Mökötyksen syyt                     12.1.2007

Ja sitten meni hermot Suutuin oikein kunnolla ja sen jälkeen vuorossa oli puolen päivän mökötys, syvä hiljaisuus ja synkät ajatukset. Mistä sinä suutut ja miten? Miten selvität riitasi ja mikä saa sinut lopulta antamaan anteeksi? Miten teet sovinnon? Usein suuttumisen ja mökötyksen syyt ovat aika naurettavia. Rohkenetko kertoa hulluimmat mökötyksesi syyt?

Kaikkien osallistujien kesken arvottiin viisi
"Hullun hauska juttu" -kirjaa.

Helena Laine, Turku
Leena Tervakorpi, Hämeenlinna
Markku Peltola, Vantaa
Virpi Vääräniemi, Jääli

Vastauksia 65 kpl

Ystäväni on mielialasairas, hän välillä väsyy minuun ja sanoo, ettei jaksa seurustella. Kerran minä sanoin, etten taida jaksaa ja hän sanoi minulle, että jos otan vielä yhteyttä puhelimella tai kirjeitse hän ilmoittaa poliisille. Hän halusi siis pussittaa asian ensimmäisenä.

Nyt taas olemme sovussa ja käymme hyviä keskusteluja ja omaisuudenjakoa, mutta tähän episodiin ei olla kajottu. Menneisyyden suo ronkkiminen kielletty. En tiedä, miten hän tulkitsee asiat, vähän raaka juttu. Annoin hänelle anteeksi, emmehän ole pyhimyksiä.

- Huumorinamorinkukka

=======================

Alan mököttää jos olen väsynyt ja huonolla tuulella.

- Ritu-

=======================

Noloa, se tapahtui eilen illalla. Keskustelimme alkoholin käytöstä ja mieheni kommentoi mielestäni epäasiallisesti minun juomatapojani. Ja sehän loukkasi! Ihan kuin ei itse tekisi väärin juodessaan! Niinpä siinä sitten kävi niin, että jäin sohvalle nukkumaan. Aamulla mietin asiaa uudestaan ja anteeksipyynnöllähän tämä päivä alkoi puolin ja toisin...

- Joskus maistanut, joskus en

=======================

Suutun, jos kaverini sanoo jotain tyhmää ja loukkaavaa minulle eritoten vedoten siihen, että noinhan naiset aina! Olen hiljaa ja naama rutussa vähän aikaa. Ei todella kestä pitkään, ajattelen, ettei kannata, elämä on liian lyhyt ollakseen pahalla tuulella, menen halaamaan ja se on siinä. Yritän nousta tuollaisten asioiden yläpuolelle.

- Pauliina

=======================

Mökötin, kun mieheni halusi aamulla autoradiosta kuunnella uutisia, ja minä olisin halunnut kuunnella poppia - tiuskaisin häntä "vanhasieluiseksi"! En saanut aamusuukkoa lähtiessäni töihin... Enkä muistanut toivottaa hänelle onnea tentteihin...

- Nuorisielu

=======================

Syitä mökötykseen ja suuttumiseen on lukuisia, ei niitä pysty luettelemaan. Useimmat ovat kuitenkin naurettavia ja mitättömiä. Itselleni paras tapa lopettaa väsyttävä mykkäkoulu on huutaa pää punaisena puolisolle: "Sulla on niin saamarin rumat varpaatkin!" Sen jälkeen ei voi muuta kuin nauraa. Kokeilkaapa!

- Ainakin sata kertaa kokeillut

=======================

Suutahdin pomolle, kun hän poisti ainoan "päivän juttuni" koneelta. Kyseessä oli lähetysstudion kone ja se temppuili. Hän oli poistanut vain raaka-versioita, mutta minun jutussa ei ollut mainintaa ”raaka”. Sain sellaisen raivarin, että pidin mykkäkoulua päivän ja tienasin siitä vapaapäivän viikon päähän.

- Toimittaja

=======================

Ex-mestarimököttäjä täällä! Suutuin verisesti ja olin hiljaa 2 kuukautta. Sinnikkyys ei antanut periksi avata suuta, kun hyvään alkuun oli päässyt. Loppujen lopuksi - sitten 2 kuukauden päästä - en enää muistanut syytä mistä homma oli alkanut.

Syytä en muista vieläkään, mutta huvittaa oma sinnittely! Sen jälkeen opetin itseni olemaan mököttämättä. Jos ei ihan kokonaan, niin korkeintaan päivän mittaisesti enää mököttämään. Huom! malli tähän mököttämiseen tuli muuten omilta vanhemmilta...

- Anu

=======================

Suutun, jos minulle läheinen ihminen loukkaa tunteitani. Annan kuitenkin anteeksi, jos minulta pyydetään anteeksi. Olen ollut mököttäjä lapsesta asti. Olen aika huono ilmaisemaan tunteitani, mutta olen yrittänyt kasvaa ja kehittyä siinä asiassa. Olen mököttänyt turhastakin... Jos ystäväni on myöhästynyt tapaamisesta tai jos läheiseni ei ole osannut lukea ajatuksiani.

- 27-vuotias mököttäjä

=======================

Olen oppinut pyytämään anteeksi.

- Hanna

=======================

Mä hermostun kaupassa, kun ihmisiä seisoo kärryjen kanssa keskellä käytävää ja pulisevat keskenään. Mä menen kuin myrskyn merkki ja puhisen. Kotona vielä puhisen vähän aikaa, otan juomaa ja koitan rauhoittua.

- Jon

=======================

Ihan ihmetyttää itseänikin, mistä kaikista turhista on mökötys alkanut. Eräänä päivänä olin siivonnut kotimme, mielestäni oikein hienoksi. Kun mieheni tuli kotiin, hän sanoi että onpa täällä siistiä. Mielestäni se ei riittänyt kiitoksesi, olisin halunnut hieman enemmän kehuja.

Aloin siinä sitten pikkuhiljaa mököttämään, kun hän tuli kysymään mitä "mättää". Tässä vaiheessa olin jo niin kiukuissani, että sanoin vain: "ei mikään". Mieheni ei tähän sitten enää kommentoinut, mikä johti siihen että mökötin varmaan puoli viikkoa. Mökötys meni ohi sillä että seuraavana viikonloppuna mieheni siivosi koko kodin, ja asia oli sillä selvä.

- Puhuminen auttaisi

=======================

Kerran vuosikymmen sitten koin työpaikallani että, en saa päälliköiden taholta tarpeeksi informaatiota asioista, joiden eteen joudun kuitenkin panostamaan.

Aikani otin vastaan työntekijöiltä puheluja asiasta josta en tiennyt mitään. Lopulta minulta paloi pinna ja menin päällikön huoneeseen ja reuhahin, että miten tässä tekkee mittään kun ei anneta siitäkään päätöksestä pienintäkään tietoa! Työntekijät soittelevat että tee sitä ja tee tätä, päällikkö on luvannut! Päällikkö jäi siinä katsomaan suu auki että mikähän sihteerikölle nyt tuli!

Menin toimistooni ja suljin tietokoneen, löin oven kiinni ja lähdin kotiin. Samaan syssyyn haukuin vielä yhden insinöörin, joka sattui tulemaan vastaan. Illalla kotona sitten rupesin miettimään että mitähän sitä tuli tehtyä! Seuraavana aamuna vaan katuvana tyttönä takaisin töihin, ja pyytämään anteeksi kummaltakin herralta pinnan katkeamista. Onneksi kumpikin oli sitä mieltä että he olivat tehneet väärin kun eivät informoineet minua asiasta.

Tiedoksi että olen edelleen samassa työpaikassa!

- Sihteerikkö

=======================

Minä hermostun ja suutun ja mustaksi muutun, kun jännitän jotain tai joku tekemätön työ stressaa. Silloin esim. murkkujen kuuntelemattomuus kotona saa aikaan aivan suhteettoman reaktion; huutoa, joskus ovi kiinni ja sängyn päälle lukemaan ja mököttämään hetkeksi ei sitä kauaa siedä ja sitten pyytelen anteeksi ja harmittaa kamalasti. Voi kun saisi sanottua stressaavan asian ja voi kun joku ehtisi sen kuulla. Ei menisi niin paljon suklaata..

- Pepe

=======================

Suutun esimerkiksi epäoikeudenmukaisuudesta ja valheista. Hulluja syitä on paljon, mutta eivät ne onneksi jää mieleen. Riitojen selvitys ja anteeksipyyntöhässäkkä ovat minulle vaikeita. Rauhoitun mieluiten omissa oloissa joko kotona tai vaikka metsäkävelyllä tai polkiessa ja ajattelen tapahtunutta. Kun olen saanut asian selväksi itselleni, haluaisin mieluiten unohtaa asian tai kuitata sen "anteeksi" -sanalla ja henkilöstä riippuen ehkä halauksella. Suuremmat selvittelyt ei sinä päivänä onnistu, ehkä seuraavana jos toinen osaa ne aloittaa rauhallisesti.

Rakkaani kanssa ei mökötys onnistu. En tosin ole mistään hänelle vielä niin suuttunut, meillä toimii keskustelu hyvin. Hänellä on taktiikka jolla mykkäkoulu on tuhoon tuomittu yritys. Jos olen puhumattomana suutuksissani päivän, hän ei puhu minulle päivään minun lopetettuani. Eli kun minä lopetan mykkäkoulun, hän aloittaa heti saman mittaisen. Toimii minulle. Toisaalta hän saa aina minut nauramaan vaikka yritän kuinka möksätä.

- Himpula

=======================

Olimme viikonlopun lomamatkalla kotimaan laskettelukeskuksessa, josta olimme varanneet mökkimajoituksen. Meillä oli oikein mukavaa koko ajan, kunnes lähtösiivouksen aika koitti. Siivous itsessään sujui vielä ihan mukavasti, mutta mieheni valitsi astianpesukoneesta BIO-ohjelman, olettaen sen olevan kaikkein nopeimman.

Mökin luovutusaika oli klo 12:00 ja astianpesukone vaan pesi ja pesi ja pesi... Kello oli jo 12:45 ja kone vain pesi. Lapset alkoivat jo hiiltyä odotteluun. Silloin minulla napsahti, ja aloin huutamaan miehelleni, että minkä ihmeen takia piti valita pisin pesuohjelma. Karjuin kurkku suorana niin pitkään, että ohjelma loppui. Mies vastasi kyllä samalla mitalla takaisin...

Päästiin lopulta lähtemään n. tunti liian myöhässä ja koko 3 tunnin kotimatka sujui aika hiljaisissa merkeissä. Hiljaisissa merkeissä meni vielä pari päivää, kunnes 15-vuotias poikamme tarvitsi kyytiä harrastukseen ja isä lupasi hänet viedä, kunhan olisi ensin keittänyt kahvit. Tähän poika totesi, että älä nyt vain laita siihen kahvinkeittimeen mitään BIO-ohjelmaa. Eli huumorilla tilanne purkautui. Meillä tosin riidellään harvoin kunnolla ja anteeksipyytäminen on aina vaikeaa.

- Siiri

=======================

Olen joskus avioliittomme alkutaipaleilla suuttunut siitä, kun mieheni ei ollut tiskannut astioita minun kotiin tullessani. Siinä saivat tiskikaapin ovet kyytiä ja sen jälkeen itkin ja pesin itse astiat. Kun astiat oli tiskattu oli kiukkukin laantunut.

- Sofia

=======================

Kävin hiihtämässä bestikseni kanssa joka ilta valaistulla ladulla. Olimme lähdössä Lappiin ja hän ilmoitti minulle ottavansa anoppinsa mukaan ja minun pitäisi anopin tullessa käskeä poikaystäväni viemään tavaransa pois meidän majoituspaikasta. Ilmoitin, etten käske ja hän ilmoitti, että anoppi tulee. Ihmettelin, miksi sitä anoppia pitää raahata Lappiin? Hän ihmetteli, miksi poikaystävä pitää tuoda, kun hänkään ei tuo aviomiestään?

Riita oli valmis, kun kumpikaan ei suostunut antamaan periksi omasta ideastaan. Viikon kävimme hiihtämässä siten, ettei kumpikaan puhunut yhtään sanaa. Ainoa mitä puhuttiin, oli kysymys, kumpi ottaa mehun minäkin iltana. Viikon päästä aloimme nauraa vedet silmissä puhumattomuuttamme. Lopputulos oli, ettei Lappiin tullut anoppi eikä poikaystävä, vaan menimme yhdessä mukavalle lomalle.

- Tuza

=======================

Nuorempana ollessani olin kova mököttämään, mieheni oli karjalasta eikä hän ymmärtänyt ollenkaan että joku voi viikkokaupalla olla hiljaa. Olin taas ollut kerran viikon puhumatta. Hän tuli kotiin uuden polkupyörän kanssa. Oli päättänyt että kyllä minä ainakin kiitoksen sanon.

- Ritva

=======================

Tämä kertomukseni ei niinkään liity siihen mistä suutuin, koska en sitä edes muista, vaan siihen mitä sitten tapahtui. Olin kotona suuttunut jostain joko tenaville tai miehille ja lähdin kävelemään. Purin hammasta suutuspäissäni ja päätin, että nyt teen n. 9 km:n kävelylenkin.

Se oli siihen aikaan pisin viimeisen raskauden jälkeen tehty lenkki, olin siitä väsynyt mutta myös tyytyväinen. Ja sellaiseen tilanteeseen on tultu, että viime kesänä juoksin ensimmäisen puolimaratonin. Eikä tuo ole ainoa kerta, kun suuttumus on harjoitellessani askeleitani siivittänyt.

- Raivo on liikkeelle paneva voima

=======================

Mökötin miehelleni, koska JOS olisin saanut lottovoiton, niin se laiskimus olisi varmaankin lopettanut työnteon ja alkanut juopotella...

- Matahari

=======================

Tyttäreni peri äitinsä tuitun luonteen. Ymmärsin hyvin kun hän päiväkoti-ikäisenä suuttui kuin salama. Yritin opettaa hänelle, että riitaa ei kannata jatkaa vain sen tähden että hänellä on paha olla oman suuttumisen vuoksi. Sanoin hänelle: "Kyllä minä sen ymmärrän että sinusta tuntuu pahalta. Ei se ole niin helppoa kasvaa isoksi tytöksi." Ja sitten halittiin ja riita unohtui taas jälleen kerran.

Vuodet vierivät ja tuli murrosikä. Tulinen luonne ei ollut kadonnut mihinkään. Mutta eräänä päivänä kun välillämme oli valtava riita jostain sanotusta ja väärin ymmärretystä, niin tyttäreni, minua jo pitempi, tuli viereeni lapsenomaisesti silmät suurina ja suu supussa ja tuumasi minulle: "Äiti, ei oo helppoo kasvaa isoksi tytöksi" ja halasi minua. Halasimme ja riita unohtui. Nyt se on jäänyt murrosikäisen ja äidin riidoissamme ns. "varaventtiiliksi" jolla voi ilmoittaa, että nyt riita on jo riidelty ja voitaisiin jo lopettaa.

- Itsekin äitinsä näköinen tytär

=======================

Vuosia sitten ollessani murkkuikäinen ystäväni ilkkuivat, jotta "olet oikea homo sapiens" ja nauroivat päälle. Siitähän tietty suivaannuin, kunnes kertoivat sen tarkoittavan ihmistä. Kyllä itseäni sitten hävetti tietämättömyyteni.

- Anku

=======================

Suutun erittäin harvoin, paitsi teini-ikäisille lapsille... Nuorena olin kova mököttämään, aivan kuten isäni, mutta sitten tajusin, että pilaan sillä ennen kaikkea oman elämäni ja tietysti myös parisuhteen. Mököttäjällä on ikään kuin munalukko suussa, joka on lähes ruostunut kiinni. Sitä on todella vaikea aukaista.

Vuosien työn tuloksena olen kuitenkin päässyt mököttämisestä. Olen pakottanut itseni puhumaan, vaikka se olisi kuinka vaikeata. Vanhan äitini neuvoa noudattaen "Kannattaa miettiä onko asia sen arvoinen, että siitä suuttuu" ja "Vihan yli ei pidä nukkua". Näitä olen noudattanut, koska leppyminen on todella paljon hankalampaa. Lopuksi kaikille neuvoksi: omalle luonteelleen mahtaa juuri niin paljon kuin haluaa, mutta se vaatii todella paljon työtä!

- Entinen mököttäjä

=======================

Muistuu mieleen juttu nuoruudesta, kun olimme yhden porukkamme jäsenen nimipäivillä. Pöydässä oli valmiiksi tehtyjä voileipiä, ja olin sanonut että tuo voileipä on minun. Jouduin käymään välillä eteisessä ja paras ystäväni olikin syönyt varaamani leivän. Suutuin, ja mökötin 2 päivää. Jutulle on naurettu paljon, ja lentävänä lauseena kulkee että "uskallappas koskea mun nippiini niin suutun".

- Helkky

=======================

Tämä tapahtui vielä seurusteluvaiheessa. Mieheni sanoi minulle jotain sellaista, joka satutti minua sillä hetkellä tosi paljon, enkä pystynyt silloin asiaa kommentoimaan. Mietin asiaa viikon, en varsinaisesti mököttänyt, mutta olin normaalia hiljaisempi ja tietysti kumppani myös huomasi sen.

Sitten viikon kuluttua sanoin hänelle, että meidän pitäisi keskustella. Asia keskusteltiin ja nauruksihan se meni. Nyt avioliitossa ollessa meillä on tapana naureskella, että kun meillä on erimielisyyksiä, niin minä viikon kuluttua sanon, "että meidän pitäisi keskustella". Sen tästä opin, että eipä ole sen jälkeen tarvinnut mököttää, vaan asiat on puhuttu selväksi heti siinä tilanteessa.

- Keskustelija

=======================

Miksi mököttää?

Suutun kyllä sangen railakkaasti, ja usein lapsiparoilleni tai armaalle puolisolleni. Viiden minuutin äänenavaus ja sitten rupeaakin jo tunteet viilenemään.

Sen jälkeen sitten voidaankin keskustella mikä meni pieleen, ja toivottavasti oppiakin asiasta jotain.
Oikeastaan olen hiukka kade mököttäjille, mutta kun hiljaa oleminen on niin kovin vaikeaa, ja vielä päivätolkulla, hui!

ps. lapset tosin varmaan saavat vähemmän traumoja hiljaisten mökövanhempien kanssa, kuin tällaisen ruutitynnyrin.

- Hulda v. huoleton

=======================


Viimeisin oli uuden vuoden ilta. Mies joi ja haukkui minua. Yritti sen illan aikana lepytellä, mutta minähän laitoin korvan taakse. En halua silloin hänen läheisyyttään.

Sanoin, että mieti miten tätä voitaisiin välttää - ei osannut sanoa mitään. Sanoi ettei muistanut tapahtunutta - hah! En tiedä miten jatkossa, pitääkö minun lähteä siitä. Eikö muuten opi? (emme asu yhdessä)

Aika tekee sen että annan anteeksi. Kyllähän minä tiedän että vain enkelit on täydellisiä. Mikä minä olen vaatimaan täydellisyyttä.

Hullummat mökötyksen syyt - lapsuudessa kai siskon kanssa jotkut huomionhaut äidiltä.

- Kipa

=======================

Ennen kuin mökötin tai suutuin, paiskoin keittiön ovia. Se oli merkki muille: " Älkää puhuko minulle". Olen puhelias ja mökötys ei kestänyt kauaa. Nykyään mökötän aika harvoin ja mökötys aihe on mieheni äänen korottaminen. En ymmärrä ettei voi puhua normaalilla äänellä moittiessaan minua. Siitä pahoitan mieleni mutta harvoin, koska olen kouluttanut itseäni. Mököttäminen on turhaa ja tylsää.

- Maija

=======================

Kylppärin lavuaariin jätetyt hiukset ja tukkeutunut pesualtaan poistoputki harmittivat vuosia aivan mökötykseksi asti, kunnes eron jälkeen puoliso ei enää voinut olla syynä moiseen. Ja huomasin, että omiapa olikin ne hiukset, jotka sinne lavuaariin leijailivat tukkaa föönatessa. Kyllä nolotti. Anteeksi oli annettava exälle tuo synti, kun hän ei sitä ollut tehnytkään. Ja itsellekin piti yrittää antaa anteeksi.

Muita mökötyksen aiheita:
- ulos vedetty -asentoon jätetty leipälauta, johon pienet lapset juoksennellessaan voivat törmätä
- leipälaudalle jätetty leikkuuveitsi
- muruset leipälaudalla
- tahmatassuilla avattu jääkaappi, roskakaappi, ruokakaappi, ja tahmat jätetty siivoamatta
- tiskipöytään kiinni kuivuneet tahmakattilat ja tahma-astiat
- kotitöistä laistaminen
- sovittujen kotitöiden tekemättä jättäminen: tiskaus, vessan pesu, pyykkien pesu, roskapussi eteisessä
- valehtelu: ”Mehän sovittiin, että mun ei tarvi enää…”,”Minä en oo syönyt niitä suklaita!”
- jatkuva puheen keskeyttäminen: ”Äitii”,”Äitii”,”Mut äitii” heti, kun äiti alkaa puhua puhelimessa
- toisen tökkiminen sohvalla elokuvaa katsottaessa, ei anneta toisen olla rauhassa
- kantelu vaikka omatkaan asiat ei ole järjestyksessä ja tehty , että täytyy soittaa äitille oikeen puhelimella, että klo on 21 ja se vaan lukee vielä…
- typeryys, kuljetaan loskassa parhaissa pikkukengissä, kun ei suostuta edes ostamaan nilkkureita
- ei arvosteta tavaroita, pilataan tavaroita ymmärtämättömyyden takia, että oltais hyvännäköisiä
- ärsytetään toista, jotta olis jotain tekemistä, varsinkin autossa takapenkin räpätys
- huutaminen valitaan tavaksi reagoida vähän joka asiaan, huutamista ei jaksa kuunnella, eikä huutajalle viitsi puhua
- huutamalla yritetään saada ansaitsematonta etua
- puoliso uskoo oman huutamisensa olevan normaalia perhe-elämää
- roskia ja tupakan tumppeja heitetään maahan, ei korjata jälkiä
- rikotaan ja oletetaan, että joku korjaa
- rikotaan vahingossa, eikä luvata korvata, koska se oli vahinko

Jotkut eivät muuta tapojaan kauniilla puheella. Monet riidat jäävät sopimatta ennen auringonlaskua, koska ei voi keskustella sellaisen kanssa, joka vaan huutaa. Esim. huutaminen voi olla normaalia siinä mielessä, että huutaminen on yleistä, mutta ei se silti ole hyväksyttävää. Yritän etsiytyä itseäni älykkäämpien ja mukavampien ihmisten seuraan, niin voin elää aika harmonisesti.

- Muru

=======================

Joskus 20-30-vuotiaana tuli mökötettyä enemmänkin esim. tunti, ja ihan ilman todellista syytä. Vaikkapa siitä, kun puolison mielestä meillä oli kukkapurkkeja liikaa. Olin sitä mieltä, että hän ei arvosta meidän kodin viihtyvyyttä.

Nyt koetan ajatella niin, että meistä ei kumpikaan ole täydellisiä. Mies ei kuitenkaan ymmärrä miksi minä mökötän. Jos kerron hänelle asiasta, hän pitää asiaa ihan mitättömänä ja menee hyvät mökötykset ihan hukkaan. Joten koetan ajatella, että on ihan turhaa energian tuhlausta mököttää. Tulee vain hirveästi ikäviä ajatuksia ja tunteita itselle kun kerää "hiiliä toisen päälle". Parasta antaa mennä mökötyksen aiheiden "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". Jokaisen päivässä on parempaakin tekemistä kuin mököttää.

- Olenko viisastunut...

=======================

Yleensä suuttumiset liittyvät siihen, että mieheni ei ole taaskaan osannut lukea ajatuksiani. Aivan, olen siis itse ajatellut, että jokin asia pitää tehdä (esim. astianpesukone päälle ja sen jälkeen tyhjennys) ja kun mies ei ole sitä tajunnut tehdä - mäkä mäkä mäkä.

Onneksi mieheni tietää jo, miten noista selvitään –kaunis hymy (ei siis provosoitumista), niin johan meikäläinenkin tajuaa hölmöytensä.

- Mäkä mäkä

=======================

Suutuin päivälehden sivuston antamisesta, haluaisin lukea ensin etusivuston siunatut, kastetut syntymäpäivät, ym. Siitä huolimatta saan aina urheilusivuston. Ja eikun heitin lehden nurkkaan ja lähdin suuttuneena sauvalenkille, siellä rauhoituin ja tullessani takaisin halittiin oikein kunnolla ja naurettiin koko jutulle, mutta tulipa hyvä olo.

- Tuittupää

=======================

Taisin olla neljän-viiden vanha, kun aapiskukko muni minulle appelsiinin paperipussissa. Heitin pussin seinään ja huusin vanhemmilleni: Kukko ei voi munia paperipussissa! Mökötin koko päivän aapiskukko-uskon menetystä. Illalla en enää jaksanut.

- Aapiskukkoon uskonut

=======================

Olimme mieheni kanssa elokuvissa. Minä hörähdin nauramaan ja nauroinkin oikein koko rahan edestä, mutta kaikki muut olivat hiljaa. Mieheni töni minua olemaan hiljaa ja minua raivostutti, kohtaushan oli ihan järjettömän hauska.

 Mökötin elokuvista poistumisen jälkeen, enkä meinannut rauhoittua ollenkaan. Lopulta mieheni kysyi: ”Mille sinä nauroit? Huomasitko ettei kukaan muu nauranut?” Ja lopputulos oli se, että olin kuullut näyttelijän repliikin väärin ja se oli muuttanut minun käsitykseni elokuvan siitä kohtauksesta ihan vääränlaiseksi. Eli mieheni oli töninyt minua ihan aiheesta ja minä pöllö suutuin!

- Hah-hah

=======================

Suutun kun mies ei ymmärrä pienestä vihjeestä mitä minä haluan. Jos hän unohtaa vaikka kaupasta tuoda jonkun pyytämäni asian. Miesten pitäisi omata tuo ajatustenlukutaito. Lepyn yleensä kun hän onkin ostanut vaikka suklaalevyn tms. ilman pyytämistä. Tai ei ole huomaavinaankaan, että olen edes tiuskinut ja suuttunut. Ei yksin viitsi kauaa riidellä eli riita haihtuu kuin itsestään.

- Satumarketta

=======================

Tahtoo olla sillä lailla, että asioita kasaantuu ja kasaantuu ja viimein siihen mökötykseen ei tarvita kuin yksi "väärä" sana. Monesti jälkeenpäin naurattaa koko tilanne. Asiat sovitaan puhumalla jommankumman toimesta ja sitten pyytämällä anteeksi ja antamalla anteeksi ja sitten ne unohdetaan. Mutta onhan se niinkin, että pieni riita aina piristää ja puhdistaa ilmapiiriä.

- Mököttäjä
=======================

Voin alkaa mököttämään jostain asiasta mikä ei todellisuudessa ole edes tapahtunut vaan kuvittelen sen pahan asian tapahtuvan. Huomaan olevani vihainen ja mököttäväni asiasta jota ei ole edes tapahtunut. Tämä on mielestäni suht hullua.

- tteesa

=======================

Suuttumistapani riippuu paljon ihmisestä. Siskoni kanssa huudamme toisillemme, saatamme vähän aikaa olla omissa oloissamme, mutta se on sitten siinä, vihottelemaan emme jää pitkäksi aikaa. Äidilleni mökötän joskus kauemmankin aika, muille läheisilleni suutahdan ja lepyn nopeasti.

- Sanna

=======================

Jos joskus olen riidan aikana hiljaa, se merkitsee että minä mietin asiaa, ei saa häiritä. Tai toki puhua voi, mutta yritän säästää omat sanani siihen saakka että pystyn kommunikoimaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Minulle on helpompaa olla hiljaa kuin huutaa ja loukata jos on riidasta kysymys. Sanoilla voi vahingoittaa pahasti, enkä sitä millään tekisi. Pienet pistelyt on asia erikseen mutta rakkaan loukkaaminen tietoisesti, se on tuhoisaa! Yhtä tuhoisaa voi olla kenen tahansa muun kanssa riitely - sanoilla.

Kaikkien kanssa ei voi sopia, jos kommunikointityylit eivät asetu kohdilleen millään. Silloin pitää yrittää keventää ilmapiiriä ja yrittää käsitellä asioita joista ei tule riitaa. Tai sitten yrittää hyväksyä selvittämättömien ja kompromissien kautta sovittujen asioiden ilmapiiri ja toivoa edes hiljaista samaa kieltä aktiivisen sotimisen sijaan. Rakkaan kanssa riitelyn sopiminen on aina mukavaa, hih. Ihmisten kanssa sovinnon tekeminen yleensäkin jonkun asian päälle usein lutviutuu itsestään. Harva jää kaivelemaan vanhoja, vaan kumpikin koittaa tehdä eleitä joilla osoittaa että rauha on maassa ja ymmärrystä ilmassa.

Rauhallisia riitoja toivottaa.

- Taru

=======================

Mökötyksen syitä on varmasti ja valitettavasti enemmän kuin on vuodessa päiviä - ja kaikki yhtä typeriä.

Paras ja pahin mökötyksen eliminoija on puoliskon 'väärä' suhtautuminen - eli ottaa kiinni ja halaa. Kyllä siinä mökötys unohtuu sukkelaan ja tilalle astuu korviin asti punoittava häpeä. Näissä tilanteissa on kaikista helpoin nielaista ylpeytensä eli pyytää anteeksi omaa tyhmää käyttäytymistänsä ja toisaalta ne ovat niitä parhaimpia opettajia mökötyksettömään arkeen.

- Päivänsäde

=======================

Mökötyksen aiheita en muista. Niitä pieniä riitoja. Miten teen sovinnon? Kun yritän mököttää jostain vähän aikaa, niin mies tulee ja sanoo:" Onko meidän äiti jostain kiukkuinen" ja virnistelee siinä ja halaa. Yritä siinä sitten olla kiukkuinen.

- Hellu

=======================


Mökötän jos en saa tahtoani läpi niin kun olen ajatellut asian - miten tapahtuu ja se ei sitten menekään niin.

- onsku -

=======================

Suutuin ystävättärelleni siitä, kun tämä sanoi,ettei koskaan ota itse yhteyttä ihmisiin, vaan aina häneen otetaan! Hämmästyin! En ollut tullut ajatelleeksi, että tapaamisehdotukset olisivat aina lähteneet minun taholtani. Ja niin päätin jäädä odottavalle kannalle! Ajattelin että täytyyhän hänenkin haluta pitää yhteyttä minuun. Ja voitteko kuvitella: olin väärässä. Ei pihauksen pihausta! Nyt on aikaa mennyt monen monta kuukautta.

Enkä oikein tiedä miten päästä irti tästä tilanteesta. Unohtaako koko juttu ja ottaa yhteyttä? Vai unohtaako koko ihminen? Jotenkin tuollainen käytös tuntuu niin ylimieliseltä! Mitä tehdä?

- Liisa H

=======================

Aamuisin minut saa menettämään hermot "tyhmillä" kysymyksillä ja keskustelun yrityksillä. Tällöin en tosin ole vihainen pitkään, vain siihen kunnes olen kunnolla herännyt. Ja pääosin olen silloin vihainen itselleni, kun en osaa kohdella lähimmäisiäni oikein.

Anteeksi pyytäminen on hankalaa, mutta kannattaa! Usein sanoo, että anteeksi kun tiuskin, mutta... Vaikka olisi hyvä sanoa vaan, että anteeksi, kun olin typerä, ja jättää selittelyt sikseen. Tosin jos oikein on loukannut toista, on selityskin usein paikallaan antaa, mikäli sellainen on olemassa.

Pitkää pinnaa kaikille!

- Eela

=======================

Kerran oli riitaa kavereiden kanssa, ja kun sitten illalla aloimme puimaan asiaa, monien kyynelten jälkeen, ei muistettu kunnon syytä koko huonoon päivään…

- Lumia

=======================

Suutuin ja loukkaannuin aikanaan työelämässä, kun päämieheni ilmoitti puhelimella edustus-sopimuksen irti. Olin 13 vuotta tehnyt heille hommia. Anteeksi en ole pystynyt antamaan vaikka sain liiton avustuksella hyvän rahallisen korvauksen. Avioliitossa selvitän asiat yleensä huumorilla. En mökötä.

- Rami

=======================

Asiakaspalvelua ruokakaupassa tekevänä minua todella raivostuttaa toisten "ikäihmisten" varsinkin naispuolisten valitus siitä, jos vaikka juuri sitä tiettyä leipää ei ole saatavilla mitä MINÄ tulin hakemaan. Ja kun tarjontaa on vaikka millä mitalla, nykyään ei eletä pula-aikaa, aina on saatavilla tuoretta leipää.

Mutta enhän saa siinä paikalla näyttää suuttumistani, vaan hymyilen ja ajattelen, että kunhan en itse ole samanlainen, kun tulen tuohon ikään. Ja sitten ajattelen, että onneksi on myös todella ihania asiakkaita, myös vanhoissa, jotka saattavat sairastaa pahastikin, mutta ovat aivan ihania. Kiitos Heille, että ovat pelastamassa työpäivääni.

- Päivi

=======================

Rohkenen kertoa hulluimman mieleen tulevan - tämä on niin kaukaa vuosien takaa ja mieskin jo ex eli mennyt menojaan...

 Kesken päivän lämmin rutistushalaus (sen hän osasi) ja siinä sivussa mulla selkänikamat niksahteli paikoilleen ja mies omalla murteellaan totesi: "Luut rutissoo!" Mies ei lainkaan voinut käsittää miksi minä (silloin nuori ja hehkeä) loukkaannuin verisesti. Aloin mököttää, koska kuulin tämän muodossa "lutrutissi", mikä ei vielä ollut vartaloni vaihe...

- Kielipuoli

=======================

Viisas ajatus on kiva pitää mielessä; "Älä anna yön laskeutua vihasi ylle" eli meillä ainakin pyritään pyytämään anteeksi ja sovitaan ennen nukkumaan menoa, mutta on tietysti joskus jäänyt tekemättäkin.

Mustasukkaisuus aiheuttaa tosi paljon typeriä riitoja, niistä olisi tosi kiva päästä eroon. Samoin viinapäissäänhän sitä tulee sanottua ja tehtyä asioita joista myös tulee helposti riita.

Sovintoseksi on kyllä parasta - kokeilkaapa!

- Hessutyttö

=======================

Mökötyksen sovinnonteko. Minä olen mestari mököttämään, mutta mökötys ei yleensä kestä kauaa kun mieheni alkaa kyllästyä ja tekee sovinnon. Hän laittaa valkoisen nenäliinan vilkkumaan oven pielestä jonkun kepin nokkaan ja nyyhkii, voiko enää mököttää, ei! Toimii ainakin meillä sovinnon tekoon. Ele sopii varmaan muillekin.

- Sirkkis

=======================

En ole ollenkaan mököttäjä-luonteinen. Usein ajattelen suutuspäissäni, että nyt sitten mökötetään ja en puhu sulle mitään koko päivänä. Mutta suulaan ja sosiaalisen luonteeni takia tai jostain muusta syystä en pysty olemaan tuntiakaan puhumatta. Joko alkaa tuntua että olisi anteeksi pyynnön aika tai jotenkin muuten voisi sovinnon tekoa muutamalla sanalla yrittää.

Vanhempani tapaavat mököttää mitä kummallisimmista syistä, suurimpana varmaan kuitenkin on isän sohvalla makaaminen ja se kun äiti hoitaa kaikki asiat huushollissa.

- Papupata

=======================

Viimeksi suutuin miesystävälleni, kun hän rohkeni arvioida poikani pulskaa olemusta. En näköjään siedä yhtään arvostelua tai hyvää tarkoittavaa ojentamista. Ehkä tuo arviointi osui johonkin kohtaan minua - sai minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi tai jotakin. Toinen ei sitten ollenkaan ymmärtänyt, mistä suutuin.

Ylipäänsä suutun joskus ihan tyhjästä - tosi pienestä - varsinkin, jos on ollut paljon haastetta ja vaikeuksia sitä ennen. Sanonta kamelin selän katkaisevasta oljenkorresta on täyttä totta!
Olen aika nopea leppymään - mutta joskus mietin asiaa päiväkausia ja tunnen suuttumisesta moraalista krapulaa. Olen vanhemmiten oppinut odottamaan muutaman päivän päätösten tekoa suuttumisen vuoksi - vähitellen asiat alkavat näyttää muitakin kuin mustia puoliaan.

- Melli

=======================

Tiettyyn aikaan kuukaudesta sitä onnistuu vetämään herneen nenään ihan mistä vaan. Vähän aikaa mökötettyään sitä saa jotenkin ihmeellisesti siellä sekavassa päässään laitettua asiat tärkeysjärjestykseen ja menemään nöyränä toisen puheille. Meillä tulee molemmilla aina nauru tuollaisen hullun raivarin jälkeen.

- PMS

=======================

Tästä on aikaa kymmenkunta vuotta...

Oli joulun jälkeen ensimmäinen työpäivä. Työkaverini kysyi mitä olin saanut mieheltäni (joka oli samassa työpaikassa) joululahjaksi. Ruvetessani vastaamaan tajusin, etten ollut saanut mieheltäni lahjaa ollenkaan. No sen kerroin työkaverille. Työpäivämme päättyi ja P-paikalla mieheni odotti jo autossa. Sanaakaan sanomatta menin autoon.

Mies siinä yritti jotain juttua kehitellä, mutta ei hän saanut ainuttakaan vastausta. - Ei kauaa jaksanut yrittää. Työmatkamme kesti noin reilun puoli tuntia ja hiljaisuus vallitsi autossa - ja ihmetys.

Kotona sitten jo rupesin puhumaan mikä oli. Mies ihmetteli miksi en koko joulun aikana ollut maininnut asiasta ja nyt sitten on kuin maailman loppu. Selitti ettei yksinkertaisesti ollut keksinyt mitään lahjaa ja tiesi minun suhtautuvan JOULUNA kielteisesti rahalahjaan tai lahjakorttiin.

Sehän eniten harmittikin kun en ollut huomannut koko lahjattomuutta ennen työkaverini kysymistä. Ruoan jälkeen kuittasin koko asian naurulla. Eikä tuo miehenikään osannut muuta...

- Lahjaton S.

=======================

Olen joskus suuttunut kun olisin halunnut olla yksin saunassa, ja mies on tullut samaan aikaan kohta perässä. Se suunniteltu ihana rauhallinen saunahetki lauteilla on unta vain, kun toinen änkää sinne ja rupeaa puhumaan esim. politiikkaa! Sitten mökötän päivän kaksi, eikä toinen edes tiedä miksi? Muttei myöskään kysy! Mökötys laukeaa siihen kun en enää jaksa mököttää! Ja minä avaan suuni…

- Leena

=======================

En suutu koskaan, loukkaannun kyllä... Joskus menee hermot ainaisiin kaksimielisyyksiin, kun juttuja ei voi kertoa ilman, että siihen liitetään tuo sävy. Tietyssä pisteessä menen hiljaiseksi, mutta asia on nostettava pöydälle: ihan aikuisten oikeesti. Pyydä anteeksi, jos itse sanon rumasti, en voi kauan olla itseni kanssa, jos tiedän loukanneeni toista.

- Tirriäinen

=======================

Meillä ei yleensä suututa naurettavien asioiden takia, sillä suuttumisen syyt ovat joka kerta olleet sidoksissa perheen yhteisiin asioihin, kuten vaikkapa omien töiden tekemättä jättämiseen. Suurin suuttumuksen aalto hulvahtaa ylitseni joka kerta kun alan siivoamaan makkariamme, joka on jostain syystä joka nurkkaa myöten täynnä isännän "tuulettumassa olevia" kamppeita.

Suurimmat riidat aiheutuvat tällä hetkellä murkkuikäisten neuvotteluhaluttomuudesta ja paheesta, jota he aktiivisesti tuntuvat kielloista huolimatta viljelevän sekä muista sen iän tuomista lieveilmiöistä. Itse en osaa olla huoleton enkä edes alkaa tekemään mitään, ellen saa riitaa sovituksi heti alkuunsa.

Puoli tuntia on kyllä takaraja mököttämiselle, sen jälkeen on pakko mennä ja pyytää anteeksi omaa typeryyttään ja huonouttaan. Koskaan ei ole tarvinnut tyhjin toimin tulla takaisin anteeksipyyntöreissulta, vaan aina on olo ollut helpottunut ja iloinen. Olen huomannut, että tässä vaiheessa on paljon parempi itse mennä tekemään sovintoa. Vaikka ei olisikaan ollut riidan aiheuttajana sillä murrosvaihettaan elävä nuori ei välttämättä kykene itse sitä tekemään, vaan asia jää painamaan molempia ja rikkoo herkässä ikävaiheessa elävän nuoren suhdetta vanhempiinsa.

Meillä on aina pyritty pyytämään ja antamaan anteeksi, vaikka jalkoja olisikin vaikea saada liikkeelle oikeaan suuntaan. Kannattavaa se on ollut joka kerta, josta molemmat osapuolet ovat aina oppineet jotain. Ainakin sen, että tunteita on monenlaisia ja niitäkin voi oppia säätämään ja sietämään.. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

- Rauhanrakentaja

=======================

Mökötin pari päivää avopuolisolleni, kun hän oli käynyt ulkona syömässä työkaverinsa kanssa eikä ollut tahtonut minua mukaan ja yritti vielä salailla sitä. Mutta pikkulinnut olivat juorunneet minulle siitä, niin tiesin kysellä asiasta. Jälkeenpäin ajatellen ihan naurettava syy mököttää pitäähän ihmisen syödä että pysyy hengissä...

- Mököttäjä

=======================

En osaa suuttua ollenkaan, en mistään enkä mitenkään. Se voi olla hyvä tai ehkä paha. Tällainen ihminen on kovin väritön, mutta silloin ei tarvitse kyllä koskaan pyydellä anteeksi suuttumistaan tai pahoja sanojaan.

- Nainen

=======================

Olimme juuri tulleet kotiin ja mieheni ärsytti minua omilla pikku huomautuksillaan siitä miten on oikein laittaa veitset ja haarukat pöytään. Tiesinhän minäkin sen, mutta päreet paloivat ja niin lensi
lähimmällä pöydällä ollut korttipakka keittiön lattialle ja tietenkin kissanmaitokuppiin .

Ei mennyt aikaakaan kun menin ja otin kaulasta kiinni ja anteeksi-sanan jälkeen keräsimme ja pesimme maidot pois korteista... ja veitset ja haarukat tulivat oikeaan järjestykseen pöytään.

- Kahveli

=======================

Suutuin oikein tulisesti, kun poika antoi koiralle ruokapöydästä makupaloja vaikka oli sen monesti kieltänyt. Nyt oli sisäfileetä, ja otin salamannopeasti hänen lautasen ja tyhjensin sen koiran kuppiin. Syökööt yhdessä.

Saarnasin, että ostan kallista sisäfileetä ja Sinä syötät koiralle jne. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuului. Nyt kun meille haetaan uutta kappalaista, niin tietäisin hyvän ehdokkaan. Nauruksihan se
meni. Hänen isänsä oli samanlainen. Kun suutuin, hän keksi jotain hupsua, eikä voinut kun vetää suun hymyyn. Mökötys jäi.

- Katriina

=======================

Välillä, kun leikattu käteni on oikein kipeä, en taida tarvita oikein syytäkään, mistä suutun. Oikein odottelen tilaisuutta olla erimieltä kuin mieheni (lapsemme taitavat useimmiten siirtyä leikkeihinsä ja touhuihinsa, eivätkä viitsi kommentoida) ja tirisen hänelle kuin rasva paistinpannulla. Hän on mököttävinään ja molemmat odottelevat sovintopusua.

Yksi nuori ystävämme kuoli aivan yllättäen nukkuessaan äskettäin, ja sen jälkeen sitä ajattelee usein, ettei viitsi uhrata päiviään mököttämiseen jostain pikkuasiasta. Tiedämme, että moni ihminen olisi kiitollinen, jos olisi voinut hänelle jättää jäähyväiset tai sanoa vielä jotain mukavaa tai kaunista.

- Kuin rasva paistinpannulla

=======================

Olen todella huono mököttämään. Jos hihat palaa kunnolla, päätän, että en ainakaan viikkoon puhu toiselle mitään, enkä tee yhteistyötä. Alan kuitenkin heti työstää ongelmaa päässäni ja päädyn yleensä siihen, että vaikka omasta mielestäni olisinkin oikeassa, niin miksi en silti tarjoaisi toiselle sovinnon kättä. Elämä vaan on liian lyhyt mököttämiseen!

- Lennu

=======================