To 24.4.Pertti, Albert, Altti, Albert,...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Miten selviytyä elämän yhdestä suurimmasta vastoinkäymisestä? Miten selvitä erosta yli kymmenen vuoden liiton jälkeen, ja selvitä vielä niin, ettei eskari-ikäinen lapsi siitä kärsisi? Mistä ja miten löytää usko tulevaan, paikata kolautettu itseluottamus kun tuntee olevansa hylätty, jätetty ja petetty?

42 vastausta




Yksi apukeino voi olla kirjoittaa kirje tai päiväkirjatyyppisesti alkaa vähitellen kirjoittaa tuntemuksiaan nyt. Et uskokaan, kuinka mielestä nousee kirjoittaessa esille asioita, joita ei edes muistanut eläneensä! Tämä prosessi ei ole helppo ja vie aikaa, toisilla kuukauden toisilla vuosia. Silti se kannattaa tehdä ja päästää näin menneisyydestä irti. Elämästä löytyy pieninä murusina elämän eväitä jokaiseen uuteen aamuun. Yksi murheeton aamu tuo mukanaan toisen, ja muistathan, ettei koko matkaa tarvitse tehdä kerralla, yksi askel riittää. Turvallista elämän matkaa!

Nykyisin onnellinen vaimo

=========================

Kuvittele istuvasi kuuma-ilmapallon korissa. Rupea heittelemään vanhoja painolasteja yli.

Irrottaudut maasta, ja maisemat ovat upeat.

Ani

=========================

Vuosi on hyvin lyhyt aika avioerosta toipumisessa. Kirjoittamalla vaikeita asioita paperille voit päästä askel askeleelta eteenpäin. Avioeron taustalla on usein pettymyksiä ja kokemuksia väärin kohtelusta. Vaikka kuinka vihaksi pistää ja katkeruus hiipii sydämeesi päätä antaa anteeksi sekä itsellesi ja puolisollesi.

Toipumisesi alkaa edetä anteeksiannon tahtotilan jälkeen huomattavasti nopeammin.

Hansu

=========================

Kehottaisin sinua purkamaan juttelemalla vaikka seurakuntasi papin kanssa koko kivuliaan asian joka taakoittaa sinua ja sitoo tulevaisuuttasi. Ole rehellinen kaiken keskellä ja kerro juuri se miltä sinusta tuntuu, ei pappi sitä säikähdä ja hän on vaitiolovelvollinenkin. Aivan varmasti saat heittää kaiken unohduksen mereen ja siinä on kyltti rannalla: Kalastaminen kielletty. Uskallan lämpimästi suositella, olen nähnyt miten se toimii!

Susannasisko

=========================

AIKA.

Erosta, varsinkin jos siihen liittyy lapsia, ei koskaan "selviä", mutta omaa täysipainoista elämää toki pystyy elämään kunhan aikaa on vain kulunut "tarpeeksi".

Ota tämä aika kasvun paikkana. Tietenkin tapahtuma pyörii mielessäsi ja vie paljon energiaa, mutta älä anna sen tuhota positiivisuuttasi. Mieti mitkä asiat erossasi ovat olleet positiivisia ja mitkä negatiivisia.

Sen jälkeen kuoppaat negatiiviset asiat ja ajattelet vain niitä positiivisia. Mielesi pysyy iloisena ja jonkin ajan päästä huomaat, että näinhän piti tapahtua.

Vain vaikeuksien kautta ihminen oppii kaikenlaisia asioita, joten Sinäkin olet taas "yhtä kokemusta viisaampi" kun iloisella ja positiivisella mielellä astut uuteen tulevaisuuteen.

Annemummi

=========================

Eroprosessi on hyvin henkilökohtainen joten siihen on vaikea antaa neuvoa. Vanha sanonta, niin lohduttomalta kuin se kuulostaakin, 'aika parantaa haavat' pitää kyllä paikkansa. Erostani on 18-vuotta ja alan nyt vasta olla tervehtynyt erosta.

Sisko

=========================

Mitäs jos keksisit vaikka jonkun kivan harrastuksen, että saisit muuta ajateltavaa. Ystäviäkään ei kannata unohtaa. Pidä niihin yhteyttä. Jos tykkäät tanssimisesta, niin suosittelen lämpimästi. Naistentanssit varsinkin. Se on parasta liikuntaa.

Älä vaan missään tapauksessa jää kotiin mököttämään. Käy vaikka kampaajalla ja ota aivan uusi look. Se piristää.

Anne

=========================

On vaan kerta kaikkiaan surtava asia pois ja sitten todella jättää taakse koska se ei miettimällä muutu. Vaan imee kaiken energian. Paljon menemistä, harrastuksia, uusia maisemia, hoitoja ihan mitä vaan joka antaa uutta energiaa ja ajatuksia! Sinulla on vaan yksi elämä - kerrallaan. Ajattele itseäsi ja nauti. Älä tuhlaa päiviä, tunteja, minuutteja murheeseen jolle et voi mitään. Halauksia!

Anne

=========================

Mieti mitä haluat tehdä juuri nyt, mikä tuntuu sinusta mukavalta ja mitä olet aina halunnut tehdä, jos sinulla olisi siihen mahdollisuus. Toteuta unelmiasi! Olet nyt vapaa, nauti elämästä, älä anna vastoinkäymisten musertaa.  Katso ympärillesi ja näe kaikki kauneus! Elämä kantaa sittenkin! Olet tämän kokemuksen myötä vahvempi kuin ennen. Käännä sivua elämäsi kirjassa ja anna sen viedä! Meillä kaikilla on Isä joka rakastaa ja jonka syli on turvapaikka, josta on hyvä jälleen aloittaa uudelleen.

Ansku

=========================

Aika! Aika tekee tehtäväänsä ja on hyvä että olet surrut, sillä ero on kuin yksi kuolema.

Mieti mennyttä ja muista että se on nyt ollutta ja nyt on näin ja kaikella on kuitenkin tarkoituksensa eikä teitä vain oltu luotu toisillenne vaan jossain odottaa se Sinun toinen puoliskosi ja vain aika näyttää milloin kohtaatte.

Älä anna kenenkään tai minkään musertaa minuuttasi, positiivisuuttasi - sitä ei kukaan ota sinulta pois!

Omasta erostani on jo 12 vuotta ja Onneksi erosimme, mutta vaikeaa se oli minullekin silloin aluksi, silloin lähdin ulos lenkille kun oikein koville otti.

Ajattelin monesti että onneksi olen Terve ja se on tärkeimpiä asioita sekä hyvät ystävät. ...uusi onni odottaa kulman takana!?

Anselmi

=========================

Etsin paikkakunnaltani muita yksinhuoltajia ja liityin porukkaan ja kävin eroseminaarin sekä etsin itselleni positiivista luettavaa esim. Ajattele elämäsi hyväksi kirja lohdutti minua kovasti sekä ystävät.

Annelinen

=========================

Tiedän tunteesi. Vuosi on lyhyt aika ja tarvitse asian käsittelyyn oman aikasi.

Kokemukset ovat aina kasvun paikka ja aina on tulossa jotain parempaa elämään.

Se on tuskaista, mutta sinä selviät siitä.

Mene vain päivä kerrallaan, älä ajattele aikaa.

Annu

=========================

Minullakin on asioita, jotka tahtovat vaivata ja vievät iloa elämästä. Turhan usein murehdin asioita ennakkoon, vaikkei edes olisi aihetta murehtimiseen. Hyvä idea olisi mielestäni tehdä asioita ja pysyä aktiivisena. Esim. kuntoilu, ystävien tapaaminen (iloisten), kirjojen lukeminen, maalaaminen, kutominen tai muu käsillä tekeminen. Olisi parempi päästä kodin ulkopuolelle tekemään näitä, jotta motivaatio pysyy ja pääsee tapaamaan uusia ihmisiä. Myös jonkun iloisen asian järjestely saa mielen positiiviseksi esim. pienimuotoisten yllätysjuhlien (voi olla illanistujaiset, teemakekkerit tai vaikka nyyttikestit) järjestäminen ystäville, lapsille tai sukulaisille. Kannattaa pitää itsensä kiireisenä! Kaikkea positiivista kaikille!

Anne-Maria

=========================

Kun lakkaa syyttämästä itseään. Ja alkaa elämään omaa elämäänsä. Tyytyväisenä siitä että sai sen minkä halusi. (jos itse oli se joka lähti)

Ami

=========================

Olen itse kokenut saman, jossain määrin! Koskaan se ei lopullisesti helpota , mutta pikkuhiljaa laantuu. Sinun ei auta jäädä paikallesi murehtimaan asioita - niin on vaan tapahtunut - paluuta ei ole - siis käännä katseesi tulevaisuuteen - harrasta - matkusta - laita raha-asiat kuntoon - juokse itsesi uuvuksiin. Ihan mitä tahansa kunhan et jää paikallesi surkuttelemaan omaa oloasi - se heijastuu lapsiin, ja voi myöhemmin näkyä varsinkin tytöillä murrosikäisen vaikeuksina:.

Itseä helpotti kun puhuin asian itsestäni ulos ja annoin palaa - Otin vähän aikaa menetettyä nuoruuttani takaisin - Muista! Kyllä Sinä selviät - Olet vahva- Oikaise ryhtisi - Kukas kissan hännän nostaa ellet sinä itse!

Jos oikein ahdistaa niin mielenterveystoimiston tai kirkon palvelut ovat hyviä paikkoja puhua, jos et voi sitä julkisesti ystävillesi tehdä !Mutta itse asiat on itselleen loppujen lopuksi selvitettävä, mutta puhuminen antaa näkökulmia!

Muista kyllä Sinä selviät - Kukas kissan hännän nostaa ellet sinä itse.

Joku päivä vielä mietit asioita jonkun ihanan ihmisen kanssa keskikesän auringossa tai lempeässä syysillan tuulessa.

Meitä on paljon

=========================

Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että AIKA on ainoa asia joka auttaa. Nyrkkisääntö on, että aikaa  toipumiseen kuluu yksi kolmasosa avioliiton kestosta. Nyt kun omasta erostani on kulunut 6 vuotta, voin vasta suhtautua elämääni normaalilla kepeydellä ja kaikki katkeruus on hävinnyt. Kun ymmärtää, että toinen ihminen ei ole pystynyt omista lähtökohdistaan parempaan, voi hänelle antaa anteeksi. Enää eivät hänen tekemisensä määrittele Sinun onneasi vaan omat edesottamuksesi ovat onnesi avain. Siitä se lähtee se elämän uudelleen rakennus liikkeelle.

Arja

=========================

Kolmea asiaa ihminen ei saa takaisin: sanottua sanaa, elettyä elämää, tehtyä tekoa. Älä siis kanna mukanasi asioita taakaksi saakka, joille et enää voi mitään, vaan käännä rohkeasti uusi sivu auki. Tulet yllättymään kuinka paljon mukavia asioita on vielä edessä. Olen itse kahdesti eronnut ja voin sanoa, että ajatusmalli ja toiminta sen mukaan myös toimii.

Apa 62

=========================

Kuule kokemuksesta voin kertoa sinulle, että minullakin vei aikaa, mutta kun kohdalleni sattui ihana mies. Asiat rupesi pikkuhiljaa jäämään unholaan. Asiasta on kulunut jo monta vuotta ja elämä on ihanaa!

Uusi mies

=========================

Tsemppiä sinulle! Olen itse eronnut 2 kertaa, ja minusta tärkeintä eron jälkeen on se, ettei katkeroidu. Ajattelen, että itseään täytyy sen verran kunnioittaa, että jotain hyvää molemmissa suhteissa on ollut - millainen nainen olisi mennyt naimisiin surkean miehen kanssa? Mitä hyvää hänessä on? Mietin, miksi olin mennyt naimisiin juuri tämän miehen kanssa ja mitä olen oppinut, etten päädy uudelleen samanlaiseen tilanteeseen. Toki olen miettinyt miesten hankalia puoliakin, samoin omiani. Itsetuntemus lisääntyy! Pohjalla on käyty, ja sieltä on noustu. Anna itsellesi aikaa ja ole itsellesi lempeä, kyllä sinäkin selviät!

Kolmas kerta toden sanoo?

=========================

Menee kolme, neljä vuotta ennen kuin huomaa elävänsä, huomaa kukat ympärillä, kevään tulon jne. Omasta erostani on jo 15 v. ja lapset ovat nyt jo aikuisia eikä ole enää mitään elatus- eikä tapaamiskiistoja, mutta erosta en ole päässyt kokoaikana kokonaan irti, osittain siitä pitää huolen lapset, kyselemällä tavan takaa kaikennäköisiä asioita yhteiselomme ajoilta. Jatkuvana seuralaisena on 15 v. minua seurannut huono omatunto ja osittainen itseni syyttely. Se tulee esiin varsinkin lasteni kanssa keskustellessa. Myös jonkin asteinen vihantunne ex-miestäni kohtaan on alati läsnä. Mutta kaikesta huolimatta elän, joskus tuntuu, että puoliliekillä kylläkin. Omaa tilannettani varmaan on vaikeuttanut useamman läheisen sairastuminen ja kuolema eron aikoihin. Näistä huolimatta olen positiivinen ihminen ja katson luottavaisena tulevaisuuteen. Tsemppiä ja yritä jaksaa ja jos tuntuu ettet jaksa yksin, hae epäröimättä apua ammattilaisilta, ei siinä ole mitään hävettävää. Kannattaa selvittää kaikki asiat itsensä kanssa eikä jättää niitä muhimaan!

Kovan koulun käynyt

=========================

Jos olet saanut selvitettyä eroon liittyvät syyt ja muutkin asiat, älä vatvo niitä enää, se ei auta yhtään vain pahentaa tilannetta. Menneisyyttä ei voi muuttaa vain tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Rakasta itseäsi niin paljon, että haluat ja sallit itsellesi jotain hyvää, onnen, uuden ihmissuhteen mitä tahansa kivaa. Minä itse koin erossani valtavan vapauden tunteen, nyt voin tehdä mitä itse haluan kukaan ei määrää elämääni. Sano itsellesi, kyllä minä pärjään. Uusi rakkaus auttaa varmasti, ainakin minua auttoi. nauti elämästä!

Auli

=========================

Anna anteeksi. Teeskentele ensin sitä, se ei tapahdu hetkessä, ja saat huomata pian oikeasti antavasi anteeksi.

Ystävät ja uusi harrastus antavat pohjan uudelle elämälle. Tutki kuka olet ja mitä haluat elämältä. Tee yleensäkin sellaista mitä et tehnyt avioliitossasi.

Kuten myös

=========================

Oli eron syynä sitten hän, sinä tai molemmat se on jo tapahtunut. Ja sille ei enää voi mitään. Elämä on niin suuri lahja että sitä ei kannata heittää hukkaan yhden eron takia. Sinun täytyy ryhdistäytyä ja uudistautua. Käy kampaajalla, hanki uusi harrastus, uudista vaatekaappisi ammattilaisen avustuksella, sisusta kotisi erilailla ja ennen kaikkea hankkiudu eroon tavaroista tai tavoista jotka muistuttavat sinua erosta tai hänestä. Tiedän että, tämä on suuri askel mutta se vie sinut eteenpäin. Ajattele että tämä on uuden alku. "Se mikä ei tapa vahvistaa."

Cinderella

=========================

Jos joku tuttavani eroaa, aloitan tukemisen sanomalla "älä yritäkään päästä erosta yli ainakaan puoleen vuoteen, vaan koe syvästi ja avoimesti kaikki eron tuomat pettymykset itkuineen ja masennuksineen". Kun saa rauhassa surra eroa, ilman että täytyisi teeskennellä kaiken olevan jo hyvin (ihan vaan ystävien mieliksi), on parantuminen helpompaa.

Ota eron jälkeinen elämä täysin uutena mahdollisuutena. Mitä et voinut kuvitella tekeväsi kun olitte vielä yhdessä? Vuosi ulkomailla unelmiesi kohteessa? Oma auto? Vuokramökki Saimaalta? Napatanssitunnit? Vihdoinkin se uusi hiusväri mitä puolisosi niin aina vastusti? Hyppää rohkeasti tulevaan, arvosta itseäsi ja muista: Myös sinä olet menetys toiselle osapuolelle.

Mustikka

=========================

Ole itsellesi hyvä ja armollinen. Hemmottele itsesi vaikka piloille, siitä saa hyvän mielen. Ota ilo pienistä jutuista, isoja ei taida heti olla näköpiirissä. Hulluttele, leiki ja repäise itsesi irti vanhoista kaavoista. Tee se vaikka jollain muulla paikkakunnalla kuin missä asut, jos et muuten kehtaa. Anna ystävien auttaa, älä häädä heitä pois. Tarvitset kaikkia - erilaisiin tilanteisiin avuksi ja olkapääksi.

Vuosi on lyhyt aika toipua kovasta iskusta. Anna itsellesi aikaa. Se tapahtuu parhaiten elämällä yhden päivän kerrallaan.

Menetin mieheni kuusi vuotta sitten, eromme oli yhtäkkinen ja lopullinen - kuolema. Hiljalleen elämä voittaa. Prosessia vain ei voi nopeuttaa. Surun ajankin voi elää täysipainoisesti ja siitä saada voimaa tulevaan.

Eräänä päivänä kaikki näyttää valoisalta

=========================

Vuosi on vielä lyhyt aika. Asioiden läpikäynti vie enemmän aikaa. Surutyötä ei pidä sysätä syrjään.

Se on käytävä läpi. Vain siten oppii antamaan anteeksi ja sen jälkeen eheytymään ja jälleen rakastamaan elämäänsä.

Itse luin paljon, kävin erilaisissa tilaisuuksissa ja puhuin ystävien kanssa avoimesti.

Kelasin yli 30 vuotta kestänyttä avioliittoa takaisinpäin, purin sen pohjia myöden. Siitä jäi hyviä muistoja. Ei katkeruutta. Neljän vuoden jälkeen elämä maistuu todella ihanalta. Työtä ja aikaa se vaatii, tapahtunutta ei voi paeta.

Positiivisuudella jaksaa eteenpäin, se toimii tässäkin...

On vain yksi suunta, eteenpäin...

=========================

Onnittele itseäsi, olet selvinnyt pahimmasta. Ensimmäisen erovuoden jälkeen aloin itsekin etsiä valoa elämään, muuta ajateltavaa. Pyrin ammattikorkeaan ja pääsin täydentämään ammattitaitoani. Aikuisopiskelijana koin onnistumisen hetkiä, sain uusia ystäviä. Parasta oli, että saatoin vapaa-ajallani keskittyä uuden oppimiseen sen sijaan, että olisin märehtinyt vanhoja juttuja.

Miranda

=========================

Ehdottaisin, että teet ja harrastat sellaista mistä erityisesti pidät. Liikut paljon luonnossa. Kuuntelet mielimusiikkia ja pidät itsestäsi ja terveydestäsi huolta!

Kokeile vaikkapa päivän patikkareissua hyvien ystävien kanssa Lapissa.

EVELIINA

=========================

Ota itsellesi "erossarypemispäiviä", jolloin tietoisesti yrität ajatella vain pahaa oloasi, eroasi ja kaikkea siihen liittyvää.  Muina päivinä yrität tietoisesti olla ajattelematta eroa ja painaa siihen liittyvät asiat taka-alalle niiden kuitenkin ajatuksiisi tullessa.  Vuosi on vielä lyhyt aika erosta selviämiseen eli anna itsellesi reilusti AIKAA - viiden vuoden kuluttua jokapäiväinen elämä jo sujunee hyvin.  Näin ainakin omalla kohdallani.

Muksus

=========================

Joka ilta nukkumaan käydessäni, sanon hiljaa mielessäni "minä annan itselleni anteeksi". Jos sen jälkeen tulee vielä jokin muu asia tai ihminen mieleen, annan anteeksi myös tälle. Viikkojen kuluessa alkaa huomata, kuinka paljon anteeksi antaminen keventää oloa. Se tuo elämään iloa ja valoa. On astunut kulkemaan ihan uutta ja ihmeellistä polkua.

Antti

=========================

Saat sen mistä luovut. Anna itsellesi lupa laskea irti menneisyydestä. Kerro itsellesi joka päivä, että olet onnellisen elämän arvoinen. Joka kerta kun ikävä ajatus tulee mieleesi. Pysäytä se, ja sano itsellesi. "Ei, en halua enää ajatella näin." Ja joka kerta, kun sinulle tulee kurja tai ahdistunut olo. Sano itsellesi, "Haluan laskea irti ajatuksesta, joka saa minut tuntemaan näin." Suunnittele ajatuksissasi itsellesi hieno tulevaisuus, ja ala odottaa sen toteutumista. Huomaat pian alkaneesi elämään unelmaa todeksi. Muista muistuttaa itsellesi, että olet sen arvoinen.

Essi

=========================

Kaverieni mukaan "2 vuotta siinä menee". On kuulemma se tavallinen aika. Monilla menee kauemmin.

Itselläni vaimo 2 vuotta sitten juhannuksena ilmoitti että hän ja lapset lähtevät sitten viikon päästä. Kysyin että eikö tästä voisi neuvotella, niin hän sanoi että ei, talo valmistuu kuun vaihteessa!

Tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oltiin vielä oltu viimeinen puoli vuotta kokonaan ilman riitaa. En olisi vähemmän voinut olla varautunut.

Jälkeenpäin ymmärsin että riidattomuus johtuikin siitä että hän oli tätä juoninut sen puoli vuotta selkäni takana.

Olin ensimmäisen puoli vuotta ihan zombina. Vähitellen alkoi monta iltaa viikossa mennä paikallisessa, ja päätin vaihtaa paikkakuntaa.

Nyt, yli 2 vuotta siitä on mennyt, ja lopullisesti pääsin järkytyksestä ja masennuksesta ja avuttomuudesta ja kaikesta, kun eräs tuttu sai minut vakuuttuneeksi siitä että ero oli paras mitä ex oli minulle koskaan tehnyt!

Muuten olisin nyt edelleen ankeassa avioliitossa "lasten takia", mitään ei voinut harrastaa kun ex ei ollut kiinnostunut mistään, eikä halunnut edes tulla mukaan mihinkään. Ei muualla rampannut kuin anoppilassa.

Nyt voin harrastaa, nähdä ihmisiä, katsoa telkkarista mitä huvittaa, istua yökaudet vaikka tietsikan ääressä - jos sattuu kiinnostamaan. Ja lapsia näen ihan riittävästi.

En ole uusia naisia etsiskellyt. Isolla paikkakunnalla noita löytyisi, jos viitsisi mennä kapakasta hakemaan. Tai jostain netistä varsinkin. Ja pikapulaan löytyy erilaisia "hierojia".

Varmaan ennen pitkää johonkin naiseen taas kapsahdan, mutta ei minkäänlaista kiirettä ole.

NAUTIN NYT VAPAUDESTANI, eli vapaudesta jopa olla ilman naista jos huvittaa - niin kauan kuin mahdollista.

Pari vuotta vähintään

=========================

Itselläni oli kyse vain seurustelusuhteen päättymisestä, jonka loppuun liittyi minun painamista maan rakoon ja haukkumista siitä, että yritin heti saada kiinni jostain iloisesta ja mukavasta, josta poikaystävä oli kieltäytynyt molempien puolesta kysymättä minulta tai edes mainitsematta siitä. Joka tapauksessa teki äärimmäisen kipeää ja tuosta kaikesta loanheitosta huolimatta en olisi halunnut päästää irti ja oli vaikeaa päästä asian yli.

Kävin läpi yhteisiä muistoja ja asioita, joita olimme kokeneet, kävin paikoissa, joissa olimme olleet. Itkin paljon, kiukuttelin, vaivuin epätoivoon, mutta lopulta kai tuo loanheitto aina tavatessamme yhteisten tuttujen luona tai missä tahansa ja huonojen puolien kertaaminen - ei, vaan huonojen puolien tajuaminen - auttoivat pääsemään yli. Tajusin, että olen ansainnut paljon parempaa ja minun ei tarvitse sietää mitään hänen puoleltaan, sillä hänellä ei ole minun kanssani mitään tekemistä. Heittäköön lokaansa, että tekee itsestään entistä tyhmemmän muiden silmissä. Minä en välitä.

Olin aiemmin sokea hänen huonoille puolilleen, mutta silmien auettua tajusin, ettei meillä olisi mitenkään voinut olla yhteistä tulevaisuutta tai ei ollut ikinä ollut edes hitusta sellaisesta. Kaikki oli valhetta ja esittämistä.

Ennen kaikkea tajusin auringonnousun kauneuden, tajusin elämän ja tajusin oman tärkeyteni itselleni. Jonkinlainen sielunhuuhtelu se kai oli... Nyt olen onnellinen, fiksumpi, iloisempi ja voin jo nauraa koko tapaukselle ja omalle typeryydelleni tuolloin. Nautin lämpöisistä syysaamuista, kirpeistä ilmoista, auringonpaisteesta, sateesta, sienimetsän tuoksusta, kukista, linnuista. Nautin elämästä!

Kyllä aurinko vielä nousee Sinullekin. Kokeile jotain, mitä et ole ikinä kuvitellut tekeväsi tai mikä Sinulta on aiemmin kielletty, keksi joku ihan oma juttu ja syvenny siihen täysillä. Etsi iloa pienistä asioista. Tee itsellesi oma pieni suojelusenkeli (vaikka symbolinen), jolle voit antaa murheesi illan tullen ja jonka voit ottaa mukaan aina ja kaikkialle. Toivon Sinulle rohkeutta ja voimaa ja uutta iloa parempaan suuntaan mennessäsi ja huonoihin hetkiin.

Auringonnousu

=========================

Muuta ajatuksesi tilanteesta. Yksinkertainen ja helppo neuvo. Käy tilanne mielessäsi läpi - mikä johti eroon, oma osuutesi tilanteesta. Käy riittävän monta kertaa asia läpi. Opi tilanteesta se mikä on opittava. Tee eri tavalla asiat. Keskustele tilanteesta mielellään jonkun ulkopuolisen kanssa tarvittaessa useamman kerran.

Sen jälkeen päästä irti koko asiasta ja keskity Omaan Elämääsi. Mikä on tilanteesi NYT?! Mikä sinulla on Hyvin Elämässäsi Nyt Tällä Hetkellä? Mitä voit tehdä toisin? Mitä parantaa, mitä muuttaa.

Aloita uusi harrastus, joka tuottaa sinulle mielihyvää ja iloa. Tapaa ystäviäsi. Etene pienin askelin elämäsi laadun parantamisessa. Matkustele paikkoihin jonne olet aina halunnut mennä. Tee arkipäiväsi asioita eri tavalla. Uskalla elää yksin ja tee elämästäsi niin hyvä kuin osaat. Sinulla itselläsi on kaikki tarvittavat välineet siihen.

Hannele

=========================

Kokeile tehdä itsellesi lukujärjestys: ensiksi vaikka vain parille illalle viikossa. Kuluta paljon aikaa suunnittelemiseen, mieti mitä SINÄ haluaisit tehdä, minkä näytelmän tai elokuvan SINÄ haluaisit nähdä, olisiko uiminen MINUSTA mukavaa vai kävisinkö MINÄ mieluummin kirjastossa? Ja kun päädyt johonkin, pistä menot kalenteriin ja TOTEUTA NE.

Monta kertaa varsinkin pitkässä suhteessa alkaa elää omaa elämäänsä puolison ehdoilla. Aina tulee ensiksi ajateltua, mitä ME molemmat tahtoisimme tehdä. Eron jälkeen sitä kangistuu edelleen samaan kaavaan ja tuntee joka kerta menetyksen ja turhautumisen tunnetta kun MEitä ei enää olekaan olemassa. Tämä tunne saattaa tulla jo niin pienestä ja jokapäiväisestä asiasta kuin kaupassa käymisestä. Huomaat miettiväsi jogurttihyllyllä, että en voi ostaa banaanijogurttia kun se ei (ex-) puolisolle maistu!

Ala tutustua uudelleen itseesi ja mieti mitä SINÄ haluat ja mistä SINÄ pidät. Esitä itsellesi kysymyksiä joka asiasta: Pidänkö kookoksen mausta? Tykkäänkö katsoa kauhuleffoja? Pidänkö aniliininpunaisesta? Tapettia vai maalia olohuoneen seiniin? Juonko mieluummin siideriä vai kotikaljaa? Ovatko naapurin Mäkiset minusta mukavia? Kuulostaa typerältä, mutta toimii! Pikkuhiljaa alat huomata että itsetuntosi kasvaa ja alat uudelleen nauttia elämästä. Hauskaa matkaa - SINÄ olet ihan hyvä tyyppi!

PS. Ja jos joskus tuntuu että maailma silti räjähtää kappaleiksi - kuvittele ex-puolisosi kulkemassa kaupungin pääkatua vaaleanvihreissä painitrikoissa...

Kaksi kertaa eronnut

=========================

Käy terapiassa puhumassa niistä asioista, se auttaa kun saa puhua vieraalle ammatti-ihmiselle. Olen myös eronnut yli vuosi sitten ja olen selvinnyt hengissä. Olen aloittanut uuden elämän ja menneet ovat enää vain muistoja. Kävin myös niitä asioita läpi joka päivä ja itkin, melkein joka päivä, mutta se auttoi. Mutta myös terapiassa käynti auttoi.

Helena

=========================

Olet irrottanut itsesi vaikeasta ihmissuhteesta - onnittelen - ajattele, miten voimakas siis olet!

Et jäänyt kituuttamaan ja kärsimään, vaan avasit oven uuteen. Älä katso taaksesi, vaan eteenpäin, elämällä on vahvalle ihmiselle paljon annettavaa. Kun huomaat kiittää itseäsi siitä, että uskalsit päästää huonosta parisuhteesta irti, olet avannut itsesi uudelle, paremmalle elämälle.

Jokainen aamu kasvattaa Sinua uuteen eheyteen.

Helena

=========================

Hanki uusi mielenkiintoinen harrastus, johon sinulla ei ollut aikaa silloin kun elit parisuhteessa.

Näin saat jotain uutta ajateltavaa elämääsi ja rupeat keskittymään siihen ja pian huomaatkin, että parempi näin, on kiva ollakin sinkku!

Ja sitä paitsi harrastusten parista löydät myös uusia ihmissuhteita ja koskaan ei tiedä missä se onni odottaa.

Ellet lähde kotoa liikkeelle, kukaan ei tule sua ainakaan sieltä hakemaan!

Hessutyttö

=========================

Tavallaan koen tämän aiheen omakseni, vaikka ongelmatiikka onkin hieman toisenlainen.

Itse toivoisin kykeneväni jättää menneisyyteen toisenlaiset ikävät asiat, jotka ovat tavallaan jääneet myös väsyttämään ja imemään kaiken energian arjessa jaksamiselta.

Perheessä on ollut surua sekä nuorten kuolemantapausten että hengenvaarallisen sairauden johdosta.

Surutyö täytyy käsitellä, käydä läpi suruprosessi vaihe vaiheelta. Siinä ei voi fuskata.

Joskus on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja pakottamalla pakottaa mukaan johonkin aktiviteetteihin, esim. kyläilemään hyvien ystävien luo. Kun itsensä lopulta saa liikkeelle, usein miettii että miksi en useammin käy, kun se olikin hauskaa. Se on se aloittaminen ja lähteminen kun on vaikeinta, senhän kaikki varmaan tietääkin.

Tsemppiä "uuteen" elämäntilanteeseen!


Rachel

=========================

Itse olen myös eronnut vuosi sitten. Ensisijainen tavoitteeni ex-mieheni kanssa oli lasten hyvinvointi, josta olemme mielestäni onnistuneet pitämään hyvin huolta heille surullisessa tilanteessa. Toiseksi päätin olla itselleni hyvä, tehdä asioita, joista nautin ja jotka auttavat minua eteenpäin. Itse olin jo jonkin aikaa harrastanut astanga-joogaa, mutta rupesin treenaamaan vähän enemmän. Se on ollut minulle tärkeä kanava oivaltaa, että asiat tapahtuvat/muuttuvat/kehittyvät milli milliltä ja päivä päivältä. Tuskaisille ajatuksillekin on annettava tilaa tuntea ja kokea ne ja sitten taas lipua pois. Sitten jää taas energiaa ja aikaa niille hyvillekin, tulevaisuutta rakentaville ajatuksille ja teoille. Olisiko sinulla jokin harrastus, johon voisit 'uppoutua' vähän syvällisemmin? Voimaa ja iloa syksyyn!

Aloitteleva joogi

=========================

Anna ajan kulua ja keskity juuri siihen tekemiseen, mikä on sillä hetkellä käsillä. Tee joka päivä joku asia josta itse pidät, se voi olla vaikka kahvikupillinen mukavan lehden ääressä. Älä vaadi itseltäsi suorituksia. En ole itse vielä edes surrut pitkän liiton päättymistä - ei kiirettä, anna aikaa itsellesi.

Kohtalotoveri

=========================

Liikunta, ulkoilu, kuntoilu ja urheilu jota täytyy ensin tehdä miettimättä miltä tuntuu, kunnes muutaman päivän, viikon päästä se lähtee kulkemaan, ja aina alusta saakka olo on mahtava kun hikoilee, pulssi nousee ja hengästyy.

Älä mieti kuinka pitkään tai kuinka paljon liikut, pääasia on et lähdet liikkeelle säännöllisesti siitä huolimatta miltä se lähteminen tuntuu.

Ensin kun esim. kävelet säännöllisesti vaikka aloitat viidellä minuutilla ja aina lisäten, hetken kuluttua huomaamattasi juokset, ensin tolpan välin ja sitten jo huomaamattasi enemmän.

Ei väliä mitä teet, pelaat pingistä, kävelet, uit, pyöräilet jne. kunhan pulssi nousee, hengästyt ja hikoilet.

Aivan varmasti elämänlaatusi paranee kun kunto kohenee. Liitä liikuntaan kaikkea kivaa ja mukavaa, tee siitä kiva tapahtuma jonka jälkeen menet saunaan, juot kupin hyvää kahvia kivojen ystävien kanssa jutellen mukavia.

Jyrki J Kähönen

=========================

Ala harrastamaan uusia sinua kiinnostavia asioita. Esimerkiksi lavatanssi on kaikenikäisille soveltuva monipuolinen harrastus. Tanssi on erittäin hyvä liikuntamuoto ja tansseissa tapaa myös paljon ihmisiä. Tanssimaan voit mennä yksinkin.

Jos et osaa yhtään tanssia, niin mene ensin vaikka tanssikurssille oppimaan perusaskeleita ja sitten vain lavoille tanssimaan!

Jaana

=========================

Minä antaisin neuvoksi sen, että antaa tunteiden tulla sellaisina kuin ne ovat ja yrittää hyväksyä ne. Uskon, että tällä tavoin vaikeasta erokriisistäkin selviää parhaiten. Jos tunteille ei anna tilaa, vaan tavallaan tuntee syyllisyyttäkin siitä, että kielteisiä ja myös niitä hyviäkin muistoja tulee mieleen, nämä tunteet kuitenkin ovat siellä syvällä sisimmässä ja tulevat pintaan ehkä myöhemmin. Tällöin selviäminen saattaa pitkittyä. Eroon liittyy hyvin negatiivisia, kipeitä tunteita, mutta myös niitä hyviä muistoja, ikävää. Aika on hyvä lääke, vaikka sen niin kliseemäiseltä kuulostaakin.



Itsellä auttoi tällainen näkemys, kun vaikea ero lapsen syntymän yhteydessä yllätti. Itselläni auttoi myös se, että pikkuhiljaa tavallaan pakotin itseni elämään. Muutin lähelle sukulaisia, aloitin opiskelun uudelleen ja tätä kautta elämään tuli pakosta uusia ihmisiä, uutta ajateltavaa ja järjestelyjä lapsen hoidon suhteen.

Olin rypenyt pahassa olossa noin vuoden verran, masentunut ja lihonut purkaessani tuskan syömiseen ja vain päivästä toiseen selviämiseen pienen vauvan kanssa. Uskoin, etten koskaan tule olemaan oma positiivinen ja iloinen itseni, vaan nyt viimeistään kyynisyys olisi päällimmäinen luonteenpiirre... Hyvä ystäväni asui meillä hetken etsiessään omaa asuntoa ja siinä samalla muistutteli minua, että varmasti haen haluamaani kouluun. Viimeisenä mahdollisena päivänä hain ja sitten pääsin.

Alkuun olin hiljaisempi ja varovainen. Aivan päinvastaista luonteelleni. Sitten aloin pikkuhiljaa huomata, että elämä kantaa, kun sen antaa niin tehdä. Opiskelen nyt juuri sitä, mistä olen aina haaveillut. Aloin siis toteuttamaan omia haaveita ja tekemään niistä totta. Se jos mikä kantaa ja antaa voimaa! Ja se oma luonne on tullut esiin takaisin sieltä alta. Nyt tuntuu, ettei mikään ole mahdotonta! Exän kanssa on hyvät välit, kun annoin sillekin mahdollisuuden. Ajattelin niin, että miksi minun pitäisi tuhlata energiaa siihen, että välit olisivat kaunaiset. Hän päätti elää toisin ja hän itse kuitenkin löytää edestään sen, minkä taakseen jätti. Ympäristö pyörittelee edelleen ajoittain päätään, että miten voin ajatella näin. Tavallaan ympäristö odottaa, että minun pitäisi vihata häntä sen vuoksi, miten hän päätti elää elämäänsä jatkossa. Mutta ei se minua auttaisi yhtään enempää. Sen olen huomannut, että kaikin puolin asiat toimivat paremmin, kun välitkin ovat suht kunnossa. Lapsen hoidon suhteen etenkin. Kieltämättä asiaan on vaikuttanut myös se, että exäni on erittäin vaikea ihminen. Voimaa löytyi myös sitten siitä, että minun ei tarvitse enää hänen vaikeuksiaan kestää. Huomasin, että minussa on voimaa ja sisua ja rohkeutta elää omaa elämää ja tehdä siitä nautittava.

Noin 1,5 vuotta erosta aloin laihduttamaan, kun sain ensin pään järjestykseen. Nyt on olo 15 kiloa hoikempi ja olo sen mukainen. Olen treffaillut uusia ihmisiä ja nyt on ehkä ilmassa vakavampi tapaus, josta saattaisi jopa tullakin jotain. Tärkeintä on kuitenkin, että on omaan elämäänsä onnellinen. Tekee siitä sellaisen, että siinä voi olla onnellinen. Oppii nauttimaan pienistä asioista ja arvostamaan itseään terveellä tavalla. Jos sanotaan, että raha tulee rahan luo, niin olen sitä mieltä, että onnikin tulee onnen luo. Positiivisuus luo hyvää energiaa ympärille ja sitä alkaa saamaan takaisin.

Ensin kuitenkin on hyvä antaa itselle aikaa ja armoa. Antaa itsensä surra ja olla masentunut. Vasta sitten voi todellinen eheytyminen alkaa. Ihmiset ovat erilaisia ja eheytyminenkin vaatii oman aikansa eri ihmisillä ja taustoilla. Mutta uskon, että kyllä sinäkin selviät! Tiedä vielä, mitä onnea sinullekin on varattu. Luota itseesi ja tulevaisuuteesi.

Murunen

=========================

Anteeksi antaminen itselle ja toiselle:
Eroprosessi kestää oman aikansa, eikä siitä toivu muuten kuin käymällä läpi kaikki mitä nousee pintaan. Voi kysyä itseltään, onko antanut anteeksi ex-puolisolle ja itselleen. Ilman anteeksiantoa eron tuska pitkittyy ja eikä elämänlaatu parane. On olemassa hieno kirja, jota suosittelen. Kirjan nimi on Taikasanat eli miksi antaisin anteeksi. Kirjoittajana Tuulikki Saaristo.

Jani

=========================

Mitään poppaskonstia ei ole varmaan olemassa ja jokaiselle erosta toipuminen on yksilöllinen prosessi, esim. ns. surutyön kesto vaihtelee tapauskohtaisesti.

Omalta osaltani ovat auttaneet mm. seuraavat asiat:
* asiasta puhuminen läheisimpien kanssa ja sureminen
* hyväksyy vähitellen sen, että ero on tosiasia
* tajuaa sen, ettei välttämättä olisi voinut tehdä mitään toisin, jotta ero olisi ollut vältettävissä
* ei jää kierimään itsesääliin ja -syytöksiin
* ei käytä energiaa toisen osapuolen syyttämiseen ja haukkumiseen
* suuntautuu vähitellen kohti uutta: esim. mistä asioista tykkää, mutta mitä ei jostain syystä ole voinut / halunnut tehdä avioliiton aikana
* käyttää voimavarana avioliitossa oppimiaan asioita ja iloisia/hyviä muistoja
* kun on siihen henkisesti valmis, niin uusi ihmissuhde auttaa pääsemään irti vanhasta ja suuntautumaan kohti uutta elämää

Hyväksy menneisyys, suuntaudu kohti uutta

=========================

Mitään yhtä keinoa ei ole. Kuulostaa kliseeltä, mutta niin totta, että aika parantaa haavat.. Koitapa vaan olla ajattelematta häntä. Olet itse itsellesi tärkein - ja lapset, jos on.

Jos mahdollista tee kaikkea kivaa ja pidä huolta itsestäsi. Käy eroryhmässä tms. jos et selviä yksin. Itse erosin 15 v. suhteesta ja meni just vuosi, kunnes yks päivä huomasin, että hei, miten kevyt ja hyvä olo onkaan. Voimia Sinulle!

Johanna

=========================

Mieti mihin sinulla on nyt mahdollisuudet!

Jooseppi

=========================

Joskus erotaan ilmiriidassa, joskus molemmat ovat surullisia epäonnistumisesta. Kerran rakastettua ihmistä on vaikea - ja turha - unohtaa. Kaikesta ei tarvitse luopua. Olisi opeteltava löytämään ihmissuhteen "peruutusvaihde". Miten peruuttaa hankalaksi menneestä rakkaussuhteesta kahden paljon yhdessä kokeneen ihmisen ystävyyteen. Miten osata luopua siitä, joka ei enää toimi ja säilyttää se, joka mahdollisesti voisi toimia jos ahdistavasta sidonnaisuudesta toiseen pääsisi eroon. Miten olla ystäviä, joilla on menneisyys.

"Älä anna sen, mitä et osaa, häiritä sitä, mitä osaat." Tämän soveltaminen parisuhteeseen ei ehkä ole yksinkertaista, mutta tiedän kokemuksesta, että se ratkaisee monta ongelmaa - sekä omia että yhteisten lasten. Erottuamme ostimme kaksi taloa - samalta tontilta. Oma tupa, oma lupa kummallakin - ja ystävyys säilyi vaikka lempi loppui Ja lapset juoksevat talosta taloon eivätkä ole kärsineet erosta kummoisestikaan.

Lemmestä ystävyyteen

=========================

Ajattele näin, ketään ei voi sitoa, ketään ei voi täysin omistaa. Mene vaikka, ystävän kanssa syömään, tai jos pidät tanssimisesta mene sinne Voi käydä niin että, löydät uuden ystävän, kaverin jonka kanssa, jutella kävellä luonnossa. Tehdä kaikkea mukavaa, unohtaa hetkeksi asia, sillä tavalla se voi pikku hiljaa ,vähä kerrassaan unohtua. Jäädä pois mielestä, että voisit rakentaa uutta elämää, sinulle sopivaa. Minullekin tuli Rakkaus, ihan hiljaa ja huomaamatta, kun jäin leskeksi kahden pikku tytön kanssa ja surin mennyttä. Mene elokuviin jne. Kaikkea hyvää sinulle ja uskoa elämään.

Kaisa

=========================

Oma selviytymiskeino on ollut entiset ja uudet harrastukset sekä ystävät. Liikunnasta tulee niin mielen kuin ruumiin hyvinvointia ja jaksamista. Jos mahdollista vielä harrastaa asioita ystävän tai ystävien kanssa, voi purkaa heidän kanssaan omaa pahaa oloa. Usein miten helpottaa pelkästään se, kun on "ulkona" kotoa, poissa omista rinkiä kiertävistä ajatuksista.

Itselleni parhaimpana selviytymiskeinona ja ilon antajana on ollut uusi harrastus. Mm. kansalaisopistot tarjoavat esim. kädentaitojen opetusta. On mieltä kohottavaa katsella omaa tekemää TV-tasoa, sorvattua kukkapylvästä, kulmahyllyä tai vaikkapa hiottua korua.

Omasta erostani (27 avioliittovuoden jälkeen) on kaksi vuotta, en täysin ole päässyt tapahtuneesta eroon, mutta olen "oppinut" elämään uuden elämän tilanteen kanssa. Mahdollisimman monia asioita kannattaa tehdä eri tavalla kuin ennen. Pinttyneitä tapoja esim. jokapäiväisistä toimista  kannattaa muuttaa, etteivät ne muistuta menneistä.

Sisustukseen aivan eri värisävyt, vaatteisiin eri tyyli, hiuksiin uusi look, jne. tuovat uuden elämän tunnun ja mielihyvän. On annettava tilaa uudelle, menneessä on turha rypeä.

Tässäkin päivässä on ilon aihetta

=========================

Toipuminen vie vääjäämättä oman aikansa. Oman kokemukseni mukaan "järkitasolla" asian voi selvittää suhteellisen nopeasti. Mutta ongelmana on saada myös "tunnetaso" samalle "viivalle" järjen kanssa. Mielestäni ongelman ydin on hyväksyä tapahtunut näillä molemmilla tasoilla. Päivittäisestä elämästä ja työstä kannattaa pyrkiä selviytymään kohtuullisen hyvin, vaikka energiaa koko ajan valuukin hiekkaan. Tunteita pitää käydä lävitse, mutta kenties vain pieninä annoksina. Kun huomaa, että vatvoo samaa asiaa jo kymmenennen kerran saman päivän kuluessa, niin kysymys on kuin sahaisi sahanpuruja. Eli ei kannata jatkaa hyödytöntä vatvomista. Syyllisyyden, häpeän ja epäonnistumisen tunteet eivät ole tässä tilanteessa elämää tukevia, joten niistä pitäisi jossain vaiheessa päästä irti. Kannattaa kaivaa esille "raaka luontonsa" tyyliin "koirat haukkuvat, karavaani kulkee". Tsemppiä Sinulle!

Selviytyjä

=========================

Internetin kautta voi nimettömänä tutustua ihmisiin. Tarkkana on oltava, mutta kyllä sieltä asiallisia henkilöitä löytää, joiden kanssa voi tarinoida haluamistaan asioista. Minulle se ainakin toimi oman eroni alkuhetkillä.

Pitkä suhde takanapäin

=========================

Mieti, mistä olet aina haaveillut ja ala toteuttaa niitä, mikäli niiden toteuttaminen on mahdollista. Älä ajattele, että se maksaa liikaa tai ettei ole aikaa tai ettet muuten vaan jaksa.

Uskallanpa väittää, että haaveitasi toteuttaessa saat suunnatonta mielihyvää, lisäät energiatasoasi ja jaksat paremmin, voit tavata uusia ihmisiä ja päässäsi pyörineet eroon liittyvät asiat jäävät yhä enemmän ja enemmän taka-alalle...Näin kävi itsellenikin, kun toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja hakeuduin laskuvarjohyppykurssille.

Oman hyvinvointisi eteen tekemäsi työ ja siihen käytetty aika ei mene koskaan hukkaan!

Voimia ja uskoa tulevaisuuteesi, aurinko kyllä nousee huomennakin...

Kohtalotoveri

=========================

Yksi hyvä keino on yrittää mahdollisuuksien mukaan kääntää se valtava negatiivinen energia positiiviseksi; ala harrastamaan jotain jota aina olet halunnut tehdä, mutta elämäntilanne ei ole aikaisemmin antanut myötä ja heittäydy siihen kaikella sillä tunteen palolla, jonka käytät eron pähkäilyyn. Kun saa jotain aikaan, niin itsetunto nousee ja siitä alkaa pikku hiljaa saamaa tyytyväisyydentunnetta takaisin elämäänsä.

Toinen hyvä ajatus tiedostaa on se, että meillä kaikilla on OMA elämäntehtävämme, ei tehtävämme ole olla ainoastaan äiti/ isä tahi vaimo/ mies, vaan kullakin on ihan oma polku tallattavanaan, joten joskus pariskunnan polut eroavat väistämättä, joka on kehityksen kannalta välttämätöntä.

Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia. Omista odotuksista on opittava ottamaan vastuu elämässä.

Konkreettinen juttu, joka minua auttoi oli Fisherin eroseminaari, jossa on paljon hyviä juttuja (ja osa puppua), mutta tärkeintä oli ihmisten tapaaminen samassa elämäntilanteessa.

Rutistus ja leuka pystyyn!

Kati

=========================

Avioero pistää ihmisen identiteettikriisiin, joka jatkuu, usein vuosia. Eli ihminen pääsee kasvunvauhtiin. Vaikka ero sen potkaisee käyntiin, on hyvä huomata, että kaikki ahdistus ja paha olo ei suinkaan ole eron surua, vaan sitä käy läpi muita elämänvaikeuksiaan. Kannattaa uskaltaa rehellisesti kysyä itseltään: Onko minulla nyt oikeasti ikävä puolisoani, surenko eroani, vai onko syynä oikeastaan työni tai että en tee sitä työtä mitä haluaisin, suhde äitiini, lapsiini. Kun todellisen syyn keksii, sen kimppuun on helpompi käydä.  

Katri

=========================

Aika hiukan helpottaa, kunpa olisikin "keino" - joku nappula, jota painaisi ja pääsisi vaikeasta erosta eteenpäin helposti. Sellaista kun ei ole.

Asia täytyy vain saada mielestä, niin ettei se olisi joka minuutti, tunti, päivä, viikko, kuukausi ensimmäisenä omissa ajatuksissa - jolloin se kuluttaa voimavaroja aivan valtavasti.

On yritettävä saada muuta ajateltavaa, vaikkapa ensiksi kotona. Onko mitään harrastusta, johon jaksaisi keskittyä vaikka vähänkin aikaa. Ulkoilu on myöskin oiva keino. Itsensä hemmottelu, shoppailu, kauneushoito, kampaajalla käynti - uusi vaate, kirja, rasia suklaata. Olenhan sen ansainnut!!

Pienistä tuollaisista "rippeistä" alkaa koostumaan se parempi olotila, jolloin ajatukset eivät aina mene sinne menneisyyteen vaan tilalle tulee se elettävä oma täysipainoinen elämä. Oman kodin uudelleen sisustaminen - raikkaaksi ja uudistuneeksi piristää. Kaunis tuikku ja värikkäät syyskukat parvekkeelle.

Tuikkuja ja väriloistetta

=========================

Aika on se joka auttaa. Toisaalta ole iloinen siitä että olet ihminen joka pystyy tuntemaan, paljon on niitä joille kaikki on yhdentekevää. Parhaiten varmasti auttaa uusi rakkaus. Mutta jos sitä ei ole niin mieti mistä asioista pidät, mitä olet aina halunnut tehdä mutta jostain syystä et ole tullut tehneeksi. Aloita tekemään nyt. Kerää elämääsi niitä asioita joista tiedät että sinulle tulee hyvä olo. Ole itsekäs ja käytä itseesi aikaa. Aloita uusi harrastus, käy hierojalla, värjää hiukset, osta uudet "sika makeet" housut. Ajan kanssa huomaat että elämässäsi on paljon muutakin. Mutta aikaa se vaatii.

Erosta viisi vuotta

=========================

Minun erostani on kohta kaksi vuotta. Vaikein aikani ajoittui puoli vuotta eron jälkeen ja kesti liki vuoden. Oli niin paha olla, että pystyin juuri ja juuri käymään töissä, silloinkin joskus työpöytää kyynelten läpi silmäten. Kotona makasin sohvalla, tuijotin kattoa tai itkin.

Kun tuntui, ettei mikään auttanut päätin, että koskekoon sitten, annan kivun tulla ja olla. En käynyt missään, vaikka tuttujen mielestä se juuri olisi auttanut, mutta onneksi luotin itseeni ja tein juuri sen mitä halusin. Hain masennuslääkkeet (olisi pitänyt hakea jo ennen kuin putosin ihan pohjalle), ulkoilin, lueskelin... Jäsentelin ajatuksiani ja tunteitani. Kyseenalaistin ja hyväksyin. Ja pikkuhiljaa se vain helpotti. Ilo ja huumori palasivat elämääni. Jaksan taas huolehtia itsestäni.

"Neuvoni" on, että kuuntele itseäsi. Suru lähtee suremalla, anna sille aikaa ja hyväksy tunteesi. Makaa vaikka viikonloppu peiton alla, jos et muuta jaksa. Erosta voi lukea tai vaikka vierailla suomi24 sivulla... siellä monen ajatukset liippaavat hyvin läheltä omia ja huomasin ainakin itse, että samoja nuo muutkin pyörittelevät.

Lähdet liikenteeseen ja "elämän pyörteisiin" kun tutuu siltä. Luota minuun, se aika varmasti vielä tulee!

Tasapainoisesti onnellinen

=========================

Tahdonvoimalla - päättämällä saada ajatukset uusille urille! Kyllä ne tunteet siitä sitten seuraa perässä, pikkuhiljaa.

Kun asiat jää pyörimään mieleen ja tulee paha olo: ajatusten kääntäminen johonkin kivaa, josta tulee hyvä mieli.

Jollei ajattelemalla löydä kivaa, tallenna vaikka kännykkääsi viestiksi tai muistilapuksi omia elämänarvoja ja itsellesi hyvää oloa tuottavia asioita, niin ne löytyvät pahan paikan tullen HETI.

Muista sulkea menneisyyden ovia

=========================

Keskustelu, keskustelu, keskustelu auttaa! Bruce Fischerin kirjaan "Jälleenrakennus" perustuva eroseminaari on tosi hyvä! Seurakunnat järjestävät näitä "erokursseja". Jos sellaista ei ole tarjolla, hakeudu keskustelemaan eroprosessista esim. perheasiain neuvottelukeskukseen, että saat kerrottua KAIKKI tuntemuksesi, mitä eroon liittyy.

Älä jää yksin, vaan mene harrastuksiin, tanssimaan jne. Jos sinulla on yksikin sellainen ystävä, joka lupaa, että voit soittaa hänelle milloin tahansa, vaikka keskellä yötä, jo se tieto, että tällainen mahdollisuus on olemassa, auttaa kummasti.

Onnea matkaan!

Tytti

=========================

Minun vaikeasta erostani on kulunut jo kymmenen vuotta. Haava on parantunut ja arpeutunut. Arpi silti on ja pysyy; kaikista pahoista haavoista jää arpi. Se on tosiasia, ja se on vain hyväksyttävä. Samoin se, ettei elämässä ole peruutusvaihdetta. On kuitenkin muita vaihteita. Ykkösestä lähtemällä pääsee parhaiten liikkeelle, lopulta toivottavasti viitoseen asti. Usko vain, nosta jo kytkin ja paina kaasua!

Sinikka

=========================

Kiittää Jumalaa, että on saanut elää avioliitossa ja kokea sen kaikki puolet ja myös siitä, että Jumala on antanut eron kautta mahdollisuuden matkata eteenpäin elämän matkalla, jolla kukaan meistä ei ole yksin eikä omin voimin mitään voi, vaan kaikkeen tarvitaan Jumala avuksi ja johdatukseksi.

Lissu

=========================

Eipä se välttämättä unohdu koskaan, mutta se haalistuu pikku hiljaa. Yritä löytää uusia miellyttäviä harrastuksia, saat uusia ystäviä, löydät ihania päivän piristyksiä ja ne asiat täyttävät pian mielesi. Ole aktiivinen, älä jää paikallesi.

Tuulityttö

=========================

Tee sitä, mikä ennen tuotti sinulle mielihyvää. Tekemisesi voi olla vaikka liikunta, käsityö, lukeminen, ystävän kanssa teehetki, leipominen. Olet sama ihminen ja sama mielihyvä löytyy sieltä, mistä ennenkin sait mielihyvää.

Aliisa
=========================

Minua auttoi 17-vuotisen avioliiton purkauduttua ystävien tuki sekä osallistuminen Bruce Fisherin oppeihin perustuvalle jälleenrakennuskurssille sekä Eila Kaarresalo-Kasarin flirttikurssille työväenopistossa. Osallistuin niille noin vuoden päästä siitä kun erosta päätettiin.

Kursseilla saamani opit ovat edelleen käytössä eli kantavat pitkälle. Pääsin epäonnistumisen tunteesta ja opin lisää itsestäni sekä tarkastelemaan sitä, miksi kaikki ei mennyt niin kuin piti. Opin olemaan myös vähän armollisempi sekä itseäni että muita kohtaan. Prosessi vie aikaa, mutta jos on uskoa parempaan, voi jo nähdä valoa tunnelin päässä...

Lilli

=========================

Sanotaan, että läheisen kuoleman tuottamasta surusta toipuminen kestää noin vuoden. Eikös ero ole siihen verrattavissa oleva juttu? Luota siihen, että erosta toipuminen alkaa selvästi helpottaa, kun toinen vuosi sen jälkeen käynnistyy. Toisaalta, miksi tuskailet ajan kanssa, sekin rassaa sinua. Anna ajan kulua, kyllä se siitä helpottuu. Pakolla ei tätäkään asiaa voi jouduttaa. Ei ole mitään määräaikaa, jonka kuluessa pitäisi selvitä siitä, tästä ja tuosta tunnemyrskystä. Kyllä aika parantaa!

Liisa

=========================

Jos ero olisi helppo, tuskin siinä tunteiden paloa olisi koskaan ollutkaan. Surutyötä se vaati itseltäni ja vei valtavasti voimavaroja, ei siitä päässyt yli eikä ympäri. Olin ajatellut, kuten varmaan kaikki muutkin naimisiin mennessään, että tämä kestää läpi koko elämän. Toisin kävi.

Aloin kohtaamaan suruani ja epäonnistumisen tuomaa häpeää kynän ja paperin kanssa. Laitoin kaikki mieleen tulevat asiat, jotka minua siinä painaa. Lisäilin listaan asioita sitä mukaa, kun niitä ajan kanssa tuli mieleen. Näin aloin nähdä nämä asiat selkeämmin ja pääsin niihin käsiksi. Pystyin erottelemaan asiat, joille voin tehdä jotain, niistä joille en voi mitään. Ja näin sain puolennettua painolastiani selvästi, kun en tarvinnut rehellisen pohdinnan jälkeen kantaa kaikkea syyllisyyttä harteillani, jota itselleni keräsin ja toisaalta sitä kaikkea mitä minulle sälytettiin.

Keskustelut ystävien kanssa kaikesta auttoivat näkemään elämää kokonaisempana ja puhumaan muustakin kuin erosta. SE taas auttoi osaltaan suhteuttamaan asioita oikeisiin mittakaavoihin.

Kaiken surun keskellä oli tärkeää etsiä niitä isoja ja pienenpieniä asioita, jotka tuottavat itselle iloa ja auttavat vaikkapa vain hetkeksi unohtamaan kaiken muun - ne olivat keitaita erämaassa! Näistä väliin pienistä hetkistä sain itselle energiaa ja positiivisuutta jaksaa.

Minulle meni kokonaisuudessaan vähän reilut kaksi vuotta päästä kunnolla tasapainoon asian kanssa. Väliin muistutin itselleni, että on sitä ollut iloa ennen tätä suhdetta ja tulee varmaan olemaan taas, kun tunnelinpää alkaa levenemään. Ja näin kävi. Se lauha tuuli, joka tunnelin suulta ylös noustuani puhalsi osoitti minulle, että kylläpä kannatti tämänkin läpi rämpiä, vaikka väliin olikin kuvainnollisesti polvet ja nenäkin verillä.

Kokonaisuutena nyt, kun aikaa on kulunut useita vuosia, huomaan tulleeni vahvemmaksi, kun jouduin puimaan asioita etu- ja takaperin useaan kertaan. Toivotan Voimia sinulle! Elämä kantaa!

Sielu on liian arvokas kovetettavaksi

=========================

Uskon mutta en vielä tiedä itsekään varmasti että aika parantaa haavat. Itse olen saanut apua vastaavassa tilanteessa seuraavista:
1. Lähde mukaan kaikkiin mahdollisiin rientoihin mitä elämä, harrastukset ja työ tarjoavat.
2. Ota yhteyttä iloisiin ja positiivisiin ystäviisi ja järjestä kutsuja ja rientoja heidän kanssaan. Näin sinulla ei ole aikaa pohtia vanhoja juttuja vaan keräät uusia, ihania kokemuksia itsellesi.
3. Jos sinulla on varaa niin lähde ulkomaan matkoille vaikka vain Tallinnaan tai Tukholmaan hyvässä seurassa.
4. Lue paljon positiivisia ja hauskoja kirjoja ja katso jännittäviä ja romanttisia elokuvia ja sarjoja.
5. Keskustele kuitenkin tarvittaessa kipeistä asioista luottoystäviesi kanssa.
6. Liiku luonnossa mahdollisimman paljon.
7. Aloita jokin uusi harrastus.

½ vuotta vaikeasta erosta

=========================

Sinä olet selvinnyt jo pahimmasta. Itselläni meni vuosi ja 1 kk - monet ovat kertoneet, että tasan vuosi siinä toipumisessa menee. Voi olla, että koet juuri nyt sellaista masennusta/surua, joka on kuin "myrsky ennen tyyntä". Näin minä ainakin ajattelin viime keväänä, kun tuntui että suru ei lopu. Ajattelin tietoisesti, että kunhan vuosi tulee täyteen, ja siitä vielä pikkuisen yli, niin pääsen jo tyyneyteen.

Niin se vain on, että aika parantaa. Eron kautta olen havainnut niin monta vanhaa sanontaa/ sananlaskua, jotka todella ovat totta, vaikka naurettavalta vaikuttaakin. Mutta eiväthän sanonnat olisi jääneet elämään, jos niissä ei olisi totuuden siementä.

Kaikki vuodenajat on käytävä läpi, kun kaikki muistuttaa vielä entisestä elämästä tai eron repivimmistä hetkistä. Mutta kyllä se siitä! En tiedä onko mitään apukeinoja. Täytyy surra, itkeä monta iltaa ja ystävien(kin) kanssa vatvoa asioita. Sitten ne pikkuhiljaa harvenevat, ne vatvomiset. Jotenkin "luonto" vain hoitaa ihmismieltä ja sielua.

Minulle tuli ero täytenä yllätyksenä viime vuoden kesäkuussa. Tämän vuoden heinäkuussa (siis kuukausi-puolitoista kuukautta sitten) lomaillessani ja rentoutuessani tuntui viimeinkin, että käännös parempaan alkoi. Ja nyt iloinen puoleni on tullut takaisin.

Eli ajan kulumisen lisäksi täytyy itse aktiivisesti surra, ja täytyy ajatella. Ei vain työntää suruja pois. Sitten kun joku tiedostomaton "ajatusmitta" täyttyy, niin sinun ei enää tarvitse ajatella täyspäiväisesti eroa ja suruja vaan suru väistyy. Milloin näin tapahtuu, taitaa olla meistä riippumatonta. Mutta älä huolehdi - minäkin keväällä olin ihan maassa, kun tuntui ettei suru ikinä lopu. Mutta kyllä se loppui, ja sinultakin loppuu!

Eräs kaverin-kaveri, joka tuli auttamaan muutossa (ja vasta paikan päällä kuuli muuton syyn), totesi että vaikka se ei yhtään auta, että joku näin sanoo, niin se on kuitenkin totta - suru helpottaa, ja surun unohtaa. Jossain vaiheessa ei vain enää rakasta, ja voi unohtaa. Minua lohdutti tämän ihmisen ystävälliset sanat jo silloin ja toivoisin voivani valaa samaa uskoa ja luottamusta muihin.

Parisuhde kerrataan uudelleen ja uudelleen päässä, eron syyt pohditaan uudelleen ja uudelleen. Tällä tavalla rakennetaan "tarina", oman elämäntarinan osa. Ja sitten pikkuhiljaa rakennetaan samanlainen tarina itse eroprosessista. Huomaat, että kun kuuntelet jotain radiosta soivaa laulua, et enää itkekään, vaan vain ajattelet, että tätä kuuntelit silloin kun surit eroa ja kävit läpi eroprosessia. Erostakin jää muisto, joka syventää elämääsi ja elämäntarinaasi, mutta se jää menneisyyteen ja itse voit iloisesti suunnata tulevaisuuteen.

Ja ajatusten aamiaisen lukeminen auttaa myös...

VIRTUAALIHALAUKSIA!

Nainen, 31 v

=========================

Vain aika ja keskusteleminen auttavat. Harrastukset ja ystävät myös.

Olen tukihenkilönä samassa tilanteessa

=========================

Me ihmiset olemme erilaisia ja tapamme suhtautua asioihin on sekin erilaista johtuen persoonastamme. Vuosi on vielä pieni jakso ihmiselämässä ja varsinkin kahden ihmisen välillä, jos yhteiseloa on ollut kymmeniäkin vuosia. Asiantuntijat sanovat, että avioeron jälkeinen surutyö kestää arviolta kaksi vuotta. Minun surutyöni kesti kaksi vuotta. Ihmisen on käytävä läpi vuodenajat ja vuoteen liittyvät juhlat yksin, ennen kuin uusi tulevaisuus alkaa hahmottua. Surua ei saa eikä kannata kiirehtiä. Kaikella on aikansa. Jos tuntuu siltä ettei saa elämästä otetta, suosittelisin etsimään esim. psykologin taikka kenet tahansa objektiivisen keskustelijan, joka ei tunne sinua etkä sinä häntä. Säännölliset keskustelutuokiot antavat sinulle mahdollisuuden purkaa tuskaasi. Minäkin aikoinani keskustelin erostani ja kaikesta siihen liittyvästä läheisteni, ystävieni ja tuttavieni kanssa, mutta he olivatkin liian lähellä niin minua kuin entistä puolisoani. Joten ulkopuolinen keskustelukuppani, minun tapauksessani psykologi, auttoi minut loppujen lopuksi jaloilleen.

Sanotaan, että aika parantaa haavat ja se pitää paikkansa. Kun aika on tehnyt tehtävänsä, asiat eivät enää satuta, mutta eivät ne koskaan katoakaan. Niiden kanssa vain oppii elämään.

Päivä, jona tunnet olevasi vapaa menneisyydestä, tulee AIVAN VARMASTI. Ja kun se tulee, tiedät sen itsekin! Ennen sitä ei voi aloittaa uutta suhdettakaan. Uuden rakentaminen käsittelemättömien asioiden päälle on mahdotonta. Silloin satuttaa niin itseään kuin uutta kumppaniaan.

Anna ajan kulua, mutta älä unohda pitää huolta itsestäsi, sillä se mikä ei tapa, vahvistaa vain.

Minä uskon, että kaikki kääntyy kohdallasi vielä parhain päin!

Happily remarrried

=========================

Se ainoa on se aika joka tekee tehtävänsä, itselläni siinä on suuri apu ollut ystävilläni jotka ovat tukeneet ja kannustaneet eteenpäin.

Kipeä ero

=========================

Ala kirjoittamaan päiväkirjaa. 3 sivua joka päivä, aivan sama mistä aiheesta. Alussa tämä voi olla hankalaa, mutta lopulta saatat yllättyä siitä mitä kaikkea paperille ilmestyy. Kun hankalat asiat saa kirjoitettua niin ne eivät vaivaa enää niin paljon.

MAR

=========================

Jätä Herran haltuun ne asiat, joille et voi mitään. Menneessä ei kannata rypeä. Katse tulevaisuuteen! Olen itsekin eronnut viime vuonna. Vuosi on lyhyt aika. Aika parantaa haavat.

Maija

=========================

Käsittele asia kunnolla pohtien eri näkökulmista, siinä on hyvä ystävä suurena apuna. Sen jälkeen hyvästele ero kaikkine kipuineen. Toivota elämä tervetulleeksi elämääsi takaisin. Anna itsellesi armahdus, äläkä enää anna eron olla valtiaasi. Toivotan sinulle hyvää elämää eteenpäin vahvistuneena kokemuksistasi.

Maikku

=========================

Älä ajattele eroa epäonnistumisena, vaan muista niitä ihania hetkiä mitä teillä on ollut yhdessä. Iloitse niistä! Mikä ihana tunne kun osaa rakastaa ja saa rakkautta. Ei se elämä siihen lopu. Varmasti sinulla olisi annettavaa vielä jollekin toiselle jatkossakin. Minun nykyinen mies erosi 19 v. sitten kun vaimo jätti, mutta siitä johtuen minä sain ihanan miehen ja lisäksi herttaisen "viikonlopputyttären". Miten onnellista että minä sain tämän mahdollisuuden tutustua heihin, kun en itse voinut saada lapsia.

Ajattele asiaa UUTENA MAHDOLLISUUTENA!

Anne 47 v.

=========================

Hassua tai ei, tämä symbolinen "vanhan pois polttaminen" toi minulle muutama vuosi sitten uutta uskoa tulevaan ja jaksamista nähdä harmaan suruverhon taa: Kirjoita kirje exällesi: tuuleta paha olosi ja pura tuntosi, mutta muista myös kiittää häntä kaikista niistä hyvistä asioista, joita teillä oli. Ja lopuksi, anna hänelle anteeksi. Sulje viestisi kuoreen ja kirjoita hänen nimensä kuoren päälle. Kirjoita sitten itsellesi kirje, ole rehellinen ja avoin, anna myös itsellesi anteeksi. Sulje oma kirjeesi nimelläsi varustettuun kuoreen. Ota kuoret mukaan jonain sopivana hetkenä ja mene kauniille kalliolle, järven tai meren rantaan, mökille tahi mihin tahansa sinulle tärkeään, kauniiseen paikkaan. Polta kummatkin kuoret - näet niiden muuttuvan tuhkaksi. Vanhan on aika mennä. Tämä rituaali oli minusta puhdistava. Olin saanut purkaa mieleni, muistaa myös hyvät asiat ja luopua menneestä. Uusille ihanille asioille tuli tilaa. Löydä ja muokkaa sinä oma "rituaalisi", kyllä elämä kantaa. Kaikkea hyvää, paljon onnea ja rakkautta Uuteen Elämääsi!

Marika

=========================

Anna itsellesi lupa olla tekemättä mitään koska vaikka et tee mitään näkyvää niin päässäsi teet paljon asioita. Samassa tilanteessa muutama vuosi sitten tein itselleni huoneentaulun, jota luin iltaisin kuin rukousta kun menin nukkumaan. Muistaakseni teksti on Eeva Kilven runosta: "Nukkumaan käydessä ajattelen. Huomenna minä lämmitän saunan, pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen. Kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun". PIDÄ ITSESTÄSI HUOLTA!   

Marita

=========================

On varmaankin vaikeaa jaksaa elää pirteänä tätä päivää kun ajatukset pyörivät menneessä. Synkimmät ajatukset tulevat pintaan mielemme syövereistä juuri silloin kun olemme henkisesti ja fyysisesti heikoilla. Tuntuu varmaankin siltä että se on liian suuri vyyhti asioita selvittää itse. Siksi neuvoisin sinua kääntymään jonkun ammattitaitoisen 'vyyhtinselvittelijän' puoleen. Jos käyt mielenterveyshoitajan puheilla, se ei suinkaan tarkoita sitä että olet menettänyt järkesi tai että sinut pumpataan täyteen lääkkeitä. Se vain tarkoittaa sitä että jotkut asiat ovat meitä suurempia ja niiden selvittelyyn tarvitaan apua ulkopuolelta. Älä turhaan painiskele yksin asiasi kanssa vaan etsi apua. Pyydä vaikkapa terveyskeskuksen lääkäriä neuvomaan sinua.

Kun toinen ihminen katsoo ongelmiamme niiden ulkopuolelta, hän on myös sen kuopan ulkopuolella jossa itse olemme. Sieltä käsin hänen on helppo auttaa meidät pois kuopasta.

Olen itse ollut kuopan pohjalla ja samat synkät ajatukset pyörivät päässäni vieden voimat ja elämänhalun. Otin yhteyttä paikallisen terveyskeskuksen asiantuntijoihin ja kävin tunnin ajan joka viikko selvittelemässä niitä vyyhtejäni. Käyntejä kesti monta kuukautta ja selvittelyä riitti. Nyt olen päässyt ulos siitä vaikeasta tilanteesta ja elämänhaluni on palannut. On todella hienoa käydä puolukka metsässä hymysuin ja tuntea tuulta purjeissa missä ennen ei ollut edes purjeita. Et ole yksin.

Rakkaudella M.

=========================

Minun erostani on kulunut kohta puoli vuotta. Ero oli minullekin vaikea enkä olisi sitä halunnut. Tunnistan tunteesi ilon murenemisesta. Olen itkenyt kuin lapsi, puhunut loputtomasti ystävilleni, jotka ovat jaksaneet kuunnella ja olla läsnä. Olen lukenut erityisen paljon Martti Lindqvistin kirjoja, jotka ovat auttaneet käsittelemään surua ja menetystä monella tasolla. Hän mm. sanoo, että suru on aina elämän puolella, se on vain käytävä läpi, jotta voisi 'syntyä' uudelleen. Olen pakottanut itseni lähtemään liikkeelle muiden ihmisten pariin aluksi tuska tiukasti sydämessä. Vähitellen se on helpompaa. Tämän eron myötä sinun on luovuttava entisestä, mutta samalla saat mahdollisuuden uuteen iloon!  

Maritta

=========================

Minä löysin avun vaikeisiin kokemuksiini Nlp -opiskelusta Timo Katajamaan valmentamana. Nlp:ssä on todella paljon työkaluja joilla voi muuttaa tuskallisia kokemuksia jotka vielä pitkien aikojenkin päästä vaivaavat. Kokemuksia ei voi poistaa mutta joku muuttuu niin paljon että elämänilo, positiivisuus ja kaikki hyvä palaa elämään moninkertaisena. Luen myös paljon elämänmyönteisiä kirjoja ja tietenkin joka aamu Positiivareiden aamiaisen.

Onnellinen sairaanhoitaja opiskelija

=========================

Pitää kääntää uusi lehti elämässä ja lakata kurkkimasta taakse. Se on ollut mikä oli ja nyt kohti uusia tuulia. Itse niitä asioita pyörittää päässään ei niitä sinne kukaan tunge. Vaikka sitä kuinka ajattelisi et jos kaikki olisi ennallaan niin ne ei ole eikä ne enää entiseksi tulisi. Nenä kohti uusia tuulia "kaikkia meitä tarvitaan mutta kukaan ei ole korvaamaton".

Kokemuksesta viisastuneena.


Maikki

=========================

Itsensä syyllistäminen on katala ja voimia vievä tauti. Sinun tulee sallia itsellesi kaikki tunteet ihan rehellisesti - muutoin et pääse entisestä irti. Ole rehellinen itseäsi kohtaan ja mieti mitä todella haluat ja kulje päämäärääsi kohti. Listaa kaikki ne hyvät asiat, joita Sinulla on ja suuntaa katseesi tähän päivään, sen tuomiin positiivisiin asioihin!

Carpe diem!

=========================

Mieltä painavat asiat on hyvä saada puhuttua pois.

Ystävät ovat korvaamaton tuki, samoin ammattiauttajat, joilla on kokemusta vastaavista tilanteista. He auttavat pois kiertämästä kehää omien ajatustensa ympärillä.

Elämään on hyvä löytää myös uutta sisältöä esim. harrastus. Myös monet luennot joissa on samanhenkisiä ihmisiä, kuuntelemassa ja oppimassa elämästä, auttavat.

Kantapään kautta

=========================

Erosta selviytymisen keinoni joulusta 2003 alkaen:

Erosta päättämisen jälkeen paniikkitunnelmissa etsin kädet vavisten harrastus- ym. menoja ohjelmaani. Löysin mm. reikikursseja ja kesälle Voimanainen- ja tanssikurssin.

Kevätkauden 2004 kävin sunnuntaisin Tuomasmessuissa rauhoittumassa ja maanantaisin reiki-illoissa imemässä energiaa itseeni. Kesällä luin Diana Cooperin Ihanat Enkelit kirjan, jonka ohjeiden mukaan purin "taivastasolla" avioliittoni.
 
Syksyn 2004 kävin Fisherin Jälleenrakennusseminaaria Espoon Työväenopistossa ja opiskelin NLP Practitioner tutkintoa Veli-Matti Toivosen kurssilla. Helmikuussa 2005 eroni oli virallinen. Mietin mistä pidin ennen avioliittoani ja päädyin tanssiin. Naistentanssit ovat olleet sen jälkeen melkein viikoittain ohjelmassa.

Toivottavasti tässä on jotain mitä voit soveltaa.

VOIMATERVEISIN

Aurinkoenkeli

=========================

Minun virallisesta erostani on kulunut pian 1,5 v, kotoa lähdöstäni 2,5 v.  Kuten numeroista näkee, eroprosessi vaati vuoden taistelun - ei omaisuuden jaon takia, vaan sairaan riippuvuuden, joka oli syntynyt pikkuhiljaa 30 v aikana.  Tuon vuoden ajan pyristelin eroon siitä, etten koko ajan sortuisi huolehtimaan miehestä ja hänen pärjäämisestään, kuten olin kasvanut tekemään.

Koko ajan kuitenkin tunsin ja tiedostin valtavan vapauden oven olevan raollaan, enkä hetkeäkään epäröinyt, ettenkö selviäisi yksin, kunhan 30 v. kantamani riippa irtautuu.  

Tajusin, että olin nuo vuodet elänyt kuin perhonen lasikaapissa.  Näin ulos, mutta minut oli lukittu sisälle.  Kun vihdoin sain katkaistua tuon huolehtimisen siteen, olen lentänyt vapaana perhosena ja toteuttanut kaikki ne haaveet, joista aina joskus kuitenkin rohkenin unelmoida.  Siivet ovat kantaneet ja vieneet monenlaisiin onnistumisen elämyksiin. Suojelusenkelit ovat ihmeellisesti tukeneet matkaa, mitään lamaannuttavia vastoinkäymisiä ei ole kohdalle sattunut.  Selviämiset ja onnistumiset ikään kuin siivittävät uusiin miellyttäviin kokemuksiin.

Nyt ajattelen, että nuo 30 vuotta ovat historiaa, joka kuuluu minun elämääni.  Kenties en olisi sama ihminen ilman noita kokemuksia.  Mutta vaikka vuosia meni hukkaan paljon, ei niistä passaa katkeroitua.  Voihan olla, että osaan nautiskella näillä eväillä toisenlaisesta elämästä vielä toiset 30 v. Jos Luoja suo minulle yhtä pitkän elämän, kuin edesmenneille tädeilleni.

Eron käsittely ottaa kyllä voimille ja eipä sitä paljon alta kahden vuoden pääse selville vesille.  Mutta parempi käsitellä se rauhassa, antaa sillekin aikansa - silloin voi valita uudelta oksalta ihan toisenlaisen lentoreitin!

Lähde lentoon heti kun rohkenet, kyllä siipesi kantavat!

Perhonen

=========================

Erostani on kulunut jo 26 vuotta, mutta muistan tuntemukset ennen eroa ja sen jälkeen yhä. Luulen kuitenkin, että työstin eroni todella hyvin.

Ensimmäinen asia oli, että annoin anteeksi. Annoin anteeksi ex-miehelleni, hänen mielitietylleen ja jopa hänen tulevalle anopilleen. Näin puhdistin itseni katkeruudesta, joka on suurin voimavaroja vievä asia. Luin Overstreetin veljesten ikivanhan kirjan, jossa käsiteltiin anteeksiantamusta. Muilta osin kirjan anti on vanhentunut, mutta ei tältä. Muutenkin luin eron ennen ja sen jälkeen runsaasti avioeroa käsittelevää kirjallisuutta. Itsesurkuttelussa auttoi myös uuden miesystävän tokaisu: "En ymmärrä sinua, sinä olet nuori ihminen, sinulla on ammatti, kaksi tervettä kättä ja jalkaa. Sinulla on elämä edessäsi." Siihen jäivät eroitkut: Ryhdyin elämään elonjälkeistä ihanaa elämää. Kokemuksesta voin sanoa, että eroa seuranneet vuodet olivat elämäni onnellisimpia.

Marjatta

=========================

Kirjoitat, että on kulunut vuosi. Se on lyhyt aika niiden monien lankojen katkomiseen, mitä eroon liittyy. Vaikkei erossa puoliso olekaan kuollut, siinä joutuu tekemään surutyötä menneestä ja myös tulevasta. Muistan, kuinka itse eroni jälkeen surin esim. sitä, ettei voida puolisoina iloita lasten lakkiaisista tai häistä.

Yhdessä oltiin lapset kasvatettu, mutta kasvun tulosta emme voineet yhdessä jakaa.

Surun lisäksi eroon liittyy paljon vihaa, tuota rakkauden käänteistunnetta. Siitä eroon pääseminen vaatii oman työnsä. Muistan kuinka peilin edessä huusin ja kiroilin ja päästin vihani ulos. Siinä en vahingoittanut ketään, mutta puhdistin itseäni. Myönsin itselleni, että vihakin on luvallinen tunne.

Tällä hetkellä erostani on kulunut 15 vuotta. Tunnen itseni ehjäksi ja kokonaiseksi. Nautin ystävistä ja monista asioista. Lapset ovat jo aikuisia ja omilla jaloillaan. Suhteeni entiseen puolisoon on neutraali. Elän ja annan toistenkin elää. Mutta aikaa tämä prosessi vaati.

Marjatta

=========================

Turha surra vanhaa. Uusi aika on uusi mahdollisuus. Jos asialle ei mahda mitään,  paras  suunnata katse tulevaisuuteen. Maailmassa on muutakin kuin parisuhde. Molemmissa on vika ollut, jos ero on tosiasia. Ero voi olla helpotuskin, jos homma ei toimi. Ihmisiä on maailma täynnä. Jos haluat uuden kumppanin, se on helppoa. Mikä on ihanampaa kuin uusi ihastus. Itse katselisin maailmaa avoimin silmin vähän aikaa. Myöhemmin voisin taas korjata tyhjiä roskia ja sukkia sieltä ja täältä sekä passaisin edestä ja takaa. Oma rauha on ihanaa. Lähde lenkille ja kahville ja ennen kaikkea shoppailemaam edes ikkunaostoksille. Lue alan kirjallisuutta. Voimia.

Omppu

=========================

Itse olen myös eronnut jokin aikaa sitten. En ole vielä täysin "kuivilla" asian suhteen, minulla on ollut univaikeuksia ym. Ruumiillinen työ on kaikkein paras konsti, sillä silloin nuo henkiset asiat unohtaa kun on ruumiillisesti väsynyt. Vaikka toisaalta surra pitää tietyn aikaa, mutta joskus siitäkin pitää päästä irti. kannattaa alkaa harrastaa jotain sellaista mistä et ole koskaan edes uneksinutkaan. Sellainen voi jopa tempaista sinut mukaasi niin että et muista eroa tai se kuitenkin jää sitten taka-alalle. Lenkkeily on hyvä konsti moneen vaivaan. Ulkona saa tuulettaa vapaasti ajatuksia ja voihan käydä niin että tapaat uuden lenkkikaverin... Koira on myös hyvä ystävä, sillä sitä voi halata ja sille voi puhua kaikki mitä haluaa ja se kuuntelee aina. Ja sitä paitsi on uskollinen ja toisaalta sen kanssa on mukava lenkkeillä. Hyvä syy lähteä lenkille. Usko siihen että kyllä sinä selviät!

Kantrityttö

=========================

Ajan kuluminen on paras lääke moneen asiaan (niin kliseeltä kuin se kuulostaakin), myös eroon.

Itse tarvitsin myös asioiden läpikäymistä, pois puhumista. Jos yrittää väkisin työntää mielestään keskeneräisen asian, se palaa uudelleen. Kipeät asiat täytyy käsitellä. On lupa surra: Kerran tärkein ihmissuhde elämässä on päättynyt!

Hyvä lääke on myös se, jos voi jotenkin olla avuksi toisille; silloin omat murheet jäävät syrjemmälle. Etenkin, jos voi olla avuksi todellista apua tarvitsevalle. Etsi tilaisuuksia, löydät niitä ja huomaat, että antamisessa on enemmän onnea kuin saamisessa.



Kannattaa tehdä myös itsetutkistelua ja punnita elämän suuntaa uudelleen: mikä on minulle tärkeää, miten voin sen saavuttaa. Mikä minulle tuottaa mielihyvää, mikä antaa energiaa?

Älä pidä kiirettä, vaan rauhoitu. Liiku luonnossa, ihastele, pysähdy. Lue kirjoja, kuuntele musiikkia.

Mieti, mistä voit olla kiitollinen.

Itselläni lopulta, monen vuoden yksinelon jälkeen, kun oli taas tilaa uudelle suhteelle, palasi lämpö ja mahdollisuus täysipainoiseen elämään. Kun on naimisissa ollut, kaipaa kumppania. Etukäteen ei voi tietää missä tapaa ihmisen, jonka tuntee "omakseen". Tai yleensäkään, että mitä hyvää tulevaisuus tuo, jos on vastaanottavainen...

Elämännälkäinen

=========================

Kun se olisikin niin helppoa jättää menneet huonot kokemukset taakseen! Ero on kuitenkin niin iso asia, että sen läpikäyminen ei vaadi mitään muuta kuin AIKAA!!

Omasta erostani on myös hieman yli vuosi ja pikkuhiljaa alkaa helpottaa.

Eroseminaareja järjestetään. Ota yhteyttä esim. seurakunnan perheneuvojaan. Keskustelu, keskustelu ja keskustelu. Rakentava keskustelu, jossa et jää junnaamaan samaa ajatuskaaviota helpottaa.

Etsi itsellesi uusi harrastus, siis ihan ne perinteiset keinot elämänlaadun parantamiseen auttavat!

Suo itsellesi niitä "räytymispäiviä", niitä tulee. Elämä on tunteiden osalta kuin vuoristorataa, yhtä ylösalasrientoa... istu kyytiin ja anna junan viedä. Elämän jarrumies hoitelee asiat niin, että pääset kyydistä turvallisesti poistumaan. Aika parantaa.

Saman kokenut

=========================

Kaikesta selviää ja positiivisuus ja iloisuus löytyy vähitellen. On vaan lähdettävä liikkeelle (harrastukset, ystävät jne.), vaikka välillä ei jaksaisikaan. Omasta vaikeasta erostani on yli kymmenen vuotta ja vasta nyt olen päässyt asian yli. Eroon vaikuttavat tekijät olivat väkivaltaisuus, alkoholi ja alistaminen. Nyt voin hengittää vapaasti ja koen eläväni elämäni parasta aikaa. Minulla ei ole ollut eikä ole uutta suhdetta ko. aikana, koska traumaattisten kokemusten perusteella en ole ollut valmis vieläkään yrittämään uudelleen. Kävimme lapsen kanssa ammattiauttajalla keskustelemassa ja purkamassa tuntoja muutaman kerran, koin asian hyvin tärkeäksi, koska lapseenhan asialla on mielestäni suurempi vaikutus tulevaisuutta ajatellen. Suureksi avuksi ja tueksi on ollut myöskin läheiset, ystävät, sisaret, vanhemmat jne. Eron alussa tärkeintä oli, että oli joku jolle voi puhua vaikeista kokemuksistaan ja näin helpottaa omaa tuskaansa. Taloudellinenkin tilanne oli melko vaikea, kun aloitti elämän aivan alusta (saamatta juuri mitään mukaansa, edes vaatteita). Eniten kannoin huolta lapsen tulevaisuudesta, mutta nyt murrosikäisen kanssa "taistellessa" en koe tätä kovin vaikeaksi. Näyttää siltä, että olemme selvinneet melko hyvin. Vuosien varrella on joutunut asettamaan elämänarvot oikeaan järjestykseen ja löytänyt ilon monista pienistä arkipäivän asioista.

TOIVOTAN SINULLE KAIKKEA HYVÄÄ JA JAKSAMISTA. JOKAISEEN PÄIVÄÄN ON KÄTKETTY TIMANTTI.  

Paljon kokenut, auringosta nauttiva

=========================

Jotta uutta iloa pääsisi tulemaan elämääsi pitää kipeät asiat ja tuntemukset käsitellä ja heittää ne sen jälkeen pois. Suosittelen myös miettimään mitä haluat jatkossa elämältäsi? Lueskele kirjoja! Esim. Ilona Pohjalaisen "Iloa elämään", "Rakkautta odottaessa"

Itse osallistuin myös Fisherin eroseminaariin. Täällä ryhmässä käsiteltiin kipeitäkin asioita. Oppikirjana oli B. Fisherin "Jälleenrakennus". Suosittelen!! Täältä saa myös vertaistukea, koska kaikki ovat kokeneet saman asian. Osan ryhmäläisten kanssa olemme edelleenkin tavanneet ja olen saanut uusia ihania ystäviä. Tunteitaan on saanut turvallisesti tuulettaa ja naurettukin on.

Kun pääset sopusointuun itsesi kanssa ja opettelet rakastamaan itseäsi, tulee iloa ja rakkauttakin elämääsi.

Saman kokenut
=========================

Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan eron vaikeimman kautta. Selviät kyllä jatkamaan, olet jo puolitiessä kun tahdot selvitä jatkamaan ja tiedostat, että on sen aika. Tässä asioita, jotka itseäni ovat auttaneet selviämään erosta.

Ensinnäkin annoin itselleni luvan surra menetystäni. En antanut kenenkään painostaa selviämään muuten kuin omassa aikataulussani. Nämä asiat vievät aikansa. Se aika voi tuntua tuhlaukselta, mutta se on ainakin itselleni välttämätön sijoitus tulevaan. Jokainen kokee surun omalla tavallaan ja omassa ajassaan. Omalla kohdallani pidätteleminen vain hidastaa paranemista. Pitäähän haavakin puhdistaa ennen kuin se alkaa paranemaan!

Mielialat voivat heitellä, mutta kun kerrankin niin menee, niin anna heitellä!! Kuulostele itseäsi, ihmisen tunneskaalassa on niin monta astetta, joita ei tasaisempaa vaihetta eläessään edes muista omaavansa.

Itke kun itkettää, äläkä koe huonoa omaatuntoa siitä, että suret eikä myöskään siitä että koko ajan ei sureta tai jos välillä mikään ei mikään tunnu miltään. Vastapainoisesti nauti nauramisesta jos naurattaa! Kun käy pohjalla, niin sieltä on tie vain ylös.

Anna itsellesi Lupa. Hemmottele itseäsi ja tee asioita, jotka sinusta olivat kivoja jo ennen kuin tapasitte. Opettele olemaan itsekäs. Tutustu uudelleen itseesi, se on yllättävän vaikeaa ja vie aikaa (se prosessi ei koskaan valmistu), mutta on todella hedelmällistä. Kuka Sinä olet, mitä Sinä tahdot, mitkä ovat Sinun henkilökohtaiset unelmasi? Saatat huomata, että olet muuttunut ja ero voi sysätä sinut taas uuteen, erilaiseen ja ihanampaan elämään. :)

Itseäni eniten auttoi ajatusten selvittäminen kirjoittamisella. Kirjoitin ylös kaikki kysymykset, jotka mieltäni askarruttivat, kaikki syytökset, turhaumat, kirosanat, jotka tahdoin sille ihmiselle sanoa, mutta tiesin, että se olisi turhaa. Häntä ei kiinnostanut sanomiseni eikä minua kiinnostanut mennä anelemaan/pyytämään häneltä enää mitään. Se oli hyvä tajuta, en enää voinut luottaa häneen. Sanoin vain, että päästän sinut menemään ja työstin asiat sitten itsekkäästi yksin, omasta näkökannastani, hän ei enää ollut minun mielipiteitteni arvoinen!

Pohdin kirjoittamalla tunteja menetettyä suhdetta ja unelmia, jotka siihen liittyivät. Kun sain ne pois päästäni, sain vähitellen päästettyä niistä yksitellen irti. Vähitellen sitä huomaa, että yhteisten unelmien tai unelmien, jotka on rakentanut suhteesta riippuvaisiksi, tilalle tulee uusia, omia unelmia. Minä ihmisenä en olekaan vain puolikas siitä suhteesta, mikä oli, vaan kokonainen, täysi ja arvokas ihminen.

Keskustelin myös valtavan paljon ystävieni kanssa, parhaimmat keskustelut ja pohdinnat saatiin aikaan ihmisten kanssa, jotka olivat myös kokeneet vaikean eron. Muiden tarinoista sai perspektiiviä omiin ongelmiinsa: joillekin on käynyt hullumminkin! Ja mistä se johtuukaan, että toisen ihmisen tilanne on niin paljon helpompi nähdä siten kuin se on? Ystäville on helppo sanoa, että sinun on parempi olla yksin kuin suhteessa, joka ei toimi, muuten vain tuhlaat omaa ja toisen aikaa. Se pitäisi muistaa itsekin.

Lopputulos on se, että nyt jo muutama kuukausi tapahtuneesta ihmettelen miksi koskaan edes surin ja itkin hysteerisesti ihmisen perään, joka suurella määrällä tekoja (jotka minulla on pohdintojeni tuloksena kirjallisena) osoitti, ettei oikeasti koskaan sen suuremmin välittänytkään.

Sinä olet AINUTLAATUINEN. Sureminen tarkoittaa vain sitä, että on kykenevä tuntemaan. Ja tunteminen, se on suurimman osan ajasta ihanaa.

Jaksamista Sinulle!

Miia

=========================

Aika parantaa kaikki haavat.  Mitä ei ole mielessään käsitellyt tulee aina palaamaan. Ihminen haluaa kehittyä paremmaksi ihmiseksi ja pyrkii toiminnallaan kohtia mielenrauhaa ja onnellisuutta. Siksi on hyvä kerrata asioita rakentavasti mielessään. Itselleen pitää olla armollinen. Meillä on vain yksi elämä ja se on tässä ja nyt.

En voi vaikuttaa enää eiliseen mutta voin vaikuttaa siihen miten tänään suhtaudun asioihin, jotka vaikuttavat siihen miltä huominen näyttää.

Tärkeintä elämässä on rakastaa - ja se alkaa itsensä rakastamisesta. Ole itsellesi hyvä niin jaksat olla sitä myös muille.

Ero on itsetutkiskelun ja kasvamisen paikka. Vaikka nyt tuntuukin raskaalta niin usko pois, että tunnelin päästä se valo kuitenkin lopulta löytyy.

Cilla - itse eronnut 2003

=========================

Oman kokemukseni mukaan "miehinen malli" mene ja tee niin unohdat turhat vatvomiset, toimii yllättävän hyvin. Toki suru pitää surra, mutta kun ajatukset alkavat kiertää kehää ja tulee masennusoireita, on paras aloittaa jokin uusi harrastus, viettää aikaa ystävien seurassa, ulkoilla syksyisessä metsässä, aloittaa vaikkapa uuden kielen opiskelu...

Ja konkreettisesti romujen siivoaminen nurkista, järjestyksen vaihtaminen, uusien kuvien laittaminen seinille järjestää vanhat jutut pois mielestä tehden tilaa uudelle.

Nämä ainakin itselläni toimivat, sekä jooga, jossa lempeästi siirretään mieli keskittymään kehon harjoituksiin.

Mimokkihokki

=========================

Erot on aina vaikeita - se tosiasia on vain hyväksyttävä. Koska Sinun erosi edelleen vaivaa ja kalvaa sisintäsi oletan että Sinä et ollut se joka halusi eroa. Jätetyksi tuleminen on aina kipeä prosessi ja sitä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä varsinkin kun omat tunteet toista ihmistä kohtaan eivät ole muuttuneet.

Yksi tapa, jota itse käytin eron yhteydessä, on listata sekä päättyneen suhteen että ent. kumppanin plussat ja miinukset. Muista silloin laittaa listaan myös se tosiasia että hän on sinut (aivan ihanan ihmisen) jättänyt.

Ole itsekäs! Ajattele miten paljon aikaa sinulla nyt on kaikkeen sellaiseen mitä olet aina halunnut tehdä mutta ei mukamas ole ollut aikaa.

Pidä itsesi aina etusijalla - sinä ja vain sinä olet nyt tällä hetkellä tärkein ihminen päällä maan. Nyt on hyvä tilaisuus aloittaa itsesi hemmotteleminen. Osta juuri se vaatekappale jota olet monasti käynyt kaupassa katsomassa muttet ole raaskinut ostaa, käy kampaajalla hankkimassa uusi look, ota yhteyttä unhoon jääneisiin ystäviin. Syö vaikka kilo suklaata, jos siltä tuntuu! Ja jos ei juuri nyt huvita siivota/tiskata/pyykätä niin jätä tekemättä! Muista että sinulla on oikeus olla itsekäs ja oikeus toimia niin kuin sinusta tuntuu parhaalta, toisia loukkaamatta tietenkin.

Jos sinulla on lapsia niin yritä ajatella asiaa heidän edukseen. Nyt sinulla on enemmän aikaa lapsillesi. Ajattele kaikkea kivaa mitä voitte tehdä yhdessä ja miten paljon aikaa sinulla on heille nyt. Tulet huomaamaan että hekin arvostavat sitä että vietät aikaa heidän kanssaan ja osallistut heidän juttuihin.

Muista myös että jokaisessa päivässä on aina jotain edes pientä hyvää. Katsele ympärillesi, tee kävely- tai pyöräretkiä luontoon tai lähde vaikka ikkunaostoksille. Ime itseesi viimeiset kesän auringonsäteet ja nauti syksyn väriloistosta. Ja jos joskus olo tuntuu ahdistavalta niin menen vaikka metsään ja huuda suoraa huutoa tai potki kiviä, ihan mitä vaan että turha paha energia purkautuu. Saat nähdä että piakkoin alat hahmottaa aivan uusia värisävyjä elämässäsi.

Mindeli

=========================

Itse olen eronnut ja minä vaihdoin paikkakuntaa eron takia. Se että löysin uusia ystäviä ja sukulaiseni asuivat samassa paikkakunnalla auttoi myös minua, lapseni muuttivat kanssani ja heidän avullaan selvisin myös. Vaikka olinkin työtön silti etsin uusia harrastuksia, menin kursseille ja sain uusia ystäviä sieltäkin. Keksin joka päivä jotain uutta tekemistä. Kävin kirjastossa, lenkkeilin ja kuljin tyttöporukan mukana tanssimassa joka innosti minua odottamaan aina uutta viikonloppua ja hauskanpitoa.

Mariut

=========================

Omasta erostani on nyt kulunut puoli vuotta aikaa ja voin sanoa, että en voisi tällä hetkellä olla yhtään tyytyväisempi omaan elämääni. Ensimmäiset kuukaudet eron jälkeen olivat todella vaikeita ja niistä en olisi selvinnyt ilman ihania ystäviäni ja sukulaisiani. Heidän tukensa ja apunsa oli korvaamatonta. Sitten päätin, että minun itse pitää ottaa elämäni hallintaani eikä elämäni saa hallita ja kuljettaa minua. Ajattelin, että nyt jos koskaan otan aikaa itselleni ja olen ns. itsekäs; teen juuri niitä asioita, joita minä haluan. Niinpä aloin tehdä ja harrastaa kaikkea sitä, mitä en parisuhteen aikana ollut tehnyt tai mihin ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta; aloin käydä konserteissa ja teatterissa, aloitin uuden harrastuksen ja aloin tavata ystäviäni enemmän. Aloin matkustella; tein elämäni ensimmäisen ulkomaanmatkan hyvän ystäväni kanssa ja olen tehnyt pieniä viikonloppureissuja ystävien luokse muualle Suomeen. Ne piristävät kummasti ja antavat taas puhtia seuraavaan työviikkoon. Minun neuvoni on, että hankkiudut ihmisten seuraan ja teet kaikkea sitä, mistä olet joskus haaveillut, mutta mihin ei ole ollut mahdollisuutta. Joskushan tilanne saattaa taas olla toinen ja on otettava toisen ihmisen mielipiteet huomioon. Itse olen tullut siihen tulokseen, että koska meillä on vain tämä yksi elämä niin siitä elämästä tulisi ottaa kaikki mahdollinen ilo ja hyöty irti!

Minni

=========================

Vastaukseni on sama jonka sain äidiltäni, kun huokailin itse eron ristiriitojen kanssa: "Anna anteeksi itsellesi." ja itse vielä lisään että kaikissa asioissa on positiiviset puolet. Mieti ennemmin niitä. Vaikka se positiivinen puoli olisikin "vain" että voit nyt ostaa sitä leipää kaupasta rauhassa mitä ex puolisosi inhosi, tai että lattialle jää sukkapari vähemmän päivässä siivottavaa.

Toinen eronnut

=========================

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa keinoa tai tapaa selvitä erosta.

Eroon kuuluu monenlaisia tunteita ja asioita; luopumista haaveista, selviytyminen pettymyksistä, surua, ahdistusta, epäonnistumisen tunteita, pelkoa tulevaisuudesta, vihaa, kaipuuta ja ikävää. On yksilöllistä miten nopeasti siitä toipuu, jotkut eivät toivu koskaan.

Fisherin eroseminaarit ja hänen kirjansa "Jälleenrakennus kun suhteesi päättyy" ovat ainakin apuna tunteiden käsittelyssä.

Anna itsellesi aikaa ja ole hyvä itsellesi. Tapaa ystäviäsi, puhu ajatuksistasi, etsi uusi harrastus. Älä jää yksin suremaan. Tunteille saa antaa luvan, mutta älä anna murheiden pesiytyä sinuun.

Minttu

=========================

Siihen ei vaadita muuta mielestäni kuin riittävästi aikaa...

Milla

=========================

Oman eroni jälkeen sairastuin keuhkokuumeeseen ja pyörin rankoissa peloissa tulevaisuuteni suhteen. Tein radikaalin päätöksen ja muutin pois paikkakunnalta. Se mikä kuitenkin auttoi parhaiten oli yksi ilta, jolloin käytin monta tuntia ajattelemalla puolisostani kaikkea mahdollista negatiivisesta positiiviseen. Kaikki ajatukset täysillä ja rehellisesti. Suurentelin ja pienentelin, liioitellen ja väheksyen. Se auttoi "polttamaan" entisen puolison pois ajatuksistani. Sen jälkeen alkoi parantuminen!

Selviytyjä

=========================

Kiitos tästä kyselystä. Olen keskellä juuri sitä kipeintä eroprosessia, joten jokainen vastaus on tervetullut. Vaikeinta on ollut käsittää sen ihmisen, josta ennen välitti, käsittämättömän loukkaava käytös - myös lapsia kohtaan. Kieltämättä tämä ero on varmaan niitä hankalampia. Narsistista eroon pääseminen kun ei ole kovin helppoa. Tähän asti itse olen selvinnyt elämällä päivän, välillä vain tunnin kerrallaan - muutahan ei nyt voi. Lisäksi olen käyttänyt ammattiapua.

Jaksamista jokaiselle.

Eämän ohikulkija

=========================

Minua auttoi kun luin Bruce Fisherin erokirjan. Kymmenen vuotta sitten se oli uusi juttu, mutta nythän sen tiimoilta järjestetään eroseminaarejakin. Oivalsin etten ole huono tai epäonnistunut ihminen vaikka ero tuli. Helpottavinta oli Fisherin neuvo muistella kaikkia ikävimpiä juttuja ja lopulta antaa anteeksi.

Temppiä, kyllä elämä voittaa

Vilijonka

=========================

Mikä on ollut ikiaikainen unelmasi? Minkä olet aikonut tehdä vasta eläkkeellä? Minkä olet siirtänyt ja sanonut että sitten joskus on aikaa..? TEE SE NYT! Itse erosin avioliitostani, jossa viimeiset kaksi vuotta mies oli uhannut tappaa sekä lapset että minut. Yli vuosi eron jälkeen vasta "heräsin" huomaamaan elämän ympärilläni! Olin aina sanonut eläkkeellä maalaavani tauluja. Menin kansalaisopistoon ja huomasin että se ei se JUTTU ollut... Seuraavana syksynä menin kirjoittamisen kurssille. Sillä tiellä olen vieläkin! Vuoden sisällä olen julkaissut kaksi murrerunokirjaa, käynyt esittämässä niitä. Asenteeni niissä ja elämässä yleensäkin iloinen ja positiivinen. Elämä jatkuu ja uusi suhde kukoistaa. Teen kaiken sen minkä haluan, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta!

Hilma

=========================

Osallistu, jos mahdollista esim. seurakunnan järjestämiin eroseminaareihin, erosta eheäksi –kursseille (eläkeliitto). Maaseudun sivistysliitto järjestää mm. Elonverkko eronneille kursseja. Näillä tapaat vastaavan katastrofin kokeneita ihmisiä ja jossa saat tuntea itsesi taas ihmiseksi.

Tärkeintä kuitenkin, että käsittelet perinpohjin kaikki tunteet; vihan, katkeruuden, pettymyksen, ym.

HhENKINEN KONKURSSI

=========================
 
Minua on vaikeasta erosta toipumisessa auttanut puhuminen hyvien ystävien ja terapeutin kanssa. Ystävien seura myös kaikenlaiseen mukavan tekemisen merkeissä saa ajatukset välillä toisaalle. Kun on riittävästi surrut, on hyvä suuntautua elämässä eteenpäin ja ulospäin erilaisiin itselle mielekkäisiin harrastuksiin. Kannattaa kuitenkin asennoitua siihen, että ero on pitkällinen prosessi (todennäköisesti vie vuosia täysin toipua), joka kuitenkin päivä päivältä helpottuu.

Vuosi sitten eronnut

=========================

Eroprosessikin ottaa aikansa, kuten kaikki muutokset elämässä. Anna sille aikaa, mutta älä enää anna asian hallita elämääsi. Tee selkeä päätös, että et voi asialle enää mitään, tehty mitä tehty, tapahtui näin ja sillä selvä. Älä jää märehtimään sitä, vaikka se kipeältä tuntuukin. Tulee hetkiä vielä, jolloin asiat palaa mieleesi, aiheuttaa mielipahaa, itkua, alakuloisuutta. Mutta se kuuluu asiaan. Älä anna niiden kuitenkaan hallita elämääsi enää.

Hyväksy tosiasia, että tuli erottua, harmittaa ja that's it. Se ei ole asian vähättelyä vaan sen hyväksymistä. Etsi uusia ystäviä, harrastuksia, tee jotain ihanaa lasten kanssa (jos sinulla on) tai sellaista, mihin et tarvitse kenenkään aikuisen lupaa tai hyväksyntää. mene viikonlopuksi kylpylään, tuhlaa itseesi aikaa ja vähän rahaakin.

Nauti, elämä on edessäsi. Syksy tulee ja lehdet peittää harmin ja ikävät asiat. Kun kevät koittaa, huomaatkin olevasi uusi ihminen.

Helli itseäsi ja rakasta itseäsi entistä enemmän.

Outi

=========================

Pidä itsesi "touhukkaana", niin et ehdi ainakaan päiväaikaan murehtia mennyttä. Opiskele, jumppaa/ulkoile, mene mukaan johonkin yhdistystoimintaan - TEE jotain. Jos sinulla ystävä, jolle voit puhua puhumasta päästyäsikin (vieläkin), pidä hänestä kiinni. Älä jää yksin murehtimaan. Ja ennen kaikkea anna itsellesi anteeksi = pidä itsetuntosi hengissä, vaikka se joskus vaikeaa olisikin. Viiden vuoden jälkeen jo helpottaa.

Pilvi

=========================

Minua helpotti omassa tilanteessani kun tietoisesti päätin: Nyt en enää sure, enkä palaa "tunkiota kääntämään", se vei vain kaikki voimani. Minusta eräs pappi sanoi viisaasti kirjassa Nainen ja ero(Päivi Lipponen), "Kärsimyksiin voi käpertyä tai kirkastaa ne". Itse päätin kirkastaa. Mutta surutyö vie aina aikansa. Elä vielä rauhassa toinenkin vuosi, sitten helpottaa. Kolmas vuosi on jo ihan upea! Eron kautta olen löytänyt oman itseni, kipu ja kärsimys onkin kääntynyt iloksi. Tänään olen erostani jopa kiitollinen. Kivun kautta kasvaa uutta!

Päivi

=========================

Menetyksistä toipuminen ottaa aikansa, mutta ettei pahaan oloon jää jumiin ja rypemään, se vaatii oman päätöksen, että haluaa asioiden muuttuvan parempaan suuntaan. Ensin siis vakaa päätös, että nyt tämä saa riittää! Olet itse vastuussa siitä, millaisia asioita ja ajatuksia pyörittelet mielessäsi. Katkaise kierre! Itsesi vuoksi. Olet sen arvoinen. Ansaitset paljon paremman elämän! Listaa kaikki asiat, joista tiedät nauttivasi ja mistä saat hyvää mieltä. Ja sitten käytännön tekoihin listan mukaan! Aloita vaikka uusi harrastus, jota olet aina halunnut tehdä, mutta se on jostain syystä jäänyt. Kartoita hyvät ystävät ja ota heihin yhteys. Kerro heille, että olet päättänyt lopettaa murehtimisen ja toivot heiltä tukea, eli apua kääntämään uuden lehden elämässäsi. Tehkää yhdessä hauskoja asioita. Tunteet tulevat kyllä perässä! Huomaat yllätäin, että ensin niitä on vähän, sitten yhä vain enemmän. Kohta jo enemmän kuin negatiivisia tunteita ja ajatuksia! Sinä voit milloin tahansa päättää lopettaa ikävien asioiden miettimisen ja vaihtaa suuntaa. Ikävät asiat paisuvat ja vievät mukanaan (tiedät tämän), samoin tapahtuu mukaville asioille. Sinä annat luvan, mitkä asenteet, ajatukset ja sitä myötä tunteet sisälläsi vaikuttavat. Onnea matkaan ja paljon iloa ja positiivista otetta elämääsi!

Täyttä elämää

=========================

Minulla ei ole kokemusta erosta, mutta kylläkin surusta. "Lähes vuosi" tuntuu pitkältä ajalta silloin, kun omassa elämässä ei ole iloa. En kuitenkaan usko mihinkään pika-apuun enkä keinoihin. Tunteet on vain kohdattava ja elettävä läpi, vaikka aikaa kuluisi kuinka. Kukaan ei voi määritellä, missä ajassa itse kukin pääsee sovintoon itsensä kanssa. Anna ajan kulua ja ole itsellesi armollinen.

Helleri

=========================

Aika parantaa jollain lailla, ja itku pura paha olo pois ja käsittele asiat, vaikka jonkun terapeutin kanssa, kun saa sanoa ääneen mitä mielessä pyörii se on sitä jälleen rakennusta itsesi kanssa. Ja kirjastossa on kirja kuinka selviydyt erosta Bruce Ficher yms.

Tsemppiä

=========================

Helpompaa sanoa että älä katso menneeseen, mutta menneestä voi myös oppia. Ei tarvitse kaivella niitä ikäviä, kipeitä, pahoja asioita - pettymystä, syyllisyyttä tms. vaan kaivaa ne hyvät asiat esiin. Realistisoi ne, ja samoin voi tehdä huonoillekin asioille (mikäli siihen pystyy turhia kaivelematta) ja vertaa niitä. Etsii tavallaan selityksen, ja syyn sille mitä meni vikahan, mitä tein väärin ja mitä toinenkin teki väärin. Ja parasta sokerina olisi se, että voisi tuon entisen puolison kanssa puhua nämä asiat niinku rauhallisesti asiana, ja silloin on paljon helpompaa jatkaa eteenpäin, kun on tämän urakan tehnyt. Omat tunteet on mielestäni aina oikeutetut, mutta niissä ei saa tai tarvitse kieriskellä.

Valkovuokko

=========================

Niin kuin muissakin pulmatilanteissa - tässäkin voi yrittää käyttää kaikkia satavilla olevia 'kävelykeppejä'. Vaikkapa seuraavia:
- uusi harrastus, johon on pakko keskittyä. Ja josta saa onnistumisen tunteita
- joku muu 'projekti' - opiskelu, asunnon vaihto tms. - edellyttäen että voimavarat riittää
- puhuminen ystäville, ammattiauttajalle - tässäkin lie määränsä , kuitenkin
- ammattiauttajilta voisi löytää neuvoja mielikuvaharjoituksista: vaikka vanhan suhteen ja vaikeuksien 'virtuaalinen' rutistaminen roskapussiin. Tai ikävän,pahan olon ja katkeruuden valuttaminen sydämen viereisestä 'reiästä' ulos, pikkuhiljaa (siis mielikuvana) - väliin sen tarkastaminen että 'reikä' on auki. Esim NLP:stä löytynee tukea tähän .
- musta huumori , joka ehkä sitten vaalenee ajan myötä- omille virheilleen nauraminenkin
- uskonto, rukous ,lohtu ja armo
- sen hyväksyminen, että elämää ei voi ohjata, kaikkeen ei löydy selitystä. Voi vaan yrittää parhaansa - ja jos niin on tehnyt, voi suoraselkäisenä katsoa peiliin.
- elämäntilanteesta riippuen - auttaisiko vaikka kirjekaveri netistä ? Tai ulkona käynti - pubissa, teatterissa, näyttelyssä ?
- rakkautta ei voi määrätä , mutta uusi rakkaus auttaisi - joitakin voi auttaa 'laastari' suhdekin. Tosin näissä voi itsensä satuttaakin, joten aika harkiten käytettävä rohto.
- tai sitten aika . Aika on aina paras ystävä - joskus sitä vaan tarvitaan lisää.

Kävelykeppejä

=========================

Jaa-a...itse vaihdoin asuinpaikkaa kauas toiseen kaupunkiin, hommasin uuden duunin ja ajattelin että tästä se elämä taas starttaa. Nyt on aikaa kulunut hiukan yli kolme vuotta ja pikkuhiljaa alkaa "helpottamaan".

Kokonaan ajatukset kuitenkaan eivät ole asiasta kaikonneet ja tuskin niin tulee kohdallani koskaan käymäänkään. Uskomatonta, miten ihmisen henkinen tasapaino heiluu tällaisen asian kanssa. Ennen kuin sen on omakohtaisesti kokenut, ei voi sanoa tietävänsä aiheesta mitään!

Pauli

=========================

Anna anteeksi itsellesi ja hänelle. Minä itse kävelin tunnista kahteen joka päivä satoi tai paistoi. Samalla lähti turhat kilotkin ja kunto koheni. Uusi harrastus siihen päälle niin johan ajatukset alkaa kulkemaan eri polkuja. Tarkoitan sellaista harrastusta joka oikeasti kiinnostaa tai sitten vain jotain niin uutta että on pakko paneutua asiaan. Ota vanhoihin ystäviin ja sukulaisiin yhteyttä, eli kiinnostu myös muiden elämästä. Onnea matkaan kyllä sinä onnistut!

Pia

=========================

On vain asennoiduttava niin, että eletään aikaa, jolloin on raskasta. On luonnollista, että iloisuus ja positiivisuus eivät ole päällimmäinen olotila, kun on kohdannut kriisin. Usein käytetään ilmaisua "hypätä myrskyn silmään", eli vaikeuksien kohtaamista ja niiden läpikäymistä, tunteiden tunnistamista ja niiden elämistä sen sijaan, että ne työntää syrjään. Ajoittain se on tuskallista ja kaukana ilosta ja positiivisuudesta, mutta kun sen on läpikäynyt, alkaa tuntea itsensä ehyeksi ja ilo ja onni tulee pintaan itsestään.

Kaikkea hyvää Sinulle ja voimia toipua kriisistäsi! Anna aikaa itsellesi ja tämän kriisin läpikäymiselle. Tee asioita, jotka tuottavat sinulle iloa ja hyvää mieltä. Elämän onni syntyy arjen hyvistä hetkistä ja niitä hetkiä löytyy lukuisia kriisinkin keskellä.  

Pirjo

=========================

Aika, aika ja aika ! Ja sillä aikaa opettele tunnistamaan ja tekemään asioita, jotka tuottavat sinulle iloa. Etsiydy ihmisten pariin - kun jaksat. Ja ennen kaikkea ole armollinen itsellesi, tunteita tulee vielä pitkänkin ajan kuluttua, mutta kun niitä ei pelästy ja niihin suhtautuu armollisesti, ote vähitellen helpottaa.

Pirjo

=========================

Mieti, mitä hyvää on nyt elämässäsi, iloitse uusista asioista. Ja anna anteeksi. Jos kannat vihaa ja kaunaa ex-miestäsi kohtaan, siitä kärsit vain sinä, ei hän. Nyt on aika ajatella ja hemmotellakin itseään, muuten ei jaksa. Se on tervettä itsekkyyttä.

Toivon Sinulle voimia tehdä muutoksia elämässäsi!

Älä anna virran viedä, ohjaa itse purttasi!

Pirri

=========================

Olet vielä keskellä surutyötäsi; keskity siihen, huonojen fiilisten oksentamiseen ulos. Mene vaikka terapiaan, jos ystäväsi eivät jaksa kuunnella sinua. Tässä vaiheessa pakkopositiivisuus on rikos persoonaasi kohtaan. Jos rehellisesti käsittelet tunteesi, voit olla varma siitä, että aikanaan myös valoisat ajatukset pääsevät taas tajuntaasi.

Ero on hyvin rankka, puolison kuolemaan verrattava prosessi, jonka läpi pääsee sitä paremmin, mitä rehellisemmin tunnustaa ja tunnistaa aidot tunteensa ja uskaltaa katsoa niitä. Syyllisyys ja viha vellovat voimakkaina, purskahtelevat aaltomaisesti. Aallot mataloituvat ja myrskytiheys vähenee ajan myötä; se vain ottaa sen oman aikansa, keskimäärin kaksi vuotta. Rohkeutta! Älä jää yksin - et todellakaan ole tuon asian kanssa yksin!

Pirjoliisa

=========================

Ehdotan että tutustut itseesi, oletko hukannut itsesi, onko se jäänyt muun / toisen/toisten alle. Oletko elänyt toisen kautta, ja oma elämäsi on jäänyt rakentamatta? Astu ulos tuosta laatikosta. Opettele arvostamaan itseäsi. Jollet kykene siihen yksin, käänny ainakin prosessin aloittamiseksi ammattiauttajan puoleen.

Oman eroprosessini aikana joku rakkaista ystävistäni muistutti minua, että suhteen pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Kun opin arvostamaan itseäni, oivalsin ettei kenenkään tarvitse olla kanssani väkisin, se pätee myös ystäviin. Minut pitää hyväksyä minuna, mutta se lähtee siitä että ensin minun tulee hyväksyä itseni Rakenna itsellesi elämä, tee asioita joita sinä haluat, katso tulevaisuuteen.  Ohjenuoraksi Arvo Ylpön sanat: Elämä on elettävä niin kuin se hyvältä tuntuu - unohtaen sen mitä ei voi muuttaa! Mainio ohje, olen joutunut palaamaan siihen useasti ja aina vaan se kantaa.

PR

=========================

Käsitellessäni omaa eroani, havaitsin että vajosin alussa usein itsesääliin. Ero ei ole koskaan yhdestä ihmisestä kiinni, sen aiheuttaa aina kaksi ihmistä. Ja molemmat ovat "uhreja", joten turha on itseään syyttää, ja turha syytellä toistakaan. Ajatukset tietoisesti elämään sisältyviin hyviin ja mukaviin asioihin, niitä löytyy paljon jokaisen elämästä. Ja uusi harrastus, teatterissa ja konserteissa tms. käyminen tuovat myös uusia ajatuksia mukaan. Pää pystyyn ja nenä kohti uutta onnellisempaa aikaa!

6 vuotta sitten eronnut

=========================

Sanonta: Koskaan ei voi löytää uusia meriä ellei uskalla irtautua satamasta.

Koska on oikea aika lähteä satamasta? Tässä tapauksessasi kun suru on surtu, anteeksi on annettu. Anteeksianto on sen itsen kamppailua surusta tästä kohteesta. Aikaa menee vielä toipumisessasi ja olet siinä puolitiessä. Eräänä päivänä huomaatkin surun muuttaneen muotoaan. Ja voit jatkaa uusilla merillä. Arvosta sillä välin pieniä iloja joita kohdallesi tulee.

Runotar

=========================

Heittäydy tuuleen ja anna tuulen viedä. Anna aikaa itsellesi ja kavereillesi.

Tuulityttö

=========================

EROSTA EI SELVIÄ KUIN ELÄMÄLLÄ SEN YLI PÄIVÄ KERRALLAAN.SE ON RANKKAA MUT JOSKUS SE AURINKO PAISTAA RISUKASAANKIN.

LELLU

=========================

Etsiydy Sinua kiinnostaviin harrastuksiin.

Riitta

=========================

Minulle vastaus oli asian hyväksyminen, otin tunteet vastaan sellaisena kuin ne tulivat. Olin yrittämällä yrittänyt vapautua menneisyyden kahleista ja eron tuskasta. Vapauduin, kun en enää yrittänyt, annoin itselleni luvan olla reilun vuodenkin jälkeen surullinen erostani. Koin ja elin vaikeat tunteet, annoin niiden virrata sisälläni, en kuitenkaan enää piehtaroinut niissä. Tunnustelin itseäni ja sisälläni olevia tunteita. Hiljalleen aloin nähdä ympärilläni olevat kauniit asiat. Ammensin hyvää oloa ystävyyssuhteista ja rauhoitin mieltäni luonnossa. Jossakin vaiheessa huomasin nauttivani asioista täydestä sydämestä, enemmän kuin koskaan elämässäni. Samassa sain elämääni uuden rakkauden, jossa olen saanut nauttia kasvuprosessini tuloksista.

Skaidi

=========================

Itse kävin lähes vuoden Mielenterveysseuran vapaaehtoistyöntekijän kanssa juttelemassa. tarvitsin jotakuta ulkopuolista kuuntelemaan, ei arvostelemaan minua tai ex-kumppaniani. sainkin oikein hyvän vanhemman herrashenkilön joka osasi kysyä ja kuunnella. hän antoi kaikenlaisten tunteiden tulla tuomitsematta niitä sillä hänen mielestään vain ne tunteet mitkä on käynyt läpi, voi unohtaa.

Älä epäröi pyytää apua. oma täysipainoinen elämä odottaa sinua nurkan takana.

Maaria

=========================

Prosessoi asioita yksi kerrallaan. Ota käsittelyyn vaikeat tunteesi. Hae ammattiapua esim. mielenterveystoimistossa. Käy juttelemassa riittävän kauan - 10 kertaa voi olla vielä liian vähän! Osallistu eroryhmään. Lähde lenkille. Syö ruisleipää ja kaurapuuroa!

Omasta vaikeasta erostani on kaksi vuotta. Ensimmäisen vuoden elin shokissa, josta heräsin, kun jouduin allekirjoittamaan lasten huoltajuuspaperit; päätös johon en ollut laisinkaan tyytyväinen. Nyt olen kuitenkin jo vahvoilla, mutta paraneminen jatkuu vieläkin. Onneksi elämässäni on paljon, paljon ilon aiheita: remontoin uutta kotiani, lapset, uusia ihmissuhteita, tavoite juosta maraton! Työtä, harrastuksia.

Vanhasta täytyy päästää irti, jotta uutta saa tilalle, mutta asioita kannattaa käydä läpi!

Totta kai välillä iskee epätoivo, mutta sitten taas tulee jokin iloinen auringonpaiste ja se nostaa taas ylös ja voi todeta: aurinko paistaa aina, vaikka välillä on pilviä edessä ja elämä on liian lyhyt käytettäväksi suremiseen!

Tsemiä

=========================

Ero jää osaksi koettua elämää. Kipu loittonee vain ajan myötä, hetki kerrallaan. Erosta oppii itsetuntemusta ja saa uuteen elämään ohjeita.

Nyt on aika(a)
- kuunnella omaa sisintään hyvin tarkkaan,
- tehdä itse surutyötä rauhassa,
- käydä läpi ystävän kanssa kipeät tuntemukset,
- ravistaa irti katkeruudentunteet,
- opetella nauttimaan myös yksinolosta,
- ottaa pieniä askelia kohti uusia tapahtumia,
- osallistua tilaisuuksiin, joista itse nauttii ja
- varata itselleen jotain hauskaa odottamista,  kuten konsertti, teatteri, retki, lomamatka...

Se päivä koittaa, kun ero tuntuu kaukaiselta ja huomaa kasvaneensa suuremmaksi ihmisenä.

Nikki

=========================

Minä jatkoin vain elämääni. Yritin nauttia asioista ja huomata hyvät asiat, kuten lapseni. Silti oli vaikeaa - itseni kanssa. Oli vaikeaa luovuttaa henkisesti. Kunnes näin unen, missä ex-mieheni käveli poispäin. Unessa mietin huutaisinko hänelle jotain, vaikkapa "älä mene". Päätin siinä unessa, että menköön. Heräsin onnellisena ja tyytyväisenä.

Pessi

=========================

Yritä pitää mielessäsi itsesi tulevaisuudessa: tämä prosessi hioo sinusta timantin. Helpon elämän eläneet ihmiset eivät ole viisaita ja kauniita samalla tavalla kuin ne, jotka ovat joutuneet kamppailemaan vaikeuksien kanssa. Opit ja saat tästä paljon, huomaat eron merkityksen ja tarkoituksen tulevaisuudessa. Sinulla on juuri nyt tätä lukiessasi loistavat henkisen kasvun edellytykset ja mahdollisuudet, joita ei rajoita mikään. Haluaisitko tarttua niihin?

Toivon sinulle voimia

=========================

Minua loukkasi ja satutti oman eroni jälkeen entisen mieheni kihlautuminen uuden naisensa kanssa ja heidän pikainen avioliittonsa. Sain silloin työkaveriltani vinkin miten yrittää antaa anteeksi ja päästä sinuiksi asian kanssa.

Hän neuvoi minua kirjoittamaan seitsemän päivän ajan 70 kertaa peräkkäin näin: "Matti ja Maija Meikäläinen, minä Minna Meikäläinen annan teille anteeksi". Ja lopuksi poltin raapustamiani tekstit työkaverini ohjeiden mukaan. Oloni helpottui huomattavasti ja olen ollut sinut asian kanssa jo monet vuodet.

Nasu

=========================

Minä itse muutin toiselle puolelle Suomea, uuteen työhön, uuteen ympäristöön. Jos tämä ei ole mahdollista, hanki itsellesi uusia harrastuksia, paljon tekemistä ja siinä sivussa uusia ystäviä. Vie ajatukset pois vanhasta ajasta. Vaikka aika onkin toisaalta aika hyvä lääke.

Sari

=========================

Olen kokenut saman ja asiaa työstin menemällä terapiaan. Tuntui todella hyvältä puhua ihmiselle joka jaksoi kerta toisen jälkeen kärsivällisesti kuunnella. Sain hyviä neuvoja terapian edetessä, miten osaisin päästää avioelämästä irti.

Kaiken itsensä syyttelyn ja mitä olisin voinut tehdä toisin-ajatukset heitä romukoppaan! Eroon sekä seurusteluun tarvitaan 2 ihmistä. Vain toinen ei voi olla syypää seurauksiin.

Etsi itsellesi henkilö jolle voit puhua. Se auttaa:)Siten varmistat että ystäväsi tietävät olevan sinua varten muistakin syistä. Käy heidän kanssa ulkona, osta koira jota voit rapsuttaa, aloita joku mielenkiintoinen kurssi. Lähde kodistasi ulos ja mene vaikka torille kahville:) voimia sinulle! Aika parantaa kaiken.Sinä selviät kyllä,luota siihen!

Sari

=========================

Minun erostani on 2,5.v ja mielestäni siitä yli pääsemiseksi ei ole muuta tietä kun AIKA! Ja se ettei anna katkeruuden voittaa! se vaikuttaa paljon millainen ero on.. oletko jättäjä vai jätetty. Mutta ainahan se kipeää tekee. Pitää vaan yrittää jaksaa kohti huomista ja uskoa tulevaan. Tunnelin päässä näkyy valo! Kunhan pääset pahimman yli ja et vaivu itsesääliin.

Sari68

=========================

Ainoa joka auttaa on AIKA. Anna aikaa itsellesi tuntea eli lupa suruun, lupa vihaan... lupa kaikkiin tunteisiin joita tunnet.

Aika tekee niille tehtävänsä. Ole avoin ja myönnä oma osuutesi asiaan - ja sitten armahda itseäsi.

Olemme kaikki erehtyväisiä ihmisiä - siis annetaan anteeksi myös itsellemme.

Puhu asioista ja hakeudu ihmisten seuraan. Syksy on ihanan raikasta aikaa. Tee pitkiä kävelylenkkejä ja ime itseesi luonnon rauhaa.

Onnea tulevaan ja usko pois - erosta selviää.

Sohvi

=========================

Minulla on samanlaisia kokemuksia, kun erosin ensimmäisestä avomiehestäni vuosia sitten. Noin puolitoista vuotta eron jälkeen, elin todella vaikeaa ja masentavaa aikaa, kuljin tunnelissa. Olo oli jo niin paha, että oli pakko jo puhua asiasta jollekin ja se todella kannatti. Minua neuvottiin kirjoittamaan exälleni kirje, kertomaan omista tuntemuksistani ja tunteistani hänelle. Kirjoitin hänelle kirjeen ja kielsin häntä kyllä vastaamasta siihen, sitä en olisi ehkä kestänyt, jos hän olisi sitä jotenkin kommentoinut. Onneksi ei kommentoinut, en kyllä tiedä lukiko hän edes sitä kirjettä. Mutta minä olin siinä uskossa ja luulossa, että hän näin teki, joten olin saanut sanottua hänelle kaiken joka oli puolitoista vuotta sitten jäänyt sanomatta, ja sain mielenrauhan. Hän tiesi nyt miltä minusta tuntui erota, ettei se ollut niin yksinkertaista kun annoin hänen silloin ymmärtää, minä olin meinaan se jättäjä. Kirjeen kirjoittamisen jälkeen aloin taas elää. Siitä olen oppinut että jokainen ero pitää käydä perinpohjaisesti läpi, se auttaa mielestäni myös uusien ihmissuhteiden solmimisessa ja onnistumisessa. Onnea ja jaksamista Sinulle!

Satu

=========================


Otapa eteesi ruutupaperia ja jaa se kahtia. Kirjoita toiselle puolelle ne hyvät asiat, joita ero toi elämääsi ja toiselle puolelle ne huonot ja hankalat jutut, jotka olisivat vielä elämässäsi ilman eroa. Kaikki vaan listalle, isot ja pienet asiat samalla tavoin. Itse tein näin eroa miettiessäni ja kyllä se ensiksi mainittu lista on paljon pitempi. Rypistynyt paperi on vieläkin tallessa, vaikka erostani on kaksi vuotta. Ja lisää hyviä asioita tulee koko ajan, kun vaan pitää silmät auki. Tsemppiä!

Satu

=========================

Surutyö pitää tietysti tehdä, mutta kyllä sen jälkeen on saatava elämä jatkumaan. Etsi joku joka tarvitsee sinua, niin et enää ehdi niin paljon pohtia omia ongelmiasi. Punainen Risti, Mannerheimin Lastensuojeluliitto tai seurakunnat tarvitsevat jatkuvasti vapaaehtoisia antamaan ajastaan heikompiosaisille.

S. Anneli

=========================

Eron olen minä myös kokenut 6 v. sitten. Rankkaa mutta kasvattavaa aikaahan se oli. Aika on paras lääke, silloin se tuntui vaan laihalta lohdulta. Hakeuduin paikkakuntani eroryhmään ja se oli erittäin mahtava kokemus. Sain sieltä kolme hyvää ystävää, joihin pidän yhteyttä edelleen, vaikka vuodet ovat tuoneet jokaisen elämään uutta, kelle uuden puolison kelle mitäkin. Hakeudu johonkin uuteen harrastukseen ja todellakin ystäviä tarvitaan. Jos entisissä ei ole ns. kohtalotovereita. Ja monesti ajattelee, että on ainut, jolle näin on käynyt, mutta meitä eronneitahan on valtava määrä.

Menneisyyteen ero pikkuhiljaa jää, koskaan se ei unohdu.

Kohtalotoveri

=========================

Olisiko niin, että pysähtyisi miettimään paljonko on (ihan ikiomaa, sinun) loppuelämääsi mahdollisesti jäljellä ja mitä haluaisit sanoa siellä loppumetreilläsi siitä eletystä elämästä? Ei kait liene tarkoitus, että suret mennyttä jo tulevankin elämäsi ja sitten on jäljellä elämättä jäänyt oma elämä? Vuosi on vielä ihan kohtalainen suruaika, mutta näkyyhän nuo löytävän energianlähteet vähitellen. Ei muuta kuin tsemppiä ja rinta rottingille ja liputtamaan oman tulevan elämäsi puolesta!

Hengessä mukana elävä

=========================

Kamppailen itse tällä hetkellä akuutissa eroprosessissa ja takana on ehkä yksi elämäni vaikeimmista illoista. Kun tänä aamuna avasin sähköpostiani/ajatusten aamiaista - sisältäni nousi huokaus: "Anna jotain rohkaisua, voimaa, tulevaisuudentoivoa... sanallista ravintoa vaikeaan tilanteeseeni..." Ja alla oleva aamiaisajatus avautui eteeni... Se hoitaa ja lohduttaa minua tässä hetkessä, mutta sen sisältö antaa myös ajattelemisen aihetta ja rohkaisua vaikeaan elämäntilanteeseeni, jossa kamppailen.

ELÄMÄNTAITOA
Älä yritä ymmärtää kaikkea - se ei onnistu.
Älä vastusta tunteitasi - elä ne.
Älä pelkää tarttua asioihin - monen asian voi tehdä paremmaksi, mutta älä ota harteillesi koko maailmaa.
Tulevaisuutta älä pelkää, vaan elä päivä kerrallaan.
Ei kannata surra menneitä, on vain muistettava oppia virheistään.
Yksinäisyydessäkin voi aina löytää jonkun, joka ymmärtää.
Pidä kiinni ystävyydestäsi, tulevaisuuden uskostasi ja unelmistasi.

Pilvipouta

=========================

Ero on oikeasti niin iso asia, että vuosi sen suremiseen ei ole vielä pitkä aika. Kun kuitenkin selvästi yrität katsoa eteenpäin ja saada positiivisen otteen elämääsi, tulee vielä se päivä, jolloin se onnistuu. Anna itsellesi aikaa!

Sirpa

=========================

Olen itsekin eronnut jokin aika sitten. Mielestäni parasta lääkettä on ensin puhua avioliitosta ja eron syistä ystävien tai sitten jonkun ulkopuolisen kanssa. Itse kävin perheneuvolassa juttelemassa joka auttoi todella paljon.

Ero on raskas juttu ja iso menetys ja pettymys elämässä. Se täytyy pystyä itselleen jotenkin myöntämään ennen kuin voi jatkaa elämää eteenpäin. Täytyy myös itselleen perustella, vaikka päiväkirjaa kirjoittaa tai omaa listaa, asioista jotka eivät toimineet siinä suhteessa ja miksi ero on hyvä ja tarpeellinen.

Tulee hetkiä jolloin miettii, kyseenalaistaa kaiken ja olo tuntuu raskaalta. Elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä.

Mielestäni eron käsittelyllä täytyy antaa aikaa, eikä se hoputtamalla etene yhtään nopeammin. Sitä voisi kuvata kuin suru-työksi kun on menettänyt jonkin tärkeän ihmisen. Tunne ja suru ihmisestä jää vielä pitkäksi aikaa, mutta eteenpäin mennään ensin pienemmin askelin ja pikkuhiljaa enemmän eteenpäin.

Itselläni on nyt lomaa ja olen luvannutkin että voin pitää tällaisen pyjama-päivän. Viettää koko päivä yöpaidassa, syödä kaikkea hyvää, katsoa leffoja tai lukea hyvää kirjaa tuntematta huonoa omatuntoa tekemättömistä töistä tai muista. Välillä tekee hyvää ihan vaan rentoutua ja levätä, ja antaa ajatusten ja mielitekoja virrata vapaana.

Mielestäni tärkeintä olisi olla hukkaamatta toivoaan tulevasta. On hyväkin ettei hyppää heti uuteen suhteeseen. Saa ensin omat tunteet ja asiat järjestykseen että on todellakin valmis aloittamaan alusta jonkun toisen kanssa. Tsemppiä kaikille erosta toipuville!

Systeri

=========================

Omakohtaisesti voin kertoa että aika auttaa ongelmaasi. Erostani n. 12 v.  

Kaksi vuotta on kuitenkin vielä aika lyhyt aika, riippuen toki osittain siitä , kuinka pitkä liitto on takanasi. Voisitko päästä mukaan johonkin eroryhmään (seurakunnat ja perheneuvola ainakin järjestävät)?

Itselleni ainakin oli tärkeää purkaa näitä asioita ulos itsestäsi joko puhumalla tai kirjoittamalla.  

Kirjoita kirje ex-miehellesi, mutta älä lähetä sitä.  Pura itsestäsi kaikki kielteiset tunteet paperille ja talleta kirje myöhemmin luettavaksesi.

Hanki kohtalotoveri (vaikka netistä) jonka kanssa anonyymina voitte jakaa tunteita.

Tärkeää on ettet jää yksin vellomaan suruusi, pakota itsesi harrastuksiin tai vaikka lenkille.

Helppoa se ei ole mutta ajan kanssa helpottaa, lupaan sen.

Sotu

=========================

Olet jo pitkällä tiedostaessasi että et halua enää tuhlata energiaasi ikävään asiaan. Kerronpa omasta erostani, joka ei ollut edes normien mukaan vaikea: ei lapsia (tosin keskenmeno samana vuonna), ei yhteistä asuntoa tai muuta omaisuutta, lisäksi olimme "vain" avopari emmekä kihloissakaan. Olimme seurustelleet tiiviisti kolmisen vuotta, josta suuren osan asuneet yhdessä. Erosta tulee tämän vuoden lokakuussa kuusi vuotta ja minulla on vieläkin tallella kuiva kukkakimppu, viimeiset kukat, jotka kumppaniltani sain. Vasta nyt, tänä vuonna, olen valmis heittämään ne pois, luopumaan siitä suhteesta ja ihmisestä. Tämä kertoo sinulle sen, että ei kannata odottaa ihmettä yhdessä yössä. Kun on sitoutunut toiseen ihmiseen, ero ei koskaan ole helppo, ei hyvässä eikä pahassa.

Neuvoni sinulle on, elä elämääsi ja tee asioita joista pidät ja joita haluat tehdä, jotka tekevät sinut iloiseksi ja onnelliseksi. Tee niitä vaikka väsyksiin saakka, ja lepää sitten väsymys ja osa tuskasta pois. Anna itsesi samaan aikaan kuitenkin surra, mutta älä anna surulle valtaa. Anna itsellesi myös lupa mielessäsi vihata entistä kumppaniasi, se auttaa luomaan etäisyyttä, mutta älä vihaa niin paljon että sinusta tulisi katkera, vaan siten, että joskus voit ehkä jopa antaa anteeksi kokemasi vääryyden. Pikku hiljaa ikävät muistot ja asiat alkavat haalistua, ja jonain päivänä huomaat, ettet ole kertaakaan ajatellut asiaa koko päivän aikana.

Yhdestä päivästä seuraavaan selviämisessä auttaa Scarlett O'Haran motto: "En ajattele sitä tänään, ajattelen sitä vasta huomenna, koska jos ajattelen sitä tänään, tulen hulluksi."

Tulitukka

=========================

Oikotietä onneen ei ole. Tosiasiat on hyväksyttävä, mutta aloita pienistä asioista. Katso tarkemmin kukkia ja totea niiden kauniit värit. Huomaa miten aurinko paistaa lämpimästi vielä syyskuussakin. Hemmottele itseäsi. Tee sellaisia asioita mitä et koskaan tehnyt silloin kun elit suhteessa. Vaikka muistat asioita mitä teitte yhdessä, tee muistojen arvoisia tekoja myös yksin.

Tietyt päivät ovat huonompia kuin toiset, sure silloin niin paljon kun jaksat. Huomenna et jaksa yhtä paljon enää...

Polku takaisin voi olla pitkä, mutta se kuitenkin vie johonkin...

Nassu

=========================

Koita kirjoittaa kirje entiselle puolisollesi. Laita siihen kaikki, mistä olet hänelle kenties vihainen, mutta myös asiat jotka mielestäsi olivat hyvää ja joista voi olla kiitollinen.

Kirjettä ei tarvitse lähettää, sen voi jopa polttaa tai silputa, mutta sen kirjoittaminen selvittää ajatuksia paljon.

Voit myös tehdä mielikuvaharjoituksia, joissa kerrot hänelle nämä asiat, ja sanot lopuksi että annat hänelle anteeksi, ja kuvittele miten hän pyytää sinulta anteeksi.

Anteeksi voi antaa vaikka ei unohtaisikaan.

Mamma

=========================

Mieheni lähti yhteisestä kodista puolitoista kuukautta sitten. Virallisesti. Olen ajatellut, että todellinen lähtö tapahtui jo paljon aikaisemmin. Raskas paino tuntui rinnassa muutaman päivän, itkin silloin kun itketti, puhuin hyvälle ystävälle. Eilen huomasin miten masentunut aina olin kun mies oli kotona eikä kuitenkaan ollut...en ollut oma itseni. Tänään jokaisesta päivästä löytyy iloa ja naurua ja olen onnellinen kahden lapsen yksinhuoltaja. Poissa on kaikenlainen kyräily, epäluulo ja mustasukkaisuus. Minä elän !!!

Onnellinen yh-äiti

=========================

Ajattele, että se oli yksi värikäs raita elämäsi räsymatossa. Katso peiliin ja näe itsesi upeana selviytyjänä.

Suosittelen myös Fischerin eroseminaaria.

Tarja

=========================

Kirjoita koko tarina paperille, sinä itket ja kirjoitat, tiedän kokemuksesta. Kirjoita hyvät asiat, mutta EHDOTTOMASTI muista ne huonot asiat, sillä muistoilla tahtoo olla taipumus kultautua ja sitä ikävöipi yhä vaikka niitä huonoja asioita suhteessa olisi ollut huomattavasti enemmän kuin hyviä. Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa, että kun sen sepustuksen lukee aina välillä niin palaa takaisin kuvitelmista ja vähitellen asia hautautuu mielen sopukoihin. Kaikilla eroilla on tietyt vaiheet, jotka on käytävä läpi ja koko prosessi kestää n. 3 vuotta.

Minä muutin itseni eron jälkeen ulkoisesti, leikkuutin pitkät tummat hiukset ja muutuin kahdeksi vuodeksi blondiksi. Laihdutin 20 kiloa (hyvä projekti painonvartioissa) ja hankin koiran. Huomasin olevani vallan viehättävä itsellinen naisihminen. Vieläkään en seurustele vakituisesti, vaikka erosta on kohta kahdeksan vuotta, sillä huomasin, että parisuhde ei ole tässä elämässä niin tärkeä, hyviä ystäviä (myös miehiä) minulla on paljon ja nautin todella elämästä, lenkkeilen, löhöän ja luen vapaa-aikoina, enkä haluaisi entistä elämää takaisin.

Onnellinen

=========================

Menneisyytensä kanssa on aina elettävä.

Mutta voisit kokeilla näin syksyn tullessa jotain ihan erilaista harrastusta. Ennen kaikkea sellaista, jossa pakostakin tulee sosiaalista kanssakäymistä toisten kanssa, esim. kansalais- tai työväenopistojen piirit. Mielestäni kanssakäymiset toisten ihmisten kanssa auttavat miettimään muutakin, kuin vain omaa kohtaloaan. Ja huomaamaan senkin, et muillakin on omat juttunsa.

Saman taivaan alla

=========================

EI varmasti ole helppoa...Mutta oletko kokeillut tavata ystäviä ja tehdä heidän kanssa kivaa esim. liikunta, konsertit yms. Entäs jokin vertaistuki?

TeeKoo

=========================

Erosta toipumiseen auttaa vain aika ja omista tunteistaan puhuminen. Hyvä ystävä, joka jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen, on tässä tilanteessa kullanarvoinen. Itselle pitää myös antaa anteeksi. Itselläni erosta toipumiseen meni melkein neljä vuotta. Lopulliseen toipumiseen auttoi se, etten enää noteerannut naistenlehtien "oikeaa toipumisaikaa", vaan annoin itselleni luvan toipua omaan tahtiini.

Terhi

=========================

Vastausta on vaikea antaa, mutta voin kertoa mikä 'pelasti' minut. Sattumalta törmäsin vanhaan, jo vuosia kadoksissa olleeseen harrastukseeni eli tanssiin. Lähdin tanssikurssille opettelemaan uusia asioita, kesän tulessa päädyin tanssilavoille ja siellä tiellä ollaan. Tanssi pelasti minut, olen aivan hurahtanut harrastukseeni. Eli toivon, että voisit löytää jotakin saman tapaista elämääsi, vanhasta on päästettävä irti ja se onnistuu kyllä jonkin uuden intohimon ja tahdon avulla.

Tanssiin hurahtanut

=========================

Itse olen eronnut kaksi vuotta sitten pitkästä suhteesta. Nyt vasta alkaa olla selvillä vesillä, mutta vieläkin toisinaan tulee tyhjyyden tunne ja alakuloisuus. Se lienee luonnollista, toisen ihmisen kaipuuta. Tosin se ei enää pitkään aikaan ole kohdistunut häneen, josta erosin. Parhaita selviytymiskeinoja ovat ystävien kanssa puhuminen ja aktiviteetit, aloittaa uusia harrastuksia tai opiskelua, tai vaikka molempia, kuten olen itse tehnyt. Ja välillä itkeä kun itkettää ja olla yksin. Ne tunteet on pakko käydä kuitenkin läpi, eikä se tapahdu hetkessä eikä väkisin. Aika se vaan parantaa, vaikka kuinka väkisin itse haluaisi olla nopeasti kunnossa. Ja on loistava tunne, kun huomaa pärjäävänsä omillaan, oppii uusia asioita ja saa kerrankin elää vapaasti. Siitäkin pitää huomata osata nauttia.

Heidi

=========================

Aloita uusi harrastus, jokin semmoinen mistä olet aina haaveillut, mutta et ole saanut aloittamista aikaiseksi. Silloin sinulla on muuta ajateltavaa. Mikäli pidät eläimistä ja sinulla ei ole lemmikkiä, hanki itsellesi lemmikkieläin, esim. koiran tai kissanpentu vie taatusti ajatukset muualle. Koppa kainaloon ja syksyiseen metsään, eväät mukaan tottakai. Paras keino kaikesta on kuitenkin ajan kuluminen. Itsekin olen eronnut. Ensin ajattelin, että ei ikinä enää - mutta never say never nykyään olen onnellisempi kuin koskaan.  

Titi

=========================

Minä olen yrittänyt selvitä siten, että ajattelen saaneeni uuden mahdollisuuden järjestellä elämäni mieleni mukaan. Eron ikään kuin miellän kuolemaksi ja tämän sen jälkeiseksi elämäksi. Elämän jatkuminen tuntuu sillä tavoin kuin lahjaksi saadulta asialta. Oma eroni oli niin väkivaltainen ja vaikea, ettei kuolema siitä kaukana ollutkaan. Paljon voimia antaa myös jonkun uuden harrastuksen ottaminen itselle.

Tiina

=========================

Omasta erostani on kulunut kaksi vuotta. Odotin että selviän vuodessa, kun sanonta kuulemma menee, että se vaatii jokaisen vuodenajan.. Ei riittänyt vuosi eikä vuodenajat. Kävin eroni käsittelemässä, olen yrittänyt löytää siitäkin asiasta jotain positiivista. Olen tehnyt myös rankan itsetutkiskelun - joka on tuottanut myös tulosta. Olen kertonut exälleni ajatuksistani sähköpostitse - eli yrittänyt toimia siten miten itselleni olisi hyväksi ja siten purkanut tunteitani/tuntemuksiani. Kaikki tämä on ollut hyväksi. Tuskin erosta koskaan selviääkään, on ikuinen arpi eikä ajatukset rauhaan jätä. Mutta jos ne ajatukset osaa kääntää rakentaviksi, eikä elämää häiritseviksi - uusi elämä on helpompi aloittaa ja mahdollisuudet tarttua tulevaan ovat aivan toisenlaiset.

Tintti

=========================

Olen mies ja tulin erossa jätetyksi, avioliittomme oli kestänyt vajaat 10 v. Olin aivan maassa alussa reilut ½ vuotta, sitten kaksikin hyvää ystävääni suosittelivat jälleenrakennusseminaaria Bruce Fisherin kirjan pohjalta. Varsin suuren epäröinnin jälkeen ilmoittauduin kurssille, siihen asti pidin perinteiseen miehiseen tapaan kaikkea sen sorttista humpuukina. Meillä oli loistava vetäjä ja hyvä ryhmä, joidenkin kanssa pidämme vielä vuosien päästäkin yhteyttä. Kurssi kesti 14 kertaa 3 tuntia ja syvällisesti asiat käsittelemällä sain taas kiinni elämänilosta. Kurssin keskustelut olivat antoisia, muutkin olivat samassa elämäntilanteessa, eli oma surkeus unohtui hyvin. Kurssin jälkeen elämä alkoi maistua taas ja vuoden päästä kurssista löysin uuden elämänkumppanin ja nyt parin vuoden päästä olemme kihloissa. Koko prosessi erosta kihloihin kesti minulla 3 vuotta, jotka olivat raskasta mutta antoisaa elämää, opin itsestäni monia uusia puolia ja ainakin omasta mielestäni kehityin ihmisenä. Tätä kurssia suosittelen sydämestäni muillekin eronneille!

2002 eronnut

=========================

Lyhyesti sanottuna: vuosi siihen murheessa piehtaroimiseen usein kuluukin, sitten se alkaa hellittää. Itse olin juuri muutenkin pääsemässä asian yli, kun lisäksi löysin yllättäen (ja etsimättä) uuden kumppanin, ja se asia lopullisesti hävitti menneet murheet.

Jälkiviisaana voisi vielä sanoa, että eron jälkeiset omaisuuden ositusasiat pitäisi saada äkkiä pois päiväjärjestyksestä. Minulta kului yli vuosi, ennen kuin saamattomuudeltani sain paperiasiat kuntoon, vaikka en joutunut mistään tappelemaankaan. Kuitenkin ne mielessä painoivat jatkuvasti.

Tämä on "hylätyn" näkökulmasta. Jos toinen on löytänyt mielestään paremman kumppanin, niin perään haikailu on turhaa. Luottamus ei kuitenkaan koskaan enää palautuisi, vaikka uudelleen yritettäisiinkin. Uusi onni voi löytyä ihan nurkan takaa, kuten minulla.

Timo

=========================

Anna anteeksi ja tarkoita sitä. Sillä pääsin itse kaikesta tuskasta.

4 vuotta sitten

=========================

EROSTA SELVIÄMINEN

Bruce Fisher: Kun suhteesi päättyy; JÄLLEENRAKENNUS

JÄLLEENRAKENNUSKUUTIOT
SYYLLISYYS/HYLKÄÄMINEN
YSTÄVYYS
YKSINÄISYYS
SELVITYMINEN

K I E L T Ä M I N E N  = ns. shokkivaihe
PELKO - tunnistamattomat pelot
SELVITYMINEN - käytämme tähän lapsuudessa opittuja selviytymiskeinoja = Kompastukivi
YKSINÄISYYS - haluat rauhaa ja yksinoloa, vaikka tunnet yksinäisyyttä ja kaipaat ystäviäsi
YSTÄVYYS - suuri ystävän tarve, ystävien menettämistä
SYYLLISYYS/HYLKÄÄMINEN - oletko jättäjä vai jätetty; jättäjä on käynyt jo läpi syyllisyys vaiheen, jätetylle on raskasta tulla hylätyksi
SURU = erossa menetetään puoliso, mutta ei saada samanlaista tukea, kuin jos puoliso kuolisi
VIHA - haet kosketusta vihaasi (jos ei voi tuntea  v i h a a  -> seuraa masennus)
IRROTTAUTUMINEN - rakkaus sitoo, myös viha voi sitoa
ITSETUNTO - itsetunto on matalimmillaan, itsearvostus painuu hyvin alas
MUUTOS - "kuolleen suhteen ruumiinavaus"; mietitään syitä eron syntymiseen -> kapinointi, kehityskriisi
AVOIMUUS - aloitat "perustusten rakentamisen" terveille ihmissuhteille (n a a m i o on suojannut sinua; tulet pois naamion takaa)
RAKKAUS - tärkeintä on oppia  r a k a s t a m a a n  itseään; jos et voi rakastaa itseäsi sellaisena kuin olet, kuinka voisit odottaa toisten rakastavan sinua
LUOTTAMUS - haavat alkavat parantua; voit luoda ihmissuhteita; toipumissuhteita/kasvusuhteita
SUHTEET - opittava ensin  e l ä m ä ä n  itse -> terve parisuhde
SEKSUAALISUUS - ei yleensä olla aktiivisia -> joillekin todella vaikea asia
SINKKUUS - tässä alkaa lohdun ja onnistumisien kokemuksien tarjoava vaihe; yksin elämistä, vapaus valita: parisuhde/sinkkuus
TARKOITUS - tavoitteita elämässä; ei tarrauduta menneisyyteen -> aletaan elämään tulevaisuudessa
V A P A U S = Kotelosta Perhoseksi; ->  OLET PÄÄSSYT VUOREN HUIPULLE;
1) VAPAUS VALITA,
2) VAPAUS OLLA OMA ITSENSÄ

EROSTA TOIPUMINEN VIE 3-5 v.  Itse voit vaikuttaa siihen paljon.  

Hakeudu Perheneuvolan järjestämälle EROSEMINAARI -kurssille tai Yksityissektorissa järjestettäville; nettisivulta löydät em. kurssit. Kurssilla tapaat vertaisiasi ja samassa jamassa olevia, tuette toinen toisianne.

Onnea - olet jo ottanut ensiaskeleesi, kun luit tämän - siispä tästä alkaa polku vuoren huipulle.

Omasta erostani on 3 1/2 v.  

Nyt olen vuoren huipulla.  Täällä tuulee - joskus on laskeuduttava vähän alemmaksi tuulen suojaan (kertaamaan jotakin erovaiheen kohtaa, joka vielä kaipaa hiomista).  

ELÄMÄ VOITTAA - niin käy sinullekin, mutta se vie aikaa; HILJAA HYVÄ TULEE. MIKÄ EI TAPA - SE VAHVISTAA!

Erosta selviytyjä

=========================

Aloita vaikka urheilu, siitä saat hyvän yleiskunnon ja hyvänolon tunteen. Muutama uusi ystävä/kaveri - älä pyöri menneisyyden kehässä.

Uusi harrastus ja uusien ihmisten sekaan meno unohduttaa - ja huomaat että on mennyt hetki parempaan.

Minä olin ennen iloinen, positiivinen ja tapahtui juuri noin että väkisin piti mennä tuulta päin. Mutta kun aloittaa uuden lehden... Olen taas se pulputtava, iloinen urheileva nainen.

Se kestää aikansa

=========================

Itse olen kokenut saman, viha ja katkeruus olivat aina päällimmäisenä, kertasin samoja asioita. Ystäväni suositteli eroseminaaria. Kaksi vuotta sitten kävin seminaarin, juteltiin samaa kokeneitten ihmisten kanssa ja saimme tukea toisistamme ja sitä että vihata voi, mutta pikkuhiljaa tilanne on helpottanut.. Suosittelen eroseminaaria, niitä järjestetään kunnan sosiaalitoimiston kautta. Jaksamista!

Tuulia

=========================

Aika parantaa haavat. Tämä vanha sanonta on totta tänäkin päivänä. Suru ja ahdistus muuttaa muotoaan. Sinun on pakko keksiä keinoja ulos tavallisesta arki rutiineista. Uuden opiskelu, vieraissa paikoissa matkustelu, kyläilyt uusien tuttavien luona ja mieluiten kaikkea sellaista mitä et tehnyt puolisosi kanssa. Jos kuljet vanhan kaavan mukaan, tulet helposti muistelemaan miten teit ennen puolisosi kanssa. Kaiken pitää olla ennen kokematonta siis luot itsellesi uutta historiaa. Vaatteet, korut, kirjat kaikkea mitä ikinä keksit.

Näin minä pikkuhiljaa aikoinani nousin "tuhkasta".

Nyt luulen olevani jokseenkin tasapainoinen ja muistoni ovat uutta ja vanhaa sikin sokin. Eikä vanhat muistot tee enää kipeää. Tsemppiä.

Olen voimissain

=========================

Minun avioerosta on kulunut kolme vuotta. Älä kiirehdi, kyllä se vain helpottaa ajan kanssa.

Itse ajattelin juuri tuossa sinun vaiheessasi, kun vuosi oli kulunut erilleen muutosta, että eikö tämä tuska koskaan helpota, mutta tänään voin sanoa, että kyllä se helpottaa, mutta aika se on joka sen helpotuksen tuo. Töitä on tehtävä valtavasti ja kipuilua on! Elämähän ei avioeron jälkeen koskaan palaa ns. entiselleen. Koetut haavat ovat sisällä, mutta niiden kanssa voi elää.

Minun oma elämä alkoi vasta sen jälkeen, kun huomasin, että minun jalkojen alla on maata ja se kantaa. Olin omillani ja kasvanut ihmisenä valtavasti! Uskalsin elää todella omaa elämääni ja nauttia asioista jotka minulle on tärkeitä.

Voimia sinulle toipumisen tielle!

Tuula

=========================

Yrittää vaikka väkisin siirtää ajatuksensa johonkin muuhun. Aloittaa uusi mielenkiintoinen harrastus, joka vie ajatukset mukanaan.

Aika parantaa.

Tuulikki

=========================

Itse en ole eroa kokenut, mutta sivusta seurannut useinkin.  Oppilaitteni kautta olen elänyt monet avioerot, usein kipeätkin.  Ehkä terve järki on se oleellinen, jos pystyy tunteet siirtämään syrjään ja hoitamaan esim. lapsia koskevat käytännön asiat kohdalleen.  En tiedä viisasten kiveä - onko sitä lie ollenkaan...

Terve järki

=========================

Omasta erostani on kulunut lähes seitsemän vuotta. Sain tehdä kovasti töitä energeettisesti, jotta pääsin irti vanhasta vihasta. Meditaatio, jooga, luonnossa liikkuminen ja energiahoidot auttoivat puhdistamaan vanhan. Opin rakastamaan itseäni ja antamaan anteeksi myöskin toisille. Silloin helpotti, kun opin viihtymään omassa seurassa kynttilän valossa kirjaa lukien, siis opin olemaan yksin pelkäämättä.

Nyt minulla on parisuhde neljättä vuotta, sellainen, josta en osannut kuin unelmoida aikaisemmin!

Tämä on sinulle uusi mahdollisuus!

Ulpukka

=========================

Noohhh... vuosi on todella lyhyt aika eron jälkeen. Omastani on kulunut neljä ja puoli vuotta ja nyt pystyn katsomaan asioita taaksepäin liikoja kiihkoilematta. Viha on laantunut, samoin ikävä hyviä hetkiä kohtaan. Ei ole oikotietä, täytyy vaan antaa ajan kulua. Pitää keksiä mukavaa, mielenkiintoista tekemistä ettei ole liikaa aikaa miettiä menneitä. Toisaalta joskus on hyvä pysähtyä, miettiä kunnolla, itkeä, huutaa, keskustella ystävien kanssa tai yrittää vaikka keskustella exän kanssa, jos jäi paljon keskeneräisiä asioita. Tehdä se vanha perinteinen +/- lista, mikä nykyisessä elämän vaiheessa on paremmin ja mikä huonommin entiseen verrattuna. Uuteen suhteeseen EI saa ryhtyä ennen kuin entinen on vain muistona ajatuksissa. Muuten exä seuraa aina sun mukana ja saattaa pysytä "pilaamaan" myös uuden rakkauden. En osaa enempää auttaa, toivotan vaan sinulle kaunista syksyä ja voimia tulevaan. Kaikella on aikansa!

Nykyinen onnellinen

=========================

Pahalle ololle ja tuskalle on annettava tilaa. Se täytyy käydä läpi ja työstää. Sen jälkeen elämään "mahtuu" taas hyvää mieltä ja hymyä. Kun erosta on vuosi mennyt, olet käynyt läpi vuoden kaikki juhlapyhät jne. uudenlaisessa elämäntilanteessa, alkaa tilanne selkiintymään. Mutta vähitellen, ei kerralla. Itselläni on aikaa n. 2 v. erittäin riitaisasta ja vaikeasta erosta. Nyt pystyn kuitenkin luottavaisesti katsomaan tulevaisuuteen ja olen jopa huomannut että tuttu ja turvallinen ei aina olekaan se paras mahdollinen vaihtoehto, uusi ja tuntematon voi ollakin jotain ihanaa vaikka aluksi pelottavaa. Elämällä on paljon uutta annettavaa, voin nauttia sellaisista asioista jotka on minulle ja lapsille tärkeitä. Riitely ja pahaolo/-mieli on minimoitunut lähes olemattomiin. Raskasta se on, mutta tunnelin päästä pilkottaa valoa. Tarvittaessa hae rohkeasti keskusteluapua (esim. terveyskeskus, seurakunta) tai hakeudu vertaisryhmään (esim. Yksin- ja yhteishuoltajien liitto, eroseminaarit jne.). Elämä jatkuu eron jälkeen, vaikkakin erilaisena. Voimia sinulle.    

Yh-äiti, onneksi

=========================

Kyllä se aika vielä parantaa. Kokonainen vuosi meni ennen kuin tasoittuivat isän kuoleman nostattamat tunteet, kaksi vuotta meni turhan rakastumisen pehmentämien aivojen kanssa. Joten todennäköisesti olet voiton puolella. Jokin harrastus, josta on aina haaveillut, mutta jonka vihdoin toteuttaisi, voisi tarjota keskittymiskohteen ajatuksille.

Älä jää yksin

=========================

Erokin täytyy surra.  Ainakin minulla itselläni ystävien ja lasten tuki oli tarpeen. Joskus kun makasin pihamaalla auringossa melkein "elottomana", niin naapuri tuli sanomaan, että kylläpä sinun istutusten rikkaruohot rehottaa.  Noustavahan siitä oli niitä äkkiä siistimään.  No, monesti ystävät houkutteli lähtemään johonkin.  Aina kieltäydyin, kunnes ne viimein kyllästyivät ja tulivat väkipakolla hakemaan.  Lapsille oli kuitenkin laitettava ruokaa ja jaksettava kuunnella heitäkin.  Niin se vain elämä alkoi voittaa. Pikkuhiljaa sitä sitten osasi iloita ihan samoista asioista yksinkin. Touhuaminen ja ystävien kanssa mielipiteiden vaihto kaikkein parasta. Nyt erosta on kulunut viisi vuotta.  Energiaa on vaikka muille jakaa. Harrastan kaikkea maan ja taivaan välillä, mutta joskus myös olen mökillä aivan yksin, eikä sekään tunnu pahalta. Joka päivässä on aina jotain positiivista.   

Virveli

=========================

"Hellitä" on itselleni ollut hyvä taikasana siihen. Hellitä katkeruudesta, epäonnistumisen tunteista, itsesyytöksistä ja toisen syyttämisestä. Hellitä menneissä "omistuksissa" viipymisestä. Kaikki on vain lainaa ja kestää oman aikana. On aika mennä eteenpäin, kun asiaa on käsitellyt riittävästi ja ottanut kokemuksesta sen opin, mitä siitä on saatavissa. Uusi innostava harrastus kuten tanssikurssit ja lavatanssit tai jokin muu ryhmäliikuntamuoto auttaa suuresti. Anna uudenlaisen innostuksen energian virrata. Kun viimein hellittää menneistä ja lähtee liikkeelle, elämään tulee monenlaista uutta sisältöä.

Sipe


=========================

Anna aikaa itsellesi palautua. Siis älä lähde etsimään tilalle sitä toista, vaan mieti mitä elämältäsi haluat tulevaisuudessa. On aika avata uusi sivu elämässäsi.  Käy eroseminaari tai lue erosta ja itsensä kasvattamista opettelevia kirjoja.

Esim. Tuulikki Saaristo: Taikasanat ; Eli miksi antaisin anteeksi. Bruce Fisher: Kun parisuhde päättyy: Jälleenrakennus (Eroseminaarien käyttämä kirja); lue kirjaa hitaasti edeten ja mieti jokaisen "portaan" kohdalla, miten se koski sinua ja mitä tekisit nyt tosin, jotta mahdollisesta uudesta suhteestasi tulisi eheämpi, onnellisempi ja antoisampi .

Stephen R. Covey: Tie menestykseen. Itseltäni vei puoli vuotta tämän lukemiseen, koska jokainen askelma vie oman aikansa ennen kuin pääset eteenpäin. Eron jälkeinen elämä on vaikeaa, etsi itsellesi hyvä ystävä / ystäviä, jotka ymmärtävät sinua ja tukevat sinua. Yksin ei jaksa.
Onnea uudelle elämänalullesi

TP, 23 v:n avioliiton päättänyt ja erosta selvinnyt

=========================

Ei saa etsiä syyllisiä eikä etenkään puhua pahaa toisesta osapuolesta lapsille. Aika parantaa tässäkin asiassa...

TE

=========================

Pitämällä itsensä kiireellisenä, ystäviin ja sukulaisiin tukeutuen sekä harrastamalla liikuntaa. Pitää myös analysoida eron syyt läpi niin että asia on lopulta mielestä "puhdistettu" ja on vähitellen helpompi alkaa rakentaa uutta elämää, vaikkei tämä ensi kuukausina todellakaan ole helppoa.

NS

=========================

Säilytä usko itseesi, vaikka juuri eron vaikeimmalla hetkellä sitä olisi jäljellä vain pieni rippunen. Aineelliset asiat järjestyvät kyllä vähitellen tavalla tai toisella. Pettymys, viha ja suru ovat tietenkin ensin päällimmäisenä, niillekin on annettava oma aikansa, mutta vähitellen elämän hyvät asiat nousevat esiin. Katkeroitua ei kannata, eikä takertua hautomaan menneitä, koska paljon parempaa on edessäpäin! Ja ihan konkreettisesti: kannattaa lähteä ulos ja muiden ihmisten pariin, sillä elämä jatkuu edelleen! Jonakin päivänä huomaa taas hymyilevänsä aidosta ilosta.

MH

=========================

Keskityin lapseen. Kun aloin vähän toipua ja tuntui että vielä se aurinko paistaa romukoppaankin, hain ja pääsinkin opiskelemaan aivan uutta ammattia ja siitä se uusi elämäkin sitten alkoi..

KT

=========================

Ensimmäinen ajatus mielessäni - voi reppanaa! Toivottavasti eron melskeessä elävällä on hyvä ystäväverkosto, perhe, harrastus - ne kannattelevat sen raskaimman ajan... ja kun voimia on hiukan enemmän ehkä jostain ammatti-ihmisenkin sanomasta on apua. Kun perhe hajoaa, siinä menee samassa syssyssä yhteinen historia, mahdollisesti sukulaiset, tulevaisuus... Siitä on vaikea löytää mitään hyvää.

Itse saman läpikäyneenä olen käyttänyt termiä, että itsetunto putosi -500 asteeseen ... tie oli hidas ja takapakkeja tuli. Nyt siitä on jo 15 vuotta ja sydän on paikattu samoin kuin itsetuntokin - ei vippaskonsteilla vaan omista lähtökohdista - välillä pohtimalla ja välillä itseä hemmottelemalla. Vanhat sanonnat, että aika tekee tehtävänsä ja ettei surun linnun saa antaa rakentaa pesää pään päälle, ovat totisinta totta. VOIMIA ja lämpöisiä ajatuksia onnettomalle.

PS. Lapset ovat sitkeitä - tarvitsevat toki kumpaakin vanhempaa, mutta tärkeätä on, että se kotona oleva on läsnä. Toiseksi vanhemmaksi ei voi alkaa eikä saakaan repiä itseään liikaa. Sanoisin, että ensiarvoisen tärkeätä on yrittää säilyttää lapsen ja isän suhde - vaikka itselle tekisikin kipeää lähettää lapsi vieraan luo.

SK

=========================

Ero ei ole koskaan helppo. Tämän voin sanoa 17 vuoden suhteen kariutumisen jälkeen, vaikka aloitteentekijä olinkin itse. Salli itsellesi kaikki tunteet: viha, yksinäisyys, pelko, suru. Kun itket itkusi, ensin tulee tyhjyys ja sen jälkeen alkavat uudet asiat löytää paikkansa. Lapsemme (silloin 7- ja 8-vuotiaat) näkivät myös minun suruni ja kerroin olevani surullinen, mutten heidän vuokseen. En selittänyt sen tarkemmin, mutta lohdutin heitä, että kyllä ne surut kuuluvat aikuisenkin elämään ja menevät ohi.

Erossa korostimme lapsille, että se ei missään tapauksessa ole heidän vikansa. Välit exään ovat hyvät enkä missään vaiheessa ole lapsille ilmaissut niitä negatiivisuuksia, joita mielessäni kuitenkin pyöri. Lapsille on tärkeää tietää, että heillä on edelleen kaksi rakastavaa aikuista, isä ja äiti. Vaikkeivät yhdessä olekaan. Etsi jokaisesta päivästäsi yksi positiivinen asia ja kirjoita se ylös. Nyt se tuntuu vaikealta, mutta palkitsee myöhemmin. Turvaudu ystäviisi ja vaikka ammattiauttajaankin; puhu, puhu ja puhu. Pidä huoli, että varaat aikaa itsellesi ja omille tekemisillesi. Rakenna elämäsi palapeli uudelleen, pala palalta. Siitä tulee entistä ehompi, sillä jotain vielä parempaa ja kaunista elämälläsi on sinulle tarjota, kuin tähän asti! Lämpimiä halauksia ja voimia elämäsi polulle! Se aurinko pilkottaa jo :)

YHM

=========================

Usko tulevaan, vaikka se juuri nyt on vaikeaa. Ajattele lastasi ja itseäsi. Elä eroprosessi läpi kaikkine tunteineen, älä lakaise sitä piiloon.  Lue Bruce Fisherin kirja Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy. Puhu ystäviesi kanssa. Mene srk:n eroryhmään. Vanha kunnon sanonta ”aika parantaa haavat” pitää paikkansa. Aurinko paistaa vielä elämääsi, voit iloita ja nauttia ja huomata, että selvisit, olet vahvempi kuin koskaan! Tiedän sen, koska olen kokenut
eron 15 vuoden liiton jälkeen ja selvisin. Lapsi selviää myös, hyvin helposti hän hyväksyy tilanteen, kun saa rakkautta ja huomiota kaiken keskellä. Sitä sinäkin tarvitset ja saat lapseltasi  ja ystäviltäsi. (Jos sinulla ei ole ketään, kirjoita vaikka minulle) Toivon sinulle enkeleitä ja voimia!!

NJ

=========================

ANTAMALLA ANTEEKSI. Tällä tavoin säilytät toimivan ja rakentavan suhteen lasten toiseen vanhempaan. Näin lapset kärsivät mahdollisimman vähän kun keskusteluyhteys säilyy vanhempien välillä ja asioista on helpompi sopia. Lapsia on myös hyvä kuulla ja heti kun he ymmärtävät, on heille erosta puhuttava. Eroa ei pidä pitää tabuna, vaan avoimesti puhuttava. Kumpikaan vanhempi ei saa syyllistää lapsille toinen toistaan.

Kokemusta on

=========================

Vanha sanonta "aika parantaa haavat" auttoi minua myös. Kävelin lastenvaunujen kanssa pitkiä matkoja ja välttelin kotona oloa. Pikku hiljaa aloin myös nähdä hyviä puolia erossa. Oma itsetunto kasvoi työn kautta ja myös siinä, kun huomasi että sai pidettyä kotia kunnossa, tehtyä ruokaa lapselle ja käytyä työssä. Huomasin, ettei elämä saa olla kiinni yhdestä parisuhteesta vaan elämä on kokonaisuus johon kuuluu niin iloja kuin suruja.

EE

=========================

Juuri tänä syksynä luonto on ottanut minusta vallan ja olen seurannut muuttuvaa luontoa jatkuvasti. Ehkä siksi, että sisälläni on ollut sellainen tyhjä olo, jatkuva luopuminen eri asioista on saanut tuntemaan, ettei tulevaisuutta ole. Mutta sitten ajattelen, että luonto on luopunut lehdistä, ruohot kellastuneet, kaikkialla näyttää kuolleelta.

On välillä vaikea uskoa, että ensi keväänä kaikki on taas toisin. Mutta on tuntunut hyvältä ajatella, että saan talven olla rauhassa, "kuolleena", levätä, kerätä voimia ja miettiä asioita... ja vasta ensi keväänä herätä elämään. Ja on ollut mukava ajatella, että se sama voima on sisälläni, joka on luonnossakin, vain piilossa. Sen ajan haluan antaa itselleni, koska kaikesta tapahtuneesta huolimatta olen minä, itselleni arvokas ihminen. Toiset voivat satuttaa monella tavalla, mutta itseni kanssa olen joka päivä. Ja niin kauan kuin minulla on itseni ja tunteet (niin ilo kuin surukin), minulla on huominen tai toisin sanoen kevät.

TS

=========================

Ero on hurja asia, kun joutuu laittamaan unelmansa ja tulevaisuudentoiveensa kokonaan uusiksi. Ero puolisosta on tavallaan helpompaa kuin siitä selviytyminen, että elämän matto on vedetty pois jalkojen alta. Tärkeä asia erosta toipumisessa on antaa itselleen aikaa sekä pieniä hetkiä arjessa, että kaiken kaikkiaan erosta selviämiseen. Minua helpotti kuulla, että erosta selviämiseen voi mennä viisikin vuotta, kun vajaan vuoden jälkeen olin vielä ihan maassa ja tympääntynyt itseeni. Lapsen hyvinvointi perustuu paljolti kokemukseen vanhemman hyvinvoinnista, joten arjesta pitäisi koittaa löytää hyviä pilkahduksia ja minua on neuvottu hemmottelemaan itseäni päivittäin, mikä ei tarkoita välttämättä muuta kuin hetken hengähtämistä, ihan tietoisesti, tai vaikka suklaapatukan ostamista ihan itseä varten. Minä uskon siihen, että lapset kestävät muutoksia hyvinkin, kun saavat kokea olevansa turvassa.

Kolmen kouluikäisen kotiin tuoma energia on onneksi pääasiassa positiivista, vaikka välillä vastuu painaakin hartioilla raskaana. Ystävien kanssa puhuminen auttaa myös, mutta oikein tiukassa paikassa tarvitaan mielellään ammattiauttajaa, joka osaa kysyä oikeita kysymyksiä, jotka auttavat itsensä uudeksi rakentamisessa. Itse hain apua Väestöliitosta. Alhaalla sitä joutuu käymään, mutta uskon vakaasti, että pala palalta tästä selvitään. Erostani on nyt jo yli vuosi ja vieläkin olen siitä "kipeä", mutta ajoittain pidän itsestäni enemmän kuin pitkään aikaan. Koitetaan olla itsellemme hyviä.

Sini

=========================

Hyvät aikuiset, kun erotilanteessa päätätte lapsenne tulevaisuudesta, pitäkää tiukasti erillään aikuisten välinen katkeruus ja lapsen paras!! Lasta täytyy suojella, aikuinen selviää mistä vaan; tunnetustihan aikuisten välinen rakkaus on ikuista, vain kohteen muuttuessa. Kun tässä tilanteessa malttaa pelata tunteen sijasta järjellä, se saattaa maksaa itsensä takaisin tavoilla, joista et edes koskaan saa tietää. Itseäni lohdutti tähän lauseeseen kiteytetty ajatus: lapset eivät kuulu meille, lapset kuuluvat elämälle!

Thank you for the music

=========================

Minua auttoi ajatus: 'Kaiken muun voit minulta viedä, mutta et elämäniloani'. Ystävät olivat ensiarvoisen tärkeässä asemassa selviytymisprosessissani kolmen lapsen kanssa. Suru erosta pitää potea ja viha purkaa (itse mm. kirjoitin entiselle puolisolleni kirjeitä, joita ei ollut tarkoituskaan lähettää), mutta loppujen selviytymisen avaimet ovat sinussa itsessäsi! Tsemppiä sinulle!

LV

=========================

Ensiksi onnittelu siitä, että kysyit tätä Positiivareissa, koska tämä on hyvä kanava keskustella. Kun ihminen tulee petetyksi, voi ajatella, että pettäjä ei ymmärtänyt sinun arvoasi. Hän on omalla käytöksellään osoittautunut heikoksi. Sinä olet vahva, jos et ole samaa tehnyt hänelle. Pettäjä ei ole sinun arvoisesi. Toiseksi, ota aikaa itsellesi. Sellaisia asioita, joista koet mielihyvää.

Palkitse itsesi pienillä asioilla, joista pidät. Ja liiku, sekä ystäviä tapaamassa että ulkona. Nämä virkistävät. Lapsen kohdalta voi sanoa, että mitä vähemmän vanhemmat riitelevät, haukkuvat ja kostavat toisilleen, sitä paremmin lapsi selviää. Lapseen sattuu joka tapauksessa, kyseessähän ovat hänen vanhempansa ja heistä toista lapsi näkee nyt harvemmin. Anna aikaa lapselle, ole läsnä ja kuuntele. Rakkautta lapsi tarvitsee tuossa vaiheessa kenties enemmän kuin ennen. Valoa syksyyn sinulle, tästä eteenpäin on parempia päiviä edessä.

AM

=========================

Älä syytä itseäsi, jos siihen ei ole selvää syytä. Puhuminen auttaa aina, ainakin minua on auttanut. Ystävät ovat nyt sitä varten. Joskus tuntuu varmasti että aihe kyllästyttää heitä. He kestävät sen kyllä, ovathan he ystäviäsi...  Ajattele positiivisesti... ilman Olvia onnistuu. Ei niin huonoa ettei jotain hyvää. Ja lapsesi turvaksi: Älä syyllistä toista vanhempaa lapsesi kuullen. Yritä omalta osaltasi että lapsen suhde molempiin vanhempiin säilyy, kaikesta huolimatta.

Ja lapsesi takia sun on "pakko" jaksaa. Aika se tekee tässäkin asiassa tehtävänsä. Tässä oli jotain, kuitenkin jokainen kokee asiat omalla tavallaan.

PJ

=========================

Vain aika parantaa haavat. On vain annettava itselleen ja puolisolleen ajan myötä anteeksi, siitä voi lähteä suunta uuteen. Pieni lapsi ei useinkaan näytä kaikkia tunteitaan, eikä pysty niitä juuri tapahtuman lähiaikoina käsittelemään. Hänellä tapahtuma voi purkautua monenlaisina mielenilmauksina ym. vasta vuosienkin jälkeen. Silloin on hyvä palauttaa mieliin, että hän, lapsi, antaa vasta silloin itselleen tilaisuuden purkaa tuntojaan.

Näin voi olla jo siksikin, että lapsi yrittää näyttää vanhemmilleen pärjäävänsä säästääkseen vanhempiaan enemmältä tuskalta kuin heillä jo on. Mutta toivon, että erotilanteeseen joutuvat löytäisivät luottohenkilön, joka on tavoitettavissa pyyteettömästi 24 tuntia vuorokaudessa. Todellisia ystäviä, kun ei ole kuin yksi, korkeintaan kaksi. Puhuminen, puhuminen, itsensä kuuntelu, ymmärtämään opetteleminen - kaikki vie aikaa. Ehkä on hyvä ottaa tavoitteeksi selvitä yksi päivä kerrallaan, kun jaksaa nousta uuteen aamuun, on sekin pieni askel eteenpäin. Ihmisen ei tarvitsekaan saada kaikkeen vastauksia tässä ja nyt, asiat selviävät aikanaan:)

PA

=========================

Monet äidit uhrautuvat perheensä eteen monet vuodet unohtaen omat tarpeensa. Myös itsestään tulee huolehtia sekä omasta jaksamisestaan. Perhe ei korvaa ystäviä ja niistä tulee huolehtia myös. Uusia ystäviä ei vanhemmiten enää yhtä helposti löydä...

KS

=========================

Jos sinulla on lapsi, sen avulla jaksat ja nouset "tuhkasta"

TT

=========================

Jos tuohon olisikin yksinkertainen vastaus, niin maailma olisi onnellisempi paikka. Mutta kaipa jos aloittaisi siitä, että pahinta tuollaisten kohdatessa on katsoa liikaa taaksepäin. Kun katsoo sinne juuri sen verran, että ei toista samoja virheitä tai anna tehdä itselle samoja asioita uudestaan. Jonkinlainen muutos elämässä ja elintavoissa on tarpeen, tehdä jonkinlainen ero menneisyyteen.

KJ

=========================

Ensin puhua, kirjoittaa, tehdä jotain... asia ulos. Tavalla, millä sen pystyy ja haluaa tehdä. Toiseksi tekemällä sitä, mistä on aina haaveillut: maalaamalla, matkustamalla.. mitä vain, kunhan on jotain, mistä tulee hyvä mieli, unohtaa menneet, uskoo tulevaan ja itseensä.

VO

=========================

Ei erosta heti selviäkään, mutta pitää ajatella niin, että selviää minuutin, tunnin, päivän, tämän viikon, tämän juhlan jne. Pitää siis edetä lyhyin askelin. Pitää nauttia pienistä arjen asioista kotona, työssä, lapsen kanssa. Pitää ajatella mitä hyvää saa eron myötä, mitä harmeja ei enää ole. Pitää myös huolehtia hyvin omasta voinnistaan, nauttia ystävien ja omaisten seurasta, puhua tuntojaan lähi-ihmisille jne. Ennen pitkää elämä selkiytyy, tulee tilalle uutta, jopa uusi ihmissuhde.

Raskas mutta hyvin kasvattava kokemus ero on, jos sen osaa ottaa kasvun kannalta. Sitä kokemusta ei kuitenkaan soisi kenellekään eikä kevyin perustein pidä erotakaan. Tsemppiä!

21 vuotta sitten eronnut

=========================

Jokainen meistä on onnellisen elämän arvoinen. Jokaisen pitäisi pitää sitä tavoitteenaan. Jossain todennäköisesti on henkilö joka sopii sinulle paremmin, on enemmän niin sanotusti sinun näköisesi. Luullakseni vain onnellisella ihmisellä on jotain annettavaa lapsilleen ja muille läheisilleen. Usko itseesi, usko huomiseen, elämällä on tapana järjestyä.
 
Itse kokenut

=========================

Ensimmäinen periaate on, ettei jää yksin. Seurakunnat järjestävät Fisherin eroseminaareja. Kannattaa varmaan ottaa yhteyttä seurakunnan perheneuvontaan. Toivottavasti pystyt nousemaan tilanteen jälkeen entistä kypsempäni ja vahvempana.

HTL

=========================

Katso rehellisesti mikä tilanteesi nyt on? Oletko taloudellisesti "nälässä", onko perustarpeet kunnossa, mitkä asiat ovat hyvin ja antavat iloa? Onko mielesi loukkaantuneena itsesäälissä, syyllisyydessä, vihassa vai surussa? Mieli ja sielu on tiennyt tämän päivän tulevan, siksi siellä on myös parantavat lääkkeet varattuna, luota siihen. Talouden huolet on sinun järjestettävä itse mikäli niissä on järjestettävää. Käytännön askareet / työ auttaa kehoa ja mieltä, kirjoittaminen oikoo sotkeutunutta ajatusta. Tiedän mistä puhun.

Hylätty 30 vuoden aviosta.

=========================

Ystävät ovat olleet minulle se paras lääke selvitä tästä tilanteesta. Olen juuri nyt samassa tilanteessa, lähdimme yhteisestä kodista 3 kk sitten. Poikani on viidesluokkalainen. Paras apu ovat olleet ystäväni ja siskoni. Olen voinut puhua asioista heidän kanssaan, olen voinut asua heidän luonaan ja saanut heidän tukensa. Itsetuntoa saa kohotettua, kun muistaa hymyillä vastakkaiselle sukupuolelle ja näkee hymyynsä vastattavan.

Positiivareiden Aamun ajatukset ovat myös hyvää lääkettä - päivä päivän jälkeen on helpompaa ajatella positiivisesti ja kun sen tekee huomaa, että asiat sujuvat. Niinä päivinä, kun antaa masennukselle vallan, ei mikään suju. Joten masennuksen häädän pois heti aamusta "Tiibettiläisillä riiteillä" - ja tähänhän sopii mikä liikuntamuoto tahansa, mitä voi kotona tehdä. Täytyy myös muistaa tietoisesti huomata - ja vaikka ääneen todeta - ne kaikki pienet iloiset asiat joita päivän mittaan tapahtuu. Vaikka se että saan parkkipaikan tai se että ehdin viemään pojan ajoissa kouluun.

Ikävät asiat voi työntää taka-alalle, siihen asti, kunnes on kyllin vahva työstämään niitä. Niitä ei kannata jättää sinne, jotteivät sitten kummittele tulevissa suhteissa. On myös hyvä muistaa, että tälläkin ihmisellä ja näillä tapahtumilla on jokin tarkoitus juuri Sinulle. Mitä olet saanut (positiivista) itsellesi tästä suhteesta, jossa sait elää 10 vuotta? Mitä olet oppinut tältä ihmiseltä? Ja ennen kaikkea: mikä tapahtuma, kuka ihminen on se seuraava jonka kanssa tiemme kohtaavat? Odotan innolla uutta tapaamista - vaikka en välillä jaksaisikaan, mutta tämä ajatus auttaa aina eteenpäin. Minuun saa ottaa yhteyttä, keskustelen näistä mielelläni kanssasi, joka juuri nyt olet samassa tilanteessa. Kokilta saat varmaankin sähköpostiosoitteeni? Tsemppiä!

RH

=========================

Olin naimisissa 19 vuotta. Kolmen lapsen kanssa jäin yksin yli 40-vuotiaana. Nuorin lapsista oli tuolloin 1-vuotias. Entinen mieheni meni heti kihloihin saatuamme virallisen eron ja siitä puolen vuoden päästä naimisiin. Miten selvisin: ensin murehdin ja märehdin. Onneksi oli hyvä ystävä, joka jaksoi kuunnella murheitani ja tukea vaikeina aikoina. Lasten takia päivät pysyivät jotenkin hallinnassa (päivittäiset rutiinit) ja työkyky säilyi. Jotkut ehdottivat pitkää sairaslomaa "toipumislomaa". En pitänyt sitä järkevänä, koska työ oli ainut paikka (palvelutyö), missä pystyin olemaan ajattelematta koko ajan ikävää kohtaloani.

Varsinainen toipuminen avioerosta alkoi, kun viha puski päälle. Vihan purin paitsi sanallisesti entiseen mieheeni pääosin hakkaamalla halkoja, niin että naapuri riensi jo hätiin halkomiskoneen kanssa. Kun viha oli purettu olin vähällä sortua katkeruuteen. Mutta siitä toivuin ajateltuani isoäitiäni, joka eli 90-vuotiaaksi. Ajattelin ja päätin, että minäkin yritän elää niin vanhaksi, olin erottuani vasta elämäni puolivälissä.

Katkeruus tuntui niin pahalta, että yritin vimmatusti päästä siitä eroon kaikin mahdollisin positiivisin ajatuksin. Kaikkein tärkeimmäksi toipumiskeinoksi havaitsin kuitenkin ajan antamisen itselle ja omille ajatuksille. Kun reilu vuosi erosta oli kulunut, pystyin myöntämään oman osuuteni avioliiton kariutumiseen ja pystyin myöntämään julkisestikin oman epäonnistumiseni elämän tärkeimmässä ihmissuhteessa. Myöntämisen jälkeen oli helppo armahtaa itsensä: kaikkihan virheitä tekevät. En ole sen parempi tai huonompi kuin kukaan mukaan eläväinen. Nykyään elämä maistuu paremmalta kuin koskaan. Lasten kanssa ei isompia ongelmia ja uusi miesystävä tuo iloa elämään. Uskon, että elämäni on nyt paljon onnellisempaa ja iloisempaa kuin olisi entisessä avioliitossa. En kaipaa takaisin niitä aikoja.

VS

=========================

Kymmenen yhteistä vuotta ei ole vähän. Pieni lapsi sen eron keskellä tekee erosta vaikeamman. On joku jolle pitäisi osata selittää tilanne järkevästi, niin ettei täysin mollaisi ex-puolisoaan. Siinä tilanteessa tarvii heittää vihan tunteet hetkeksi sivuun. Lapsen on tärkeää nähdä ettei äiti / isä hauku lyttyyn isää / äitiä. Ihminen, jonka kanssa on kuitenkin saanut yhteisen lapsen on ansainnut sen, ettei tuossa tilanteessa lapsen rakkaus saa liian suurta kolausta! Elä lapsen ehdoilla hetken, ota aikaa itsellesi surra, pura tunteitasi ystäville! Eroon on monia syitä, joskus puoliso on päättänyt erota jo ennen kuin pettää, jättää, hylkää! Siihen vain otetaan joku veruke mm. uusi ihastus / rakkaus tms. Muista että ainakin lapsellesi olet maailman tärkein ihminen, jaksa hänen vuokseen jatkaa ja uskoa tulevaan! VOIMIA SINULLE, muista että olet TÄRKEÄ!

Heli

=========================

Täytyy ajatella, että tämä ihminen, joka hylkäsi, petti ja jätti, ei ollut se oikea, joka minulle on tarkoitettu. Jonain päivänä kohtaan tämän uuden ihmisen, joka on luottamukseni arvoinen. Siihen asti nautin siitä, että saan olla yksin ja ajatella kerran itseäni ottamatta toista huomioon.

JK

=========================

Jotain sinulle hyvin tärkeää on kuollut, mennyt pois ja lakannut olemasta.

Sure rauhassa! Kun surun antaa tulla, silloin se myös menee ajallaan. Anna aikaa itsellesi ja eskarillesi. Hän kärsii ja suree myös ja tarvitsee sinun apuasi tunteidensa tunnistamisessa. Yhdessä te selviätte.  Huomenna voit katsoa taaksepäin tähän päivään ja todeta, että koska tuostakin selvittiin, selvitään tästäkin. Luettavaksesi suosittelen lastenkirjaa nimeltä "Kuinka pieni elefantti parani suuresta surusta", M.Weitze (oik.kirj.?)  Pidä kiinni ystävistä; he ovat tällaisia varten. Puhu kivusta ja vähitellen se hellittää... päivä ja hetki kerrallaan.

JJ

=========================

Ota esimerkkiä lapsesta, jolla on vilkas mielikuvitus. Hänen luovuudellaan selviää pitkälle. Näin aivot saa uuden tavan ajatella ja suhtautuminen asioihin muuttuu. Lapsi tarvitsee tukea, mutta vastaavasti häneltä saa voimaa jatkaa eteenpäin. Aikuiset olemme turhan urautuneita. Asiat voi tehdä niin monella eri tavalla ja päästä samaan lopputulokseen. Nauti pienistä onnen hetkistä, joita mahtuu jokaiseen päivään. Ja jokaisella asialla on aina kaksi puolta, joskus vaan sen valoisan puolen löytäminen on työläämpää - mutta löytyy varmasti.

Minua on kantanut eteenpäin kaksi lastani, olen oppinut heiltä todella paljon elämästä ja asioihin suhtautumisesta. On keskityttävä vaan olennaiseen eli asioihin joihin todella voi vaikuttaa, sillä elämässä on myös paljon asioita joihin ei vaikuttaa, ne on vaan todellisuutta - niihin ei kannata tuhlata energiaa. Päivä paistaa risukasaankin kun vain sen oppii näkemään. Elämä yksin lapsen kanssa antaa aivan uusia ulottuvuuksia, jotka jäisivät kokematta jos elää parisuhteessa. Pää pystyyn, sillä et ole yksin. Kohdalleni ero tuli kymmenen vuotta sitten. Lapset olivat silloin tyttö 3-vuotta ja poika 4-vuotta. Päivääkään en vaihtaisi pois. Elän yhä edelleen lasten kanssa.

KK

=========================

Sinä itse olet tärkeä ja lapsesi, jonka takia on vaan jaksettava. Älä anna katkeruudelle ja vihalle valtaa vaikka ne tunteet tulevat ensimmäisinä. Lue paljon, se vie ajatukset välillä arjesta ja ikävistä asioista. Puhuminen ystävien ja kohtalotovereiden kanssa auttaa. Asian kanssa oppii elämään, tiedän sen kokemuksesta. Kaikki vaan vie aikaa ennen kuin elämä alkaa voittaa. Aika parantaa. Opettele tulemaan myös toimeen toisen osapuolen kanssa, vaikka se on vaikeaa, silloin lapsella on helpompi olla ja hän oppii paremmin hyväksymään asian. Jaksamista, sitä tarvitset ja uskoa huomiseen.

Sirkka

=========================

Pitää antaa kielteisten ja positiivisten ajatusten tulla ajallaan, ja käsitellä ne aina sitä mukaa. Ei pidä katkeroitua, vaan muistaa aina myös hyvät hetket, ja yksi parhaista liiton lahjoista on se eskarilainen. Hänelle on paras tilanne se, että näkee vanhempien pystyvän sovussa käymään asioita läpi, mielellään toista ei saisi syyttää. Kokemuksesta lapset ovat myöhemmin todenneet, miten kiva on ollut, kun kumpikaan vanhemmista ei ole moittinut toisiaan; lapsille omat vanhemmat ovat aina yhtä rakkaita.

Helppoa ei ole varmasti jättäjälläkään, ja kun tuntuu kaikkein pahimmalle, voi olla varma, että parempia päiviä on edessä. Jotenkin asioilla on aina tarkoituksensa, jonka huomaa vasta usein jälkeenpäin. Ystävät ovat kullan arvoisia, joku kiva harrastus, tai että vaan lähtee vaikka lenkille, eikä jää liikaa pohtimaan yksin omaa tilannetta. Saman kokeneiden kirjoitukset antavat myös paljon voimaa, huomaa, ettei ole ainoa, joka kokee vastaavaa, ja että vielä aurinkokin paistaa. Mitä pienemmistä asioista osaa ottaa ilon, sitä nopeammin saa mielen vahvuutta. Mutta vihan ja kiukun hetkellä myös ne tunteet kannattaa käydä mielessään läpi, mutta vihassa ei kannattaisi alkaa riitelemään, tulee sanottua sellaistakin, mitä myöhemmin katuu. Vain läpikäymällä välillä vuoristoratamaisetkin tunnetilat pääsee omaksi vahvaksi itsekseen.

EILA

=========================

Pysy sohvalla, mutta muista juoda. Eräänä päivänä et enää jaksa murehtia ja kyyneleesi ovat jo loppuneet. Silloin kannattaa jo ryhtyä syömäänkin taas. Ympäristö kyllä pitää huolen, että huomaat pian hoikistuneesi ja kaunistuneesi itsesääliviikkojesi aikana. Samuli laulaa osuvasti: oon yksin ja se tuntuu hyvältä

LT

=========================

Lainaan Arvi Lindin lausetta surusta "ei pidä jäädä tuleen makaamaan". Ero voi olla haaksirikko, se voi aiheuttaa sielunvamman, mutta mikään ei ole parempi lääke kuin lapsi ja hänen kasvunsa ja kehityksensä seuraaminen. Olet hänen elämänsä tärkein ihminen. Surun puhuminen hyvälle ystävälle puolittaa sitä ja lopun hoitaa aika. Itselleen pitää olla armollinen ja sallia suru mutta myös ilo mitä elämä lapsen kanssa tuo tullessaan. Lapsella olisi hyvä olla ainakin yksi aikuinen ystävä, jolle hän voisi kertoa tuntojaan tapahtuneesta.

JA

=========================

Katso eteenpäin, muistot tuntuvat vielä vuosienkin jälkeen, mutta tämän ajanjakso päättyi ja uutta on edessä. Sinä et ole "viallinen" tai muuten epäkurantti. Sinulle tämä on uusi mahdollisuus ehjätä itsesi. Onnea matkaan.

Elämä kantaa

=========================

Elämää suurempi kysymys! Itse selviydyin vastaavasta tilanteesta ajan kanssa. Toistin lapsilleni usein, että ero ei ole heidän syynsä. Pidin myös kieleni kurissa, etten mustamaalaisi lasteni isää - sen suhteen pitää jatkua joskin muuttuneena. Lapsi ei halua kuulla vanhemmistaan mitään huonoa, vaikka olisi aihettakin. Yritä olla tuhoamatta sitä suhdetta. Lapselle ei myöskään saa valehdella, mutta totuuden voi muotoilla niin, että lapsi tajuaa sen. Eikä haittaa, että kerrot pahasta mielestäsi, mutta teet parhaasi jotta se paranee.

Haavojen nuolemisen aikana luin mm. kirjan "Eron jälkeen". Siinä on vihjeitä jatkamisesta. Voit poimia siitä Sinulle sopivimmat marjat.  Hakeudu myös paikkakuntasi perheneuvolaan - sieltä saat luotettavaa apua sekä itsellesi että lapsellesi. Jos Sinulla on yksi hyvä luottohenkilö, pyydä apua ja anna hänen hoitaa vähän aikaa asioitasi ja keskity itsesi ja lapsesi parantamiseen. Juttele myös opelle ja koulun terveydenhoitajalle tilanteesta, joka todennäköisesti näkyy lapsestasi koulussa.

Pidä lastasi usein sylissä. Jutelkaa miltä asia tuntuu. Lapsi voi kuvata myös piirtämällä, miten hän tilanteen käsittää. Pyydä myös apuun neutraalia ihmistä seuraksi lapsellesi, jotta voit välillä tuulettua aikuisten seurassa. Anna lapsesi tavata myös isäänsä, mutta sopikaa keskenänne lapsen surutyön tasoittamiseksi, ettei kumpikaan mustamaalaa toistaan. Kehitä itseäsi ja opettele uusia taitoja. Sinulla on nyt kasvun paikka ja tie auki vastuullisen aikuisen elämään.

Onnea uudelle matkalle!

Emmanuelle

=========================

Elämällä päivän kerrallaan. Keskittymällä nauttimaan niistä asioista, mitkä kuitenkin ovat vielä hyvin ja kunnossa. Avaamalla silmät uusille mahdollisuuksille omassa ympäristössään ja tarkkailemalla vain hetken muita kulkijoita

;P

=========================


Olen tilanteessa jossa mies, lapseni isä ja rakastettuni muutti elämänsä suuntaa ja aloitti avioliiton ulkopuolisen elämän jo 6v sitten. Tietooni tämä tuli 5½ v sitten ja edelleen hän miettii mitä elämältään ja varsinkin perheeltään haluaa. Mulle on kokoajan ollut selvää mitä mä haluan. Ristiriitatilanne on kestämätön; itsemurha-ajatuksista itsenäisyyden iloon. Pojan kanssa on välillä, lue lähes päivittäin äärimmäisen vaikeaa, mutta työni ja muutamien ystävien kautta / kanssa olen jaksanut odottaa tätä miehen elämänhakuvaihetta.

Ei, ei siitä selviä. En usko että hengissä, mutta ehkä muuttuneena ihmisenä ja kovempana kuin ennen. Itseni kohdalla liian kovempana, liian kireänä, liian väsyneenä kunnes .... elämä voittaa ja voimat palavat. Tai usko... tai toivo... tai luottamus.. tai.. Nyt odotan. Odotan neuvoja ja yritän suhtautua positiivisesti elämään miettien kuinka paljon mulla on.

KE

=========================

Vakuuttaa teoilla ja puheilla ettei eron syy ole lapsessa ja kohdella toista eron osapuolta kuitenkin ystävällisesti ja eikä syyttää tai sättiä häntä tapahtuneesta. sellainen ainakin tuli näin äkkiä mieleen.

MS

=========================



Ladataan kommentteja...
© 2014 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot