Hae
Uteluarkisto


"Kertaalleen jo kiusaamisesta selvittiin, mutta nyt sitä on taas ilmennyt ja olo on niin voimaton tilanteen edessä. Kiusattu on ujo ja hiljainen poika ja kiusaajat tällä kertaa tyttöjä! Millä keinoilla ovat vastaavasta selvinneet sekä kiusatun että kiusaajan vanhemmat? Mitä konkreettista on asialle tehty? Yläaste on muutaman vuoden päässä, joten haluan korjata tilanteen hyvissä ajoin ennen sitä!"

Vastauksia 142


=========================

Kun poikani oli alaluokilla meilläkin oli tuollainen ongelma. Ymmärrän hyvin huolesi. Olen yksinhuoltajaäiti ja olin työssä hoitolaitoksessa. Kovin usein kuulin poikani äänestä ettei asiat ole hyvin. Kaksi vuotta sitä jatkuin – kerran jouduin kesken työvuoron menemään kotiin katsomaan kun kiusaajat olivat uhanneet polttaa talon ja pojan sen mukana. Työkaverit kehottivat tarkastamaan tilanteen ja menin katsomaan. Siellä poikani peloissaan - todellakin postilaatikossa oli palamisen jälkiä ja katuharja rappusen pielessä poltettuna.

Naapuri otti pelokkaan poikani suojaan siksi aikaa kun tulin työstä, mutta minulla alkoi raksuttaa että näin ei voisi jatkua. Menin yhden kolmesta kavereista kotiin jonka perheen jotenkin tiesin ja kerroin asian ja myös rehtorin puheille. Asiaa alettiin hoitaa yhdessä ja niinpä sanoin että siihen se loppuikin - mustelmat pojan jaloissa, pelottelu ja kaikki. Työpaikallakin rauhoittui kun poika sai elää rauhassa.

Eli toimeen vaan, ei saa antaa kiusaajille valtaa. Sillä se jatkuu ja jatkuu vaan. Kaksi vuotta oli tarpeeksi meille. Nyt kaikki on hyvin ja se vain paha muisto entisyydestä.

ANNI ÄITI51

=========================

Opettajana luin ala-asteen vitosille Positiivareiden sivuilta löytyneen jutun pojasta, jota kiusattiin ja joka aikoi tehdä jotakin kamalaa, mutta ystävä pelasti tilanteen. Juttu sai aikaan reilusti keskustelua. Itse todella lujasti leimasin kiusaajat heikoiksi tyypeiksi, joilla on todella vakavia ongelmia itsensä kanssa... Mietittiin, millaisia arpia kiusaaminen voi jättää. Joku muistaa kouluajaltaan ainoastaan sen, että häntä kiusattiin. Kysyin oppilailta, että haluatko juuri sinä jäädä jonkun mieleen kiusaajana, jota hän vielä aikuisenakin ahdistuneena muistaa.

Tärkeintä on puuttua asiaan - lujasti!

Kukkis

=========================

Olin itse aikanaan samassa tilanteessa poikasi kanssa. Kun veljeni siirtyi ylä-asteelle, pääsi kiusaaminen valloilleen. Neljäs luokka loppui ja viides luokka alkoi, ja minua kiusasi suurin osa luokastamme. Ei siihen mitään varsinaista syytä ollut, ehkä vaan olin helppo kohde, koska en itse toisia halunnut alkaa kiusaamaan. Yritin kertoa asiasta opettajille, mutta he eivät tehneet asialle mitään. Myös silloiset kaverini katkaisivat ystävyyssuhteet "en uskalla olla kanssasi, koska pelkään että alkavat kiusaamaan minuakin." Eräänä päivänä olin niin uuvuksissa, että itkin äidilleni, etten halua mennä kouluun...

Vyyhti rupesi purkautumaan, ja vanhempani ottivat koululle ja silloiseen koulukuraattoriin yhteyttä. Pian asia ratkesi, ja minulle järjestyi paikka toisesta koulusta. Vaikka jouduin vaihdon yhteydessä lukemaan syksyn opinnot lähes kahteen kertaan, en ole koskaan katunut vaihtoa! Sain hyvän pohjan itsetunnolleni ja vaikka kiusaajat tulivat kaksi vuotta myöhemmin ylä-asteelle, oli minulla jo muita ystäviä, jotka tukivat minua, ja jo ysiluokan jälkeen olin näyttänyt kiusaajilleni kuka oikeasti olen.

Koulun vaihtaminen antoi itsetuntoni takaisin, ja vaikka minulla on vanhoja haavoja sydämessä, ne eivät ole estäneet minua nauttimaan elämästäni - hankkimaan hyvän koulutuksen, työpaikan ja löytämään parhaan mahdollisen aviomiehen. Olen pystynyt "parantumaan haavoista", kokemukseni ala-asteelta ovat muuttuneet herkkyydeksi ja voimaksi. Tulen aina olemaan arka uusien ihmisten kanssa, mutta sen arkuuden avulla pystyn alussa tarkastelemaan millaisten ihmisten kanssa olen tekemisissä, ja muokkaamaan omaa asennettani sen mukaan. Minusta ei tule koskaan kiusaajaa. Eikä lapsistani.

Onnellinen

=========================

Minä en omaa kokemusta kyseisestä tilanteesta mutta sen voin sanoa että mielestäni pitäisi ottaa selville ketkä kiusaavat. Sitten pitäisi tuoda kiusaajat ,kiusattu ja molempien vanhemmat sekä opettajat saman pöydän ääreen. Ja kun on vanhemmista kyse, he todennäköisesti ovat niin fiksuja etteivät ainakaan puolustele kiusaajia. Näin asiat puitaisiin kunnolla. Ja jos hyvin käy, kiusaajia nolottaa tilanne niin paljon, etteivät he enää kehtaa kiusatakaan.

Anna Kuopiosta

=========================

Kohentamalla kiusatun itsetuntoa. Ujolla, hiljaisella pojalla on varmasti ominaisuuksia, joissa hän on todella hyvä. Kannustakaa poikaa näihin asioihin ja antakaa positiivista palautetta.

Pojan itsetunto kohenee, eikä hänen tarvitse kiinnittää kiusaajiin huomiota. Kun kiusaajat eivät saa vastakaikua, loppuu touhu aika pian.

Annemummi

=========================

Voimia Teille kaikille! Tilanne on hankala, mutta se kannattaisi pojan vastustuksesta huolimatta tehdä julkiseksi. Tietääkö opettaja ja rehtori tilanteesta, myös koulukuraattori ja poliisi ovat hyvä apu. Suosittelisin kaikkia osapuolia vanhempineen pyöreän pöydän neuvotteluun, mukaan em. koulun henkilökunta ja myös koulupoliisi. Meillä tilanne (kiristys) loppui siihen, kun minä pojan vastustuksesta huolimatta ilmoitin koululle. Lapseni ei tiennyt, että minä ilmoitin asian, hän monesti ihmetteli, mistä koulussa tiesivät asian. Kerron sen, kun haavat vähän paranevat. Kuraattori ym. kertoivat kuulleensa koulussa asiasta. Koulupoliisi kertoi faktat kiristyksestä ja mitä on tehtävissä, jos homma jatkuu. Pojat pyysivät anteeksi ja palauttivat rahat. Poikien vanhemmat olivat tietämättömiä koko asiasta, mutta luulen, että keskustelu kotona jollain tavalla jatkui. Poikani käy koulua paremmalla mielellä ja minä olen hetkeksi helpottunut. Onneksi satuin kuulemaan yhden ensimmäisiä uhkauspuheluja, joten asia paljastui jo hyvin alkuvaiheessa. Murrosiän alkumyllerryksissä oleva poikani ei halunnut aluksi kertoa, mistä on kyse. Äideillä on oltava silmiä ja korvia monta paria, niskassakin.

Toivottavasti asia selviää. Voihan olla, että tytöt ovat jopa ihastuneita, mutta eivät uskalla näyttää sitä, vaan näin oudolla tavalla esittävät asian. Ota kuitenkin viipymättä asia esille. Voimaa ja tsemppiä koko perheelle. Jos haluat ottaa yhteyttä, osoite on Kokilla.

Anne

=========================

Ole rohkea äiti, uskalla olla aikuinen. Soita tai käy tyttöjen kotona juttelemassa heidän vanhemmilleen ja puhu koulussa opettaja + muu henkilökunta. OLE AIKUINEN…

Tsemppiä - sinä osaat sen!

Yhteistyötä koulussa

=========================

Onneksi jaksat vielä hakea apua ja neuvoja! Asia ei hoidu oman opettajan kanssa hoitaen. Tilannetta ei olisi, jos hän osaisi asian hoitaa. Ota heti yhteyttä rehtoriin, opetustoimenjohtajaan ja sivistystoimen johtajaan jos paikkakunnallasi sellaiset ovat. Jos ei niin kunnanjohtajaan. Kaikkiin on otettava yhteyttä yhtä aikaa, ainut tapa saada asia hoidettua. Voi tuntua liioittelulle, mutta kokemusta valitettavasti on.

Pahinta on jos rehtori sanoo, ettei hänen koulussaan ole kiusaamista eikä suhtaudu vakavasti. Silloin ja muutenkin on hyvä ottaa yhteyttä Kiusattujen Tuki ry:n, he auttavat käytännön asioiden hoitamisessa.

Yhteystiedot:
KIUSATTUJEN TUKI RY
Veneentekijäntie 14
00210 HELSINKI
Puh. (09) 6824 9910, arkisin klo 9-15
Fax. (09) 6824 9930
Sähköposti:
kiusattujen.tuki@kiusattujentuki.fi
Kotisivut:
www.kiusattujentuki.fi

Kaikkein tärkeintä on, ettei lasta unohdeta ja jätetä yksin kaiken keskelle. Kaikista toimista on kerrottava lapselle rauhallisesti ja mahdollisesti sovittava hänen kanssaan, sillä toimiin ryhtyminen aiheuttaa ensin lisää kiusaamista. Vasta todella ponnekas puuttuminen ja pitkäaikainen seuranta lopettaa sen. Varaudu vanhempien erittäin ikäviin reaktioihin, mutta älä pelkää niitä, olet oikeassa ja sinun velvollisuutesi ja oikeutesi on auttaa lastasi.

Lapsi ei yleensä halua, että asiaan puututaan ja yrittää salailla kiusaamista, mutta mikään ei muutu kuin tiukalla, asiallisella asiaan puuttumisella. Lapselle on kerrottava, ettei hän ole jotenkin huono vaan kiusaajat käyttäytyvät väärin, eikä heillä ole siihen oikeutta. Fyysisessä kiusaamisessa on rohkeasti haettava lääkärintodistus todisteeksi.

Opettajille vinkiksi: laittakaa kiusaajat kirjoittamaan kirjallisesti kouluajan ulkopuolella koulussa itse tilannetta vahtien, miksi he kiusaavat juuri tiettyä henkilöä vähintään kaksi sivua A4, pienimmille riittää yksi sivu. Sitten tekstit käydään läpi mahdollisimman rauhallisesti kiusaajan ja kiusatun vanhempien, lasten, opettajan ja rehtorin läsnä ollessa (opo myös jos on), tarvittaessa ulkopuolinen asiantuntija mukaan. Älkää pelätkö esimiehiänne, teidänkin kuuluu toimia lasten parhaaksi, eikä tarkoitus ole päästä helpolla.

Erittäin pahoissa tapauksissa: lapsistakin voi tehdä rikosilmoituksen, alaikäisenä saatu korvaustuomio laitetaan täysi-ikäisenä täytäntöön.

Toivon sydämestäni voimia kaikille!

Vieläkin murtunut

=========================

Meillä on helpointen auttanut vertaistuki. Minua itseäni kiusattiin koulussa ja pojan itsetunnolle on ollut tärkeää että olen itse kertonut hänelle omista kokemuksistani tarinoina. Mm. eri ihmisistä mitä silloin oli. Poika kuuntelee silmät pyöreänä noita juttuja ja kiusattuna oleminen on "helpottanut" ja käsittääkseni loppunut kun poika on saanut itsetuntoa lisää.

Tähän tietysti auttaa myös se että minäkin selvisin ehjäksi aikuiseksi joten se on positiivinen malli meidän tokaluokkalaiselle.

Adel

=========================

Tyttäreni (nyt jo 14 v) on ollut jatkuvan koulukiusaamisen uhrina, koska hän on mukamas liian kiltti. Lapseni itsetunto on lommoinen alkoholisti-isän edesottamusten johdosta.

Olen kohottanut tyttäreni itsetuntoa kertomalla, että hän on todella superhyperhyvätyyppi juuri sellaisena kuin hän on. Opettajat ovat puhuneet koulussa kiusaamisesta ja vanhemmat ovat keskustelleet yhteisissä kokouksissa asiasta. Kokonaan kiusaaminen ei ole loppunut, mutta kiusaajan ns. lakeijat ovat vähentyneet. Lapseni käy lisäksi psykoterapeutilla (kouluista löytyy koulupsykologeja) ja nyt ahdistus on häviämässä.

Koulupsykologilla käynti kannattaa ja siellä voivat käydä myös vanhemmat. Kiusaajat nimittäin käyvät juuri niiden kimppuun, joiden itsetunnon luulevat olevan heikoimman, todellisena syynä ei välttämättä ole esim. vaatetus tai ulkonäkö - ne ovat vain aseita joilla uhria lyödään.

Tärkeintä on muistaa, että lapsesi on täysin ok samoin kuin lapsen vanhemmatkin. Kun tilanteen saa siihen pisteeseen, että lapsesi ei osoita enää mitään merkkejä siitä, että kiusaaminen satuttaisi häntä, kiusaaminen loppuu itsestään. Kiusaajat joutuvat etsimään seuraavan uhrinsa, mikäli sellainen löytyy.

Kyllä kaikki järjestyy

=========================

Otat jälleen yhteyttä opettajaan, monesti kiusaaja ei välttämättä tajua kiusaavansa.

Me pyysimme poikamme kiusaajalle "lähestymiskiellon" koulussa ja se puree (ainakin toistaiseksi) eli lapsien on oltava erillään pihalla ja muissa koulutilanteissa ja kiusaajalle on selitetty että hän kiusaa.

Auli

=========================


Vaatii kärsivällisyyttä... Ota yhteyttä opettajaan ja tarvittaessa rehtoriin tai tyttöjen kotiin tai jos mahdollista juttele tyttöjen kanssa. Tässä ensiapu.

Seuraavaksi tarkastele mitä pojassasi on sellaista, mikä laukaisee kiusaamisen. Syy ei tarvitse olla edes suuri tai negatiivinen, lapset keksivät kiusaamisen syyksi mitä vain.

Keskustele poikasi kanssa myös asiasta, mikä, miksi jne...

Vahvista poikasi itsetuntoa kertomalla hänelle kuinka hyvä hän missäkin on ja kuinka häntä rakastat ja hänestä välität.

Usein ei riitä, että kiusaajiin puututaan vaan syykin kannattaa selvittää. Lapset myös usein käyttäytyvät toisin koulussa kuin kotona.

Pojallani on kaveri jota kiusataan aika paljon koulussa. Syy: poika leuhkii jatkuvasti eri asioilla, eikä muut tykkää leuhkimisesta...

Kokemusta on

=========================

Kannattaa heti puuttua asiaan. Itse ottaisin yhteyttä asiallisesti kiusaajiin ja kiusaajien vanhempiin. Tietenkin parasta olisi, jos kaikki osapuolet olisivat samalla kertaa koolla nokitusten.

Joskus joutunut soittelemaan

=========================

Kiusaaja tai kiusaajat täytyy ohjata paikkaan jossa he voivat puhua ongelmistaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa, sitä parempi. Tiedän että kiusatut ovat joutuneet vaihtamaan koulua ja se on väärin.

Kiusaajille apua muuten kiusaaminen jatkuu ja pahenee.

Kiusaajille apua.

=========================

Minä itse tartuin heti toimeen, ja soitin kiusaajan vanhemmille, jotkut eivät kyllä ota tosissaan, tai eivät välitä, mutta, kun useamman kerran soittaa, tai menee käymään, tilanne on ainakin meillä selvinnyt. Kerran kutsuin kahdet vanhemmat meille keskustelemaan tilanteesta, kun kaksi poikaa oli hakannut poikani, pojat sitten selvittivät välinsä, ja kiusaaminen loppui siihen. Omille lapsilleni sain taottua kalloon että ketään ei kiusata, ja omasta mielestäni, olen onnistunut kasvattamaan sosiaaliset lapset, tosin jo aikuiset. He tulevat kaikkien kanssa toimeen, ja nyt nuorin, joka on vielä kotona, puolustaa aina muita, ja on koulussakin suosittu kaveri.

Eppu

=========================

Meillä isäntä soitti läpi kaikki kiusaajien perheet ja kertoi tilanteen. Miehen asenne ongelmaan on ulkokohtaisempi kuin naisen. Yhtä lukuun ottamatta kaikkien äidit olivat kauhistuneita tilanteesta ja lupasivat hoitaa asian. Asia ratkesi tätä kautta. Koulu oli voimaton tai haluton

Parempi puolisko

=========================

Ehdottaisin, että otettaisiin kaikki osapuolet, jotka vähänkin asiaan kuuluvat saman pöydän ääreen ja selvitettäisiin tilanne ja kerrottaisiin asian vakavuus. Mitä, missä, milloin ja miksi?

Eveliina

=========================

Kun omaa tyttöäni kiusasivat muut tytöt, tein seuraavaa: otin henkilökohtaisesti yhteyttä ko. tyttöihin ja puhuin heille, yhdelle opettajan läsnä ollessa koululla, toiselle puhelimitse kotiin. Sanoin, että oma tyttöni on kovin surullinen ja apea kun he kiusaavat häntä ja puhuin tapauksista joita oli sattunut. Olin puhuessani määrätietoinen ja tarkoituksella vihaisen oloinen ja kovaääninen, mutta viesti meni perille. Toinen sanoi, että hän ei ollut tajunnut, että heidän ns. kiusoittelunsa oli ollut niin totista totta tytölleni. Se oli ollut sellaista tyttömäistä nälvimistä, sanottiin tyttöni kuullen toisille kavereille esim. luokkaan mennessä, että älä mee sen viereen istuun, se haisee, tai jotain muuta yhtä tyhmää.

Lopuksi sanoin tytöille, jotka kumpikin olivat ns. luokan 'kermaa', että heidän on ymmärrettävä asemansa toisten mallina ja sellaisenko mallin he haluavat antaa. Kävi ilmi, että koko homma oli heidän puoleltaan pelkkää lapsellista ajattelemattomuutta ja he ainakin vaikuttivat olevansa todella pahoillaan ja sanoivat, ettei heillä oikeasti ollut tyttöäni vastaan mitään. Vanhempia ei tähän sekoitettu ja tytötkin tuntuivat olevan kiitollisia siitä.

Koko luokalle puhuminen ei tällaisissa tilanteissa ollut auttanut, ja kun opettajakin oli sitä mieltä, että tyttöni oli itse syypää, joten sitä kautta oli vähän apua odotettavissa.

Elsa

=========================

Jos kiusaaminen tapahtuu koulussa, kannattaa ottaa yhteyttä opettajaan, erityisopettajaan tai kuraattoriin, rehtoriin. Koulu on velvollinen asiaan puuttumaan. Kannattaa pyytää, että jokaista tilanteessa aktiivisesti tai passiivisesti mukana olevaa puhutetaan erikseen ja että kaikkiin koteihin tiedotetaan. Koulun pitää puuttua tilanteeseen, niin monta kertaa kuin sen lopettaminen vaatii. Asianosaisia seurataan ja tilannetta kysytään kiusatulta riittävän pitkään.

Kiusaajan tehtäväksi annetaan sen miettiminen, mitä seurauksia hänen toiminnastaan on ja keille kaikille se aiheuttaa huolta, mielipahaa ja työtä.

Luokassa opettajalla on mahdollisuus pitää luokan yhteistyötunteja ja pyrkiä järjestämään esim. teemaviikkoja, leikkejä, draamakasvatusta, joilla luokan henkeä ja erilaisuuden sietokykyä, hyvää käytöstä kasvatetaan. Opettaja voi vaikuttaa myös määräämällä ryhmät, parit, istumapaikat yms., jolloin hän antaa eri oppilaille mahdollisuuden työskennellä yhdessä eivätkä esim. englannin tunnit ala aina sillä pettymyksellä, että kukaan ei halua istua vieressäni/ olla parini. Aikuisten pitää vaatia hyvää käytöstä ja toisen kunnioittamista ja tehdä koko ajan selväksi, että kenenkään syrjimistä, nolaamista tai muuta kiusaamista ei hyväksytä. Ystävyyttä ei voi pakottaa, mutta hyvän, kohteliaan käytöksen voi koulun tavoitteidenkin mukaan vaatia. Jokaisen kanssa on kyettävä myös yhteistyöhön, taito jota sitten työelämässäkin tarvitaan.

Aikuisten on asiaan puututtava

=========================

Hei, olen ottanut suoraan yhteyden opettajaan, vaatinut asian esille ottamista ja selvittämistä. Asiasta pitää puhua ja ikävä kyllä vaatia niin kauan että asia on kunnossa. Kiusaajien vanhemmat ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa.

Toivottavasti ovat vastuuntuntoisia. Useimmiten kiusaajilla on paljon omia ongelmia joista kiusaaminenkin johtuu. Joskus ehkä vain ajattelemattomuudesta. Älä epäröi ottaa yhteyttä esim. koulun rehtoriin tai terveydenhoitajaan, jos asia ei etene. Olen ollut itsekin koulukiusattu aikoinani, ja tiedän, että on tärkeää että kiusaaminen loppuu.

Voimia ja sinnikkyyttä sinulle!

Äiti vuosimallia 61

=========================

Tyttöämme ja hänen kaveriaan kiusattiin, kun tytöt olivat kuudennella luokalla. Koulussa pidettiin palavereja ja tilaisuuksiin kokoontui sekä oppilaat että vanhemmat ja myös opettajat. Kokoontumisia oli useita koko vuoden ajan. Ja sitä kesti koko vuoden, aika oli rankkaa. Mutta kesäloma paransi asian. Kiusaus loppui. Me emme kai osanneet mitään konkreettista tehdä, vai oliko siinä kuitenkin parantava vaikutus, koska kaikki vanhemmat, opettajat ja kaverit halusivat auttaa.

Äiti

=========================

Lapsillahan on kouluvelvollisuus!

Siellä on kaikkien lasten oltava, siksi koululta on välittömästi vaadittava, että lasten työpaikalta on loputtavat tuollaiset käyttäytymiset. Koulun on välittömästi saatava kokoon tiimi missä puhutaan kaikkien lasten kanssa "yhdessä olosta". Vaatikaa tiimiin kouluterveydenhoitaja, kuraattori, pappi, rehtori, oppilaskonsulentti, luokanvalvoja = opettaja, koko luokka, erityisopettaja, diakonissa... sitten töihin. Haukkujat ja haukutut, joka ikinen mukaan. Vaikka tämä kiusoittelu tapahtuisikin koulun ulkopuolella. VAATIKAA siltikin. Koulullakin on velvollisuus.

Seuratkaa miten on asian laita "kurssin jälkeen". Jos ei tule parannusta vaatikaa jatkokurssi. Muiden kuin kiusoittajien vanhempien on pantava kiusoittelijat vastuuseen ja miettimään miksi kiusoittelijoilla on tarve polkea toista. Kuinka heikkoja he ovat.

Ei mitään villavanttuulla silittelemistä vaan tekijät heti vastuuseen. En välinpitämätön!

Opettaja

=========================

Itselläni ei ole lapsia, eikä minua koulussakaan ensimmäisten kuukausien jälkeen ole kiusattu. Tuolloinkin mielipahan aiheuttajina olivat pari vuotta vanhemmat koululaiset, jotka hiljenivät, kun ystäväpiirissäni oli myös heitä vanhempia koululaisia ylemmiltä luokilta.

Yläasteella sen sijaan jouduin kerran puhutteluun. Ei siksi, että olisin varsinaisesti kiusannut ketään, mutta parhaat ystäväni, etevät saman luokan tytöt kiusasivat joskus heikompiaan.

Opettajani otti minut erikseen keskusteluun ja kehotti miettimään sitä, miten omilla asenteilla ja suhtautumisellani asiaan pystyisin vaikuttamaan ystäviini. Jos kukaan ei hiljaisestikaan nauraisi noille jutuille, vaan päinvastoin osoittaisi omalla käyttäytymisellään, ettei heidän toimissaan ollut mitään järkeä, eivätkä he saisi haluamaansa huomiota, kiusaaminen ja muut älyttömyydet loppuisivat. Hän painotti, ettei minun missään nimessä tarvitsisi katkaista suhteita ystäviini, vain miettiä omaa arvomaailmaani ja toimia sen mukaisesti ystäviini vaikuttaen.

Mielestäni oivallinen huomio: kiusaajat kuitenkin osin vain hakevat huomiota ja muiden hyväksyntää toimillaan. Pitää ohjeistaa ympäristö reagoimaan oikein ja hakea porukasta niitä mielipidevaikuttajia, jotka pystyvät omalla käyttäytymisellään vaikuttamaan kiusaajien toimintaan. Ihan niin kuin nykyisessä aikuiselämässäkin; esim. muutosjohtamisessa kartoitetaan ne mielipidevaikuttajat, jotka saavat positiivista aikaan ja toisaalta tiedostetaan ne, joiden toiminnalla ja lausumilla saattaa olla negatiivisia vaikutuksia halutun lopputuloksen suhteen. Molemmat pystyvät vaikuttamaan ja on vain siitä kiinni, kumpaa osapuolta muut lähtevät tukemaan.

Muutosjohtajan, koulukiusaamisessa siis opettajan tehtävä, on havaita ja löytää keinot, joilla tuetaan niitä vaikuttajia, jotka edistävät halutun lopputuloksen, kiusaamisen loppumisen saavuttamista. Koko luokka yleensä tietää kiusaamisista, olisi siis saatava porukka ymmärtämään kiusaamisen järjettömyys ja saada heidät hiljaisen tukemisen sijaan vaikuttamaan kiusaamisen lopettamiseen.

Vähän livettiin aiheen sivuun, mutta mikäli luokkansa tuntevat opettajat tunnistaisivat nämä vaikuttajat ja heillä vieläpä olisi aikaa ja energiaa tarttua ongelmaan, kiusaaminen ainakin vähentyisi ja yhä harvempien vanhempien tarvitsisi miettiä, miten lapsensa koulutaipaleesta selviää. Kiitos myös Iltalehden näkyvälle kampanjalle minä en kiusaa, sillä siinä mielestäni koululaisten asenteisiin pyritään konkreettisesti vaikuttamaan ja opettajille ainakin tarjotaan lisää työkaluja asian käsittelemiseksi.

Kiusalliisa

=========================

Poikaani kiusattiin oman luokan poikien taholta kolmisen vuotta sitten (5. lk). Kiusaamista oli jatkunut n. puoli vuotta, kun syysloman koittaessa poika kertoi, ettei mene loman jälkeen kouluun, jos vielä kiusataan. Otin yhteyttä opettajaan ja hän otti asian tosissaan, vaikkei ollut kiusaamista huomannut. Tiesin kertoa opettajalle kiusaajat, mutta hän otti silti kaikki luokan 20 oppilasta vuorollaan keskustelemaan kanssaan ja kysyi asiasta. Hän ei missään vaiheessa paljastanut oppilaille, kenen kiusaamisesta oli kyse. Kiusaajat olivat keskustelussa myöntäneet kiusanneensa. Asiasta keskusteltiin myös luokan vanhempienillassa ja sen jälkeen kiusaamisia alettiin seurata koko koulussa tarkemmin. Kiusaamista ei sen jälkeen ole tapahtunut ja pojat tulevat tänään hyvin toimeen keskenään. Poikamme kouluinnostus ja menestys on kiusaamisen jälkeen noussut huomattavasti.

Lorè

=========================

Itse aikoinaan kiusatuksi joutuneena, olen vakaasti sitä mieltä, että parhaiten auttaisi se, että vahvistaisitte poikanne itsetuntoa hiljalleen. Se voisi olla esim. harrastuksia, joista hän on kiinnostunut tai se voisi olla sellaisten taitojen vahvistamista, joihin hänellä on luontaista taipumusta. Ujous ja hiljaisuus ovat ihania luonteenpiirteitä, yleensä taiteilijat ovat tällaisia! Niistä luonteenpiirteistä ei pidä hankkiutua eroon vaan pikemminkin pyrkiä löytämään samantyylisiä ihmisiä ympärilleen.

Kiusaajia kun maailmassa riittää, kiusaajiin itsessään ei mielestäni tule sen enempää vaivata aikaansa - ellei tilanne ole tietenkin sellainen, että siihen tulee aikuisten puuttua, jos esim. kiusaaminen on jatkuvaa. Kiusaamiseen kun saattaa tyhmyyksissään sortua kuka tahansa, ja jopa ajattelemattomuuttaan.

Vanhemmat eivät pysty suojelemaan lastaan joka hetki kiusaajilta. Lapselle tulisikin mielestäni antaa eväitä siihen, miten kiusaamistilanteissa tulisi toimia niin, ettei kiusaaminen toistuisi. Pystyisikö kiusaustilannetta ns. "kuivaharjoittelemaan" lapsesi kanssa? Harjoittelussa tärkeää olisi mielestäni opettaa lapsellesi, miten hänen tulisi reagoida, että kiusaaja lopettaisi. Se miten asia tapahtuu, en kyllä osaa näin äkkiseltään sanoa, mutta toivottavasti ajatuksistani oli edes hieman hyötyä.

Jaksamista!

Heidi

=========================

Veljeäni kiusattiin, kun hän oli aikoinaan yläasteella. Äitini otti kiusaamisen edetessä yhteyttä kiusaajaan, lähetti tälle kirjeen, että miltä hänestä ja etenkin pojastaan - minun veljestäni - tuntui. Tuossa tilanteessa se ainakin auttoi, nykyään opiskeluaikana veljeni suurin kiusaaja on hänen paras ystävänsä. Ota yhteyttä joko kiusaajiin suoraan, tai koska he ala-asteikäisinä ovat ehkä turhan nuoria vielä -suoraan vanhempiin. Kouluunkin kannattaa ottaa yhteyttä, esimerkiksi kuraattoriin/terveydenhoitajaan tms. jos ei opettajiin luota/usko.

Tärkeintä on kuitenkin, että tiedät itse poikasi kiusaamisesta ja haluat auttaa häntä! Siinä sinulla jo on todella hyvä alku.

Lukiolaistyttö

=========================

Minua on itseäni kiusanneet tytöt ala- ja yläasteella. Tilanteeseen oli vaikea tarttua, sillä tytöt ovat fiksuja henkisiä kiusaajia ja löysivät varmasti sen heikoimman pisteen mihin iskeä. Koska kiusaaminen ei ollut "näkyvää" vaan syrjimistä ja ylenkatsomista, niin konkreettisiin tilanteisiin oli vaikea tarttua.

En osaa auttaa tilanteen ratkaisussa, mutta suosittelen, että kiusaajan omanarvontuntoa yritetään kohottaa, sillä itse selvisin kiusaamisesta sillä, että uskoin itseeni enkä kiusaajiini, vaikka muut yrittivät kaikin keinoin lannistaa. Jos kiusaus ei tuota tulosta, niin kiusaajat usein lopettavat touhunsa.

Syrjitty

=========================

Heti keskustelemaan jokaisen kiusaajan kanssa erikseen, sitten vanhemmat mukaan keskusteluun ja viimeisenä voisi keskustella vielä koko porukan kanssa. Kiusaaminen pitää saada loppumaan heti alkuunsa. Jos se jatkuu ja kiusattu pelkää kertoa kotona asiasta, niin kiusattu voi jopa masentua ja joutua hoitoon. Voi tulla jopa itsetuhoisia ajatuksia. Vuosien kiusaaminen syö itsetuntoa.

Kiusatun äiti

=========================

Ensimmäisellä kerralla oli kyse lapsen vaatteiden ym. arvostelemisesta. Sanoin lapselleni, että toiset haluavat vain ärsyttää ja ovat todennäköisesti kateellisia jostain mitä sinulla on. Tämä helpotti hänen suhtautumistaan ja kiusaaminen loppui.

Toisella kerralla pojat kiusasivat tavalla, joka oli jo mielestäni vakavaa, koska lapsi ei enää halunnut mennä kouluun. Opettaja otti kiusaajat puhutteluun, jossa he kielsivät kiusaamisen mutta lopettivat sen kuitenkin.

Kolmas kerta oli kysymys puhelinhäirinnästä, joka loppui, kun lapseni sanoi, että asia ilmoitetaan poliisille.

Heli

=========================

Kiusaaminen on todella ikävää. Pienet tytöt osaavat olla ilkeitä, vaikka eivät sitä haluaisikaan. He eivät monesti ymmärrä mitä kiusaaminen on. Minä neuvoisin puhumaan kiusaajille/vanhemmille. Kysy heiltä miltä tuntuisi, jos sinulle sanottaisiin / tehtäisiin niin kuin he tekevät pojallesi? Heidät on laitettava ajattelemaan asiaa. On tärkeää, että pysyt itse rauhallisena, kun kerrot asiasta. Minä on pystyisi olemaan rauhallinen, sinä pystyt!

Poikaasi voit neuvoa olemaan välittämättä kiusaamisesta. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty - tiedän. Kiusaajat haluavat tulla huomatuiksi. Ilmeisesti heillä on vain heikko itsetunto, kun haluavat näin alhaisilla keinoilla huomiota.

Minä olin samanlainen kuin poikasi, itkin salaa ja yritin olla välittämättä kiusaajista. Kiusaajat lopettivat, kun heidän kiusansa ei tehonnut.

Kiusattu minäkin

=========================

Lapsen tulisi välttää provosoimasta kiusaamista. Hänen tulisi kuitenkin olla jämäkkä ja rohkea. Ei pidä mennä mukaan erimielisyyksiin. Lasta pitää tukea sen mukaan minkä hän arvelee parhaaksi suhtautumiseksi.

Aikuinen

=========================

Minut pistettiin yläasteelle siirtyessä opettajien toimesta toiselle rinnakkaisluokalle ja muut samasta koulusta tulevat toiseen.

Olen oppinut siirtämään vahvuudekseni sen kiusaamisen mitä tapahtui. Ajattelemaan niin, että he tekevät tietämättään sinusta vahvemman ihmisen kuin he ovat kiusatessaan tunteakseen itsensä vahvemmaksi.

Lapsen pitäisikin tiedostaa ja saada ymmärtämään, että kiusaaja on se heikompi osapuoli. Se joka tuntee olevansa niin heikoilla, että hakee vahvistusta muiden loukkaamisesta. Eikä näistä henkilöistä näin ollen kannata välittää sen kummemmin, että antaisi niille valtaa omaan mieleensä ja mielialaansa.

Janetta

=========================

Jotenkin pojan itsetuntoa pitäisi pönkittää. Jokin hyvä ja kiva harrastus toisi pojalle itseluottamusta ja rohkeutta. Tilanteeseen siis kiusaamiseen pitää heti puuttua ja ehdottaa koululle vaikka jotain kampanjaa kiusaamisen ehkäisemiseksi.

Kiusaajat pitää heti ottaa puhutteluun koulussa ja myös kiusaajan vanhemmat varmasti haluavat tietää jos lapsi kiusaa ja selvittää mistä kiusaaminen johtuu.

Tsemppiä ja voimia!

Jaana

=========================

Koulukiusaaminen on vaikea ja hankalasti puututtava ongelma, mutta siihen tulee AINA puuttua. Oma ehdotukseni on, että otat välittömästi yhteyttä pojan opettajaan ja kerrot tilanteen. Asia ei korjaannu - varmaankin pahenee - jos opettaja ottaa sen noin vain esille. Eräs ehdotukseni on, että asiaa aletaan käsitellä yleisellä tasolla tunneilla: mitä on ihmisarvo ja mitä tarkoittaa ihmisen niin fyysinen kuin henkinen koskemattomuus. Keskustelujen ja mielipiteiden jälkeen voidaan aloittaa pohtiminen, toteutuuko tilanne luokassamme/koulussamme. Vastaukset voisivat olla vaikka kirjallisia ja siten nimettömiä. Onnekkaassa tapauksessa asia tulee näin luokassa esille ilman, että pojan tarvitsee varautua rollimisesta pilkkaamiseen. Jos asia ei tule näin esille, voi opettaja kertoa havainnoistaan, että luokassa ei kaikki välttämättä ole kunnossa. Voipi jopa todeta, että on pettynyt vastauksiin: olisi odottanut, että oppilaat voisivat avoimesti kertoa hänelle luokan jännitteistä ja että niistä voitaisiin keskustella. Tämän kaiken tulisi kuitenkin tapahtua 'hitaasti', jotta se tuntuisi luontevalta ja että oppilaiden oma pohjustus olisi ajanut tilanteen tavallaan 'umpikujaan' ja toteamaan, että toiminta on kiusaamista ja sen tulisi loppua. Asia on koko luokan (mahdollisesti koulun) asia: myös se on tuomittavaa, että tilanteen näkevät kaverit eivät asiaan puutu. Tämäkin seikka on syytä ottaa keskustelun aiheeksi ennen kyselyä luokan tilanteesta.

Oma poikani joutui kiusaamisen kohteeksi yläkoulussa ja asia hoidettiin edellä kuvatulla tavalla - tai oikeastaan ei tarvittu nimetöntä kyselyä vaan asia tuli oppilaiden keskustellessa esille: oli jännä kuulla, että muut oppilaat kantoivat huonoa omaatuntoa kun eivät olleet puuttuneet asiaan. Itse kiitin opettajia ja koulua toiminnasta. Yläkoulussa toiminta vaatii koko koulun panosta, koska luokanvalvoja on mahdollisesti vain kerran viikossa luokkansa parissa: meillä asian otti hoitoonsa kaksi luokkaa opettavaa opettajaa.

Isä Vantaalta

=========================

Olen 25-vuotias opiskelija poika ja minua kiusattiin koulussa aina lukion ensimmäiselle. Tilanne rauhoittui vasta, kun muutimme toiselle paikkakunnalle ja vaihdoin iltalukioon. Minun tapauksessani asiaan ei kylläkään puututtu, ehkä siksi, että en itse ottanut asiaa pahemmin puheeksi, sillä turhauduin aina samaan vastaukseen: "No, älä välitä niistä." Sama lause toistui niin vanhempieni kuin opettajienkin suusta. Nyt jälkeen päin olen miettinyt, mitä olisi voitu tehdä asialle, koska sen jättämät jäljet ovat syvät. Ehdottaisin puhumista suoraan kiusaajien vanhempien kanssa tai sopia koulun kanssa tilaisuudesta, jossa olisivat paikalla kiusattu, kiusaajat, heidän vanhempansa ja opettaja. Mielestäni myös koulun velvollisuuksiin kuuluu puuttua kiusaamiseen. Tämä voi tuntua liioittelulta, mutta kiusattuna voin sanoa, että ei ole. Asia on vakava ja sen kanssa täytyy pysyä tiukkana. Toivon, että kiusaajien vanhemmat uskaltavat myöntää ongelman ja ryhtyvät omalta taholtaan työstämään sitä. Teille ja pojallenne toivon voimia jaksaa. Olkaa rohkeita ja sinnikkäitä! Kaikkea hyvää perheellenne!

Japi80

=========================

On ihan oikein, että haluat puuttua tilanteeseen heti, se kannattaa. Olen myös kiltin ja kultaisen pojan äiti, jota erityisesti pari tyttöä omalta luokalta on kiusannut. Tässä pari ehdotusta, mitä voisit tehdä:

1. Ota yhteys luokan omaan opettajaan. Tarvittaessa pyydä tapaamista ja jutelkaa asiasta kunnolla. Kerro konkreettisia esimerkkejä kiusaamistilanteista. Sopikaa selvästi, miten jatkossa toimitaan, jos kiusaamista ilmenee.

2. Jos tämä ei auta, pyydä tapaamista opettajan ja kiusaajien vanhempien kanssa. Tarvittaessa lapsetkin voivat olla läsnä. Selkeät sopimukset jatkossa ovat myös tässä tärkeitä.

3. Voit olla yhteydessä myös koulun rehtoriin ja pyytää häneltä tapaamista.

4. Apua voi pyytää ja saada myös koulukuraattorilta tai oppilashuoltoryhmältä. Monissa kouluissa toimii myös kiusaamisen sovitteluryhmiä.

5. Jos kiusaaminen on vakavaa, asiasta voi tehdä myös rikosilmoituksen.

Kaikkein tärkeintä on, että toimit! Se on selvä viesti sekä pojallesi että kiusaajille, että kiusaaminen on väärin, eikä sitä sallita.

Muista myös rohkaista ja kannustaa poikaasi: kiusaaminen ei ole hänen syytään!! On ihanaa, että maailmassa on vielä kilttejä ja sydämellisiä lapsia!

Kaikkea hyvää teille molemmille!

Johanna

=========================

Itsekin joskus kiusattuna olleena mielestäni aivan yhtä tärkeää, kuin auttaa kiusaaja parkoja ja puuttua tilanteeseen, on auttaa kiusattua. Mielestäni kiusatun itsetunnon parantaminen sekä se että hän oppii puolustamaan itseään on tärkeää. Enkä tällä tarkoita mitään nyrkkitappeluja:). Mutta tässä elämässä on hyvä osata puolustaa itseään, omia arvojaan ja myös toisia tarpeentullien.

"Älä välitä" on mielestäni kaikkein pahin neuvo kiusatulle. Emme kai halua kasvattaa lapsia, tulevia aikuisia, jotka eivät välitä mitä ympärillä tapahtuu, ja näin passivoituvat. Tosin itseluottamuksen kasvaessa oikeastaan ei enää ole niin merkitystä, vaikka jotkut yrittäisivät kiusata, voi olla tavallaan sen yläpuolella, eikä alistua sen kohteeksi. Itseluottamus voi löytyä esim. harrastusten tai muun mielekkään tekemisen parista tai vaikka juttelemalla aikuisten kanssa.

Itse olin onneksi luova ja lopulta sain rohkeutta vastata kiusauksiin napakoilla rehellisillä vastauksilla, jotka usein saivat kiusaajat hämilleen ja jauhot suuhun.

On kummallista kuinka voimattomia aikuiset ihmiset ovat koulukiusaamisen edessä. Luulisi aikuisten tietävän mikä on oikein ja mikä väärin ja heillä olevan paljon enemmän kokemusta takataskussa jolla selvitä tilanteista. Eipä ihme että maailmassa käydään sotia kun arkipäivän tilanteitakaan ei osata selvittää ja sovitella.

Tärkeintä on puuttua tilanteeseen ajoissa, mutta niin, ettei se vain lisää kaunaa ja kiusaa.

Joutsen

=========================

Ensimmäisenä tuli mieleen yhteydenotto tyttöjen vanhempiin, mutta siitähän voi seurata se että tämä poika jää ilman mitään huomiota jos kanssakäyminen kielletään muiden lasten kotoa. Olen yrittänyt antaa neiti 9-veelle eväitä vastaaviin tapahtumiin. Kiusoittelemme kotona toisiamme mikä mielestäni opettaa lasta nauramaan itselleen ja hassuille tilanteille. Lisäksi olen selittänyt tilanteita joissa jokin sanominen kuulostaa ikävältä ja kertonut sen että se on normaalia ja kuuluu hänenkin elämäänsä. Olemme kuvitelleet ikäviä tilanteita ja opetelleet ääneen sanomaan "entäs sitten, ei kuulu sinulle", " en halua puhua siitä", "en halua että häiritset minua". Ilmeisesti poika on isompi ja kielenkäyttö voi olla iälle tyypillisempää. Itse yrittäisin saada selville kiusaustilanteen, asettua kiusatun asemaan, ja antaa selviä neuvoja vastaamiseen. Eihän muksut tiedä miten tilanteista
selvitään ennen kuin opetetaan!

Johanna

=========================

Välittömästi kiusaajat ja heidän vanhempansa koolle kiusatun ja hänen vanhempiensa kanssa. Ei syyllistämistä, vaan tilanteen avointa selvittelyä. Tarvittaessa ammatti-ihminen, psykologi tms. rinkiin mukaan. Puututtava heti täysillä, ei saa yhtään katsoa sormien välistä tai odottaa.

Johanna

=========================

Lasta on kannustettava ja vahvistettava, niillä keinoin mikä on se asia missä hän haluaisi olla hyvä ja vahva!

Meillä kävi niin että kun se jääkiekko olisi ollut hänelle ehdoton laji jossa haluaisi olla vahva, josta ne kiusaajat näkee että on itsevarmempi olo. Minä ostin kaikki varusteet käytettynä ja vein pojan pelaamaan, istuin itse lähes kaikki illat jäähallilla, vuosia siinä meni, mutta OMAN ITSENSÄ KAUTTA HÄN SAI VARMUUTTA JA SE KIUSAAMINEN KYLLÄ LOPPUI: Hänestäpä tuli vielä tyyppi joka uskalsi tyynnytellä niitä kiusaajia ja pyysi lopettamaan moisen touhun.

Tänään hän on tasapainoinen nuori mies, enkä enää kadu sitä hintaa, mikä siihen meni. Tuntuihan se hirveän kalliilta silloin, mutta SE KANNATTI kyllä.

Voimia teille, sitä se vaatii kasvatustyö.

MANTU

=========================

Meidän poikamme sai seitsemännellä luokalla jälki-istunnon tappelun vuoksi. Keskustelimme pojan kanssa aiheesta ja lopulta hän kertoi, että poika, jonka kanssa hän tappeli, kiusaa häntä.

Pari viikkoa ko. tapahtuman jälkeen oli koululla vanhempainilta. Pyysimme poikaamme kiusanneen pojan vanhempia ja luokanvalvojaa jäämään illan päätteeksi keskustelemaan ja kerroimme heille, mitä poikamme oli sanonut. Toisen pojan vanhemmat olivat erittäin yhteistyöhaluisia ja lupasivat selvittää asian kotonaan, ja niin he tekivätkin. He ottivat vielä meihin yhteyttä ja selvisi, ettei meidänkään poikamme ollut ollut mikään "pulmunen". Tapahtumasta on nyt kulunut jo monta kuukautta, eikä kiusaamista ole enää ollut.

~äitee~

=========================

Minun mielestäni paras apu löytyy siitä, kun pistetään palaveri pystyyn, johon tulee sekä kiusatun että kiusaajien lisäksi myös lasten vanhemmat ja esim. opettaja.

Käydään tilanne läpi, mitä on tapahtunut ja annetaan lasten miettiä myös itse ratkaisukeinoja tilanteeseen. Liikuntatunneilla jos tehdään ryhmiä, sekoitetaan ryhmät niin, että kiusaajat ovat eri puolilla. Vanhemmille löytyy apua esim. mielenterveystoimistosta, jossa voi asiasta keskustella ammattiauttajien kanssa.

Palaverin paikka

=========================

Kiusaaminen on aina kamala asia. Itse kiusattuna koen vieläkin ongelmana kiusaamisen ja kiusattuna olemisen. Itselläni ei ole omakohtaisia kokemuksia vanhempana, mutta sen voin sanoa omasta kokemuksestani, että tukekaa poikaanne, ja antakaa hänelle sellainen kuva, että hän ei ole kiusattu kaikkialla. Itse muistan kun ennen yläastetta minua kiusattiin, niin tuntui että kiusaaminen jatkui kotipihallakin, kun kerta koulussa. Auttaisiko opettajien kanssa puhuminen? Ryhmä koolle, ja asia julkiseksi. Ikävää pojalle, mutta myöhemmin varmaan ymmärtää että se tehtiin hänen omaksi edukseen. Toivon todella ettei omia lapsiani koskaan kiusattaisi.

Rouva Koo

=========================

Meillä viidesluokkalaisten tyttöjen keskuudessa omassa luokassa alkoi ilmetä pahaa oloa. Se purkautui vasta kun osa tytöistä otti itse sen puheeksi. Opettaja ja vanhemmat eivät sitä olleet huomanneet. Opettaja kutsui tytöt ja vanhemmat koolle ja ketään syyttelemättä istuimme parituntisen, jona aikana me vanhemmat saimme keskustella keskenämme, kuka oli mitäkin huomannut. Tytöt menivät viereiseen luokkaan neuvonpitoon ja tulivat sieltä yhdessä pyytäen toisiltaan anteeksi ja tekivät sovinnon. Toistaiseksi ilmapiiri on säilynyt. Nostan hattua opettajalle, joka löysi loistavan ratkaisun, joka toimi tässä kohtaa. Syyllisiä ei etsitty vaan jokainen tyttö sai tunnossaan miettiä miltä mikäkin sanominen tuntuu.

Mutta kyllä antoi paljon miettimisen aihetta meille vanhemmillekin. Tänä päivänäkään en aivan varmaksi tiedä, ketkä olivat jupakan alkuunpanijat, mutta toivottavasti ottivat/otimme opiksemme.

Muumimamma

=========================

Oma tyttäreni on joutunut ala-asteella muutamaan kertaan kiusaamisen kohteeksi erilaisista syistä johtuen. Itse olen ns. suoran toiminnan ihminen ja olen jokaisen kiusaamiskerran kohdatessa toiminut seuraavasti: olen ottanut yhteyttä opettajaan ja koulukuraattoriin / terveydenhoitajaan tai oppilashuoltoryhmään, vakavimmissa tapauksissa suosittelen suoraa kontaktia koulun rehtoriin samoin olen ottanut yhteyttä kiusaajien vanhempiin. Tärkeintä on, että lapsesi ymmärtää, että olet hänen tukenaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja että olet valmis tekemään kaikkesi, että kiusaaminen loppuu. Opetustoimen lainsäädännöstä löytyy pykälät, joissa puhutaan koulumatkojen turvallisuudesta ja koulussa olon turvallisuudesta - Sinulla on siis oikeus taistella sen puolesta, että lapsesi saa kasvaa ja kehittyä tasapainoisesti ilman kiusaajien ahdistelua. Tuttavani joutui turvautumaan rikosilmoituksen tekemiseen, kun hänen tytärtään kiusattiin koulussa. Nämä em. esimerkkitilanteet ovat korjautuneet, kun asiaan on puututtu tosissaan. Tästä hyötyvät sekä kiusattu että kiusaaja.

Kirsti

=========================

Minun tytärtäni kiusattiin ala-asteella ja hän aloitti (kostoksi?) kiusaamisen hiukan myöhemmin toisen tytön kanssa. Sain tietää asiasta opettajan kautta ja soitin tuon toisen kiusaajatytön äidille ja keskustelin hänen kanssaan asiasta. Puhuimme sitten tahoillamme tytöille ja kerroin myös opettajalle tyttären kanssa käydystä keskustelusta. Kiusaajat lopettivat touhunsa kun asia nostettiin pöydälle ja he tiesivät olevansa joka suunnalta tarkkailun alaisia. Kerro asia poikasi opettajalle (kiusaajien nimet!!) ja varmista siten, että kiusaajien vanhemmat saavat opettajan kautta tiedon tyttöjen touhusta!

Tänä päivänä ala-aste on ainakin meilläpäin kiusaamisen kannalta pahinta aikaa ja voin kokemuksesta lohduttaa, että yläaste on tässä suhteessa paljon helpompi. Voimia ja jaksamista.

Kahden kiusatun äiti

=========================

Meillä oli hankaluuksia jo ennen koulua. Poikamme uskoi aina (kiusaajistaan) että kyllä ne huomenna ovat hänen kavereitaan. Oli siinä tekemistä tavalla tai toisella estimme hänen menonsa ko. seuraan. Koulussa se onkin paljon vaikeampaa kuin kotiympäristössä. Kouluun menon aika tuli ja ajattelin etten voi laittaa lastani ko. tyyppien kanssa samaan kouluun. Koulumatkakin olisi jo vaarana. Onneksi paikkakunnallamme oli vuosi aiemmin alkanut silloin yksityisesti alkanut koulu, joka oli vasta yksiluokkainen. Vanhemmat osallistuivat mahdollisuuksiensa mukaan koulun talkoisiin ja muuhun ylläpitoon. Siinä tultiin tutuiksi niin vanhemmat kuin sisaruksetkin.

No kyllä siinä koulun vanhin ja meidän, joka oli koulun nuorin ottivat sitten muutaman viikon koulunkäynnin aloituksen jälkeen yhteen. Poikamme valitti tämän isomman kiusaamisesta kotona vähän väliä, mutta luulin sen olevan vaan tavanomaista kinastelua. Sitten viimein omamme otti nyrkit käyttöön kun mikään ei auttanut ja siihen se sitten loppui vaatteitten repeämiseen ja anteeksipyytelyyn. He ovat vieläkin kavereita niin kuin olivat kouluaikanakin.

Luulisin silti kiusaamisen kynnyksen olevan korkeammalla silloin kun lapset tietävät/tuntevat toistensa vanhemmat ja sisarukset. Silloin kiusaamisen kynnys on varmaankin korkeammalla. Tulee ikään kuin tilivelvolliseksi tekemistään vääryyksistä kaikille niille ihmisille jotka tietää kuuluvan ko. lapsen elämään. Auttaisiko tässä vanhempien ja sisarusten näkyminen tai jopa keskustelu ko. porukoitten kanssa vaikka vaan ihan yleisistä asioista eli tehdä vanhempana itsensä tutuksi oppilaiden keskuudessa. En silti tiedä osaako nykylapset/nuoret tuntea häpeää.

Primitiivistä tutkimusta

=========================

Meillä hoidettiin kiusaaminen niin, että otin yhteyttä rehtoriin ja kiusaajan opettajaan. Saimme tietää, että tyttäreni ei ollutkaan ainut kiusattava, vaan monia hänen luokan oppilasta oli sama henkilö kiusannut. Ja että tämä tapahtui tytön ollessa eka luokalla. Olipa kiva alku koulunkäynnille.

Meillä se loppui kiusaajan jäädessä arestiin useasti ja kotonaan kotiarestilla.

Voi kun tekin saisitte hoidettua ongelmanne!

Krisse

=========================

Suosittelen ottamaan yhteyttä jokaiseen kiusaajaan ja hänen vanhempiinsa. Se on meillä ainakin auttanut ei ole enää kiusattu.

Puhuttele jokainen kiusaaja erikseen ja sitten vielä keskustelu vanhempien kanssa niin, että se kiusaaja on myös paikalla. Tee selväksi, että Sinä valvot ettei enää kiusata. Älä jätä toisten tehtäväksi.

Kiusatun tytön äiti

=========================

Heti asian tultua ilmi kissa nostetaan pöydälle. Meille kävi niin, että tammikuussa eräänä iltapäivänä ope soitti ja kertoi että omat kaksi lastamme ovat olleet mukana joulusta lähtien kiusaamassa kahta koulutoveriaan. Kiusaajia oli yhteensä neljä, kaikki hyviä kavereita. Myös toinen kiusatuista oli vielä viime talvena hyvä kaveri kaikille. Open soitosta kului kolme tuntia, kun istuimme luokassa. Läsnä kaksi opea, kiusatut lapset vanhempineen ja kaikki kiusaajat vanhempineen. Istuimme kaksi tuntia ja puhuimme asiat selviksi.

Kaikki vanhemmat ja opet tekivät kiusaajille selväksi, ettei näin voi tehdä. Kiusatut kertoivat avoimesti yksityiskohdista. Yhdessä sovittiin rangaistukset kiusaajille. Ilta päättyi jokaisen kiusaajan henkilökohtaiseen anteeksipyyntöön kiusatuilta. Me kaikki aikuiset koimme illan tosi hyvänä. Ainakin tähän saakka, noin kuukausi tapahtuman jälkeen, ei kiusaaminen ole jatkunut. Uskomme kaikki, että nopea puuttuminen auttoi. Ja kaikkien aikuisten yhtenevä viesti, ettei tämä ole oikein. Rangaistuksista ei ole juputettu, lapset tietävät ansainneensa ne. Ja ovat helpottuneita itsekin, koska tiesivät tekevänsä väärin. Tiukasti kiinni asiaan HETI ja asiaa avoimesti selvittämään. Tsemppiä!

Äiskä

=========================

Muistan erään läheisen sukulaiseni neuvon:

Kiusattu oli tyttö ja kiusaaja oli poika. Kiusatun äiti päätti kokeilla kuitenkin sellaista keinoa, että kiusaaja kutsuttiin kylään vierailulle tytön kotiin. Ja se toimi! Lapset leikkivät yhdessä ja heillä oli mukavaa. Ja kiusaaminen loppui siihen. Se voisi toimia tässäkin tilanteessa, koska oppilaat eivät ole vielä yläasteella.

Mummo

=========================

Voimia ja rakkautta pojalle!

Oman lapseni kohdalla kokeiltiin monenlaisia asioita. Opettaja kehotti kuvittelemaan sellaisen kypärän päähän, että ne sanomisen kimpoaa aina pois, eikä yksikään satuta. Se ei toiminut. Hän sanoi, että mutta kun minä kuulen ne sanomiset!

Kun opettaja ei soitellut kiusaajan kotiin asiasta, vaikka pyysin, kun siitä ei kuulemma olisi hyötyä. Ihmettelin kyllä tällaista. Eräänä päivänä menin koululle seuraamaan tilanteita. Huomasin, että niinhän ne vain systeemit alkavat heti, kun välitunti alkaa. Seurasin tilannetta ja tein havaintoja. Välitunnin loppupuolella pyysin kiusaajaa vähän sivummalle, ellei hän välttämättä halua, että kaikki kuulevat asiani.

Kiusaaja oli lastani useamman vuoden vanhempi. Kysyin, mitä hyötyä hänestä tällaisessa toiminnassa on. Sanoin myös, että tällaisen on syytä loppua, koska se ei ole hyväksi teille kummallekaan. Välitunnin voi käyttää huomattavasti mukavampiin asioihin, joita on mukava muistella aikuisenakin. Se nuoren herran suusta pulppuava teksti ei ollut kaikkineen painokelpoista, mutta siihen sanoin, että koskapa en ole sanonut mitään ilkeää hänelle ja käsittääkseni hän on ihan fiksu nuori miehen alku, minulla on täysi syy odottaa kunnollista käyttäytymistä myös häneltä. Hän mulkaisi tuimasti, mutta nieli sanansa. Lupasin soittaa hänen kotiinsa tästä käymästämme keskustelusta.

Hänen kotoaan tuli myös tuimaa tekstiä. Sanoin silti, että puutuin asiaan koska tiedän monen kiusaajan joutuneen omasta elämästään sivuraiteille, ellei kiusaamista ole katkaistu. Kerroin pari esimerkkiä omalta kouluajaltani. Siksi puutuinkin, koska en sellaista heidän pojalleen toivoisi. Ja sitä paitsi mielestäni heidän poikansa on käsittääkseni oikein fiksu kaveri, joten toivoisin että hän siksi ymmärtäisi että tällainen käytös pilaa jo nyt hyvän maineen häneltä.

Oman poikani kanssa keskustelin myös. Kiitin siitä, miten hän ensialkuun yritti olla ärsyyntymättä ilkeyksistä. Kannustin häntä pitämään pintansa ja sanomaan omin sanoin sen, että kiusaaja voi olla omaa mieltään asiassa, mutta silti poikani ei tarvitse sitä ottaa tosiasiaksi itsestään vaan uskoa koko ajan olevansa hyvä jätkä. Tosin sitä omaa hyvyyttä ei tarvitse kertoa, vaan se kannattaa tässä vaiheessa pitää omana tietona. Se muotoutui poikani suussa suunnilleen näin: "Ai niinkö sinun mielestä, minä oon kyllä toista mieltä." Muutaman kerran kokeiltuaan hän sai havaita konkreettisesti, kuinka kiusaajan alaleuka loksahti auki! Siitä tuli pojalleni mielihyvää roppakaupalla!! Eikä se kiusaaja enää pian jaksanut jatkaakaan, kun se muuttui turhaksi. Ja luultavasti hänen kotonaankin asiasta puhuttiin.

Monta monituista rohkaisevaa keskustelua tarvittiin, että "paskapäivistä" tuli ihan tavallisia koulupäiviä. Mutta se oppi tästä kaikesta on jäänyt, että itselleen voi nauraa tai todeta "hupsista, sattupas" jopa ensin tai sitten toisten mukana. Ja kun rohkenee nauraa, sitten toiset ovatkin aseettomia.

Mitä se muuten haittaa, jos väliin epäonnistuu tai sukat ovat nurin tai pipo vinossa?? Suurimman osan aisoista voi korjata tai aloittaa alusta. Eikä sekään haittaa, vaikka ei kaikkea aina tajua! Poikani kirjoitti yläasteiässä kännykkänsä ruutuun: Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn!, ja naureskellen näytti sitä minulle. TOTTAVIEKÖÖN POSITIIVISUUS VIE LÄPI HARMAIDEN AIKOJEN!!! Pojalleni on kehittynyt mainio tilannehuumoriherkkyys ja kyky nähdä toisen nenänasennosta, josko jokin painaa mieltä.

Naarasleijona

=========================

Kiusatuksi joutuminen on iso ja vakava juttu lapselle, johon on puututtava heti. Vanhempana joutuu usein miettimään milloin on kyse kiusaamisesta ja milloin on vahvistettava lapsen keinoja selvitä pienemmistä haittaavista tapahtumista. Kiusaaminen on ja pysyy lasten keskuudessa aina, mutta siihen on kuitenkin yritettävä vaikuttaa meidän aikuisten. Omalla tyttärelläni ekaluokalla oli vaikeaa kun häntä kiusattiin. Tyttö oli poikamainen ja oli näin poikien kanssa välitunnit. Ainoaa tyttöä poika porukassa kuitenkin alkoi yksi poika kiusaamaan ja sai osan muistakin pojista välillä puolelleen. Tyttäreni kärsi ja tuli usein itkien koulusta.

Jouduin itsekin paljon pohtimaan mikä avuksi asiassa. Tilanteen pelasti kuitenkin se että keksin sanoa tytölle että hakeudu tyttöjen joukkoon jos pojat eivät sinua osaa arvostaa. Tytär teki näin ja sai hyviä ystäviä muutamista tytöistä. Huokasin helpotuksesta, mutta vain hetkeksi.. noin kuukauden kuluttua kiusanneen pojan sisko alkoi kiusata tytärtäni. Viimein usean itkun jälkeen juttelin luokanvalvojalle. Mikään ei tuntunut tehoavan.. kiusaajaa ei saatu kuriin eikä opettaja tehnyt mitään asian eteen. Ei edes kiusaajan vanhempiin ottanut yhteyttä kuten pyysin. Myöhemmin sain selityksen. Kiusaajien vanhemmilla oli perheväkivaltaa ja lapset aivan oman onnensa nojassa (mm. haisivat koska puhtaudesta eikä muusta pidetty kotona huolta). Tyttäreni piina loppui vasta sitten kun perhe erosi ja äiti muutti lastensa kanssa muualle. Sen jälkeen tytärtäni ei ole kiusattu enää koskaan ja tapahtuneesta on jo vuosia. Mutta tiedän että pahinta piinaa vanhemmillekin on katsella lapsensa surua ja hätää. Mutta miten autat siinä pulma. Itse olisin vaihtanut tyttären seuraavalle luokalle koulua, ellei kiusaajat olisi lähteneet. Muuta keinoa ei enää tuntunut olevan. Väärin mutta totta, nyky-yhteiskunnassa useinkin.

Poikani kiusaamisessa taas tuli ilmi että poikani otti liian herkästi joitakin asioita ja vahvistamalla hänen itsetuntoaan sain ihanan sosiaalisen poikani taas hymyilemään ja pitämään huolta itsestään ja tovereistaan ja olla välittämättä liian pienistä jutuista. Opettaja myös ihanasti ohjasi kyseisessä asiassa lapsia puhumalla toisten huomioonottamisesta. Eli joskus voi olla aihetta myös tarkistaa oman lapsen kynnys siitä miten hän ottaa asiat ja niihin suhtautuu. Silti kaikki kiusatuksi tulemisen kokemukset täytyy ottaa aina vakavasti ja antaa lapsille eväitä selvitä niistä itse tai aikuisen avulla.

Toivon että kaikkien kiusattujen lasten vanhemmat jaksaa vaikeassa tilanteessa ja periksi antamattomuudella selvittelevät sen rakkaan pikku ihmisen solmut suoremmiksi. Voimia teille vanhemmat.

Elämän onnen kulkija

=========================

Itsetuntoa vahvistamalla esim. kehumalla ja harrastusten myötä. Hyvät ystävät ovat aina tärkeitä. Keskustelut auttavat.

Kiusaaminen seis

=========================

Olen todella pahoillani poikasi puolesta. Itselläni on kaksi poikaa, molemmat ovat jossain määrin joutuneet koulukiusaamisen kohteeksi. Kannustin poikiani kaikesta huolimatta rohkeuteen ja luottamaan, että asioilla on taipumus järjestyä, hankalillakin.

Meillä asia järjestyi siten, että otin vain yksinkertaisesti poikien opettajiin yhteyttä silläkin uhalla, että siitä mahdollisesti seuraisi jotain ikävää. Eihän pojat olisi aina halunnut, että puhun asiasta opettajan/rehtorin kanssa, mutta ovat jälkeen päin olleet vain kiitollisia, että toimin heidän halunsa vastaisesti. Aikuisella on kuitenkin viime kädessä vastuu, mihin suuntaan asiat lähtevät menemään. Oppilaallahan on jo lain suojaama oikeus turvalliseen koulumatkaan ja koulupäivään, joka asettaa kiusaajat vastaamaan tekemisistään.

Kannattaa jutella myös itse kiusaajienkin kanssa, he ehkä tarvitsevat yhtä paljon tukea kuin kiusattukin. Kiusaamisessa kun saattaa olla vaikeitakin asioita takana, jotka valitettavasti puretaan täysin ulkopuoliseen ihmiseen. Pääjehuhan on yleensä dominoiva, joka saa muutaman muun heikomman mukaan mahdollisesti vasten heidän omaa tahtoaan. Kun valtaa ei voi käyttää kotona haluamallaan tavalla, "pomo" saa tyydytystä, kun voi hallita muita kodin ulkopuolella ja näin ehkä hukuttaa omat murheensa ottamalla kohteekseen jonkun, joka ärsyttää häntä jollakin tavalla. Sen ei tarvitse olla isokaan asia, jo pelkkä silmien väri voi olla kiusaamiseen oikeuttava syy hänen mielestään.

Juttelin rohkeasti ja avoimesti myös kiusaajien vanhempien kanssa. Toisen kiusaajan äiti ei alkanut millekään, vaan siirsi vastuunsa miehelleen, jonka kanssa saatoimmekin jutella ihan rauhassa asiasta. Lopulta kiusaajat ymmärsivät, kuinka tyhmästi he ovat käyttäytyneet.

Vanhemman osalta tilanne on nyt paras: kiusaaja ja entinen kiusattu (oma poikani) ovat parhaita pelikavereita ja iloitsevat toistensa menestymisestä! Voiko parempaa enää toivoa?

Kerää vain rohkeutesi ja selvittele asiaa ensin oman lapsesi ja opettajien kanssa. Parhaan lopputuloksen saatte, kun uskallatte kohdata "vihollisenne" ja tarjota heille auttavaa kättä. Mitään ei jää hampaankoloon, kun uskaltaa toimia lapsen edun mukaisesti, niin kiusaajien kuin kiusatunkin.

Kaikkea hyvää sinulle ja pojallesi ja uskallusta rohkeutta vaativalle retkelle!

2x kiusatun äiti

=========================

Itse en ole joutunut vastaavaan tilanteeseen, vanhempana. Yläasteelle pari vuotta aikaa eli nyt ollaan siis neljännellä luokalla, tyttäreni on nyt neljännellä. Onko tuo kiusaaminen miten ilmennyt?

Nimittäin osaselityksenä voisi myös olla se, että tytöt ainakin alkavat kiinnostua tuossa iässä pojista eri tavalla ja kiinnostus usein ilmenee kiusaamisena. Joskus kiusaaminen ei ole myöskään tarkoitettu niin pahaksi, kuin miten toinen sen ottaa. Mielestäni kyse on niin pienistä lapsista, joten kyllä vanhempien ja varsinkin kiusaajan vanhempien pitäisi pystyä asia jotenkin ratkaisemaan. Myös opettaja voitaisiin ottaa mukaan keskusteluun. Ja tuon ikäiselle myöskin rehtorin puhuttelu on usein vakava paikka, kunhan se vain on tarpeeksi tiukkasävyinen. Myöskin luokassa olisi hyvä asiasta puhua, koska se voi myös tuoda sen, että luokkakaverit ikään kuin alkavat vahtia tilannetta ja tuonikäiselle kiusaajalle se on erittäin epämiellyttävä tilanne. Ja jos vain hiukan saisi valettua rohkeutta tuohon poikaan..

Mutta kyse tosiaan voi myös olla 'tykkäämisestä' eikä tyttö sitä varmasti suurenkaan painostuksen alla myöntäisi. Kokeilla voisi myös sitä, jos pojan kaverit tai muut luokan tytöt sanoisivat kiusaajalle, että 'sää tykkäät tosta kun sitä kiusaat' niin saattaisi tehota aika nopeasti.

Kiusaaminen ei ole koskaan sallittua, kenenkään ei tarvitse sitä sietää. Hyväntahtoinen kiusoittelu on eriasia, mutta täytyy muistaa, että siitä joku silti voi mielensä pahoittaa.

Leena

=========================

Kokemus on koulukiusaamisesta, ala-asteen kuudennelta. Kiusaajina tytöt, kohteena tyttö.

Jos käy kuin meille, että luokanvalvoja pesee kätensä, niin missään tapauksessa hän ei ole ainoa "aikuinen" koulussa. Vanhempien ei pidä antaa asian vanheta ja toiveikkaana odottaa, että ehkäpä huominen on parempi, tai kenties joku koulussa asiaan tarttuu. Ei milloinkaan!

Ensisijainen apu, tuki ja turva lapsille on omat vanhemmat ja katson, että vanhempien on pystyttävä tarttumaan asioihin ja aktivoimaan myös kiusaustilanteisiin liittyvät aikuiset, opettajat, kouluavustajat, kuraattorin, siivoojat...

Mitä pikemmin asiaan tartutaan, sen vähemmän pahaa ehtii tapahtua, aika yksinkertaista matematiikkaa.

Samalla lapsi oppii luottamaan, että möykky-asioistakin voi puhua, niihin syvennytään. Tarttumalla ongelmaan se saadaan selvitetyksi. Salailu ei auta kuin kiusaajia.

Selvittelyyn ei kuitenkaan pidä ryhtyä hihat käärittynä, vaan mahdollisimman tyynenä sekä järkkymättömänä siihen totuuteen nojaten, että kenelläkään ei ole oikeus kiusata ketään.

Kiusaajat totta kai alussa pyristelevät hommasta karkuun ja vastaavasti koettavat tilaisuuden salliessa kostaa kiusatulleen siitä, että he ovat tulleet tekoineen julki, mutta jos aikuiset seuraavat tilannetta hoksottimet valppaina, kiusaajien on lopulta luovutettava. He tajuavat, että heidän tekojaan todella seurataan.

Koska tällä telluksella ei täydellisyyttä ole, on hyvä huomioida, että kiusattu on tavalla tai toisella ärsyttänyt kiusaajat kimppuunsa. Menestymällä koulussa suhteellisen mukavasti, esimerkiksi. Eli, syy on aina jossakin ja sen penkomisessa ei pidä väsyä. Jos homma kuitenkin raukeaa ilman varsinaista syytä, emme tietenkään kehota loputtomaan vatvomiseen.

Meidän tapauksessa rautalangasta väännettiin, että koska kaikki ei pidä kaikista (miljoonista listaykköseksi laittaisimme kateuden), niin silloin ei myöskään tarvitse olla yhdessä, mutta silti jokaisen pitää saada olla täysin rauhassa ja tulla ja mennä ilman pelkoa.

Vanhempina emme ottaneet yhteyttä kiusaajien vanhempiin, vaan puhuimme järjestelyistä koulun henkilökunnan kanssa. Koulun johtaja katsoi sitten ajankohdan, jolloin koteihin oltiin yhteydessä.

On käsittämätöntä, miten useat vanhemmat ovat valmiit kieltämään lapsestaan saadun negatiivisen palautteen, vaikka näyttöä olisi kuinka. Siinä yksi syy, jonka vuoksi mielestämme on parempi olla aloittamatta itse puhelinrinkiä kiusaajien vanhemmille. Opettajia sentään hieman kuunnellaan...

Meidän tapauksessa sanonta "ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin", pitää todella paikkansa. Alussa itkettiin, nyt on hymyilty jo kauan! Kiusaajat ovat taaksejääneitä, uudet ihmissuhteet on olleet raikastavan rikastuttavia! Mutta jos kiusaamiseen ei oltaisi puututtu, en edes uskalla aprikoida, missä mentäisiin.

Kaikille kiusatuksi tulleille sanoisin, että kertokaa asiasta sekä vanhemmille että koulun henkilökunnalle. Ja vanhemmille; naarasleijonan mieltä!

Voimia, viisautta ja kestävyyttä sille vanhemmalle, joka tämän kyselyn aloitti!

Toivosta parempaan ei luovuta

=========================

Itse olin aikoinani koulukiusattu, noin 30 v sitten. Silloin siihen ei puututtu mitenkään. Itse piti olla kova ja taistella vastaan. Suurempia traumoja ei jäänyt, kenties noille kiusaajille? Onneksi nykyisin puututaan.

Oma poikani joutui jonkin sortin kiusaajien kohteeksi 2. luokalla. Otin asiasta tiedon saatuani heti yhteyttä opettajaan ja käskin tehdä kiusaajille selväksi, että seuraavaksi tulen minä ja minun käsittelyni jälkeen ymmärtävät viimeistään missä mennään.

Lisäksi rehtori puuttui asiaan tittelinsä vuoksi. Koska ko. kiusaajat tunsivat/tiesivät minut, tilanne korjaantui jo uhkauksella ja olisi ollut kova paikka kiusaajilla edessä, jos olisin ollut mm. yhteydessä heidän vanhempiinsa. Mielestäni tässä kohtaa ei edes kunnon selkäsauna olisi ollut liikaa. Kenties sellaisia kotona tapahtui kuitenkin, koska asia on jäänyt sen jälkeen kun ope ja reksi oli yhteydessä ko. lasten vanhempiin.

Kiusauksen lopettamiseksi on tehtävä jatkuvasti työtä, se on vanhemmille raskasta, sekä kiusatun että kiusatun vanhemmille. Mutta työ on tehtävä, sillä tulevaisuudessa nämä nuoret voivat olla niitä "mummojen potkijoita".

Kiusattu kiusatun äiti

=========================

Ota yhteys opettajaan, koululla on velvollisuus puuttua asiaan. Ystäväni tytärtä kiusattiin koulussa, mutta kun hänen äitinsä puhui asiasta opettajalle, asia ratkesi jo seuraavana päivän.

mb

=========================

Itselläni on kolme poikaa ja vain vanhinta on kiusattu. Kiusausta tapahtui ala asteella ja opettaja ei saanut tilannetta rauhoittumaan, ei sitten mukamas millään. Kiusaajat olivat samalta luokalta ja eräänä aamuna otin itseäni niskasta kiinni ja menin suoraan luokkaan ja annoin tulla kaiken siitä kiusaamisesta niin se loppui siihen! Tosin opettaja ei tykännyt siitä että ilmoittamatta painelin luokkaan mutta en siitä asiasta korvaani heilauttanut.

Kun vanhin pojista siirtyi yläasteelle niin jo yksi poika kävi kiusaamaan taas oikein työkseen. No heti kun tämä tuli julki niin menin suoraan yläasteen rehtorin luokse poikani kanssa ja puitiin asia siellä ja sen jälkeen rehtori jututti kiusaajan ja sen jälkeen kiusaaja & poikani paiskasivat kättä ja kiusaaminen onneksi loppui siihen! Toimi sinäkin tee kaikkesi että kiusaaminen loppuisi sillä se on mahdottoman raskasta lapselle! Siitä kärsii koulun käynti ja yöunetkin menee harakoille. Toivotan tsemppiä sinulle kynnys on varmasti iso (niin oli minullekin) mennä koululle asiaa selvittämään mutta mene se varmasti kannattaa!

Mari

=========================

Muutimme toiseen koulupiiriin ja 3. luokkalainen tyttöni joutui heti kiusatuksi. Parin ensimmäisen viikon jälkeen hän kieltäytyi menemästä kouluun. Soitin opettajalle ja kerroin asian. Opettaja kutsui minut saman tien koululle ja pyysi pojat, jotka olivat kiusanneet tyttöäni, luokkaan. Opettaja esitteli minut pojille ja kertoi, että minulla oli huoli tytöstäni. Hän kysyi pojilta mistäköhän olin huolestunut. Pojat tiesivät kyllä. Minä kerroin kuinka ikävältä se tuntui meistä kaikista, kun uudessa koulussa kiusattiin.

Pojat nyökyttelivät jo olivat nolon näköisiä. Opettaja pisti pojat lupaamaan, ettei kiusaaminen jatkuisi. Ja pojat lupasivat minulle, äidille, etteivät enää kiusaisi tyttöäni. Kiitin poikia ja sanoin uskovani, että asia olisi kaikin puolin hyvin. Toivotin kaikille mukavaa koulupäivää.

Ja siihen se jäi. Seuraavana päivänä tyttöni meni kouluun ja kaikki oli hyvin. Pojat vieläkin yli viiden vuoden jälkeen tervehtivät minua ystävällisesti ja hymyilevät.

Asioihin kannattaa puuttua heti eikä ensi viikolla. Tämän päivän asiat muistuvat paljon paremmin meidän kaikkien mieliimme.

Rakkaudella haluan kiittää kokenutta ja ystävällistä opettajaa asian hienosta hoitamisesta. Kiitos Inger!

Äitiliini

=========================

Kiusaaminen on tosi syvältä!

Siihen täytyy puuttua heti kun kiusaamista ilmenee. Minuakin kiusattiin ala-asteella. Kukaan aikuinen ei oikein osannut puuttua asiaan. Jos kukaan ei asiaan puutu se saa kiusatun tuntemaan että itsessä on jotain vikaa ja kiusaaminen on oikein hänelle.

Kyllä jonkun ainakin täytyisi se asia tehdä selväksi ettei kiusaaminen ole oikein millään perusteilla. Opettajan tulisi kaikkien kesken puhua kiusaamisesta ihan yleisestikin ja antaa lasten pohtia ryhmänä esim. miltä kiusattuna tuntuisi olla.

Itse olen selvinnyt kiusaamisesta vaikka alkuun se oli vaikeaa. Ja katkerakin olin kiusaajia kohtaan. Viimein aikuistuttuani tajusin ettei katkeruus auta minua mitenkään ja päästin vihasta irti.

Paljon auttoi myös että kiusattuna ollessani ylempi luokkalaiset tulivat minua pyytämään leikkimään ja puolustamaan...(vaikka en ujoudeltani uskaltanut leikkimään lähteä.) Lapselle on vaikeaa tajuta miksi ei hyväksytä ja syyttää itseään. Itsetunnon rakentamiseen meni aikaa ja vieläkin on herkkiä kohtia... Ja täytyy tsempata arvostamaan itseään, ettei vähättelisi itseään.

Lasta täytyisi vanhempienkin "opettaa" arvostamaan itseään niin paljon ettei alistu kiusattavaksi.

Ylä-asteella ujoudestani huolimatta puolustin "heikompia" ja sain hyväksyntää ja kunnioitusta toisilta (jopa kiusaajilta) että uskalsin olla heikomman puolella. Joten toisaalta kiusaaminen teki minusta vahvemman mutta pehmeällä tavalla.

Marja

=========================

Minusta kannattaisi jutella ensin opettajan kanssa ja jos tietää ketä ovat nuo kiusaajat ottaa heidän vanhempiin yhteyttä ja sen jälkeen voi ottaa sellaisen yhteisen palaverin sekä opettaja että nämä tytöt ja heidän vanhemmat. Kertoa mitä he ovat tehneet ja kuulla tämän pojan oma kertomus asiasta.

Jokin syy siihen voi selvitä näin ja myös kiusaaminen voi loppua en todellakaan ole 100% varma asiasta mutta kannattaa kokeilla. Näin meidän tytön kiusaaminen loppui.

Maikki

=========================

Ota reippaasti tyttöjen, jotka kiusaavat, kotiin yhteyttä ja kokoontukaa vaikka teille. Palaverin paikka. Siellä kaikki saavat sanoa sanottavansa ja ilmapiiri puhdistuu.

On näet niin, että näiden tyttöjen kotona ei varmasti tiedetä kiusaamisesta ja tämä tieto vanhemmille laittaa myös heidät tiedostamaan mahdolliset syyt kiusaamiseen.

Ainakin meillä loppuivat kiusaamiset näin.

Maru

=========================

Oma poikamme on nyt jo täysi-ikäinen. Häntä kiusattiin ennen kouluikää pihapiirissä ja hän hyväksyi sen sanoen, että sitten ne ainakin "leikkivät" minun kanssani.

Minä yritin puhua muiden lasten vanhemmille, turhaan.

Sitten tajusin, että lapsemme voima lähtee meistä vanhemmista. Minä aloin ohjata ja opastaa häntä uusiin ympyröihin ja tutustuttaa uusiin lapsiin. Se vaati sen, että kuljetin häntä eri paikkoihin.

Vaikeissa tilanteissa kannustin häntä. Palkitsin siitä, että hän uskalsi olla oma itsensä. Kerroin hänelle, mitä hienoja piirteitä hänessä näin. Kehuin, että on rohkeaa olla oma itsensä.

Hän sai tukea myös isovanhemmiltaan ja veljeni perheeltä. Häntä siis rakastettiin ja häneen luotettiin. Yritimme olla näyttämättä omaa pelkoamme kiusaamisesta.

Rakkaus ja luotto voitti. Kiusatusta on kasvanut rohkea, persoonallinen, lämmin ja huumorintajuinen nuori mies. Kiitos kaikkien hänestä välittäneiden, häntä kannustaneiden ja hänet nähneiden ihmisten.

Marjo

=========================

Kiusaaminen on katkaistava alkuunsa. Ottaisin itse heti yhteyden opettajaan sekä koulun rehtoriin. Kiusaamisesta on puhuttu niin paljon, että uskon kaikkien opettajien ottavan asian vakavasti. Tiedän, että tyttäreni alakoulussa tilanne hoidettaisiin siten, että sekä kiusattu että kiusaaja otettaisiin erikseen keskusteluun luokanopen ja rehtorin kanssa. Jos tämä keskustelu ei saisi kiusaajia tulemaan järkiinsä, seuraavassa vaiheessa kutsuttaisiin kiusaajien ja kiusatun vanhemmat keskusteluun.

Monella vanhemmalla ei ole aavistustakaan, että heidän lapsensa saattaisi kiusata. Tyttäreni koulussa vanhempaintoimikunta järjesti kyselyn kiusaamisesta kaikille oppilaille ja tämä nimettömänä jätetty aineisto annettiin opettajien käyttöön. Koulussa suhtaudutaan vakavasti tähän aiheeseen. Älä jätä poikaa selviytymään yksin vaan ota välittömästi yhteys opettajaan ja rehtoriin. Kuka kokee minkäkin kiusaamiseksi, on hyvin yksilöllistä ja joissain tapauksissa edes kiusaaja ei tajua, että toinen kokee hänen käytöksensä kiusaamisena. Asia on selvitettävä heti sillä lapsi itse ei siihen kykene.

Myös äiti

=========================

Meillä kiusaamisesta selvittiin kun Asia nostettiin pöydälle. Eli ensi kerran Tukholmassa otimme yhteyttä koulun terveydenhoitajaan, joka vei asian eteenpäin: hän keskusteli kiusaajan kanssa ja puhui myös opettajille, jotta he pitäisivät asiaa silmällä. Kiusaajaa ei leimattu avoimesti, mutta hänelle osoitettiin, että hänen tekonsa oli väärä.

Toisen kerran kiusaamista tapahtui Haitissa, mutta silloin poikamme oli itse mennyt puhumaan ranskalaisessa koulussa suomalaista opoa vastaavalle henkilölle, jolloin kyseinen luokkakaveri joutui puhutteluun, hän tosin yritti sen jälkeen värvätä koko luokan poikaamme vastaan, muttei onnistunut. Meidän mielestämme siksi, että poikamme antoi merkin, ettei anna provosoida itseään tappeluun, joka olisi ollut eittämättä edessä, jos poikamme ei olisi puhaltanut peliä poikki.

Minun neuvoni olisi, että menisit puhumaan kouluun, vaikka todennäköisesti lapsesi ei sitä haluakaan. Selitä kuitenkin pojallesi miksi haluat tehdä sen, älä siis mene hänen selkänsä takana. Jos et saa koulusta tukea, niin voisitko ottaa yhteyttä kiusaajien vanhempiin? Myönnän kyllä, että asia on erittäin vaikea ja sen esittämisessä on oltava tosi varovainen. Olen käyttänyt kerran sitä keinoa, myöskin Haitissa, kun tytärtämme terrorisoitiin puhelimen välityksellä. Esitin sen asian kuitenkin siinä valossa, että joku soittaa meille jatkuvasti tyttärenne nimissä. Kyseinen isä oli niin fiksu, että haki siitä paikasta tyttärensä paikalle. Tytär tosin väitti, ettei se ole hän, saattoi olla tottakin, koska puhelimessahan ei näy kuka soittaa, mutta puhelut loppuivat kuin seinään.

Tärkeintä on kuitenkin, ettet jätä asiaa siihen, koska voit iäksi pilata lapsesi opiskeluhalut.

Meku, Santiago

=========================

Meillä ei tilanne lauennut valitettavasti millään ennen yläasteelle siirtymistä, mutta siinä vaiheessa ongelmat poistuivat itsestään. Ja voi sanoa, että kaikenlaista kokeiltiin yhtenä hurjimmista määräaikainen koulusta erottaminen, joka minun ja monen muunkin mielestä oli aivan väärä keino, mutta isossa yli 600 oppilaan koulussa eivät enää löytäneet muita keinoja ja kyllä se hiukan rauhoitti tilannetta.

Merja

=========================

Anna pojallesi paljon eväitä käsitellä kiusatuksi tulemisen tunnetta ja kerro miksi jotkut kiusaavat. Poikasi elämää et voi elää, mutta hyvät eväät ovat kaikille tarpeen.

Omakohtainen kokemus: kiusaajat kyllästyvät erittäin nopeasti jos eivät onnistu kiusaamisessaan.

Päivänsäde

=========================

En tiedä, miten vanhempana tilanteessa pitäisi toimia, mutta voin kertoa, mitä mielestäni kiusatun näkökulmasta pitäisi tehdä.

Minua kiusattiin ala-asteen kolmannelta yläasteen ysiluokalle asti koulussa, syynä olivat vanhemmilta sisaruksilta perityt vaatteet, jossain vaiheessa huono iho, liian hyvä koulumenestys ja mitä nyt sattuivatkin keksimään. Kiusaajani sain häkeltymään, kun kerroin kerran luokassa open kanssa käydyssä keskustelussa kaikkien kuullen, että minua on kiusattu monta vuotta. En hävennyt sitä, ei se minun häpeäni ollut, vaan kiusaajien. Se oli ensimmäinen askel siihen, että kiusaaminen hellitti vähän.

Varsinkin ala-asteella olin tosi ujo enkä uskaltanut sanoa kiusaajille vastaan. Nyt jälkikäteen harmittaa, etten pistänyt kunnolla kampoihin ongelmaisille kiusaajilleni. Ei siinä iässä osannut ajatella mitään itsetuntoasioita, mutta se on kyllä mielestäni yksi asia, joka vaikuttaa siihen, että kiusaaminen alkaa: suurisuut valitsevat uhrikseen sen, joka on helpoin kiusata eli joka ei osaa/uskalla sanoa samalla mitalla takaisin tai vaikuttaa epävarmalta itsestään. Huonoa omanarvontuntoa voi entisestään kiusaaminen kasvattaa, mutta lapsella saattaa olla jo entuudestaan ongelma itsetuntonsa kanssa.

Yhtenä osana ratkaisua (tietysti open ja kiusaajien ja kiusaajien vanhempien kanssa keskustelun lisäksi) voisikin olla kiusatun kannustaminen arkisissa asioissa ja yleinen huomioon ottaminen kasvavana lapsena: kysytään kiusatun mielipidettä kaikennäköisissä arkisissa asioissa ja otetaan se ja lapsi huomioon, kannustetaan tätä tekemään omia ratkaisujaan ja olemaan oma itsensä ja siten kasvatetaan lapsen omanarvontuntoa ja itsevarmuutta.

Minua ope ei kuunnellut, kun sanoin, että minua kiusataan. Äitiäni on jälkeenpäin harmittanut hirveästi, kun hän ei osannut tulkita hentoja viestejäni kiusattuna olemisesta ja pakottaa opea ja muita vanhempia keskusteluun ja tilanteen korjaamiseen. Lapsi vaan ei välttämättä näitä asioita osaa ilmaista ja siinä vaiheessa kun ilmaisee tai voi huonosti, kiusaaminen varmasti on jo aika pahaa.

Jossain vaiheessa olin 2 viikkoa pois koulustakin, kun aina alkoi sattua mahaan ihan kamalasti kun sinne menin. Sitten kun menin takaisin, huomasin, että kun olin vähän aikaa ollut pois, olivat kiusaajat melkein unohtaneet, että minua "piti" kiusata. Jotenkin se sitten taas alkoi kuitenkin.

Kiusaaminen loppui vasta, kun tajusin olevani kiinnostava ja hyvä ihminen, joka pärjää omillaan. Ja kun kaunistuin kiusaajiani nätimmäksi ja pojat alkoivatkin olla minusta kiinnostuneita... Minä selvisin kiusaamisesta, mutta monta vuotta koulunkäyntiä se pilasi ja jätti isot arvet. Vieläkin inhoan ajatusta ala- ja yläasteesta. Kiusaaminen opetti minulle monia asioita: nöyryyttä elämää kohtaan, sitkeyttä. Tiedän myös arvostaa tosiystäviä, jotka pysyvät rinnalla. Mutta en soisi kenenkään oppivan mitään niin hankalalla tavalla.

Voimia teille ja suuri halaus lapselle! Kiusaamisesta selviää ja se ei kerro mitään siitä, mitä elämällä on kiusatulle annettavana!

Entinen kiusattu, nykyinen menestyjä

=========================

Koulukiusausta ilmenee joka koulussa. Sen uhriksi joutuminen vaientaa lapsen ja herättää vanhemmat, jos asia tiedostetaan tai tulee julki.

Lasteni koulussa rehtori otti "puhutteluun" koko koulun oppilaiden vanhemmat. Koulu on pieni kyläkoulu, joten se oli mahdollista. Arvostan rehtorin toimintatapaa, joka rehellisesti sanoi ettei koulun pääasiallinen tehtävä ole valvoa ja ratkoa lasten riitoja ja käyttäytymistä kuin tiettyyn rajaan saakka. Ensisijainen tarkoitus on opettaa lapselle yleissivistäviä oppiaineita ja oppitapoja. Kasvatus ja kiinnostus lapsen toimiin pitäisi ensisijaisesti tulla kotoa. Koulu toki ottaa oman vastuunsa mutta tiettyyn rajaan saakka.

Kolmentunnin istunnon jälkeen me vanhemmat päädyimme siihen (mikä on tiedetty jo ajat sitten mutta moni ei uskalla tunnustaa), että meidän vanhempien on otettava vastuuta myös lastemme kasvatuksesta ja oltava kiinnostuneita mitä he tekevät kodin ulkopuolellakin. Ongelma tapauksissa päätimme ensisijaisesti ottaa yhteyttä suoraan lapsen vanhempiin ja tarttuvamme asioihin heti. Kaikki lupasivat suhtautua lasten riita-asioihin ikään kuin "kolikolla on kaksi puolta", eli molemmissa on omat syynsä jos riitaa ja kiusaamista ilmenee. Lisäksi sovimme ilmoittavamme asiasta myös koulun rehtorille, jotta sielläkin oltaisiin tietoisia, mikä kiikastaa jos pukareiden välillä on edelleen kipinöitä.

Mikäli kiusaaminen jatkuu, kokoonnumme koululle lastemme kanssa ja keskustelemme asiat naamatusten, eli annamme kasvot kiusaamiselle ja osoitamme tietävämme/kiinnostuksemme mitä koulussa tapahtuu. Nyt koululla on ollut rauhallisempaa ja kiusatutkin ovat saaneet olla rauhassa.

Naapurikoululla asiat menivät niin pitkälle, että siellä vanhemmat yhdessä opettajien kanssa päättivät antaa jälki-istuntoa 1/2h, mikäli joku lapsista edes koskisi toista. Kiusaaminen ja lasten leikit olivat niin rajuja, että kyseisestä koulusta lapsia joutui mm. ensiapuun hoidettavaksi. Kun opettajat puuttuivat asiaan, lapset haistattelivat naisellista sukuelintä (niin pojat kuin tytöt)opettajille ollen tietoisia oikeuksistaan. Koulun rehtorin ottama video koulupäivästä herätti vanhemmat toimimaan. Sitä ennen rehtori oli haukuttu vanhempien puolelta suhteellisen rankoin arvosanoin, lapsen tarina kun uppoaa vanhempiin paljon herkemmin kuin opettajan näkemys samasta asiasta. Kyseessä oli ala-aste! Toivotaan ettei tarvitse mennä näin pitkälle.

Rehtorimme sanoin, riidan aihe tai kiusaaminen ei välttämättä ole niin yksipuolinen juttu. Monesti riita ja kauna kasvaa pienistä asioista päivien mittaan ja lopuksi purkautuu omalla tavallaan jossain vaiheessa, yleensä ja onneksi koulussa. Muutoin me emme niistä tietäisi. Vanhempien kuin myös koulun tulee olla silloin erotuomarina, jotta mopo ei karkaa käsistä. Onhan meillä vanhemmillakin "purkupäiviä" niin kotona kuin töissäkin!

Toivotan onnea ja menestystä "ongelman" ratkaisuun. Ratkaisu saattaa olla hyvinkin lähellä, kun sitä tarkastelee hieman kauempaa. Aina ei kannata luotaa 100%:sti oman lapsen näkökantaan ensimmäisenä. Näissä asioissa ei saa olla liian sinisilmäinen omalle lapselle vaikka hän olisikin se kiusattu!

Kahden lapsen Isä, luovimalla lasten kanssa!

=========================

Poikaani kiusattiin ensimmäisellä luokalla niin, että hän alkoi voida henkisesti pahoin. Kiusaamiseen yritettiin kodin puolelta puuttua, mutta opettaja ei uskonut asiaa, koska poikamme on muuten hirmuisen sosiaalinen ja vilkaskin.

Kirjoitin asiasta rehtorille väsyneenä ja hätääntyneenä lapseni terveydestä. Rehtori suuttui, koska "hyökkäsin" koulun arvostelukykyä kohtaan ja tilanne vain paheni.

Lopulta poikani istui silloin tällöin, koulun toimesta, tunneillakin sermin takana ja voitte uskoa, että se vain lisäsi kiusaamista.

Luokan "pomo"-poika oli päättänyt, että poikani on koostaan johtuen uhkana hänen asemalleen. Tilanne ei ratkennut millään.

Lapsi kävi terveydenhoitajalla kartoituksessa. Terveydenhoitaja ei löytänyt lapsesta "vikaa". Seuraavaksi koulu passitti pojan koulupsykologille eikö "vikaa" löytynyt edelleenkään.

Annoin toki kaikkiin tutkimuksiin luvan vain siksi, että samalla poikani pääsi juttelemaan ulkopuolisen henkilön kanssa ja se kannatti, koska näin saimme minimoitua ne vauriot joita kiusaaminen aiheutti. Mutta molemmat koulun yhteistyötahot, terveydenhoitaja ja psykologi, sanoivat, että lapsessa ei ole vikaa vaan vika on opettajassa joka ei ole puuttunut tilanteeseen.

Viimeinen oljenkorteni, koulutoimenjohtaja, sanoi: "Se on semmoinen se rehtori. Se jää syksyllä eläkkeelle niin ei viitsi enää tässä vaiheessa kamalasti asiaan puuttua. Eikä se edes usko vaikka sanoisinkin".

Siirsimme lopulta poikamme toiseen kouluun ja siellä asiat ovat muuttuneet. Poikani on jälleen iloinen ja vitsikäs. Oma itsensä. Poika.

Näin jälkikäteen ajateltuna en edelleenkään osaa sanoa mitä olisin voinut tehdä toisin. Olla välittämättä lapseni pahoinvoinnista?

Nyt vain harmittaa se, että nämä kiusaajat ovat siirtäneet kiusaamisensa toiseen oppilaaseen ja tämäkin poika kärsii kovasti. Ja niin kärsivät varmasti kiusaajatkin.

Luulimme, että muutto kaupungista "maalle" olisi lapsemme parhaaksi. Mutta se oli turha luulo. Muutimme takaisin kaupunkiin.

Suurin apu ja tuki tuli Kiusattujentuki Ry.:n päivystävästä puhelimesta. Siellä ymmärrettiin hyvin kuinka vakava tilanne on ja sieltä sain hyviä ohjeita miten tilannetta käsitellä lapsen kanssa.

Hetkellisesti, tuossa vanhassa koulussa, päästiin tuloksiin sillä, että aikuiset keskustelivat keskenään ja sitten niin, että mukana olivat aikuisten lisäksi lapset.

Mutta nämä palaverit lopulta lisäsivät oman poikani pahaa oloa, koska hänen tunteitaan ja ajatuksiaan ei kuultu edes silloin, koska kiusaaja osasi vetää sielläkin sympatiapisteet itselleen.

Vaikka tästä asiasta lopulta eniten kärsii kiusaaja, ehkä koko loppu elämänsä, niin olen silti sitä mieltä, että kunkin vanhemman on ajateltava eniten omaa lastaan ja toimittava voimakkaasti silloin kun on aihetta.

Parhaat kanavat, yleensä, ovat:
- Opettaja / Rehtori sekä kiusaamistilanteessa olleet lapset vanhempineen
- Terveydenhoitaja sekä Kiusattujen Tuki Ry.
- Koulupsykologi
- Koulutoimi

Tässä järjestyksessä

Ja jos ei muu auta niin koulunvaihto, koska se viimeisin kiusaamistilanne voi olla omalle lapselle liikaa. Siitä voi jäädä ikuiset jäljet pieneen ihmiseen.

Kaikkea hyvää elämäänne!

Inkkuminkku

=========================

Vaikkei kyseessä ollut kiusaaminen niin hankala tilanne kuitenkin - se että yksi jäi yksin. Lääke löytyi välittömästi kun soitin opettajalle joka ikään kuin sekoitti ryhmät, opetustyössä järjesti niin, että klikit hajosivat ja yhtäkkiä olikin tehtävä töitä jonkun ihan uuden kanssa.

Toimi välittömästi.

Pii

=========================

Kiusaamista on esiintynyt meilläkin nuorimman lapsemme kohdalla, nuorin on poika. Koulu on ottanut asian aina vakavasti.

Kerran kun toinen poika laittoi kepin poikani fillarin pinnan väliin, soitin itse heti äidille. Kommentti kuului: 'sinä et siellä ollut etkä voi tietää mitä tapahtui!' - totesin aivan rauhallisesti, että jospa kuitenkin molemmat tahollamme keskustellaan tapahtuneesta, niin se varmasti saadaan loppumaan.

Äiti meni hiljaiseksi - ja kiusaaminen loppui. Ei se varmasti aina näin helposti suju, mutta olen huomannut että useimmiten toinen 'jää kädettömäksi' kun ei itse mene riehumiseen mukaan.

-äippä-

=========================

Auttaa kun yrittää vahvistaa lapsen itsetuntoa. Kertoa lapselle selvin sanoin tilanteesta. No itselläni on koulukiusaaminen takana joten oli lyhyt tie kertoa lapselle miltä se tuntuu ja syitä ja seurauksia ja sitä miten siitä on mennyt yli.

Hankala kuitenkin on asettua toisen kasvatus-saappaisiin ja sanoa miten pitäisi toimia.

Kouluun ainakin otettava HETI yhteyttä!

Ja vaadittava että asia otettaan esiin. Huumori mukaan toimintaan ja rohkaistava lasta... kerrottava että hän on äidin ja isä kulta ,varmasti löytyy ihmisiä joiden kanssa hän jatkossa tulee toimeen ja aina on niitä (myös aikuisissa! kun lapset ovat aikuisia) jotka pyrkivät kiusaamaan.

Saara

=========================

Voisiko pojastasi jollain keinolla tulla haluttu kaveri? Pitäkää joku yhteinen kiva juttu kiusaajien ja poikasi kesken. Lähtekää pizzalle tai pitäkää yhteinen elokuvailta tms. että kiusaajat ja kiusattu voivat tehdä yhdessä jotain molempia tyydyttävää. Ei hartiat kyyryyn vaan kädet valmiina syleilyyn. Tällaisesta on kokemusta. Ja yksi kerta ei riitä, vaan tarpeeksi monta sinnikästä yritystä!

Ninavana

=========================

Keinot pitää löytää aina tilanteen ja lasten mukaan. Avainasemassa ovat kyllä vanhemmat yhdessä opettajan ja koulun kanssa. Opettaja voisi pyytää kaikkien vanhemmat ensin yhdessä palaveriin ja keskustelemaan rakentavasti aiheesta. Ensimmäinen askel on saavutettu, kun aikuiset tunnustavat kaikki tilanteen ja sitoutuvat ratkaisemaan sitä yhdessä ja osoittavat sen, että kukaan ei minkäänlaista kiusaamista hyväksy.

Lasten kanssa asioista pitää keskustella myös rauhassa ja rakentavasti, herättää heidät näkemään tilanne myös toisen kannalta ja kannustaa heitä miettimään itseään toisen asemaan ja sitä kautta etsimään itse ratkaisua. Myös aikuisten pitää tunnustaa ja huomata se, että he eivät millään voi olla aina lastaan suojelemassa ja lapsen puolesta "taistelemassa". Lapset on opetettava itse selviämään tilanteista, toki aikuisten tukemana. Näistä on hyvä lähteä liikkeelle.

Toinen asia tuon rinnalla voisi olla "itsetunnonkohotusprojekti" tämän ujon ja hiljaisen lapsen kanssa. Läheiset aikuiset valjastetaan tähän projektiin, kannustetaan lasta onnistumaan pienissäkin asioissa ja kehutaan häntä niistä. Ylpeitä kehuja kannattaa antaa myös lapsen kuullen lapselle tärkeille aikuisille. Kun lapsi saa onnistumiseniloa ja huomaa, että hänestäkin löytyy hienoja asioita (mitä ne ikinä sitten kyseisellä lapsella ovatkin), lapsen itsetunto kasvaa pikku hiljaa ja hän pystyy kypsemmin vastaanottamaan ja pistämään omaan arvoonsa kiusaamisia eikä enää kärsi niistä niin kovasti. Itsellämme tällainen itsetunnonkohotusprojekti on tytön kanssa ollut käynnissä syksystä, jolloin totesimme hänellä olevan erilaisia vaikeuksia koulunkäynnissä, joutui pienen kiusaamisen kohteeksi, matikka ei sujunut, opekin oli miettinyt, onko tämä tyttö edes kypsä tälle luokkatasolle ja pelkäsi saamansa uuden ison luokan kanssa, että tässä olisi yksi epäonninen joukossa

Mummu aloitti "tyttöjen taidekerhon" ja he ovat kahdestaan harrastaneet kaikkea kivaa yhtenä iltapäivänä viikossa, erityishuomiota on kotona kiinnitetty läksyistä suoriutumiseen ja kiusaamisjutut otettiin esiin vanhempainillassa. Nyt tulevaisuus näyttää todella valoisalta ja neidin tähtisilmät tuikkivat luokassakin onnistumisten myötä... Työtä tässä on ollut ja aikaa mennyt sekä opettajalla, vanhemmilla, mummulla että lapsella itsellään - mutta näyttää satsaus kannattaneen.

Tsemppiä, rakkautta ja sinnikkyyttä teille! Panostus lapseen nyt korjaa taatusti satoa tulevaisuudessa!

- äiti -

=========================

Tytärtäni kiusattiin alaluokilla ja yläluokalle meno oli edessä ja silloin paikkakunnallamme oli mahdollisuus valita koulu kun oli jokin muutosvaihe rajojen kanssa menossa.

Saimme tytön toiseen kouluun ja kiusaajat menivät toiseen. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua tässäkin koulussa löytyi kiusaaja, joka sattui olemaan perhetuttumme tyttö.

Kiusaaminen jäi siihen kun tyttäremme meni itse koulun opinto-ohjaajan puheille ja kertoi tilanteen. Kiitos jämäkän ja määrätietoisen opinto-ohjaahan. Myöhemmin sain kuulla että hän on muidenkin oppilaiden kiusaamisiin puuttunut ja saanut ne loppumaan. Opinto-ohjaaja on tällä hetkellä kyseisen koulun johtaja.

Kiusatun äiti

=========================

Kahta kummilastani on kiusattu ja kummassakin tapauksessa kiusaaminen loppui, kun kiusaajan vanhempiin otettiin yhteyttä. Kummityttöäni kiusasivat sekä tytöt että pojat ja asian selvitti opettaja vanhempien kanssa. Kummipoikaani kiusasi hänen luokka-/pelikaverinsa ja kiusaaminen loppui, kun kummipoikani isä soitti kiusaajan isälle.

Päivi

=========================

Oman tyttöni kohdatessa koulukiusaamista tartuin rohkeasti puhelimeen ja soitin kiusaajien äideille. Ensimmäinen kertoi jotain aavistelleenkin ja lupasi asian korjaantuvan heti. Toinen äideistä ei tiennyt asiasta, mutta lupasi hoitaa asian. Kolmannen kanssa ei asiat hoitunutkaan niin hyvin; hän ei oikein ymmärtänyt aisaa. Soitin tyttärelle ja kerroin että jos ei kiusaaminen lopu hän joutuu vastedes tekemisiin minun kanssani. Saman asian kerroin myös muillekin. Lapsiahan kisaajat vasta ovat ja kohdatessaan aikuisen ymmärtävät etteivät voi jatkaa. Aseet on riisuttu.

Siispä neuvoni on; Sinulla on oikeus puolustaa lastasi kiusaamista vastaan. Älä epäröi vaan tartu asiaan ja hoida se!

Äidin sydän

=========================

Se, että puututaan heti asiaan ja laitetaan kiusaajat sekä kiusattu vanhempineen saman pöydän ääreen, on todella tärkeää.

Yhdessä sovitaan asia niin, ettei sitä tapahdu enää. Jos tapahtuu, palataan saman pöydän ääreen taas asianosaisten kanssa. Kyllä se sillä loppuu vielä.

Itseäni kiusattiin pienenä ja apua en saanut silloin ulkopuolelta, enkä kotoa. Tiedän, että tämä ongelman ratkaisu auttaa...kokeilkaa.

Heti puuttuminen asiaan helpottaa, ei tarvitse kiusatun asiaa miettiä vielä monia vuosia. Kyllä siitäkin tietysti selviää, jos on vahva, mutta ehdottomasti helpompi tuo ensimmäinen vaihtoehto=)

Päivi

=========================

Kun tyttäreni alkoi oireilla ettei halunnut lähteä kouluun jne. kyselin opettajalta onko luokassa/koulussa esiintynyt kiusaamista. Hän otti asian puheeksi luokassa hienovaraisesti ilmaisematta kuka oli joutunut kiusauksen kohteeksi. Hän vain yleisesti kyseli. Kävi ilmi, että luokassa oli tyttö, joka "terrorisoi" koko luokkaa. Asiaa puitiin luokassa, sekä myös henkilökohtaisesti tuon tytön sekä hänen vanhempiensa kanssa ja kiusaaminen loppui. Olen kiitollinen hyvästä ymmärtävästä opettajasta.

Ristipisto

=========================

Minun poikaani kiusattiin ala-asteella hänen pienen kokonsa takia. Luonteeltaan poikani oli kiltti ja hiljainen, joten kohteena hyvä kiusattavaksi.

Tietenkään en heti tiennyt, että poikaani kiusattiin eikä opettajatkaan sitä huomioineen, vaikka nimittely ja "retuuttaminen" oli jatkuvaa. Huomattavasti pienempää on niin hauska nostaa takista naulakkoon roikkumaan jne. Hän kesti kavereidensa härnäämistä lähes vuoden, ennen kuin kertoi asiasta minulle. Aluksi kun oli luullut kaikkea leikiksi ja uskoi kaiken loppuvan aikanaan. Heti seuraavana päivänä menin koululle ja selvitin asiaa. Vaadin itse saada puhua oppilaiden kanssa asiasta mahdollisimman pian ja sainkin. Eli pari päivää tästä olin luokassa asiasta puhumassa.

Mukana oli myös muutamia toisen luokan oppilaita. Kerroin heille rehellisesti miksi olen luokassa. Kerroin, etten aio hyväksyä poikani kiusaamista ja nimittelyä. Oppilaat olivat suorastaan IHANIA. He puhuivat asiasta rehellisesti ja selvittivät tilanteita ihan oma-aloitteisesti. Poikani oli luokassa koko ajan itse myös läsnä. Lopuksi kaikki lupasivat, ettei kiusaamista enää tapahdu. Siihen se kiusaaminen myös loppui.

Tilanne kuitenkin toistui kun luokkaa vaihdettiin ja kun poika siirtyi yläasteelle. Joka kerta puutuin tilanteeseen henkilökohtaisesti heti kun kuulin kiusaamisesta.

Yläasteella kiusaaminen alkoi heti ekapäivänä mutta ehti kestää vain kuukauden kunnes poikani asian minulle kertoi. Tässä tapauksessa kiusaajille puhui pojan isä. Seuraavana päivänä nämä kiusaajat olivat sanoneet pojalleni: "Sun isäs on aika kova jätkä!" ja kiusaaminen loppunut siihen. Yhdestä kiusaajasta tuli poikani paras kaveri, joka puolusti poikaa, jos tilanne sitä vaati. Olihan poikani edelleen yläasteellakin huomattavasti pienempi kuin muut ja tämä kaveri taas huomattavasti isompi.

Nyt pojallani on paljon kavereita, hän on ahkera ja oikeudenmukainen nuorimies. Huomaan, että kiusaaminen on vaikuttanut poikani itsetuntoon, mutta kehumalla häntä ihmisenä ja työntekijänä olen saanut häneen rohkeutta uskoa itseensä. Vaikeaa hänelle kuitenkin on ollut hyväksyä kehonsa ja ulkonäkönsä.

Mietin usein mitä miehestä olisikaan tullut, jos kiusaaminen olisi jatkunut eikä hän olisi sitä minulle kertonut. Kuinka pahasti kiusaaminen olisi voinut häneen vaikuttaa??

Siksi neuvon sinua - ole rohkea ja ota asia puheeksi asianosaisten, siis kiusaajien kanssa. Kiusaamiseen pitää puuttua heti ja vanhempien henkilökohtainen läsnäolo vaikuttaa todella paljon. Asiallinen, rehellinen neuvottelu on parempi kuin viha ja syyttely. Kiusaajalla on aina syy käytökseensä ja valitettavasti ne syyt usein johtuvat elämänoloista, vanhempien kohtelusta tai jopa sairaudesta.

Jos tilanne ei rauhoitu, koulunvaihto ei ole huono keino, jos kysymys on lapsen tulevaisuudesta. Myös poliisin puuttuminen rankkaan kiusaamiseen on oikeutettua. Harmillista vain on se, että kiusaaminen on kestänyt usein aivan liian kauan ennen kuin siihen TODELLA puututaan ja kiusattu saanut elinikäiset traumat asian takia.

PP

=========================

Harrasta pokasi kanssa jotain itsetuntoa vahvistavaa harrastusta, esim. sulkapalloa, lentopalloa, suunnistusta, tai vastaavaa.. Poikasi saa sitä itse varmuutta!

Nuoruus

=========================

Yksi neuvo olisi, että soittaisit tai tapaisit jopa näitä tyttöjen vanhempia. Se vaatii uskallusta ja voimia, mutta voi toimia. Joskus taas olen törmännyt siihenkin, ettei vanhemmat ota kuuleviin korviinsa, eivätkä myöskään ojenna lastaan. Siis sama jatkuu. Tytöt on todella kovia, ja pahojakin kiusatessaan. Monesti vielä pahempia suustaan kun pojat. Pojat ehkä käyttää enempi fyysistä väkivaltaa kiusatessaan, paitsi ei se ole poissuljettua tyttöjenkään porukassa. Mutta se millä itse saimme pelin poikki, oli se, että koulun puolesta kokoonnuttiin vanhemmat koolle, ja siellä tuotiin esille kaikki mistä oli kysymys. ( Jos koulussa tapahtuu tai koulumatkoilla tapahtuu kiusaaminen) Ole sitkeä sillä se palkitaan. Ehdottomasti pidä kiinni omasta pojastasi, ja hänen eduistaan. Kukaan muu ei sitä tee kun sinä! Voimia voimia, ja sitkeyttä...

Valkovuokko

=========================

Mitenkä olisi, jos kutsuisitte kiusaavat tytöt ja heidän vanhempansa yhtä aikaa vaikka iltakahville teille? Oma poika tietysti mukana joukossa. Voisitte sitten jutella ongelmasta ja jokainen saisi vuorollaan kertoa oman mielipiteensä ja tuntemuksensa asiasta. Meidän naapurustossa se on toiminut oikein hyvin, voin suositella!

Paula

=========================

Minun kommentti menee aiheen vierestä, mutta menköön. Minua kiusattiin aikoinaan koko koulun ajan, sekä tytöt että pojat. Ala-aste meni jotenkin läpi mutta yläasteen aikana oli pari oikein asialle vihkiytynyttä poikaa. Kaiken takana oli se että olin luonteeltani niin kiltti.

Valitettavasti minun täytyy sanoa, että kiusaamisen saa loppumaan vain tekemällä siitä lopun. Oma kokemukseni on se että täytyy vaan "kovettaa" itsensä ja antaa takaisin tai olla välittämättä asiasta. Jos kiusaamiseen jotenkin reagoi niin sitten vain kovalla kovaa vastaan.

Kiusaajien vanhemmille haluaisin sanoa että kannattaa tehdä asialle jotain niin kauan kun voi. Kiusaajan kohtalo ainakin minun tapauksessani on kova loppuelämässä. Kummallakaan aiemmin mainituista pojista ei ole koulutusta peruskoulun jälkeen toinen taitaa olla ehdonalaisessa ja toisella käyttää aikaansa lähinnä juopotteluun ja rämäautojen virittelyyn. Myönnettäköön että käydessäni kotona tunnen valitettavasti ylemmyyden tunnetta ja "siitäs sait" tunnetta edelleen. Nyt on tosin tilalle tullut jo säälinkin tunnetta ja ajatusta että kiusaamisesta ei ole kenellekään hyötyä, se on molemmin puolin hyvin traumaattista!

Toivon voimia teidän pojalle jaksaa koulua ja vinkkinä voisin sanoa että koulun vaihtaminen on joillakin auttanut. Tai sitten joku itsepuolustuslaji joka tuo itsevarmuutta omaan toimintaan.

Entinen kiusattu

=========================

Joskus kiusaaminen on kyvyttömyyttä saada yhteys toiseen lapseen joka on jollakin tavoin kiinnostava eli erilainen. Lapsilla ei helpostikaan ole sitten muuta keinoa kuin kiusaaminen. Rohkea aikuisen asiaan puuttuminen on meillä auttanut aina, niin silloin kun on ollut kiusattu tai itse kiusaajana. Luodaan yhteys "vastapuolen" aikuiseen ja saatetaan lapset yhteen ja esitellään toisilleen esim. harrastusten tai muuten mahdollisten yhteisten asioiden kautta tyyliin, "meidän Pete tykkää lätkästä, mistä sinä tykkäät?" jne.

Tärkeintä on viestiä että kiusaaminen ei ole hyväksyttyä, mutta viestin teho moninkertaistuu jos löydetään myös yhteisiä asioita, parhaimmillaan kiusattu-kiusaaja parista on tullut ystäviä, joiden ystävyys on kestänyt myös muuttojen yli.

Aktiivinen isä

=========================

Poikien suhtautuminen vastakkaiseen sukupuoleen muovautuu pitkälti poika-äiti -suhteen pohjalta sekä millaisen miehen ja naisen mallin lapsi saa esim. omilta vanhemmiltaan.

Oletteko harkinneet sellaista ratkaisua, että poikanne juttelisi samaa sukupuolta olevan isänsä kanssa? Tai muun vastaavan miesmallin kanssa. Tytöt kiusaa, äiti yrittää puolustaa. Miehinen näkökulma puuttuu. Jospa isä-poika -keskustelusta kumpuaisi toimintamalleja ja elämänohjeita, kuinka pärjätä tyttöjen kanssa, niiden kiusaavienkin.

PeteR

=========================

Itselläni on kokemusta koulukiusaamisesta kahden tyttäreni taholta. He ovat suomalais-afrikkalaisia perimältään, joten "väärä" ihonväri ja "hassu" tukka ovat aiheuttaneet joskus koulussa kiusaamista.

Neuvonkin sinua ottamaan heti yhteyttä poikasi opettajaan, jotta asia nostetaan luokassa ja koulussa esille ja käsittelyyn. Tyttärieni kiitettävän aktiiviset opettajat ovat vieneet asian aina rehtorinkin tietoon, jolloin on järjestetty kampanjoita ja tietoiskuja kiusaamisesta ja sen kitkemisestä pois. Onpa tyttärieni koulussa toiminnassa oppilaiden kesken aktiivinen sovitteluneuvostokin.

Piitu

=========================

Olen itse ollut koulukiusattu koska olin kotoisin muualta, olin orpo ja olin muita herkempi luonteeltani. Kiusaamisesta selvisin vanhempieni avulla. Tärkeintä on tuki kotona, että kuunnellaan ja ettei syyllistetä ilman että tiedetään varmoja faktoja. Kouluun on hyvä ottaa yhteyttä, vanhempien sitkeys on tässä tärkeää. Minä olin sellaisessa koulussa joissa opettajat ja terkkari eivät välittäneet mitään kiusaamisesta, sanoivat että "ei voida puuttua koska koulun maine menee pilalle". Mutta sen sanon et huihai koulun maineelle, tärkein on et mukula saa käydä koulunsa rauhassa ilman että tarvitsee pelätä kiusaamista.

Eli rohkeasti vain yhteyttä koulun opettajiin ja vaikka kiusaajien vanhemmille. Kiusaajien vanhemmat eivät aina tiedä lastensa "harrastuksesta", ja sitten on niitä jotka eivät edes välitä mitä kakarat touhuavat silloin kun vanhemmat eivät ole paikalla. Koulukiusattujen tuki ry on hyvä paikka kysellä lisäneuvoja kiusaamisen estämiseksi ja lopettamiseksi! Luovuttaa ei saa! Kenenkään ei tarvitse kärsiä sellaisesta. Kiusaaminen tuhoaa itseluottamuksen ja sitä on vaikea saada takaisin... puhumattakaan luottamuksesta muihin ihmisiin.

Ellu

=========================

Lapsemme 6 lk. on siirtymässä ensi vuonna uuteen kouluun ja tuleva rehtori esitteli koulua meille vanhemmille. Kiusaamisesta sanoi, että siihen puututaan herkästi jos ilmenee ja mieluiten ylireagoiden, jotta se saadaan varmasti kytkettyä pois. Koulu on kuitenkin lasten yhteinen alue, joten sinne kannattanee pyytää istuntoa jopa kuraattorin tms. hyvän henkilön vetämänä. Tsemppiä.

Pirjo

=========================

Hei Susanna. Muistan ahdistuksen hyvin omien lasteni kouluvuosilta. Näin jälkeenpäin, kun nuoremme ovat jo päälle kaksikymppisiä, voin sanoa, että asiat suhteutuvat, ja kykenen jo hyvin näkemään oman lapseni ja perheemme herkkyyden asialle - kovapäisemmät lapset ja perheet eivät kärsi samalla tavoin. Lapseni kieltämättä silloin ikävältä tuntuneet asiat ovat saaneet hänet myöhempinä vuosina myös itse näkemään oman (originelli, suojeltu) roolinsa tilanteessa ja ymmärtämään olleensa helppo kohde. Tämä edelleen on auttanut häntä kypsymään ja kehittämään näitä puolia itsessään - herkkyys on edelleen olemassa, mutta myös jämäkkyys ja kyky puolustaa itseään. Ja myöhemmin poikasikin näkee, että tytöt eivät kiusaa tyhmiä tai vastenmielisiä poikia.

Tämä ei nyt kuitenkaan sinua auta, joten jatkat vain aktiivisesti toimimista; hankit pojallesi esim. jonkun itsepuolustuslajiharrastuksen, niissä pärjää, vaikkei ole kovin urheilullinenkaan ja ovat kova sana lasten keskuudessa. Kasvattavat lasta erinomaisesti henkisesti (itsekin olen näitä harrastanut). Ja pojalle itsepuolustustaidot ovat aina paikallaan. Kuljette rohkeasti yhdessä tilanteissa, joissa hän voi rohkaistua, olet tukena. Hankitte uusia ystäviä näistä kuvioista. Autat häntä pysymään mukana nuorten trendikuvioissa jne. Missään tapauksessa ette jää kotiin suojelemaan häntä ja itseänne. Ette tee asiasta mitään suurta numeroa, ikävätkin asiat kuuluvat elämään, ja silti elämä jatkuu, aikuisten elämä ei mene sekaisin lasten murheista (tarkoittaa, ettei sitä pidä näyttää), meidän on oltava kuin kallioita. Kaikki menee kyllä hyvin pitkässä juoksussa, perheen tuella lapsesi selviää tästäkin! Ja jatka asiasta puhumista, hankkiudu vertaisryhmiin, ota selvää Kiusattujen tuki ry:stä.

Pirre

=========================

Kokemuksesta voin sanoa, että kiusatuksi joutuminen tekee elämästä äkkiä sietämätöntä. Jos te vanhemmat ette yksin jaksa, pyytäkää apua ulkopuolelta. Koska on tärkeää kuitenkin saada tilanne selvitettyä mahdollisimman nopeasti ja perusteellisesti. Oman poikani kohdalla aikoinaan otin suoraan yhteyttä kiusaajan vanhempiin (tosin sain kamalat haukkumiset) ja kouluun. Koulussa onneksi suhtautuivat asiaan tarvittavalla vakavuudella. Poikaani kohdistui kiusaamista mm. potkimisena ym. sanoinkin pojalleni, että luvallani saat peitota seuraavan kerran se kaverin katuojaan, jos ei muu auta. Tämän ilmoitin myös kiusaajan vanhemmille ja kiusaajalle itselleen. Ilmoitin myös kiusaajalle, että tarvittaessa tulen ottamaan puhutteluun ym.

Tilanne selkiytyi onneksi.

Koskaan ei selvinnyt kylläkään syy, miksi kiusattiin. Auttaisi paljon jos saisi selvitettyä miksi kiusaaja kiusaa. Ja tehdä selväksi miltä toisesta tuntuu.

Voimia teille kaikille etenkin sille kiusatulle. Kyllä ne asiat siitä vielä rullaavat parhain päin.

Tosikkoko?

=========================

Millä tavoin selvisitte viimeksi? Voisiko sen toistaa? Asiathan tuppaavat liukumaan vanhoihin kaavoihin, jollei olla valppaina. Ujo ja hiljainen lapsi on helppo uhri.

Tämä ei tietenkään ole ollenkaan muodissa, mutta sanon silti: miten voisit vahvistaa poikasi valmiuksia puolustautua? Itse aikoinani olin lihava rillipää, jota aina alettiin kiusata uudessa seurassa, mutta kiusaajat saivat minulta heti päihinsä, joten homma ei jatkunut.

Aikido on hieno ja filosofisesti korkeatasoinen itsepuolustuslaji: siinä ei koskaan hyökätä, vaan hyökkääjän voima käännetään tätä itseä vastaan. Sitä voi lapsikin harrastaa, ja siinä vahvistuvat sekä keho että mieli. Suosittelen!

Pirjoliisa

=========================

Poikaani kiusattiin toisella luokalla muutama vuosi sitten. Kiusaajat olivat viides luokkalaisia poikia. Onneksi poikani kertoi minulle heti asiasta. Otin yhteyden suoraan koulun rehtoriin, joka sitten otti pojat välittömästi puhutteluun. Poikien vanhemmille ilmoitettiin myös asiasta. Pojat joutuivat pyytämään minun pojaltani anteeksi rehtorin ja luokanvalvojan kuullen. Onneksi se tehosi heti. Kiusaaminen loppui siihen, eikä ole enää toistunut. Minusta on tärkeää, että kisaamiseen puututaan heti ja vanhemmat myös valvovat, että asialle todella tehdään jotain.

Kyllä koulun henkilökunta ottaa jokaisen kiusaamisen vakavasti ja jos on niin, etteivät ota, niin meidän vanhempien kannattaa olla aktiivisia ja mennä itse koululle juttelemaan asiasta ihan henkilökohtaisesti. Koululla voidaan järjestää myös tilaisuuksia vanhemmille ja oppilaille kiusaamisesta, jossa asiantuntijat tulevat kertomaan asiasta. Vanhempainyhdistykset esim. voivat järjestää erilaisia tilaisuuksia. Oppilaille voi järjestää erilaisia teematunteja kiusaamisesta sekä ystävyydestä. Esim. oppilaat kirjoittavat ja piirtävät aiheesta. Kokemuksella voin sanoa, että oppilailta tulee todella mielenkiintoisia juttuja ja piirustuksia. Nämä työt voidaan sitten laittaa näytteille, joko kouluun tai vaikkapa lähikirjastoon. Näin oppilaita voidaan herättää ajattelemaan, että miltä tuntuu, kun kiusataan.

Lasten puolesta

=========================

Meidän poikaa kiusattiin alakoulun viimeisillä luokilla ja vakavampaa kiusaamista oli yläkoulun ensimmäisellä luokalla. Kiusaajissa oli myös tyttöjä. Meillä asiaan auttoi välitön asiasta ilmoittaminen luokanvalvojalle. Hän ja opo pitivät kiusaajille puhuttelun. Kun yksi kiusaajista jatkoi vielä senkin jälkeen, hänen vanhemmilleen lähti asiasta kotiin ilmoitus, joka piti palauttaa koululle vanhemman allekirjoittamana. Meidän tapauksessa tämä riitti. Jos ei olisi riittänyt, olisi järjestetty palaveri, jossa olisi ollut vanhemmat mukana. Koulun puolesta asia hoidettiin kiitettävästi. Kannattaa keskustella asiasta lapsen kanssa siitä, että hänessä ei ole vikaa vaan kiusaajissa. Hänen ei tarvitse muuttaa käyttäytymistään vaan kiusaajien.

Äiti-leijona

=========================

Ensimmäisellä luokalla poikamme kiusasi kaverinsa kanssa yhtä luokkakavereistansa. Asia tuli ilmi, ja opettaja kutsui kaikkien kolmen pojan vanhemmat(kiusaajien ja kiusatun) istuntoon, ilman lapsia. Hienoa oli, että kaikkien vanhemmat myös tulivat tapaamiseen. Sovimme opettajan johdolla kuviot, ja me kiusaajien vanhemmat laitoimme jälkikasvumme järjestykseen. Sen jälkeen ei asiaan enää tarvinnut puuttua. Pojista tuli kaikista hyvät kaverit.

Kiitokset poikien silloiselle opettajalle, Ulla Huhtilaiselle: taitavasti hoidit homman. Pieni vaiva, iso apu!

Raija Koo

=========================

Itselläni on kolme lasta, 2 poikaa sekä 1 tyttö. Lapsista (äidille ikuisesti lapsia) 2 on jo täysi-ikäisiä, nuorin pojista käy ammattiopistoa. Keskimmäinen, tytär, joutui koulukiusatuksi ala-asteen toisella luokalla (pitkien kauniiden hiustensa vuoksi). Opettaja ei aluksi uskonut, mutta tyttö alkoi jäädä koulusta pois, sairastui psoriakseen, vasta sitten opettaja ymmärsi ja alettiin selvittämään. Tällä kertaa asiasta keskustelu auttoi kiusaajien kanssa. Tytär sai aloittaa kolmannen luokan rauhallisin mielin. Tällä hetkellä kaveripiiri on laaja.

Nuorin pojista oli myös kiusaajien hampaissa. Oli niin henkistä kuin fyysistäkin. Kotona asiasta keskusteltiin ja poika sanoi, että "jos kerron opettajalle niin ne hakkaa minut". Asia otettiin kuitenkin esille opettajan kanssa, mutta poikani olikin hänen mukaansa kiusaaja. Näin meidän koulumaailmamme toimii kiusaus-asioissa. Emme vanhempina luovuttaneet vaan otimme yhteyttä kouluun ja lupasimme jopa tehdä poliisi-asian ellei koulun taholta ala tapahtua. Tilanne rauhoittui.

Eräänä päivänä poika tuli kotiin ja kertoi, että häntä on tönitty ja lyöty mailalla. Otimme yhteyttä opettajaan ja vaadimme, että hän kutsuu koolle niiden poikien vanhemmat, jotka kiusasivat poikaani. Paikalla oli myös koulun rehtori, kuraattori ja terveydenhoitaja. Taas asia kääntyi niin, että poikani on häirikkö ja hänen tulisi vaihtaa koulua. Kiusaajien vanhemmat eivät millään voineet ymmärtää, että heidän lapsensa ovat muka kiusaajia. Pidimme pintamme keskustelussa ja loppujen lopuksi asiat alkoivat selvitä. Kiusaajat jättivät poikani rauhaan koulun alueella, mutta koulumatkat pelotti.

Keskustelimme kotona ja pohdimme, että miksi toisilla on niin paha olla, että pitää purkaa aggressioitaan muihin. Päädyimme siihen, että josko hän vetäytyy vain omiin oloihinsa, niin silloin kiusaajat ovat saaneet voiton. He ottavat toisen uhrin ja jatkavat kiusaamista jne. Uskaliaasti poikani kulki ja luotti elämään, että kiusaajat eivät kuitenkaan uskalla tehdä hänelle mitään niin pahaa, että hän vammautuisi tai pahimmassa tapauksessa kuolisi. Ala-aste tuli käytyä kunnialla, ylä-asteelle siirryttäessä anoin pojalleni pääsyä toiseen kouluun, kiusaajat olivat siinä koulussa, jonka piiriin poikani olisi kuulunut. Asia hoitui.

Ylä-asteellakin esiintyi kiusaamista, pyörästä tyhjennettiin kumit, tönittiin ym. Poikani oli kuitenkin vahvistunut (vaikka nuori vielä olikin) niin paljon, että ei enää antanut valtaa kiusaajilleen vaan oli oma itsensä. Asioista keskusteltiin edelleen kotona, mutta poikani sanoi, että hän hoitaa asiat itse kiusaajien kanssa. Se etten enää puuttunut asiaan, vaan poikani hoiti ne itse, oli onnistunut juttu. Huomasin, että mitä enemmän puutuin asioihin sen enemmän kiusaajat kiusasivat poikaani.

"Mamman poika". Nuoremmalla pojallanikin on tällä hetkellä laaja ystäväpiiri. Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen olemme todenneet, että asiassa oli hyvät puolensa ja omat positiivisuutensa; poikani kasvoi henkisesti erittäin kypsäksi. Hän oppi lojaalisuutta ja arvostamaan muita ihmisiä niin saman ikäisiä kuin vanhempiakin. Hänestä on tullut elämän myönteinen nuori mies. Lujuus, usko, positiivisuus, että elämä muuttuu hyväksi on ollut valttimme.

Positiivinen asenne

=========================

Meillä oli hieman samanlainen tilanne tyttäremme kanssa. Neiti oli arka ja hiljainen. Heti esikoulusta alkaen pääsi kiusatuksi. Hän ei saanut kavereita jne. Monena iltana meillä itkettiin aiheesta ja hän ei halunnut että otan kouluun yhteyttä. Lähdimme mieheni kanssa pönkittämän hänen itsetuntoaan ja kehotimme nousemaan pystyyn kiusattujen edessä eli olemaan välittämättä. Ajattelimme hetken seurata miten käy ja jos tehoa ei ole otamme reksiin yhteyttä. Hänet usein kaadettiin jonoissa kumoon koska oli kooltaan myös pieni, tällöin kehotimme vain nousemaan ylös ja menemään takaisin jonoon. Tämä tepsi kiusaajiin, sillä aikansa kun he kaatelivat ja tekivät kaikkea muuta tinkiä, mutta kiusattu ei piitannut siitä he jättivät neidin rauhaan.

Kotona koulupäivän jälkeen purettiin hampaankoloon jääneet tunteet. Tänä päivänä hän on suosittu kaveriporukassa ja on saanut luokan luottohenkilöpestin (7lk).

Tällainen itsetunnon kasvatus tehosi meillä ja samaa taktiikkaa olen nuorempiinikin lapsiini käyttänyt hyvällä menestyksellä.

Ripe

=========================

PUUTU ASIAAN JA HETI!OTA KAIKKI MAHDOLLINEN APU VASTAAN. KYSELE APUA ITSE.OLE AKTIIVINEN JA MYÖNTEINEN ASIAN KANSSA.ÄLÄ ANNA PERIKSSI!

LIINA

=========================

Kiusaajille ja kiusatulle pitäisi järjestää puhutteluja, joissa päästäisiin keskustelemaan kiusaamisen syistä ja muuttamaan kiusaajien asenteita. Mutta vielä tärkeämpänä koen keskustelun koko luokan kanssa. Kiusaaminen ei jatkuisi jos joku asettuisi kiusatun puolelle. Kaikille pitäisi tehdä selväksi se, että hiljaa vierestä seuraaminen antaa kiusaajalle enemmän voimavaroja ja näin ollen sivusta seuraaja on yhtälailla kiusaaja kuin aktiivinen tekijäkin. Tsemppiä, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.

Riina

=========================

Hiljaiselle, ujolle pojalle lisää itsetuntoa! Yhteys kouluun - kiusaaminen selvitettävä.

Riitta

=========================

Itse olen ratkaissut vastaavanlaiset tilanteet seuraavalla tavalla: Yhteys suoraan kiusaajien vanhempiin ja yhteinen palaveri pystyyn, jossa lapset ovat myös mukana. Lapset sopivat riitansa, pyytävät anteeksi ja sopivat miten jatkossa toimitaan. Vanhemmat kommentoivat, jos on tarvetta ja ohjaavat keskustelua. Palaveri jatkuu niin kauan, kunnes asiat on selvitetty.

Näin tehtäessä lapset ovat tietoisia, että molempien vanhemmat tietävät asiasta ja ovat vastuussa tekemisistään heille kaikille.

Meillä tämä on tehonnut.

Tässähän olennaista on se, että vanhemmat ovat ns. kypsiä aikuisia ja kykenevät itse riitelemättä ja syyttelemättä ohjaamaan keskustelua ja myös jatkossa seuraamaan jälkikasvunsa tekemisiä, aluksi aika tiiviistikin.

M-R

=========================

Parhaimman lopputuloksen sain yksinkertaisesti sillä, että otin ala-asteen opettajaan yhteyttä ja kerroin huoleni sekä pyyntöni tarkkailla tilannetta aikuisen silmin. Herkät lapsethan voivat kokea nekin asiat kiusallisina, joihin ei edes liity mitään kiusaamista. Taustalta löytyi kuin löytyikin ihan todellista kiusaamista ja härnäämistä, johon koulun taholta (kiitos erittäin ammattitaitoisten opettajien) tartuttiin napakasti ja asiallisesti.

Tilanne rauhoittui nopeasti, muttei toki heti, olihan käyttäytymiskuvio jo vakiintunut kiusaajienkin taholla. Toisen lapsemme kohdalla odotin turhan pitkään tilanteen rauhoittumista ja selkiintymistä, yritin kotona keskustella jne. lopputulos oli kuitenkin se, että vasta opettajaan yhteyttä ottamalla tilanteeseen saatiin selvyys (tämä oli esikoisen kohdalla, toisen kohdalla teinkin sitten nopeamman ratkaisun). Joten: ota asia puheeksi ilman syyttelyä niin, että kaikkia osapuolia voidaan kuulla ja kunnioittaa niin asiat lähtevät pala palalta rullaamaan. Helppoa se ei ole, mutta kannattaa. Mitä pikemmin asiaan voidaan tehdä muutos, sen parempi. Jaksamista!

Välitetään toisistamme

=========================

Tämä ratkaisu voi kuulostaa jonkun mielestä tylyltä, mutta näin meillä toimittiin 70-luvun loppupuolella.. Kun minua, pientä ekaluokkalaista kiusattiin koulumatkoilla.

Maha oli kipeä aamuisin, ja usein jäinkin kotiin sen nojalla. Äitini kuitenkin "haistoi" tilanteen, ja kerroin että ylempiluokkalaiset pojat kiusaavat koulumatkalla - pysäyttävät pyörän, eivätkä päästä jatkamaan matkaa, liekö jotain ilkkuneet vielä päälle.

Eräänä aamuna äitini oli mennyt etukäteen koulumatkan varrelle, kiusauspaikan tienoille piiloon. Kun kyseiset pojat taas pysäyttivät minut, "hyökkäsi" äiti pusikosta ja sanoi pojille erittäin uhkaavaan sävyyn: "ja nyt pojat ***kele jos vielä kerrankin kiusaatte meidän tyttöä, niin teille ei hyvin käy"!

Sen verran pojat pelästyivät tällaista yllättävää, suoraa lähestymistä, että viisaina miehenalkuina päättivät lopettaa kiusausuransa siihen. Saman tien taisivat minulta loppua aamuiset vatsakivut.

Eli suosittelisin suoraa, yllättävää lähestymistä kiusaajia kohtaa - ehkä ei ihan yhtä "karkeaa" tapaa tarvita kuin minun tapauksessani, mutta suora puhe voi olla yllättävän tehokas ase. Ja kohtaamisessa voisi ottaakin aiheeksi "mikä teitä kiusaajia vaivaa, kun teette tällaista", ettei vaan osoitettaisi sormella "mikä tässä meidän lapsessa on kun häntä kiusaatte". Eli ratkottaisiin tilanne kiusaajista alkaen.

Toivon todella, että kaikki kiusatut saisivat apua mahdollisimman nopeasti - nopea tilanteen katkaisu on ihan ehdoton. Kenenkään elämä ei saa olla niin ahdistavaa, kuin se kiusatessa on!

Sanna

=========================

Tyttäremme joutui kuudennella luokalla kiusatuksi. Kiusaajat olivat poikia. Kiusaaminen oli konkreettista, penaalin piilotusta, repun heittelyä, nimittelyä, kaappiin sulkemista, hävyttömien asioiden kirjoittelua tunnelin seiniin yms. Me otimme yhteyttä opettajaan ja sitä kautta poikien vanhempiin. Soitimme heille kaikille. Ja kaikki vanhemmat olivat onneksi asiallisia.

Jokainen poika joutui erikseen tulemaan meille kotiin pyytämään anteeksi tyttäreltämme, ja samalla myös meiltä. Tämä oli varmaan onnellinen tarina. Läheskään aina ne ei pääty näin. Mutta tällaistakin tapahtuu. Olkaa avoimesti yhteydessä, te aikuiset. Vaikka se hetkellisesti tuntuu ehkä lapsesta maailman lopulta, mutta pitkällä aikavälillä se helpottaa elämää. Ja kiusaaminen loppui. Ja samalla me vielä varmistimme ettei tyttö joudu näiden poikien kanssa samalle luokalle yläasteella. Poikaporukka hajotettiin usealle luokalle ja vain yksi tuli samalle luokalle.

Äiti

=========================

Omakohtaiset kokemuksemme kiusaamisesta ovat myös tältä talvelta; päiväkodista asti ollut kiinteä poikaporukka alkoi kiusata poikaamme nyt 5. luokalla. Muut pojat kokevat olevansa jo niin isoja, ettei esim. leikit kuulu enää heidän ikäisilleen ja pojalleni oli sanottukin syyksi hänen lapsellisuutensa. Olemme keskustelleet kiusaamisen mahdollisista syistä lapsemme kanssa ilta toisensa perään mm. että kiusaajat voivat olla hänelle kateellisia, koska koulu sujuu, on ehjä koti ja kannustavat vanhemmat.

Olemme kannustaneet häntä olemaan oma itsensä. Hyvin varhaisessa vaiheessa otimme opettajaan yhteyttä, joka ensin tarkkaili tilannetta ja sitten teetti luokalle sosiometrisen kyselyn, jossa selviää oppilaiden keskinäiset suhteet. He ovat luokassa keskustelleet paljon kiusaamisesta ja kaveruudesta yleensä. Nyt on tulossa meille vanhemmille vanhempainilta. Kiusaaminen näkyvässä muodossa on loppunut, mutta pojallamme ei ole tällä hetkellä kavereita - se se vasta vanhempana ahdistaakin! Nyt etsimme uusia harrastuksia, mistä voisi uusia kavereitakin löytää... Teidän tapauksessanne tulee mieleen, että olisivatko luokan tytöt vähän ihastuneita poikaanne ja se ilmenisi päinvastaisella tavalla. Voimia ja valoa teille!

Äitä Kainuusta

=========================

Tilanteeseen pitää tarttua heti, ja ottaa se myös vakavasti heti. Itselläni on todella ikäviä kokemuksia kahden tyttäreni kiusaamisesta. Vanhemman tyttären kohdalle emme ymmärtäneet tarpeeksi ajoissa, miten vakavasta asiasta oli kysymys, ja asiat pääsivät kehittymään todella vaikeaan pisteeseen. Kaiken lisäksi koulu teki uskomattoman vähän asian hyväksi. Ja niitä arpia tyttäreni joutuu kantamaan loppuikänsä. (Tosin toki ajattelen, että hän on myös saanut paljon vahvuutta niistä selvittyään.)

Toisen tyttären kohdalla tartuimme asiaan heti. Soittamalla opettajille, tapaamalla rehtori, puhumalla terveydenhoitajan kanssa jne. Painostimme niin paljon, että koulun oli pakko toimia. Siellä puhuttiin yhdessä ja erikseen kiusaamisesta yleensä ja tyttäremme kiusaamisesta erityisesti erilaisissa kokoonpanoissa. Tyttäreni itse pelkäsi, että tilanne vain pahentuu, kun siitä avoimesti puhutaan (=kun kaikki tietää, että hän on kannellut), mutta kun asia hoidetaan ammattitaitoisesti, niin ei käy. Tilanne ratkesi oikeastaan viikossa.

Omasta puolesta järjestimme meillä "bileet" (5-luokkalaisille, eli heistä oli hienoa sanoa kutsujaan bileiksi). Ne onnistuivatkin tosi hyvin, paikalle tulivat myös pahimmat kiusaajat, ja uskon että jotain ennakkoluuloja hävisi sinäkin iltana.

Mikään ei ole niin raastavaa vanhemman sydämelle kuin nähdä lapsensa suru ja toivottomuus kiusaamisen johdosta. Toivotan Sinulle voimia, Susanna, ja toivon että selviätte tästä eteenpäin pian!

Kohtalotoveri

=========================

Kiusaaminen tallaa itsetunnon lyttyyn ja samojen ihmisten kanssa kärsiminen päivästä toiseen masentaa. Kouluun kannattaa ottaa yhteyttä ja kysyä ovatko asiaa huomanneet ja miten aikovat tilannetta selvittää. Kiusaajien vanhempiinkin voi ottaa yhteyttä suoraan, mutta kaikki vanhemmat eivät halua uskoa että heidän pikku kullanmurunsa voisi kiusata ketään. Joten kiusaajien vanhempiin ei aina ole hyötyä olla yhteydessä. Itse varmasti tiedät parhaiten onnistuuko teillä asioiden hoitaminen suoraan.

Kiusattuna voin sanoa että mikä tahansa toiminta jossa pääsee kauas kiusaajista, tekisi hyvää. Joku harrastus missä on muita ihmisiä kuin oman koulun väkeä. Myönteisemmät kokemukset toisten lasten seurasta nostaisivat itsetuntoa. Sekä tietenkin se että kehittyy harrastuksessaan. Ujo lapsi olisi hyvä saada kannustettua jonkin harrastuksen pariin niin että siellä tapaa myös ikätovereita. Itse olisin hyötynyt siitä että olisin päässyt kauas kiusaajistani harrastamaan. Lähteminen vieraiden ihmisten pariin pelottaa, mutta parhaimmillaan tuo kyvyn pitää puoliaan koulussa.

Muista kertoa pojallesi että välität hänestä juuri tuollaisena ujona ja hiljaisena ja että kiusaaminen ei missään tapauksessa ole pojan vika. Onnea matkaan!

Seija

=========================

Kiusaamiseen pitää aina puuttua. Itse olen ottanut yhteyttä opettajaan ja pyytänyt apua. Toisinaan riittää, kun hän keskustelee kiusaajien kanssa tai pyytää kyseisten oppilaiden omaa opettajaa puuttumaan asiaan, jos he ovat eri luokassa kuin minun lapseni. Jossain tapauksessa on pyydetty kyseinen oppilas ja hänen vanhempansa koululle yhteiseen palaveriin eli kaikki osapuolet ovat opettajan kanssa selvitelleet tilannetta. Myös vanhempainillassa on kerran puitu asiaa ja olen selvittänyt poikani erilaisuutta.

Minun lapsellani on samantapaisia hahmottamisen ongelmia kuin ADD- tai Asperger-lapsilla ja toisinaan hän tulkitsee muiden lasten käyttäytymistä virheellisesti eli ei ymmärrä aina leikkiä. Kesti jonkin aikaa ennen kuin ymmärsin sen. Osa siitä, mitä hän on kokenut kiusaamiseksi on ilmeisesti ollutkin vain poikien keskinäistä leikinlaskua ja normaalia kiusoittelua, mutta ei kaikki.

Parasta olisi, jos lapsi itse pystyisi heti kertomaan asiasta opettajalle ja tilanne selvitettäisiin samana päivänä. Kaikki mutkistuu heti, kun aikaa kuluu enemmän.

11-vuotiaan äiti

=========================

Koska kiusaajat ovat tyttöjä, voisiko olla, että joku tytöistä on ihastunut poikaasi? Ainakin tämä ajatus saattaa helpottaa kiusatun oloa ja rohkaista häntä kohtaamaan kiusaajat.

Liisuli

=========================

Hei Susanna-äiti. Ota mahdollisimman nopeasti yhteys kiusaajien vanhempiin sekä keskustele henkilökohtaisesti myös kiusaajien kanssa. Joskus myös rehtorin palaveri kiusatun ja kiusaajan kanssa yhdessä voi auttaa, varsinkin jos koulussa on selvät pelisäännöt ja kiusaajat tietävät, että joutuvat edesvastuuseen, jos rikkovat yhteisiä pelisääntöjä. Älä anna poikasi kauan kärsiä tilanteesta, sillä kiusaajat jatkavat niin kauan, kunnes joku siihen puuttuu.

Jos se ei lopu, sehän on sitten jo poliisiasia.

Voimia!

Sinikka

=========================

Kas tässä vastauksia. Ota yhteyttä välittömästi kouluun ja koulukuraattoriin. Sopikaa yhteistapaaminen johon osallistuu kiusaajat + heidän vanhemmat ja kiusattu + vanhemmat sekä kuraattori, rehtori ja luokanvalvoja. Joissakin tapauksissa on myös mahdollista käyttää kriisikeskuksen työntekijää (joillakin kouluilla toimii eu-rahoitteinen Kriisipaja) vielä apuna, joten jos siihen on mahdollisuus niin hän myös mukaan. Pidätte kokouksen, jossa puhutte aivan suoraan miksi ja miten kiusaamista on ja miten se vaikuttaa ihmisen loppu elämään. Pelkkä anteeksipyyntö ei riitä, vaan sen on loputtava ja jokaisen on se asia myös sisäistettävä, ettei näin saa tehdä. Laittakaa kiusaajat kiusatun asemaan. Ajattelemaan miltä heistä tuntuisi jos heitä kiusataan. Lopuksi voitte kirjoittaa yhteenvedon -> siis kuten isot. Teette kirjallisen sopimuksen, jossa sitoudutaan noudattamaan yhteisiä sovittuja sääntöjä sekä edes auttamaan kiusaamisen loppumista.

Olen itse ollut yläasteen koulukiusattu ja kärsin yhä (20vuotta jo). Vanhinta tytärtäni kiusattiin mutta sen lopetin heti alkuunsa. Joten tiedän mistä puhun. On sitten se toinenkin tie mutta kannattaa aloittaa tällä tavalla.

Sikke

=========================

Toisella luokalla tyttäreni joutui tyttöjen kiusaamaksi. Otin heti yhteyttä opettajaan joka yhdessä terveydenhoitajan kanssa hoitivat tilanteen hienosti. Nyt kuudennella luokalla pojat ovat syyllistyneet kiusaamiseen mutta opettaja hoiti heti tilanteen paremmalle tolalle kun olin häneen yhteydessä.

1. Ole yhteydessä kouluun. Opettajat voivat halutessaan tehdä paljonkin kun tietävät ongelmasta.

2. Jos pelkkä opettajan puuttuminen ei auta häneltä voi vaatia palaveria johon osallistuu opettajan, rehtorin, terveydenhoitajan ja sinun lisäksi myös kiusaajien vanhemmat. Muista VAATIA; lapsellasi on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin ja koulun tehtävä on se hänelle taata.

3. Jos tunnet kiusaajia voit jutella heidän kanssaan ja ihmetellä miten noin FIKSUT tytöt alentuu noin typerään käytökseen. Toimii joskus kun ensin kehuu ja sitten vähän hämmästyneenä ihmettelee heidän käytöstään. Itse ei siinä tilanteessa saa suuttua tai hermostua vaan olla ystävällinen vaikka mitä tulisi vastaan.

Et ole voimaton vaikka siltä väliin tuntuukin. Voimia löytyy aina kun on omasta lapsesta kyse.

Sirpa

=========================

Omalla pojallani esiintyy päiväkastelua. Kun poikani kertoi luokkatoverinsa kiusaavan häntä tästä syystä, seuraavan kerran kiusaajan tavatessani olin niin kuin en tietäisi, kestä kiusaajasta on kyse. Olin ystävällinen häntä kohtaan ja kerroin hänelle kahden kesken, että poikaani kiusataan. Heillä on yhteinen harrastus, joten pyysin häntä olemaan pojalleni kaveri ja jos tämä huomaa poikaani kiusattavan, tämä puolustaisi poikaani tarvittaessa. Hän lupasi toimia kuten pyysin, eikä sen koommin ole kiusannut poikaani. Suosittelen keinoa lämpimästi!

Per aspera ad astra

=========================

Minun poika oli koulukiusattu ala-asteella. Asumme ruotsissa mutta hän kävi suomalaisilla luokilla, joten kaikki oppilaat olivat suomenkielisiä.

Hän ehti olla kauan kiusattu ennen kuin aloin tarkemmin ottaa selville miksi hänellä on niin usein vatsa kipeä. Ja lopulta hän tunnusti että häntä kiusataan koulussa, ei ollut uskaltanut kertoa aikaisemmin. Kysyin ensin pojaltani luvan jos saan tulla kouluun luokanvalvojan tunnilla kertomaan mielipiteeni. Poikani lupasi ja sen jälkeen kysyin opettajalta ja hän oli erittäin innostunut että tulisin, koska opettajat tuntuivat olevan voimattomia tekemään asialle mitään. Niinpä menin sinne eräänä päivänä, olen itse myöskin aika ujo, joten helppoa se ei ollut minullekaan. Mutta kun olin siellä luokan edessä kaikki oppilaat keskittyivät kuuntelemaan minua ja se helpotti, koska olin luullut, että he alkavat häiritsemään tuntia. Mutta kun aloin selittämään aivan poikani syntymästä asti kuinka vaikea hänellä oli maailmaan tulo, syntyi sinisenä ja kiidätettiin happikaappiin ja kerroin kaikista vaikeuksista mitä sen jälkeen olemme kokeneet. Pojallani on lievä tics, joka ehkä alkujaan aiheutti kiusaamisen kohteeksi joutumisen ja hän oli erittäin ujo myös silloin ja tarvitsi paljon keskittymistä ja tukea että selvisi koulutehtävistä.

Sen jälkeen kun olin ollut koululla opettajat kiittivät minua ja sanoivat, että kunpa kaikki vanhemmat, joiden lapsia kiusataan uskaltaisivat tulla luokkaan kertomaan kuinka vaikeaa se on koko perheelle kun lapsi joutuu kiusauksen kohteeksi.

Minun käyntini jälkeen kaikki tytöt, jotka olivat kiusanneet häntä, lopettivat välittömästi ja alkoivat auttaa poikaani jos hän tarvitsi apua koulutehtävissä tai jossain muussa asiassa ja puolustivat häntä kun ne 3-4 poikaa, jotka yhä jatkoivat kiusaamista tulivat poikani lähelle.

Mutta juuri nämä pieni osa pojista jotka kaikesta huolimatta jatkoivat ilkeyksiään, erityisesti yksi suurikokoinen poika oli pahin joka pesi poikani naaman lumella ja heitti hänet vesilätäkköön, aiheuttivat sen että minä annoin pojalleni neuvon että nyt on otettava väkivalta vastaan väkivalta. Ja kun poikani seuraavalla kerralla antoi oikean suoran suoraan kiusaajaan "lättyyn" niin siihen loppui tämän suurikokoisenkin pojan kiusaaminen. Opettajat eivät sattumoisin olleet "nähneet" koko tapausta joten poikani ei joutunut vastaamaan siitä että oli lyönyt tätä kiusaajaa.

En tiedä auttaako se aina mutta me saimme ainakin käsityksen että se oli ainoa keinoa poikia vastaan ja tyttöjä vastaan näyttää tepsivän tunteisiin vetoaminen.

En uskalla antaa mitään neuvoa mutta halusin vain kertoa meidän tarinamme. Nyt poikani on 24-vuotias automaalari, kihloissa ja on ostanut itselleen asunto-osakkeen. Joten kaikki on kunnossa nyt, mutta vieläkin kun joskus ajamme koulualueen ohi hän sanoo että vieläkin tulee paha olo vatsanpohjaan kun näkee sen koulun jossa kaikki tapahtui.

Toivottavasti tekin löydätte jonkin ratkaisun tähän, ja lapsenne saa elää normaalia lapsuutta ilman pelkäämistä ja saa oikeita ystäviä jotka vilpittömästi pitävät hänen puoliaan.

Hyvää kevättä ja kesää koko perheelle!

Sirpa

=========================

Tässä reseptejä, joita olen kerännyt, kokemuksen kautta sekä tutkimalla kirjallisuutta:

1) syy ei ole kiusatussa! Hänelle on selvästi kerrottava, että ongelma on niillä, jotka sellaista tekevät. Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on - yksin viihtyvä, "laumasielu", laiha, tukeva, herkkä, ujo, ulospäin suuntautunut lahjakas, vammainen, vähäpuheinen jne. - mitä tahansa, ilman toisten häirintää!! Kiusattua ei saa syyllistää tyyliin "jos vain olisit erilainen, niin .."

2)Nosta kissa pöydälle eli yhteyttä opettajaan, tarvittaessa myös rehtoriin. Vaadi myös saada tavata kiusaaja vanhempineen Voi olla vaikea saada heitä saman pöydän ääreen, mutta tämä auttaa

3)koulupsykologin/kuraattorin puheille

4)jos koulussa ei ole kiusaamisen ehkäisysuunnitelmaa, tee esitys johtokunnalle sellaisen käyttöönotosta (esim. vertaissovittelu tms.)

5) vaadi viikoittaista seurantakokousta (kiusaajat, kiusattu, rehtori), jossa raportoidaan, mitä viikolla on tapahtunut.

6) Kiusatuksi tuleminen on rankka kokemus. Ole lapsesi tukena, kannusta ja ole lähellä. Etsi tietoa aiheesta, lue kirjallisuutta Kerro esimerkkejä hyvin menestyneistä aikuisista, joita on lapsena kiusattu, tai mitä olet itse nähnyt ja kuullut sellaista, joka voisi kannustaa häntä jaksamaan. Opeta häntä ymmärtämään erilaisuutta (esim. enneagrammin avulla).

Koulurauhaa sieluun saakka

=========================

Minun pikku-sisko oli ystävänsä kanssa kiusattu pihapiirissä ja siskoni on myös ujo ja hiljainen. Tuntui pahalta katsoa vierestä. Kiusaaja oli saman ikäinen poika ja kiusaus oli tönimistä ja lyömistä ja muuta poikien ilkeilyä. Aikuisetkin yritti neuvoa, että älkää antako kiusata itseänne. Lapset oli silloin ala-aseella. Tilanne jatkui kauan ja tytöt tuli monesti itkien kotiin. Neuvoksi tietysti tuli monesti sanottua, että kyllä te kaksi tyttöä yhdelle pojalle pärjäätte. Ja antakaa takaisin samalla mitalla. Vaikkakin kaikki tietävät, ettei ketään saa lyödä.

Tilanne laukesikin yllättäen parhain päin. Kiusaaja taas kerran tuli lumilinnaan ja löi siskoani. Siskoni kertoi, ettei sillä kertaa häntä sattunut, mutta oli päättänyt antaa samalla mitalla takaisin ja löi poikaa kuulemma ihan täysiä.

Tämä varmaan sai pojan hereille, kun toinen käyttäytyikin aivan erilailla, kun tähän asti ja pitikin puolia asiassa. Eikä alistunut kiusaamiseen. Kiusaaminen loppui siihen kertaan.

Lapsista kun on kyse, kaikki on mahdollista. Näistä tappelupukareista tuli hyvät ystävät ja vielä paljon myöhemminkin, kun poika oli jo muuttanut pois talostamme. Hän tuli soittamaan ovikelloa ja tuli kutsumaan siskoni syntymäpäivilleen. Mikä ei pienillä ole ihan tavallista, että poika kutsuu tytön juhliinsa.

Ihmettelimme kotona kaikki, että sait kutsun synttäreille. Siinä tapauksessa täytyy sanoa, että nämä kaksi erilaista ihmistä olivat löytäneet toisistaan jotain arvokasta ystävyyttä.

Susanna toivon, että keksitte jonkun uuden tavan suhtautua ongelmaan. Jos vaikka aloitatte siitä, että yritätte ystävystyä kiusaajien kanssa. Jos pojallasi olisi vaikka mahdollisuus pyytää kiusaajat johonkin lasten kutsuille, jossa hänellä olisi mahdollisuus esitellä omia leluja tai harrastuksia ja kiusaajat huomaisivat, ettei näin reilua poikaa kannata kiusata.

Toivon sinulle ja pojallesi voimia!

Sisko-lisko

=========================

Eräs ystäväni huomasi poikansa käytöksestä, että tätä kiusattiin koulussa, vaikka poika asian moneen kertaan kielsi. Poika ei uskaltanut puhua asiasta, mutta hänen käytöksestään huomattiin, ettei kaikki ole kohdallaan. Muuten vilkas poika ei halunnut lähteä ulos kavereiden kanssa, oli hiljainen ja vetäytyi.

Ystäväni halusi tehdä asiasta heti lopun, ennen kuin kiusaaminen pääsi pidemmälle. Hän sopi luokanopettajan kanssa että tulisi pitämään yhden oppitunnin koulukiusaamisesta, mitä se on, miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa kiusattuun. Samoin kertoi myös sen, että usein kiusaajat eivät itse ymmärrä että 'leikillään' kiusaaminenkin on myös kiusaamista.

Ystäväni ei ottanut luokassa puheeksi, että juuri hänen poikaansa kiusattiin, vaan hän puhui yleisellä tasolla. Näin sekä kiusaajat, että kiusattu eivät syyllistyneet kaikkien edessä.

Ystäväni poika sanoi samaisena iltana isälleen nukkumaan mennessään. "isä sä olet mun paras kaveri."

Tässä tapauksessa kiusaaminen loppui tämän oppitunnin jälkeen.

-Suusi-

=========================

Helppo homma kevään kuivattaessa asfaltit pyydät jonkun ison ja karvaisen motoristin hakemaan poikasi pyörällään muutaman kerran koulusta sellaisesta paikasta ja sellaiseen aikaan että takuulla koko koulu näkee.

Poikasi nousee takuulla kavereiden arvoasteikossa hetkessä ylöspäin ja kiusaaminen vaihtuu uteliaaseen kyselyyn ja hiljaiseen ihailuun ja mitä rajumman näköinen motoristi sen parempi.

Mp:n takana oloa kannatta tietysti testata ennen koululta hakua .

Tää toimii

=========================

Minusta on hyvin loukkaavaa pitää sitä, että tytöt kiusaavat poikaa hämmästyttävänä ja asian kannalta tärkeänä asiana. Onko muka niin, että pojat vain kiusaavat? Ja varsinkin, että jos poika päätyy tytön kiusattaviksi, tilanne olisi jotenkin erityisen huono. (Tällaisen kuvan tekstistänne sain). Eikö olisi jo aika karsia moiset sukupuoliroolit pois?

Tyttö89

=========================

Olen samaa mieltä kanssasi, että asiaan täytyy ehdottomasti puuttua ennen yläastetta. Siellä oman kokemukseni mukaan entisistä kavereistakin voi tulla kiusaajia. Kuulin kerran jonkun käyttäneen sitä konstia, että kutsui kiusatut äiteineen tai isineen kotiin iltakahvin merkeissä puhumaan asiasta.

Ensin voi tietysti keskustella vanhempien kanssa puhelimessa asiasta ja sopia, että jos kiusaaminen vielä sen yhteydenoton jälkeen jatkuu, seuraa iltakahvikeskustelu koko porukalla. Jo ajatus siitä, että täytyisi mennä kiusatun kotiin puhumaan asiasta, saattaa pistää kiusaajat ajattelemaan käytöstään.

Kiusatulle, ujolle pojalle on ehkä helpompi puhua asiasta kotona turvallisessa ilmapiirissä. Itse olen kokenut, että koululla ei puututa asiaan riittävän napakasti vaan kiusaamista helposti vähätellään. Kiusaajien vanhempiin kannattaisi siis ottaa yhteyttä. Toisaalta kouluunkin olisin yhteydessä, että he tulisivat tietoiseksi ongelman jatkumisesta. Tsemppiä vaikean asian kanssa.

Tarja

=========================

Tiedän tunteen, olen koulukiusattu kouluajoilta ja tällä hetkellä kahden kouluikäisen lapsen äiti. Toinen ala-asteikäinen poika ja toinen ylä-asteikäinen tyttö ja molempia on kiusattu ala-asteella. Tytön kiusaaminen on loppunut kokonaan hänen siirryttyä ylä-asteella, johtuu varmasti siitä, että kiusaaja on muuttanut pois alueelta.

Tyttäreni oli ala-asteella tosi ujo, herkkä ja ns. erilainen nuori eli halusi pysyä omana itsenään ja sehän aiheutti sen että hän alettiin kiusata. Poikani kohdalla on tällä hetkellä rauhallinen kausi menossa kiusaamisen suhteen ja toivonkin että se on loppu nyt.

Itse koulukiusattuna, jota jatkui kokonaiset 9 vuotta, olen lasteni kohdalla päättänyt puuttua itse koulukiusaamiseen, koska koulu ei siihen puutu juuri mitenkään. Kouluilla on hienot oppaat koulukiusaamisen ehkäisemiseksi, mutta asian eteen he eivät tee juuri mitään. Viimeksi kun poikaan kiusattiin, menin itse kouluun poikani kanssa ja keskustelimme yhdessä kiusaaja, poikani ja opettaja asiasta. Minusta tuntuu, että kun vanhempana jututtaa kiusaajaa, niin hän ottaa asian vakavammin kuin että opettaja puuttuu asiaan, koska yleensä opettajilla on pelko että oma imago kärsii jos tähän kiusaamiseen puuttuu liian konkreettisesti.

Kiusaajien vanhempien on myös hyvä tietää tilanteesta, vaikkakin sillä voi olla vaikutusta kiusaamiseen eli kiusaaminen vain lisääntyy, mutta se riski tulee ottaa. Kannattaa myös ottaa ehdottomasti kouluterveydenhoitajaan yhteyttä ja puhua tilanteesta hänen kanssaan, koska kiusaaminen tekee ujolle ja herkälle lapselle haavoja henkiselle puolelle ja niistä on hyvä puhua ennen kuin se on liian myöhäistä ja myös itselle vanhempana on tärkeä puhua jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa tilanteesta. Koulukiusattuna minulle on monesti sanottu, että minulla on "tuntosarvet" liian ylhäällä lapsiini kohdistuneen koulukiusaamisen vuoksi. Näin ei kenenkään ihmisen pitäisi sanoa sellaiselle ihmiselle joka on koulukiusattu ja tietää miltä kiusaaminen tuntuu ja millaisia haavoja se tekee pienelle ihmiselle. Toivon sinulle jaksamista ja ole lapsesi tukena ja voittakaa yhdessä koulukiusaaminen.

Kiusattu

=========================

Meillä auttoi se, että soitin vanhemmille sovimme, että asiasta jutellaan porukalla ja kutsuin perheen kahville. Kun lapset näki, että vanhemmat ovat tekemisissä ja tietävät missä mennään, he ymmärsivät, että asiat ei pysy salassa, vaan he löytävät sen edestään. Muutenkin, kun he tutustuivat toisiinsa paremmin, kiusaaminen jäi itsellään pois. Samalla saimme uuden tuttava perheen. Vanhempien yhteistyöllä ja järjestämällä lapsille muuta ajateltavaa asiat hoituvat helpoimmin, eikä kukaan tule leimatuksi.

Silloin myöskin ne sosiaaliset taidot kehittyvät ja siksikin tilanne muuttuu. Tsemppiä!

Satu

=========================

Pyydä opettajaa olemaan palaverin vetäjä, jossa te vanhemmat ja tyttöjen vanhemmat, sekä mahdollisesti myös poikasi ja tytöt keskustelette asiasta. Minä omalla kohdalla tein näin. Perheneuvolastakin on saatavilla apua, uskoisin, koska ala-asteella ei ole kuraattoria. Voihan terveydenhoitajaakin kysyä, koska kiusaaminen on vakava asia, olisi hyvä jos keskustelussa olisi ulkopuolinen henkilö. VOIMIA, VOIMIA.

Tiina

=========================

Piti vielä sanoa sinulle, että kuka sen lapsen puolta pitää kuin omat vanhemmat. Vaikka se on joskus raskasta, on se silti meidän tehtävä huolehtia lapsiemme hyvinvoinnista.

Tiina

=========================

Ei auta kuin ottaa "härkää sarvista kiinni". Meidän koululla on yhteistyössä opettajan ja vanhempien kanssa puututtu heti kiusaamisiin. Kaikkien tapaukseen liittyvien oppilaiden vanhemmille on tieto tapahtuneesta laitettu kotiin. Tarvittaessa vanhemmat istuvat saman pöydän ääreen sopimaan yhteiset pelisäännöt, kuinka kiusaaminen saadaan loppumaan alkuunsa.

Koululla opettaja ja oppilaat kokoontuvat keskustelemaan ja sopimaan myös yhteiset pelisäännöt, anteeksipyyntöä ja kiusaamattomuus sopimusta unohtamatta.

Tärkein viesti lapsille; aikuiset välittävät ja puuttuvat kiusaamiseen ja vetävät yhtä linjaa, niin koulussa kuin kotona.

Tulosta on nähty heti; kiusaamiset ovat loppuneet.

Tiina

=========================

Meillä myös kiusaus tapaus, poika ei niinkään hiljainen mutta ylipainon takia kiusattiin. Soitin kiusaajan äidille, koska pojat olivat samalla luokalla. Tässä tapauksessa auttoi, vanhemmilla oli auktoriteettia lastaan kohtaan ja oikealla lailla äiti osasi asian esittää. Pojat sopivat ja kiusaaja pyysi anteeksi.

Vastaavaa tapahtui jo päiväkodissa kyseessä n. 5-vuotiaat lapset. Olin viemässä poikaa päiväkotiin niin käytävällä marssi 3 hieman pienempää ja lällättelivät jotain lihavuudesta. No, minähän yhtään ajattelematta sen kummempia käännähdin kannoillani ja sanoin, jotain ihmisten erilaisuudesta ja että katsokaa itseännekin peiliin! Ihmettelin kun pojat lähtivät kiltisti jonossa veskiin? Minä perässä uteliaana, että mikäs nyt. Siellähän nämä velikullat sitten katsoivat ihmeissään peiliin. Ajattelivat varmaan, että onpa ihan outo täti =D. Eihän sen ikäinen ko. sanontaa vielä tajunnut. Mutta päiväkodissakin kiusaaminen loppui siihen. Kun asian otin puheeksi ja hoitajat tilanteen raukaisivat.

- titi -

=========================

Kiusatun lapsen vanhemman tulisi olla rohkeasti yhteydessä koulun henkilökuntaan, etenkin kiusatun lapsen luokanopettajaan, joka on velvollinen puuttumaan tällaisiin tilanteisiin koulussa ja luokassaan. Kiusaamisen vähentämiseksi on hyvin monenlaisia keinoja, mutta nämä keinot on uskallettava ottaa käyttöön.

Suosittelen lukemiseksi Christina Salmivallin "koulukiusaaminen ryhmäilmiönä" -teosta. Se antaa hyviä viitteitä siihen, millä keinoin kiusaamista, eri lasten rooleja kiusaamistilanteissa ja kiusaamisen keinoja voidaan kartoittaa ja ehkäistä. Samoin se antaa myös neuvoja siihen miten tärkeää on kiusatun lapsen positiivisen minäkuvan ja hyvän itsetunnon kehittäminen. Ennen kaikkea yhteistyö jokaisen eri tahon välillä on tärkeää, kenenkään ei tarvitse ratkaista tilannetta yksin. Toivon sydämeni pohjasta, että tilanne kohdallanne helpottaa ja poikasi voi rauhassa käydä opintonsa loppuun ja nauttia täysin rinnoin lapsuudestaan myös koulussa.

Tiina

=========================

Kyllä opettajan merkitys on suuri. Hänen pitää olla tietoinen kiusaamisesta ja puuttua siihen heti varhaisessa vaiheessa. Poikaani kiusattiin yläasteen ensimmäisellä. Opettajat huomasivat sen ja vaativat molemmilta osapuolilta kirjallisen selvityksen asiasta. Suurena apuna oli myös poikani koulukaveri joka tuli äitinsä kanssa meille kertomaan asiasta (poikani ei ollut kertonut kotona). Koulutoverin ja hänen perheensä tuki ja opettajien ripeä toiminta lopettivat kiusaamisen. Linja-autopysäkillä huutelu jatkui vielä jonkin aikaa, mutta loppui vähitellen. Ota rohkeasti yhteyttä ihmisiin ja keskustelkaa!

Tiina

=========================

Asiasta on puhuttava yhdessä kiusaajien, heidän vanhempansa ja kiusatun ja hänen vanhempien kaikkien yhdessä, mielellään mukana vielä koulukuraattori tai joku muu koulun henkilöstöstä. Ja nostaa toden totta asia pöydälle ja puhua/ palaveerata asiasta niin monta kertaa että asia ja sen vakavuus menee todellakin kiusaajille perille. Ja pitää sopia myös siitä mitkä tulee olemaan toimenpiteet, ellei kiusaaminen lopu. Se voi olla jokin toimi/rangaistus joka on sovittu koulun kanssa, koulukuraattorin kanssa tai vanhempien kesken.

Asioista täytyy puhua koko luokan kesken ja mielellään kaikkien vanhemmat mukana.

Koulukiusaaminen on todella vakava ja ikävä asia ja nyky-yhteiskunnassa sitä on alkanut olemaan enemmän ja yhä raaempaa kiusaamista. Asioihin pitää tarttua kovalla kädellä.

Toivottavasti apu ja keinot löytyvät pian. Ja suojelusenkelit kulkevat mukana.

Tunturipöllö

=========================

Kiusattujen lasten vanhemmat: Ottakaa yhteyttä kiusaajien vanhempiin, vaikka saisitte lokaa silmillenne. Sillä on meitäkin, jotka osaavat suhtautua siihen fiksusti ja pystyvät vielä asialle jotakin tekemään. Minä haluaisin ainakin tietää jos minun lapseni on kiusaajana ja myös sen, jos kaveeraavat kiusaajien kanssa.

Tuija

=========================

Sydän särkyy, kun luen tuota. Omaa poikaamme kiusattiin juuri samoin. Poika sanoi, että kun ei tyttöjä kehtaa edes iskeä nyrkillä köniin, kuten poikia.

Yritettiin käydä kodeissa puhumassa, jonkun kohdalla auttoi, toisen ei. Koulussa ei asiasta tiedetty mitään, eikä siis puututtu, puhuminen siellä oli turhaa. Kiusaaminen tapahtui pääasiassa koulumatkoilla, bussia odotellessa ja bussissa. Lopulta, kun kiusaaminen jatkui vielä lukiossa, ruvettiin mahdollisuuksien mukaan kuljettamaan poikaa omalla autolla, jos ei voitu viedä, sanoin ettei tarvitse mennä kouluun.

Kaipa muitakin syitä oli, mutta lahjakas poika ajautui lopulta syvään masennukseen ja itsemurhayrityksiin. Yliopisto-opiskelutkin jäivät kesken. Murhe näyttää elämänmittaiselta.

Yrittäkää opettaa lasta pitämään puolensa. Kyllä ohjat on opittava ottamaan omiin käsiin. Koulun vaihto voi auttaa. Mutta oma itsetunto pitäisi saada kohoamaan. Ala-asteella voi vielä opettajistakin saada apua. Tehkää kaikkenne.

Surullinen äiti

=========================

Asiaa pitää yrittää ensin selvittää kiusaajien vanhempien kanssa. Jos tämä ei onnistu, niin yhteyttä pitää ottaa opettajaan. Meidän tapauksessa järjestettiin neuvottelu jossa oli alan ammattilaisia, opettaja, rehtori kiusaaja, kiusattu, kiusatun vanhemmat ja kiusaajan vanhemmat. Asiasta keskusteltiin neuvottelussa ja kaikille sopi, että asian käsittely päättyy siihen. Kiusaaja ei enää uskaltanut kunnolla kiusata, teki kuitenkin pientä huomaamatonta jäynää.

Meidän kunnassa pienempien koulujen oppilaat siirretään jo kuudennelle luokalle kouluun, jossa on yläaste. Tässä vaiheessa pidin huolen, että poikani menee toiseen kouluun kuin kiusaaja. Tämä otti tiukoille, kun muut aikaisemmat luokkakaverit menivät saman kouluun kiusaajan kanssa. Mutta siitäkin on päästy. Lapsi on sopeutunut uuteen kouluun ja uusiin ryhmiin.

Asian kanssa ei pidä jäädä odottelemaan. Itse selvittelin asiaa myös kiusattujen tuki Ry:stä. Heidän lehdessään on mm. neuvoja siitä miten menetellä kiusaamistapauksessa. Olen jakanut tietoa tästä eteenpäin, mutta kohdallani asiasta on kuitenkin niin kauan, että en muista enää yksityiskohtia.

Katja

=========================

Yritäpä kutsua ne kiusaaja tytöt teille kylään ja keskustelette asiat halki, mikä on syy siihen ettei he kelpuuta ujoa hiljaista poikaa joukkoon?

Kokemuksesta tiedän, että monesti kaikenlainen tietämättömyys ja arkuus on kiusaamisen syy.

Tuua

=========================

Jo kauan sitten, käydessäni kansakoulua, oli siinä koulussa tällainen konsti, joka soveltuisi varmaan nykyisinkin käyttöön, ja jonka annan neuvoksi sinulle:

Keskustele opettajan kanssa. Opettaja voi (jos haluaa asian hoitaa hyvin) kutsua koolle pienen palaverin, jossa ovat kiusaajien vanhemmat ja itse kiusaajat, lapsesi ja te vanhemmat. Sitten kissa nostetaan pöydälle, keskustellaan yhdessä siitä, mitä on tapahtunut, ja miksi, ja ennen kaikkea miltä se on tuntunut, mitä aiheuttanut. Kumpikin osapuoli voi kertoa itse oman näkökantansa, ja opettaja on puolueeton puheen johdattelija ja tuohtumisten ym. hillitsijä. Jollei opettaja katso pärjäävänsä tilanteessa yksin, voi pyytää mukaan toisen opettajan tai koulun rehtorin. Asiat selvitellään, toivottavasti rauhallisesti ja rehellisesti. Auttaa varmasti. Tuikku

Tuikku

=========================

Kiusaamisen torjunnassa ja hoitamisessa tärkeintä on olla kuulolla ja reagoida lapsen asioihin välittömästi. Kouluun kannattaa aina olla tietysti asiasta yhteydessä, mutta suoraan kiusaajien vanhempiinkin voi ottaa yhteyttä. Erityisopena ja opona olen hoidellut monia asiaan liittyviä tapauksia, aina ne ovat haasteellisia ja tavoite on kaikilla selvillä. Valitettavasti aina emme ole päässeet tavoitteeseen, mutta sitten asiaan täytyy puuttua uudelleen ja uudelleen... Joskus koulun vaihdolla voi olla merkityksellinen vaikutus osapuoliin, mutta toivottavasti ei ajatella yksioikoisesti, että kiusattu vaihtaa koulua.

Openäkökulma

=========================

Meidän poikaa kiusattiin ekaluokalla yhden kerran. Kakkosluokan pojat koulumatkan varrella tönivät poikaani ja hänen kaveriaan lumikinokseen eivätkä päästäneet heitä kulkemaan eteenpäin. Kotiin päästyään poika kertoi asiasta ja soitin saman tien pojan opettajalle. Opettaja otti asian hienosti hoitoonsa; kiusaajapojat joutuivat tulemaan koko ekaluokan eteen pyytämään anteeksi pojilta ja saivat tunnin jälki-istunnon. Eivät kiusanneet toista kertaa.

Eli asia pitää heti ottaa käsittelyyn, ja jos koulun apu ei riitä niin yhteys suoraan kiusaajien vanhempiin ja asia selvitettäväksi. Monesti asioiden keskusteleminen kasvokkain kaikkien osapuolten kesken auttaa. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin!

Virpi

=========================

Kouluun suora yhteys ja rehtorille ynnä muille välittömästi jyrkkä vaatimus ettei tämmöinen peli saa jatkua. Vanhempaintoimikunta on yksi reitti. Toisena ehdotan paikallislehteen juttua, että mikä on koulun moraali kun tämmöistä sallitaan. Julkisuudella on ihme voimat. Itse menisin varmasti mukaan luokka tilanteisiin ja välitunneille, opetus on julkista toimintaa ja nostaisin niin suuren haloon että siihen olisi ihan pakko tulla muutos.

Koulu on julkinen laitos ja sen yhtenä tehtävänä on luoda oppilaille turvallinen oppimisympäristö! Kiusaamisella on ikuiset vaikutukset lapsen itsetuntoon. Oletettavasti kiusaajien vanhemmat eivät välitä mitä lapset tekevät, eli taitaa olla hyödytöntä ottaa sinne yhteyttä, kuin korkeintaan asianajajan siinä vaiheessa kun mikään muu ei riitä, kunnianloukkaussyyte. Oli tapaus missä koulu joutui korvauksiin, kun ei puuttunut asioihin. Nosta niin iso meteli että kuuluu kaikille ja muutos tulee.

Rauha kaikille opintiellä


Ladataan kommentteja...
© 2014 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot