Su 30.4.Mirja, Miia, Mira, Mirva, Mirj...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Oletko ollut aivan uuvuksissa, niin lopussa, että muiden ihmisten onnistumiset ovat olleet kuin näyteikkunan toisella puolella olevia hienoja asioita? Kertoisitko, kuinka pääsit "sisälle" ja sait haluamasi.

Vastauksia 75 kpl


=========================


Olin viime talven ja kevään ihan lopussa. Sitä huonoa oloa kesti puolisen vuotta, ennen kuin rohkaisin mieleni, ehkä viimeisillä voimillani, ja päätin varata ajan lääkäriin, elettiin jo kesäkuun puolta väliä. Voi sitä onnea, kun kohdalleni sattui mielettömän myötätuntoinen ja ymmärtäväinen lääkäri. Hän kertoi etten suinkaan ole tulemassa hulluksi. Ja ne olivat juuri ne sanat, jotka halusinkin kuulla. Sain kaiken tarpeellisen avun ja olen nyt koko syksyn ollut kuin toinen ihminen, jälleen se upea minä!

Syksyn kukka

=========================

Olen, nukuin pois univajeen.

Nukkumatti

=========================

Haluan työmotivaationi takaisin. Olen niin uupunut, etten jaksa enää edes ajatella.

Olen kasvatettu rehellisyyteen ja oikeuden tajuun. Puolustan heikoimpia aina, vaikka se olisi vasten minun omaa etua. Olen johtavassa asemassa työssäni. Puolustan ja katson alaisteni etua kaikissa asioissa. Luotan sokeasti siihen, että kaikki saavat joskus ansionsa mukaan. Usein tuntuu vain, että ne voittavat, jotka röyhkeästi vain käyvät heikoimpien kimppuun ja ottavat kaiken mitä tarvitsevat ja loput heitetään pois.

Valehtelijat kuvottavat, vaikka en raaski heillekään sanoa päin naamaa, että he valehtelevat. En ole mikään kiltti ihminen, osaan olla hyvinkin vahva ja voimakas, siksi pelotankin ja olen uhka vahvoille. Minun johtajani kokevat minut vastuksena, joka on eliminoitava asemastani pois, jotta saa rauhassa ottaa kaiken irti alaisista.

Työmotivaatio on laskenut hyvin paljon. On käynyt jo usein mielessä luovuttaminen. En tiedä onko se ratkaisu, mutta miksi väkisin roikkua ja tuntea koko ajan pahaa oloa, varsinkaan kun palkkio työstä ei ole naseva kaikkeen siihen mitä työ on tullut maksamaan eikä laatu enää vastaa sitä mitä se on ollut. Ilo on kadonnut.
On opittava luopumaan, vaikka millään ei halua myöntää epäonnistuneensa tässä tehtävässä. Pakko luopua oman mielenrauhan takia.

Härkä

=========================

Tunti ja päivä kerrallaan uskoen, että löydän vastauksen kun kuljen silmät auki.

pl

=========================

Lopetin itseni vertaamisen muihin. Ryhdyin tekemään elämäni valintoja sen mukaan, mitä itse haluan sen sijaan, että tekisin vain tavanomaisia, "näinhän tämän pitää mennä", valintoja. Aidon kiinnostuksen pohjalta tehdyt, joskus pienet ja turhan tuntuiset, valinnat ovat tuoneet minut pisteeseen, jossa olen asiantuntija alalla, joka oli mielestäni täysin saavuttamattomissa, pelkkää päiväunta. Opin samalla, että muut ihmiset eivät välttämättä kilpaile kanssani siitä, mitä minä haluan, koska loppujen lopuksi harva edes haluaa samoja asioita. Se mihin tämä tie vie onkin sitten toinen juttu...

Mimmukka

=========================

Oma vastaukseni totaaliseen uupumiseen löytyi keskellä luontoa. Olimme isolla joukolla telttailemassa. Yöllä kipinävuorossa totesin, etten jaksa enää kantaa näitä huoliani. Halusin luopua niistä. Annoin ne taivaan isälle. Sanoin, ota nämä. Itkin ja katselin myrskylyhdyn valoa. Sulin ja pehmenin siihen paikkaan. Olen yksin yrittänyt kantaa selässäni isoa taakkaa. Kantanut, koska luulin, että niin kuuluukin tehdä. Ja kuitenkin niin vähän tarvitaan selviytymiseen. Jaa huolesi Luojalle. Hän on kantanut minua ja sinua aina. Olemme vain eksyksissä, jolloin ei näe selkeästi.

Sillä mitä muut tekevät ei ole merkitystä. On vain sinun elämä, mikä merkitsee. Olemalla itselle hieman armollisempi, alkaa valoa tulvia ovista ja ikkunoista. Löydät tien kyllä, kun halu ajaa sinua eteenpäin.

Anne-41

=========================

Avasin oven ja huomasin että olen "sisällä". Tätä elämääni elää vaan minä; minä teen ne virheet ja koen onnistumiset. Kukaan muu ei elä puolestani... ei rakastu, ei pahastu, ei naura eikä laula. Se olen minä joka tekee mitä tekee ja saa valita onnellisuuden tai pahan olon. Se ei ole helppoa, sen tiedän kokemuksesta mutta, kannattaa vaan elää eipä ihminen enempää voi. Ja kun on synnytty on tehtävä annettu - elä elämääsi ja nauti.

Anne

=========================

Ystävien avulla!

Kun itse meinasin jo luovuttaa, ystävät huomasivat missä mennään... Ottivat huomaansa, tukivat ja hellivät, ja kas aikaa vei, mutta taas on olemassa värit ja äänet ja sisällä ollaan!

Daalia

=========================

Karsimalla kaiken "ei ihan välttämättömän" huolehtimisen päiväohjelmasta, ulkoilemalla luonnossa, syömällä monipuolisesti ja ajattelemalla positiivisisesti ihminen toipuu uupumuksesta. Tärkeintä on oma tahto ja visio paremmasta huomisesta.

Mielikuvaharjoitus jossa näet itsesi esim. vuoden kuluttua onnistujana, kannattaa ottaa käyttöön, unohtaen kaikki "minulla ei ole, olen menettänyt" -alkuiset ajatuskuviot.

Anne

=========================

Toisten onnistuessa heitä kannattaa aina vilpittömästi onnitella ja olla iloinen heidän puolestaan. Ja kun itse on uupunut, niin sen voi siinä yhteydessä sanoakin ja monesti onnistuja ymmärtää ja tukee ja sitä kautta "kaappaa mukaansa".

Kokemusta on

=========================

Ensin oli päästävä eroon uupumuksesta luopumalla liiasta yrittämisestä. ´Päästämällä irti´ vapautui energiaa olennaiseen eli tavoitteen saavuttamiseen.

Annukka

=========================

Tosi suuri väsymys ja murhe läheisen ihmisen kuolemasta oli saanut minut täysin uuvuksiin , en saanut puhuttua kenellekään ja tätä kesti yli vuoden. Tapasin vanhan ystäväni, (tyttöni kummin,) tyttäreni rippijuhlissa ja hän huomasi, etten ollut oma itseni. Sovimme tapaamisen ja sen jälkeen aina noin viikoittain on tavattu ja puhuttu - ja puhuttu. Hän piti alkuun tehtävänään sopia aina seuraava tapaaminen ja nyt jaksan jo itsekin huolehtia, että aina on kalenterissa tapaaminen lyöty lukkoon. Olen päässyt taas sisälle elämään, miten kauan olisi vienytkään, ellei tämä vanha kunnon ystävä olisi vetänyt minua elämään mukaan.

Ahdistus helpotti

=========================

Saada haluamansa? Pelottavaa, voisi olla varovainen siinä, mitä haluaa.

Lopetin haluamisen, touhottamisen, lakkasin huohottamasta, pysähdyin ja katsoin. Aika monta päivää ja viikkoa, vain katsoin. Katson edelleen ja näen jo, että kaikki onkin ollut koko ajan valmiina, en ole vain nähnyt sitä. Aivan kuin muu maailma olisi ollut still -kuva ja nyt se kuva taas liikkuu.

Hanne

=========================

Läheiset ohjasivat terapeutille. Hän määräsi minut lomalle töistä melkein saman tien. Se oli ainoa oikea ratkaisu, vaikka itse en olisi sitä pystynyt silloin vaihtoehtona edes ajatella. Se auttoi jaloille, sen jälkeen on pystynyt pääsemään siivillekin taas ajoittain, ja elämä on paljon paremmalla mallilla.

Nelli

=========================

Olen 15-vuotiaana tyhjätaskuna lähtenyt kotoa maailmalle!
Mukana oli luottamus että elämä kantaa. Aikaa ja vuosia kului - tahtoi niin monia asioita, uupumus työväsymys iskivät tosi lujaa päin tajuntaa.

Silloin tein tiliä mitä tahdon, haluta voi monia asioita mutta jos todella tahtoo niin sen hankkii.

Se mitä on ikkunan takana toisten omaa, jos todella tahtoo sen saa keksiä keinot ja tavat miten pääsee päämäärään voidakseen saavuttaa sen minkä todella tahtoo.

Kun on tehnyt itselleen selväksi että mikään ei ole mahdotonta saavuttaa kun on päämäärä minne on menossa , hyvä suunnitelmakin on tarpeen ja miten sen toteuttaa ja ei anna periksi.

Vaikka jollakin olisi jotain sellaista kaukana ikkunan takana jota todella tahdon sen myös saa.

Aikaa voi mennä mutta tärkeintä on tavoite, myös se että antaa itselleen aikaa ja on itseään kohtaan rakastava ja hoitaa omat uupumuksensa pois ja sitten täysillä eteenpäin.

Emppu

=========================

Teepä ensiksi itsellesi selväksi missä on se 'sisällä' jonne haluaisit ja miksi sinne haluaisit. Etsi sitten se oma 'sisäpaikkasi' ja kysele siellä olijoilta miten he ovat päässeet juuri sinne.

Yleensä etsivä löytää ja kysyvälle annetaan.

Elsa

=========================

Antamalla hänen mennä...

Linnanneito

=========================

Kylläpä taas on ihanaa todeta, miten on onnellinen päivä eletty ja uupuneena istahdan nojatuoliini ja mietin päiväni kulkua.
Aamulla herätessäni mietin: nyt on taas se päivä, että saan lapsenlapset päiväksi luokseni ja saadaan olla yhdessä.

Tiedän sen jo etukäteen työntäyteiseksi mutta myös ihanaksi yhteiseksi ajaksi. On ihanaa pakata kimpsut ja kampsut autoon ja ajaa metsän keskelle kyläreissulle. Kyllä luonnosta löydämmekin paljon syksyn muuttamaa luontoa. Pääsemme kanalaan ja hoivaamaan kissoja, koiraakaan unohtamatta. Syömme eväämme ja suuntaamme mummolaan takaisin. Sitten on vuorossa puistoreissut ja leikit. Touhut monenlaiset. Ja mummo alkaa olla jo ihan väsynyt..
Ei vielä kotiin, koska mummo lämmittää saunan meille - lapset hihkuvat. Mummo pesee lapset, harjaa hiukset, rasvaa ihon, halii ja suukottelee välillä.

Nyt alkaa olla kotiin lähdön aika iltapalan jälkeen. Ihanaa olen saanut taas viettää aikaani lastenlasteni kanssa, vaikka olen ihan uuvuksissa. Rakkaus heitä kohtaan oikein sattuu sisimpään ja kyynel nousee silmäkulmaan yhteisestä ihanasta ajasta.

Olen todellakin päivästä uuvuksissa mutta uupumus häviää ja olen onnellinen, että jaksoin tuottaa iloa myös muille kuin itselleni.

PÄIVÄ MUMMON KANSSA

=========================

Minulla on tavoite, jota kohti kuljen pienin askelin.
Tavoitteeni on tulla samaksi eläväiseksi ihmiseksi joka joskus olin. Löytää ilo, luottamus ja uskoihmisiin.

Minä päätin luottaa ystäviin, uskoutua.

Päätin etten turhaan lähtenyt mukaan erääseen toimintaan, sieltä saan kannustusta ja onnistumisen kokemuksia. Näiden samaisten ihmisten kautta opin miten tärkeitä tavoitteet ovat.

Olen opetellut ottamaan kehumiset vastaan.

Kiitän ihmisiä hyvistä neuvoista, palvelusta, kohtelusta, jne.
Teen minulle rohkeita tekoja esim.: otan vieraisiin ihmisiin yhteyttä halutessani kiittää, kirjoitan kokemuksistani positiivareiden sivuille.

Pidän kirjaa onnistumisistani, vaikka ne olisivat kuinka pieniä tahansa. Niitä on hyvä lukea kun tulee takapakkia.
Olen vielä matkalla, mutta hyvältä näyttää.

Hyvältä näyttää

=========================

Antamalla aikaa itselleni, myöntämällä etten tänään jaksa, mutta ehkä jo huomenna tai ylihuomenna. Minun aikani tulee sitten kun olen ensin kerännyt voimia.

Hessutyttö

=========================

Hiljalleen... uupumuksen pohjalla hain ihan pieniä asioita, jotka ilahduttivat minua edes vähän...

Silloinhan juuri mikään ei liikauta isommin, mutta tarkoitan, että jos nautin vaikka tietyn ihmisen seurasta, pyysin häntä käymään.
Luin, käveleskelin, kelailin kaikkea elämässäni tapahtunutta, nukuin paljon, söin sitä, mistä todella pidin, polttelin kynttilöitä ja purin sisintäni läheisilleni.

Kukin itse tietää kyllä, mikä hänen kohdalla toimii parhaiten, mutta kannattaa varmaan kokeilla muutamaa eri tapaa.

Aikaa meni, mutta milli milliltä rotkosta nousee, muuta suuntaa ei ole, kun on aivan pohjalla.

Huomioi pienikin valon pilkahdus ja pidä toivo yllä!

Valopilkkuja

=========================

Itselläni on siihen kaksi keinoa. Toinen, harvemmin käytetty, on sellainen että sallin itselleni oman surkeuteni hetkeksi. Siis kerta kaikkiaan ryven itsesäälissä ja surkuttelen itseäni. Jossain vaiheessa oman surkeuden turhuus ja mielettömyys kääntää väkisin ajatukset positiiviseen suuntaan, kun huomaa että ei tässä asiat oikeasti ole niin huonosti, kun surkuteltavat asiat alkavat olla jo ihan höpöjä kun ei muuta keksi.

Toinen parempi keino on alkaa miettiä mitä itselläsi on, mitä muut katselevat näyteikkunan toiselta puolelta. Joku olisi maailman onnellisin ihminen jos saisi edes puolet siitä lapsimäärästä mitä minulla on. Joku olisi valmis tekemään vaikka mitä tällaisesta työpaikasta. Joku haluaisi tämän väriset silmät, joku haluaisi nähdä, kuulla tai kävellä... kaikki eivät voi. Kun listaa jatkaa sinnikkäästi, niin aivan uupuneenakin sitä huomaa, että minä OLEN näyteikkunan PAREMMALLA puolella.

Heli

=========================

Olin kuusi vuotta sitten aivan alamaissa. Tuntui, että olen epäonnistunut kaikessa. Sitten samaan aikaan sattui paha autokolari ja neljä nuorta kuoli. Kolari sattui aika lähellä ja se kosketti huomaamaan kuinka pieniä minun murheeni olivat. Aina kun olin itsesäälin vallassa, muistin miten murheellisia ovat nuorten läheiset.

Tuntuu kuitenkin, että vaikeudet ovat vahvistaneet minua.

Masentunut olo

=========================

Tutulta kuulostaa, niinhän se minullekin kävi. Tajusin silloin, että tästä ei nousta kuin ylöspäin ja aloin miettiä mitä hyvää minulla on; lapset, mies ja työ sekä ystävät ja kaikki muut ihmiset, sukulaiset, naapurit.

Ja uupumisesta pääsin, kun tajusin, että nyt pitää luopua ylimääräisestä ja keskittyä olennaiseen. Eli mietin elämäni arvot uudestaan ja se ei enää ollutkaan hieno uraputki ja arvostettu asema työelämässä ja korkea koulutus Vaan tämä kaikki mitä minulla jo oli, tavoittelin turhaan tähteä taivaalta ja juoksin sitä kohti kuin kaistapää osaamatta pysähtyä ennen kuin oli pakko. Nyt kuukausien päästä osaan taas nauttia pienistä asioista kuten lapselle iltasadun lukemisesta, ompelusta ja vaikkapa pajutöistä. Ja toisen ihmisen auttaminen ja juttelu vaikka ihan oudon ihmisen kanssa uimahallin saunassa antaa päivälle jo hienon sisällön ja hyvänolon tunteen. Ja se positiivisuus sillä on mahtava voima kaikkeen.

Aina on toivoa

=========================

...huokaisin; kävelin kirpparille ja hupskukkuu...sieltä löytyi se mitä "sisälle" päässeet olivat joskus luulleet haluavansa.
Suosittelen näyteikkunaostoksia; tunnepuolellakin asioita on joskus parempi tutkailla hiukan etäämmältä ja huomata itsessään asioita jotka ovat aina olleet olemassa; kuten sisäinen tasapaino. Lakkaa murehtimasta ja murheet jättävät sinut.

Ajattele asioita positiivisesti ja hymyile; vaikka kiviä sataisi niskaan; jossain vaiheessa kivet muuttuvat sateeksi; rännäksi; auringonpaisteeksi.

Kantapään kautta

=========================

Pysähdyin, lepäsin ja jatkoin siitä terveesti itsekkäänä. Täytyy hyväksyä keskeneräisyyttä ja vaillinaisuutta, kaikki ei voi olla täydellistä. Ihminen tarvitsee myös lepoa.

Nainen

=========================

Olen ollut vastaavassa tilanteessa, ja en voi todeta muuta kuin että aika - vähitellen. Ehkä kaikki lähtee perus hyvinvoinnista. Ei oikein voi saavuttaa mitään, jos elämä ei ole kohdallaan.

Itsetunnon puutehan tuossa tilanteessa on se, joka estää itsensä näkemisen siellä näyteikkunassa, ja myös sinne näyteikkunaan todella pääsemisen.

Kukaan sinua sinne näyteikkunaan ei nosta, jos et sinä sitä itse tee ensin. Niin mielellämme odottaisimme jonkun muun "löytävän" meidät ja nostavan meidät jalustalle, mutta se on todellista utopiaa!
Ehkä minulla tuo itsensä niin epäonnistuneena näkeminen helpotti, kun väsymyskin helpotti. Ja väsymyksen syitähän on monia.

Elämän matkalla

=========================

Olin vaikeasti sairas.
Kävelin kuntolenkillä.
Näin iloisia koululaisia koulun pihalla.
Rukoilin palavasti, että pääsisin opettajan työhön.
Olen ollut nyt 33 vuotta opettajana.

Rakastan lapsia.

Minun sairautenikin pysyy loitolla kun saan olla työssä lasten kanssa.

Pekka

=========================

Uskoisin, että kaikki menestyneet ovat myös rämpineet pohjamudissa. Itse koen olevani menestyjä, mutta takana on burn-out kertaalleen koettuna. Silloin elämänlanka oli ohut, mutta tänään voin onnekseni todeta, että lanka oli riittävän vahva. Mitä menestykseen tarvitaan?

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että unelmia, uskoa omiin unelmiin ja tekoja niiden toteuttamiseksi. Siis helppoa, kuin heinänteko ja heinätöissä olleet tietävät, että se on välillä hyvinkin likaista ja hikistä työtä.

Jyrki

=========================

Uupuminen on joko henkistä, fyysistä tai molemmat yhdessä. Jos se on fyysistä, niin tiedämme, että se helpottaa kun lepäämme. Koska oma fyysinen kunto ei ole välttämättä niin hyvä kuin ehkä olemme ajatelleet, voimme myös tietoisesti etsiä rajoja. Samaa pätee myös henkiseen puoleen. Meidän on vaan myönnettävä ensin itsellemme se tosiasia, että nyt on lepäämisen aika. Olen usein ihmetellyt miksi henkisellä puolella asia on vaikeampi myöntää, kuin sama asia fyysisellä puolella. Siis jos emme jaksa nostaa jostain tavaraa, niin kyllä me sen uskallamme myöntää, mutta henkisellä puolen yritämme ja yritämme, kunnes joku sanoo, että ei tule mitään ja sitten pahoitamme mielemme.

Ei töiden määrä, vaan tekemättä jääneet työt sekä epätietoisuus aiheuttavat stressiä. Kun nämä selvittää itselleen ja tarvittaessa pyytää apua, niin pärjää paremmin. Kun pyydät apua, niin apua antavallekin tulee hyvä mieli. Usko pois!

Kari

=========================

Olen 47-vuotias kolmen lapsen äiti. Noin kolme vuotta sitten pysähdyin ja kysyin itseltäni "Haluanko elää näin? Olenko onnellinen? Teenkö sitä mitä todella haluan?" Vastaus oli selkeä EI. Tiesin, että haluan yrittäjäksi. Tehdä jotain joka on niin minun, että päätä huimaa. Päivät ja vuodet menivät. Mutta mikä se olisi? Ajatuksissa pyöri koko ajan ajatus, että muutos on tultava minun elämääni. Ja sitten keväällä 2005 alkoi tapahtua. Ilmoittauduin aivan spontaanisti Intialainen päähieronta-kurssille. Kesä tuli ja elämääni tuli yllättäen uusia ihmisiä. Muutin pois lasteni kanssa omaan kotiin. Olin sairaslomalla työstäni. Olin täysin uupunut. Kurssi, jolle olin ilmoittautunut, lähestyi. Ajattelin, että en sittenkään mene kurssille. Postista tuli samana päivänä kurssimateriaali ja maksulappu. Luin materiaalin läpi ja totesin, että ilmoittautuminen oli sitova. Eli jos nyt perun, joudun joka tapauksessa maksamaan täyden hinnan. Menin avoimin mielin. Ei ollut odotuksia. Ja nyt kaksi kuukautta on kulunut kurssin suorittamisesta. Olen jättänyt taakseni vanhan työni, jota tein 25 vuotta. Hypännyt täysillä uuteen. Niin innokas olin, että en edes ymmärtänyt hakea uusille yrittäjille tarkoitettua starttirahaa. Mutta en pelkää yhtään. Tiedän, että tämä onnistuu, koska nautin tästä. Tämä on sitä mitä haluan tehdä. Jo nyt olen saanut uusia asiakkaita ja enemmän tulee. Ne, jotka epäilevät tekoani, tulevat näkemään, että onnistuin sittenkin. Luotan vaistooni ja tiedän että kuuntelemalla sisäistä ääntää, teen oikeat ratkaisut. Elämä on yllätyksiä täynnä. Täytyy uskaltaa hypätä mukaan. Onneksi tein sen.

Karin

=========================

Lapsieni innostus muurahaisesta pihalla, kastemadon reitistä, oravan hyppelystä tai pudonneiden lehtien "heittely", ovat antaneet voimia pieneen matkaan. Matkalla "sisälle" minua auttaa rakas mieheni, joka jaksaa minunkin puolestani. Hän näyttää suuntaa, ohjaa tarvittaessa, kantaakin. Rakkaudella, puhumisella, kuuntelemisella ja nukkumisella päivä näyttää valoisammalta. Olen ylpeä miehestäni, hän jaksaa hymyillä puolestani. Näin näyteikkunat, nyt olen matkalla sisälle, mutta ovea etsin yhä.

Positiivisuus pinnistelee

=========================

Kyselysi aihe, oli kuin omasta itsestäni - olen itsekin pohtinut tuota samaa tilannetta vuosikausia.

Ainut mitä tulee mieleeni, että toiset ihmiset taitavat olla onnekkaampia, kuin toiset ja sitten toisaalta jolleivät onnekkaampia, niin kaiketi sitten röyhkeydellä vain ottavat ja saavatkin sen haluamansa. Sellaiseen meistä vaan ei kaikista ole - toivottavasti sinua lohduttaa se, että meitä on toisiakin kaltaisiasi itsekin koen ja huomaan, kuin eläisin jossain "teatteri-verhon kulisseissa" ja itse näytelmää, nimeltä "Elämä" elettäisiin siellä suurella näyttämöllä, jonne pääsee vain ja ainoastaan silloin tällöin kenties kurkkimaan - ja huomaamaan toisten tavallisen "hienon" elämän taikka asiat - kyyneleet silmäkulmassa. Koska toivoisi sydämestään, että maailmassa saisi tulla onnelliseksi hyvyydellä ja toisen ihmisen arvostamisella, tavallisena empaattisena, tasapainoisena ihmisenäkin.

Kyyneleet silmäkulmassa

=========================

Olen puolisoni omaishoitajana toiminut jo yli kaksikymmentä vuotta. Se on todella rankkaa. Viime vuonna olisin halunnut mennä erääseen konserttiin Helsinkiin. Asumme kaukana maaseudulla ja raha on todella tiukalla, joten kuvittelin, ettei puolisoni kuitenkaan päästäisi minua konserttiin. Siispä jäin kotiin harmittelemaan menetettyä mahdollisuutta ja sanoin puolisolleni: "Nyt on parhaillaan menossa konsertti, johon olisin halunnut." Puolisoni sanoikin: "Miksi et mennyt?"

Silloin minä päätin, niin kauan kuin pystyn liikkumaan, annan itselleni luvan nauttia elämästä ja käydä paikoissa, joihin haluan. Vaikka se edellyttäisi kaikesta muusta tinkimistä, saan silti tehdä elämästäni elämisen arvoisen.

PS. Nyt minulla on jo ostettuna lippu ensi kuuksi Helsinkiin Hairsprayhin.

Omaishoitajan tarina

=========================

Käymällä ne raskaat asiat läpi uudelleen ja uudelleen Hyvän luotettavan ystävän kanssa, joka kuin kädestä pitäen jaksoi aina uudelleen laittaa asioita oikeaan järjestykseen ja auttaa näkemään toisella tavalla kuin miltä sisälläni tuntui.

Itkemällä ja itkemällä ...

Mitä saippua lialle, sitä kyyneleet sielulle.

Antamalla itselleni aikaa.

Leena

=========================

Sen tunteen tunsin niin vahvasti.

Sen tunteen jätin jälkeeni.

Se oli kuin hirmumyrsky rauhaton eläin,
Tulta syöksevä tykki.

Niin räjähtävä oli sen tunne.
Se alkoi syöksemällä aamulla, jatkuen iltaan myöhään yön se keinutti untani

Aamu oli pökerryttävän oloinen

Järkeni oli sumea, tiedostamaton

kuljin kuin robotti sateisilla kaduilla

Välillä luisuen, välillä hitaasti ajattelematta

Menihän niin lujaa, että muut jäivät nauttimaan iltojaan, vapaitaan, lomiaan.

Minä vain jatkoin myrskyn lailla.

Kunnes…

Koitti seesteinen aika

Lampi tyyntyi, aika hidastui

Kotona tuntui aika seisahtuneen

Jähmetyin paikoilleni

Kauhukseni huomasin kaiken ympärilläni.

Olin kuin hukkaan joutunut lelu, joka vuosien kuluttua löysi omistajansa.

Olen jälleen löytänyt itseni, sen joka oli tasainen, rauhallinen, lomistaan nauttiva ihminen.

Ihminen joka haluaa elää, nauttia ystävistään, tuttavistaan ja työkavereistaan.

Nyt sen teen…

Auttaa toisia, jotka kärsivät, käyvät liiallisilla kierroksilla eivätkä huomaa, että elämä on vajoutumassa stressiin

Se olkoon opetus, jota en halua enää itselleni.

Leelia

=========================

"Sisälle" pääsin hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen. Lopetin vaatimasta itseltäni mahdottomia ja ymmärsin, että kaikki lähtee minusta itsestäni. Ketään muuta en voi muuttaa kuin itseäni. Ketään ei tarvitse syyttää, ei edes itseään, se on täysin hyödytöntä.
Hyväksy sekin, että et jaksa loputtomiin, pyydä apua ja ota tarjottu apu vastaan, kerro läheisillesi rehellisesti, miltä sinusta tuntuu, anna heidän tietää, mistä kaikki johtuu, anna heidän auttaa.
Anteeksianto itselleen ja muille tuo rauhan sisimpään.

Ovi raollaan jo

=========================

Sairastin masennuksen, erosin kumppanistani ja olin työtön. Tuntui todellakin että olin ulkopuolella kaikesta ja katselin hieman kateellisina toisia joilla tuntui olevan edes jotain. Yritin kauhealla vimmalla saavuttaa jotain kuin pakon edessä ja kaikki ponnistukseni tuntui valuvan hukkaan ja väsyin elämään vain enemmän. Kunnes pysähdyin, aloin todella miettimään mikä on tärkeää ja mikä ei. Lopetin juoksemisen ja aloin saavuttaa omaa itseäni, itsetuntoani sellaisena kuin olen ja niissä olosuhteissa missä olen. Aloin luottaa elämään. Aloin olla kiitollinen kaikesta jopa vastoinkäymisistä jotka minua "kasvatti" siksi ihmiseksi mikä nyt olen. Paranin, sain työelämäni kuntoon kuin itsestään ja olen onnellinen yksinkin vaikka kaipaan kumppaniakin elämääni. Mutta luotan, että jos näin on tarkoitus kumppani kyllä tulee vastaan kun sen aika on. Elämä kantaa.

Rakastan elämää

=========================

Viime keväänä tuli tehtyä liikaa töitä, mutten ollut niin lopussa, etten olisi enää yrittänyt. Sisulla vaan puski eteenpäin. Pitkien työpäivien jälkeen oli niin väsynyt, ettei muuta jaksanutkaan. Onneksi sen jälkeen ovat työkiireet helpottaneet! Lepääminen, nukkuminen, ystävät, perhe ja harrastukset auttavat.

Kokemuksia jonkinasteisesta työuupumuksesta

=========================

En vain anna periksi. Ajattelen aina tuollaisessa tilanteessa: "Kunhan jaksan vielä tunnin... ja sitten tunnin päästä: "koska jaksoin tunnin, jaksan vielä toisenkin"

Mari a

=========================

Unelma. Odotus. Synnytys. Vauva. Ero. Romahdus. Usko elämään kadoksissa. Haparointia. Terapiaa. Yksinhuoltajan tuskaa. Aika. Päivä kerrallaan. Hetki hetkeltä. Helpottaa. Lapsi kasvaa. Ikioma koti. Värit palaavat elämään. Yksinhuoltajayhdistys. Vertaistukea. Parantavaa voimaa. Uusia ystäviä. Elämä järjestyy. Halu auttaa muita. Elämän uusi tarkoitus. Onni olla olemassa...

Yhden äidin tarina

=========================

Vaikka maailma murjoo ja kaikki näyttää kaatuvan päälle, ei auta lannistua. Näiden neljänkymmenen vuoden aikana olen oppinut kantapään kautta, että kyllä se aurinko risukasaankin paistaa!
...että mitenkä niin? No 6vk:n työputki takana ilman vapaita ja viikonloppuja.

Sain töihin eilen puhelun, jossa minua onniteltiin lämpökäsiteltyjen saunanlauteiteiden voiton johdosta. Olin kuulemma täyttänyt asuntomessuilla kupongin ja osallistunut arvontaan. Pikkuhiljaa siis unelmista tulee totta, koska olemme perheen kanssa suunnitelleet talon rakentamista ja voihan sen lauteistakin aloittaa!

M.Pääskynen

=========================

Työyhteisössä koin usein huonommuuden tunnetta, olinhan viimeksi tullut ja kokemattomin. Yhä viiden vuoden jälkeen eräs työkaveri kohtelee minua tosi alentuvasti, vaikka olen kannukseni ansainnut. Halusin sinne ammattinsa osaavien puolelle: Opettelin työni ja olen pyrkinyt sitä kehittämään. lähdin opiskelemaan työn ohella ja nyt yritteliäisyyteni ja kykyni on huomattu, ja tulen saamaan uusia tehtäviä. Kaikki näyttää loksahtavan juuri siihen mihin olen pyrkinyt.

Omista valinnoista on kiinni, kummalla puolella näyteikkunaa olet ja millaiseksi elämäsi muodostuu. Rohkeudella ja sitkeydellä.

Kaarina

=========================

Silloin kun olen aivan uuvuksissa ja masentunut sekä saanut kummallekin poskelle lyönnin.

Alan ajatella kuinka vaikeaa on tällä ihmisellä joka tuon teki ja miksi hän sen teki aina päädyn samaan, hänellä on todella paha olla ja näin pääsen itse yli ja annan tämän joka sen on minulle tehnyt itse päästä yli ja ympäri siitä.

Reipas ulkona kävely piristää kummasti ja kun käy sen vielä hyvän ystävän kanssa niin mikä sen parempi jopa jo naurukin tulee.
Positiivinen ajattelu auttaa sekä kaunis musiikki ei sellainen joka masentaa vielä lisää.

Musiikki on yksi terapia muoto jokaisella laittaa jonkun levyn josta pitää pyörimään ja antaa ajatusten vapaasti kulkea. Tämä on minun resepti, joka on minuun toiminut ei tietenkään kaikkiin ihmisiin nämä toimi. Koittaa vaan ajatella niitä kauniita hetkiä, mitä on elämässä ollut sillä, jokaisella niitä kyllä on.

Maikki

=========================

Mieti ensin, mitä näyteikkunan takana olevasta todella haluat tai tarvitset. Sitten lopeta haluaminen, ole nöyrä ja kiitollinen, siitä mitä sinulla jo on. Tarkista asenteesi - teetkö parhaasi vai oletko tympääntynyt kaikkeen ja teet kaiken inhoten ja "vasemmalla kädellä". Mieti, mitä voi tehdä toisin, mitä jättää pois tai lisätä. Koeta löytää ilo risukasasta. Kyllä aurinko paistaa sinnekin - joskus vain pidemmän odottelun jälkeen. Näyteikkunassasi olevat asiat voivatkin olla silloin jotain aivan muuta kuin sitä, mitä aiemmin sieltä halusit.

Ruusupuu

=========================

Väsynyt, turhautunut, masentunut. Kaikilla muilla paitsi minulla on asiat hyvin. Tässä tilanteessa en ole halunnut sitä, mitä olen nähnyt muiden "näyteikkunoissa" Olen pysähtynyt ja katsonut omaa ympäristöäni. Hieman korjausta, putsausta, asioiden uudelleen arviointia, tärkeysjärjestyksen asettelua. Minullahan on hyvin, kun etsin muutosta itsestäni, sisältäni. Kaiken loiston keskellä jokaisella on varmaan myös huonoja hetkiä. Ne on vain kestettävä. Vanha sanonta, että "paistaa se aurinko vielä risukasaankin", pitää kyllä paikkansa.

Iita

=========================

Olen monta kertaa ollut vastaavassa tilanteessa, ikään kuin ulkopuolisena elämässä. Olen toivonut, että olisin joku muu ihminen, jolle "kaikki hyvä" tapahtuu.

Olen tunnustanut itselleni, että nyt en jaksa enää yksin. Olen pyytänyt apua ystäviltäni, mennyt lounaalle, juttelemaan, kävelemään, tapaamaan.

Yhden ystävättäreni kanssa olemme käyneet "lotto" -kävelyllä jo vuosia. Kerran viikossa lähdemme kävelylle ja poikkeamme kioskille täyttämään pari riviä lottoa ja puhisemme huolemme toisillemme. Joskus, kun emme ole päässeet lenkille ja tilanne on ollut vaikea, olen "käyttänyt hyväkseni" jotakuta toista ystävää. Aina ei tarvitse edes tavata, puhelinkeskustelukin riittää.

Tästä olen saanut voimaa itselleni ja nähnyt tilanteeni realistisesti, ulkopuolisen silmin. Ja kuinka ollakaan, huomaankin olevani siellä näyteikkunan sisällä.

Ja mitenkä se Jussikin sanoi niin osuvasti: "Elämä pitää parhaillaan istuntoa, oletko läsnä?"

Ja oma mottoni: Periks' ei anneta!

Raikkain syysterveisin Merja

=========================

Silloin kun olen väsyksissä ja kaikkien muiden asiat tuntuvat olevan paremmin kuin omani, lopetan ihan ensimmäiseksi oman tilanteeni vertailun toisten tilanteisiin. Moisesta vertailusta ei tule kuin paniikki ja hoppu paikkaan, jonne ei ole edes tarkoitus mennä.

Jokaisella on oma polkunsa ja oma tarkoituksensa. Pitää vaan yrittää löytää se oma juttu. Vain siten pääsee haluamaansa, omaan näyteikkunaansa esille.

Hiljakseen polkuaan hakeva, matkasta nauttiva

=========================

Toivoimme aikanaan vauvaa kauan ja hartaasti ja siihen aikaan mahtui vielä vastoinkäymisiäkin sen asian tiimoilta. Olin silloin aivan ihmisraunio, tuntui ettei minusta ole koskaan mihinkään ja että kaikilla muilla on niin helppoa perustaa perhe, niin ei tietenkään ollut, mutta siltä se tuntui.

Mikään ei huvittanut ja kaikki näytti mustalta. Kunnes käännyin lääkärin puoleen asiassamme, ja hän sai minut tuntemaan taas itseni ihmiseksi, ei täydelliseksi, mutta kuitenkin hän kuunteli ja antoi toivoa ja tietenkin suoritti tutkimukset joissa onnekseni kaikki oli kunnossa. Ja ei mennyt sitten aikaakaan kun uusi perheenjäsen ilmoitti tulostaan. Silläkin asialla että minä olin saanut elämäniloni takaisin oli varmasti merkitystä uuden elämän syntymisessä. Täysi kiitos siitä kuuluu miehelleni ja hoitavalle lääkärilleni, koska juuri oikeilla sanoilla oikeaan aikaan on niin suuri vaikutus.

Minde

=========================

Liittymällä vertaistukiryhmään. Ryhmäläisten tuella olen jaksanut ja pitänyt ajatukset "kasassa". Vaikeuksien keskellä sellaiset ystävät jotka ymmärtävät ovat kultaakin kalliimpia.

Päikkäri

=========================

Myönnä rajallisuutesi ja heikkoutesi, hae apua ja kerro ongelmistasi jollekin vaitiolovelvolliselle ihmiselle. Kukaan ei jaksa loputtomiin yksin. Mitä varten pitää näytellä, että kaikki menee hyvin, jos on itse aivan rikki? Olen itse tällä hetkellä suuntautumassa valoon päin, monta vuotta olen heittänyt hukkaan ja aiheuttanut itse lisää ongelmia vain siksi, että olen ollut liian ylpeä myöntämään avun tarpeen. Tällä viikolla sitten en kestänyt enää. Nyt minulla on sittenkin toivoa olemassa. Ole rohkea ja avoin, ihmisiähän me kaikki vain olemme. Jokaisella on varmasti omat vaikeutensa, ne on tehty voitettaviksi.

Syystuuli

=========================

Uupumukseeni auttoi kynä ja paperia. Raahauduin pöydän ääreen ja listasin asiat jotka olivat todella rempallaan, huonosti, vielä huonommin. Se jo tuntui helpottavan. Äkkiä juolahti mieleeni yksi asia joka kaikesta kaaoksesta huolimatta on hyvin. Seuraavaksi mietin mitkä muut asiat elämässäni ovat hyvin.

En unohda vaikutusta, löysin sellaisia asioita elämästäni jonka vuoksi on ilo elää.

Paula

=========================

Olen ollut aivan uuvuksissa ja siitä irti pääseminen oli pitkä prosessi, joka jatkuu yhä joka päivä.

Olin työpaikka kiusattu ja uuvuin työssäni niin että, vihdoin kun myönsin sen itselleni sanouduin irti työstäni 2003.
Ensin yritettyäni selvittää asioita.

Kun tuosta tapahtumasta oli kulunut vuosi päätin että, 22.11.2004 on uuden elämäni ensimmäinen päivä ja tuolla matkalla olen vieläkin.
Mitenkö pääsin pois uupumuksestani rupesin oikeasti miettimään mitä minä haluan enkä ajatellut siinä silloin muita.

Yksi tapaus näin jälkeenpäin ajatellen auttoi todella paljon.
Oli kun menimme mieheni kanssa viikonlopuksi hotelliin ja teimme mitä huvitti söimme, joimme, nukuimme silloin kun huvitti.
Olin niin loppu että, en jaksanut vastata toisten tarpeisiin.
Oli ihanaa saada vain olla eikä kukaan vaatinut minulta mitään.
Koska koin välillä että, kaikki haluavat minulta jotakin eikä, kukaan kysy mitä minä haluan.

Tuohon vuoteen mahtui todella paljon masennuslääkkeitä, terapiaa ja kuntoremontti 2kertaa vaikka, ei olisi niin kauheasti haluttanut. Kauniit kevätpäivät ja ulkoilua - siis itsensä kokonaisvaltaista hoitamista.

Tieto siitä että, vain omilla valinnoilla pystyn auttamaan itseäni ja olen vain HEIKKO ihminen.

Hyvät ystävät ja perhe ovat tärkeitä.

Ajattelun muuttaminen positiiviseen suuntaan ja että vain minä olen itse vastuussa itsestä itselleni ja omasta hyvästä olostani.
Samoihin aikoihin myös hyvä ystäväni sairastui ja pystyimme hänen kanssaan puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Olimme molemmat pitäneet toisiamme vahvoina ihmisinä.

Voimme vain elää omaa elämäämme ja kulkea rinnalla tukien toinen toisiamme.

Toivon että sinäkin löydät haluamasi itse.

Terveys perhe hyvät ystävät auttavat siinä todella paljon.
Olin 1992 Jussin luennolla ja hän antoi hyvän esim. asiasta. Kun monta eri ihmistä katsoo ikkunasta ulos jokainen näkee eri asioita 1 näkee että ikkuna on likainen. 2 näkee että aurinko paistaa. 3 näkee kuinka ihana luonto avautuu ikkunasta. 4 näkee kuinka auringon säteet leikkivät laineilla. Näemmä asiat niin kuin sillä hetkellä tunnemme.

Päivien kimallusta sinunkin päiviisi.

Mikään ei ole kuitenkaan niin huonosti ettei, voisi olla vielä huonommin.

Pipsa

=========================

Minä vain en ikinä antanut periksi. Tein töitä menestymisen eteen. Vastoinkäymisiä tuli - ihan kamaliakin! Palkintona ihana aviomies, perhe, työ ja uusi koti tulossa. Enkä vieläkään anna periksi. Aina on joku keino jos joku toinen ei toimi, aina täytyy yrittää uudelleen tai jos ei toimi niin jotain muuta.

Ohjenuoranani on ollut että "ainoa paikka missä menestys tulee ennen työtä on sanakirja."

Lallaa

=========================

Kyllä silloin on pidemmän loman tarpeessa, antaa aikaa ja tilaa itselle sekä ajatuksillensa. Voi syntyä uusi ratkaisu, asennoituminen elämään taikka vain se lepo auttaa. Tämmöistä olen itse oivaltanut muutan rankan jakson jälkeen.

Maaria

=========================

Olin töistäni jo melkein vuoden ihan nääntymäisilläni työtaakkani alle. Sitten oli pakko ottaa irtiotto. Hain uutta työpaikkaa, sain sen ja sillä tiellä ollaan tyytyväisinä. Rohkeaa uskallusta vaan tarvittiin.

Samu-sirkka

=========================

Kahden - melkeinpä peräkkäisen keisarinleikkauksen - jälkeen olen joutunut kärsivällisesti odottamaan voimavarojeni palautumista jo neljättä vuotta. Nyt vihdoinkin tuntuu, että alan toimimaan kuin silloin ennen ja olen jopa saanut työtarjouksen uudesta yrityksestä. Kun katson taakseni tajuan, kuinka paljon niinä voimattomuuden hetkinä auttoi ystävien konkreettinen apu ja perheen vankkumaton henkinen tuki ja usko minuun. Ystävällisten tekojen "sadonkorjuuaika" on tullut vihdoin ja toivon, että pääsen vihdoin myös itse jakamaan uusiutunutta positiivista energiaani muille väsymyksestä kärsiville. Pitäkäämme huolta myös toisistamme - yhteisöllisyydessä ON voimaa.

Pice

=========================

Minun kohdallani auttoi aika ja se, ettei toivo koskaan loppunut ihan kesken. Oikeastaan vaikeinta oli antaa itselleen aikaa ja myöntää, ettei uupumuksesta selviä muuten kuin antamalla tunteille tilaa vaikka "järki" yrittäisi muuta viestittää.

Sini

=========================

Niin, me pienet ihmiset tunnemme monasti hyvin primitiivisesti kateutta muita kohtaan. Monesti perin suomalaistakin. Itsekin olen törmännyt tähän ilkeään tunteeseen, liian monestikin. Vaikka ajattelinkin olevani ”muita parempi” ja moisen tunteen yläpuolella. Muilla on tuntunut olevan parempi työ, parempi parisuhde, paremmat lapset, parempi talo jne. lista voi olla loputon. Sitten erään kerran sattui eteeni artikkeli, jossa puhuttiin kateudesta. Siinä kirjoittaja totesi, että kateudessa on se paha puoli ettei silloin näe omia mahdollisuuksiaan. Luin artikkelin useampaan kertaan. Totta! Kun kadehdin tuttavapariskunnan vapautta ja matkustelua, en näe omaa tilannettani kunnolla. Onhan minullakin varmasti mahdollisuus ”vapauteen” ja matkusteluun kunhan lapseni ja elämän tilanteeni on samassa vaiheessa kuin heidän. Tämä nykyinen heti-mulle-kaikki –tänne ajattelu vain on sokaissut silmäni. Nyt olen aina kateutta tuntiessani yrittänyt muistaa ne OMAT mahdollisuudet. Kaikki eivät ehkä toteudu vielä tänään, mutta kenties jo huomenna. Ne voivat olla erilaisia kuin muilla, mutta ne ovat minulle!

Raija

=========================

Suosittelen eräänä voimaantumiskeinona aivojumppaa.

Riitta

=========================

Tunnustamalla voimattomuuden ja vastaanottamalla apua niiltä jotka ovat "sisällä".

Sami Solla

=========================

Hellitin hieman, henkäisin syvään ja mietin, mitä kaikkea hyvää minulla on ja mitä olen saanut aikaan. Sen jälkeen jaksoi jatkaa siitä, mihin oli uupumukselta jäänyt.

Sanna

=========================

Kun olen ollut niin uuvuksissa, että päivät menevät vain hereillä pysymiseen, tiedän silloin tekeväni todella haastavaa juttua. Olen saanut apua meditoinnista. Uupunut olo korjaantuu huomaamalla omat vaikutukset, joilla aiheuttaa väsymyksen. Parantamalla omaa mielenlaatua ja hyvinvointia, oma tekeminen jalostuu ja pian voi huomata, että omat teot kantavat hedelmää. Näin pääsen sisälle onnistujien joukkoon.

Kyse voi olla siitä, että mitä asetan onnistumisen kriteeriksi. Jos haluan mammonaa ja ylenpalttisesti kunniaa, en ikinä pääse toisten joukkoon. Määrittelemällä elämäni ja tavoitteeni realistisiksi, huomaan yhtäkkiä onnistuvani vaikka missä!

Sanna

=========================

Omasta takaraivosta se lähtee. Sain haluamani sen jälkeen, kun tajusin todella tarvitsevani sitä.

Kun minulla todettiin fibromyalgia, lääkäri kyllä mainitsi, että myös painonpudotus auttaisi jonkin verran. Olin monta kertaa yrittänyt laihduttaa, mutta en ollut onnistunut. Sitten selkäni alkoi olla niin huono, että en pystynyt seurakunnassa istumaan sitä puoltatoista tuntia, minkä tilaisuus kestää. (Nämä tilaisuudet ovat minulle todella tärkeitä.)

Jokin vain loksahti kohdalleen. Ymmärsin, että nyt se ylipaino on kerta kaikkiaan pakko saada pois. Tiesin kokemuksesta, että tahdonlujuutta tarvitaan ja paljon. Laadin suunnitelmat ja pidin niistä kiinni. Terveydentila alkoi olla parempi, perhe ja työkaverit kannustivat, ja vajaan vuoden kuluttua saavutin tavoitteeni.

Jokainen tarvitsee annoksen tervettä itsekkyyttä. "Kuka minusta huolehtii, jos en minä itse."

S. Anneli

=========================

Olen toki useankin kerran nähnyt omat asiani niin synkkinä ja muut sen kun porskuttavat onnellisissa elämissään, töissään, avioliitoissaan..

Kun sitten tutustuu lähemmin noihin "onnellisiin", huomaakin että kaikilla on omat murheensa. Sitä ei vaan oman uupumuksensa keskellä tajua. Joku viisas on sanonut: elä kadehdi lähimmäisesi onnea ennen kuin olet nähnyt hänen tunkionsa. Kaikilla meillä omat tunkiomme on.

Sotu

=========================

Omassa elämässäni on ollut niin ylä-, kuin alamäkiäkin. Välillä olen todellakin tuntenut katselevani maailmaa ikkunan takaa. Kuulin ystävättäreltäni siitä, miten onnellisuus on vain asenteesta kiinni. Ajattelin, ettei se voi olla totta...

Aloin ajattelemaan itseäni ja maailmaa positiivisemmalla tavalla. Ikään kuin kokeeksi. Ja kuinkas kävikään...? Huomasin olevanikin onnellisempi. Näin sateen kasvun edistäjänä, tullen puhdistajana, ihmissuhteet oppimiskokemuksina jne. Näin saavutin nykytilani. Moni asia onkin itsestä kiinni. Pitää vain luottaa itseensä, niin ettei tarvitse koko ajan murehtia pahinta. Vaikka kaikki ei menisikään aina putkeen, voi miettiä mitä tilanteesta oppi. Toisaalta, ei kaikessa tarvitsekaan aina onnistua. Joskus on todella hyvä mokata kunnolla, siinäkin oppii... muista ja itsestä!

Suvi

=========================

Olen ollut muutamia kertoja. Onneksi en tunne kateutta, mutta en osaa iloitakaan siinä tilassani toisten onnistumisista. Esim. perheeni tai lähisukulaisteni, jne.

Itse, ei juuri silloin näe itsessäni mitään positiivista, vaikka en vaivukaan itsesääliin. Vetäydyn vain vähäksi aikaa omiin oloihini ja päätän, etten anna periksi ja toistan itselleni, että minulla on sisua tästä selvitä ja oikean asenteenkin on pakko löytyä. Ja sehän ei heti onnistu, uskon ettei keneltäkään muultakaan siinä tilanteessa. Mutta se vie jokaiselta oman aikansa ja jokainen joutuu tilannettaan prosessoimaan. Mutta ajan kanssa oikealla asenteella, olen pääsyt sisälle ja sitkeydellä saanut haluamani.

Jankutan aina itselleni, että selkärankaa on löydyttävä, oli vaikeus, tai tavoite sitten mikä tahansa.

Tarski

=========================

Olin ollut pitkään yksin elämänkumppania etsien. Olin jo hieman epätoivoinen, koska olin niin yksin. Olen uskova ihminen, joten rukoilin hartaasti eräs ilta Jumalalta, ettei minun tarvitsisi olla enää yksin. Pyysin Jumalalta elämänkumppania ja itsekin yllätyin, kun hieman yli kuukauden kuluttua rukouksesta löysin aivan mahtavan miehen. Nyt olemme olleet yhdessä 6 vuotta ja hyvin menee vieläkin. Enää en ole yksin ja tiedän kyllä, kuka ansaitsee siitä suuren kiitoksen!

Kiitollinen uskova

=========================

Olen ollut, lapsettomuuden kanssa tässä tilanteessa. Monien hoitojen yms. kautta sain lapsen, jota olen ikuisesti kiitollinen

TeeKoo

=========================

Minä kiipesin katolle ja aloin maalata. Katon maalaaminen kesti 8 tuntia, enkä tullut välillä kertaakaan alas katolta. Kukaan ei voinut puhua minulle mitään, joten maalasin vain ja mietin, mietin, mietin... Viimeisellä neljänneksellä se sitten selvisi. Huomasin, että uupumiseeni johtaneet syyt eivät olleet minun aiheuttamiani, enkä minä pysty millään keinoilla ratkaisemaan tätä ongelmaa. Sen jälkeen keskityn tekemään parhaani ja sen täytyy riittää.

Kattokassinen

=========================

Näyteikkunoitahan on yleensä kaupoissa ja ne kaikista kalleimpien kauppojen ikkunat totta kai aina houkuttelevampia ja se sisään meneminen tuntuu kertakaikkisen ylipääsemättömältä. Mutta älä katsokaan sitä ikkunaa pelkästään vaan katso ikkunan taakse. Sieltä löytyy paljon pienen pieniä asoita, joita sinä kykenet hankkimaan. Eli ei muuta kuin rohkeasti ovesta sisään ja ostat ensin sen pienimmän nenäliinan mitä kaupasta löytyy. Näin olet jo päässyt sisälle!

Kaikki lähtee todella pienestä liikkeelle. Teet ensin sen asian, joka tuntuu vähimmän vaikealta ja siltä että ehkä jaksaisit sen tehdä. Kun saat sen tehtyä niin huomaat, että hei, ei tämä nyt niin paha paikka ollutkaan minä kyllä pystyn! Luota itseesi. Pikku hiljaa askel askeleelta huomaat, että olet "sisällä" ja saavuttanut jotain haluamastasi. Mutta muistaa pitää, aina ei voi kuitenkaan saada mitä haluaa, järki käteen, mutta unelmia pitää olla!

Titi

=========================

Olen lakannut miettimästä muiden onnistumisia ja keskittynyt vain omaan tehtävääni niin hyvin kuin pystyn luottaen siihen että eihän siitä voi seurata mitään muuta kuin hyviä asioita.

Peppi

=========================

Otan itseni sisäpuolelta kiinni ja käännän ajattelutavan toisin päin. Rikon näyteikkunan ja astun painavalla askeleella toiselle puolelle. Yritän päästä eroon ulkopuolisuuden tunteesta ja osaksi porukkaa ja sen ajatuksia... Aina se ei ole onnistunut, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla...

Näyteikkuna rikki

=========================

En ole ollut uuvuksissa, mutta tavoitteita ja onnistumisen haluja on ollut ja on edelleenkin. Tavoitteen saavuttaminen/onnistuminen vie välillä paljonkin aikaa, mutta on tärkeää: 1) määritellä tavoite selkeäksi itselleen 2) miettiä keinot tavoitteen saavuttamiseksi ja 3) edetä pienin, määrätietoisin askelin. Kaikkea ei voi saavuttaa välittömästi! Sisua ja uskoa omiin päämääriin tarvitaan ja: apua muilta saa pyytää. Usein keskustelu toisen ihmisen kanssa auttaa selkeyttämään omia ajatuksia ja saa myös huomaamaan ne pienetkin edistysaskeleet, joita on tapahtunut. Iso tavoite saavutetaan pieni pala kerrallaan!

Virpi H.



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot