Etusivu
Ajatusten Aamiainen
Sähköiset kortit
Kuvagalleria
Kiitospalsta
Perjantaiutelu
Aarteisto
Lotus Hill
Positiivisuusviikko
Positiivarit
Uteluarkisto
Mitä asiaa pelkäät eniten?
Kuinka voitat pelkosi?
Vastauksia 81
=========================
En tiedä, mistä päähäni on syöpynyt pelko, että miehelleni tapahtuu jokin onnettomuus. Usein olen mielikuvissani täysin siinä tilanteessa, kun poliisit ovat ovelle kertomassa... Sitten taas "herään" jä melkein läimin itseäni poskille, ettei se olekaan totta...silmät ovat kyynelissä, ja se on niin TODELLISTA! Toivottavasti ei enteellistä.
Selvännäkijä
=========================
Olen joskus ollut peloissani kovastikin. Pelkäsin lähes kaikkea "pahaa" tapahtuvaksi. Elin siinä kurimuksessa monta vuotta. Kun sitten oikeasti yksi peloistani toteutui - jouduin tosiaan kohtaamaan pelkoni. Huomasin sen olevan lähes kokonaan mielikuvitukseni tuotetta. Olin pienessä päässäni keksinyt kaikenlaisia juttuja, joita voi rauhassa pelätä.
Nyt olen viimein oivaltanut, että sitä mitä pelkäät ja mihin kohdistat ajatuksesi - se lähenee sinua koko ajan ja ajan myötä muuttuu todeksi.
Se, miten olen voittanut pelkoni on, että olen asettanut ne oikeisiin mittasuhteisiin. Huomasin, että eivät ne niin isoja mörköjä olekaan. Ajattelehan kiveä kengässäsi - se on pieni, mutta aiheuttaa aika ison ikävän. Kun otat kiven pois ja asetat sen kaikkien muiden kivien joukkoon - et enää erota juuri sitä kiviä, mikä hiersi kengässäsi.
Pelot tulee kääntää voimavaraksi - kun ne kohtaa, ne menettävät voimansa ja jäävät näin toteutumatta.
Pelotonta syksyä kaikille!
Anna
=========================
Pelkään syksyn pimeyden ja yksinäisyyden masentavan niin ettei saa mitään aikaan.
Voitan sen sytyttämällä kauniita kynttilöitä ja kutsumalla hyvän ystävän kylään. Tai lähtemällä sateiseen kirpeään syysmetsään saamaan puolukoita ja puolukan punaiset posket.
AnneN
=========================
Olen yksinhuoltaja, pelkään, jos minulle tapahtuu jotain, kuinka lapseni pärjää. Ajattelen, että kohtalo määrää elämänkulkumme, asia ei ole minun käsissä.
Tasse
=========================
Yleisimmin ympäristökatastrofia, johon vaikuttaa mm. maapallon lämpötilan jatkuva kohoaminen ja henkilökohtaisesti edessä vääjäämättä olevaa vanhuutta. Kunpa se olisi inhimillinen ja ihmisarvolle sopiva.
Molemmat ovat niin ahdistavia asioita, että ainoa keino niiden käsittelyyn, on vain usko siihen, että elämä kantaa.
Elsa
=========================
Pelkään eniten käärmeitä, mutta en ole voittanut pelkoani mitenkään, eli poikkean kysymyksen teemasta. Laitan kuitenkin tämän tähän, jos ei nyt, mutta joskus jos tähän palataan ehkä? Tämä pelko on niin kaiken kattava, et yritän joka paikkaan tätä tunkea, apua vaivaan en ole saanut, ehkä se on mahdotonta.
Arja H
=========================
Kun anoppini pelkää hiiriä ja tyttäreni kammoksuu hämähäkkejä, en itse noihin eläimiin osaa kummeksuen suhtautua - enkä peljäten. Mutta pudottakoonpa joku vaikka kirjan selkäni takana lattialle, niin polveni notkahtavat ja sydän pomppaa kurkkuun. Paukaukset vaikka minkälaiset pelottavat. Toinen pelkoni on oudot vedet, joihin en ihan vähällä lähde uimaan. Ainakin laituri pitää olla turvapaikkana.
Pelkoja nämäkin
=========================
Pelkään sairastumista. Pelkään, millainen on maailma lasten lasteni varttuessa. Pelkään onnettomuuksia, väkivaltaisuuksia. Pelkään lasteni puolesta.
Voitan pelkoni ajattelemalla, että pelkäämiseni ei auta mitään, se on turhaa, elämä menee miten menee pelkäämpä tai olen pelkäämättä. Asiat eivät ole minun käsissäni. Asioita, joille en mahda mitään, on turha pelätä, pilaan vain elämäni pelkäämisellä. Rukoilen varjelusta ylhäältä ja opettelen luottamaan Hänen apuunsa.
Pöppö
=========================
Pelkään, että lapsilleni sattuu jotain kamalaa ja että jos minulle sattuisi jotain kauheaa, lapseni jäisivät ilman äitiä.
Muuten huoleton
=========================
Pelkään läheisilleni tapahtuvan jotakin. Tuota pelkoa ei voi voittaa, mutta se saa panostamaan ihmissuhteisiin täysillä. Se saa unohtamaan ja antamaan anteeksi, muistamaan ja piristämään toisen päivää.
Sopuli
=========================
Pelkään sitä, että lapselleni sattuisi jotain kamalaa...
Yritän voittaa pelkoni ajattelemalla, että hänen on selvittävä tulevaisuudessa monesta asiasta itse...voin vain olla tukena, kannustaa ja ohjata. Sekä koittaa saada hänelle vahva itsetunto niin ei jää kaikkien tuulien riepoteltavaksi ja että oppisi olemaan järkevä hankalissa tilanteissa.
Pojan äiti
=========================
Käärmeitä! Vältän paikkoja joissa niitä voi olla, en juurikaan kulje metsissä yms. paikassa.
Leena
=========================
Mitä pelkään eniten?
Pelkään sairastumista, koska olen varsin nuorena kahteen otteeseen halvaantunut ja sitä etten enää jaksa yrittää ja masennun. Toimeentulon pudotessa, voi joutua todella pulaan. Elämä on kulkenut aikalailla vastamäkeä ja olen nähnyt, että "hyvinvointi-Suomessa" voi oikeasti pudota todella tyhjän päälle kenenkään auttamatta, vaikka itse on yritteliäs ja tekee parhaansa.
Ns. ystävät katoavat alta aikayksikön ja kun puolisokin lähtee, on aikalailla pulassa. Voiko enää luottaa ihmisiin?
Kuinka voitan pelkoni?
Omaan käsittämättömän positiivisen elämänasenteen luonnostani. Rukoilen Jumalalta apua ja itse teen oman osuuteni asioista; asetan tavoitteita, haasteita ja menen peloista huolimatta eteenpäin, tuntui miltä tuntui. Vain kulkemalla eteenpäin kohti valloitettavaa vuorta, voi voittaa. Teen työtä asian eteen ja kun olen muiden mielestä mahdottomalta tuntuneella vuorella, pääsen asettamaani kohteeseen. Vuorelta voin katsella taas avarammin, näen enemmän ja lähden kohti uutta valloitettavaa vuorta. Olen päättänyt luottaa ihmisiin, kaikesta huolimatta. Jokainen ihminen on lahja ja mahdollisuus, ystävä - ellei hän toisin osoita.
Päämottoni on: Ei se ole rohkea joka ei pelkää, vaan se, joka toimii pelosta huolimatta!
&
Kun ihmisellä on kaksi kättä ja kaksi jalkaa - (joilla ei ole raajoja, lähtevät omasta lähtökohdastaan; mitä minulla on) - ja minulla on tietotaito-osaaminen sekä tahto, miksi en onnistuisi? Vaikka kukaan muu ei olisi aiemmin tehnyt jotain, minä voin olla ensimmäinen.
Hanne
=========================
Jostain ihmeellisestä syystä pelkään autolla ajoon lähtemistä. Pelko loppuu lähes aina siinä kohtaa, kun olen siellä ratin takana. Tämä pelko astui elämääni n. 10 vuotta sitten ilman tiedostamaani syytä. Olen analysoinut pelkoani, etsinyt siihen syytä jne., mutta voittanut en sitä vielä ole yrityksistäni huolimatta. Työskentely jatkuu... koska pelko haittaa ajoittain elämääni.
30 v autoa ajanut
=========================
Luonnon saastuminen, ihmiset ovat tulleet välinpitämättömiksi luonnon suhteen, me olemme kuitenkin itsekin osa luontoa, luonnosta saamme ravintomme, on kiva poimia marjoja metsästä, uida puhtaassa vedessä, kävellä vaikka paljain jaloin luonnossa ilman että saa lasinsirun jalkapohjaan, tai koira saa sen tassuunsa. Kun ihmiset eivät välitä luonnon hyvinvoinnista, kuvastaa se sitä että he eivät välitä omasta ja kanssakulkijoittensa hyvinvoinnista, eivät osaa tai halua kunnioittaa itseään.
Onneksi on kuitenkin olemassa poikkeustapauksia, jotka osaavat arvostaa ja kunnioittaa elämää. Jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa kokonaisuuteen, edes jollain pienellä teolla, vaikkapa laittamaan roskan roskakoriin eikä heittämällä sitä luontoon.
Lisääntynyt rikollisuus ja rikollisjärjestöjen toiminta ja soluttautuminen yhteiskuntaan, arvojen puute, toisen ihmisen halveksiminen, pelottelu ja alistaminen, on myös toisaalta pelottavaa, oikeudenmukaisettomuus, hyvävelijärjestelmä, jolla järjestetään asioita negatiivisesti.
Korruptoituneisuus yhteiskunnassa - yksilön oikeuksien halventaminen. Tieto voi myös joskus pelottaa kuinka suhtautuu asioihin kun tietää asioista, eikä niille voi aina yksin tehdä mitään vaikka haluaisikin.
Mutta kun osaa kunnioittaa omaa elämää, ihmisarvoaan – oikeuksiaan. Pyrkii itse toimimaan rehellisesti ja oikeudenmukaisesti itseään ja kokonaisuutta ajatellen, riittää se että tekee itse parhaansa ja lisäämällä jollakin tavalla myönteisyyttä, hyvinvointia, eikä lähde mukaan negatiivisuuteen, vaan kääntää asiat viisaudeksi ja voimavaraksi, osaa kysyä neuvoja niitä tarvittaessa, jakamalla vaikkapa kokemuksia.
Luottamalla elämään ja olemassaoloonsa.
Elämä opettaa kulkijansa - hyvä voittaa aina pahan
=========================
Pelkään eniten toista ihmistä. Koska ihminen on peto ihmiselle.
Kuinka voitan? Pyrin ajattelemaan, että ehkä meistä kuitenkin löytyy hyvää suurimmasta osasta ihmisiä.
Pelokas
=========================
Pelkään eniten maapallon tuhoutumista - ja voitan pelkoani ajattelemalla rakkaudella ihmisiä joka puolella maailmaa, rakastamalla luontoa ja kaikkea kaunista mitä edessäni on ja voitan pelkoani myös tekemällä pieniä tekoja joka päivä: lajittelemalla jätteeni, keräämällä roskia missä näenkään, kierrättämällä vaatteeni sekä huonekaluni, ostamalla luomua.
Helena
=========================
Minä pelkään aina kun olen risteilyllä, että laiva uppoaa.
Uskomatonta, mutta siitä pelosta vain ei pääse eroon sitten millään.
Pelosta huolimatta matkustan lähes kerran kuukaudessa, mutta ei se pelko mihinkään häviä. Sen kanssa vain on tultava toimeen.
Olen vain ruvennut ajattelemaan et jos se on tarkoitettu tapahtuvaksi minun kohdalla, niin näin se myös sitten tapahtuu.
Hessutyttö
=========================
Tämä on melko yleinen pelko ihmisillä, joilla on lapsia. Eli pelkään että lapsilleni tapahtuu jotain. Meillä oli töissä ikäviä tapahtumia useita peräkkäin ja yksi jopa johti työkaverini tapaturmaiseen kuolemaan. Näiden tapahtumien jälkeen on pelko, että läheisilleni tapahtuu jotain, ollut välillä huomattavankin iso. Aina pelkää, mutta liika on liikaa.
Pelon yritän voittaa ajattelulla, että pelkäämiseni ei vaikuta tuleviin tapahtumiin. Jotkut asiat tapahtuvat, toiset eivät HUOLIMATTA siitä mitä minä pienessä päässäni ajattelen! Eli pelkääminen ei auta mitään! Päinvastoin tekee oloni ikäväksi. Käännän ajatukseni johonkin mukavaan!
HH
=========================
Mitäkö pelkään? Pelkään tässä hektisessä maailmanmenossa yksin jäämistä. Yksinäisyydellä tarkoitan henkistä yksinäisyyttä, joka purkautuu yön hiljaisina tunteina ja joka jää kanssaihmisiltä näkemättä.
Yksinäinen ihmisten keskellä
=========================
Pelkään, että läheiseni joutuvat johonkin pahaan onnettomuuteen.
Esirukoilen heidän puolestaan ja luotan, että suojelusenkelit pitävät heistä huolta.
Esirukoilija
=========================
Pelkään eniten sairautta ja onnettomuuksia. Etenkin lapsille ja omalle miehelle.
Lapsilla on elämä edessä, joten heidän terveys on tärkeää. Näinä aikoina on tosi paljon kaikkea sairauksia.
Sairaudet
=========================
PELKÄÄN ENITEN UKKOSTA! Menen autoon istumaan.
Lispi
=========================
Pelkään eniten epäonnistumisia. Olen pelännyt niitä niin paljon että olen ennemmin jättänyt tekemättä esim. jonkin koulutehtävän ja myöhemmin jopa työtehtävän. Parantumaan aloin itse vain siten kun tietoisesti vain tein pelostani huolimatta.
Huomasin että monet pelkäämäni asiat eivät tapahtuneetkaan ja vaikka joskus en onnistunutkaan opin jotakin seuraavaa kertaa varten. Olen ollut krooninen jännittäjä, mutta nyt innostun kun voin murtaa omia muurejani!
Irene
=========================
Nuoreni ajaa rekkaa ja pelkään pakkaskelejä, ettei tapahtuisi mitään onnettomuuksia. Sen miten voin vaikuttaa on rukoilla suojelusenkeleitä nuoreni matkalle - se ei poista pelkoani, mutta helpottaa.
Perompe
=========================
Liiallisten vaatimusten asettamista itselleni.
Karsin elämästäni turhaa ja voimat ylittävää, yksinkertaistan ja elän tämän päivän voimieni mukaan. Yritän huolehtia itsestäni enkä muiden asioista.
Aikuinen nainen
=========================
Jos pelkään jotain asiaa, sen voittaminen on helpointa kun nauraa sille, sen jälkeen kun pelko on naurulla kaikonnut voi oikeasti kohdata sen pelon kohteen mikä se sitten onkin selvin mielin eikä tarvitse pelon antaa liioitella todellista tilannetta. Vaikka se sitten olisikin oikeasti jotain mitä pitää varoa ja pelätä, mutta ainakin näin sitä pystyy arvioimaan selkeämmin mielin ilman turhaa adrenaliini virtaa.
JaniP
=========================
Perheettömänä en pelännyt. Nyt, kun minulla on mies ja kolme tytärtä, vaikkakin kaksi jo yli 18-vuotiasta, pelkään, että heille tapahtuu jotain kamalaa.
Voitan pelkoani rukoilemalla heidän turvallisuutensa puolesta.
Kaija
=========================
Se on se ikiaikainen pelko siitä, että läheisilleni tapahtuu jotakin pahaa. Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa tai "ajatella järkevästi".
Kaisa K.
=========================
Vesillä pelkään kovaa aallokkoa.
Pelon voittaa, kun tekee parhaansa ja uskoo kokoaja onnistuvansa. Tärkeintä on aina suhtautua pelkotilanteeseen siten, että ei joudu pakokauhuun, silloin peli on menetetty. Olen muutaman kerran joutunut kiperään tilanteeseen. Tilanteessa olen itsekseni hokenut useaan kertaan, että "ei mitään hätää, kyllä sinä selviät". Lausuma on estänyt paniikki tilanteen ja näin sitä on selvinnyt, vaikka on pudonnut katolta, suonenveto kesken uinnin kaukana rannasta, myrskystä järvellä jne.
Kari
=========================
Pelkään, että kuolinvuoteellani näen kristallinkirkkaasti miten koko elämäni olisi pitänyt elää. Näen kaikki tekemäni valinnat, ja huomaan erityisen selvästi kaikki ne, jotka tuli valittua väärin, tiedostaen samalla naurettavan helposti miten olisi tietenkin pitänyt valita. Pelkään, että tajuan niiden ihmisten olleen sittenkin oikeassa, jotka sanoivat, että pitää luottaa vaistoihinsa ja tunteisiinsa, eikä tehdä aina niin kuin järki sanoo. Pelkään huomaavani, että eniten kadun niitä typeryyksiä, joita ei tullut tehtyä silloin kun niihin oli tilaisuus. Pelkään, että vasta kuoleman kolkuttaessa ovelle huomaan tuhlanneeni aikaa aivan liikaa turhiin asioihin ja murehtimiseen.
Kuinka nuo pelot voittaa? Olen jo mielestäni kehittynyt paljon siinä, että huomaan tilaisuuksia ja mahdollisuuksia enemmän kuin ennen ja uskallan niihin tarttua. Nyt. Yritän rikkoa järjen kaavoja ja olla läsnä tässä hetkessä. Keskityn hyviin asioihin ympärilläni. Yritän opetella olemaan terveellä tavalla itsekäs. Käytän luovuuttani ja mielikuvitustani ja kyseenalaistan usein omat sisäiset sääntöni ja periaatteeni, haastan itseni saunan lauteilla miettimään asioita toisesta ja kolmannesta näkökulmasta.
Pelkoani hälventää huomattavasti se, että osaan pelätä näitä asioita jo nyt, vielä ei ole liian myöhäistä.
Kaikki on mahdollista
=========================
Luulenpa että suurin pelkoni liittyy muutoksiin - tällä hetkellä tuntuu vaikealta nähdä muutokset ensisijassa myönteisinä. Kuvittelen muutoksen lähinnä menetyksenä.
Rauhoittelen itseäni keskittymällä siihen mikä on tärkeää tässä hetkessä.
Pelon voi ottaa syliinsä kuin lapsen, ja silittääkin hiukan, jolloin voi kuulla sen mukanaan tuoman viestin. Ja kun ymmärtää viestin, sitä voi käyttää rakentavasti kaikkien hyväksi - pelon kanssa oppii elämään myötätunnon ja hyväksynnän kautta.
Lopulta odotan pelon kääntävän takkinsa, ja toimivan rohkaisevana matkaoppaana.
Kati
=========================
Olen huomannut pelkääväni hylätyksi tulemista, esim. poikaystäväni taholta. Pelon vaikutukset ilmenevät jo aivan pienissä arkipäivän tilanteissa ja toisaalta vaikeutena luottaa toiseen ja heittäytyä elämän vietäväksi. Pelon voittaminen on vielä vaiheessa, mutta asian tiedostaminen auttaa jo paljon. Yritän perustella itselleni järkisyillä, miksi pelkoni on aiheeton ja miettiä mistä se kumpuaa. Myös se on auttanut, että olen tajunnut pärjääväni aivan hyvin yksinkin, ei siis ole syytä pelätä. Sitä paitsi, kun elää luottavaisesti ripustautumatta, on toisestakin mukavampi elää kanssasi.
Pelkään myös sisälläni uinuvia kokemattomia negatiivisia tunteita. Iltaisin ne vaativat purkautumista ja niiden vastaanottaminen voi aikanaan olla tuskallista, mutta varmasti myös helpottavaa.
Pesästä lähtenyt
=========================
Pelkäsin erään kauhuelokuvan hahmoa, olin pienestä asti pelännyt. Hahmo vieraili usein painajaisunissani. Sitten poikaystäväni lainasi kyseisen elokuvan kaikki kahdeksan osaa ja katsoimme ne yhdessä. En ole enää sen jälkeen pelännyt! Pelko kannattaa kohdata rakkaan ja turvallisen ihmisen seurassa!
Riinukka
=========================
Pelkään tulevani naurunalaiseksi. Olen vieraan ihmisen seurassa suorastaan paniikissa pelkoni vuoksi. Keskustelu ei suju, sillä en saa suustani mitään järkevää.
Jos ehdin ennakolta "suojautua" rakentamalla muurin ympärilleni, pelkoni pysyy loitolla. Siis kuvittelen, ettei minua nähdä, vaikka itse näen muut.
Tiittana
=========================
Pelkäsin pienestä asti hysteerisesti ukkosta. Kukaan ei pystynyt minua rauhoittamaan ukkosilmalla. Huusin ja ryömin pöytien alle piiloon, laitoin kädet korville ja nipistin silmäni kiinni etten kuulisi enkä näkisi.
Aikuistuessa pelko ei suinkaan hävinnyt, vaikken nyt ihan pöytien alle enää ryöminytkään.
Sitten muutin paikkaan, jossa on aivan kauheita ukkosia, jotka näkee jo kaukaa niiden lähestyessä. Näky on upea...
Huomasin vain, etten enää pelkää (en kyllä tieten tahtoen ulos ukkoseen mene) ja vain nautin voimasta ja sen kauneudesta. Luulisin, että monet muutkin pienemmät pelkoni ovat tekemisissä sen asian kanssa, miten voin ihmisenä. Ehkä myös ihmissuhteiden laatu vaikuttaa siihen, pelkäänkö vai en. Jos joudun jatkuvasti olemaan epäluotettavien ihmisten kanssa tekemisissä työssäni tai muuten lähiympäristössä, jos en tunne minua kannettavan, hyväksyttävän. En tiedä, oliko tällä todella pelkoni häviämiseen osansa. Aloitin kuitenkin jossain vaiheessa joogan, sain homeopaattista lääkitystä muihin vaivoihin ja sitten vain huomasin pelon kadonneen sekä voivani myös paremmin kohdata kaikki jokaisen elämässä vastaan tulevat pienemmät tai suuremmat hankaluudet ilman kauheita pelkoja. Jaa, ehkä yoga auttoi/auttaa minua eniten voittamaan pelkoni ja kohtaamaan elämän sen kaikissa muodoissaan sellaisena kuin se vastaani tulee...
Kirsti
=========================
Eniten kai pelkään sitä, että sairastun vakavasti, enkä saa nähdä ihanien lasteni kasvavan aikuisiksi, ja pääsevän oman elämän alkuun. Pelkään myös sitä, että menetän läheisiäni, sillä minulla on läheisiä ihmisiä kovin vähän, mutta heistä jokainen on sitäkin rakkaampi. Pelkoni voitan sillä, että luotan kuitenkin siihen, että asioilla on taipumus järjestyä, ja että Taivaan Isä pitää meistä huolen aina - tapahtuipa mitä tahansa. Ja kun on ystäviä, joille voi puhua asioistaan, niistäkin, jotka jäytävät sisällä pelkona, on jotenkin helpompaa jatkaa eteenpäin, kun tietää, ettei ole pelkojensa keskellä koskaan yksin. Kiitos siis jokaiselle ystävälleni...etenkin Titalle, Minnalle ja Heidille...
dj.kitta
=========================
Pelkään että menetän vakavasti sairastuneen poikani! Hän on aikuinen ja tietää ettei hänen elämänsä ole niin kuin toisilla nuorilla aikuisilla (22v.) ja siksipä hän on alkanut puhua, ettei jaksa elää... Tämä on minun pahin pelkoni joka seuraa joka päivä mukana! Ainut että voittaisin pelkoni, on käydä vertaistukiryhmissä, jossa saan kuulla vastaavissa tilanteissa olevia ihmisiä! Siellä ymmärretään ja kannustetaan jaksamaan!
Suurin pelkoni
=========================
Minä pelkään sotaa. Vielä en ole keksinyt, miten voisin nykymaailmassa sodan pelon voittaa.
Mävaan
=========================
Muutin vähän kysymystä, mitä asiaa olet pelännyt eniten. Olin aivan vauhko ukonilman kanssa, olen syntynyt ja kasvanut maalla missä aina ukkosella joku paikka kärsi ja salamat sinkoili milloin mistäkin. Istuin jossakin nurkassa hiiren hiljaa enkä liikahtanutkaan paikaltani. Kun sain ensimmäisen lapseni 26 v, asuin pienessä maalaiskaupungissa, silloin päätin että en saa opettaa lastani pelkäämään ukkosta. Ja niin siitä pelosta pääsin, tosin en tänä päivänäkään voi vielä katsella salamaniskuja ilman, etten hätkähtäisi - mutten pelkää. Lapseni nauttii ukkosilmasta, hän on 21 v tällä hetkellä ja on aina halunnut mennä keskelle pihaa ja katsella salamointia.
Liisa
=========================
Sairastumista, sekä itseni että läheisteni. Yritän pysyä hyvässä kunnossa ja terveellistä ruokaa.
Pysyisimmepä aina terveenä!
=========================
Sairastuttuani Parkinsonintautiin olen alkanut pelätä tulevaisuutta. Lähinnä pelkään sitä, että läheisilleni tapahtuu jotain ja minä jään yksin johonkin "hoitokotiin" eikä kukaan huolehdi minusta.
Yritän voittaa pelkoni elämällä päivän kerrallaan ja toivomalla, että lääketeollisuus löytää lääkkeen joka auttaa.
Rouva Parkinson
=========================
Lasteni sairastumista tai kuolemaa.
Maire
=========================
Uuden asian yrittämistä erityisesti sitä, ettei ole aikaa tai energiaa aloittaa alusta, jos kohtaa epäonnistumista. Huomaan kuitenkin aina nousevani ja aloittavani jotain uutta ja haasteellista vaikka minulla ei ole useinkaan tietoa, mistä aika riittää ja energia. Minä en kadu mitään niin paljon kuin tilanteita, joissa olen jättänyt jonkin uuden mahdollisuuden käyttämättä laiskuuttani tai pelon vuoksi.
Maire
=========================
Ihan eniten pelkään, että lapselleni/lapsilleni tapahtuu jotain pahaa/kamalaa. Tämä pelko on tietysti ikuinen eikä asialle voi muuta kuin tehdä parhaansa, sekä lasten kasvatuksessa että muissa asioissa, ja sen lisäksi vaan ajatella muuta.
"Arkisemmin" pelkään eniten pimeää. En ole tästä pelosta päässyt kokonaan, mutta olen aika hyvin oppinut elämään asian kanssa ja kohtaamaan pelkoni. Pelon kohtaaminen on ainoa keino pelon voittamiseksi ja siitä vapautumiseksi.
MK
=========================
Tällä hetkellä pelkään eniten kuolemaa ja vakavaa sairastumista. En niinkään itseni kuolemaa tai sairastumista, vaan jonkun läheisen. Tämä pelko on kalvanut nyt melkein vuoden, en tiedä mistä se on tullut tai miten sen saan voitettua.
Ehkä syynä tähän pelkoon on ollut mummuni, vaarini ja vaarin siskon kuolemat, jotka ovat tapahtuneet tässä muutaman vuoden sisällä. Ehkä niiden seurauksena olen tajunnut, kuinka lopullista kuolema on, kuinka kova ikävä jää jälkeen ja vaarin kuolema oli sinänsä traaginen, että viikko ennen hänen kuolemaansa saimme tietää hänellä olleen syöpä ja se oli kova isku. Luotimme kuitenkin hoitoon ja toivoimme toki parasta. Mutta sitten yllättäin vaari kuolikin, mikä oli taas uusi shokki. Kun kuitenkin luotimme lääkärien hoitoon ja vastahan vaarilla se kamala sairaus todettiin... ei siihen nyt näin nopeasti voi kuolla...
Silloin tajusi, kuinka kamala sairaus tuo syöpä on ja kuinka moni siitä kärsii.
Hyvän ystäväni ystävättärelle syntyi kauan odotettu lapsi ja hänellä oli silmässään heti syntymästään syöpä... Ilon ja onnen tilalle tuli valtava huoli ja suuri suru. Elämmekö jatkuvassa pelossa koko lapsen eliniän?
Olit sitten nuori tai vanha, mies tai nainen, lapsi tai aikuinen, syöpä ei katso aikaa eikä paikkaa, se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja mitään et voi tehdä sitä ehkäistäksesi. Pelottavaa... Kuinka pelon voi voittaa, sitä en tiedä. Jospa tietäisi, elämä voisi olla rennompaa ja nautinnollisempaa, ilman pelon harmaata viittaa ympärillä.
Pelon orjatar
=========================
Olen epileptikko ja pelkään että sairauskohtaus tulee yleisellä paikalla sellaisella missä on ihmisiä, ja yleensä sitten pelko tuo tämän kohtauksen juuri kun olen jossain tilaisuudessa. Vaikka järki sanoo toista, että siinä ei ole mitään pelottavaa eikä hävettävää. Niin silti joka kerta kun menen johonkin yleiseen tilauksiin, niin kotona tulee jo tämä pelko tila, mutta kun järki sanoo toista että ei sille itse voi mitään ja pelko pitää voittaa, niin ei sekään auta vaan aina se tulee. Joten en ole vielä tuota pelkotilaa voittanut, toivoisin kyllä että vielä joskus tuo päivä tulee että en enää pelkää lähteä mihinkään. Ja voisin nauttia elämästä niin kuin muutkin ihmiset.
Maikki
=========================
Pahin pelko on terveyden menettäminen, sekä itsen että perheen kannalta. Se ei kuitenkaan kahlitse elämää, vaan joka päivä voin muistuttaa itseäni: juuri tänään nautin näistä pienistä iloista elämässä, kun siihen on mahdollisuus.
Manta
=========================
Korkeita paikkoja. Tähän mennessä en ole vielä kyennyt voittamaan pelkoa niin, että tohtisin edes kiivetä katolle.
Lissu
=========================
Kolmen lapsen äitinä ja töiden vuoksi paljon kotoa pois olevan miehen vaimona suurin pelkoni lienee se, että perhettä kohtaisi jokin onnettomuus tai vakava sairaus. Vaikka joka ilta kiittää siitä, että kaikki on nyt hyvin, niin silti tuntuu, että elämää pitää liian itsestään selvyytenä. Onhan se niinkin, että kaikkiin asioihin ei itse voi vaikuttaa, mutta ainakin positiivisella mielellä on vaikutusta koko perheen hyvinvointiin.
Äiti ja vaimo
=========================
Niin kai minä pelkään kaikkein eniten sitä että rakkaus loppuu maailmasta. Minun omasta pienestä maailmastani.
Kuinka kauheaa olisi huomata että kukaan ei rakasta enää, ei kaipaa eikä halua nähdä minua.
Voin yrittää "voittaa" pelkoni rakastamalla ja kohtelemalla läheisiäni ja ystäviäni juuri niin kuin toivon heidän minua kohtaan tuntevan ja minua kohtelevan!!
Menetetty rakkaus
=========================
Katsomalla pelon kohdetta "silmästä silmään" ja samalla kuuntelen omaa sisäistä rohkeuden ääntä rehellisin avoimin mielin. Silloin Pelko "mörkö" yleensä juoksee karkuun. Ja tärkeä asia tms. saa ansaitun sijan.
Nina
=========================
Pelkään, että elämäni ei etene enää. Olen kuullut jo niin usein, ettei voi odottaa elämän alkua, elämä on jo tässä. Mutta en halua elää tällaista elämää 60 vuotta. Pelkään, että minusta tuntuu pahalta loppuelämän, olkoon se miten pitkä tahansa.
Nina
=========================
En pelkää ehkä eniten, mutta hammaslääkäripelko on jäänyt jo lapsuudesta ja voitan sen joka vuosi sillä, että vain menen kutsuttuun vuorooni hammaslääkärille, ajattelen että sit se on taas vuodeksi ohi ja kun käyn siellä joka vuosi, ei niitä reikiäkään välttämättä aina ole.
Pelon voittaa käymällä kohtisuoraan pelkoa!
PÄIVI
=========================
Kipua pelkään eniten, yleensä kipu lievenee kun ajattelen mielessäni että tätä ei kestä ikuisesti
Päivi
=========================
Että läheisimmilleni tapahtuu jotain odottamatonta, ikävää. Että oma terveys pettää.
Nukun yön yli, soitan läheisilleni, käyn omalääkärillä.
Pirjo
=========================
Pelkään lasteni tai lastenlasteni sairastumista.
Yritän muistuttaa itselleni, että on turha surra etukäteen jotain, mitä ei ehkä tapahdukaan ja mille ei mitään voi. Pitäisi elää tässä hetkessä ja nauttia siitä mitä nyt on.
Pirri
=========================
Että lapsille sattuu jotakin vakavaa tai joutuvat sellaiselle tielle josta on vaikea tai mahdoton palata.
Elämällä tätä päivää
Piko
=========================
Minä en oikeastaan pelkää mitään, mutta jos ajattelee pelkoa uhkaavana, niin pelkään silloin tuntematonta, se voi olla koira, tapahtuma, ihminen, luonnonvoima jne.
Monelle asialle ei voi mitään, mutta omaa suhtautumistaan voi käsitellä, itse olenkin tehnyt niin, että yritän ottaa mahdollisimman paljon selville etukäteen ja akuutissa tilanteessa miettiä salamannopeasti parasta lopputulosta.
Raija
=========================
Rokotuksia, piikkejä, leikkauksia. Katselen muualle, rukoilen, juttelen hoitajan kanssa.
Helena K
=========================
Esiintymistä yleisön edessä. Pienikin yleisö riittää. Ei ole suurta väliä, ovatko ne tuttuja vai tuntemattomia. Sisaruksia nyt ei lueta joukkoon. Esim. esittäytyminen jossakin ryhmässä jännittää ja pelottaa sairaan paljon!! Ihan tyhmää!! Enkä edes tiedä, miten voittaisin pelkoni. Moni on sanonut, että kun vaan esiintyy tarpeeksi, niin pelon voittaa sillä tavalla hiljalleen. Tuskaiselta tuntuu kohdallani.
Pelokas
=========================
Kaikista eniten pelkään että minulle, lapsilleni, läheisilleni, ystävilleni ja tutuille sattuu jotain ikävää. Toivon että kaikilla riittää terveyttä ja kaikki elämässä sujuu hyvin. Ettei kukaan joutuisi kärsimään mistään. Tietenkin sotaa, tappeluita, vihaa ym. ikäviä asioita! Pelkoja on monenlaisia, esim. pimeällä kävelykin on aika pelottavaa. Ukkosen ilmakin saa pelon aikaseksi, että mitä tapahtuu, koska maailmahan elää koko ajan…
-RITU-
=========================
Syöpää tai muuta vakavaa sairautta, esim. halvaantuminen, sydänkohtaus tms. Että lapsille tai itselle tai muille läheisille tapahtuisi jotain pahaa, esim. auto-onnettomuus, elämänilon kadottaminen tms.
Helena
=========================
Kun pelkää jotain tapahtumaa tulevaisuudessa tai asiaa, joka kohta painaa päälle. Niin silloin annan vallan ajatukselle siitä, että päivä nousee senkin jälkeen ja olen varmasti viisaampi. Tapahtuman jälkeen näen vasta sen tarkoituksen miksi tulin sen kokemaan ja miksi minun piti se kokea. Tulen nauramaan asialle ja sille pelolle!
Ride
=========================
Pelkään eniten sitä, että minulle suututaan ja minua moititaan, etten täytä mittaa. Lapsena sain paljon moittimista ja entisessä työpaikassa sain moitteita ja huutoa. Väsyneenä se pelko tulee välillä esiin, kun on epävarma.
Kuitenkin tiedän, että olen ihana ihminen ja minussa on paljon hyvääkin, ja Jumala hyväksyy minut tällaisenani, mutta olisi mukava saada joskus ihmisiltäkin hyvää palautetta.
Vajaamittaisuuden mörkö
=========================
Se, mitä eniten pelkäätte se, teille tapahtuu vai miten se jae Raamatussa menee. En muista tarkalleen mutta itse yritän aina ajatella kaikista asioista niin positiivisesti kuin mitä mahdollista. En kerta kaikkiaan suo pelolle valtaa. Totta kait pelko joskus yrittää päästä valloille mutta silloin kiitän ajatuksissani Luojaa ja kaikkea sitä hyvää mitä minun elämässäni on ja etenkin siitä kaikesta hyvästä joka elämääni on tulossa.
Uskon että Jumala, tai korkeampi voima, tai miksi kukakin sitä haluaa kutsua, auttaa sitä joka yrittää luoda elämästään paremman itselleen sekä muille. Tee elämästäsi ihmeiden paikka; jaksa ihmetellä esim. näitä puiden värejä nyt syksyllä, miten ihanan kaunista. Kuinka kaunis on usva aamuisin järven yllä ja syksyisen päivän harmaus. Ihmeellistä. Herkistä aistisi kauneudelle joita Luoja meille antaa ja pikkuhiljaa huomaat että ei ole mitään pelättävää, Luojamme pitää miestä huolta ja pelkomme kutistuvat kutistumistaan.
Annikki
=========================
Pelkään menettäväni itseni henkisesti, en ole enää samanlainen ja itseriittoinen ihminen, kuin viime vuonna. Saisin varmaan apua, jos vain jaksain yrittää. Olenkin vähän saanut asioita eteenpäin. Sisua puuttuu.
Alias
=========================
Eniten pelkään sitä, että perheelleni, läheisilleni tapahtuu jotakin peruuttamatonta pahaa. Että lapsille tapahtuisi jotakin. Se on kamalin pelkoni.
Silloin aina mietin, että emme voi tietää huomista, mitenkään emme itseämme voi sellaiseen valmistaa ja että on turha tuhlata aikaa pelkäämiseen, kun kaikki on hyvin - otan lapseni syliin ja miestäni kaulasta kiinni ja nautin tästä hetkestä.
Kiitos tästä päivästä
=========================
Eniten pelkään sitä, että lapsilleni sattuu jotakin. Luja luottamus Taivaan Isään kuitenkin antaa turvallisen mielen ja luottamuksen, että kaikella on tarkoituksensa.
Nasu
=========================
Pelkään vanhenevani tosi sairaana ja yksinäisenä, kun jo nyt olen kerjäämässä ystävyyttä ja olen vasta 42.
Pelkään myös, että lähiomaisteni lähtö olisi kivulias ja tuskallinen.
Pelkään sotaa ja väkivallan tekoja.
Pelkään, että kuolen ennen kuin saan velkani maksettua. Tai että muuten joudun häpeään.
Nämä ovat näitä maalliseen kärsimykseen liittyviä asioita. Pelkään myös joskus, että uskoni ei kanna minua taivaaseen.
Kuitenkin minulla on luottamus, että Jumalalla on kaikki kädessään jopa kärsimiseni oli se mimmoista hyvänsä.
Ylimenevä kärsimys
=========================
Elämässä on paljon ollut pelkoja!
Eron jälkeen pelot siitä kun ex-mies uhkasi tappaa minut ym. olin alkuun ihan paniikissa, katselin ympärilleni onko hänen autonsa jossain kun lähdin töistä ja olin lenkillä ym.
Työtä täytyy tehdä, että hallitsee pelon tunteen. Samoin se kun uhkaili, että kaappaa lapseni, nyt jälkeen päin kun ajattelee kuinka kauheaa se oli ja kuinka kuluttavaa, se vei kaikki energian.
Joskus tulee pelko, että jos sairastun kuinka lapseni käy.. kuka huolehtii? Joskus myös työpaikasta, nämä pelot ovat hyvin hallittuja, ne käy mielessä ja poistuu.
Päätin, etten huolehdi ennakkoon… Ei ole aina onnistunut, mutta kun päätän ajatella kivoja, hyviä, pieniä asioita ja arjen onnea, olo on parempi... Onhan joskus vanhakansa maininnut, että antaa hevosen surra, sillä on iso pää... joten miksi vaivaan minä pientä päätäni niillä asioilla. Surraan vasta sitten kun joku pelko on todellisuutta ja silloin on hyvä myös tietää kuinka toimii ja mistä avun saa.
Turha pelko pois ja huolehtiminen.
Minä olen jo kyllä elämäni aikana pelännyt oman osuuteni, joten nyt voisin jo kyllä hallita pelkoni ja keskittyä oleelliseen, eli arjen onneen ja positiiviseen ajatteluun.
Opinko ikinä, toive itää!
=========================
Olen käyttänyt mielettömästi energiaa (onneksi) turhaan pelkäämiseen. Ehkä eniten pelkään sitä, että läheisilleni tapahtuu jotain pahaa: että he joutuvat onnettomuuteen tai väkivallan uhriksi tai sairastuvat vakavasti.
Enhän voi pitää perhettäni pumpulissa suojassa, joten on pakko yrittää ajatella järkevästi aina tilanteen mukaan. Pahimpaan ahdistukseen auttaa myös rukoilu, vaikken olekaan muuten mitenkään uskonnollinen.
SH
=========================
Mietin kovin, mitä pelkään, ja tulin siihen tulokseen etten pelkää laisinkaan.
Aiheita kyllä löytyisi esim. leikattu syöpä (uusiikohan se) tai Reuma (paheneekohan se) vielä. Ukkonen (iskeeköhän se) ym.ym. Mutta miksi näitä pelätä, koska jos ne on tullakseen, niin ne tulee.
Pelosta huolimatta
Sigge
=========================
Että lapseni tai lapsenlapseni sairastuisi vakavasti tai kuolisi… yritän olla miettimättä.
Tarja
=========================
Kohtaamisen pelko.
Toisinaan olen törmännyt tai oikeastaan en ole halunnut törmätä ihmisiin, joiden olen havainnut olevan vaivautuneita nähtyään minut. Olen myös itse ollut vaivautunut heidät nähdessään.
Olen voittanut tämän pelon siten että olen avautunut katsonut suoraan silmiin ja hymyillyt ja tervehtinyt.
Avaudu, suorista selkäsi avaa rintakehäsi juuri sinne, jonne se vaikeimmalta tuntuu. Hymyile niin että tuntisit hymyileväsi otsalla, niin hymyilet silmilläsi. Sillä se on vahvuutesi ja annat monelle ihmiselle sillä myös hyvän mielen.
Tinttarella
=========================
Ehkä eniten pelkään menettäväni oman ihanan rakkaan avomieheni. Minulla oli vaikea ja väkivaltainen lapsuus, se tuottaa suuria vaikeuksia uskoa että oma perhe saattaisi olla onnellinen ja tasapainoinen. Pelkään että avomieheni luovuttaa kanssani kun luottaminen ja rakkauden vastaanottaminen on minulle niin vaikeaa.
Voitan pelkoni käymällä aiheesta mieheni kanssa keskusteluja tasaisin väliajoin. Pelko on joka päivä silti pienempi kun huomaan että aika kuluu eikä mieheni oikeasti ole jättämässä tai satuttamassa minua.
Vaikean perhetaustan takia avomieheni on minulle kuin lahja taivaasta, tiedän että hänen kanssaan minulla on hyvä tulevaisuus. Silti näen välillä painajaisia erostamme tms. Täytyy vain oppia luottamaan siihen että ansaitsen hänen rakkautensa.
Terhi
=========================
Eniten pelkään sitä, etten löydä elämänkumppania, jonka kanssa voisi perustaa perheen ja jakaa ilot ja surut.
Pelkoni on aiheellinen, mutta ajattelen kuten muutenkin elämässäni, että lopulta kaikki onnistuu. Pääasia on kohdistaa toimintansa niihin asioihin, joita pitää tärkeänä ja joista tykkää, ja asioilla on tapana sutviintua.
Pää pystyssä, selkä suorana ja silmät auki! Pelot on tehty voitettaviksi.
Tomi
=========================
Pelkään tilanteita, joissa olen yksin ja minua ei ymmärretä, tilanteita joihin joutuu sitoutumaan tahtomattaan. Pelkään tulevani hyväksikäytetyksi. Pelkään olevani paljon erilainen kuin kukaan muu. Peloistani selviän ajattelemalla järkevästi esim. kaikki ihmiset ovat saman arvoisia se on aika hyvä ajatus ja se vapauttaa mielen.
Tuomo
=========================
Pahin pelkoni on, että lapselleni tapahtuu jotain hyvin ikävää kuten liikenneonnettomuus tai vakava sairastuminen. Tähän pelkoon auttaa vain positiivinen ajattelu ja luottamus, ettei mitään ikävää tapahdu.
Tuula
=========================
Asioita kohtaamalla. Minulla on hyvin sairas nuori lähellä ja kuoleman läheisyys ja mahdollisuus on olemassa. Ajattelen, että tapaamalla tämä nuori voin parhaiten elää asiaa läpi. Jos hän sitten lopulta kuolee, voi jäädä monia asioita mieleen hoitamattomina, jos nyt jätän menemättä hänen luokseen.
Läheisten sairastuminen on tietysti myös pelottava uhka. Siihen tuskin voi varustautua mitenkään - onneksi tavallaan, koska silloin tietäisi asioita liiaksi jo etukäteen.
Enneustus
=========================
Eniten pelkään uudelleen sairastumista. Olen sairastanut mm. synnytyksen jälkeisen psykoosin ja keskivaikean masennuksen 20 vuotta sitten. Tällä hetkellä minulla on mm. jatkuva lääkitys. Pelon voitan ajatuksella että nyt on takana monta hyvää vuotta ja asioilla on tapana järjestyä.
U-M
Kuinka voitat pelkosi?
Vastauksia 81
=========================
En tiedä, mistä päähäni on syöpynyt pelko, että miehelleni tapahtuu jokin onnettomuus. Usein olen mielikuvissani täysin siinä tilanteessa, kun poliisit ovat ovelle kertomassa... Sitten taas "herään" jä melkein läimin itseäni poskille, ettei se olekaan totta...silmät ovat kyynelissä, ja se on niin TODELLISTA! Toivottavasti ei enteellistä.
Selvännäkijä
=========================
Olen joskus ollut peloissani kovastikin. Pelkäsin lähes kaikkea "pahaa" tapahtuvaksi. Elin siinä kurimuksessa monta vuotta. Kun sitten oikeasti yksi peloistani toteutui - jouduin tosiaan kohtaamaan pelkoni. Huomasin sen olevan lähes kokonaan mielikuvitukseni tuotetta. Olin pienessä päässäni keksinyt kaikenlaisia juttuja, joita voi rauhassa pelätä.
Nyt olen viimein oivaltanut, että sitä mitä pelkäät ja mihin kohdistat ajatuksesi - se lähenee sinua koko ajan ja ajan myötä muuttuu todeksi.
Se, miten olen voittanut pelkoni on, että olen asettanut ne oikeisiin mittasuhteisiin. Huomasin, että eivät ne niin isoja mörköjä olekaan. Ajattelehan kiveä kengässäsi - se on pieni, mutta aiheuttaa aika ison ikävän. Kun otat kiven pois ja asetat sen kaikkien muiden kivien joukkoon - et enää erota juuri sitä kiviä, mikä hiersi kengässäsi.
Pelot tulee kääntää voimavaraksi - kun ne kohtaa, ne menettävät voimansa ja jäävät näin toteutumatta.
Pelotonta syksyä kaikille!
Anna
=========================
Pelkään syksyn pimeyden ja yksinäisyyden masentavan niin ettei saa mitään aikaan.
Voitan sen sytyttämällä kauniita kynttilöitä ja kutsumalla hyvän ystävän kylään. Tai lähtemällä sateiseen kirpeään syysmetsään saamaan puolukoita ja puolukan punaiset posket.
AnneN
=========================
Olen yksinhuoltaja, pelkään, jos minulle tapahtuu jotain, kuinka lapseni pärjää. Ajattelen, että kohtalo määrää elämänkulkumme, asia ei ole minun käsissä.
Tasse
=========================
Yleisimmin ympäristökatastrofia, johon vaikuttaa mm. maapallon lämpötilan jatkuva kohoaminen ja henkilökohtaisesti edessä vääjäämättä olevaa vanhuutta. Kunpa se olisi inhimillinen ja ihmisarvolle sopiva.
Molemmat ovat niin ahdistavia asioita, että ainoa keino niiden käsittelyyn, on vain usko siihen, että elämä kantaa.
Elsa
=========================
Pelkään eniten käärmeitä, mutta en ole voittanut pelkoani mitenkään, eli poikkean kysymyksen teemasta. Laitan kuitenkin tämän tähän, jos ei nyt, mutta joskus jos tähän palataan ehkä? Tämä pelko on niin kaiken kattava, et yritän joka paikkaan tätä tunkea, apua vaivaan en ole saanut, ehkä se on mahdotonta.
Arja H
=========================
Kun anoppini pelkää hiiriä ja tyttäreni kammoksuu hämähäkkejä, en itse noihin eläimiin osaa kummeksuen suhtautua - enkä peljäten. Mutta pudottakoonpa joku vaikka kirjan selkäni takana lattialle, niin polveni notkahtavat ja sydän pomppaa kurkkuun. Paukaukset vaikka minkälaiset pelottavat. Toinen pelkoni on oudot vedet, joihin en ihan vähällä lähde uimaan. Ainakin laituri pitää olla turvapaikkana.
Pelkoja nämäkin
=========================
Pelkään sairastumista. Pelkään, millainen on maailma lasten lasteni varttuessa. Pelkään onnettomuuksia, väkivaltaisuuksia. Pelkään lasteni puolesta.
Voitan pelkoni ajattelemalla, että pelkäämiseni ei auta mitään, se on turhaa, elämä menee miten menee pelkäämpä tai olen pelkäämättä. Asiat eivät ole minun käsissäni. Asioita, joille en mahda mitään, on turha pelätä, pilaan vain elämäni pelkäämisellä. Rukoilen varjelusta ylhäältä ja opettelen luottamaan Hänen apuunsa.
Pöppö
=========================
Pelkään, että lapsilleni sattuu jotain kamalaa ja että jos minulle sattuisi jotain kauheaa, lapseni jäisivät ilman äitiä.
Muuten huoleton
=========================
Pelkään läheisilleni tapahtuvan jotakin. Tuota pelkoa ei voi voittaa, mutta se saa panostamaan ihmissuhteisiin täysillä. Se saa unohtamaan ja antamaan anteeksi, muistamaan ja piristämään toisen päivää.
Sopuli
=========================
Pelkään sitä, että lapselleni sattuisi jotain kamalaa...
Yritän voittaa pelkoni ajattelemalla, että hänen on selvittävä tulevaisuudessa monesta asiasta itse...voin vain olla tukena, kannustaa ja ohjata. Sekä koittaa saada hänelle vahva itsetunto niin ei jää kaikkien tuulien riepoteltavaksi ja että oppisi olemaan järkevä hankalissa tilanteissa.
Pojan äiti
=========================
Käärmeitä! Vältän paikkoja joissa niitä voi olla, en juurikaan kulje metsissä yms. paikassa.
Leena
=========================
Mitä pelkään eniten?
Pelkään sairastumista, koska olen varsin nuorena kahteen otteeseen halvaantunut ja sitä etten enää jaksa yrittää ja masennun. Toimeentulon pudotessa, voi joutua todella pulaan. Elämä on kulkenut aikalailla vastamäkeä ja olen nähnyt, että "hyvinvointi-Suomessa" voi oikeasti pudota todella tyhjän päälle kenenkään auttamatta, vaikka itse on yritteliäs ja tekee parhaansa.
Ns. ystävät katoavat alta aikayksikön ja kun puolisokin lähtee, on aikalailla pulassa. Voiko enää luottaa ihmisiin?
Kuinka voitan pelkoni?
Omaan käsittämättömän positiivisen elämänasenteen luonnostani. Rukoilen Jumalalta apua ja itse teen oman osuuteni asioista; asetan tavoitteita, haasteita ja menen peloista huolimatta eteenpäin, tuntui miltä tuntui. Vain kulkemalla eteenpäin kohti valloitettavaa vuorta, voi voittaa. Teen työtä asian eteen ja kun olen muiden mielestä mahdottomalta tuntuneella vuorella, pääsen asettamaani kohteeseen. Vuorelta voin katsella taas avarammin, näen enemmän ja lähden kohti uutta valloitettavaa vuorta. Olen päättänyt luottaa ihmisiin, kaikesta huolimatta. Jokainen ihminen on lahja ja mahdollisuus, ystävä - ellei hän toisin osoita.
Päämottoni on: Ei se ole rohkea joka ei pelkää, vaan se, joka toimii pelosta huolimatta!
&
Kun ihmisellä on kaksi kättä ja kaksi jalkaa - (joilla ei ole raajoja, lähtevät omasta lähtökohdastaan; mitä minulla on) - ja minulla on tietotaito-osaaminen sekä tahto, miksi en onnistuisi? Vaikka kukaan muu ei olisi aiemmin tehnyt jotain, minä voin olla ensimmäinen.
Hanne
=========================
Jostain ihmeellisestä syystä pelkään autolla ajoon lähtemistä. Pelko loppuu lähes aina siinä kohtaa, kun olen siellä ratin takana. Tämä pelko astui elämääni n. 10 vuotta sitten ilman tiedostamaani syytä. Olen analysoinut pelkoani, etsinyt siihen syytä jne., mutta voittanut en sitä vielä ole yrityksistäni huolimatta. Työskentely jatkuu... koska pelko haittaa ajoittain elämääni.
30 v autoa ajanut
=========================
Luonnon saastuminen, ihmiset ovat tulleet välinpitämättömiksi luonnon suhteen, me olemme kuitenkin itsekin osa luontoa, luonnosta saamme ravintomme, on kiva poimia marjoja metsästä, uida puhtaassa vedessä, kävellä vaikka paljain jaloin luonnossa ilman että saa lasinsirun jalkapohjaan, tai koira saa sen tassuunsa. Kun ihmiset eivät välitä luonnon hyvinvoinnista, kuvastaa se sitä että he eivät välitä omasta ja kanssakulkijoittensa hyvinvoinnista, eivät osaa tai halua kunnioittaa itseään.
Onneksi on kuitenkin olemassa poikkeustapauksia, jotka osaavat arvostaa ja kunnioittaa elämää. Jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa kokonaisuuteen, edes jollain pienellä teolla, vaikkapa laittamaan roskan roskakoriin eikä heittämällä sitä luontoon.
Lisääntynyt rikollisuus ja rikollisjärjestöjen toiminta ja soluttautuminen yhteiskuntaan, arvojen puute, toisen ihmisen halveksiminen, pelottelu ja alistaminen, on myös toisaalta pelottavaa, oikeudenmukaisettomuus, hyvävelijärjestelmä, jolla järjestetään asioita negatiivisesti.
Korruptoituneisuus yhteiskunnassa - yksilön oikeuksien halventaminen. Tieto voi myös joskus pelottaa kuinka suhtautuu asioihin kun tietää asioista, eikä niille voi aina yksin tehdä mitään vaikka haluaisikin.
Mutta kun osaa kunnioittaa omaa elämää, ihmisarvoaan – oikeuksiaan. Pyrkii itse toimimaan rehellisesti ja oikeudenmukaisesti itseään ja kokonaisuutta ajatellen, riittää se että tekee itse parhaansa ja lisäämällä jollakin tavalla myönteisyyttä, hyvinvointia, eikä lähde mukaan negatiivisuuteen, vaan kääntää asiat viisaudeksi ja voimavaraksi, osaa kysyä neuvoja niitä tarvittaessa, jakamalla vaikkapa kokemuksia.
Luottamalla elämään ja olemassaoloonsa.
Elämä opettaa kulkijansa - hyvä voittaa aina pahan
=========================
Pelkään eniten toista ihmistä. Koska ihminen on peto ihmiselle.
Kuinka voitan? Pyrin ajattelemaan, että ehkä meistä kuitenkin löytyy hyvää suurimmasta osasta ihmisiä.
Pelokas
=========================
Pelkään eniten maapallon tuhoutumista - ja voitan pelkoani ajattelemalla rakkaudella ihmisiä joka puolella maailmaa, rakastamalla luontoa ja kaikkea kaunista mitä edessäni on ja voitan pelkoani myös tekemällä pieniä tekoja joka päivä: lajittelemalla jätteeni, keräämällä roskia missä näenkään, kierrättämällä vaatteeni sekä huonekaluni, ostamalla luomua.
Helena
=========================
Minä pelkään aina kun olen risteilyllä, että laiva uppoaa.
Uskomatonta, mutta siitä pelosta vain ei pääse eroon sitten millään.
Pelosta huolimatta matkustan lähes kerran kuukaudessa, mutta ei se pelko mihinkään häviä. Sen kanssa vain on tultava toimeen.
Olen vain ruvennut ajattelemaan et jos se on tarkoitettu tapahtuvaksi minun kohdalla, niin näin se myös sitten tapahtuu.
Hessutyttö
=========================
Tämä on melko yleinen pelko ihmisillä, joilla on lapsia. Eli pelkään että lapsilleni tapahtuu jotain. Meillä oli töissä ikäviä tapahtumia useita peräkkäin ja yksi jopa johti työkaverini tapaturmaiseen kuolemaan. Näiden tapahtumien jälkeen on pelko, että läheisilleni tapahtuu jotain, ollut välillä huomattavankin iso. Aina pelkää, mutta liika on liikaa.
Pelon yritän voittaa ajattelulla, että pelkäämiseni ei vaikuta tuleviin tapahtumiin. Jotkut asiat tapahtuvat, toiset eivät HUOLIMATTA siitä mitä minä pienessä päässäni ajattelen! Eli pelkääminen ei auta mitään! Päinvastoin tekee oloni ikäväksi. Käännän ajatukseni johonkin mukavaan!
HH
=========================
Mitäkö pelkään? Pelkään tässä hektisessä maailmanmenossa yksin jäämistä. Yksinäisyydellä tarkoitan henkistä yksinäisyyttä, joka purkautuu yön hiljaisina tunteina ja joka jää kanssaihmisiltä näkemättä.
Yksinäinen ihmisten keskellä
=========================
Pelkään, että läheiseni joutuvat johonkin pahaan onnettomuuteen.
Esirukoilen heidän puolestaan ja luotan, että suojelusenkelit pitävät heistä huolta.
Esirukoilija
=========================
Pelkään eniten sairautta ja onnettomuuksia. Etenkin lapsille ja omalle miehelle.
Lapsilla on elämä edessä, joten heidän terveys on tärkeää. Näinä aikoina on tosi paljon kaikkea sairauksia.
Sairaudet
=========================
PELKÄÄN ENITEN UKKOSTA! Menen autoon istumaan.
Lispi
=========================
Pelkään eniten epäonnistumisia. Olen pelännyt niitä niin paljon että olen ennemmin jättänyt tekemättä esim. jonkin koulutehtävän ja myöhemmin jopa työtehtävän. Parantumaan aloin itse vain siten kun tietoisesti vain tein pelostani huolimatta.
Huomasin että monet pelkäämäni asiat eivät tapahtuneetkaan ja vaikka joskus en onnistunutkaan opin jotakin seuraavaa kertaa varten. Olen ollut krooninen jännittäjä, mutta nyt innostun kun voin murtaa omia muurejani!
Irene
=========================
Nuoreni ajaa rekkaa ja pelkään pakkaskelejä, ettei tapahtuisi mitään onnettomuuksia. Sen miten voin vaikuttaa on rukoilla suojelusenkeleitä nuoreni matkalle - se ei poista pelkoani, mutta helpottaa.
Perompe
=========================
Liiallisten vaatimusten asettamista itselleni.
Karsin elämästäni turhaa ja voimat ylittävää, yksinkertaistan ja elän tämän päivän voimieni mukaan. Yritän huolehtia itsestäni enkä muiden asioista.
Aikuinen nainen
=========================
Jos pelkään jotain asiaa, sen voittaminen on helpointa kun nauraa sille, sen jälkeen kun pelko on naurulla kaikonnut voi oikeasti kohdata sen pelon kohteen mikä se sitten onkin selvin mielin eikä tarvitse pelon antaa liioitella todellista tilannetta. Vaikka se sitten olisikin oikeasti jotain mitä pitää varoa ja pelätä, mutta ainakin näin sitä pystyy arvioimaan selkeämmin mielin ilman turhaa adrenaliini virtaa.
JaniP
=========================
Perheettömänä en pelännyt. Nyt, kun minulla on mies ja kolme tytärtä, vaikkakin kaksi jo yli 18-vuotiasta, pelkään, että heille tapahtuu jotain kamalaa.
Voitan pelkoani rukoilemalla heidän turvallisuutensa puolesta.
Kaija
=========================
Se on se ikiaikainen pelko siitä, että läheisilleni tapahtuu jotakin pahaa. Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa tai "ajatella järkevästi".
Kaisa K.
=========================
Vesillä pelkään kovaa aallokkoa.
Pelon voittaa, kun tekee parhaansa ja uskoo kokoaja onnistuvansa. Tärkeintä on aina suhtautua pelkotilanteeseen siten, että ei joudu pakokauhuun, silloin peli on menetetty. Olen muutaman kerran joutunut kiperään tilanteeseen. Tilanteessa olen itsekseni hokenut useaan kertaan, että "ei mitään hätää, kyllä sinä selviät". Lausuma on estänyt paniikki tilanteen ja näin sitä on selvinnyt, vaikka on pudonnut katolta, suonenveto kesken uinnin kaukana rannasta, myrskystä järvellä jne.
Kari
=========================
Pelkään, että kuolinvuoteellani näen kristallinkirkkaasti miten koko elämäni olisi pitänyt elää. Näen kaikki tekemäni valinnat, ja huomaan erityisen selvästi kaikki ne, jotka tuli valittua väärin, tiedostaen samalla naurettavan helposti miten olisi tietenkin pitänyt valita. Pelkään, että tajuan niiden ihmisten olleen sittenkin oikeassa, jotka sanoivat, että pitää luottaa vaistoihinsa ja tunteisiinsa, eikä tehdä aina niin kuin järki sanoo. Pelkään huomaavani, että eniten kadun niitä typeryyksiä, joita ei tullut tehtyä silloin kun niihin oli tilaisuus. Pelkään, että vasta kuoleman kolkuttaessa ovelle huomaan tuhlanneeni aikaa aivan liikaa turhiin asioihin ja murehtimiseen.
Kuinka nuo pelot voittaa? Olen jo mielestäni kehittynyt paljon siinä, että huomaan tilaisuuksia ja mahdollisuuksia enemmän kuin ennen ja uskallan niihin tarttua. Nyt. Yritän rikkoa järjen kaavoja ja olla läsnä tässä hetkessä. Keskityn hyviin asioihin ympärilläni. Yritän opetella olemaan terveellä tavalla itsekäs. Käytän luovuuttani ja mielikuvitustani ja kyseenalaistan usein omat sisäiset sääntöni ja periaatteeni, haastan itseni saunan lauteilla miettimään asioita toisesta ja kolmannesta näkökulmasta.
Pelkoani hälventää huomattavasti se, että osaan pelätä näitä asioita jo nyt, vielä ei ole liian myöhäistä.
Kaikki on mahdollista
=========================
Luulenpa että suurin pelkoni liittyy muutoksiin - tällä hetkellä tuntuu vaikealta nähdä muutokset ensisijassa myönteisinä. Kuvittelen muutoksen lähinnä menetyksenä.
Rauhoittelen itseäni keskittymällä siihen mikä on tärkeää tässä hetkessä.
Pelon voi ottaa syliinsä kuin lapsen, ja silittääkin hiukan, jolloin voi kuulla sen mukanaan tuoman viestin. Ja kun ymmärtää viestin, sitä voi käyttää rakentavasti kaikkien hyväksi - pelon kanssa oppii elämään myötätunnon ja hyväksynnän kautta.
Lopulta odotan pelon kääntävän takkinsa, ja toimivan rohkaisevana matkaoppaana.
Kati
=========================
Olen huomannut pelkääväni hylätyksi tulemista, esim. poikaystäväni taholta. Pelon vaikutukset ilmenevät jo aivan pienissä arkipäivän tilanteissa ja toisaalta vaikeutena luottaa toiseen ja heittäytyä elämän vietäväksi. Pelon voittaminen on vielä vaiheessa, mutta asian tiedostaminen auttaa jo paljon. Yritän perustella itselleni järkisyillä, miksi pelkoni on aiheeton ja miettiä mistä se kumpuaa. Myös se on auttanut, että olen tajunnut pärjääväni aivan hyvin yksinkin, ei siis ole syytä pelätä. Sitä paitsi, kun elää luottavaisesti ripustautumatta, on toisestakin mukavampi elää kanssasi.
Pelkään myös sisälläni uinuvia kokemattomia negatiivisia tunteita. Iltaisin ne vaativat purkautumista ja niiden vastaanottaminen voi aikanaan olla tuskallista, mutta varmasti myös helpottavaa.
Pesästä lähtenyt
=========================
Pelkäsin erään kauhuelokuvan hahmoa, olin pienestä asti pelännyt. Hahmo vieraili usein painajaisunissani. Sitten poikaystäväni lainasi kyseisen elokuvan kaikki kahdeksan osaa ja katsoimme ne yhdessä. En ole enää sen jälkeen pelännyt! Pelko kannattaa kohdata rakkaan ja turvallisen ihmisen seurassa!
Riinukka
=========================
Pelkään tulevani naurunalaiseksi. Olen vieraan ihmisen seurassa suorastaan paniikissa pelkoni vuoksi. Keskustelu ei suju, sillä en saa suustani mitään järkevää.
Jos ehdin ennakolta "suojautua" rakentamalla muurin ympärilleni, pelkoni pysyy loitolla. Siis kuvittelen, ettei minua nähdä, vaikka itse näen muut.
Tiittana
=========================
Pelkäsin pienestä asti hysteerisesti ukkosta. Kukaan ei pystynyt minua rauhoittamaan ukkosilmalla. Huusin ja ryömin pöytien alle piiloon, laitoin kädet korville ja nipistin silmäni kiinni etten kuulisi enkä näkisi.
Aikuistuessa pelko ei suinkaan hävinnyt, vaikken nyt ihan pöytien alle enää ryöminytkään.
Sitten muutin paikkaan, jossa on aivan kauheita ukkosia, jotka näkee jo kaukaa niiden lähestyessä. Näky on upea...
Huomasin vain, etten enää pelkää (en kyllä tieten tahtoen ulos ukkoseen mene) ja vain nautin voimasta ja sen kauneudesta. Luulisin, että monet muutkin pienemmät pelkoni ovat tekemisissä sen asian kanssa, miten voin ihmisenä. Ehkä myös ihmissuhteiden laatu vaikuttaa siihen, pelkäänkö vai en. Jos joudun jatkuvasti olemaan epäluotettavien ihmisten kanssa tekemisissä työssäni tai muuten lähiympäristössä, jos en tunne minua kannettavan, hyväksyttävän. En tiedä, oliko tällä todella pelkoni häviämiseen osansa. Aloitin kuitenkin jossain vaiheessa joogan, sain homeopaattista lääkitystä muihin vaivoihin ja sitten vain huomasin pelon kadonneen sekä voivani myös paremmin kohdata kaikki jokaisen elämässä vastaan tulevat pienemmät tai suuremmat hankaluudet ilman kauheita pelkoja. Jaa, ehkä yoga auttoi/auttaa minua eniten voittamaan pelkoni ja kohtaamaan elämän sen kaikissa muodoissaan sellaisena kuin se vastaani tulee...
Kirsti
=========================
Eniten kai pelkään sitä, että sairastun vakavasti, enkä saa nähdä ihanien lasteni kasvavan aikuisiksi, ja pääsevän oman elämän alkuun. Pelkään myös sitä, että menetän läheisiäni, sillä minulla on läheisiä ihmisiä kovin vähän, mutta heistä jokainen on sitäkin rakkaampi. Pelkoni voitan sillä, että luotan kuitenkin siihen, että asioilla on taipumus järjestyä, ja että Taivaan Isä pitää meistä huolen aina - tapahtuipa mitä tahansa. Ja kun on ystäviä, joille voi puhua asioistaan, niistäkin, jotka jäytävät sisällä pelkona, on jotenkin helpompaa jatkaa eteenpäin, kun tietää, ettei ole pelkojensa keskellä koskaan yksin. Kiitos siis jokaiselle ystävälleni...etenkin Titalle, Minnalle ja Heidille...
dj.kitta
=========================
Pelkään että menetän vakavasti sairastuneen poikani! Hän on aikuinen ja tietää ettei hänen elämänsä ole niin kuin toisilla nuorilla aikuisilla (22v.) ja siksipä hän on alkanut puhua, ettei jaksa elää... Tämä on minun pahin pelkoni joka seuraa joka päivä mukana! Ainut että voittaisin pelkoni, on käydä vertaistukiryhmissä, jossa saan kuulla vastaavissa tilanteissa olevia ihmisiä! Siellä ymmärretään ja kannustetaan jaksamaan!
Suurin pelkoni
=========================
Minä pelkään sotaa. Vielä en ole keksinyt, miten voisin nykymaailmassa sodan pelon voittaa.
Mävaan
=========================
Muutin vähän kysymystä, mitä asiaa olet pelännyt eniten. Olin aivan vauhko ukonilman kanssa, olen syntynyt ja kasvanut maalla missä aina ukkosella joku paikka kärsi ja salamat sinkoili milloin mistäkin. Istuin jossakin nurkassa hiiren hiljaa enkä liikahtanutkaan paikaltani. Kun sain ensimmäisen lapseni 26 v, asuin pienessä maalaiskaupungissa, silloin päätin että en saa opettaa lastani pelkäämään ukkosta. Ja niin siitä pelosta pääsin, tosin en tänä päivänäkään voi vielä katsella salamaniskuja ilman, etten hätkähtäisi - mutten pelkää. Lapseni nauttii ukkosilmasta, hän on 21 v tällä hetkellä ja on aina halunnut mennä keskelle pihaa ja katsella salamointia.
Liisa
=========================
Sairastumista, sekä itseni että läheisteni. Yritän pysyä hyvässä kunnossa ja terveellistä ruokaa.
Pysyisimmepä aina terveenä!
=========================
Sairastuttuani Parkinsonintautiin olen alkanut pelätä tulevaisuutta. Lähinnä pelkään sitä, että läheisilleni tapahtuu jotain ja minä jään yksin johonkin "hoitokotiin" eikä kukaan huolehdi minusta.
Yritän voittaa pelkoni elämällä päivän kerrallaan ja toivomalla, että lääketeollisuus löytää lääkkeen joka auttaa.
Rouva Parkinson
=========================
Lasteni sairastumista tai kuolemaa.
Maire
=========================
Uuden asian yrittämistä erityisesti sitä, ettei ole aikaa tai energiaa aloittaa alusta, jos kohtaa epäonnistumista. Huomaan kuitenkin aina nousevani ja aloittavani jotain uutta ja haasteellista vaikka minulla ei ole useinkaan tietoa, mistä aika riittää ja energia. Minä en kadu mitään niin paljon kuin tilanteita, joissa olen jättänyt jonkin uuden mahdollisuuden käyttämättä laiskuuttani tai pelon vuoksi.
Maire
=========================
Ihan eniten pelkään, että lapselleni/lapsilleni tapahtuu jotain pahaa/kamalaa. Tämä pelko on tietysti ikuinen eikä asialle voi muuta kuin tehdä parhaansa, sekä lasten kasvatuksessa että muissa asioissa, ja sen lisäksi vaan ajatella muuta.
"Arkisemmin" pelkään eniten pimeää. En ole tästä pelosta päässyt kokonaan, mutta olen aika hyvin oppinut elämään asian kanssa ja kohtaamaan pelkoni. Pelon kohtaaminen on ainoa keino pelon voittamiseksi ja siitä vapautumiseksi.
MK
=========================
Tällä hetkellä pelkään eniten kuolemaa ja vakavaa sairastumista. En niinkään itseni kuolemaa tai sairastumista, vaan jonkun läheisen. Tämä pelko on kalvanut nyt melkein vuoden, en tiedä mistä se on tullut tai miten sen saan voitettua.
Ehkä syynä tähän pelkoon on ollut mummuni, vaarini ja vaarin siskon kuolemat, jotka ovat tapahtuneet tässä muutaman vuoden sisällä. Ehkä niiden seurauksena olen tajunnut, kuinka lopullista kuolema on, kuinka kova ikävä jää jälkeen ja vaarin kuolema oli sinänsä traaginen, että viikko ennen hänen kuolemaansa saimme tietää hänellä olleen syöpä ja se oli kova isku. Luotimme kuitenkin hoitoon ja toivoimme toki parasta. Mutta sitten yllättäin vaari kuolikin, mikä oli taas uusi shokki. Kun kuitenkin luotimme lääkärien hoitoon ja vastahan vaarilla se kamala sairaus todettiin... ei siihen nyt näin nopeasti voi kuolla...
Silloin tajusi, kuinka kamala sairaus tuo syöpä on ja kuinka moni siitä kärsii.
Hyvän ystäväni ystävättärelle syntyi kauan odotettu lapsi ja hänellä oli silmässään heti syntymästään syöpä... Ilon ja onnen tilalle tuli valtava huoli ja suuri suru. Elämmekö jatkuvassa pelossa koko lapsen eliniän?
Olit sitten nuori tai vanha, mies tai nainen, lapsi tai aikuinen, syöpä ei katso aikaa eikä paikkaa, se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja mitään et voi tehdä sitä ehkäistäksesi. Pelottavaa... Kuinka pelon voi voittaa, sitä en tiedä. Jospa tietäisi, elämä voisi olla rennompaa ja nautinnollisempaa, ilman pelon harmaata viittaa ympärillä.
Pelon orjatar
=========================
Olen epileptikko ja pelkään että sairauskohtaus tulee yleisellä paikalla sellaisella missä on ihmisiä, ja yleensä sitten pelko tuo tämän kohtauksen juuri kun olen jossain tilaisuudessa. Vaikka järki sanoo toista, että siinä ei ole mitään pelottavaa eikä hävettävää. Niin silti joka kerta kun menen johonkin yleiseen tilauksiin, niin kotona tulee jo tämä pelko tila, mutta kun järki sanoo toista että ei sille itse voi mitään ja pelko pitää voittaa, niin ei sekään auta vaan aina se tulee. Joten en ole vielä tuota pelkotilaa voittanut, toivoisin kyllä että vielä joskus tuo päivä tulee että en enää pelkää lähteä mihinkään. Ja voisin nauttia elämästä niin kuin muutkin ihmiset.
Maikki
=========================
Pahin pelko on terveyden menettäminen, sekä itsen että perheen kannalta. Se ei kuitenkaan kahlitse elämää, vaan joka päivä voin muistuttaa itseäni: juuri tänään nautin näistä pienistä iloista elämässä, kun siihen on mahdollisuus.
Manta
=========================
Korkeita paikkoja. Tähän mennessä en ole vielä kyennyt voittamaan pelkoa niin, että tohtisin edes kiivetä katolle.
Lissu
=========================
Kolmen lapsen äitinä ja töiden vuoksi paljon kotoa pois olevan miehen vaimona suurin pelkoni lienee se, että perhettä kohtaisi jokin onnettomuus tai vakava sairaus. Vaikka joka ilta kiittää siitä, että kaikki on nyt hyvin, niin silti tuntuu, että elämää pitää liian itsestään selvyytenä. Onhan se niinkin, että kaikkiin asioihin ei itse voi vaikuttaa, mutta ainakin positiivisella mielellä on vaikutusta koko perheen hyvinvointiin.
Äiti ja vaimo
=========================
Niin kai minä pelkään kaikkein eniten sitä että rakkaus loppuu maailmasta. Minun omasta pienestä maailmastani.
Kuinka kauheaa olisi huomata että kukaan ei rakasta enää, ei kaipaa eikä halua nähdä minua.
Voin yrittää "voittaa" pelkoni rakastamalla ja kohtelemalla läheisiäni ja ystäviäni juuri niin kuin toivon heidän minua kohtaan tuntevan ja minua kohtelevan!!
Menetetty rakkaus
=========================
Katsomalla pelon kohdetta "silmästä silmään" ja samalla kuuntelen omaa sisäistä rohkeuden ääntä rehellisin avoimin mielin. Silloin Pelko "mörkö" yleensä juoksee karkuun. Ja tärkeä asia tms. saa ansaitun sijan.
Nina
=========================
Pelkään, että elämäni ei etene enää. Olen kuullut jo niin usein, ettei voi odottaa elämän alkua, elämä on jo tässä. Mutta en halua elää tällaista elämää 60 vuotta. Pelkään, että minusta tuntuu pahalta loppuelämän, olkoon se miten pitkä tahansa.
Nina
=========================
En pelkää ehkä eniten, mutta hammaslääkäripelko on jäänyt jo lapsuudesta ja voitan sen joka vuosi sillä, että vain menen kutsuttuun vuorooni hammaslääkärille, ajattelen että sit se on taas vuodeksi ohi ja kun käyn siellä joka vuosi, ei niitä reikiäkään välttämättä aina ole.
Pelon voittaa käymällä kohtisuoraan pelkoa!
PÄIVI
=========================
Kipua pelkään eniten, yleensä kipu lievenee kun ajattelen mielessäni että tätä ei kestä ikuisesti
Päivi
=========================
Että läheisimmilleni tapahtuu jotain odottamatonta, ikävää. Että oma terveys pettää.
Nukun yön yli, soitan läheisilleni, käyn omalääkärillä.
Pirjo
=========================
Pelkään lasteni tai lastenlasteni sairastumista.
Yritän muistuttaa itselleni, että on turha surra etukäteen jotain, mitä ei ehkä tapahdukaan ja mille ei mitään voi. Pitäisi elää tässä hetkessä ja nauttia siitä mitä nyt on.
Pirri
=========================
Että lapsille sattuu jotakin vakavaa tai joutuvat sellaiselle tielle josta on vaikea tai mahdoton palata.
Elämällä tätä päivää
Piko
=========================
Minä en oikeastaan pelkää mitään, mutta jos ajattelee pelkoa uhkaavana, niin pelkään silloin tuntematonta, se voi olla koira, tapahtuma, ihminen, luonnonvoima jne.
Monelle asialle ei voi mitään, mutta omaa suhtautumistaan voi käsitellä, itse olenkin tehnyt niin, että yritän ottaa mahdollisimman paljon selville etukäteen ja akuutissa tilanteessa miettiä salamannopeasti parasta lopputulosta.
Raija
=========================
Rokotuksia, piikkejä, leikkauksia. Katselen muualle, rukoilen, juttelen hoitajan kanssa.
Helena K
=========================
Esiintymistä yleisön edessä. Pienikin yleisö riittää. Ei ole suurta väliä, ovatko ne tuttuja vai tuntemattomia. Sisaruksia nyt ei lueta joukkoon. Esim. esittäytyminen jossakin ryhmässä jännittää ja pelottaa sairaan paljon!! Ihan tyhmää!! Enkä edes tiedä, miten voittaisin pelkoni. Moni on sanonut, että kun vaan esiintyy tarpeeksi, niin pelon voittaa sillä tavalla hiljalleen. Tuskaiselta tuntuu kohdallani.
Pelokas
=========================
Kaikista eniten pelkään että minulle, lapsilleni, läheisilleni, ystävilleni ja tutuille sattuu jotain ikävää. Toivon että kaikilla riittää terveyttä ja kaikki elämässä sujuu hyvin. Ettei kukaan joutuisi kärsimään mistään. Tietenkin sotaa, tappeluita, vihaa ym. ikäviä asioita! Pelkoja on monenlaisia, esim. pimeällä kävelykin on aika pelottavaa. Ukkosen ilmakin saa pelon aikaseksi, että mitä tapahtuu, koska maailmahan elää koko ajan…
-RITU-
=========================
Syöpää tai muuta vakavaa sairautta, esim. halvaantuminen, sydänkohtaus tms. Että lapsille tai itselle tai muille läheisille tapahtuisi jotain pahaa, esim. auto-onnettomuus, elämänilon kadottaminen tms.
Helena
=========================
Kun pelkää jotain tapahtumaa tulevaisuudessa tai asiaa, joka kohta painaa päälle. Niin silloin annan vallan ajatukselle siitä, että päivä nousee senkin jälkeen ja olen varmasti viisaampi. Tapahtuman jälkeen näen vasta sen tarkoituksen miksi tulin sen kokemaan ja miksi minun piti se kokea. Tulen nauramaan asialle ja sille pelolle!
Ride
=========================
Pelkään eniten sitä, että minulle suututaan ja minua moititaan, etten täytä mittaa. Lapsena sain paljon moittimista ja entisessä työpaikassa sain moitteita ja huutoa. Väsyneenä se pelko tulee välillä esiin, kun on epävarma.
Kuitenkin tiedän, että olen ihana ihminen ja minussa on paljon hyvääkin, ja Jumala hyväksyy minut tällaisenani, mutta olisi mukava saada joskus ihmisiltäkin hyvää palautetta.
Vajaamittaisuuden mörkö
=========================
Se, mitä eniten pelkäätte se, teille tapahtuu vai miten se jae Raamatussa menee. En muista tarkalleen mutta itse yritän aina ajatella kaikista asioista niin positiivisesti kuin mitä mahdollista. En kerta kaikkiaan suo pelolle valtaa. Totta kait pelko joskus yrittää päästä valloille mutta silloin kiitän ajatuksissani Luojaa ja kaikkea sitä hyvää mitä minun elämässäni on ja etenkin siitä kaikesta hyvästä joka elämääni on tulossa.
Uskon että Jumala, tai korkeampi voima, tai miksi kukakin sitä haluaa kutsua, auttaa sitä joka yrittää luoda elämästään paremman itselleen sekä muille. Tee elämästäsi ihmeiden paikka; jaksa ihmetellä esim. näitä puiden värejä nyt syksyllä, miten ihanan kaunista. Kuinka kaunis on usva aamuisin järven yllä ja syksyisen päivän harmaus. Ihmeellistä. Herkistä aistisi kauneudelle joita Luoja meille antaa ja pikkuhiljaa huomaat että ei ole mitään pelättävää, Luojamme pitää miestä huolta ja pelkomme kutistuvat kutistumistaan.
Annikki
=========================
Pelkään menettäväni itseni henkisesti, en ole enää samanlainen ja itseriittoinen ihminen, kuin viime vuonna. Saisin varmaan apua, jos vain jaksain yrittää. Olenkin vähän saanut asioita eteenpäin. Sisua puuttuu.
Alias
=========================
Eniten pelkään sitä, että perheelleni, läheisilleni tapahtuu jotakin peruuttamatonta pahaa. Että lapsille tapahtuisi jotakin. Se on kamalin pelkoni.
Silloin aina mietin, että emme voi tietää huomista, mitenkään emme itseämme voi sellaiseen valmistaa ja että on turha tuhlata aikaa pelkäämiseen, kun kaikki on hyvin - otan lapseni syliin ja miestäni kaulasta kiinni ja nautin tästä hetkestä.
Kiitos tästä päivästä
=========================
Eniten pelkään sitä, että lapsilleni sattuu jotakin. Luja luottamus Taivaan Isään kuitenkin antaa turvallisen mielen ja luottamuksen, että kaikella on tarkoituksensa.
Nasu
=========================
Pelkään vanhenevani tosi sairaana ja yksinäisenä, kun jo nyt olen kerjäämässä ystävyyttä ja olen vasta 42.
Pelkään myös, että lähiomaisteni lähtö olisi kivulias ja tuskallinen.
Pelkään sotaa ja väkivallan tekoja.
Pelkään, että kuolen ennen kuin saan velkani maksettua. Tai että muuten joudun häpeään.
Nämä ovat näitä maalliseen kärsimykseen liittyviä asioita. Pelkään myös joskus, että uskoni ei kanna minua taivaaseen.
Kuitenkin minulla on luottamus, että Jumalalla on kaikki kädessään jopa kärsimiseni oli se mimmoista hyvänsä.
Ylimenevä kärsimys
=========================
Elämässä on paljon ollut pelkoja!
Eron jälkeen pelot siitä kun ex-mies uhkasi tappaa minut ym. olin alkuun ihan paniikissa, katselin ympärilleni onko hänen autonsa jossain kun lähdin töistä ja olin lenkillä ym.
Työtä täytyy tehdä, että hallitsee pelon tunteen. Samoin se kun uhkaili, että kaappaa lapseni, nyt jälkeen päin kun ajattelee kuinka kauheaa se oli ja kuinka kuluttavaa, se vei kaikki energian.
Joskus tulee pelko, että jos sairastun kuinka lapseni käy.. kuka huolehtii? Joskus myös työpaikasta, nämä pelot ovat hyvin hallittuja, ne käy mielessä ja poistuu.
Päätin, etten huolehdi ennakkoon… Ei ole aina onnistunut, mutta kun päätän ajatella kivoja, hyviä, pieniä asioita ja arjen onnea, olo on parempi... Onhan joskus vanhakansa maininnut, että antaa hevosen surra, sillä on iso pää... joten miksi vaivaan minä pientä päätäni niillä asioilla. Surraan vasta sitten kun joku pelko on todellisuutta ja silloin on hyvä myös tietää kuinka toimii ja mistä avun saa.
Turha pelko pois ja huolehtiminen.
Minä olen jo kyllä elämäni aikana pelännyt oman osuuteni, joten nyt voisin jo kyllä hallita pelkoni ja keskittyä oleelliseen, eli arjen onneen ja positiiviseen ajatteluun.
Opinko ikinä, toive itää!
=========================
Olen käyttänyt mielettömästi energiaa (onneksi) turhaan pelkäämiseen. Ehkä eniten pelkään sitä, että läheisilleni tapahtuu jotain pahaa: että he joutuvat onnettomuuteen tai väkivallan uhriksi tai sairastuvat vakavasti.
Enhän voi pitää perhettäni pumpulissa suojassa, joten on pakko yrittää ajatella järkevästi aina tilanteen mukaan. Pahimpaan ahdistukseen auttaa myös rukoilu, vaikken olekaan muuten mitenkään uskonnollinen.
SH
=========================
Mietin kovin, mitä pelkään, ja tulin siihen tulokseen etten pelkää laisinkaan.
Aiheita kyllä löytyisi esim. leikattu syöpä (uusiikohan se) tai Reuma (paheneekohan se) vielä. Ukkonen (iskeeköhän se) ym.ym. Mutta miksi näitä pelätä, koska jos ne on tullakseen, niin ne tulee.
Pelosta huolimatta
Sigge
=========================
Että lapseni tai lapsenlapseni sairastuisi vakavasti tai kuolisi… yritän olla miettimättä.
Tarja
=========================
Kohtaamisen pelko.
Toisinaan olen törmännyt tai oikeastaan en ole halunnut törmätä ihmisiin, joiden olen havainnut olevan vaivautuneita nähtyään minut. Olen myös itse ollut vaivautunut heidät nähdessään.
Olen voittanut tämän pelon siten että olen avautunut katsonut suoraan silmiin ja hymyillyt ja tervehtinyt.
Avaudu, suorista selkäsi avaa rintakehäsi juuri sinne, jonne se vaikeimmalta tuntuu. Hymyile niin että tuntisit hymyileväsi otsalla, niin hymyilet silmilläsi. Sillä se on vahvuutesi ja annat monelle ihmiselle sillä myös hyvän mielen.
Tinttarella
=========================
Ehkä eniten pelkään menettäväni oman ihanan rakkaan avomieheni. Minulla oli vaikea ja väkivaltainen lapsuus, se tuottaa suuria vaikeuksia uskoa että oma perhe saattaisi olla onnellinen ja tasapainoinen. Pelkään että avomieheni luovuttaa kanssani kun luottaminen ja rakkauden vastaanottaminen on minulle niin vaikeaa.
Voitan pelkoni käymällä aiheesta mieheni kanssa keskusteluja tasaisin väliajoin. Pelko on joka päivä silti pienempi kun huomaan että aika kuluu eikä mieheni oikeasti ole jättämässä tai satuttamassa minua.
Vaikean perhetaustan takia avomieheni on minulle kuin lahja taivaasta, tiedän että hänen kanssaan minulla on hyvä tulevaisuus. Silti näen välillä painajaisia erostamme tms. Täytyy vain oppia luottamaan siihen että ansaitsen hänen rakkautensa.
Terhi
=========================
Eniten pelkään sitä, etten löydä elämänkumppania, jonka kanssa voisi perustaa perheen ja jakaa ilot ja surut.
Pelkoni on aiheellinen, mutta ajattelen kuten muutenkin elämässäni, että lopulta kaikki onnistuu. Pääasia on kohdistaa toimintansa niihin asioihin, joita pitää tärkeänä ja joista tykkää, ja asioilla on tapana sutviintua.
Pää pystyssä, selkä suorana ja silmät auki! Pelot on tehty voitettaviksi.
Tomi
=========================
Pelkään tilanteita, joissa olen yksin ja minua ei ymmärretä, tilanteita joihin joutuu sitoutumaan tahtomattaan. Pelkään tulevani hyväksikäytetyksi. Pelkään olevani paljon erilainen kuin kukaan muu. Peloistani selviän ajattelemalla järkevästi esim. kaikki ihmiset ovat saman arvoisia se on aika hyvä ajatus ja se vapauttaa mielen.
Tuomo
=========================
Pahin pelkoni on, että lapselleni tapahtuu jotain hyvin ikävää kuten liikenneonnettomuus tai vakava sairastuminen. Tähän pelkoon auttaa vain positiivinen ajattelu ja luottamus, ettei mitään ikävää tapahdu.
Tuula
=========================
Asioita kohtaamalla. Minulla on hyvin sairas nuori lähellä ja kuoleman läheisyys ja mahdollisuus on olemassa. Ajattelen, että tapaamalla tämä nuori voin parhaiten elää asiaa läpi. Jos hän sitten lopulta kuolee, voi jäädä monia asioita mieleen hoitamattomina, jos nyt jätän menemättä hänen luokseen.
Läheisten sairastuminen on tietysti myös pelottava uhka. Siihen tuskin voi varustautua mitenkään - onneksi tavallaan, koska silloin tietäisi asioita liiaksi jo etukäteen.
Enneustus
=========================
Eniten pelkään uudelleen sairastumista. Olen sairastanut mm. synnytyksen jälkeisen psykoosin ja keskivaikean masennuksen 20 vuotta sitten. Tällä hetkellä minulla on mm. jatkuva lääkitys. Pelon voitan ajatuksella että nyt on takana monta hyvää vuotta ja asioilla on tapana järjestyä.
U-M
