Su 30.4.Mirja, Miia, Mira, Mirva, Mirj...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Mikä on ollut sellainen onnistuminen, iso tai pieni, joka on jäänyt mieleesi ja luonut hyvän mielen pitkäksi aikaa?

Vastauksia: 199 kpl



Työkseni valmistan korvan sisäisiä yksilöllisiä kuulokojeita ja siksi suurin osa asiakkaistani on iäkkäitä ihmisiä. Tässä muutamaa vuosi sitten luokseni tuli eräs vanhempi mies kojeensa kanssa joka painoi häntä korvaan. Oli kesä ja olin tekemässä jo lähtöä kotiin.

Työvaatteeni olin vaihtanut omiini ja koska oli kesä niin päälläni taisi olla toppi ja lyhyt hame. Mies katsoi minua ja kysyi; eikö talossa ole ketään miestä? Kerroin että toki löytyy, mutta asia jonka vuoksi hän tuli oli minun heiniäni. Mies katsoi epäilevästi minua ja epäröi että noinkohan tuo onnistuu minulta. Tein kuitenkin tarvittavat korjaukset ja tulin miehen luo.

Hän laittoi kojeen korvaan ja saman tien hänelle nousi hymy kasvoille. Olin onnistunut tehtävässä ja mikä parasta mies totesi; eipä olisi uskonut tuon näköisestä että osaa tällaisia töitä tehdä. Tuo kommentti lämmitti mieltä pitkään ja rikkoi rajoja ja uskomuksia tämän iäkkään herran mielessä etteikö muka nuori nainen osaisi tehdä jotain vaativampiakin juttuja.

Memmu

=====================

Mattojen pesu, joka oli siirtynyt kerta toisensa jälkeen loppukesään ja sitten se puhtaiden mattojen tuoksu - aaah! Pikku juttu, mutta antoi hyvän mielen.

Mymmeli

=====================

Onnistuin tiputtamaan painoani 8 kg, eikä ole takaisin tullut puolessatoista vuodessa, eikä tule.

Syömisestä nauttiva

=====================

Rakkaat ja läheiset ystävät, jotka ovat antaneet läheisyydellään ja opastuksellaan tukea elämän kimurantti hetkinä sekä tukeneet elämän kulkua myös hyvinä hetkinä.

Tarjam

=====================

Olen käynyt jo neljättä vuotta kansalaisopiston venäjänkielen kursseilla, joissa on ollut oppilaita vain 5-7. Moni on aloittanut ja lopettanut opiskelun tänä aikana.

Jokainen oppitunti on ollut koettelemus kalkkeutuneille aivoilleni ja ujolle minälleni, mutta aina lukuvuoden jälkeen tunnen huikeaa onnistumisen tunnetta pitkän aikaa, ja kiitän itseäni, etten lopettanut kesken.

Armi

=====================

Kolme vuotta sitten aloitin opinnot uutta tutkintoa varten. Reilut kaksi vuotta opiskelin työn ohessa, ja pyöritin lisäksi omaa yksityistä 'kotirumbaa' sairauksineen ja muineen. Läpäisin opiskelut hyvillä arvosanoilla ja tyytyväisin mielin. Nyt korjaan siitä saatavaa satoa. Olen onnellinen, että tavoitteeni lopputulos oli mainio.

Mari

=====================

Olimme Kolilla vanhempieni kanssa. Jerojärvi oli samaa uskomatonta maisemaa myös pohjasta: keskellä järveä oli alue, jossa pystyi kahlaamaan! Ja samalla rannasta oli heti syvää, yli 4 metriä.
Se vasta opetti minulle, mitä Koli oikeasti on: maan päällä ja veden alla.

Kaija

=====================

Sain viestin keskikoulukaveriltani, ja hän muisti vielä lempinimeni - kuinka monta vuotta sitten olimme Isonkyrön yhteiskoulussa. Asun ulkomailla, ja tämä miespuolinen ystävä otti osakseen kirjoittaa koko luokallemme. Sitten kuulin "parhailta ystäviltäni" siltä ajalta, ja se oli tosi ihana asia. Olemme jakaneet yhteistietoja lastenlapsien kuvien kautta nyt... Ei usein, mutta tosiaan mieleenpainuva asia, että ystävät ovat jääneet ystäviksi aikaerosta ja matkaerosta huolimatta.

Aulikki

=====================

Töissä: pomon antamat kehut, jotka kantavat todella pitkälle ja pönkittävät hyvää itseluottamusta ja yrittämisen halua.

Kotona: lapselta saatu kortti, miksi äiti on mukava, kun se laittaa hyvää ruokaa. Ne arjen onnistumiset jotka taas kantavat lasta, ei puuhamaat vaan se normaali arki.

Eijal

=====================

Olin nuoruudessani melko keskinkertainen oppilas, enkä kovinkaan kiinnostunut koulun käynnistä tai opiskelusta. Keskeytinkin ammattikouluni, ja menin kokopäivätöihin jo 17 -vuotiaana (siihen asti olin työskennellyt "vain iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla). Ajattelin, että minulla ei ole lukupäätä eikä erityisen hyviä aivoja.

Aikuistuttuani aloin kiinnostua kuitenkin opiskelusta ja huomata, että se sujuukin nuoruusvuosia paremmin, kun motivaatio ja asenne ovat kohdallaan. Tähänastisen elämäni ehkä suurin onnistumiskierre alkoi 33-vuotiaana, kun aloitin työni ohella iltalukion, ja vain kaksi vuotta myöhemmin, viime keväänä onnistuin kirjoittamaan maantiedosta L:n (=10) ja äidinkielestä ja matematiikasta E:n (=9)!

Nyt on jäljellä enää tämän syksyn kirjoitukset ja niistäkin viimeinen, ruotsi, on ensi perjantaina, ja jouluksi on tulossa YO-lakki päähän! En olisi koskaan nuorena uskonut, että minusta olisi tähän! Sukulaiseni, edes oma äitini, ei meinaa uskoa vieläkään, mutta näkevät todistukseni sitten joulukuussa.

Mia

=====================

Minulla on kolme kappaletta onnistumisia; 26-, 24- ja 14-vuotiaat.

Lissu

=====================

Seisoin bussipysäkillä rivin viimeisenä. Siihen tuli kehitysvammainen tyttö joka iloisesti tervehti kaikkia yksitellen. Kukaan ei vastannut. Kun hän lopulta tervehti minua vastasin tervehdykseen reippaasti. Tyttö ilahtui kovasti ja toivotti hyvää päivänjatkoa johon vielä vastasi. Tyttö jatkoi matkaansa mutta hänen leveä hymynsä lämmittää edelleen.

Sirpa

=====================

Viiden vuoden aherrus palkittiin ja valmistuin työn ohella insinööriksi tänä vuonna.

:)

=====================

Suurin hyvän mielen tuoja on minulla, kun pidän lapsille askartelukerhoa ja huomaan kuinka onnellisia ilmeitä lapsilla on, kun oppivat jotain uutta. Paras palaute oli tässä taannoin, kun yksi lapsi sanoi, että tämä oli paras ilta ikinä. Ihan kyyneleet tulivat silmiini, kun tiesin että olin lapsille antanut jotain sellaista, minkä he muistavat ehkä koko elämänsä ajan.

Askartelutäti

=====================

Asiakkaan henkilökohtainen, yllättävä ja positiivinen palaute asian hoitumisesta.

Helinä

=====================

Se että olen voinut antaa toiselle ihmiselle hyvän mielen.
Se on voinut olla, sana, teko, tarvike tai vain läsnäolo.

Hellu

=====================

Pikkuoppilaani sanoi: Ope, sä oot ihana. Saman tunnin aikana poikaoppilas sanoi: Ope, sä oot tosi mukava. Voi että tuli hyvä olo. Silloin tuntui, että olen onnistunut työssäni.

Ope

=====================

Yleensä lasten onnistumiset ovat saaneet hyvän mielen viipymään pitkään...

Eikku

=====================

Oman ensimmäisen koiran menestyminen näyttelyissä ja kun koirani sai ensimmäistä kertaa laatu-arvostelussa ERIn eli laatuluokituksen parhaan. Näyttelytilanteessa suhde omaan koiraan korostuu, koska ympärillä on niin paljon muita, paljon omaa ihmistä mielenkiintoisempia koiria ja ihmisiä. Jos ja kun oma koira keskittyy vain oman ihmisen miellyttämiseen, niin tunne on aika pökerryttävä.

Nelikymppinen nainen ja koira 2,5 v

=====================

MATKA ITSEENI

Elämäni suurimmassa käännekohdassa menetettyäni puolisoni pari vuotta aiemmin, tein oman matkan pohjoiseen yksin autolla, ihan itse. Olimme aina tottuneet reissaamaan perheen kanssa, mutta nyt olin uuden haasteen edessä.

En ollut millään matkalla nähnyt niin paljon kuin silloin. Matkaa jatkoin päivittäin sen verran kuin itse halusin. Katsoin ne paikat ja nähtävyydet, kuin itse halusin.

Yövyin ja viivyin siellä, missä itse halusin. Tein niin monta U-käännöstä nähtyäni mielenkiintoisen kohteen, kuin itse halusin.

Näin paljon, koin paljon, nautin onnistumisen iloa ja itseni voittamista pärjääjänä yksin "suuressa maailmassa". Näin kasvattavaa reissua en ole tehnyt aiemmin... enkä jostain syystä sen jälkeenkään...

Elämälle kiitos!

=====================

Toimin seurakunnassa 8 lastenohjaajan lähiesimiehenä. Lastenohjaajien ammattikunta on seurakuntiin syntynyt noin 50-60-vuotta sitten rouvien vapaa-ajan ja vapaaehtoistyön aloituksesta. Tänä päivänä lastenohjaajaksi valmistuu 3 vuoden koulutuksen kautta.

Työyhteisössämme on monenlaisen koulutuksen ja pitkän työelämän kautta pätevöityneitä naisia. Eri-ikäisiä ihania naisia. Ammatti-identiteetti ja oman ammatin arvostaminen vain joskus tuppaa olemaan vähäistä.

Tulin taloon 3.5 vuotta sitten ja huono ammatti-identiteetti kuului ja näkyi silloin tällöin valituksena, ettei me saada, me ei olla eikä meitä huolita. Pienin askelin, pienin käytännön teoin sekä sanomalla että pitäkää puolenne, ottakaa paikkanne ja rohkaisuna sekä kiitoksen kautta marina on lähes poistunut.

Viime keväänä hankimme yhtenäiset työpaidat ja hupparit lastenohjaajille. Raha ei suinkaan ollut seurakunnan budjetissa vaan opiskelijoiden ohjauspalkkioissa. Olen huomannut seurakunnan lapsityön logolla varustettujen työasujen yhdistävän meitä ja tänään on piispantarkastus ja me 9 naista olemme kuin pienet lapset rivissä, ylpeinä työstämme, samankaltaisissa asuissamme.

Minusta tuntuu hyvälle ja lastenohjaajat seisovat omilla jaloillaan.
Tämä ei ole minun tekemiseni yksinomaan. Olen vain hoitanut käytännön asiat ja yhdessä olemme ideoineet vaatteet sekä logon.

Lapsityönohjaaja

=====================    

Oman puutarhan suunnittelu ja toteutus, viime kesänä tuloksista nauttiminen.

Ruiskaunokki

=====================

Se että 55-vuotiaana uskalsin lähteä vakituisesta työpaikasta ja perustaa oman yrityksen. Nyt, kohta 10 kk myöhemmin, voin vain todeta että kaikkina näinä aamuina työhön lähtö on ollut mielekästä ja uteliaisuus tulevaa päivää kohti on valtava.

Vihdoinkin on hetki jolloin voi taputtaa itseään hellästi poskelle ja sanoa :"Hyvä minä !"

Kikka

=====================

Taitaa olla se hetki, kun saa toisen nauramaan.

Kaisa

=====================

Pienet myönteiset eleet; hymy, hyväksyvä päännyökkäys. Hyvän mielen rakennusaineena onnen hippuset

Tavallisen onnellinen

=====================

Olin huvipuistossa 8-vuotiaan tyttäreni kanssa. Meillä oli rannekkeet molemmilla ja kiiruhdimme laitteeseen, johon ei ollut jonoa. Nuori mies pysäytti meidät ja kysyi minulta, anteeksi oletteko täyttänyt 18-vuotta? Vastasin, että olen tämän tytön äiti. Hän pyyteli anteeksi, mutta minä sanoin pitäväni sitä suurimpana mahdollisena kohteliaisuutena ja pidän sitä edelleen.

Merru

=====================

Kymmenkunta vuotta sitten työpaikallani maaseudulla työterveyshoitaja oli koulutuksessa ja sinne työterveyteen tuli vanhempi isäntä. Kerroin hänelle tilanteen ja pahkuroi, että mihinkäs hän nyt sitten, tikit pitäisi saada pois.

Sanoin hänelle, että apuhoitajakoulutuksen perusteella voin ottaa ne pois mikäli hän vain suostuu. Yhteisymmärrykseen päästiin ja hän siinä kertomaan, että pitäisi olla hellävarainen koska hän ei ollut koskaan ennen ollut vastaavassa tilanteessa, koska oli saanut elää terveenä.

Siinä vaiheessa itseä rupesi jännittämään, koska edellisestä ompeleiden poistosta oli kulunut vuosia. Ei auttanut kuin ruveta hommiin. Kun asia saatiin päätökseen, isäntä lähti hiljaisena pois.

Muutaman minuutin kuluttua ovelle koputettiin ja sama isäntä seisoi siinä hymyillen kuin Hangon keksi ja sanoi: Kiitos. Turhaan jännitin, ei sattunut lainkaan. Olet sinä hyvä ottamaan ompeleita pois! Tähän sain soperrettua kiitokseni. Kun ovi taas sulkeutui, oli pakko "tuuletella" ja sanoa itselle, että siinäs kuulit mitä asiakas sanoi! Tällä tapahtumalla on ollut paljon merkitystä työurallani. Tänään olen itse työterveyshoitaja, mutta tikit poistan sillä apuhoitajan taidolla, josta sain kiitosta jo yli 10 vuotta sitten.

Asiakas on aina oikeassa

=====================

Viihdyn mieheni kanssa hyvin syksyisessä metsässä marjoja ja sieniä poimien. Olen aina tehnyt puolukoista marjapuuroa ja kun lapset olivat pieniä, se oli heidän herkkuaan.

Nyt sitten tein myös sitä, vaikka lapseni ovat lentäneet pois kodista, tyttäreni miehelle ja annoin sitä heille kun piipahtivat meillä. Sain heiltä tekstiviestin illalla; miksi äiti-annoppi tekee maailman parasta marjapuuroa! Se tuntui todella hyvältä ja tunsin onnistuneeni ja on tuonut hyvän mielen pitkäksi aikaa. Marjapuuroni on rakkaudella tehty.

Tubi

=====================

Aikuisopiskelijana laskin erästä matematiikan tehtävää pitkää ja hartaasti. Ei meinannut onnistua mutta sitten keksin ratkaisun. Tässä koin sellaista onnistumisen riemua että sen avulla jaksoin monta viikkoa.

Aikuisopiskelija

=====================

Onnistumisia tapahtuu kaiken aikaa. Harrastan kutomista. Keväällä opettelin viimein kutomaan sukkaa. Nyt on mahtavaa kun sen osaan ja sukkia tuleekin melkoisella vauhdilla.

-m-

=====================

Poikani olivat 8kk ja 1v8kk kun jäin yksin kasvattamaan heitä. "Taakka" tuntui suurelta, eikä minkäänlaista tukiverkostoa ollut. Elin päivä kerrallaan välillä hymyillen välillä itkien ja hammasta purren. Tänä päivänä lapseni ovat jo 8 ja 9-vuotiaat ja harvase-päivä saan kiitosta ja kehuja siitä kuinka kohteliaita ja hyvin kasvatettuja lapsia minulla olen.

Tämä on sellainen asia josta saan hyvän mielen ja tiedän onnistuneeni edes joten kuten äitinä. Vaikkakin niitä pahojakin päiviä on elämäämme mahtunut, vähän niin kuin anteeksi antona silloin ovat nuo ihmisten sanat, ne lämmittävät sydäntä ja mieltä!

Rakastan lapsiani, 2 poikaani ja 7kk ikäistä tytärtäni joka elämänsä taipaleen aloitti keskolasta. Elämään on mahtunut synkkiä päiviä, mutta valoisat päivät kumoavat ne!

Äiti x 3

=====================

Olin pienestä tytöstä lähtien halunnut äidiksi. Ja kahden kuolleena syntyneen vauvan jälkeen sain terveen pojan. Silloin ymmärsin kuinka todella lapset on lahja joka annetaan. Ja, että ensin minun piti saada kaksi enkeliä ja sen jälkeen kaksi tervettä poikaa. Näin se elämä meitä kuljettaa

Leena1964

=====================

Sain huijattua 40 v. täyttävää siskonpoikaani. Lähetin hammashoidon laskutukseen liittyvää postia, jossa pyydettiin ottamaan yhteyttä asian selvittämiseksi (oli muka maksanut liikaa). Kun hän sitten kirjeen saatuaan soitti, hyvä kun tuolilla pysyin.

Ko. miestä on nimittäin erittäin vaikea huijata, kun taas hän itse harrastaa jippoilua minkä ehtii. Tämä harvinainen onnistuminen, vaikkakin "huijaamisessa", tosin pelkästään positiivisessa mielessä, riitti hymyilyttämään moneksi viikoksi eteenpäin.

Sulo

=====================

Ehdottomasti jokaisen kolmen poikani syntymä. Synnytykset menivät hyvin, kivuttomasti, nopeasti ja kun vielä syntyi terveitä poikia, se on palkinnut ja antanut hyvän mielen pitkäksi aikaa.

Eippa

=====================

Olin 7 vuotta kotiäitinä ja sairaan lapseni omaishoitajana ja palasin takaisin työelämään (virkaani joka odotti minua kaikki ne 7 vuotta) tänä vuonna. Olen ylpeä siitä, että olen päässyt työnteon makuun näinkin nopeasti... Ottaen huomioon kuinka rankan ja vaikean polun kuljin hoitaessani vakavasti sairastuneen lapseni ja vielä siinä ohessa meille syntyi 2 lasta lisää.

Neljälle äiti

=====================

Kun murkkuikäinen poikani kiukuttelee ja paiskoo ovea jos olen pyytänyt vaikka siivoamaan. Ensinnä olen iloinen siitä, että pystyn olemaan hiljaa ja muistuttamaan, että hetken kuluttua tämä on ohi, älä kommentoi ja toiseksi vähän ajan päästä poika tulee ovestaan ja pyytää anteeksi ja halaa sanoen, että äiti mä en ymmärrä miks mulle tulee aina välillä tommosia kohtauksia. Näistä arkisista taisteluista selviäminen isommitta riidoitta, antavat hyvän mielen ja voimaa seuraavia tilanteita varten.

Taikku

=====================

Kun teen työni hyvin, kuten aina, mutta myös asiakas huomaa sen ja antaa kiitosta. Pienet päivittäiset onnistumiset ja niistä kiitoksen saaminen antavat voimaa jaksaa ja uskoa siihen mitä tekee.

Ulpukka

=====================

Hyvän mielen elämään tuo se, kun yksinhuoltajaäitinä saa todella kiireisen viikon kaikkine tapahtumineen, kokouksineen, harrastuksineen, lapsen harrastuksineen yms. vietyä läpi ilman isompaa häsäkkää. Äitinä vielä iloitsee siitä, että lapsi pärjää hyvin koulussa ja muuten.
Voi sanoa, että lapsen syntymä ehkä on minun elämässäni se suurin ilon aihe ja että kaikki meni hyvin. Nyt rinnalla 12-vuotias nuori naisen alku.

Sarkku

=====================

Auton rattiin tarttuminen 19 vuoden jälkeen, ja reilun vuoden jälkeen tuo hyvän mielen edelleen!!

Maria

=====================

Onnistuin saamaan elämäni parhaan työpaikan, soittamalla rohkeasti suoraan toimitusjohtajalle. Takana pitkä aika työttömyyttä ja pätkätöitä minulle sopimattomilla aloilla.

Nyt saan tehdä työtä, jonka osaan.

Työnilo

=====================

Sain neljä vuotta olla ystävä henkilölle joka haudattiin lauantaina. SIITÄ OLEN KIITOLLINEN.

ELVI

=====================

Olen edelleen hyvillä mielin että viisikymppisenä olen selvinnyt yo-kirjoituksista lähes loppuun saakka. Kielet ja äidinkieli kirjoitettu ja läpi mutta matikasta taisi jäädä kiinni, juuri on ollut viimeinen yritys.

Kaija-mummo

=====================

Tuli hyvä mieli, kun eilen töiden jälkeen lähdin sienimetsään nauttimaan epätavallisen lämpimästä syyssäästä - ja löysin puoli ämpärillistä suppilovahveroita.

Pirkko

=====================

Löysin vihdoin oman alani, kouluttauduin ja nyt teen sitä työtä, jota oikeasti haluankin tehdä! Joka aamu on mukava mennä töihin!

Hellu

=====================

Tultuani jo liki eläkeikää, tuli Esa poikani katsomaan äitimuoriaan. Hän katsahti vanhaa kirjoituskonettani ja tokaisi: "Äiti, sinä tarvitsisit tietokoneen ja tekstinkäsittelyohjelman!" Minä katsoin häntä kuin härkä uutta porttia ja tuumin; mitä minä sillä tekisin? Sen, mitä minä vielä kirjoittelen, minä kyllä voin aivan mainiosti kirjoittaa vanhalla koneellanikin. Se toimii ihan hyvin ja minä olen siihen tottunut. En minä enää opi näihin uuden ajan rakkineisiin. Ovat niin monimutkaisiakin.

Mutta kuinkas kävikään! Poikani ei antanut periksi, vaan toi minulle syntymäpäivälahjaksi tietokoneen, ja kaiken lisäksi toinen poika lahjoitti tulostimen. Innokkaina nuoret neuvoivat minua miten niitä vempeleitä käytetään, mutta enhän minä uskaltanut edes yrittää. Uskaltauduin koneelle vasta, kun nuoret olivat lähteneet ulos kävelylle. Kun avasin sen ja aloin noudattaa saamiani neuvoja, olin aivan vakuuttunut, että kone joko kärähtäisi tai onnistuisin sekoittamaan sen sielunelämän lopullisesti.

Suureksi ihmeekseni niin ei kuitenkaan käynyt, onnistuin kuin onnistuinkin avaamaan sen kunnialla ja jopa kirjoittamaan sillä. Onnistumisen tunne oli mahtava ja itsetuntoni nousi kohisten. Tuumin; en taida niin tyhmä ollakaan kuin olen luullut!

Vaan enpä osannut arvatakaan mihin seikkailu tietokoneen kanssa tulisi minut johtamaan! Minusta ja tietokoneesta tuli todelliset ystävät. Kirjoitin muutamassa vuodessa historiallisen kirjasarjan ja sen jälkeen monta, monta muuta kirjaa. Joskus nuoruudessani olin kirjoitellut lasten- ja nuortenkirjoja, mutta vuosikymmeniin en ollut tehnyt lehtijuttuja lukuun ottamatta juuri mitään kirjallisia töitä.

Onneksi suhde vanhaan kustantajaan oli säilynyt. Tietokoneen ja siihen perehtymisen ansiosta innostuin uudelleen kirjoittamisesta, ja kuinka helpoksi se olikaan tullut! Vuosikymmenet olivat ladanneet sanomisen pääomaa ja uuden ajan tekniikka antoi käteen aivan toisentasoisen kynän kuin se vanha kirjoituskoneen romu. Tarvittiin vain rohkeutta sukeltaa uuteen maailmaan, hankkia uusia taitoja. Paitsi kirjoittamista ja sen mukanaan tuomaa rikkautta ja onnellisuutta, avautui tietokoneohjelmien myötä myös kiehtova mahdollisuus tehdä taidetta.

Hankkimani monipuolinen piirto-ohjelma yhdessä kuvienkäsittelyohjelman kanssa tarjosi käteen myös uudenlaisen pensselin. Kirjoittavana ihmisenä tarvitsen myös kaikenlaista taustatietoutta ja senkin löytyminen on todella helppoa. Sukellus nettiin ja surffaus sen sivuilla tuottaa useimmiten toivotun tuloksen.

Tietokoneen myötä avautui vaivaton yhteydenpitomahdollisuus sekä omaisiin että ystäviin. Sähköposti on mainio asia. Ei tarvitse etsiskellä kirjoituspaperia, kuoria, kyniä ja postimerkkejä ja huolehtia, että sitten joskus muistaisi postittaa aikaansaannoksensa. Yksi vilaus, kun pitkäkin kirje on valmis ja lähetetty. Ja yksi vilaus, kun siihen tulee vastaus!

Viime aikoina olemme myös "mesetelleet" lastenlasten kanssa. Kaikkine tunnehymiöineen puuha on hauskaa ja värikästä. Ja entäs sitten Skype! Sen kautta voin piipahtaa Amerikassa pojan tyttären perheessä. Voin se nähdä että kuulla heidät. Minusta tuli yhtäkkiä modernimummo!

Aamuisin istun tietokoneelle, ja sen käyntihurahdus on kuin ystävän tervehdys. Minulle ikäihmiselle avautui sen myötä aivan uusi maailma ja mahdollisuus luovaan työhön. Se on elintärkeää kuin hylkeelle avanto, ja tekee onnelliseksi.

Kaarina Kranz

=====================

Äkkiä ajatellen aika moni asia. Olen saanut ajatusten aamiaista jo aika monta vuotta, kiitos työkaverin. Mutta tänään tässä ja nyt. Eilen iltalenkillä täysikuu paistoi, ilma oli lämmintä ja askel kevyt, ihanaa. Tänään aamulla ei satanut, oli taas lämmintä ja töihin tulo fillarilla oli tosi mukavaa. Parasta kaikessa, minusta tuli isoäiti heinäkuun 6. päivä ja voitte uskoa, että tämä pieni mies saa minut hylälle mielelle joka aamu ja viellä pitkäksi, pitkäksi aikaa.

Sirkka

=====================

Työ tuntuu aika ajoin tylsältä ja rutiininomaiselta. Kiitosta ei useinkaan saa kosolti. Kun olet panostanut johonkin asiaan paljon aikaa ja energiaa, ja jonkin ajan kuluttua henkilö, jonka hyväksi olet tämän panostuksen tehnyt tulee henkilökohtaisesti kiittämään kaikesta hänen eteensä tehdystä työstä. Se auttaa jaksamaan ja pelastaa jopa koko viikon!

Sarppa

=====================

Kaikista parhaimman mielen minulle tuo se, kun jokin tekemiseni/sanomiseni saa lapsilleni hymyn huulille ja kun he kertovat kuinka tärkeä heille olen. Se kantaa pitkälle!

Jaana

=====================

Aamulla avasin sähköpostini ja tyttöni, joka on Saksassa nyt työharjoittelussa 3 kk, lähetti mailin, jossa luki "ÄITI, OOT MAAILMAN RAKKAIN"

...sen muistan aina...

Ritva

=====================

OLEN PALJON LEIPONUT KIRPPARILLE MYYNTIIN LEIVONNAISIA. SAIN ERÄÄLTÄ OSTAJALTA PALAUTTEEN SINÄ TEET KYLLÄ PARHAAT SÄMPYLÄT!!

Ajattelin et voiko olla totta, kun minun mielestä ne ei niin ihmeellisiä ollut. Mutta tuo palaute on kantanut mua ja muistan sen aina. Taidan aliarvioida omia töitäni?

Pikkumi

=====================

Kun vihdoinkin olen saanut laihtumisprosessin osaltani käyntiin. Nyt en aio luovuttaa enkä ottaa poistuneita kiloja takaisin.

Onnellinen mumi

=====================

Vaihdoin työpaikkaa 16 vuotta sitten. En siksi, että vanhassa olisi ollut jotain vikaa vaan uusien haasteiden takia.

Työelämäni parhaita hetkiä koin läksiäistilaisuudessa, kun silloiset työkaverini tulivat hyvästelemään sanoilla: "Meille tulee sinua ikävä. Olet ollut työkaveri, joka kuunteli suruissa, myötäeli iloissa, auttoi pulmatilanteissa, oli tarvittaessa läsnä lämpimänä osaavana ihmisenä. Toivomme, että tulisit takaisin".

Onnistumisen hetkiä niin työ- kuin elämässä yleensäkin on ollut moniakin. Kiitos ihmisenä olemisesta on kuitenkin jäänyt kirkkaana mieleen. Mitä me olisimme ilman toisiamme?

Maria

=====================

1) kun kuka tahansa 9:stä lapsenlapsesta tai 6:sta lapsenlapsenlapsesta halaa ja katsoo silmiini rakkautta tulvillaan. Kyllä se pysyy perushyvänä mielessä seuraavaan halaukseen.

2) kun lapsi sairastuu vakavasti ja selviytyy. Se on onni, jonka puolesta tekisin kauppaa vaikka Taivaanisän kanssa, että kunhan lapsi pysyy terveenä, ota vaikka kirjoittamisen taitoni. (protestanttinen kauppiasluonne ).

3) kun kirjani julkaistiin, joka kerta sen tullessa painosta, olen sateenkaaren korkeimmalla kohdalla. Tai vaaleanpunaisella pilvellä (vaikka vääjäämättömästi sieltä liukuu kivikkoon ja nokkospensaisiin ja luulee taas jonkin aikaa, ettei seuraavaa sanaa osaakaan kirjoittaa) mutta se tunne sen kuukauden. Ah Onnea.

Ulla Welin

=====================

Matkallani pohjoisessa olin koiran kanssa metsässä kävelemässä. Vastaan tuli mielettömän kokoinen sammaleinen kallio. Huonokuntoisena ajattelin, että joko reissumme tyssäsi tähän. Päätin kuitenkin yrittää ylös. Onnistuin ja oli todella ihanaa katsella maisemia kallionpäältä. Puuskuttaen mutta onnellisena...

Metsämöhkijä

=====================

Käsityöt ovat viime aikoina tuoneet onnistumisen kokemuksia. Taustalla tietysti kummittelee kansakoulu. Kädet hiestä tahmeina en saanut edes kaulahuivia aikaisiksi. Innostavan ja kannustavan opettajan johdolla olen nyt aikuisiässä kutonut mattoja, poppanoita, pellavaisen ison pöytäliinan jne. Käsillä tekemine ja mm. värien sommittelu on todella palkitsevaa.

U-M

=====================

Tällä hetkellä mielessä pyörii pienet arkipäivän onnistumiset, syksy on niin aktiivista aikaa:
- kun agilityharjoitukset koiran kanssa ovat sujuneet onnistuneesti
- kun ohjaamani ryhmän jälkeen harjoituksista poistuu ihmiset hymyillen ja tyytyväisenä kiitellen
- kun olen opettanut nuorimmaiselle koirallemme uuden käytöstavan, tempun tai harrastuslajeihin liittyvää ja huomaa kun se on oppinut sen oikein!
- kun lavatanssiharjoituksissa miehen kanssa on ollut hauskaa (joka kerta!) ja jotain jopa opittukin
- kun olemme siivonneet ison talomme ja on siistiä taas vähäksi aikaa
- kun saimme pestyä puolet talomme ikkunoista kesällä, ihailen työn jälkeä vieläkin päivittäin - saa syysaurinko paistaa!
- kun laitoin syyskukkia ruukkuihin, niiden hehkuvia värejä ihailee joka päivä moneen kertaan ohi kulkiessa

Marika

=====================

Olin ollut jo pitkään alakuloinen ja sitten tapasin nykyisen miesystäväni. Ensimmäisen kerran hän kertoessaan rakastavansa minua ja olevani parasta mitä hänelle on tapahtunut myös pitkään aikaan, sai minut hyvälle tuulelle ja sitä on jatkunut. Pitkään ja toivottavasti positiivinen mieli jatkuu ja jatkuu...kummallakin...

Sirkkuli

=====================

Pelastin pienen peuranvasan, joka oli jäänyt roikkumaan toisesta jalastaan oksan haaraan, hypättyään metsä-ojan yli.

Tämä sattui suunnistuskisoissa vuosia sitten Salon seudulla. Kuulin valittavan, pelokkaan äänen
ja riensin sitä kohti. Ehkä se oli pelästynyt meitä suunnistajia. Toivottavasti se pelastui, ainakin
lähti heti liikkeelle, kun irrotin jalan pinteestä. Tämän muistan vieläkin, mutta sijoitustani en.

Rastihaukka

=====================

Liikunnan ilon löytäminen. Vaikka sohvalle on helpompaa lysähtää väsyneenä, olen nyt tajunnut, että kun jaksaa lähteä liikkumaan, se antaa uutta puhtia myös seuraavaan päivään. Sekä keveämmän mielen että olemuksen.

Annamari

=====================

Kun kymmenvuotiaana onnistuin lypsämään lehmän niin, ettei toisten tarvinnut enää lypsää jäljiltäni, eikä lehmäkään kaatanut maitoämpäriä eikä sotkenut sorkallaan maitoa.

Tittana

=====================

Syyskuun 2006 alussa onnistuin löytämään ulkonäöstäni ja olemuksestani reilusta ylipainostani huolimatta rakastettavia ja kauniita puolia. Kuin huomaamatta jouluun mennessä olin kadottanut maallisesta olemuksestani 8 kiloa. Ja ilokseni läheisenikin sen huomasivat ja olivat ilahtuneita entistä terveemmän oloisesta minästäni!

Anne

=====================

Kun saan kotona tehtyä jonkun "miesten homman" onnistuneesti ja ilman apua, se tuottaa ison ilon ja voin olla tyytyväinen itseeni. Minä tein sen!

Leena

=====================

Minut saa heti aamulla hyvälle mielelle villakoirani herätys. Se tulee varovasti sänkyyni ja kokeilee tassullaan, josko olisin hereillä. Kun sitten liikahdan, se aloittaa iloisen vikinän ja hännän heilutuksen. Siitä on hyvä jatkaa päivää!

Irma

=====================

Olin kolmen pienen lapsen äiti ja työssä joka imi mehut. Karrikoiden voisin sanoa, että johto golfasi ja juhli firman (pörssiyhtiön tytär) rahoin myös perheidensä voimin ja minä raadoin heidänkin edestään. Edessä oli asiakkaan kanssa koko päivän kestävä neuvottelu.

Kun palasin työhuoneeseeni se oli järjestetty uudelleen. Olin saanut uusia atk-laitteita, huonekaluja oli vaihdettu ja kaikki paperini olivat hyvässä järjestyksessä. Tämä esimiesteni tietämättä, konsernin muita kanavia käyttäen. Olin niin onnellinen että itkin. Samassa yhteydessä tosin huomasin, että eihän tämä näin saa mennä ja vaihdoin maisemaa puolen vuoden kuluttua. Palasin kuitenkin taloon muihin tehtäviin - kauas entisestä - vuoden kuluttua, seitsemäksi vuodeksi. Mainitsemani johtohenkilöt saivat lähteä omista hommistaan melko pian. Rinnassani läikähtää silti usein lämmin tunne kun muistan lähimpien työkavereideni tuen.

Onneli

=====================

Tunsin suurta tyydytystä ja onnellisuutta, kun sain monen vuoden työtoveruuden jälkeen huomata, että eräs varauksellinen vanhempi työntekijä hyväksyi minut viimeinkin omana itsenäni. Ilmeisesti hän tarvitsi monta vuotta huomatakseen, että en teeskentele, vaan olen aidosti iloinen ja kannustava ihminen.

Hymyllä saat ihmeitä aikaan

=====================

Ensimmäisen maratonin muistan ikuisesti

Kesällä 2004 olin seminaarissa, jossa yhtenä tehtävänä listasimme kolme unelmaamme. Yhtenä kohtana minun listassani oli maratonin juokseminen. Tuo kuninkuusmatka oli kiehtonut mieltäni jo pitkään, mutta se tuntui niin järkyttävältä matkalta, etten melkein uskaltanut edes unelmoida siitä.

Onneksi kuitenkin uskalsin. Pidensin pikkuhiljaa juoksulenkkejä ja tein niitä säännöllisemmin. Ensimmäinen puolimaraton oli hieno kokemus, mutta viimeiset kilometrit nakersivat uskoa koko maratonin juoksemisesta: en ikinä jaksaisi juosta tuplasti näin pitkää matkaa.

Oma rakas ja ihanat kaverit kannustivat minua kuitenkin kohti tavoitettani. Välillä juoksemaan lähteminen tympäisi, mutta juoksulenkin jälkeen ei ollut ikinä huono fiilis! Juoksemisesta tuli minun ikiomaa aikaani ja tärkeä osa elämääni.

Syksyllä 2006 starttasin mielettömissä fiiliksissä Helsinki City Maratonille, tavoitteena tulla hymyillen maaliin. Ja niin tulinkin! Tosin hymyyn sekoittui onnistumisen kyyneleitäkin, niin mahtavalta tuntui kaartaa stadionin portista sisään, Antero Viherkentän legendaarisen äänen selostaessa.

Jos joku olisi silloin kysynyt minulta, että haetko kuun taivaalta, olisin varmasti vastannut: "Joo, lähdenkö nyt heti?" Tuntui siltä, ettei minkään asian saavuttaminen ole minulle mahdotonta.

Noihin fiiliksiin olen palannut usein jälkeenpäinkin. Jalat olivat jäykkiä ja koko kroppa ihan voimaton, mutta se tunne, "mä tein sen", voitti kaikki kivut. Syksyllä 2007 koin sen vielä uudestaankin ja ensi vuonna seuraavan kerran...

Päivi

=====================

Viimeksi hyvän mielen aikaan sai poikani onnistuminen. Hän halusi oppia soittamaan erään laulun ja kun viimeinkin laulu meni kokonaan oikein, oli niin pojan kuin vanhempienkin ilo suuri.

KaSu

=====================

Tulin viemästä pikku-miestä päiväkotiin eilen aamulla. Humalainen, rähjäisen näköinen mies tuli vastaan. Hän sanoi aralla äänellä hei, vastasin hei ja jatkoin matkaa. Mies kääntyi minuun päin ja huusi perään.

Olitpa fiksu, kun sanoit minulle hei ja hymyilit vielä nätisti. Jäin miettimään asiaa. Olin iloinen kun vastasin hänelle. Hymy ei maksanut mitään ja humalainenkin sai hyvän mielen

Leila

=====================

Jonkin tavoitteen saavuttaminen, jonka on itselleen asettanut tuo hyvän mielen.

Tuulikki

=====================

Selvisin avioerosta kunnialla! Helpolla elämänmuutos ei tullut ja aikaa ja energiaa meni todella paljon, mutta olen tyytyväinen, lapset ovat tyytyväisiä ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Olen oppinut nauttimaan elämästä, joka hetkestä.

Erja

=====================

Kun on jo viiskymppinen ja lapset ovat maailmalla, ei joka päivä lapset ole hyvänmielen antajia, mutta työssäni saan olla asiakaspalvelussa ja lähes päivittäin koen hyvän mielen, koska voin palvella heitä, erilaisten asioiden puitteissa. Heiltä saa myös palautetta kiitettävästi. On ihanaa, kun on terve ja voi tehdä työtä. Siitä tulee hyvä mieli.

Tuuli-tyttö


=====================

PÄIVÄ EI LÄHTISI KÄYNTIIN ILMAN AAMUN AJATUSTA, JO PERJANTAINA ODOTAN UUTTA MAANANTAITA JA LOMATAUOT OVAT AIVAN KAUHEITA.

TARJA MÄKITALO

=====================

Kirjoitin juttua sprinttikisasta, jossa muun muassa Visa Hongisto juoksi voittoon. Mainitsin, että tytär selosti kisoja isäänsä asiallisempaan tyyliin. Lehden ilmestyttyä isä (veijari luonnoltaan) toi minulle kimpun ruusuja, kun olin niin hyvin oivaltanut tilanteen ja uskaltanut kirjoittaa. Ruusut kuihtuivat nopeasti, mutta hykerryttävät vielä kuukausien päästä.

Auli

=====================

Olen saanut lapseni osallistumaan kotitöihin. Vaikeus oli itselläni, ei lapsilla, he ovat osallistuneet yllättävän pienellä mutinalla. Olen siis ylittänyt itseni.

Sikke

=====================

Äitini on vyöhyketerapeutti ja hänen neuvoillaan olen pystynyt auttamaan työkavereitani ja ystäviäni erilaisissa kiputiloissa. Yhdellä miehellä oli kaksi viikkoa vaivannut hikka, joka jo sattuikin. Soitin äidilleni, mistä painetaan ja se loppui viidessä minuutissa.

Sitten oli työkaverini, jolla särki hammas niin kovin, että itki. Kysyin voinko kokeilla, jos saan sen loppumaan. Hän sanoi tuntevansa selkärangassaan sähköisen virtauksen, jonka jälkeen särky hellitti.

Kolmas tapaus sattui jälleen työpaikalla, kun miehellä oli renkaita vaihtaessaan selkä vinksahtanut (välilevyn pullistuma). Olivat menossa Kreikkaan ja kauhulla ajatteli lentokoneessa istumista. Meillä oli työpaikalla hiljaista ja parilla eri päivällä annoin vyöhyketerapiaa ja painelin nikamia, että kaveri oli kunnossa ja pääsi etelään, eikä muistanutkaan selkäänsä.

Onhan näitä avustus-juttuja muitakin, mutta nämä tulivat ekaksi mieleeni. Tykkään auttaa aina kun vaan osaan, mukavaa syksyä kaikille!

Eijukki

=====================

Tänään päiväni pelasti, kun aamulla klo 5.50 21 v. poikani herätti minut ja sanoi: "Kato mutsi, nyt mun jalka menee jo polven kohdalta suoraksi, melkein neljä kk se kesti, mutta treenaus kannatti."
Poikani oli onnettomuudessa toukokuussa, jonka jälkeen pelättiin, että polvi jää ikuisesti pieneen koukkuun. Vaikka herätys oli melkein tuntia liian aikaisin, ei haitannut, kun uutiset oli niin hyviä.

Maapi

=====================

Sisareni tukeminen hänen synnytyksessä. Vaikka tunsin itseni avuttomaksi, sanoi hän minun olleen suuri apu. Edelleen tänä päivänä (7 vuotta myöhemmin) asian muistelu saa hymyn huulilleni ja tunnen ylpeyttä. Syntyneestä pojasta, sisarestani ja yhteisestä kokemuksestamme.

Marjut, Espoo

=====================

Masennukseni myötä jouduin tutkimaan elämänarvojani hyvinkin läheltä ja tarkkaan. Tämän prosessin myötä olen oppinut olemaan itselleni armollisempi ja sen myötä olen löytänyt onnellisuuden elämään. Muistaen, että kaikki tunteet ovat sallittuja.

Minä

=====================

Olin muutama vuosi sitten opiskelemassa aikuispuolella tietojenkäsittelyä. Päättäjäisjuhlassa jaettiin stipendejä ja minulla ei "blondina" semmoisia tietysti ollut mahdollisuutta saada. Kun stipendit oli jaettu, opiskelukaverini kutsuivat minut etualalle ja ojensivat puheiden kera minulle majakan.

Silloin kun heillä oli ollut hankalaa, olin kuulemma näyttänyt heille iloisuudellani ja positiivisella asenteellani valoa, aivan kuten majakka joka eksyksissä olevia laivoja ohjaa. En koskaan unohda niitä sanoja enkä opiskelukavereitani. Majakka on ollut siitä lähtien pöydälläni muistuttamasta minua päivittäin siitä, että minulla on rakkaita ihmisiä ympärilläni ja taidan sitten itsekin olla ihan mukava ihminen.

Marita

=====================

Lapsenlapseni Emilia, 4 vuotta, söi ruokaansa mummia vastapäätä ja katseli mummia käsi poskella ja tuumaili, että kuule mummi, sinun pitää odottaa monia vuosia ennen kuin sinusta tulee mummu.
Tuntui todella hyvälle että Emilia pitää mummia niin höpönä että saan odottaa vuosia mummuksi tuloa. Aina kun asia muistuu mieleen niin sydämessä kutkuttaa mukavasti.

Emilian mummi

=====================

Minulla on vieläkin tavattoman hyvä mieli siitä, että järjestin rakkaille ystävilleni juhlat (täyttäessäni vuosia) viime talvena. Empimisestäni huolimatta. Olin muuttanut Uudeltamaalta Keski-Suomeen 1,5 vuotta aiemmin ja heitä oli ja on vieläkin ikävä.

Runsaat kiitokset heille, että tulemalla paikalle mahdollistivat ikimuistoiset juhlat. Ilman osallistujia ei ole juhlia. Meitä on melkoinen joukko ja sekin on sydäntä lämmittävä asia, että kaikki ovat oikeita ystäviä keskenään. Koko verkosto on aina jäsenensä tukena tarvittaessa - oli yö tai päivä, tai mikä ongelma tahansa. Suurenmoista ja arvelen, että ei kovin tavallistakaan nykyään.

Paula

=====================

Menin mieheni kanssa tanssikurssille ja tämä toi edelleenkin jatkuvan hyvän mielen. Tanssi-iltojen jälkeen olen intoa täynnä ja tämä säteilee koko olemukseen, olen saanut tätä kautta myös paljon uusia ystäviä, parisuhde on entisestäkin parantunut yms.

Kake

=====================

Elämässä on paljonkin sellaista jonka pidän pienenä onnistumisen tunteena. Tämä hetkikin on sellainen koska selvisin taas yhdestä sairaalan osastohoitojaksosta ja olen nyt kotona toipumassa.

Mihinkään ei ole kiire ja ihana aamunkajon sarastus yrittää tulla ikkunasta sisälle, antaa tulla vain... On kokonainen päivä tulossa ja se voi tuoda töitä tai ikävän laskun, mutta väliäkös sillä, nyt on tämä hetki. Elän siinä, enkä vielä mieti muita.

Hoitaja-potilas

=====================

Olen homeopaatti ja monesti vastaanotolleni tullaan silloin, kun kaikki muut konstit on jo kokeiltu. Se, että on voinut homeopatialla auttaa pientä lasta siten, että korvia ei tarvitse putkittaa tai se että jo kuolemaan tuomittu hevonen - omistajansa suureksi iloksi paranee ja juoksee voittoja - tuo hyvän mielen ja auttaa jaksamaan.

Irmeli Lehtioksa

=====================

Pääsin "vahtimaan" lasten leikkejä, veljeni kunnostaessa kökkäporukan kanssa vanhaa sukutaloa. Samalla sain katsella lapsuuteni maisemia.

Päivittäin

=====================

Pienet asiat,
hymy ihmisten kasvoilla
toisten huomioon ottaminen,
vaikkapa vain oven avaus tai mukavan päivän toivotus.

Asenne ratkaisee

Mintukka

=====================

Pienessä kylätaajamassa vuosia sitten otin keskustaan kävelevän vanhahkon naisihmisen autokyytiini. Tiellä oli syysmärkiä lehtiä alamäessä. Itse en pitänyt tätä tekoa minään. Vuosia myöhemmin kohdatessamme kirkolla hän sanoi aina muistaneensa apuni. Oh...se vasta lämmitti. M i n u a oli muistettu!

Kirjekyyhky

=====================

Onnistuminen, joka toi hyvää mieltä tapahtui ihan juuri tässä lähimenneisyydessä - sain työn ohella (ja siis jo aikuisiällä) aloittamani opiskelut juuri päätökseen. Olen saavutuksestani ylpeä ennen kaikkea siksi että opiskelin yksinhuoltajana, sairaan lapsen äitinä ja vielä oman äitini omaishoitajana. Ei ollut aina ihan helppoa sovittaa näitä kaikkia yhtälöitä yhteen mutta sisulla ja tahdonvoimalla onnistuin!

Menni

=====================

Paloin loppuun keväällä 2003 ja sen seurauksena sairastuin vaikeaan masennukseen. Masennuksen pahimmassa alkuvaiheessa olin niin kykenemätön normaaleihin päivärutiineihin, että esim. kerran huomasin nenäliinan pudonneen lattialle ja kului varmaan 2 viikkoa, kunnes joku korjasi sen roskikseen.

Itse vain istuin sohvalla tuijottaen sitä, enkä saanut aikaiseksi nostaa sitä ylös. Sitten alkutalvesta 2006 talvitakistani hajosi vetoketju. Olin reipas tyttö ja hankin uuden vetoketjun, mutten saanut aikaiseksi vaihtaa sitä ja koko lopputalven kuljin takilla, jossa ei ollut vetoketjua.

Vuosi sitten syksyllä, kun ilmat alkoivat viiletä niin, että tuli aika ottaa lämpimämpi takki käyttöön, muistin, etten ollut vaihtanut risaa vetoketjua. Siispä otin sen hankkimani uuden vetoketjun esiin ja vaihdoin sen. Koko toimitukseen meni vajaa tunti. Ihmettelin, miksi en ollut tehnyt sitä aikaisemmin? Pikku juttu!

Voitte kuvitella, ettei riemullani ollut rajoja, kun tajusin, että olin vihdoin toipumassa ja saamassa normaali toimintakykyäni takaisin. Heti seuraavaksi keräsin lasten olohuoneeseen jättämät teemukit ym. tiskikoneeseen ja olen siitä lähtien suoriutunut muistakin päivittäisistä rutiineista ilman suurempaa tuskaa.

Nyt olen siinä pisteessä, että haen töitä ja uskon siinä onnistuvanikin.

Tuttiina

=====================

Hyvin onnistuneet kesähäät, jonne kutsuin myös 'vanhoja' - jopa vuosikymmenen takaisia - ystävättäriäni. Kohtaamisen ilo oli huikea!

Tuosta kesäpäivän juhlasta jäi hyvä mieli - monelle pitkäksi aikaa - itselleni koko elämäni ajaksi!

Sophie

=====================

Yllätysjuhlat ukkokullalle!

Hän täytti 40 vuotta ja sainkin kaikessa hiljaisuudessa, hieman valkoista valhetta käyttäen järjestettyä juhlat hänelle! Oli siinä pokassa pitelemistä ja naurussa!

Mirva

=====================

Hyvän mielen tuo, kun töissä onnistuu palvelemaan asiakasta niin hyvin, että hän kiittää.

Titti

=====================

Minulla hyvänolon toi pitkäksi aikaa se, että kävin rosenterapiassa. Sain hoitoa ja kun hoito oli ohitse, minusta tuntui että elämäni oli hyvin väritöntä ja se kaipaisi väriä lisää. Ostin uuden vaatteen, mutta se ei riittänyt, vaan uudistin koko asuntoni tärkeimmän huoneen eli olohuoneen, johon ostin myös paljon väriä. Näin meidän koko perhe voi paremmin ja me olemme hyvän energian syleilemänä omassa olohuoneessamme.

*Väreissä on elämää*

=====================

Olen ollut aina esiintymistä jännittävä. Uuden työpestin vastaanotettuani toimenkuvaani kuului myös satunnaisesti alaani koskevien luentojen pitäminen. Rohkeuteni keräten hyvin valmistautuneena selvitin tilanteet mielestäni kohtuullisesti, tulihan uusia pyyntöjä edelleen.

Eräässä tilaisuudessa olin kuuntelemassa itseäni edeltävää puhujaa ja mitä enemmän hän puhui, sitä kalpeammaksi minä kävin. Sydän jyskytti, kädet hikosivat ja pakokauhu alkoi vallata mieltä. Tämä luennoija puhui järjestään kaikki asiat, mitä minun papereissani oli! Mitä minä teen, en voi vähin äänin poistua paikaltakaan. Jotenkin sain itseni koottua ja vuoroni tullessa laitoin paperikasani pöydälle ja ilmoitin, että edellinen luennoitsija on puhunut erittäin hyvin asioista joista olin aikonut puhua, joten en aio kerrata niitä.

Vaihdoin lähestymistapani asiaani hyvin konkreettiseksi ja puhuin arkipäivästä, ongelmista ja hyviksi koetuista konsteista niistä selviämiseksi, omista kommelluksistani työssäni, erilaisia esimerkkejä ja tapausselostuksia. Kaikki ilman papereita.

Varattu aikani ei meinannut riittää, yleisö oli hyvin mukana, vuoropuhelua syntyi ja keskustelua vielä jälkeenpäinkin. Itselläni oli hyvä ja onnellinen olo. Olin selvinnyt omasta katastrofistani ja pitänyt elämäni parhaan koulutusluennon.

Marjukka

=====================

Eilen, kun poljin pyörälläni kotiin Kiiminkijoen sillan yli, havahduin todella harvinaiseen näkyyn: yksi elämäni upeimmista ruskamaisemista avautui silmien eteen. Itäinen taivas oli pilvistä tumma, joen vesi väreili ja ruskan monenkirjavat värit heijastuivat veteen.

Harvoin näkee niin puhtaan kauniita ruskavärejä Oulun seudulla! Mielikin kirkastui ja tuumasin selkäni takana istuvalle 5-vuotiaalleni:"Katso, miten kauniita värejä!"

Tyttö tuumasi siihen: "Joku on maalannut vesiväreillä..."

Ihana pieni pysähdyshetki arjessa!

Kristiina

=====================

Hyvä mieli syntyy siitä, kun sitoutuu asiaan, tekee sen eteen töitä, hyväksyy vaikeudet, selviää niistä ja voi todeta onnistuneensa. Kaava perustuu varmaankin matematiikkaan tai johonkin hyvin yksinkertaiseen laskutapaan. Se toimii ihanasti ja on sovellettavissa lähes kaikkeen maailmassa. Ei kaikkeen, mutta elämänlaadun kannalta oleellisiin asioihin. Lupasin pitää itsestäni huolta ja näin on käynyt! Hehkuvaa syksyä!

Taru

=====================

Ajoin autolla töistä kotiinpäin, kun näin kävelykaistalla rullatuolissa istuvan miehen juuttuneen tuoleineen lumikinokseen. Pysäytin auton ja kävin työntämässä rullatuolia, jotta mies pääsi liikkeelle. Kiitteli kovasti ja jatkoi matkaa, mutta itse mennessäni autolla eteenpäin näin miehen juuttuneen uuteen paikkaan rullatuoleineen, ei muuta, kun uusi pysähdys ja auttamaan, siitäkös mies riemuissaan kiittelemään ja antoi minulle puulastan, jonka oli itse tehnyt työkeskuksessa. Hyvä mieli jäi ainakin minulle.

Akkanen

=====================

Yleisesti ottaen hyvä mieli tulee toisten ihmisten auttamisesta ja heille hyvän mielen tuottamisesta.

Syksyn harmaudessa noin vuosi sitten mietin, mitä voisin tehdä, kun useat ihmiset valittelivat syksyn harmautta ja pimeyttä ja väsymystä; no! Kutsuin oikein kirjallisesti entisistä työpaikoista mieleen jääneitä ystäviä - siis nämä ihmiset toisilleen täysin vieraita - yhteiseen 'mutakylpy-saunailtaan ja tarjosin pientä iltapalaa.

Saunassa kaikki olimme yhtä mustia, mutta hauskaa meillä oli totta tosiaan. Ilta saavutti valtaisan suosion ja jälkeenpäin jok’ikinen kiitteli syksyn piristämisestä. Ilta päätettiin uusia tänä syksynä.

Jousinainen

=====================

Minulle on tuonut hyvän mielen rohkeus vaihtaa työpaikkaa toiselle paikkakunnalle. Asia on ollut minulle niin merkityksellinen, ettei se unohdu lainkaan.

Olin joutunut työpaikkakiusatuksi, koska työtoverin mielestä minulla ei ollut muodollista pätevyyttä ko. olevaan tehtävään. Kuitenkin osasin työni erittäin hyvin. Onnistuin pääsemään toiselle paikkakunnalle vastaaviin tehtäviin johon muodollinen pätevyyteni siellä riitti.

Onnistumisen tunne oli sanoin kuvaamaton. Vaikka työmatka piteni 50km:llä, se ei merkinnyt mitään koska minulla oli rauhallinen olotila.

Pätevä

=====================

Elämäni suurin onnistuminen on ollut rintasyövän nujertaminen. Sairastuin 1996 40-vuotiaana ärhäkkään versioon, kävin läpi kovat sytostaattihoidot & sädehoidon. Tässä sitä porskutellaan vielä päivästä toiseen eikä anneta periksi. Uskon vahvasti, että ihminen pystyy tahdonvoimallaan ainakin osittain vaikuttamaan kehonsa ja mielensä tilaan. Voimia siinä kaikille !

Mummeli 51 v

=====================

Tämä voi tuntua aivan mitättömältä tarinalta monen mielestä, mutta silloin aikoinaan sillä oli suuri merkitys eritoten minulle itselleni. Elettiin vuotta 1977. Kävin yksityistä erittäin konservatiivista tyttökoulua ja ylioppilaskirjoitusten aikaa. Murrosikäni oli myrskyisä ja tunne-elämäni levotonta. Olin jo kertaalleen jäänyt luokalleni ja koko koulunkäynti tuntui vihonviimeiseltä saarekkeelta itsetunnon nujerruksessa!

Sinä vuonna oli erityisen vaikea englannin kielen kuuntelukoe. Olen huonokuuloinen ja sain käyttää kuulokkeita. Reputin kuitenkin ja päätin, etten enää tavoittele valkolakkia tämän jälkeen. Hylkäsin koko ajatuksen mielestäni. Siihen aikaan reputtaminen oli häpeä ja uusintakertoja vain yksi. Kesän aikana kahlasin innottomasti joitain abivalmennusoppaita ja mietin ankealta vaikuttavaa tulevaisuuttani.

Osallistuin syksyn kirjoituksiin täysin välinpitämättömänä, mutta englannin lisäksi lähdin korottamaan ainenumeroa, koska olin hyvä kirjoittamaan. Olin tosi herkällä mielellä kotiin palattuani ja pyyhin koko asian mielestäni ja elämänkirjastani pysyvästi. Muutamia viikkoja ennen joulua olin työpäivän jälkeen tirsoilla huoneessani, kiukkuinen ja väsynyt, kun äiti tule hakemaan puhelimeen. Äidinkielen opettajani soitti ja ilmoitti, että olin läpäissyt ja vielä korottanut aineen numeron laudaturiin! Monenlaisia onnen ja onnistumisen kokemuksia on tullut tuon jälkeenkin, mutta sen muisto saa yhä kyyneleet silmiini!

Birgitta

=====================

Pienellä ponilla on kaviokuume ja sen kavioita silloin kuumottaa ja niissä on tykyttävä paine. Kipeää kun poni ei voi oikein istahtaa eikä viihdy makuullakaan.

Asetin jokaisen jalan kylmää vettä olevaan vatiin ja annoin olla jonkun aikaa. Vanha poni puhalsi hiuksiini tyytyväisenä vaikka ensin oli ihmetellyt touhujani.

Sanaakaan se ei osaa sanoa, mutta niistä silmistä kyllä näkyi, että olo helpottui.

Ponityttö

=====================

Olen saanut hyvän miehen ja kolme ihanaa lasta, joista varsinkin keskimmäisen syntymä on jäänyt parhaiten mieleeni. Tyttäremme nimittäin syntyi 23.12 ja hänet tuotiin aatto-aamuna viereeni pienen pieni tonttulakki päässä. Siinä hän tuhisi kasvot punaisina kuin pieni tonttutyttö. Tästä perheestäni olen erittäin ylpeä joka päivä ja siitä, että olen saanut olla nämä vuodet kotona lasten kanssa.

Tuuve -65

=====================

Sain aikaan mieheni kanssa 2 pientä tyttöä, joista olen ikionnellinen jokainen päivä.

LeenuLiinu

=====================

Minulle hyvän mielen tuo yksinkertaisesti se, kun saan viisi henkisen perheeni iltapalan ajaksi kokoon, ajatusten vaihtoon keittiön pöydän ääreen.

Eve

=====================

Vapaaehtoistyössä esim. yhdistyksen mökillä yhteinen puuhastelu sitä varten, että yksivanhempaisten perheillä olisi mukava viettää lomaa viihtyisässä ympäristössä ja samalla saan itsekin hyviä ystäviä sekä mukavaa seuraa.

Sinisiipi

=====================

Minun elämässäni ei ole ollut kovin paljon hurraamisen aiheita, oikeastaan vain kolme:

1.haave: kun 39v kahden vuoden tiukan uurastuksen jälkeen sain valkolakin (ähäkutti te lapsuuden ajat opettajani, joiden mielestä olin siihen liian tyhmä!)

2.haave: kun sen jälkeen suoritin englannissa Gambridgen, Oxfordin ja RSA:n kielikokeet v.1983 huippuarvosanoin, vaikkei niille Suomessa mitään arvoa ole annettukaan.

3. haave: kun viime perjantaina suoritin inssin eli autokoulun päättävän ajokokeen 62-vuotiaana (autoa muorilla ei ole, mutta ajamisessa on tietty vapauden tunne!).

Vaikkakin kaikkein suurin onnistumiseni lienee se että ylipäätään olen hengissä ja elän... Sillä jäädyttyäni 1,5-vuotiaana se ei ollut lainkaan varmaa. Näin jälkeenpäin ajatellen en tosin tiedä aivan varmasti oliko se vaivannäkö sen väärtti että saan nyt 62v kituuttaa päivästä toiseen ja venyttää euroja ja sinnitellä tuolla perin pienellä eläkkeellä; mutta jossei nyt muuten niin ainakin päättävien isokenkäisten kiusaksi aion kuin aionkin elää ainakin 100-vuotiaaksi.

Jäljellä on näet vielä monia toteutumattomia haaveita: talviasuttavaa mökkiä etsin kuumeisesti kun vuokralla olo on jo liian kallista, kuumailmapallolla haluaisin lentää, etelän lämpöönkin olisi ihan päästä ja Kittilän tahtoisin nähdä yms.

Pikkumuori

=====================

Hyvän mielen koko päiväksi tuo minulle veljenpoikani, joka on aina välillä meillä hoidossa. Kun tulen aamulla yläkerrasta alas, hän suo minulle niin valoisan hymyn, että sydän tuntuu sulavan.

Iida

=====================

Tämä ei ole varsinainen onnistuminen vaan sattuma: Pari vuotta sitten satuin aukaisemaan positiivarit.fi -sivuston. Se tuo hyvän mielen jokaiseen päivääni ja kantaa nekin päivät, jolloin ei uutta ilmesty. Olen tallentanut kaikki ilmestyneen. Siellä riittää eväitä kerrata vaikka sadaksi vuodeksi. Kiitokseni!

Katri

=====================

Jokainen pienikin hetki, jonka onnistuu elämään juuri SIINÄ hetkessä: näkemään ympärillä kaiken kauneuden pieniä yksityiskohtia myöten ja tuntea olevansa osa sitä kaikkea - siitä saa hyvän mielen pitkäksi aikaa.

Kirsi

=====================

Silloin tulee onnistunut olo, kun pääsen kehumaan lastani ja huomaan onnellisen pilkahduksen hänen silmissään. Vilkkaan pojan kanssa, kun tulee niitä moitteitakin jaeltua...

Äiti

=====================

Rakastuminen. Tutustuin juuri erääseen ihanaan ihmiseen ja suoraan sanoen hän vei jalat alta. Sen jälkeen olo on ollut kuin jalat olisivat vähän ilmassa. Kaikki asiat tuntuvat hyvältä tai ehkä ei kiinnitä mitään huomiota negatiivisiin asioihin.

Maria

=====================

Että murkkuikäinen poikakin osaa halata! Luulisin että silloin on ainakin osa kasvatuksesta onnistunut.

P

=====================

ELÄMÄ

Elämä on asia joka tuo minulle hyvän mielen.
Jokaisessa päivässä on jotakin hyvää josta voi oppia, oivaltaa ja
onnistua niin pienissä kuin isoissakin asioissa.

Solar

=====================

Sain työpaikan vaikkei ammattia ollutkaan eikä myöskään mainittavaa työkokemusta. Suoriuduin työstäni hyvin ja sain hyvän työtodistuksen. Siinäkin huomasi, että asenne ratkaisee ja vain itse voi vaikuttaa lopputulokseen.

Kotiäiti

=====================

Elämäni ensimmäinen puhe.

Täytin tänä kesänä 50-vuotta ja päätin jo vuoden alussa, että teen tänä vuonna kaikkea sellaista, jota haluan ja josta uskon olevan itselleni iloa & hyötyä ja vastaan myöntävästi elämän tarjoamiin haasteisiin. Keväällä sain pyynnön pitää puhe S-ryhmän kesäpäivillä Joensuussa. Puheen aiheena oli "hallintohenkilön puolison puheenvuoro". Pyyntönä oli, että puhe kestäisi n. 15 min ja olisi sisällöltään "kevyt".

Ostin PowerPoint -ohjekirjan ja tein pp-esityksen puheeni tueksi. Suunnittelin puheeni niin, että siinä oli huumoria ja asiaa. Asiaosuus kyllä vähän mietitytti, sillä annoin myös kritiikkiä ja sanoin oman mielipiteeni joistakin s-ryhmän asioista. Täytyy myöntää, että vähän kyllä jännitti - kuulijoita oli lähes 2000 henkilöä, joukossa koko S-ryhmän hallinto. Hyvin meni. Sain jopa spontaanit aplodit kesken puheeni ja tunsin viihtyväni lavalla oikein hyvin. Olin ja olen vieläkin äärettömän ylpeä siitä, että olin uskaltanut ottaa haasteen vastaa ja pitää elämäni ensimmäisen puheen.

Hallintohenkilön puoliso

=====================

Hyvä Mieli!

Päätin serkkuni luona käydessä lähteä kauniina syyspäivänä läheiseen metsään. En ollut koskaan osunut niin hyvään kantarellia kasvavaan sienipaikkaan, kuin silloin. Minulla oli vain muovipusseja mukanani, mutta tunnin kuljettuani minulla oli yksi kauppakassi täynnä kantarelleja. Menin serkulleni, puhdistin ne teimme sienikastikkeen ja loput sienet jätin hänelle pakastimeen. Hän oli todella iloinen, koska itse suuren leikkauksen takia ei uskalla vielä lähteä metsään. Onnistuin todella tuomaan hänelle, näin myös itselleni yllättävästä onnistumisesta hyvänmielen. Ehkäpä muistamme sen ainakin silloin, kun on syksy.

Annuli

=====================

Olen tehnyt viikkosiivouksen ja saan pitkästä aikaa yllätettyä pullatuoksuisella kodilla kiireisenä uraäitinä koulusta palaavat lapset. "Äiti, et kai sä oo leiponu pullaa!" Että se tuntuukin hyvältä.

Sari

=====================

Hyvä mieli tulee ulkoilusta, kunnon hyvävauhtisesta lenkistä tai sitten levollisesta pilatestunnista. Liikunnan päälle sohvalle ehkä lasi viiniä ja pelkkää oleilua...

Ulkoiluliikuntapilates

=====================

Olen yksin kasvattanut ja kouluttanut kaksi ihanaa lasta. Tyttäreni teki minusta 2005 jouluna mamin josta olen todella ylpeä ja onnellinen.

Tarja

=====================

Oli hieno hetki saada kukkakimppu iäkkäähköltä naiselta noin puolen vuoden kuluttua siitä, kun olin pelastanut hänet autoväylän lähettyviltä kaatuneena ja molemmat ranteet "katkenneina". Iltapäivän vilkkaassa liikenteessä autot toistensa perään ajoivat ohi. Itsekin katsoin ensin, että siellä joku humalikko etsii kululleen suuntaa kevätkaljamaisella polulla. Pysähdyin kuitenkin tarkistamaan tilanteen, ja siitä alkoi pieni pelastusoperaatio, joka merkitsi pelastettavalle äärettömän paljon.

Heissuli

=====================

Hyvä mieli syntyy aivan pienistä asioista: ystävän kannustavasta hymystä, syystuulesta joka kuljettaa keltaisia lehtiä, kynttilän valosta pimeänä iltana, hyvästä seurasta kahvikupposen äärellä... Hyvä mieli ei ole kiinni suurista asioista vaan se syntyy kun osaa nähdä kaikkein pienimmät onnenmuruset...

Malla

=====================

Yksi isoista onnenhetkistä oli, kun ensimmäinen ensi-ilta harrastelija- teatterissa oli onnellisesti ohi.
Olin siis selvinnyt pyörtymättä ja mokaamatta yhteisestä jutustamme! Sen piti olla "benzi-hyppy" kerran elämässä.

Harrastus on jatkunut nyt viitisen vuotta ja ensi-iltojakin on ollut jo aika monta. Onnistuminen tuottaa suurta iloa joka kerta vieläkin.

Pirpana

=====================

Hymy - eikä maksa mitään. Oma - tai toisen.

-Marja-

=====================

Olin olettanut vielä 2004, että olen eläkkeelle saakka silloisessa työpaikassa. Pääsin työkokeilun kautta monipuolisempaan työhön. Nyt olen vielä suorittanut 52-vuotiaana Laitoshuoltajan Ammattitutkinnon oppisopimuskoulutuksena. Tänään sain tutkintotodistuksen käteen. Kyllä on hieno olo. Minä tein sen sittenkin!

Hellu

=====================

Olen liittynyt korkeatasoiseen kuoroon joku aika sitten. Jouduin aluksi esiopetuksen pienryhmään, jossa kuoron johtaja vielä tarkkaili tulokkaiden kykyjä. Opetuksen jälkeen hän sanoi minulle: -Sinä olet taistelija, sellaisista laulajista minä pidän.

Tämän muistaen jaksan mitä tahansa, muuallakin kuin kuorossa.

Anita

=====================

Kyllä toisten ihmisten auttamisesta tulee aina hyvä mieli, varsinkin jos saa hymyn kiitokseksi!

Pulu

=====================

Olen rohjennut kuuntelemaan sisäistä ääntäni. Ensin muutto toiselle, vieraalle paikkakunnalle lapseni kanssa kahden. Joka avasi uudet portit, lapsen koulu valinta, vaikka "kaikki" olivat sitä vastaan. (Koulu on hyvin erilainen kuin normaalikoulu)

Uskallus ja rohkeus hakea apua omaan kasvuun ja myöntää oma heikkous ja herkkyys. Nämä asiat ovat tuoneet valtavasti hyvää ja rauhaa mieleen ja sydämeen. Elämäntavasta on pikku hiljaa muodostumassa onnistuminen.

Helmi-neiti

=====================

Hyvä mieli tuli kun Felicia,(lapsenlapsi) soitti aamulla ja sano, mummu, olen menossa päiväkotiin mutta ajattelin vaan sanoa, että rakastan sinua. Paremmin ei voi enää voida.

Tuija

=====================

Opiskelun aloittaminen.

Karkki

=====================

Olen onnistunut säilyttämään optimistisen luonteenlaatuni, vaikka elämä ei aina ole ollut ihan helppoa. Tästä onnistumisesta voin iloita ihan joka hetki!

Tiina55

=====================

Jäin pitkän työhistorian (aikuisikäni ainoan) jälkeen työttömäksi ja pelkäsin, ettei minua enää missään tarvita. Pääsin kuitenkin sijaiseksi työhön, josta minulla ei ollut mitään kokemusta ja olen kai jotain oppinut, kun ilokseni kuulin, että minut halutaan työllistää jatkossakin.

Voi että tekee hyvää kolhitulle itsetunnolle, minä siis pystyn vielä oppimaan - eikä ikäkään ollut este työllistyä!

Marjatta

=====================

Kävely lasten kanssa auringon ja ruskan saattelemana Puulan rannoilla.

Nina

=====================

Olin menossa tavanomaisille viikonlopun ruokaostoksille suureen markettiin. Viikon töistä väsyneenä ja ilman suurta mielenkiintoa ruokaostoksia kohtaan, kävelin autolta kaupan itse avautuvalle ovelle.

Oven ulkopuolella seisoi yksin, arviolta 5-6-vuotias tuntematon "ovineito" vaaleanpunaisissa vaatteissa.

Kävellessäni ovesta sisään, tyttö alkoi toimia. Arvokkaasti kumartaen ja kättään ojentaen hän sanoi kirkkaalla äänellä. "S`il vous plait Madame!" (Olkaa hyvä rouva.)

Kauppareissuni oli tuolla kertaa kerrassaan mukava ja onnistunut. Tuli jopa hiukan "kuninkaallinen" olo.

Sydän sykkyrällä

=====================

Olen todella tyytyväinen jos pystyn pitämään hermoni kurissa ja juttelemaan lapsille kauniisti silloin taas kerran on tapahtunut jotain mikä saisi minut normaalisti raivon valtaan ja tekisi mieli karjua pää punaisena että asiaan saisi muutosta. Se tuo lopulta vain kamalan huonon omatunnon niin olen koittanut opetella hoitamaan asiat kauniisti puhuen. Tästä hyvänä esimerkkinä on oma mieheni joka jaksaa puhua lapsille nätisti vaikka kuinka monetta kertaa samaa asiaa...

Karoliina

=====================

Minulle tuo hyvän mielen se, kun aamulla herää ja huomaa että on mukava lähteä töihin. Tietää, että leipänsä eteen saa tehdä sitä mitä rakastaa. Silloin ei pikkuasioista viitsi kantaa murhetta ja ne isotkin murheet kestää paremmin!

Annukka

=====================

Oman koiranpennun elämänilo

Ajokoira

=====================

Elämän pienet asiat tuovat hyvää mieltä: lämmittävä tuli pesässä, kissan syliin tulo, isännän kuorsaus pitkän valvomisen jälkeen, lasten ilo, työkaverin tunnustus, vasta munittu kananmuna, koiravanhuksen innokkuus lenkillä jne. Joka päivä kun ymmärtää avata silmänsä näille pienille mutta niin tärkeille ilonaiheille.

Eeva

=====================

Avioerotilanteessa omaan kotiin muuttaessa sain pitkäksi aikaa hyvää mieltä siitä, että osasin kuin osasinkin tehdä sellaisia hommia, jotka mies oli aina sitä ennen tehnyt: kiinnittää kattolamppuja, peruuttaa peräkärryä, kasata huonekaluja, asentaa internetin toimimaan, installoida uuden tietokoneen käyttöön itselleni, ostaa virustorjuntaohjelman verkosta... Eli osasin tehdä sellaisia hommia, jotka olin mieltänyt, että vain mies osaa ne tehdä.

Tosin pari asiaa on vielä kokeilematta käytännössä: auton renkaiden vaihto ja altaan viemärin puhdistus. Eli iloa tulee riittämään jatkossakin!

Sofia Nykänen

=====================

Tämän kesän yksi kohokohdista oli elokuussa juostu elämäni ensimmäinen ultrakisa (100 km) helteisissä olosuhteissa, takana vain kolme vuotta lenkkeilyä - sitä ennen vihasin juoksemista yli kaiken! Järkevästi ajateltunahan tuollaista ei olisi edes kannattanut näillä taustoilla kokeilla.

Tätä ja ensimmäistä maratonia muistelee lämmöllä varmaan loppuelämänsä. Lisäksi ne muistuttavat, että mikä tahansa on mahdollista, kun jaksaa yrittää.

Essu

=====================

-Jokainen päivä tuo hyvän mielen ja kiva herätä joka aamu uuteen päivään-

ritu

=====================

Ennen eroamme ajattelin että haluaisin pitää hyvät välit mieheeni sekä hänen sukulaisiinsa ja siinä olen onnistunut 100%, ex-mieheni sisaret ovat parhaita ystäviäni ja myös minun nykyisen avomieheni ystäviä, myös minun "mieheni" tulevat hyvin toimeen keskenään.

Onnistuja vm- 49

=====================

Kävelylenkki kuulaassa syyssäässä rakkaan kanssa, sen jälkeinen sauna, sitten sohva ja kylmä olut. Totaalisen hyvä mieli.

=====================

Vauvan syntymä!

Mietin pitkään uskallanko enää tehdä lasta kun mittarissa on ikää liki neljäkymmentä ja ku esikoinenkin täyttää kohta 14v. Joka paikassa vaan pelotellaan iän mukanaan tuomista riskeistä yms. Heinäkuun alussa syntyi sitten terve poikavauva ja koko perhe on suut hevosenkengällään"

Äippä

=====================

Lapset roikkuvat yleensä äidin helmoissa ja korvat soivat "äiti, äiti" -huudoista. Niinpä koenkin yllättävän suurta mielihyvää, kun huomaan lasten kaipaavan välillä isää. Eräänä aamuna kuopus 3v. heräsi ja kysyi ensimmäiseksi "Missä isi on? Minä antaa isille pusun!" Todettuani, että isi on jo lähtenyt töihin, ehdotin että soitetaan. Isille poika sanoi "Pusu!" Tiesin miten isin sydämessä alkoi lämpimästi hyristä ja päivä alkoi kummasti kirkastua, koska illalla pusu oli jäänyt antamatta eikä aamulla hennonut pientä herättää.

AO

=====================

Innostuin opiskelemaan hyvin kypsässä iässä mieheni vastustuksesta ja suoranaisesta kiusanteosta huolimatta. Kokopäivätyö, perhe ja sairastaminen vaikuttivat valmistumisaikaani, mutta valmistuinpas!

Ikuinen opiskelija

=====================

Eilen iltapäivällä saamaani "herkkua" vielä tässä "makustelen".

Olen ollut reilun vuoden "lainassa" Keski- Suomesta täällä Hämeessä hanketyössä. Yksi hankkeeseen kuuluva työni on ollut toimia "fasilitaattorina" päivähoidon esimiesten pienryhmissä. Pienryhmät ovat kokoontuneet noin kerran kuukaudessa ja ryhmissä on 4-7 jäsentä.

Eilen oli haikeaa vaikka lämmin aurinko paistoikin. Kyynelet virtasivat pitkin poskia. Viimeinen neljästä ryhmästäni tapasi ja annoimme palautetta positiivisin adjektiivein toisillemme pienillä lapuilla tarrakuvien kera. Sain myös itse ryhmän vetäjänä paljon sydäntä lämmittävää palautetta koko vuodesta. Olen "topakka", lämmin, innostunut, huumorintajuinen, kehittäjä, innostaja, tukija jne. Posket punoittaen kuuntelin palautetta.

Tunsin todella onnistuneeni tässä uudessa roolissani. Ryhmäläiset ovat kokeneet nämä tapaamiset aivan ainutlaatuisina ja voimaannuttavina. "Käsittämätöntä miten pienryhmätapaaminen voi aina katkaista niin totaalisesti arjen, vaikka koko ajan puhutaan työasioista" tai "Huomaan, että näiden kokoontumisten jälkeen työni saa aina piristysruiskeen" tai "Koin tämän iltapäivän annin kuin erikoislääkärillä käynnin"!

"Hanketyöntekijä"

=====================

Ilahdun kovasti, kun saan 3-vuotiaan tyttäreni kanssa iltatoimet sujumaan ilman kiukutteluja. Tytär itsekin huomaa, että oli reipas ja ihmettelee, että kylläpä äiti tänään sujuikin hommat hyvin!

Mirra

=====================

Perhe ja lasten synnyttäminen ja kasvattaminen. En päivääkään kadu, että minulla on heidät. Sitä ilon määrää, jota siitä seurannut ja päiviäni rikastuttanut ja luonut tarkoituksen elämälle.

Gianna

=====================

Viime syksynä pääsin opiskelemaan ammattikorkeakouluun juuri sitä mitä halusinkin, ja pääsin sisään vielä ensimmäisellä kerralla, vaikeasta valintakokeesta huolimatta.

Kun hyväksymiskirje tuli, hymyilin varmaan viikon yhtä soittoa. Ihmiset taisivat katsoivat bussissa minua oudoksuen, kun yksi hymyilee itsekseen kuin mikäkin.

Säde

=====================

Käsittelemme esimieheni kanssa paljon Excel-taulukoita ja olemme varsin menestyksekkäästi saaneet aikaan hyviä ja toimivia raportteja. Tiettyjen raporttien laatiminen on ollut kuitenkin työlästä ja aikaa vievää. Eräänä päivänä muistin, että käytin Excelin pivot-toimintoa vuosia sitten menestyksekkäästi ja kokeilin vieläkö muistaisin sen käyttämisen ja palvelisiko se tässäkin tarkoituksessa. Toimihan se - esimieheni on siitä lähtien joka kerta pivottia käytellessään kiitellyt, kuinka ihanaa onkaan, että saatiin homma toimimaan. Positiivisesta palautteesta ja pienestä onnistumisesta tuli hyvä mieli!

Gemini

=====================

Muuan tyttöoppilaalle vuosia sitten oli vieraiden kielten oppiminen vaikeaa. Ylioppilaaksi hän tietenkin halusi, vaikka onnistuminen A-kielessä oli vaakalaudalla. Hän oli kova tyttö tekemään töitä eikä antanut periksi. En ikinä unohda sitä onnen itkuun purskahdusta, kun hän sai kuulla läpäisseensä kokeen! Kyyneleet tuli opettajankin silmiin.

Enkun ope

=====================

Kuvittelin 18-43-vuotiaana, etten ikinä tarvitse saatikka saisi ajokorttia. reilut 43 v. ikäisenä marssin autokouluun ex tempore ja 2 kk:n päästä oli kortti taskussa; ekalla läpi kirjallinen ja inssi ja nyt näistä tapahtumista 3 kk:n päästä näistä olen ihan innoissani, että todistin vääräksi, tällä kertaa ihan omat, luulot!

Blanche

=====================

Opiskelin tässä vielä 46-vuotiaana välinehuoltajaksi. Mieleen on jäänyt hetki jälkeen näyttö kokeen kun istuimme pöydän ääressä pohtimassa ja summaamassa näyttöä. Näytön vastaan ottanut kysyy toisilta mukana olleilta, hyvin vakavalla ilmeellä joko olette kertoneet totuuden. Voin sanoa että istuin sydänkurkussa ja pelkäsin pahinta. Mutta voi sitä iloa kun sain tietää että suoritus oli hyväksytty. Itku oli lähellä. Tällainen maalainen kun suoritti sen näytön Jorvin sairaalan välinehuoltokeskuksessa. Ja kyllähän se itku sitten tuli kun lähdin ajelemaan kotiin ja matkaa oli n.200km. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Välinehuoltaja

=====================

Ensimmäinen tyttäreni syntyi keisarinleikkauksella ja silloin koin epäonnistuneeni. "En osaa edes synnyttää!", ajattelin. Toinen tyttäreni syntyi normaalisti alateitse ja siinä yhteydessä vasta koin onnistuneeni. Tämä onnistumisen tunne on ollut minulla pitkään ja saa vielä kymmenen vuoden jälkeen hyvälle tuulelle. Vaikka oikeasti en mitenkään epäonnistunut siinä ensimmäisessäkään synnytyksessä. Mutta se on se oma tunne.

Ode

=====================

Fysioterapeuttina keuhkosairauksien osastolla työskennellessäni aikoinaan sain hoidettavakseni potilaan, jolla leikkauksen jälkitilassa perussairautena oleva astmatilanne paheni niin voimakkaaksi, että veren hiilidioksidiarvot olivat huikeita, potilas oli ahdistunut, hengitys pihisevää, eikä mikään tuntunut auttavan. Astma oli sellaista luokkaa että kotona potilaalla oli ollut jo käytössään lisähappi ajoittain. Minun tehtäväni oli löytää mahdollisimman vapautunut hengitystekniikka hänen hengityksen rauhoittamiseksi, koska tilanne oli ollut jo monta päivää niin tiukkaa.

Oman rauhallisen tyylini mukaan ohjasin hänelle erään keskeisimmän hengitystekniikan. Jostain syystä puolentunnin kuluttua potilaan olo oli huomattavan helpottunut ja rentoutunut. Potilas sanoi, että ensimmäisen kerran hänelle "aukeni" mitä sellainen tekniikka on. Seuraavana päivänä hiilidioksidiarvot olivat niin laskeneet paljon, että lääkärit ääneen ihmettelivät miten se voi olla mahdollista. Myöhemmin vielä sen osastoajan jälkeen tapasin potilastani, joka kertoi osaavansa vielä sen tekniikan, eikä hän ollut tarvinnut lisähappeakaan kotona useaan kuukauteen. Tuolloin kiitin mielessäni suuresti arvostamaani opettajaa, joka opetti meille hengitysasiat loistavasti juurtajaksain ja tietenkin itselleni jäi todella hyvä mieli, että oma yksilöllinen toteuttamistyylini oli auttanut suuresti potilastani.

Relaxantti

=====================

Yksi kokemus, joka tuotti minulle suurta mielihyvää ja jota olen jälkeen päin usein muistellut liittyy työpaikan pikkujouluun. Yrityksessämme on ollut tapana, että kukin osasto vuorollaan järjestää ohjelman näihin juhliin. Kun taas tuli meidän yksikkömme vuoro, pitkästä aikaa, huomasin yllättäen tulleeni valituksi "pikkujouluvastaavaksi". Mitään suurta hinkua ohjelman tekemiseen ei porukkamme keskuudessa ollut, ja kun vielä henkilösuhteissakin oli vähän jännitteitä, niin myöntää täytyy, että aluksi hiukan hirvitti. Erityisesti jännitin sitä, saanko muut suostuteltua osallistumaan, koska en missään nimessä aikonut ruveta esittämään mitään yhden naisen showta…

Mutta siitä se vaan lähti lutviutumaan: lähettelin kollegoille s-postilla ideanpoikasia mielikuvituksen virittämiseksi, jatkoin ahdisteluani kahvitauoilla, ja pikkuhiljaa pääsimme eteenpäin. (Vaikka myöntää täytyy, että välillä teki mieli luovuttaa, kun tuntui, että päästäänkö yksimielisyyteen edes siitä, mitä aiotaan esittää.) Saimme kuitenkin ohjelman kasaan. Yhteisten harjoitusaikojen löytäminen taas oli luku sinänsä - kertaakaan ei tainnut kaikki olla yhtä aikaa paikalla.

Mutta niinpä vaan juhlassa esitimme - TA DAA - pikkujoulukuvaelman nimeltä "Pikkujoulun synty", joka päättyi riehakkaaseen tonttutanhuun. Esitys oli onnistunut, joten jo se palkitsi vaivannäön. Koska en mielestäni ole mikään joukkojen johtaja, onnistuin myös hämmästyttämään itseni: olinko se tosiaan minä, joka tämän koordinoi? Kaikkein upeinta oli kuitenkin se, että kaikki osallistuivat, tavalla tai toisella. Ja ymmärtääkseni kollegatkin olivat tyytyväisiä, varsinkin kun muutama vuosi saadaan taas rauhassa nauttia muiden aikaansaannoksista näissä juhlissa. Sain heiltä viinipullon kiitokseksi, mikä oli tietysti aivan ihana piste iin päälle.

Pikkujouluvastaava

=====================

No esim. ihan sellainen tilanne (kun olen asiakaspalvelutyössä), kun asiakas on sanonut, että hymysi sai minut hyvälle tuulelle tai että sanomasi pelasti päiväni.

Joka päivä kotiin tullessani ja nuorinta lastani nukuttaessani on tullut ihan ihana tunne, kun lapseni (3 v.) on sanonut juuri ennen nukahtamistaan (vaikka olisi aiemmin ollutkin minulle vihainen), että kyllä mä äiti sua rakastan ja että sä olet hyvä äiti!

Hymyhuulin huomiseen

=====================

Uusi työpaikka monien epäonnistuneiden haastattelujen, työttömyyden ja sairauden jälkeen. Vielä mukava ja antoisa sellainen.

Mio

=====================

Olin opettajan kanssa tekemässä hänen tytölleen mekkoa josta opettajalla oli vähän tietoa miten vetoketju ommellaan mekkoon. Tunsin osaavani asian ja kysyin että voinko auttaa? Kyseessähän oli opettaja eli asetelma oli täysin väärin päin, oppilas opettaa opettajaa. Autoin häntä ompelemaan vetoketjua mekkoon ja minusta tuntui siltä että taidan olla aika hyvä kun pystyn opettamaan opettajaa.

Lopuksi vielä kun saimme mekon valmiiksi sanoin hänelle että "tiedäkö mitä? Sinä osasit" ja molemmat olimme tyytyväisiä minulle jäi siitä pitkäksi aikaa hyvä mieli kun olin pystynyt auttamaan toista ihmistä.

Tuija

=====================

Työssäni olen saanut omalta osaltani auttaa joitakin ihmisiä uuden elämänvaiheen alkuun ja luoda heihin uskoa itseensä ja tulevaisuuteensa. Tulee todella hyvä mieli kun tietää, että joku on päässyt suuren kynnyksen yli kohti valoisampia aikoja.

Hannele

=====================

Minulle itselle tulee hyvä mieli siitä, kun autan jotakuta ilman hänen pyytämistään, tai tervehdin iloisesti vastaantulijaa ja huomaan että hänenkin kasvonsa sulaa hymyyn katseidemme kohdatessa. Joskus on käynyt niinkin, että aivan minulle vieras ihminen tervehtii vaikka kävelylenkillä minua, saan siitä voimaa ja iloisen mielen koko päiväksi, kun minutkin on "huomattu".

OTI

=====================

Ystävän yllätyskäynti tai kun voi auttaa/ilahduttaa toista ihmistä esim. viemällä sieniretkeltä tuliaisia

Merja

=====================

Ollessani dementiakodissa kahden kuukauden harjoittelujaksolla sain eräänä aamuna töihin mennessäni ikimuistoisen vastaanoton. Eräs asukkaista osoitti minua sormella ja sanoi hymyissäsuin: "Minä haluan tuon!"

Titta

=====================

Häät.

Naapurin pojan häissä, menneenä kesänä lastenlapsemme, Emmi, Jenni ja Nelli lauloivat Sinisiä-punaisia ruusunkukkia. Aluksi laulu meni hyvin, mutta heidän pikkuveli Eetu (1v10kk) pani "ranttaliksi" ja meni tyttöjen vereen laulamaan, mutta viihtyi siinä vain hetken ja rupesi juoksemaan ympäriinsä sekä tunki välillä laulajien välistä päänsä näkyviin.

Tämä Eetun esitys sai hääväen nauramaan suureen ääneen ja näin myös tytöt alkoivat nauramaa ja laulu jäi kesken. Eetu pani vielä yhden "runtin" laulun päätyttyä juosten ja kävi kumartamassa vieraille kuten esiintyjät tekevät. Esityksen jälkeen ja vielä monesti häiden jälkeenkin moni on sanonut hymyssäsuin, että tämä oli paras esitys ja vapautti tunnelmaa.

Vaari Hämeestä.

=====================

Vuonna 2000 marraskuun ensimmäisenä päivänä minä, 47-vuotias, neljän, lähes aikuisen lapsen sairaanhoitajaäiti lähdin elämäni ensimmäisen! kerran yksin ulkomaille. Olin suivaantunut koska en saanutkaan sitä pitkää sijaisuutta kotikunnastani vaikka olin sitä kovasti toivonut. Päätin etten jää työvoimatoimiston kuitenkaan armoille.

Varmaan kuulostaa kummalliselta, että tuon ikäinen nainen ei ollut koskaan ollut yksin ulkomailla - ei lomalla sen paremmin kuin töissäkään, mutta se oli totinen tosi. Jännitin lähtöä ja kaikkea työhön liittyvää hirvittävästi ja lähtöä edeltävänä iltana sainkin sitten oikein kunnon paniikkikohtauksen.

Menin ensimmäistä kertaa yksin laivalla, ekaa kertaa yksin Tukholmassa, eka kertaa yksin tunnelbanassa ja pendeltågissa, eka kertaa omillani Ruotsissa ei-niin-hyvän-ruotsin kielen taitoni varassa.

Se oli elämäni jännittävin kokemus, se kohotti itsetuntoani paremmin kuin mikään ennen sitä tai jälkeen sen. Ja minä selvisin siitä erinomaisesti!

Mouhis

=====================

Marjanpoiminta, mökillä oleilu ja saunan lämmittäminen ja uiminen... Hyvä ystävä, hän kenen kanssa voi jutella ja olla oma ittensä, ja rakastaa aidosti, eikä tarvitse ajatella, että petetään joka käänteessä! Kaikki tämä yhteisessä paketissa?

Ikuinen haaveilija

=====================

Työpaikalla oman alueeni johtaja antoi "mahdottoman" työtehtävän ja kuukauden aikaa. Kyseessä oli mahdollisuus näyttää mihin pystyn tai mihin en pysty. Ja se jälkimmäinen oli luonnollisesti pois suljettu mahdollisuus. Kun olin asian selvittänyt, sain asiakkailta kiitosta hyvin tehdystä työstä. Tästä on nyt 5 vuotta aikaa. Olen sillä samalla tiellä edelleen ja tuohon muistoon on hyvä palata. Minä pystyn mihin vaan. Mahdottomaankin.

Minna

=====================

Isovanhempien kanssa vietetyt yhteiset hetket ja yhdessä puuhastelu ovat olleet tärkeitä sekä isovanhemmille että minulle. Molemminpuolinen välittäminen ja arvostaminen, ilo ja läheisyys ovat merkinneet paljon meidän välisessä vuorovaikutuksessa. Rakkaat muistot säilyvät koko elämän. Kiitos niistä!

Meidän tyttö

=====================

Olin ollut jo vuosia onneton ihmissuhteissani pitkän suhteen kariutumisen jälkeen. Sitten tutustuin kaverin kautta mukavaan, omasta poikaystävästään vähän aiemmin eronneeseen tyttöön, joka oli lähdössä ulkomaille töihin. Tunsin melkein heti vetoa häneen ja veto tuntui olevan molemminpuolinen.

Tyttö lähti ulkomaille ja palasi muutaman kuukauden päästä. Veto oli edelleen läsnä, mutta homma oli lähinnä kiusoittelua ja härnäämistä. Mitä enemmän olin hänen lähellään, sen voimakkaammaksi veto kasvoi, mutta juttu ei tuntunut etenevän mihinkään.

Päätin rohkaista mieleni, kutsuin tytön työpaikalleni lounaalle ja töksäytin kaiken suoraan hänelle päin naamaa! "Minä tykkään sinusta, tykkäätkö sinä minusta? En enää jaksa tätä kiusaamista, joten tee päätöksesi suuntaan tai toiseen." Se oli siinä.

Päätös tuli pienen mietinnän jälkeen ja 1.10.07 on ensimmäinen vuosipäivä. En hetkeäkään kadu, että sain suuni auki oikeassa paikassa ja tämä oli mahdollisesti tärkein onnistumiseni tässä elämässä.

Tuukka

=====================

Lasteni tervehtyminen

"uokki"

=====================

Asia joka on tuonut ja tuo minulle hyvää mieltä on, kun saan työssäni lasten parissa antaa lapselle syliä, lämpöä ja turvallista oloa. Kyyneleen nostaa hyvästä mielestä silmäkulmaan, kun lapsi kiittää siitä sanallisesti tai teoin halaamalla.

"Päivä-Äiti"

=====================

Kun olen voinut antaa omaishoitajalle lepohetken jotta hän jaksaisi pidempään tehdä tätä voimia että vaativaa työtä.

mummu 65

=====================

Talokaupat! Ja siinä samalla paikkakunnan vaihto. Tosin se nyt ei ollut itsestä kiinni, muuten kuin lähtöpäätöksen tasolla. Mutta huimaava vapauden ja onnen tunne, sitä ei osaa sanoin kuvata. Taakse jäi paikkakunta, jota itse ei enää jaksanut arvostaa, joka ei tuntunut omalta. Ja nyt haaveena ollut on muuttunut todeksi! Ah järvet, mäet, tienmutkat ja kukkulat ja kaikki ihanat ihmiset! Voin lämpimästi suositella kaikille, jotka haaveilevat muutosta. Oikeasti voi löytyä paikka, jossa on KOTONA!

keskisuomalainen nyt ja aina

=====================

Olin - ja olen edelleen - kehitysvammaisen miehen tukihenkilö. Tämä kaveri rakastaa karaokea ja pyysi minut kerran mukaan laulamaan. Päätin, etten aio olla pekkaa pahempi, vaikka jännitinkin ihan hirveästi, enkä toden sanoen arvostanut karaokea vaan haikailin klassisille laulutunneille.

Menin kuitenkin kyseisenä iltana, täytin lapun ja lauloin Ei oo, ei tuu. Yleisö räjähti aplodeihin. Arvannette mitä tapahtui: jäin kerrasta koukkuun!

Niin paljon rohkaistuin, että aloin käydä laulamassa ominkin päin. Vihdoin työkavereitteni painostuksesta menin klassisille tunneille, ja juuri viime maanantaina opettajani huudahti: "Vau! Ihan kansainvälistä tasoa!"

Kaikki on tuon keharikaverini ansiota. Hän myös tietää sen.

Onnellinen laululintu

=====================

Perhe ja parisuhde on ollut minulle aina tärkeitä, mutta jostain syystä ne vain jäivät aina kakkoseksi kaikkien muiden juttujen varjoon. Olin jo mieheni kanssa eroamassa, kunnes aloin miettiä mistä olenkaan luopumassa. Laitoin arvot kohdalleen, parisuhde ja perhe ykköseksi. Siivosin elämästä kaiken turhan ja annoin aikaa tärkeimpään. Sain sinnikkäällä työllä ja tavoitteilla parisuhteeni taas toimimaan ja perhekin voi hyvin. Tästä onnistumisesta voin olla ylpeä ja iloinen!

Lellu

=====================

Asiakkaani halusi tavata minut lomallaankin ja tarjosi itse leipomaa kakkua kun menin häntä hakemaan. Hän myös oli nähnyt vaivaa ja esitteli minulle kesäistä kotikaupunkiaan. Ihanaa työskennellä tällaisten ihmisten kanssa! Muistelen vielä kauan tätä asiakastapaamista, joka oli kuin lomaa minullekin.

Teija

=====================

Keväällä sain tehtäväkseni järjestää englantilaisopettajaryhmän Suomen vierailua. Viikko-ohjelman laatiminen vaati kymmeniä sähköposteja, puhelinsoittoja, henkilökohtaisia tapaamisia, aikataulutusta, töiden uudelleen järjestelyjä...

Mutta vaiva kannatti - saimme vieraaksi iloisen ja kaikkeen tyytyväisen naisopejoukon! Kuulen mielessäni vieläkin heidän hersyvää nauruaan uimahallissa, kun he ensimmäistä kertaa elämässään osallistuivat ohjattuun vesijuoksuun kanssani. Parhaimmat ilot ovat ilmaisia tai ainakin melkein...

S-Alli

=====================

Kiitoksen saaminen hyvästä palvelusta; työkaverini kertoi asiakkaan olleen erityisen tyytyväinen saadessaan minulta asiallisen palvelun lisäksi ohjeita ja neuvoja... harva kertoo olevansa tyytyväinen.

Heli SI

=====================

Ihanat työkaverit ja kaunis syksyinen sää!

Miisukka

=====================

Vuosia sitten kun maalasin silkkihuivia (teen niitä tilaustöinä aina silloin tällöin)pikkupoikani, nykyinen teini, katsoi minua ja maalaustani ympyräisin silmin ja sanoi "äiti, sinä maalaat niin kauniisti". Muistan sen aina kun alan tehdä jotain maalausta ja saan siitä uskoa itseeni, että kaunis tästäkin tulee!

mm-ateljee

=====================

Kahden ihanan ja fiksun nuoren jakamat ajatukset elämästä ja arjen "kaaosteorioista" jäivät lämmittämään minun sydäntäni soihdun tavoin. Ja tämä soihtu ei tule sammumaan! Kiitos…

Mitäs me kolmoset

=====================

Ihminen joka on hyväntuulinen, avoin, laajakatseinen,kannustava, myös hyvä kuuntelija. Puhuu asiat niinkuin ne ovat, ilot, surut ja omatkin kommelluksensa. Kertoo kolmannesta henkilöstä todelliset kuulumiset, ei vähättelevään sävyyn etsi vikoja. Eli sydämeltään sivistynyt. Sellainen seurustelu hetki tuo pitkäkestoisen hyvän mielen jopa vuosiksi. Olisipa vaikka yksi tällainen keskustelu joka viikko, niin olisin ONNELLISUUS KOUKUSSA.


Paula Ruotsalainen

=====================

Opiskelijoiden ilo hankalan tehtävän suorittamisen jälkeen. Vaati keskittymistä ja energiaa mutta tulipa tehdyksi.

Memma

=====================

Itse annan mielelläni positiivista palautetta aina kun sitä ilmenee - sekä työyhteisössä että ystävilleni. Ilahduin suunnattomasti, kun myös eräs ystäväni on välillä minua ilahduttanut kertomalla minusta sellaisia positiivisia ominaisuuksia, joista on ilahtunut tai joita arvostaa. Tuli tunne, että jos voin omalla asenteellani antaa jollekin yhtä hyvän mielen kuin itse sain ystävältäni, olen varmasti onnistunut asenteessani.

Jöröille suomalaisille positiivista palautetta edelleenkin

=====================

Kyllä hyvää mieltä tuo niinkin arkinen (useimmiten) puuha, kuin ruoanlaitto! Tässä taannoin nuorisoni kiitteli niiiin hyvästä ruoasta, joka oli sillä kertaa perunamuusia ja lihapullia. Kotiruoka on POP!

Tykkään kestitä vieraita ja heiltä tulee usein kiitosta. Kyllä se tuntuu kivalta!

Marjukka

=====================

Lastenlasten kanssa rakensimme pihassa laudoista pikku talon jossa voi asustaa vaikka siili. Meillä oli paljon mielikuvitusta ja iloista mieltä. Se luomus on ihana siinä on uimaranta kiviportaat huoneita on monta, pikku ovet avautuvat joka puolelle. Isot palmupuut huojuivat rannassa ja kukat kaunisti terassia. Kolmelle pienelle tytölle makuupaikat tehtiin vuorenkilven lehdistä.Syysaurinko lämmitti +19 astetta sininen taivas.

Satuileva isoäiti

=====================

Projektistamme piti saada nettiin lyhyt esittely venäjäksi. Olen joskus osannut kieltä hyvinkin, mutta taito on rapistunut. Venäläiset kumppanimme eivät lämmenneet ajatukselle tekstin tuottamisesta. Sitten päätin, että leikkaan, liimaan ja paikkaan tekstipätkiä ja kirjoitan tekstin. Siitä tuli jonkinmoinen, mutta ei hyvä.

Mutta voila! Venäläiset kumppanimme eivät iljenneet antaa sepustukseni olla heitäkin esittelemässä, vaan oitis toimittivat meille hyvin kirjoitetun, hyväsisältöisen tekstin. Olen hykerrellyt ajatukselle, että kun uskalsin panna itseni likoon, niin loppujen lopuksi pääsimme siihen, mihin pyrimme alunperinkin: Projektistamme on venäjänkielinen, natiivipuhujien kirjoittama esittely netissä!

Tinttaralla

=====================

Onnistuin saamaan vakituisen työn! Pitkään olin ollut työtön sairastuttuani niin että aikaisempi 7-v ammattiin opiskelu meni ammatillisesti käyttökelvottomaksi. 9-v meni räpiköidessä työmarkkinoiden sekamelskassa, kokeillen useita eri alan töitä ja kouluttautuen siinä ohessa ylioppilaaksi ja taas uuden ammattitutkinnon. Monien kurssien ja koulutusten kautta ja pitkän räpiköinnin jälkeen 2. kerran elämässä sain vakituisen työn (1. oli juuri ennen sairastumistani). Nyt olen ylpeä sinnikkyydestäni, peräänantamattomuudestani ja rempseästä otteesta elämään, koska niiden avulla sain nykyisen työni - mikä on kuin lottovoitto (vaikkei heti tule yhtä paljon rahaa).

Ei työtä vieroksuva

=====================

Elämäni yksi suurimmista onnistumiseen liittyvistä asioista oli opiskelupaikan saaminen haluamastani paikasta. Vaikka aikaa on kulunut huikeat 24-vuotta, vieläkin voin palata siihen sisäisen kuplimisen tunteeseen, minkä kirje aiheutti.

Pia

=====================

Ekaksi mieleeni tuli juttu päiväkodista ja viime joulujuhlista. Syksyn olimme ryhmämme kanssa (alle 3-v) harjoitelleet kauniisti pyytämistä. Oli ihanaa kun tyttö n. 2,5v juhlissa pyysi äidiltään "saisinko kiitos klökiä…" Kyllä oli silmät ylpeydestä ja ilosta kosteat. Tämä asia saa minut edelleen hyvälle tuulelle joka päivä, kun lapset osaavat pyytää kauniisti.

Hoitotäti

=====================

Olin luvannut laittaa tarjoilun, ruuan ja kahvit, erään henkilön 50-vuotisjuhliin noin sadalle henkilölle. En ole alan ammattilainen, vaan teen joskus silkasta huvista tällaisia tarjoiluja harrastuksekseni. Aloimme keskustella menusta ja hän toivoi pääruuaksi uunihaukea. Kala pääruokana liittyi hänen elämänsä tarinaan, ja oli ehdottoman tärkeä osa juhlaa. Siinä kohdalla nielaisin ja hengitin pari kertaa syvään ja totesin, että en osaa laittaa kalaa enkä oikeastaan edes pysty käsittelemään raakaa kalaa.

Lupasin kuitenkin yrittää ymmärtäväisen kannustuksen saattelemana, mikäli saan toiselta ystävältä kalat perattuna ja hyvät ohjeet. Ystävä toi kalat ja sanoi, että "kardemummaa, currya, sitruunapippuria, valkosipulituorejuustoa ja tilkka kermaa sekä vähän suolaa". Ei mitään määriä, ei ohjeita laittamisesta, ei paistoaikoja eikä lämpötiloja! Laitoin mainittuja aineita tuntuman mukaan ja työnsin kalat uuneihin. Tuoksu jo oli valloittava ja maku vielä parempi. Sankari ja vieraat kehuivat kalan maasta taivaaseen, ja hyvää se tosiaan oli. Siinä kohdalla oli ilo onnistua ja mahdollistaa osaltaan ystävän elämän yksi tähtihetki. Lämmöllä ajattelen tuota ystävää ja reseptistä on tullut yksi suosikeistani.

Päivi

=====================

Kävin tänään verenluovutuksessa 10. kerran. Siitä tulee aina hyvä mieli. Oma keho tuntuu jotenkin kevyemmältä ja tunne, että autan jotakin henkilöä verelläni, on aivan käsittämätön.

Merja Keitaanranta

=====================

Minulla on tällä hetkellä hyvin vaikea elämänvaihe meneillään, mutta olen huomannut joka päivä selviäväni eteenpäin askel kerrallaan, kun muistaa olla liikaa kiiruhtamatta. Joka päivästä yritän löytää hyvän hippusen, joka kannattelee minut seuraavaan päiväään.

Sarkku

=====================

Lähdin hieman haluttomana kokoukseen, jossa olen pj. Kokouksen jälkeen eräs osallistuja tuli luokseni ja sanoi, että pitää minun tavastani johtaa kokousta ja muuta mukavaa kuultavaa. Oikein alkoi itseäni harmittamaan, että olin ollut niin haluton, mutta samalla oli tosi hyvä mieli hänen sanoistaan.

Mini

=====================

Tapahtui Lopen upeissa, lappimaisissa maisemissa melkein päivälleen 10 vuotta sitten. Osallistuin 31.kerran järjestettyyn Poronpolun 30 km:n pituiseen vaellukseen. 25 km:n vaelluksen kohdalla tultiin Punelian salmen ylityspaikalle, jossa soutajat odottelivat vaeltajia veneineen. Kysyin soutajalta, itsellekin yllätyksenä, että olisiko ylitys uimalla sallittua ja voisikohan hän ottaa kamani veneeseen ja soudella vierelläni.

Suureksi hämmästyksekseni soutaja vastasi, että tätähän hän oli odottanut ja toivonut jo kokonaista 30 vuotta. Veneenylityspaikalle alkoi kerääntyä vaeltajia ja soutaja ilmoitti heille, että vene oli nyt varattu erikoiskuljetusta varten.

Paineet ja väsymys alkoivat tuntua, mutta sain sentään uimapuvun päälleni. Juuri kun olin astumassa veteen, kuulin jonkun vaeltajista selittävän, että salmen keskikohdalla vettä on 40 metriä ja vesi on alle 10 asteista. Rannassa vajosin heti katselijoiden riemuksi vyötäröäni myöten pehmeään humukseen ja ehdin siinä vielä ajatella, että jos tänne uuvun, saan sentään viimeisenä kultaisena kuvajaisena nähdä tuon vastarannalla korpisotureiden Marskille rakentaman kelohonkainen metsästysmajan.

Vesi ei tuntunutkaan kylmältä, olo oli turvallinen Antti Forsmanin soudellessa vieressäni ja jutellessa rauhoittavia. Tulimme yhtaikaa vastarannalle ja nousin portaat, jotka veivät suoraan Marskin majalle. Siellä tuvan lämmössä soutajani loihti lausumaan "olet tyttö Poronpolun historiassa ensimmäisenä ylittänyt Punelian-salmen uimalla ja sen kunniaksi otamme konjakkiryypyt".

Ikää tällä tytöllä oli 68 vuotta.

Olisin silloin voinut lentää, niin onnellinen olin, ja loppumatka, viimeiset 5 km menivätkin kuin siivillä.

Tapahtumasta on nyt kulunut 10 vuotta ja vieläkin Poronpolkua ajatellessani tulee hymy huuleen ja olo kumman kevyeksi. Ja tämän 10-vuoden aikana on tietenkin tullut samankaltaisia, melkein yli-pääsemättömiä tilanteita eteen ja silloin muistan tämän hypyn tuntemattomaan elementtiin ja sanon itselleni: kerta se on ensimmäinenkin!

Mutta ilman soutajani, Antti Forsmanin, kannustavia sanoja en olisi ikinä tähän uskaltautunut. Joku toinen olisi aivan yhtä hyvin voinut sanoa vanhalle naiselle, esim. näin: "onkohan rouva nyt ajatellut oikein tätä asiaa ja onkohan se rouvan sydänkään enää oikein kunnossa".

Lämpimät terveiseni Antti Forsmanille sinne Lopen Poronpolun unohtumattomiin maisemiin.

Terttuanneli Linnamaa

=====================

Pieni ekaluokkalainen tyttömme saapui itkien koulusta kotiin helmikuussa v.1993. Otin hänet syliin ja yhdessä istuimme eteisen penkille. Hän kertoi nyyhkyttäen: "Äiti, ne pojat tappoi koulun pihalla hiiren." Kysyin, itkikö hän jo koulussa. Tyttöni vastasi: "En, vaan pidättelin koko taksimatkan, mutta kun koti tuli näkyviin, niin silloin minä aloin itkeä."

Siinä sitten sylikkäin kävimme yhdessä surua läpi, joka alkoi helpottaa. Silloin tajusin, että minun paikkani on olla sillä hetkellä juuri siinä - ottamassa vastaan pientä koulusta saapuvaa tyttöämme.

Kotiäitinä 10 vuotta


Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot