Etusivu
Ajatusten Aamiainen
Sähköiset kortit
Kuvagalleria
Kiitospalsta
Perjantaiutelu
Aarteisto
Lotus Hill
Positiivisuusviikko
Positiivarit
Uteluarkisto
MITEN SELVIÄT KIVUISTA?
Eija kirjoittaa: "Tunnemme monenlaista kipua, mm. henkistä, fyysistä ja sosiaalista. Jos kipu on läsnä elämässäsi päivittäin, miten säilytät elämänilon ja positiivisen asenteen elämää ja itseäsi kohtaan. Tänäänkin?"
Kaikkein vastanneiden kesken arvottiin kolme kirjapalkintoa.
Onnettaren suosiossa olivat:
A. Rahkola, Lohja
R. Kinnunen, Forssa
M. Lamminen, Uusikaupunki
Illalla ennen nukkumaan menoa ristin joka ilta käteni ja kiitän kaikista hyvistä asioista mitä minulla on. Ne voivat olla hyvinkin pieniä ja joskus on ollut vaikea keksiä mitään. Mutta kun hiljentyy, niin aina niitä hyviä asioita löytyy. Niistä jää hyvä lämmin olo nukkumaan mennessä ja jotenkin kun ne hyvät luettelee niin ne muuttuu todeksi ja kasvaa. Ja seuraava päivä on aurinkoinen:)
Sanja
En tiedä kuinka selviän, sydän on rikki! Tallattu ja petetty! Onneksi on pakkanen, se jäädyttää tunteet edes vähäksi aikaa ja tulee kevät, joka sulattaa auringollaan minut uuteen eloon.
Petetty
Miten se menikään... jos tunnet kipua, tiedät olevasi elossa. Joskus se on helppoa ajatella noin, toisinaan vaikeampaa. Päivä kerrallaan, positiivisesti yrittäen.
Mia
Kovatkin kivut voivat helpottua, tai niitä ei yhtään huomaa, kun viettää aikaa mukavien ihmisten seurassa.
erkkuli
Ajattelen: Elämää ei olekaan tarkoitettu helpoksi. Me vain olemme tottuneet liian hyvään. Ja sitten kaivelen muistini sopukoista jonkun luetun / kuullun selviytymistarinan, joka lohduttaa ja auttaa jaksamaan taas eteenpäin.
danzu
Minulle kipu on jokapäiväinen asia. Olen selkävaivainen josta kipuni johtuu ja tämän takia minä en voi oikein liikkuakkaan ja siksi on tuota massaa kertynyt ympärille josta on tullut psyykkisiä kipuja.
Kuitenkin yritän joka aamu ottaa taskusta sen sisuaskin ja ajattelen että jälleen sisulla eteenpäin. Nämä ovat niitä päivän ensimmäisiä tuskallisia askeleita. Pidän aina sisua taskussa että muistan millä menen eteenpäin.
Useinhan on että ihmiset painuvat itsesääliin. Minä myös, mutta en anna sille valtaa. Menen vaikka sitten hiljaakin kävellen. Ystävät ja heidän tapaaminen on yksi perusta, sillä eihän miehen niskaan kaikkia viitsi kaataa ja usein on helpompi naisen puhua naiselle kuin vaikka omalle miehelle. Huumoria en menetä, nauran jopa itselleni, se helpottaa usein. Jos joku huomauttaa minulle, että oletpa sinä lihava, vastaan: - se mitä saavutat, sitä ei kannata menettää. Näin se vain on, että elämään ja sen tuomiin kipuihin, tuskaan ja iloihin on tämä ”asenne ratkaisee” hyvin osuva lause.
Misa
Selviän kivuistani - sekä henkisistä että fyysisistä meditoimalla. Nyt viime kuukausina kun on minua erityisesti koeteltu, makaan piikkimatolla , ensin koko selkä, sitten etupuoli, kasvojen molemmat puolet sekä vielä alaselkä. Aikaa kuluu reilu tunti. Hyvää meditaatiomusiikkia ja himmeä valaistus lisäksi. Aineenvaihdunta ja verenkierto mukavasti vilkastuvat ja ajatuksetkin selkiintyvät.
ullamarja
Fyysinen kipu on näivettävä, polttava, kylmä, pistävä - hermoja raastava - mutta sen kestän kun katson puolisoani, joka kiiruhtaa auttamaan, kun näen lapsenlapsen ilon. Jaksan kun katson luontoa ulkona - kun saan jälleen tuntea kevättuulen ihollani. Jaksan kun muistan kivun olevan vain tunne ruumiissani, mutta henkeäni se ei saa runneltua. Rakastan ja elän - tänäänkin.
stinde
Ensiapu suurimpaan kipuun on kyynel, itku - murhe pitää saada ulos, oli se sitten psyykkistä tai fyysistä. Kyynelen voi vieräyttää vaikka muiden läsnäollessakin!
Ja sitten hengitetään - oikein kunnolla vedetään ilmaa keuhkot täyteen päälaelta pakaroihin asti, niin että koko kroppa pullistuu. Ja hengitysharjoituksia jatketaan aina muistaessa - aina vaikkei niin sattuisikaan juuri silloin.
mie
Fyysinen passiivisuus aktivoi ajan oloon kaikkia kipumuotoja, joita voimme tuntea. Vedän omassa kotikunnassani pientä miesryhmää, jossa on mukana kymmenkunta miestä. Ikäjakauma 54-73 vuotta. Jokaisella on omat tuki- ja liikuntaelin sairautensa samoin muita sairauksia mm. voimakas ylipaino (painavin +170 kg alussa - nyt reilusti alle 150 kg). Olemme antaneet ryhmälle nimeksi "Sokeri Jussit". Se on toiminut hyvin aktiivisesti vuoden 2008 marraskuusta saakka. Ryhmä on myös terveydenhoitohenkilökunnan tiiviissä seurannassa, jossa seurataan mm. painoa, kipuja, mielialaa ja tietyillä verikokeilla niistä näkyviä asioita kuten verensokereita ja rasva-arvoja. Ohjatut treenit ovat 2 - 3 kertaa viikossa ja läpi vuoden.
Ryhmässä mukanaolo on vapaaehtoista ja täysin maksutonta. Vetäjänä teen tätä hommaa myös täysin vapaaehtoisena ilman minkäänlaista palkkaa tai muuta korvausta. Jokaisella "Jussilla" kivut ovat helpottaneet tai kokonaan poistuneet. Elämänilo ja sen mielekkyys ovat palanneet kaikille. Samoin liikunan tuoma nautinto ja hyvän olon tunne. Ryhmälle on muodostunut motto: " jos kerta jaksaa valittaa, niin silloin jaksaa treenatakin". On ehkä hyvä muistaa tämäkin: Mikäli olkapää on kipeä, niin eihän se invalidisoi koko ihmistä ja estä esimerkiksi jalkojen treenaamista.
Sokeri Jussi
MS-kipu usein, ohi joko sinnittelemällä vain, särkylääkkeen avulla, vesi silmistä valuen, koiraa halaten ja silitellen,venyttelyohjein tai maaten piikkimatolla jne. Joka kerta eri vaihtoehtoja kokeiltava.
mäsä
Olen kiitollinen siitä, että enimmäkseen elän hyvin kivutonta elämää. Kivun kohdatessa sitä on kuunneltava, mutta sen vangiksi ei pidä jäädä. Teen sen mitä on tehtävissä esim. hieronnan keinoin enkä kaihda lääkkeitäkään.Seuraavaksi tähtään ajatukseni muihin asioihin, musiikki auttaa paljon.
manta
Täytyy joka aamu nollata itsesä ja puhaltaa edelliset pois ja katsoa illalla onko uutta kipua tullut.
tiinuska
Elän hetkessä, nautin täysin rinnoin pienistäkin ilonhetkistä. Nauran itselleni, olen itselleni armollinen. Haen jokaisesta päivästäni jotain hyvää, jokaisesta tuskan tunteesta valonkajon johon tartun ja pidän siitä kynsin ja hampain kiinni. Itken puhdistavia, lohduttavia itkuja. En salaa tunteitani.
Tarja
Henkinen kipu voi viedä myös fyysisen voiman pikku hiljaa jos et tiedosta "juurta" mistä kaikki on lähtöisin. Sen selvittäminen vie aikaa,vaatii rohkeutta ja tarvii tuekseen luotettavan olkapään. Tämän jälkeen alkaa tavoitteellinen, askel kerrallaan selvityminen tähän päivään. Ehkä tarvitset listan perus-arkipäivän tehtävistä seinälle?
Ravitseva aamupala, kävelylenkki ulkona, taidepiiriin tutustuminen. Hijaisuus - minkä keskellä kuulet iseäsi paremmin, kaunis musiikki joka rauhoittaa ja antaa hyvää oloa tmv ja joka nostaa sinut pikkuhiljaa sieltä missä olet.
Konkreettista sopivantuntoista, mutta ei suorittamisen makuista tekemistä. Rakasta itseäsi, pyri sanomaan se peilikuvallesi jokapäivä. Ethän halua syytellä, etkä olla liian ankara tärkeimmälle ystävälle, siis itsellesi?
Olet yhtä arvokas kuin kaikki muutkin kaksijalkaiset täällä maan päällä. Iloitse siitä, jos sinulla on kaikki aistit tallella joilla voit kuulla, nähdä, maistaa ja haistaa. Tuntoaistit voivat olla turrana jos kipu on ollut traumaattinen, anna sille silloin aikaa äläkä hätäile.
Luonto on paras lääkitsijä. Monta kertaa se on yksi voimaantumisen elementti muiden kertomieni vinkkien lomassa, etsi näistä isellesi sopivin tapa. Muista että et voi parantaa maailmaa etkä iseäsi ihan hetkessä. Emme myöskään voi muuttaa toisia ihmisiä. Ainut mitä voimme muuttaa on itsemme, ajatusmaailmaamme sekä asenennettamme elämään. Älä kanna muiden taakkoja, vaan pyri selviämään ensin itse ja auta sitten muita sen jälkeen. Eihän Jumalakaan tehnyt kaikkea päivässä, vaan kuutena päivänä ahersi ja seitsemäntenä päivänä lepäsi.
Viimeisenä kannustan kokeilemaan energiahoitoja sekä scio-hoitoa ennakkoluulottomasti. Tärkeintä on kuitenkin kuunnella itseäsi kaikkien hyvienkin neuvojen keskellä, mottona: "älä hukkaa iseäsi".
Voimia sinulle ystäväni.
almiina
Pyrin kartoittamaan kivun ja jos se on merkityksetöntä unohdan sen. Sosiaaliset kivut usein ovat sellaisia.
unohtaja
Elämän ilo säilyy kun elää positiivisella mielellä vaikka on kipuja. Itse olen elänyt melkein koko elämäni kivun kanssa, välillä se on rankkaa, mutta selvinnyt olen kuitenkin kaikesta. Elämä on kuitenkin ihanaa<3<3<3 elä jokainen päivä täysillä!
"Ei se ota jos ei anna"
lilli
Olen rankkojen elämänkokemusten koulima keski-ikäinen nainen. Kipuni ovat lähinnä henkisiä, pettymyksiä, enkä enää odota suuria mullistuksia elämässäni tapahtuvan.
Minun tapani kestää elämän kovat kolhut on mennä metsään, ihan kirjaimellisesti. Kävelen luonnossa, kuuntelen hiljaisuutta ja rauhoitan itseni. Ajattelen, että tällä kaikella on pakko olla jokin tarkoitus, vaikka se tuntuu niin väärälle, että miksi aina minä? Mutta onhan toki myös heitä, joilla on asiat vielä huonommin. Metsän rauha on minun oma temppelini, jonne en päästä mitään kurjaa, vaan tyhjennän koko mieleni kaikista ajatuksista. Kun saavun taas ihmisten ilmoille, olo on jälleen parempi, toivorikkaampi.
irkku
Kipu on todellakin kärsimystä. Se vaikuttaa elämänlaatuun ja arjen hallintaan, olipa sitten kyseessä jatkuva krooninen fyysinen kiputila, henkinen tai soaiaalinen kipu. Ihminen on kokonaisuus eikä näitä eri ulottuvuuksia voi toisistaan eroittaa, kipu on aina kokonaisvaltaista ja kokijalleen todellista. Hyviä neuvoja kivunhallintaan on monia ja "auttajiakin" monenlaisia. Kivun kanssa elävä tarvitsee työkaluja päästäkseen eteenpäin. Parasta on luotettava, ymmärtävä ja kannustava hoitosuhde kivunhoidon asiantuntijan kanssa, joka pystyy tukemaan ja auttamaan kivun tuoman kriisin läpi kohti eheytymistä. Hyviä työkaluja löytyy myös Gunilla Brattbergin kirjasta: Kipumestarin työkalut.Tätä harjoituskirjaa käytetään esim. erilaisissa kivunhallintaryhmissä, joita järjestetään sairaaloissa, joissa toimii kipuvastaanotto. Elämän ilon ja positiivisen asenteen voi oppia ja siitä on takuulla hyötyä myös kivunhallinnassa.
Leena Vallin, kipusairaanhoitaja
Henkinen kipu on mielestäni vaikein, mutta jooga ja mietiskely sekä kaikkein mieleisimmät harrastukset auttavat. Fyysinen kipu on seurannut elämässäni n. 30 vuotta ja alkuun en pystynyt kuin tuskailemaan ja itkemään. Sitten jostain ylhäältä sain viisautta ajatella asiaa opetusten kannalta ja sen myötä, tosin kovan ja pitkän kriittisen tarkastelun jälkeen olen hyväksynyt itseni tällaisena ja osaan luottaa tulevaan päivään. Sosiaalinen kipu sattuu kun näkee läheisten tekevän itselleen "kiusaa", mutta ei kai voi ajatella muuta kuin että kaikilla on oma koulunsa käytävänä, siihen voimme hyvin vähän vaikuttaa jos toinen ei ole vastaanottavainen edes kädestä pitämisessä. Kauanhan sitä saa etsiä sitä, mikä tuo elämänilon arkeen, mutta sehän löytyy kun ei lannistu. Luota siihen, että kaikki on taivaallisen hyvässä järjestyksessä, äläkä sure tapahtunutta, ota siitä vain opiksesi. Kaikki ei ole pahasta. Jostain kaiketi löytyy ystäväkin, jonka kanssa ei tarvitse jutella arkipäivän itsestäänselvyyksiä vaan voi oikeasti keskustella.
Sielun syvyydestä
Olen päättänyt etten ole kivun vanki, vaan heti kun se vähänkään hellittää niin nousen vuoteesta ja puuhailen kaikkea omasta mielestäni mukavaa. Olen myös hakenut aktiivisesti apua kipuiluuni. Tunnistan masennuksen joka ponnahtaa esille aina uuden kipujakson alkaessa, mutta yritän myös muistaa, että juurihan minulla oli lähen 2 vuoden kivuton kausi. Muistuttelen itseäni elämäni ihanista asioista ja siitä miten rikasta elämäni on.
Susanna
Fyysiseen kipuun auttaa monesti hieronta ja sively. Henkiseen kipuun auttaa ystävän käden hellä kosketus olkapäällä. Rakkaan ihmisen läsnäolo, kosketus ja kuuntelevat korvat ovat suuri apu kaikkeen tuskaan.
huu haatako
Kun sairastuin vajaa kaksikymmentä vuotta sitten vakavasti, niin jouduin laittamaan asiat uuteen järjestykseen kestääkseni kaiken kivun, joka minulle annettiin.
Opettelin rentoutumaan ja olenkin onnistunut siinä hyvin. Samalla opettelin ajattelemaan asiat positiivisesti, josta olikin paljon apua kun kolme vuotta myöhemmin alkoi sairauskierre, jolle ei vieläkään näy loppua.
Elämän viisaus on, että valitettavasti sairaudet ja kivut elävät minussa, mutta minä elän omaa elämääni. Periksi ei saa antaa!
Välillä kivut ovat niin kovat, että mikään ei auta lääkeallergioiden takia, mutta silloin positiivisesta ajattelusta ja rentoutuksesta on paljon apua. Kahden päivän kuluttua lääkärin uudelleen tavatessa hän onkin usein kysynyt, olenko lainkaan sama potilas, joka oli vastaanotolla toissa päivänä.
Kipukynnys onkin noussut ja siitä esimerkkinä on kun hammaslääkärini joutui ottamaan takahampaan puuduttamatta pois (en antanut puuduttaa). Ajattelin ihan muita asioita ja rentouduin. Operaation jälkeen kipua ei ollut, ei ainakaan mitään mainittavaa.
Sen voin kuitenkin myöntää, että kipupäiväkirjaa en pysty pitämään. Sen verran kova juttu on, jos joutuu lukemaan sitä itse, että en pysty.
Nyt olen takaisin työelämässä aikoen kuntoutua työkykyiseksi positiivisella energialla. Helppoa se ei ole, mutta joka päivä on päivä uusi.
V-M
Ajattelemalla kaikkea sitä mitä minulla jo on. Näkemällä elämässä sen pienemmänkin ilon, antamisen ilo, hymy on yksi niistä. Tekemällä joka päivä yksi hyvä teko, antamalla itselle anteeksi tai aukaisemalla ovi kantamuksia kantavalle ihmiselle tai iloiten ruokkimalla talitintit pihalla. Valitsemalla positiivisen asenteen kaikkia kohtaamia asioita vastaan. vaikka tuntisin kipua.
Marika Keskinen
Olen kärsinyt paljon päänsäryistä ja silloin juuri mietin kyseistä asiaa. Kun kipu on pahimmillaan, on tosi vaikea saada kokoon positiivisia ajatuksia, tai ehkä ajatuksia mutta tunne niihin on vaikea saada mukaan kun kipu tuntuu niin voimakkaana. Mutta yritän kuitenkin ajatella, että voin hyvin. Kaikkia positiivisia ja terveitä ajatuksia. Ja kun voin paremmin innostan itseäni siihen - oloni on mahtava jne. The secret- kirja on oiva apu tässä - terveydenkin kohdalla :)
Katjuska
Rutistus Eijalle!
Mukava kun otit meihin yhteyttä. Olen kokenut kaikkia kipuja ja itkenyt... pelännyt jääväni niiden orjaksi. Kaikki muutttui pikku hiljaa kun löysin salaisuus kirjan. The Secret Salaisuus Rhonda Byrne.. apua saa myöskin Jon Kabat-Zinn kijoista esim. Olet jo perillä. Tietoisen läsnäolon taito... Positiivarit sopivat myöskin itseopskelun vahvalle tielle. Voi Hyvin lehti tarjoaa lunnonläheistä apua. Akupunktio on itsellä tuonut paljon sekä happo-emästasapaino. Netistä voit lukea aiheista enemmän.
Meidät on luotu monimutkaiseksi. On taito löytää sisäiset työkalumme ja toimia. Tarvitsemme riittävästi aikaa. Lyhyestä postista kuvastui suuri oivalluksesi kuinka tänään voisin nauttia täysillä.
Mua on auttanut isojen asioiden läpikäyminen ammattiavun kanssa ja yksin. Kahden lapsen vammautuminen ja lapsen lapsen kuolema veivät elämän mahdottomuuden partaalle.
Tänään paistaa talven aurinko meille kaikille ja lumen valo tuo iloa ja hoita mieltä. Kohdellaan lähimmäisiä rakkaudella saamme samaa takaisin. Antaessaan aina saa. Kaikki ihmiset ovat saman arvoisia.
Tulee aika, että kaikki muuttuu paremmaksi. Itse niin paljon kokeneena nyt loistan iloa ja lähes kivutonta elämää. Usko siihen, että tulen kohtaamaan minulle tärkeitä ihmisiä, jotka osaavat auttaa vie eteenpäin. Uskon täytyy olla ehdoton. Se toimii...
Lämpimin ajatuksin Eija sinua vieläkin halaan. Ja luotan, että sinullekin löytyy se ikioma tie jota on helpompi kulkea. Lähde etsimään avaimia, ehkä niitä ei vielä ole tarpeeksi. Rukous voi paljon kun se totinen on.
Tarja
Odotan syöpäleikkaukseen menoa. Fyysisiä kipuja minulla ei ole, mutta tieto asiasta toi minulle jonkin asteista henkistä kipua. Selvitäkseni siitä, pidän yhteyttä ystäviini ja käyn kylässä, teen kaikenlaista kotona koska kotona riittää kaikenlaista työtä tekevälle. Positiivisella mielelläni ja ystävien tukiessa kutsuen kahville tai liikkumaan, unohtuu tuleva asia ja voin rohkein mielin mennä hoitoon.
Annuli
Vaikka ei olekaan trendikästä, niin totuus on - ja vastaus: Palautettu Jeesuksen Kristuksen Kirkko!
Lyyli
Kun kipu, oli se millaista tahansa, kouraisee ja tuntuu vyöryvän ylitseni, lähden kävelylle, yksin, metsään. Kuuntelen rauhallista, rentouttavaa kaunista musiikkia.
Luen. Valitsen esim. romaanin jonka juoni vie niin mukanaan, että unohdan kaiken muun. Käännyn "sisään päin". Annan kivulle aikaa. En yritä väkisin sitä poistaa elämästäni.Kivulla on jokin viesti itselleni.
Katariina
Elän parhaillaan keskellä tähän astisen elämäni pahinta työhön liittyvää kriisiä. Piinaa on kestänyt nyt vajaat puoli vuotta. Tämä on aiheuttanut minulle sekä henkistä että fyysistä kipua, mutta eniten on kärsinyt henkinen puoli. Uskon kuitenkin, että parempaa kohti ollaan menossa. Voimia olen saanut säännöllisestä liikunnasta ja ulkoilusta, vaikka kuinka on vetämätön ja voimaton olo, olen lähtenyt päivittäin vähintään puoleksi tunniksi ulos harrastamaan talviliikuntaa. Yövalvomisten ja ikävien ajatusten vatvomiseen olen käyttänyt lääkkeeksi Tom Lundbergin mainiota kirjaa "Kaikki on hyvin". Voimaa olen saanut myös perheeltäni sekä läheisiltä ystäviltäni, joille kelpaan sellaisena kuin olen.
Siiri
Sairastan nivelreumaa ja toisinaan olen ollut niin kipeä, että olen noussut sängystä itkun kanssa. Niinä päivinä iloitsen pienistä asioista: että pääsen omin avuin kävelemään, että saan sukat jalkaan. Iloitsen myös suurista asioista: että minulla on ystäviä ja läheisiä, jotka auttavat minua ja rakastavat minua raajarikkonakin. Että minulla on Jumala, jonka avulla voin enemmän kuin yksin. Kun pahin on ohi, iloitsen ennen niin itsestäänselvistä asioista: että pääsen portaat ylös, että voin ottaa muutaman juoksuaskeleen (hypin kuin varsa!), että voin itse kantaa kauppakassin ja saan hiukseni kammattua. Ilo auttaa jaksamaan, kiitollisuus pysymään nöyränä.
Tiiu
Päiväkodin työntekijänä kohtaan välillä vanhempien välinpitämättömyyttä lapsiaan kohtaan. Se tuntuu henkisenä kipuna, jota aina ei voi unohtaa työpäivän jälkeenkään. Mottoni on silloin: "tee se mitä voit, ja tee se niin hyvin kuin voit." Eli annan näille lapsilleni rakkautta, syliä ja hoivaa päivän aikana. Olen tehnyt sen, mitä minä voin. Se kantaa kipujen yli.
Eloveena
Tapanani on ajatella niitä asioita, jotka kivusta huolimatta ovat vielä jäljellä. Vaikka kipua on, on jokin osa toimintakyvystäni jäljellä. Usein vertailen johonkin tuttavaani, jolla tiedän asioiden olevan vielä huonommin. Oma henkireikäni on korttien askartelu. Tämä harrastus on pitänyt minut pelissä mukana vaikeinakin aikoina.
Minsku
Olen tuntenut jatkuvaa fyysistä kipua yli 3 vuotta. Särkylääkkeitä joudun syömään sen maksimi määrän, minkä kyseistä valmistetta syödä voi ettei sisäelimet poksahda. Eikä sekään tunnu riittävän. Elämän ilon ja positiivisuuden säilyttäminen on todella vaikeaa, mutta siinä on hyvänä apuna nämä ajatusten aamiaiset heti herättyä. Positiivista ajattelua olen aikoinaan (jo ennen tätä nykyistä kiputilan alkamista) joutunut opettelemalla opettelemaan. Aloitin ajatuksella, jonka olin joskus jossakin kuullut tai jostakin lukenut. Se kuuluu kaikessa julmuudessaan ja lyhykäisyydessään näin: koskaan ei mene niin huonosti, ettei jolla kulla toisella menisi vielä huonommin. Mutta tuostakin ajatuksesta sekä kaikesta muusta positiivisuudesta huolimatta tiukille tämä joskus ottaa niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Mutta on tämä myös opettanut nauttimaan elämän pienistä asioista, kuten keväisestä / kesäisestä lintujen laulusta ja niiden hyppimisestä ja pyrähtelystä ikkunan alla. Ja niin edelleen.
Kaikesta huolimatta haluan toivotta kaikille ja etenkin kivuista kärsiville hyvää ja kaunista kevään odotusta, sillä kun luonto alkaa puhjeta kukkaansa niin ainakin omalla kohdallani se kummasti tuntuu helpottavan kipujen sietämistäkin.
Hanski
Tunnen voimakasta kipua kun en voi puhua kenellekään. Lapseni sairastui maanis-depressioon. Tarkkaa taudin määritystä en tunne. Minun ihana lapseni, aina liiankin kiltti. Miten selviän? Rukoilen ja kiitän joka päivä. Silloin kun hänellä on huono päivä, niin rukoilen parempaa ja kiitän, että tämä vaikeus on annettu meille, että kasvaisimme. Hyvinä päivinä kiitän siitä, että lapseni paranisi lopullisesti. Uskon, että vain Jumala voi auttaa. Lääkärit ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa. Kiitos, että sain kirjoittaa, siitä on apua.Teemme pian lomamatkan, siitäkin on apua. Sitten siitä, että tajuaa elämän rajallisuuden, koskaan elämä ei ole täydellistä.
Pian lomamatkalla
Kivulle löytyy aina jokin aiheuttaja oli se henkistä, fyysistä tai sosiaalista. Se pitää löytää, ja aktiivisesti hoitaa pois. Ympärillämme on ihmisiä, joiden avulla se onnistuu, mutta ilman, että osaa pyytää, ei saa mitään.
Sari
Tunnen fyysistä kipua päivittäin, fibromyalgia, nivelten kulumisesta johtuva kipu, sydänoireita, rytmihäiriöitä joista johtuu jatkuva kuvottava olo. Ym. Aikanaan masennuin kivuista, kun piti jaksaa töissä ja kotona, mutta nyt työkyvyttömyyseläkkellä ollessani olen oppinut elämään vaivojeni kanssa, eihän ne mihinkään katoa. Nyt kun ei tarvitse lähteä ja kellon kanssa kulkea, lepään silloin kun tuntuu etten jaksa. Ja menoksi silloin kun terveys antaa myöden. Olen ostanut uudet hiihtovälineet ja hiihtänyt silloin kun pystyn. Mieli virkistyy ihanassa luonnossa ja kivutkin tuntuvat pienemmiltä. Ystävät, perhe ja yhdessäoleminen auttavat kivun lievityksessä.Kaikesta täytyy löytää positiivisuutta, että jaksaa.
Lissu
Pitäisi vain pyrkiä ajattelemaan positiivisesti huonoinakin hetkinä, mutta se ei todellakaan onnistu joka päivä. Minuun ainakin vaikuttaa paljon myös ilma. Esim. auringosta saa voimaa, silloin pikku murheet unohtuvat ja ilme kirkastuu, mutta juuri syksyisin ja talvisin pimeillä hetkillä ei tunnu mikään auttavan. Usein kyllä luon toivoa ajattelemalla positiivisesti, että huomenna on jo valoisampaa ja ehkä se aurinkokin pilkistää....
Yleensä myös mielekäs tekeminen pitää muut asiat taka-alalla, mutta onhan meillä lupa välillä sairastaakin ei aina tarvitse olla myöskään iloinen ja positiivinen.
Jos ei tänään niin huomenna sitten...
Hessutyttö
Hyväksymällä sen, että nyt on nyt. Ei ole mitenkään mahdollista, että jokainen päivä olisi kivuton. Jokainen päivisin kohtaamamme kokemus on vain saantoa elämältä sen sijaan, että vain nukkuisimme punkassa. Näin ollen kivutkin ovat saamisia.
tele
Kun kivut fyysisiä niihin otan särkylääkettä, mutta on myös henkistä ja sosiaalista kipua johon lääkettä ei ole. Voin vaikuttaa itse niihin siten, että yritän löytää asioista sen valoisan puolen sillä kaikella on tarkoituksensa ja asiat järjestyy juuri niinkuin niiden pitääkin ei välttämttä niinkuin minä haluan ja silloin pitää luovuttaa ja antaa ne "Korkeimman haltuun" ja elää tätä päivää ja hetkeä. Ainea on risukasaani paistanut se päiväkin. Ja mottoni onkin Päivä kerrallaan.
Tänäänkään en ole yksin
Olen aina kipeä, enemmän ja joskus harvoin - vähemmän. Paras lääke kipuun on tehdä niitä asioita, mistä nauttii. Työn tai harrastuksen tuoma nautinto päihittää kivun ja kun tekemisestä nauttii, menee jopa ajantaju! :) Lääkärini kertoi, että tulee olemaan päiviä, etten voi tehdä mitään, kipujen takia. Silloin pitää keskittyä itseensä. Hoitaa, hemmotella. Sen jälkeen pystyy taas jatkamaan - ehkä seuraavana päivänä. Pitää olla armollinen itselle. Myös kaikki liikunta auttaa kestämään kipua, se tuo myös jaksamista sitä kautta.
Auringonkukka
Olen yksinäinen: ei ole ystäviä eikä perheessä ihmisiä, töissä toki käyn säännöllisesti. Sairastan erittäin kivuliasta ja parantumatonta niveloireyhtymää ja kipu on jatkuvasti läsnä, osa minua. Kipu rajoittaa liikkumista. Perheeni = kaksi maltankoiraa ja pieni lintu, ovat maailman parhaimmat tukijat ja ymmärtäjät. En yksinkertaisesti voi valittaa enkä vaipua itsesääliin, kun he ovat aina pyyteettömästi ja iloisesti rinnallani ja uskomassa minuun. Koirat ulkoiluttavat ja leikittävät minua, joten mobiliteetti säilyy jotenkin, kipujenkin keskellä.
Marja-Leena
En osaa neuvoa mitään selviämiskeinoa, mutta kanssakulkijana jaan tuntemuksesi jokaisella näillä mainitsemillasi alueilla joka päivä - melkein hetkestä hetkeen.
Olen iloinen kun otit asian esille, joten toivotaan että apua myökin tulisi meille molemmille ja lukemattomille muille.
Margetta
Kolaristamme on kulunut 9 vuotta ja jäin sairaalassa huonolle tutkimiselle. Kaularangassa 7mm nikamasiirtymä selkäydin 2 kohtaa puristuksissa th-XII murtunut ym. Kaularanka leikattiin 3v päästä, toiset jäivät hoitamatta luutuen virheasentoon. Kipu on joka päivä jossakin toimissani mukana.Vakuutusyhtiöön olen tehnyt 15 valitusta. Joskus olo on kuin aallonharjalla välillä pohjamudissa.Tein itselleni selväksi, ettei tapahtunutta voi poistaa, sen kanssa on elettävä. Kävelen, ompelen, piirrän kortteja, käyn talvella avantokävelyllä , uida en voi. Tieto siitä, että oli kolme vaihtoehtoa. Neliraajahalvaus, kuolema ja nykyinen. Totta kai tämä parhain vaihtoehto. Nyt näkee luonnossakin paljon pientä ja kaunista, joita ennen ei nähnyt. Ystävät ovat tärkeitä, heiltä olen saanut tukea, on ihanat terveet lapset.
Pari vuotta olen lukenut Ajatusten aamiaista ja sieltäkin olen saanut voimaa ja rohkaisua. Kiitos että se on olemassa. Minut leikannut lääkäri antoi hyviä neuvoja, sellaisia pitäisi olla enempi. Nyt meillä on ollut kaunis talvi - nautin siitä. Sitten kun tulee sellainen päivä, niin kipulääkettä avuksi ja eteenpäin. Minulla oli enkeli siellä tien vieressä varjelemassa, saan uskoa että minua tarvittiin vielä.
Sinipiika
Minulla todettiin v. 2002 fibromyalgia. En ennen diagnoosin tekoa ollut kuullut koko sanaa enkä tiennyt, mikä kyseinen sairaus on. Fyysiset kivut vain olivat olleet läsnä melkein 10 vuotta. Kun niihin löytyi syy, jo se helpotti oloa. Aikaisemmin kun ei ollut voinut muuta kuin syödä särkylääkkeitä ja ihmetellä ja miettiä, mistä kivut johtuvat.
Monien eri vaihtoehtojen jälkeen kokeilin avantouintia. Olin mielessäni miettinyt sitä useamman vuoden ajan, ennenkuin uskaltauduin kokeilemaan. Toden totta, kun käy vähintään 2 kertaa viikossa avannossa, yritän viipyä siellä 1 - 1½ minuuttia, kivut helpottavat, eivät ole kokonaan poissa, mutta todellakin helpottavat oloa. En nauti avantoon menosta, mutta olotila sieltä tulon jälkeen on aivan ihana. Veri alkaa kiertää ja tuntee itsensä aivan 20-kymppiseksi tyttöseksi.
Henkiseen kipuun auttaa aika, hyvät ystävät ja vaikeiden asioiden käyminen ajan kassa läpi. Nimen omaan aikaa kannattaa antaa niin itselleen kuin haavojen paranemiseen ja itsensä eheytymiseen karikoiden jälkeen. Elämä on elämisen arvoinen ja kaunis asia, se tulee nähdä ei vain silmillään vaan myös sydämellään.
Leena
Minulla on päivittäin nivel- ja selkäsärkyä niin, että kipu meinaa välillä lamaannuttaa. Istumatyöni ei ole nivelten kannalta paras, mutta pyrin nousemaan ja liikkumaan aina kuin mahdollista, venyttelen, haukottelen ja hymyilen. Mietin, mitkä kaikki asiat on hyvin elämässäni, keskitän ajatukseni tietoisesti kivuista pois ja päätän olla onnellinen. Ulkopuoliset ihmiset harvoin tietävät kivuistani, vaikka kerronkin avoimesti - joku tarkkasilmäinen näki selkävaivani liikkeistäni. Positiivinen asenne ratkaisee!
Janina
Tunnista arvomaailmasi. Mitä haluat tehdä ja millainen haluat olla jos sinulla ei olisi kipujasi. Mikäli tunnistat todelliset arvosi, niin arvaan, että sinulle käy kuten minulle. Alat toteuttaa arvojesi mukaista elämää kivuista huolimatta. Niin minä tein. Ei, ei se poista kipuja, mutta se antaa elämäni minulle kivuista huolimatta.
Joustava mieli - fanittaja
Sekä henkiseen että fyysiseen kipuun auttaa hengitys. Muutama syvä ja hidas hengenveto helpottaa hieman. Henkisen kivun kanssa pärjää, kun käsittelee asian rauhassa eikä salli itselleen kostoa. Maailmalle ja kanssaihmisille olisi niin helppo kostaa oma paha olo - jopa niille, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Olen työssäni koko ajan eri ihmisten kanssa tekemisissä. Pitää muistaa että voimakkain tunnetila voittaa aina. Senpä vuoksi hengitän syvään ja annan huonon olon mennä uloshengityksen mukana. Hymy pelastaa monta päivää.
Nipsu
Minulla on 3 vuoden ajan ollut aina ajoittain pakarakipua, ehkä vähän iskiastyyppistä. Varsinkin oikea pakara on hyvinkin kipeä. Venyttely on siihen auttanut, sauvakävely, vaikka sattuukin, ja hieronta. Joogaa olen myös harrastanut kotona joogamatolla.
terveisin kaikille kivun kanssa kamppaileville!
eevaliisa
Selviydyn suuntaamalla ajatukset johonkin positiiviseen muistoon tai haaveeseen, unelmaan.
Helinä
Olen sekärankareumapotilas ja aika-ajoin on kipu melkoista, mutta asiaa ei auta ruveta miettimään ja murehtimaan, koska se ei paranna tilannetta millään lailla.
Sairaus on ja pysyy. On vain pyrittävä toimimaan niin, että se ei pääse etenemään. Lääkkeet auttavat ajoittain mutta liikunnasta on huolehdittava. Teen kaikkea sellaista jossa joudun miettimään muuta kuin olemassa olevaa kipua. Ajattelen että tämä nyt on minun osani tässä elämässä ja that´s it. Itse en ole pystynyt vaikuttamaan tämän sairauden syntyyn vaan olen saanut sen "syntymälahjaksi". :)
Mummeli
Luonto ja liikunta auttaa ainakin henkisessä kivussa; väkisin kun saa itsensä raahattua ulos, niin toinen ihminen tulee lenkin jälkeen sisälle!
Sirru
Kipu on hyvä opettaja, vaikkakin joskus toivoisi kovasti sen koulun jo loppuvan. Selässäni on välilevyn pullistuma, joka kyllä muistuttaa olemassaolostaan usein. Muistan, että kun kipu alkoi, vei se mielialani maahan todella ja luulin, etten voi seurata unelmiani sen takia. Sitten aikani asiaa voivoteltuani päätin jatkaa eteenpäin, kivusta huolimatta ja lähteä toteuttamaan unelmiani. Käskin itseni liikkumaan, vaikka koski, sillä olin huomannut, että päivän, parin päästä kipu ei välttämättä ole niin kova ja monet tutkimukset todistavat, että liikunta auttaa paremmin kuin leikkaus (jota minulle siis ehdoteltiin, johon en suostunut). Kävin tiukkaa vuoropuhelua itseni kanssa siitä, annanko kivun nitistää minut ja unohtaa kaiken sen mistä olen haaveillut, vai jatkanko elämääni ja opin elämään kivun kanssa.
Kivun kanssa eläminen on oppimista, voi taivas, että siinä onkin ollut opettelemista! Mutta olen päättänyt, ettei mikään kipu saa lannistaa minua ja estää elämästä tätä mielenkiintoisen jännittävää elämää, joten jatkan eteenpäin, en kivusta huolimatta, mutta sen kanssa. Siitä on tullut osa elämääni, joka on vain hyväksyttävä, jos tahdon eteenpäin.
Elämäniloa kaikille, tänäänkin! =)
Taneli
Pahin tuska, minkälainen tahansa, on tunnistettava, jotta siihen voi etsiä apua. Mutta kun kipu ei lähde, se kulkee kuin varjona mukana. Olen käynyt läpi luopumista viime aikoina ja todennut, että kun en kerta kaikkiaan voi joillekin asioille mitään, olen niistä myös vapaa. Kieltäydyn murehtimasta. Jos se tekee minusta pinnallisen, tehköön. Mieluummin olen pinnallinen kuin henkisesti hajalla.
Marja
Minulle todettiin vuosia sitten syöpä, joka oli ehtinyt edetä vaiheeseen, jossa kivutkin alkoivat ilmoittaa itsestään. Pahempaa oli kuitenkin henkinen kipu, koska ei ollut tietoa selviämisestä. Kasvaimista ja pelokkaista ajatuksista ei päässyt pakoon hetkeksikään.
Paniikin ja liian vilkkaan mielikuvituksen yllättäessä käytin "pöytätaktiikkaa". Asetin mielikuvissani pöydälle "kortit", joilla minun olisi tänä päivänä pelattava. Kortit tarkoittivat niitä tosiasioita, joiden kanssa tänään elin. Esim. Olen vielä hengissä. Lapset ja puoliso ovat terveitä. Rahaa on lääkkeisiin, ruokaan ja laskuihin. Mitään muuta varmaa ei ole tiedossa, joten voin olla rauhassa ainakin seuraavaan hoitokertaan. Kun katselin objektiivisesti pöydällä olevia tosiasioita, totesin olevani onnekkaampi kuin moni muu. Kauemmas en kannattanut katsoa, koska tulevista päivistä ei ollut tosiasioita tiedossa, vain oletuksia.
Tuskakohtaukset harvenivat hoidon edetessä, mutta onnellisuuden ja etuoikeutettuna olemisen tunne jäi.
Taktikko
On kolmeviikkoisen sairaslomani viimeinen päivä. Eilen sain puoliltapäivin esimieheltäni puhelun, jossa todettiin ykskantaan, että olen erotettu. Olisin ollut töihin palaamassa maanantaina uusin eväin. Asuntolainan ja laskujen päälle painaessa tuntuu kuin elämä olisi murskattu ja minut tallattu tahtomattanikin.
Itkin. Itkin ja sisuunnuin. Otin yhteyttä asianajajaan ja ilmoitin itseni työttömäksi. Palautin työpaikalleni firman kännykän - mielenkiintoista oli huomata, että koko johto oli lähtenyt pois. Työntekijät eivät tienneet tilanteestani. Ja tekemäni projekti oli kesken....
Selvisin tuosta mylläkästä rakkaan puolisoni tuella. Hän oli vahingossa jättänyt lasinsa kotiin ja tuli niitä hakemaan puoliltapäivin. Hän jäi tuekseni loppupäiväksi ja lohdutti.
Asioista selviää läheisen tuella, rakkaudella ja uskolla. Silloin kun mitään ei jää jäljelle, punnitaan uskon voima. Asioilla on aina selvitä, pidemmän tai lyhemmän kaavan mukaan. Tänään on uusi päivä uusine mahdollisuuksineen.
- sari
Yritän aina nähdä pienen valonpilkahduksen vaikka asiat olisivat vaikka kuinka huonosti ,vertaan sen hetkistä tilannetta vielä huonompaan tilanteeseen ja näin saan sen hetkisen tilanteen tuntumaan/näyttämään mitättömältä.
Pikku-Iiris-55
Alussa oli oma lapsuus, viina, pahoinpitelyt, hajoittaminen sekä joka yölliset vaatenyssäkät rapun alla, aina yö jossain muualla kuin kotona... paljon tapahtumia välissä... Sitten sairastuin n.13 vuotta sitten aivosyöpään ja toistamiseen muutama vuosi sitten. Leikkauksia oli kaksi, molemmat etuaivolohkosta. Sytöstaatit sekä sädehoito mentiin taistelen uskoen tulevaisuuteen.
Olen pohjimmiltani positiivinen ihminen. Olen myös aina ollut mustasukkainen ja tiedostan sen nyt, sekä huomaan käsittelykykyni heikentyneen henkisellä tasolla. Tunnen fyysistä kipua, epäilyistäni ja varsinkin kun näen miten toiseen sattuu. Saan paniikkioireita. En osaa lopettaa, vaikka kuinka yritän.
Tulee aina parempia kausia, toisinaan taas kaikki räjähtää silmilleni. Tunnen fyysistä puristavaa kipua rinnassa, olo on oksettava, voin siis pahoin vaikken ole oksentanut. Kipuja on kaikenlaisia, lähinnä fyysisiä johon voidaan lisätä sisäinen tuska. Kaiken lisäksi tunnen itseni pieneksi, kun ajatelen minkä taistelun olen käynnyt omasta elämästä ja miten maailman ihmisten suru ja tuska on suuri esim. maanjäristys alueella. Ne ovat oikeita asioita.
Miten jaksan päivästä toiseen, on etsiä jotain pientä positiivista asiaa elämästä. Ehkä jokin nätti sana toiselta ihmiseltä, omien lasten halaus, heidän vilpittömyys saavat potkua toiseen hetkeen, joskus jopa koko päivään.
Uskon edelleen parempaan tulevaan. Uskon, ettei aina voi asiat olla huonosti, jos vain oma taho sekä voima riittävät nostamaan tuskan yli. Mutta ikävä kyllä aina ei jaksa, ja silloin tarvitaan toisen ihmisen apua esim. hyvän asiantuntijan.
-Tiina
Positiivinen ajattelu, mieluisat harrastukset ja ulkoilu pitää mielen korkealla. Ja kun vielä muistaa tavata ystäviä, ei jää yksin.
Leena
Antamalla välillä reippaasti itkun tulla. Hyväksymällä kaikki tunteet osaksi ihmisen selviytymistä. Mutta sen jälkeen keskittymällä näkemään se hyvä, mitä on elämässä. Uskoa siihen, että asiat voi muuttua joskus paremmiksi, vaihtoehtoja löytyy aina kun etsii.
Itse selätin pahan sairastumiseni, kun kärsin ensin 2 vuotta ja mukana meni työ ja parisuhde, mutta en suostunut lopulta sulattamaan lääkärien diagnoosia "sairaudesta, jonka syntysyytä ei tiedetä ja johon ei ole parannuskeinoa, mutta on paljon lääkkeitä joita voidaan kokeilla, jotka helpottaisivat oireita". Monet itkut kyllä itkin, ennen kuin periksiantamattomuus antoi tuloksia.
Luonnonlapsi73
Ehdottomasti paras ja usein ainoa henkisen ja fyysisen kivun ja jopa sairauksien poistaja on anteeksi antaminen. Opi antamaan hiljaa sisälläsi anteeksi niin itsellesi kuin kaikille joille kannat kaunaa. Älä kaakata enää. KA-KA-KA eli kauna, katkeruus ja kadehtiminen sairastuttavat sielun, mielen ja kehon ja antavat huonon ja jopa vaarallisen mallin niin omille kuin muidenkin lapsille. Jos haluat elää terveenä ja kivuitta niin aikuistu, kypsy, kasva - lopeta lapsellinen oman navan kaivelu ja itsesäälissä piehtarointi. Voit aloittaa N.Y.T.
Satu
Kipu on yksi niistä kokemuksista, jotka parhaiten muistuttavat meitä oman olemisemme läsnäolosta juuri nyt. Sitä ei voi pitää pahana asiana.
Fyysinen kipu on mutkikkaampi nähdä myönteisenä, mutta henkisissä kivuissa on näkyvä positiivinen puoli. Kuten muutkaan henkiset kokemukset, kivun tila ei koskaan ole pysyvä. Mieli ja ajatukset virtaavat eteenpäin sekoittaen kivun muihin henkisiin kokemuksiin, tunteisiin ja ajatuksiin. Kärsimys itsessään ei jalosta, mutta aidon elämänilon tavoittaminen kivun jälkeen kyllä tuo iloonkin oman lisäarvonsa.
Loppuviimeksi ihmisen tunne-elämälle on yhtä tärkeää vaikeat, kuin iloisetkin tunteet. Sisäisissä virtauksissa ne sekoittuvat elämän kirjojen väreiksi, kellä kultaisemmiksi, kellä purppuraisiksi. Silkkaa mustaa virtaa liekö kellään, tai ehkä goottihenkisillä omavalintaisesti, :-).
Kipuiluja, ilon kipunoita kaikille, tasapuolisesti!
TAO
Kivusta selviää, kun sille ei anna valtaa omia elämää. Painaa sen taustalle ja keskittyy elämän iloisiin asioihin.
Jos kipu on jatkuvaa, eikä sille mitään voi, se on vain hyväksyttävä osana omaa elämää. Antamatta sille valtaa viedä elämäniloa! Tahdonvoimalla eteenpäin.
Näin olen itse päättänyt toimia. Toki en kovia tuskia koekaan, mutta jatkuvaa särkyä. Silti saan aina kuulla iloisuudestani. Näin siksi, että minusta on paljon mukavampaa nauraa kuin itkeä yhdessä. Iloisista yhteisistä hetkistä saa paljon enemmän voimaa. Nauramalla jopa itse kivulle ja sen tuomille kommelluksille saa kivun tuntumaan paljon pienemmältä ja siedettävämmältä.
Kaikille kivun, niin henkisen kuin fyysisen, kanssa kamppaileville toivotan voimia iloita pienistä asioista!
Hiksu
Tämän vuoden alku on ollut raskas ja henkinen kipuilu läsnä päivittäin. Olen itsekin vasta paranemisen alusssa, joten en tiedä olenko oikea henkilö neuvomaan muita.
Itseäni auttaa eteen päin toimintamalli, jossa olen oppinut hyväksymään kivun tunteen olemassa olon. Siitä ei tule isoa peikkoa kun ei torju sitä vaan hyväksyy ja tutkii sitä kaikessa rauhassa ja sitten voi ITSE päättää miten siihen suhtautuu ja reagoi ja mitä toimintaa se mahdollisesti aiheuttaa. Tämä ei onnistu varsinkaan ison tunteen kanssa kerrassa eikä toisessakaan, mutta helpottaa ahdistusta ainakin minulla.
Ja aina täytyy muistaa, että elämä kulkee sykleissä ja synkkyyden jälkeen tulee jossakin vaiheessa vääjäämättä valoisammat ajat.
Ansku
Olen ajatellut niin, että mahdollisuuksien ja omien voimavarojen rajoissa pyrin auttamaan toisia niin paljon kuin voin, koska hyvän tekeminen tuo itsellekin hyvän mielen. "Niillä korteilla mitkä tällä hetkellä on kädessa on pelattava". Elämä heittää välillä mitä kummallisimpiin elämäntilanteisiin. Nauti siitä, kun tämä päivä oli hyvä päivä ja muista se silloin kun on vastoinkäymisiä.
Omaishoitaja 54 v
Vaikka kipu ja ahdistus vaikuttavat elämään, niille ei saa antaa liian suurta valtaa. Pelkällä ajatuksen voimalla ei kaikkea voi poistaa, mutta kyllä sillä on suuri merkitys miten asennoituu. Itse olen päättänyt kuunnella kehoni viestejä ja yritän tulkita niitä parhaani mukaan. Työelämässä tulee vedettyä itsenä helposti piippuun ja kilttinä ihmisenä työskentelee myös sairaana. Eka askel parempaan on antaa itselleen aikaa. Kunnioittaa itseään, kehoaan ja voimavarojaan. Kivun keskellä täytyy priorisoida, antaa aikaa itselle ja osata sanoa myös EI.
Suppana
Fyysinen kipu seuralaisena joka päivä, kouluttaa itse suhtautumaan siihen kuin hyvään tuttavaan. Positiivisuus tulee esimerkiksi itselleni, lukemisesta, kirjoittamisesta, no TV.tä en katso, mutta netti on osoittutunut hyväksi, vaikka paljon parjataan. Musiikki on parhain kaverini, minulla se on hengellinen. Kyllä kipu varjostaa kokonaisvaltaisesti, mutta pitää etsiä vasta-aiheita siihen. Henkisten harrastusten parista saa myös oivan avun, unohtaakseen fyysisen kivun. Liikunta, vaikka vain kävely ulkona, jos siihen pystyy,virkistää sekin mieltä. Toivotaan positiivisuutta kroppaan ja henkeen.
sirkkaliisa
Tunnen päivittäin henkistä kipua ja menettämisen pelkoa lapseni sairauden vuoksi.
Haluan säilyttää elämäniloni ja keskitän energiani mahdollisimman paljon asioihin, jotka tuottavat minulle ja mielellään läheisillenikin iloa: ystävien tapaamiseen ja auttamiseen, kodin kohennukseen, liikuntaan, ruuanlaittoon, kirjoihin ja elokuviin. Mietin myös päivittäin asioita, joista olen kiitollinen juuri sillä hetkellä - niitä on yllättävän paljon! Kaikkein suurin apu tulee rukouksesta - minulla on suora yhteys yläkertaan jonne voin aina huokaista kun sattuu kovasti - auttaa aina.
Jonna
Olen opetellut elämään tässä hetkessä ja tietoisesti kääntämään ajatukseni positiivisiksi. Olen opetellut nauttimaan pienistä hetkessä tapahtuvista hyvistä asioista. Nyt kauniista näkymästä ulkona, kasvoille satavista lumihiutaleista, kahvin tuoksusta, salaatin rapeudesta hampaissa. Kirjoitan hyviä pieniä asioita ylös ja huonona hetkenä haen niistä voimaa. Kehun itseäni ja vakuutan että selviän kyllä.
Nuppu
Kipu on kuulunut elämäni nyt jokapäiväisenä vieraana jo yli 15 vuotta. Kymmenen vuotta lääkärit käskivät vain syödä särkylääkkeitä, kunnes diagnosoitiin nivelpsoriasis, jonka jälkeen kipu hiukan ajoittain helpottaa oikeiden lääkkeiden ansiosta. Nämä kylmät ilmat eivät nivelkipuiselle hyvää tee. Useimmiten kuitenkin unohdan kivun tekemällä mukavia asioita joista pidän ja pitämällä itseni liikkeessä, koska liikkuminen helpottaa nivelkipujakin ja mikä on mukavampaa kuin kävellä tässä Suomen kauniissa luonnossa. Jokainen päivä luonto on aina erilainen ja jokainen päivä se ilahduttaa mieltäni. Lisäksi iloitsen myös rakkaistani ja ystävistäni joiden kanssa hersyvä nauru saa kaiken ikävän ja kolotuksen katoamaan jonnekin kaukaisuuteen
Jag
Minun kokemukseni on tämä: ensin menen lääkäriin, selvitetään kivun syy ja hoidetaan. Kaikkea ei saada näin hoidettua, joudun elämään jatkuvan kivun kanssa. Sitten on keksittävä niin paljon tekemistä ja muuta ajateltavaa, ettei liikene aikaa eikä energiaa kuulostella kipuaan. Tämä toimii! Jos on sellainen aamu, ettei ole mitään tekemistä, kipu työntyy jokaiseen soluun ja ajatukseen. Kipu on laitettava laatikkoon ja laatikko kiinni. Omaan napaan tuijottelu ei myöskään kannata, silloin kivut suurenevat. Kun järjestää itselleen muuta elämää, kivunkin kanssa tulee toimeen.
Mervi
Olen alkanut hoitaa kipujani tasapainottamalla happo-emäs tasapainoa. Tarkoittaa että lisään emäksisyyttä ruokavaliolla ja lisäksi otan vähän muita emäsapuja.
Tuntuu toimivan.
Riitu
Asetu aina heikomman asemaan, sillä joku toinen on aina kivuliaampi kuin sinä. Ajattelemalla jotakin hyvää hänelle, sinun pieni kipusi vähenee, joskus jopa katoaa ...
Toni k.
Kun listaan lisätään vielä työttömyys, niin välillä täytyy myöntää että on vaikeaa. Itse olen tehnyt aarrekartan, meditoin, käytän säännöllisesti suggestioita. Kipuun käytän toisinaan seuraavaa tekniikkaa: Tee tämä aina heti kun kipu alkaa tuntua. Voit tehdä sen myös seisten, jos kyseessä esim. selkäkipu. Maatessa rentoudu, hengitä syvään ja rauhallisesti, hiukan syvempään ja rauhallisemmin kuin normaalisti. Tarkkaile hengitystäsi. Kohdista samalla huomiosi siihen kehon osaan, missä tunnet kipua. Jatka rauhallista ja syvää hengitystäsi ikään kuin hengittäisit kivun sisälle. Jatka tätä 5-10 min ajan. Pane merkille mitä tapahtuu.
"Tutki" mielessäsi kipua ja mitä se tahtoo kertoa sinulle. Katso millaisia ajatuksia tai kuvia mahdollisesti nousee esiin. Pyri saamaan tietoa kivustasi. Hyväksy se, mikä nousee esiin huolimatta siitä, miten tutulta tai vähäpätöiseltä se tuntuisikin. Voit tehdä tätä monta kertaa päivässä. Vähitellen "tutustut" kipuusi ja voit ehkä hyväksyä sen. Opit ehkä tunnistamaan ne tilanteet, joissa se syntyy. On mahdollista, että kivun luonne muuttuu ajan kuluessa. Se voi helpottua tai hävitä kokonaan. Kun tarkkailet ja kiinnität huomiota kipuusi, alitajuntasi ei pysty huijaamaan sinua. Kivun pelko vähenee ja sen voima heikkenee. Kun samalla rentoudut, otat etäisyyttä niihin olosuhteisiin, jotka tavallisesti lisäävät kipuasi.
Itse tavallisesti lähetän valoa ja terveyttä mielessäni kipukohtaan. Tämä ohje löytyy Juanita Saarelaisen kirjasta "Luo itsellesi parempi arkipäivä". Kirjassa paljon ohjeita, myös ahdistuksen käsittelyyn. Suosittelen lämpimästi kirjaa. Lisäksi käytän tupla-annosta E-Epaa, joka on hyvin nopeasti auttanut alakuloisuuteen ja pieneen masentuneisuuteen. Toivottavasti saat tästä jotain apua! Tarvittaessa ota yhteyttä lääkäriin tietysti, on myös masennuslääkkeitä, joita käytetään kivun hoidossa, esim. fibromyalgiaan Cymbalta.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!
Olen kärsinyt jokapäiväisestä kivusta pari vuotta. Nyt olen leikkausjonossa, ja jo se, että tietää kivun loppuvan jonain päivänä, auttaa kestämään sitä paremmin. En valita kivuistani, kuin joskus harvoin läheisilleni, koska eivät ihmiset jaksa kuunnella päivittäistä valitusta, sen sijaan iloitsen suuresti niistä päivistä, jolloin kipua on vähemmän.
Tietysti tulee päiviä, jolloin ei vain jaksaisi, silloin itken itsekseni, säälin itseäni oikein kunnolla, ja kun saan näin purettua möykyn sisältäni, voin taas seuraavana päivänä olla kevyemmällä mielellä.
Lisäksi yritän löytää päivittäin useita asioita, jotka ovat hyvin elämässäni, ja joista voin iloita.
Aila
Aloitan aamuni kiitoksella. Jokaisella on elämässään kiitoksen aihetta. Mitä useammin sitä miettii, sitä enemmän aiheita löytyy. Eikä koskaan voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan. Joskus elämä yllättää positiivisestikin. Hyviä asioita voi vahvistaa ja laittaa hyvän kiertämään, vaikkapa hymyilemällä, olemalla kohtelias. On hyvä muistaa, että meillä kaikilla on kipumme ja kasvunpaikkamme, vaikka se muulta saattaa ehkä näyttääkin. Niin ja tärkeintä on tietysti se, minkä varaa elämänsä rakentaa. Onko suhteet yläkertaan kunnossa!? Koskaan ei ole liian myöhäistä avata sydämensä ja vastaanottaa rauha ja ilo sydämeensä. Minkä teetkin, tee se sydämellä!
Toivoa on
Kun kipu iske, yritän silti tehdä normaaleja asioita: laittaaa ruokaa, hiihtää ja lukea. Mukava lukeminen auttaa kestämään. Vasta rajuimpaan kipuun otan särkylääkkeen. (Sairastan nivelrikkoa) Pyrin lähtemään terveiden sekaan, kenties saan auttaa jotakuta. En ajattele pahinta.
"Kovia kokenut"
Minusta tuntuu usein samalta. Silloin ei auta muu kuin kerrata mielessään ne asiat, jotka ovat hyvin. Voi katsoa hyvän dekkarin telkusta tai mennä lenkille, jos jaksaa. Hyvän ystävän seura ja halaus ovat parasta lääkettä. Lämpimästi yxi mummu Lappeenrannasta
Mummeli
Ostin Japanese Chin rotuisen koiran. Lutunen rotuna, ei juurikaan hauku ja on ihmisläheinen. Oli iloa päivittäin ja oli pakko lähteä kolmasti päivässä pienimuotoiselle lenkille.
Huomasin eron heti, kun Wendy jäi auton alle ja kuoli lokakuussa. En ole moniin päiviin edes käynyt ulkona. Ei nukuta jne. jne..... kaikki "vaivat" palasivat, tosin iso ikäväkin vielä painaa.
Huomaan aina itseni iloisemmaksi, kun etsin uuttaa Chin pentua netistä hyvistä kenneleistä. Huonoa kenneliä ei kannata missään tapauksessa kannattaa ostamalla koiraa sellaisesta. Sellainen koira tulee kalliiksi sairauksien myötä. Myös eläinten hyvinvointia pitä muistaa ajatella, niin, ettei osta pentutehtailijoilta, joissa koirat elävät häkeissä, eivät saa ihmisen seuraa. Hyvä kasvattaja tuottaa sosiaallisia ja iloa paljon omistajalleen antavia yksilöitä. En ollut koskaan tykännyt koirasta, kunnes satuin kokeilemaan, niin jäin koukkuun. Aluksi ihastuin miniäni pieneen koiraan. Puhdasrotuinen koira maksaa, mutta ostaja saa hyvän katteen rahoilleen 10-15 vuodeksi.
Murmeli59
Minun kipuni on fyysistä. Selässä ollut hermopinne leikattiin sen verran myöhään, että hermo vaurioitui ja sen seurauksena on otettava joka ilta voimakas morfiinipohjainen kipupilleri, että saa nukuttua. En jäänyt kipua märehtimään, vaan kuntoutin itse itseni sellaiseen kuntoon, että kykenin töihin. Lukeminen, lenkkeily ja avantouinti, upeat ystävät, ihana työ, ihanat lapset ja lapsenlapset, ne pitävät minut kunnossa ja nautin elämästä kivuista huolimatta. Lisäksi saan rakastaa ja saan vastarakkautta <3.
Joskus öisin valvoessa tulee itku, mutta sekin vain puhdistaa, aamulla se on muisto vain : )
Mymmeli
"Ulkoista itsesi", ja kuvittele neuvovasi parasta ystävääsi kyseisessä ongelmassa. Yllättävän usein neuvot pulpahtavatkin pintaan "kuin apteekin hyllyltä".
TerMari
Kyllä kivut unohtuvat hyvien ystävien kanssa, joko puhelimitse tai luona käymällä. Jokin hyvä kirja tai kiva harrastus. Itse teen kortteja erilaisiin tilantei-siin. Nyt askartelin ystävänpäiväkortit. Yritän liikkua päivittäin. Joskus fyysiset kivut vain pahenevat, joskus auttaa liikunta ja jumppa. Sosiaalinen kanssakäyminen ja iloinen mieli tekee arjestakin juhlaa.
"Vähän vinksahtanut"
Kivusta selviytyy, kun elää hetken kerrallaan. Jokaisessa hetkessä on nimittäin myös paljon hyvää, jota ei huomaa ellei ole läsnä juuri siinä.
Kun minulla on ollut oikein vaikeaa fyysisten tai henkisten kipujen kanssa, olen yrittänyt keskittyä siihen hetken hyvään puoleen: "vaikka minua sattuu, on ihanaa istua tässä juomassa kupillinen kahvia ja kuunnella radiota".
Tässä auttavat myös läheiset ihmiset, jotka joskus ovat kuljettaneet minua käsi kädessä läpi vaikeiden aikojen. He ovat huolehtineet, että muistan syödä ja nukkua ja pysyn järjissäni. Kiitollisuus tästä välittämisestä on kuin pieni aurinko, joka kulkee mukana kivusta huolimatta.
Itselleen on myös annettava armo. Kun on kipeä, ei tarvitse jaksaa yhtään enempää kuin jaksaa. Kaiken toisarvoisen voi jättää ilman syyllisyyttä. On annettava itselleen aikaa, rakkautta ja kannustusta ja todettava, että on yrittänyt parhaansa vaikeuksista huolimatta. Oltava itselleen kiitollinen pienistä ohikiitävistä hetkistä, jotka jaksoi tarpoa eteenpäin.
Voimia sinulle Eija! Kipujen kanssa oppii elämään ja niiden kanssa selviää, kunhan muistaa ettei kukaan ole täydellinen ja jokaisessa hetkessä on uuden alku.
Maria
"Helppoa ei ole kellään, mutta elää täytyy" on äitin yksi elämän ohje. Olen itse kokenut henkistä ja fyysistä kipua hyvin paljon elämässäni. Henkinen kipuni ja ahdistuneisuuteni on nyt takanapäin, mutta fyysiset kivut jatkuvat entiseen malliin. Lääkitys toki auttaa paljonkin, mutta tuo positiivisuus kaikkein eniten. Iloitsen siitä, että kivuista huolimatta pystyn liikkumaan ja tekemään monia asioita. Osaan iloita pienistäkin asioista. Katkeruus saa aikaan kaikki nuo kivut, positiivisuus auttaa työntämään ne taka-alalle. Hellimällä ja sallimalla itselleen elämän pieniä ja suuriakin nautintoja, jaksaa jatkaa. Tänään ja huomennakin.
Anne
Olen elellyt fibromyalgia-tyyppisten kipujen kanssa kymmenisen vuotta, opiskelija-ajoista asti. Alkuvuosina meinasi käydä niin että elän kipujeni kautta, sukulaiset kysyivät ensimmäisenä, "miten ranteesi voivat". Jossain vaiheessa osin mieheni potkimana suivaannuin, ja päätin olla jotain muuta kuin kipeät ranteeni. En enää keskustellut kipuaiheista juurikaan kenenkään kanssa, ellei ollut uutisia jotka todella pitäisi jollekin kertoa, kuittasin rutiininomaiset kyselyt tyyliin "mukanahan nuo kulkevat" ja vaihdoin muihin aiheisiin. Kaksi koiraa ja uusi harrastus antoivat muuta ajateltavaa.
Kivut ovat mukanani edelleen, mutta eivät tule ensimmäisenä mieleen, jos joudun kertomaan itsestäni tai elämästäni. Joinain päivinä kipua on enemmän kuin toisina. Silloin on hyvä olla lempeä itselleen ja hidastaa tahtia. Koitan kuitenkin muuten antaa kivun olla vaikuttamatta elämään enemmän kuin on välttämätöntä, ja olla välittämättä siitä silloin kuin ei ole pakko. Yritän huolehtia itsestäni, riittävästä levosta, liikunnasta ja sopivasta ruokavaliosta. Ja elää niin etteivät kipuni pääse määrittelemään minua muiden tai itseni silmissä.
Kevätjää
Kun tuska polttaa niin hymyile,kun sydän itkee niin laulele periaatteella. Jalkaa vaivaa, olen jonossa leikkaukseen, tätä uutta vaivaa on kestänyt jo kesästä ja jatkuu. Toisille en halua näyttää kipuani, menen minkä voin ja olen kuin ei mitään olis.
Pipsa
Lapseni oli vakasti sairas ja itse olin sairas huolesta, erityisesti iltaisin, kun olisi pitänyt mennä nukkumaan ja kerätä voimia seuraavaa päivää varten.
Keksin keinoksi tehdä jotain konkreettista lapseni eteen, esimerkiksi siivota hänen tavaroitaan tai valmistella jotain kivaa seuraavaksi päiväksi. Nämä eivät olleet isoja juttuja, mutta itselleni teki hyvää, kun tunsin, että voin tehdä jotain asialle.
Yleensä olen pyrkinyt keskittymään siihen, mitä pystyn tekemään ja hyväksymään sen, mitä en pysty.
Fyysisestä kivusta olen oppinut sen, että siihen ei kannata käyttää energiaa. Olin itse aikaisemmin kroonisesti sairas ja tuskittelin ja kääntyilin sängyssäni ja koin elämän kovin epäoikeudenmukaiseksi. Sitten totesin, että niin vain kulutin omia voimiani, tulin väsyneemmäksi ja sairaus tuntui pahemmalta. Kun aloin kuunnella itse sairautta, opin tuntemaan sen ja jättämään omaan arvoonsa.
Tänä aamuna minua masensi mm. se, että olen niin huonossa kunnossa, etten pystynyt kävelemään junalle yhtä nopeasti kuin toiset. Sitten keskityin tunnustelemaan, miltä käveleminen itsessään tuntuu ja kuinka koko ajan etenen ja yhtäkkiä olinkin masentuneen sijasta iloinen.
Luin joskus kauan sitten Keijo Tahkokallion kirjan positiivisesta ajattelusta ja siitä sain paljon apua elämääni.
Susanne
Olen erittäin paljon ylipainoinen, minulla on monia sairauksia, oikea lonkkaniveleni on kulunut ja aiheuttaa jatkuvaa kipua samoin fibromyalgia. Toisinaan olen tosi ärtynyt olotilaani , mutta nyt kun sain 4-tuntisen, minulle sopivan työpaikan ja tunnen voivani jollakin tavalla helpottaa ja auttaa minua vielä heikommassa asemassa olevia ihmisiä,ovat omat kipuni ainakin työtä tehdessäni unohduksissa. Välillä on öitä jotka valvon kivun vuoksi ja ärsyynnyn ja uuvun kun en jäykkyyden takia voi tehdä asioita, mutta jokainen aamu on voitto edellisestä päivästä ja ainakin tällä hetkellä tunnen olevani aika onnellinen ihminen.
Minttu
Kipu kulkee kanssani päivin ja öin enkä varmasti joka hetki pysty säteilemään mitään elämäniloa, tuskaa vain. Mutta jotakin olen kokenut hyväksi: ensinnäkin kipulääkitystä pitää ja saa käyttää ja keskustella siitä usein lääkärin kanssa eikä vain uusia reseptejä, urhoollisuusmitalia et saa sinnittelystä. Toiseksi yritän etsiä kaikkea sellaista tekemistä, mikä ilahduttaa, koska se toimii paremmin kuin mikään kipulääke. Musiikki, taide, elokuvat, kirjallisuus ja varsinkin ystävien seura ovat tällaisia mielihyvän tuottajia ja antavat uutta ajattelemisen aihetta kipukehän ulkopuolelta. Kolmanneksi nimeän edelliseen liittyvän, mutta omassa elämässäni valtavaksi aarteeksi osoittautuneen asian: kirjoittamisen. Pidän blogia, jota seuraa ystäväpiirini sekä joitakin ihan uusiakin blogituttavuukia ja siellä käydään kommetteissa vilkasta keskustelua eri aiheista. Tarvittaessa saan kipuiluuni mahtavaa tukea sieltä niin ei tarvitse perhettä rasittaa ainaisella valituksella. Blogiseuraa saan silloinkin kun en pääse kivuiltani lähtemään ulos kodin seinien sisäpuolelta.
Leen@
Minulla on leukanivelessä kipua lähes päivittäin. Se on jo kahdesti leikattu, mutta syytä kipuun ei ole löytynyt. Kärsin myös hyvin usein päänsärystä ja migreenikohtauksista. Minulla on endometrioosi, jonka takia kuukautiskipuni ovat olleet välillä lähes sietämättömät. Selkä jumittaa ja kipuilee, samoin polvet. Toivo siitä, että jotkut kivut vähenevät iän karttuessa on päivittäistä! Ja aina, kun on kivuton päivä, niin ai että, kun mukavaa. Niistä päivistä osaa iloita ja niitä päiviä jaksaa odottaa. Jaksaa ne kipuisemmatkin päivät!
Pajunvitsa
Pitkän työuran, 40-vuotisella, nykyään työfysioterapeutin kokemuksella, haluan antaa luonnollisen kivunhoitokeinon: talviuinnin ja paikallisen kylmähoidon kipualueelle. Talviuinnin terveyshyödyt, myös kivunlievitys on kiistaton. Samoin kylmähoidolla voidaan tutkitusti vähentää paikallista kipua, tulehdusta ja turvotusta. Luonnon kylmä: lumi, jääkuutiot tai jääpallukat kostean pyyhkeen sisässä ovat tehokkaimmat. Kylmähaudetta pidetään kipualueella niin kauan kunnes kylmän tunne häpyy, keskimäärin 5-10min. Kylmähoidon voi uusia monta kertaa päivässä. Luonnollisten hoitokeinojen käyttö antaa kehollemme mahdollisuuden toimia paranemisen hyväksi! Uskalla kokeilla!
-Mia Holmberg
Sain kai syntymälahjakseni haltijakummiltani ElämänIlon. Mitään muuta en voi sanoa saaneeni kummiltani. Elämänilo on jotain joka kuplii ja pirskahtelee tuolta sydämen tienoilta, hellii rasittunutta mieltä ja kehoa, antaa pikkuisen veto-työntö-kiskonta-raahaus-apua elämän raskaissa hetkissä. Elämänilo on jotain joka pesee-pyyhkii-heittää roskiin-viikkaa vintille-apu silloin kun on tarvis unohtaa vaikeat hetket. Elämänilo on jotain joka auttaa kurkistamaan-raottamaan-vilkuilemaan-tuijottamaan hyviin asioihin kun taas on voimaa astella eteenpäin. Elämänilo on jotain joka jakaa runsaalla kädellä onnea-hehkua-tyytyväisyyttä-hyvää arkea- ja rakkautta silloin kun niin on. Elämänilo taitaa olla minussa ihan lähtemättömästi, hyvinä ja huonoina hetkinä. Aina se siellä mukana lepattelee. Kiitos Sinusta ElämänIlo, että jaksan olla ja elää minuna.
JaanaAnneli
Ensin tuntui että koko maailma luhistuu ympärilläni, mutta sitten hyväksyin kipuni ja opin elämään niiden kanssa. Aina voi ajatella että paljon pahemminkin voisi olla.
Iloitsen kaikesta pienestä ja siitä saan voimaa. Auringon paiste olohuoneen ikkunasta tuo kevään taas paljon lähemmäksi. Aurinkoista kevättä kaikille!
Lillukka
Itse olen kokenut nyt monenlaista kipua. Henkinen ja fyysinen kipu on kaikista kovinta kun vauhtia pitää pudottaa puoleen. apuvälineeksi tuki jonka kanssa kuljet. Huh! Huh! Sen olen oppinut kuukauden aikana, että olen todella onnellinen saan ELÄÄ ja minua voidaan kuntouttaa. Huonomminkin voisi olla. Nautitaan elämästä ollaan kiitollisia jokaisesta päivästä. Yksi minuutti voi kaiken kääntää. Käännetään se elämän iloksi ja ajatellaan juuri tästä hetkestä kaikki parhaat puolet. Ystävät ja positiivarit on elämänsuolaa! Ei muuta kuin eteenpäin!
pirkkomari
Ehkä tähänastiset kipuni eivät ole olleet niin suuria, että otan kantaa asiaan, josta en tiedä riittävästi. Pari vuotta sitten kuitenkin sain selkääni välilevyrepeämän, joka tuskallisimman vaiheen jälkeen on jäänyt krooniseksi seuralaisekseni. Akuuteimmassa kipuvaiheessa päätin, että ainakaan en anna liikumattomuuteni ja käyttämäni lääkkeen sivuvaikutuksen vuoksi itseni lihoa, koska se olisi huonontanut olotilaani entisestään. Nykyisellään, kun olen pystynyt palaamaan töihin, mutta selkä särkee päivittäin, olen päättänyt, että en anna kivulle valtaa elämässäni. Pyrin elämään ja liikkumaan kuten ennenkin, kieltäydyn tietoisesti pyörimästä ajatuksissani kivun ja sen rajoitteiden ympärillä. Elämässä on niin paljon muutakin tekemistä, kokemista ja ajateltavaa, kuin vain se kipu.
Minä
Kivun kanssa selviän, kun pyrin asettumaan sen viereen ja olemaan sen kanssa hetken läsnä. Silloin sisällytän sen kokemusmaailmaani, enkä pyristele sitä vastaan, kun se kuitenkin on totta. Kuuntelen sitä, jolloin sen ääni vaimenee jo hieman. tsemppiä!
Tikkis
Läpikäyneenä tiedän, koska olen elänyt monenlaiset kivut. Olen oppinut auttamaan itse itseäni koska ns. ystäviä ei minulla koskaan ole ollut. Luojani on ollut minun ystäväni ja Häneltä olen hakenut voimaa ja apua elämäni kaikissa tilanteissa. Kerran kun tunsin syvää yksinäisyyttä, tuli ajatuksiini runo, jonka nyt haluan jakaa kaikille. Toivon että siitä olisi apua herättämään juuri Sinut, niin että tuntisit kuinka tärkeä ja kallisarvoinen olet kaikenlaisten kipujen keskellä.
Halauksin Raija.
ILO
Etsi ja hae positiivisuus kaikkialta,
vaikka kuinka tuntuis turhalta,
älä murehtien, sillä olet ilon arvoinen.
Yrittääkö joku sinut painaa alas,
painostaen niinkuin varas.
Aja tiehes negatiivisuus hänen,
koska nyt vain näen,
positiivisen otteen,
sillä olet ilon arvoinen.
Painaako menneet ja tulevat,
ajatukset, muistot, pelot niin katkerat.
Päivä kerralleen vain elä,
anna pitkä nenä,
kaikelle pelolles,
pane ehdolles positiivisuus,
sillä olet ilon arvoinen.
Haetko lohtua ikävään,
mut löydä et keinoa, et ymmärrystä, sitäkään.
Opi tykkäämään itsestäs,
helli, vaali itseäs,
positiivisella varmuudella eläen,
sillä olet ilon arvoinen.
Onko ilosi rajaton,
ajatella kuinka tavaton,
on positiivisen hyvä mieli,
sinulle laulaa satakieli.
Sillä olethan AINA
niin suuren ilon arvoinen.
Raija
Kun mitään parantavaa lääkettä ei ole keksitty sairauteen ja kipuun jäljelle on jäänyt vain TOIVO. Sen kanssa jaksan elää päivän kerrallaan.
- pirali
Olen esimieheni ja työkavereitten kiusaamisen kohde ikäni vuoksi (yli 60 v). Työnantaja säästäisi, jos jäisin eläkkeelle. Haluan tehdä työtä! Minulta otetaan pois työ toisensa jälkeen ja tekemisiäni vähätellään. Aina kun joku työ minulta poistetaan, keksin jotain muuta tilalle. Alkuun itkin sekä kotona että työpaikalla, niin kovin sattui ja sattuu. Nyt ymmärrän esimieheni pienuuden ja työkavereitten lammasmaisuuden. Olen niiden yläpuolella. Ainakin yritän olla. Työn ilo on kadonnut, mutta sisulla jatkan. Sisu auttaa ja tietoisuus omista taidoista, vaikkei työyhteisö taitojani tarvitsekaan.
"Kuitenkin sattuu"
Minulla on reumatekijä veressä eli aina silloin tällöin kipuilen, kuten mm. viime yönä, kun heräsin ranne ja polvikipuun. Laitoin kaalinlehdestä kääreet ja sain taas unen. Toisen kipujen torjujaksi koen avantouinnin, jota olen harrastanut jo 16 vuotta. Liinkunta on myös kaiken A ja O eli sitä ilman en tulisi enää toimeen. Siellä voi keskittyä siihen, mitä kulloinkin tekee ja kivut jäävät taka-alalle. Rukous puolestaan antaa sitä mielenrauhaa, mitä ihminen tarvitsee ja se hoitaa niin ruumista kuin mieltäkin.
Yks mummo Heinolasta
Tiedän mistä kirjoitan. Lääkkeet ei auta, tulin vain sairaamaksi. Diagnoosina nivelreuma, parantumaton. Keho viestii jo ulospäin. Ventovieras ihminen voi auttaa, miten se on mahdollista, kun tuttu lääkärikään ei pysty? Ihmeellistä! Sain mahdollisuuden tutustua magneettiterapiahoitoon, juuri siltä vieraalta ihmiseltä. Keho alkaa parantaa itse itseään,solutasolla. Kunhan annat sille mahdollisuuden, autan sitä! Itsellä täytyy olla halu voida hyvin! Tietoisuus siitä, että joku jossakin, ventovieras, voi todella tuoda avun kivunkeskelle. Hyvä elämäänlaatu, ilman kipua, tuo muut asiat tullessaan jopa sen kadoksissa olleen auringon!
Wellness
Mie olen sairastanut yli neljäkymmentä vuotta vaikeaa psoriasista nivelkipuineen mutta en ole antanut masennukselle valtaa. Pääsin ylioppilaaksi tultua töihin apteekkiin, opiskelin farmaseutiksi ja olin työssä 41 vuotta. Sain palvella asiakkaita, joista monesta tuli hyviä ystäviäni. Heistä sain voimaa vaikeisiin elämäntilanteisiin. Kasvatin yksinhuoltajana kolme lasta, joista tuli työtätekeviä, rehellisiä ihmisiä. Minulla on viisi lastenlasta, joista iloitsen suuresti. Työssä ollessani jouduin hoitamaan itseäni päivittäin, rasvaamaan ihoani ja hiuspohjaani. Nivelkipuihin söin erilaisia reumalääkkeitä ja sain kortisonipistoksia. Olin sairaalahoidossakin muutamia kertoja. Lasten aikuistuttua olen käynyt lomillani etelän auringossa ja saanut helpotusta sairauteeni. Sopiva ruokavalio helpottaa myös vaivojani. Olen ollut kolme vuotta eläkkeellä ja toimin edelleen psoriasisyhdistyksessä, vammaisneuvostossa ja nyt Eläkeliiton paikallisyhdistyksessä. Käyn lähetyspiirissä, ystävien luona ja vien Venäjälle humanitääristä apua, teen käsitöitä, ulkoilen ja nautin elämästä. Rasvaan edelleen ihoani, otan särkytabletin tarvittaessa ja kiitän Taivaan Isää jokaisesta päivästä, jonka saan elää iltaan asti.
Seija
Ajattelen, että jollakin on vieläkin pahempi tilanne kuin minulla. Heti helpottaa.
Kristiina
Eija kirjoittaa: "Tunnemme monenlaista kipua, mm. henkistä, fyysistä ja sosiaalista. Jos kipu on läsnä elämässäsi päivittäin, miten säilytät elämänilon ja positiivisen asenteen elämää ja itseäsi kohtaan. Tänäänkin?"
Kaikkein vastanneiden kesken arvottiin kolme kirjapalkintoa.
Onnettaren suosiossa olivat:
A. Rahkola, Lohja
R. Kinnunen, Forssa
M. Lamminen, Uusikaupunki
Illalla ennen nukkumaan menoa ristin joka ilta käteni ja kiitän kaikista hyvistä asioista mitä minulla on. Ne voivat olla hyvinkin pieniä ja joskus on ollut vaikea keksiä mitään. Mutta kun hiljentyy, niin aina niitä hyviä asioita löytyy. Niistä jää hyvä lämmin olo nukkumaan mennessä ja jotenkin kun ne hyvät luettelee niin ne muuttuu todeksi ja kasvaa. Ja seuraava päivä on aurinkoinen:)
Sanja
En tiedä kuinka selviän, sydän on rikki! Tallattu ja petetty! Onneksi on pakkanen, se jäädyttää tunteet edes vähäksi aikaa ja tulee kevät, joka sulattaa auringollaan minut uuteen eloon.
Petetty
Miten se menikään... jos tunnet kipua, tiedät olevasi elossa. Joskus se on helppoa ajatella noin, toisinaan vaikeampaa. Päivä kerrallaan, positiivisesti yrittäen.
Mia
Kovatkin kivut voivat helpottua, tai niitä ei yhtään huomaa, kun viettää aikaa mukavien ihmisten seurassa.
erkkuli
Ajattelen: Elämää ei olekaan tarkoitettu helpoksi. Me vain olemme tottuneet liian hyvään. Ja sitten kaivelen muistini sopukoista jonkun luetun / kuullun selviytymistarinan, joka lohduttaa ja auttaa jaksamaan taas eteenpäin.
danzu
Minulle kipu on jokapäiväinen asia. Olen selkävaivainen josta kipuni johtuu ja tämän takia minä en voi oikein liikkuakkaan ja siksi on tuota massaa kertynyt ympärille josta on tullut psyykkisiä kipuja.
Kuitenkin yritän joka aamu ottaa taskusta sen sisuaskin ja ajattelen että jälleen sisulla eteenpäin. Nämä ovat niitä päivän ensimmäisiä tuskallisia askeleita. Pidän aina sisua taskussa että muistan millä menen eteenpäin.
Useinhan on että ihmiset painuvat itsesääliin. Minä myös, mutta en anna sille valtaa. Menen vaikka sitten hiljaakin kävellen. Ystävät ja heidän tapaaminen on yksi perusta, sillä eihän miehen niskaan kaikkia viitsi kaataa ja usein on helpompi naisen puhua naiselle kuin vaikka omalle miehelle. Huumoria en menetä, nauran jopa itselleni, se helpottaa usein. Jos joku huomauttaa minulle, että oletpa sinä lihava, vastaan: - se mitä saavutat, sitä ei kannata menettää. Näin se vain on, että elämään ja sen tuomiin kipuihin, tuskaan ja iloihin on tämä ”asenne ratkaisee” hyvin osuva lause.
Misa
Selviän kivuistani - sekä henkisistä että fyysisistä meditoimalla. Nyt viime kuukausina kun on minua erityisesti koeteltu, makaan piikkimatolla , ensin koko selkä, sitten etupuoli, kasvojen molemmat puolet sekä vielä alaselkä. Aikaa kuluu reilu tunti. Hyvää meditaatiomusiikkia ja himmeä valaistus lisäksi. Aineenvaihdunta ja verenkierto mukavasti vilkastuvat ja ajatuksetkin selkiintyvät.
ullamarja
Fyysinen kipu on näivettävä, polttava, kylmä, pistävä - hermoja raastava - mutta sen kestän kun katson puolisoani, joka kiiruhtaa auttamaan, kun näen lapsenlapsen ilon. Jaksan kun katson luontoa ulkona - kun saan jälleen tuntea kevättuulen ihollani. Jaksan kun muistan kivun olevan vain tunne ruumiissani, mutta henkeäni se ei saa runneltua. Rakastan ja elän - tänäänkin.
stinde
Ensiapu suurimpaan kipuun on kyynel, itku - murhe pitää saada ulos, oli se sitten psyykkistä tai fyysistä. Kyynelen voi vieräyttää vaikka muiden läsnäollessakin!
Ja sitten hengitetään - oikein kunnolla vedetään ilmaa keuhkot täyteen päälaelta pakaroihin asti, niin että koko kroppa pullistuu. Ja hengitysharjoituksia jatketaan aina muistaessa - aina vaikkei niin sattuisikaan juuri silloin.
mie
Fyysinen passiivisuus aktivoi ajan oloon kaikkia kipumuotoja, joita voimme tuntea. Vedän omassa kotikunnassani pientä miesryhmää, jossa on mukana kymmenkunta miestä. Ikäjakauma 54-73 vuotta. Jokaisella on omat tuki- ja liikuntaelin sairautensa samoin muita sairauksia mm. voimakas ylipaino (painavin +170 kg alussa - nyt reilusti alle 150 kg). Olemme antaneet ryhmälle nimeksi "Sokeri Jussit". Se on toiminut hyvin aktiivisesti vuoden 2008 marraskuusta saakka. Ryhmä on myös terveydenhoitohenkilökunnan tiiviissä seurannassa, jossa seurataan mm. painoa, kipuja, mielialaa ja tietyillä verikokeilla niistä näkyviä asioita kuten verensokereita ja rasva-arvoja. Ohjatut treenit ovat 2 - 3 kertaa viikossa ja läpi vuoden.
Ryhmässä mukanaolo on vapaaehtoista ja täysin maksutonta. Vetäjänä teen tätä hommaa myös täysin vapaaehtoisena ilman minkäänlaista palkkaa tai muuta korvausta. Jokaisella "Jussilla" kivut ovat helpottaneet tai kokonaan poistuneet. Elämänilo ja sen mielekkyys ovat palanneet kaikille. Samoin liikunan tuoma nautinto ja hyvän olon tunne. Ryhmälle on muodostunut motto: " jos kerta jaksaa valittaa, niin silloin jaksaa treenatakin". On ehkä hyvä muistaa tämäkin: Mikäli olkapää on kipeä, niin eihän se invalidisoi koko ihmistä ja estä esimerkiksi jalkojen treenaamista.
Sokeri Jussi
MS-kipu usein, ohi joko sinnittelemällä vain, särkylääkkeen avulla, vesi silmistä valuen, koiraa halaten ja silitellen,venyttelyohjein tai maaten piikkimatolla jne. Joka kerta eri vaihtoehtoja kokeiltava.
mäsä
Olen kiitollinen siitä, että enimmäkseen elän hyvin kivutonta elämää. Kivun kohdatessa sitä on kuunneltava, mutta sen vangiksi ei pidä jäädä. Teen sen mitä on tehtävissä esim. hieronnan keinoin enkä kaihda lääkkeitäkään.Seuraavaksi tähtään ajatukseni muihin asioihin, musiikki auttaa paljon.
manta
Täytyy joka aamu nollata itsesä ja puhaltaa edelliset pois ja katsoa illalla onko uutta kipua tullut.
tiinuska
Elän hetkessä, nautin täysin rinnoin pienistäkin ilonhetkistä. Nauran itselleni, olen itselleni armollinen. Haen jokaisesta päivästäni jotain hyvää, jokaisesta tuskan tunteesta valonkajon johon tartun ja pidän siitä kynsin ja hampain kiinni. Itken puhdistavia, lohduttavia itkuja. En salaa tunteitani.
Tarja
Henkinen kipu voi viedä myös fyysisen voiman pikku hiljaa jos et tiedosta "juurta" mistä kaikki on lähtöisin. Sen selvittäminen vie aikaa,vaatii rohkeutta ja tarvii tuekseen luotettavan olkapään. Tämän jälkeen alkaa tavoitteellinen, askel kerrallaan selvityminen tähän päivään. Ehkä tarvitset listan perus-arkipäivän tehtävistä seinälle?
Ravitseva aamupala, kävelylenkki ulkona, taidepiiriin tutustuminen. Hijaisuus - minkä keskellä kuulet iseäsi paremmin, kaunis musiikki joka rauhoittaa ja antaa hyvää oloa tmv ja joka nostaa sinut pikkuhiljaa sieltä missä olet.
Konkreettista sopivantuntoista, mutta ei suorittamisen makuista tekemistä. Rakasta itseäsi, pyri sanomaan se peilikuvallesi jokapäivä. Ethän halua syytellä, etkä olla liian ankara tärkeimmälle ystävälle, siis itsellesi?
Olet yhtä arvokas kuin kaikki muutkin kaksijalkaiset täällä maan päällä. Iloitse siitä, jos sinulla on kaikki aistit tallella joilla voit kuulla, nähdä, maistaa ja haistaa. Tuntoaistit voivat olla turrana jos kipu on ollut traumaattinen, anna sille silloin aikaa äläkä hätäile.
Luonto on paras lääkitsijä. Monta kertaa se on yksi voimaantumisen elementti muiden kertomieni vinkkien lomassa, etsi näistä isellesi sopivin tapa. Muista että et voi parantaa maailmaa etkä iseäsi ihan hetkessä. Emme myöskään voi muuttaa toisia ihmisiä. Ainut mitä voimme muuttaa on itsemme, ajatusmaailmaamme sekä asenennettamme elämään. Älä kanna muiden taakkoja, vaan pyri selviämään ensin itse ja auta sitten muita sen jälkeen. Eihän Jumalakaan tehnyt kaikkea päivässä, vaan kuutena päivänä ahersi ja seitsemäntenä päivänä lepäsi.
Viimeisenä kannustan kokeilemaan energiahoitoja sekä scio-hoitoa ennakkoluulottomasti. Tärkeintä on kuitenkin kuunnella itseäsi kaikkien hyvienkin neuvojen keskellä, mottona: "älä hukkaa iseäsi".
Voimia sinulle ystäväni.
almiina
Pyrin kartoittamaan kivun ja jos se on merkityksetöntä unohdan sen. Sosiaaliset kivut usein ovat sellaisia.
unohtaja
Elämän ilo säilyy kun elää positiivisella mielellä vaikka on kipuja. Itse olen elänyt melkein koko elämäni kivun kanssa, välillä se on rankkaa, mutta selvinnyt olen kuitenkin kaikesta. Elämä on kuitenkin ihanaa<3<3<3 elä jokainen päivä täysillä!
"Ei se ota jos ei anna"
lilli
Olen rankkojen elämänkokemusten koulima keski-ikäinen nainen. Kipuni ovat lähinnä henkisiä, pettymyksiä, enkä enää odota suuria mullistuksia elämässäni tapahtuvan.
Minun tapani kestää elämän kovat kolhut on mennä metsään, ihan kirjaimellisesti. Kävelen luonnossa, kuuntelen hiljaisuutta ja rauhoitan itseni. Ajattelen, että tällä kaikella on pakko olla jokin tarkoitus, vaikka se tuntuu niin väärälle, että miksi aina minä? Mutta onhan toki myös heitä, joilla on asiat vielä huonommin. Metsän rauha on minun oma temppelini, jonne en päästä mitään kurjaa, vaan tyhjennän koko mieleni kaikista ajatuksista. Kun saavun taas ihmisten ilmoille, olo on jälleen parempi, toivorikkaampi.
irkku
Kipu on todellakin kärsimystä. Se vaikuttaa elämänlaatuun ja arjen hallintaan, olipa sitten kyseessä jatkuva krooninen fyysinen kiputila, henkinen tai soaiaalinen kipu. Ihminen on kokonaisuus eikä näitä eri ulottuvuuksia voi toisistaan eroittaa, kipu on aina kokonaisvaltaista ja kokijalleen todellista. Hyviä neuvoja kivunhallintaan on monia ja "auttajiakin" monenlaisia. Kivun kanssa elävä tarvitsee työkaluja päästäkseen eteenpäin. Parasta on luotettava, ymmärtävä ja kannustava hoitosuhde kivunhoidon asiantuntijan kanssa, joka pystyy tukemaan ja auttamaan kivun tuoman kriisin läpi kohti eheytymistä. Hyviä työkaluja löytyy myös Gunilla Brattbergin kirjasta: Kipumestarin työkalut.Tätä harjoituskirjaa käytetään esim. erilaisissa kivunhallintaryhmissä, joita järjestetään sairaaloissa, joissa toimii kipuvastaanotto. Elämän ilon ja positiivisen asenteen voi oppia ja siitä on takuulla hyötyä myös kivunhallinnassa.
Leena Vallin, kipusairaanhoitaja
Henkinen kipu on mielestäni vaikein, mutta jooga ja mietiskely sekä kaikkein mieleisimmät harrastukset auttavat. Fyysinen kipu on seurannut elämässäni n. 30 vuotta ja alkuun en pystynyt kuin tuskailemaan ja itkemään. Sitten jostain ylhäältä sain viisautta ajatella asiaa opetusten kannalta ja sen myötä, tosin kovan ja pitkän kriittisen tarkastelun jälkeen olen hyväksynyt itseni tällaisena ja osaan luottaa tulevaan päivään. Sosiaalinen kipu sattuu kun näkee läheisten tekevän itselleen "kiusaa", mutta ei kai voi ajatella muuta kuin että kaikilla on oma koulunsa käytävänä, siihen voimme hyvin vähän vaikuttaa jos toinen ei ole vastaanottavainen edes kädestä pitämisessä. Kauanhan sitä saa etsiä sitä, mikä tuo elämänilon arkeen, mutta sehän löytyy kun ei lannistu. Luota siihen, että kaikki on taivaallisen hyvässä järjestyksessä, äläkä sure tapahtunutta, ota siitä vain opiksesi. Kaikki ei ole pahasta. Jostain kaiketi löytyy ystäväkin, jonka kanssa ei tarvitse jutella arkipäivän itsestäänselvyyksiä vaan voi oikeasti keskustella.
Sielun syvyydestä
Olen päättänyt etten ole kivun vanki, vaan heti kun se vähänkään hellittää niin nousen vuoteesta ja puuhailen kaikkea omasta mielestäni mukavaa. Olen myös hakenut aktiivisesti apua kipuiluuni. Tunnistan masennuksen joka ponnahtaa esille aina uuden kipujakson alkaessa, mutta yritän myös muistaa, että juurihan minulla oli lähen 2 vuoden kivuton kausi. Muistuttelen itseäni elämäni ihanista asioista ja siitä miten rikasta elämäni on.
Susanna
Fyysiseen kipuun auttaa monesti hieronta ja sively. Henkiseen kipuun auttaa ystävän käden hellä kosketus olkapäällä. Rakkaan ihmisen läsnäolo, kosketus ja kuuntelevat korvat ovat suuri apu kaikkeen tuskaan.
huu haatako
Kun sairastuin vajaa kaksikymmentä vuotta sitten vakavasti, niin jouduin laittamaan asiat uuteen järjestykseen kestääkseni kaiken kivun, joka minulle annettiin.
Opettelin rentoutumaan ja olenkin onnistunut siinä hyvin. Samalla opettelin ajattelemaan asiat positiivisesti, josta olikin paljon apua kun kolme vuotta myöhemmin alkoi sairauskierre, jolle ei vieläkään näy loppua.
Elämän viisaus on, että valitettavasti sairaudet ja kivut elävät minussa, mutta minä elän omaa elämääni. Periksi ei saa antaa!
Välillä kivut ovat niin kovat, että mikään ei auta lääkeallergioiden takia, mutta silloin positiivisesta ajattelusta ja rentoutuksesta on paljon apua. Kahden päivän kuluttua lääkärin uudelleen tavatessa hän onkin usein kysynyt, olenko lainkaan sama potilas, joka oli vastaanotolla toissa päivänä.
Kipukynnys onkin noussut ja siitä esimerkkinä on kun hammaslääkärini joutui ottamaan takahampaan puuduttamatta pois (en antanut puuduttaa). Ajattelin ihan muita asioita ja rentouduin. Operaation jälkeen kipua ei ollut, ei ainakaan mitään mainittavaa.
Sen voin kuitenkin myöntää, että kipupäiväkirjaa en pysty pitämään. Sen verran kova juttu on, jos joutuu lukemaan sitä itse, että en pysty.
Nyt olen takaisin työelämässä aikoen kuntoutua työkykyiseksi positiivisella energialla. Helppoa se ei ole, mutta joka päivä on päivä uusi.
V-M
Ajattelemalla kaikkea sitä mitä minulla jo on. Näkemällä elämässä sen pienemmänkin ilon, antamisen ilo, hymy on yksi niistä. Tekemällä joka päivä yksi hyvä teko, antamalla itselle anteeksi tai aukaisemalla ovi kantamuksia kantavalle ihmiselle tai iloiten ruokkimalla talitintit pihalla. Valitsemalla positiivisen asenteen kaikkia kohtaamia asioita vastaan. vaikka tuntisin kipua.
Marika Keskinen
Olen kärsinyt paljon päänsäryistä ja silloin juuri mietin kyseistä asiaa. Kun kipu on pahimmillaan, on tosi vaikea saada kokoon positiivisia ajatuksia, tai ehkä ajatuksia mutta tunne niihin on vaikea saada mukaan kun kipu tuntuu niin voimakkaana. Mutta yritän kuitenkin ajatella, että voin hyvin. Kaikkia positiivisia ja terveitä ajatuksia. Ja kun voin paremmin innostan itseäni siihen - oloni on mahtava jne. The secret- kirja on oiva apu tässä - terveydenkin kohdalla :)
Katjuska
Rutistus Eijalle!
Mukava kun otit meihin yhteyttä. Olen kokenut kaikkia kipuja ja itkenyt... pelännyt jääväni niiden orjaksi. Kaikki muutttui pikku hiljaa kun löysin salaisuus kirjan. The Secret Salaisuus Rhonda Byrne.. apua saa myöskin Jon Kabat-Zinn kijoista esim. Olet jo perillä. Tietoisen läsnäolon taito... Positiivarit sopivat myöskin itseopskelun vahvalle tielle. Voi Hyvin lehti tarjoaa lunnonläheistä apua. Akupunktio on itsellä tuonut paljon sekä happo-emästasapaino. Netistä voit lukea aiheista enemmän.
Meidät on luotu monimutkaiseksi. On taito löytää sisäiset työkalumme ja toimia. Tarvitsemme riittävästi aikaa. Lyhyestä postista kuvastui suuri oivalluksesi kuinka tänään voisin nauttia täysillä.
Mua on auttanut isojen asioiden läpikäyminen ammattiavun kanssa ja yksin. Kahden lapsen vammautuminen ja lapsen lapsen kuolema veivät elämän mahdottomuuden partaalle.
Tänään paistaa talven aurinko meille kaikille ja lumen valo tuo iloa ja hoita mieltä. Kohdellaan lähimmäisiä rakkaudella saamme samaa takaisin. Antaessaan aina saa. Kaikki ihmiset ovat saman arvoisia.
Tulee aika, että kaikki muuttuu paremmaksi. Itse niin paljon kokeneena nyt loistan iloa ja lähes kivutonta elämää. Usko siihen, että tulen kohtaamaan minulle tärkeitä ihmisiä, jotka osaavat auttaa vie eteenpäin. Uskon täytyy olla ehdoton. Se toimii...
Lämpimin ajatuksin Eija sinua vieläkin halaan. Ja luotan, että sinullekin löytyy se ikioma tie jota on helpompi kulkea. Lähde etsimään avaimia, ehkä niitä ei vielä ole tarpeeksi. Rukous voi paljon kun se totinen on.
Tarja
Odotan syöpäleikkaukseen menoa. Fyysisiä kipuja minulla ei ole, mutta tieto asiasta toi minulle jonkin asteista henkistä kipua. Selvitäkseni siitä, pidän yhteyttä ystäviini ja käyn kylässä, teen kaikenlaista kotona koska kotona riittää kaikenlaista työtä tekevälle. Positiivisella mielelläni ja ystävien tukiessa kutsuen kahville tai liikkumaan, unohtuu tuleva asia ja voin rohkein mielin mennä hoitoon.
Annuli
Vaikka ei olekaan trendikästä, niin totuus on - ja vastaus: Palautettu Jeesuksen Kristuksen Kirkko!
Lyyli
Kun kipu, oli se millaista tahansa, kouraisee ja tuntuu vyöryvän ylitseni, lähden kävelylle, yksin, metsään. Kuuntelen rauhallista, rentouttavaa kaunista musiikkia.
Luen. Valitsen esim. romaanin jonka juoni vie niin mukanaan, että unohdan kaiken muun. Käännyn "sisään päin". Annan kivulle aikaa. En yritä väkisin sitä poistaa elämästäni.Kivulla on jokin viesti itselleni.
Katariina
Elän parhaillaan keskellä tähän astisen elämäni pahinta työhön liittyvää kriisiä. Piinaa on kestänyt nyt vajaat puoli vuotta. Tämä on aiheuttanut minulle sekä henkistä että fyysistä kipua, mutta eniten on kärsinyt henkinen puoli. Uskon kuitenkin, että parempaa kohti ollaan menossa. Voimia olen saanut säännöllisestä liikunnasta ja ulkoilusta, vaikka kuinka on vetämätön ja voimaton olo, olen lähtenyt päivittäin vähintään puoleksi tunniksi ulos harrastamaan talviliikuntaa. Yövalvomisten ja ikävien ajatusten vatvomiseen olen käyttänyt lääkkeeksi Tom Lundbergin mainiota kirjaa "Kaikki on hyvin". Voimaa olen saanut myös perheeltäni sekä läheisiltä ystäviltäni, joille kelpaan sellaisena kuin olen.
Siiri
Sairastan nivelreumaa ja toisinaan olen ollut niin kipeä, että olen noussut sängystä itkun kanssa. Niinä päivinä iloitsen pienistä asioista: että pääsen omin avuin kävelemään, että saan sukat jalkaan. Iloitsen myös suurista asioista: että minulla on ystäviä ja läheisiä, jotka auttavat minua ja rakastavat minua raajarikkonakin. Että minulla on Jumala, jonka avulla voin enemmän kuin yksin. Kun pahin on ohi, iloitsen ennen niin itsestäänselvistä asioista: että pääsen portaat ylös, että voin ottaa muutaman juoksuaskeleen (hypin kuin varsa!), että voin itse kantaa kauppakassin ja saan hiukseni kammattua. Ilo auttaa jaksamaan, kiitollisuus pysymään nöyränä.
Tiiu
Päiväkodin työntekijänä kohtaan välillä vanhempien välinpitämättömyyttä lapsiaan kohtaan. Se tuntuu henkisenä kipuna, jota aina ei voi unohtaa työpäivän jälkeenkään. Mottoni on silloin: "tee se mitä voit, ja tee se niin hyvin kuin voit." Eli annan näille lapsilleni rakkautta, syliä ja hoivaa päivän aikana. Olen tehnyt sen, mitä minä voin. Se kantaa kipujen yli.
Eloveena
Tapanani on ajatella niitä asioita, jotka kivusta huolimatta ovat vielä jäljellä. Vaikka kipua on, on jokin osa toimintakyvystäni jäljellä. Usein vertailen johonkin tuttavaani, jolla tiedän asioiden olevan vielä huonommin. Oma henkireikäni on korttien askartelu. Tämä harrastus on pitänyt minut pelissä mukana vaikeinakin aikoina.
Minsku
Olen tuntenut jatkuvaa fyysistä kipua yli 3 vuotta. Särkylääkkeitä joudun syömään sen maksimi määrän, minkä kyseistä valmistetta syödä voi ettei sisäelimet poksahda. Eikä sekään tunnu riittävän. Elämän ilon ja positiivisuuden säilyttäminen on todella vaikeaa, mutta siinä on hyvänä apuna nämä ajatusten aamiaiset heti herättyä. Positiivista ajattelua olen aikoinaan (jo ennen tätä nykyistä kiputilan alkamista) joutunut opettelemalla opettelemaan. Aloitin ajatuksella, jonka olin joskus jossakin kuullut tai jostakin lukenut. Se kuuluu kaikessa julmuudessaan ja lyhykäisyydessään näin: koskaan ei mene niin huonosti, ettei jolla kulla toisella menisi vielä huonommin. Mutta tuostakin ajatuksesta sekä kaikesta muusta positiivisuudesta huolimatta tiukille tämä joskus ottaa niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Mutta on tämä myös opettanut nauttimaan elämän pienistä asioista, kuten keväisestä / kesäisestä lintujen laulusta ja niiden hyppimisestä ja pyrähtelystä ikkunan alla. Ja niin edelleen.
Kaikesta huolimatta haluan toivotta kaikille ja etenkin kivuista kärsiville hyvää ja kaunista kevään odotusta, sillä kun luonto alkaa puhjeta kukkaansa niin ainakin omalla kohdallani se kummasti tuntuu helpottavan kipujen sietämistäkin.
Hanski
Tunnen voimakasta kipua kun en voi puhua kenellekään. Lapseni sairastui maanis-depressioon. Tarkkaa taudin määritystä en tunne. Minun ihana lapseni, aina liiankin kiltti. Miten selviän? Rukoilen ja kiitän joka päivä. Silloin kun hänellä on huono päivä, niin rukoilen parempaa ja kiitän, että tämä vaikeus on annettu meille, että kasvaisimme. Hyvinä päivinä kiitän siitä, että lapseni paranisi lopullisesti. Uskon, että vain Jumala voi auttaa. Lääkärit ja hoitohenkilökunta tekee parhaansa. Kiitos, että sain kirjoittaa, siitä on apua.Teemme pian lomamatkan, siitäkin on apua. Sitten siitä, että tajuaa elämän rajallisuuden, koskaan elämä ei ole täydellistä.
Pian lomamatkalla
Kivulle löytyy aina jokin aiheuttaja oli se henkistä, fyysistä tai sosiaalista. Se pitää löytää, ja aktiivisesti hoitaa pois. Ympärillämme on ihmisiä, joiden avulla se onnistuu, mutta ilman, että osaa pyytää, ei saa mitään.
Sari
Tunnen fyysistä kipua päivittäin, fibromyalgia, nivelten kulumisesta johtuva kipu, sydänoireita, rytmihäiriöitä joista johtuu jatkuva kuvottava olo. Ym. Aikanaan masennuin kivuista, kun piti jaksaa töissä ja kotona, mutta nyt työkyvyttömyyseläkkellä ollessani olen oppinut elämään vaivojeni kanssa, eihän ne mihinkään katoa. Nyt kun ei tarvitse lähteä ja kellon kanssa kulkea, lepään silloin kun tuntuu etten jaksa. Ja menoksi silloin kun terveys antaa myöden. Olen ostanut uudet hiihtovälineet ja hiihtänyt silloin kun pystyn. Mieli virkistyy ihanassa luonnossa ja kivutkin tuntuvat pienemmiltä. Ystävät, perhe ja yhdessäoleminen auttavat kivun lievityksessä.Kaikesta täytyy löytää positiivisuutta, että jaksaa.
Lissu
Pitäisi vain pyrkiä ajattelemaan positiivisesti huonoinakin hetkinä, mutta se ei todellakaan onnistu joka päivä. Minuun ainakin vaikuttaa paljon myös ilma. Esim. auringosta saa voimaa, silloin pikku murheet unohtuvat ja ilme kirkastuu, mutta juuri syksyisin ja talvisin pimeillä hetkillä ei tunnu mikään auttavan. Usein kyllä luon toivoa ajattelemalla positiivisesti, että huomenna on jo valoisampaa ja ehkä se aurinkokin pilkistää....
Yleensä myös mielekäs tekeminen pitää muut asiat taka-alalla, mutta onhan meillä lupa välillä sairastaakin ei aina tarvitse olla myöskään iloinen ja positiivinen.
Jos ei tänään niin huomenna sitten...
Hessutyttö
Hyväksymällä sen, että nyt on nyt. Ei ole mitenkään mahdollista, että jokainen päivä olisi kivuton. Jokainen päivisin kohtaamamme kokemus on vain saantoa elämältä sen sijaan, että vain nukkuisimme punkassa. Näin ollen kivutkin ovat saamisia.
tele
Kun kivut fyysisiä niihin otan särkylääkettä, mutta on myös henkistä ja sosiaalista kipua johon lääkettä ei ole. Voin vaikuttaa itse niihin siten, että yritän löytää asioista sen valoisan puolen sillä kaikella on tarkoituksensa ja asiat järjestyy juuri niinkuin niiden pitääkin ei välttämttä niinkuin minä haluan ja silloin pitää luovuttaa ja antaa ne "Korkeimman haltuun" ja elää tätä päivää ja hetkeä. Ainea on risukasaani paistanut se päiväkin. Ja mottoni onkin Päivä kerrallaan.
Tänäänkään en ole yksin
Olen aina kipeä, enemmän ja joskus harvoin - vähemmän. Paras lääke kipuun on tehdä niitä asioita, mistä nauttii. Työn tai harrastuksen tuoma nautinto päihittää kivun ja kun tekemisestä nauttii, menee jopa ajantaju! :) Lääkärini kertoi, että tulee olemaan päiviä, etten voi tehdä mitään, kipujen takia. Silloin pitää keskittyä itseensä. Hoitaa, hemmotella. Sen jälkeen pystyy taas jatkamaan - ehkä seuraavana päivänä. Pitää olla armollinen itselle. Myös kaikki liikunta auttaa kestämään kipua, se tuo myös jaksamista sitä kautta.
Auringonkukka
Olen yksinäinen: ei ole ystäviä eikä perheessä ihmisiä, töissä toki käyn säännöllisesti. Sairastan erittäin kivuliasta ja parantumatonta niveloireyhtymää ja kipu on jatkuvasti läsnä, osa minua. Kipu rajoittaa liikkumista. Perheeni = kaksi maltankoiraa ja pieni lintu, ovat maailman parhaimmat tukijat ja ymmärtäjät. En yksinkertaisesti voi valittaa enkä vaipua itsesääliin, kun he ovat aina pyyteettömästi ja iloisesti rinnallani ja uskomassa minuun. Koirat ulkoiluttavat ja leikittävät minua, joten mobiliteetti säilyy jotenkin, kipujenkin keskellä.
Marja-Leena
En osaa neuvoa mitään selviämiskeinoa, mutta kanssakulkijana jaan tuntemuksesi jokaisella näillä mainitsemillasi alueilla joka päivä - melkein hetkestä hetkeen.
Olen iloinen kun otit asian esille, joten toivotaan että apua myökin tulisi meille molemmille ja lukemattomille muille.
Margetta
Kolaristamme on kulunut 9 vuotta ja jäin sairaalassa huonolle tutkimiselle. Kaularangassa 7mm nikamasiirtymä selkäydin 2 kohtaa puristuksissa th-XII murtunut ym. Kaularanka leikattiin 3v päästä, toiset jäivät hoitamatta luutuen virheasentoon. Kipu on joka päivä jossakin toimissani mukana.Vakuutusyhtiöön olen tehnyt 15 valitusta. Joskus olo on kuin aallonharjalla välillä pohjamudissa.Tein itselleni selväksi, ettei tapahtunutta voi poistaa, sen kanssa on elettävä. Kävelen, ompelen, piirrän kortteja, käyn talvella avantokävelyllä , uida en voi. Tieto siitä, että oli kolme vaihtoehtoa. Neliraajahalvaus, kuolema ja nykyinen. Totta kai tämä parhain vaihtoehto. Nyt näkee luonnossakin paljon pientä ja kaunista, joita ennen ei nähnyt. Ystävät ovat tärkeitä, heiltä olen saanut tukea, on ihanat terveet lapset.
Pari vuotta olen lukenut Ajatusten aamiaista ja sieltäkin olen saanut voimaa ja rohkaisua. Kiitos että se on olemassa. Minut leikannut lääkäri antoi hyviä neuvoja, sellaisia pitäisi olla enempi. Nyt meillä on ollut kaunis talvi - nautin siitä. Sitten kun tulee sellainen päivä, niin kipulääkettä avuksi ja eteenpäin. Minulla oli enkeli siellä tien vieressä varjelemassa, saan uskoa että minua tarvittiin vielä.
Sinipiika
Minulla todettiin v. 2002 fibromyalgia. En ennen diagnoosin tekoa ollut kuullut koko sanaa enkä tiennyt, mikä kyseinen sairaus on. Fyysiset kivut vain olivat olleet läsnä melkein 10 vuotta. Kun niihin löytyi syy, jo se helpotti oloa. Aikaisemmin kun ei ollut voinut muuta kuin syödä särkylääkkeitä ja ihmetellä ja miettiä, mistä kivut johtuvat.
Monien eri vaihtoehtojen jälkeen kokeilin avantouintia. Olin mielessäni miettinyt sitä useamman vuoden ajan, ennenkuin uskaltauduin kokeilemaan. Toden totta, kun käy vähintään 2 kertaa viikossa avannossa, yritän viipyä siellä 1 - 1½ minuuttia, kivut helpottavat, eivät ole kokonaan poissa, mutta todellakin helpottavat oloa. En nauti avantoon menosta, mutta olotila sieltä tulon jälkeen on aivan ihana. Veri alkaa kiertää ja tuntee itsensä aivan 20-kymppiseksi tyttöseksi.
Henkiseen kipuun auttaa aika, hyvät ystävät ja vaikeiden asioiden käyminen ajan kassa läpi. Nimen omaan aikaa kannattaa antaa niin itselleen kuin haavojen paranemiseen ja itsensä eheytymiseen karikoiden jälkeen. Elämä on elämisen arvoinen ja kaunis asia, se tulee nähdä ei vain silmillään vaan myös sydämellään.
Leena
Minulla on päivittäin nivel- ja selkäsärkyä niin, että kipu meinaa välillä lamaannuttaa. Istumatyöni ei ole nivelten kannalta paras, mutta pyrin nousemaan ja liikkumaan aina kuin mahdollista, venyttelen, haukottelen ja hymyilen. Mietin, mitkä kaikki asiat on hyvin elämässäni, keskitän ajatukseni tietoisesti kivuista pois ja päätän olla onnellinen. Ulkopuoliset ihmiset harvoin tietävät kivuistani, vaikka kerronkin avoimesti - joku tarkkasilmäinen näki selkävaivani liikkeistäni. Positiivinen asenne ratkaisee!
Janina
Tunnista arvomaailmasi. Mitä haluat tehdä ja millainen haluat olla jos sinulla ei olisi kipujasi. Mikäli tunnistat todelliset arvosi, niin arvaan, että sinulle käy kuten minulle. Alat toteuttaa arvojesi mukaista elämää kivuista huolimatta. Niin minä tein. Ei, ei se poista kipuja, mutta se antaa elämäni minulle kivuista huolimatta.
Joustava mieli - fanittaja
Sekä henkiseen että fyysiseen kipuun auttaa hengitys. Muutama syvä ja hidas hengenveto helpottaa hieman. Henkisen kivun kanssa pärjää, kun käsittelee asian rauhassa eikä salli itselleen kostoa. Maailmalle ja kanssaihmisille olisi niin helppo kostaa oma paha olo - jopa niille, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Olen työssäni koko ajan eri ihmisten kanssa tekemisissä. Pitää muistaa että voimakkain tunnetila voittaa aina. Senpä vuoksi hengitän syvään ja annan huonon olon mennä uloshengityksen mukana. Hymy pelastaa monta päivää.
Nipsu
Minulla on 3 vuoden ajan ollut aina ajoittain pakarakipua, ehkä vähän iskiastyyppistä. Varsinkin oikea pakara on hyvinkin kipeä. Venyttely on siihen auttanut, sauvakävely, vaikka sattuukin, ja hieronta. Joogaa olen myös harrastanut kotona joogamatolla.
terveisin kaikille kivun kanssa kamppaileville!
eevaliisa
Selviydyn suuntaamalla ajatukset johonkin positiiviseen muistoon tai haaveeseen, unelmaan.
Helinä
Olen sekärankareumapotilas ja aika-ajoin on kipu melkoista, mutta asiaa ei auta ruveta miettimään ja murehtimaan, koska se ei paranna tilannetta millään lailla.
Sairaus on ja pysyy. On vain pyrittävä toimimaan niin, että se ei pääse etenemään. Lääkkeet auttavat ajoittain mutta liikunnasta on huolehdittava. Teen kaikkea sellaista jossa joudun miettimään muuta kuin olemassa olevaa kipua. Ajattelen että tämä nyt on minun osani tässä elämässä ja that´s it. Itse en ole pystynyt vaikuttamaan tämän sairauden syntyyn vaan olen saanut sen "syntymälahjaksi". :)
Mummeli
Luonto ja liikunta auttaa ainakin henkisessä kivussa; väkisin kun saa itsensä raahattua ulos, niin toinen ihminen tulee lenkin jälkeen sisälle!
Sirru
Kipu on hyvä opettaja, vaikkakin joskus toivoisi kovasti sen koulun jo loppuvan. Selässäni on välilevyn pullistuma, joka kyllä muistuttaa olemassaolostaan usein. Muistan, että kun kipu alkoi, vei se mielialani maahan todella ja luulin, etten voi seurata unelmiani sen takia. Sitten aikani asiaa voivoteltuani päätin jatkaa eteenpäin, kivusta huolimatta ja lähteä toteuttamaan unelmiani. Käskin itseni liikkumaan, vaikka koski, sillä olin huomannut, että päivän, parin päästä kipu ei välttämättä ole niin kova ja monet tutkimukset todistavat, että liikunta auttaa paremmin kuin leikkaus (jota minulle siis ehdoteltiin, johon en suostunut). Kävin tiukkaa vuoropuhelua itseni kanssa siitä, annanko kivun nitistää minut ja unohtaa kaiken sen mistä olen haaveillut, vai jatkanko elämääni ja opin elämään kivun kanssa.
Kivun kanssa eläminen on oppimista, voi taivas, että siinä onkin ollut opettelemista! Mutta olen päättänyt, ettei mikään kipu saa lannistaa minua ja estää elämästä tätä mielenkiintoisen jännittävää elämää, joten jatkan eteenpäin, en kivusta huolimatta, mutta sen kanssa. Siitä on tullut osa elämääni, joka on vain hyväksyttävä, jos tahdon eteenpäin.
Elämäniloa kaikille, tänäänkin! =)
Taneli
Pahin tuska, minkälainen tahansa, on tunnistettava, jotta siihen voi etsiä apua. Mutta kun kipu ei lähde, se kulkee kuin varjona mukana. Olen käynyt läpi luopumista viime aikoina ja todennut, että kun en kerta kaikkiaan voi joillekin asioille mitään, olen niistä myös vapaa. Kieltäydyn murehtimasta. Jos se tekee minusta pinnallisen, tehköön. Mieluummin olen pinnallinen kuin henkisesti hajalla.
Marja
Minulle todettiin vuosia sitten syöpä, joka oli ehtinyt edetä vaiheeseen, jossa kivutkin alkoivat ilmoittaa itsestään. Pahempaa oli kuitenkin henkinen kipu, koska ei ollut tietoa selviämisestä. Kasvaimista ja pelokkaista ajatuksista ei päässyt pakoon hetkeksikään.
Paniikin ja liian vilkkaan mielikuvituksen yllättäessä käytin "pöytätaktiikkaa". Asetin mielikuvissani pöydälle "kortit", joilla minun olisi tänä päivänä pelattava. Kortit tarkoittivat niitä tosiasioita, joiden kanssa tänään elin. Esim. Olen vielä hengissä. Lapset ja puoliso ovat terveitä. Rahaa on lääkkeisiin, ruokaan ja laskuihin. Mitään muuta varmaa ei ole tiedossa, joten voin olla rauhassa ainakin seuraavaan hoitokertaan. Kun katselin objektiivisesti pöydällä olevia tosiasioita, totesin olevani onnekkaampi kuin moni muu. Kauemmas en kannattanut katsoa, koska tulevista päivistä ei ollut tosiasioita tiedossa, vain oletuksia.
Tuskakohtaukset harvenivat hoidon edetessä, mutta onnellisuuden ja etuoikeutettuna olemisen tunne jäi.
Taktikko
On kolmeviikkoisen sairaslomani viimeinen päivä. Eilen sain puoliltapäivin esimieheltäni puhelun, jossa todettiin ykskantaan, että olen erotettu. Olisin ollut töihin palaamassa maanantaina uusin eväin. Asuntolainan ja laskujen päälle painaessa tuntuu kuin elämä olisi murskattu ja minut tallattu tahtomattanikin.
Itkin. Itkin ja sisuunnuin. Otin yhteyttä asianajajaan ja ilmoitin itseni työttömäksi. Palautin työpaikalleni firman kännykän - mielenkiintoista oli huomata, että koko johto oli lähtenyt pois. Työntekijät eivät tienneet tilanteestani. Ja tekemäni projekti oli kesken....
Selvisin tuosta mylläkästä rakkaan puolisoni tuella. Hän oli vahingossa jättänyt lasinsa kotiin ja tuli niitä hakemaan puoliltapäivin. Hän jäi tuekseni loppupäiväksi ja lohdutti.
Asioista selviää läheisen tuella, rakkaudella ja uskolla. Silloin kun mitään ei jää jäljelle, punnitaan uskon voima. Asioilla on aina selvitä, pidemmän tai lyhemmän kaavan mukaan. Tänään on uusi päivä uusine mahdollisuuksineen.
- sari
Yritän aina nähdä pienen valonpilkahduksen vaikka asiat olisivat vaikka kuinka huonosti ,vertaan sen hetkistä tilannetta vielä huonompaan tilanteeseen ja näin saan sen hetkisen tilanteen tuntumaan/näyttämään mitättömältä.
Pikku-Iiris-55
Alussa oli oma lapsuus, viina, pahoinpitelyt, hajoittaminen sekä joka yölliset vaatenyssäkät rapun alla, aina yö jossain muualla kuin kotona... paljon tapahtumia välissä... Sitten sairastuin n.13 vuotta sitten aivosyöpään ja toistamiseen muutama vuosi sitten. Leikkauksia oli kaksi, molemmat etuaivolohkosta. Sytöstaatit sekä sädehoito mentiin taistelen uskoen tulevaisuuteen.
Olen pohjimmiltani positiivinen ihminen. Olen myös aina ollut mustasukkainen ja tiedostan sen nyt, sekä huomaan käsittelykykyni heikentyneen henkisellä tasolla. Tunnen fyysistä kipua, epäilyistäni ja varsinkin kun näen miten toiseen sattuu. Saan paniikkioireita. En osaa lopettaa, vaikka kuinka yritän.
Tulee aina parempia kausia, toisinaan taas kaikki räjähtää silmilleni. Tunnen fyysistä puristavaa kipua rinnassa, olo on oksettava, voin siis pahoin vaikken ole oksentanut. Kipuja on kaikenlaisia, lähinnä fyysisiä johon voidaan lisätä sisäinen tuska. Kaiken lisäksi tunnen itseni pieneksi, kun ajatelen minkä taistelun olen käynnyt omasta elämästä ja miten maailman ihmisten suru ja tuska on suuri esim. maanjäristys alueella. Ne ovat oikeita asioita.
Miten jaksan päivästä toiseen, on etsiä jotain pientä positiivista asiaa elämästä. Ehkä jokin nätti sana toiselta ihmiseltä, omien lasten halaus, heidän vilpittömyys saavat potkua toiseen hetkeen, joskus jopa koko päivään.
Uskon edelleen parempaan tulevaan. Uskon, ettei aina voi asiat olla huonosti, jos vain oma taho sekä voima riittävät nostamaan tuskan yli. Mutta ikävä kyllä aina ei jaksa, ja silloin tarvitaan toisen ihmisen apua esim. hyvän asiantuntijan.
-Tiina
Positiivinen ajattelu, mieluisat harrastukset ja ulkoilu pitää mielen korkealla. Ja kun vielä muistaa tavata ystäviä, ei jää yksin.
Leena
Antamalla välillä reippaasti itkun tulla. Hyväksymällä kaikki tunteet osaksi ihmisen selviytymistä. Mutta sen jälkeen keskittymällä näkemään se hyvä, mitä on elämässä. Uskoa siihen, että asiat voi muuttua joskus paremmiksi, vaihtoehtoja löytyy aina kun etsii.
Itse selätin pahan sairastumiseni, kun kärsin ensin 2 vuotta ja mukana meni työ ja parisuhde, mutta en suostunut lopulta sulattamaan lääkärien diagnoosia "sairaudesta, jonka syntysyytä ei tiedetä ja johon ei ole parannuskeinoa, mutta on paljon lääkkeitä joita voidaan kokeilla, jotka helpottaisivat oireita". Monet itkut kyllä itkin, ennen kuin periksiantamattomuus antoi tuloksia.
Luonnonlapsi73
Ehdottomasti paras ja usein ainoa henkisen ja fyysisen kivun ja jopa sairauksien poistaja on anteeksi antaminen. Opi antamaan hiljaa sisälläsi anteeksi niin itsellesi kuin kaikille joille kannat kaunaa. Älä kaakata enää. KA-KA-KA eli kauna, katkeruus ja kadehtiminen sairastuttavat sielun, mielen ja kehon ja antavat huonon ja jopa vaarallisen mallin niin omille kuin muidenkin lapsille. Jos haluat elää terveenä ja kivuitta niin aikuistu, kypsy, kasva - lopeta lapsellinen oman navan kaivelu ja itsesäälissä piehtarointi. Voit aloittaa N.Y.T.
Satu
Kipu on yksi niistä kokemuksista, jotka parhaiten muistuttavat meitä oman olemisemme läsnäolosta juuri nyt. Sitä ei voi pitää pahana asiana.
Fyysinen kipu on mutkikkaampi nähdä myönteisenä, mutta henkisissä kivuissa on näkyvä positiivinen puoli. Kuten muutkaan henkiset kokemukset, kivun tila ei koskaan ole pysyvä. Mieli ja ajatukset virtaavat eteenpäin sekoittaen kivun muihin henkisiin kokemuksiin, tunteisiin ja ajatuksiin. Kärsimys itsessään ei jalosta, mutta aidon elämänilon tavoittaminen kivun jälkeen kyllä tuo iloonkin oman lisäarvonsa.
Loppuviimeksi ihmisen tunne-elämälle on yhtä tärkeää vaikeat, kuin iloisetkin tunteet. Sisäisissä virtauksissa ne sekoittuvat elämän kirjojen väreiksi, kellä kultaisemmiksi, kellä purppuraisiksi. Silkkaa mustaa virtaa liekö kellään, tai ehkä goottihenkisillä omavalintaisesti, :-).
Kipuiluja, ilon kipunoita kaikille, tasapuolisesti!
TAO
Kivusta selviää, kun sille ei anna valtaa omia elämää. Painaa sen taustalle ja keskittyy elämän iloisiin asioihin.
Jos kipu on jatkuvaa, eikä sille mitään voi, se on vain hyväksyttävä osana omaa elämää. Antamatta sille valtaa viedä elämäniloa! Tahdonvoimalla eteenpäin.
Näin olen itse päättänyt toimia. Toki en kovia tuskia koekaan, mutta jatkuvaa särkyä. Silti saan aina kuulla iloisuudestani. Näin siksi, että minusta on paljon mukavampaa nauraa kuin itkeä yhdessä. Iloisista yhteisistä hetkistä saa paljon enemmän voimaa. Nauramalla jopa itse kivulle ja sen tuomille kommelluksille saa kivun tuntumaan paljon pienemmältä ja siedettävämmältä.
Kaikille kivun, niin henkisen kuin fyysisen, kanssa kamppaileville toivotan voimia iloita pienistä asioista!
Hiksu
Tämän vuoden alku on ollut raskas ja henkinen kipuilu läsnä päivittäin. Olen itsekin vasta paranemisen alusssa, joten en tiedä olenko oikea henkilö neuvomaan muita.
Itseäni auttaa eteen päin toimintamalli, jossa olen oppinut hyväksymään kivun tunteen olemassa olon. Siitä ei tule isoa peikkoa kun ei torju sitä vaan hyväksyy ja tutkii sitä kaikessa rauhassa ja sitten voi ITSE päättää miten siihen suhtautuu ja reagoi ja mitä toimintaa se mahdollisesti aiheuttaa. Tämä ei onnistu varsinkaan ison tunteen kanssa kerrassa eikä toisessakaan, mutta helpottaa ahdistusta ainakin minulla.
Ja aina täytyy muistaa, että elämä kulkee sykleissä ja synkkyyden jälkeen tulee jossakin vaiheessa vääjäämättä valoisammat ajat.
Ansku
Olen ajatellut niin, että mahdollisuuksien ja omien voimavarojen rajoissa pyrin auttamaan toisia niin paljon kuin voin, koska hyvän tekeminen tuo itsellekin hyvän mielen. "Niillä korteilla mitkä tällä hetkellä on kädessa on pelattava". Elämä heittää välillä mitä kummallisimpiin elämäntilanteisiin. Nauti siitä, kun tämä päivä oli hyvä päivä ja muista se silloin kun on vastoinkäymisiä.
Omaishoitaja 54 v
Vaikka kipu ja ahdistus vaikuttavat elämään, niille ei saa antaa liian suurta valtaa. Pelkällä ajatuksen voimalla ei kaikkea voi poistaa, mutta kyllä sillä on suuri merkitys miten asennoituu. Itse olen päättänyt kuunnella kehoni viestejä ja yritän tulkita niitä parhaani mukaan. Työelämässä tulee vedettyä itsenä helposti piippuun ja kilttinä ihmisenä työskentelee myös sairaana. Eka askel parempaan on antaa itselleen aikaa. Kunnioittaa itseään, kehoaan ja voimavarojaan. Kivun keskellä täytyy priorisoida, antaa aikaa itselle ja osata sanoa myös EI.
Suppana
Fyysinen kipu seuralaisena joka päivä, kouluttaa itse suhtautumaan siihen kuin hyvään tuttavaan. Positiivisuus tulee esimerkiksi itselleni, lukemisesta, kirjoittamisesta, no TV.tä en katso, mutta netti on osoittutunut hyväksi, vaikka paljon parjataan. Musiikki on parhain kaverini, minulla se on hengellinen. Kyllä kipu varjostaa kokonaisvaltaisesti, mutta pitää etsiä vasta-aiheita siihen. Henkisten harrastusten parista saa myös oivan avun, unohtaakseen fyysisen kivun. Liikunta, vaikka vain kävely ulkona, jos siihen pystyy,virkistää sekin mieltä. Toivotaan positiivisuutta kroppaan ja henkeen.
sirkkaliisa
Tunnen päivittäin henkistä kipua ja menettämisen pelkoa lapseni sairauden vuoksi.
Haluan säilyttää elämäniloni ja keskitän energiani mahdollisimman paljon asioihin, jotka tuottavat minulle ja mielellään läheisillenikin iloa: ystävien tapaamiseen ja auttamiseen, kodin kohennukseen, liikuntaan, ruuanlaittoon, kirjoihin ja elokuviin. Mietin myös päivittäin asioita, joista olen kiitollinen juuri sillä hetkellä - niitä on yllättävän paljon! Kaikkein suurin apu tulee rukouksesta - minulla on suora yhteys yläkertaan jonne voin aina huokaista kun sattuu kovasti - auttaa aina.
Jonna
Olen opetellut elämään tässä hetkessä ja tietoisesti kääntämään ajatukseni positiivisiksi. Olen opetellut nauttimaan pienistä hetkessä tapahtuvista hyvistä asioista. Nyt kauniista näkymästä ulkona, kasvoille satavista lumihiutaleista, kahvin tuoksusta, salaatin rapeudesta hampaissa. Kirjoitan hyviä pieniä asioita ylös ja huonona hetkenä haen niistä voimaa. Kehun itseäni ja vakuutan että selviän kyllä.
Nuppu
Kipu on kuulunut elämäni nyt jokapäiväisenä vieraana jo yli 15 vuotta. Kymmenen vuotta lääkärit käskivät vain syödä särkylääkkeitä, kunnes diagnosoitiin nivelpsoriasis, jonka jälkeen kipu hiukan ajoittain helpottaa oikeiden lääkkeiden ansiosta. Nämä kylmät ilmat eivät nivelkipuiselle hyvää tee. Useimmiten kuitenkin unohdan kivun tekemällä mukavia asioita joista pidän ja pitämällä itseni liikkeessä, koska liikkuminen helpottaa nivelkipujakin ja mikä on mukavampaa kuin kävellä tässä Suomen kauniissa luonnossa. Jokainen päivä luonto on aina erilainen ja jokainen päivä se ilahduttaa mieltäni. Lisäksi iloitsen myös rakkaistani ja ystävistäni joiden kanssa hersyvä nauru saa kaiken ikävän ja kolotuksen katoamaan jonnekin kaukaisuuteen
Jag
Minun kokemukseni on tämä: ensin menen lääkäriin, selvitetään kivun syy ja hoidetaan. Kaikkea ei saada näin hoidettua, joudun elämään jatkuvan kivun kanssa. Sitten on keksittävä niin paljon tekemistä ja muuta ajateltavaa, ettei liikene aikaa eikä energiaa kuulostella kipuaan. Tämä toimii! Jos on sellainen aamu, ettei ole mitään tekemistä, kipu työntyy jokaiseen soluun ja ajatukseen. Kipu on laitettava laatikkoon ja laatikko kiinni. Omaan napaan tuijottelu ei myöskään kannata, silloin kivut suurenevat. Kun järjestää itselleen muuta elämää, kivunkin kanssa tulee toimeen.
Mervi
Olen alkanut hoitaa kipujani tasapainottamalla happo-emäs tasapainoa. Tarkoittaa että lisään emäksisyyttä ruokavaliolla ja lisäksi otan vähän muita emäsapuja.
Tuntuu toimivan.
Riitu
Asetu aina heikomman asemaan, sillä joku toinen on aina kivuliaampi kuin sinä. Ajattelemalla jotakin hyvää hänelle, sinun pieni kipusi vähenee, joskus jopa katoaa ...
Toni k.
Kun listaan lisätään vielä työttömyys, niin välillä täytyy myöntää että on vaikeaa. Itse olen tehnyt aarrekartan, meditoin, käytän säännöllisesti suggestioita. Kipuun käytän toisinaan seuraavaa tekniikkaa: Tee tämä aina heti kun kipu alkaa tuntua. Voit tehdä sen myös seisten, jos kyseessä esim. selkäkipu. Maatessa rentoudu, hengitä syvään ja rauhallisesti, hiukan syvempään ja rauhallisemmin kuin normaalisti. Tarkkaile hengitystäsi. Kohdista samalla huomiosi siihen kehon osaan, missä tunnet kipua. Jatka rauhallista ja syvää hengitystäsi ikään kuin hengittäisit kivun sisälle. Jatka tätä 5-10 min ajan. Pane merkille mitä tapahtuu.
"Tutki" mielessäsi kipua ja mitä se tahtoo kertoa sinulle. Katso millaisia ajatuksia tai kuvia mahdollisesti nousee esiin. Pyri saamaan tietoa kivustasi. Hyväksy se, mikä nousee esiin huolimatta siitä, miten tutulta tai vähäpätöiseltä se tuntuisikin. Voit tehdä tätä monta kertaa päivässä. Vähitellen "tutustut" kipuusi ja voit ehkä hyväksyä sen. Opit ehkä tunnistamaan ne tilanteet, joissa se syntyy. On mahdollista, että kivun luonne muuttuu ajan kuluessa. Se voi helpottua tai hävitä kokonaan. Kun tarkkailet ja kiinnität huomiota kipuusi, alitajuntasi ei pysty huijaamaan sinua. Kivun pelko vähenee ja sen voima heikkenee. Kun samalla rentoudut, otat etäisyyttä niihin olosuhteisiin, jotka tavallisesti lisäävät kipuasi.
Itse tavallisesti lähetän valoa ja terveyttä mielessäni kipukohtaan. Tämä ohje löytyy Juanita Saarelaisen kirjasta "Luo itsellesi parempi arkipäivä". Kirjassa paljon ohjeita, myös ahdistuksen käsittelyyn. Suosittelen lämpimästi kirjaa. Lisäksi käytän tupla-annosta E-Epaa, joka on hyvin nopeasti auttanut alakuloisuuteen ja pieneen masentuneisuuteen. Toivottavasti saat tästä jotain apua! Tarvittaessa ota yhteyttä lääkäriin tietysti, on myös masennuslääkkeitä, joita käytetään kivun hoidossa, esim. fibromyalgiaan Cymbalta.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!
Olen kärsinyt jokapäiväisestä kivusta pari vuotta. Nyt olen leikkausjonossa, ja jo se, että tietää kivun loppuvan jonain päivänä, auttaa kestämään sitä paremmin. En valita kivuistani, kuin joskus harvoin läheisilleni, koska eivät ihmiset jaksa kuunnella päivittäistä valitusta, sen sijaan iloitsen suuresti niistä päivistä, jolloin kipua on vähemmän.
Tietysti tulee päiviä, jolloin ei vain jaksaisi, silloin itken itsekseni, säälin itseäni oikein kunnolla, ja kun saan näin purettua möykyn sisältäni, voin taas seuraavana päivänä olla kevyemmällä mielellä.
Lisäksi yritän löytää päivittäin useita asioita, jotka ovat hyvin elämässäni, ja joista voin iloita.
Aila
Aloitan aamuni kiitoksella. Jokaisella on elämässään kiitoksen aihetta. Mitä useammin sitä miettii, sitä enemmän aiheita löytyy. Eikä koskaan voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan. Joskus elämä yllättää positiivisestikin. Hyviä asioita voi vahvistaa ja laittaa hyvän kiertämään, vaikkapa hymyilemällä, olemalla kohtelias. On hyvä muistaa, että meillä kaikilla on kipumme ja kasvunpaikkamme, vaikka se muulta saattaa ehkä näyttääkin. Niin ja tärkeintä on tietysti se, minkä varaa elämänsä rakentaa. Onko suhteet yläkertaan kunnossa!? Koskaan ei ole liian myöhäistä avata sydämensä ja vastaanottaa rauha ja ilo sydämeensä. Minkä teetkin, tee se sydämellä!
Toivoa on
Kun kipu iske, yritän silti tehdä normaaleja asioita: laittaaa ruokaa, hiihtää ja lukea. Mukava lukeminen auttaa kestämään. Vasta rajuimpaan kipuun otan särkylääkkeen. (Sairastan nivelrikkoa) Pyrin lähtemään terveiden sekaan, kenties saan auttaa jotakuta. En ajattele pahinta.
"Kovia kokenut"
Minusta tuntuu usein samalta. Silloin ei auta muu kuin kerrata mielessään ne asiat, jotka ovat hyvin. Voi katsoa hyvän dekkarin telkusta tai mennä lenkille, jos jaksaa. Hyvän ystävän seura ja halaus ovat parasta lääkettä. Lämpimästi yxi mummu Lappeenrannasta
Mummeli
Ostin Japanese Chin rotuisen koiran. Lutunen rotuna, ei juurikaan hauku ja on ihmisläheinen. Oli iloa päivittäin ja oli pakko lähteä kolmasti päivässä pienimuotoiselle lenkille.
Huomasin eron heti, kun Wendy jäi auton alle ja kuoli lokakuussa. En ole moniin päiviin edes käynyt ulkona. Ei nukuta jne. jne..... kaikki "vaivat" palasivat, tosin iso ikäväkin vielä painaa.
Huomaan aina itseni iloisemmaksi, kun etsin uuttaa Chin pentua netistä hyvistä kenneleistä. Huonoa kenneliä ei kannata missään tapauksessa kannattaa ostamalla koiraa sellaisesta. Sellainen koira tulee kalliiksi sairauksien myötä. Myös eläinten hyvinvointia pitä muistaa ajatella, niin, ettei osta pentutehtailijoilta, joissa koirat elävät häkeissä, eivät saa ihmisen seuraa. Hyvä kasvattaja tuottaa sosiaallisia ja iloa paljon omistajalleen antavia yksilöitä. En ollut koskaan tykännyt koirasta, kunnes satuin kokeilemaan, niin jäin koukkuun. Aluksi ihastuin miniäni pieneen koiraan. Puhdasrotuinen koira maksaa, mutta ostaja saa hyvän katteen rahoilleen 10-15 vuodeksi.
Murmeli59
Minun kipuni on fyysistä. Selässä ollut hermopinne leikattiin sen verran myöhään, että hermo vaurioitui ja sen seurauksena on otettava joka ilta voimakas morfiinipohjainen kipupilleri, että saa nukuttua. En jäänyt kipua märehtimään, vaan kuntoutin itse itseni sellaiseen kuntoon, että kykenin töihin. Lukeminen, lenkkeily ja avantouinti, upeat ystävät, ihana työ, ihanat lapset ja lapsenlapset, ne pitävät minut kunnossa ja nautin elämästä kivuista huolimatta. Lisäksi saan rakastaa ja saan vastarakkautta <3.
Joskus öisin valvoessa tulee itku, mutta sekin vain puhdistaa, aamulla se on muisto vain : )
Mymmeli
"Ulkoista itsesi", ja kuvittele neuvovasi parasta ystävääsi kyseisessä ongelmassa. Yllättävän usein neuvot pulpahtavatkin pintaan "kuin apteekin hyllyltä".
TerMari
Kyllä kivut unohtuvat hyvien ystävien kanssa, joko puhelimitse tai luona käymällä. Jokin hyvä kirja tai kiva harrastus. Itse teen kortteja erilaisiin tilantei-siin. Nyt askartelin ystävänpäiväkortit. Yritän liikkua päivittäin. Joskus fyysiset kivut vain pahenevat, joskus auttaa liikunta ja jumppa. Sosiaalinen kanssakäyminen ja iloinen mieli tekee arjestakin juhlaa.
"Vähän vinksahtanut"
Kivusta selviytyy, kun elää hetken kerrallaan. Jokaisessa hetkessä on nimittäin myös paljon hyvää, jota ei huomaa ellei ole läsnä juuri siinä.
Kun minulla on ollut oikein vaikeaa fyysisten tai henkisten kipujen kanssa, olen yrittänyt keskittyä siihen hetken hyvään puoleen: "vaikka minua sattuu, on ihanaa istua tässä juomassa kupillinen kahvia ja kuunnella radiota".
Tässä auttavat myös läheiset ihmiset, jotka joskus ovat kuljettaneet minua käsi kädessä läpi vaikeiden aikojen. He ovat huolehtineet, että muistan syödä ja nukkua ja pysyn järjissäni. Kiitollisuus tästä välittämisestä on kuin pieni aurinko, joka kulkee mukana kivusta huolimatta.
Itselleen on myös annettava armo. Kun on kipeä, ei tarvitse jaksaa yhtään enempää kuin jaksaa. Kaiken toisarvoisen voi jättää ilman syyllisyyttä. On annettava itselleen aikaa, rakkautta ja kannustusta ja todettava, että on yrittänyt parhaansa vaikeuksista huolimatta. Oltava itselleen kiitollinen pienistä ohikiitävistä hetkistä, jotka jaksoi tarpoa eteenpäin.
Voimia sinulle Eija! Kipujen kanssa oppii elämään ja niiden kanssa selviää, kunhan muistaa ettei kukaan ole täydellinen ja jokaisessa hetkessä on uuden alku.
Maria
"Helppoa ei ole kellään, mutta elää täytyy" on äitin yksi elämän ohje. Olen itse kokenut henkistä ja fyysistä kipua hyvin paljon elämässäni. Henkinen kipuni ja ahdistuneisuuteni on nyt takanapäin, mutta fyysiset kivut jatkuvat entiseen malliin. Lääkitys toki auttaa paljonkin, mutta tuo positiivisuus kaikkein eniten. Iloitsen siitä, että kivuista huolimatta pystyn liikkumaan ja tekemään monia asioita. Osaan iloita pienistäkin asioista. Katkeruus saa aikaan kaikki nuo kivut, positiivisuus auttaa työntämään ne taka-alalle. Hellimällä ja sallimalla itselleen elämän pieniä ja suuriakin nautintoja, jaksaa jatkaa. Tänään ja huomennakin.
Anne
Olen elellyt fibromyalgia-tyyppisten kipujen kanssa kymmenisen vuotta, opiskelija-ajoista asti. Alkuvuosina meinasi käydä niin että elän kipujeni kautta, sukulaiset kysyivät ensimmäisenä, "miten ranteesi voivat". Jossain vaiheessa osin mieheni potkimana suivaannuin, ja päätin olla jotain muuta kuin kipeät ranteeni. En enää keskustellut kipuaiheista juurikaan kenenkään kanssa, ellei ollut uutisia jotka todella pitäisi jollekin kertoa, kuittasin rutiininomaiset kyselyt tyyliin "mukanahan nuo kulkevat" ja vaihdoin muihin aiheisiin. Kaksi koiraa ja uusi harrastus antoivat muuta ajateltavaa.
Kivut ovat mukanani edelleen, mutta eivät tule ensimmäisenä mieleen, jos joudun kertomaan itsestäni tai elämästäni. Joinain päivinä kipua on enemmän kuin toisina. Silloin on hyvä olla lempeä itselleen ja hidastaa tahtia. Koitan kuitenkin muuten antaa kivun olla vaikuttamatta elämään enemmän kuin on välttämätöntä, ja olla välittämättä siitä silloin kuin ei ole pakko. Yritän huolehtia itsestäni, riittävästä levosta, liikunnasta ja sopivasta ruokavaliosta. Ja elää niin etteivät kipuni pääse määrittelemään minua muiden tai itseni silmissä.
Kevätjää
Kun tuska polttaa niin hymyile,kun sydän itkee niin laulele periaatteella. Jalkaa vaivaa, olen jonossa leikkaukseen, tätä uutta vaivaa on kestänyt jo kesästä ja jatkuu. Toisille en halua näyttää kipuani, menen minkä voin ja olen kuin ei mitään olis.
Pipsa
Lapseni oli vakasti sairas ja itse olin sairas huolesta, erityisesti iltaisin, kun olisi pitänyt mennä nukkumaan ja kerätä voimia seuraavaa päivää varten.
Keksin keinoksi tehdä jotain konkreettista lapseni eteen, esimerkiksi siivota hänen tavaroitaan tai valmistella jotain kivaa seuraavaksi päiväksi. Nämä eivät olleet isoja juttuja, mutta itselleni teki hyvää, kun tunsin, että voin tehdä jotain asialle.
Yleensä olen pyrkinyt keskittymään siihen, mitä pystyn tekemään ja hyväksymään sen, mitä en pysty.
Fyysisestä kivusta olen oppinut sen, että siihen ei kannata käyttää energiaa. Olin itse aikaisemmin kroonisesti sairas ja tuskittelin ja kääntyilin sängyssäni ja koin elämän kovin epäoikeudenmukaiseksi. Sitten totesin, että niin vain kulutin omia voimiani, tulin väsyneemmäksi ja sairaus tuntui pahemmalta. Kun aloin kuunnella itse sairautta, opin tuntemaan sen ja jättämään omaan arvoonsa.
Tänä aamuna minua masensi mm. se, että olen niin huonossa kunnossa, etten pystynyt kävelemään junalle yhtä nopeasti kuin toiset. Sitten keskityin tunnustelemaan, miltä käveleminen itsessään tuntuu ja kuinka koko ajan etenen ja yhtäkkiä olinkin masentuneen sijasta iloinen.
Luin joskus kauan sitten Keijo Tahkokallion kirjan positiivisesta ajattelusta ja siitä sain paljon apua elämääni.
Susanne
Olen erittäin paljon ylipainoinen, minulla on monia sairauksia, oikea lonkkaniveleni on kulunut ja aiheuttaa jatkuvaa kipua samoin fibromyalgia. Toisinaan olen tosi ärtynyt olotilaani , mutta nyt kun sain 4-tuntisen, minulle sopivan työpaikan ja tunnen voivani jollakin tavalla helpottaa ja auttaa minua vielä heikommassa asemassa olevia ihmisiä,ovat omat kipuni ainakin työtä tehdessäni unohduksissa. Välillä on öitä jotka valvon kivun vuoksi ja ärsyynnyn ja uuvun kun en jäykkyyden takia voi tehdä asioita, mutta jokainen aamu on voitto edellisestä päivästä ja ainakin tällä hetkellä tunnen olevani aika onnellinen ihminen.
Minttu
Kipu kulkee kanssani päivin ja öin enkä varmasti joka hetki pysty säteilemään mitään elämäniloa, tuskaa vain. Mutta jotakin olen kokenut hyväksi: ensinnäkin kipulääkitystä pitää ja saa käyttää ja keskustella siitä usein lääkärin kanssa eikä vain uusia reseptejä, urhoollisuusmitalia et saa sinnittelystä. Toiseksi yritän etsiä kaikkea sellaista tekemistä, mikä ilahduttaa, koska se toimii paremmin kuin mikään kipulääke. Musiikki, taide, elokuvat, kirjallisuus ja varsinkin ystävien seura ovat tällaisia mielihyvän tuottajia ja antavat uutta ajattelemisen aihetta kipukehän ulkopuolelta. Kolmanneksi nimeän edelliseen liittyvän, mutta omassa elämässäni valtavaksi aarteeksi osoittautuneen asian: kirjoittamisen. Pidän blogia, jota seuraa ystäväpiirini sekä joitakin ihan uusiakin blogituttavuukia ja siellä käydään kommetteissa vilkasta keskustelua eri aiheista. Tarvittaessa saan kipuiluuni mahtavaa tukea sieltä niin ei tarvitse perhettä rasittaa ainaisella valituksella. Blogiseuraa saan silloinkin kun en pääse kivuiltani lähtemään ulos kodin seinien sisäpuolelta.
Leen@
Minulla on leukanivelessä kipua lähes päivittäin. Se on jo kahdesti leikattu, mutta syytä kipuun ei ole löytynyt. Kärsin myös hyvin usein päänsärystä ja migreenikohtauksista. Minulla on endometrioosi, jonka takia kuukautiskipuni ovat olleet välillä lähes sietämättömät. Selkä jumittaa ja kipuilee, samoin polvet. Toivo siitä, että jotkut kivut vähenevät iän karttuessa on päivittäistä! Ja aina, kun on kivuton päivä, niin ai että, kun mukavaa. Niistä päivistä osaa iloita ja niitä päiviä jaksaa odottaa. Jaksaa ne kipuisemmatkin päivät!
Pajunvitsa
Pitkän työuran, 40-vuotisella, nykyään työfysioterapeutin kokemuksella, haluan antaa luonnollisen kivunhoitokeinon: talviuinnin ja paikallisen kylmähoidon kipualueelle. Talviuinnin terveyshyödyt, myös kivunlievitys on kiistaton. Samoin kylmähoidolla voidaan tutkitusti vähentää paikallista kipua, tulehdusta ja turvotusta. Luonnon kylmä: lumi, jääkuutiot tai jääpallukat kostean pyyhkeen sisässä ovat tehokkaimmat. Kylmähaudetta pidetään kipualueella niin kauan kunnes kylmän tunne häpyy, keskimäärin 5-10min. Kylmähoidon voi uusia monta kertaa päivässä. Luonnollisten hoitokeinojen käyttö antaa kehollemme mahdollisuuden toimia paranemisen hyväksi! Uskalla kokeilla!
-Mia Holmberg
Sain kai syntymälahjakseni haltijakummiltani ElämänIlon. Mitään muuta en voi sanoa saaneeni kummiltani. Elämänilo on jotain joka kuplii ja pirskahtelee tuolta sydämen tienoilta, hellii rasittunutta mieltä ja kehoa, antaa pikkuisen veto-työntö-kiskonta-raahaus-apua elämän raskaissa hetkissä. Elämänilo on jotain joka pesee-pyyhkii-heittää roskiin-viikkaa vintille-apu silloin kun on tarvis unohtaa vaikeat hetket. Elämänilo on jotain joka auttaa kurkistamaan-raottamaan-vilkuilemaan-tuijottamaan hyviin asioihin kun taas on voimaa astella eteenpäin. Elämänilo on jotain joka jakaa runsaalla kädellä onnea-hehkua-tyytyväisyyttä-hyvää arkea- ja rakkautta silloin kun niin on. Elämänilo taitaa olla minussa ihan lähtemättömästi, hyvinä ja huonoina hetkinä. Aina se siellä mukana lepattelee. Kiitos Sinusta ElämänIlo, että jaksan olla ja elää minuna.
JaanaAnneli
Ensin tuntui että koko maailma luhistuu ympärilläni, mutta sitten hyväksyin kipuni ja opin elämään niiden kanssa. Aina voi ajatella että paljon pahemminkin voisi olla.
Iloitsen kaikesta pienestä ja siitä saan voimaa. Auringon paiste olohuoneen ikkunasta tuo kevään taas paljon lähemmäksi. Aurinkoista kevättä kaikille!
Lillukka
Itse olen kokenut nyt monenlaista kipua. Henkinen ja fyysinen kipu on kaikista kovinta kun vauhtia pitää pudottaa puoleen. apuvälineeksi tuki jonka kanssa kuljet. Huh! Huh! Sen olen oppinut kuukauden aikana, että olen todella onnellinen saan ELÄÄ ja minua voidaan kuntouttaa. Huonomminkin voisi olla. Nautitaan elämästä ollaan kiitollisia jokaisesta päivästä. Yksi minuutti voi kaiken kääntää. Käännetään se elämän iloksi ja ajatellaan juuri tästä hetkestä kaikki parhaat puolet. Ystävät ja positiivarit on elämänsuolaa! Ei muuta kuin eteenpäin!
pirkkomari
Ehkä tähänastiset kipuni eivät ole olleet niin suuria, että otan kantaa asiaan, josta en tiedä riittävästi. Pari vuotta sitten kuitenkin sain selkääni välilevyrepeämän, joka tuskallisimman vaiheen jälkeen on jäänyt krooniseksi seuralaisekseni. Akuuteimmassa kipuvaiheessa päätin, että ainakaan en anna liikumattomuuteni ja käyttämäni lääkkeen sivuvaikutuksen vuoksi itseni lihoa, koska se olisi huonontanut olotilaani entisestään. Nykyisellään, kun olen pystynyt palaamaan töihin, mutta selkä särkee päivittäin, olen päättänyt, että en anna kivulle valtaa elämässäni. Pyrin elämään ja liikkumaan kuten ennenkin, kieltäydyn tietoisesti pyörimästä ajatuksissani kivun ja sen rajoitteiden ympärillä. Elämässä on niin paljon muutakin tekemistä, kokemista ja ajateltavaa, kuin vain se kipu.
Minä
Kivun kanssa selviän, kun pyrin asettumaan sen viereen ja olemaan sen kanssa hetken läsnä. Silloin sisällytän sen kokemusmaailmaani, enkä pyristele sitä vastaan, kun se kuitenkin on totta. Kuuntelen sitä, jolloin sen ääni vaimenee jo hieman. tsemppiä!
Tikkis
Läpikäyneenä tiedän, koska olen elänyt monenlaiset kivut. Olen oppinut auttamaan itse itseäni koska ns. ystäviä ei minulla koskaan ole ollut. Luojani on ollut minun ystäväni ja Häneltä olen hakenut voimaa ja apua elämäni kaikissa tilanteissa. Kerran kun tunsin syvää yksinäisyyttä, tuli ajatuksiini runo, jonka nyt haluan jakaa kaikille. Toivon että siitä olisi apua herättämään juuri Sinut, niin että tuntisit kuinka tärkeä ja kallisarvoinen olet kaikenlaisten kipujen keskellä.
Halauksin Raija.
ILO
Etsi ja hae positiivisuus kaikkialta,
vaikka kuinka tuntuis turhalta,
älä murehtien, sillä olet ilon arvoinen.
Yrittääkö joku sinut painaa alas,
painostaen niinkuin varas.
Aja tiehes negatiivisuus hänen,
koska nyt vain näen,
positiivisen otteen,
sillä olet ilon arvoinen.
Painaako menneet ja tulevat,
ajatukset, muistot, pelot niin katkerat.
Päivä kerralleen vain elä,
anna pitkä nenä,
kaikelle pelolles,
pane ehdolles positiivisuus,
sillä olet ilon arvoinen.
Haetko lohtua ikävään,
mut löydä et keinoa, et ymmärrystä, sitäkään.
Opi tykkäämään itsestäs,
helli, vaali itseäs,
positiivisella varmuudella eläen,
sillä olet ilon arvoinen.
Onko ilosi rajaton,
ajatella kuinka tavaton,
on positiivisen hyvä mieli,
sinulle laulaa satakieli.
Sillä olethan AINA
niin suuren ilon arvoinen.
Raija
Kun mitään parantavaa lääkettä ei ole keksitty sairauteen ja kipuun jäljelle on jäänyt vain TOIVO. Sen kanssa jaksan elää päivän kerrallaan.
- pirali
Olen esimieheni ja työkavereitten kiusaamisen kohde ikäni vuoksi (yli 60 v). Työnantaja säästäisi, jos jäisin eläkkeelle. Haluan tehdä työtä! Minulta otetaan pois työ toisensa jälkeen ja tekemisiäni vähätellään. Aina kun joku työ minulta poistetaan, keksin jotain muuta tilalle. Alkuun itkin sekä kotona että työpaikalla, niin kovin sattui ja sattuu. Nyt ymmärrän esimieheni pienuuden ja työkavereitten lammasmaisuuden. Olen niiden yläpuolella. Ainakin yritän olla. Työn ilo on kadonnut, mutta sisulla jatkan. Sisu auttaa ja tietoisuus omista taidoista, vaikkei työyhteisö taitojani tarvitsekaan.
"Kuitenkin sattuu"
Minulla on reumatekijä veressä eli aina silloin tällöin kipuilen, kuten mm. viime yönä, kun heräsin ranne ja polvikipuun. Laitoin kaalinlehdestä kääreet ja sain taas unen. Toisen kipujen torjujaksi koen avantouinnin, jota olen harrastanut jo 16 vuotta. Liinkunta on myös kaiken A ja O eli sitä ilman en tulisi enää toimeen. Siellä voi keskittyä siihen, mitä kulloinkin tekee ja kivut jäävät taka-alalle. Rukous puolestaan antaa sitä mielenrauhaa, mitä ihminen tarvitsee ja se hoitaa niin ruumista kuin mieltäkin.
Yks mummo Heinolasta
Tiedän mistä kirjoitan. Lääkkeet ei auta, tulin vain sairaamaksi. Diagnoosina nivelreuma, parantumaton. Keho viestii jo ulospäin. Ventovieras ihminen voi auttaa, miten se on mahdollista, kun tuttu lääkärikään ei pysty? Ihmeellistä! Sain mahdollisuuden tutustua magneettiterapiahoitoon, juuri siltä vieraalta ihmiseltä. Keho alkaa parantaa itse itseään,solutasolla. Kunhan annat sille mahdollisuuden, autan sitä! Itsellä täytyy olla halu voida hyvin! Tietoisuus siitä, että joku jossakin, ventovieras, voi todella tuoda avun kivunkeskelle. Hyvä elämäänlaatu, ilman kipua, tuo muut asiat tullessaan jopa sen kadoksissa olleen auringon!
Wellness
Mie olen sairastanut yli neljäkymmentä vuotta vaikeaa psoriasista nivelkipuineen mutta en ole antanut masennukselle valtaa. Pääsin ylioppilaaksi tultua töihin apteekkiin, opiskelin farmaseutiksi ja olin työssä 41 vuotta. Sain palvella asiakkaita, joista monesta tuli hyviä ystäviäni. Heistä sain voimaa vaikeisiin elämäntilanteisiin. Kasvatin yksinhuoltajana kolme lasta, joista tuli työtätekeviä, rehellisiä ihmisiä. Minulla on viisi lastenlasta, joista iloitsen suuresti. Työssä ollessani jouduin hoitamaan itseäni päivittäin, rasvaamaan ihoani ja hiuspohjaani. Nivelkipuihin söin erilaisia reumalääkkeitä ja sain kortisonipistoksia. Olin sairaalahoidossakin muutamia kertoja. Lasten aikuistuttua olen käynyt lomillani etelän auringossa ja saanut helpotusta sairauteeni. Sopiva ruokavalio helpottaa myös vaivojani. Olen ollut kolme vuotta eläkkeellä ja toimin edelleen psoriasisyhdistyksessä, vammaisneuvostossa ja nyt Eläkeliiton paikallisyhdistyksessä. Käyn lähetyspiirissä, ystävien luona ja vien Venäjälle humanitääristä apua, teen käsitöitä, ulkoilen ja nautin elämästä. Rasvaan edelleen ihoani, otan särkytabletin tarvittaessa ja kiitän Taivaan Isää jokaisesta päivästä, jonka saan elää iltaan asti.
Seija
Ajattelen, että jollakin on vieläkin pahempi tilanne kuin minulla. Heti helpottaa.
Kristiina
