Su 30.4.Mirja, Miia, Mira, Mirva, Mirj...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Miten keski-ikäinen perheenäiti voisi rentoutua ja levätä, ottaa omaa aikaa ja kerätä energiaa, jotta jaksaisi taas perheensä ja vaikeuksiensa kanssa? Miten voisi saada lomaa omasta elämästään?


Vastauksia 176 kpl



=========================

Päästä irti - edes hetkeksi kerrallaan. Jos olet jo keski-ikäinen nainen, tuskin sinulla on ihan pieniä lapsia, joiden perustarpeista huolehdit. Sinun ei tarvitse huolehtia aikuistuvien lasten tai miehesi tarpeista kuten pienten lasten. Anna heille tilaa ja vastuuta ja saat samalla itsellesikin lomaa. Pane pöydälle hernekeittopurkki, purkinavaaja ja lappu päälle: Hyvää ruokahalua! ja häivy vaikka leffaan. Laajenna pikkuhiljaa vapaareviiriäsi ihan käytännön teoilla. Läheisetkin tulevat onnellisemmiksi, kun saavat elää välillä omaan tahtiinsa, kun sinä et ole aina saavutettavissa. Anna itse itsellesi lomaa: päästä irti!

Sydämen asialla

=========================

Onhan olemassa aika edullisia lomasysteemejä, olisiko muistaakseni Lomaliitto tai vastaava joka järjestää juuri mainitsemassasi tilanteessa oleville hyvinkin edullisia vai onko peräti ilmaisia lomia jonnekin täyshoitoon.

Tällainen voisi olla eräs ratkaisumalli, tai sitten hankit jonkun luotettavan kodin hoitajan ja lähdet itse omatoimisesti jonnekin minne haluat ja missä saat levätä ja olla rauhassa arkipäivän rutiineista.

Tietävä

=========================

Kuuntele vaikka korvalapuilla jotakin mieleistä musiikkia. Lue jokin hyvä kirja, ota vaikka viinirypäleitä ja fetajuustoa ja napostele niitä samalla. Mene istumaan ulos, kuuntele linnunlaulua.

Koeta saada ilo pienistä asioista tai jos mahdollista, mene ystävän kanssa viikonlopuksi vaikka kylpylään rentoutumaan :-)

Meiju

=========================

Itselläni on neljä lasta ja elämä on välillä rankkaa kaikkine perheeseen liittyvine velvollisuuksineen. Vaikka on se antoisaakin. Omaa tilannetta helpotti huomattavasti se, että keräsimme tuttavanaisista kuuden hengen porukan ja vuokrasimme viikonlopuksi mökin hiihto- ja laskettelukeskuksesta. Lapset ja miehet jäivät luonnollisesti kotiin.

Voi että, miten ihana viikonloppu olikaan kun saimme rauhassa hiihdellä ja lasketella. Kävimme syömässä hyvin ja illalla tanssimassa. Meillä oli tosi hyvä porukka mukana ja saimmekin nauraa mahamme kipeäksi reissun aikana. Tästä viikonlopusta on nyt kolme viikkoa, mutta sen piristävä vaikutus tuntuu edelleenkin.

Kehotan ottamaan todellakin aikaa itselle tilanteessa, jossa perhe-elämä tuntuu kuluttavalta, siis lähteä vaikka viikonlopuksi pois kotoa ja tehdä asioita, joista nauttii (tietenkin puolisoa loukkaamatta).

Tästä positiivisesta vaikutuksesta pääsevät nauttimaan pidemmän päälle myös mies ja lapset, kun äitikin jaksaa paremmin.

Äiti isolla äällä

=========================

Minä olen ratkaissut asian niin, että ensimmäinen velvollisuuteni sairaslomalla on minä itse. Se aika, jonka olisin työssä, on omaani. Eli ensin lepään, jumppaan, käyn kävelyllä, sitten vasta, jos jaksan, hoidan kotia, teen ruokaa, käyn kaupassa.

Nyt pitkällä sairaslomalla ollessani olen lähtenyt kodin ulkopuolelle harrastamaan itselleni mieluisia asioita.

Sain lähetteen psyk.polille, jota kautta olen päässyt vesiterapiaryhmään ja saanut purkaa sisintäni psykologin kanssa. Sitä kautta voisit saada lähetteen kuntoutukseen, niitä järjestetään myös uupuneille! Myös perheenäidillä on oikeus itseen.

Kanssasisar

=========================

En nyt osaa tähän ongelmaan antaa mitään neuvoja. Mutta kehottaisin naisihmisiä harkitsemaan ennen kuin perustaa perheen mitä se tuo tullessaan tai siis voi tuoda tullessaan. Mm. oman ajan menetys, riidat lapsien ja aviopuolison kanssa, toimeentulon muutos jne.

Tämän asian opin kun eräs perheenäiti sanoi minulle, kun kysyin viekö hän miehensä kanssa lapset uudeksi vuodeksi hoitoon ja näin pääsisivät yhdessä jonnekin juhlimaan. Hän sanoi: Miksi hän ei haluaisi viettää uutta vuotta perheensä kanssa, kun on sellaisen hankkinut?.

Hervannan Helmi

=========================

Voi käydä lenkillä (tai vain hitaasti kävelemässä luonnossa) saaden siten omaa aikaa. Pienikin poissaolo kotoa antaa kummasti voimia, eikä seinät tunnu kaatuvan päälle. Shoppailukierros (vaikka ihan vain katselukierros) yksin tai ystävän kanssa antaa omaa aikaa ja ystävän kanssa juttelu tuo helpotusta elämään. Ystävien luona kyläily tuo vaihtelua elämään ja taas jaksaa jatkaa. Kun listaa hyviä asioita elämästään, niitä yllättäen löytyykin. En ole kertaakaan saanut ommoo lommoo elämästäni, vaikka olisin kyllä monta kertaa halunnut olla vain sivustakatsoja! Voimia ja aurinkoa sinulle!

äeti

=========================

Itse olen järjestänyt asiaa myös niin, että mieheni on lähtenyt lasten kanssa mökille/anopille muutamiksi päiviksi ja siten saan aikaa pelkästään kotona olemiseen. Ajan käytän musiikin kuunteluun, lukemiseen, ystävien tapaamisiin, löhöilyyn, olemiseen tai jos iskee inspiraatio niin saatan vaikka järjestellä kaappeja, siivota jne. Yleensä panostan kuitenkin olemiseen. Teen mitä huvittaa. Tämäkin on auttanut, sillä minulla on harrastusteni puolesta viikonloppureissuja ja kyllähän niissäkin rentoutuu. Pyrin ottamaan vuoden aikana lomapäiviä lasten koulupäiville ja tietysti siinä samalla pyörii arkiset harrastusrutiinit, mutta ruoanlaitossa sitten tingin. Ostan silloin jotain valmista ja nopeaa laitettavaa. Sen vain on huomannut, että kotonakin on kiva olla, yksinkin.

Minttu 33v, lapset jo 9 ja 11v

=========================

Kampaaja voi saada sinut kukoistamaan. Järjestä aikaa tai tee kuten minä tein, mene ensimmäiselle vapaalle tuolille, anna vihje että nuori ammatinharjoittaja kyllä tietää mitä tekee ja iloitse uudesta ilmeestäsi! Kotimatkalla hymyilyttää, lapset ilahtuvat. Sillä muista hiuksethan kasvavat ja värit haalistuvat ,jos kaikki ei mene ihan nappiin.

manta

=========================

Itse rentoudun sillä lailla että kuljen tansseissa ystävättäreni kanssa ja joskus menemme perjantaista lauantaihin jonnekin tanssimaan kuten Härman Kuntokeskukseen ja olemme yötäkin ettei tarvitse näin pitkämatkalaisena lähteä yön selkään ajelemaan. Se jos mikä rentouttaa kun voi jättää miehen ja lapset yhdeksikin yöksi. Toki kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta joten liikuntakin auttaa. Ottaa kauniina kevätpäivänä ja lähtee yksin ulos lenkille tai jonnekin katselemaan muiden ihmisten menoa esim. kirjasto tai kirpputori tai kauppa

mariut

=========================

Jos olet ihan fyysisesti kiinni kotona etkä mihinkään tällä hetkellä sieltä voi irtautua, ehdottaisin, että kokeilisit kirjojen taikaa. Sieltä löytyy ihan toinen ulottuvuus; voit uppoutua seikkailuihin, romantiikkaan tai ihan rakentavaan ja kehittävään maailmaan. Hyvä kirja virkistää, rentouttaa ja antaa ajattelemisen aihetta. Kirjastossa osaavat neuvoa, kunhan ensin mietit mitä haluat. Älä silti unohda raittiin ulkoilman hermoja lepuuttavaa vaikutusta. Voimia ja jaksamista! Kevät on tulossa ja valoa kohti mennään!

Minna

=========================

Minun selviytymiskeinojani ovat olleet jumppa, erityisesti vesijumppa, yksinäiset kävelyretket, shoppailu, yksinäiset aamupäivät ennen töiden iltavuoroa kun perhe on töissä ja koulussa... Tällaisia omia hetkiä on murusina siellä täällä, ja toden totta nautin niistä!

Miiru

=========================

Minulla on aiheeseen yksi ajatus, jota ei kylläkään ole vielä toteutettu. Olen ajatellut, että jos voisi sopivan kokoisen naisporukan kanssa vuokrata yhteisen kämpän kaikille sopivalta paikalta. Ja sitten kukin vuorollaan asuisi siellä esim. viikon tai kaksi kerrallaan. Ja vuokra ym. kulut tasattaisiin asumismäärän suhteessa.

Halvempaa ja "kotoisampaa" kuin maksullisessa majoituksessa. Ja voisi lähentää ystävyyssuhteitakin. Ongelmaksi jäisi tietenkin saada miehet ymmärtämään tilanne.

Vielä ajatuksen asteella.

Mirja

=========================

Tiedän sen epätoivon tunteen, että on jalkaraudoin kiinni arkisissa velvollisuuksissaan ja välillä vaikeuksissaan. Minulle löytyi vastaukseksi HEMMOTTELU - hemmottele itseäsi ja sillä kertaa vain ja ainoastaan itseäsi voimiesi ja tilanteen mukaan. Jos on mahdollista, lähde viikoksi "pakoon" ja keskity vain itseesi ja omaan hyvinvointiisi. Itse lähdin 10 päivän paastokurssille aikanani ja sen myötä löysin terveemmän elämäntavankin. Jos loma ei ole mahdollista, niin mene esim. YKSIN elokuviin. Sanalla yksin tarkoitan, ettei mukana ole ketään jokapäiväisen perhepiirin jäseniä, mutta toki voi mennä ystävän kanssa, mutta niin, että vietät jonkin verran aikaa vain ja ainoastaan OMILLA EHDOILLA ja ITSEESI KESKITTYEN. "Tää on nyt vain mun juttuni"-tyyliin.

Shoppailukierros, jos sellaisesta pitää, voi piristää. Eli tee juuri sitä mitä ehdottomasti haluat itse tehdä omilla ehdoilla. Jos et pääse irti ollenkaan kotipiiristäsi, niin järjestä päivästä aikaa vain itsellesi ja tee selväksi ympäristölle, että nyt ei äitiä häiritä - tää on nyt vaan äidin juttu - äidin latautumishetki. Muuten me perheenäidit emme jaksa sitä rupeamaa, mikä meille on annettu ja minkä olemme vapaaehtoisesti vastaanottaneet, jos emme joskus unohda perhettämme ja aseta itseämme ensimmäiselle sijalle, hemmottele itseämme kuin hienointa keisarinnaa ja opettele rakastamaankin itseämme - se usein unohtuu arjen tuoksinassa. Kun opimme antamaan itsellemme ja arvostamaan itseämme, olemaan määrättyyn pisteeseen asti itsekkäitäkin, niin meillä on sitä enemmän annettavaa perheellemme ja lähimmäisillemme. Jos emme itseämme rakasta ja arvosta, eivät sitä muutkaan osaa tehdä. Itsestä se lähtee, uskokaa pois.

Rakasta itseäsi

=========================

Vaikka olenkin sinkku-ihminen, voivat minun "henkiinjäämiskeinoni" auttaa muitakin. Kun todellisuus ahdistaa ja riittämättömyys kitisee korvissa, yritän astua taikapiirin (arjen) ulkopuolelle esim. menemällä yksinäiselle kävelylle metsään. Joka kerran kun ajatukset palaavat kipeisiin asioihin, alan luetella mielessäni värejä joita näen: taivaan sininen, ruohonvihreä, sammaleen harmaa jne. Se tuo minut takaisin tähän hetkeen, luonnon keskelle, hiljaisuuteen ja omaan kehoon ja sen aistimuksiin. Jos sinulla on pienikin mahdollisuus rentoutumishetkiin kotona, hanki pari hyvää rentoutumiskasettia tai CD:tä ja vaikka tuoksukynttilöitä ja uusi tyyny tai lämpösukat, jotain kaunista ja tilanteeseen kuuluvaa. Sulkeudu 15-30 minuutiksi yksiksesi, lämpimään tilaan ja vaan kuuntele.

Minulle sopiva pakopaikka on myös hyvä elokuva, oikeassa teatterissa. Eläydyn sen tapahtumiin ja - hokkuspokkus; kahden tunnin miniloma virkistää. Aloitin myös viime syksynä joogan. Sen asenne elämään vapauttaa.

Toivon että voit järjestää itsellesi yhden rauhallisen hetken päivässä, jolloin ajattelet vain omaa hyvinvointiasi. Perheen yhteisestä sopimuksesta, tietysti. Jos paikallinen seurakunta, martat, naisvoimistelijat tai muu ryhmä järjestää virkistyspäiviä käännä maat ja taivaat että pääset mukaan!

Tirlittan

=========================

Olen itse tehnyt sillä tavalla, että ilmoitin perheelleni, että tarvitsen ihan omaa aikaa ja aion olla ihan itsekseni puoli tuntia per päivä. Alussa oli tietysti vähän vaikeuksia mutta lähdin yleensä puoliksi tunniksi kävelylle tai metsään istumaan, niin että ihan fyysisestikin olin poissa huushollista. Perhe tottui tähän ja hyväksyi sen. Pikkuhiljaa oloni parani ja jaksoin taas toisella tavalla.

Toinen vaihtoehto on että hankit jonkinlaisen harrastuksen, esim vatsatanssi tms. joka on sen verran vaativa ja uusi juttu sinulle, että et pysty keskittymään mihin muuhun kuin juuri siihen mitä olet tekemässä. Tämä toimii minulle nykyään niin hyvin että en mistään hinnasta vaihtaisi tanssitunnit pois. Se on minun oma laatuaika, kerran viikossa.

enkeli64

=========================

Itse olen kokenut saman tunteen omassa elämässäni monta kertaa viiden, välillä seitsemän lapsen, suurperheen äitinä tiukkoja tilanteita on ollut useasti. Olen selvinnyt niistä ensiksi tekemällä itselleni selväksi, että minun ei tarvitse olla täydellinen vaan riittävän hyvä. Toinen seikka on se, että kaikki vastuu ja velvollisuudet eivät ole yksin sinun vaan voit myös perheeltäsi ja lapsiltasi vaatia asioiden jakamista. Lisäksi sinulla on oikeus omiin hetkiin perheesi parista eli itse harrastan tunnin kävelylenkkejä, joilla annan ajatusteni lentää ja sallin itselleni mahdollisuuden haaveiluun. Oma harrastus kerran viikossa tai hyvä kirja ovat myös oivia tapoja päästä irti arjesta ja ladata akkuaan. Ja muista koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan...

Oma aika

=========================

Lähtemällä vähintään viikonlopuksi yksin esim. kurssille jossa saa hengen ja ruumiin ravintoa ja jakaa kokemuksiaan.. Perhe pärjää hyvin kun asia on tiedossa ajoissa jolloin mahdolliset järjestelyt on tehty.. Tästä kannattaa tehdä rutiini esim. 2 kertaa vuodessa! Voin suositella lämpimästi!

uusi toivo

=========================

Oikeastaan en neuvoisi ottamaan lomaa omasta elämästäsi vaan kuuntelemaan ennemminkin, mitä sinne ihan ikiomaan elämään kuuluu. Opettele (sitä todella joutuu opettelemaan!) ottamaan pieni hetki päivästä, jolloin kysyt itseltäsi: "mitä minulle tänään kuuluu" ja kuuntelet, mitä oma mielesi sinulle kertoo. Kaikista helpointa se on tehdä hiljaisuudessa tai jonkin rentouttavan musiikin soidessa taustalla hiljaa - miten kenellekin sopii. Pieni hetki aamulla ennen kuin nousee ylös, päivällä tai vaikka illalla ennen nukahtamista avaa mielenkiintoisen uuden maailman.

Erinomainen keino myös on lähteä metsään. Ei mitään hikilenkkiä vaan rauhallista kulkemista, kuuntelemista ja kuin lapsen silmin ympärille katselemista. Ja kuka estää kysymästä juuri siellä, mitä itselle kuuluu. Mikä onkaan kauniimpaa taustamusiikkia kuin luonnon äänet.

Nina

=========================

Toissakeväänä kahden 2- ja 5-vuotiaitten lasten äitinä minulla oli ainoa mahdollisuus levätä työaikana, jolloin sovin työnantajan kanssa, että olen työssä aamupäivän parin kuukauden ajan ennen kesälomaa - täydellä palkalla. Puolilta päivin lähdin kotiin ja lepäsin ennen kuin hain lapset kotiin.

Töissä ei ollut stressiä, mutten ollut säästänyt itseäni kotona, sillä mm. imetin liian kauan molempia lapsia, mikä tiesi lukuisia katkonaisia öitä ja pikku hiljaa vei mehut. Lapset olivat myös paljon sairaana, minkä otin raskaasti. Kodin piti aina olla tiptop -kunnossa jne. Kummasti tuollainen kokemus opettaa huomaamaan, ettei jaksa äitinä ja vaimona, ellei ensin pidä huolta itsestään. Nykyisin otan päikkärit sunnuntaina ennen iltapäivän ulkoilua - luksusta! Sopisikohan sinullekin kotona huilaaminen muun perheen poissa ollessa? Uusia voimia ja aurinkoenergiaa kevään alkaessa!

Tuuli

=========================

Tee ainakin 5km pitkiä kävelyretkiä vähintään kerran viikossa, mieluummin aamuisin. Siinä kunto
nousee, ja mieli rauhoittuu.

Ossi

=========================

Hei. Olen kotona työskentelevä perheen äiti. Ja monesti hyvin väsynyt. Minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä mukaan PartyLiteen. Oletko koskaan kuullut? Olen ollut mukana ny 3-vuotta.Ja pääsen aina illalla tapaamaan aikuisia ihmisiä, saan siitä energiaa seuraavalle päivälle. Nautin tosissaan ilta harrastuksestani.

Outi

=========================

Itse olen ollut melkoisessa prässissä viimeisen reilun puoli vuotta. Perheeseen kuuluu mies, 3 lasta (4 - 9 v) ja 2 koiraa. Siinä on ollut pakko keksiä kaikenlaisia helpotuksia, joilla saa edes hetkeksi helpotusta. Tässä joitakin asioita, jotka ovat itseäni auttaneet:
- lähden yksin koirien kanssa lenkille
- illalla, kun lapset on saatu nukkumaan, vetäydyn itse rauhassa hyvän kirjan kanssa sänkyyn. Mies hoitakoon koirien iltapisut ja "valojen sammuttelut" kunhan ehtii.
- lapset välillä yökylään sukulaisiin tai ystäville
- lapset saunaan isän kanssa, sillä aikaa katson iltapalan ja muut asiat valmiiksi ja kun vihdoin pääsen saunaan, muu perhe alkaa olla kylpenyt ja voin jäädä sinne yksin tai miehen kanssa rauhassa nauttimaan, kun huolto on "etukäteen hoidettu".
- teimme kotitöistä pisteytystaulukon, johon jokainen perheenjäsen merkkaa viikon aikana kaikki tekemänsä kotityöt. Ihan kaikki "pakolliset kotityöt" on pisteytetty roskapussin viennistä, pyykeistä, ruoanlaitosta, siivouksesta, kaupassa käynti / kassillinen ruokaa, laskujen maksamisesta, lumitöihin ja auton renkaidenvaihtoon asti. Yhdessä sovittiin pisteet ja ruvettiin taulukkoa täyttämään. Perhe yllättyi kummasti, miten äidillä oli niin paljon pisteitä. Viikoittain julkaistaan kaikkien saldo ja tasapuolisuuden vuoksi vielä "ikäkompensoidut pisteet" (kokonaispisteet per tekijän ikä). Ikäkompensoiduilla lapsetkin voivat päästä "tasoihin" äidin kanssa ja jopa yli - siitä sitten saakin jo pientä taskurahaa. Tämä systeemi sai perheen huomaamaan äidin tekemän työmäärän ja rupesipa pientä kilpailuakin syntymään, paljonko kukin pisteitä saa ja kummasti nuo eurotkin motivoi lapsia. Ja rupesipa se isäkin vähän skarppaamaan.. Enää en rupea suoraa päätä hommiin ennen kuin olen huikannut perheelle "pisteitä tarjolla". Siltikin sitä työtä itsellä riittää, mutta apua olen paljon aiempaa enemmän saanut. Suosittelen! (Koko pisteidea oli muuten isän..)

Väsynyt äiti

=========================

On totta että varmaan meillä jokaisella on jossain elämänsä vaiheessa vaikeita, ylitsepääsemättömältä tuntuvia asioita. Kuitenkin uskon, että jospa niitä on tarkoitettu kuitenkin meille läpikäytäväksi. Jospa ne ovat niitä meidän koetinkiviä ja kun niistä sitten tavalla tai toisella pääsee yli, on kummasti vahvempi olo!

Tietysti tuollainen teksti kuulostaa juuri silloin turhalta kun asiat tuntuvat ahdistavilta. En itsekään uskonut tuollaiseen silloin kun olin tosi maassa. Mutta kumma kyllä, pikkuhiljaa asiat ovat muuttuneet parempaan päin ja nyt odotan tulevaisuudelta vieläkin parempaa.

Itselläni oli tosi onni että ympärilläni on rakas perhe, heidän takiaan pysyin arjessa kiinni ja oli pakko nousta joka aamu. Jos sinulla vaan on joku, jolle voit puhua aivan kaikesta siitä, mikä sinua painaa, tee se ihmeessä. Saatat yllättyä, miten hän sinua ymmärtää!

Päivi

=========================

Äiti on tärkeä, mutta ei korvaamaton. Totta vaikka kuinka sydäntä riipaisee tunnustaa. Perhe pärjää ilman äitiäkin hetken aikaa ja jos ei ole miestä jakamassa vastuuta, niin mummi, kummi tai naapuri voi auttaa. Harrastuksista saa voimaa; jooga 'pakottaa' rentoutumaan, avantouinti virkistää, ulkoilupäivä kavereiden kanssa jne.

Äiti voi myös lähteä matkalle yksin tai kavereiden kanssa (antaa sukulaisten kauhistella). Tai mikä vielä helpompaa; muu perhe lähtee päiväksi pariksi johonkin ja äiti saa olla yksin kotona.

Kokemusta on näistä kaikista

=========================

Pieniin hetkiin vain sitä itselläkin on ollut mahdollisuus, mutta nyt viimeksi sunnuntai-iltana päätimme mieheni kanssa lähteä maanantain Saavutusten seikkailu luennolla Hankasalmelle, vaikka matka oli pitkä. Olihan vastaavat tilaisuudet aikaisemmin olleet vieläkin pidemmissä matkoissa. Ja niinhän sitä virkeyttä löytyi kovasti koko viikkoon ja on jo pohdittu sen illan tiimoilta kauaskantoisempiakin ajatuksia. Elokuvailta, lenkki yksin tai pieni hetki ruokaillen yhdessä ystävien kanssa toimii samoin. Näissäkin tapauksissa kyse on vain muutaman tunnin irtiotoista.

päivi 43 v.

=========================

Yksi tapa tehdä pieni "irtiotto" on lähteä liikkeelle ulkoilmaan. Reipas kävelylenkki tai hiet pintaan nostava juoksulenkki vapauttaa ajatukset ja tuottaa kehossa mielihyvää antavia aineita. Monesti olen lähtenyt ulos melko myrtsillä mielellä, mutta palatessani ajatukseni ovat paljon valoisammat ja totean usein "miten elämä onkaan ihanaa". Jos et ole tottunut liikkumaan, niin aloita vähitellen, ja ennen pitkää huomaat miten se vaikuttaa mielialaan myönteisesti.

Toinen hyväksi kokemani keino saada lisäpuhtia arkeen on kuorolaulu. Kuorossa toimiminen on hauskaa ja hyvin sosiaalista, ja muutaman tunnin lauluharjoitukset puhdistavat liikunnan tavoin ajatuksia ja antavat iloista mieltä. Eikä kuoroon tarvita upeaa lauluääntä, tavallinen nuottikorva riittää.

Lenkkeilyä rakastava altto

=========================

Tässäpä kysymys, johon ei voi antaa kukaan tyhjentävää vastausta. Itse olen usein samassa tilanteessa. Löysin vuosia sitten lehdestä piirroksen, jossa possuäiti makaa sohvalla aurinkolasit päässä kesämekko yllä. Sohvan alla on lomaesite ja seinille on liimattu kuvia eksoottisista matkoilta. Kuvan alla lukee teksti: "Jos lomaa ei ole, se pitää kuvitella." Ainakin minua se piristää jääkaapin ovessa, aina kun on vain arkista.

Sitä pitää etsiä itselleen edes jotain pientä omaa. Minulle se on tällä hetkellä käsityöt. Voimia arkeen meille kaikille muillekin!

Työtapaturmaeläkeellä vm.-68

=========================

Hyvä kiireetön hetki: elokuvissa, teatterissa, konsertissa. Siinä istut pimeässä, etkä muuta voi. Silloin on paras nauttia kaikessa rauhassa tarjolla olevasta esityksestä. Kävelylenkille voi lähteä ilman kiirettä, omasta seurasta nauttien. Lasten kanssa voi katsoa hyvän piirretyn elokuvan – kaikessa rauhassa. Jopa kampaajalla istumiseen voi asennoitua, että ottaa hetken itselle ja rentoutuu. Tämän aamun Aamiaisesta lainaus: ”Kaikki sujuu ilman kiirettäkin, kunhan vain tekee kaikki asiat järjestyksessä joutuisasti pois."

Yksi hyvä juttu on kuunnella naapurin ongelmia – itse en jaksaisi NIITÄ kantaa. Sen jälkeen omat tuntuvat tutuilta ja helpoilta!

Päivi

=========================

Ota käteesi kynä ja vihko ja mene keittiöön muka laittamaan ruokaa tai lähde kuppilaan, tai avaa läppäri, ja kirjoita jotakin hurjaa äläkä kerro sitä kenellekään. Seuraavana päivänä jatka juttua ja kirjoita vielä hurjempaa. Kolmantena päivänä sinun on pakko jatkaa siitä, mihin tarina sinut vie. Voit käyttää aikaa päivittäin vaikka kymmenen minuuttia tai kolmekymmentä tai tunnin. Kun suljet vihon tai kannen ja palaat tehtäviisi, olet kuin matkalta palannut. Kun elämäsi on tuollaista mistä kerroit, aiheita sinulla on liikaakin. Ehdotan että hylkäät ne ja aloitat vaikka sanoilla: "Hän kaatoi puun ja jätti sen tielle poikittain."

Seikkailu

=========================

Sanna hyvä, tunne, josta kerrot, tuntuu hyvin tutulta. Sairastuessani pian kymmenen vuotta takaperin, olin juuri kokenut kipeän avioeron. Sairaalan sängyssä maatessani tuli mieleen, että haluan lomaa itsestäni ja kipeästä kropastani. Kun rupesin miettimään kenet pyytäisin sijaiseksi huomasin, että ainoastaan itselläni on tarpeeksi motivaatiota ja kiinnostusta pyrkiä korjaamaan tilanne.

Tunnustin ääneen, että olen puhki. Sairaalassa totesin, etten ole yksin. Itkin ja porasin. Mutta annoin itselleni kannustusta ja kiitosta hyvästä yrityksestä. Enkä silloin ollut edes positiivarilainen. Vain päättäväinen. Sinä nouset sieltä.

Emma

=========================

Kiitos Sanna tärkeästä ja hyvin muodostetusta kysymyksestä sekä aiheesta. Aihe on sellainen, että sitä ei kaikki ymmärrä, mutta vastauksilla, joita saat voi olla suuri vaikutus ja toivon pääseväni niitä lukemaan. Olen itse asiassa samaisen vaiheen/vaihteen äärellä ollut jo jonkin aikaa ja miettinyt ja miettinyt aina kun pahin tilanne iskee päälle. Tosin aikaa mietinnöille ei ole paljoa.

Pieniä juttuja, joilla olen itse yrittänyt nyt bournoutin partaalla itselleni tehdä: mennyt viikonloppuna työpäivän päätteeksi elokuviin (lapset pärjäävät 2 tuntia lisää lastenvahdin kanssa), jättänyt villakoirat "lemmikeiksi" kotiimme pikkuisen pidemmäksi aikaa (ne eivät tee sinua iloisemmaksi jos ovat pois), antanut hyvällä omalla tunnolla lasten tehdä asioita, joita ei normaalisti olisi hyvä tehdä niin paljon esim. katsoa dvd/vhs 1-3 elokuvaa peräten (kelpaa sama elokuva, jota ovat katsoneet ehkä jo 5 kertaa, siis ei tarvitse aina olla uusi) tai pelata playstationia muutaman tunnin (norm 1-1,5h), tehnyt "pesän" sohvalle ja ottanut lapset siihen mukaan lukemaan/katsomaan elokuvaa, tehnyt vähemmän alusta asti valmistettua ruokaa tyyliin nakit ja ranskalaiset tai teen kerralla kunnon soppakattilallisen, josta riittää 3-5 kertaa ateria, lapset laskevat mäkeä (sen ikäisiä, että ei voi jättää ihan itsekseen), niin itse kävelen korttelia ympäri niin, että maa kuluu jo sitä kohtaa. Ja lapset ovat kummallisia; ne huomaavat ja ymmärtävät kun kerrot, että olet kipeä ja voisivatko he purkaa astianpesukoneen. Tosin olen järjestänyt siihenkin vuoroviikot (2 nuorinta tekee sen yhdessä).

Nämä ovat hyvin pieniä, mutta ne antavat edes jotain. Ja ainoa, joka tuossa edes maksaa vähän on tuo elokuvalippu, mutta kun sen raskii ostaa sarjana, saa edullisemmin. Itselläni kuuluu tuohon vielä niukka varanto, huonot lastenhoitomahdollisuudet ulkopuolisilta ja yrittäjäelämä, joten on oltava kekseliäs ja nuo eivät ole paljoa, mutta niistä saa joskus edes jotain.

Toivon paljon apua antavia vastauksia ja jaksamisia itsellesi.

Kohtalotoverin pikku kikka viitoset

=========================

YKSI NOPEA KEINO ITSELLENI ON AIKOINAAN OLLUT OSALLISTUMINEN SEURAKUNNAN JÄRJESTÄMÄÄN HILJAISUUDEN RETRIITTIIN.OSALLISTUJIEN EI TARVITSE OSALLISTUA MIHINKÄÄN YHTEISEEN SIELLÄ JÄRJESTETTÄVÄÄN NS.HENGELLISEEN ANTIIN JOS EI HALUA.VOI LEVÄTÄ, ULKOILLA, LUKEA, HILJENTYÄ, SANALLA SANOEN KATKAISTA KERRALLA KOKO ELÄMÄKSI KUTSUTTU MYLLÄKKÄ.

EI TARVITSE TUTUSTUA UUSIIN IHMISIIN EIKÄ EDES TERVEHTIÄ KETÄÄN JOS EI HALUA, HILJAISUUS ON SIELLÄ YHTEISESTI SOVITTU ASIA.KUNHAN MUISTAA KÄYDÄ NAUTTIMASSA VALMIIKSI TEHDYISTÄ IHANISTA ATERIOISTA JA VIELÄPÄ HYVIN EDULLISESTI. KANNATTAA KOKEILLA, PARIN PÄIVÄN RETKI OMAN ITSENSÄ SEURASSA TEKEE TODELLA HYVÄÄ!!

SOUL

=========================

Sen muistaminen, että tämä maailma pyörii, vaikket sinä olisikaan kaikessa mukana, etkä ehtisi joka paikkaan niin silti tämä pallo pyörii ja elämä jatkuu. Vaikket kaikkia kirjoja ehtisikään lukea niin silti niitä julkaistaan aina vaan lisää ja lisää. Älä siis yritäkään pysyä tahdissa mukana ja keretä kaikkea. Kun on oikein kiire, tuhat asiaa tekemättä ja sinua pyydetään sinne ja tänne. Niin katkaise kiire keittämällä hyvät kahvit ja istumalla sohvalle tai mene taukohuoneeseen jos olet töissä tai vaikka kahvilaan oleilemaan kahvikupin ääreen vaikka puoleksi tunniksi. On auttanut minua monta kertaa ja auttaa varmaan sinuakin. Katkaiset kiireeltä siivet ja levätessäsi moni mutkikas asia selviää kuin itsestään. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanoi jo vanha kansa.

Dooris

=========================

Miksi ei voisi irrottautua perheestä, kun tuntee tarvitsevansa hengähdystauon? Hyvä kysymys. Ns. loma omasta elämästä ei ole mikään vitsi. Minulle tarjoutui siihen tilaisuus viime kesänä sattumalta. Ne pari päivää ystävättären kanssa ilman perheitä kantavat vieläkin. Mihin on unohtunut (ainakin perheenäideiltä) terve itsekkyys? Me emme ole niin tärkeitä, ettemmekö voisi joskus livistää vaikka ystävättären mökille pariksi päiväksi. Tätä läksyä minäkin vielä opettelen.

Kevyempi versio arkeen mahdollisesti mahtuvasta lomasta löytyi viime syksynä joogasta. On ihana tunne, kun opettaja auttaa keskittymään omaan itseeni. Viikottaisesta kundaliinijoogasta tulen yleensä mieli monta astetta keveämpänä.

Sini

=========================

Riippuu tietysti tilanteesta voiko saada semmoista pitempi aikaista lomaa. (usein se vaatii monenlaisia järjestelyjä) mutta jos siihen ei kerrassaan ole mahdollista niin pienistä asioista pitää kerätä ne onnen ja levon avaimet. esim. kerran tai kaksi kertaa viikossa uinti / kävely ym. minkä kokee omakseen. ne pienet asiat säännöllisesti toteutettuna voi olla usein melkeinpä parempi rentoutuskeino kuin esim. kerran vuodessa viikon loma. yksi keino on myös ottaa omaa rauhallista aikaa esim. jos mies tai joku muu lähtee lasten kanssa ulos tai muualle ja ite rauhassa kotona tehden mitä haluaa, kirjata ajatuksia yksin tai mitä tahansa!! tsemppiä ja levon hetken löytöjä sinulle!

pirjo

=========================

Me olemme hankkineet silloin tällöin lapsillemme hoitajan/hoitopaikan ja lähteneet miehen kanssa tai yksin johonkin latautumaan. Sitten taas jaksaa paremmin omissa töissään.

Pipsa

=========================

Eilen huomasin tekeväni juuri niin itse. Olin edellisyönä hakenut itkevälle tyttärelleni lääkkeitä apteekista, itsekin flunssan kourissa, enkä saanut aamuneljän jälkeen juurikaan nukutuksi. Seuraavana päivänä olin ihan raato. Jaksoin juuri ja juuri mennä kauppaan; ostin valmisruokaa jääkaapin täyteen ja itselleni ison pussin irtokarkkeja. En näyttänyt sitä lapsille vaan sanoin, että jääkaapissa on ruokaa ja äiti menee nyt lepäämään.

Suljin makkarin oven perässäni, kääriydyin vällyjen alle, otin mukavan kirjan ja avasin karkkipussin. Sain vielä otetuksi torkut päälle, ja noustuani olin uusi ihminen.

Tämähän on sitä kuuluisaa "regressiota minän palveluksessa"... Onneksi lapseni ovat jo niin isoja, että antavat äidin olla joskus rauhassakin. Muistan hyvin ne ajat, jolloin oli vain oltava heille läsnä 24/7... Mutta silloin oli isäkin kuvioissa. Jos sinulla on pienet lapset, yritä raivata viikkoon pari "keidasta", jolloin viet heidät muualle hoitoon ja teet jotain omaehtoista.

Jos isää voi vastuuttaa, tee se! Jollei, ota asia puheeksi esim. neuvolassa.

Pirjoliisa

=========================

Hei sinä väsynyt äiti! Olen itse aikoinani synnyttänyt 6 lasta kymmenen vuoden sisään. Olin 3-vuorotyössä sairaalassa selkä köytettynä siteellä, että "pysyin kasassa", kun vikaa ei löydetty ennen kuin 7vuoden päästä. Siis vielä muistan tuon tiukan ajan. Itseäni auttoi, kun lomaa ei saanut, selviämään päivä kerrallaan asenne ja se, että suostuin ajatukseen, tämä on nyt elämääni, elän sen niin kuin jaksan ja osaan, se minulle riittää vaikkei muille riittäiskään. Tyytyväisyys omaan elämään auttaa jaksamaan. Ellei jaksa ja aina vaan tökkii, on aika ajatella jotain muutosta. Toivon sinulle aurinkoisia kevätpäiviä ja voimia ja siunausta elämääsi.

Pirkko-mummo

=========================

Onhan niitä tapoja, minullakin kokemusta useista
-kun tv:sta alkaa harmiton lastenohjelma, jätä muksut sen ääreen ja lähde puolen tunnin lenkille
-vietä iltaa hyvän ystäväsi kanssa lisänä viiniä, kynttilänvaloa pientä syötävää ja paljon puhumista
-ota pidennetty viikonloppu ja lähde ihan yksin Lapin keväthangille, ne pudistavat mieltä ja saavat ajatukset virtaamaan
-kesällä erilaisia internaattikursseja, aiheesta joka sinua kiinnostaa mutta ei ole ollut aikaa

Sinähän voit ja sinulla on oikeus ottaa omaa aikaa ja omaa tilaa ja kerätä voimia arkipäivään. Sen jälkeen velvollisuudet voivat muuttua iloiseksi tekemiseksi.

Raili 54v

=========================

Itse keksin loistavan keinon ottaa lomaa kotihommista ja äitinä olemisesta vähän puolivahingossa liittymällä jäseneksi kuntosalille! Usko tai älä! Ensin luulin että minulla ei ikinä ole siihen aikaa, mutta kun loppujen lopuksi päättelin, että paremmin sitä jaksaa kun on kunto korkealla niin kyllä sitä aikaakin saa järjestettyä - vaikka vain ihan kerran tai pari viikossa. Ei muuta kuin muksut hoitoon (tai isä niitä hoitamaan) ja vastapainoksi sainkin yllättäen vaikka mitä ekstraa pelkän liikunnasta tulevan hyvän mielen lisäksi:

- Näen ystäviäni säännöllisesti kun sovitaan yhteiset treeniajat
- Pääsen silloin tällöin suihkuun ja SAUNOMAAN ylellisesti ihan rauhassa, vaikka lauteilla maaten ilman että mukulat säheltävät ympärillä koko ajan. Muistan myös käyttää hemmottelevia kasvohoitoja ja hiusnaamioita oikein ajan kanssa.
- Salipäivinä MIES saa luvan hoitaa perheen ruokailun tai iltapalan ja tiskikoneen tyhjennyksen ihan omin nokkinen. Ja ulkoiluttaa koiran, minähän olen jo kuntoiluni tehnyt..

Ja tämä kaikki tulee siis kohonneen kunnon ja kiinteämmän kropan lisäksi kaupan päälle! Miehenikään ei laita vastaan ollenkaan sillä kuntoilu on ihan eri veruke rentoutumiselle kuin esim. shoppailu tai kahvittelu kavereiden luona -"iltalomaa" järjestyy paljon kätevämmin vaikka kaikki hemmottelujutut tuleekin hoidettua kätevästi siinä samalla..

Onnellinen puheltaja

=========================

Sinulla ON oikeus onneen, omaan elämään ja todella, lomalle omasta elämästä, joka kuluttaa. On tietysti perheettömänä hirveän helppoa mennä neuvomaan mutta ajattelen seuraavasti: Ilmoita avoimesti halusi omaan aikaan, lomaan. Kyse ei suinkaan ole rahasta, sillä lomaa voi ottaa vaikka kotikaupungissa kohtuuhintaisessa hotellissa tai sitten pyytää apua ystäviltä, josko heidän luotaan löytyisi ylimääräistä tilaa viettää aikaa itsekseen. Jos on taloudellisesti mahdollisuus, suosittelen ns. stressilomaa, joita muistaakseni järjestetään mm. Ruissalon kylpylässä. Muuallakin.

Toinen tärkeä asia: Sinun tulisi saada ammattiapua, keskusteluapua tilanteeseesi tuon loman lisäksi. Mielenterveyshoitaja, lääkäri yms. ovat hyviä apuja ja heiltä saa usein myös hyviä neuvoja, miten saada lomaa omasta elämästään. Loma omasta elämästä auttaa saamaan myös uutta, terveempää näkökulmaa omaan elämäänsä, johon jokaisella on oikeus ja vielä onnellisuuden kukittamana.

Kerro perheellesi napakasti tarpeesi ja toimi. Ja jos et yksin jaksa, ota ystävä avuksi kertomaan että nyt on äidin vuoro omaan lomaan. Omaan aikaan.

Olet ihminen, äitikin vielä, et tule jaksamaan kauan jos elät vain toisten ehdoilla. Muiden kanssa jaksaa vain muistamalla ensin itsensä. Sanonta "Jos rakastaa vain muita, ei rakasta ketään" kuvaa hyvin sitä mikä on oleellista. Pitää rakastaa terveesti itseään voidakseen hyvin ja voidakseen antaa itsestään muille.

Pyörät pyörimään ja lomalle omasta elämästä NYT!

Kannustuksin, Ystävä

=========================

Lue kirja. Kunnon romaani vie ajatukset kauas pois ja sen muutaman tunnin mikä lukemisessa menee, voi ja pitää olla ajattelematta mitään muuta kuin "mitähän seuraavalla sivulla tapahtuu"! Itse olen käyttänyt tätä tapaa jo lapsesta saakka ja vieläkin toimii. Tosin enää ei voi pyhittää koko päivää (kuin vain äärettömän harvoin) pinkalle kirjoja, mutta olen ilokseni huomannut, että myös tunnin tai kahden tuokio illalla lasten nukahdettua auttaa. Tässä on myös se hyvä puoli, että voi aivan itse valita, tarvitseeko tänään itkua, kauhua, jännitystä, romantiikkaa, lohdutusta vai silkkaa epäloogista järjettömyyttä - ja kaikkea löytyy!

Riikka

=========================

Rankkaa se on silloin, kun tuntuu, ettei jaksa hoitaa edes pakollisia päivittäisiä rutiineja.

Yksi ehdotukseni loman ottamiseen omasta elämästäsi: lapsillasi on kummit. Hyödynnä heitä joskus, anna heidän ottaa lapsesi joskus vaikka vain päiväksi luokseen tai yökylään ja käytä tämä aika vain itsellesi!! Hemmottele itseäsi omalla tavallasi! Uskon, että olet päivän jälkeen kuin uudesti syntynyt!! Ja varmasti toisetkin osapuolet ovat asiaan tyytyväisiä!

Kummi -80

=========================

Omasta elämästään ei voi saada lomaa. Se on joko hyväksyttävä sellaisenaan tai sitten järjestettävä elämä sellaiseksi, että sitä jaksaa. Olen itsekin tätä kysymystä usein pohtinut.

Elin vuosi sitten todella rankkaa vaihetta, avioero, taloudelliset vaikeudet sekä työ joka ei miellyttänyt. Eteeni avautui tilaisuus lähteä töihin ulkomaille. Nyt olen kolmen lapseni kanssa yksin Sveitsissä, teen pitkiä päiviä, mutta nautin elämästäni. En sano, että muutos oli helppo, lasten sopeutuminen on vienyt voimia ja välillä toimin jaksamisen äärirajoilla. Mutta jotain muuta on sydämeen tullut. Meidän on vain rivakasti tartuttava asioihin ja haettava aktiivisesti muutosta, jos nykyinen elämä näyttä ajautuneen umpikujaan. Omaa elämäänsä ei voi paeta, siitä on tehtävä sellainen, että siitä voi nauttia!

Evakko

=========================

Minulla itselläni oli vuosia sitten tapana illalla ennen nukkumaan menoa ottaa esille perheemme kauneimmat, onnellisimmat valokuvat ja katsella niitä. Vaikka vain parin minuutin ajan.

Voimaa ja jaksamista Sinulle!

Riitta Å.

=========================

Se on vain kestettävä," aikansa kutakin ". Äidit eivät saa lomaa..... On sanonta, että "aika parantaa haavat". Tässäkin asiassa Aika on ihmeellinen asia, tunnit, päivät ja vuodet vierivät ja hups´ lapset ovat kasvaneet ja lähtevät kotoa pois. Pian huomaat, että olet miehesi kanssa kahden tai olet yksin ja lomaa sinulla on...

Yritä nyt nauttia joka hetkestä, vaikka on vaikeaa ja raskasta.

Kokemusta on !

=========================

Keskustellen miehen kanssa, sopien miten ajan järjestätte. On yllättävää miten "loma-aikaa" voi järjestää. Käyttäkää avuksenne sukulaiset ja tuttavat, jotka voivat auttaa lasten hoidossa. Apua voi löytyä yllättäviltäkin tahoilta, kun vaan uskaltaa avata suunsa.

Matkusta kotoa itsellesi mieluisaan paikkaan. Varaa aikaa ajatteluun ja itseäsi miellyttävien asioiden tekemiseen. Ota ystävä mukaan, jos tykkäät pohtia asioita jonkun kanssa.

Rohkeasti järjestämään, vaikka tuntuisikin, että itse järjestäminen jo työllistää liikaa, sillä se on takuu varmasti sen arvoista!

Lomansa löytänyt

=========================

Tuttu tunne menneiltä vuosilta.

Minä koin parhaaksi säännöllisen poistumisen normaaleista ympyröistä. Sen voi pyrkiä toteuttamaan monella tavalla. Parasta on, jos saa sijaisen (lasten isän tai muun) paikalle siksi aikaa. Jos tämä ei onnistu, niin voi herätä aikaisemmin aamulla. Kuulin kerran yhdestä äidistä, jonka ainoa oma hetki oli, kun hän lähti aikaisin töihin ja istui aikansa vessassa, ennen kuin muut tulivat töihin. Toivottavasti sinun tilanteesi ei ole niin paha.

Sillä omalla ajalla on sitten pyrittävä mahdollisuuksien mukaan miellyttävissä merkeissä pääsemään irti siitä arjesta. Toiset lähtevät lenkille, toiset elokuviin tai konserttiin. Jotkut haluava hiljaisuutta ja mietiskelyä, miten kukin.

Itse tiedät miten pääset parhaiten irti. Ja jos et niin kokeile eri vaihtoehtoja, kyllä niistä useampi toimii.

Nyt jo isoäitinä muistelen vaikeitakin aikoja tietyllä haikeudella: vaikeuksia en kaipaa takaisin, mutta lasten kanssa eläminen on ainutlaatuisen hieno aika elämässä, vaikka se välillä koville ottikin. Vaikeudet kuitenkin liittyivät lähinnä muihin asioihin elämässä kuin itse lapsiin.

Minua auttoi vaikeimmilla hetkillä tieto siitä, että tiesin, milloin pääsen hengähtämään. Sen takia säännöllisyys on tärkeää.

Voimia ja iloa elämääsi!

Riitta

=========================

Tuttu tilanne! Minua on auttanut seuraava: lähden aamu-uinnille uimahalliin ennen muun perheen heräämistä ja palaan ajoissa takaisin kotiin ennen kuin mieheni lähtee töihin. Aamulla aikaisin (usein jopa klo 6 !) uimahallissa on ihanan rauhallista, ei ole kuin muutama kuntouimari minun lisäkseni. Vesi on ihanan elvyttävä elementti, se kantaa, se antaa vastusta ja ympäröi sinut joka puolelta. Ja kun sukeltaa, on aivan kuin pääsisi uuteen maailmaan. Meidän uimahallissa on lisäksi upean iso terapia-allas hierovine suihkuineen yms. ja veden lämpö on tässä altaassa 32 astetta, joten ei tarvitse edes kärvistellä kastamisen kanssa. Minulle tämä aamu-uinti on antanut uskomattoman paljon energiaa ja hyvää mieltä. Se on hyvin edullinen tapa hemmotella itseään ja samalla aivan kuin vahingossa tulee hoidettua sekä fyysistä että psyykkistäkin kuntoaan! Tosin pieni varoituksen sana on paikallaan - siihen jää koukkuun!

Aikainen lintu löytää madon

=========================

Elämässä äitikin joskus tuntee, että voimat loppuu ja ei jaksa. Olen jo vuosia pitänyt ns. omaa lomaa.2-5 pv. vuodessa. Pakenen asioita omaan rauhaan tuttuun kylpylään, kylven, uin, käyn höyrysaunassa ja otan hemmotteluhoitoja, liikun luonnossa, syön hyvää ruokaa, vain itseni kanssa, silloin saan ns. omaa tilaa omalle elämälle. Tanssimassakin saatan käydä, vielä joku hakeekin.

Kun palaan taas arkirutiineihin, on mieleni avoin ottamaan asiat vastaan normaalissa elämässä ja voimia on kummasti kertynyt, kun saan etäisyyttä arkiasioihin ... perheeni on suonut sen ilomielin minulle, siitä kiitos heille. .ilman sitä lomaa en olisi jaksanut. Nykyelämä on melkoista rumbaa perheen arkielämässä. toivotaan, että äitikin saa lomaa joskus.. kaikissa Suomen kodeissa..

Riitta-Liisa

=========================

Moi! Itselläni on neljä lasta ja kaikenlaista tapahtuu koko ajan ja on paljon asioita huolettavana ja vielä 3-vuorotyö.Aikoinaan lähdin nuorisoseuran näytelmäpiiriin ja sitä kautta olen saanut itselleni omaa aikaa ja tunteen onnistumisesta. Sinne tielleen on jäänyt turha ujous ja esiintymiskammo. Harjoituksissa olo ja kesäisin teatterin lavalla pyöriessä unohtuu kyllä kaikki murheet ja huolet muutamaksi tunniksi ja saa valtavasti energiaa jatkaa sitten siviilissä. Olen nykyisin niin sidoksissa ryhmään, että se on elämäntapa. Olen saanut perheeni myös mukaan toimintaan.

Luen myös paljon erilaista kirjallisuutta. Hyvät ystävät ovat myös tärkeitä.

ritva

=========================

Voi veikkosten veikkonen kun sinulla on elämä täydellisenä ympärilläsi, Se aika kiirii niin nopeasti ohi kun lapset kasvaa humistavat ei ne enää sinua "ala" Sitten sitä voi haikailla kun ne on lentäneet pesästä pois... On niin monesti ikävä niitä aikoja kun oli elämässä "makua". Paljon sitä jaksaa kun näkee asiat tärkeältä kantilta. Kevätaurinkohan paistaa kilpaa sinun lastesi kirkkaiden katseiden kanssa. Eipä silti, kyllä pieni pyrähdys muualle tekee terää ja näkee miten tärkeä sitä reipas ÄITI on talossa ja perheelle.

kymmenen emo

=========================

Hei! Miltä kuulostaisi pidennetty viikonloppu Euroopassa yksin tai ystävän kanssa? Tein itse tällaisen viime keväänä Sevillaan. Mahtavaa! Elin muutaman päivän vain itselleni. Ei tarvinnut odotella ketään, miettiä ruokailuja yms. Suosittelen. Aion jatkaa näitä hengähdystaukoja jatkossakin. Käyhän tällaisiin hetkiin joku rauhallinen paikka kotimaassakin.

Sari -63

=========================

Yleensä asia järjestyy, jalka katkeaa tai on pakko ottaa avioero tai ainakin aikalisä, mitä se sitten onkin käytännössä. Ja lapsetkin on pieniä vaan hetken, voi unelmoida ja toivoa että kaikki menee hyvin eikä pandemiat tapa ennen aikojaan...

Pakko, pakko

=========================

Mielettömän ihana kysymys ja koskettaa itseäni juuri tällä hetkellä, koska sain pari päivää sitten tietää, että mieheni pettää minua ja lisäksi lapsella on koulussa käytösongelmia ja muuta "pientä". Olen nukkunut unilääkkeillä ja olin positiivisesti yllättynyt niiden tehosta. Tänä iltana kun lapset ovat menneet nukkumaan, juon lasin viiniä ja itken ja itken ja itken. Ehkä myöhemmin kun saan taas vähän voimia, niin ostan jotain hyvää syötävää (valmista!) ja lähden lenkille hikoilemaan suruni ja tuskani pois.

Vain väliaikaisesti maan rakoon poljettu

=========================

Pitää olla terveesti itsekäs. Ethän vain tee kaikkia kotitöitä itse? Opeta lapset tekemään oma osuutensa ja opasta että on tilanteita jolloin pitää tehdä enemmän kuin normaali oma osuutensa kun vaikka joku toinen on kipeä. Lupaa lapsille jotain extrakivaa jos tekevät enemmän hommia, että saat vapaa-aikaa joskus. Ja älä sorru niuhottamaan työn jäljestä tai tavasta tehdä työ vaan nauti, että tekevät kotitöitä.

Kaikkia hommia ei tietenkään voi sälyttää lasten harteille. Siksi kehotan rohkeasti ottamaan yhteyttä ystäviin. Ystävän kanssa voi vaikka vuorotella "lomapäivistä". Hoidatte vuorotellen toinen toistenne asioita, niin että toinen saa vapaata. Osan töistähän voit tehdä puolivalmiiksi ennen lomaasi ja osan voit tehdä loman jälkeen. Jousta rutiineistasi lomapäiväsi eteen. Muista myös kiitellä ylenpalttisesti kaikkia sinua auttaneita.

Ja usko tai älä -pieni extrakotityöprojekti auttaa lapsia vaikkei ole välttämättä kivaa. Siinä oppii vastuullisuutta, oppii tekemään kaikki kotityöt, jolloin kotoa muuttaminen on kivuttomampaa, ja ah mikä itsetunnonkohotuspaukku on saada kehuja hyvin hoidetusta työstä äidiltään!

SS

=========================

Lue hyvä kirja. Se vie ajatukset joksikin aikaa omista ongelmista pois. Mieti, mitä pieniä hyviä asioita olet saanut aikaiseksi. Kun tietää auttaneensa toisia, se antaa itsellekin voimia.

S. Anneli

=========================

Ymmärrän niin 100%:sti mietteesi. Kokemukseni perusteella se on todella vaikeaa. Osaksi siksi, että jos sai olla yksin kotona vaikka yhden illan tai pääsi johonkin ilta"menoon", niin sitäkin vaikeampaa oli taas jatkaa samaa arkea. Mun mielestäni yksi iso muutos verrattuna minun vastaaviin aikoihini 10-15 v. sitten on, että nyt voi surffailla netissä, voi löytää vertaistukiryhmiä joista on suuri apu, voi löytää tällaisenkin foorumin missä nyt olemme. Siten voi elää omaa elämää ilman että kukaan tietää mitä kirjoitat ja keskustelet. Tämä voi tuntua tyhmältä, mutta itselleni esim. narsistin puolisona oli valtava apu kun löysin, vaikkakin kovin myöhään, koska 15 v. sitten ei vielä ollut tietokonetta meillä, kohtalotovereita netistä ja saatoin purkaa tuntojani siellä. Ja laihaksi lohdutukseksi haluan sanoa, että sitä kestää "vain" ne vuodet mitä kestää. Sitten Sinullakin on ihanat isot lapset ja yhtenä päivänä huomaat, että elämään on tullut vapautta, mitä on vuosikaudet kaivannut... Ja raskas kuluttava elämä on tehnyt Sinut vahvaksi ja itsenäiseksi.

Helena

=========================

Minä olen saanut levon viikonlopun kestävässä seurakunnan järjestämässä hiljaisuuden retriitissä. Täysihoitoa, rauhaa ja lepoa luonnonkauniissa paikassa. Tarvittaessa myös keskusteluhetki ohjaajan kanssa. Ruumiin ja sielun ravintoa. Suosittelen lämpimästi!

Retriitistä voimaa


=========================

Tämä keski-ikäinen perheenäiti yrittää opetella samaa ja yritän lähteä välillä pienelle kävelylle, puoleen tuntiin yritän venyttää vähintään. Pystytkö yhdistämään työmatkaan pienen oman hetken? Pistäytymisen kahvilla yksin? Tai sitten järjestää oman elämän parempaan järjestykseen, pienillä askelilla ensin, ja kun taito ja rohkeus kasvaa, kasvavat askeleetkin.

Kun pääset toivottomuudesta pois, jaksat elää.

Sirpa

=========================

Yksin tehty matka, se voi olla vaikka kotimaamatka kunhan tekee sen yksin ja riittävän pitkän aikaa, että kaipaa taas elämäänsä ja elämänsä "rasittavia" ihmisiä. Luostariin esimerkiksi viikonlopuksi hiljentymään.

tsirptsirp

=========================

Olen itse ollut vastaavanlaisessa tilanteessa ja voimaantunut uudelleen. Järkiperäistin arkea, miettimällä mikä mättää eniten. Itse olin ärtyisin iltapäivällä töistä tulon jälkeen, kun kaikki työt odottivat. Mietin kauppa-ja ruokasuunntelman viikoksi ja toteutan asiat yleensä puolivalmiiksi pakkaseen. Illalla teen yleissiisteys katsauksen, astianpesu- ja pyykkikoneen päälle ennen nukkumaan menoa. Herään n. puoli tuntia normaalia aiemmin, venyttelen ja rentoudun nautiskellen. Tyhjennän pesukoneet ennen töihin lähtöä. Näin palaan töistä valmiiseen kotiin ja ennen kuin haen lapset tarhasta, teen 30 min. lenkin. Opin olemaan itsekäs. Hankin itselleni myös mieluisia iltaharrastuksia muutamaksi illaksi viikossa, jolloin jätän kaiken miehelleni. Kaiken muun ajan nautin lapsistani ja teemme kaikkea kivaa yhdessä.

Pari kertaa vuodessa lataan akkuni viikonlopun kestävässä hiljaisuuden retriitissä, vaikka en ole yhtään uskonnollinen, en edes kuulu kirkkoon. Eikä ole hinnalla pilattu. Oma huone, täyshoito, mietiskely, mietiskelemättömyys, ulkoilu, lukeminen ja hiljaisuus. Saa nukkua silloin, kun nukuttaa. SUOSITTELEN.

Vaikka lapset ikävöivät, eikä mieskään ole kovin innoissaan, he ovat oppineet, että sunnuntaina kotiin palaa leppoisa ja kärsivällinen äiti. Odotan vain, että lapset vielä hieman kasvavat, että pääsisin joskus kokemaan viikon retriitin ja sen tuoman jaksamisen kokemuksen.

Opi olemaan itsekäs kaikkien parhaaksi

=========================

Mene johonkin ihanaan hemmotteluhoitoon, vaikka turvekylpyym ja aromaöljyhierontaan. jo tällainen parin tunnin katkos tuo hyvän olon ja antaa uutta energiaa. On myös erilaisia viikonlopun kursseja, joilla virkistyy, ja naurujooga on myös oiva tapa saada iloa ja voimia arkeen.

Sisko

=========================

Itse ainakin pyrin rentoutumaan joka päivä pienen hetken. Joko itsekseen kylvystä nauttien, ulkoillen tai sitten rentoutuskasettia apuna käyttäen. Siinä keskittyy vaan itselleen ja koko keho ja mieli rentoutuu. Laita vaikka lapsille videokasetti pyörimään tai herää aikaisemmin kuin lapset ja ota oma aika silloin. Jostain sitä aikaa on itselleen otettava, jotta jaksaa

Systeri

=========================

Kun lapset olivat pieniä olin 6 vuotta kotona. Virkistystä ja omaa aikaa sain käymällä kirjastossa, jumpassa, lenkillä, kansalais-opiston savi- ja kielikurssilla. Mieheni hoiti lapsia ja kotia sillä välin. Isovanhemmat asuivat 3 ja 6 tunnin ajomatkan päässä. Lapset "adoptoivat" varamummoja itselleen. Suhteista oli molemminpuolinen ilo. Nuorimmaisen kummi asui myös samassa pihapiirissä ja hänestä oli paljon apua ja tukea. Samassa rivitalossa asui paljon lapsiperheitä ja joskus oli tupa täynnä lapsia - toisinaan saattoi olla tunnin hiljainen hetki kun kaikki olivat naapurissa leikkimässä. - Nyt jälkeen päin tuntuu, että se oli elämäni onnellisinta aikaa. Lasten kanssa ehti puuhata niin paljon kaikkea kivaa.

4 lapsen äiti

=========================

Itse toimin seuraavasti. Hoidan lapsille lapsenvahdin tai nakitan isän tai kummin ja lähden lenkille, kuntosalille tai jumppaan. Teen tätä säännöllisesti ja koe että se on lomaa parhaimmillaan, omaa aikaa. Ja tätä kun teen säännöllisesti kunto kohentuu ja jaksaa taas arjen rumbaa ja työtä huomattavasti paremmin. Taivaan tosi nimittäin on, että äiti tarvitsee omaa aikaa, sanokoon kuka mitä tahansa.

Taija

=========================

Minä - keski-ikäinen perheenäiti - otan perheestäni lomaa lähtemällä ystävättären kanssa pitkäksi viikonlopuksi jonnekin (kylpylään, laivalle tms.) kerran tai pari kertaa vuodessa. Olen myös pitänyt kiinni ns. omista menoistani; minullakin pitää olla yksi oma, mieluinen harrastus, johon pääsen kerran viikossa tunniksi tai pariksi.

Pullahiiri

=========================

Tämä on vaikea kysymys ja itsekin olen sitä miettinyt monta vuotta! Nyt olen tehnyt päätöksen ja olen hakenut vuorotteluvapaata loppuvuodeksi, ensin pidän kuukauden kesäloman ja sitten kolme kuukautta vuorotteluvapaata, minulla on se tilanne että voin lähteä pohjoiseen koko ajaksi sillä lapset ovat jo poissa kotoa, mutta Sinäkin ehkä pystyisit olemaan muutaman päivän poissa kotiympyröistä ja vain olla!

vuorotteluvapaa

=========================

Itse menen "lomalle" hemmotteluhoitoon luontaishoitolaan, otan modernia vyöhyketerapiaa (1,5 h), intialaisen päähieronnan (n.40 min.) tai jonkin yhdistelmä hemmottelupaketin. Ei kestä kauaa ja kuitenkin mieli ja keho rentoutuu täydellisesti ja pääsee irti arjesta ja taas jaksaa energisenä eteenpäin. Ja on edullistakin, maksaa ainoastaan muutaman kympin. Suosittelen lämpimästi!

Tallu

=========================

Olin samassa tilanteessa koko viime syksyn. Vuodenvaihteessa tajusin, että ainoa mitä voin muuttaa on oma asenne. Hakeuduin psykologin vastaanotolle, josta sain myötätuntoa ja ymmärrystä tilanteeseeni. Kolmen keskustelutuokion jälkeen oloni oli todella helpottunut ja osasin taas iloita perheestäni. Tämän rinnalla olen aloittanut myös säännöllisen liikuntaharrastuksen.

Tärkeintä on mielestäni tajuta, että milloin kotikonstit eivät enää auta ja silloin on haettava apua ammattilaisilta.

Reippaasti oravanpyörässä

=========================

Itse olen samassa tilanteessa. Ja jokainen jaksaa hakea sairaslomaa ihan varmasti. Mutta mitä sitten kun on lomalla? En itsekään voi tehdä kuten haluan, onhan minulla mies ja pieni lapsi. Jos voisin, niin menisin viikonlopuksi yksin johonkin mökkilomalle, katselisin taivaan tähtiä ja nukkuisin milloin haluan. Nyt kun en voi, niin koetan käydä ulkona ja myös läheisten sanat ja teot tuo iloa päiviini.

tee koo

=========================

Voi kertokaa minullekin. Minäkin tarvitsen lomaa omasta elämästäni. Ainut mikä tuntui hyvältä, oli että joku muukin tarvitsee sitä. Tuntuu, että hukun tähän pahaan oloon....

Tiina

=========================

Voin hyvin eläytyä kysymykseesi, koska olen myös keski-ikäinen nainen, äiti, vaimo, miniä.... listahan on pitkä ja yllättävän monta roolia elämäämme mahtuu.

Jokaisen elämään kuuluu myös niitä jaksamattomuuden hetkiä. Itse olen toteuttanut siinä hetkessä seuraavaa; alan kiittämään yksitellen asioista, jotka ovat hyvin sillä hetkellä. Sekin lista on yllättävän pitkä. Tuntuu ehkä kliseiseltä, mutta se toimii.

Tiina

=========================

Loistava kysymys! Sitä lomaa tarvitsisi tässä varmasti yksi sun toinenkin. Mutta se oma aika on vaan sieltä jostain välistä napattava jos ei kerta kaikkiaan voi lähteä mihinkään latautumaan. Jätä siivoukset viikoksi ainakin vähemmälle, samoin pyykinpesu ja kaikki semmoinen kotiaskare minkä hoidat normaalisti itse. Kyllä sitä apuakin pikkuhiljaa tulee muilta, kun pyykki ja tiskivuori alkaa kertyä (nimimerkillä kokemusta on) Siitä sitä aikaa liikenee edes jonkin verran. Hyvä kirja kainaloon, kupillinen kahvia tai teetä ja sitten ilmoitat että nyt äiti haluaa olla rauhassa. Vielä parempi konsti toki on lähteä yksinään ko. ajaksi ulos lenkille, elokuviin, kirjastoon ihan kokonaan pois sieltä kotoa. Ehtii siinä hieman ladata akkuja. Mutta silmät on pakko sulkea arkiaskareilta.

titi

=========================

Jos on mitenkään mahdollista jättää lapset esim. miehen tai mummon tai muun luotettavan henkilön hoiviin, voi itse lähteä pois kotoa joksikin aika. Etsi vaikka joku autiotupa, joita voi tiedustella Metsähallitukselta (Villi Pohjola-esite, saa R-kioskeilta) tai jos on rahaa, niin lähde kylpylään viikonlopuksi. Poissa kotiympyröistä ollessaan voi kävellä luonnossa, istua vaikka kannonnokassa ja ihailla maisemia, kuunnella hiljaisuutta. Parin päivän aikana voi vaikka kirjoittaa lyhyesti omaa elämäntarinaa, sen pääkohtia, jolloin ongelmat asettuvat "aikajanalla" oikeisiin mittasuhteisiin. Päiväkirjan ja omien tuntemusten kirjaaminen iltaisin voi myös olla "pakokeino" arjen keskeltä.

Tiitsi

=========================

Olin vastaavassa tilanteessa itse viitisen vuotta sitten. Löysin silloin joogan ja sen kautta hengityksen. Johdettu ryhmäjooga kerran viikossa ja hengitysharjoitukset kävelylenkin keralla olivat kuin lomaa minulle. Ystäväni keksi oivan keinon, kun hänen perheensä oli iso ja asunto pieni. Hän teki hengitysharjoituksensa saunassa! (Siis ilman lämpöä)

Tällä hetkellä olen 44v ja kolmen kuukauden ikäisen Valo-vauvan yksinhuoltaja. Ikäni tekee jo sen, ettei jaksa valvoa niin kuin nuorempana... Eikun vauva vaunuihin ja ulos ja kävellessä teen hengitysharjoituksia. Kotiovelle tullessa jaksaa taas!

Voimia sinulle ja Iloa elämääsi.

Tintti

=========================

Jos olet henkisesti väsynyt niin väsytä kehoasi ruumiillisesti, eli kuntoile! Keksi vaikka kova kävely (pitkä) pitää olla vähintään tunti) metsään, jäälle tai jossain missä saat olla rauhassa. Tämä tepsii ainakin minulle kun aikaa on vähissä ja lapset tarvitsee omaan puuhasteluun huomiota ( 2 poikaa 8, 11v). Sitten jos tämä ei tepsi niin ota rentouttava loma vaikka kylpylään viikonlopuksi. Miksei voisi ottaa itselleen edes kerran vuodessa OMAN loman, missä saa antaa itselleen aikaa, hyvää ruokaa, hierontaa, ja muuten vain satsata aikaa tärkeimpään henkilöön minkä tunnet eli itseesi. Kuinka sitä voisi olla hyvä äiti tai isä jos ei meinaa jaksaa itsensä kanssa? Muista että luonnossa emo syö aina ensin että jaksaa metsästää pennuilleen uudestaan ruokaa!!

Tommen-67

=========================

On totta, että elämästä täytyy saada välillä lomaa. Olen itsekin keski-ikäinen ja koen vaatimusten kasaantuvan työstä, perheestä, sukulaisilta ja harrastuksista. Joskus elin vain toisten elämää. On vaikea sanoa mitään energian lähdettä tuntematta toista, mutta mieti mistä olet nauttinut ja ennen saanut energiaa? Voisitko vielä ammentaa samasta lähteestä? Itse olen saanut vapaata mm. niin, että vien lapset laskettelemaan, elokuviin tai uimaan ja teen itse sen aikaa mitä huvittaa. Niin paljon kauhistellaan sitä, että vaihdoin säännöllisen päivätyöni vuorotyöhön, mutta vuorotyöläisenä minulla on todella omaa aikaa. Muista, että ystävät ovat energian lähteitä. Aloita kirjeen vaihto, kutsu ystäväsi useimmin teille ja mieti kenen elämää elät.

TUIJA
oman elämän suunnittelija

=========================

Jos tähän löytyisi yksiselitteinen, kaikille sopiva malli toimia, olisimmekin tosi vapaita oman elämämme suhteen. Itse olen myös keski-ikäinen ja joutunut hyppäämään monta kertaa omasta elämästäni ulos, joskus pakosta, joskus vapaaehtoisesti. Minusta on kysymys siitä, mistä on valmis luopumaan saavuttaakseen jotain uutta. Ilman luopumista et voi saada mitään.

Usein kuvittelemme, ettei perhe/työtoverit/ystävät jne. kerta kaikkiaan pärjää, jos me emme ole hyysäämässä ja ohjaamassa ja neuvoja jakelemassa. Kuvittelemme siis sen suurimman harhan: olemme korvaamattomia! Mutta! Olemme korvaamattomia vain itsellemme! Tämän kun oivaltaa, on jo pitkällä ja olo helpottuu huomattavasti. Terve itsekkyys kunniaan, koska totinen tosi on, että voidessasi itse hyvin, kaikki ympärilläsikin voivat paremmin.

Itse olen tehnyt kipeitäkin luopumisia elämän joka alueella. Toisaalta saanut tilalle mielenrauhaa ja selkeyttä, aikaa lapsilleni ja muille tärkeille ihmisille.

Lisäksi olen oivaltanut materian merkityksen saattaessani hautaan läheisiäni. Eivät he mitään saaneet rajan yli mukaansa, joten miksi ihmeessä sitä pitää niin jumalattomasti kahmia omaisuutta ja tuhlata elämänsä johonkin, millä loppupelissä ei ole mitään merkitystä!

Hanneli

=========================

Samassa veneessä ollaan, toinen hoitaa peräsintä ja toinen ohjaa, jollaa.....

Vastuuntuntoinen ja muista huolehtiva joutuu tähän tilanteeseen. Saisitko perhettä jonnekin vaikka vain yhdeksi vuorokaudeksi, jotta saisit nukkua yhden yön hyvin ja syödä aamiaisen aivan rauhassa, yksin. Itselleni sain juuri pe-illasta lauantai-iltaan sellaisen hetken. Tosin tein rästissä olevia asioita, mutta sain perheeni huoltamisesta hetken loman. Teki muuten ihmeitä.

Lämmin halaus sinulle.

Pohjan-Akka

=========================

Hei, itse olen samassa tilanteessa ja yritän ratkaista samaa ongelmaa. Mielestäni ystävät saattaisivat olla yksi ratkaisu, mutta kohdallani en saa siitä apua, sillä kaikki kouluaikaset kaverini ovat muuttaneet etelään. Muutoinkin ystävyyssuhteiden solmiminen näyttää olevan vaikeaa. Aina väliin tulee joku.

Siispä luen, kuuntelen musiikkia ja teen sukkia/lapasia. Lisäksi olen hankkinut positiivareilta rentous CD:n, jota en vielä ole kuunnellut kokonaan loppuun asti, mutta hyvältä tuntuu. Tällä hetkellä rentousCD:n / musiikin kuunteleminen tuntuvat parhaalta. Lukemiseen olen kyllästynyt varmaankin väliaikaisesti, varmaankin siksi, että se on ollut niin tarkoitushakuista. Päivittäiset sauvakävelyretket, kyllä yksin, auttavat paljon, vaikkei siinä ajatuksiltaan pääse. Siinä ajatukset kuitenkin kuljeskelevat vapaasti sinne tänne, joka mielestäni rentouttaa ja selventää ajatuksia. Muukin liikkuminen rentouttaa ja antaa energiaa. Kesällä omakotitalon pihalla puuhastelu ja oleskelu on terapiaa.

Katruska

=========================

Pieni asia, joka saattaa auttaa pienen määrän: Päätä, että aina kun käyt suihkussa, et huolehdi mistään. Nautit vain veden virtaamisesta ja puhtaaksi tulemisesta. Jos mahdollista, Ajoita suihkusi niin, että suihkuun on aikaa enemmän kuin kaksi minuuttia ja pääset sinne yksin.

Sitten kun opit tämän "huolehtimattoman suihkussa käynnin" taidon, voit miettiä, minkä muunkin asian voisit pyhittää huolehtimattomuusajaksi.

Tuula

=========================

Kaikkein parasta akkujen latausta olisi juuri lomamatka hyvän ystävän seurassa ilman perhettä. Jos se ei mitenkään ole mahdollista, niin ota joka päivä yksi tunti, jonka omistat vain itsellesi. Lähde ulos tai mene vaikka yksin saunaan ja rentoudu siellä!! Nauti elämän pienistä asioista ja opettele rentoutumaan. Minulle siitä on ollut ainakin apua!

Tuula

=========================

Todella vaikea tilanne, mutta ainoa asia jonka minulle tulee mieleen, vaikka se on klisee, niin yritä oppia nauttimaan elämän pienistä hetkistä tai niistä nauttiminen ei ole vaikeaa, mutta niiden löytäminen on joskus vaikeaa.

Eilen kun tulin töistä kotiin, kuljin pyörällä työmatkat, kun en omista autoa, hangella loisti miljoona "timanttia" sanoin työ kaverillenikin että katsos kun on taas maa täynnä "timantteja" hänkin naurahti. Sitten kun tulin kotiin missä joka paikka huusi että täällä ois tekemätöntä työtä.

Otin vain raakasti kahvikupin käteen ja menin muutamaksi minuutiksi pihalle nauttimaan kupin kahvia. Se oli pieni hetki mutta sai mukavasti virtaa jaksaa taas tehdä hommia.

Ja vielä yksi juttu, mutta se vaatii vähän enemmän aikaa, soita jollekin ystävällesi josta et ole kuullut hetkeen. höpötä ihan jotain muuta kuin asiaa, ja lopeta puhelu sanoihin olipa kiva kuulla ääntäsi. joskus sekin auttaa. En ole varma auttaako nämä minun konstini sinua, mutta ne on minulle henki reikä.

Upi

=========================

Oman ajan ottaminen ei todellakaan aina ole helppoa, mutta äidinkin on välillä oltava itsekäs - huolehdittava itsestään, omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Onko mahdollista esim. säännöllisesti kerran viikossa saada ilta vapaaksi? Voisiko joku muu hoitaa lapsia silloin? Tällaisena omana iltanaan äiti voi turvallisin mielin lähteä esim. lenkille, uimahalliin, elokuviin, kauneushoitolaan, hierontaan tai vaikkapa kirjaston lehtilukusaliin lueskelemaan. On todella tärkeää, että äiti saa välillä olla ihan itsekseen, omien ajatustensa kanssa ja nauttia rauhassa omasta ajastaan. Itsensä hemmotteleminen tekee hyvää! Kun äiti on saanut ladattua akkujaan, jaksaa hän perheensäkin kanssa paremmin.

Virpi

=========================

Jos on mahdollisuus käyttää edes yhden viikonlopun verran vuodessa omaa aikaa, suosittelen viikonloppureissua Lappiin yksin tai hyvän ystävän kanssa. Mikäli tämä ei ole mahdollista, niin irtautuminen omasta ympäristöstä vaikka päiväksi jo auttaa. Joka tapauksessa ympäristön vaihdos ilman omaa perhettä tekee hyvää. Lapsille luotettava hoitaja on ehdoton, jotta heistä ei tarvitse huolta kantaa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kautta ainakin onnistuu.

Itse käyn ystävän kanssa Lapin viikonloppureissun kerran vuodessa, siellä ulkoillaan, saunotaan, syödään ja vain oleskellaan itsekkäästi. Lisäksi harrastan asioita, joissa pääsen irtautumaan kodista. Vinkkeinä yhdistystoiminta, hiihtäminen tai muu harrastus, jonka avulla pääsee hetkeksi ajattelemaan muita asioita, kuin omaa elämäänsä. Jokainen ihminen tarvitsee omaa aikaa jaksaakseen arkea!

Virpi

=========================

Minulla ja äidilläni on tähän pettämätön resepti. Illalla ennen nukahtamista kun huolet ja arki painaa, käännämme "nappulasta" ajatukset mielikuvituskanavalle ja annamme arjen unohtua kaiken sen alle miten asiat voisivat olla. Ja näissä ajatusistunnoissahan on vain taivas rajana.... Monta kertaa huomaa aamulla nousevansa hymy huulilla ylös ja jaksaa paremmin arjen askareet!

Milla

=========================

Ensimmäisenä tulee mieleen, että äiti pyytää lastenhoitoon apua (jos mies ei yksin selviä) ja lähtee viikonlopun reissulle ihan yksikseen. Kyllähän se on mahdollista - järjestelykysymys.

Jos tuo jostain syystä ei ole mitenkään mahdollista, tulisi ainakin ottaa sisäistä lomaa. Kannattaisikin siis miettiä, miksi ei jaksa ja voisiko niille asioille tehdä jotain. Pääasia, että hakee helpotusta tilanteeseen ennen kuin se käy mahdottomaksi. Äidistä sairaalassa ei ole paljon iloa kotona.

Lumikki

=========================

Ei loman tarvitse olla pitkä eikä tarvitse mennä kauas. Minä pidän pikalomaa kotonani. Otan vapaapäivän kotonani.

Ilmoitan perheelleni että minua ei saa häiritä ja sulkeudun makuuhuoneeseen. Joskus lueskelen, joskus nukun, ihan sen mukaan mikä parhaalta tuntuu. En tule pois vaikka tulisi tuttuja kylään. Kieltäydyn tietoisesti kuulemasta ulkopuolella olevia ääniä. Kun olen levännyt ja tulen huoneesta pois, saattaa olla että tilanne on täysin ennallaan. Tiskit tiskaamatta, kinaa tietokonevuoroista edelleen meneillään jne.

Mutta virkeämpänä jaksan suhtautua asioihin rauhallisemmin. Toisinaan pikalomani on shoppailureissu kirppikselle, se piristää kummasti. Jos on syvemmästä uupumuksesta kyse pitää hakea ammattiapua. Itse olin parivuotta sairaslomalla masennuksen ja uupumuksen vuoksi.

Taivas ei pudonnut vaikka olin välillä sairaalassakin. Maailma ei kaipaa ja vaadi meiltä täydellisyyttä, ne täydellisyysvaatimukset lähtevät omasta sisimmästä. Tietysti henkilön oma lapsuushistoria ja muu muokkaa niitä vaatimuksia mitä itselleen asettaa, mutta terapiassa olen oppinut työstämään näitä asioita. Monet asiat ovat pysyneet ennallaan tai ovat jopa huonommin, mutta asenteeni on muuttunut. Kotitöistä sanon perheelleni, etten ole varannut niiden tekemiseen yksinoikeutta ja että koti ei ole täysihoitola. Jos he haluavat täyshoidon lupasin laatia keittiön seinälle palveluhinnaston, jne.

Olen pienyrittäjä: on asuntovelkaa, yrityksen rahaongelmia, sairas mies ja 4 teini-ikäistä lasta asuu vielä kotona.2 aikuista lasta asuvat jo omassa taloudessaan että tiedän kyllä mistä puhun kun on kyse arjessa selviytymisestä.

Pähkinänkuoressa neuvoni on älä tee yksin kaikkea! Jos muut eivät suostu jakamaan työtä ja vastuuta, niin ilmeisesti ne jutut ei ole niin tärkeitä että pitäisi rehkiä itsensä henkihieveriin. Ole itsellesi armollinen niin on helpompi olla armollinen muillekin.

Ava

=========================

Tee yhtenä päivänä parin päivän ruuat ja kaikki pakolliset tehtävät seuraavana päivänä et tee juuri mitään, käyt pitkällä kävely lenkillä ja yrität rentoutua keität hyvät kahvit ja nautit syntisen hyvän herkkupullan. Myöskin perheen muut jäsenet pyydät avuksi koti töihin.

Anja avulias

=========================

Tutulta kuulostaa. Helppoja neuvoja tuohon ei varmasti ole, mutta itselläni tehosi jonkin verran se, että yritin tietoisesti muuttaa asennettani joihinkin velvollisuuksiin, jotka eniten rassaavat ja joita ei voi muuttaa. Yksinkertaisesti opettelin ajattelemaan positiivisesti – ei tämä nyt niin kamalaa olekaan, jos en tee siitä itse sellaista.

Usein huomasin jo etukäteen päättäneeni, että jokin asia on epämiellyttävää ja raskasta, vaikka todellisuudessa tehtävästä voi jopa nauttia, kunhan heittäytyy mukaan täysillä (esim. ruuanlaitto, lasten(lasten) hoito siivous jne.) Jos sinulla on mahdollisuus, niin etsi itsellesi jokin rakas harrastus. (Tämä on klisee, mutta totista totta)

Vaikka joutuisit tekemään uhrauksia sen takia - se todella palkitsee! Aluksi on vaikeata sanoa ei ja ottaa omaa aikaa, mutta usko pois - läheisesi tottuvat siihenkin, että sinulla on omaakin tekemistä joskus. ETSI ILOA EÄMÄÄSI, jaksat uskomattomia asioita...

Annu

=========================

Ehdotukseni lomaksi omasta elämästä ei täysin täytä kriteerejäsi. Haluan silti kertoa siitä sinulle, koska Esa Saarisen Kyproksella pidettävät Pafos -seminaarit ovat antaneet niin uskomatonta virtaa omaan elämääni jo usean kerran. Ne ovat todellista lomaa omasta elämästä! Tuon viikon aikana sinulta ei kukaan vaadi mitään, mutta kuin varkain seminaarin innostavuus tarttuu ja tempaa mukaansa ja sitä huomaa kuinka rohkaisevaa on jakaa ajatuksia pienistä ja suurista asioista ilman mitään paineita tai odotuksia. Saat olla täysin oma itsesi, viikko on kokonaan sinun!! Ja vielä niin ihanassa paikassa Pafoksen auringon alla Kyproksen saarella.

Muutoin pahan päivän päätteeksi pujahdan kuumaan vaahtokylpyyn, nappaan Paulo Coelhon kirjan mukaan ja olen puoli tuntia "poissa".

Toivotan sinulle voimia kevääseen!

Yksi Tulenkantajista

=========================

Jos mahdollista, ottaa lomaa, vapaata töistä itselleen siten että lapset ovat koulussa ja hoidossa päivällä. Viettää palauttavaa lomaa kotona. Tämä tosin toimii vain joissain tapauksissa.

Anna

=========================

Jos mahdollista, ottaa kotiin esim. 4 h yhdistykseltä siivoojat säännöllisesti, mutta on itse kotona, jos on vaikea luottaa vieraisiin/jättää vieraita kotiinsa. Siivoaa itse pöydät yms. romppeen pois, jättää vieraille lattiat pölyt ja vuoteet, vuodevaatteet siivottavaksi. Jos on uupumusta olotilassa niin siivouspäivän jälkeen tarvitsi vapaapäivän palautuakseen. Tämän hyöty tosin toimii vain toteutuessaan säännöllisesti...siivouksen neuvominen yms., kotitalousvähennys yms. hyödyt tulevat vasta myöhemmin esille.

Annakka

=========================

Minä olen ottanut aikaa itselleni ihan tekemällä varauksen kalenteriini. Joskus se on vapaailta tai joskus viikonloppu. Olen sopinut lastenhoidosta veljeni vaimon kanssa ja kun he tarvitsevat vapaata, niin me puolestamme huolehdimme heidän lapsistaan. Aina löytyy joku tuttu, joka voi auttaa lasten tai kaupassakäynnin tai koiran ulkoilutuksen tms. kanssa. Jos tuttuja ja sukulaisia ei ole lähettyvillä, niin ainahan voi turvautua maksulliseen apuun. Viime kädessä auttajaksi voi pyytää kunnan sosiaalihuoltoa - kenenkään ei pidä sairastua arjesta!

Pieni breikki silloin tällöin auttaa kummasti jaksamaan. Mahdottomia asioita ei ole, on käytettävä vain sitä naisen logiikkaa ja turvauduttava arjen logistiikkaan. Tsemppiä!

Ana

=========================

Miksi täytyy saada lomaa omasta elämästään?

Tännehän on synnytty elämään, eikä lomailemaan. Jokainen väsyy joskus arkipäivän rutiineihin ja silloin on hyvä keksiä jotain vaihtelua.

Jos ei ole sukulaisia tai ystäviä, joille voisi hetkeksi jättää lapset, saadakseen ihan omaa aikaa, voi rentoutua ja levätä oman perheensä kanssa.

Itse rentoudun parhaiten saunassa mieheni ja pienen tytön kanssa. Tyttö leikkii vesileikkejä ja me saadaan rauhassa löylytellä. Saunan jälkeen istutaan kaikessa rauhassa pukuhuoneessa, syöden makkaraa ja rupatellen.

Toinen yhtä hyvä rentoutuskeino on satutuokio keskellä kiireistä päivää tai illalla.

Ruoanlaitto koko perheen kanssa on myös hauskaa ja etenkin sen syöminen kun pöytä on kauniisti katettu yhdessä.

Eikä yhtään vähäpätöisempänä Ratsastustunti tytön kanssa tai hiihtolenkki porukalla.

Olen kokenut elämän suurimman menetyksen ja surun, olen pian 50-vuotias. Keski-ikäisenä en ehkä olisi tähän pystynyt, mutta yritä sinä, se on palkitsevaa.

Annemummi

=========================

Järjestä itsellesi omaa aikaa. Ole terveellä tavalla itsekäs. Säännölliset liikuntahetket (vain sinä itse tai ystäväsi kanssa), lauantaipäivä kaupungilla, yö hotellissa, viikko mökillä tai etelässä. Nämä kaikki on mahdollista järjestää, jos sinä itse ja läheisesi ymmärtävät, että se on tärkeää sinulle. Jos sinulla on puoliso, keskustele hänen kanssaan tarpeistasi. Voit jopa yllättyä siitä, että hän on huomannut jotakin, mutta ei ole vain ymmärtänyt, miten sinua voisi auttaa. Jos tarvitset apua lastenhoidossa, pyydä sitä. Sukulaiset, ystävät, lasten kummit - tämä ei ole mahdoton tehtävä. Jos elät parisuhteessa, anna tämä mahdollisuus myös omalle puolisollesi.

Anne

=========================

Yhden viikonlopun saa varmasti järjestettyä vain itselleen. Eli vuokraa mökki viikonlopuksi...vain itsellesi. Tarpeeksi kaukaa...kännykkä kiinni. Ei radiota, ei tv.tä, ei tietokonetta. Lämmitä sauna, käy avannossa, varaa hyvä kirja ja syötävää josta olet aina haaveillut....hyvää viiniä. Nuku pitkään, ota päiväunet, kävele luonnossa, halaa puita. Toivon että perheesi pärjää yhden viikonlopun ilman sinua...meillä on vain yksi elämä. Joskus pitää olla itsekäs.

Anne

=========================

Kyllä mielestäni voi yksinkin lähteä hakemaan voimia arjen raskauteen. Jos on mies rinnalla, olkoonkin lapset kuinka pieniä tahansa, onhan hän lasten isä ja varmasti osaa huolehtia lapsistaan samalla lailla kun äitikin.

Meillä on 5 lasta, ikäjakauma 20-3-v. Jos kumpi vain väsyy on irtioton aika, yksin. Itselleni riittää kun pääsen päiväksi hemmottelemaan itseäni esim. kampaajalle. Mutta meillä on myös omia vapaita viikonloppuja kaveripiirissä. Kelkkaillaan talvisin ja kesäisin kalastamme. Hemmottelemme itseämme valmiilla ruoalla, hyvällä viinillä ja nuoruuden ystävien seurasta. Miten ihana onkaan tulla kotia rakastavan puolison ja lasten tykö. Tämä onnistuu vain siten että luottamus on tallella, sitä meillä ainakin on (toistaiseksi). Meillä on myös eräs ystäväperhe jolla on myös 4 lasta (1-18-v). Monasti otamme lapset puolin ja toisin, jolloin vanhemmat saavat olla aivan kahden, pitäähän parisuhdettakin hoitaa. Ja se toimii, vaikka olisi kysymys vain muutamasta tunnista. Suosittelen.

Annuli

=========================

Jaksaakseen, on pakko ottaa sitä ihan omaa aikaa. Omalla kohdalla harrastukset toimivat henkireikänä, jotka auttavat usein nollaamaan tilanteen. Ihan sama mitä harrastaa, jos harrastus on sellainen, johon keskittyy täysillä, eikä tule silloin mieleenkään ajatella työ tai kotiasioita. Itsellä tällaisia ovat mm. ratsastus ja golf. Kun kiipeää hevosen selkään tai lähtee golf-kentälle, niin kaikki muu unohtuu totaalisesti.

Omaa aikaa

=========================

Kyselysi tuntui tutulta, olen joutunut hakemaan omia keinoja selviytymiseen. Tässä niistä tärkeimpiä;

Kuuntele musiikkia aina kun voit, kuulokkeet päähän, lempimusiikkia soimaan ja rentoudu!
Pyykkihuolto ja ruoanlaitto sujuvat!! Mikäli olet ulkoilmaihmisiä, niin istu hetkeksi vaikka kannon nokkaan tai hakeudu veden äärelle, ja anna itsellesi lupa vain olla, tekemättä mitään, salli ajatusten harhailla vapaasti. Muista haaveilla!

Sienestä ja marjasta jos siltä tuntuu, mutta liiku ulkona yksin tai perheenjäsenen kanssa yhdessä, löydät ihan uusia ominaisuuksia itsestäsi.

Vieraile virtuaalisesti maailman taidemuseoissa, ei tungosta eikä jonotusta!

Lue; kirjoja, sanomalehtiä, vaikka sarjakuvia ja naura, ainakin kerran päivässä sydämesi pohjasta.

Hanki uusi harrastus, yhdessä esim. lapsen kanssa toteutettu pyöräretki avaa silmät kaupungissakin vuodenaikojen kiertoon ja koet ahaa-elämyksiä. Itse ainakin olen saanut näistä paljon iloa ja tutustunut myös ison perheemme jäseniin ihan uudella tavalla. Suosittelen!! Voimia sinulle!

Annukka

=========================

Lomaa omasta elämästä! Kerron oman tarinani sinulle keski-ikäinen perheenäiti. Olin 10 vuotta sitten ihan poikki fyysisesti ja psyykkisesti. Olin uupumustilassa. Ystäväni suositteli minulle Herbalife -lisäravinteita. Aloin käyttää ja yllättäen sain energiani takaisin. Jaksoin taas kohdata arkipäiväni ja perheeni. Olin selvästi aliravitsemustilassa. Se oli minulle täysi yllätys. Luulin saavani kaikki, mitä tarvitaan syömästäni ruuasta. Elämänilon takaisin saaminen oli minulle suuri lahja. suosittelen.

Anneli

=========================

Minulla toimii niin.

- Istun tunnin tai vähän enemmänkin kirjastossa ja olen poissa.
- Uimassa ja vain yksin ja ajatukset kulkee omia ratoja.
- Lähde mökille yksin suunnittele ja varaa lasten ja miehen hoitaja. Silloin voit nauttia itse lomastasi, ei tarvitse huolehtia, sulje kännykkä.
- Olen itse yh-äiti, järjestän itselleni muutaman kerran vuodesta vapaata töistä ja lapsista.

Kännykän pidän äänettömällä ja nautin vapaudesta, luen ja syö juuri niin kuin minua huvittaa. Lämpöisin ajatuksin kaikille äideille, isät saa helpommin VAPAATA.

Samettiruusut

=========================

Painin itse tuon ongelman kanssa vielä pari vuotta sitten, olen eronnut, 2 pojan (nyt 12 ja 14) huoltaja. Eron jälkeen opiskelin, kuskasin lapsia päiväkotiin pyörällä, siihen päälle koulu ja työmatkat pyöräillen (20km/pvä) Joskus tuntui että kaikki kaatuu päälle, taloudelliset asiat painoi päälle(edelleen) ja aina olisi pitänyt vain jaksaa ja joustaa. Lisäksi sairastuin kilpirauhasenvajaatoimintaan, joka oleellisesti verottaa jaksamista. Lapset kasvoivat ja tuli harrastukset ym. joihin piti vielä venyä ja olla mukana, mietin että kuka meillä harrastaa jos illat pitää itsekin olla luomassa lunta ja myymässä makkaraa, milloin elän? Milloin teen kotityöt? Kun yöt tein kotiläksyjä ja kirjoitin essee tehtäviä, mietin että milloin lepään?

Saan kiittää äitiäni ja sisartani lastenhoitoavusta, opin jättämään kotihommia vähemmälle, en tarkoita olla siivoamatta mutta vähentää, ns.siivota nurkat pyöreiksi. Silloin kun lapset olivat esim. ulkona, pistin suosiolla sohvalle pitkälleen, tekemättä mitään edes sen 20 minuuttia. Omasta elämästä on vaikea saada lomaa mutta jostain päästä voi yrittää heittää irti. Itselläni on helpottanut senkin myötä, että muutin lähemmäksi työtäni ja lasten harrastuksia, he pääsevät itse kulkemaan jolloin minulle jää hetki omaa aikaa enemmän. Ja toki kun lapset ovat kasvaneet, he eivät ole helmoissani koko ajan. Koetan elää nyt ajatuksella, että oma aikani tulee nopeammin kun arvaankaan. Mummoni on aikanaan kuullut sanonnan; tulee aika jolloin eteisessä ei ole yhtään pientä kenkää. Hän muistuttaa minua aina, että eteisessä on kuusi paria pieniä kenkiä aikoinaan ollut, on hänellekin tullut aika jolloin kenkiä ei ole.

Kia


=========================

"Kun on perhettä ympärillä ja velvollisuuksia hoidettavana, ei voi tuosta vain lähteä yksin jonnekin keräämään voimia" KYLLÄ VOI ja pitää! Jos et halua tehdä sitä yksin, pyydä ystävää tai ystäviäsi mukaan ja menoksi.

Kolmen lapsen äitinä olen opetellut tämän itsekin ja voin kertoa että kannattaa silloin tällöin tehdä laivareissu, syömään ja elokuviin tai jopa kylpylään. Parasta, jos on yön pois kotoa, silloin todella tuntee rentoutuneensa ja levänneensä.

8 vuotta kotona ja jo 7 vuotta työssäkin

=========================

Elämästä ei voi saada lomaa, mutta huolista kyllä.... Itse olen opetellut vaikeissa tilanteissa ottamaan hetkestä kiinni: viisitoista minuuttia pihalla talviyönä tähtiä tuijotellen antaa hyvää mittakaavaa suhteessa itseen osana maailmankaikkeutta.

Pienten lasten äidin on vaikeaa saada "omaa aikaa" päivänkään vertaa, mutta kannattaa rohkeasti kysyä, josko joku läheinen voisi ottaa vastuulleen sinun katraasi ja voisit itse lähteä vaikka uimahalliin, kahville, juttelemaan ihan oikeasti ystäväsi kanssa... Lottovoiton veroinen asia on jos saa järjestettyä perheen aikuisten kesken yhteistä aikaa suhteen ylläpitoon, koska se on kuitenkin arjen kantava voima pilvisinäkin päivinä.

Pienistä asioista ilon löytäminen auttaa jaksamaan: aamukiireessä lasta pulkalla vetäessä päivähoitoon kuuluu kirkas ääni: "katso timantteja hangella". Siis tuo muisto valaisee minua lähes kahdenkymmenen vuoden takaa edelleen!

Amaari

=========================

Ei sitä lomaa ja vapaa-aikaa omasta elämästä tule kukaan tarjoamaan, kyllä se täytyy itse ottaa! Kyllä ne pyykkivuoret ja siivoukset pysyvät siellä kotona, eivät ne mihinkään karkaa!

Pieni ulkolenkki tai kahvi-kupponen naapurissa piristää jo kummasti, ja taas jaksaa jatkaa!

Naapuruston lapsiperheet voivat jakaa hoitovuoroja tai voi hankkia Mannerheimin Lastensuojeluliiton koulutetun lasten-kaitsijan muutamaksi tunniksi. Kokemusta on ja hyvin toimi!

Vaikeudet on tehty voitettaviksi ja ongelmat ratkaistaviksi! Voimia ja jaksamista, hymyillään kilpaa kevät auringon kanssa...

3 lapsen äiti

=========================

Ota selvää, onko paikkakunnallasi koulutettuja terapeutteja, jotka tekevät esim. aromaterapiahoitoja, intialaista päähierontaa tai - kokovartalohierontaa. Aikaa ei mene kuin 1-2t, mutta olo on hoidon jälkeen kuin uudesti syntyneellä. Hoidot rentouttavat ja avaavat henkisiä lukkoja.

Itse asun Salossa. Täällä on monipuolinen tarjonta erilaisista luontaishoidoista.

Arja - kokemusta on

=========================

Varaa itsellesi yksi ilta viikossa ihan omaan käyttöösi, jolloin teet mitä itse haluat tai jaksat ja sen mukaan miten kukkarossa on varaa liikuntaan, kulttuuriin tai uuteen harrastukseen. REVI itsesi irti kotoa, vaikka kuinka olisi huono omatunto.

Rusina

=========================

Voi laittaa elämänsä uuteen (tärkeys) järjestykseen ja pitää huolta siitä että itselleen jää OMAA aikaa. Varsinkin kun on perhettä ympärillä, voi hyvin jakaa kodin hoitoa vastuualueeksi muillekin esim. niin että jokainen korjaa omat jälkensä. Kerran viikossa voi pitää oman illan, mennä kavereiden kanssa leffaan, syömään, tai vaikkapa vain ulos lenkille tms.

Kun pääsee omista totutuista ympyröistä ulos, helpottaa jo kummasti. Kaikki sukupolvet käyvät läpi samanlaisia vaiheita, kuitenkin vaikuttaa siltä että kaikkien on opittava huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ihan itse. Kun itse voi hyvin, voi perhekin hyvin.

Äiti

=========================

Lomaa elämästä

Silloin kuin on oikein raskasta, noidannuoli iskenyt sieluun yrittäisi elää tunnin kerralla ja hakea niitä hyviä muistoja ja ne mitkä ovat miellyttänyt aikaisemmin. Katsomaan huumoria vaikka nauhalta, kirjoista, lehdistä, lukemaan positiivaria ja ottamaan ne mukavat siltä hetkeltä mukaan, hakea naurua. Ulos päiväkävelylle.

Jakaa murheita ja vaikeuksia toisen kanssa, vaikka päivystävälle papille.

Jos on varaa lompakossa tehdä jotain itselle kuin maalata kynnet, hoitaa hiukset, jalat, hierojalla käynti. Huomioida itsensä uudella tavalla.

Carina

=========================

Hei Äiti, tiesit jo vastauksen pulmaasi, mutta oletit ettei se sovi sinulle. Uskon että pystyt järjestämään itsellesi pieniä hetkiä olla aivan yksin luonnossa. Opettelet nauttimaan täydestä hiljaisuudesta, silmät kiinni tai keskittymällä luonnon kauneuteen. Kaikki kelit ja vuodenajat sopivat tähän terapiaan.

Mietit samalla mikä on Sinulle tärkeää tässä elämässä ja jätät turhat touhut pois, ja keskityt oleelliseen.

Simppeliä, halpaa ja toimii.

Hiljaisuus on lääke

=========================

Ystävättäreni menee peiton alle ja nukkuu... Itse puen lenkkivaatteet ylleni ja menen metsään rauhoittumaan tai viiletän pitkin teitä ja poistan stressin ja väsymyksen tuulen vietäväksi...

Undulaatti

=========================

Hei, itse olen saanut ottanut omaa lomaa vaikka läheiset ovat olleet läsnä esim. piirtämällä, maalaamalla. ompelemalla ja uppoutumalla siihen mitä kulloinkin tein. Yksi esimerkki en viikkoon tehnyt mitään muuta kuin maalasin taulua ja kaikki kotityöt oli tekemättä, ruuasta lähtien, mutta muu porukka löysi itselleen syötävää ja pärjäsi. Lopetin vasta sitten kun sain maalauksen valmiiksi ja sitten olikin jo energiaa käydä tekemättömien töiden kimppuun. Jokaisen pitää itse miettiä mistä saa energiaa ja irrottaa itsensä rutiineista ja ottaa se energia itseensä.

Väsynyt matkaaja

=========================

Itse vastaavissa tilanteissa olen hakeutunut erilaisille kursseille 1-2 kertaa vuodessa. Yleensä viikonloppukursseja, joskus vähän pidempiäkin. Viime kesänä olin 3 vrk opettelemassa kasvivärjäystä. Syksyllä olin 2 vrk opiskelemassa lasinsulatusta.

Tänä vuonna on viikon tiffanytyökurssi. Jo pelkkä kurssin odottaminen antaa uskoa ja voimaa arjen pyörittämiseen. Taloudellisesti tekee tiukkaa, mutta vähän pihistää muista menoista niin sen kurssimaksun saa raavittua kasaan.

Eija-mummo

=========================

Voit saada tilaa ja omaa aikaa vain ottamalla sitä. Kukaan ei tule kysymään tarvitsetko tai haluatko vaan sinun on yksinkertaisesti otettava itsellesi aika jonka tarvitset. Rakastava mies ja perhe kyllä ymmärtää, että voimien kerääminen on välttämätöntä sinulle ja vaikuttaa positiivisesti koko perheeseen. Aloita vaikka niin, että lähdet joka päivä yksin pienelle lenkille, mies tai esim. naapurin koulutyttö voi olla tuon aikaa lastesi kanssa, jos he ovat niin pieniä etteivät pärjää hetkeäkään keskenään tai yksin. Jokainen ihminen tarvitsee omaa aikaa ja rauhaa. Olen itse opetellut kantapään kautta jättämään siivoukset ja muut kotityöt vähemmälle silloin kun ei jaksa, ehdi tai muuten ei huvita.

Vaikeaa se on ollut, mutta toisaalta helpottavaa, siivoan sitten kun sotku alkaa todella häiritä ja yllättäen muutkin ovat alkaneet siivota... Valoa ja iloa elämääsi.

Eilor

=========================

Pitää tehdä pieniä irtiottoja arjesta ja ainaisista velvollisuuksista. Itselläni näitä ovat jumppa, luonnossa liikkuminen, lukeminen ja ystävien tapaaminen. En suostu näistä tinkimään, koska silloin joudun tinkimään omasta hyvästä olostani. Terveesti itsekäs voi ja saa olla.

ER76

=========================

Olen huomannut, että elämän myrskyissä on aina yksi paikallaan pysyvä tukipuu. Luonto. Silloin kun on vaikeaa, hakeudun jonnekin lähelle puita tai vettä. Jo pelkkä puiden katselu auttaa, mutta parhaimman avun saa, jos pääsee paikkaan jossa ei kuulu paljon ihmisääniä. On uskomatonta miten rauhoittavaa ja henkisesti lataavaa on vain katsella ympärilleen hiljaisuudessa. Pienikin hetki riittää ja sitten taas jaksaa kantaa kuormansa paremmin.

Elise

=========================

Ainakin minulle on kuin lomalle lähtisi, kun otan kirjan käteen. Se vie minut matkalle romantiikkaan tai jännitykseen. Ja kirjan avulla jaksan taas arkisia askareita. Ja kirja ei vaadi mitään erikoisympäristöä vaan sen voi ottaa käteen vaikka odottaessaan perunoiden kiehuvan valmiiksi.

Eepi

=========================

Mitäpä, jos yrittäisit työntää mielesi taka-alalle välillä sanan velvollisuus...

Et milloinkaan saa sitä omaa aikaa, jos et kerta kaikkiaan "ota" sitä. Ja usko pois; "kun on tahtoa, löytyy siihen keinokin"!

Elämässä usein tahtoo "puuroutua" kaikkien muiden tarpeiden ja toiveiden alle, niin ettei siitä "vellistä" löydä ulospääsyä, muuten kuin väkivalloin.

Voisit ajatella asiaa siltä kantilta, että entäpä jos sinulle sattuisi jotain; miten muut tulisivat silloin toimeen...?

Ja miten olisit paremmin läsnä, siis todella läsnä, jos vaikka hitusen uhraisit aikaa omalle itsellesi? Se todellakaan ei ole poissa heiltä, kuin sen aikaa, kun et itse ole läsnä; ja sen jälkeen olet todellakin LÄSNÄ enemmän kuin nyt loppuun palaneena!

Eikun vaihtoehtoja irtiottoon miettimään, usko vaan, että löydät sellaisen, kun hetkeksi hellität muiden hyvinvoinnista huolehtimisen.

Ja tee se hyvällä omallatunnolla; muista rakastaa myös itseäsi, annat parhaan mallin lapsillesi:)

Voimia!

Erkku

=========================

Oma keinoni on ottaa kirja silloin tällöin käteeni. Laitan välioven kiinni ja muu perhe jää toiseen huoneeseen. Pakenen todellisuutta, kuten anoppini minulle kitkerästi sanoi ja saan uutta energiaa uuteen päivään.

Keinon keksinyt emo

=========================

Mene metsään, juokse ja nuku tarpeeksi!

Metsään voi mennä keräämään voimia tunniksi joka päivä. Metsästä saa voimaa ja energiaa ja jokaisella suomalaisella on metsä aivan lähellä.

Itse asun Helsingissä, melkein keskustassa. Eronneena, masentuneena, uupuneena yksityisyrittäjänä ja yksinhuoltajana rupesin käymään metsässä ensin sauvakävelyllä, sittemmin juoksemassa. Aina kotiin palatessa oli enemmän voimia kuin lähtiessä. Metsässä reippaasti liikkuessa asiat järjestyvät mielessä, ongelmat asettuvat aloillensa, saavat ratkaisun ja olo paranee. Sää ei ole koskaan esteenä metsässä liikkumiselle. Kaatosateessa on ihan mielenkiintoista juosta. Kotiin palatessa mieli on kirkas.

Myös riittävä yöuni on ehdoton. Hyväkuntoisena ja levänneenä jaksaa ottaa vastaan kaiken, mitä elämä tarjoaa.

Hanna

=========================

Jokainen ihminen tarvitsee joskus hengähdystauon kaikesta. Velvollisuudet on vain yksinkertaisesti jätettävä taakse ja hoitamatta. Ei sitä omaa aikaa saa jos ei sitä ota.

Itse 2- ja 13-vuotiaitten poikien äitinä olen osallistunut kaksi kertaa seurakunnan järjestämään Hiljaisuuden retriittiin. Aikaa on omille ajatuksille, ilman muiden ihmisten ajattelemista ja tarvitsevuutta. Ruoka on ollut pöydässä valmiina ja yhdessä rukoushetkien kanssa ruokailu on ollut tuomassa rytmiä vuorokauteen. Suosittelen, jos ja kun et vieroksu uskonnollisen elämänsisällön tarjoamista sinun elämääsi.

Heidi

=========================

Aloita pienin askelin. Hanki ensin edes 2 tuntia viikossa omaa aikaa, jolloin saat tehdä ihan mitä haluat. Aina jostakin saa lapsenvahdin, jos todella haluaa. Vaikka Mannerheimilta. Ole jälleen lapsi, hulluttele ja leiki. Mutta lähde aina pois kotoa viettämään tuota omaa aikaa.

Lähde kävelylle metsään tai puistoon. Käy mielenkiintoisissa kaupoissa, kirpputorilla tai ihaile vain maisemia.

Käy konserteissa, elokuvissa tai näyttelyissä, jos pidät sellaisista. Istu kahviloissa ja nauti vain olostasi.

Eikä haittaa vaikka käyt yksin. Usein ajatellaan, että enhän voi ilman kaveria mennä minnekään. Höpsis! Totta kai voi mennä ihan minne vaan oman itsesi kanssa. Opettele viihtymään itsesi kanssa. Silloinhan saat tehdä juuri niin kuin itse haluat. Kun viihdyt itsesi kanssa, et ole koskaan oikeasti yksin.

Opettele hemmottelemaan itseäsi. Osta itsellesi jotain pientä, luksusta. Vaikkapa pehmoiset sukat tai uusi hajuvesi. Käy kampaajalla.

Lisää sitten tuota omaa viikoittaista aikaasi niin, että se tuntuu juuri sinulle sopivalta. Ehkä sinulle riittää 2 tuntia kerran viikossa? Ehkä tarvitse enemmän?

Kun äiti on onnellinen, lapsetkin ovat onnellisia!

Äiti, joka opetteli hemmottelemaan itseään

=========================

Sauvat käteen ja luontoon kävelemään. Se antaa paljon voimia.

Myös Kelalta voi anoa virkistyslomia tai Ray:n tukemia lomia esim. Solaris-lomilta tai Lomaliitosta.

Ne ovat tosi kivoja, 5 vuorokauden lomia pienellä omavastuulla. Sinne voi hakea koko perhe tai yksin.

Myös tekemällä perheessä viikko-ohjelman, järjestyy omaa aikaa kaikille perheenjäsenille.

ALÄ TEE KAIKKEA YKSIN, MUUTEN PALAT LOPPUUN!

Hessutyttö

=========================

Mitä sinä kaikkein mieluiten teet, kun sinulla on mahdollisuus tehdä, mitä haluat? Mieti. Sitten koetat toteuttaa sen unelman! Jessss...

Minua opetti oma lapsi. Soitti Englannista, kun olin oikein väsynyt työssä ja kotona: 'Lähe vain äiti työstä pois ja ota itelles au pair!'

Myöhemmin otin maksimimäärän vuorotteluvapaata ja tein sen mitä olin ajatellut 60senä tehdä: menin taidekouluun.

Kylpylä on hyvä paikka rentoutua viikonlopun ajan. Siellä voi varata itselleen ihania hoitoja, hierontaa, ym. Eestissä vielä hieman edullisempaa kuin Suomessa.

Jos perheväki on suopea lähdölle, on mukavampi lähteä, mutta jos eivät ymmärrä, täytyy ajatella itseään, omaa ainutkertaista elämäänsä ja lähteä hetkeksi virkistymään. Kun sitten palaa reippaana ja iloisena, ehkä ymmärtävät paremmin seuraavan lähdön.

Ystävät ovat A ja O jo puhelun ja s-postinkin muotoisina. Lenkkeily on hyödyllistä, ilmaista huvia. Kuntosali, uinti.. Joku niistä iloista s ä ä n n ö l l i s e n ä tapana!

Sillä lailla päästään oman elämän alakuun.

Palvelutyö on muuten yötä-päiväisenä liian raskasta..

Good luck!

=========================

Kylläpäs olikin visainen kysymys! Ajattelisin kuitenkin, että ratkaisu on oma tahto. Luja sellainen. Jos äidin on lähdettävä työreissulle, niin kyllä se mökki on pystyssä vielä palatessa. Joten täytyy vaan lähteä pariksi päiväksi pois, ilman vaihtoehtoa. Mentävä vain. Tai toinen apu on joku oma projekti. Ihminen löytää kyllä aikaa sille mille haluaa. Jos välillä tekee jotain mikä itseä innostaa, oli se sitten lukeminen, käsityöt tai vaikka laskuvarjohyppy, niin sitä taas jaksaa paremmin.

Heli

=========================

Irtiottoja arjesta kaipaa jokainen joskus. Mieti mikä sopii Sinulle parhaiten: säännöllinen mieltä piristävä harrastus (liikuntaa/kädentaitoja tms.), kylpyläreissu puolen vuoden välein, iltalenkki (vaikka lyhytkin). Tärkeintä, että hyppää oravanpyörästä sivuun välillä tuntematta siitä huonoa omaatuntoa. Hemmottele itseäsi: käy kuukausittain hierojalla (päähierontaakin kannattaa kokeilla!).VOIMIA!

Hepsu

=========================

Täytyy keksiä joku semmoinen harrastus, jota tehdessä koko muu maailma unohtuu siksi ajaksi, kun sitä tekee. Se voi olla esim. joku pelaaminen, joka vaatii koko keskittymiskyvyn. Tanssiessa unohtuu surut ja murheet. Luonnossa kävely tai hiihto antaa aikaa ajatella ja suhteuttaa omat huolet tähän maailmankaikkeuteen. Päivä, pahimmassa tapauksessa hetki kerrallaan me keski-ikäiset perheenäidit ponnistellaan eteenpäin ja pusketaan siinä samalla toisia perheenjäseniäkin.

Samassa veneessä

=========================

Hei Sinä melkein jaksailija!

Kun nouset vuoteesta aamulla päätä että Sinulla on tänään vartti omaa aikaa. Istu alas ja mieti miten haluaisit sen viettää. Kysy itseltäsi tänäänkö?

Itse lähdin metsäpolulle; oli sitten lunta tai ei; katselin kuuntelin luontoa ja ajattelin mitä mahtaa muurahaisille kuulua tänään. Ja kun joku huolista pyrki mieleeni tai huokaisutti otin muurahaisen mieleeni ja lakaisin sillä muun pois.

Muutaman kierroksen jälkeen löytyi muurahaisen pesä; joko lumen peittämä tai muurahaisten ympäröimä. Katselin kuuntelin ja olin hiljaa. Ajattelin vain heitä. Sen jälkeen oli vuorossa puut; linnut; pilvet; kannot. Ja vartti venyi puoleksi tunniksi, tunniksi. Vähitellen siitä tuli tapa.

Lapsilleni sanoin että lähden polulle; tulen kohta takaisin. Otin vaatenaulakosta mukaan huoleni ja ripottelin ne polulle päivä toisensa jälkeen. Jossain vaiheessa aloin nauttia retkistäni. Ne eivät maksa mitään muuta kuin vaivan. Vaivan palkaksi saa raitista ilmaa ja voi seurata luonnon kauniita ihmeitä.

Elämän muurahaisiahan mekin olemme; myöskin arvokkaita. Oletko nähnyt ennen vakavan muurahaisen hymyilevän?

Jaksamista.

Jaksamista PuhPakertajaPuh

=========================

Älä vaadi itseltäsi liikoja. Et ole, etkä voi olla täydellinen. Ole oma itsesi, elleivät muut hyväksy sitä niin se on heidän asiansa. Ole tyytyväinen itseesi ja tekemisiisi, älä suorita ja oleta tarvittavan jotain. Tee itsellesi hyvä teko joka päivä, vaikka kahvikupillinen lehden ääressä muista välittämättä. Totuta ympäristö omaan hetkeesi, se on tärkeämpi kuin mikään muu sillä hetkellä. Ellet pidä itsestäsi, et voi pitää muistakaan.

Aikuinen

=========================

Jos ei pelkästään ottamalla, niin järjestämällä saat 'omaa aikaa'. Kerran tai kaksi kertaa viikossa 1-2 tuntia poissa arkirutiineista helpottaa kummasti arjen paineita.

Tai ainahan voi lähteä nuoren mukaan harrastukseen ja tehdä siitä itselleen toivotun vapaahetken.

Nicky

=========================

Jos 2 tai edes yksi vuorokautta pystyisi hommaamaan miehen ystäviensä/perheensä luokse, lapset matkaan, kutsut ystäväsi viettämään iltaa/viikonloppua. Juotte syötte ja puhutte asiat halki. Sekin voisi auttaa, vaikkei pitkä aika olekaan. Hetken hengähdystauko normaalista kuitenkin.

Itse omaan vilkkaan mielikuvituksen ja kuvittelen itseni muualle, toiseen paikkaan ja toiseen elämään. Tavallaan siis loma omasta elämästä, mutta kuitenkin paikalla ollen.

Janetta

=========================

Hiljaisuuden retriitti on itselleni parasta vastaavissa tilanteissa ja muutenkin on hyvä silloin tällöin pysähtyä. Täyshoito, oma huone, järjestetty ohjelma ja mahdollisuus henkilökohtaiseen keskusteluun vetäjän kanssa. Esim. seurakunnasta saa tietoa.

Jaana

=========================

Kyllä sitä lomaa sitten taas saa kun lapset kasvavat, nyt ei oikein varmaan ole vaihtoehtona kuin saattaa lapset isovanhempien luokse vaikka viikonlopuksi, siitähän lapset yleensä tykkäävät kun pääse sinne. Isovanhemmat kuitenkin hemmottelevat lapsia!

JaniP

=========================

Lasten kanssa elämä on usein ohjelmoitu tunti tunnilta. Tähän nähden viikonloppu on jo pitkä totaalilomaksi. Sovi perheesi kanssa, että vietät jonkun viikonlopun henkilökohtaisen loman ja menet viettämään sitä yksin tai ystäviesi kanssa ulkomaille tai koto-Suomeen esim. hotelliin. Ehdotin tätä samaa omalle vaimolleni, joka tosin on tällä hetkellä 24 tuntia vuorokaudessa kotona 1- ja 3-vuotiaiden lasten kanssa. Vielä ei ole tehnyt irtiottoa, mutta eiköhän senkin aika vielä tule. Tekee muulle perheelle hyvää olla pari päivää ilman äitiä - kyllä he pärjäävät tai ainakin oppivat pärjäämään omalla tyylillään.

Lapset voivat toki olla vanhempiakin, mutta muutaman päivän totaaliero heistä tekee takuulla hyvää.

Isä

=========================

Aikoinani kun minulla pyöri helmoissani 9:n lasta, joista seitsemän oli syntynyt vuoden välein ja sen jälkeen pidettyäni taukoa 5 vuotta halusimme vielä kaksi, oli asia kovasti ajankohtainen. Varsinkin joulun jälkeen tunsin olevani aivan puhki kaiken ruuanlaiton, siivouksen yms. jälkeen ja vielä kun kouluista oli joululoma oli siis talossamme desibelit välillä aikamoiset.

Ei siinä silloin jaksanut iloita jälkikasvustaan niin kuin olisi halunnut, eikä jaksanut liioin antaa sitä laatuaikaa heille, eikä puolisolleenkaan. Onneksi tiedostin tilanteen että nyt on lähdettävä kokonaan muualle voidakseen levätä ja latautua. Lehti-ilmoituksen perusteella varasin ajan hiljaisuuden retriittiin, joka oli silloin uudenvuoden hujakoilla. Se alkoi perjantai-iltana saunalla ja takkatulen ääressä nautitulla iltateellä. Tätä sanottiin laskeutumiseksi retriittiin. Oli oma huone ja valmiit ruuat. Kahden tunnin välein päivisin oli vapaaehtoinen yhteinen hetki, jossa pappi tai srk. sisar luki raamattua tai hartauskirjallisuutta, sekä lauloimme yhdessä. Muuten olimme hiljaa. Ei tuntuntut ollenkaan pahalta.

Ulkoilimme ja lepäsimme. Ruokailuhetkissä soi taustalla klassista tai gregoriaanista kirkko musiikkia. Rentouttavaa ja ihanaa!

Muumimamma

=========================

Tiedän hyvin tunteen, kun tarvitsisi sairaslomaa elämästä. Itse olen kokenut muutaman kerran tarvitsevani, mutta kukaan ei ole sitä kirjoittanut. Olen selvinnyt eteenpäin ottamalla aikaa itselleni pieninä pätkinä. Kävelylenkki silloin tällöin (kun vaan saa aikaiseksi lähteä), myös kirjan lukeminen tai käsityö tekeminen vie ajatukset helposti muualle.

Pisaroista se valtamerikin koostuu: mikään ei tule hetkessä eikä poistu hetkessä, mutta pienillä teoilla voi saada paljon aikaan.

Kaisu

=========================

Omaa aikaa pitää jokaisella olla itselleen. Minä otin sen aamulla, kun muut nukkuivat. Nousin ylös ja tein päivän töistä "things to do" listan. Sitä mukaa kun työt valmistuivat vedin ne yli. Siinä oli niin työ kuin kotiasiatkin samalla listalla. Tietysti työlistan voi tehdä erikseen ennen työstä lähtöä illalla.

Ei kannata huolestua, jos kaikki listalta eivät hoidu samana päivänä. Ne siirretään vaan seuraavan päivän listalle.

Jos olet iltavirkku tee lista illalla ennen vuoteeseen menoa.

Minua rauhoitti jo lista, jolla oli kaikki eli ei päässyt unohtumaan. Toisaalta ne eivät olleet koko ajan muistettavana muistissa - vaan paperilla!

Ota sunnuntai-illat itsehemmotteluun: Silloin mies hoitaa lapset. Sinä kylvet. Hoidat ihoa, kynsiä, hiuksia.

Kaija

=========================

Lyhyt ulkomaan tai kotimaan matka hyvän tyttöystävän kanssa tarpeeksi kauas on hyvää terapia - joskus etäisyyden otto ja konkreettinen lepo arjen murheista vasta auttaa. Jos et pysty toteuttamaan matkaa, ½ tuntia viikossa (vähintään) aivan omaa aikaa mieluisan tekemisen parissa voi auttaa.

Kaisa

=========================

Lyhyesti sanottuna "itsekkyyttä" lisää. Omasta jaksamisesta on huolehdittava, aikaa on "rosvottava" itselleen. Oikea sana olisi kait "terve itsekkyys". Tingittyäni omista tarpeistani ja "uhrauduttuani" yli 30 vuotta, totesin, että nyt riittää. Ei elämän tarkoitus voi olla, että minä palan totaalisesti loppuun.

Jotenkin tuntui myös, että olin hyvää hyvyyttäni tehnyt karhunpalveluksen kaikille perheeni jäsenille. Olivat ruvenneet pitämään monia asioita itsestään selvyyksinä, vaikka ne eivät sitä ole. Tein selväksi, että minullakin on oikeuksia. Jos ei kelpaa muulle väelle, niin perhe saa minun puolestani sitten vaikka hajota.

Melkoista nikottelua "kotivallankumoukseni" aiheutti, mutta ravisteli muut kerrankin hereille. Jälkikäteen olen miettinyt, että tarvitsiko asioiden koskaan mennä näin pitkälle. Ei olisi tarvinnut, mutta suomalaisten miesten tyyliin olen huono keskustelija, kun on kysymys perheasioista.

Piristynyt isä

=========================

Ala tietoisesti pienin askelin tekemään elämästäsi sellaista, että et kaipaa siitä lomaa. Tämä kuulostaa sinusta varmaan aivan mahdottomalta juuri nyt, mutta olet jo oikeilla jäljillä jos olet näiden sivujen ahkera käyttäjä. Täältä saa todella hienoja vinkkejä. Ei koko elämäänsä voi tietenkään muuttaa kertaheitolla, mutta kokeile ensin ihan pienissä asioissa ja muuta ainakin ne häiritsevät tekijät, jotka voit.

Perheenäidilläkin olisi hyvä olla joku ikioma harrastus, jolloin pääsisi vaikka kerran viikossa puuhaamaan jotain mielekästä, johon saisi rauhassa keskittyä ilman keskeytyksiä. Samalla saa tavata muita samasta harrastuksesta kiinnostuneita ihmisiä oman perhepiirin ulkopuolelta. Oman hetkeni löydän myös lähtemällä ulos reippaalle kävelylenkille. Yksin.

Kaikki on mahdollista

=========================

Niin, sitä samaa minäkin olen kahden pienen lapsen äitinä välillä miettinyt. Mukava on päästä välillä esim. ostoksille ja kirpparille pörräämään, mutta aina ei sekään huvita ja aikaa siihenkin tarvitaan. Joutuu sen vuoksi tekemään lastenhoitojärjestelytkin.

Mutta yhtä kikkaa voisi kokeilla: valitse pihaltasi mukava paikka, johon laitat itsellesi tuolin. Onnistuu talvisinkin, välly mukaan ja kunnolla päälle. Istu tuoliin, kuuntele, katsele, anna ajatusten lentää tai olla lentämättä. Rauhoitu ja ole. Jos se alussa tuntuu vaikealta, sen kyllä oppii ajan kanssa. Sovi perheesi kanssa, että äitillä on nyt oma hetki. Mikä parasta, tämän voi tehdä kotona ja se ei maksa mitään. Pihasaunan lämmittäjäthän tekevät tätä samaa istumalla saunan lämpiämisen ajan ehkä saunanrappusilla. Pääsääntö tässä kuitenkin on: ei saa häiritä!

Omaa aikaa

=========================

Omasta elämästä ei pääse kovin helpolla lomalle. Elämää voi kuitenkin helpottaa pienin keinoin niin, että välillä aivot pääsevät lomailemaan. Minulle itselleni annettiin hyvä neuvo aivojen rentouttamiseen. Itselleen täytyy ottaa aikaa ainakin sen verran, että käy (mieluiten joka toinen päivä) riittävän usein yksin vähintään 45 minuuttia kävelemässä/ulkoilemassa. Jos kävellessä tuntuu uppoutuvan omiin ajatuksiin ja huoliin, täytyy välillä tietoisesti hengittää syvään sisään ja ulos ja keskittyä kuuntelemaan ympäristön ääniä, katselemaan sitä ympäristöä, jossa sillä hetkellä on ja käyttämään muutenkin aistejaan hyväksi.

Tämän "rentoutuskävelyn" pitäisi olla ainoastaan aivojen rentoutusta ja hetkessä elämistä varten. Sen lähtökohtana ei saisi olla kuntoilu tai esim. laihduttaminen.

Minua se on auttanut jonkin verran ja ainakin sen 45 minuutin tai tunnin ajaksi, jonka kävelen aina samaan suuntaan tuttua reittiä niin, ettei aivojen tarvitse keskittyä reitin suunnitteluun, minä pääsen lomalle omasta elämästäni ja keskityn hetkeen.

Jokaisella on oikeus ottaa lomaa itselleen elämästä!

Kati S

=========================

Olet selvästi 'tyttöjen' -viikonlopun tarpeessa. Eli kerätkää kaveriporukka kasaan ja varatkaa kylpylästä/hotellista huone ja rentoutukaa, pitäkää hauskaa, syökää hyvin, shoppailkaa jne. Onhan olemassa mies ja sukulaiset(ainakin useimmilla), jotka voivat hoitaa lapsia yhden viikonlopun tai edes yhden päivän. Kyllä jokainen nainen on yhden hemmotteluviikonlopun ansainnut!

Katjuzka

=========================

Minulle lomaa omasta elämästä = hetki vain ja ainoastaan itselle. Se, kuinka pitkä hetki on, vaihtelee mahdollisuuksien mukaan. Joskus se on kokonainen päivä, joskus puoli päivää, joskus ilta tai joskus tunti pari. Ideana kuitenkin se, että kyseinen hetki on pyhitetty vain itselle. Silloin suljen kännykän, tietokoneen (ts. suljen ympäröivän maailman), omistaudun itselleni tekemällä jotain miellyttävää tai olen tekemättä yhtään mitään.

Usein laitan rauhoittavaa musiikkia soimaan, heittäydyn sängylle ja annan musiikin viedä mennessään. Yleensäkin musiikilla on minuun suuri vaikutus. Toinen loistava keino saada hetkeksi lomaa omasta elämästä on kotimaisten elokuvien tai Disneyn piirrettyjen katsominen (Disneyn piirretyt kerrassaan loistavia!). Silloin, kun aikaa itselle ei ole kuin pieni hetki, keitän kupillisen makukahvia ja luen jotain hyvää aikakausilehteä. Joskus jopa pelkkä päivänlehden lukeminen kaikessa rauhassa antaa kummasti potkua viedä päivä läpi. Itselle pyhitetty pienikin hetki auttaa ainakin minua lataamaan akkuja, ja sen avulla jaksan taas ottaa vastaan elämän tuomia vastoinkäymisiä - ja iloja!

Nti Koo

=========================

Kun omat lapseni olivat pieniä ja sairaus vei paljon voimia. Sovin miehen ja lasten kanssa krt/vk yhden erityisen, äidin oman ajan. Oli sovittu että mies pitää silloin huolen ettei lapset huuda oven takana koko ajan. Menin saunaan, suihkuun, tein kokovartalo ja kasvokuorinnan, naamion, jalkahoidon, rasvasin ja huolsin vain itseäni. Mukaan rauhoittavaa musiikkia ja kynttilä. Tuli taivaallinen, ihana, rentoutunut olo ja perhe sai iloisen ja taas jaksavan äidin/vaimon takaisin.

Vaati ensin opettelua sekä minulta että perheeltä, mutta tuotti ajan kanssa hyviä tuloksia. Kokeile, mitä voisit menettää?

Katjuska

=========================

Soita parhaalle ystävällesi ja pyydä hänet pitkälle kävelylenkille. Jutelkaa, naurakaa, itkekää. Olen itse kävellyt monia kilometrejä ystäväni kanssa ja kotiin tullessa olin aina paljon positiivisempi ja iloisempi. Tällaiseen löytyy aina aikaa kalenterista. Mutta paras lääke minulle on ollut muutaman päivän lomamatka ihan minne vain parhaan ystävän kanssa. Itse nautin eniten meren rannalla kävelystä ja aaltojen kohinasta. Silloin tuntuu, että akut todella latautuvat. Vielä yksi hyvä vinkki, pura ahdistus johonkin luovaan, piirrä, tanssi, laita musiikki kovalle ja hypi. Auttaa minua, ehkä myös sinua! Voimia sinulle..

Kirsi

=========================

Halpa ja helppo tapa: aamuvenyttely.

Kelloni soi työpäivinä kuudelta vain siitä syystä, että ehdin suihkun ja aamupalan välillä tehdä venyttely-jumppa-rentoutusharjoituksen.

Avaan jumppamattoni hiljaisessa kodissa, käyn sille pitkäkseni ja rauhoitun pienen hetken. Sitten venyttelen, joskus teen muutaman vatsalihasliikkeenkin. Mukaan on poimiutunut liikkeitä joogasta, pilateksesta, tai chistä ja perusjumpasta. Vaihtelen niitä sen mukaan, mitä keho tuntuu kaipailevan. Aikaa menee 10-20 minuuttia sen mukaan, kuinka pian olen jaksanut nousta herätyskellon soitua. (Ei ole niin vakavaa, vaikka loikoilu joskus menisi osiin sängyn ja jumppamaton kesken. Kunhan vain ei nuku pommiin!)

Homman porkkanat: Saan koko kodin pieneksi hetkeksi itselleni, kun herään ensimmäisenä. Annan keholleni vähän miellyttävää liikettä, ja mielelleni iloa kehon hyvästä olosta.

Aamunvirkuksi opetteleva

=========================

Suosittelen klassista musiikin kuuntelua kuulokkeilla. Rentoutuskasetit tai -ryhmät kannattaa myös kokeilla. Hyvä elokuva tai pitkä kävelyretki luonnossa, hikijumppa auttavat aina. Sielunhoito, rippi tai keskustelu kuuntelevan henkilön kanssa auttaa myös.

Kokemusta on!

=========================

Kokemuksesta tiedän että lapsille hoitaja vaikka se mies... tai ihan ulkopuolinen... Kuulokkeet korville lempimusiikkia soiden ja sänkyyn pitkälleen niin moneksi päiväksi kun tarve vaatii. Tosin aamut ja illat täytyy lapset jaksaa syöttää jne.

Mutta viikkokin sairaslomaa auttaa kummasti... Lääkärit kyllä sitä myöntävät jos on ansiotyössä, muuten on etsittävä apu sosiaalitoimiston kautta. Siis jos on Lopen-uupunut kotiäiti.

Tytti

=========================

Helpottavaa tietää, että joku muukin pohtii samaa. Olen itse monesti miettinyt asiaa ja luullut olevani ainoa! Olen tullut tulokseen, että elämä ei anna lomaa. On elettävä jok’ikinen päivä, kunnes kohtaa kuoleman. Itsellä ei ole perhettä, eikä edes työtä, joten voisin lähteä näiden puolesta jonnekin yksin, mutta kyllä ne vaikeudet, huolet ja murheet siellä pääkopassa mukana kulkisi vaikka matkaisi Etelänapamantereelle. Joten on vain ajateltava, että elämässä tulee vielä suvantovaiheita, jolloin ei ole niin rankkaa. Voimia Sannalle kevään myötä!

Lauri

=========================

Pika-avut: takki päälle ja ulos, (tulen kohta takaisin ja kävelyä niin kauan, että helpottaa), kuppi teetä naapurissa, hetki kirjastossa.

Joskus keskusteluapu helpottaa: ystävä, seurakuntasisar, työtoveri.

Omasta ajasta kiinnipitäminen: kylpy, kirjan tai lehdenluku tai musiikinkuuntelu yksin omassa huoneessa. Esim: minua ei saa häiritä 19-20.00. Pitemmän päälle kotitöiden ja vastuun jakaminen, pikkulomat, itselle iloa tuottavat asiat: kukat, mieleiset ruoat, uusi harrastus, uusi kampaus. Eli kuten itse sanot: vaatimalla, että muut kunnioittavat sinua, aikaasi, toiveitasi.. Kaikki lähtee itsestä! Onnea parempaan kevääseen!

Leena

=========================

Lähde viikonlopuksi retriittiin! Olen itse kokeillut muutaman kerran ja hyväksi todennut. Perhe pärjää oikein mainiosti, kun pistää pärjäämään. Äiti ei tosiaan ole ainut, jonka kuuluu lapsia passata... Retriitissä on mahdollista olla aivan omissa oloissa ja kuitenkin yhteisön jäsenenä. Se on todella rentouttavaa ja voimia antavaa. Ja vaikka järjestäjänä olisi seurakunta, ei siellä kenenkään asioita kysellä. Voimia sinulle!

Retriittiin!

=========================

Minulla on ollut sama ongelma monia vuosia. Ei vaan voi edes sairaslomalla ollessaankaan täysin hellittää. On vaan jaksettava hoitaa koti kuntoon, vaikka kuinka ketuttaisi. Eikä aikaa tunnu koskaan olevan itselle. Mietin jo hiljaisuuden retriittiin osallistumista, mutta kun ei ollut aikaa! Viime syksynä sitten löysin viisasten kiven, joka sopii minulle, mutta ei varmaan kaikille.

Avantouinti; tuo hyinen hurmio! Aikaa ei mene kuin alle puoli tuntia ja uinnin jälkeinen tunne on sanoinkuvaamaton. Yritän käydä avannossa joka päivä ja seuraukset ovat jo tuntuvat. Mieli virkistyy, jaksaa paremmin arkea. Fyysisiäkin plussia löytyy niin, etten ala niitä edes kirjaamaan. Ja mikä parasta, löysin avannosta myös aikaa! Nyt käyn samalla avantoreissulla kuntosalilla ja ehdin ja jaksan silti ihan hyvin myös päivän puuhat ja vielä levätäkin.

Lissu

=========================

Teksti tuntui niin tutulta, koska olen aivan samassa tilanteessa eli keski-ikäinen perheenäiti. Ja vielä on töissäkin ollut liian kiireistä ja kuluttavaa. Riittävä nukkuminen ja ruoka & vitamiinit ovat välttämättömiä, että jaksaa paremmin. Kuntosalilla käyn pahimpia paineita purkamassa säännöllisesti.

Jaksellaan - kyllä se tästä helpottaa

=========================

Pysähdy. Hengähdä. Kerää kokoon se mitä on olemassa. Laita asiat tärkeysjärjestykseen ja muista että itse olet kärkipäässä. Jos et olisi niin miten jaksaisit muidenkaan kanssa?

Kun tuntuu että kaikki kasaantuu on pakko pysähtyä ja kerätä langat käsiin, yksi kerrallaan ja vahvasti. Kaikkia ei pysty kerralla keräämään, mutta askel kerrallaan löytyy myös se oma rauha ja tasapaino joilla jaksaa taas jatkaa. Ei tarvitse olla täydellinen. Riittää että olet sinä.

-Maarit-

=========================

Ennen kuin jaksaa hoitaa muita pitää hoitaa ennen kaikkea itseään. Tässä kohdassa pitää olla itsekäs. ja käytän nimenomaan sanaa pitää!! Mitenkäs perheenäiti hoitaa niin henkistä kuin ruumiillista puoltaan? Menee esimerkiksi kansalaisopistoon jollekin itseänsä lähellä olevalle kurssille. Sieltä saa uusia ihmissuhteita. Virkistävää. Pitää itselleen ja ystävälleen kauneusillan. hankkii naamioita, kuorinta-aineita ym. saunotte ensin ja sitten kauneusjuttu ja sitten maukas wokkiruoka ja viiniä. Energiaa tuhlaamalla saa lisää energiaa. Kirjastossa on hyvää kirjallisuutta jaksamattomuuteen.

Maija

=========================

Ei ollut noita lasten ikiä mainittu, joten:

1. Kaikesta tavanomaisesta rutiiniksi muodostuneesta ympäristöstä on poistuttava silloin tällöin, vähintään 4 kuukauden välein.

Siksi on keksitty risteilyt, eri kaupunkien hotellit, lomakylät viikonloppuineen, ei mitään ns. lapsille tarkoitettuja huveja. Lapset pyörivät mukana ja katsovat kyllä mielellään nähtävyyksiä siinä kuin aikuisetkin. Lapset on otettava mukaan aikuisten matkoille aikuisten ehdoilla. Toinen ympäristö, jossa on siis myös "pöytä katettuna" aamiaiselle ja lounaille.

2. Vain itselle tarkoitettu teatteri/ elokuvailta, jolloin joku katsoo lapsia. Istut pimeässä, hämärässä ja kukaan ei katsele Sinua, ei vaadi Sinulta mitään. Kun tulet kotiin, lapset nukkuvat samoin mies, joka ei siis ole samana iltana menossa - jossain. Istut ja juot valmiin teen tai otat - vain lasillisen viiniä.

Emmu

=========================

Hei Äitiliini. Tuota asiaa olen itsekin miettinyt. Vähäiset on konstit, mutta tässä muutama omani.

Lauantai-aamuna kun muu perhe vielä vanuu sängyssä pirautan siskolleni ja lähdemme "seikkailemaan" kirpputoreille. Kännykän voi ottaa mukaan, mutta laittaa äänettömälle.

Ostaa ei tarvitse, mutta joskus tekee hyviä löytöjä. Sisar tai hyvä ystävä mukana jolle voi sydämensä vuodattaa.

Ruokakauppa reissut olivat silloin minun henkireikiäni kun lapset olivat vauvoja. Isä jäi kotiin pikkuisen kanssa pariksi tunniksi. (isä ei välttämättä ollut iloinen, so what).

Aikansa kutakin, jaksamisia.

Justiina

=========================

Kysyt asiaa, joka koskettaa varmasti hyvin suurta joukkoa ihmisiä. Tuttu tunne minunkin elämästäni menneiltä vuosilta. Tuon vaiheen jo ohitettuani voin vain onnitella sinua. Onnitella sinua siitä, että kaipaamalla lomaa, olet tullut elämässäsi vaiheeseen jolloin kaipaat muutosta. Ja tuossa hetkessä sinulla itselläsi on kaikki tarvittavat avaimet. Varsinkaan tuntematta tilannettasi tarkemmin, yhtä vastausta ei kukaan voi lomatoiveeseesi antaa. Kuuntelemalla sydämesi toiveita, löydät tien sinulle sopivaan muutokseen. Pienin askelin, koska kysymyksestäsi päätellen sinun olisi vaikea irrottautua perheestäsi pitkäksi aikaa.

Rentoutumaan ja lepäämään oppii myös aivan arjen keskellä. Harjoittelua se toki hieman vaatii. Pysähtymisen harjoittelua. Pysähtymisen opettajana voi toimia vyöhyketerapeutti, hieroja, vertaistukiryhmä, rentoutuksen opastaja, Pilates, Reiki, kirja tai CD, luonto... Ihan mikä tahansa mikä sinusta tuntuu mahdolliselta ja minkä päätät valita tavaksesi. Pysähtymällä keräät energiaa, mutta ennen kaikkea saat olemassa olevat energiasi tarkoituksenmukaiseen järjestykseen ja virtaamaan. Meissä kaikissa on energiaa ja mahdollisuuksia mielettömästi enemmän kuin osaamme aavistaakaan. Luota siihen että oikea tapa löytyy, luota itseesi.

Saattaa olla että ympäristön vaatimukset säilyvät ennallaan, mutta helpotus tulee siitä miten niihin suhtaudut.

Voimahalaus Sinulle, jo loman löytäneenä,

Maikku

=========================

Ongelmasi kuulostaa tutulta. Minun läheisilläni on rankkoja ongelmia, jotka ovat syöneet jaksamista ja energiaa myös minulta. Koen, että perheeni ja etenkin lapseni ovat kärsineet siksi, että minun voimavarani ovat olleet riittämättömyyden rajamailla.

Pohdin asioita kovasti, ja mietin, mikä elämässäni on tärkeintä. Koska koin, että resurssini eivät riitä enää joka paikkaan, päätin kohdentaa resurssini sinne missä niitä eniten tarvitaan. Lapset ovat minulle tärkeimmät. Jotta lapsillani olisi hyvä olla, pitää minulla olla aikaa ja hyvää mieltä olla heidän kanssaan. Eli minun pitää pitää itsestäni ja omasta hyvästä olostani huolta, että jaksan.

Tämä yksinkertaisen asian ymmärtäminen on auttanut minua jäsentämään elämääni, koska eihän siitä lomaa saa. Olen päättänyt, että huolehdin vain niistä asioista, jotka ovat minulle ja perheelleni tärkeitä. Jos asia on sellainen, että ei koske suoraan lapsiani, en siihen sekaannu. Varsinkin, jos jokin läheisteni ongelma ja sen selvittely aiheuttaa minulle vain mielipahaa, en enää puutu asiaan. Kieltäydyn kohteliaasti, turha minun on satuttaa itseäni toisen ihmisen ongelmalla. Tämä kuulostaa kylmältä, mutta muuten en jaksa. Lapseni tarvitsevat minua, heille minulta on aina löydyttävä aikaa ja resursseja. Muista asioista voin tinkiä.

Karsin elämästäni ylimääräiset hössötykset ja kissanristiäiset pois, niin että minulle jäi ihan oikeasti aikaa ainakin joskus vain löhötä sohvalla lasten kanssa ja katsoa pikkukakkosta toinen lapsi toisessa kainalossa ja toinen toisessa. Sitten valitsin itselleni yhden harrastuksen, joka tuottaa minulle mielihyvää. Aikaa ei kulu viikossa paljon, mutta harrastuksen parissa unohtuu "maalliset murheet", ainakin pariksi tunniksi.

Olen toteuttanut tätä "ohjelmaani" viime syksystä saakka, ja koen olevani paremmassa tilanteessa kuin syksyllä. Toivottavasti Sanna löytää omalla tavallaan tasapainon.

mk

=========================

Kukaan ei omaa aikaa tule tarjoamaan, vaan se täytyy todellakin OTTAA. Oman ajan ottaminen ei ole itsekkyyttä, päinvastoin! Kun on itse aivan rikki, ei ole mitään annettavaa myöskään rakkailleen ja läheisilleen. Kolmen lapsen työssäkäyvänä uusiperheen äitinä tiedän, että oman ajan järjestäminen vaatii organisointia. Lastenhoitoapua voi pyytää sukulaisilta, ystäviltä tai naapureilta, lasten kavereiden vanhemmilta tai MLS:stä.

Oman ajan ei tarvitse aina olla edes pitkä, tunnin kävelylenkki lähiympäristöön ystävän, naapurin taikka vain yksin ajatustensa kanssa tekee hyvää: pääsee haukkaamaan happea ja tuulettamaan päätään. Raitis ilma virkistää, asuitpa sitten maalla tai kaupungissa. Tai piipahda uimahalliin, jos ei muuta niin löylyn lämpöön. Älä missään tapauksessa jää yksin ongelmiesi kanssa ja eristäydy, vaan etsi keskustelukumppani tai useampia.

Puhumalla asioita ääneen jollekulle asiat ja ongelmat saavat realistisemmat mittasuhteet. Monet yhdistykset ja seurakunnat järjestävät monenlaisia vertaistukiryhmiä, joita kannattaa myös kokeilla. Näissä keskusteluryhmissä voi helposti todeta, että et ole yksin ongelmiensi kanssa, ja jos mahdollista, aina löytyy joku jolla menee itse asiassa vielä huonommin.

Mari

=========================

Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja välillä tuntuu, että voimat ei meinaa millään riittää kaikkeen. Kävin aika vasta seurakunnan järjestämän hiljaisuuden retriitin ja koin aivan uskomattoman rauhan ja voiman tunteen. Siellä mieli ja sielu lepäsi. Ruoka oli valmiina, peti odotti nukkujaa, liikkua sai, jos halusi. Kaikki oli vapaa-ehtoista, ei mitään pakkoa mihinkään. Kukaan ei kysele, eikä muille tarvitse puhua, tai ottaa ketään muita juuri mitenkään huomioon. Se oli todella lomaa kaikesta hälinästä, värkkäämisestä ja huolista. Vain minä ja minun oma Jumalani, kahdestaan kaksi päivää! Todella kokemisen arvoinen asia! Matkaan jäi rauha ja tyyneys ja tieto siitä, että sen voi todella tavoittaa uudelleen, jos haluaa.

Marika

=========================

Omaa aikaa pitää "varastaa" sieltä sun täältä, mutta olennaisinta koko asiassa on se, että itse priorisoi itsensä niin korkealle, että ottaa omaa aikaa. Vanha viisauskin sanoo, "jos haluat lisää aikaa, sinun on tehtävä sitä" eli itsestään sitä ei mistään tule.

Aiemmin, ennen kuin aloitin kuntoilun, en mielestäni olisi missään välissä ehtinytkään. Kun sitten aloitin ja innostuin, muut asiat ovat vähemmän tärkeitä ja jäävät tekemättä, koska kuntoilu on niin tärkeää. Tee vain ne velvoitteet, joita ilman sinä ja/tai perheesi ei voi elää, ja jätä loput. Niin, ja sitten pitää tarkistaa ja miettiä toiseenkin kertaan, mitkä ovat niitä asioita jotka vaan pitää tehdä. Sänkyjen petaaminen ei ole sellainen asia, esimerkiksi. Villakoiratkaan eivät yleensä nurkista karkaa minnekään, joten imuroiminenkin voi odottaa toiseen päivään.

Ja mikä ettei voi lähteä päiväksi tai kahdeksi perheen luota pois? Ei ehkä just nyt ja minuutin varoitusajalla, mutta viikon tai kahden päästä voi kyllä olla vuorokauden pois, kun vaan järjestää asiat siten.

Ongelmista lomaa ei saa, valitettavasti ne tulevat yleensä mukana, mutta ehkä niitä on helpompi setviä kun saa välillä olla omassa rauhassa...

MK

=========================

Kokeiltu juttu - puolen tunnin kävelylenkille rauhalliseen paikkaan. Jos ei muutoin ehdi, niin herätys vaikka puolta tuntia aikaisemmaksi. Aluksi joutuu ehkä pakottamaan itsensä lähtemään, mutta kävelyn ja yksinolon edut tulevat esiin pian. Ja muista - pidä huolta itsestäsi, sen olet velkaa itsellesi ja perheellesi.

Marja S

=========================

Valitettavasti on kyllä otettava sitä omaa aikaa, ja jopa voi joutua maksamaankin siitä. Hiljaisuuden retriitti oli minulle paras: 4 lapsen keskeltä 2-3 päiväksi pois lähteminen ja hiljaa oleminen.

Jos on hyviä ystäviä ja sukulaisia, käytä hyväksesi! "Vuoroin vieraissa" -periaatteella. Eli sinä autat heitä, kun voit.

Joskus lenkkeily naapurin ja/tai koiran kanssakin auttaa vähän, mutta yleensä pitäisi saada olla pidempi aika rauhassa.

Ellei pidä itsestään huolta, joutuu lopulta pahimmassa tapauksessa pakkohoitoon... joten pidä!

Marjaana

=========================

Itse olen murrosikäisen pojan äiti, olen päivät työssä ja monet illat/ viikonloput menee jäähallilla pojan harrastuksen takia. Viime talvena väsyin totaalisesti koko rumpaan työhön ja muuhun. Silloin aloitin kauan haaveena olleen maalausharrastuksen. Nyt aina kun "pipo" tuntuu kiristyvän otan pensselit ja taulupohjat esille ja alan maalata. Olen huomannut, että tässä pääsen eroon kiireestä, siinä maalatessa saan olla irti kaikesta muusta, ajatus on vain siinä mitä maalaan.

Perhekin on hyväksynyt maalaamiseni ja kuinka ollakaan kukaan ei häiritse, en edes minä itse.

Liena

=========================

Suosittelen lämpimästi "lomamatkoja" äänikirjojen avulla - cd tai kasetti korvalappustereoihin ja toiseen maailmaan! Tällä tavalla hyvään romaaniin "uppoutuminen" onnistuu myös esim. tiskatessa, silittäessä, ruokaa laittaessa ja muissa hiljaisissa askareissa. Romaanien lisäksi suurimpien kirjastojen valikoimista löytyy erilaisia rentoutusäänitteitä. Omakohtaiseen kokemukseen vedoten voin todeta myös ulkoiluun satsatun ajan tuovan tuplasti jaksamista mukanaan.

Jatta

=========================

Tiedän tilanteesi. Nauti arjesta, tavallisesta elämästä, älä anna arjen pikku murheiden rassata. Sovi miehesi tai jonkun läheisesi kanssa, että saat kerran viikossa muutaman tunnin aikaa omille harrastuksille tai vain aikaa löhötä.

Tulee aika, ja yllättävän pian, että kodissasi kuuluu vain kellontikitys. Läheisesi ovat pois joko kokonaan tai jossain omassa elämässä. Odotat, että joku aukaisi oven ja huutaisi: ÄITI, tuu auttamaan. Kaipaat jotain jonka saisit rutistaa syliin. Tämä arki on vain lainaa.

Keski-ikäinen äiti

=========================

Minulla oli sama tilanne viime vuonna. Tuntui kerrassaan siltä, että mikäli en lähde jonnekin lomalle, niin en jaksa enää, joten tajusin että oli pakko toimia. Muu perheeni kyllä ymmärsi asian kun kerroin miksi minun on pakko lähteä lomalle. Niinpä varasin itselleni loman etelään. Nautin lomasta todella, sillä olin valvonut monia öitä ja aloin olla todella uupunut, joten lomalla nukuin todella paljon. Söin hyvää ruokaa, katselin ihmisiä, nukuin ja pelkästään olin, ajattelematta mitään murheitani. Loma antoi voimia ja suosittelen. Mikäli et pidä itsestäsi huolta, niin kuinka voit jaksaa eteenpäin. Joten päätös on tehtävä ja sen sinun pitää tehdä itse.

Julia

=========================

Viikoittainen, ihan oma harrastus antaa aikaa itselle. Saa harrastaa sitä, mistä pitää, ja saa olla samanhenkisten ystävien seurassa. Minun henkireikäni on viihdekuoro ja välillä teatterinkin tekeminen, samaten sähköpostien saaminen ja lähettäminen… Mutta se aika on vaan otettava ja lähdettävä ulos ovesta... Se kannattaa. Vaikeuksienkin keskellä on laulaminen ollut hyvä henkireikä.

Laulellen...


Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot