Ke 17.9.Aili, Aila, Hildegard, Hildege...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto



Lasten Nukkumaanmeno   6.3.2007


Katja kirjoittaa: ”Miten olette saaneet rauhoitettua lapset illalla niin, että nukkumaanmenosta on tullut miellyttävä ja sopuisa hetki?”


Kaikkien vastanneiden kesken arvorttiin
5 pkt Hyvän Mielen postikortteja (24 kpl).

Onnettaren ystävät:
Helja Worthington, Newyork,USA
Leena Närhi, Hurissalo
Taina Grönstarnd, Oulu
Anita Koskinen-Vasilenko, Vantaa
Päivi Janhonen, Vuorela


Lapset ovat hyviä "käyttämään hyväksi" omaa tilannetta, mielialaa. Itse pyrin rauhoittamaan illan jo hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, omat työni siirrän myöhäisempään. Meillä rutiinit auttavat siihen, että ilta on helppo ja lapset nukkuvat hyvin yön. Sitten jää äidillekin sitä omaa aikaa! Iltapesut, pisut ja pusut...iltarukous ja suunnilleen sama aika...

BisaNte

======================

Kyllä se vanha konsti eli iltasatu ennen nukkumaanmenoa on paras keino. Nukkumaanmenosta puhutaan ajoissa eikä vanhemmilla ole kiire minnekään muihin ilta-askareihin kuin lapsen nukuttamiseen.

Lempipai

======================

Arki-iltoina olemme sopineet,että kun kellon viisarit näyttää klo 20,niin silloin on nukkumaan menoaika,koska tarhaanlähtö on jo klo 6.Hyvin on toiminut,mut jo keväällä alkaa se marina kun on valoisampaa,et eikö voisi myöhemmin...mut emme anna periksi,koska se kostautuu aamulla.
Viikonloppuna sitten on lupa valvoa vähän pitempään...

Hessutyttö

======================

Yksinkertaisesti lukemalla iltasatuja joka ilta monen vuoden ajan! Minusta & lapsista se oli mukavaa ja kirjastossa tuli käytyä ahkerasti, koska samaa kirjaa emme kukaan halunneet moneen kertaan kuulla. Satu rauhoitti lapset sopivasti yöpuulle.

äiti-70

======================

Illalla puuhailemme jotakin kivaa yhdessä ja toistamme tutut iltarutiinit, iltapesu, iltapala, yöpuku ja sitten menemme sänkyyn lukemaan. Olemme sopineet että illalla luemme yhden kirjan yhdessää. Yleensä iltasadun aikana pienempi nukahtaa ja isompikin rauhoittuu nukkumaan.

Heli

======================

Menemme yleensä poikieni 6 ja 9-vuotiaat kanssa vanhempien sänkyyn lukemaan kirjaa tai katselemaan jotakin mukavaa elokuvaa, noin puoleksi tunniksi. Yleensä tämän puolituntisen jälkeen, kun yhdessä on rauhoituttu, lähtevät lapset hyvillä mielin nukkumaan. Ja jos ei muutenkaan ole ehditty viettämään tarpeeksi yhteistä aikaa, on tämä hetki pojille se päivän tärkein.

Anna

======================

Minä sanon lapselleni, että iltapala on klo 20.00 ja hampaat pestään klo 20.30 ja lukiharjoitukset sen jälkeen ja jos ennen varttia vaille yhdeksän nämä on tehty äiti lukee 15 min. iltasadun ennen klo 21.oo kun unimatti tulee. Ja on toiminut. selvät rajat ja sanominen lapselle, että tiettyyn kellon aikaan on mentävä sänkyyn ja rutiinit. Meillä luetaan iltarukous klo 21 ja jos se menee ohi niin sitten ei lueta. Lapsi tietää siitä että nyt ilta meni överiksi ja osaa pyytää anteeksi. Sen jälkeen keskustellaan ja iltarukous luetaan ja lapsi saa unen välittömästi.

Yh. Anne 46v. lapsi 10 v.

======================


Meillä on molempien tyttöjen kohdalla ollut nukkumaan meno pienenä erittäin miellyttävää, kun se tiesi mukavaa rauhallista iltasatu-hetkeä ja tilaisuutta jutella päivän asioista ihan kahdestaan äidin kanssa. Tämä rituaali jatkui vielä silloinkin kun olivat jo koulussa. Luulen, että äiti nautti hetkestä yhtä paljon kuin tytötkin.

Päivi

======================

Lapsien (yht. 7), varsinkin pienten, nukkumaan meno sopuisasti on onnistunut illasta iltaan saman rutiinien toistamisella. Lapset ovat vasta nyt kouluikäisinä ryhtyneet kyseenalaistamaan nukkumaan menoa ja se onkin sitten jo toinen juttu...

Helinä

======================

Kaikki istutaan sohvalle ennen nukkumaan menoa ja jokainen vuorollaan kertoo jotain mukavaa päivästään! Sen jälkeen lapsetkin ovat ymmärtäneen päivän olevan ohi ja nukkumaan siirtymisen ajan tulleen!

Ripa

======================

Säännöllinen rytmi ja ajoitus eli iltapala ajallaan yhdessä keittiössä puuhaten, jonka jälkeen iltapesut/pisut/ja pusut ja sänkyyn yhdessä valitun kirjan kanssa. Rauhoittuminen tapahtuu yleensä viimeistään iltasatua kuunnellessa ja mahdollisesti tämän jälkeen hetki vielä yhdessä jutusteltaessa päivän tapahtumista tai yleisesti esim. sadun luvusta tulleista ajatuksista.

Ei kuitenkaan mitään ylettömiä keskustelutuokioita vaan rauhallisesti lapsi omassa sängyssä ja äitee sängynlaidalla samalla silittäen. Yövalo päälle ja hyvät yöt ja jos sattuisi nousemaan pois sängystä niin aina vain takasin punkkaan, peittely ja nyt nukutaan. Meillä ainakin toiminut.

Äiti ja 5v poika

======================

Meillä ei ole kertaakaan menty taistellen nukkumaan vaan aina ilomielin. Lapset on nyt 2- ja 5-vuotiaat. Koskaan en ole komentanut sänkyyn vaan ohjaan leikkimielellä. Hyvä konsti on ottaa jokin lapsista kiva juttu iltapuuhiin mukaan kuten esim. se iltasatu. Lapset yleensä peseytyvät ja kömpivät sänkyyn nopeasti ja mielellään kun tietävät että on iltasadun aika.

Mara

======================

Tuskin kukaan ikään tai sukupuoleen katsomatta pystyy vastustamaan sitä kun toinen rapsuttelee, silittelee, hivelee tai hieroo mm. selkää, hartioita tai päätä. Kutitella ei saa. Tällä tavoin saimme mm. ADHD -tyttäremme rauhoittumaan oikeastaan missä ja milloin vain.

Sirpa
======================


Totuuden nimissä täytyy sanoa, että joskus ei mitenkään... Paras meillä tepsivä keino kuitenkin on varata tarpeeksi aikaa ja aloittaa iltapuuhat kun lapset eivät ole vielä liian väsyneitä. Koko perhe valmistaa ja nauttii iltapalan yhdessä ja muiden iltatoimien jälkeen pyritään lukemaan vielä ääneen (vaikka lapset ovat jo koululaisia). Annos ulkoilua joka ilta on tehnyt myös hyvää.

Kirsi

======================

Omaani ei tarvinnut koskaan nukuttaa, senkun jätti sänkyyn vaan ja antoi puhua tai laulella itse itsensä uneen. Vieraita lapsineen kun oli käymässä, sovittiin että yhdeksän jälkeen jos lapset vielä valvovat, niin asiaa aikuisille ei enää saa olla, eli iltapalat ym. iltatouhut ja kysymykset tuli suorittaa sitä ennen. Omissa oloissaan sitten sai valvoa vaikka koko yön kunhan ei häirinnyt muita. Itsekin kokemuksen syvällä rintaäänellä totean, etten suinkaan nuku mitenkään säännöllisesti, en siis voi vaatia sitä toisiltakaan, mutta tietyt käyttäytymissäännöt yöllä valvomiseen liittyy ja ne kun oppii, niin ei se ketään haittaakaan.

sas se

======================

Kun pojilla(3) oli iltaleikit parhaassa vauhdissa, kävimme ilmoittamassa että leikkiaikaa on kymmenen minuuttia. Siinä ajassa ehti hyvin ajaa autot ja traktorit parkkiin ja lopettaa leikit.
Sama homma kun oltiin illalla ulkona pelaamassa, ilmoitus että aikaa on varttitunti ja sitten sisälle ja iltapalalle. Toimi ainakin meillä.

Murmeli


======================
Meillä ratkaisun toi jokailtaiset rutiinit. 19.00 jälkeen meillä soi "siivouskello" joka jo sinänsä on lapsista hauska juttu kun iskä tai äiti sen äänen suustaan päästää. Kellon soitua yhdessä lasten kanssa siistimme paikat, viedään lelut huoneeseen ja laitetaan muutenkin tavarat paikoilleen. Siivouksen päätteeksi lapset saavat valita palkkioksi itselleen tarran ja kaikilla on hyvä mieli kun paikat ovat siisteinä. Sen jälkeen iltapalalle, pesuille ja sadulle. Siinäpä se, ei kovin kummoisia niksejä mutta meillä ainakin toimii. Lisäksi on ihana seuraavana päivänä tulla töistä ja päiväkodista kotiin, kun koti on siisti...

Miinuli75

======================

Sam rutiini joka ilta: klo 18.30 kylpy, klo 19.15 iltapala, sen jälkeen hampaiden pesu, klo 20.00 iltasatu, sitten halauksia ja rutiiniin kuuluvia nallejen järjestelyä, sitten hyvää yötä ja ovi jää ihan auki niin että lapset tuntevat olonsa turvalliseksi. Klo 20.30 ovat yleensä unessa ja aikuisille jää omaa aikaa. Tai sitten aikuiset kuukahtavat myös saman tien...

"Sotilaalliset rutiinit"

======================

Iltaa ei tarvitse rauhoittaa mitenkään erityisesti. Samat tutut rutiinit toistuvat tietyssä järjestyksessä esim. iltaruoka, lastenohjelmat, leikki-aika (rauhallisia leikkejä, pelailua, rakentelua, kirjan lukua, piirtämistä, muovailua)varaa myös aikaa yhteiselle juttutuokiolle päiväntapahtumista, iltapala, iltapesu, iltasatu. Hyvää yötä!

Tässä vaiheessa alkaa yleensä pissahätä, jano ja...sen olen lopettanut sanomalla että kävit jo ja joit jo, eikä palvelu pelaa enää. Tässä tulisi olla tarkkana, kun lapsi tulee kerta toisensa jälkeen yrittämään uudestaan, mene lapsen huoneeseen, mutta älä huomioi tai puhu hänelle enään, koska jokainen huomio on hänelle saavutettu tulos eli myös suuttumuksen kautta saatu huomio palkitsee huomion tarpeen. Pikkuhiljaa hän oppii, että nyt todellakin nukutaan.

Möhköliini

======================

Meillä lapset rauhoittuvat, kun nukkumaanmeno tehdään samalla rutiinilla. Vuoroiltoina joko isä tai äiti "nukuttaa" lapset. Meillä lapset nukkuvat vielä samassa huoneessa. Kun lapset on sängyssä luetaan iltasatu (joka illaksi valitaan uusi satu, yleensä luemme yhden kuvakirjan). Sadun jälkeen luetaan kädestä pitämällä iltarukous ja lopuksi vielä lyhyt laulu (lapset saa valita). Sitten pusut ja hyvän yön toivotukset ja kuiskaus; hyvää yötä maailman ihanimmalla pojalla ja tytölle. Aamulla nähdään...

Lapsi nukahtaa, kun nukkumahetki on kiireetön ja turvallinen.

Nukkumatti

======================

Minulla on kolme tytärtä. Jo ensimmäisen kanssa pidimme "tarkat/tiukat" iltarutiinit. Suurin piirtein samaan aikaan joka ilta iltapala, -pesu ja -satu. Pienempänä tytöt tiesivät itsekin, että kello kahdeksan illalla on nukkumaanmenoaika. Rutiinit kun tulee, niin illat sujuvat. Ja saa itsekin oman hetken.

Susanna

======================

Rutiinit: iltapala, iltapesu, iltasatu ilta illan jälkeen. Lopulta kaikki lapsemme osasivat jo lukea ja viimeinen satu olikin Taru sormusten herrasta!

Sydämen asialla

======================

Meillä on jokaiselle kolmelle pojalle luettu ennen nukkumaan menoa, siitä muodostui mukava yhdessäolon hetki ja samalla lapset saivat tutustua ihanien tarinoiden maailmaan, ennen siirtymistään höyhensaarille.

Sirkku

======================

Olemme tehneet lasten kanssa sopimuksen, että kun he ovat sängyssä arki-iltoina klo 21.15, niin käymme koko perhe kahden viikon välein uimassa. Sopimus on toiminut hyvin jo puoli vuotta!

Sopimus

======================

Nukkumaanmeno on lapsen ja vanhemman yhteinen, kiireetön, ja lämmin yhdessäolon hetki. Siinä rauhoitutaan, sylitellään, luetaan iltarukous ja kirjaa ja jutellaan. Lapsi kaipaa tällaisia hetkiä, ja niitä on hyvä olla pitkin päivää, mutta yksi kannattaa pantata vasta nukkumaanmenon aikaan!

Isukki

======================

Saatiin jostain sellainen idea, että opetettiin lapset menemään nukkumaan yksin, ilman nukuttamista. Taisi vanhin lapsi olla silloin parivuotias, jota olimme nukuttaneet. Mutta tottui uuteen systeemiin nopeasti.

Timo

======================

Meillä nukkumaanmeno on pitkäjänteisen ja johdonmukaisen työn tulos. Olemme ihan vauvasta lähtien pitäneet kiinni säännöllisestä päivärytmistä, jonka yksi olennainen osa on ollut juuri nukkumaanmenon johdonmukaiset ja samanlaiset rutiinit. Nyt tyttö on 4-vuotias ja kun hän iltasella touhuilee juttujansa, niin ruukaan sanoa noin puolta tuntia ennen iltarutiineita, että kohta aletaan iltatouhuille, niin tuleehan sieltä tietysti ensin vastalause, että en halua vielä nukkumaan, mutta kun käsky hampaiden pesulle käy, niin homma hoituu ilman enempiä mukinoita. Tietysti, jos nyt hakee sitä tapaa, että kuinka toimia, niin se vaatii vanhemmilta vielä enemmän itsekuria toimia johdonmukaisesti illasta toiseen vastustuksesta huolimatta, mutta se on toimintatapa, joka ainakin meillä on toiminut jo neljä vuotta.

Tsemppiä nukkupuuhiin.

======================

Kaikki rauhoittuvat kuuntelemaan iltasatua ja jokainen saa valita vuoroilloin sadun, ettei siitäkään tule tappelua.

Salix aurita

======================

Luin aikoinaan joka ilta iltasadun ja lauloin jonkun mukavan laulun. Lapseni ovat jo aikuisia, mutta muistelevat niitä hetkiä vieläkin lämmöllä.

Jouni

======================

Lasten nukkumaanmenon onnistumisessa on tärkeää se, että rauhoitutaan jo hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Jos lapsi käy ylikierroksilla, ei nukkumisesta tule mitään. Eihän aikuiseltakaan unen saanti onnistu heti kyläilyn jälkeen tai juuri jumpasta tultua.

Säännöllisesti toistuvat rutiinit ovat myös tärkeitä. Syödään iltapala, pestään hampaat ja luetaan iltasatu. Ennen iltasatua jutellaan päivän tapahtumista lapsen kanssa ja luetaan iltarukous. Iltasadun jälkeen voi vielä laulaa jonkun tuutulaulun. Lopuksi vielä suukotellaan ja toivotetaan hyviä unia. Lapselle on myös hyvä kertoa kuinka rakas ja tärkeä hän on vanhemmilleen.

Kaija

======================

Meidän tapana on käydä vanhempien sänkyyn kuin sardiinit purkkiin. Jokainen saa sanoa, mikä päivässä oli kivaa ja se kirjataan Onnistujan kalenteriin. Niitä on hauska lukea sitten jälkeenpäin. Tämän jälkeen luen jotakin ja jokainen lähtee omaan sänkyynsä jossain välissä. Osa lapsista ovat jo teini-iässä, joten ahdasta on sängyssä.

Äippä

======================

Valitettavasti tähän täytyy vastata tylsästi. Ne rutiinit: käydään kylvyssä (jossa saa vähän leikkiä ja purkaa viimeiset energiat), pestään hampaat (joiden välistä voi harjatessa löytyä hattivatteja, muumimamman käsilaukkuja ja haisuleita), halataan koko loppuperhe ja sitten mennään lukemaan se iltasatu, jonka lapsi useimmiten itse valitsee. Sitten vielä lauletaan, halitaan ja pusitaan. Viimeiseksi kerrotaan kuinka paljon rakastetaan toisiamme. Tämä sama prosessi tuntuu minusta etuoikeudelta joka ilta. Kaikkein ihaninta on sitten tuijottaa sitä rauhallisesti tuhisevaa maailmanomistajaa (vihdoinkin hiljaista)!

äiskä

======================

Meillä on samat rutiinit joka ilta ja niistä tärkeimpänä kirjan luku joka ainoa kerta. Lapsia on kaksi ja he saavat vuoronperään valita unisadun. Uusia kirjoja haemme viikoittain kirjastosta. Tämä konsti on tepsinyt kerrassaan hyvin. Ehtona on vielä se että on oltava rauhallista ennen kun satua ruvetaan lukemaan.

Mykky Pyy

======================

Kahden lapsen kanssa kokemuksia. Nukkumaan meno ei koskaan ollut mikään ongelma. Lapset nukkuivat aina onneksi hyvät päiväunet päiväkodissa ja olivat siis hoitopäivän jälkeen kotona iloisia ja virkeitä. Kodin askareet ruoka yms. tehtiin, syötiin yhdessä. Oli aikaa leikille. Ja iltaisin aina samat toistuvat turvalliset, rauhalliset rutiinit. Iltapesut, satu, unilaulu, halaus, suukko ja hyvän yön toivotus! Jos lapsi on saanut kokea vanhempansa kanssa päivittäin turvallisen olon, ei unille menokaan koskaan ole vaikeaa ja aikuinen päättää, ei lapsi!

Äippä

======================

Kahden vilkkaan ja kadehdittavan energisen tytön (10 ja 9 vuotta) rauhoittaminen nukkumaanmenoa varten tapahtuu parhaiten yhteisen lukuhetken kautta. Koko perhe asettuu vanhempien sänkyyn, isä tai äiti lukee pienen kertomuksen, Aku Ankkaa tai pari lukua jostakin paksummasta kirjasta. Päälle vielä yhteinen iltarukous, niin johan alkaa haukotuksia kuulua joka puolelta sänkyä! Sitten vaan jokainen omaan sänkyynsä.

Ja jos iltatoimet uhkaavat pitkittyä tai meno näyttää kiihtyvän iltaa kohti, uhkaus lukuhetken perumisella yleensä palauttaa väen ruotuun.

Lukutoukat

======================

Iltasadut ja -laulut sekä kertaus päivän tapahtumista on meillä ollut iltarauhoittumisen ydin.
Ne jotka kokivat olevansa jo liian isoja kuuntelemaan satuja eivät enää aiheuttaneet ongelmia.
Tarinoita on luettu tuonne reilun kymmenen vanhaksi. Toki oli yksilöllisiä eroja: Yhden jalkapohjia piti kutitella, toisen vuoteen äärellä istuskella jne.

Tärkeintä on aika. Että lapsi kokee olevansa tärkeä ja saa kertoa päivän jutut. Joskus juttujen kuunteleminen on ollut vaikea katkaista jos niitä on paljon. Ihan loputtomiin ei ainakaan työpäivän päätteeksi jaksa kuunnella mutta siirtäminen seuraavaan päivään on toimiva ratkaisu.

Suurin juttu on irrottautua niistä kaikista muista tehtävistä joita tuntuu piisaavan. Ja pyrkiä yhdessä molempien vanhempien kesken ajattelemaan, että lopulta tämä aika on vain pieni osa elämästä.

5 lasta harvakseltaan

======================

Meillä mennään "lentäen" ja nauraen nukkumaan ja sitten höpötetään sängyssä vähän ennen kuin aletaan nukkumaan. En tiedä toimiiko vielä pitkään kun esikoinen on kohta 3v.

Virpi

======================

Voi voi, vaikea juttu, mutta koetapas seuraavaa: Menkää kaikki hyvissä ajoin iltapesulle/kylpyyn. Laittakaa tv kiinni ja astelkaa makuuhuoneeseen. Aino-tossut äidille ja Reinot isälle jalkaan, lämmin aamutakki ylle. Oikein väsyttävällä äänellä sadunlukua. Ensin olette/olet yhdessä lapsen/lasten kanssa toivotelleet kaikille tärkeille ihmisille/eläimille hyvää yötä.

Ei kannata kertoa jännää satua vaan ihan yksinkertaista tavallista vain. Sitten kun satu on luettu, sanotte napakasti hyvää yötä ja itsekin menet tossuissasi iltapuuhiin. Välttämättä ei onnistu, mutta lapset kasvaa ja nukkuvat kyllä varmasti joskus. Hermojaan ei kannata menettää. Ulkoilu ajoissa ennen iltaruokaa (klo 16-17) auttaa nukahtamiseen sekä aikuisilla että lapsilla. Vähän iltapalaa ennen iltapesua - leipää/hiilihydraattipitoista evästä. Onnea matkaan. Kyllä se siitä. Niin ja säännöllisyys kaikissa toimissa on valttia!

Kokemuksen rintaääni

======================

Iltatouhuihin voisi varmaan soveltaa keinoa, jota olen kuullut käytettävän perheessä, jossa on veljessarja pienestä isoon poikaan. Äiti lukee aamulla Harry Potteria jatkokertomuksena ja näin saa lapset ylös sängystä kuuntelemaan. Ja jos ei jaksa nousta jää ilman sitä osaa ja sehän ketuttaa.

Voisiko olla jokin mielenkiintoinen juttu, jota ilman lapset eivät halua jäädä missään tapauksessa. Jokin mielenkiinnon kohde? Pitkä satukirja, jota lukisit pienissä pätkissä. Kehittäisi lasten keskittymistä ja muistia. Aina illan aluksihan voisi muistella mitä edellisenä iltana luettiin. Läheisyys kirjaa lukiessa kaksinkertaistaa tehon...

Sanna-85

======================

Muistelen toistakymmentä vuotta sitten, kun elin samassa tilanteessa mitä Sinä nyt. Paras iltahetki saatiin aina samoilla rutiineilla illalla. Aina samoilla. Iltapala, -pesut, -pisut ja -satu. Satu erittäin tärkeä! Ja rutiineihin valmistaa muistuttelu hyvissä ajoin ennen puuhiin ryhtymistä. ("kohta, esim. 15 min päästä on iltapala")Mukava on jälkeenpäin muistella varsinkin iltasatu-hetkiä. Iltasadut jatkuivat pitkään meidän perheessä vaikka lapset jo osasivat itsekin lukea.

Yksinhuoltanut

======================

Iltarukouksen jälkeen esitän sormin kävelemällä, että pieni kissanpentu on kovin väsynyt ja haluaisi tulla poikamme korvan taakse yöksi nukkumaan. Korvan takana on herkkä ihoalue, jonka koskettaminen lisää mielihyvän tunnetta. Poika rauhoittuu ja lopuksi sivelen kädellä muutaman kerran hennosti kasvojen päältä, jolloin silmät alkavat jo lupsata.

Nukkumatti

======================

Olen kuullut "kaupunkitarinoita" kiltisti nukkumaan menevistä lapsista. Nyt olen tavannutkin yhden ihan elävänä. Nuori herra (ikää 1 vuosi ja 6 kk)elää hyvin säännöllistä elämää ja illalla hampaiden pesun jälkeen toivottaa "hyvää..." ja kömpii itse sänkyynsä nukkumaan.

Omassa elämässäni on tapahtunut niin onnellisesti, että lapset ovat vuosien mittaan kasvaneet aikuisiksi ja tästäkin asiasta on päästy ja siirrytty muihin haasteisiin.

Täti

======================

Kun lapset olivat pieniä, pidin kiinni päivärytmistä. Iltapalan jälkeen käytiin pesulla, puettiin yöpuku päälle ja luin lasten yhteisesti valitseman kirjan. TV oli kiinni. Lukutuokion jälkeen kumpikin meni omaan huoneeseen ja sänkyyn. Kävin peittelemässä ja siinä samalla kyselin päivän tapahtumista. Hauskat asiat naurettiin, murheet itkettiin ja ristiriidat puhuttiin selväksi ennen nukkumaanmenoa. Halittiin, pusittiin ja kumpikin halusi tehdä omat keksimät rituaalit. Kumpikaan ei ole tullut nukkumaan meidän sänkyyn, jota olemme ihmetelleet mieheni kanssa.

Nyt kun he ovat murrosikäisiä, pyytävät vieläkin iltaisin minut huoneisiinsa ja samalla puhutaan päivän tai viikon aikana tapahtuneista asioista. Edelleen tarpeen vaatiessa nauretaan, itketään tai selvitetään erimielisyydet ennen nukkumaan menoa, jos aikaisemmin päivän aikana ei ole ollut mahdollisuutta.

Isä ei käynyt peittelemässä iltaisin kun lapset olivat pieniä ja nyt ihmettelee monia asioita.

Muistot omasta lapsuudesta

======================

Säännöllisesti toistuva rytmi:
iltapesu, iltapala, iltasatu ja iltarukous.


Onnistunut

======================

Säännöllinen rytmi auttaa. Iltapala, hammaspesu, jos pienet lapset niin voisi lukea sadun ja sitten vaan nukkumaan. Niin ennen iltapalaa kaikki esim. 19 mennessä pelit kiinni/lopetettava ettei niistä tule sitä aivan turhaa energiaa joka sitten hypityttää pitkään kun itsekin rauhoittaa iltaa niin kyllä se siitä rauhoittuu ja muodostuu jo tavaksi että ollaan nukkumassa 21 maissa. Aamulla ajoissa ylös jne.

Saara

======================

Mummon luonahan tietysti tehdään kaikkea ja touhua riittää. Mutta illalla iltapesujen jälkeen ei sitten enää tehdä mitään rajuja leikkejä. Iltapala syödään kaikessa rauhassa, samoin iltapesut. Pienen 2 vuotiaan tyttären tyttäreni saan rauhoittumaan, että ensin laitetaan kaikki nuket ja pehmolelut nukkumaan ja kerrotaan heille iltasatu yhdessä. Sitten menemme sänkyyn ja on hänen iltasadun vuoro, halit ja paljon silityksiä. Minä kerron kuinka paljon minä rakastan häntä ja hän kertoo kuinka paljon "lakastaa" mummoa.

Minulla on myös kolme poikaa (lapsenlapsia) ja heille sama juttu: iltapala syödään rauhassa, sitten iltapesut ihan kaikessa rauhassa. Sen jälkeen sitten on vuorossa iltasatu ja sylissä istumista. Ja vielä sängyssä sitten muistellaan kivoja juttuja ja keskustellaan, jos joku asia on jäänyt askarruttamaan. Iltasuukot ja halit, ja totta kai mummo kertoo heille aina, kuinka tärkeitä he ovat ja kuinka paljon mummo rakastaa heitä.

Yöunet näillä konsteilla ovat olleet rauhallisia ja hyviä.

Mummo 53-v

======================

Rauhallinen ilmapiiri rauhoittaa lapsen: ensin yhdessä kiireetön iltapalahetki ja lupaus että satu alkaa heti kun iltapala on syöty ja pesut tehty. Sitten lapset kainaloon lämpimän peiton alle, ja lukemaan jotain perinteistä lämminhenkistä satua (ei jännittävää). Tuntuu joskus ettei jaksaisi ja ehtisi, mutta näin pääsee lopulta vähimmällä ajalla ja itsellekin jää hyvä mieli. Sitä paitsi saduthan ovat ihan mukavia! Hienoa olisi jos vuorottelu pelaisi äidin ja isän kesken...

3 lapsen äiti

======================

Rauhoittuminen iltasadulle ja kiireetön lukutuokio. Toimi omalla kohdallani aikanaan ja näyttää toimivan omien lastenikin kohdalla.

Nina

======================

Aloitin jo vauva-aikaan. Tein aina kaikki samalla tavalla ja suurin piirtein samaan aikaan. (Totta kai oli poikkeuksiakin). Illalla ei enää riehuttu ja telkkaria ei katsottu. Luin sadun tai joskus lapset saivat kertoa tarinan.

Nyt nukkumaan meno ( lapset ovat jo murrosikäisiä) ei aiheuta mitään sählinkiä. Satuja en enää lue, mutta hiljaisuus astuu kotiimme viimeistään klo 21.00. Kannatti uhrata omaa aikaa silloin, nyt minulla on taas omaa aikaa!

Marita 48

======================

Meillä on vain yksi lapsi, mutta kohdallamme homma on toiminut siten että syntymästä saakka on noudatettu samaa rutiinia. Lapsen kasvaessa on vain nukkumaanmenoaikaa hieman siirretty. Määrättyyn kellon aikaan alkaa ensin iltatoimet ja sitten poika menee omaan sänkyynsä, hänet peitellään ja suukotetaan ja sanotaan hyvää yötä, nuku hyvin. Sitten sammutetaan valot ja hän alkaa rauhoittua uneen. Koskaan ei ole jääty sängyn viereen hössöttämään eikä tehty asiasta muutenkaan mitään numeroa. Sairaana ollessa asia on tietenkin toinen..

Nette

======================

Meillä "hommat" aloitetaan ajoissa. Käymme pesulla ja laitamme yöpuvut päälle ennen iltapalaa. Syömisen jälkeen käymme pesemässä hampaat ja iltapisulla ja sitten saa kömpiä äidin sänkyyn kirja mukana. Käperrymme siihen, luemme yhdessä sadun ja sitten on pieni halihetki. Sen jälkeen molemmat menevät sänkyyn odottamaan, koska olemme sopineet, että tulen vielä viideksi minuutiksi molempien viereen. Siinä sitten hetken silittelen ja vaihdamme vielä päivän kuulumisia ja sitten pusut ja hyvänyön toivotukset.

Laitan vielä olohuoneen puolelle soimaan unikasetin jossa on rauhallista musiikkia ja lapsen on helpompi näin rauhoittua. Tavallaan se luo sellaista rauhallista ja turvallista tunnelmaa. Meillä tämä on toiminut hyvin. Se on rutiini mikä toistuu samana illasta toiseen.

Muumi-mamma

======================

Minulla on tällä hetkellä kuusivuotias veitikka, joka haluaa, että tulen yhtä aikaa nukkumaan hänen kanssaan. Luemme ensiksi yhdessä lehtiä/kirjoja. Nyt hän jo lukee minulle (oppi tuon ihanan taidon ennen joulua) ja sen jälkeen on niin hyvä mieli, että ei tarvitse kuin pikkusen rapsuttaa korvan takaa, niin tuhina alkaa.

Helena

======================

Vaatii aikaa, mutta kannattaa: Samat iltarutiinit, joista ei poiketa: Iltapala, pesu, yöpuku, sänkyyn ja iltasatu ja iltarukous:

Kiitos rakas Jeesus, että suojelet,
pienen pientä lasta aina varjelet.
Siunaa meidän (lapsen oma nimi), sisarusten nimet,
äitiä ja isiä ja
kaikkia meidän rakkaita.

Halaus, suukko, hyvän yön toivotus ja valojen sammutus.

Näin myös itse saan turvallisesti saattaa itseni ja rakkaani unten maille.
TOIMII !

Ilman tehokkuutta

======================

Lastemme nukkumaan meno "hetki" on joka ilta samoihin aikoihin alkaen seitsemän jälkeen ja päättyen kahdeksalta. Iltapala, yöppärit, hammaspesu, hammasnanna ja iltasadulle pienempi sylissä ja isompi vieressä. Sadun jälkeen sänkyyn ja pusut ja halit. Toisinaan lauletaan vielä pari lauluakin mikäli kello ei ole kiiruhtanut. Joskus, kun vanhempi vaikuttaa kovin levottomalta menen hänen viereensä sänkyyn köllöttämään hetkeksi ja juttelemaan. Ja sitten valot huoneesta pois ja isommilla lapsilla volume pienelle jotta pienet saavat nukuttua.

Tärkeää on, että joka ilta tämä tapahtuu samoihin aikoihin. Ilta on lyhyt ja iltatoimiin kuluu paljon aikaa, mutta se on aikaa yhdessä lapsen kanssa. Rutiinia luodessa lapsen nukkumaan menon pitkitysyrityksiin ei saa suostua kertaakaan. Kyllä ne yritykset kuukauden sisällä loppuvat. Kärsivällisyyttä...

Vihdoinkin iltarauha

======================

Minä olen nukuttanut lapseni laulamalla. Se rauhoittaa ja rentouttaa niin, että eipä ole parempaa neuvoa.

Irmeli

======================

Meillä laitetaan tv ja kaikki pelikoneet kiinni tuntia ennen nukkumaanmenoa, syödään iltapalaa ja jutellaan yhdessä lasten kanssa.

Iltapesut ja iltasadut hoidellaan saman kaavan mukaan joka ilta eli iltatoimista on muodostettu rutiini josta poiketaan äärimmäisen harvoin. Ja kuvitelkaa, lapset on jo 11 ja 9 -vuotiaita. Näillä konsteilla meidän illat sujuu todella miellyttävästi.

Kahden pojan äiti

======================

Ne on ne rutiinit: siis toimi AINA samalla tavalla. Sama pätee kyllä yleensä aikuisiinkin. Aivan päivän päätteeksi ei myöskään kannata säästää mitään uutta tai jännittävää.

Mummi

======================

Meillä lasten nukkumaanmeno noudatti aina samoja kaavoja, tietysti kaiken opettelu otti oman aikansa, mutta kun asiat vakiintuivat, ongelmia ei ollut.

Säännöllisyys: iltapala, jonka aikana kerrattiin päivän tapahtumat. Iltapesut ja sen jälkeen iltasatu...meillä oli satukirja 364 satua, eli ihan oma tarina vuoden jokaiselle päivälle. Iltasadun jälkeen iltarukous, ja sitten valot pois. Harvoin oli ongelmia...

Kitta

======================

Jo omassa lapsuudessani, meitä on 8 sisarusta, oli tapana yleensäkin rauhoittua ainakin tuntia enne nukkumaanmenoa. Eli oli oltava juoksua ja mekastusta, rauhan merkeissä. Sitten tuli kutsu pesulle, pisulle ja nukkumaan. Itse noudatin tätä samaa lasteni (2) kohdalla. Lopuksi menin sängyn viereen lukemaan satua tai joskus yritin laulaa jotain oikein tylsää ja nukuttavaa viisua saadakseni heidät pikaisesti nukahtamaan. Yleensä kesken sadun nukahdin itse usein vaikka istuin lattialla sängyn vieressä.

Tämä on yksi niitä asioita joita voin ilolla ja ylpeänä muistella menneiltä vuosilta.

Kippari

======================

Lapsen ollessa jo sängyssä, halaamme toisiamme ja supatamme toistemme korvaan: Kauniita unia ja...ja keksimme joka kerta jotain uusia kuvia. Eli esim. Kauniita unia ja huomisen mäenlaskun kuvia. Kauniita unia ja mummin ja vaarin kuvia. Kauniita unia ja pullan tuoksuisia kuvia. Milloin mitäkin, riippuen päivän tunnelmasta, menneistä ja tulevista tapahtumista ja jne.

Mitään ikävää ei koskaan sanota. Lapsikin paneutuu asiaan aina oikein perusteellisesti ja on kovin onnellinen, jos kehun hänen antamiaan kuvia minulle mieluisiksi tai hauskoiksi. Näin nukkumaanmenosta on tullut mukavan rauhallinen hetki ja kaikki käy levolle hyvillä mielin.

Eija

======================

Silloin kun lapseni olivat pieniä, teimme iltarutiinit aina samalla kaavalla (lukuun ottamatta niitä iltoja, kun olimme kylässä), jolloin ei ollut enää aihetta jokailtaiseen kitinään nukkumaanmenosta. Viimeisimmäksi lapsen ollessa sängyssä kädestä pitely ja iltalaulut. Rauhoittuivat hyvin.

Jo teini-ikäisten äiti

======================

Omani on 16-vuotias, mutta pikkupoikana Henkka rauhoittui aina kirjaa kuunnellen. Joka ilta luettiin mukavaa kirjaa ja sen myötä myös lukemisen halu on jäänyt teinillekin.

Lukeminen kannattaa aina

======================

Normaali rutiineilla: iltapala, iltapesu, satu ja pieni jutteluhetki. Sen jälkeen halauksia puolin ja toisin.

Tepsi ainakin meidän perheessä aikoinaan.

Äiti 44v. + 2 isoa lasta

======================

Meillä ollaan usein iltaisin lasten kanssa ulkoilemassa. Täällä maaseudulla löytyy aina ulkona tekemistä ja raikkaan ulkoilman jälkeen kyllä nukuttaakin hyvin! Kun tullaan ulkoa sisälle, syömme iltapalan, sitten iltapesulle ja iltasadun lukeminen, iltarukous ja nukkumaan. Tuttu iltarutiini tuo lapsille turvallisuutta ja lapset menevät rauhallisena nukkumaan.

Mari

======================

Rutiini eli saman kaavan mukaan tekeminen luo sekä turvallisuutta, että helpottaa nukkumaanmenoa. Teemme kaikki asiat aina samassa järjestyksessä, samaan aikaan.

Kello 20 annetaan akvaariokaloille iltaruoka, otetaan itse D-vitamiinit ja juodaan iltamaito/kaakao, sitten iltapesut (hampaat ym.), sitten mennään sohvan nurkkaan lukemaan lyhyt iltasatu. Sadun jälkeen sänkyyn, valot pois ja unilaulu pimeässä. Unisuukot ja pois huoneesta.

Näin meillä onnistuu joka päivä, vaikka ennen klo 20 oltaisiin pompittu trampoliinilla tai tehty muuta vauhdikasta.

Unimaija

======================

Kahden vilkkaan pojan kanssa elämä on usein melkoista hässäkkää, mutta nukkumaanmenon olemme onnistuneet toteuttamaan niin, että se sujuu mukavissa merkeissä. Avainsana meidän perheessä on illasta toiseen toistuva rutiini.

Iltapalasta lähtien asiat tehdään aina samassa järjestyksessä, eikä mistään lipsuta, joten kaikki tietävät miten homma etenee. Riidanaiheet on minimoitu tarkoituksella eli vanhemmat nukuttavat vuoroilloin ja lapset saavat valita iltasadun samoin vuoroilloin. Näistä ei ole neuvotteluvaraa.

Meidän järjestys on tällainen: iltapala, yöpuvut päälle, hampaiden pesu, yksi iltasatu, valot pois, iltalaulu ja hyvänunen toivotukset. Pojat jäävät kiltisti nukkumaan.

Lapset tykkäävät satujen lukemisesta niin paljon, että menevät mielellään sänkyyn niitä kuuntelemaan ja siitä onkin sitten lyhyt matka peiton alle. Tunnelma on rauhallinen ja mukava.

Viikareitten äiti

======================

Aloita iltatoimet aiemmin, ettei olla liika väsyneitä. Iltapalaa on sitten aikaa syödä ja vaihtaa yöpaidat ja vaikka hetki leikkimiseen yöpaidoissa! Sitten hampaidenpesut ja iltapisut ja omaa kirjaa katselemaan sänkyyn, kun on iltarukous luettu ja unilaulu laulettu. Joka ilta samaan aikaan, niin homma sujuu varmasti ja lapset saa nukkumaan "hyvällä mielellä" ja jää itsellekin hyvä fiilis! Näin meillä. Ja vielä meillä laitetaan muksut nukkumaan vuoroilloin miehen kans.

Leppäkerttu

======================

Meidän perheessä ei voi puhua rauhasta! Koko ilta on yhtä kaaosta ja lapset (2- ja 4-v.) käyvät ylikierroksilla. Iltarutiinit hoidetaan orjallisesti aina saman kaavan mukaan välillä hammasta purren. Poikkeamiset aiheuttavat katastrofin. Hampaiden pesut ja pisut on yhtä huutoa, jahtaamme hammaspeikkoja ja väliin kinaamme, nauramme ja kiljumme, mutta kun päästään niiden yli kaikki hiljentyvät.

Suuri halipula perheessä on aiheuttanut sen, että iltasadun aikana rauhoitutaan. Lapset pääsevät syliin ja osallistuvat satuun. Oikein vallattomina iltoina ollaan luettu iltasatu rokaten ja laulaen, jotta viimeisetkin vipinät saadaan purettua. Nämä lyhyet hetket ovat kovin odotettuja ja arvokkaita myös pienten mielestä, joten niitä harvoin tuhlataan.

Nina

======================

Kun vaistosin, että lapsi (esim. noin 2 v) oli "yliväsynyt", että rauhoittuminen ei helposti onnistuisi nukkumaanmenolle. Mentiin kylpyhuoneeseen ja laitoin lasten ammeeseen vettä. Lapsi sai rauhassa leikkiä ja niin kauan, että oli havaittavissa rauhoittuminen. Eikä aikuinen kiirehtinyt lopettamisella! Istuin vain vieressä turvaamassa kylpemistä. Mutta ammeesta poispääsystä olisi tullut itku, niin yhdessä nostimme hitaasti ammetta ja katselimme kun vesi lähti pois. Sen jälkeen lapsikin huomasi, että asia on ohi ja jatketaan uutta asiaa rentoutuneena eli nukkumaanmenoa.

Tehokas keino

======================

Yhteinen pieni hetki sylissä sohvalla satua lukien tai sopivaa rauhallista aikuisten ohjelmaa katsoen ja kuiskaten puhuen, hetken aikaa ennen sänkyyn menoa saa lapset rauhoittumaan ja rentoutumaan niin, että sänkyyn mennessä uni tulee nopeasti. Iltapesut ja iltapalan syömiset aloitetaan jo tuntia ennen nukkumaanmeno aikaa, ettei tarvi hoputella tai hätistellä. Näin meillä suurin osa illoista hoituu ilman hässäkkää.

Kahden pienen äiti


======================
Rutiinit auttavat, toistetaan joka päivä tietyt asiat samassa järjestyksessä, iltaisin ei enää "villejä" leikkejä, iltapala hyvissä ajoin, iltapesut ja kirjan lukeminen. Muttei se meilläkään aina mene suunnitelmien mukaan.

Ansu

======================

Olemalla itse rauhallinen sekä pitämällä kellonajoista kiinni. Iltapala tiettyyn aikaan, sitten iltapesut ja yöpaidat päälle. Sängyssä voi ja pitääkin olla pikkuisen aikaa hereillä. Jos lapsi on niin väsynyt että nukahtaa heti vaaka-asennon otettuaan, on menty liian väsyneenä liian myöhään nukkumaan. Edelliset asiat pätevät myös nykyään lasteni ollessa murrosikäisiä.

äitikkä

======================

Meillä on ollut lasten kanssa nukkumaanmeno aina helppoa. Johtuuko se sitten lasten luonteesta vai tekemistämme asioista.

Meillä on kuitenkin aina ollut tarkat rutiinit. Lasten iän mukaan ajat hiukan muuttuneet, mutta esim. leikki-ikäisinä klo 20 iltapalalle, sitten pesulle ja sänkyyn lukemaan iltasatua. Luimme lapsille joka ilta ja vielä sittenkin kun osasivat itse lukea.

Iltaa kohden meillä hiljenee äänet, esim. televisio pienemmälle ja valaistusta vähennetään.
Muutenkin rauhoitutaan päivän töistä. En esim. itse tee kotitöitä yhdeksän jälkeen.
Nyt teini-ikäisinä he menevät itsekseen nukkumaan viimeistään kymmeneltä arki-iltoina.

Terhi

======================

Tiettyyn kellon aikaan, tarpeeksi aikaisin televisio suljetaan. Syödään yhdessä iltapala, tehdään iltapesut ja puetaan yöpuvut. Sitten lähdetään yhdessä vanhempien makuuhuoneeseen juttelemaan päivistä. Kaikki kertovat mikä oli kivaa, kurjaa sekä ihmeellistä. Jaetaan päivämme toisillemme, kun ollaan oltu erillään. Luetaan iltarukoukset ja lapset jää nukahtamaan itse omiin sänkyihin. Rutiini on selvä ja kaikki (pienemmätkin) lapset tietää miten meillä aina tehdään. Turvallista.

Äiti (lapset 3v, 6v, 9v)

======================

Telkkari KIINNI ja radio auki, sellainen kanava, josta tulee klassista musiikkia, instrumentaalimusiikkia. Lämmin kevyt iltapala, jota nauttiessa kerrataan vähän päivän tapahtumia ja tulevaa päivää. Iltapesut ja -pisut, ihonhoito ja hiusten harjaus. Puhtaat yöasut, raikas huoneilma, hämyisä valo. Musiikki ja läsnäolo. Itsekin saa levollisen unen, kun rauhoittaa tilanteen. Semmoset kivat kymmenen vuotta illat sujuu lasten kanssa näin.

Itselläni kolmesta lapsesta nuorimmainen on jo 20 v, ja nyt saan illalla tehdä just' mitä itse lystään. Lähteä bailaamaan tai tarttua kirjaan. Aikansa kutakin!

Soili Turusta

======================

Minulla on neljä lasta ja olen yksinhuoltaja. Iltasadun jälkeen lapset menevät omiin sänkyihin ja saavat vielä lukea hetken. Käyn jokaisen lapsen luona oman pienen hetken, jossa käydään läpi lapsen mietteitä päivän tapahtumista. Monesti lapsilla on paljon ajatuksia, jotka ovat askarruttaneet mieltä ja kun nämä puretaan auki, nukkumaan meno on rauhallisempaa, eikä unet häiritse sitä.

Nukkumatti

======================

Se, että nukkumaan laitetaan joka ilta samaan aikaan. Meillä eskarilainen laittaa nukkumaan joka ilta klo 21. Hän on oppinut, että kun laittaa ajoissa nukkumaan, ei aamulla ole niin vaikea nousta ylös. Kun hän itsekin huomasi tämän, ei nukkumaan meno ole ollut enää vaikeaa.

Yh-äiti

======================

Kata iltapala kauniisti, kynttilä palamaan. Sammuta televisio. Kun iltapala on syöty, älä itse häärää keittiössä, pyykinpesujen ja siivoamisten kanssa. Ole läsnä, avusta iltatoimissa. Sitten luetaan valittu kirja. Sovittava jo ennen lukemista, että sen jälkeen mennään nukkumaan. Juttelut jutellaan jo iltapalalla. Muista kuunnella, sovittele, älä arvostele.

Tuula

======================

Nuorinkin lapseni on jo 10-vuotias, mutta tämä on toiminut ennemmin ja yhä edelleen.
Teemme sopimuksen, että jos sänkyyn päästään vilkkaasti ja ajoissa, luetaan oikein kunnon annos sovittua kirjaa, mutta valitettavasti jos sänkyyn meno viivästyy, lukemisella ei voi enää nukkumista myöhästyttää.

Lopuksi laulan tutun lastenlaulun: oravanpesä. Ja vaikka, tai ehkä juuri siksi, kun sitä on tehty jo 5 vuotta, lapsi joko nukahtaa tai rauhoittuu sen aikana.

4 lapsen äiti, 48 v.

======================

Hieroin lapsieni varpaita, se rentoutti heidät. Samalla lauleskelin jotain laulua.

Mirkku

======================

Lapsi laitetaan ajoissa nukkumaan. Liian myöhään kaikki ovat äreitä ja väsyneitä. Kerrotaan jo hieman aiemmin, että hän menee hetken päästä pesulle ja nukkumaan. Tämä tapahtuu kiireettä ja rauhassa. Lopuksi iltasatu ja iltarukous. Jos tilanne kuitenkin on mennyt liian myöhäiseksi. Rauhallisuus on valttia. Muista myös, että iltapala ja pissalla käynti ovat myös tärkeitä.

Kaiken A ja O on ajoissa sana

======================

Anna lapsellesi aikaa jo ennen nukkumaan menoa sekä "valmenna" lastasi kertomalla nukkumaan menon lähestyessä aloittaa ajoissa leikin/leikkien lopetus. Tutut turvalliset iltarutiinit auttavat myös; pesut, pisut, yövaatteiden vaihto sekä iltarukoukset ym.. joten pidä niistä kiinni, lapsi kaipaa rajoja ja vanhemman luomaa turvaa myös ilta jutuissa.

Kolmen koplan äiti

======================

Minulla on kaksi poikaa 11 ja 13v ja päivällä nämä murkun alut mitätöivät äitiä sen kun ennättävät, mutta illalla mielellään pyytävät niska ja selkähierontaa ja ottavat selän sivelyä vastaan. saunailtoina ei tarvitse käskeä monta kertaa sänkyyn, kun pikku varpaat odottavat hierontaa ja jalat venytystä.

Kilpailua tosin silloinkin kuuluu "minä ensin, minä ensin" ja ihana rauhallinen tuhina alkaa kuulua pian. Tuona hetkenä nuo pikku...ovat enkeleitä.

======================

Tärkeintä mielestäni on, että perheen molemmat aikuiset ovat mukana samassa 'juonessa' eli tv ja kaikki muut mölytoosat on maltettava laittaa kiinni! Lapset pukevat yöpuvut aikuisten laittaessa iltapalaa. Yhteinen iltapala, jolloin rauhassa jutellaan. Sen jälkeen iltapesu. Pidä itsesi rauhallisena ja noudata samaa rutiinia illasta toiseen ja varaa iltatoimille riittävästi aikaa, kyllä se siitä rauhoittuu. Ajattele, mikä on tärkeää, se auttaa kaikessa lapsien, miehen ja koko elämän kanssa. Tsemppiä.

Kolmen murkun Lissu

======================

Lapseni (4) ovat jo melkein aikuisia, mutta iltarituaaleihin kuului olennaisena sadut ja unilaulut. Rakastin itsekin lapsena satujen kiehtovaa maailmaa ja halusin tarjota omille lapsilleni samanlaisia elämyksiä. Olen aika lapsenmielinen ja kaikenlainen ilmehtiminen, tehostetut äänenpainot, madallukset jännittävissä kohdissa, siis kaikenlainen dramatisointi ja eläytyminen tarinaan oli lapsista jännittävää.

Satujen päätteeksi lauloin "Joka ilta, kun lamppu sammuu...", "Levon hetki nyt lyö..." tai "Pieni oravanpoika" tai "Karhunpoika sairastaa". Nämä ovat klassikoita eivätkä tietenkään kaikki osaa niitä, mutta ääni tai taito eivät ole tärkeitä, vaan se, mitä välität lapsillesi näiden kautta: läheisyyttä, lämpöä, turvallisuutta, elämän ihmeellisyyttä, RAKKAUTTA. Nämä tunnelmat säilyvät aikuisiälle saakka. Tällaiset jutut toimivat meillä, mutta muistan kyllä, että eivät nukkumaanmenot aina sujuneet käsikirjoituksen mukaan, kyllä oli känkkäränkkää ja vaikka mitä 'kiusanhenkisyyttä', mutta pääsääntöisesti muistan nuo iltahetket mukavina ja lempeinä.

Birgitta

======================

Iltarutiinit on aina samat. Iltapalan jälkeen hammaspesulle ja pisulle. Yöpaita päälle ja sänkyyn. Sen jälkeen yleensä isä lukee iltasadun ja käy molempien lasten luona sanomassa hyvää yötä. Äiti käy lukemassa iltarukouksen sylikkäin ja samalla vähän höpistään päivän tapahtumista. Pusut, halit ja peittely. Unilaulun jälkeen toivotetaan hyvää yötä. Tämä tapahtuu joka ilta ja muksut on sängyssä viimeistään yhdeksältä. (8 ja 5-vuotiaat)

Ansku

======================

Kun lapset olivat pieniä meillä ainakin toimi se systeemi, että luettiin iltasatu joka ilta kun lapset menivät kiltisti nukkumaan. Ei ollut ongelmia nukkumisen kanssa, jos joskus oli itse niin väsynyt ettei olisi jaksanut lukea niin pakko oli yrittää siinä ei auttanut selittelyt.

Sohvi

======================

Vanhanajan mummina tee näin kun lastenlapset ovat kyläilemässä ja tietysti ennen nukkumaanmenoa on se riehu vaihe.

Keitän kaakaota, jota juomme kaikki yhdessä sen jälkeen pidetään pienempiä sylissä ja paijataan ja isompia vain halaillaan sen jälkeen luetaan kaikki yhdessä jokin tarina
sanotaan hyvät yöt ja hyvänyön suukot ja niin vekarakansa rauhoittuu.

Tampereen mummi

======================

Rutiinit, jotka toistuvat illalla aina samanlaisena. Iltapala, suihku, hampaat. Sitten luetaan lapsen valitsema iltasatu (muista äänensävy lukiessa, mieti onko sitä lukemistasi kiva kuunnella).
Sitten selkärapsutus tms.

Meillä melkein 16v. tyttö pyytää vieläkin joskus, voitko äiti tulla rapsuttamaan? Hauskoja iltahetkiä teille.

Anne

======================

Yksi tapa on siirtää katseet tulevaisuuteen. Juttele lapsen kanssa tulevista mukavista tapahtumista, mitä kivaa huomenna on odotettavissa, ensi viikonloppuna, jouluna, ensi kesänä. Lapsi rauhoittuu ja nukahtaa positiivisiin ajatuksiin.

On kokemusta

======================

Lapseni ovat jo aikuisia, mutta meillä oli kiinteä sovittu aika milloin käytiin iltapesulla ja mentiin vuoteeseen.

Kun lapset olivat vuoteessa luin heille pienempänä joka ilta iltasadun ja myöhemmin kun olivat isompia, siirryttiin Viisikoihin ja muihin seikkailusarjoihin. Illat päättyivät aina mukavasti ja rauhallisesti ja lapset jäivät nätisti nukkumaan. Siitä oli huvia niin lapsille kuin itsellekin eikä vienyt ajasta paljon.

Kirsi L

======================

Tämä on varmasti monessa perheessä ikuinen pulma, mutta olen huomannut käytännössä pari hyvää seikkaa, jotka meillä auttavat tässä ongelmassa.

Ensinnäkin se, että lapselle tekee lempeän päättäväisesti selkeäksi, että esim. jos kiva leikki on kesken niin ilmoittaa kymmenisen minuuttia aikaisemmin, että nyt pian on aika aloittaa iltapuuhastelut eli tarkoittaa sitä, että teidän leikkinne pikkuhiljaa on myös loppumassa. Leikin lopettelua voi myös johdatella esim. sillä tavalla, että kotileikissä on aika tehdä iltapuuhat ja tätä kautta lopettaa leikkiä. Tai että tämän pelin jälkeen lapset menevät nukkumaan.

Toinen hyväksi havaittu juttu on se, että oikeasti antaa lapsille aikaa esim. kertoa hoito- / koulupäivän kuulumisia tai muuta tärkeää mitä päivällä on sattunut. Samalla voi touhuta esim. iltapalaa tai vain pitää sylissä lastaan. Tähän "satsattu" aika näkyy nopeutena iltapuuhastelussa. Iltasatu / laulelu on merkki, että sen jälkeen ei enää sängystä nousta. Ja tästä pidetään myös kiinni!

Jaana

======================

Iltapesun jälkeen minulla oli tapana kun poikani meni sänkyyn kertoa hänelle omia satuja tai lukea kirjoja. Poikani oli vilkas kaveri, mutta juttujeni kuuntelu ja lukeminen rauhoitti hänet ja hän todella innolla odotti nukkumaan menoa. Samoin teki mieheni ja me vuorottelimme näitä hetkiä. Lukeminen on erittäin hyväksi lapsille se kehittää lapsen ajatusmaailmaa ja lapsi oppii sanallisesti paljon lukemisesta. Poikamme oppi 5vuotiaana lukemaan. Mutta ilta tarinat ja lukemiset jatkuivat hyvin pitkään. Hetket olivat yhteistä laatuaikaa kaikille. Lapsille on tärkeetä saada olla lähellä ja että heitä kuunnellaan.

Nyt poikamme on 32v. ja muistelee vieläkin luku ja tarinahetkiä. Varmaan kun hän tulee joskus isäksi jatkaa hän samaa perinnettä.

Kaikille vanhemmille kärsivällisyyttä vilkkaiden lapsien kanssa. Mukavaa kevään odotusta kaikille positiivareille.

Kevättä rinnassa

======================

Kömmin lapsen viereen lukemaan ääneen, joskus lauleskelin kun valot jo sammutettu, luettiin iltarukous - vanhaa, taattua? Vai kultaako aika muistot? Tokihan niitä maatamenotaisteluja tuli aika ajoin, mutta usein auttoi sekin, kun alettiin miettiä, mitä kirjaa tänään luettaisiin.

Jaana

======================

Perusasiana pidän tietty turvallisuutta sen hetken ympäristössä sekä tarpeeksi aikaista nukkumaan menoa, jolla on paljon vaikutusta nukkumiselle. Lisäksi vanhemman tulisi mielestäni olla läsnä ja kuunnella lasta unen äärellä, kun jokin painaa mieltä tai pelottaa...
Päivän, viikon tai kuukauden aikaiset pienetkin tapahtumat jäävät lapsen mieleen, vaikka ne aikuisesta tuntuvatkin aivan vähäpätöisiltä. Anna lapsen kysellä ja ihmetellä nukkumaan ruvetessa! Ihmettelet itsekin elämää ja sinulle tapahtuneita asioita sekä niiden merkityksiä usein juuri nukkumaan mennessä. Minä ainakin teen niin...aikuisenakin...

Rajat ja Syli auttavat myös ärri purriin, vaikka aikaa meneekin... Jos siihen ei ole aikaa, niin sitten on syy jossakin muualla kuin lapsen unettomuudessa...

Väkisin unten maille et sinäkään toisinaan pääse, vaikka kuinka yrität ja vaikea on toista väkisin nukuttaa...

Wempula

======================

Siitä on jo vähän aikaa kun poikani, jolla on ADHD piti rauhoittaa nukkumaanmeno tilanteessa. Meitä auttoi kun kaikki yhdessä kokoonnuimme iltapalalle ja kävimme läpi mitä päivä oli tuonut tullessaan ja mietimme huomista päivää, mitä kaikkea mielenkiintoista taas saisimme kokea. Hampaitten pesujen jälkeen istahdin hänen sängyn viereen lattialle ja luin sadun. Hyvänyönsuukko kuuluu vielä meidän 13-vuotiaan iltaohjelmaan, mutta sadut on jo jäänyt.

Lykkyä tykö. Kyllä se siitä kun on rutiinit rakkaudella laadittu.

Marianne

======================

Kaiken paras on ulkoilla ennen iltapalaa ja sitten sovitaan, että iltapalan jälkeen hammaspesu, niin sitten iskä tai äiti lukee 1 iltasadun! (se 1 on 1 ei 3, tai 5)

Kyllä silmät lupsuu jo sadun puolivälissä. On hyvä, jos satu ei ole liian jännä, ettei lapset ala kyselemään innostuneena jatkoa.

Sampo-nalle

======================

Aina samat rutiinit. Esim. iltapala, pesut, iltasatu, lähellä olo, syli, silittely… Jos itse olet rauhallinen, rauhoittuvat lapsetkin.(Meillä on mahdollisuus tuijotella ja kuunnella tulta takassa.)

U-M

======================

Tärkeää on, ettei lapsille tule tulee olo että heidät "passitetaan nukkumaan" yksinään, vaan että ilta loppuu yhteiseen hetkeen. Iltamenoista kannattaa tehdä rituaali ja iltarituaalilla pitää olla vetäjä, isä tai äiti.

Meillä kahden lapsen iltarituaali alkaa pienellä iltapalalla, sen jälkeen pistetään yöpuku päälle ja äiti lukee yhteisen iltasadun. Sen jälkeen pestään hampaat ja nukkumaan hyvänyön suukon kera. Tuttu, turvallinen rituaali on täysin vastaanpanematon lapsille.

Pätkä

======================

Meillä nukkumaanmenorituaalit alkavat aikaisin illalla. Makuuhuoneesta laitetaan verhot kiinni, 2,5-vuotiaamme laittaa valot yölamppuun, kirkkaat valot sammutetaan. Sitten on iltapalan vuoro, laitetaan yövaatteet päälle ja pestään hampaat. Sen jälkeen istumme sylikkäin kiikussa hetken aikaa ja rauhoitumme. Siitä tyttömme siirtyy omaan petiin, jossa rituaalit jatkuvat. Ensin juttelemme päivän tapahtumista ja sen jälkeen laulamme Lapin äidin kehtolaulun (josta tyttö osaa itsekin laulaa kaksi ensimmäistä säkeistöä). Yleensä uni on jo tullut ennen kuin pääsen laulun loppuun. Meillä on todettu hyväksi RUTIINIT. Esimerkiksi yksi ja sama unilaulu on ollut käytössä koko ajan. Muut laulut eivät kelpaa. Jos yritän oikaista rutiineissa esim. petiin mentyä suoraan lauluun, tyttö huomauttaa, että jutellaan ensin. Kaiken tämän aikana muut äänet ovat mahdollisimman pienellä (esim. tv + perheen nuoriso).

Minni

======================

Meillä on tapana mennä kaikki yhdessä isoon sänkyyn vierekkäin. Tärkein -telkkari yms. koneet kiinni ja valot vain yhteen huoneeseen. Siinä me halaamme tosiamme ja annamme iltasuukon ja rukouksen. Sitten luemme yhdessä jotain rauhallista kirjaa/tai laulan jonkin iltalaulun tai sitten lapset saa kertoa omasta päästä iltasadun jokainen vuoroilloin.

Arja

======================

Tyttäremme on jo kaksikymppinen, mutta kun hän oli pieni, niin monta kertaa iltaisin, kun "ei-väsyttänyt yhtään". Kunhan hänet vain sai pitkälleen sänkyyn ja sormenpäällä kevyesti myötäpäivään kiersi kasvojen ympäri niin se rauhoitti nopeasti ja nukkumattikin tulla tupsahti yhtäkkiä!

Iitun äiti

======================

Valmistin lapsiani jo tunnin etukäteen, että vielä on puoli tuntia (vaikka lapset eivät aikaa vielä niin tarkasti tajunneetkaan) aikaa leikkiään sitten mennään iltapesulle ja nukkumaan. Tarjosin rauhallisempia leikkejä illaksi, palapelejä, piirtämistä, tai pidimme yhteistä lauluhetkeä, jossa jokainen vuorollaan sai valita laulettavan laulun. Muistutin lähestyvästä nukkumaanmenosta, kun aikaa oli 15 minuuttia. Sitten vielä viittä minuuttia ennen. Ja tietenkin jo sängyssä ollessa luettiin iltasatu.

En muista meillä koskaan nukkumaanmenon olleen kovin vaikeaa.

Tuula

======================

On jo aikaa kun oma, nyt jo teini poikani, oli pikkuinen, mutta nyt kun olen hoitanut toisten pikkuisia niin edelleen on samat konstit sopinut. Eli kun nukkumaan meno lähestyy, niin lapsen iltatouhut pyritään tekemään mahdollisimman rauhallisiksi. Ei tv:n katselua ei videoita koska silloin lapsen aktiivisuus vain lisääntyy. Ei riehakkaita leikkejä vaan yhdessä rauhassa lapsen kanssa iltapala, jutustelua, satu mitä vain joka on rauhallista ja antaa turvallisen olon lapselle. Älä itse touhua ja tee kiireellä iltatöitä koska silloin lapsi kokee sen niin että "käännät hänelle selkäsi".

Ja niinhän siinä usein kirjaimellisesti käykin kun vanhempi puuhailee ja sanoo ehkä lapselle että menes nyt nukkumaan, äiti tässä tiskaa nyt… Eli sellainen tunne lapselle että tuo astiakasa on vanhemmalle tärkeämpi kuin minä.. ja silloin alkaa kiukuttelu joka on vain itse asiassa huomioin hakemista usein. Ja kun lapsi väsyy ja kiukku nousee ja vanhemman hermot kiristyy, on rumba valmis ja silloin lapsi saa osakseen ainakin huomion tosin toisin kuin hän sen tarvitsee...eli lyhyesti vain aikaa ja rauhoittumista ennen nukkumaanmenoa. (huom. oma poikani oli erittäin vilkas lapsi!)

Tsemppiä pienten lasten vanhemmille!

Tiita

======================

Meillä toimi molempien poikien kohdalla mielenkiintoinen tai se lemppari kirja, jota katseltiin ja luettiin aina uudestaan ja uudestaan. Myöhemminkin vaikka pojat osasivat jo itse lukea, jatkoimme tätä yhteistä lukuhetkeä. Ja vaikka unimatti pojat muutaman sivun jälkeen jo vaivuttikin uneen, ei meinannut itse malttaa lopettaa jännää tarinaa kesken.

Maikki

======================

Samoina toistuvat iltarutiinit joihin sokerina pohjalla kuuluu ääneen lukeminen toimi hyvin.


Ami

======================

Itse olen tavan takaa ihmetellyt, kun lasten nukkumaanmeno on niin uskomattoman helppoa - itse usein tarvitsee sanoa vain sana, minkä jälkeen kaikki tapahtuu kuin itsestään.

Käytännön tekijöistä tuota varmasti helpottaa se, ettei meillä ole telkkaria, eikä tv-pelejä. Siinä vaiheessa kun pääsimme telkkarin ulottumattomiin, eron huomasi selvästi - telkkarin sijaan lapset kylläkin pelaavat tietokonepelejä ja katsovat dvd:eitä (joiden valinnassa on käytetty hieman harkintaa), mutta katselu on pyritty lopettamaan tuntia ennen nukkumaanmenoa. Lisäksi kirjat ovat suosiossa, ja niitä luetaan pitkin päivää - harvoin iltasaduksi.

Vanhemmat (tai ainakin toinen) menevät nukkumaan lähes samaan aikaan kuin lapset, minkä vuoksi pitää olla hiljempaa, ja valot alkavat sammua. Lisäksi olemme pyrkineet pitämään vuorokausirytmin lähes samana myös viikonloppuisin.

Aina ei nukahda ihan helposti (iästä riippumatta), eikä siitä tule väkisin mitään. Sen kaltaisia "ohjeita" on annettu, että 1) pitää olla hiljaa, antaa muiden nukkua, 2) voi kuiskutella salaisuuksia ja iltasatuja unikaverille, 3) voi itse hetken lukea kirjaa.

Pienimmän (3-vuotiaan) huoneesta valot usein sammuvat vasta kun on nukahtanut. 3-4 vuotiaana jokainen meidän lapsista on alkanut nähdä jonkin verran painajaisia, ja sen vuoksi pelätä nukkumista - samasta syystä myös yöllä silloin tällöin tepsutellut viereen. Tuo on mennyt ohi ajan kanssa, ja unien kertomisella.

Isompien lasten kanssa välillä jutellaan iltaisin. Lapset kysyvät välillä tosi mielenkiintoisia asioita, joihin oikein ilomielin yritän antaa niin hyviä selityksiä kuin osaan. Joskus taas jokin asia painaa mieltä, jolloin pitää rohkaista ja piristää. Joskus kyselen, mitkä kolme asiaa meni kuluneena päivänä hyvin.

Samat kuviot kuitenkin toistuvat illasta toiseen lähes samanlaisina (lasten ollessa hyvinkin itseohjautuvia): iltapala (kunnollinen, ettei tule yöllä nälkä), yöpuku päälle, hampaiden pesu. Ja tuon jälkeen alkaa kuulua vaativia huutoja: "pusu, hali, peitteleen".
Äidin suoritettua tuo vaadittu velvollisuus jokaiselle, laskeutuu hiljaisuus.


Iloiset lapset

======================

Samat iltarutiinit pikkuvauvasta lähtien muuntaen pikkuhiljaa ikäkauteen sopiviksi. Ne on parasta suunnitella sujuviksi, ei liian monimutkaisiksi, itsellekin miellyttäviksi. Valitse useita taustamusiikkivaihtoehtoja ettet kyllästy.

Katri

======================

Ensin hoidetaan nuo iltajutut, pesut yms. ja sitten sammutetaan televisio ja kaikki muut sähköiset välineet.

Istutaan sylikkäin sohvalle (nykyjään vierekkäin) kumpikin kertoo päivästään yhden kivan kohokohdan, jutellaan niistä ja minä luen sitten pätkän iltasatua, tai kuunnellaan kirjastosta lainattuja satukasetteja.

Siirrymme makuuhuoneeseen nukkumaan, hiljaa rauhallisesti jutellen. Tämä on tyttäreni keksimä juttu ja me kummatkin tykkäämme siitä kovin.

Katten

======================

Lasten ollessa pieniä, nyt (17 ja 15), hoidimme iltapalan n. tunti ennen nukkumaan menoa ja iltapesut, sitten lapset menivät/vietiin petiin ja luin heille satuja. Joskus he olivat levottomia eikä rauhoittumista näkyvissäkään, silloin otin heidät sadun aikana tiukkuuan syliin ja luin, siinä kyllä rauhoittuminen tapahtui, jos on kaksi aikuista niin homma sujuu paremmin, itse olin yksin tyttöjeni kanssa. Tämä toimii. Pitää muistaa että lapset vaistoaa jos aikuinen on rauhaton/stressaantunut, eli rauhoita ensin itsesi ja lue rauhallisella äänellä satuja.

Maija

======================

Rauhoittuminen alkaa, kun laitetaan televisio, tietokone ja videopelit kiinni riittävän ajoissa. Syödään yhdessä pieni iltapala. Ja jos muksut toimivat ripeästi iltatoimissaan (pyjamat päällä ja hampaat pestynä), palkkiona on yhteinen lukuhetki tai rauhallinen hetki yhdessä ison palapelin kimpussa. Taustalla voi hiljaa soida joku rauhallinen musiikki. Kummasti sitä alkavat nuo toimet sujua ripeästi, kun muutama iltana jää palkkio saamatta vetkuttelun, kiukuttelun tai jonkun muun takia. Isommille voi antaa luvan lukea hetki omassa sängyssään, jos homma on hoitunut heidän osaltaan hyvin.

- 3 lapsen jatkuva rumba -

======================

RIITTÄVÄSTI AIKAA
TARPEEKSI AIKAISIN:
iltapala,
iltapesu,
satu,
sänkyyn,
iltarukous
hyvänyön-toivotus

Ainoastaan sopuisa ilta

======================

Kun lapseni olivat pieniä, meillä oli tapana iltaisin lukea satukirjaa, jokainen lapsi sai eri-iltoina vuorollaan valita sadun jonka minä luin heille. Ennen sitä oli käyty iltapesulla ja luettu iltarukous. Lapset olivat vuoteissaan, johon heidät sadun jälkeen peittelin. Iltatapahtuma oli säännöllinen ja rauhaisa tapahtuma, jota lapset myös odottivat.

Päivi

======================

Meillä on aina ollut tapana lukea lapsille iltasatua. Istumme ensin rauhassa sohvalla ja katsomme hetken tv:tä, sitten syömme iltapalan ja käymme pesulla. Sen jälkeen siirrymme lastenhuoneeseen lukemaan. Tällä hetkellä ykkösjuttu on, että ensin isä kyselee tietokilpailukysymyksiä ja sitten äiti lukee pätkän luettavana olevasta kirjasta. Yleensä tarinan loppu jää jo kuulematta, kun uni voittaa. Poikamme ovat jo 12-vuotiaita, mutta olemme päättäneet, että niin kauan kuin he jaksavat kuunnella, meillä täytyy olla aikaa lukea.

Kaksosten äiti

======================

Mitään poppakonsteja ei taida olla, johdonmukaisuus ja rutiinit kohdalleen - niillä pärjää pitkälle.
Meillä tilanteen rauhoitti lasten ollessa ala-asteikäisiä se, että tietokoneella pelaaminen loppui klo 20, sen jälkeen sai lueskella ja katsoa telkkaria. Yhdeksältä nukkumaan. Nyt kun poikani on 15 v. sääntöä on vähän viilattu: pelit pois klo 21 ja nukkumaan klo 22.

Näin arkisin, viikonloppuisin lisäaikaa muutama tunti. Joskus voi antaa lisäaikaa 15 min ja molemmat ovat tyytyväisiä. Näin on menetelty vuosia ja menetellään niin kauan kuin on tarvetta. Lapseni on määritelty ns. haastavaksi lapseksi, joten mikään helppo tapaus hän ei ole. Sen olen huomannut, että jos antaa "vedättää" itseään - lapsi kaappaa vallan ja pian missään ei ole mitään järjestystä ja sen palauttamien on työn ja tuskan takana. Aluksi tietysti meilläkin taisteltiin rajustikin. Kävin sanomassa että on aika lopettaa, huomautin kerran - jos ei mitään tapahtunut kävin sammuttamassa pelit. Jonkun kerran jouduin jopa viemään näytön pois tai irrottamaan baanan seinästä. Siitä on aikaa kolme vuotta, nyt yhteistyö sujuu, illat ovat rauhallisia ja kaikki ovat tyytyväisiä.

"Haastavan" lapsen äiti

======================

Käytte yhdessä kirjastossa ja lapset saavat kerätä mieluisia kirjoja (ei liian jänniä). Iltasatu on aina hyvä keino. Jos lapsi ei heti halua ruveta nukkumaan voi hän katsella kirjoja itsekseen (sovitun ajan), kyllä siinä alkaa unettamaan.

3 x äiti

======================

Hyvissä ajoin ennen iltapalaa yritämme rauhoittaa lasten leikit "hiljaisemmalle" tasolle ja muistutamme samalla tulevasta siivouksesta ym. iltatouhuista. Paljon ovat myös vaikuttaneet vauvasta asti toistuneet rutiinit, eli iltapala, -pesu, -satu, -laulu ja -rukous, meillä ainakin lapset rauhoittuvat näiden myötä sänkyyn ihan nätisti =) Ja oma rauhallinen tyyli voi tarttua myös lapseen.

Nenna

======================

Koko lasten rauhoittumisjuttuhan lähtee siitä, miten päivä on sujunut, onko jotain mikä poikkeaa normaalista (päikkärit nukkumatta tai syöty paljon makeaa tms).

Omat lapseni ovat jo isoja koululaisia, iltaongelmia meillä ei juuri ole ollut. Meillä on ollut kaksi kasvatusperiaatetta: säännöllinen ruoka ja riittävä uni. Vaikka ne ovat rajoittaneet joissain määrin aikuisten elämää, on rauha säilynyt ja lapset ihan kaipaavat iltaisin tiettyjä rutiineja. Näistä asioista on meillä päättäneet aina vanhemmat, en ole alkanut neuvotteluja missään vaiheessa. Nyt esikoiseni on 13 ja kuopuskin 10. Kummatkin ovat nukkumassa viimeistään 21.30. Eikä tarvitse aamulla herätellä.

Iltaa kannattaa valmistella jo etukäteen, sulkea TV, välttää radiota, ottaa aikaa lapsille, lukea tai pelata yhdessä. Itse pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että telkkari ei pauhaa nurkassa, vaan sitä katsotaan suunnitellusti. Lasten valveillaoloaikana meillä ei ole katsottu (eikä katsota vieläkään) mitään jännäreitä tai selkeästi aikuisille tarkoitettuja ohjelmia. Uutisetkaan ei meitä häiritse.
Tilanne on tosi haastava, kun on päivän tehnyt töitä ja haluaisi lepuuttaa päätään tyhjän tv-ohjelman myötä. Varsinkin kun lapset ovat pieniä ja vaativat vanhemmista oman osansa. Mutta, kun sen jaksaa tehdä silloin, on jatko jo paljon helpompaa.

Tärkeää on myös että kummallakin vanhemmalla on asiasta samankaltainen käsitys, ettei toinen lepsuile, kun toinen yrittää laittaa porukkaa nukkumaan. Kyllä se siitä!

Kaiku

======================

Yhteinen iltapala perheen kanssa, hampaidenpesu ja sen jälkeen iltasatu äidin tai isän kainalossa. Joskus vielä kaunis rauhallinen musiikki sadun jälkeen rauhoittaa kummasti. Sama rutiini joka ilta.

======================

Yleensä pelataan yhdessä jokin lyhyt peli ja sitten lapsille sanotaan: kumpi ensin, iltapala vai suihku! Näin yksinkertaista ja helppoa eikä muita vaihtoehtoja. Toimii hyvin jos ei lipsu tästä.

Äitiliini

======================

Meillä mennään nukkumaan aina samaan aikaan. Jos joskus itse en huomaa, niin tullaan nykäisemään, että 'mä oon ihan valmiina jo'. Poika on 10v ja en ole koskaan joutunut taistelemaan nukkumaanmenosta hänen kanssa. Edes viikonloppuisin poika ei juuri poikkea tästä rytmistä.

Nukkumami

======================

Kaksi poikaani - nyt jo aikuisia molemmat, olivat helppoja lapsia siinä suhteessa, että nukkumaanmeno illalla ei tuottanut mitään ongelmia. Olimme luoneet tietyn rutiinin joka iltaan, josta emme poikenneet, kuin ihan pakottavassa tilanteessa. Iltapesun jälkeen pojat saivat itse valita, mitä kirjaa luettaisiin ja kumpiko vanhemmista lukisi.

Pojat juoksivat jo kiireesti iltapesun jälkeen huoneeseensa etsimään mieluista kirjaa. Joskus kirjan valinnassa saattoi tulla poikien välille pientä kiistelyä, mutta sovimme, että seuraavana iltana valittaisiin toiselle pojalle mieluinen kirja. Emme suostuneet missään vaiheessa siihen, että lue äiti / isä vielä yksi kirja. Olimme mieheni kanssa sopineet, että on tietyt pelisäännöt, joista pidetään kiinni.

Tottakai pojat silloin tällöin yrittivät tuotakin temppua, mutta, kun huomasivat yrityksensä tyhjäksi, niin eivät sitten kapinoineetkaan. Kaikkina iltoina lukeminen ei maistunut. Noina iltoina pidimme 'höpöttelyiltoja'. Kertasimme poikien kanssa päivän tapahtumia, kumpikin poika peiton alla omassa sängyssään. Noista illoista on jäänyt monta hauskaa juttua mieleen. Kyllä siinä usein kävi niin, että kun jompikumpi poika ilmoitti sängystään, että mulla on 'höpötysvaihde päällä', niin silloin piti huudella toinenkin vanhemmista kuulolle.

Monet makeat naurut naurettiin lasten juttuja kuunnellessa. Lukemisen tai 'höpöttelyn' jälkeen alkoi äidin ja isän oma aika. Tästäkin olimme lastemme kanssa keskustelleet. Pojat jäivät sänkyihinsä nukkumaan ilman taisteluja. Poikkeustapauksia tietenkin oli, jolloin isän ja äidin sänkyyn oli lupa käpertyä nukahtamaan - esim. kun lapsi oli sairas. Tuolloinkin nukahtamisen jälkeen lapsi kannettiin omaan sänkyynsä. Äiti tai isä saattoi sitten nukkua lastenhuoneen lattialla, mikäli lapsi tunsi olonsa turvattomaksi. Lapsi kokee olonsa turvalliseksi, kun on tietyt rutiinit ja säännöt, joista pidetään kiinni. Kyllä pienikin lapsi ymmärtää asian, kun se hänelle selitetään, ja on valmis tuolloin myös hyväksymään sen.

Jaksamista kaikille pienten lasten äideille ja isille! Nauttikaa vielä kun lapsenne ovat pieniä. Se aika on ohi pian - ihan liian pian!

Lissu

======================

Iltasaduksi kehittelin jo päiväkodissa työskennellessäni tarinan ,jossa lapset itse seikkailivat pääosissa. toimii hyvin myös kotioloissa ja lapsukaiset nukahtavat tyytyväisinä. Kaiken pohjan on kuitenkin SÄÄNNÖLLINEN päivärytmi ja tarpeeksi aikaa rauhoittua päivä touhuista.

sav

======================

Poikamme Oskari täyttää keväällä 3v. Meillä on ollut hyvin säännölliset rutiinit koko ajan. Iltatoimet alkavat n. klo 19.30 jolloin alamme keittämään iltapuuroa. Kun puuro porisee liedellä, Oskari istuutuu omalle paikalleen pöydän ääreen, sytytämme iltakynttilän ja Oskari saa puhaltaa tulitikun. Iltapalan jälkeen riisutaan vaatteet, mennään pisulle ja pesulle ja laitetaan yöpuku päälle.

Tämän jälkeen tullaan vielä hetkeksi keittiöön missä Oskari nauttii hieman iltamaitoa ja samalla rasvaamme hänen jalkapohjansa ruusuöljyllä. Sitten yösukat jalkaan, hyvän yön toivotukset koirille ja toiselle vanhemmista ja on iltasadun aika.

Sadun jälkeen Oskari käy sammuttamassa kattovalon ja kömpii sänkyynsä yövalon turvin. Joskus hän toivoo vielä laulettavan, mutta yleensä hän haluaa käden omaan käteensä rinnan päälle, pistää silmät kiinni ja nukahtaa. Minusta kynttilän sytyttämisen jälkeen ilmapiiri yleisesti rauhoittuu ja viimeistään jalkapohjien rasvauksessa rauhoitutaan todella. Toivottavasti näistä on teille apua - rauhaisia iltoja!

Iltakynttilän valossa

======================

Iltapala joka ilta samaan aikaan, jonka jälkeen vanhemmat eivät enää osallistu leikkeihin. Videot laitetaan nukkumaan, nallet ja nuket myös. Vähennetään valoja ja lapselle voi kertoa, että puolen tunnin kuluttua pestään hampaat ja luetaan iltasatu. Lapsi voi hetken leikkiä itsekseen. Mistään ei lipsuta. Aika pitkään olemme jompikumpi jääneet iltasadun jälkeen viereen siihen saakka, että uni alkaa kolkutella. Yritä olla hermostumatta ja jos hermostut, älä häviä lapselle!

Titinalle

======================

ILTAPESU, YÖPUKU PÄÄLLE, ILTAPALA, HAMMASPESU JA LUPAUS, ETTÄ SITTEN LUETAAN! KYLLÄ ON LUETTU JA LUETTU, SIITÄ OLEMME SAANEET KIITOSTA, NEUVOLASTA, PÄIVÄKODISTA JA KOULUSTA AIKOINAAN. SEN KUULEMMA HUOMAA LAPSESTA!

LUKUHETKEMME OLI AINA OLOHUONEEN SOHVALLA, TOINEN TOISELLA PUOLELLA JA TOINEN TOISELLA NIIN, ETTÄ NÄHTIIN KUVAT KANSSA!

NYT 15- JA 16-VUOTIAIDEN ÄITI

======================

Ei pidetä telkkaria auki vaan leikitään yhdessä! Sitten syödään iltapalaa. Käydään pesulla ja vaihdetaan yöpuvut. Lapset saavat valita yhden tai kaksi iltasatua joka luetaan yhdessä. Sitten nukkumaan.

Heidi

======================

Telkkari ja tietokone jo reilusti ennen nukkumaanmenoa kiinni, rauhallisia iltapuhteita, yhteistä läsnäoloa, kirjojen lukemista tms.

Maria

======================

Tutuilla iltarutiineilla. Rauhallisia lastenohjelmia (videoita ja DVD:tä saa lainaan kirjastostakin) seuraa iltapala. Sen jälkeen vanhemmat leikkivät lasten kanssa. Iltapesujen jälkeen jompikumpi vanhemmista tai molemmat lukevat hyvää lastenkirjaa puolesta tunnista tuntiin yhdessä sängyssä. Siinä on levollisen illan ainekset.

Eppu

======================

Omat lapseni ovat nyt sen verran isoja, etten "nukuta" heitä enää. Työskentelen alle kouluikäisten lasten parissa, ja olen huomannut ihmeekseni, etteivät lapset tunne tuutulauluja. Kun olen heiltä kysellyt, lauletaanko heille tuutulauluja, niin vain 10 %:lla on kokemus joskus kuullusta tuutulaulusta. Sekin poikkeuksellisesti, esim. mummon laulamana.

Itselläni oli tapa, mikä minun mielestäni oli hyvä, ja omat lapseni odottivat sitä hetkeä kun olivat sängyssä, ja sitten luettiin iltasatu. Kerrossängyssä nukkujille, ensin pienemmän valitsema, ja sitten isomman, ehkä joku jatkokertomuskirja ja aina lopuksi tuutulaulu tai kaksi. Ei lapsi pohjimmiltaan miksikään muutu. Uskon että tänä päivänäkin pieniin lapsiin tehoaa samat konstit, mitkä tehosivat viime vuosituhannella, eli viime vuosikymmenellä.

Ensimmäinen lapsenlapseni on vasta vauva, ja huomaan tuutulaulun tehoavan kyllä häneen.

Kirsti mummo

======================

Heippa, meillä on aina toiminut kirjavalintajuttu, vuoroiltoina isoveli ja pikkuveli valitsee kirjan joka luetaan ennen nukkumaan menoa. Kirjastopäivää oikein odotetaan innolla koska lapset saavat valita mieleisensä kirjan jonka joko isä/äiti lukee ja saa myös valita kirjan jota luetaan ihan itse. Isoveli osaa lukea jo ja pikkuveli valitsee kuvakirjan jota katsella. Kirjat pitää olla sopivan lyhkäisiä, ettei lukuhetki veny liian pitkäksi.

Ninni

======================

Luetaan iltasatu ja ollaan hyvin
LÄHEKKÄIN.

Nukkumatin apulainen

======================

Ala-asteikäiset koululaisemme siirtyvät iltapalan ja hammaspesun jälkeen omiin huoneisiin, mottona "sängyssä pitää pysyä". Yleensä kumpikin lukee jotain, joskus nuorempi poika saa vielä hyvän legoleikin peiton mutkiin. Sitten jossain vaiheessa käyn vielä peittelemässä ja sammuttelemassa valot. Yleensä ovat jo siinä vaiheessa alkaneet itse nukkumaan. Olen huomannut että koululaiset rauhoittuvat parhaiten ottamalla omaa aikaa, on se sitten lukemista tai päiväkirjan kirjoittamista tms.

Sen jälkeen tulee monesti parhaiten mieleen "äidille kerrottavat", mieltä painavat asiat. Siis kun käyn peittelemässä, niin siinä kohtaa yleensä pyydetään hetkeksi sängyn laidalle istumaan, jos on jotain mielessä. Myös iltarukous on pienestä asti opittu tapa, joka tuo lohtua ja turvallisuutta.
Sitten tämän meidän iltatähden kohdalla yritän rauhoittaa jo pisemmän aikaa, ei enää mitään villejä leikkejä viimeiseen tuntiin. Muuten ne jatkuvat vielä unissakin. Iltapesu on lempparihetki.

Iltasatu lapsen itsensä valitsemasta kirjasta. Sitten peittely, hyvän yön suukko, iltarukous ja lapsi nukahtaa yleensä omia aikojaan. Sain vinkin joskus 5 tytön äidiltä kun tuskailin esikoiseni nukkumista: lapsi sänkyyn "odottamaan" kun äiti ruokkii koiran tai tekee jonkun muun pikku askareen. Pieni lapsi monesti on jo nukahtanut ennen kuin vanhempi ehtii takaisin, eli oppii nukahtamaan itsekseen.

Mutta kyllä niitä "hankalia" iltojakin löytyy ja joustonvaraa pitää olla esim. lomilla tai matkoilla.

Kaima

======================

Meidän lapset on jo lähes aikuisia, mutta muistelen...

Meidän 14-vuotias neitonen tosin nukkui meidän keskellä yhden yön, heh. Tehdään illan mittaan jotain kivaa (ja uuvuttavaa) yhdessä porukalla. Ollaan kaikki samassa sängyssä tai lasten sängyssä ja luetaan tai jutellan niin kauan että tulee kuuma ja lapset ajaa aikuiset pois sängystä. Rauhallinen (yhdessä tehty) pidennetty iltapala rauhoittaa.

Tarja

======================

Omalle lapselleni, luin aina iltasatuja ym. kun hän oli sängyssä. Hän meni mielellään sänkyyn, kun odotti lukuhetkiä. Jos nukkumaan menoon liittyy joku kiva juttu, niin siitä tule odotettu juttu.

Sirpa

======================

Tästä on yli 20 vuotta aikaa, mutta omani rauhoittuivat kuunnellessaan sängyssä, kun äiti istui lattialla ja lauloi tuutulauluja ja taputti pienelle pyllylle. Joskus tosin äiti nukahti kesken, jolloin pienestä suusta kuului, äiti, älä nuku, laula vielä. Nyt on muuttunut ääni kellossa, kun äiti yrittää vaikka hiukan hyräillä jotain laulun pätkää, ja poika on kuulolla (nyt 25-vuotias) vaikka naapurihuoneessa, tulee välittömästi komento: lopeta heti, ei tuota voi kukaan kuunnella, kun et sä osaa edes laulaa. Niin se maku muuttuu vuosien varrella.

Äiti koulutodistuksen 6:n laulunumerolla

======================

Meillä oli tapana, että lapset pukivat yöpuvut päälle ja kävivät iltapesulla, minkä jälkeen heillä oli pääsy vanhempien sänkyyn lukuhetkeä varten. Noin 20-30 min. lukemisen ja aiheesta keskustelemisen jälkeen he menivät rauhoittuneina ja tyytyväisinä omiin sänkyihinsä. Tätä jatkui aina niin kauan, että nuorempi täytti 10 v., vanhempi oli silloin jo 13 v. Sen jälkeen molempien uintiharrastus vei voimat niin, että he menivät iltaisin ihan vapaaehtoisesti nukkumaan ja vieläpä ajoissa.

Marke

======================

Silloin kun lapset olivat pieniä, meidän arkea helpotti se, että iltarutiinit pidettiin joka ilta samanlaisena. Ensin käytiin pesulla, sitten syötiin iltapala, pestiin hampaat ja käytiin vessassa, mentiin sänkyyn ja luettiin iltasatu. Nukkumaan menoon valmistautumiseen varattiin runsaasti aikaa, ettei lapsia tarvinnut joka vaiheessa hoputtaa. Minulle nämä iltahetket lasten kanssa olivat sitä laatuaikaa. Siinä sai jutella samalla päivän kuulumiset. Täksi ajaksi on vain unohdettava tiskaamattomat tiskit ja pyykkäämättömät pyykit tai tv:stä tulevat ohjelmat, joita olis kiva katsoa. Jos lapset vaistoaa, että aikuisella on kiire, niin silloinhan se temppuilu ja vitkuttelu alkaa.

Lapset ovat pieniä vain hetken

======================

Minulla on kolme lasta ja meillä iltarutiinit ovat olleet jo ihan pienestä alkaen niin että telkkari on pantu kiinni jo hyvissä ajoin. Lapset iltapalalle, iltapesulle ja omaan sänkyyn iltasadulle. Isommat lukevat jo itse ja pienemmille vielä luetaan. Pieneten päät painuvat tyynylle ja hyvin ovat nukkuneet, vanhin jo 13 vuotta.

Näin meillä.

-Äippä -

======================

Silloin kun lapsemme olivat pieniä tykkäsin katsoa tv:stä sarjaa Puhtaita valkeita lakanoita, joka tuli lasten iltatoimien aikaan klo 20 - 21. Homma oli yhtä hulabaloota: lapset mekastivat ja äiti huusi, että olkaa hiljaa. Sitten yhtenä iltana tajusin, että ohjelman voi nauhoittaa... Tämän jälkeen meillä ei katsottu lasten iltatoimien aikaan tv:tä. Se oli siis kiinni.

Lapset katsoivat lastenohjelmat, mutta ns. aikuisten ohjelmat, jopa uutiset, jätettiin väliin. Lapset olivat tyytyväisinä iltapalan ja -sadun jälkeen sängyissään. Vielä yksi vinkki: ottakaa hyvät ystävät käyttöön vanha hyvä "kaksi vaihtoehtoa" konsti. Kerran tein näin kun tyttö halusi valvoa ja toistuvasti tuli sängystä pois, että sanoin "Ok, voit valvoa, mutta istut sit tuossa keittiönjakkaralla kun äiti puuhailee keittiössä" JOO! vastasi tyttö. No arvata saattaa, ettei hän siinä pitkään viihtynyt. Sanoin, että sit menet sänkyyn. En mene sanoi tyttö ja jatkoi istumista. Ei istunut varmaan kuin 10 minuuttia kun sänky tuntui mukavammalta vaihtoehdolta...

"Kaksi vaihtoehtoa"

======================

Ensin syödään jotain esim. jogurttia tai viiliä, juodaan maitoa. Sitten mennään yläkertaan, "siivotaan" lelut pois lattialta, vaihdetaan yövaatetus päälle, hampaiden pesu ja sitten pieni rupattelutuokio ja sen jälkeen nukutaan. Tämä on jo sellainen rutiini että jos siitä lipsuu niin lapset siitä kyllä huomauttaa, tätä tehdään joka ilta (myös viikonloppuisin). Kun tämä tehdään niin on "turvallista" nukkua koko yö!

Eva

======================

Katja ei kertonut lasten ikiä, mutta tutut iltarutiinit, on toimineet meillä. Iltapala, iltapesu ja iltasatu.
Iltarutiineihin kannattaa myös varata tarpeeksi aikaa, jottei joudu kiirehtimään. TV:tä ei myöskään kannata katsoa pariin tuntiin ennen nukkumaan menoa.

Terho

======================

Parhaiten se onnistuu siten, että lopetetaan leikit ajoissa lupauksella, että sitten ehditään lukea pitkä iltasatu. Edellyttää siis iltatoimien (pesut, puurot yms.) aloittamista ajoissa, mikä töissä käyvistä vanhemmista tuntuu siltä, että ei ehdi juuri muuta kuin tulla töistä kotiin ja melkein heti aloittaa iltatoimia lasten kanssa.

Äitykkä

======================

Tutuilla rutiineilla ja varaamalla niihin riittävästi aikaa. Eilen illallakin viisivuotiaamme jutteli nukelleen, että kello on seittemän, kulta, nyt alkaa sun rauhotusaika.

Meillä siis laitetaan seitsemältä yöpuvut päälle, sitten iltapalalle, hampaanpesulle, ja sitten iltasatu (vuoroin kunkin lapsen sängyssä). Kahdeksalta peitellään ja halitaan ja suukotellaan lapset, vanhin (8-vuotias) saa vielä lukea omassa sängyssään. "Rauhoitusajan" alkaessa vähennän koko kodin valaistusta. Telkkari tai radio meillä ei iltaisin olekaan päällä häiritsemässä.

Kelloa ei kannata liian tiukasti tuijottaa, mutta olen huomannut, että jaksan itse olla rauhallisempi, kun iltahommat tehdään ajoissa. Ja kun itse olen rauhallinen, niin lapsetkin rauhoittuvat paremmin. Esimerkin voima on mahtava!

Kolmen ihanan lapsen äiti

======================

Paljon läheisyyttä, kiireettömyyttä, selkeät rutiinit aina samassa järjestyksessä. Valot himmeämmäksi, äänet hiljaisemmaksi (niin ihmisten kuin television ym.). Ei kotitöitä uniaikaan tee kukaan, kaikki rauhoittuu samaan soppaan. Ennakoiden eli yövaatteet samassa paikassa, lapsi tietää, mistä hakea. Tietää itse mitä minkäkin jälkeen tulee, on omatoiminen.

Satuhetken jälkeen vielä sylihetki ja sitten maitohörpyn kautta unille levollisille. Merkityksensä koko päivän kululla eli tasaista iloista arkea, lapselle aikaa pitkin päivän, jolloin ei sitä vaadi uniaikaan. Rytmi tärkeä, ennakoita päiväsysteemi.

Lapset 3v ja 1v

======================

Pienestä pitäen (n.8 kk ikäisestä) lapset on otettu kainaloon ja luettu satu iltatoimien jälkeen, ja tämä on meillä rauhoittanut tilanteen ja lapset ovat laittaneet levollisesti nukkumaan.

Saarinen

======================

Koko perheen yhteinen iltapala oli itselleni lapsena tärkeä juttu. Samoin se, että sai jommankumman vanhemmista, tai joskus molemmat vuorollaan joksikin aikaa juttelemaan sängyn viereen. Sitä odotti.

Milja

======================

Kun lapset olivat pieniä hammaspesusta saadut pikkutarrat ja kiinnostavat iltasadut tekivät nukkumaanmenosta mukavampia tapahtumia. Ja vanhempien jämäkkyys siinä, että todella ollaan tekemässä nukkumaanmenoa, on avainasemassa.

Sini

======================

Ensin "lapsenpiikana", sitten äitinä ja sittemmin mummina on ainakin yksi kokeiltu ja toimiva resepti: Varaa aikaa nukkumaanmenon yhteydessä iltasadun lukemiseen, iltarukoukseen tai tuutulaulun laulamiseen - hoitajan, äidin, mummin tai muun läheisen äänen kuunteleminen rauhoittaa.

Oma kokemukseni on myös se, että sillä, mitä luet ei ole niin suurta merkitystä kuin äänelläsi. Nuorena äitinä opiskelin työtäni varten ranskaa ja 3-vuotias tyttäreni pyysi usein iltaisin: äiti lue mulle taas anksaa eli harjoittelin siinä lapsen vuoteen äärellä ranskan kielen ääntämistä. Kun myöhemmin urallani jouduin matkatöihin luin muutamia satuja C-kasetille, jotta tyttäreni sai kuulla tutun äänen, vaikka äiti ei ollutkaan paikalla.

Kirjatoukan äiti ja terhakoiden tyttösten mummi

======================

Huomasin tolkuttavani joka ilta molemmille lapsilleni nukkumaan menosta. Teimme laskentatehtävän: kysyin että jos teidän täytyy herätä aamulla klo 7, mitä aikaa on mentävä nukkumaan jotta ikäisillenne yli 9 tuntia tulee täyteen. Laskentatehtävä tuotti sopivan nukkumaanmenoajan. Laskimme myös että jos jokainen ilta molemmille lapsille kehotan kolmesti nukkumaan menosta niin montako kertaa tulee lukuvuodessa kun kouluaamuja on 190. Ja taas laskettiin, komentojen määräksi tuli 1140. Lapset totesivat sen olevan liikaa.

Petri

======================

Jos aamu on ollut kouluaamu, on pitänyt herätä aikaisin aamulla. Se on parasta lääkettä illalla nukkumaanmenon mielekkyydelle. Kun pikku koululaista ja eskarilaista väsyttää niin nukkumaan houkuttelu on varsin helppoa. Lisäksi iltarituaaleihin kuuluu se että lapset saavat sängyssä lueskella (selailla) jotain kivaa kirjaa sen jälkeen kun on toivoteltu hyvät yöt.

Uni tulee yleensä nopeasti. - Mutta kun viikonloppuna saa nukkua pitkään eikä lauantai-illalla ole edes pidetty kiirettä nukkumaan menossa, sunnuntaina nukutaan pitkään ja sunnuntai-illalla ei uni meinaa tulla ja sängystä ponnahdetaan takaisin vaikka kuinka monta kertaa. Sitten joskus pitää aika voimakkaastikin kehottaa palaamaan sänkyyn nukkumaan.

PR

======================

Nukkumaanmeno aloitetaan rukoilemalla lasten (2 ja 4 v tytöt) kanssa ja sen jälkeen laulamalla kolme laulua. Nuorin saattaa vielä riehua senkin jälkeen, mutta rauhoittuu melko pian ja joskus pyytää vielä yhden lisälaulun, jonka jälkeen rauhoittuu.

Mika H

======================

Taistelin pitkään kahden lapseni kanssa samassa ongelmassa. Illat oli ihan hirveitä ja aloin itse jopa pelätä iltoja sekä niiden meteliä, kiukuttelua, tappeluita...

Ja melkein aina lopulta huusin pää punaisena ollen itkun partaalla. Kokeiltuani vähän kaikenlaista ja vähän kaikkien "jippoja" olin suorastaan tuskastunut koko asiaan. Yhtenä iltana muistin kaverini kertomuksen omasta pojastaan ja siitä kuinka kauan heillä iltarutiinit kestivät. Silloin itse lapsettomana ajattelin, että ei lapsia voi laittaa nukkumaan 2-3 tuntia, mutta päätin kokeilla heidän taktiikkaansa.

Aloitamme iltapuuhat noin seitsemän maissa illalla iltapuuron keittämisellä. Otan lapset tähän työhön mukaan, tietenkin muistaen, että he ovat 5- ja 3-vuotiaita. Sitten, kun puuro kiehuu keräämme lelut ja avaamme vuoteet. Sen jälkeen syömme puuron, menemme iltapesulle ja sitten pukemaan yöpuvut.

Sen jälkeen kumpikin saa valita sadun, jonka haluaa kuulla. Kohtuus tässäkin, ei kovin pitkiä satuja. Jos on hyvä ilta luen heille yhden pidemmän sadun.

Tämän jälkeen peittelen heidät, suukottelen ja supattelen heille rakastavani heitä, toivotan hyvää yötä ja jos päivä/ilta on mennyt hienosti kehun heitä, ja jos on mennyt huonosti, annan moitteen, mutta huutamatta. Käytän puhellessani erilaisia äänensävyjä, jotta asiani tulee selväksi mahdollisimman lempeällä tavalla ja yritän tehdä moitteista rakentavia, enkä vain lannistavia. Muutenkin illan aikana yritän puhua rauhallisella ja matalalla äänellä kehottaessani heitä tekemään jotakin.

Itse jatkan iltaa vielä ja pidän televisiota ja hiukan valoja muualla päällä, jotta heille jäisi viimeiseksi mieleen se, että äiti on heidän lähellään. Pidän iltarutiinit mahdollisimman samanlaisina päivästä toiseen. Uskon tämän auttavan siihen, että lapsilleni tulee turvallinen olo, kun asiat tapahtuvat tänään samalla tavalla kuin eilenkin. Totta kai meillä on edelleen huonoja iltoja jolloin pinna palaa, mutta jos niitä oli ennen melkein joka ilta niin nyt niitä on silloin tällöin.

Iltatoimiin kuluu 1,5 - 2 tuntia ja ilman huutoa! Kaikilla, jopa minulla, on rauhallinen olo. Paljonhan tuo on aikaa, kun kaikki kotihommat pitää tehdä kello 21 jälkeen, mutta se on sen väärtti. Ja nukun itsekin paljon paremmin.

3M

======================

Luemme joka ilta iltasadun tai pätkän pidemmästä kirjasta iltasaduksi. Mukavaa iltalukemista on paljon. Meillä on tykätty paljon Onnelista ja Annelista sekä kaikista Astrid Lindgrenin tarinoista. Lukuhetkessä pääsee itsekin rauhoittumaan ja se jos jokin on "laatuaikaa", tärkeää aikaa lapsille. Jatkokertomuksia lapsetkin odottavat innolla, joten iltaisin on hyvä syy mennä nukkumaan, kun on jotain, mitä odottaa!

Täti vaan

======================

Täytyy itse rauhoittaa ensin itsensä, kiire pois ja telkkarit ja pelit kiinni hyvissä ajoin!

Ihan vauvasta lähtien olen laulanut molemmille (nyt 6v ja 4v.)samaa tuutulaulua, se takaa unentulon vieläkin. Iltahommista sovittiin joskus niin, että kumpikin valitsee iltasadun vuoroiltoina ja valintavuorossa oleva menee ensin iltapesulle ja vaihtaa yökkärit, tämä homma toimii meillä! Lisäksi iltavirkumpi saa silloin tällöin lasillisen yömaitoa ja sen jälkeen alkaa väsyttää AIVAN KAMALASTI!

Ja mitä kiukkuisemmat lapset ja väsyneempi äiti, sitä kauemmin istutaan sylikkäin iltasadun yhteydessä!

Silja

======================

Oman poikani ollessa aivan pieni (noin vuoden ikäinen), aloitimme nukkumaanmenon unisadun lukemisella. Koska poikani oli vilkas ja energiaa, olisi riittänyt vaikka kuinka paljon vielä iltasellakin, niin mietin pitkään että mikähän hänet rauhoittaisi, ettei sitten vielä yölläkin mentäisi "tuhatta ja sataa". Sitten keksin että sadun lukeminen rauhoittaa hänet paikalleen.

Poika katsoi satukirjan kuvia minun lukiessani (myös isi luki vuorollaan) ja siinä hän sitten rauhoittui ja yö meni rauhallisesti. Ensi alkuun kirjat olivat ohuita kuvakirjoja joissa muutamia lauseita mutta iän karttuessa sadut pitenivät. Nyt kun poikani on aikuinen ja hänellä on oma pieni tytär, on hän ottanut tavaksi lukea iltasatua myös pikkuneidille aivan pienestä pitäen. Hän on kertonut, että iltasatu oli hänestä yksi niitä mukavia asioita, joita hänelle on jäänyt mieleen lapsuudesta. Hänestä oli kuulema mukavaa kun sai valita iltasadun.

Mummi

======================

Meillä on menty samojen rutiineitten mukaan jo monta vuotta. Ensin iltapala, sitten pesulle, sitten iltarukous ja pää tyynyyn, eikä sen jälkeen enää mitään wc-rallia, sängystä huutelua, tms. Kun rutiinit toistuu illasta toiseen napakasti samanlaisina, lapsikin tietää sen ja rauhoittuu nukkumaan. Ainakin meillä tämä toimii hyvin!

Aamu

======================

Iltapala, iltapesu, iltasatu, kummallekin lapselle oma vakiolaulu. Johdonmukaisesti arkisin aina samaan aikaan, samaan tapaan ja hyvässä hengessä, niin ei tarvitse kinastella siitä, milloin ja mitä tehdään.

Sirpa

======================

Vanha kunnon resepti eli selvät rajat ja sopimuksen tulee pitää. Kun lapsi oppii säännöllisyyden, että iltapalan jälkeen pesut, pienemmille iltasatu ja nukkumaan, niin se toimii. "Huutokauppaan" joustoista on turha ryhtyä. Joustot tulevat, kun etua sovitaan, että viikonloppuna saa valvoa myöhempään, mutta silloinkin tulee olla selvä aika. Joustoja voi sopia myös, kun on poikkeustapauksia eli juhlia ja vieraita, mutta nekin tulee sopia etua. Iltasaduksi ei kannata valita mitään pelottavaa tai jännittävää eikä liian pitkää tarinaa.

Jo kolmen aikuisen äiti

======================

Miesystäväni kolmevuotias poika menee iltaisin kiltisti, jopa halukkaasti, nukkumaan. Alkuillasta lapsi saa juosta energiaansa "ilmoille". Illalla ajoissa rauhoitetaan tunnelma rauhallisella rentouttavalla ja hiljaisella musiikilla, esim. meditaatiomusiikilla (TV tai radio eivät ole päällä). Puhutaan rauhallisesti ja suhteellisen vaimealla äänellä. Valot himmennetään hämäräksi, jossa syödään iltapala ja luetaan iltasatu. Kaikki rauhoittuvat. Lapsi haluaa jäädä huoneeseensa sänkyyn yksin ja vaatii, että ovi suljetaan. Hän saattaa jutella pehmoleluilleen hetken ja nukahtaa sitten. Joskus hän huutelee isäänsä, mutta jos ei ole hätää ja on hiljaista, hän rauhoittuu. Tästä on tullut säännöllinen tapa, joka luo turvallisuuden tunteen.

Hellu

======================

Tässä meillä kotona hyväksi havaittu tapa: kiireetön yhteinen iltapala ja päivän tapahtumien läpikäynti, eli tavallista jutustelua, kaikki saavat puhua ja kaikkia myös kuunnellaan. Iltapesu ja sitten petiin isin tai äidin kainaloon iltasatua kuuntelemaan. Hyvänyön suukko ja pulinat pois. Hyvää yötä.

Äitiliini

======================

Hei Katja. Olen päättänyt etten jaa lastenkasvatusneuvoja, koska kaikkiin lapsiin tarvitaan omat neuvot. Mutta tämä on pakko jakaa… Lue lapsille joka ilta joku satu tai kertomus, iltapalan ja iltapesun jälkeen, vaikka olisit kuinka väsynyt. Lapset rauhoittuvat kummasti ja huomaat itsekin saavasi hyvän mielen.

Kirsi-Marja

======================

Hei Katja,

Kaiken takana on säännöllisyys ja periksiantamattomuus! Meillä on 8- ja 12-vuotiaat ja hyvin on pienestä pitäen pyritty noudattamaan rytmiä. Klo 19.30 on viimeistään aloitettava: iltapesu-iltapala-iltasatu ja RAPSUTUKSET (lapsen selän sively sormenpäillä) rauhoittaa varmasti! Lamppu sammuu klo 21. Viikonlopullakaan ei juuri luisteta kuin perjantaina ja pitkillä lomilla. Omaan nilkkaa kyllä kolahtaa kiukuttelut ja kinastelut, jos ipanat ovat nukkuneet liian vähän. Nuo rapsutukset ovat perua jo omasta lapsuudestani - uni tuli huomaamatta. Nyt saan itse sitten rapsutella omiani varmaan niin kauan kun kotona asuvat...

Ulla

======================

Lapsemme menevät puoli yhdeksältä peiton alle. Ihan pienimpien kanssa tästä lipsutaan, kun he saavat aamullakin nukkua niin pitkään kun haluttaa. Nyrkkisääntönä onnistuneissa illoissa on, että alamme syödä iltapalaa jo seitsemän jälkeen. Iltapalasta alkaen vanhemmat eivät voi keskittyä juurikaan edes ajattelemaan omiaan vaan on pyrittävä kokoaikaiseen vuorovaikutukseen lasten kanssa. Rauhallinen jutustelu iltapalan lomassa, yhteinen iltapesu, iltarukous. Olennaisinta on se, että vanhemmat tai ainakin toinen keskittyy koko ajan vain lasten kanssa juttelemiseen ja kuuntelemiseen. Sitten onnistutaan. Jos yritän jotain omaa värkätä samalla, menee koko homma pipariksi. Tsemppiä ja voimia iltapuuhiin!

Outi

======================

Meidän perheessä on apuna ollut iltajuttelu. Kaikkien iltatoimien jälkeen vuorotellen kumpikin vanhemmista istuu lapsen sängyn reunalle ja lapset ovat päättäneet kysymykset, jotka kysymme toinen toisiltamme esim. mikä on mukavinta, paras ruoka jne. Uutena kysymyksenä olemme ottaneet: "Mitä teit tänään, tehdäksesi jonkun onnelliseksi?" Tyttömme 7 ja 6 v. sanovat, että iltajuttelu on päivän paras hetki ja siitä he eivät halua luopua. Iltajuttelu lopetti myös huutelut ja vessassa ramppaamisen yms. huomion hakemisen.

Memmu

======================

Meillä toimii iltasatu. Tyttöni on 5 v ja kuuntelee hyvin mielellään, kun luen hänelle. Olemme lukeneet varmaan jo puolentoista vuoden ajan.

Satutäti

======================

Aikataulutus on avainsana. Lapset oppivat tosi nopeasti, kun vanhemmat selkeästi kertovat illan kulun: kahdeksalta yhteinen iltapala, puoli yhdeksältä valmistelut ja yhdeksältä iltasatu. Tärkeintä on, että vanhempi on tässä läsnä, ei samalla touhuile muita asioita, kuten tiskaa, katso sivusilmällä telkkua ym.

Nessa

======================

Meillä on 4,5- ja 1-vuotiaat lapset, joista esikoinen on nukahtanut jo vauvasta asti helpommin kuin tämä piiperöinen. Molemmille on luotu omanlaisensa iltarutiinit, joista olemme pitäneet kiinni. Ilman niitä etenkään tämä pienempi tuskin nukahtaisi niin leppoisasti kuin nykyisin...

Ensinnäkin televisio ja tietokone pidetään kokonaan kiinni Pikku2:n jälkeen, eikä pienempi saa vielä katsoa muutenkaan liikkuvaa kuvaa ollenkaan. Iltarutiinit alkavat siis periaatteessa jo pari tuntia ennen kuin lasten "kuuluu" saada unta.

Kuuden jälkeen alamme muutenkin ohjata lapsia rauhallisempien leikkien pariin: tehdään yhdessä kotitöitä tai vaikkapa palapelejä, muovaillaan, piirretään, pelataan seurapelejä, jutustellaan päivän tapahtumista... Lapset leikkivät välillä ihan kaksistaankin toki myös illalla, mutta jotain muuta kuin päätöntä riehumista.

Seitsemän maissa molemmat lapset syövät iltapuuron. Sen jälkeen alkavat nukkumaanmenorutiinit: sammutellaan valoja pikkuhiljaa koko kodista, käydään iltapesulla ja vaihdetaan uniasut. Mieheni lukee iltasadun esikoiselle sillä aikaa, kun itse luen kuopukselle lyhemmän sadun, sammutan valot ja peittelen hänet iltapusujen kera sänkyynsä. Sen jälkeen käyn vielä laulamassa esikoiselle iltalaulun valot pois päältä (silmät tottuvat pimeään eikä pelota) ja toivotan hänellekin hyvätyöt kera pusujen ja halien.

Kiireetön läsnäolo, ajoissa illan rauhoittaminen ja valon määrän vähentäminen sekä loputtomasti samanlaisina toistuvat ilta- ja nukkumaanmenorutiinit tehoavat yleensä parhaiten, ennemmin tai myöhemmin.

Mummien neuvot käytössä

======================

Olemme kertoneet heille iltasadun ja halanneet heitä hellästi. Myös olemme sanoneet, mitä seuraavana päivänä teemme yhdessä ja kuinka mukavaa meillä on silloin yhdessä. sitten pannaan silmät kiinni ja odotetaan Nukku-Matin sirottelevan unihiekkaa silmille, ihan leikisti vaan. Kas, kuinka uni tulikin pian!

Mimu

======================

Yksinkertaisin ratkaisu on ne tutut rutiinit joista pidetään sitten joka ainoa ilta kiinni. Kun kello lähenee puolta kahdeksaa on kylvyn tai suihkun vuoro. Sitten iltapala, hammaspesu, pissille, unikaverin ja -kirjan valinta.

Luen sadun rauhassa ja yhdessä jutellen. Siinä se. Mutta vannon rutiinien nimeen. siinä lapsikin oppii jo ennakoimaan lähestyvää uniaikaa.

Katja-äiti minäkin

======================

Meillä aloitetaan iltaan laskeutuminen n. klo 19.30. Eli silloin keräillään lelut paikoilleen ja samalla jutellaan mitä seuraavana päivänä mahd. tapahtuu, jos on esim. jotain erityistä. Usein samalla kun laitan iltapalaa lapset tulevat pöytään jo valmiiksi joko piirtämään tai kirjan kanssa. Kun on syöty, toinen menee pesulle ja toinen vaihtaa vaatteet ja sitten toisin päin. Tarvittaessa autan hommissa. Kun ne on tehty, peittelen molemmat "makkaroiksi" ja luen iltaluvun. Sitten vielä halit ja pusut. Vaikka lapset ovat eri-ikäisiä, poika 10 ja tyttö 5, menevät he nukkumaan yhtä aikaa, n. klo 21. Kaikki perustuu siihen että ei ole kiire vaan hommat tehdään ajan kanssa.

Kantapään kautta oppinut

======================

Paras tapa saada lapset nukkumaan on ollut satujen lukeminen. Itse luin lapsilleni 10 vuotta sitten satuja aina illalla. Kun otin kirjan käteen lapset kömpivät innoissaan sänkyyn kuuntelemaan. Eikä mitkään lyhennelmät kelvanneet. Aina huomasivat jos yritin lyhentää satua, kun itsellä nukutti. Nykyään luen joskus siskontytöille iltasatuja ja heillekin ne ovat yhtä tärkeitä, kuin omollinikin aikoinaan. Eivät videot ja muut elokuvat vanhoja kunnon satuja voita!

RIITU

======================

En tiedä minkä ikäisistä lapsista on kyse....eri ikäiset lapset vaativat erilaisia juttuja. Ihan ensimmäinen ja tärkein asia on järkevästi asetetut, selkeästi kommunikoidut nukkumaanmenoajat, joista pidetään kiinni. Ennen tuota aikaa illan toimintojen tulee myös olla säännölliset.

Meillä nukkumaanmeno lähtee iltapalasta, joka syödään joka päivä samaan aikaan. Sen jälkeen käydään pesulla, vaihdetaan yövaatteet, vielä ehditään vähän katsoa telkkaria tai leikkiä, mutta sitten nukkumaan. Nuorin lapsista (5v) haluaa että minä tai isosisko luemme hänelle pienen iltasadun ja sitten hyvänyönsuukot, peittelyt, valot pois ja nukkumaan. Toimii.

Sanoisin, että tässä on juttuna juuri tuo selkeys. Rutiini on aina ollut niin, kaikilla lapsilla, heti sen jälkeen, kun rytmi vauvana tasoittuu. Silloin ihan pienenä rytmiä voi vielä "säätää" päiväunia kontrolloimalla. Ja nykyisin vanhimmainen (13v) myös noudattaa tätä säännöllistä rytmiä - toki hänen nukkumaanmenoaikansa on myöhemmin kuin pienemmillä.

*risto

======================

Tärkeintä on, että lasten "nukuttaja" itse on rauhallinen eikä touhota muuta kiireissään ja hermostuta tilannetta omalla käytöksellään.

Lapsille kerrotaan riittävän ajoissa, että nukkumaanmenoaika koittaa kohta, joten on aika saattaa leikki tai muu menneillään oleva askare loppuun. Kuinka paljon etukäteen asia kerrotaan, riippuu lasten iästä.

Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä tärkeämpää on, että iltarutiinit menevät aina samalla tavalla. Se luo turvallisuutta lapsen elämään.

Ilta voi mennä vaikka näin. Kun leikki on loppunut sovittuun aikaan, siivotaan rauhassa yhdessä tavarat paikoilleen. Sitten on aika pienelle kevyelle iltapalalle. Iltapalan jälkeen on iltapesujen vuoro ja sitten sujahdetaan yöpukuun. Kun lapset ovat sängyssä, luetaan iltasatu tai lauletaan iltalaulu eikä suostuta siihen, että "vielä yksi satu" "hei, vielä yksi", vaan yhteisesti aiemmin sovittujen satu- ja laulumäärän täytyttyä lopetetaan. Jos perheessä on tapana lukea iltarukous, on sen aika. Ja viimeiseksi annetaan iltasuukko ja peitellään lapsi mukavasti sänkyynsä. Sitten valot pois ja korkeintaan pieni yölamppu päälle, jos lapsi on siihen tottunut.

Makuuhuoneen oven voi jättää raolleen, jotta lapsi kuulee vanhempien iltapuuhien äänet.

Vanhempien ei tule reagoida mitenkään siihen, jos lapsi huutelee jotain sängystään; siis ei pidä edes kieltää, koska kieltokin on palkinto, mihin lapsi pyrkii (=huomion saaminen ja tilanteen pitkittäminen).

*illalla vain rauhallisia leikkejä tai telkkariohjelmaa
*varoitus nukkumaanmenoajan tulosta ajoissa
*samat iltarutiinit aina
*ei palkita lapsen mahdollista kiukkua tms. vaan jatketaan rutiinit loppuun asti

Onnistuu, kokemusta on

======================

Meillä on tietyt iltarutiinit, jotka toistuvat illasta toiseen. Se antaa lapsille turvallisuutta ja vaikka välillä takutaan niin suurimmaksi osaksi lapset menevät nukkumaan purnaamatta.

Olemme myös laittaneet kattoon sänkyjen yläpuolelle pimeässä näkyviä tähtiä ja niitä katsellessa ainakin vanhempi lapsista sanoo nukahtavansa paremmin.

Star

======================

Minulla on 3 1/2-vuotias lapsenlapsi. Teen mummona samat seremoniat kuin vanhempansa: iltapesut, iltasatu ja unilaulu (lapsi laulaa mummulleen myös pienen unilaulun). Laulaessani pidän lasta kiinni ja silitän hitaasti. Sen jälkeen muistelemme hiljaisella, rauhallisella äänellä, mitä kaikkea mukavaa päivän aikana on tapahtunut, mitä olemme tehneet ja että huomenna on uusi päivä ja sitten taas teemme kaikenlaista. Lapsi hymyilee ja sulkee silmänsä. Vanhemmat ovat ihmeissään.

Tuula-mummu

======================

Meillä sama resepti on toiminut koko 13-vuotisen lastenkasvatushistoriani ajan, eli vauvasta yläasteikäisen iltarutiineihin. Eli joka päivä syödään viideltä, viimeistään puoli kuudelta, iltaruoka. Sitä ennen on hoidettu mahdolliset läksyt, kavereiden luona olemiset jne. Siihen aikaan myös meillä olevat kaverit saavat lähteä kotiin, elleivät jää syömään. Joka tapauksessa viimeistään kuudelta meillä on rauhallista, ruoka on syöty, tietokone kiinni, ja sitten hoidetaan iltapuuhat "alta pois" eli vessaan, suihkuun jne. heti kuuden jälkeen. Iltapalaa voi vielä ottaa ennen seitsemää ja hampaiden pesua.

Viimeistään seitsemältä on sitten aika olla yhdessä ilman mitään hosumista suuntaan tai toiseen. Lapset saavat valita luetaanko kirjaa vai keskustellaanko. Sitten luetaan tai keskustellaan ja vähän hassutellaankin aivan rauhassa joko sohvannurkassa tai vanhempien sängyssä kunnes lapset ovat onnellisia, rauhallisia ja valmiita nukkumaan. Viimeistään kahdeksalta lapset ovat umpiunessa omissa sängyissään ja alkaa vanhempien oma aika. Ja kun vanhemmat vuorottelevat siinä, kuka hoitaa iltasutinat, jää molemmille myös ihan omaa aikaa harrastuksiin jne. (Tällä systeemillä myös yksinäiselle vanhemmalle jää joka ilta omaa aikaa) Meillä ainakin tämä toimii mainiosti, ja tekee myös aamuille ihmeitä.

Lapset heräävät herättelemättä 10-11 tunnin yöunen jälkeen ja aamut sujuvat aivan omalla painollaan. Lapset oppivat koulussa hyvin ja jaksavat harrastaakin kun on nukuttu tarpeeksi. Sama pätee tietysti myös vanhempien jaksamiseen. Jos meillä on vieraita, lapset toimivat silti ihan luonnostaan saman rutiinin mukaan, mutta saavat sitten itsekseen lueskella hetken ennen nukahtamista. Kuulostaa ehkä vähän turhankin kaavamaiselta ja tylsältä, mutta kun lapset ovat tähän tottuneet niin kertaakaan ei ole tarvinnut kinata nukkumaan menemisestä saati sitten aamulla ylösnousemisesta. Olen itse niin laiska ja mukavuudenhaluinen, että en kertakaikkiaan jaksaisi jatkuvaa kitinää ja kinaamista . Tsemppiä vaan ja rutiinit kunniaan!

Arki on parasta

======================

Itse olen lukenut lapsilleni iltasatuja lähes joka ilta. Muistan kuinka mukavaa oli, kun oma äiti jaksoi hyvinkin väsyneenä joka iltaisen sadun lukea. Jotenkin siinä kummasti rauhoittuu lapset ja itsekin. (poika 7-v. ja tyttö 4-v.). Muistakaa ihanat ihmiset, että läheisyys lämmittää.

Anu-79

======================

TV friikkeinä meillä oli tv syyllinen meidän lisäksemme. Teimme uudenvuoden lupauksen, tv kiinni 7 uutisen jälkeen ja avata saa kun lapset sängyssä, iltapala ja aikaa lapsille yhdessä siis koko perhe mukana; magneeteillaan (geomac), pelataan, legoillaan...

Luetaan iltasatu, joka kyllä luettiin aikaisemminkin. SIIS yhdessä tekemisellä/ajan antamilla lapsille saatiin tulosta. Tällä saatiin 5-vuotias rauhoittumaan tosi hyvin. 2,5 vuotiaan vieressä pitää sitten istahtaa vielä tovi, about vartti. Ja sitten on omaa aikaa noin 20.30 alkaen nukkumaan menoon.

Jatuli 67

======================

Poikamme sai jo hyvin pienenä ns. iltavillin, johon auttoi syliin otto kuvakirjan parissa - rauhoituttiin kunnolla. Tästä tuli tapa, joka lasten kasvaessa siirtyi iltapesujen jälkeiseksi rutiiniksi. Tärkeää on myös tuoda tarpeeksi aikaisin esille, että saa leikkiä tmv vielä pienen hetken, mutta sitten alkaa iltatouhut. Välillä vieläkin saattaa hulina alkaa ennen iltapesua, silloin käytämme konstina "laskemista". Eli melko pitkään toimii konsti, että huikkaa että lasken esim. viiteen - ehditkö siihen mennessä vessaan pesulle.

Kata

======================

Juttelemme jostakin mukavasta asiasta, joka on odotettavissa huomenna tai lähiaikoina.

Anita

======================

Meillä hyväksi havaittu konsti oli silloin kun tyttö oli pieni, nyt jo 11, toki konstia käytetään (ilman sadun lukemista)vieläkin jonain iltoina kun huomaa että kiukkukohtaus voi olla tuloillaan. Noin tuntia enemmin "varoitettiin" nukkuma-ajan olevan lähellä, silloin asian ehtii "sisäistää", vartin välein muistutettiin asiasta. Tehtiin yhdessä iltatoimia, iltapala, iltapesut, etsittiin seuraavan aamun tavarat, istuttiin alas ja luettiin tai kuunneltiin kasetilta satu.

Äiskä vm 72

======================

Silloin kun lapaseni oli pieniä niin minä illalla pidin heitä sylissä kunnes he rauhoittuivat ja sitten vielä kun panin omaan sänkyyn niin istuin ja pidin kädestä kiinni. Näin syntyi lapselle turvallinen olo ja he nukahtivat aikaahan se vei mutta mitä ei lapsensa eteen tee. Ja näin minäkin sain hyvän mielen kun lapsi nukkui rauhallista unta.

Maikki

======================

Meillä tutut iltarutiinit luovat turvallisuuden: kun alkaa olla aika aloittaa iltatoimet, valmistamme lapsia sanomalla, että kohta on aika alkaa kerätä lelut paikoilleen. Näin heille jää pieni siirtymähetki lopettaa leikit rauhassa. Sitten omien tavaroiden korjaus, jonka jälkeen iltapalalle, jolloin jutellaan vielä päivän kulusta ym. Sen jälkeen iltapesulle ja sänkyyn kuuntelemaan iltasatua. Olemme lukeneet lapsille pienestä pitäen iltasatuina pitkiä lastenromaaneja (Peppi, Eemeli, Nalle Puh ym), ja ilta illalta he odottavat, miten tarina jatkuu. Olemme myös sopineet, että iltasatua kuunnellaan rauhassa. Kun satu on loppu, vietetään lapsen kanssa vielä pieni hyvän yön toivotushetki halaten. "Olet tärkeä minulle ja rakastan sinua" ja sitten hyvää yötä.

Pähkinänkuoressa: vältä liian riehakkaita leikkejä illalla sekä makeita iltapaloja, kannusta ja kehu, kun lapset suoriutuvat lelujen siistimisestä sekä iltapesuista, sovi, että iltasadun aikana ei puhuta muuta ja että nyt on nukkumaanmenoaika, sängystä ei enää nousta pois. Kun se onnistuu ensimmäisenkin kerran, muista positiivinen palaute ja kiitos lapselle. Hyvällä mielelläsi on maaginen vaikutus lapseen. Pitkämielisyyttä sinulle ja onnea matkaan!

7- ja 5-vuotiaiden äiti

======================

Pleikkarit ja filmit ajoissa väh. tuntia ennen kiinni, riippuu kyllä lasten iästäkin. tarpeeksi ajoissa kuitenkin rauhoitutaan rajuista peleistä ja leikeistä. iltapala pyritään syömään ilman kiirettä, keksitään maistuvaa iltapalaa itse laitoin joskus jopa jäätelöä ja marjoja, pakettijäätelö ei kuulema ole jogurttia pahempi vaihtoehto. maalaisjärkeä ja luovuutta peräänkuulutan lastenkin kanssa.
pienten lasten kanssa lukuhetki illalla tepsii aina, monesti kyllä meillä äiti nukkui jopa ennemmin kuin lapset, mutta lapsetkin nukkui.

Rauhallisesti mutta päättäväisesti luovuutta ja maalaisjärkeä käyttäen, perheen aikatauluihin soveltaen.

Äiskä

======================

Kirjojen lukeminen on aina tehonnut lapsiini ja lapsenlapsiini. Ja itse keksityt sadutkin auttavat, kun ei jaksa lukea. Olen kertonut mitä sinä päivänä on tapahtunut ja mitä kivaa olemme puuhanneet niin uni tulee nopeasti, kun lapsi kelaa päivän tapahtumia mielessään.

Mummo

======================

Lapsemme ovat nyt 9- ja 11-vuotiaat. Heidän syntymästään lähtien olemme toimineet samalla tavalla. Eli n. kaksi tuntia ennen sänkyyn hyppäämisen dead linea alamme muistuttamaan nukkumaan menosta. Iltarutiineihimme kuuluu iltapala, iltapesu, lukeminen ja iltarukous. Vuoroiltoina olemme mieheni kanssa nämä väännöt suorittaneet. Kummallakin vanhemmalla on säännöllisesti oma "vapaailta". Katjan peräämästä "miellyttävästä ja sopuisasta" iltahetkestä pääsee osalliseksi näin ollen koko perhe.

Ritu

======================

Hei, meillä on ollut tapana iltasadun tai tutulaulun jälkeen varata aikaa myös mahdolliselle keskustelulle lasta askarruttavista asioista. Se on usein ollut kuuntelemista ja kysymysten pohdiskelua yhdessä, istumista vieressä tai vain silittelyä. Kerron lapselle aina, että rakastan häntä ja että hän on minulle tärkeä. Uskon, että lapsemmekin odottaa usein näitä hetkiä ja sen vuoksi nukkumaan meno tuntuu harvoin hänestä vastenmieliseltä.

Vanhemmille lapsille on hyvä antaa muistutus (vain kerran) esim. 10 minuuttia ennen sovittua nukkumaanmeno aikaa.

Pia

======================

Meillä jo lasten ollessa pieniä, opetimme heidät siihen, että iltatoimet alkoivat ajoissa (ennen klo19) ja silloin muutenkin talossa oli rauhallista (ei pelejä eikä rajuja leikkejä). Syliteltiin paljon ja juteltiin muutenkin rauhallisesti. Harvemmin enää tarvitsi edes lukea satua, kun pojat olivat niin väsyneitä sänkyyn mennessä ja nukahtivat saman tien ja sama muuten toimii edelleen heidän ollessa jo koululaisia. Olen aina sanonut myös, että vanhemmilla on oltava yhteistä aikaa, tai äidillä/isällä omaa aikaa iltaisin ja siksi lapset on laitettava nukkumaan ajoissa. Ja tarvitsevathan lapset untakin riittävän määrän, jotta jaksavat taas seuraavana päivänä.

EeMaTar

======================

Se on mennyt ihan luonnostaan... Puoli 8 iltapala ja iltapuuro, sen jälkeen iltapesut ja iltarukous ja sitten nukkumaan. Kaikki sujuu yleensä tosi hyvin ja jouhevasti, kun lapset on siihen tottuneet ja ovat väsyneitä päivän touhuista. Sen jälkeen jää sitä kahdenkeskistä aikaakin, kun on saatu lapset nukkumaan.

Kahden lapsen äiti

======================

Omat lapset syntyivät jo -80, -85 ja -88.

Minulla oli tapana pitää kiinni säännöllisestä elämästä: lapsille riittävästi ulkoilua, säännölliset ateriat ja iltatoimiin varattuna riittävän pitkä aika: pisulle, pesulle ja omaan huoneeseen rauhoittumaan.

Rauhoittuminen tapahtui omassa sängyssä: istualtaan tai makuulla kuunnelle satua luettuna tai kasetilta tai musiikin kuuntelua. Yksi sääntö oli ehdoton, sai valvoa, mutta se tapahtui omassa huoneessa ja vuoteessa.

Lapset olivat todella vilkkaita ja olisivat kyllä 'jaksaneet' juosta ympyrää keskenään vaikka aamuun.

Tällä rutiinilla uni tuli kuitenkin puolessa tunnissa tai nopsemminkin kesken sadun tai levyn.

Mummo

======================

Meillä nukkumaanmeno toimii hyvin tällä hetkellä, kun toistamme joka ilta samat rutiinit, samaan kellonaikaan: iltapala, iltapesu, lasten valitsemat iltasadut ja sitten sänkyyn ja valot pois. Olemme myös huomanneet, että lapset rauhoittuvat nopeammin nukkumaan, kun huone on aivan pimeä (pimennysverhoilla) ja toinen vanhemmista jää makuuhuoneeseen siihen saakka, että he nukahtavat. Aluksi voi tuntua raskaalta toistaa samaa kaavaa joka ilta, mutta pian lapset tietävät nämä rutiinit niin hyvin, että alkavat jo itse toimia niin, että nyt tehdään tämä ja sitten tuo... tietysti joskus lapset voivat olla väsyneitä ja tilanne uhkaa karata käsistä, mutta siihenkin auttaa kun rauhallisesti vain jatkaa samaa rataa, kertoo lapsille että nyt tehdään tämä ja sitten tuo. Hyvä puoli saman kaavan toistamisessa on sekin, että näiden rutiinien jälkeen lapset ovat nukkumassa joka ilta suunnilleen samaan aikaan, ja sitten voi vielä hetken tehdä omia juttujaan.

Ronja

======================

Iltapesut aloitetaan ajoissa, omistetaan hetki päivän tärkeiden asioiden höpöttelylle ja silittelylle. Luetaan iltasatu ja naps valot pois ja kauniita unia hassun lorun kera. Toimii isommallekin lapselle (10v).

======================

Alkuillan leikit pyritään rauhoittamaan esim. peleihin tai piirretään. Hyvissä ajoin lämmin kylpy. Kuivauksen aikana voi kevyesti hieroa jalkoja. Sitten iltapala ja hampaiden pesu. Lapsi saa itse valita iltasadun, joka luetaan vuorotellen isän ja äidin kanssa. Kummasti rauhoittaa.

Elisabet

======================

Olen kahden lapsen äiti. Pojat ovat tällä hetkellä 7 ja 12-vuotiaita. Oikeastaan koskaan minulla ei ole ollut sen kummoisempia vaikeuksia heidän saamisekseen nukkumaan. En tiedä kuinka paljon on ollut vaikutusta alla kuvaamillani toimilla ja paljonko sillä, että lapseni sattuvat olemaan iltaunisia. Onpa joskus käynyt niinkin, että he ovat pyytäneet päästä nukkumaan.

Pienestä pitäen olen totuttanut heidät tiettyihin iltarutiineihin. Päivän leikit päätetään, kun on iltapalan aika. Tämä tapahtuu mahdollisuuksien mukaan aina samaan kellonaikaan. Silloin kirkkaat valot sammutetaan ja luodaan hämärä valaistus. Television ääni hiljennetään tai suljetaan toosa mielellään kokonaan. Itse on hyvä käyttäytyä rauhallisesti ja puhua normaalia hiljaisemmalla äänellä. Meillä on otettu käyttöön leikkisä termi: "iltarauhan julistus". Jos lapset tahtovat vielä mekastaa, niin muistutamme, että iltarauha on jo julistettu, eikä silloin saa enää melskata. Lasten kanssa on hyvä jutustella mukavia heidän syödessään ja luoda myönteinen ilmapiiri.

Syönnin jälkeen on iltapesun vuoro. Heitä ohjataan rauhallisesti, mutta jämäkästi. Pesun jälkeen on ollut vuorossa sänkyyn peittely ja iltasadun luku. Pienten lasten kohdalla satukirjat ovat usein täynnä mielenkiintoisia kuvia, joita lapset haluaisivat samalla tutkia mutta olen pitänyt kiinni siitä, että kuvia katsellaan vain päiväsaikaan kirjoja luettaessa ja iltasatua kuunnellaan "pää tyynyssä". Lukuajan pituutta olen säädellyt sen mukaan, kuinka väsyneiltä lapset vaikuttavat. Olen pitänyt parempana sitä, että he voivat nukahtaa hiljaisuuteen eivätkä lukemiseeni.

Molemmat lapset ovat kärsineet jonkin verran pimeän pelosta. Olen sallinut heille yövalon ja viipynyt heidän luonaan, kunnes he ovat nukahtaneet, jos ovat niin tahtoneet.
Onhan tämä kaikki vaatinut paljon omaa aikaani. Etenkin, kun isä ei tähän tehtävään ole oikein lapsille kelvannut, eikä hän vuorotyönsä vuoksi ole sitä niin paljon edes pystynyt hoitamaan. Mutta positiivinen asenne nukkumaan menoa kohtaan on mielestäni tänä päivänä niin tärkeä asia, että nyt kun kädestä pitäjää ei enää juuri tarvita, muistelen "nukutushetkiä" lähes kaiholla.

Ei univaikeuksia itselläkään

======================

Olemme jo vuosia ottaneet tavaksi kysyä lapsilta seuraavan kysymyksen iltaisin: Onko huolia, murheita tai kerrottavaa?

Tällä tavoin olemme pyrkineet helpottamaan kuormaa lapsista isoiltakin tuntuvista huolista. Olemme etsineet yhdessä ratkaisut huoliin ja yhdessä iloinneet tottakai myös onnistumisista. Keskustelu on antanut syvyyttä oppia paremmin tuntemaan omat lapsemme.
Tämän jälkeen on kaikilla ollut parempi mieli nukkumaan mennessä.

Toivotan sinulle rauhallista yötä!

======================

Ilmoita hyvissä ajoin, että pian mennään nukkumaan ja kysy paljonko aikaa lapsi tarvitsee leikkinsä lopettamiseen (10 min).Ei TV:tä, nettiä eikä reuhaamista, ei leikkikavereita tai vierailuja myöhään. Nukkumaan meno on prosessi, johon on varattava paljon aikaa - myös aikuisen on rauhoituttava -huuto, komentelu ja äkäily vievät lapselta varmasti unet ja rauhoittumishalut! Syökää iltapalaa, lukekaa yhdessä, höpötelkää hetki sängyssä, hiero selkää, jalkoja tai päätä, tee lapselle hyvä ja rauhallinen olo - saat sen itsellesikin palkaksi! Aloita lukeminen ja sängyssä höpötys kuitenkin jo hyvissä ajoin ennen laskettua nukahtamisaikaa. Ja kun mikään muu ei auta, ota viereen, sanovat asiantuntijat mitä tahansa. 15-vuotiaanikin on oppinut, että kun on paha mieli ja murhetta tai levoton olo, äidin vieressä nukkuminen yhtenä yönä palauttaa elämän raiteilleen! Läheisyys ja rauhallisuus on valttia!

Ahomarja

======================

Hei, Katja ja toiset "nukuttajat"! Vuoteeseeni ilmaantui hiihtolomalla kolme muslimilasta (4-8v), luin heille ensin "Unihiekkaa" ja "Pikku prinssiä" ja sitten aloimme puhua enkeleistä. Lopuksi kertasimme, niin kuin aiemminkin, "rakas Jeesus, siunaa meitä ,anna meille enkeleitä.." - Koko yö nukuttiin, eikä tarvittu lähteä kesken unien oman äidin luo!

Äidiksi ja samalla mummiksi 63-vuotiaana

======================

Itselläni ei ole (vielä) lapsia, mutta ystävänperheessä iltatoimet sujuu mukavasti aina samalla rutiinilla eli: n. puolta tuntia ennen iltapesuja lapsia muistutetaan, että pian on nukkumaanmenoaika. Sitten iltapesut, joissa toinen vanhempi mukana. Sitten valitaan iltasatu, joka luetaan sylitysten. Sitten sänkyyn. Varsinkin vauhdikkaat lapset hyötyy rutiineista.

Kummitäti

======================

Meillä on sama rutiini joka ilta ;iltapala - pesut ja omaan sänkyyn ja sen jälkeen on iltasadun aika ja kun satu on loppunut äitinä peittelen lapseni vuorotellen ja toivotan hyvät yöt :) meillä tämä toimii,  kun siitä on jo tullut rutiini ja lapset tietävät "järjestyksen". Tällä keinolla sain sen "iltavillityksen" loppumaan melkein kokonaan.

Ricci

======================

Iltahetki on oikeastaan päivän kohokohta! Kaksi nuorinta nukkuu kanssamme perhepedissä ja 7-vuotias omassa sängyssään sen vieressä. Silloin minulla on ruhtinaallisesti aikaa lukea lapsille.

Ensin luen pienimpien valitseman kuvakirjan, sitten yleensä muutaman luvun jostain pitemmästä kirjasta. Sen jälkeen nautiskelen lukien itse jotain ihanaa kirjaa, kunnes lapset ovat vaipuneet uneen. Usein 7-vuotiaskin lueskelee jonkin aikaa itsekseen.

Jos lasten tuntuu olevan erityisen vaikea nukahtaa, laulan vielä heille. Ilmoitan etukäteen, montako laulua laulan, ja lupaan, että jos he eivät niiden jälkeen ole unessa, he saavat nousta jalkeille. Niksi on siinä, että arvioin laulujen määrän aina sellaiseksi, ettei kukaan selviä niistä nukahtamatta!

Ystäväni ihmetteli, miten osaan sellaisen määrän lauluja (tavallinen määrä iltalauluja on 10 - 20 kpl), mutta ne ovat ihan tavallisia lastenlauluja, tuutulauluja ja kansanlauluja, joita jokainen on oppinut esim. koulussa.

Isommat lapset nukkuvatkin omassa huoneessaan talon toisessa päässä, ja he nukahtavat mieluiten äänikirjoja kuunnellen.

Tärkeintä on varata koko hommaan riittävästi aikaa ja valita ääneen lukemiseksi enimmäkseen sellaista, mistä itsekin pitää.

Ruma Elsa

======================

Tätä vinkkiä saa sitten lainata: tyttäremme halusi aina nukkumaan mennessään varmistua siitä, että äiti on lähellä. Väkräsimme sitten "johdon" kaikenlaisista mahdollisista narunpätkistä, kylpytakkien vöistä ynnä muista. Tyttö kölli sängyssä ja piteli kiinni toisesta päästä. Tietysti nyki aina välillä varmistaakseen, että olin lähettyvillä (johto oli kyllä melko pitkä...). Jos minun piti mennä semmoiseen paikkaan, jonne virityksemme ei yltänyt, valjastin isän johdon päähän siksi aikaa. Tytär on nyt jo 18-vuotias ja aina välillä vitsailen, että nyt johto tarvittaisiin toiseen käyttöön: äiti voisi aina nykiä, että onko se teini siellä toisessa päässä!

Tupu

======================

Kokemusta on vain veljenpoikien nukuttamisesta, mutta meillä on selkeät rutiinit yökylässä: tehdään peti, käydään iltapesut ja -pisut. Sitten saa lukea itse tai minä luen. Siinä auttaa tietysti se, että riehumiset on riehuttu aiemmin ulkona tai jo ennen iltarutiinien alkua. Nukkumaan mennessä jutellaan mukavia, mietitään rairuohon kasvua tai yhteistä uintireissua. Uupunut tätikin nukahtaa nopeasti...

Kivaa yhdessä

======================

Kolme lastani, joiden ikäero on 1½-2 vuotta, ovat rauhoittuneet nukkumaan aikoinaan kuuntelemalla kasettia tai levyä iltaisin. Olen heille lukenut kyllä paljon itse kirjoja - mutta päiväsaikaan. Illalla oli selvä rutiini: sauna/suihku, iltapala, hampaiden pesu ja sitten sänkyyn. Vuoroiltoina he saivat valita kuunneltavan - toisinaan se oli satukasetti, toisinaan lastenlauluja - ja toisinaan Luciano Pavarotti lauloi italialaisia lauluja tuutulauluna! Kuuntelemiseen ei tarvitse valoja - hämärä huone ja keskittyminen kuuntelemaan auttoivat rauhoittumaan ja rentoutumaan. Edelleenkin murrosikäisenä nuorimmainen kertoo nukahtavansa parhaiten kuuntelemalla jotain.

Helmi

======================

Katja ei kertonut, minkä ikäisistä lapsista on kysymys, mutta kerron meillä käytössä hyväksi todetun tavan, kun lapset olivat pieniä -eivät vielä osanneet lukea: Meillä oli hyllyssä kirja, jonka nimi kai oli "365 iltasatua" eli satu, runo, tms. vuoden jokaiselle päivälle. Joka ilta nukkumaanmeno tapahtui samaan aikaan ja saman kaavan mukaan: iltapala, iltatoimet ja sitten luettiin sen päivän satu em. kirjasta.

Lapselle voi tietysti lukea kaikenlaisia kirjoja, mutta jos alkaa lukea jotain pitkää tarinaa, tulee helposti tilanne, että lapsi haluaa kuulla jutun loppuun, jolloin nukkumaanmeno venyy. Em. kirjassa päivän jutut olivat eri pituisia, mutta kaikki suhteellisen lyhyitä. Meillä lapset menivät nukkumaan ilman tappelua eikä vanhempienkaan aikaa kulunut paljon lyhyiden satujen lukemiseen.

Rane

======================

TILASIN POSITIIVAREISTA CD:N RAUHOITTUMISTARINOITA LAPSILLE. RAUHOITTAA TAATUSTI 3-9 VUOTIAAT LAPSENLAPSET, 3 RASAVILLIÄ POIKAA!

Mummeli

======================

Anna malli; aloita itse omat iltapesusi ja puuhasi ajoissa ja mene itse ajoissa sänkyysi lueskelemaan tai vain oleilemaan. Rauhoita iltasi. Näin ainakin itselläni lapset ovat halunneet mennä itse ajoissa nukkumaan, eikä tunnu olevan lastenlastenkaan kanssa ongelmia. Se malli-oppiminen on paras.


8 nyt jo aikuisen lapsen äiti, 12 lapsenlapsen isoäiti

======================

Lapsenlapseni:7 ja 9 v. kanssa toimin näin: Ensin lämmin suihku, sitten kevyt(mieleinen) iltapala ja sitten tutusta satukirjasta iltasatu, jonka luen.

Ippa

======================


Meidän lasten nukkumaanmeno tunnelma riippuu lapsesta, siis siitä minkä luonteinen kukin lapsi on. Yksi tärkeä asia rauhoittumisessa on se, että tehdään tietyt rutiinit joka ilta samaan aikaan ja samalla tavalla. Lopetetaan leikit ja muut askareet riittävän ajoissa, että jää aikaa valmistautua ja rauhoittua. Iltapalan syönti, iltapesut, hampaidenpesut ja yövaatteiden pukemiset voivat olla ne rutiinit ja joku kiva iltatarinan luku lapsille.

Silti nukkumaanmenosta ei aina tule sopuisa ja miellyttävä, sillä yksi( 5 v )lapsistamme tappelee aina nukkumaanmenoa vastaan ja ( kohta 4 v) on mustasukkainen ja yrittää omia isin viereensä nukuttamaan ja on siirtynyt väliimme nukkumaan kuin huomaamatta ja sitä on tosi hankala karsia lapsen voimakkaan luonteen vuoksi pois. Jokainen perheessämme inhoaa niitä raivonpurkauksia, kun tyttö ei saa tahtoaan läpi ja siksi tämä tahtonainen onnistuu saamaan aina mitä haluaa. Poika joka nyt on jo 9 v on pienestä asti ollut kaikkein helpoin nukutettava ja vain siksi, että on niin reipas ulkoilija, että on oikeasti väsynyt nukkumaan mennessä ja pyrimme siihen, että koulupäivinä nukkumaan mennään klo 21 ja viikon loppuna saa valvoa tunnin pidempään.

Äityliini

======================

Meillä ilta puuhat toimii nykyään jo ihanasti...ei mene hermo. Näillä eväillä ole onnistunut: ilta puuhiin ryhdytään hyvissä ajoin (vähintään tuntia ennen kun pitää olla sängyssä).Joka ilta hommat toistuvat samassa järjestyksessä. Isommat lapset tekevät hommat jo omaan tahtiin, mutta edelleen siinä järjestyksessä kun pienenä harjoiteltiin.

Neljän mukulan mutsi

======================

Iltapesut ja muut iltatoimet suoritettua istutaan yhdessä vaikkapa sohvalle ja rauhoitutaan lukemaan lapsille jotain mielenkiintoista kirjaa, sovitaan yhdessä mitä luetaan ja kuinka paljon ja niistä sopimuksista pidetään kiinni. Ja silloin tietysti on kaikki telkkarit ja pelit yms. jo suljettu. Tässä yksi hyvä keino rauhoittumiseen ja yhdessäoloon.

Ancelique

======================

Illalla perheessämme avataan televisio, vasta sitten kun lapset ovat jo unessa. Koko perheen yhteinen iltapala rauhoittaa ja hampaiden pesun jälkeen lapset saavat vuorollaan kertoa päivän mukavimman ja kurjimman tapahtuman. Tätä odotetaan kovasti ja sänkyyn meno tapahtuu vauhdilla.

Muumimamma

======================

Lukemalla...lukemalla ja lukemalla!

Meidän perheen iltahetkiin kuului ehdottomassa iltasatu...eikä mikään yhden sivun mittainen vaan kunnon satu joka antaa mielikuvitukselle siivet. Mikä sen ihanampaa, kun iltapalan jälkeen yhdessä "köllötetään" sängyssä ja luetaan hyvää kirjaa siinä rauhoittuu niin pienet kuin isotkin ihmiset!
Samalla saat lapsesi innostumaan kirjojen lukemisesta...meillä ainakin tytär edelleenkin tarttuu kirjaan myös illalla jos uni meinaa tulla (15v)..

Mammelo

======================

Aikaisemmin, kun lapset menivät sänkyyn, sieltä kuului "Äiti, voidaanko vielä lukea tms." ja hypittiin pois sängystä.

Ratkaisin asian niin, että nyt kun on menty sänkyyn ja iltasadut luettu, lapset saavat vielä hetken olla hereillä ja lukea tai puuhailla jotain rauhallista sängyssään. Aikuinen laittaa munakellon soimaan ja kun munakello soi on aika sammuttaa valot. Aikuinen tietenkin määrää ajan koska se soi, voi olla 5 min tai 20 min päästä riippuen kuinka ilta on sujunut.

Tämä on helpottanut sängyssä pysymistä ja lapsi saa tunteen, että hän itse voi päättää myös asioistaan eikä päivän asiat jää kesken. Joskus kyllä käy niinkin, että uni on tullut jo ennen munakellon soittoa.

Lydia

======================

Meillä on reilun 8kk:n ikäinen tyttö, ja hänen nukkumisessaan on ollut aina ongelmia. Hän nukkui samassa huoneessa meidän kanssa, ja nukkui kovin levottomasti aina. Nukuttamiseen meni tuntitolkulla aikaa, ja hermot oli kireällä ja sauhu nousi päästä. Siirsimme tytön omaan huoneeseen, ja jätimme hänet sinne nukkumaan soittorasian soidessa, ja poistuimme. Kuin yllätykseksi huomasimme, että hän nukkuu, ja nukahti itsekseen, ja nukkui kokoyön heräämättä/syömättä! Huh, mikä helpotus, meille kaikille!! Yleensä kun annamme tytölle iltapuuron, sen jälkeen ei enää leikitä, vaan otamme hänet syliin ja laulamme tms.. sitten mennään hammaspesulle, ja hän saa sylissä olla vielä.

pussaan poskelle, ja lasken hänet sänkyyn. Sanon myös iltarukouksen jota ollaan käytetty silloin kuin minä olen ollut pieni. Laitan soittorasian soimaan ja tutin suuhun, ja hän nukahtaa siinä klo 21.00 aikoihin, ja herää noin klo 8.30 aamulla!

"Rauhoittumishetki" toimii meillä, ja hän tietää että nyt on aika mennä nukkumaan.

Henna

======================

Koliikkia itkevien kaksosten kanssa oppi huomaamaan että kaikki on hyvä tehdä oikein ajoitettuna. Jos nukkumaan meno esimerkiksi venyi, yliväsyneet lapset on paljon vaikeammin rauhoitettavia. Samaan kellonaikaan iltapuuro, yöpuku päälle, iltasatu ja nukkumaan. Se tuo lapselle läheisyyttä, turvallisuutta. Ja aikataulua ei kukaan kyseenalaista kun näin tehdään, lähes poikkeuksetta. Lasten iän tai unirytmin vaihdellessa yksilöllisesti, silloin nukkumaanmenoa voi hiukan hajauttaa, tärkeää on rauhoittuminen iltapuuhiin ja saman rytmin noudattaminen.

Kolmen lapsen äityli

======================

Aihe on meidän perheessä ollut huomattavasti hankalampi silloin, kun lapset olivat pienempiä. Pienten iltajuoksu oli arkipäivää, kun nappulat yrittivät vastustaa väsäshtämistä ja nostattivat vireystilaansa lisäämällä liikkeen määrää. Syli, kirja ja kiireettömyys taisivat tuolloin toimia parhaiten. Nyt 6,9 ja 11v. tyttärien kanssa iltatouhut sujuvat säyseästi ja leppoisasti. Meidän perheessä rytmin ylläpitäminen ja aktiivinen valveillaoloaika edesauttavat sitä, että nukkumaanmenoajan koittaessa lapset alkavat olla oikeasti väsyneitä.

Urheiluharrastusten kautta kasvavien tyttärien kanssa on ollut mahdollista keskustella terveyttä edistävistä asioista, ja he ovat itse oivaltaneet, että pahaisiin tuloksiin harrastuksissa pääsee silloin kuin huolehtii hyvin itsestään. Riittävä unensaanti on osa itsestä huolehtimista. Pienimmän kohdalla isosiskojen esimerkki ja syksyllä lähestyvä koulunalku on saanut aikaan sen, että pahnanpohjimmainenkin haluaa itselleen herätyskellon aamuksi soimaan ja vaatteet valmiiksi aamua odottamaan.

Myös meidän aikuisten oma esimerkki illan rauhoittumisesta on edesauttanut sitä, että yhdeksän korvilla etsiydytään petiin lueskelemaan, jolloin tyttäret saattavat vielä kömpiä kylkeen kyhnäämään ja juttelemaan päivän viimeiset jutut. Iltahetki taitaa olla meidän perheen paras hetki!

Kolmen murun mamma

======================

Meillä on toiminut "hyvän vanhan ajan" iltasatusysteemi. Pojat, nyt 6 ja 7, eivät ole siitä rauhallisimmasta päästä, mutta tarinoita kuuntelemaan rauhoittuvat. Etenkin jos kyseessä on "jatkosarja" eli osa tarinasta jää seuraavaan iltaan.

Anu

======================

Omien lasteni ja nyt jo myös lapsenlapsieni kanssa on ottanut tavaksi lukemisen jo ihan muutaman kuukauden ikäisestä saakka. Aluksi "lukeminen" oli tietenkin vain kuvien katselua, mutta tavan opettelu on ollut tärkeintä. Nykyään lapsenlapsista nuorempi, Teemu 1v 8kk, menee iltapesun jälkeen suoraan valitsemaan kirjan ja odottaa "nukuttajaa" valmiina sängyllään.
Olen jatkanut lapselle ääneen lukemista yleensä n.11 - 12 -vuotiaaksi, sen jälkeen he ovat todenneet, että lukevat itse nopeammin...
Viisikot olen lukenut jo neljään kertaan ja toivottavasti saan vielä monelle lukea ne!

Hyvää tulevaisuutta kaikille!

Kaisu

======================

Kyllä se kuule vielä on se vanha ja tuttu, turvallinen iltasatu jolla on maaginen voima. Pätee vielä vähän isompiinkin lapsiin. Jatkokertomukset ovat oivallisia apuvälineitä, kun mielenkiinto pysyy yllä päivästä toiseen. Kannattaa ottaa käyttöön eikä pidä lannistua vaikka sitä äkkinukahtamista ei heti tapahtuisikaan. Äänenpainoilla ja eläytymisellä tekstiin voidaan tietenkin värittää luettua, mutta monotoninen suht hiljainen ääni on kuitenkin kaikkein tehokkain, silloin lapsi/lapset joutuu pinnistelemään että kuulevat ja rauhoittuminen ja nukahtaminen tapahtuvat huomaamatta. Kannattaa kokeilla!

Kolmenkymmenen vuoden kokemus

======================

Rauhallisen jämäkällä päättäväisyydellä. Meillä on kolme lasta. Ensimmäisen kanssa kokeiltiin kaikki maanittelu- ym. pelleilyrituaalit, seurauksella, että hän on vieläkin 'huono nukahtamaan'. Kahden nuorimmaisen kanssa nukkumaan meneminen on alusta asti ollut niin itsestään selvä juttu, että pahemmilta vastaan haraamisilta ollaan vältytty jo sillä. Tietysti kausittain kokeilevat...

Mutta kun aikuinen on rauhallisen päättäväinen, lapsikin rauhoittuu. Ja koettu tosiasia on, että jos nukkumaan mennessä kiukuttaa ja/tai nukahtaminen on vaikeaa, sitä kannattaa aikaistaa noin tunnilla, jotta vältytään yliväsymykseltä. Hyvin sujuneista iltatoimista kannattaa myös palkita mukavalla satutuokiolla, jota ei sitten tule, jos on hankalaa. Lapsen kanssa voi sopia yhteiseksi tavoitteeksi hyvän iltamielen kaikille.

Kantapään kautta oppinut

======================

Lapsi sänkyyn ja satukirja äidille/isälle mukaan ja luetaan lapselle satu. Olen itse tehnyt niin kahdelle lapselleni ja molemmat ovat nukkuneet ennen kuin olen saanut luettua sadun loppuun saakka.

Molemmille lapsille olen lukenut samaa satukirjaa, enkä vieläkään ole saanut luettua koko satukirjaa loppuun saakka. Täytynee jatkaa kirjan lukemista lapsenlapsille kun he tulevat mummolaan.

Rovaniemen mummi

======================

Riittävän aikaisin aloitettu nukkumaanmenon valmistelu, ettei ole kiire. Muista että tunti kuluu äkkiä! Oma positiivinen ja kannustavat läsnäolo koko aja (pitkää pinnaa mukaan rutkasti!)Kiva iltasatukirja ja ääneen luku kun sänkyyn on päästy. Isomman lapsen kanssa vielä oltava aikaa jutteluun jos ei aiemmin illalla olla ehditty vaihtaa kuulumisia. Hali-pusi-rutiinit joita ei voi jättää väliin ja jotka tarkoittavat että sen jälkeen nukutaan. Kun ennen "nukku-aikaa" on ollut yhteistä rauhallista aikaa äidin/isän kanssa ei ehkä enää sängyssä kaipaa niin paljon huomiota.

Geena

======================

Perheemme alle kouluikäiset rauhoittuivat kummasti, kun joka ilta lauloin hiljaa "Joka ilta kun lamppu sammuu..." Mitään ongelmia ei ollut tämän keksittyäni - kunnes sairastuin pahaan kurkkutulehdukseen enkä pystynyt laulamaan. Yritin vaivihkaa korvata asian nauhurin avulla, koska olin joskus laulanut nauhalle tämän "nukkumattilaulun".

Kuopus hoksasi petoksen ensimmäiseksi ja nosti niin kauhean metakan, ettei siitä tullut loppua tuntikausiin. Sen jälkeen hän ei koskaan halunnut kuulla koko laulua. Tulkitsin asian niin, että laulu ei ollutkaan "se juttu", vaan äidin läsnäolo nukahtamistilanteessa. Hän oli myös loukkaantunut siitä, että äiti pimeän turvin yritti huiputtaa. No, äiti sai oppia kantapään kautta. Sen jälkeen piti kuukausikaupalla jättää valot palamaan lastenhuoneeseen, ja sillä tilanne lopulta rauhoittui.

Mummu 75 v

======================

Ensin meillä aletaan puhumaan nukkumaan menosta, joka tapahtuu n. tunti ennen valojen sammuttamista. Seuraavana on vuorossa huoneen siivous, vanhempien avustuksella lapset ovat kohta 2v ja kohta 4v. Sitten käydään ilta pesulla, joko saunotaan kunnolla tai vaan naamat ja pyllyt. Syödään iltapala ja sitten iltasatu ja nukkumaan. Melkein joka ilta tämä on toiminut. Meillä säännöllisyys on valttia.

Milla

======================

Poikamme on jo 24v ja vieläkin hän
muistelee mieluisia nukkumaan menojaan.
Silloin joka illalle oli pätkä kirjasta tai satu.
Nyt hän lukee mielellään kirjaa
ennen nukkumaan menoa, se toimii läpi elämän.

Heikki

======================

Lasten (7 ja 5 v.) nukkumaanmeno ei edelleenkään aina ole miellyttävä ja rauhallinen tapahtuma, mutta rauhoittumista on meillä auttanut, että:

* nukkumaanmenosta "varoitetaan" hyvissä ajoin (muutamia kertoja), jotta lapset ehtivät lopettaa iltapalansa/leikkinsä ajoissa
* mikäli lapset ovat villejä (=yleensä yliväsyneitä), toimitaan iltatoimissa normaalia reippaammin ja tiukemmin.
* "lapsi kerrallaan", mikäli meno on liian vauhdikasta (silloin toinen ei villitse toista)
* iltasadun (se on itsestäänselvyys!) saavat lapset valita vuorotellen, jos meno on liian villiä tai ei päästä yhteisymmärrykseen, vanhempi valitsee ja lapset tyytyvät siihen mukisematta.
* jos lapselle on päivällä tapahtunut paljon, eli on odotettavissa että kerrottavaa riittää, olisi hyvä että hän saisi kertoa asiat jo ennen sänkyyn menemistä (iltapalalla vaikka), niin ei nukkumaanmeno venähdä sen takia.

Tässä muutama käytännössä tepsiväksi todettu "vinkki"...

Äityli

======================

Tärkein mielestäni on säännöllisyys eli aloittaa joka päivä nukkumaanmenorituaalit samaan aikaaan.
-iltapala
-iltapesu
-iltasatu

Vielä 15-vuotiaskin tarvitsee yhdeksän tunnin yöunet.

Kokemusta on

======================

Viisas isoäitini keksi aikoinaan hyvän konstin rauhoittaa minut, joka olin melkoinen tuulispää lapsena, kenties hän oli käyttänyt sitä omiinkin lapsiinsa. Joka tapauksessa oli kaksi eri versiota nähtävästi riippuen siitä miten rauhaton olin. 'Lievempi' tapa oli sanoa minulle: nyt silmät kiinni ja sormi koukkuun. Silloin keskityin pitämään etusormeani koukussa ja silmiäni kiinni kun hän kertoi iltasadun tai lauloi tai vain jutteli rauhallisesti.

Jos olin rauhattomammalla tuulella asiaan kuului sama sormen koukussa pitäminen ja silmät kiinni, mutta sen lisäksi teimme itse sadun. Siihen joutui keskittymään ja samalla rauhoittui, sen lisäksi se oli mieluisaa pienelle tytölle. Käytin konstia joskus isompana ihan omin päin, menin nukkumaan ja aloin kertoa itselleni satua että uni tulisi. Olen käyttänyt samaa sekä tyttärelleni että tyttärentyttärelleni ja se takuusti toimii. Siinä tulee myös mukava yhdessäolohetki kiireisen päivän päälle.

Sirkkuliina

======================

Olen laittanut rajat että meillä on turha kyläillä tuntia ennen nukkumaan menoa, ajan vieraat pois jos eivät ymmärrä lähteä, itsekkään emme kyläile enää klo 20 jälkeen. Lapsemme menevät nukkumaan klo 21.00. Kotona rutiineilla, iltapala aina samaan aikaan, yöpuvut päälle ja hammaspesulle. Minä tai Isä otamme lapset kainaloon meidän sänkyyn, luemme iltasadun ja juttelemme vielä päivän jutuista. Olemme kiinnostuneita siitä mitä lapsille on tapahtunut päivän aikana. Sen jälkeen vielä pissalle ja petiin. Vielä peitellään, halitaan ja pusitaan. Näin lapset jäävät sänkyyn, joskus vielä vaihtavat keskenään muutaman lauseen, mutta usein hiljentyvät suoraan uneen. Meillä tämä on onnistunut, lapset jopa katsoessaan näitä lapsi tyranniohjelmia totesivat, että: "me sentään mennään nukkumaan kiltisti"

m

======================

Meillä on varsin vilkas ja energinen pikkumies, joka rakastaa yli kaiken hellittelyä. Joskus iltaisin on vaikea rauhoittua ja alkaa nukkumaan, mutta olen keksinyt keinon tähän. Ennen iltasatua hieron kevyesti koko pojan päästä varpaisiin ja samalla keskustelemme rauhallisesti päivän tapahtumista tai mistä hyvänsä jutuista jotka mahdollisesti painavat mieltä. Tähän menee noin 10 min. mutta sen jälkeen hän on rauhoittunut tarpeeksi ja puoliunessa jaksaa vielä hetken kuunnella satua. Ja aina hän muistaa sanoa että "tää on niin ihanaa kun sä hierot äiti". Itsellekin tulee rauhallinen ja hyvä mieli tästä yhteisestä hetkestä.

Ihan joka ilta tätä ruljanssia ei onneksi tarvitse tehdä. Hän osaa myös itse rauhoittua eikä ole niin kiinni tässä tavassa etteikö uni tulisi myös ilman sitä, mutta tapahtumarikkaan päivän jälkeen varsinkin olen kokenut keinon hyväksi.

Äityli

======================

Iltapesu, univaatteet ja koko perhe lämpimien peittojen alle. Sitten luetaan uusi ihana satu.

Uusioäiti

======================

Kyllä se on se rentouttava sauna tai kylpy ja siihen päälle vielä pieni satuhetki, niin kyllä siihen rauhoitutaan ainakin meillä.

Sarppa

======================

Kuulostaapa tutulta tuskalta. Olet varmaan kokeillut jo rutiineja; iltapala, pisu, pesu, iltasatu ja nukkumaan? Televisio on illan kiinni eikä riehuleikkejä leikitä juuri ennen nukkumaanmenoa?

Meillä auttoi vain aika. Rutiinit ja rauhoittaminen ovat A ja O, mutta silti lapset aikansa (reilut 2 kk) testasivat vanhempiaan juuri nukkumaanmenon hetkellä. Päättäväisesti ja johdonmukaisesti pidimme kiinni siitä, että iltojen on rauhoituttava. Välillä pinna oli kireällä, välillä se jopa katkesi. Aina ei voinut olla vanhempikaan ylpeä käytöksestään.

Aivan yllättäen kaikki loksahti paikalleen. Nyt laitamme lelut nukkumaan ennen iltapalaa, sen jälkeen pisut pottiin, pesut ja omaan huoneeseen. Luemme yhdessä kirjaa ja jos lukemiseen ei rauhoituta, niin laitamme satukasetin. Iltasadun jälkeen valot pois (huone melko pimeä), kenties tuutulaululevy ja hyvät yöt. Käytä nyt vielä pimeät illat hyväksesi, jotta ennen valoisia aikoja rutiinit ehtii juurtua. Vähitellen olemme päässeet tilanteeseen, jossa meidän vanhempien ei tarvitse jäädä pimeään huoneeseen vahtimaan. Se jos mikä kiristää omia hermoja. Pientä juttelua ja höpinää on helpompi kuunnella olohuoneesta. Toisinaan silti ilta menee höpöksi, mutta onneksi nekin kaudet ovat menneet nopeasti ohi.

Tsemppiä nukutushommiin! Tiedän, kuinka epätoivoista se voi välillä olla! Johdonmukaisuudella tekin saavutatte haluamme tulokset. Jaksakaa toteuttaa omia tavoitteitanne aavistuksen pidempään kuin se lapsi.

Tuplataaperoiden äiti

======================

Mauri Kunnaksen kirjoja lukemalla ja kuvia tutkimalla!

Leena

======================

Minulla ei ole lapsia, mutta kissa on mikä saa aina hyrskynmyrskyn kohtauksen kun pitäisi nukkua. Olen alkanut leikkiä, leikittää häntä parikolme tuntia ennen nukkumaan meno aikaa, ja kissa ainakin on ollut valmis nukkumaan ihmisten aikaan, kun on saanut tarpeeksi hyvin ajoin aktiviteettia! Sen aina huomaa jos leikit on jääneet väliin.

Päivittäin

======================

Tutut rutiinit joka ilta: iltapala, hampaan pesulle ja pissalle ja sitten sänkyyn, iltarukous ja halit. Nukkua ei tarvitse heti mutta hiljaa täytyy olla. Tosin joskus lapsia laulattaa ja yhtäkkiä laulu loppuu ja hups, uni yllätti!

Äiskä

======================

Illan hulinalle on päätös kun jokainen lapsi saa hetken omaa aikaa ja jakamatonta huomiota aikuisen seurassa omassa vuoteessaan. Pienempien kanssa meillä se oli rauhoittavaa laulua, isompien kanssa lukemista. Omat lapseni haluavat edelleen että heille luetaan iltaisin. Jopa kohta 13-vuotias poikani tahtoo hellyyshetken, jolloin keskitytään vain häneen. Ja lukemisen lomassa poika kyhnöttää olkapäätä vasten ja jutteluhetki lukemisen päätteeksi kun hyvä tyhjennys päivälle. Säännölliset iltarutiinit, jotka toistuvat illasta toiseen helpottavat lasten elämää.

Leppana

======================

Pienestä asti rutiini on ollut sama: iltapala, hammaspesu, iltapissi ja petiin. Sieltä ei enää huudella sen jälkeen kun hyvät yöt on sanottu, eikä palvelua tule.
Unimusiikkia toisina päivinä nukahtaville, toisinaan satu ja nyt isompana jopa iltapissin ja hyvän yön välillä oman kirjan lukemista hetki.

Järjestelmällisesti saman toistaminen, oli rutiini mikä hyvänsä. Ja jos lapsi oppii että kun sanotaan että nyt ei enää jutella, niin se tarkoittaa sitä, hän osaa pitää siitä itsekin kiinni. Tarvittaessa on seisottu eteisen nurkassa sitä muistelemassa.

Mamma

======================

Pitämällä rutiinit samoina ja antamalla jokaiselle lapselle oma henkilökohtainen hetki, jolloin käydään läpi päivän ilot ja surut, hierotaan jalkoja, piirretään selkään, kirjoitetaan pieniä tarinoita, halitaan ja pusitaan... Nuo lähelläolohetket muodostuneet tärkeiksi sekä lapselle, että aikuiselle.

Sijaisäiti

======================

Illalla annan aikaa lapselleni iloisen kuhertelun merkeissä, leikkien ja laulaen. Sen jälkeen istun vielä hetken sängyn vieressä varmistuakseni pienen miehen nukahtamisesta.

Pia

======================

Itse olen kokenut loistavaksi yhteisen "rapsuttelutuokion". Ihan vauvaiästä lähtien, kun olen laittanut pojan omaan sänkyyn, olen iltasadun jälkeen kutittanut ja rapsuttanut selkää. Tästä on tullut tärkeä rituaali molemmille, ja se jatkuu edelleen, vaikka poika on jo 13-vuotias. Iltasatu kylläkin on jäänyt. Nukkumaan on kiva mennä, kun tietää, että on hemmottelua tiedossa.

Äityli –64

======================

Ensinnäkin yritimme aina aloittaa iltapuuhat ajoissa, ettei itselläkään ollut sellaista tunnetta, että tästä pitäisi selvitä mahdollisimman nopeasti.

Iltapala yhdessä. Paljon syliä, hammaspesukin sylissä. Luimme jotain aikuistakin kiinnostavaa lastenkirjaa lapsi/lapset kainalossa. Nautimme lapsesta ja annoimme hänen huomata, että olemme hänen kanssaan tässä ja nyt mielellämme. Vielä pieni juttelu ja haleja.

Peittely omaan sänkyyn, taputukset ja "aamulla nähdään". Pieni valonkajo ovenraosta.
Aikuinen puuhailemassa jossakin lähistöllä. Ja jos pienten jalkojen tepsutus alkaa kuulua useammin valojen sammutuksen jälkeen, olemme varmistaneet, että vanhemmat ovat tekemässä jotakin hiljaista ja tylsää, jonka takia ei siis todellakaan kannata sängystä nousta ja saateltu joka kerta hellästi mutta nopeasti tepsutus takaisin omaan sänkyynsä.

Päästy niiin helpolla

======================

Meillä viiden lapsen kanssa ei ole oikeastaan tapeltu nukkumaan menosta. Lapselta ei kysytä illalla kahdeksan jälkeen eikä kymmeneltäkään, "mennäänkö nukkumaan?" ei lapsi sitä tiedä, mennäkö vai ei!

Aikuinen sanoo, että mennään iltapesulle ja lukee lapsille iltasadun. Se tarkoittaa siis sitä, että aikuinen ohjaa siinä vieressä lasta, eikä komentele sohvalta telkkaria katsoessaan/tietskan äärestä... Huomaa jos joskus itsekin koettaa vain sieltä komentaa, niin aika karkaa käsistä, ja nukkumaan meno viivästyy. Lapsille tulee näyttää, että se nukkuminen on mukavaa, ja aloitetaan lelujen kerääminen ja iltapala vähän aiemmin, jos sen vuoksi lapsi väsyneenä kiukkuaa.

Aikuisen oltava lempeänä ja hoivaavana rauhoittamassa lasta nukkumatin maille. suukko ja hali ja hyvä yötä.

12-vuotta satuja lukenut jo...

======================

Meillä auttaa kun rauhoittaa illan jo hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa televisiolta ja pleikka peleiltä. Niiden tilalla voi pelata vaikka rauhallista lautapeliä pienen hetken. Kylpy ja iltapala koko perheen kesken hyvissä ajoin ovat myöskin hyvä konsteja. Iltasatu luetaan ja sitten lapset kuuntelevat rauhallista musiikkia cd- levyltä ja yleensä nukahtavat nopeasti. Päivän tapahtumat on hyvä käydä jo iltapalalla läpi ettei niitä tarvitse enää sängystä huudella.

Maarit

======================

Meillä toimi tenavavuosina se, että luin joka ilta pitkän pitkän kiinnostavan sadun. Mikään lyhyt juttu tai lyhennetty satu ei kelvannut. Vanhat hyvät klassikkosadut alkuperäisinä käännöksinä olivat kiinnostavimpia, ne veivät ajatukset pois päivän touhuista ja onnellinen loppu rauhoitti mielen. Lapset oikein odottivat lukuhetkeä. Sivutuotteena lasten mielikuvitus ja ilmaisutaito kehittyivät ja heistä tuli ahkeria kirjaston käyttäjiä. Äidillekin lukeminen soi rauhoittumisen hetken.

Ahku

======================

Aikoinaan poikani nukahti paikkaan kuin paikkaan silloin, kun sattui nukuttamaan. Sama koski iltahetkeä. Laitoin pojan joka ilta tasan samaan aikaan samojen rituaalien jälkeen sänkyyn. Sinne hän nukahti kuin olisi katkaisijasta valon sammuttanut tasan kello 20.00. Rituaalit meni näin syntymästä asti: yöpaita, iltapala, hammaspesu, sänkyyn, iltarukous silityksen ja suukon kanssa, kirja käteen (jutustelin, että hän saa lukea hetken ja ruveta nukkumaan kun nukuttaa) ja ovi raolleen. Ovi raolleen vaiheessa poika jo nukkui. Nyt 10-vuotias poika toimii itse saman kaavan mukaan, paitsi kellon aika on 21.00 ja hänellä on edelleenkin lupa lukea (tunnin verran) ennen valojen sammuttamista. Iltarukous on muuttunut hyvänyöntoivotukseksi... "pusi,pusi ja hyvää yötä", kun poika menee itse yläkertaan omaan huoneeseen yhdeksältä. Tyttäreni nukutus onkin jo toinen tarina.

Tarja

======================

Meillä iltojen kohokohta ennen nukkumaan menoa on, kun koko perhe kokoontuu sohvalle katsomaan TV:stä nauhoitettuja luonto-ohjelmia. Poikani (5v.) on aivan innoissaan kun katsellaan ohjelmaa porukalla ja saa olla rauhassa jommankumman sylissä torkkupeiton alla. Siinä touhut rauhoittuu ja usein silmäkin alkaa lupsahdella sopivasti ennen vuoteeseen menoa.

Satu

======================

Sadun lukeminen rauhoittaa

Tasse

======================

Tutut rutiinit joka ilta, iltapala, hammas ym. pesu ja sitten joka ilta uusi iltasatu, joskus kaksikin, joka luetaan äidin ja iskän sängyssä ilman muita häiritseviä tekijöitä lämpimässä peiton alla! Ainakin meillä toimi hyvin aikoinaan.

Marjukka

======================

Meillä kaiken perusta on, ollut jo yli kahdeksan vuoden ajan, iltasatu. Lasten ollessa pieniä ja itse vielä lomilla, niin joka nukkumaanmenolla luimme vähintään yhden kirjan (myös päiväunilla). Nyt kun meno on välillä kovin kiireistä, eikä aikataulu aina anna myöden lukemiseen, olen hankkinut hätävaraksi äänikirjoja. Levyltä tarina soimaan, tunnetun näyttelijän äänen avulla tulee satuun lisää elävyyttäkin.

Toinen tärkeä asia on ollut iltaruokailujen hiominen; Colajuomat, sokeripitoiset naposteltavat, vehnäjauhopullat ja -sämpylät pois illalta. Verensokeria nostattavat ja kofeiinipitoiset virkistävät ruoka-aineet lisäävät illan levottomuutta.

Lukukone

======================

Kyllä tässä kohtaa täytyy sanoa, että meillä on tepsinyt rajat. Pontta rajojen asettamiseen ja niistä kiinni pitämiseen sain Anna Wahlgernin Lapsikirjasta. Lyhyesti sanottuna etukäteen ilmoitus, että yksi kierros tai leikki tms. ja sitten iltatoimiin. Em. ajan jälkeen puetaan pyjamat, käydään pesulla ja pisulla. Tämän jälkeen jokainen menee omaan sänkyynsä ja pysyy siellä. Sitten luetaan lyhyt satu ja lauletaan unilaulu. Jos lapsi nousee sängystä hänet ohjataan kädestä pitäen takaisin sänkyyn ja suuremmitta puheitta peitto päälle. Tällaista ohjausta voi ensin alkuun joutua antamaan useita kertoja, mutta kun lapsi lopulta ymmärtää, ettei ole vaihtoehtoa vaan on tarkoitus vain ja ainoastaan ryhtyä nukkumaan, alkaa homma sujua. Rutiinia kun noudattaa sujuu homma 90 %:sesti aikalailla iloisissa merkeissä - ainakin meillä kolmen (8v, 4v ja 4v) lapsen kanssa.

-Marja-

======================

Siten että nukkumaanmeno rutiineineen tapahtuu joka ilta samalla tavalla ja samaan aikaan.

Näin muutamassa päivässä lapset oppivat rytmin eivätkä taistele vastaan kun nukkumaanmenoaika koittaa.

Minna

======================

Meillä on 13- ja 14-vuotiaat lapset. Olemme sopineet, että arkisin he tulevat kotiin klo 20 mennessä, silloin syödään iltapala yhdessä. Tämä on myös takaraja tietokoneen ääressä olemiselle. Iltapalan jälkeen hoidetaan iltapesut jne. ja lapset ehtivät vielä hetken lukea sängyssä ennen kuin alkavat nukkumaan.

Äiti Helsingistä

======================

Meillä on auttanut hyvin tiukassa rutiinissa pysyminen, ja tärkeimpänä varmaan se, että aloitetaan riittävän ajoissa nukkumaan meno ja kaikki mikä siihen liittyy (pyjamien pukeminen, iltapala, hampaiden harjaus jne...) Jos on kiire ja yrittää hoputtaa ja kiirehtiä missään näistä, katastrofi on valmis ja se rauhallinen ilta on menetetty.

Iltasatu on luettu kaikkien muiden iltatouhujen jälkeen, eli sen jälkeen siirrytään suoraan sänkyyn ilman poikkeuksia. Meillä lapset nukkuvat ja nukahtavat jo omiin sänkyihinsä, rapsin heitä hetken iltarukouksen jälkeen ja käyn sitten aina välillä piipahtamassa ja rapsimassa heitä, siihen asti kunnes ovat nukahtaneet. Olen huomannut, että pienikin poikkeus tutuissa rutiineissa sekoittaa kuviot ja hankaloittaa rauhoittumista. Kun aina itsekin jaksaisi kiirehtimättä tehdä kaiken huolella, niin lapsetkin nukahtaisivat helpommin...

Katjuska

======================

Jokainen lapsi tarvitsee ilta rutiinit. Nukkumameno ajoista on pidettävä lujasti kiinni. Lapselle kerrotaan ajoissa että kohta on nukkumaan menon ja ilta pesun aika sen jälkeen vaikka satu hetken. Äidin tai isän läsnäolo vuoteen vierellä rauhoittaa ja luo turvallisuuden tunnetta lapsi voi kertoa mieleen tulevat ajatukset. Sitten sanotaan hyvää yötä ja kauniita unia pieni hali ja suukko. Josta muodostuu tapa ja lapsi oppii rauhoittumaan. Isompana hän toimii itse opitun rutiinin mukaisesti, eikä ole vaikeuksia myöhemminkään unen saannin kanssa.

Inkeri

======================

Menen viekkuun ja silittelen poskea ja hiuksia. Jos oikein rauhaton niin kysyn voinko vähän hieroa hartioitasi ja sen tehtyä lapsi on nirvanassa.

Rallis

======================

Iltasatu on ihana yhteinen rauhoittumishetki

Litvamummu

======================

Haettu kirpputorilta mukava satukirja moneksi illaksi luettavaa, ja se yhteinen mukava hetki saa lapset kokoontumaan kirjan ympärille - samalla voidaan suunnitella jotain mukavaa tapahtuvaksi toisena hetkenä.

Kirsikka

======================

Seitsemänvuotias tyttäreni saa tarran tekemäämme tauluun joka kerta kun hän on sängyssä kello yhdeksän. Edellytyksenä on että kaikki iltatoimet on tehty reippaasti ilman jatkuvaa komentelua. Kun tarroja on kertynyt seitsemän, hän pääsee esim. uimaan tai hampurilaiselle.

Neljän lapsen äiti

======================

Lapset menevät viimeistään puoli 9 nukkumaan. 7 alamme jo rauhoittamaan kotia. Laitetaan telkkari kiinni, iltapalat ja pesut. Luen lapsille pari iltasatua, lapset kainalossa. Sitten lapset peitellään, korvaan suputellaan "onko kaikki kunnossa". Varataan aikaa jos haluaa vielä hetken jutella jostain. Viimeiseksi vielä lauletaan iltalaulu. Tästä rutiinista ei sitten kyllä poiketa, vaan ajat, järjestys ja rytmi pitää olla aina samat, muuten lapset ovat ihan ihmeissään. Lisäksi PUHELIN on kyllä äänettömällä myös tämän ajan, koska lapselle halutaan antaa jakamaton huomio, näin myös malttaa lapsi mennä nukkumaan.

Toimii meillä, eikä yleensä ole vastalauseita nukkumaan mennessä, odottavat näitä rauhallisia hetkiä vanhemman kanssa.

Puxxle

======================

Tärkeää on vanhempina luoda selkeä säännöllinen iltarytmi eli mihin aikaan aloitellaan iltapuuhastelut ja niihin on varattava ruhtinaallisesti aikaa, että saa rauhassa puuhastella lapsen kanssa kohti Nukkumatin tuloa. Meidän perheessä valmistelut aloitellaan klo 19.00 aikaan iltapalalla ja siinä samalla saa koko perhe rupatella päivän touhuista ja huomisen päivän tapahtumista.

Sen jälkeen onkin hampaiden pesujen aika ja sängyssä tapahtuvan lapsen käsien, kasvojen ja huulien rasvauksien (rentouttaa ja samalla hoitaa lasta), tutun iltaruokouksen ja lapsen kanssa yhdessä etsityn iltasadun vuoro. Pidämme kiinni siitä, että lapsi on sängyssä viimeistään klo 20.30.Tähän etappiin ei kuitenkaan tarvitse kiirehtiä, koska valmistelut aloitetaan hyvissä ajoin ja niitä voi valmistella verkkaisesti. Itse olen äitinä huomannut säännöllisyyden ja asioiden samanlaisena toistumisen tuovan lapsille ja itselle turvallista ja rauhallista oloa nukkumaanmenon helpottamiseksi sekä levollisen yöunen aikaansaamiseksi.

Kantapään kautta opittua

======================

Rutiineilla rutiineilla ja vielä kerran rutiineilla. Hieman ennen kuin se nukkumaanmeno aika on niin lapset saavat tehdä jotain sellaista mistä todella pitävät ja sen jälkeen iltapala, pesu ja nukkumaan yhdessä. Sitten isä tai äiti lukee iltasadun. Kun aikatauluista pidetään kiinni niin lapsille muodostuu rutiiniksi nukkumaanmenokin. Eikä se ole tylsää, kun joka ilta on jotain kivaa tiedossa.

- titi -

======================

Meillä lapsilla oli vakituinen nukkumaanmenoaika (n. klo 20.00). Jo hyvissä ajoin ennen sitä sanoin heille, että hetken kuluttua kerätään lelut laatikkoonsa, mennään harjaamaan hampaat ja puetaan yöpuku päälle. "Sen jälkeen luen teille haluamaanne kirjaa.", lupasin vielä.

Olin jostain saanut neuvon, että lapsille on hyvä vähän etukäteen 'varoitella', että leikkiminen lopetetaan kohta ja aloitetaan iltatoimet. Äkkinäinen leikin lopetus ja siihen liittyvä tohina aiheuttaa turhaa rauhattomuutta lapsissa. Minusta tällainen pehmeä tapa toimi ainakin meidän perheessämme. Kaikki sujui rauhallisesti, välillä hitaammin välillä nopeammin. Kenenkään ei tarvinnut 'riehua'.

Lapset pitivät paljon siitä, että luin heille joka ilta ennen nukkumaan menoa. He istuivat vieressäni hiljaa kuunnellen.

Nukkumaanmeno sujui turvallisessa, miellyttävässä tunnelmassa. Jäipä minulle itsellenikin hetki aikaa ennen valon sammuttamista.

Lokki Joonatan

======================

Meillä elämä ja nukkumaanmenot on saatu kuriin säännöllisen iltarytmin avulla. Kiireettömyys ja samat asiat toistuvat joka ilta ja samaan aikaan, aivan sama onko arki tai viikonloppu.
Ensin iltapala, sitten iltapesut, yövaatteet päälle ja hampipesulle. Sitten käperrytään kaikki sohvan nurkkaan lukemaan iltasatu tai pari. Sen jälkeen molemmat lapset tietävät suunnata omiin sänkyihinsä, jossa vielä jutellaan päivän tärkeät tapahtumat läpi, luetaan iltarukous ja toivotellaan hyvät yöt suukkojen ja halausten kera. Yleensä molemmat jäävät hyvin sänkyynsä ja nukahtavatkin nopeasti, mutta joskus pikku vaeltelijat ohjaataan hiljaa ja suukkojen kera takaisin omiin sänkyihinsä odottelemaan nukkumattia.

Hyvin on toiminut. Puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä on talossa hiljaista ja vanhemmilla aikaa keskittyä vielä kotitöihin, seuraavan päivän suunnitelmiin ja toisiinsa.

Vaikka jompikumpi vanhemmista olisi työvuorossa tai muissa iltamenoissa, kotona oleva tekee silti samat hommat.

Poikkeukset meidän iltaelämään tuo ainoastaan suuret juhlapyhät, jolloin lapsetkin saavat valvoa myöhempään.

Äiti, isi ja tyttäret 4v11kk ja 1v8kk

======================

Käytän muksut kylvyssä/saunassa, sitten iltapala ja hampaidenpesu. Tämän jälkeen lastenhuoneeseen ja sitten luetaan ääneen satuan.10 minuuttia. Kun on luettu luvataan jatkaa huomenna siitä kohtaa mihin nyt jäätiin (sadun/tarinan olisi hyvä jäädä johonkin kutkuttavaan paikkaa..)

Eero

======================

Meillä on ollut jo pienestä asti käytössä joko lukuhetki tai lautapelituokio, joka rauhoittaa pikkuhiljaa kohti nukkumaanmenoa.

Bonuksena on vielä ennen hyvänyönsuukkoa jalkojen hieronta. Lapsi odottaa kovasti tätä hierontatuokiota, koska se tuntuu rauhoittavalta ja mukavalta, ja samalla juttelemme päivän tapahtumista.

Meillä ei ole koskaan kärsitty ns. kasvukivuista ja villi veikkaukseni on, että mahdollisesti nämä iltahieronnat ovat voineet auttaa asiaa. Itse olen kärsinyt erittäin kovista kasvukivuista aikanaan.

Taina

======================

Nukkumaanmeno ei todellakaan ole mitään miellyttävää ja sopuisaa, mutta kun lapset erinäisten tappelujen jälkeen saa sänkyyn, se hetki ennen nukahtamista voi olla päivän paras. Kun lapset olivat pieniä, luin heille ensin iltasadun ja sen jälkeen lauloin heidät uneen. Minulla ei ole lauluääntä, mutta vieläkin nuorimmaiseni, joka on nyt 11 v, on sitä mieltä, että äidillä on maailman kaunein ääni. Nyt, kun tytöt ovat jo 11 ja 13, en enää lue heille ja laulankin vain hyvin, hyvin harvoin, mutta kumpikin haluaa rauhoittua uneen äidin kainalossa.

Välillä ajattelen, että he ovat siihen jo liian isoja, mutta sitten totean, ettei hellyyden osoittamiseen kukaan voi olla liian iso. Nuorimmainen, joka saattaa yksinään valvoa parikin tuntia sängyssä, rauhoittuu kainalossani hetkessä. Ensin käydään hetki läpi päivän asioita ja kun sanon, että on aika nukkua, hän nukahtaa viidessä minuutissa hyväntuulisena ja onnellisena. Aina en kuitenkaan mene viereen, mutta silloin on tärkeintä, että ehtii ja malttaa pysähtyä lapsen vierelle joksikin aikaa silittämään ja suukottamaan.

Turvallisuus tuudittaa uneen

======================

Paras on pieni lukuhetki vuoteessa tai oma keksimä satu. ja pieni omin sanoin sanottava rukous.

Maija

======================

Ilta-askareet aloitetaan ajoissa(lelujen keräys, iltapesut jne),sitten rupatellaan hetki jonka päätteeksi ilta-satu ja iltarukous. Lapseni ovat 3v ja 8kk. Tehoaa ainakin vielä tässä vaiheessa...

Satu-äiti

======================

Yhteinen aika auttaa! Meillä on kaksi pientä enkelipoikaa (3v ja 4v) eli joka ilta riehutaan ja juostaan rallia taloa ympäri.

Säännöllinen nukkumaanmenoaika on tosi tärkeä. Toinen ihan ykkösjuttu on oma asenne. Minä olen läsnä 100% sen ajan kun lapset käy nukkumaan. Vaikka olisi mikä homma kesken tai alkaisi mikä ohjelma telkkarista. Jos lapsella on jokin asia huonosti tai levoton olo se uni ei vain tule, tai tulee painajaisia. Nukkuminen on kuitenkin ihana asia!

Sen jälkeen kun todella otin sen asenteen että menipä rauhoittamisessa kuinka kauan tahansa, huomasin ettei siinä edes mene kauaa. Se on illasta loppujen lopuksi tosi lyhyt aika, ja ylipäätään koko elämää ajatellen!! Pienet on niin vähän aikaa pieniä!

Ja huomaa iso ero; en nukuta lapsia vaan rauhoitan! Lähden pois huoneesta ennen nukahtamista. Lapsi joka tuntee ja tietää olevansa turvassa sekä rakastettu nukahtaa kyllä itse! Tämän opin vasta nuorimmaisen syntymän jälkeen.

Pojat nukkuvat samassa huoneessa ja sänkyjen välissä on tuoli johon mahtuu molemmat pojat hetkeksi syliin. Joskus luetaan kirjaa tai katsellaan vain kuvia. Joskus kerrotaan tarinoita omasta päästä, milloin äiti, isä tai milloin pojat itse. Joskus pojat haluavat lukea hetken itse omissa sängyissään, joskus kuunnellaan äänisatu. On samantekevää mitä tehdään, tärkeää on vain se että ollaan siinä hetki yhdessä.

Yhdessä käydään läpi päivän kuulumisia kummankin kanssa.
Jos on oikein levoton olo halataan vähän kauemmin.

Joskus tarvitaan unilelun apua. Jokin nalle, tai kissa, tai mikä vaan, haluaa tulla pojan viereen lämpöiseen ja turvaan. Tottahan siinä omat levottomuudet unohtuu kun on joku josta pitää huolta.

Unikaveri vaihtuu tarkoituksella usein. Ettei uni jää saamatta, jos joku tietty lelu onkin hukassa.

Tärkeänä olen huomannut myös, että illalla kannattaa kerrata mitä tapahtuu aamulla. onko kotipäivä äidin vai isin kanssa (matkustan välillä viikonloppuna, ja vapaata saattaa olla viikolla) vai onko hoitopäivä. Saako nukkua pitkään vai onko aikainen herätys. On turvallista käydä nukkumaan kun tietää mitä tapahtuu aamulla!!

Jos iltatouhu on riistäytynyt käsistä ja molemmat tietää (siis lapset sekä aikuiset) että se on tuskaa kaikille voi olla että menee muutama ilta ennen kuin tilanne taas rauhoittuu. Mutta se rauhoittuu kyllä hellän päättäväisellä asenteella!

Muistan itse vielä sen ajan kun nukkumaan meno oli villin lännen touhua!! Kun otin ohjat vihdoin tiukasti omiin käsiini pidin tosi tarkkaan kiinni rutiineista. syönti, hammaspesu, pissa, yöpaita, vihreä nojatuoli, sänkyyn, halit ja valot pois! Hyvää yötä!

Joskus piti turvautua jäähypenkkiin ennen iltapalaa. Valot himmeäksi hyvissä ajoin jne. Kynttilöitä pojat kunnioittivat syksyllä. Johan rauhoittuivat kummasti jos saatiin pöytään elävä tuli!

Nyt rutiinit joskus vaihtelevat mutta yksi asia pysyy ja säilyy. Kaikkein tärkeintä on se että kerron aina kuinka heitä rakastan. Aina halataan ja pussataan.

Lapsilla on oikeus tietää miten ihmeellisiä ja rakastettuja he ovat. Koska he ovat!!

All you need is LOVE!

Paula

======================

Päiväkodissa lapset olivat menossa päikkäreille ja piirsin kuvia heidän selkäänsä sormellani. He yrittivät arvailla mitä piirsin, auton, auringon, jäätelön... Annoin vinkkejä esim. kala - liittyy veteen, eläin, joka ui. Ihanan hiljaista, jokainen odotti mitä hänelle piirretään ja keskittyi aistimaan sormenjälkiä selässä. Isommille voi tehdä kirjaimia, numeroita, sanoja... Lapsi istuu sylissä selkä sinuun päin, saa samalla kivasti halata hyvästä arvauksesta. Rauhoittaa...

Tarhan täti

======================

Huoh, siitä on jo viitisentoista vuotta aikaa, muttei asia kai ole muuttunut. Tärkeintä meille oli selkeä nukkumaanmenoaika, josta varoitus ajoissa, jotta leikit ehtii lopettaa; tutut rutiinit, jotka toistuvat joka ilta samoina (pesut, peittelyt ja iltasatu).

Eiväthän nämäkään aina tehonneet. Joskus piti vain raahata rimpuilevaa uhmaikäistä kylppäriin, useimmiten iltasatuvaiheessa hänkin tokeni. Pojan kanssa teimme kirjallisen sopimuksen jokailtaisesta suihkusta, kun hän oli neljävuotias; hänestä se oli mahtava juttu, allekirjoitukset ja kaikki. Sopimusta säilytettiin kylppärin kaapissa.

Pirjoliisa

======================

Meillä houkuttimena todella toimi iltasatu. Tenavat hoitivat ittensä pyjamakuntoon sopuisasti kinaten siitä mikä olisikaan se "päivänteksti". Toisinaan sai lukija valita jonkin uuden sadun, joskus oli tarvetta vanhalle suosikille. Lukijaksi kelpasi niin isä kuin äitikin. Lukuhetkeksi koko porukka teki "karhunpesän" vanhempien isoon sänkyyn. Kuopus yleensä torkahti jo siihen ja nostettiin sitten hissukseen omaan sänkyynsä. Toiset paijattiin ja peiteltiin sitten omaan sänkyynsä vuorotellen. Esikoinen yleensä virkeimpänä kuiskutti päivänsä "tärkeät asiat" ja nukahti sitten "kuitattuaan".

Yörauhan pohjusti yleensä tukeva annos mannapuuroa hedelmien, soseen tai marjojen kera maitomukillsella vahvistettuna. Kylläinen massu on mukava nukkumiskaveri. Kannattaa mielestäni pitää huolta, etteivät tenavat jää puolinälkäisiksi. Liian raskasta iltapalaa ei sentään kannata tarjoilla. - Isä sortui kerran ranskanpottuihin ja hampurilaisiin jne. Hulinaksi meni. Rutiini kannattaa pitää mahdollisimman samana. Jatkuvuus tukee turvallisuuden tunnetta ja se taas auttaa nukahtaman. Lapsi "uskaltaa" antaa unen tulla.

Paula

======================

Yksinkertaisesti lukemalla riittävän mieluista satua/kirjaa. Kun pääsee "Hanhiemon satuaarre" -vaiheen ohi ja saduissa on jo tarina, niistä nauttii lukija yhtä paljon kuin pikkuinen uninen kuulijakin. Ja koko ajan iltalukemiset käyvät mielenkiintoisimmiksi...

Nyt kun omani ovat jo melkein täysi-ikäisiä, taidan itse kaivata yhteistä iltarauhoittumista ääneen lukemisen parissa jopa enemmän kuin poikani. Johtuu ehkä siitä, että oma isäni luki minulle ja veljelleni aina iltaisin ja muistan lukuhetket hyvin mieluisina ja päivän melskeistä rauhoittavina.

Tarja

======================

Pyrimme aina pitämään nukkumaanmenoajat samana. rutiinit ovat hyvä käytäntö. Puolituntia ennen h-hetkeä sanoo jo lapsille että hetki aikaa, sitten viisitoista minuuttia ennen ja sitten juuri ennen h-hetkeä että kohta on aika mennä pisulle, pesulle ja nukkumaan.

Ja sekin tulisi tehdä rutinoidussa järjestyksessä. Kun kaikki ovat sängyssä luetaan vielä lyhykäinen satu ja se on sitten siinä.

Kolmen lapsen äiti

======================

Kokemuksesta kerron, että tuntia ennen nukkumaan menoa on suljettava TV, tietokoneet ja lopetettava riehuleikit. Muuten lapset käyvät ylikierroksilla. Olemme tehneet lasten kanssa säännöt ja pidämme niistä tiukasti kiinni ja se luo turvallisuutta. Meillä ei keskustella nukkumaan meno ajoista.

Kun ilta rauhoitetaan ja satu on luettu, niin sitten mennään sänkyyn nukutti tai ei. Vaikka lapset sanoo, ettei mua yhtään väsytä niin poikkeuksetta uni tulee heti kun sänkyyn on päästy. Kaikki asiat hoidetaan niin, että sängystä ei lähdetä enään juomaan, pissalle tai muutakaan asiaa toimittamaan. Lasten ja koirien kasvatus on samanlaista. Sen tulee olla jämptiä mutta rakastavaa.


3 poikaa kiltisti nukkumaan

======================

Joka ilta luetaan yhdessä, sanotaan iltarukous ja lasten maatessa sängyissään äiti ja isä juttelevat jokaisen lapsen kanssa hetken heidän päivästään ja silittävät päätä. Vanhimmasta (10v.) nuorimpaan (1v.) he kaikki odottavat tätä joka ilta. Nukkumaan meno on hyvä hetki perheessä!

Kati

======================

Vanha hyvä konsti: Kirjan luku yhdessä, edes pienen hetken, rauhoittaa.

Toinen hyvä konsti on rutiinit. Tietyt, yhteisesti sovitut kellonajat iltapalalle, hampaidenpesulle jne. Nämä ennen sitä lukuhetkeä.

Perla

======================

Kun lapset olivat pieniä, menimme kaikki nukkumaan yhtä aikaa. Iltapala, hammaspesu ja peiton alle, sama rutiini illasta toiseen. Joskus yritin saada illasta omaa aikaa meille vanhemmille mutta koskaan se ei onnistunut, lapset ei halunneet mennä nukkumaan jos vaikka vanhemmat tekee vielä jotain kivaa...niin otimme sitten käytännön että talo hiljenee kerralla. Se on toiminut oikein hyvin, nukkumaanmenosta ei koskaan tarvitse tapella. Joskus viikonloppuna muksut muka haluaa valvoa - menevät viiden minuutin kuluttua sänkyyn kun vanhemmat on omaan huoneeseensa vetäytyneet. Olen tullut siihen tulokseen että kun perheessä on lapsia, joskus täytyy toimia heidän ehdoillaan.

Päivi

======================

Meillä paras konsti on vieläkin (lapset 9v. ja 13v.)se, että mennään porukalla makoilemaan ja kutitellaan, rapsutellaan ja hierotaan niskaa ja selkää. Erinomaista unilääkettä on myös makeat naurut. Kunnon nauru rentouttaa niin aikuisen, kuin lapsenkin. Hullunkurinen tarinointi ja juttelu lasten ehdoilla. Yhteenvetona voisi sanoa, että perheen yhdessäolo, nimenomaan yhdessä ja läsnä.
Tehdään asioita illallakin yhdessä ja on lapsen hyvä ja turvallinen käydä unille hyvillä mielin.

Satutäti

======================

Meillä tämä on ikuista tasapainottelua. Lapset pitäisi saada rauhoittumaan puoli yhdeksään mennessä, että nukahtaisivat ajoissa ja jaksaisivat sitten nousta aamulla. Ja jos mies kaartaa autolla pihaan samoihin aikoihin, niin se siitä rauhoittumisesta, kun pitäähän tietysti päivän tapahtumat päästä jakamaan hänenkin kanssaan. Helpoiten onnistuu niin (olkoonkin ns. kunnon lastenkasvatusopusten vastaista), että nukahtavat jommankumman (yleensä minun) kainaloon meidän sänkyyn. Sitten viemme toisen tai molemmat omaan sänkyyn. Jos en jaksa odottaa lasten nukahtamista, niin toinen saa mennä omaan sänkyyn nukahtamaan. Kaksistaan kun alkavat väsyneenä usein kinata tai vaihtoehtoisesti villitsevät toisiaan kilpaa. Rutiinit: iltapala-> iltapesu -> iltasatu kainalossa auttaa selvästi 4-vuotiasta, kun taas 6-v ei ole taitelijasieluna koskaan tykännyt liiasta rutiinista.

Mia

======================

Minulla kaksi lasta 6v ja 12v. ensin sammutan tv:t ja vastaavat, että on aivan hiljaista ja jos ei sekään auta, alan pikkuhiljaa sammuttelemaan valoja. Toimii ainakin meillä.

Kati

======================

Rutiinit, rutiinit ja rutiinit. Meillä lasten kanssa nuo 3 konstia toimivat. Lapset nauttivat samanlaisena toistuvista rutiineista, ne tuovat turvallisuutta ja ennakoitavuutta. Hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoajan (jonka vanhemmat ovat päättäneet), lapsille kerrotaan, että kohta on iltapala, syödään iltapalaa yhdessä, kerrotaan juttuja päivän tapahtumista, hassutellaan. Sitten iltapesurutiinit, meillä molemmat pikkuiset kävivät joka päivä pikakylvyssä tai suihkussa alle 5-vuotiaina, sitten vähän harvemmin. Hampaat pestään yhdessä, äiti tai isi auttaa. Pisut ja sitten mennään jo aiemmin järjestettyyn lastenhuoneeseen (lapset keräävät itse lelut pois lattialta, vanhemmat auttaa) ja lapset saavat valita iltasadun, meillä pitkät kertomukset, joita luettiin useampana iltana olivat suurimpia suosikkeja. Sitten valot pois, iltalaulu tai rukous, pusut ja rutistukset, hyvää yötä rakas, aamulla nähdään. Sitten vanhemmat omiin touhuihin ja nauttimaan hengähdystauosta. Toimi meillä erittäin hyvin, poikkeukset tuosta järjestyksestä olivat yleensä harvinaisia ja poikkeushan vahvistaa säännön.

Vilijonkka

======================

Nyt lapseni ovat jo aikuisia, mutta muistan heidän lapsuusajalta nukkumaanmenohetken olleen paras hetki päivässä niin lapsille kuin itsellenikin.

Hoidettuamme normaalit iltarutiinit menimme peiton alle ja otin kaksi lastani molemmille puolilleni pötköttelemään. Sitten luimme kirjoja, ei kuvakirjoja vaan hyviä lasten romaaneja. Kerkesimme käydä läpi valtavat määrät kirjoja kun jatkoimme lukemista joka ilta siihen asti kunnes lapset olivat noin kolmasluokkalaisia. Telkkua katselimme harvoin.

Koskaan meillä ei ollut vaikeuksia rauhoittua yöpuulle, vaikka päivisin molemmat olivat hyvinkin vilkkaita.

Mellu

======================

Lyhyesti: Minä päätän milloin lapset menevät petiin, lapset saavat itse päättää milloin nukahtavat. Sanomattakin on selvää, että makuuhuone on äärimmäisen hiljainen (=tylsä). Jos petiin on menty klo 20 voin lähes takuulla käydä sammuttamassa valot jo klo 20.30 kun lapset ovat nukahtaneet - ilman riitoja! Tämä on todella toiminut meillä jo 9 vuoden ajan!

Patsy

======================

Lapseni pitivät lukemisesta, tai kun he olivat pieniä, ja vaikka osasivat jo lukea, niin silti halusivat kuunnella satuja joita luin heille. Satujen kuunteleminen yleensä rauhoitti ja he saivat itse valita kirjan tai sadun mikä luettiin. Satukirjassa jossa oli useita satuja, laitettiin aina merkki siihen kohtaan joka oltiin luettu viimeksi jotta voitiin jatkaa siitä, ellei sitten välillä luettu jotain muuta kirjaa.

Marjo

======================

Minulla 3 tyttöä ikäero vanhimman ja nuorimpien välillä 2 vuotta. Pienenä on erityisen tärkeää samat päivästä toistuvat iltarutiinit. Iltapala tiettyyn kellonaikaan ja sänkyyn samoihin aikoihin joka ilta. Lasten ollessa alle 4-vuotiaita meillä sai jokainen toivoa oman iltalaulun ja myöhemmin luin aina iltaisin joko yhteisen sadun, joka oli vähän pidempi tai sitten max 3 lyhyttä satua. Sen jälkeen oli erikseen jokaisen kanssa 5-10 minuutin keskustelu, iltahali ja -suukko. Ihan vauvana kaksosten kohdalla käytin rauhoituskeinona selän ja hartioiden silittelyä (hierontaa). Vielä tänä päivänä vaikka ovat jo nuoria neitejä ja, kun uni ei meinaa tulla silmään niin sanotaan: äiti hiero mua, se auttaa vielä isonakin rauhoittumaan. Hiusten harjaaminen illalla tai pään silittely ovat myös todella rentouttavaa ja unettavaa, varsinkin kun sen tekee ihan viimeiseksi vaikka ihan sängyn reunalla.

Sari

======================

Meillä on tarkka aikataulu; iltapala 20.00, syömisen ja päivän pohdintojen merkeissä - kaikki kertovat juttunsa, huone järjestykseen ja seuraavan päivän vaatteet varttumaan, hampaiden pesu ja sitten sänkyyn ja molemmat lapset saavat aikuisen hetkeksi - pienempi 5v. sadun ajaksi ja isompi 9v.hellimisen ja juttelun merkeissä. Nukuttu on mukavasti.

Nippeli
======================


Ajan kanssa eikä kiireellä saa kaikkein mieluisimman ja rauhallisen nukkumaan menon. Minä luen tyttäreni kanssa kirjan ja makaamme vierekkäin hänen sängyssään, kun luemme yleensä vuorotellen.

Amerikan Mari

======================

Meillä on tapana ennen nukkumaanmenoa vuorotellen kertoa, mitä kivaa on tapahtunut päivän varrella ja ketä olemme ilostuttaneet päivän aikana. Lapset oikein innolla odottavat, että pääsevät kertomaan nämä.

2 tytön äityli

======================

Samat rutiinit joka ilta eli rauhoitutaan ensin iltapalalle, sitten pesulle ja niiden jälkeen luetaan satu. 3,5-vuotiaamme ei tosin jossain vaiheessa enää suostunut noiden voimalla rauhoittumaan sänkyynsä, jolloin otimme käyttöön palkkiotarrat. Viimeiseksi illalla siis lapsi sai tarran kalenteriinsa palkkioksi siitä, että menee rauhassa nukkumaan omaan sänkyynsä. Sovimme, että kiukuttelusta tarra otetaan pois. Eipä tarvinnut monta kertaa tarraa poistaa, sen verran tärkeä tuo palkinto oli!

Äiskä

======================

Hei Katja!
Maillä on monen ikäisiä lapsia. 5 koululaista ja 3 "kotilaista". Rauhoitamme iltatoimet niin, että kotiintulo on isoimmillakin harrastuksistaan viim.klo.19. - ehtii vielä tarkistaa läksyt jne. Kamppeet aamuksi valmiiksi ja yhteinen iltapala klo.20.00. Iltapalalla keskustellaan hyvässä hengessä kuluneesta päivästä ja tulevasta päivästä ja kerrotaan vitsejä tms. Iltapalalla on hyvä olla jotain lapsille mieluista syötävää -pehmoisia sämpylöitä ja kaakaota, mannapuuro ja marjakiisseli? Sitten seuraa hampaiden pesu ja vaihtelevasti myös iltasatu, iltarukous.

(Isoimmat rauhoittuvat, kun sanon että jos "pulinajengillä" on ylimääräistä energiaa, niin pääsee viikkaamaan pyykkiä, pesemään vessoja jne. -ja simpsalabim! seiskaluokkalainenkin nukkuu!!)
Pienimmät on hyvä herättää iltapäiväunilta päivälliselle viim. klo.17, niin pääsee itsekin "ihmisten aikoihin" nukkumaan.

*Kannattaa satsata iltapalan hyvään tunnelmaan!*

M.E.

======================

Otin avukseni lasten Nalle Puh-hahmot. Joka ilta kerron tarinan "Nalle Puhilla". Ensin oli kuopuksen Ihaa joka kertoi tarinoita omasta päivästään. Sitten isommat lapset, jopa murrosikää lähestyvä tyttärenikin halusi kuulla tarinan.

Jokaisella lapsellamme on oma pehmo, Ihaa, Nalle Puh, Möhköfantti, Tiikeri. Jos en keksi mitään tarinaa, laulan esim. pienen laulun tai runon. Joskus pehmo voi kertoa olevansa niin väsynyt ettei jaksa tarinoida, silloin riittää hyvän yön toivotus.

Nukkumaanmenosta on tullut mieluinen hetki, jota odottaa kun oma "ystävä" haluaa kertoa päivästään.

Eija

======================

Säännöllinen rutiini kaikissa ilta-toimissa, ei rajuja leikkejä vaan rauhallista yhteistä aikaa. Iltapala ja kylvyn/iltapesun jälkeen ehkä iltasatu. Tämä tepsii ainakin mummolassa yökylässä olevalle 4-vuotiaalle lapasenlapselleni.

Sipew

======================

Iltasadun lukeminen rauhoittaa.

Pilkkumi

======================

Nukkumaan meno aloitetaan valmistautumalla niin että vauhdikkaat leikit, television katselu lopetetaan vähitellen ja lapselle annetaan aikaa lopettaa leikit. Huoneessa voi sängyssä ensin katsella tai lueskella kirjoja tai lehtiä. Jutellaan hetki lapsen päivän kuulumiset ja sitten iltasatu. Tämä kaikki rauhallisesti ja johdonmukaisesti niin hyvää tulee, kaikilla hyvä mieli.

Viikinki

======================

Tätä asiaa olen miettinyt itsekin monta kertaa. Miten nukkumaan meno voikin olla joskus niin vaikeaa.

Tulipa tässä nyt mieleen yksi systeemi jota voisi kokeilla itsekin. Lapselle voisi tehdä seinälle iltapuuhat -kalenteri. Ensin pitää tehdä kartongista pieniä kortteja, joihin piirretään kaikki tehtävät mitä iltaan kuuluu, esim. kuva hampaanpesusta, iltapalasta, kylpykuva ja kuva yöpuvusta jne. Kuvat laitetaan tehtäväjärjestyksessä seinälle, jonkinlaisen pohjankin voisi askarrella. Korteista lapsi näkee mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun lapsi on tehnyt, esim. pukenut yöpuvun päälleen, hän käy kääntämässä kortin nurin päin ja jatkaa seuraavaan tehtävään. Lapselle tulee itselleenkin vähän vastuuta iltapuuhista. Ettei se ole aina sen aikuisen antamia käskyjä! Pitääpä kokeilla josko se toimisi. Mielenkiintoista nähdä mitä toiset vanhemmat vastaavat.

Kata

======================

Säännöllisesti toistuvat rytmit joka ilta, oli sitten arki tai vapaa. Iltapala, hampaidenpesu, iltasatu jne. Illan ohjelma rauhoitetaan jo hyvissä ajoin, ettei ennen nukkumaanmenoa käydä kierroksilla ja kaikkea tehdä kiireessä!

Johanna

======================

Itse en vielä ole äiti, joten kerronpa omasta lapsuudestani. Yökkäri (eli yöpuku) laitettiin päälle hyvissä ajoin, jo se sai ajattelemaan nukkumaanmenoa. Myös valoja alettiin himmentämään pitkin iltaa, näin väsymys hiipi pikkuhiljaa huomaamattani. Rauhallinen iltasatu kuului joka ikiseen iltaan. Tv:n nopeatempoiset ohjelmat, tietokonepelit taikka riehakkaat harrastukset eivät kuulu iltarutiineihin, niistä pitäisi luopua mielellään jo alkuillasta.

Siru

======================

Illalla rauhallisia leikkejä, ei riehumista. Ja samat rutiinit nukkumaan mennessä, iltapala, iltapesu ja -pisu. Kaikki samaan aikaan nukkumaan jos mahdollista, että huusholli rauhoittuu eikä tule herätyksiä kesken unien.

Eikku

======================

Kun lapsemme ovat olleet kaikki hyvin vilkkaita, etenemme saman rutiinin mukaan, olipa kyseessä vapaapäivä tai iltavuoro tms. ensin rauhoitutaan iltapalalle, sitten iltapesulle ja lapsi peitellään. Jos emme lue yhdessä kirjaa, niin sitten laitan rauhallisen satukasetin kuulumaan, tehoaa hyvin vielä koululaisellekin. Kovin myöhään meillä ei saa pelata tietokoneella, ja sitäkin vain viikonloppuisin.

Säännöllisyys-santra

======================

Säännöllinen rytmi on lapselle tärkeää myös nukkumaanmenossa. On hyvä totuttaa lapsi ymmärtämään, että nukkuma-aika lähestyy. Iltapalan jälkeen yöpuvun ottaminen esille ja iltapesu on valmistautumista nukkumiseen. Huoneessa palaa lukuvalo, jonka valossa on leppoisa peitellä lapsi vuoteeseen, unikaveri mukaan, jos lapsi sellaisen haluaa. Sitten suukottelu, iltarukous omin sanoin ja hyvän yön toivotus. Sen jälkeen iltasadun lukeminen ja jos uni ei tule, menen lapsen lähelle ja sivelen otsasta alas nenänvartta pitkin hellästi tai koskettelen pehmeästi korvalehteä ja samalla laulan unilaulua. En puhu mitään, ellei lapsi kysele, sitten vastaan hiljaisella äänellä. Jos lapsi on kovin levoton, niin kapalomalliin peitto ympärille ja kädet selkään ja peppuun pitämään lasta hellästi mutta varmasti paikoillaan. Lapsi rauhoittuu, kun hän oppii unirytmin.

Sininen uni

======================

Itsellä 8- ja 10-vuotiaat lapset. Meillä on aina yritetty olla kotona ajoissa, jotta keritään hetki olemaan yhdessä. Ollaan pelattu muistipeliä tai luettu hyvää kirjaa. Sen jälkeen on käyty syömässä iltapala ja käyty pesulla. Sitten on vuorossa iltarukous (ei olla muuten uskonnollisia), joka on saanut lapset pysähtymään ja miettimään että ketkä ne tärkeät ihmiset elämässä olivatkaan. Se on toiminut aiemmin ja toimii edelleen. Varsinaista iltasatua meillä ei lueta kuin silloin tällöin.

2:n prinsessan äiti

======================

Pitää tehdä rutiini. Tiettyyn kellonaikaan alkaa vaikka lukuhetki ja sitten nukkumaan. se rauhoittaa.

Helmi

======================

Rauhoitutaan itse. Äänet, valot vaimennetaan. Sopiva lämpö nukkumahuoneessa. Lämmintä juotavaa. Esim. Pyydetään lasta nukuttamaan väsynyt äiti. ( kuvio on mieluisa lapselle)

Liisa

======================

Illalla samaan aikaan syömme iltapalan ja käymme iltapesulla, jonka jälkeen yövaatteet päälle ja lapset sänkyyn. Vältetään lasten riehumista ja oleillaan vaan omalla perheellä kotona iltaisin. Sitten, kun on saatu lapset sänkyyn, niin luetaan heidän kanssaan iltarukous, peitellään heidät sänkyyn ja silitellään tai pidetään kädestä kiinni ja toivotetaan hyvää yötä.

Auli

======================

Joka ilta tapahtuvat rutiinit helpottavat lapsen orientoitumista nukkumaan. Esim. enisn iltapala, sitten pesulle /hammaspesulle, yöpuvun vaihto, iltasatu omassa sängyssä, suukko, hyvää yötä.
Vanhemman tulee olla lapsen mukana rutiineissa, se luo turvallisen olon lapselle ja lapsi tietää,
kuka päättää asioiden kulusta.

Lapsihan saattaa silti kiukutella, mutta rauhallisella, päättäväisellä otteella vanhempi päättää nukkumisen ajankohdan. Lapselta ei kysytä: "Nukuttaako, mennäänkö nukkumaan, haluatko nukkumaan?" Sinä päätät. Voimia kasvatustyöhön!

Minäkin äiti

======================


Meillä kavereilta pitää tulla kotiin viimeistään kahdeksalta ja kavereiden lähdettävä kahdeksan maissa. Tunti vietetään yhdessä iltapalaa mutustellen ja sitten aloitetaan rauhassa iltatoimet. Yöpuvun voi vaihtaa ja hampaat pestä hyvissä ajoin ja jos oikein reippaasti tehdään, voi iltasaduksi saada kaksikin satu ja joskus katsotaan yhdessä joku kiva filmi äidin kainalossa peiton alla ja pupu kainalossa. Joinakin iltoina jutustelemme niitä näitä ja kirjoitamme päivällä tapahtuneita kivoja tapahtumia yhteiseen vihkoon. Kumpikin saa sanoa kolme kivaa.

äiti ja tytär 8 v.

======================


Meillä aloitetaan 3v pojan nukkumaanmeno klo 21.00 jälkeen.

Iltapesut ja sänkyyn satua kuuntelemaan. Joskus iltapesun jälkeen alkaa vielä juoksu. Silloin minä menen pojan sängyn viereen ja alan lukemaan satua, vaikka poika ei olisikaan sängyssä.

Kohta poika juoksee sänkyyn ja rauhoittuu kuuntelemaa. Sadun jälkeen saan sammuttaa valot ja poika nukahtaa kohtapuoliin

Leila

======================

Meillä luettiin aina satu ja nukuttiin vieressä /huoneessa niin kauan kuin lapsi/lapset nukkui (ja myös nukuttava vanhempi). Huolimatta oliko vieraita tms. vanhemmista jompikumpi nukutti, ja jos oli "vaikeaa" rauhoittua, "sai" lapsi valita nukuttajan jos molemmat oli kotona.

Kapka

======================

Meillä kuunnellaan samaa rauhoittavaa lastenmusiikkilevyä joka ilta ja kerrotaan satua jatkokertomuksena. Sadun aihepiirinä on päivän mukavat tapahtumat sadun muotoon uudistettuna. Usein toimii, aina toki ei.

Annukka

======================


iltapuuhamme kulkevat samoja uria joka ilta. Vanhin tulee ulkoa seitsemäksi sisään. ennen iltapalaa lapset (2,6ja 9v) lopettelevat leikkinsä ja siivoavat irtotavarat talteen. Iltapala pöydässä saa lukea sarjakuvalehtiä; rauhaisa hetki, kun isommat lukevat jo.

Kun pienet massut on täyttyneet saa mennä hampaanpesulle. nukkumaan he menevät omaan tahtiin, pienimmäinen tarvitsee vielä kehotuksen. Hän nukkuu vielä päiväunia, joten on yleensä kauimmin valveilla. ihana hiljaisuus laskeutuu viimeistään yhdeksän aikaan.

Muksuilla on jokaiselle oma "nurkka" missä voi olla myös yksin ja nukkua. Yöt nukutaan ja aamu alkaa seitsemän- kahdeksan välillä.

Riitta

======================

Tärkeintä lasten kanssa on säännöllisyys, siis että samat rutiinit toistuvat illasta toiseen.
Myös se, ettei ole kovin paljon iltarientoja, ainakaan levottomia juttuja, esim. urheiluharrastuksia myöhään. Iltarutiinit on hyvä ajoittaa ajoissa, se on tosin yksilöllinen asia, mutta viim. klo 20 pitäisi olla iltapala, sitten pesut yms. valmistelut kohti sänkyä. Vanhemmat (jompi kumpi) toivottavasti lukevat mukavan, lyhyen sadun (huom! yksi satu tai jos satu on pitkä, sovitaan, että sitä jatketaan seuraavana iltana).

Sitten iltarukous (jos on perheen tapa), hyvänyöntoivotus suukon kera, valot pois ja vanhemmat viettämään toviksi 'omaa aikaa' ennen kuin heidän tarvii untenmaille.

Aila

======================

Lapset menevät nukkumaan "omia aikojaan" ja rauhoittuvat kirjaa lukemalla. Nukkumaanmeno pitää tapahtua rauhassa.

ritu

======================

Normaali iltarutiinit, hammaspesut, iltasadut ja sitten jokainen lapsi saa valita mitä äiti hieroo tai tekee heille. Joko piirtämistä selkään, jalkojen hierontaa, kylmiä väreitä selkään tms. Sit iltarukoukset ja simmut kiinni.

Tuija

======================

Jokailtainen rutiini: iltapala ja -pesu, sitten laitetaan peti kuntoon ja luetaan satukirja päälle. Mukavasti alkaa nukuttaa niin lapsia ja äitiäkin.

-sorotokko-

======================

Nukkumaanmenon harjoittelu aloitettiin heti vauvana. Joka ilta on sama rutiini: klo 19 iltapala ja juttelua päivästä ja siinä samalla lapsi saa huomiota, klo 19.20 iltapesu ja siinäkin aina samat rutiinit, n. klo 19.35 etsitään iltasatu ja sitten se luetaan lapsi kainalossa pehmeä lempityyny sylissä, n. klo 20 iltalaulu (aina se sama) ja klo 20.05 hyvää yötä ja kauniita unia ja neljä pusua päälle.

Kellonajatkin opeteltiin niin, että ensin opeteltiin tähtäämään seitsemään ja kahdeksaan eli iltapalaan ja sänkyyn menoon. Kerron aina varttia ja viittä minuuttia ennen iltapala-aikaa, että "nyt on enää 15 min tai 5 min leikkiaikaa jäljellä ja sitten mennään iltapalalle, että päästään ajoissa nukkumaan ja ehditään nukkua tarpeeksi. Sitten ei huomenna väsytä."

Saman iänikuisen rutiinin toistaminen on vähentänyt riitoja. Jos lapsi ei halua tulla iltapalalle, kerron aina ystävällisesti saman tarinan, ettei huomenna jaksa leikkiä ja olla hyvällä tuulella, jos ei nuku tarpeeksi. Ja että lapset kasvaa nukkuessaan ja siksi on tärkeä nukkua. Jos lapsi huutaa tai kiukuttelee, niin kerron että kiukun syy on väsymys ja että olisi syytä mennä nyt nukkumaan. Ja vielä jos tarvitaan lisää perusteluja, niin kerron myös että lapset eivät meidän perheessä päätä nukkuma-aikaa, vaan aikuiset. Pienenä kannoin lapsen ystävällisesti, mutta päättäväisesti paikasta toiseen, jos eivät omat jalat sinne vieneet kehotuksen jälkeen. Isompana pelkkä sanominen riittää.

Meillä ei tehdä enää kuuden jälkeen mitään riehakasta, vaan aletaan vähitellen rauhoittua iltaa varten. Hyviä juttuja silloin ovat piirtämis- tai väritystehtävät, oma vapaa leikki, jossa ei kuitenkaan juosta. Esim. legot yms. ovat hyviä tai muut rauhallissisältöiset leikit. Myöskään tietokonetta tai televisiota ei katsota Pikku Kakkosen jälkeen. Jos on pakko nähdä joku ohjelma, se tallennetaan ja katsotaan seuraavana päivänä.

Kovin luovaa perhe-elämää tämä ei ole, mutta riidat loppuivat jo ennen kolmea ikävuotta. Nyt lapsi aloitti koulun, mutta systeemi on edelleen sama, tosin lapsi on nyt jo omatoiminen monessa jutussa. Aikuinen vain sanoo mitä seuraavaksi tehdään ja auttaa vain tarvittaessa.

Rutiinit auttavat - tässäkin asiassa

======================


No, ei se aina niin sopuisaa ole, mutta ei taisteluakaan. Lapset on ihan pienestä asti totutettu säännöllisiin kellonaikoihin ja samaan järjestykseen iltatoimissa. Ja meillä on seinäkello, joka soitaa tunnit. Se on jostain syystä tehokkaampi, kuin vanhempien sanat. Iltasatua on luettu aina, nyt kun lapset ovat vähän isompia, luetaan Harry Potteria ja vastaavia.

Tarja

======================


Lapseni ovat isoja, eivätkä tarvitse rauhoittamista, mutta heidän ollessa alle kouluikäisiä, huomasin, että oikea ajoitus on tärkeä seikka. Jos laiskuuttani ajattelin, että lapset ovat virkeitä, valvokoot vielä hetken, kävi niin, että hetken päästä tenavat kävivät ylikierroksilla.

Riehuminen ei johtunut siitä, etteivätkö lapset olisi olleet väsyneitä, vaan siitä, että olivat LIIAN väsyneitä pystyäkseen rauhoittumaan.

Oman kokemukseni mukaan kannattaa aloittaa nukkumaanmenovalmistelut (pesut, iltapalat, iltasadut)ajoissa. Kiireettömyys on tärkeää eikä iltasatua saa unohtaa!

Viiskymppinen 3 lapsen äiti

======================

Lapset ovat jo isoja, mutta meille erittäin tärkeää oli aina lukeminen iltaisin. Satukirjan valinta oli tärkeää ja usein luettiin samaa kirjaa monena iltana peräkkäin. Joskus luettiin useampikin kirja ja monesti taisin torkahtaa itsekin ennen kuin loppuun asti päästiin. Uni tuli lapsille aina hyvin, sillä kirjan piti olla sellainen, missä oli aina onnellinen loppu ja opettavainen tarina.

Lukija-65

======================


Tyttären houkuttelin valitsemansa kirjan avulla, jota luettiin tai katseltiin kuvia yhdessä ja juteltiin. Piirsin kuvioita hänen selkäänsä, sai arvata mikä kuvio. Poika piti enemmän omista tarinoista ja paljon hän myöhemmin kertoili itsekin. Tärkeintä oli olla koko ajan vieressä ja vain heitä varten. Ei tietoa sen ajan telkkaohjelmista itsellä. Rutiinit: iltapalat ja pesut rauhoittavat ja muista olla rauhallinen.

Mari

======================

Joka ilta samat rituaalit, ennakointi. Kerrotaan lapselle kun isoviisari menee tuohon kohti, on iltapalan aika, sitten pesään hampaat ja mennään omaan sänkyyn iltarukouksen kera. Pelien pelaamisia ja hyppimisiä ei ainakaan tuntiin ennen iltapala-aikaa.

Päpsy

======================

Hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa leikit loppuun ja lelujen poissiivous, sen jälkeen iltapala, iltapesu ja iltasadun lukeminen. Omat lapseni toivoivat sen iltasadun lukemista vielä sittenkin kun itse jo osasivat lukea

Äitiliini

======================

Minulla on kuusi lastenlasta, nuorin täyttää kohta 3v. Kaikkien kanssa on nukkumaanmenorutiinit olleet suurin piirtein samanlaisia riippuen lapsen omista mieltymyksistä, mutta kaikkien kanssa on ensin luettu ja sen jälkeen ollaan laulettu tällä pienimmällä on omat suosikkilaulut jotka aina lauletaan yhdessä tai vain minä hämähämähäkki, piippolan vaari, jänis istui maassa, mummo kanasensa.

Hänellä on riepu jolla pitää kutittaa leuan alta niskasta, selästä jne. Vanhempiensa kanssa iltarutiinit toistuvat samanlaisina laulut on taas heidän omansa, mummilla on omat.

Kun nämä iltarutiinit toistuvat samanlaisina niin vaikka on erittäin vilkas lapsi niin alkaa sen jälkeen nukkumaan. On tottunut kotonaan nukkumaan omassa huoneessa jossa pimeänä aikana jätetään pieni valo palamaan samoin teen hänen meillä ollessaan.

Laija-mummi

======================

Toimiva resepti vuosikymmenien varrella niin omille kuin muidenkin lapsille on ollut aina melko samanlainen. Iltapalan jälkeen pesulle ja peittojen alle. Koska rakastamme lukemista ja tarinoiden kertomista, tarjoilemme sopivan annoksen kulloisenkin illan tarpeisiin. Maustamme ja höystämme tarinat yksilön omien mieltymysten mukaisiksi. Tuttua ja turvallista.

Anne-Christina

======================


Tärkeintä on ollut toistuvat, säännölliset rutiinit! Meillä iltarutiinit olivat seuraavat: iltapala, iltapesu, yöpuku päälle, hammaspesu, iltasatu, iltalaulu. Tämä toistettiin niin kotona kuin kyläreissullakin. Iltasatu- perinne oli lapsilleni tärkeä vielä alaluokilla koulussakin. Kirjat vain muuttuivat lasten kasvaessa.

Tyttäreni Sinin ehdoton kirjasuosikki oli monta vuotta Niiskuneiti-kirja. Sitä paikattiin moneen kertaan ja kirjan nurkat oli pureskeltu. Mutta siitä piti aina lukea lopuksi pieni pätkä, vaikka vain yksi sivu. Kummallakin lapsellani oli myös oma suosikkilaulunsa. Poikani Jussin laulu kertoi pienistä koiranpennuista ja sitä äiti lauloi omalla onnettomalla lauluäänellään nuotin vierestä mutta se oli takuuvarma nukuttaja! Ja iltarutiinit ovat tärkeitä vielä nykyäänkin vaikka nuorempi lapseni on jo 16-vuotias. Tietokone sammutetaan hyvissä ajoin ja näin iltatoimet takaavat hvyän ja levollisen unen lukiolaiselle!

Tiina, äiti vm -87 ja -90

======================


TV kiinni pikkukakkosen jälkeen, sen jälkeen pesulle ja vanhemman tai vanhempien kanssa yhteistä tekemistä ja lopuksi iltasatu. Kyllä uni tulee tyytyväiseen silmään ja aikuisennälkäkin on tyydytetty.

äiti vm-49

======================

Rauhalliset iltahetket ilman pakollisia suoriutumisia eri askareissa on rauhoittanut pienen tyttäremme iltoja. Arki-iltoina työpäivän jälkeen meillä ei esimerkiksi pestä pyykkiä eikä siivota nurkkia töiden jälkeen, vaan nämä "pakolliset" askareet tehdään lauantaina.

Viikolla huolehditaan vähin äänin tavarat omille paikoilleen eikä kaaosta pääse syntymään vanhempien tai lapsen mielessä. Näin illat ovat meidän yhteistä aikaa.

Kun tytär oli pienempi, televisiosta katsottiin vain valikoituja ohjelmia ja aina yhdessä. Edelleen pidämme kiinni esim. K-15 ikärajasta!

Lisäksi meillä on aina luettu iltasatuja, laulettu paljon, halailtu ja vietetty hetki yhteistä "kutitus ja hassuttelu" aikaa iltaisin. Pienen ihmisen yksi turvallisimmista paikoista on ollut äidin tai isän massun päällä makoilu ennen nukkumaan menoa.

Tyttäremme on nyt neljäsluokkalainen eikä hänen nukkumaanmenonsa edelleenkään ole hankalaa. Hän menee omatoimisesti iltapesulle ja nukkumaan yleensä viimeistään puoli kymmeneltä luettuaan hetken jotain mukavaa kirjaa.

Leppäkertun äiti

======================

Meillä kokoonnutaan illalla lasten kanssa iltatouhujen jälkeen miettimään omiin sänkyihin päivän parhaita hetkiä. Jokainen saa vuoronperään kertoa mikä oli päivässä parasta. Toki huoliakin on lupa kertoa. Tämä tapa on ollut meillä jo pitkään, ja se rauhoittaa jokaisen paikoilleen ennen iltasatua. Rutiinit rauhoittavat.

Lellu

======================

Ihme kyllä poikani nukahtaa helposti ja syvään uneen katsoessaan Isän kanssa hänen lempi sarjaansa Star Trekkiä (nauhalta vanhoja jaksoja), outoa mutta niinhän se on sarjan tapahtumatkin.

Paljon on kiinni itse vanhemmista, jos joki tapa ei toimi on sitä turha mielestäni koittaa yhä uudestaan ja uudestaan ja ihmetellä miksei se toimi. Yleensä yksinkertaiset asiat toimivat paremmin, kyllä sitä lapsen kanssa löytyy yhteinen sävel kun jaksaa vain koittaa…

JaniP

======================

Varoitus nukkumaanmenoajasta puolisen tuntia ennen leikkien lopettamista. Aikaa rituaaleille, yhteiset iltapesut, iltasatu, iltalaulu, iltarukous, iltasuukko... Myös aikaa jutteluun ja rauhalliseen yhdessäoloon ennen kuin sovitaan hiljaisuudesta. Ja kun kaikki tarpeellinen on tehty, hiljaisuus ilman vaihtoehtoja.

Lennu

======================

3-vuotiaalla tyttärellämme oli tapana iltaisin aloittaa hirvittävä taistelu jokaisen pikkuasian kanssa: iltapuuron syöminen, hampaitten pesu, yöpuvun pukeminen jne. Sitten hokasin, että jo parinkymmenen minuutin ulkoilu tekee tytön niin raukeaksi, että sisälle tultua ei tarvitse taistella mistään. Olen myös luvannut hänelle, että iltaisin luetaan vain yksi satu: äiti valitsee kirjan ja tyttö saa valita sadun. Yleensä en pääse edes sadun loppuun kun sängystä kuuluu tasainen tuhina.

Kikka Kakkonen ja Konsti Kolmonen

======================

Meillä oli pitkään hampaiden harjaus se jokailtainen kompastuskivi, mutta sitten keksin ruveta laulamaan lapselle samalla kun harjaan hänen hampaitaan. Lempilaulu on Yksi pieni elefantti... Sen kun laulaa kymmeneen norsuun asti niin ovat ainakin hampaat puhtaat.

Nukkumaanmenorituaaleihimme kuuluvat ensin kirjasta luettu iltasatu - ja sitten äidin sepittämä. Joskus omatekemä satu onnistuu hyvin, joskus ei mielikuvitus toimi ollenkaan, mutta kaikki tuntuu lapselle kelpaavan. Paitsi se kun äitiparka alkaa itse nähdä unta kesken sadun tyyliin: "Sitten pikkupupu rupesi puhumaan saksan kieltä...".

Noinkin on käynyt!

Virpi

======================


Meillä homman avain on kai tietyt rutiinit, jotka on tehty varmaan tyttöjen vauva-ajasta asti: iltapala, hampaanpesu, iltasatu, iltarukous ja unille. Välillä myös jutellaan tyttöjen mieliä painavista asioista tai mietitään päivän kulkua, kun hyö ovat jo sängyissään. Vielä joku aika sitten kaksosista vanhempi halusi aina pitää minua kädestä niin kauan kunnes nukahti. Nyt se tapa on alkanut jäädä pois, kun joudun itsekin menemään tosi varhain nukkumaan työni takia.

Eihän se läheskään aina niin sujuvasti mene, vaan pitää jankuttaa, että joko se ja se homma on tehty. Välillä minullakin on se huonompi päivä, ettei rauhoittuminen meinaa onnistua itseltäkään ja olen väsynyt ja kiukkuinen. Lopulta siinä kuitenkin rauhoitutaan kaikki ja hyvän yön ainekset ovat kasassa...

Satu ja tuplat

======================


itse olen aloittanut nukkumaanmenosta puhumisen jo pikkuhiljaa ennen varsinaisia toimia, että lapsi ehtii lopetella leikit ja valmistautua ilta-askareisiin. meillä on tapana myös rauhoittua joko lukemalla satua, jutustelemalla päivän tapahtumista tms, mutta ei mitään rajua toimintaa.
Iltatoimet pyritään tekemään myös aina suunnilleen samaan aikaan. Lapseni on kaksivuotias.

Saara

======================

Minulla on neljä lasta, joista vanhin jo lukioikäinen. Noin 15 vuotta sitten aloin kertoa satua Hermanni Hiirestä ja Hillevi Hippiäisestä. Joka ilta lapset ovat saaneet vuorollaan keksiä tarinalle taustoja. Yksi keksii, minä vuodenaikana seikkailu tapahtuu, toinen miettii millainen sää on, kolmas päättää mitä otetaan mukaan ja neljännellä on mielessä jotain muuta tärkeää. Satu, jonka kulkuun saa vaikuttaa itse, ja jossa parhaassa tapauksessa itsekin seikkailee, tuntuu olevan lapsille mieluinen.

Nyt nuorimmaiseni on 6 ja satu jatkuu edelleen...

Jaana

======================

Kun lapsemme olivat pieniä, aloitimme nukkumaanmenorutiinit lelujen keräämisellä. Se oli ensimmäinen signaali siihen, että tunnin kuluttua on pää tyynyssä. Kun lelut olivat paikoillaan, nautimme iltapalan ja kävimme pesuilla. Kun yöppärit olivat päällä, oli iltasadun vuoro. Äiti tai isä istui vuorotellen kummankin lapsen sängyllä lukemassa(kaksoset olivat tarkkoja tasapuolisuudesta). Sadun jälkeen kuuntelimme vielä kuulumiset, jos jotain oli jäänyt mieleen pyörimään. Sitten olikin iltarukouksen, suukkojen ja hyvän yön toivotusten aika.

Eihän se uni heti tullut silmään, pienet silmät kurkistivat oven raosta monta kertaa, mutta viimein lastenhuone hiljeni. Paljaat jalat tepsuttivat useasti yöllä olohuoneen läpi ja kainaloon kömpi kaksi pellavapäätä! Ihanaa aikaa!

Näin jälkeen päin ajateltuna perusviesti taisi olla se, että rutiinit olivat aina samat - myös, jos olimme kylässä yötä. Täytyi myös itsekin keskittyä iltatouhuihin, omien mieltymysten toteuttaminen jäi sivuun, mutta pikkulapsiaika on niin lyhyt, että siihen kannattaa satsata!

Toistaiseksi ei ole tarvinnut taistella teinienkään kanssa nukkumaanmenoajoista kovin paljoa, sovitaan pelisäännöt nuoria kuunnellen, annetaan välillä "löysiä" ja palautetaan "ruotuun" tarvittaessa, ja ennen kaikkea rakastetaan!

Annikki

======================

Iltapalan jälkeen käytiin pesulla, sitten sänkyyn. Molemmille lapsilleni oli unirätti (sideharsovaippa) tärkeä johonkin 5 ikävuoteen asti. Lapset peiton alle unirätti käsille ja sadun lukuun. Sadun lukemisen jälkeen lauloin joka ilta Päivänsäde ja menninkäinen ja silittelin lapsia käsistä, jaloista ja selästä hellästi kynsillä. Yleensä siinä rapsutteluvaiheessa lasten silmät jo unisena räpsyivät.

Tiina

======================

Meillä on ollut iltaisin samat rutiinit jo monta vuotta. (Esikoinen täyttää kohta 6-v) Iltapalan jälkeen pestään hampaat ja luetaan iltasatu olohuoneessa. Samalla voidaan vielä sylitellä jne. Ennen nukkumaan menoa käydään vessareissulla ja juomassa vettä. Esikoinen ja isä juttelevat rauhassa päivän tapahtumissa pojan ollessa jo vuoteessa. Noin vartin päästä esikoinen jää kiltisti sänkyynsä ja nukahtaa sinne itsekseen kymmenessä minuutissa.

Kuopus on vielä sen verran pieni, että juo iltamaidon äidin/isän sylissä ja sen jälkeen käydään hampaanpesulla. Sitten iltahalien ja pusujen jälkeen vuoteeseen. Monesti nukahtaa melkein saman tien, kun äiti/isä poistuu huoneesta. Jos ei nukahda heti, käydään muutaman kerran peittelemässä ja silittelemässä.

Mielestäni meillä kaikki on sujunut hyvin siksi, että lapset tietävät, mitä on tulossa, kun ollaan toimittu aina samalla tavalla.

Äiti sekä poika kohta 6 v ja tytär 1 v

======================

Lämmin kylpy on hyväksi. Puhdas ja rento nassikka puetaan pyjamaan ja luetaan 1000:nen kerran se loppuun kaluttu satukirja jota mussukka haluaa joka ilta luettavan. Olethan tarkkana ja luet huolellisesti joka sanan, koska satu tai tarina osataan jo ulkoa. Tyynyltä kuuluu kyllä heti korjaus jos koitat oikaista ja jättää muutaman sanan lukematta.

Sitten on selänsilityksen vuoro. Lasketaan 20, (silitetään selkää niskaan ja peppuun ja sanotaan 1 jne...) sitten kun alkaa kyllästyttää (puolen vuoden päästä) voi vaihtaa kieltä. Opettelin numerot englannin, ruotsin ja ranskan lisäksi arabiaksi, espanjaksi jne... Kukin perhe keksii omat rutiinit, joita on hyvä toistaa illasta toiseen. Kärsivällisyyttä äityleille ja isukeille!

Reetta

======================

Iltapalan jälkeen pyydetään muksua laittamaan yöpuku päälle, jonka jälkeen on lupa tulla noin varttitunniksi iskän ja äiskän sänkyyn (iltauutisten ajaksi). Sen jälkeen hampaitten pesulle ja omaan sänkyyn. Siellä luetaan iltasatukirjasta yksi juttu ja lopuksi vielä iltarukous. Sitten vielä kasettisoittimeen hiljalleen soimaan Polvenkorkuisena -kasetti ja kohta uni jo tuleekin.

Iskä

======================

Minulla on kolme lasta, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kaikkien kohdalla on toiminut iltasadun lukeminen ja yleensäkin sama rutiini ja rauhallisuus joka ilta. Yhdessä iltapesulle ja yöpuvun vaihtoon. Sitten lapsi omaan sänkyyn ja itse viereen lukemaan iltasatua. Sadun loputtua toivotellaan pusujen ja halien kera hyvää yötä ja kauniita unia. Sadun aikana lapsi on ehtinyt rauhoittua ja voi ruveta rauhassa nukkumaan, joskus jopa nukahtaa sadun aikana.

Taina

======================

Meidän kuusihenkisessä perheessä rauhoittuminen onnistuu iltaisin hyvin, jos annetaan lasten touhuta keskenään jotain kivaa (pelata jotain peliä tai esim. pallotella ilmapalloilla). Sitten sitä onkin juuri syödyn iltapuuron jälkeen ihan mukava lähteä hyvillä mielin nukkumaan! Lapsille on tärkeää juuri ennen nukkumaan menoa tehdä jotain heitä kiinnostavaa, niin silloin he hyväksyvät paremmin sen, että tämä päivä alkaa olla ohi...

Lapsistaan (3,7,10 ja 12v.) ylpeä äiti

======================


Kun lapset olivat pieniä, meillä oli muutama yksinkertainen keino rauhoittaa lapset nukkumaan. Vinkki yksi: lapset nukkumaan ajoissa ja aina samaan aikaan. Se auttaa lasta rauhoittumaan. Vinkki kaksi: Iltasatu luettiin aina. Vinkki kolme: Lapset suukolteltiin ja toivoteltiin heille hyvää yötä. Valot sammutettiin ja lapset jäivät rauhoittumaan omiin sänkyihinsä nalle tms. kainalossaan. Alkuun voi käydä niin, että he tulevat pois sängystä jonkin tekosyyn nojalla, mutta sitten vaan uudelleen peiteltiin sänkyyn. Meillä nämä vinkit toimi hyvin, eikä sairauksia lukuun ottamatta ollut ongelmia nukkumisen suhteen.

Tara

======================


Pojat 8- ja 9-vuotta.

Meillä lasketaan kierrokset jo hyvissä ajoin. Ensin pelaamme yhdessä jotain lautapeliä sitten sauna/suihku, iltapala, hampaiden pesu ja niin vuoteisiin. Isi jää lukemaan kirjaa. Äiti jää hoitamaan kotia (astianpesukoneen ja pyykkikoneen tyhjennys). Peli pelaaminen aloitetaan yleensä klo 19.30. Sauna on 20.00 ja vuoteessa ollaan viimeistään klo 21.00. Höyhensaarilla pojat ovat viimeistään 21.30.

Aamuisin lapset heräävät puoli kahdeksan maissa omikseen, ilman herättämistä.

Huru-Ukot

======================

Iltapala syödään yhdessä saman pöydän ääressä, samalla päivän tapahtumista jutellen. Meillä soi huoneessa rauhallista musiikkia. Lapset kömpii sänkyihin ja minä luen niille iltasadun.. Sit yövalo päälle ja sama rauhallinen musiikki soi levyltä. Sinne ne nukahtaa tosi hienosti. Tämä on toiminut jo vuosia. Lapset ovat nyt 7 ja 9v

Kikka

======================

Asiantuntijoiden tarjoilemat ohjeet iltarutiineista ja rauhoittumisesta eivät ole huuhaata. Itse toteutan rauhoittumista näin: laitan valoja himmeämmälle, siivoilen hiljalleen lelut lattialta, kertoilen siinä samalla että hetken kuluttua mennään iltapesulle. Television pidän kiinni tai ainakin hiljaisella. Iltapesun ja -pisun jälkeen iltasatu, tai lapseni katselee kirjaa itsekseen. Meillä on yövalo 'käytävässä', jonka päälle napsauttaminen toimii merkkinä siitä, että nyt on nukkuma-aika. Tälle kaikelle varaan aikaa noin puolisen tuntia.

Kamuliina

======================

Valitsemalla yhdessä iltasadun ja lukemalla se yhdessä. Näin ilta päättyy ihanaan tarinahetkeen ja lapset rauhoittuvat omiin sänkyihinsä.

Tina

======================

Hyvin pienestä asti luimme lapsille iltasadun. Se oli se kannustin joutua sänkyyn. Pidimme myös tiukasti kiinni samoista iltarutiineista yrittäen aloittaa ne ajoissa. Lyhytkin iltasatu sai lapsen rauhoittumaan sänkyynsä. Lasten kasvaessa on vetkuttelua iltatoimiin toki tullut ja välillä on iltasadulla jouduttu "kiristämään" eli jos ei ole sängyssä tiettyyn aikaan, ei iltasatua enää lueta. Nyt isompana lapset lukevat joskus hetken itse, mutta kouluikäisillekin vanhempien lukema iltasatu on herkkua.

Tarja, 4 lapsen äiti

======================

Samat rutiinit illasta toiseen turvaavat mukavan mielen meidän perheelle. Ensin yhteinen iltapala, iltapesu, yökkärit päälle ja vähän aikaa saa lukea sängyssä kirjoja. Sitten mä luen iltasadun niin, että lapset ovat kainaloissani. Lapset nukkuvat perhesängyssä ja usein jään itsekin nukkumaan heidän kanssaan.

Mella

======================

Kaikista helpoin ja ylivoimaisesti paras on ollut lukea ennen iltapalaa, noin kello 7, jokin satu. Sitten iltapala ja vuorotellen nukkumaan vilkkaimmasta alkaen. Ja muistaa odottaa että lapsi on rauhoittunut sänkyyn ennen kuin vie seuraavan. Ja jos edelleen on hankalaa aikaistetaan vähän ajankohtaa. Päiväunet eivät myöskään saisi olla liian pitkät, kuten varmaan ymmärrätte.

Jaakko K

======================

Hei! Meidän 2.5-vuotias tyttäremme käy levollisesti nukkumaan, kun nukkumaan mennään rauhassa: yöpaita päälle, rauhoitutaan sänkyyn yhdessä ja luetaan iltasatukirja tai vaikkapa pari. Satua kuunnellessaan tyttö rauhoittuu ja alkaa itse ehdottaa yövalon sammuttamista. Valon sammuttaa tytär, tää on tärkee kuvio joka ilta! Sen jälkeen luetaan iltarukous ja käydään hissun kissun odottamaan unen tuloa.

Minsku

======================

Iltapalan ja iltapesun jälkeen rauhoitutaan yhdessä vanhempien sänkyyn, muksut molemmin puolin, vanhempi lukee kirjan. Muksut omiin sänkyihin, halit, pusuttelut, hyvät yöt ja peittelyt. Ovet jätetään auki, jotta muksut kuulevat touhuilun ääniä ja valo kajastaa muista huoneista. Tällä tavoin ja samaan aikaan joka ainoa ilta. Toimi hyvin meillä kun muksut olivat alle kouluikäisiä. Vielä joskus luen iltaisin heille vieläkin vaikka kumpikin osaavat lukea myös itse. Muut iltarutiinit toimivat edelleen lukuun ottamatta lukemista toimivat edelleen.

2 muksun äiskä

======================

On aikaa, kun on tarvinnut omia lapsia nukkumaan laittaa, nyt ovat vuorossa joskus lapsen lapset (2 ja 6 v). Sama kaava toistuu nytkin heidän kanssaan. Illan leikki hiljennetään ja siirrytään pöydän ääreen syömään iltapalaa. Sen jälkeen sohvalle molemmat kainaloon ja satukirjasta heidän valitsema satu tai kaksi, riippuen sadun pituudesta. Sen jälkeen hyvänyön halit ja sänkyyn vienti. Ei sen kummempaa niksiä ole tarvinnut.

Anskuliini

======================

Meillä iltasatu toimii! Istutaan yhdessä alas, luen rauhassa satukirjan ja yhdessä katsellaan kuvia. Joskus luetaan kaksikin, jos yksi ei vielä rauhoita...!

Tuulia

======================

Rauhalliset rutiinit riittävä aikaisin ja säännöllisesti käyttöön. Kylvyn jälkeen iltapuuro ja aina iltapuuron jälkeen hampaiden pesu, jonka yhteydessä rupatellaan niitä näit. Silmät kiinni kuunnellun iltasadun jälkeen lapsi jää omaan sänkyynsä nukkumaan ja vanhemmat tekevät omia asioitaan keittiössä tai jossain lähettyvillä, mutta lapsi on huoneessaan turvallisesti ja tottuu nukahtamaan siihen. Yksitoikkoinen rauhallinen rutiini joka päivä.

Nainen

======================

Meillä nukkumaanmenoon valmistaudutaan syömällä iltapala 19.30. Sen jälkeen tehdään iltatoimet; hammaspesut, kasvojen pesu jne. Sitten järjestetään lastenhuoneen tavarat yhdessä paikoilleen, ettei huone jää sen näköiseksi, että leikki on kesken. Muuten lapselle tulee liian suuri houkutus nousta sängystä takaisin leikkimään.

Kun huone on järjestyksessä, mennään sänkyyn "puhumaan pehmosia" ja lukemaan iltasatu. Sen jälkeen sadunlukija poistuu ja lapset nukahtavat noin 20 minuutissa.

Miia

======================

Alan jo hyvissä ajoin illalla keräilemään leluja ja ilmoitan, että on 15 min. aikaa leikkiä vielä. Näin vähitellen valmistelen lapsia nukkumatin luokse. Rauhallisen iltapalan, pesuhetken ja yöpuvun vaihtohetken jälkeen luen heille sängyssä satuja, en liian jännittäviä kuitenkaan. Joskus kun itse olen niin väsynyt etten jaksa lukea, juttelen ja kyselen päivän tapahtumista ja seuraavasta päivästä. Usein lepäilen vielä senkin jälkeen heidän vieressään hetken.

2xäiti

======================

Hyvää yötä !

Sovitaan klo aika jolloin pitää olla viimeistään punkassa. Pidetään säännöstä kiinni.
Varataan iltatoimille riittävästi aikaa, jotta sovittu klo aika toteutuu ilman, että kenelläkään menee hermot. Kannattaa pitää myös tietyistä iltarutiineista kiinni; iltapala, suihku, yöppäri päälle, hammaspesu (siinä on vimeistään pakko rauhoittua) ja sitten suoraan punkkaan, iltasatu jne.

Lapsi tottuu näihin rutiineihin ja tietää aina mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä häneltä odotetaan. Jos kuitenkin joskus harvoin käy niin, ettei punkkaan millään ehdi ajallaan, ei kannata repiä omia tai lapsen pelihousuja sillä huomenna on taas uusi päivä ja ilta. Kukaan ei kuole siihen jos yhtenä päivänä väsyttää aamulla hieman enemmän.

Pexi

======================

Rutiinilla. Samat asiat samassa järjestyksessä joka ikinen päivä samaan aikaan.

Satu

======================

Hyvissä ajoin jo ennen nukkumaanmenoa on leikit muutettu rauhallisemmaksi. On kaikessa rauhassa yhdessä kerätty lelut paikoilleen. Keitelty iltateet ja yhdessä juotu ne ja juteltu päivän asioista tai muusta mikä lasten sydämellä on ollut. Sitten hammaspesulle ja pisulle ja yö pukuun. Yhteinen iltasatu ja -laulu, sekä iltarujous, peittely ja pusut. Hyvän yön toivotukset.

Tässä kaava jota itse olen kolmen lapseni kanssa käyttänyt. Toimii kunhan itse myös rauhoittuu, kuuntelee aidosti ja on läsnä kiirettä. Lasten iästä riippuu tietysti paljon millainen iltasatu esim. on. Pienille se voi olla vaikka itse sepitetty. Vähän isommille omasta lapsuudesta kertomista tai kirjan lukua, josta luetaan yksi luku per ilta. Upponallet ja muutkin paksut satukirjat käyvät tähän tarkoitukseen.

Iltalaulu voi olla vaikka peikkoäidin kehtolaulu… Se oli meidän nuorimmaisen suosikki ja sitä laulettiin niin pitkään, että poika taisi olla jo ala-asteen käynyt.

Isompien lasten kanssa iltarukoukseen voi liittää myös tärkeitä asioita joiden puolesta rukoillaan, onnistumista kokeissa, parantumista nuhasta jne. Nämä tuovat rauhan lapsen mieleen ja helpottavat unensaantia.

Tietenkin meilläkin on ollut pissa- ja janorallia. Yhden kerran olen antanut nousta pissalle ja itse vienyt kulauksen vettä janoon. Sitten pitää vain pysyä lujana ja toivottaa hyvää yötä eri pyynnöistä huolimatta.

Nämä nyt ovat terveen lapsen jokailtaiseen nukkumaanmenoon liittyviä. Mutta jos lapsi on sairas, on tietenkin se huomioitava erilaisena, tarpeen mukaisena hoitona.

Itse käytin varsinaiseen rituaaleihin sen ajan, mikä olisi mennyt tv-uutisten katseluun. Puoli yhdeksältä lapset olivat sängyssä. Meidän leikki-ikäiset kun olivat kotona, niin saivat aamulla nukkua pidempään ja unta tuli riittävästi. Sekä minulle itselleni jäi vielä omaa aikaa. Tietenkin jos lapset ovat pieniä ja heitä viedään hoitoon, tulee nukkumaanmenoaika sovitella sen mukaan.

Ulla

======================


Meillä oli ennen erityisen hidas rauhoittuja: kierrokset olivat kaverilla illalla helposti korkealla. Paras keino on ollut varata aikaa kuuntelulle. Eli yhteinen rupattelutuokio siinä iltahalauksen yhteydessä, minä sängynreunalla istuen ja poika jo sängyssä pötkötellen on rauhoittanut levottoman mielen helpommin uneen. Ennen se oli satu, nyt olemme jo pitkään jutelleet siitä, mitä hänen mieleensä sattuu putkahtamaan. Ei joka ilta, mutta usein. Toimii ainakin yhden lapsen kanssa, kahden kanssa voisi toimia tuokio vuoroiltoina.

Tea

======================

Perheessämme otettiin iltarutiinit tavaksi heti vanhimman lapsemme vauvavaiheen jälkeen. Iltapala-ja pesut alkavat aina klo 19 jälkeen. Vanhin on jo kahdeksan vuotta ja nuorin viisi. Hyvin pienenä omaksutut iltarutiinit toimivat edelleen ilman mutinoita. Nukkumassa iltasatujen jälkeen ollaan kahdeksalta, kun niin on aina tehty. Erityisvalvomisesta sovitaan erikseen vaikka juhlien yhteydessä. Mutta koskaan nukkumaan menosta ei ole tarvinnut riidellä, kun rutiinit ovat totutusti lapsille tutut ja turvalliset olleet aina.

Hanne

======================

Istuttu sängynlaidalla ja luettu
joku kiva iltasatu.
Se on toiminut meillä.

Tupuna

======================

Lapsen nukkumaan meno on erittäin helppoa, kun opetamme lapsen ihan pienestä pitäen menemään nukkumaan ajoissa. Meillä se on toiminut niin, että pienenä lapset menivät nukkumaan klo. 19.00. Kun nukkumaan meno aika tuli, niin kaikki häiriötekijät poistettiin, elikkä televisio kiinni ja rauhoituttiin lukemaan iltasatua ja lopuksi iltarukous. Tilanne oli erittäin rauhallinen ja mukava, vanhemman ja lapsen yhteinen hiljainen hetki ennen nukkumaan menoa. Nyt kun lapset ovat jo murrosiässä, niin nukkumaan meno aika on siirtynyt klo. 21.00.

Aivan samalla lailla laitamme television kiinni ja hiljennymme lapsen sängyn äärellä kiireettömäksi hetkeksi. Juttelemme vielä hetken päivän tapahtumista ja lopuksi vielä iltarukous. Meillä ei ole ollut koko aikana mitään tappelua nukkumaan meno ajoissa. Nykyään lapset rupeavat aivan itse ennen yhdeksää valmistelemaan nukkumaan menoaan. Ja kyllä on hieno huomata, että lapset jaksavat koulussakin paljon paremmin opiskella kuin ne lapset, jotka valvovat puoleen yöhön. Ja aivothan kehittyvät, kun lapset nukkuvat kunnon yöunet.

Loppu yhteenvetona sanoisin, että kyllä se LASTEN NUKKUMAAN MENO AIKA LÄHTEE IHAN MEISTÄ VANHEMMISTA. Jos opettaa ihan pienestä pitäen lapselle sen, että mistä johtuu, että mennään ajoissa nukkumaan ja vielä selostaa lapselle, mistä johtuu, että on saatava kasvuiässä unta tarpeeksi, niin kyllä sekin motivoi lasta tässä asiassa.

Pico

======================
Joka ilta on 5-vuotiaalla Lassilla samat rutiinit: suihkussa käynti, hampaiden pesu ja yöpuvun laittaminen. Sitten sänkyyn, jossa luen joka ilta jotain. Jos on myöhäinen ajankohta, niin riittää esim. yksi sivu kirjasta tai jopa pelkkien kuvien katselu jostain ihan pienten kirjasta. Mutta se, että kirja kuuluu iltatoimiin aina jossain muodossa, on osa iltarituaaleja. Iskä ei aina oivalla asian merkitystä ja koittaa hoputtaa nukkumaan ilman kirjaa, mutta itse olen sen kannalla. Siinä on pieni hetki olla kaikessa rauhassa lapsen kanssa vielä kaikkien päivän touhujen jälkeen. Sitten saatan hetken aikaa silittää esim. selästä ja sanon hyvää yötä, kauniita unia. Usein Lassi toivoo, että käyn vielä silittämässä häntä ennen kuin menen itse nukkumaan, vaikka Lassi itse jo nukkuisikin. Tuntuu kai turvalliselta tietää, että äiti tulee vielä kurkkaamaan, että kaikki on hyvin yötä varten, vaikka itse jo nukkuisikin.

Joskus saatamme vielä vaihtaa muutaman ajatuksen päivän tapahtumista ennen hyvän yön toivotuksia. Mutta siinä vaiheessa kuuluu usein iskän kommentti olohuoneesta, että nyt sipinät pois ja nukkumaan.

Joltakin äidiltä olen kuullut ideasta, että illalla kysytään lapselta, mikä on päivässä ollut mukavinta. Sitten tuon mukavan asian ajattelemiseen on myös helpompi nukahtaa. Ja jos päivässä on puolestaan ollut jotain keljua, on sekin hyvä saada purettua pois mielestä ennen nukahtamista, ettei sitten turhaan jää painamaan mieltä.

Itse lukisin vielä lopuksi iltarukouksen, mutta meillä se ei onnistu. Joten teen sen vain hiljaa mielessäni, kun silitän jo nukkuvaa lastani ennen kuin menen itse nukkumaan.

Auli

======================

Miten nukkumaanmeno olisikin helppoa ja hauskaa?

Mitä kommervenkkejä pitäisi keksiä hauskoille ja suloisille tenaville? Jotka koko päivän ovat temmeltäneet ja peuhanneet koko lapsuuden vimmalla. Sillä ihminen on vain kerran elämässään lapsi ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti että jaksaa kestää sen aikuisena olon ikävystyneisyyden ja tasaisen harmauden ja tunteiden 100 % hillinnän ja hallinnan.

Voi keksiä erilaisia iltasatuja. Voi etsiä Nukkumattia ja keksiä ainakin sata erilaista tarinaa, mikä se nukkumatti on ja miksi se haluaa että ipanat rauhoittuvat nukkumaan.

Voi myös järkisyihin vedoten koettaa kertoa että ihminen tarvitsee unta sitä varten että jaksaa peuhata täysipainoisesti myös seuraavan päivän. Voi leikkiä vielä hippaa tai muita jännittäviä ja väsyttäviä leikkejä tai voi alkaa kertomaan jotain todella pitkäpiimäistä tarinaa, johon varmasti
nukahtaa.

Sitten voidaan laulella " Äiti lastaan tuudittaa..." johon nokkelimmat voivat keksiä omiakin sanoja. Tai "Levon hetki jo lyö..." vokaaleja voidaan venyttää ja vanuttaa pitkästyttävästi. Mikäs sen unettavampaa ja rauhoittavampaa?

Mikä luo kekseliäisyyttä? Ihanat kullanmurut. Kaukokullanmurut joilla ei koskaan ollut tilaa syntyä tänne vihamieliseen maailmaan. Kirjoittaa eräs lapseton äiti joka kaukaa on iloinen jokaisesta syntyneestä kullanmurusesta ja toivoo että me isot ja pienet kullanmuruset osaisimme elellä täällä
toisiamme kunnioittaen ja arvostaen.
 
Tuula

 



Ladataan kommentteja...
© 2014 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot