Pe 28.4.Ilpo, Tuure, Ilppo, Ture» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


"Miten saada vihamielisesti, pilkallisesti ja halveksivasti erilaisuuteen suhtautuva henkilö avartamaan horisonttiaan? Hän haukkuu painavin sanankääntein kaikki, jotka ovat jollain tavoin erilaisia verrattuna häneen itseensä. Hän ei kykene, halua tai uskalla katsoa oman maailmansa ulkopuolelle.

Miten selvitä, kun oma maailmankuva on kuin eri planeetalta? Vai onko vain hyväksyttävä ja kuunneltava kaikki haukkutarinat hamaan hautaan asti..?"


Vastauksia 79 kpl

 





Ole vain oma aurinkoinen itsesi ja anna toisen myrkyttyä omista ajatuksistaan ja jutuistaan, sinunhan ei ole pakko niitä kuunnella, jonka teet tietenkin selväksi negatiivarille. Minä olen tosin sanonut rumastikin, jotain sinnepäin, että on ihanaa kun läheskään kaikki eivät ole sinunlaisiasi. Ja kun negatiiviset jutut tulevat pintaan, minulla on muualla tekemistä. Ei minulla ole valtuuksia toisen elämään, joten kai minun on vaan hyväksyttävä tässäkin tapauksessa erilaisuus, vaikka joskus suorastaan itkettää kun toinen pilaa päivänsä sillä, ettei löydä puolinakaan aikoina mitään hyvää.

Sytyttävät harrastukset positiivisessa seurassa ovat minun tapauksessa olleet sitä aurinkoa lisää, jos oma teho vähenee. Kai se on heikon itsetunnon pönkitystä kun etsii toisesta huonoja piirteitä jota ei kärsi nähdä itsestä, ja luulee sitten vielä olevansa niiiiin fiksu.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä



Vuosikymmenten kokemuksella voin sanoa, että toista ei voi muuttaa, jos negatiivari ei edes näe itsessään olevan mitään muutettavaa (sama pätee omaan erinomaisuuteensa sokeutuneen ihmisen kohdalla). Ainoa tapa on oman suhtautumistavan valinta - kaikesta huolimatta ei anna myrkyttyneisyyden "tarttua" itseensä.

poikansa menettänyt äiti surussaan



Negatiivaria voi kouluttaa siten, että kuunneltuaan hänen valituksiaan vaihtaa puheenaihetta nopeasti johonkin aivan muuhun asiaan. Toinen tapa on se, että sanot jotain positiivista joka päivä jostain asiasta tai ihmisestä. Olen huomannut, että negatiivarikin on ruvennut ilmaisemaan vähitellen myös positiivisia asioita!

mummo



Ota etäisyyttä tällaiseen ihmiseen. Sinulla on siihen oikeus!

Pasi



Entinen naapurini (jo melko iäkäs) on juuri tällainen, joka näkee vain moitittavaa melkein kaikesta ja kaikista. Itse hän kokee olleensa elämässään erittäin taitava ja uhrautuva. Kyllä hän on monet jo karkottanut ympäriltään, oman perheensä mukaan lukien. Välissä olen ottanut puolustaen kantaa puheisiin, nykyisin olen hiljaa ja ohitan jutut. Kerron itse positiivisia juttuja muista ihmisistä ja tapahtumista. Muuttamaanhan häntä ei kykene, vain rakastavalla asenteella saatat joskus kuulla rivien välistä, mistä todella kiikastaa. Uskon, että henkilöllä on vakava katkeruus lapsuudesta ym. elämän kokemuksista. Myös oma itsetunto on jäänyt heikoille, sitä paikataan toisten moittimisella.

Bertta



Kun mieheni sanoo jostakin negatiivisesti, tai arvostelee jotakin, sanon muina miehinä normaalilla puheäänellä:

- Olipa ihanan positiivinen asia, se piristi minua kummasti, Kiitos
- Kylläpä nyt tuli hyvä mieli meille kummallekin
- Päiväni piristys
- Olet ihanan avarakatseinen
- Olipa miehekäs kommentti
- Tämä oli aiheellista sanoa, sillä muuten voisi kuvitella kaiken olevan hyvää

Jne. Miehen negatiivisuus on vähentynyt kuukausi toisensa jälkeen tasaiseen tahtiin :)

Anne



Ehdottaisin siedätyshoitoa! Ystävysty erilaisten ihmisten kanssa, esim. tatuointeja on jo niin monella, että ystävilläsi varmasti jo on sellaisia. Kun Negatiivari huomaa että erilaiset ihmiset ovat aivan normaaleja, mukavia ihmisiä siinä missä muutkin - ja hänkin - niin mieli varmaan avartuu itsestään. Etsi myös vastapainoksi muita Positiivareita ympärillesi jotta saisit myös hyvää energiaa:)

Paljon voimia!

Mari



Muutoksen on lähdettävä itsestä. Jos kyseinen henkilö haluaa muuttaa käsityksiään, niin se onnistuu, mutta toiset pitävät omista mielipiteistään ja käsityksistään niin kiinni, ettei niitä ole mahdollista toisen ihmisen muuttaa tai auttaa ymmärtämään erilaisuutta. Joten meidän on hyväksyttävä silloin tällaisen ihmisen erilaisuus. Mutta ei silti kenenkään tarvitse sietää ja kuunnella vihamielistä ja pilkallista käytöstä. Tällaiset ihmiset aika varmasti pelkäävät jotain...

On myös ihmisiä joiden kanssa voi keskustella tällaisista asioista ja heidät voi saada ymmärtämään, että erilaisuus on hyvä asia. Eihän meidän tarvitse tykätä kaikista, mutta ei meillä ole myöskään oikeutta haukkua ja käyttäytyä epäkunnioittavasti toisia kohtaan ja nostaa itseämme jalustalle muiden yläpuolelle. Me ollaan kaikki samanarvoisia ja samalla viivalla ikään, sukupuoleen, ihonväriin, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen ja perhetaustoihin katsomatta.

Toivottavasti kyseinen henkilö oppii hyväksymään erilaisuutta, koska se ei ole häneltä pois. Voimia ja kärsivällisyyttä yritykseen.

Kumpaankin ihmistyyppiin törmännyt



Hei. Teen maahanmuuttajien kanssa töitä ja kohtaan lähes päivittäin "negatiivareita". Ennakkoluuloja, asenteita, vihamielisyyttä, ilkeyttä, tietämättömyyttä....  Herkullisia keskustelujakin on tullut käytyä, kun kohtaa ihmisen joka on valmis avartamaan horisonttiaan. Toisilla ihmisillä ei ole edes halua siihen. Koen siis että ensin on tärkeä selvittää onko ihminen valmis vastaanottamaan uutta ja outoa, ennen kuin aloittaa keskustelua.

Daika



Jos huumori ei vähitellen pure lienee parasta vaihtaa seuraa!

ami



Negatiivari haastaa ainakin minut taas arvioimaan omia asenteitani, en kai vaan itse ole samanlainen. Hän saa myös minut arvostamaan entistä enemmän omia ystäviäni, jotka ovat ihania, mukavia, lämminsydämisiä ihmisiä. Negatiivari on se musta varjo, joka erottuu sitä paremmin, mitä kirkkaammin aurinko muualla paistaa.

Positiivari-addikti



Negatiivaria ei voi muuttaa.  Omaa suhtautumista häneen voit muuttaa. Ongi varovasti selville, mikä häntä oikein asioissa pelottaa ja jännittää? Katsos kun se räksytys on epävarmuuden ja pelon merkki.

Vakuuta hänelle että kyllä hän pärjää, ja sinä olet apuna. Negatiivarit hakeutuvat Positiivarien kylkeen saadakseen energiaa. Sinun on vain huolehdittava, että virtaa riittää ja omat akkusi eivät pääse tyhjiksi.

Siihen auttaa se, että katsot tilannetta ja asioita hiukan ulkopuolisin silmin. Ei aikaakaan kun huomaat aika lailla huvittaviakin piirteitä siitä Negatiivarista :)

Temsku



Uskonnon lehtorini Lahja Leinonen kehotti sopivassa tilaisuudessa testaamaan seuraavaa keinoa; Kun ehdotat jotakin henkilöä esillä olevaan tehtävään ja hän alkaa kiemurrella, ettei hänestä ole siihen; vastaa: Niin ei sinusta todellakaan ole siihen. Ilme voi olla harvinainen näky!

Kyllikki



Jos kysymyksessä on aikuinen,(todennäköisesti on) luulisi, että järkevä, rauhallinen keskustelu saattaisi tuoda uusia näkökantoja asiaan. Mutta, jos on mahdollisuus äänittää negatiivarin mollivoittoista puhetta, teepä se. Istuta hänet sitten ilman kiirettä ja anna kuunnella itseään. Tämä on tehonnut minulla joskus aikoinaan. Aikaa sekin otti, mutta on hyvä keino! JAKSAMISTA JA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ! : ))

Paula



Meillä asuu juuri tuollainen henkilö. Olen huomannut, että kun ei mene mukaan, myöntelee ja yrittää kääntää asian aivan muuhun, saattaa mennä vähän aikaa ihan hyvin. Syvällisiä ei kannata ruveta ollenkaan pohtimaan, kaikesta löytyy aina jotain negatiivista. Tavallisista, arkisista asioista kannattaa keskustella!

alati positiivinen



Toista ihmistä on niiiin vaikea muuttaa! Mutta jos ihmisen saa itse muuttamaan käsityksiään, se olisi jo jotain. Itseään voi ja saa suojella. Saa sanoa: "Puhuttaisiinko jostain tai jostakusta jotain hyvää, kun nyt olen sillä tuulella että en jaksaisi synkistellä." Positiivareissa on ollut myös tarina: "miehet kävelivät kadulla ja toinen miehistä osti kioskista lehden. Kioskimyyjä ei tervehtinyt, otti rahat ja antoi vaihtorahat tosi "yrmymäisesti". Lähdettyään kioskilta lehdenostajan kaveri sanoi: "Olipa siinä pahantuulinen myyjä. Miksi et tiuskaissut hänelle takasin?" Lehdenostaja vastasi: "Miksi antaisin hänen päättää omasta käytöksestäni?" Negatiivareiden kanssa on toisinaan haastavaa olla ja elää. Jos jostain valittaa, pitää myös esittää ehdotus, miten asian voisi muuttaa paremmaksi. Voimia positiivarille!

KS



Muutama vuosi sitten lenkkeilin ystäväni kanssa viikoittain. Tarkoitukseni oli "tuulettaa päätä" ja rentoutua raikkaassa ulkoilmassa. Se ei oikein toiminut, kun koko lenkin ajan ystäväni valitti miten vaikeaa töissä on ja työkaverit keljuja, kuka milläkin tavalla. Puhe oli lähes nonstoppia, mutta aina kun hän piti pienen tauon, vaihdoin puheenaihetta. Se auttoi hetkeksi, mutta taas sama valitusvirsi jatkui. Loppujen lopuksi keksin aina vaan useammin syitä olla lähtemättä lenkille. Kävin yksin.

Hellu



Hyvä aurinko! Hymyile hänelle omalla kauniilla sisäisellä tavallasi ja totea joko ääneen tai ainakin mielessäsi, että "onpa mielenkiintoinen tapa ajatella!" Tiedät varmaan tuon totuuden, että ketään muuta et voi muuttaa, mutta oman asenteesi asioihin milloin tahansa. Tuon edellä olevan lauseen kanssa minä olen pärjännyt viime vuosina. Valoa ja iloa päivääsi!

Helena



Ole samaa mieltä hänen kanssaan joka asiassa ja katso, mitä tapahtuu... Itse asiassa, vain omaa suhtautumistapaa voi muuttaa, ei toisen. Jos hyväksyy sen, että tuolla toisella nyt vaan on ihan erilaiset mielipiteet, niin ärsytys vähenee pikkuhiljaa.

Ikki



Olen ylenmääräisestä negatiivisuudesta ja ihmisten haukkumisesta ko. henkilöä huomauttanut, mutta hän ohitti sen toteamalla, että hän vain sanoo asiat niin kuin ne ovat. "Totuus ei pala tulessakaan". Olen pyytänyt häntä esittämään välillä jotakin positiivistakin, mutta juuri sillä hetkellä ei koskaan tule mieleen mitään. Olen väsynyt tilanteeseen ja hänen negatiivinen suhtautumisensa saa minut aina pahalle tuulelle. Olen tästä syystä vähentänyt yhteydenpitoa, ja tämän hän on taas kääntänyt kokonaan minun mieheni syyksi. Mieheni on muutenkin kärjessä hänen "negatiivisuuslistallaan". Jos kyseessä olisi joku muu kuin äitini, tilanne olisi helppo ratkaista olemalla entistä vähemmän tekemisissä, mutta kun kyseessä on perhe, niin tässä sitten jotenkin taiteillaan.

noname



Jos oma mieli menee mukaan negatiivisuuteen eikä toinen halua muutosta omaan elämäänsä tai ajattelutapaansa, on parempi mennä onnen ja iloisuuden hetkiin yksin kun pilata oma päivänsä toistuvasti toisen negatiivisuuden takia. Olemme täällä vain kerran eikä sitä tule pilata toisen takia. Me elämme täällä siksi että voisimme nauttia siitä mitä meillä on. Teemme hyvää siksi että toisilla olisi hyvä olla, silloin meillä itselläkin on hyvä olla, mutta emme me mahdottomiin pysty jos toinen ei sitä halua.

Jos itsellä on iloinen mieli ja positiivinen ajattelutapa, vuosien kuluessa tulee huomaamaan että se oma iloisuus ja kyky ajatella iloisesti ja positiivisesti häipyy hiljalleen. Sellainen ihminen joka haukkuu "työkseen" toisia, omaa yleensä äärettömän huonon itsetunnon ja siihenkin on yleensä jokin syy. Tällainen ihminen yleensä tarvitsee jonkun "herätyksen" elämässään, kuten esim. sairastuminen, rakkaan ihmisen menettäminen tms. ennen kuin maailmaa avartuu ja osaa tai kykenee ajatella asioita iloisella asenteella ja muuttaa omia tapojaan ja tottumuksiaan ja varsinkin ajatuksiaan.

Jos toinen ei ole halukas muuttamaan asennetaan elämään, niin et sinä voi sitä tehdä eikä sinun tule siitä kärsiä eikä päiviäsi pilata. Toivottavasti tämä edes hieman antaa jotakin Sinulle! Keskustelu ja Terapiakin ovat hyviä työkaluja. Tsemppiä!!

Anne



Mikä ihana haaste! Ajattele asiaa siltä kannalta, että vähitellen hänen "vahingossa" lipsahtaneita positiivisia kannanottojaan palkiten saat hänet ehkä jo 10 vuoden kuluessa näkemään maailmaa positiivisemmin. Mikä ihana tunne silloin sinulla!


sinnikkyys palkitaan



Toisen ajatusmaailmaa on haastava muuttaa:) Jos muuttaa omaa suhtautumistapaa - on helpompaa. Voit vaikka ajatella että hänellä on oikeus ajatella noin vaikka itse en noin ajattelekaan. Oma hiljaisuutesi, kommentoimattomuutesi yleensä hiljentää myös vankan arvostelijan. Se rauhoittaa hänet ja saanee hänet ajattelemaan myös asian toista puolta kun vettä ei tule myllyyn puolesta tai vastaan. Itse joskus hairahdun kertomaan oman vastakkaisen näkemykseni vastaavanlaiseen kommenttiin ja se saa yleensä henkilön vaan ärsyyntymään lisää ja siinähän on sitten jo sanaharkan paikka....olisiko tosiaan helpompi "kesyttää" toinen "kesyttämällä" omat ajatukset: "hän ajattelee noin, minulla on vapaus onneksi ajatella toisella tavalla". Voit myös hymyillä sisäänpäin - ja olosi helpottuu..?

hymyllä vastatuuleen



Työyhteisön pitää yhdessä nostaa ns. kissa pöydälle ja ottaa asia positiivisella tavalla esille.

eki



Samaa pitkän aikaa olen pohtinut itsekin ja nyt tullut siihen tulokseen, että koska emme voi muuttaa toisia vain itseämme, on asia hyväksyttävä. Toisen negatiivisuus tulee mahdollisesti sukupolvien takaa opitusta mallista, sieltä häpeästä / syyllisyydestä ja kaikki eivät ole kehittyneet henkisesti joten asialle ei voi mitään. Itse voit vaikuttaa asiaan siten, että keskeytät haukkumisen ja alat puhumaan aivan muista positiivisista asioista. Parasta tietenkin olisi jos sanoisi suoraan, etten jaksaisi nyt keskustella näistä asioista, voidaanko vaihtaa puheenaihetta. Ehkä pelkäämme itse mitä tapahtuu, jos sanomme suoraan, ettei keskustelu miellytä. Silloinhan täytyy miettiä miten itse saisimme asian sanottua niin, ettei toinen loukkaannu. Neuvoja kaipaan tosi paljon itsekin joten hienoa, että otit asian esille.

Kasvetaan yhdessä



On kokemuksia ja joka päivä, töissä minulla on tällaisia ihmisiä ympärillä. Olen auttanut itseäni sillä lailla, että ajattelen tämän ihmisen, joka alkaa aina sen saman valituksen yms., niin laitan tämän ihmisen joko vaaleanpunaisen pallon sisälle tai lennätän hänen päälleen vaaleanpunaisia ruusun terälehtiä,,;) ja ei kestä kauaa kun tämä ihminen jostain syystä pian joko lähtee pois paikalta tai hän vaan hiljenee. Valopallo toimii myös samalla tavoin, ainakin minulla.

Angelos



Sulje korvat ja ehkä muutkin aistit tämän henkilön kohdalla. Joskus on parempi todeta, että olkoon koko tyyppi ja tyypin jutut. Jos sopiva tilanne tulee, hänet voi "sattumalta" saattaa yhteen erilaisuuden kanssa ja näin kasvattaa hänen sietokykyään ja asennettaan.

tämätästä



Omat voimavarat menevät vaan hukkaan kun koittaa selviytyä negatiivisesti ajattelevan ihmisen kanssa. Sitä paitsi on jokaisen ihmisen oma asia haluaako asennettaan muuttaa. Ehkä hän ei näe mitään vikaa omassa ajattelussaan. Kannattaa mielestäni miettiä sellaista seuraa, josta itsekin nauttii ja saa voimia omaan jaksamiseen.

Johanna



Oi, sattuipa sopivaan saumaan tämä utelu! Olen vuosia kamppaillut kyseisen asian kanssa ystäväni suhteen ja lopulta ratkaissut sen seuraavalla tavalla. Aikaisemmin vain kuuntelin hengästyen, ihmetellen, ärtyen.. nyt ihan viime kuukausina olen muuttanut omaa tapaani. Sanon selkeästi oman mielipiteeni, olen ottanut etäisyyttä ja rajannut toisen pulpatusta. Vuosien varrella olen yrittänyt muuttaa toisen ajatusta, antaa toisenlaisia näkökulmia. Sitten hoksasin mieheni tuella että niin, enpä minä ole vastuussa hänen asenteestaan. Ah mikä vapaus! Oma muutokseni vain toi sen, että hänen mielestä minä olen nykyisin piikittelevä ja asettanut itseni muiden yläpuolelle.. no, itse onneksi tiedän totuuden :)

Päivi



Valitettavasti nuo mainitut ominaisuudet osuvat hyvinkin kohdalleen erityisesti äitini kohdalla ja isäänkin ne sopivat osittain. Lisäksi nuo ominaisuudet ovat vain pahentuneet kun ikää on tullut lisää, enkä mitenkään tiedä vieläkään oikeaa suhtautumista. Välillä tulen surulliseksi, välillä syyllistän itseäni, välillä tunnen itseni noloksi ja kaikkea mahdollista. Mutta outoa on tosiaan se, että oma oloni tulee erittäin huonoksi keskusteluidemme aikana. Odotan mielelläni apua itsekin näihin tunnetiloihin, koska olen päättänyt olla jotenkin väleissä omien vanhempieni kanssa.

Titta



Ei mitenkään. Paras hakeutua oman planeettansa ihmisten yhteyteen ja keskittyä hyvän olonsa vaalimiseen, mutta pitää kuitenkin mielessä ettei omasta aurinkoisuudestakin tule rasite. Ei pidä antaa negatiivarien pompottaa. Ainahan voi äänestää jaloillaan, ja huumorillakin selviää pitkälle.

Kokemuksia on



Hei. Negatiivari - olipas osuva nimike tällaiselle henkilölle :) Olen kohdannut työssäni monia tämänkaltaisia ihmisiä ja itsekin pähkäillyt sitä, miten tällaisen ihmisen saa muuttumaan ja kääntämään suhtautumisensa muihin positiivisemmaksi. Onkin tullut kokeiltua eri tapoja. Ensin yritin väittämällä vastaa - herättelemällä uuteen ajattelutapaan heittämällä ilmaan uusia ajatussuuntia - tämä osoittautui ihan turhaksi :( Paras onnistuminen kokemukseni perusteella onkin kun keskustelee henkilön kanssa kahdestaan rakentavassa hengessä ja tuo esille hyvin suoraviivaisesti miksi tuollainen asenne ei ole hyvä ja miksi sitä olisi syytä muuttaa. Meillä on jokaisella oikeus olla oma itsemme ja sitä täytyy aina kunnioittaa mutta toista ei saa loukata - ei tahallisesti eikä tahattomasti. Tällainen Negatiivari ei välttämättä aina edes itse huomaa miten syvästi voi toista loukata tällaisella käytöksellä. Negatiivari ei ole tyhmä, vaan ymmärtää kyllä suoraa rehellistä palautetta ja jos hänet saa haluamaan muutosta ja hän ymmärtää toimintansa "vääryyden" niin siitä alkaa positiivisempi elämä :) Antamani eväs on siis rehellinen rakentava keskustelu puolueettomalla maaperällä. Tsemppiä ja jaksamista meille kaikille toivottelee nimi: "itse positiivari"

Louise



Siihen ei voi vaikuttaa mitä toisen suusta tulee, mutta siihen voi vaikuttaa miten itse siihen suhtautuu =) itse en jaksa kuunnella negatiivareita työkavereita. Joten pyrin mahdollisuuksien mukaan välttämään niitä.

Lippediduu



Keskittyy 110 % itseensä siinä kohdassa, eikä lähde negatiivarin mukaan. Oma kokemukseni, että hänen puheensa kummasti tyrehtyy, kun vain hymähtää tai on kommentoimatta asiaa. Mutta tämä pitää toistaa usein, ei tokene ensimmäisestä kerrasta :(

Marja



On vain pakko oppia sulkemaan korvansa tietyn rajan jälkeen. On hyväksyttävä se, että toista ei voi muuttaa. On vain yritettävä vaikuttaa omalla suhtautumistavallaan. Jatka omaa positiivista asennettasi, keskity pitämään huoli siitä, että negatiivinen asenne ja kommentit eivät pääse vaikuttamaan sinun asenteeseesi. Voit vain toivoa, että pikku hiljaa oma asenteesi edes hippusen verran tarttuu negatiivariin.

Mindy



Itse olin juuri alkuviikosta tilaisuudessa, joka oli nimeltään Elävä kirjasto. Se on Euroopassa havaittu hyväksi keinoksi erilaisuuteen tutustumisessa ja sitä kautta erilaisuuden ymmärtämisessä / hyväksymisessä.

Elävän kirjaston kirjat ovat siis eläviä ihmisiä. Meillä oli 3 erilaista ihmistä: seksuaalisesti poikkeava, äiti pyörätuolissa ja kasvissyöjä-absolutisti-koti-isä. Heidän luonaan käytiin pienissä ryhmissä ja vierailuaikana sai kysyä "mitä tahansa" ihan nenäkkäin.

Todella valaisevaa ja suvaitsevaisuutta lisäävää. Itse en ole kärsinyt kummemmista ennakkoluuloista, mutta sellainen joka on, saattoi varmaan huomata, että erilaisuudessaan tuo toinen on ihan samanlainen, ajatteleva ja tunteva ihminen kuin itsekin.

Ryhmää kokoamaan siis ja järjestämään Elävää kirjastoa. Netistä varmaan löytyy tietoa.

Marde



Haasta negatiivari ja kysy häneltä miksi. Pyydä häntä perustelemaan mielipiteensä, äläkä hyväksy "no kun on vaan"-tyyppistä vastausta. Jos tulosta ei synny, haasta itsesi. Suvaitse myös negatiivari ja koita ymmärtää häntä - arvostelu voi kummuta vaikka pelosta tai kateudesta.

M



Voi ystävä hyvä, jos saat oivallisia ohjeita, niin toivottavasti päästään lukemaan niitä me muutkin, jotka olemme vastaavaa terroria kaiken ikämme kokeneet. Omana itsesuojautumiskeinonani oli poistua samasta tilasta muualle tekemään omia hommiani. Toisena keinona oli läppärin hankkiminen negatiivarille. Netin kautta hänen maailmansa laventui, kun siten pääsi vaikka mitä hämmästelemään.

Sähki



Kiitos, että nostit aiheen esille, luulen että monilla muilla on mielessä sama kysymys.

Rasittavuuden ja valitsemasi pelastustoimen kannalta on merkitystä, kuinka usein kuuntelet Negatiivaria. Tietämättä taustaa kerron vain ajatuksiani täysin ilman "ohjeita".  Oletko miettinyt miten vahvistat omaa maailmankuvaasi? Jos ajattelet, että poimitaan 1000 henkilöä joista 500 näkee maailman kuten sinä ja 500 taas on Negatiivarin kannalla. Kumpi ryhmä pystyy toteuttamaan elämän arkea sujuvammin? Kumpi ryhmä saa asiat sujumaan joustavasti? Ehkä päivän selvää. Kun olet riittävän varma omasta näkemyksestäsi, on helpompi antaa kuulemansa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos.

Oletko miettinyt mitä Negatiivari pohjimmaltaan sanoo? Onko hänen maailmassaan vastakkainasettelu; paremmat ja ei niin hyvät? Onko helpompi tuntea olevansa hyvä, kun seisoo haukutun harteilla? Onko helpompi tuntea olevansa rakastettu, kun ilmiantaa ne ketä ei ainakaan voisi rakastaa? Onko kaikki ne ilkeät sanat itse asiassa Rakkaudenpyyntöjä? Kuka on niiden sanojen takana, tavoittamattomissa?

Oletko tarkkaillut itseäsi kuunnellessasi? Harmistutko, kärsitkö haukuttujen puolesta? Onko tarpeellista tai hyödyllistä olla sijaiskärsijä? Islaminuskoinen on edelleen vakaumuksellisesti islaminuskoinen, sanoo Negatiivari hänestä mitä tahansa.

Aiheuttaako eriävät ajatuksenne oikeassa / väärässä -tilanteen? Se on aina paha suo, siinä ei ole koskaan todellista voittajaa. Uskallatko kuitenkin näyttää tai sanoa olevasi eri mieltä? Olisiko tärkeintä huolehtia ainoastaan siitä, että hän ei puhu sinun puolestasi? Huolehtia vain siitä, että kuulijat ymmärtävät haukkujen olevan hänen käsityksensä, ei sinun.

Entä häpeä. Mitä osaa häpeä näyttelee näytelmässänne? Tunnetko häpeää hänen kannanotoistaan? Tunnetko häpeää, että läheisesi voi yleensä olla niin ilkeä sanoissaan? Tässä kohdassa tulee mukaan omat kokemukseni, vaikkakin tilanne on ollut aivan toinen. Kun näin toimintaa joka mielestäni oli hävettävää, minun täytyi kokea häpeää koska sitä kukaan muu ei tehnyt. Voi, miten helposti ajattelemme, että jollain tasolla olisimme vastuussa myös toisten sanoista ja tekemisistä. Onneksi olen siitä jo päässyt.

Sitten ajatuksia sinun rajoistasi. Jokainen ihminen saa ja jokaisen ihmisen velvollisuus on asettaa rajat itsensä ja ympäristönsä väliin. Missä haluan ja missä en halua olla mukana? Tämä kysymys on haasteellinen mikäli Negatiivari on sinulle hyvin läheinen ihminen. Missään tapauksessa ei kuitenkaan kannata "uhrata" itseään ikuisen kuuntelijan alttarille. Hänen mielipiteisiinsä tuskin pystyt vaikuttamaan, mutta siihen kuinka paljon päivästä annat aikaa tarinoiden kuuntelulle, on tärkeätä vetää rajat. Ei olisi ensimmäinen kerta kun jokin harrastus saa uuden kannattajan vain siksi että tulee halu "vaihtaa ympäristöä".

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, ajatukseni siitä miten tämä maailmankaikkeus mielestäni toimii. Ajattelemme yleensä että kaikki muutos vaatii muuttamista. Täytyy tehdä jotain, jotta muutos syntyy. Täytyy kyllä tehdäkin. Muuttaa omia ajatuksiaan, ei mitään muuta. Onko mahdollista että luovut kaikista ajatuksista ja tunteista, joita olet kuunnellessasi ennen ajatellut ja tuntenut? Onko mahdollista että katsot Negatiivarin läpi siihen osaan, joka tuottaa hänen sanansa. Siellä jossain syvällä on jotain, mikä estää avarakatseisuuden, mikä on kaventanut horisontin. Se jokin on niin syvällä, että hän ei voi sen olemassaoloa tunnistaa. Eikä sen olemassaoloa tarvitse kenenkään muunkaan tunnistaa tai eritellä. Sille voi kuitenkin antaa sitä mitä se tarvitsee. Hyväksyntää ja rakkautta. Hyväksymällä ja rakastamalla sitä salaista tulkkia, joka kääntää hänen sanansa haukuiksi, sinä et hyväksy tai rakasta hänen käytöstään ja sanojaan. Keskittymällä ja kiinnittämällä vaivihkaa Positiivarin hänen näkemyksensä taakse, Negatiivarin syntysijoille, saattaa tapahtua ihme. Ja ellei tapahdu, niin sinulla saattaa kuitenkin olla helpompaa. :o)

Maikku "mam" Stenberg



Negatiivarilta voi kysyä, että minkälainen maailma hänen mielestään olisi paras mahdollinen. Sen jälkeen, kun optimitilanne on selvitetty, voit kertoa omasi ja sitä kautta voit oivalluttaa miten erilaiset ideaalimaailmat jokaisella ihmisellä on.

Juuso Palander



Älä ainakaan suutu äläkä saarnaa äläkä yritä väkisin muuttaa häntä. Opeta kumppanille positiivisuutta esimerkillä, älä paasaamalla. Kuuntele hänen negatiivisia juttujaan leppoisasti - myös negatiivarit haluavat tulla kuulluiksi - ja naura niille hyväntahtoisesti. Sano vaikka: "Voi voi, noinko huonosti tuonkin asian näet." Ja unohda koko juttu. Paras neuvo negatiivarille on oma käytöksesi hänen läsnä ollessaan. Osoita esimerkilläsi kuinka et häiriinny hänestä tippaakaan. Todellinen positiivari ei lannistu eikä loukkaannu vaikka häntä ei uskottaisikaan.

Negatiivareiden positiivarikaveri



Kuuntelen ensin rauhassa loppuun asti ja sen jälkeen totean että onneksi olemme erilaisia. Kunnioitan jokaista ihmistä omana itsenään ja myös minä haluan että minua kunnioitetaan. En vastauksellani aina saa haluamaani lopputulosta, mutta olen joskus huomannut että kielteisesti suhtautunut henkilö on ehkä hivenen joustanut hyväksyvämpään suuntaan. En anna kenenkään kielteisesti asennoituvan pilata päivääni. Minulle usein sanottiin vihamielisesti "sinä ja sinun positiivisuutesi", mutta viime aikoina en ole enää sitä kuullut:)

Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato



Ei mitenkään, jos muutos ei lähde hänestä itsestään. Vain itseä voi muuttaa ja muuttaa niin, että hyväksyy hänen erilaisuutensa ja jos itsellä on paha mieli joka kerta, niin rupeaa antamaan itselleen anteeksi iltarukouksessa. Oma olo helpottuu kummasti jonkun ajan kuluttua, unenlaatu paranee ja kiusallista henkilöäkin on helpompi lähestyä.

omalle kohdalle sattunut



Jos ihminen ei ole saanut kokea rakkautta ei hän sitä voi myöskään jakaa toisille siksi se on hyvin tärkeä että on eritäin ystävällinen hänelle niin hän lopulta huomaa eron ettei mustamaalaaminen ole kaunista.

kokenut



En olisi kestänyt päivääkään, ellen olisi tullut uskoon vuonna 81. Miten joku voikin katsoa maailmaa harmaan lasin takaa. Aviossa 62 vuodesta lähtien. Alussa negatiivisuus ei haitannut, mutta kun ihminen vanhenee, sitä ei oikein jaksa kuunnella. Joskus räjähdän oikein kamalasti. Mutta ei siitä saa kuin itselleen huonon omantunnon. Mikset lähde tilanteesta pois ja ala hommailla jotain muuta sanoin tässä kerran itselleni. Ei ole vielä tullut koeteltua miten tämä toimin. Sitä vain jumittuu kuuntelemaan toista ... ja suuttuu. Apuva...pieleen menee omat päätökset.

Aivan liikaa jo kuultu



Usein negatiivarin kanssa riittää kysymys: Miksi ajattelet niin? Joutuessaan perustelemaan miksi joku asia aiheuttaa hänessä negatiivisen reaktion pysähtyy ihminen miettimään ja usein se jo herättää hieman.. Ja mikäli hänellä on hyvä perustelu, voikin olla että minun ajatteluni (muka avarakatseisena) onkin ollut se joka on rajoittunutta ja kykenemätöntä näkemään asian toisen näkökannalta..

-z-



Kokemusta on kyseisistä negatiivareista vuosien ajalta.

Neuvoni ovat:
1. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos ja unohda koko asia.
2. Jos asia on henkilökohtaisesti koskettava, niin ilmaise mielipiteesi negatiivarille jämäkästi, mutta asiallisesti.
3. Jos huomaat, että tämä toinen ei todellakaan pysty, halua tai uskalla muuttaa maailmankuvaansa, niin anna olla. Yritä olla hermostumatta. Valitettavasti ainoa, jota voit muuttaa, on itsesi ja suhtautumisesi tähän negatiivariin.
4. Uskalla kaikesta huolimatta seisoa omien arvojesi ja periaatteidesi takana silloin, kun tilanne niin vaatii. Uskalla olla eri mieltä ja kertoa se negatiivarille.
5. Kaikkea haukkumista ei tarvitse kuunnella ja hyväksyä hamaan hautaan asti. Negatiivarille voi sanoa, jos hän mielestäsi käyttäytyy epäasiallisesti ja pyytää häntä lopettamaan. Jos hän ei lopeta, lähde itse pois tilanteesta.

Toivottavasti nämä eväät auttavat. Minua ne ovat auttaneet. :-)

hoitsu70



Kysy mitä hyvää hän näkee haukkumissaan henkilöissä. Kun tarpeeksi usein pyytää huomioimaan positiivisia asioita, niin uskon, että hänenkin mielipiteet muuttuvat.

Tuija



Minulla itselläni on kokemusta negatiivarin kanssa asumisesta. Se on rankkaa, todella rankkaa. Mielestäni keino jolla selvitä tällaisen henkilön kanssa on omien rajojen tunnistaminen ja niiden esille tuominen. Kukaan ei jaksa ikuisesti kuunnella valitusta, ja joskus se täytyy sanoa ääneen. Suuttua oikein kunnolla! Kokemukseni mukaan negatiivari on aina "herännyt" siinä vaiheessa huomaamaan, kuinka rasittava on ympäristölleen. Negatiivari on aina myös henkilö, joka jostain syvällä olevista syistä voi niin huonosti. Sitä on ymmärrettävä ja yritettävä auttaa johonkin pisteeseen saakka. Mutta rajansa kaikella. Paras tapa on tuoda asiat esille ja nostaa kissa pöydälle, koska vain näin myös negatiivisesti ajatteleva ihminen huomaa tosiasiat ympärillään ja sen, ettei voi saastuttaa jatkuvasti toisten elämää ilkeillä kommenteilla tai muuten vain piikittelemällä ja keksimällä huonoja asioita kaikesta mahdollisesta.

Viimeinen keino on tietysti muuttaa omaa elämää niin, että ei joudu olemaan tällaisen henkilön kanssa tekemisissä. Kaiken tämän voi tehdä, niin ettei hauku tai syytä negatiivaria, vaan kertoo itse voivansa huonosti, kun joutuu kuuntelemaan ivaa. Joskus se, että he jäävät yksin negaatioidensa kanssa, saavat heidät ymmärtämään, että käytös työntää ihmiset pois luotaan ja saadakseen heidät takaisin, on itse muututtava ja alettava kunnioittaa vähän enemmän muita ihmisiä. Itse jouduin käymään tällaisen eron elämässäni läpi, rankkaa se oli, mutta ajattelen, että elämä on kuitenkin sen arvoista ja niin lyhyt, että ei sitä voi viettää kuuntelemalla turhia valituksia päivästä toiseen. Minä en ainakaan jaksa.

Nykyään silloin tällöin törmään tähän "negatiivariin" ja en tiedä kuinka paljon asiat ovat muuttuneet, mutta oma elämäni on aurinkoisempi ja onnellisempi. Ei ole minun asia loppupeleissä päättää, kuinka joku muu elämänsä elää. Ehkä tämä henkilö ei ole muuttunut yhtään, mutta minä en enää onneksi joudu kuulemaan yhtään turhaa valitusta siitä suunnasta! Paljon tsemppiä ja ymmärrystä kaikille, jotka tämän asian kanssa kamppailevat!

Heini



Ei ole nyt mitään nasevaa vastausta, mutta innolle odotan jos sellaisia löytyisi...meillä yksi negatiivari kotona, jonka kanssa voisi kaivata vinkkejä... ;-)

Pirre



Olen uskaltautunut keskusteluun kertomasi kaltaisen henkilön kanssa. Yleensä suuremmassa porukassa löytyy muitakin kanssani laajemmin ajattelevia uskalikkoja, jotka ottavat kantaa. Kahden välisissä keskusteluissa asiasta saattaa sukeutua mukava väittely. Joskus aikojen kuluttua saattaa hyväksyntää löytyä, kun maailman kuva laajenee... Tietty leima otsaani on leimattu, kun uskallan olla asioista eri mieltä, mutta niin on käynyt Negaatiollekin. Olalle taputtelua olen saanut: "Hyvä, kun uskalsit sanoa." Eläminen on niin paljon mukavampaa, kun antaa tilaa uusille ajatuksille ja asioille. Ehkä minäkin opin joskus...

Marja L.



Miten läheinen suhteenne on? Onko sinun pakko jaksaa vai voitko sanoa kiitos kokemuksista ja näkemiin? Toisaalta meitä ihmisiä on moneksi ja negatiivarin maailmankuva voi olla kiinnostava. Voisikohan hän kertoa hiukan miten on päätynyt näihin ajatuksiinsa. Mikä on negatiivista sinulle, voi olla toiselle positiivista.

Mutta ei, sinun ei todellakaan tarvitse kuunnella haukkumista hamaan hautaan. Voit sanoa ettet halua kuunnella, voit kysyä mitä hän todella tarkoittaa. Voit kertoa mitä itse ajattelet. Voit sanoa miltä sinusta tuntuu ja miltä tulevaisuus sinusta näyttää jos näin jatkuu.  Voisitteko ehkä yhdessä pysähtyä tutkailemaan jotain asiaa eri näkökanteilta. Ole utelias.

Näkökulmia



Kuulostaa tutulta! Otin pari vuotta sitten eron lapseni isästä joka halveksi kaikkea: kuuntelemaani musiikkia, joka poikkesi hänen kapeasta ja erikoisesta musiikkimausta (itse olen todella kaikkiruokainen musiikin suhteen..), myös lukemani kirjat olivat "sairaita" (asiakirjat, filosofia, psykologia, yhteiskunnalliset teemat). Sain myös jatkuvasti kuulla että olen ylimielinen ja itsekäs. Työtoverini tai ystäväni eivät ole löytäneet näitä piirteitä minusta. Päinvastoin. Ajattelin että tuhat kärpästä ei voi olla väärässä, eli minä olin valinnut väärän ihmisen vierelleni. Nyt eronneena hengitän paljon paremmin ja siipeni kannattavat aivan eri tavalla kuin negatiivarin alas painamana. Yksin olen enemmän! Ja mikä parasta, jaksan olla pojalleni läsnä aivan eri tavalla nyt kun energiaa ei tarvitse laittaa negatiivisen elämänkumppanin kanssa jaksamiseen.

Asenne ratkaisee, aina.



Tuollainen ihminen on narsisti, ja oma kokemukseni on, että kannattaa oman terveytensä takia vaihtaa maisemaa. Narsisti ei muutu ikinä, eikä hänellä ole empatiakykyä. Itselläni oli tällainen työkaverina, hän savusti minut ulos työpaikaltani, kun hän sai uusia leikkikavereita.

Olen saanut uuden elämän ja uuden työpaikan. Joudun päivittäin edelleen kuitenkin taistelemaan henkisen jaksamisen kanssa päästäkseni asian yli.

Itseään ei saa koskaan niin vahvaksi, että narsistin kanssa voi olla missään paikassa. Tai pitäisi muuttua kiveksi. Joten lähde ja kauas.

Pidä itsesi sekä lähde ja kauas!



Itselläni oli kerran myös tällainen ystävä. Kärsin suunnattomasti siitä miten hän arvosteli kaikkea ja kaikkia siis myös minun ajatusmaailmaani.  Kunnes huomasin, että hiljaisella hyväksymiselläni annoin hänen jatkaa. Eräänä päivänä ilmoitin - pahoittelut, mutta minä oikeasti kärsin näistä keskusteluista, koska minä itse elän oman elämäni omalla nahallani/ehdoillani ja siihen ei kuulu parjaaminen toisia ihmisiä. Jos ystävyyteni ei ole hänelle tarpeeksi, niin....ja jatkossa en suvaitse enää ikäviä kommentteja toisesta henkilö(i)stä. Siihen loppui, loppui myös ystävyys. Mutta minä olin onnellinen että kykenin sanomaan sanottavani. Hän vain ei ottanut opiksi, harmi

aivan erityinen :)



Sinun ei ole pakko kuunnella. Siirrä keskustelu muihin asioihin ja jos se ei auta, poistu tilanteesta. Jos kyse on elämänkumppanista, sano suoraan, että et halua kuunnella negatiivista puhetta. Pysy sanomasi takana äläkä sen jälkeen enää suostu kuuntelemaan. Valinta on sinun. Toista et voi muuttaa. Se, että et suostu enää kuuntelemaan, voi saada toisenkin miettimään, miksi et. Siitä hänelle voi tulla motiivi muuttumiseen.

Vastuu on itsellä



Yksinkertaisesti: älä kuuntele, ainakaan ajatuksella. Yritä vaihtaa puheenaihetta, puhu itse positiivisesti . Vältä tietoisesti kyseisen ihmisen seuraa, älä aloita keskustelua tai keksi tekosyy poistuaksesi. Negatiivisuus todella vain myrkyttää. Kieltäydy myös itse ajattelemasta negatiivisesti, vaati työtä, mutta toimii. Kun oikein hermo menee ja tekee mieli olla ilkeä, naura negatiivisuudelle ja sano ääneen, miltä toisen puhe kuulostaa.

Anna



Toista ja toisen mielipiteitä ei voi muuttaa, vain oma asennoitumisesi on hallinnassasi. Tilanteessa, jossa vastapuoli tottumuksesta haukkuu jotakin, voit kysyä, oliko hänen mielipidettään pyydetty tai kysytty. Jos ei, niin voit sanoa, että et halua kuunnella aina samaa negatiivisuutta. Haukkumisen takaa löytyy usein epävarma ja kiitosta odottava, ruinaava henkilö - on vain hyvin vaikeaa kiitellä tai ylistää koko ajan räksyttävää. Aivojumppana voit kuvitella erilaisia tilanteita ja vastauksia, joilla saat etäisyyttä. Muutos vie vuosia, mutta jos on pienikin siru, mistä voisi kannustaa positiiviseen suuntaan, niin siitä vaan, synkässäkin yössä loistavat joskus tähdet.

Muutos 5 vuotta



LIVISTÄ! Jos olet niin ujon sorttinen, ettet pysty lähtemään "kuittaamatta", järjestä syy lähteä heti. Pikainen poistuminen vessaan kelpaa useimmiten. Pomolle voit vihjaista, että moinen ainainen morkkaus saa Sinut suorastaan pahoin voimaan. (Ei toimi, jos se riesa on pomo. Silloin on parasta järjestää uusi työpaikka. Ei paniikissa, vaan järkevästi.)

Ei se itseensä linnoittautunut muutu. Mutta Sinä voit muuttua. Et ole velvollinen pilaamaan omaa elämääsi toisen huolilla. Nosta siis kytkintä. On niitä maailmassa mukaviakin työkavereita.

Farkkuhameinen



Samaa olen itse pohtinut vuosikausia! En ole keksinyt viisastenkiveä, ainoa konsti on itselläni se, että en mene mukaan mollaamiseen, kuuntelen vaan tyynesti enkä edes väitä vastaan. Ajattelen vain mielessäni "puhu mitä puhut" tai "voi että jaksat taas olla negatiivinen". Meillä jokaisella on oikeus pitää omat mielipiteemme, olivatpa ne sitten kuinka vääriä tahansa! Mutta on myös oikeus olla iloinen ja positiivinen!

aurinkoinen mieli minullakin



Pysäytä hänet - uskalla lähestyä ja kysy mikä HÄNEN ongelmansa on.

BisaNte



Itselläni on samantyylinen ystävä. Olen lopulta ymmärtänyt, että erilaisuuden ja kaiken muun arvostelu voi kuvastaa hänen omaa sisäistä tilaansa. Hän saattaa olla hyväksymättömyyden pelon vallassa ja muita moittiessaan tuo omaa tunnekuormaansa pintaan. Olen miettinyt, että tällaisen henkilön kanssa voisi yrittää antaa hänen sanoittaa omaa oloansa hänestä itsestä lähtevänä tuntemuksena. Kysyä häneltä, että onko tuo tunne hänen oma tunteensa itsestä muuta maailmaa vastaan. Onko hänet joskus hylätty tai torjuttu ja nouseeko arvostelu siitä? Jos hän oppisi puhumaan itsestään omana itsenään ja muista erilisinä, voisi tuon tunnekuorman purkaminen vähentyä tai ainakin muodostua siedettävämmäksi kuunnella. Silloin hän olisikin se joka saisi apua ja kuuntelijan olisi helpompi tarttua tunteeseen ja keskustella sitä tunnetta pienemmäksi. Kaikkia maailman erilaisia kun emme voi muuttaa emmekä auttaa. Mutta ystävää voinemme, ainakin auttaa.

Väre



Olen ollut avioliitossa tällaisen henkilön kanssa n. 5v. Oman haasteensa perheeseen on tuonut lapset. Meillä oli avioon mennessämme molemmilla 4 lasta ja 5vuoden aikana olemme saaneet 3 yhteistä lasta. Ilman ihania lapsia en olisi jaksanut. Usko parempaan huomiseen luo toivoa elämään. Ei aina voi tietää miten kova elämä on tällaisella ihmisellä takana. Siitäkin saa voimia ja toivoa, kun näkee että ihminen itse haluaa ja uskaltaa muuttua. Voimia ja uskoa parempaan huomiseen kaikille, jotka ovat tällaisen ihmisen kanssa tekemisissä!

Kaikki muuttuu paremmaks



Muistan itsekin olleeni jossain vaiheessa negatiivinen. Elämä kouli kuitenkin pikkuhiljaa. Nyt on läheisenäni todella tiukkapipoinen tyyppi. En osaa muuta, mutta suikautan välillä suukon toivossa, että hänen olonsa helpottuisi. Ehkä aika taas tekee tehtävänsä.

Katri



Taitaa olla aika urakka edessä. Negatiivarin muuttaminenhan tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin uskovaisen muuttaminen pakanaksi. Negatiivihan itse uskoo olevansa oikeassa ja oikeasti uskoo asiaansa. Ehkä avartaminen pitäisikin aloittaa itsestä? Etsi asia jota et millään pystyisi muuttamaan ja muuta se päinvastaiseksi - tämä esimerkki herkästi tarttuu muihinkin ihmisiin.

Negaattori



Jos toisella osapuolella riittää voimia, voisikohan tepsiä sellainen toisenlainen keino, mitä äkkiseltään saattaisi tulla mieleen. Jos ottaisi sen "toisia haukkuvan ihmisen" ikään kuin myönteiseen käsittelyyn. Miettisi ja kertoisi, mitä kaikkea hyvää hänessä on. Ja voisi kysäistä, että uskoisiko hän, että muistakin ihmisistä voisi löytyä samalla tavalla hyviä ominaisuuksia kuin hänestä itsestään.

Lähtökohta ei siis olisi se kuva, minkä "toisia mollaava ihminen" antaa itsestään. = Hänessä on paljon hyvää ja toisissa kelvotonta. Todellisuus voi olla tämän syntyneen vaikutelman takana aivan päinvastainen. Ihminen tuntee syvimmältään itsensä sellaiseksi, mistä toisia moittii.

Kaikki ei ole aina välttämättä sitä miltä ensihätään näyttää.

pohjoisesta tuulee



Kokemuksia on; tosin hieman eri tavalla negatiivareita, mutta silti kyseessä lienee saman sukuinen yhtälö / tyytymättömyys ja kai heitä on siellä täällä?

Niin, ettei hän "halua tai uskalla katsoa oman maailmansa ulkopuolelle"? Taitaa olla niin, ettei kuvaamasi ihminen ylipäätään ymmärrä tätä maailmaa samoin, koska muuten katsoisi; jotkut ihmisethän pelkäävät ja torjuvat asioita, joita eivät ymmärrä ne ovat siksi "väärin".  Vikojen etsiminen muista voi myös viedä huomion pois hänen omista ongelmistaan; omasta absoluuttisesta maailmasta onkin turvallista tökkiä muita, koska siellä on "kaikki kunnossa". Asiat joita ei ymmärrä, täytyy vihata, on vain joidenkin tapa, tai pikemminkin "valinta"; valinta siksi, etteivät yleensä voi valita toisin, koska kyseessä myös persoonallisuus, temperamentti ja oma kasvuympäristö.

Näkeekö hän myös Sinut jollain tavoin virheellisenä? -Olen itse kohdannut joskus ihmisen, joka ei saa sanottua minulle päin naamaa mitä ajattelee mutta "oireilee" kiukuttelemalla ympäristöä esim. muita läheisiä vastaan. Myöhemmin saattaa selvitä mitä hän lopulta oikeasti halusi sanoa.

Kuvaamasi ihmisen muuttaminen voi olla hankalaa, koska muutos pitäisi lähteä omasta itsestä. Miten voit sanoa hänelle valkoista valkoiseksi, jos se hänen maailmassaan on silti musta? Voimakkailla mielipiteillään negatiivari yrittää muuttaa ympäristöään "itsensä näköiseksi", omista lähtökohdistaan Sinun kustannuksellasi, ellet reagoi jotenkin. - Omasta rimastasi; arvoistasi ja valinnoistasi riippuu kuinka vahingollisena pidät tuota; pakenet tai taistelet, tai annat vain olla, ellei hän muutu agresiivisemmaksi. -Niin siis muutu… -Et kertonut kuinka kauan olet henkilön tuntenut? Omasta kokemuksista olen huomannut, että ihmisestä alkaa karisemaan "hienoja" ominaisuuksia vähintään vuoden-kahden päästä ja vasta tällöin pääset tutustumaan hänen "arkiminäänsä". Tämä taas saattaa olla hyvin erilainen, kuin hän jonka tapasit ja tämän kanssa joudut todennäköisemmin elämään loppuelämäsi.

Nimimerkki Auringon ongelman kuvauksesta ei selviä onko tosiaan niin, että valitus on päivittäistä? Jos on, niin lienee todennäköistä, ettei muutu koskaan, ennemmin muitten on muututtava. Mitoittamme yleensä toisten osaamisen sen mukaan mitä itse osaamme, eli jos kykenemme muuttamaan omia asenteitamme ja käytöstämme niin luulemme, että muutkin pystyvät; se on joissakin tapauksissa virhe toiveissamme.

Väittelemällä / yrittämällä kasvattaa ko. henkilöä todennäköisesti voimistat vai hänen defenssiään. Karu totuus on ettemme aina voi "myydä" heille sellaista ideaa josta he hyötyisivät. Kaikkien on tehtävä omat virheensä ja opittava läksynsä, ikävä kyllä.

Ajattelepa kuinka paljon energiaa tuollainen ihmissuhde kuluttaa sen sijaan, että eläisi suvaitsevassa sopusoinnussa, tai ainakin pitäisi Sinut mielipiteittensä ulkopuolella; ajatella voi asioita mutta kuluttaa toista niistä puhumalla, tai tekemällä voi olla hyvinkin raskasta.

Kiteyttäisin; jos asia Sinua voimakkaasti rassaa ja olet tuonut selvästi ilmi ajatuksesi häneen tavastaan, jota et hyväksy, niin laita aikaraja, johon mennessä odotat tuloksia. Omista yksilöllisistä kipurajoistahan on kysymys.

Jari Lahdesta



Kokemukseni mukaan negatiivariin ei tehoa sen kevyempi käsittely kuin alkoholistiin. Kissa on nostettava pöydälle eli ensin yritettävä mahdollisimman rauhallisesti keskustella henkilön kanssa kahden kesken siitä, miten sinusta tuntuu pahalta hänen ilkeät ja kielteiset kommenttinsa. Häneltä voi myös kysyä onko hänellä joku huoli tai murhe, jonka takia hän ei jaksa nähdä hyviä asioita elämässä ja ympäristössään. Ja kysy voisitko mahdollisesti auttaa häntä jollakin tavalla? Jos keskustelu on vaikeaa, voit vaikka kirjoittaa huolella pohditun kirjeen tälle henkilölle. Jos negatiivari ei tunnu viestiäsi ymmärtävän, sinä voit ainoastaan suojautua sellaisen ihmisen vaikutukselta. Ikävää, mutta älä ole negatiivarin kanssa missään tekemisissä. Aikuisen ihmisen on otettava vastuu omasta käytöksestään ja ajatuksistaan. Sinä et voi muuttaa toista ihmistä, voit vain vaikuttaa omaa reagointiisi.

Hannele



Kun negatiivisuutesi on täydellistä,
ei sinua kukaan hyväksy
sinuna itsenäsi.
Tavataan uudelleen, kun ihmisenä olet
yhtä täydellinen kuin me epätäydelliset.

hoojiko



Ettei vain olisi kyseessä narsisti?! Lue asiaa käsittelevää kirjallisuutta. Jos diagnoosi osuu oikeaan, pysy mahdollisimman kaukana ko. henkilöstä ja anna auringon paistaa.

Kokemusta on



Yritin jaksaa elää samoin ajattelevan ja toimivan ihmisen kanssa. Tilanteeseen liittyi myös se, että minä en osannut tehdä mitään oikein. En jaksanut, vaan lähdin elämään omanlaistani elämää. Irrottautumiseen tarvitsin ammattiauttajan apua.

Toista ei voi muuttaa, ellei hän itse oivalla omaa käyttäytymistään.

Lähde elämään omaa elämääsi. Älä tuhlaa sitä sellaiseen yrittämiseen mikä on mahdotonta.

Voimia sinulle.

uusi elämä



KISSAN NOSTAMINEN PÖYDÄLLE. Onnistuisiko asian ottaminen puheeksi negatiivarin kanssa - kahden kesken? Voit kertoa hänelle, miltä sinusta tuntuu, esim. jokin hänen sanomansa kritiikki. Huonoa käytöstä ei mielestäni tarvitse sietää.

Pelkäämme usein - turhaankin - ikävän asian puheeksi ottamista; taidamme pelätä vastapuolen voimakkaita reaktioita(?). Jos annamme huonokäytöksisen temmeltää vapaasti, siihen puuttumatta, annamme hiljaisen hyväksymisen hänen toiminnalleen.

Joskus kritiikin mestarin saattaa hiljentää esim. seuraavanlainen kysymys: "Ajatteletko minustakin samalla tavalla -, sillä olen puoleksi romani?" tai "Mitenkähän sinä arvostelet minun erilaisuuttani, kun en ole paikalla?" Joskus huumorilla annettu huomautus negatiivisuuksista saattaa auttaa henkilöä huomaamaan oma ikävä tapansa...

Jos keskustelu ei muuta tilannetta, silloin kannattaa olla mahdollisimman vähän tekemisissä negatiivarin kanssa.

Maarit R.



Toista ei kannata yrittää muuttaa, se ei onnistu ellei toinen halua muuttua. Mutta miksi edes yrittää elää moisen haukkujan kanssa? Ei kaikkea pidäkään jaksaa.

MH



Tällaisen ihmisen kanssa on turha lähteä väittämään vastaan. Ehkä on hyvä sanoa hänelle, että hänen näkökulmansa on varmasti oikea, mutta itse näet asioissa myös toisen puolen. Lisäksi voit kertoa hänelle, miten rajoittuneena hänet näet, mutta varmasti hänessä on paljon muitakin puolia, joihin et ole vielä päässyt tutustumaan. Auttaisikohan tällainen pysäyttämään häntä?

Leenuska



Ainahan voi vastata negatiivisesti erilaisuuteen suhtautuvalle joka ehkä korostaa itseään kateuttaan tai epävarmuuttaan, että VOI KUINKA HYVÄ SINÄ OLET, MITEN OLETKAAN PYSTYNYT TUOHON KAIKKEEN (perhe, lapset, harrastukset, työmenestys yms.) Voit myös vastata kuinka kaunis tatuointi voi olla, kuinka ihanaa on kun joku matkustelee, kuinka ihania ja terapeuttisia kotieläimet ovat jne. Itse olen joutunut niin paljon negatiivisten puheiden kohteeksi, että jaksan vielä ehkä joskus uskoa, että suomalaiseen perusluonteeseen kuuluu todella positiivisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen. :)

Lumi



Jossain kohtaa vois ehkä harkita, mitä itse neuvoisi muita tekemään samassa tilanteessa. Mikäli siis lähimmäistään tulee rakastaa kuten itseään, toivoisitko hänen sietävän itseäsi, vaikka käyttäytyisitkin samoin? Toiseen ei voi vaikuttaa kuin esimerkillään... mutta on myös muistettava olla itselleen uskollinen. Ellen voi enää vilpittömin sydämin olla yhteydessä toiseen, teenkö karhunpalveluksen sekä itselleni, että toiselle? En tiedä...

Päivi



Ratkaisukeskeisen ajattelun mukaan jokaisen valituksen takana on kuulematon toive. Voisitko kysyä ystävältäsi mitä hän oikein toivoo tilalle?

Jos tämä ei tepsi, voisitko itse ajatella, että ystäväsi tekee parhaansa niillä tiedoilla ja resursseilla joita hänellä on. Sinä et ehkä kykene muuttamaan häntä, mutta voit itse tehdä valintoja, jotka vaikuttavat omaan hyvinvointiisi esim. kuinka paljon itse vietät aikaa negatiivisessa seurassa.

Marjut



En usko, että voit vaikuttaa negatiivisen henkilön asenteeseen, jos kyseessä on aikuinen ihminen. Muutoksen voi tehdä vain hän itse ja tuskin hän huomaa omassa asenteessaan mitään korjaamisen tarvetta. Mikäli mahdollista, kannattaa pysyä erossa koko ihmisestä. ”Ahtaassa piirissä tulee mieli ahtaaksi...”' jotenkin näin on saksalainen kirjailija Schiller sanonut.

Itse olen vasta eläkeiässä huomannut, että tällaisista henkilöistä on paras pysyä erillään. Jos kyse on läheisestä henkilöstä, on tilanne paljon vaikeampi. Olen ollut 41v.  naimisissa miehen kanssa, joka on varsinainen negatiivari, mielestäni hän on lisäksi narsisti. Vaikka mitä ehdotan tai kerron, hänen kommenttinsa alkaa EI-sanalla. Vaikka aamulla ensimmäiseksi sanon: "Onpa kaunis ilma!" Hän saa sen taatusti kumottua. Sen lisäksi hän on aina oikeassa ja joka asiasta hän aloittaa kinaamisen. En ole pitänyt itseäni positiivisena, mutta pitänee muuttaa käsitystä itsestäni, sillä olen aamuisin hyvällä tuulella, olen sosiaalinen enkä siirrä omaa pahaa oloani muille. Nauran ja laulan mielelläni, mutta on pakko myöntää, että kanssaihmisten ahdasmieliset asenteet tekevät olon joskus ankeaksi.

Minun käy sääliksi ihmisiä, joiden katsantokanta on niin suppea. Olen hankkinut ja lainannut vuosikymmenten aikana kaikenlaista kirjallisuutta ottaakseni selvää, miten tulla toimeen em. henkilöiden kanssa. Viimeinen on Positiivarien kautta tilaamani "Lähimmäinen ongelmana -kirja, jota en ole vielä ehtinyt lukemaan. Se taitaa olla niin, että toiset meistä on auringosta ja toiset kuusta, tai siis eri planeetoilta ollaan. Ja vanhetessa tällainen negatiivinen asennoituminen sen kun lisääntyy.

Olen suunnattoman kiitollinen vanhemmilleni, että köyhyydestä huolimatta sain niin hyvän pohjavireen elämälleni, toisin kuin puolisoni, joka on kokenut kovia ja muutama entinen ystäväni, joista olen osannut pysyä erossa.

Aina ei kuitenkaan pääse eroon ja siinä on hyvät neuvot tarpeen.

Tsemppiä Sinulle "Aurinko"

"Kuutar"






Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot