieleen tästä aiheesta. Nykyään tuntuu, että on muotia itserakkaus ja omahyväisyys. Olen kiinnittänyt huomiota esim. suklaapatukkamainoksiin. Ennen mainostettiin kahden palan patukkaa niin, että siitä riittää kaverillekin. Kun nyt mainoksissa lukee mm. kaksi Minulle! Tai että sori, on kiire ei ehdi tarjota. Kohteliaisuus on jotenkin tylsää ja omakehu on trendikästä.

Ilmassa on sellainen olo, että jos on hyväntuulinen niin on nössö ja voi tulla hyväksikäytetyksi, kovapintaisuus on kiiltävää ja tavoiteltavaa. Kilpailu kai on kaikissa asioissa niin kovaa, että pitää mennä toisten yli, ettei vaan jäis jalkoihin. Asenteet luodaan jo lapsena, tässä olisi todella meille vanhemmille todellinen oppimisen paikka!

Onneksi meillä on edes yksi ihana esimerkki positiivisuuden voimasta: Jussi!

Leena

=====================

Maksetaanko tässä kalavelkoja vai huomisen lainoja?

Oude

=====================

Mielestäni tämä kaikki lähtee jo kasvatuksesta kotoa. Jos lapsuudenkodissa jo opetetaan ja vaaditaan hyviä käytöstapoja, on ne myöhemminkin elämässä automaattisia asioita. Kaikilla on myös huonon tuulen päiviä, mutta sekin pitäisi osata kertoa muille varoitukseksi ja mikäli on asiakaspalvelutyössä, osata olla näyttämättä asiakkaille. Aina voi edes yrittää ajatella positiivisia ajatuksia, ja ehkä se mielikin siitä muuttuu hyväksi.

Ajattele positiivisesti

=====================

Olin jokunen vuosi sitten erään terveyskeskuksen potilastoimistossa ekskursiomatkalla työelämään useanvuoden kotiäitiyden jälkeen. Ihmettelin, kun aiemmin palvelualalla töissä ollessani usean kymmenen vuoden ajan, olin tottunut iloiseen ja kivaan työilmapiiriin ja asiakkaatkin olivat mahtavia, kun heitä kohteli " oikein", miksi täällä jotkut hoitajat eivät edes tervehdi toisiaan, saatikka toivota hyvää huomenta. Onhan se, kiire ja kurja homma, mutta kurjaa on kaikilla jos heti aamusta pitää olla naama näkkärillä.

Kerran sitten sanoin yhdelle työkaverille, hän aina näki kaikista työkavereistaan vain ne huonot puolet varsinkin jos toinen ei ollut paikalla, ole kiltti ja herää aamulla viisi minuuttia aikaisemmin ja venyttele oikein hyvin. Sen jälkeen ajattele vain yksi hyvä asia jokaisesta työkaverista, vaikka että hänellä on hiukset kivasti. Olen varma, että sen jälkeen sinulla on mukava olo. Työkaverini katsoi minua ja sanoi ¨sää oot hullu¨, mutta seuraavana aamuna hän sanoi huomenta.

Nilkkaan iloisuus kuitenkin tulee monta kertaa. Olen sen ikäinen, että opetukset on opittu ja kylä ei näe vaikka sydän verta itkisi. Kesäkuussa minusta tuli tosi iso tyttö ja aloitin työt tosi tosi mielessä 10 v. kotiäitiyden jälkeen. Räväkästi kuten ennenkin, hymyillen ja välillä nauraen. Joka aamu, kelistä huolimatta, olen aina aloittanut työt toivottamalla KAUNISTA HUOMENTA yli kolmenkymmenen vuoden ajan. 08.12. pomoni otti minut puhutteluun, ettei tarvtse esittää tekopirteää ja toivottaa huomenta epätavallisesti. Olen kuulemma muuten hyvä työntekijä ja mukava ihminen, mutta ko. toivotus voi ärsyttää joitakin. Ajattelin hengessäni, että olen sen verta vanha piaru ja ymmärrän ja vieläpä

hyvä oppimaan. Nyt sanon vain huomenta. Kävi vain samaisena päivän 15 minuuttia pomon puhuttelu jälkeen, että jouduin lähtemään työmaalta äitini nukahdettua viime uneen aamiaispöytään Kyllikin päivänä. Meidän piti hänen luokseen mennä nimipäiville samaisena päivän. Olen harjoitellut vuosien mittaan, että jos oikein joku pahoittaa mielen, pistää simät kiinni ja nielaisee kaksi kertaa, niin ei tule itku, mutta silloin tuli.

Pirisevä Päivi

=====================

Meitä on opetettu että vaatimattomuus on hyve. Meitä ei ole kasvatettu ottamaan kohteliaisuuksia vastaan eikä kehumaan itseämme. Sanottiin että "omakehu haisee". En osaa vieläkään hymyillä ja sanoa vain kiitos kohteliaisuudesta vaan hämmennyn.

Kipa

=====================

Mielestäni kysymys on toisen ihmisen arvostamisesta, tasa-arvosta ja hyvästä itsetunnosta. Kotikasvatuksella on merkityksensä sekä asenteella. Korkeasti koulutetut ihmiset eivät välttämättä osaa käyttäytyä ystävällisesti. Vallalla lienee yhä käsitys, että he ovat niin paljon yläpuolella kanssaihmisiä, että epäystävällinen ja tyly esiintyminen on esim. virka-aseman mukaista. Tämä ajatusmalli on viime vuosituhannelta jäänne, mikä toivottavasti muuttuu. Kohtelias ja hyväntuulinen ihminen luo ympärilleen miellytävän ilmapiirin. Tässäkin yhteydessä pitää paikkansa sanonta: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Liisa

=====================

Johtuu suomalaisesta, peruspessimistisestä ajattelutavasta. Muilla ei saa olla ainakaan parempi olo kuin itsellä eikä ymmärretä sitä voimaa, minkä myös itse saa hymyilemällä toiselle.

Sami

=====================

Me ihmiset olemme kummallisia, että käperrymme itseemme ja emme huomaa vaikeina hetkinä, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Itse yritän toteuttaa päivittäin ajatusta " hymyyn vastataan usein hymyllä!"

Susanna

=====================

Onko se vaikeaa? Minähän olen aina oikeassa. Miten joku, tyhmä, viitsiikin olla eri mieltä! Et taaskaan osannut käyttäytyä, niin kuin minä halusin! Mitä sinä oikein yrität, et kuitenkaan ihan tosissasi ole tuota mieltä. Yrität vain huijata. Väsyttää, potuttaa ja sinäkin vielä siinä! Turpa mutrulla, ikuinen valitus ja ylenkatsominen maksaa yksinäisyyden. - Virheensä tunnustaminen, ihmetteleminen, omaksi itseksi tuleminen, erilaisuuden sietäminen, kuunteleva läsnäolo, avoimuus ja empatia kasvattavat luottamusta ja ystävyyttä. Eihän se ole vaikeaa, eihän.

Jeweleks

=====================

kohteliaisuus saattaa pelastaa toisen päivän ja miksi alentua toisen huonotuulisuudelle, kun se ei vie minkäänlaista asiaa eteenpäin. KOheteliaisuus ja hyvätuulisuus vie kuintenkin asioita parempaan suuntaan. Jos se ei rahassa maksa, mutta itselle se antaa varsin paljon.

Etsikko

=====================

Maailmassa on niin paljon niin sanottuja "Ruttuturpia" vaikka kuin yrittää niin hyväntuulisuutta niihin ei saa, mutta minä en siitä välitä olen sellaisille ihmisille etenkin aurinkoinen ja ystävällinen ja olen joskus jopa onnistunut sulattamaan heidän "Ruttunsa" ja silloin se on kuin lottovoitto. Työskentelen palvelualalla. Heippa kaikille


"Elämä on ihanaa"

=====================

"Maailma olisi liian yksitoikkoinen jos kaikki olisivat samanlaisia ja kaikki käyttäytyisivät samalla lailla."

Hyväksyn erilaisuuden

=====================

Paljolti asennekysymys, tietynlaista itsekkyyttä. Unohdetaan sellainen tärkeä "sääntö" kuin: kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Hilkka H

=====================

Aika menee sen odottamiseen, että toinen hymyilisi ensin.

Kumpi ensin ehtii

=====================

Olen miettinyt itsekin asiaa välillä ja tullut siihen tulokseen, että syy lienee kulttuurissamme. Suomalaiset eivät tunnetusti ole halunneet tehdä suurta numeroa itsestään ja uskoisin tämän pätevän hyväntuulisuuteen ja kohteliaisuuteenkin.

Ei haluta kiinnittää muiden huomiota itseen vaan ollaan mahdollisimman "näkymättömiä" joka tavalla. Ja kyllähän siinä kummasti erottuisi joukosta jos hymyilisi avoimesti ja olisi vielä kohteliaskin. Mutta tähän kannattaisi meidän kaikkien kuitenkin oppia!

Nina

=====================

Useinkaan emme tule ajatelleeksi miten paljon merkitystä on ystävällisellä hymyllä ja käytöksellä. Toisinaan meillä itsellämme on niin paha olla sisällämme, että unohdamme olla ystävällisiä vaikka tuo pieni ystävällisyyden ele toisi hyvää mieltä ennen kaikkea myös itsellemme ei vain sille jolle olemme ystävällisiä. Kun muistaisimme aina, että se aurinko paistaa siellä pilven takana myöskin niinä pilvisinä päivinä, se pieni hymy voi olla se auringon säde jota joku tarvitsee juuri nyt.

Eila

=====================

Entisessä elämässäni ajattelin juuri noin, että kohteliaisuus ja hyväntuulisuus eli niiden osoittaminen on vaikeaa. Toinen ihminen voi ajatella, että mitä ihmettä tuokin tuossa oikein yrittää. varmasti sillä on jotain taka-ajatuksia, ajattelee taatusti ihan päinvastoin kuin mitä sanoo. Usein toinen ihminen jolle olin kohtelias, meni kovasti hämilleen ja melkein noloksi kehumisestani.

Mutta tässä nykyisessä elämässäni kehun ihmisiä aina kun tulee tilaisuus. Silloinkin kun toinen kertoo epäonnistumisistaan, löydän niistä aina jotain positiivista ja kannustavaa. Jos hän vastaa sen aika tavallisen - esimerkiksi" no tää nyt on vaan tämmönene vanha vaate" tai että " no ihan vahingossa onnistuin" - vastaan: ota nyt vaan vastaan tämä kehuminen ja onnittelu, koska sinä oot hyvä, teet hyvää työtä ja oot onnistunut ihminen.

JA itselle tulee hyvä mieli kun näkee että toinen kuitenkin on mielissään kun hänet on huomattu. Eikä se kohteliaisuus ja hyväntuulisuus ole oikeasti vaikeaa kunhan sitä ensin harjoittelee. - ja se harjoitteleminen on mukavaa.

Marja

=====================

Päivän hyvä työ tehty kun vieraatkin on tullut tervehdittyä, tapaan sanoa kun joku ei tervehdi minua, vaikka itse tervehdin.

Airi

=====================

Minusta se ei ole vaikeaa, koska se tulee ainakin itseltäni aivan luonnollisesti. Olen aina heti aamusta hyväntuulinen, hymyilen kadulla tuntemattomille ja yritän jakaa positiivisuutta ympärilleni, koska se tulee kyllä bumerangina takaisin...

Eijukki

=====================

Meille suomalaisille ei taida positiivisuus tulla verenperintönä automaattisesti. Sitä voi kuitenkin opetella. Harrastukseni on ollut jo useamman vuoden ajan junioriurheilun parissa. Olen huomannut, että lasten kanssa tulee kaikista parhaiten toimeen, kun on itse positiivinen, innostava - ja innostunut - hyväntuulinen, oikeudenmukainen ja toistakymmentä muuta mukavaa adjektiivia.

Alussa tuo valmentajan työ oli minulle "rooli", sen laitoin päälle ennen treenejä tai pelejä ja otin niiden jälkeen pois. Pian kuitenkin huomasin, että sitä oli mukavampi pitää päällä koko ajan. Säästyy vaihtamisen vaivalta. Verenpainekin pysyy nyt paremmissa lukemissa.

Tähtipoika

=====================

Se johtuu suomalaisesta perusluonteesta, ettei olla kohteliaita tai edes hyväntuulisia. Jokuhan voisi tulkita asian niin, että tuolla naapurilla menee paljon paremmin kuin minulla, kun se alvariinsa hymyilee. Ja mitähän se oikein haluaa, kun on niin kohteliaskin. Tällaisia asioita pitää opettaa kotona. Kuuluu peruskotikasvatukseen.

Esko

=====================

Pelko on useimpien ihmisen toimintojen takana. Ajatellaan, teenkö varmasti oikein. Pohditaan, mitä tuo toinen ajattelee. Pelko ajaa meidän toimimaan niin, ettei meitä vain huomata. Kohtelias ja hyväntuulinen ihminen huomataan.

Marisa

=====================

Kerron yleensä avoimesti jos jotain positiivista tai hyvää huomaan, esim. on käyty kampaajalla saatu aurinkoa tai hoikistuttu jne. hyvin usein vastaanottava osapuoli menee jotenkin vaikeaksi ja ottaa jopa vinoiluna kohteliaisuudet joita heille kerron, niin hyvin monet eivät osaa ottaa vastaan kohteliaisuuksia arjessa? Vaikka sen tekee vilpittömästi hymyillen ja todella ko. asiaa tarkoittaen.
Olen jopa kuullut että, taasko sinä huomautat siitä ja siitä…

Vilpitön ja kohtelias


=====================

Kun heittää koko sanan "vaikea" romukoppaan ja nappaa pääkoppaansa vuoroaamuina joko filmin Hyväntuulen tuomaa tai Kohteliaisuuden viemää, niin samaa elokuvaa pyörittävät mielessään tutut ja vieläpä tuntemattomatkin.
Kannattaa kokeilla!

AA

=====================

Suomalaisen on vaikea otta avastaa kohteliaisuuksia. Työn pitää olla ikävää, samoin elämän, aivan kuin meidän pitäisi kantaa iänikuista harmien taakkaa mukana. Siihen ei kuulu hyväntuulisuus.

Jos olet kohtelias, iloinen ja huomaavainen, sinua pidetään tekopirteänä ta ketunhäntä kainalossa kulkijana. Itse olen tämän joskus kokenut, kun työtoveri on iloiseen 'mitä hyvää sinulle tänään kuuluu toivotukseen?' vain tuijottanut sanomatta mitään.

Luulenpa, että moni pelkää menettävänsä itsestään jotakin, jos on kohtelias ja hyväntuulinen.



Iloista kevättä

=====================

ei uskalla, ihmiset luulevat että menee liian hyvin ja lyövät ns. puukolla selkään heti sopivan tilaisuuden tullen.

saima-kaima

=====================

No ei se minusta ole vaikeaa. Ehkä jotkut ihmiset ovat vain niin pessimistisiä luonteeltaan, että se ei heiltä onnistu. On ihanaa antaa positiivista palautetta ja huomata miten onnelliseksi se toisen tekee!

Marke

=====================

Ei siinä vielä mitään erikoista, että se on vaikeaa osoittaa. Näyttää aiheuttavan hämmästystä saada sitä osakseen. Jopa nuorehkot, lastensa kanssa kulkevat aikuiset katsovat pitkään ja ihmetellen, kun heille avaa ulko-oven tai auttaa lastenrattaiden kanssa kulkemista.
Millaisia esimerkkejä me vanhemmat olemmekaan olleet? emme ole osanneet jättää perinnöksi kolmea sanaa tai sanaparia: ole hyvä, kiitos, anteeksi.

E.N.


=====================

Aivan liian monet aikuisista ihmisistä ovat tottuneet ennemmin vaatimaan itselleen kuin antamaan toiselle. Tällä asenteella, tai siksi ,ettei edes sen kummemmin ajatella asiaa, ei osata/ nähdä tarpeelliseksi opettaa omille lapsille ja nuorille tätä yksinkertaista ja koko elämään hyvää tuovaa upeaa asiaa. Surullista.

Leena


=====================


Ei se minusta nyt niin vaikeaa ole. Sehän on omasta asenteestasi kiinni. Jos ensimmäiseksi mietit mitä tuo toinen ajattelee, jos olen hänelle kohtelias tai kiitän jostain, olet jo hävinnyt pelin.

Meillä on liian usein tapana ajatella ja toimia siten kuin oletamme toisten toivovan meidän toimivan. Yllätä itsesi, ja toiset, hymyile aamulla toivottaessasi hyvää huomenta työkaverille, halaa läheisesi heti herättyäsi, silitä lapsesi päätä mieluummin kuin kiljut, että mitä sinä taas tänään olet pukenut päällesi, jne... SE ON VAIN SE ASENNE JA SEN SINÄ VALITSET ITSE.

Tupuna

=====================

Ensimmäisenä tulee mieleen se että vastapuoli ymmärtää asian päinvastoin, elikkä jo esim. yritän piristää kaveria omalla hyväntuulisuudella "allapäin" oleva kaveri ottaa käytökseni naljailuna tai oven avaamalla saan takaisin katseen että olisin minä itsekin auki saanut, en minä niin avuton/vanha ole että minulla pitää ovia aukoa.

Vullai-62

=====================

Siksi että ihmiset eivät osaa olla iloisia jokaisesta uudesta päivästä. Nauttia saamistaan mahdollisuuksista ja ajatella miten huonostikin asiat voisivat olla. Olisi hyvä omata itsessään pieni näyttelijä. Olen ollut yli 30 v työelämässä eikä yksikään työpäivä ole ollut minulle todella vaikea. Olen iloinen tavatessani työkaverini päivittäin, olen aikaa myöden huomannut miten ihana on ollut saada työskennellä heidän kanssaan kaikki nämä vuodet.

Kaikkia meitä tarvitaan. Asiakkaitakin minulla on ulkopuolisia ja talon sisältä ja kaikki he ovat aina olleet ihania. Annan palautetta viimeksi annoin moitteita jotka jouduin heti ma aamuna korjaamaan omaksi mokakseni ja sain vain ihania hymyjä osakseni. Annan myös palautetta heille joita ilman työni olisi todella vaikeaa. Saan heiltä tukea vaikeissa ratkaisuissa ja pohdinnoissa ja kerron sen myös heille.

Ota itsellesi se työrooli ja unohda muu, elä vain siinä ja sitä kun olet töissä. Muu elämä on työajan ulkopuolella.

Skipper

=====================

Ollaa epävarmoja siitä, saadaanko vastakaikua.

Nitta

=====================

Nykyisessä yleisessä itsekeskeisessä ja kilpailevassa arvoilmapiirissä kohteliaisuutta tulkitaan liian helposti heikkoudeksi ja hyväntuulisuus saattaa aiheuttaa hämmennystä ja epäilyksiä, että "kaikki ei ole kohdallaan".

Tarvitaan hyvää itsetuntoa ja rohkeutta uskaltaa olla erilainen työpaikalla, asiakkaana ja kanssaihmisenä voidaksensa esiintyä kohteliaasti ja hyväntuulisesti.

Hyvien käytöstapojen ja yleiseen kohteliaisuuteen kasvattaminen jää liian usein nykyään pelkästään koulun tehtäväksi vanhempien huomaamattomuudesta ja oman uran/päivittäisen elämisen paineista johtuen, eikä nykyisissä ainekokonaisuuksissa välttämättä sellaiselle kasvatukselle ole enää aikaa, vaikka se kansainvälistymisessä olisikin avainasemassa ja korvaisi monasti meidän poliitikkojemmekin "tankerokielen".

Jokaisella meistä tulee niitä huonojakin päiviä. Oma "salainen aseeni" on ennen työyhteisöön astumista käväistä naistenhuoneessa, katsoa itseäni hymyillen suoraan silmiin ja kuiskata itselleni; "Olet upea ihminen, minä pidän sinusta". Hymynkare huulilla on helppoa toivottaa hyvät huomenet jokaiselle vastaantulijalle ja itselläkin päivä alkaa silloin paremmin.

Kohteliaisuus ja hyväntuulisuus edellyttää omia tekoja ja oman persoonan panemista peliin - siinä sen helppous tai vaikeus on.

"Kukkuu-mummi"

=====================

Aina kannattaa yrittää. Niin kaiku vastaa kuin sille huudetaan! Kiitos! ja hymyilen.


=====================

Ihmiset ovat arkoja ja ajattelevat ettei siitä ole mitään hyötyä, mutta kannattaisi kokeilla, sitä saa itsekin paljon kun huomaa että entinen kurttunaama muuttuu hymystäsi toiseksi ihmiseksi ja ehkä hänkin sitten joskus vie hymyä eteenpäin.

Päpsä

=====================

Ihmiset tuntuvat olevan tänä päivänä kovin sisäänpäin kääntyneitä ja omissa ajatuksissaan kulkevia ("itsetehtyä autismia?"). Ei edes nähdä kanssaihmisiä.

Taannoin työmatkallani aamuisin kuljimme vastakkaisiin suuntiin erään tuntemattoman herrasmiehen kanssa. Kun jo olimme kohdanneet toisemme muutamia kertoja hän rupesi hyvin kohteliaasti toivottamaan hyvää huomenta hattuaan samalla nostaen. Olivatpa ne aamut piristäviä.
Samoina aamuina muutama sata metriä myöhemmin tuli myös vastaani toinen mieshenkilö. Ja kun viikko toisensa perään kohtasimme tulivat kasvotkin tutuiksi. Koska oma aamuni piristyi edellisen herran tervehdyksistä, ajattelin vastaavasti toivottaa huomenta toisellekin. Sillä seurauksella, että en enää kohdannut häntä. Seuraavina aamuina hän kulki visusti toisella puolen katua eikä katsonut päinkään. Olinko pelästyttänyt hänet pahan kerran?

Yleensä kyllä ensi hämmästyksen jälkeen ihmisten kasvot kirkastuvat, kun heitä tervehtii hymyillen.

Uskon, että kaikki sota- ym epämieluisat uutiset, joita tulee tuutin täydeltä televisiosta ja joita lehdet pullistelevat, masentavat ihmisiä niin paljon, ettei heitä jaksa kiinnostaa enää kanssakulkijat.
Toisaalta palvelualoilla on ilmeisesti henkilökunnan vähyydestä johtuva kiire (ehkä myös huono palkka) niin stressaavaa, ettei jakseta olla kohteliaita.

Hymyillään ainakin itse paljon, ehkä sekin auttaa.

Manta-mamma

=====================

"Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa". Lapset oppivat jo kotona ja tarhassa sanomaan KIITOS. Kohteliaisuus ja hyväntuulisuus kuuluvat jatko-opintoihin. Ovatko jatko-opinnot jääneet kesken osalle meistä? Ei hätää aikuiskoulutus on nykypäivää. Lennä Positiivareitten maailmaan opiskelemaan ja muista harjoitella oppimaasi käytännössä. Yllätyt miten paljon saat siitä itsellesi takaisin.

Lisbeth

=====================

Itselle se ei ole ongelma yleensä, mutta en myöskään jaksa olla "yli" (joka ei oikeasti ole yli) innokas asian suhteen, esim. tyypit jotka kovaan ääneen vaikka kiittävät bussista lähtiessä. Itse teen sen vain jos olen kuskin lähellä. Oma ongelma tulee tilanteissa, jossa pitäisi erottua selkeästi muista; tulee nolo olo, pitävätkö ihmiset "hulluna". Ihan tyhmää siis, mennä turhaan porukan mukana.

Elina

=====================

Vaikka kuinka olen miettinyt syitä kateuteen, en millään keksi selitystä. En jaksa ymmärtää, kuinka positiivinen palaute, toisen kannustaminen ja kehuminen, olisivat "itseltä pois". Mutta näin vain valtaosa ihmisistä tuntuu ajattelevan. En tiedä, kokevatko näin tuntevat ihmiset korostavansa huonompaa asemaansa, joutuvansa ikään kuin alta vastaajaksi kertoessaan toiselle jotain myönteistä.

Vaikeneminen, kun positiiviseen palautteeseen olisi aihetta, on vielä pientä verrattuna alituiseen virheiden kyttäämiseen ja niistä sättimiseen, saatikka sitten "selkään puukottamiseen", jos toisella menee jossakin asiassa muka paremmin. Kaikesta huolimatta itse haluaisin olla vielä sinisilmäisempi, uskoa hyvään ja yleisen positiivisuuden heijastuvan takaisin, mutta koville tämä tässä kylmässä ja kovassa maailmassa ajoittain ottaa.

Ajokoira

=====================

Asiakaspalvelutyössä tarjoilijana jouduin kerta toisensa jälkeen tilanteisiin joissa asiakkaan käytös sai niskakarvat pystyyn. Omaan hymyyni ja ystävällisiin sanoihin vastattiin tiuskimalla, murisemalla, hiljaisuudella, eikä ainakaan hymyllä. Kyllä siitä motivaatio kärsii. Sitä saa MITEN tilaa, sanotaan. Huomasin että minusta alkoi tulla samanlainen. Vaihdoin alaa ennenkuin muutun hirviöksi. Nykyään jaksan taas olla kohtelias ja hyväntuulinen koska ei tarvitse ottaa vastaan niin valtavaa määrää negatiivisuutta.

...syö miestä rotan lailla

=====================

Pelkäämmekö kasvojen menetystä? Kahden kesken onnistuu helpommin kiittää jotakuta kuin isossa joukossa tai joskus toisinpäin. Riippuu tilanteesta. Enimmäkseen kohteliaisuus on minulle helppoa. Mutta joskus sitä vain pinkoo menemään omiaa ajatellen muista piittaamatta. Pysähtymistä, sitä elämämme vaatii. Jokainen kohtaaminen voi olla viimeinen.

Siru

=====================

Kun keskityn huomaamaan hyvät asiat ja "sattumukset" elämässäsi, ympärilläni, läheisissäni tai muissa ihmisissä, alkaa sisältäni kummuta suurta kiitollisuutta. Kiitollisuuden tunne suorastaan työntyy näkyväksi kohteliaisuutena, hyväntuulisuutena ja ystävällisyytenä.

Tarja

=====================

Ei kummatkaan maksa mitään mutta eikö noihin ilmaisiin asioihin olekin aina niin vaikeata suhtautua, täällä kun ei olla totuttu siihen että jonkun naama loistaa pimeän päivän keskellä kuin Naantalin aurinko ja ovia auotaan, siitä saa helposti hullun maineen. Ehkä minulla siksi onkin niin kivaa kun ei tarvitse enää ajatella mitä muut ajattelevat ja voi rauhassa hymyillä ihmisille ja olla kohtelias. Ihmisille pitäisi antaa enemmän siedätyshoitoa näidenkin asioiden suhteen että ne näkisivät, miten paljon elämä muuttuu.

Annié

=====================

Hyvää hymyilevää huomenta kaikille! Enää en onneksi vieroksu näyttää hyväntuulisuuttani tai kainostele aukoa ovia ja nostaa pudonneita hansikkaita ihmisille. Ennen kuuluin siihen joukkoon, jossa tällaiset asiat olivat hieman pelottavia. Ajattelin: näytänkö ihan hölmöltä? uskovatko he että olen vähän hei-hei? Näytänkö aivan pöjältä, jne... Koska tällä tavoin tylsästä joukosta erottuminen tuntui pelottavalta. Sitten kasvoi järki ja kasvoi itseluottamus ja tajusin, että SEHÄN nyt vasta aivan pöljää onkin jos ei hyviä fiiliksiään näytä eikä uskalla osoittaa huomiota ystävilleen, lähimmilleen ja sopivissa kohdissa tuiki tuntemattomillekin.

On toki aina olemassa ihmisiä, jotka eivät osaa oikealla tavalla kohdata näitä piirteitä toisessa ihmisessä, mutta silloin aina ajattelen, että "odotas vaan, kyllä sinäkin vielä tähän pisteeseen kypsyt; olet vielä prosessissa" ja hymyilen valloittavasti. - Itsensä poikkeavasti esiin tuominen hyvänkin tekemisessä vaatii rohkeutta ja itseluottamusta tekojenkin jälkeen, jolloin uskaltaa päästää itsensä nauttimaan syntyneistä makeista hedelmistä. - Ilo ja hauskuus, aito asiakaspalvelu ja elämänsisarten ja -veljien huomioiminen eivät ole mielenterveydeltään epävakaan ihmisen toimintaa, vaan sydämeltään lämpimän ja puhtaan ihmisen aitoja tekoja. - Suosittelen lämpimästi!

Marja

=====================

Johtuu yksinkertaisesti meidän suomalaisten jäykkyydestä. Ei vain olla totuttu saamaan tai antamaan myönteistä palautetta. Mut onneks koskaan ei oo liian myöhäistä aloittaa! Tää kaikki olis kyllä paljon hitaampaa ilman meidän Kokki-Jussia..

Mari

=====================

Joskus tuntuu, että jos olen hyväntuulinen, minut noteerataan kevytkenkäiseksi ja minua ei oteta vakavasti. Toisaalta oma olokin on silloin kevyt, eikä niin vakava. En osaa päättää pitäisikö minun olla vakava vai iloinen... Yritän etsiä sellaista minää, joka voi suhtautua elämään kevyesti ja silti tulla otetuksi vakavasti.

Kohteliaisuuksien sanomisessa on hieman sama juttu. Välillä tekisi mieli laukoa kohteliaisuuksia joka väliin, "onpa sinulla ihana käsiala", "hienosti menee"... Mutta pelkään että muuttuessani kehuautomaatiksi ihmiset pitävät minua ihan pöhkönä. Varmaankin turha luulo, koska kaikki haluavat kuulla kohteliaisuuksia itsestään. Lisäksi kehuessani vähän erikoisempia asioita ihmisissä, saattaa olla, että he ottavat sen ilkeilynä, koska eivät ole tottuneet siihen.

Syy vaikeuteen siis piilenee kulttuurissamme.

tyttö 24w.

=====================

Onnekseni voin sanoa, etten oikeastaan osaa vastata tähän kysymykseen. Minulle on näet opetettu että aina kun joku tekee sinulle jotain hyvää, kiitä häntä, jos sinulla on huono päivä ja olet pahalla päällä, älä pura sitä niihin jotka ovat täysin viattomia huonoon tuuleesi. "Kohtele ihmisiä kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan" on paras neuvo, mitä olen koskaan saanut!!

Mieleeni kuitenkin juolahti, että ehkä kohteliaisuus ja hyväntuulisuus on niin vaikeaa siksi, että suomalaisten on äärettömän vaikeaa ottaa niitä vastaan. Jos olet kohtelias jollekin, he ajattelevat heti, mitä taka-ajatuksia sinulla on. Jos olet hyväntuulinen ja hymyilet vastaan tuleville tai peräti toivotat hyvää päivää, sinua pidetään tärähtäneenä. "Hymyile, ja maailma pitää sinua idioottina"
Kai minä olen yksi noista idiooteista, mutta ei sillä ole väliä! Minä olen ainakin onnellinen ja yritän jakaa tuosta onnellisuudesta edes pienen pieniä murusia muillekin.

Heidi

=====================

Ehkä ei kehdata tai haluta olla kohteliaita. Jos luonne ei anna periksi, ollaan vain minä itse,ehkä nykytilanne maailmassa ei anna aihetta hyväntuulisuuteen, mutta ei se ole este.Ehkä ihmisiltä itseltä puuttuu luonteesta olla kohtelias ja hyväntuulinen.
Nimim.Hyväntuulinen

Hyväntuulinen

=====================

Kohtelias voi olla aina, mutta joskun hyväntuulisuus nahistuu kylmään katseeseen ja vastaamattomuuteen. On vaikea pysyä ja kuullostaa hyväntuuliselta jos äänekkyydestään jopa joutuu puhutteluun. Puhuttelun aiheena se, että meillä Positiivisessä työympristössä ei suvaita tuollaista äänenkäyttöä, ei helposti kannusta pysymään pirteänä. Toivottavasti sitkeys tässäkin asiassa palkitaan! Aion jatkaa edelleenkin hyvän huomenen toivotuksia ja tervehtimistä, vaikken vastauksia siihen aina saisikaan!

Tiinuli

=====================

Ei kohteliaisuus ole vaikeaa! No ainahan ei voi eikä tarvitse olla hyväntuulinen mutta sen ei pitäisi vaikuttaa kohteliaisuuteen. Kyllä kohteliaisuus voi "asua selkäytimessä" ja tulla luontevasti esiin tilanteessa kuin tilanteessa. Ja ajattele kuinka saa vastapuolen suun loksahtamaan auki, kun vastaat kohteliaasti ja käyttäydyt ystävällisesti varsinkin jos se vastapuoli on kiukkuinen ja asiat ei hänellä tunnu menevän "putkeen". Jos on palveluammatissa eikä pysty käyttäytymään kohteliaasti ja tilanteen mukaan ystävällisesti (ei mitään turhaa "nuoleskelua"!) on ehkä aiheellista vaihtaa muihin hommiin.

Hymytyttö

=====================

Huonoista tunteistaan on vaikea päästä eroon. Vaatii oman tilanteensa tajuamista, tietoista irrottautumista, irtirepäisyä omista ympyröistään, vaikka itsellä olisikin vaikeaa.

Vrt. suomalaiset sanonnat:
-Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.
-Ilo irti, vaikka syvän märkänis.

Taunon

=====================

Kaipa me suomalaiset olemme perusluonteeltamme pessimistejä. Olen kyllä huomannut, jos hymyilen vastaantulijalle, saan hymyn takaisin, ainakin useimmiten. Jokaisen varmasti pitäisi katsoa peiliin, jos itse jaksat olla kohtelias ja ystävällinen, saat samanlaisen kohtelun itsellesi. Eikä tosiaan maksa mitään. Ollessani hyvätuulinen, tuntuu kuin olisi muutenkin kevyempi olo. Kuin olisi laihtunut !Aurinkoista kevään odotusta kaikille !

Maikki

=====================

Eteläläisille se on vaikeaa mutta täällä Lapissa se on luonnollista. Lapissa asuvat hallitsevat small talkin ja näin ollen ovat myös kohteliaita ja hyväntuulisia. Itse lappilaisena olen kokenut sen etelässä käydessäni. Kohteliaisuus ja small talk kaupan kassalla ei kuulu heidän vaatimuksiinsa edes kaupan kassalla eikä myöskään hyväntuulisuus

Lappilainen

=====================

Aikaamme kuuluu kaikenlainen arvostelu ja toisen alas painaminen. Lisäksi meissä asuu kateus ja katkeruus, joiden siemenet kylvetään päivittäin korkeammalta taholta. Ihmisillä on niin monenlaisia vaikeuksia elämässään, että se purkautuu lähimmäistä kohtaan epäkohteliaisuutena ja huonotuulisuutena. Rumuuden kohtaaminen tuottaa rumuutta ellei muuhun ole kasvatettu.

Kohteliaisuutta ja hyväntuulisuutta ei ole vaikeata osoittaa, jos sisin on kunnossa; kaikki lähtee ihmisen minuudesta ja siitä, että ihmistä on tuettu ja tuetaan kasvattamaan itseään henkisesti eikä päästämään rikkaruohoja valtaamaan sisintään. Sisin hyvä on helppo tuhota ja Suomessa näyttää olevan vallalla ajatus, että mitä töykeämpi sitä parempi ja mitä itsekeskeisempi ja äänekkäämpi sen parempi. Niin kauan kun suomalainen on henkisesti näin köyhä kuin tänään, niin kauan hän ei opi olemaan myöskään kohtelias tai hyväntuulinen - eikä ainakaan osoita sitä vieraalle.

Missä henkinen kauneus?

=====================

Se on vaikeaa, koska Suomessa kulttuuri on jäyhä eikä siihen kuulu kenenkään kehuminen tai muukaan positiivinen palaute millään luontevalla tavalla. Itse olen opetellut (ja kehittelen sitä yhä) antamaan luontevasti positiivista palautetta, eihän sen tarvitse olla muuta kuin "ihanaa! kiitos!". Turhan usein sitä ei kuitenkaan osata ottaa vastaan. Helposti leimataan hörhöksi tai oudoksi, jos poikkeaa muusta väestöstä. Vaan en anna sen häiritä itseäni!

MK

=====================

On ihmisiä joilla ei ole ilonaiheita, heidän täytyisin niitä keksiä. He eivät kuitenkaan niitä keksi, jolloin he ovat katkeria eivätkä tahdo olla kohteliaita ja hyväntuulisia.

Kehäkukka

=====================

Pelkäämmeköhän sitä, että toinen luulee meidän odottavan samanlaista vastausta. Siis kalastamme jotain kohteliaisuutta itsellemme emmekä todella tarkoita mitä sanomme. Joten paras olla hiljaa!

Hyväntuulinen peittää ehkä jotain, joten emme todella usko siihen, että hänen luonteensa on optimistinen ja elämäniloinen.

Suomalainen on perusluonteeltaan pessimistinen ja alakuloinen. Olemme kasvatuksemme tulos! Ja pessimistinen on vastauksenikin.

Pitsus

=====================

Olemme toistemme peilejä. Jos hyvä työkaveri on pahalla päällä, se tarttuu itseenkin. Pitäisi vain jaksaa hymyillä omien vastoinkäymistenkin keskellä, tämä toimisi toisinkin päin. hyvä tuuli tartuu siinä missä huonokin.

Tirriäinen

=====================

Ehkäpä kohteliaisuus ja hyväntuulisuus onkin vaikeaa osoittaa sen tähden, kun ei todellakaan tiedä mitä saa takaisin. Jos olemme kohteliaita täysin vieraille, ja he osoittavatkin meille takaisin tympeyttä, tunnemme varmasti itsemme loukatuksi, meitä ei olekaan hyväksytty. Ehkä meitä pelottaa olla hyväntuulisia ja kohteliaita..

JiVe

=====================

Televisio suoltaa talk-showohjelmia, joissa juontajat kuittailevat ilkeästi toisilleen leikin varjolla. Pienestä pitäen lapset jot tottuvat kuinka huvittavaksi se koetaan. Postiivisen palautteen saaminen työelämässä on harvinaista herkkua, työkavereiden kesken pieni piikittely on normaalimmaksi koettua kuin lämmin ja kohtelias toisen huomioiva käytös.

Kaikki pienet erheet kailotetaan joka korvalle vaan kuka kertoilisi toisen onnistuneista teoista, minuutin myöhästyminen on huomioinnin arvoista ei tilanteiden vaatima joustavuus. Kunpa korostaisimme aina toistemme vahvuuksia, sulkisimme silmämme pieniltä heikkouksilta.

Opettaisimme lapsillemme ikäihmisten huomioimista, silloin ei busseissa vanhukset seisoisi ja nuoret hyökkäisi röyhkeästi vapautuvalle istuimelle. Onko se tämä vapaan kasvatuksen tulos nuorten kohdalla, onko narsismista kyse, toiset vaan pitävät itseään toisia huomattavasti parempana. Jos kyky empatiaan puuttuu, ei voi ja pysty kohteliaisuuteen. Ole itse ystävällinen ja kohtelias, sillä totuus on: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

Kohtele minua kuten toivot minun kohtelevan sinua

=====================

Ehkä se on perisuomalainen ajattelutapa. Että ei muka olisi oikeutta olla hyväntuulinen ja jakaa hyvää tuultaan myös muille. Jokaisen pitäisi mukamas näyttää murheen murtamalta ja siltä kuin koko maailman murheet painaisivat selkää. Pitäisi muistaa että hyväntuulisuus ja kohteliaisuus ei ole itseltä pois vaan päinvastoin.

Katariina

=====================

Kaikille ei ole opetettu kohteliasta käytöstä ja kaikki eivät ehkä uskalla näyttää hyväntuulisuuttaan (ujous, toisten kateellisuus, mitähän nuokin ajattelevat jos olen näin hyvällä tuulella, tulevat vielä utelemaan omia asioitani, ehkä luulevat pöhköksi kun on aina niin hyvällä tuulella, eihän kukaan voi todellisuudessa olla aina noin hyväntuulinen, se näyttelee jotakin) tai sitten se yksinkertaisesti johtuu henkilön luonteesta.

Marita

=====================

olen itse asiakaspalvelussa, myyn työkseni kukkia ja kaikkea muuta ihanaa. Minulle kohteliaisuus ja hyväntuulisuus asiakaspalvelussa ja muussakin elämässäni on itsestäänselvyys. Eli ei se ole vaikeaa kun on oikealla asenteella liikkeellä.

Sirpa

=====================

Uskon että niillä jotka ovat epäkohteliaita, ei ole kaikki omat asiat kunnossa. He ovat niitä joilla on aina joku asia huonosti. Niin eihän silloin voi olla ystävällinen ja kohtelias kenellekään, ettei vaan aiheuttaisi hyvää mieltä kenellekään

Maikki

=====================

No, luullaan tekopirteäksi. Iloinen ihminen erottuu liikaa nyrpeästä ja hymyttömästä porukasta.
Valittajat saavat useimmin vastakaikua.

Kohteliaisuutta tulkitaan Suomessa valitettavan usein pokkuroinniksi ja huomionhakuiseksi.

Piriska

=====================

Vuosia sitten iltaisin usein ajattelin, miksi en kertonut kuinka hyvännäköinen joku oli tai kuinka ystävällinen, esim. myyjä. Siis monenlaista positiivista palautetta en tavallaan kehdannut antaa. Nyt ikäihmisenä sanon heti ja itsellekin tulee tosi hyvä olo huomatessani ilonpilkkeitä silmissä. Monet kiittävät tästä niin luonnollisesti.

Sitä kiittämisen tapaa minun on vielä opeteltava. En koskaan ole siihen liian vanha. Suomalaisilla on usein tapa vähätellä kiitoksia tai miettiä, onko ketulla häntä kainalossa. Mutta eletään toivossa, että me suomalaiset opimme
antamaan ja saamaan hyvää mieltä toisiltamme.

Pirkko

=====================

Harvat ymmärtävät, että sitäkin voi "opiskella", jos se ei ole luontainen lahjakkuus. Tehokas ja ilmainen kurssi: Mene peilin eteen istumaan ja "käyttäydy" peilissä näkyvälle henkilölle: Kohteliaasti ja hyväntuulisesti. Sekä epäkohteliaasti ja vihaisesti. Pian huomaa sen kammottavan eron. Kuka haluaisi olla niin "pahan näköinen" ja epämiellyttävä julkisesti. Viisas oppii peilikuvastaan. Tätä voi harjoitella ihan yksikseen ja tulos näkyy heti. Toistaa niin kauan kuin se menee selkärankaan.

Puupensseli



Eikö se ole niin, että homma pelaa silloin kun arvostus on kohdallaan. Jos päästään eteenpäin pelkällä teatterilla, on homma pahoin pielessä. Kunnon riita on parempi, kuin teeskentely. Aito positiivisuus on kunnioitettavaa, teeskentely ei. Valitettavasti kiitosta, vaikka se ei olisikaan aitoa, on mukavampi kuunnella kuin moitetta, joka olisi täyttä totta.

Realisti Seinäjoelta

=====================

Vanha sanonta pätee varmaan tähänkin: Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Aloita kohteliaisuudella, huomaat pian muutoksen ja tulet itsekin hyvälle tuulelle. Eli vain toiselle asialle tarvitsee tehdä jotain, saat toisen kaupan päälle.

Onko toimittajat "opetettu" kriittisyyteen, jolloin kohteliaisuus unohtuu ja hyvä tuuli toiselle ja itsellekin jää saamatta. Positiivareiden sivuilla on usein sanottu: tee muutos itse. Yhdyn tähän satasella. Onnea sinulle, kysyvä toimittaja. Olet jo muutoksen tiellä, koska jo kysyt. Enkeleitä sinulle.

Lilja

=====================

Ehkä monet ihmiset voivat todella niin pahoin, etteivät jaksa käyttää edes pieniä huomioivia sanoja, kuten 'kiitos' tai 'anteeksi'. Katselen usein työmatkalla ihmisten tympeitä ilmeitä ja roikkuvia suupieliä. Jos heti aamusta on otsa rypyssä, niin mitä päivästä tuleekaan! Toivoisin näkeväni enemmän elämäniloa ihmisten olemuksissa. Myönteisyys tarttuu siinä missä kielteisyyskin.

Milla

=====================

Me ihmiset ollaan niin täynnä omaa itsekkyyttämme ja omia murheitamme, ettemme aina huomaa että hymyilemällä ja muiden huomioimisella voisimme parantaa omaakin oloamme. Hymy ja kohteliaisuus tekee olon miellyttäväksi, myös sille henkilölle joka ensimmäisen hymyn antaa.

Maikkoo

=====================

Persoonapronominiluettelokin alkaa minä, sinä... jos opettelisimme he, te, me...minä. Itsekkyys se on lähinnä siksi, se tulle ensin.

Asennetta muokkaamaan, et huomaakaan, kun ensin annat toisille saat itsekin PALJON ENEMMÄN! Sen jälkeen ei ole enää vaikeata.

Pauliina

=====================

Minulle itselleni kohteliaisuus ja hyvätuulinen olotila on kuin "toinen iho" ns. luonnollinen olotila.
Esim. menen kauppaan, sanon: päivää ja kaupasta lähtiessäni sanon: kiitti hei... ja hymyssä suin.

Kai se toisten huomioiminen ja kuinka itsensä tuo esille, on lähtöisin jo lapsuuden kodista, sieltä saatua "perintöä". On nähty kuinka vanhemmat on käyttäytyneet ja se jatkuu lapsissa eteenpäin.

Ps. Olen huomioinut että, omat lapseni (yli 20-vuotiaita) tekevät samalla tavalla kuin minä kaupassa käydessään. - Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon. Sen jossain vaiheessa saa takaisin.

PÄIVI

=====================

Ehkä sulle on käynyt niin, että olet unohtanut kehua itseäsi. Tai olet menettänyt kyvyn nähdä kaikkea kaunista ympärilläsi ja ruvennut tuijottamaan vain niihin mustiin pisteisiin. Aistisi ovat turtuneet - terästähän niitä. Niiden kautta me otamme vastaan ja niiden kautta jaamme. Mutta, ensin on otettava vastaan - ja ennen kaikkea itseltä. Hyvää, kannustavaa, kehumista - itse itselle.

Ps. Ja tänään koko tienoo ympärillä sädehtii valoa, valoa ja valoa - hanget ja puut loistavat kirkkauttaan. Eikö siinä pohjaa hyvän jakamiselle. Hyväntulisuudelle.

Sirpatellervo

=====================

Monen suomalaisen on vaikea ilmaista itseään, pelätään omaa mokaamista. On kasvatettu olemaan kiltisti ja hiljaa, oma tahto voi olla syystä tai toisesta nujerrettu. Ehkä siksi halutaan olla omissa oloissa - onhan aivan kauheaa joutua lähestymään toista, ottaa kontakti ja pitäisi vielä sanoa tai tehdäkin jotain - ei tule mitään...

Aletaan opettaa toisiamme kohtaamaan toinen ihminen, tapojen opetteleminen lähtee kotoa ja koulussa oppii lisää. Kun antaa itsestään toisille koko ajan jotain hyvää, niin saa itse sitä hyvää paljon takaisin - kun antaa, niin saa ja se tekee kaikille hyvän mielen ja hyväntuulisuudesta tulee elämäntapa.

Murjotus tulee kalliiksi

=====================

Onkohan kyseessä peri suomalainen KATEUS, jos minulla on paha olla, niin en halua et toinenkaan on hyväntuulinen ja onnellinen. Kärsiköön kun minäkin kärsin tai "kell, onni on se onnen kätkeköön".

Etsijä

=====================

Olin viikon sairaalassa, ja tapasin tietysti monia hoitajia Mieltäni jäi vaivaamaan ajatus: "Onko täällä hymyileminen kielletty?" Yksi hoitaja tuli päivittäin huoneeseemme aurinkoisesti hymyillen ja jutellen. Miksi hän oli erilainen? Hän itse sanoi, että meitä on niin kiva hoitaa, kun ollaan niin mukavia ihmisiä. "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan", pitänee joissain tapauksissa paikkansa.

Kaikkiin se ei tehoa. Miksi? Huolet kotona, riidat työpaikalla jne. Mitä jos alkaisimme joka aamu toistaa kolme kertaa niitä jonkun viisaan sanoja: " Tästä tulee oikein hyvä päivä!", ja sitten avoimin ja aurinkoisin mielin kohti uutta päivää. Se toimii!

Korundi

=====================

Kyllä se vaan niin on, että jos on huonosti nukuttu yö takana, puoliso tyytymätön, lapset hankalia, työkaverit eivät innosta, huono ravinto (erittäin tärkeä pointti mun mielestä) ehkä vieläpä krapulaa niin on aika hankalaa olla edes ystävällinen.

Tai ei ole sisäistänyt työnsä tai olemisen olonsa ideaa! Ohjeitahan tulee, mutta sekin vaatii asenteen ja halun että vaihtaa elämänsä sellaiseen että voi hymyillä vastaantulijallekin. Onnellista kevättä! Läsnäolon voimasta mm. apua saanut.

Mama

=====================

Sanoisin hänelle, että kohteliaisuutta ja hyväntuulisuutta on joskus pidetty heikkoutena ja "suojuksen laskemisena", mutta nykyään se mielletään vahvuudeksi ja hyvän itsetunnon merkiksi!
Työmotivaatio ja tehokkuus nousevat näiden ominaisuuksien myötä koko työorganisaatiossa.

Pieni johtaja

=====================

Kuuluu ilmeisesti suomalaiseen perusluonteeseen olla "jörö" ja aloittaminen on vaikeaa "niin metsä vastaa kuin huutaa".

Eikka

=====================

Huolet tai huonosti nukuttu yö vie energiaa, ei jaksa suuntautua ulospäin vaan käpertyy itseensä.

Eijuu

=====================

Koska jo maailmaan tullessaan ensimmäiseksi lätkäistään jos ei rääkäise.

Sinikka

=====================

Ei kohteliaisuus ja hyväntuulisuus tule automaatista, ne vaativat myös harjoitusta ja asennetta. Minulla hyvä käytös onnistuu parhaiten töissä ja reissussa - mutta sitten kotona usein tapahtuu romahdus: ärähtelen ja väsymys nousee pintaan.

Yritän työstää omaa elämänasennettani rennommaksi ja positiivisemmaksi niin vapaa-ajalla kuin tulevaisuudessa. Hienoa että positiivarit pitää yllä ajatusta siitä että jokainen meistä voi muuttua ja kehittyä parempaan suuntaan jos vain haluaa. Ja minä haluan.

Hansu

=====================



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot