La 25.2.Tuija, Tuire, Jessica» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


"Miten saada 8-vuotias poika ymmärtämään, että koulunkäynti ja uuden opettelu ovat hänen omaksi parhaakseen ja tulevat hänelle itselleen opiksi elämään. Entä millaisia positiivisia ajatuksia tarjota yleensäkin alle 10-vuotiaalle lapselle?"

vastauksia 62



Minun mielestäni noin pienelle on turha selittää hyötyä tulevaisuudessa, hän ei ole kiinnostunut tulevaisuudesta eikä tulevasta ammatista. Hän elää tässä hetkessä ja ehkä seuraavassa karkkipäivässä. Ainoa keino mielestäni on nätisti pakottaminen ja pienoinen lahjominen jollain konkreettisella, esim. juuri karkkipäivä tai jäätelö... Yläasteikäinen ymmärtää jo koulun merkityksen tulevaisuuteen. Itse olen isommille lapsille sanonut, että opiskelevat sen verran hyvät arvosanat, että voivat itse valita mihin kouluun haluavat jatko-opiskelemaan.

Tiina



Voi kertoa lapselle että kun on ahkera koulussa voi tulla vaikka presidentiksi isona.

Hilu


Kätke positiivinen, kannustava palaute pieniin arkisiin asioihin. Lapsi nauttii, kun pääsee tekemään ja oppimaan uusia asioita. Myös vastuun antaminen hiljalleen voi olla lapselle parasta palautetta. Ruualla esim. salaatin teko ja siitä saatu kiitos lämmittää mieltä. Kehuihin, kannustuksiin ja onnistumisiin voi ripautella huumoriakin joskus liioitellustikin: "Makumaastako sinä tämän reseptin tilasit? Valtavan hyvää!"

Minsku



Useimmiten lapsilla on idoleita ja unelma-ammatteja. Tätä voisi käyttää hyödyksi. Jokainen meistä on joutunut koulunsa käymään, joten jokaisesta on jonkinlaiseksi malliksi. Jos omat kokemukset ovat olleet negatiivisia, voisi niistä etsiä yhdessä hyviä ja huonoja puolia. Jo oma positiivinen asenne vaikuttaa. Yleensä lapset keskustelevat mielellään jos saavat tilaa sanoa ajatuksiaan. On hyvä muistaa; tarvitaan sata kiitosta kuittaamaan yksi moite.

4 aikuista ja 1 vielä alaikäinen



Innostuksen tartuttaminen, uskominen lapseen että hänessä (niin kuin meissä kaikissa) on jokin erityistaito. Tätä taitoa etsiessä ja vahvistaessaan voi oppia samalla paljon muutakin. Oma 4-vuotiaani sanoo minulle esim. jos piirrämme yhdessä että "aika hienosti äiti värität, mutta katsoppas tätä" ja näyttää ylpeänä omaansa..Itse uskon siihen, että toista ihmistä ei voi liikaa kehua ja kannustaa, sanoa aina toiselle että on taitava ja on tärkeää yrittää erilaisia asioita. Lapsissa näemme monesti oman asenteemme..

Päivi



Jos ei käy koulua, joutuu tekemään joskus kaikki paskasimmat hommat, kun ei ole osoittaa minkään alan koulutuspapereita työnantajille.

mumma



Kysele pojaltasi mikä hänestä tulee isona. Kerrot sitten mitä kouluja hänen tulisi käydä yläasteenkin jälkeen.

mööpeli



No sit kun hän on kovasti opiskellu johtajaksi, voi ostaa oman hienon Bemarin ja Asuntoauton, hienon talon missä on uima allas.

Keltsu



Ainakin minä olen kertonut ihan selvällä suomen kielellä, että lapsi ei opiskele miellyttääkseen meitä vanhempia tai opettajaa, vaan itsensä tähden, että pärjää sitten isonakin oppimillaan taidoilla.
Eihän lapset tätä asiaa luonnostaan tiedä, vaan sekin on heille kerrottava. Tosin olen myös sanonut, että jos kokeista tulee huonoja numeroita tai mitä tahansa tapahtuu...me vanhemmat rakastamme sinua joka tapauksessa!

Saara-veera



Meillä hyväksi koettua: Opiskele itse jotain uutta työsi ja harrastustesi ohessa, näytät positiivista mallia lapsillesi. Osallistu koulun vanhempaintoimikuntaan ja osoitat samalla, että arvostat koulua ja koulutusta. Tutustut näin myös helpommin koulun henkilöstöön ja muihin vanhempiin. Lue paljon itse ja lue myös lapsellesi.

Tia



Anna pieniä tavoitteita, palkkioita ja huomiota. Kannusta myös uuden opin käyttöön ottoon arjessa.

Helinä



Minä uskon esimerkin voimaan: Kun on itsekin innokas oppimaan uutta, silloin myös lapset oppivat oikean asenteen. Myös vanhempien positiivinen asenne kouluun ja opettajiin ja halu osallistua vanhempainiltoihin viestittää lapselle että koulu on tärkeä. Lapsille on ehkä turhaa puhua paljoa tulevaisuudesta, koska lapsi elää hetkessä. Tehtävät voisi koettaa ottaa haasteena, eikä vastuksena.

kohta kuuden äiti



Eräs koululainen tuskaili edellisenä iltana englannin kokeen kanssa. Hän kertoi, ettei osaa mitään eikä ehdi enää opetellakaan. Pyysin häntä miettimään niitä asioita, joita hän kuitenkin jo osaa ja unohtamaan ne asiat, joita ei osaa eikä ehdi enää opetella. Tyttö sai kokeesta 10-!

Tarja



Meidän lapset ainakin haaveilee aina kaikesta mukavasta mikä tietysti maksaa. Olen aina sanonut että kun jaksatte opiskella ja käydä koulua, saatte joskus hyvän ammatin ja sitten on enemmän rahaa millä ostella.

Liekku



Ole vanhempana kiinnostunut ja innostunut asioista, myös siitä, mitä lapsesi tekee. Kannattaa nähdä opettelu ja tekeminen mukavana juttuna. Lapset tekevät sitä, mikä on hauskaa. Aikoinaan sain ylipainoisen televisio- ja tietokonefanin innostumaan hiihtämisestä ja liikunnasta, kun menimme salaa kaakaolle puolen kilometrin matkan jälkeen, kun vanhempi hiihti pidempää lenkkiä isän kanssa.

Siru



Meillä on ollut tapana palkita esim. hyvät numerot jollain lailla. Aina täytyy muistaa rohkaista ja kannustaa.

Koululaisen äiti



Kartoita, päivitä lapsen unelmat / ohjaa tarvittaessa lasta luomaan unelmia. Sitten ohjaat hänet saavutusten tielle ja osoitat, mikä koulun osuus unelmien toteuttamisessa on.

samuli



ENSINNÄKIN KERRON HÄNELLE,  ETTÄ ME KAIKKI OLEMME JOUTUNEET / SAANEET OPETELLA TÄMÄN TÄRKEÄN ASIAN, KIJOITTAMAAN, LUKEMAAN, LASKEMAAN, MITEN HIENOA KUN HÄN SAA ONNISTUTTUAAN MEILTÄ POSITIIVISTA PALAUTETTA. OLEMME INNOSTUNEITA ITSEKIN HÄNEN OPETTELUSTAAN UUTEEN VAIHEESEEN ELÄMÄSSÄ. HÄN HUOMAA ITSEKIN KUN OPPII EKAT KIRJAIMET YM,
MITEN HIENOA ON KUN OSAA OMAN NIMEN LUKEA, KIRJOITTAA JA NÄIN KASVAA LAPSEN LUKUTAITO YM. ITSELLÄNI ON TOKALUOKKALAINEN POIKA LAPSEN LAPSI, MINÄ KANNUSTAN HÄNTÄ, JOS ESIM. LAPSI KERTOO ETTÄ HÄN EI OSAA JA TOISET LUOKALLA ON PAREMPIA. KERRON ETTÄ NÄIN EI OLE JOKAINEN OPPII JONKUN NOPEAMMIN JA TOINEN OPPII TAAS TOISEN AINEEN PAREMMIN.
KANNUSTETAAN TÄTÄ MIEHEN ALKUA, ANNETAAN AIKAA JA OLLAAN KÄRSIVÄLLISIÄ. KYLLÄ NE YMMÄRRTÄÄ. JOSKUS EPÄONNISTUTTUAAN LENTÄÄ KYNÄ, KUMI, MUTTA ME AIKUISET JAKSETAAN KANNUSTAA JA RAKASTAA.
KERTOKAA ETTÄ JOKAINEN IHMINEN ON YHTÄ TÄRKEÄ MEILLE. KOULUTEHTÄVIEN VÄLILLÄ VOI PITÄÄ PIENEN TAUON, VÄLIPALAN JÄLKEEN TAAS JAKSETAAN PAREMMIN. KERTOKAA MITEN HIENOSTI HÄN ON ALKANUT OPPIA. ÄLKÄÄ MISSÄÄN ASIASSA SANOKO ETTÄ NYT MENI HUONOSTI, TSEMPPIÄ KAIKILLE !LAPSET TARVITSEVAT YLLÄTTÄVÄN PALJON AIKAA JA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ MEILTÄ AIKUISILTA.

10-VUOTIAS LAPSI TARVII TUKEA, ISO POIKA MUTTA KUITENKIN PIENI. HÄN TARVITSEE SAMOIN TUKEAMME KUIN NUO PIENET. ANNETAAN RAJAT MUTTA RAKKAUTTA. KESKUSTELKAA LASTEN KANSSA HE KUUNTELEVAT JA OVAT ILOISIA KUN MEILLÄ ON AIKAA HEILLE, NYKYMAAILMA ON LIIAN KIIREINEN JA VANHEMMAT VÄSYVÄT KUN ON TYÖ JA KAMALASTI HARRASTUKSIA. ISOVANHEMMAT JOS O,  OVAT KALLIS APU, KUNHAN MUISTETAAN KUNNIOITTAA LASTEN VANHEMPIEN ANTAMAA OPPIA LAPSILLEEN.......

MUMMI



Meillä ainakin pojan lukemaan opettelu oli aluksi tosi vaikeaa, eikä häntä kiinnostanut yhtään. Nyt on tosi innoissaan, kun osaa itse lukea tv:n tekstejä ja kaikkea muutakin ympärillään olevaa. Isän kanssa lukevat aina iltaisin Aku Ankkaa. Jospa esim. lukuinnostus lähtisi itseä kiinnostavista lehdistä/kirjoista.

Timsu



Kun lapsesi haluaa ammatiltaan esim. delfiininhoitaja, on biologian ja ympäristöoppitieto koulussa opittava, matematiikasta oppii, että pääsee esim. poliisiksi, kaupan omistajaksi, ja näihin kaikkiin tarvitaan vielä äidinkielen oppitunti, ja jos haluaa matkustaa muihin maihin äidinkielen oppia tarvitaan varmasti. Näitä kannattaa kuunnella ja opetella oppitunnilla, että saavuttaa "unelmansa", jonka lapsi haluaa toteuttaa.

Äiti



Kävin oman ekaluokkalaiseni kanssa kesällä keskustelun asenteen voimasta. Oman huoneen siivoaminen ei tuntunut hänestä mukavalta puuhalta, mutta äidin mielestä se oli kuitenkin tehtävä. Ehdotin, että hän miettisi, olisiko tehtävässä edes yksi kiva tai hänelle hyödyllinen asia, vaikka sitten pienen pienikin. No löytyihän sellainen: hän ehkä löytäisi erään pitkään hukassa olleen taskukoiran. Ja niin, muisti hän vielä: äiti tulisi iloiseksi! Kehotin häntä nyt keskittymään näihin mukaviin asioihin ja aloittamaan siivoamisen. Tulisin sitten kohta häntä auttamaan. Palatessani hän oli siivonnut huoneen, löytänyt taskukoiran ja piirteli pöydän ääressä. Kiittelin häntä iloisena ahkeruudesta. "Ei se ollut yhtään vaikeeta", sanoi hän. "Mä vain ykskaks päätin että se on kivaa, ja sitten se olikin!".

Usein lapsillakin asenne on se, joka ratkaisee, mutta asenteen muuttamisen taito on joskus vaikea hoksata ja oppia. Koulustakin varmasti löytyy jotakin mukavaa, pientäkin, jokaiselle, kun oikein asiaa pohtii. Pienten ilonaiheiden keksiminen tylsästä tehtävästä tai asiasta voi lopulta kääntää kelkan kokonaan - ja kukas siitä eniten hyötyykään? Tekijä itse!

Virpi



Kannusta ja kehu jo pienistäkin saavutuksista. Sovi yhdessä pieniä tavoitteita ja sovi palkkio esim. mitä kivaa sitten yhdessä tehdään jos lapsi onnistuu tavoitteessa. Ole yhteydessä opettajaan ja sopikaa yhdessä yhteiset pelisäännöt lapsen motivaation lisäämiseksi ts. puhaltakaa yhteen hiileen. Älä morkkaa opettajaa ja koulua lapsen kuullen vaan ota suoraan yhteyttä opettajaan, jos on ongelmia tai asiat ei suju mieleiselläsi tavalla. Tuloksia ei synny heti, mutta pitemmällä aikavälillä saattaa jo asenne ruveta muuttumaankin. Täytyy olla sinnikäs ja johdonmukainen. Se on vaativaa, mutta palkitsee aikaa myöten.

3 koululaisen äiti ja ope



Ole itse positiivinen ja asenteeltasi myönteinen niin se tartuu lapseenkin, vanhempihan on lapsen peili

Susanna



Vanha keino on tietysti palkitseminen. Omalle lupasin jokaisesta suorituksesta tietyn euromäärän. Pikkuisi,a mutta tehokkaita. 8v ikäisen kanssa käyttäisin jotain muuta. esim ulos syömään siihen paikkaan mihin nuori herra haluaa. Tai kun tietyt määreet täyttyy niin saa jotain haluamaansa. esim enemmän tietokoneaikaa..

Jykebox



Lapseni ovat jo opinnoissaan menestyviä aikuisia, mutta aikoinaan meillä toimi sopimus: sä hoidat hommat ja mä en jäkätä. Joskus tuntui kuin kumpikaan ei olisi ikinä tehnyt läksyjä; todistukset pysyivät kuitenkin hyvinä, ja joskus leikilläni kysyin että teettekö läget yöllä salaa kun en näe! Vastaus oli melkein loukkaantunut: "Mä kuuntelen tunnilla!"

Kaikki lapset eivät tietenkään ole samanlaisia, ja luulen että joskus on vain toteutettava lievää pakkoa: raivattava päivästä aika jolloin ei tehdä muuta kuin läksyjä, ja vanhempi auttaa jos tarpeen. Vaikka se olisi vain puoli tuntia, tulokset alkavat pian näkyä, ja sitten vain kehumaan ja palkitsemaan! Siinä vanhempikin saa näkemystä siihen, mikä on vaikeaa ja mikä sujuu hyvin.  Pojat ovat niin täynnä kilpailu- ja taisteluleikkejään tuossa iässä, että positiivisen ajattelun markkinointi voi tuntua lällyltä. Parempi varmaan ohjata taipumuksia vaarattomiin kilpailuihin ja kamppailuun, esimerkiksi urheilulajeihin joissa saa ottaa mittaa kaverista. Lukuvinkki: Harri Sinkkosen Pienistä pojista kunnon miehiä.

Tsemppiä



Kummipoikani oli juuri aloittanut englannin opiskelut ja se oli hänestä äärettömän tylsää. Ei auttanut mitkään puheet . Poika on kuitenkin hyvin pitkälle asioita miettivät ja pystyy sitoutumaan. Joten kummina tein hänen kanssa pitkän tähtäimen sopimuksen, jos englannin numero on 8 tai yli kuuden luokan jälkeen hän pääse viikonlopuksi Eurooppaan, yhdeksännen jälkeen viikoksi Eurooppaan ja lukion jälkeen viikoksi jenkkeihin. Molemmat allekirjoittivat sopimuksen. Ensi keväänä on ensimmäinen tarkistuspiste ja hyvältä näyttää. Kummipoikani aina välillä kysyy onko sopimus voimassa ja minä vakuutan että kyllä. Hinta on pieni jos hän jaksaa opiskella kieltä.

Kummi



Kun lapsesi onnistuu... tai itse innostuu jostakin asiasta/jutusta, kehu häntä :) se on lapsen kehitykselle hyväksi ja kukas ei kehuista tykkäis...sehän innostaa yrittämään enemmän ;).

viola



Mieleeni nousee heti kaksi tärkeää asiaa. Ensimmäinen on kodin lapselle luomat myönteiset mielikuvat koulusta, opettajasta ja kavereista (unohdetaan sanat: vaikea, ongelma, ymmärtämätön, järjetön, jne.). Vanhempien ja sisarusten negatiiviset mielipiteet pidetään lapsen ulottumattomissa, vaikka muuten olisikin kritiikkiä annettavana. Ne kuuluvat opettajalle, ei lapselle. Toinen seikka on kotiläksyjen seuraaminen. Kahdeksanvuotias ei vielä selviä läksyistä kokonaan itsenäisesti ja siksi tarvitsee vanhempaa tueksi - ei välttämättä opettamaan. Vanhempien ei tule tehdä läksyjä lasten puolesta vaan osoittaa kiinnostuksensa hänelle uusiin asioihin. Häneltä voi kysyä, mitä tämä kohta kirjan kappaleessa tarkoittaa ja lapsi kertoo, tai pyytää selittämään miksi jonkun matematiikan tehtävän tulos on juuri tuo. - Sitä, mikä on mieluisaa, jaksaa tehdä äärettömyyksiin asti juuri tuossa koulun alkuvaiheessa. Positiivisuus kannattaa tässäkin vaikeassa asiassa.

vanha kynttilä



Kun juttelet lapsesi kanssa yritä ohjaille jutustelua siten, että tulee esille mitä kaikkea hän on jo oppinut koulussa. Osoita sitten että ennen kouluun menoa hän ei niitä osannut. Ja sitten ohimennen voisit vihjaista että jos nyt on oppinut tuon kaiken niin mitä sitä sitten vielä oppiikaan. Yritä vielä saada lapsesi itse hoksaamaan asia, niin voi olla että pikkuhiljaa koulunkäyntikin alkaa kiinnostamaan. Mielestäni kuitenkin lause "on sinun omaksi parhaaksesi" joutaisi jo roskikseen. Nykyisin lapset ovat niin hoksaavaisia, että kysyvät saman tien mistä tiedät sen olen hänen omaksi parhaakseen - ja vastaus "ole äitisi/isäsi" ei oikein riitä.

Satu



Kahdeksanvuotias ei vielä ymmärrä ajatus- ja puhumisen tasolla oppimisen tärkeyttä. Pitää olla konkreettista tekemistä. Anna lapselle kelloaika, missä ajassa läksyt tulee tehdä. Anna lapsellesi lupa tulla kysymään, jos hän ei tiedä mitä läksyssä pitää tehdä. Etene lapsen kanssa päivä kerrallaan. Älä yritä hoputtaa lasta silloin kun hän on tunnekuohun vallassa. Anna aikaa rauhoittua. Kerro lapselle, että luotat hänen kykyynsä oppia. Vähennä painetta, anna lupa oppia myös virheistä. Pidä huoli siitä, että lapselle mahdollistuu päivittäin toistuva rytmi koulupäivien aikana ja yölevolle mennään säännöllisesti. Luota itseesi ja lapseesi ja anna silloin tällöin kehuja onnistumisista. Jos jokin koe menee huonosti, kerro lapselle, että mitään ei ole vielä menetetty, aina on mahdollista opetella asia uudestaan.

Luottamus



Meillä kommentoitiin uutisissa ja lehdissä olleiden negatiivisten juttujen henkilöitä "ei tainnut käydä koulua kunnolla kun noin huonosti menee nyt". Kuulostaa raaalta, mutta on konkreettinen esimerkki, jolla lapsi huomaa että sääntöihin sopeutumattomuudesta tai laiskuudesta seuraa itselle huonoa.

Samoin kun uutisoitiin jonkun menestyksestä tai esim. hyvin nuoresta eläinlääkäristä, niin tietenkin muistan mainita, että on varmaan jo nuorena hoksannut, että koulutehtävät kannattaa tehdä kunnolla ja pyytää apua ellei osaa.

Pari vuotta sitten leikkasin lehdistä artikkelit, joissa oli suosituimpien koulutuspaikkojen aloitusmäärät, hakijat ja peruskoulun päättäneiden määrät. Tässäkin konkreettinen esimerkki, että ainoastaan hyvillä numeroilla voi valita opiskelupaikkansa - oli mielenkiinnon kohde mikä tahansa. Ja ne jotka eivät viitsi tehdä läksyjä, eivät voi valita.

Neiti on nyt 14-vuotias, todistus on keskiverron hyvä ja jonkinlaista valinnanvaraa ysillä on jos tahti jatkuu samanlaisena.

Raaka peli Ranualla



Hei, koulunkäynnin motivointina voi käyttää tulevaisuutta tai vain esimerkkejä jos lentäjäksi tai lääkäriksi pitää tehdä lujasti töitä. kauppiaankin pitää osata ostaa, myydä, vuokrata tilat maksaa henkilökunnalle palkka. Olemme meillä käyneet läpi esimerkiksi tehtaalta kotiin koko prosessin. Seuranneet rahavirtaa suoraan sanottuna. Hän oli kyllä kiinnostunut asiasta, mutta lyhytjännitteisempi versio lienee: ajattele mitä olet jo oppinut vauvasta tähän asti - pelkkiä saavutuksia. oppinut kävelemään ja puhumaan. kouluhan on helppoa sellaiseen verrattuna että luetaan ja lasketaan. Läksyjentekotapa on tärkeä. Onko aikuinen millä tavoin mukana? Siihen saattaa joutua keksimään tukea apuneuvoista jotka kiinnostavat. Pikkuautot tai kotiliitutaulu (on muuten hyvä meillä ainakin).

sini



Kehuja, kehuja ja vielä kerran kehuja, hänen taidoistaan kouluaineissa! Kehota lasta aina tekemään vain parhaansa, ettei alisuorita, ja perään vielä kehut siitä kuinka fiksu ja terävä lapsi on aineessa kuin aineessa. "Matikkapääkin ihan omaa luokkaansa!" Vanhemmilta kuullut "lyttäys"-kommentit kulkevat mukana koko elämän myös ja niistä uskomuksista on vaikea päästää irti. Itse kuulin koko ikäni kuinka olen päämäärätiedoton fiilistelijä luonteeltani ja siskoni on niin ahkera ja päämäärätietoinen, arvethan siitä sieluun jäi ja käytös muokkautui sen mukaiseksi ja koulut jäi "vasemman käden" varaan. Nyt vanhempana käyn sitten niitä kouluja jotka silloin jäi alisuorittamiseksi ;o) Kehut motivoivat jopa ihmeellisen hyviin suorituksiin, kun on hyvä itsetunto, lapsella KAIKKI muu tulee kaupantekijäisinä! Ehdoton nro 1! Olen myös piirtänyt kaavion haluaako elämän alkuun pienen pätkän haasteellisempaa aikaa ja elämän loppuosaan ehkä helpompaa vai toisin päin, koska ilman kouluttautumista se haasteellisempi ja "helpompi" elämä vaihtavat paikkaa. Tuntui ainakin että hieman meni perille.

kahden tavallista fiksumman lapsen äiti



Lasta voi kannustaa koulunkäyntiin kertomalla omasta kouluajasta.

Sari



Jos lapsi ymmärtää rahan päälle niin voi muistuttaa, että nyt alle 16-vuotiaana saamasi koulutus, matkat, ruoka yms. on ilmaista. Jos halu oppia sen jälkeen, tulee se kaikki maksaa omasta pussista.

Aurinkoinen



Suurperheen äitinä olen usein motivoinut lapsiani ajatuksella, että meillä, kun on niin upeat härvelit kuin aivot, niin niitä kannattaa käyttää ja treenata. Ajatella ja pohtia. Niille pitää antaa lomaa ja nautintoja, elämyksiä. Ne kehittyvät koko ajan ja yllättävät käyttäjänsä useasti positiivisesti, kun ei anna niiden lysähtää ja rapistua. Ja niinpä, lapset oivaltavat hyvin pian, että itse kukinhan se siinä on, aivoissaan. Kun niistä pitää huolta, voi pitää huolta toisistakin ja rakastaa:)

manot



Jekuttamalla onnistuin saamaan pikku-ukkelini oppimaan lukemista ja laskemista. Vein hänet kauppaan ja hän sai itse lukea ja laske saako antamallani rahalla tiettyä tavaraa mitä hän oli haaveillut saavansa palkaksi sinnikkyydestänsä oppia uutta. Siinä luettiin ja laskettiin mahtaakohan rahat riittää ja mitenköhän se tavara sitten toimii - annoin hänen itse sen selvittää... siitä hän innostui opettelemaan lisää.

Tyttäreni vein kirjastoon ja lainattiin isopränttisiä kirjoja joita hän luki minulle iltasatuina. Siitä lähti hänen innostuksensa lukemisen maailmaan. Tänään poikani lukee koulussa aamunavauksessa Koulun säännöistä osan luokkakaverinsa kanssa. Tsemppaaminen kannattaa. Myös kirjakaupassa käytiin ja he saivat ostaa itsellensä ihan oman kirjan joka silloin kiinnosti, niitäkin ovat lukeneet ahkerasti.

Heti aamusta kehun palleroisiani ja halaan ja suukottelen heidät hyväntuulisiksi iloiselle mielelle. Ovelta lähtiessä kuulee millä mielellä koululainen lähtee koulutielle. Siitä jo aistii millainen koulupäivä on tulossa.
Kerron heille vielä että jotain kivaa odottaa kotona kun he tulevat koulusta nälkäisinä  -Omakin positiivisuuteni, innostukseni lisääntyy tsempatessani pienokaisiani <3

mustikkamaisteri



Jos kuuntelee tunnilla ja tekee tunnollisesti läksyt ja keskittyy koulun käyntiin, saa sitten isona hankkia mitä leluja haluaa. Muuten joutuu leikkimään toisten vanhoilla leluilla ja vain silloin kun he antavat luvan siihen.

13-vuotiaan äiti, hyvin on mennyt



Ole itse kiinnostunut koulukirjoista ja niiden asioista. Tutki ja innostu samoista asioista ns. aikuisten kirjoista. Opiskele, opi ja kokeile itse uusia asioita ja ole kiinnostunut oppimaan omien asioidesi tiimoilta. Lapsi katsoo mallia vanhemmistaan ja isovanhemmistaan.

Kokeilija



Tässäpä muutama hyvä kikka, jotka ovat toimineet omien lastemme kohdalla:

Anna lapselle / nuorelle kaksi "vastakkaistulevaisuuden" kuvaa:  Kummalla ajelet isona mieluummin, romuautolla vaiko komealla Bemarilla? Kummassa asut mieluummin isona, rötiskössä vaiko kivassa ja kodikkaassa talossa? Haluatko kulkea isona paikatuissa, repaleisissa ryysyissä, vai kivoilta tuntuvissa vaatteissa? Haluatko kiertää isona maailmaa ja katsella hienoja nähtävyyksiä ja tutustua erilaisiin ihmisiin vai olla aina kotinurkissa sen vuoksi, että ei ole rahaa, kun ei ole työtä, koska kouluaikoina ei opinnot kiinnostaneet?

Mm. tuollaisia olemme yhdessä pohtineet lasten kanssa ja joka kerta olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että kyllä opiskelu kannattaa nyt kun se vielä on oikeastikin aika helppoa. Mitä vanhemmaksi ehtii eikä ole saanut opinsyrjästä kunnolla kiinni, sitä korkeammalle yrittämisen kynnys nousee.

Toinen hyvä keino on tarjota viihdykkeet vasta, kun tärkeämmät asiat on hoidettu: läksyt luettu kunnolla ja oma kotihomma tehty. Kotonamme on viimeisten 15-vuoden ajan ollut ns. kotityölista, jossa on jokaiselle varattu jokin sopiva homma ikään nähden ja joka on suoritettuna ennen tietokoneelle menoa. Tietokoneessamme on jokaiselle oma tunnus ja tietty aika, jolla ko. tunnuksella pääsee pelaamaan maksimissaan tunniksi. Mikäli läksyt ja kotihomma on tekemättä, oma peliaika menee osittain niiden tekemiseen tai saattaapa se kulua kokonaan omien taakse jätettyjen velvollisuuksien hoitamiseen. Kokemus on aina ollut paras opettaja! Ei haluttua peliaikaa haluta tuhlata siihen, että itse ei olla kehdattu hommiaan hoitaa ajoissa. Ja ennen koneelle menoa lapset ehtivät vielä ulkoilla tunnin verran, säästä riippuen joko ihan ulkona taikka vanhaan rakennukseen tehdyssä pelihuoneessa (sähly, rullistelu, pingis tms.)

Hyvin ovat systeemit pelanneet, kun molemmat vanhemmat ovat juonessa mukana samalla puolella rintamaa. Neuvotteluja kaikki toki vaatii, mutta kun asian kerran on perustellut lapsille, ei siitä ole sen enempää yksikään isommasti vastaan sanonut.

Ei muuta kuin rohkeasti vain tarttumaan tosiasioihin, jotka vain pitää hoitaa, jos haluaa elämässä eteenpäin mennä. Ne ikävältäkin tuntuvat asiat. Pienillä vinkeillä asiaa voi helpottaa, esim. olla itse aikuisena aidosti kiinnostunut samoista asioista, mitä lapsi koulussa juuri nyt opiskelee. Kun lapsi huomaa, että aikuistakin kiinnostaa samat jutut ja jos vielä lapsi itse pääsee "pätemään", eli tietää jonkin asian paremmin kun tuo isä taikka äiti, niin sekin lisää innokkuutta lapsen mielenkiinnolle koulua kohtaan. Joskus voi olla parempi, että aikuinen ei ihan kaikkea tiedä ja saa siitä hyvän syyn usuttaa lasta kertomaan enemmän ko. läksyn aiheesta. Samalla ollaan ihan huomaamatta käyty päivän kappale vaikkapa historiasta läpi ja molemmilla hyvä mieli!

Toinen hyvä juttu meillä on myös ollut se, että puhumme isin kanssa usein eri kielellä (englanti, ruotsi), minä heikosti ja isi paremmin kielet hallitsevana, mutta puhumme kuitenkin, jolloin kieliä opiskelevat yrittävät innokkaana saada selville mitä toisillemme haastelemme. Tämä on tarttunut myös lapsiimme ja väliin kotonamme saattaakin kuulua "hoonoenkku" taikka "hoonoruotti", mutta hauskaa on kaikilla! Yksi lapsistamme tuumasi eräs päivä, että "hassua, hän ajattelee nykyään aina ensin englanniksi ja sitten vasta suomeksi. Ja vaikka se ajattelu on sellaista hoonoenkkua, niin se tuntuu silti ovelalta asialta!"

Ja joskus ovat kaikki keinot sallittuja, niin kuin eräs kasvatusalan ammattilainen aikoinaan sanoi, eli kiristys, uhkailu ja lahjonta, mutta kaikkia niitä sopivassa määrin kohtuudella ja erittäin hyvällä huumorilla höystettynä!

Kasvatus kaikkinensa onkin varmasti yksi vaikeimmista ja haasteellisimmista asioista, joita elämä eteen asettaa. Mutta jos siihenkin suhtautuu oikealla nöyryydellä, toinen toistaan kunnioittaen ja monista turhuuksista lasta järkevään tekemiseen ohjaten, toisten aikuisten kanssa ajatuksia vaihtaen, siitäkin selviää ilman suurempia kolhuja. Kolhuja tulee varmasti jokaiselle, kasvattipa miten hyvin tahansa, mutta sekin kuuluu elämän riemunkirjavaan räsymattoon, raitana raitojen joukkoon. "Eikä se kolo komeassa haittaa, kun vain jaksaa silloin tällöin vastaantulevalle ilonkukkasen taittaa", sanoi eräs ystäväni, joka ei ole kehnompi ajatus koskaan ollutkaan. Kannattaa kokeilla!

Kasvattaja itsekin



Olet itse paras esimerkki, lapsi imee sinusta mallia joka hetki, tajusitpa sen tahi et.
- Luo lapselle rauhalliset oppimisolosuhteet, jotka tarjoavat myönteisiä kokemuksia.
- Mieti mikä tarve ja tunne on negatiivisen tilanteen taustalla, lapsi kaipaa sinulta vahvistusta johonkin. Yritä asettua hänen asemaansa
- Kuuntele,  juttele lapsen kanssa, kysy avoimia kysymyksiä, kuuntele hänen vastauksensa ja tarkastelkaa sitä eri näkökulmista, se on jatkuva tehtäväsi vanhempana
- Varsinkin pojilla, 8-10 -vuotiailla on oikeastikin tarve leikkiä, touhuta, purkaa energiaa, eikä tosiaankaan istua peppu penkissä
- Käytä tervettä huumoria, se rentouttaa ilmapiiriä
- Pingottava kiireinen vanhempi "kilahtaa" herkästi itse, senkös lapsi tajuaa ja olet hetkessä "hävinnyt" tilanteen lapsen silmissä
- Erota työ ja huvi
- Ymmärrä se, ettet voi aina miellyttää lasta
- Opettele kestämään omaa tunnettasi, että joudut aiheuttamaan lapselle välillä pettymyksiä, koska lapsen tekemistä ohjaa mielihyvän tavoittelu, ja me aikuisethan tiedämme että jatkuva mielihyvän tunne ei ole mahdollista, eikä johda hyvään. Meidän on uskallettava johdattaa lasta päämäärään, vaikka se edellyttäisi mielihyvän torjumista ajoittain.
- Keksi tapoja purkaa energiaa, liiku lapsen kanssa yhdessä, yhteinen tekeminen luo suhdettanne parempaan ja pitää tärkeää yhteyttä yllä, liikkuminen auttaa lasta keskittymään
- Pidä päivärutiineista ja rajoista kiinni, kunnioita niitä itse, niin lapsikin oppii kunnioittamaan, se saa myös hänet kokemaan turvallisuutta, kun aikuinen pitää rajat.
- Opettele koululaisen kanssa itsekin asioita, kertaus on opintojen äiti, jaa kokemuksia, tehtävät ja opittavat asiat lapsesi kanssa
- Pilko opeteltavat asiat pienempiin osiin, ole kannustava ja vältä kritiikkiä, tee sopimuksia kuinka tilanteessa edetään.
- Havainnollista ja konkretisoi, kerro omia esimerkkejä lapselle
- Anna ohjeet yksi kerrallaan, ja kun lapsi onnistuu, anna hyvä palaute ja palkkio tarvittaessa, esim. kun koulu on mennyt mukavasti, voidaan mennä vaikka yhdessä leffaan, uimaan tms. viikon päätteeksi, näin luot tavoitteellisuutta ja saat itsekin mukavaa yhdessäoloa ja terveellistä tekemistä lapsesi kanssa.
- Vähennä koneviihdettä, pelejä, se tappaa lapsen omaa luovuutta ja lietsoo ylivilkkautta
- Anna positiivista palautetta aina kun voit, huomaa erityisesti pienet asiat arjessa, ole "herkillä" korvilla mukana
- Jos lapsesi epäonnistuu, puhu tapahtumista, asioista ja käyttäytymisestä äläkä tuomitse lapsen persoonaa
- Rakasta lastasi varauksetta, hän tarvitsee rakkauttasi kaikesta eniten silloin kun hän ansaitsee sitä vähiten, ja nämä vaikeat tilanteet ja niistä selviytyminen yhdessä luovat positiivista itsetuntoa, vaikket sitä uskoisikaan.
- Rakasta myös itseäsi ja vaali niitä asioita, jotka lisäävät voimavarojasi ihmisenä ja kasvattajana.

Mari - Lastensairaanhoitaja



Olen kokenut viisaimmaksi motivoida omaa 9-vuotiasta poikaani käytännön sovellusten avulla. Jo keväällä valmistin poikaa ajatukseen englannin kielen opettelun aloittamisesta. Kesällä hänellä oli jo mahdollisuus oppia muutama sana ja lause, kun meillä oli viikon verran englanninkielinen vieras ja itse olimme sitten matkalla kaksi viikkoa juuri ennen koulun alkua. Nyt näkee selvästi, että englannin opettelu koulussa on helppoa ja hauskaa. Poika ymmärtää, kuinka tärkeää on oppia kieltä, jotta voi jutella ulkomaalaisten kanssa ja selvitä arkipäivän asioista.

Mirjami



Ehkä paras tapa on se, että ei tee asiasta liian isoa numeroa. Meillä vai sovittiin lapsen kanssa, että läksyt hoidetaan aina heti koulun jälkeen ja sitten on mukava tehdä ihan vapaasti kaikkea, mitä itse haluaa koko loppu ilta.

Lapsen läksyjen tekoa valvottiin ja lasta autettiin hänen kysyessään apua. Hyvin tärkeätä on olla päivittäin kiinnostunut siitä, miten koulupäivä meni, mitä läksyjä tuli ja yhdessä ennakoida esim. kokeisiin lukemisaikataulua katsomalla yhdessä miten paljon minäkin päivänä kannattaisi lukea, jottei yhtenä päivänä tule liian paljon kokeisiin luettavaa. Kokeisiin voi vaikka kerrata yhdessä kyselemällä lapselta koealueesta kysymyksiä tai pitämällä pieniä harjoituskokeita.

Lapsen kotiin tuomista kokeista ja aineista kannattaa olla kiinnostunut ja ylpeä siitä mitä lapsi on oppinut. Positiivinen ja aktiivinen sekä kannustava mieliala on tärkeä. Lapsi oppii kyllä hyvän koulunkäyntirytmin kun saa vanhemmilta siihen luontevaa ja positiivista tukea.

Vanhemman aito positiivinen ja rytmin luominen kotitehtävien tekoon tärkeintä!



Omani sain motivoitua lukemiseen, piirtelemällä haavekuvia tulevaisuudesta, perhe, hyvä työ, matkustelu ja kaikki vain siitä että jaksaa tehdä koulutyönsä hyvin, voi taata sen osan onnellisuutta elämässä

yksinhuoltaja



Itse motivoin ekaluokkalaista poikaamme, jota kovasti huoletti koulun käynti, että kun koulussa on oppinut riittävästi, saa tehdä päättää itse omista asioistaan. Silmät suureni kummasti ja nyt intoa löytyy.

Pekka



Meillä 8 ja 10 -vuotiaat pojat ja olen motivoinut heitä pienestä pitäen... ensin muilla kuin koulu jutuilla kuten leipomalla! Kun kakku onnistuu ja maistuu hyvältä ja lapsi huomaa että on itse uutta oppimalla saanut jotain hyvää aikaiseksi itselleen ja muille on muiden asioiden motivoiminen paljon helpompaa. Sama pätee esim kaarnalaivojen teossa kun teos kelluu eikä monien yritysten jälkeen kaadu on onnistuminen taas tapahtunut. Ole kiinnostunut koulujutuista ja tehkää yhdessä tehtäviä, niin luulen että muun elämään opettelun kanssa alkaa koulukin maistumaan.

Äippä -80



Meillä on kahden tyttären (vm 2003 ja 2005) motivoimiseen ja kannustamiseen käytetty "reippaustarroja". Tarroja on saanut kumpikin lapsi aina yksilön tsemppiä ja harjoitusta vaativasta asiasta esim. nukkumaan menosta, pottasuorituksesta, ärrän opettelusta, kiukun hallitsemisesta... Tarrapalkkion aihe on tullut vastaan aina aikanaan ja viimeaikoina jo lasten omasta aloitteesta! Ovat siis oppineet huomaamaan missä asioissa tarvitsevat sinnikkyyttä ja tsemppausta / opettelua. Tytöille on tehty "tarrakalenterit" eteisen ilmoitustaululle. Tarrojen viereen on välillä muistettu kirjoittaakin mistä ne on saatu, ja näiden selaileminen tekee pienen itsetunnolle tosi hyvää, varsinkin kun joku asia tuntuu erityisen vaikealta: "Muistatkos kuinka tuonkin asian opettelu oli aluksi hankalaa, ja nyt se sujuu sinulta jo tosta vaan!" Lapsen motivoimisessa mielestäni tärkeintä on isojen asioiden palasteleminen ja konkretisoiminen - yhdeksän vuotta peruskoulua koko elämää varten on aikuisellekin ihan liian iso asia käsitettäväksi! Kaiken perustana on kuitenkin aikuisten, etenkin omien vanhempien esimerkki.

Koho26



Kiitä, kehu ja kannusta eli 3koota.

lele



Jokainen pienikin uusi asia täytyy palkita. Pelkkä kehuminen auttaa. Ei tarvitse päntätä päähän ajatusta oppimisen tärkeydestä, vaan huomio. Kun lapsi huomaa miten hän osasi tuonkin niin se ajatus hänen sisällään poikii uusia osaamisia ja uusia kehuja. Positiivinen kannustus on myös paikallaan silloin kun tehdään jotain uutta.

Anja



Yllätä tekemästä oikein! Huomioi se sanoin. Lapsi oppii luonnostaan, kun kannustaa ja saa arvostusta, ihan niin kuin aikuinenkin. Ja kun huomaat lapsen olevan jossain asiassa hyvä, niin siihen kannattaa panostaa ja vahvistaa. Itse uskon myös siihen, että asenne ratkaisee ja sen olen opettanut kahdelle tyttärellenikin (8 ja 10v). Toki niitä samoja asioita saa käydä läpi moneen moneen kertaan ja huonoina päivinä TAAS uudelleen. Kun harmittaa, täytyy PÄÄTTÄÄ että siitä hetkestä eteenpäin päivä sujuu mainiosti. Hymyily auttaa myös, vaikka harmittaa :o) Joten asenne ratkaisee todellakin, myös lapsilla!!

Päivi Haminasta



Oppiminen on oivaltamista ja taidon soveltamista käytäntöön. Kysymys käynnistää ihmisen aivot ja voi olla joskus tehokkaampaa niin lasten kuin aikuisten kanssa kuin kertominen.

Kahdeksanvuotiaan aikajänne on lyhyt eikä hän mieti vielä tulevaisuuttaan 10 vuoden päähän. "Mitä iloa tai hyötyä sinulle on siitä että opit laskemaan?" Minkälaisesta jännittävästä tilanteesta selviät kun osaat lukea?"

Kerran luin viisaasta äidistä. Olisinpa itsekin tämän aikanaan hoksanut. Illalla lapsiaan peitellessään, hän tapasi kysyä heiltä: "Mikä oli tänään hauskinta, mitä tapahtui tai kenet ilahdutit tänään?"  Lapset odottivat päästä kertomaan mukavista asioista ja heitä kuunneltiin keskeytymättä. Ehkäpä he jatkoivat tätä hyvää tapaansa myös aikuisina ja samalla oppivat huomamaan hyvän elämässä. Se on suuri taito.

Sinikka



Keskustele lapsesi kanssa tavoitteista, esim. mikä on isona hänen toiveammatti? Sitä kautta luontevasti johtaa keskustelu koulunkäynnin ja oppimisen tärkeyteen. Positiivisen palautteen antaminen myös tärkeää pienelle koululaiselle. :)

Irppa



TEE YHDESSÄ LAPSESI KANSSA ASIOITA. Askartele, käy kirjastossa,  käykää museoissa, taidenäyttelyissä, elokuvissa, pelatkaa, piirtäkää, Anna lapsen tehdä itse Synttärikutsukortit ja kortit muille, LUE LAPSELLE

RiittaMarketta



Nyt olen vanha Mummo ja olen kouluttanut yksinhuoltajana kaksi lasta. Työtä jouduin tekemään paljon, jotta ruokaa ja vaatetta ja koulumaksuja olisi saanut maksetuksi. Olin hyvä esimerkki siitä miten käy kouluja käymättömän ihmisen. Sanoin sen heille varoitukseksi, ja hyvin meni perille. Ovat nyt ammattinsa löytäneet ja ovat muistaneet mitä sanoin neuvoksi. Minulla on ihania lapsenlapsia ja olen iso-mummi. Puhuminen lasten kanssa on minusta tärkein asia vaikka olisi kiire ja väsynyt olo. Sen he aina muistavat kun muistelemme menneitä aikoja. Kaikkea hyvää teille lastenne kanssa.

Paljon nähnyt mummeli



Kannusta lasta koko ajan ja ole läsnä koulujutuissa. Opasta ja tehkää koulutehtävistä leikkiä yhdessä.

mummo



Aina kannattaa kannustaa ja etsiä yhdessä lapsen vahvuuksia. Parasta lienee kertoa, miten hyvä olo tulee, kun kaikki tehtävät on hyvin tehty ja vastuut hoidettu. Jos ei lapsi heti ymmärrä, että hyvä tulos on hänen parhaakseen ja avaa ovia tulevaisuuteen, todennäköisesti kannustus ja neuvot jäävät kuitenkin itämään. Me yritimme vuosia tukea ja kannustaa, mutta motivaatio vain oli hukassa. Nyt se näyttää löytyneen ja varmasti kaikki aiempi kannustus on käytössä.

Auli



Suurin työ on saada lapsi mieltämään asian kivat puolet.... Sitähän se on kun voi itse lukea mukavia juttuja.

-KatiK-



Onko lapselle tärkeää hyvänolon tunne uudesta opitusta? Onko hyvänmielen tunne tärkeä toisen auttamisesta? On! Ilon löytyminen, hyödyn käsittäminen.. kultaa kalliimpia teitä elämässä. Auta lasta löytämään nämä syvät virrat itsestään, tempaudu mukaan!

hilse



Kun lapsi tulee koulusta kotiin, älä ikinä kysy: miten meni? Vaan: mitä kaikkea hauskoja juttuja te teitte tänään? Mitä kaikki kivaa tänään on tapahtunut. Silloin lapsi alkaa miettiä juuri näistä hauskoja, kivoja juttuja eikä niitä, mitä hän ei tykännyt. Näin kasvatat lapsesi positiivisuutta ja hyvä-olonsa.

Tünde



Kannattaa selvittää lapselle, että me kaikki käymme töissä, isä ja äitikin. Näin ollen koulu on ikään kuin lapsen työtä. Sieltä hän oppii joka päivä uusia ja iloisia asioita. Ja lukuvuoden jälkeen tulee aina se kiva kesäloma ,jota kannattaa odottaa, silloin tehdään jotakin kivaa.

Hessutyttö



Meillä oli ihan sama ongelma nyt 9v pojan kanssa, mikään puhuminen ei auttanut siihen että lapsi ei halua uskoa että koulusta on mitään hyötyä. Lopulta sovimme kolme asiaa mitä hän tavoittelee (ei häiritse tunnilla, tekee mitä ope määrää jne.) ja hän allekirjoitti lupauksen. Sen jälkeen hän sai ansaita plussaa jokaisesta koulupäivästä kun nämä olivat menneet hyvin. Sovittiin että myös miten toimitaan jos käyttäytyy huonosti (plussa kumoutuu). Ope antoi joka päivä plussan ja 20 plussasta hän sai sopimamme palkinnot. Toimi loistavasti! Koko kevään tuli kahta päivää lukuun ottamatta vain plussia. Oli hyvä systeemi koska lapselle oli selvä mitä hän voi tehdä jotta käytös on hyvää ja sen sijaan että torutaan aina, niin huomio kiinnittyi siihen hyvää mitä hän on tehnyt.

HS



Omalla esimerkillä on vielä tämänikäisen kanssa vahva voima. Itse olen kiinnostunut 8-vuotiaan poikani läksykirjoista ja asioista, joita hänelle koulussa opetetaan ja esim. lukuläksyn luemme yhdessä ja keskustelemme aiheesta laajemminkin kuin vain luetun osalta.

Olen myös kertonut, että lukemalla ja osaamalla asioita pääsee helpommin aikuisena valitsemaan työn, joka itseä kiinnostaa ja jossa on vapauksia sen sijaan, että menisi siihen työhön, jonka saa ja jossa voi olla hyvinkin ikävää ja yksitoikkoista.

Lukeminen ja uuden oppiminen on muutenkin meillä kovin kehuttuja aiheita. Kerron lapsille, että on suuri etuoikeus osata lukea, ja että maailmassa on miljoonia lapsia joilla tuota oikeutta ei ole ja he joutuvat käymään ikävissä päivätöissä. Ihmettelemme myös yhdessä uusia asioita ja löydämme niitä paljon huumoria.

Pipe








Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot