Su 30.4.Mirja, Miia, Mira, Mirva, Mirj...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


 

Mistä sinä suutut ja miten? Miten selvität riitasi ja mikä saa sinut lopulta antamaan anteeksi? Miten teet sovinnon? Usein suuttumisen ja mökötyksen syyt ovat aika naurettavia. Rohkenetko kertoa hulluimmat mökötyksesi syyt?

Arvonnassa kolmelle 30 euron lahjakortti puotiimme.

Voittajat:

Päivi Turunen, Sonkaja
Hanna-Leena Ketonen, Turku
Pertti Leinonen, Kajaani



Äidin kanssa otan yhteen jos useampi päivä ollaan yhdessä! Hänen maailmansa on niin vanhanaikaista ja elää siinä vanhassa pula-ajassa, että en jaksa vääntää kauaakaan kun jo kilahdan ja joka kerta sama juttu!! Yleensä aiheena on raha tai ruoka. Mitään ei saisi ostaa ja vanhaa ja huonoa ruokaa pitäsi vain syödä.... Puoli päivää mökötellään, mutta koskaan ei nukkumaan mennä vihassa eli kannattaa muistaa, ettei anna auringon laskea vihan ylle.....

Heluna

________________________________________

Suutun yleensä siitä kun mies suunnittelee hiljaa mielessään jotain isoa hankintaa. Yhteiseen hankintaan haluaisin minäkin mukaan heti alussa. Joo, hermohan siinä menee, mökötys ja erittäin ilkeät ajatukset. Auttaa kun hoksaan ajatella, että hänellä on huomattavasti isompi palkka, joten onhan hällä kai oikeus ostellakin jotain isompaa ja vaikka ihan itselleen. Siitä se hiljaisuus vähitellen laukeaa tavanomaiseen pälätykseen. Sopu on ihana.

näin meillä

________________________________________

Olen nyt 53-vuotias ja yli vuosi sitten kun kävin lähikaupassani (jossa olen asioinut jo kauan) ostamassa kolme siideriä, myyjä kysyi paperit (oli ihan tosissaan)... Yllätyin totaalisesti, koska sama myyjä on myynyt minulle aikaisemminkin alkoholia, tupakkaa ja veikkauksen pelejä.

Sanoin ettei minulla ole passia mukana ja muita henkilöllisyystodistuksia ei ole. Myyjä otti päättäväisesti siiderit hihnalta sivulle ja ehdotti että myymäläpäällikkö voisi tulla paikalle, mutta olin niin vihainen jo siinä vaiheessa, että oli pakko päästä pois kaupasta ja lähdin hakemaan passia kotoa.

Olin raivoissani, korvista nousi höyryt ja olin räjähtämispisteessä, pistää nyt "vanhan" ihmisen juoksemaan hakemaan passia, jotta saa ostettua kolme siideriä johon ikäraja on suomessa 18 vuotta ja minä olin 52.

Palasin takaisin ja näytettyäni passini sain siiderini, totesin vaan että "tämä on ihan naurettavaa".

Eräs lehti julkaisi tarinani ja päätin että kauppa meni nyt osaltani boikottiin, jota kesti muutama kuukausi ja jääräpäisenä tyttönä kävin kauempana kaupoissa. Sitten olin työttömänä ja kun pääsin haluamaani työpaikkaan, päätin lopettaa boikotin, koska olin niin iloinen että sain töitä.

Minun olisi pitänyt suostua myymäläpäällikköä paikalle tuloon ja hän ehkä olisi kumonnut myyjän vaatiman pyynnön, mielestäni myyjä oli erittäin ammattitaidoton tai hänellä oli muuten vaan huono päivä. Tänä päivänä en suuttuisi tällaisesta, ehkä lukemani henkiset kirjat ovat saaneet minut ajattelemaan toisin kun tulee vastoinkäymisiä.

jääräpäinen tyttö

________________________________________

Menimme tyttäremme syntymäpäiville, joille oli kutsuttu myös avopuolison vanhemmat. Tapasimme heidät ensimmäistä kertaa. Pariskunta oli hyvin tilaisuuteen pukeutunut. Kummallakin Marimekon kauniit vaatteet. Mieheni veti kengät jalastaan, istahti sohvalle, ja kauhukseni huomasin, että hänellä ei ollut sukkia jalassaan, vaan hän oli laittanut minun villatöppöseni, jotka olivat hänelle aivan liian pienet. Varsi oli kantapään alla, ja muutenkin niistä näki, etteivät ne hänen olleet. Mökötys ei jäänyt puoleen päivään.

Kahden viikon mökötys

________________________________________

Sen tiedän, että mököttänyt olen. On sovittu ja jatkettu elämää. Unohdettu. Joten enhän minä tähän muista, mistä asiasta ja mite!

Lennuu

________________________________________

Puolisoni lupasi saapua kotiin ennen puolta yötä työpaikan juhlista. Aloin kolmen aikaan nukkumaan vihaisena. Ei viestiä eikä mitään.. kuulin vähän sen jälkeen hänen tulevan kotiin ja aamulla kertoi ajan kuluneen niin nopeasti ja huomattuaan kellon olevan jo aamuyö, oli lähtenyt heti kotiin. Lepyin siksi heti, ettei tahallaan ollut ilmoittamatta ja muutenkin kerrankos ilta venyy. Ajattelen myös, ettei meidän pidä riitaan haaskata aikaa. En halua olla vihainen ihminen. En tapella ihmisen kanssa jota rakastan. Niin turha yksin riitely ja niin turhat pelkoni ties mistä. Olen tainnut kasvaa aikuiseksi.

Aikuinen

________________________________________

Kiihdyn kyllä nollasta sataan joskus aika herkästi, mutta mököttämään minusta ei ole. Suuttuminen harmittaa jo minuutin päästä ja olen katuvainen, että miten tässä näin kävi. Mökötys on mitä julminta henkistä väkivaltaa!

peukkeli

________________________________________

Tositarina; Noin kymmenen vuotta sitten vedin aina herneet nenään, kun mieheni huomautteli nukahtelustani tv-katselussa illalla. Anteeksiantaminen oli helppoa, kun hänen huomauttelunsa sai minut hakeutumaan lääkärille, joka totesi minun sairastavan uniapneaa. Tästä mökötyksen syystä ja sen "herättelijästä" saan olla kiitollinen tänään!

Seija -mumma

________________________________________

Olin ostanut itselleni jemmaan lakritsipiippuja "pahan päivän varalle". Yhtenä päivänä silmiini osui avattu rasia, jossa oli enää pari jäljellä "kuivumassa". Mieheni tykkää "kuivasta" lakritsasta ja itse pidän pehmeästä. Mökötyshän siitä syntyi ;D

Hannili

________________________________________

En koskaan mökötä, koska mielestäni mykkäkoulu ja mökötys ovat kammottavaa vallankäyttöä. Suutun kunnolla, sanon mikä harmittaa... joskus voin tirauttaa itkun. Mutta ei mökötystä eikä mykkäkoulua. Suoraan asiasta sanominen on kaveria kohtaan reilumpaa, oli kyse sitten parisuhteen tai kaveririidasta.

KooPee

________________________________________

Jos ihminen pystyisi näkemään itsensä kun suuttuu tai vaikkapa murjottaa... niin johan alkaisi naurattaa. Enpä ole enää vuosiin tuhlannut aikaani ja energiaani mököttämiseen, mukavampi on olla hyvällä tuulella.

Hymyilevä

________________________________________

Suutun joskus mieheni käytöksestä. Hän saa minut suuttumaan aamuisin kun hän näyttelee tyhmää, on tietokoneella ja väittää että tiedot katoaa. Minä kuulemma hommaan kaikkia roskaposteja ja muuta aiheetonta postia. Viimeksi kun hän syytti minua omien viestiensä katoamisesta, niin mökötin puoli päivää. Lepyin sitten kun en jaksanut olla suuttunut vaan ajattelin, että saatan varmaan itsekin olla yhtä ärsyttävä joskus.

Lekku

________________________________________

Näinhän siinä kävi, - taas kerran. HÄN oli sillä tuulella, etteivät oikeastaan mitkään asiat meidän huushollissa synkanneet. Ei yhteiset päivämenot, ei yhteiset tv-ohjelmat (hän katsoo urheilua ja minä katsoisin sarjoja), ei 'ikinä' voida mennä käymään missään yhdessä, jne, jne... Sitten hän räjähtää, kiukkuaa, on jöröjukan paikkaaja pari tuntia ja sitten tulee kyynelehtien luokseni ja pyytää anteeksi. Kertoo oikean syyn (kaularankasäryn tai huolensa sairaasta omaisestaan) ja miten kaikki TAAS purkaantui häneltä kiukuttelulla.

Kun ja koska tunnen hänet monien, monien yhteisten vuosien jälkeen, tiedän ja osaan suhtautua kiukutteluihinsa oikein. Täytyy myöntää, että toisinaan puren melkein kieleni poikki, etten ärähdä vastaan. Mutta silloinhan peli olisi menetetty ja mykkäkoulu kestäisi hyvin kauan. Viisas vaikenee, vaikka tiukkaa tekisi. Rakkaudessa on hienot ja pätevät pelisäännöt, kunhan osaa niitä käyttää oikean paikan tullen.

Riemun Ritva

________________________________________

Minä pahoitin mieleni kun minun paras työkaveri lomautettiin töistä ja jatkoa ei ainakaan ole nyt luvassa. Harmittaa, hän on loistotyyppi, aina iloinen.

Päivikki

________________________________________

Painiskelin ylimääräisten kilojeni kanssa ja avomieheni oli kova polttamaan tupakkaa. Sovimme kahdestaan, että molemmat alkavat tekemään töitä paheidensa poistamiseksi. Pahoitin mieleni, kun avomies otti puheeksi sopimuksemme kavereittensa kuullen ja minulle selvisi, että minun pitäisi ensin laihtua, ennen kuin hän aloittaa tupakkalakon. No, aloin entistä enemmän mussuttamaan suklaata, etten varmasti laihdu. Nyt tällä hetkellä olen laihtunut melkein kymmenen kiloa ja ihan itsestään. Olen nyt ymmärtänyt, että mieleni pahoitus oli tekosyynä makean syömiseen.

Helmi

________________________________________

Suutuin pojalleni kun hänen piti hakea autollamme minut töistä ja viedä kotiin - hän oli myöhässä puoli tuntia. Odotin kesäkuumalla ulkona ja mukanani oli juhlista jäänyttä kermatäytekakkua kotiin viemiseksi - kiva yllätys kotiväelle. Pojalla oli kavereiden kanssa mennyt ajantaju ja siksi myöhästyi - hän pahoitteli asiaa. Mökötimme koko automatkan ja vielä kotonakin - paha mieli kummallakin. Menin poikani luo juttelemaan, että pahoitin mieleni - eikö äidin kanssa sovittua aikaa pitäisi noudattaa tai ainakin ilmoittaa jos myöhästyy. Poika oli aidosti pahoillaan ja pyysi anteeksi ja sanoi mokanneensa - halasimme ja tuntui kuin pahan olon taakka olisi pudonnut harteilta kun sovimme asian eikä se vaivannut enää mieltä. Iltaa oli mukava jatkaa..

Anneli

________________________________________

Olimme vasta muuttaneet nykyisen aviomieheni kanssa saman katon alle, kun minä eräänä päivänä paistoin ranskalaisia perunoita. Kiista syntyi todellakin siitä, että missä vaiheessa perunoihin laitetaan mausteet; ennen paistamista, vai vasta sen jälkeen? Jälkimmäinen oli oma tottumukseni, ja loukkaannuin sydänjuuria myöten, kun mieheni uhmakkaasti maustoi perunat ennen paistamista. Muistaakseni mökötin useamman tunnin, kunnes mies lepytteli.

Ertsu

________________________________________

On hullunhommaa mököttää kotona sitä, että töissä työkaverit ovat olleet rasittavia. Kertomatta siis, että vika ei suinkaan ole kodin naamoissa.

Manta

________________________________________

Varsinkin silloin, kun olen väsynyt, saatan hermostua vähästä. Oma suuttuminen harmittaa, ja usein kadun ja pyydän anteeksi saman tien. Hyvin nukutun yön jälkeen asia on helpompi nähdä oikeassa mittakaavassa. Minulle tärkeä osa tunteiden hallintaa on omasta hyvinvoinnista, unesta ja ruuasta huolehtiminen. Näillä on yllättävän paljon merkitystä.

Tiiu

________________________________________

Suutun lähinnä, jos sopimuksesta ei pidetä kiinni ja varsinkin silloin jos puuhataan sen sijaan jotain vähempi arvoista. Esim. parisuhdeillan sijaan siivotaan vessaa. Naurettavin mökötyksen aihe on varmaan se klassinen eli miehen "epäsiisteys". Eihän kukaan saa määrittää toisen siisteystasoa. Ja mitäs elämistä se on, jos pientä sotkua ei mahdu elämään. Selvitän riitani halaamalla, tekemällä pieniä mukavia palveluksilla ja tunnustamalla oma tyhmyyteni. Antaudun, koska riitely on tyhmää eikä se johda mihinkään.

tyhmä tyllerö

________________________________________

En yleensä suutu helposta, mutta jos minua rassataan toden teolla tai jankutetaan samaa asiaa esim; onpa vaimo pahalla päällä, vaikka sitä en olisikaan, vaan muuten vaan hiljainen. Jos ei ole asiaa niin mitä sitä turhaan läpättämään. Sitten kun suutun, on oksat pois joulukuusestakin. Huudan ja möykkään niin, että talo raikuu ja sitten astuu syvä hiljaisuus saatan mököttää ja olla mykkäkoulua vaikka viikon jos oikein minut on rassattu riekaleiksi tyhjän takia. Se menee itsestään ohi, lähdemme tekemään jotain yhteistä kivaa harrastusta kuten näin talvella pilkille ja sinne avantoon se sitten putoaa.

Tai kesällä lähdemme retkeileen tai mökille jossa on tekemistä ja saa vihansa puskee vaikka puita hakkaamalla ja luonnossa minulla yleensä tuo pahatuuli haihtuu. Jos joutuu olemaan kotona, niin se vaan alkaa jotenkin itsestään keskustelu kun olen aikani mököttänyt. Seuraavat sanat ovat minulle perin tuttuja "kyllä se siitä leppyy, antaa olla" tai toinen tulee pyytämään anteeksi kun hän rassasi minua että sai tämän aikaiseksi. Jos taas minä aloitan, niin kyllä minä jo illalla kiiruhdan viimeksi pyytämään anteeksi ja sovinnon tekoon, sillä minusta on jotenkin väärin kun käyn vihassa nukkumaan, sillä koskaan ei tiedä onko se viimeinen yö kahdestaan. Vaan kun mökötän, niin silloin tuo ei tule mieleen, joka kyllä saisi tulla - ei sen puoleen.

Misa

________________________________________

Olin mieheni kanssa viettämässä kesäistä päivää Helsingissä, kierrellen kaupoissa. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen tuuli yltyi ja alkoi sataa. Jouduimme kävelemään muutaman sata metriä sateessa, jolloin suutuin miehelleni, kun vaatteeni kastuivat! Tokihan se mieheni syy onkin, että kesäisessä Suomessa joskus sataa vettä...

MB

________________________________________

Mökötän niin usein ja - toden totta - niin mitättömistä asioista. Useimmiten syyt liittyvät puolison tekemättömyyteen esim. siivousvälineet ovat jääneet siihen mihin ovat jääneet, mutta puhdasta on.... Nolottaa oikein, kun tajuaa asian kokonaisuuden.

Helinä

________________________________________

Tulen kotiin työstä ja rupean juomaan kahvia, joka onneksi on keitetty. Mutta, roskakori haisee ja pursuu yli. Raivostuttaa, koska eläkeläinen = aviomies katselee TV:tä sohvalla maaten. Otan ovia paukutellen roskiksen ja heitän rapun pieleen. Olen hiljaa, koska tästä on keskusteltu ennenkin. Lopulta mies nousee, tulee kahville ja rupeaa puhumaan mistä tahansa ja kiukkuni sulaa. Huomaan, että viestini meni kuitenkin vähäksi aikaa perille.

Anja

________________________________________

Työyhteisöäni koskevista muutosajatuksista ei vaivauduta informoimaan tai keskustelemaan etukäteen asianomaisten kanssa, asiat vain määrätään. Toisaalta edellytetään innovatiivisuutta ja itsenäistä toimintaa työn tekemisen suhteen, mutta vaikuttamis- tai päätösvaltaa käyttävät ihmiset, jotka eivät tunne riittävästi muutosajatusten heijastevaikutuksia.

Ei motivoi

________________________________________

Taidan olla tyypillinen nainen, sillä mykkäkoulun pitäminen ei ole minulle temppu eikä mikään - ikävä kyllä. Tosin kun asiaa tarkemmin ajattelen, edellisestä on nyt kulunut jo vuosia, en edes tarkalleen muista, kuinka paljon, mutta vuosia kuitenkin. Taidan vanhemmiten tasaantua.

Sitä ennen pahin tapaus taitaa olla täydellinen raivostumiseni anopille. Tämä osaa olla todella ilkeä ja omapäinen, välillä minusta tuntuu, että hän oikein haluaa lietsoa riitaa, ovat ne riidanaiheet niin järjettömiä. Periksi hän ei anna koskaan. Kerran pinna sitten vaan katkesi ja ilmoitin, etten ikimaailmassa enää halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Asumme eri paikkakunnilla, välimatkaa on satoja kilometrejä, joten välttely ja mykkäkoulu onnistuivat aika vaivattomasti. Kyllä tässä pari vuotta vierähti, anoppi taisi olla sovussa aloitteentekijä, ei tietysti mitään anteeksipyyntöjä, mutta yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pikku hiljaa elämä normalisoitui ja olen jo oppinut virittämään itseni ihan eri taajuudelle, kun tapaamme. En yksinkertaisesti kuule enkä näe mitään. Ihmisiähän ei voi muuttaa, joten on vaan kehiteltävä selviytymiskeinot.

Helmi

________________________________________

Olen aina joskus oikeassa ja koitan viedä jaloa ajatustani eteenpäin ja sitä ei kotioloissa noteerata mitenkään - sanaharkka valmis!

Eilen mieheni oli ensi kertaa kuntosalilla (minä olen käynyt noin 200 kertaa) opastin laitteiden käytössä viisaana - ei kuunnellut alkuunkaan, vaan teki sitkeästi vain tavallaan väärin. Tuttu salinpitäjä tuli luoksemme ja kerroin, että kohta tässä on ottelu valmis. Saimme vastauksena "meillä pariskunnat ei harjoittele yhdessä" siirryin sivuun ja hän otti opastajan roolin ja meni asia perille paremmin. Mieheni ei voi sietää minun "pätemistäni" sanoisin itse neuvomistani ja tiedän sen. Riita olisi ollut pian valmis ja aiheenhan ei tarvitse siis olla järin kaksinen.

Pätevä muija

________________________________________

Suutun helposti, mutta lepyn pian. Alan miettiä omaa käytöstäni ja saan usein hävetä sitä. Pakko pyytää anteeksi. Ihminen, jolle suutun, on usein minulle rakas ja pelkään menettäväni hänet, minulla ei ole aikaa mököttää vaan haluan olla väleissä jälleen.

Missu

________________________________________

Mökötän siitä, että ainoani naispuolisena työntekijänä joudun tekemään kaikki ns. naisten konttorityöt vaikka olen miesten esimies.

naispuolinen työntekijä

________________________________________

Jos läheiseni iskevät kohtaan, jonka tietävät minulle olevan herkän alueen. Mökötän ja pidän samalla itselleni puhuttelua, miksi kyseinen asia koskee. Itseensä meneminen auttaa.

Viivi

________________________________________

No se WC-pöntön kansi, kun se aina jätetään auki ja kaikki tavarat tippuu sitten sinne veteen!

Hellu

________________________________________

Minun vakio mökötyksen syy on kotitöiden jakaminen. Eli jos tiskivuorta ei kukaan ole huomannut purkaa pariin päivään niin silloin alkaa mökötys. Eikä se lopu ennen kun saan sanotuksi mikä mättää. Sitten se taas helpottaa kun muu perhe tulee hätiin.

Martsa

________________________________________

Ennen räjähdin välittömästi, sanoin mitä sattui. Nykyään menen ensin hetkeksi muualle miettimään, rauhoituttuani palaan takaisin henkilön luo, jonka kanssa on ollut kiistaa. Silloin on ehtinyt harkita mitä sanoo, mitä jättää sanomatta. 99 % kanssa on syntynyt sopu ja käyty asiasta järjellinen keskustelu ja päädytty hyvään tulokseen. Minä en anna kenenkään jäädä mököttämään riidan jälkeen, vaan sekin selvitetään, vaikka kuinka kipeältä tuntuisi. Syy riidan alkuun olkoon kenessä tahansa.

Manteli

________________________________________

Yksinkertaisesti elämä on liian lyhyt hukattavaksi mökötykseen. Siinä kohtaa kun suututtaa, saa suuttua ja pitääkin, mutta sen jälkeen kannattaa esittää itselle suuri kysymys MIKSI mököttäisin? Mitä se auttaa? Mitä lisäarvoa siitä saan? Suuttumus on tunne joka menee ohi kun sen päästä ulos, miksei sen anna sitten mennä samalla voimalla? Jääkö parempi olo kiukuttelusta tai mökötyksestä kuin anteeksi annosta? Sen voi ihan jokainen testata itse. :)

On helppoa antaa anteeksi kun kuuntelee toisen osapuolen näkemyksen ja kertoo rohkeasti mikä siinä suututti. Siitä saa usein vielä hyvät naurut päälle ku tilanne purkautuu.

Pohjalaisnainen

________________________________________

Minulle on aikaa myöten viiden pojan äitinä kasvanut lehmän hermot, eli suutun tosi harvoin. Pientä päivittäistä neuvontaa ja ohjausta tietysti harrastan naiselliseen tyyliini, jotta elämä sujuu, mutta varsinaisesti minua ei saa räjähtämään kuin täydellinen piittaamattomuus toisista tai häikäilemätön oman edun tavoittelu. Sitten raikaa. Huudan ja mellastan aikani, kunnes olen varma siitä, että kaikki ovat ymmärtäneet, että olen nyt tosi vihainen. Kun äijät siinä suurimmasta pienimpään tapittavat minua totisina rivissä, ja toistavat yhteen ääneen "kyllä, äiti", on jo ihan pakko nauraa. On se niin koomista.

mamma

________________________________________

Elämänkumppanini käväisyt asioillaan, joihin hän saa uppoamaan todella aikaa. Osaan mököttää saman verran katsomatta kelloa. Hän tietää jo kotiutuessa että nyt simmu on pyöreä ja yrittää lievittää tilannetta. Miehet ne osaa kupata tyhyjää!

Helleena

________________________________________

Minulla on tapana olettaa asioita. Mieheni aloittaa lauseen ja minä oletan sen loppuosan, ja normaalisti oletan aina pahinta... Riidat seuraa mykkäkoulu, joka kylläkin taitaa olla rankempaa minulle kun hänelle. Lopulta minä otan asian puheeksi ja yritän tehdä sovintoa. Mies käsittelee tunteensa yksin ja rauhassa, minä taasen haluaisin aina heti selvittää tilanteet. Sovinto tehdään anteeksi pyytämällä, halauksella ja pusulla. Eilen sovinto tehtiin miehen tuomalla kukkapuskalla, kuka siinä vaiheessa kehtaa enää kiukutella?

Valentine

________________________________________

Taisi olla kolmas äitienpäiväni. Odotin tietysti lasten isän muistavan minua lasten kanssa aamukahvien kanssa. Mutta ei. Päivällä löysin saunalta purkkiruusun. Silloin olin jo mökötyksen aloittanut. Ja mökötin iltaan asti. Ruusu mökötti saunassa myös, kunnes menimme esikoisen kanssa ennen isää ja pikkuveikkaa saunaan. Minulla oli jo mökötys palasena kurkussa ja itku lähellä. Silloin esikoinen nosti ruusun iloisena - ojensi sen halausten kera ja totesi: "Älä äiti ikke, tässä sulle luusu!" Ruusu siinä vähän rutistui, mutta tunnelma oli hetkessä korjattu.

Tarja

________________________________________

Ostin auton uudet istuinpäälliset ja halusin ne laittaa heti paikalleen, mies ei "ehtinyt" teki muuta joten rupesin laittamaan itse. Ja mökötin! siinä niitä äheltäessä, mies tuli kädet taskussa katsomaan ja kommentoimaan "älä nyt säre niitä" - "eikö pakkauksessa ollut hakasia". Olin nimittäin niin suutuksissani etten huomannut koko hakasia... silloin kyllä pisteli vihaksi toinen, enkä puhunut mitään vaan laitoin päälliset siten kuten osasin...

pikkumi

________________________________________

Kun suutun, aiheella ei ole väliä, kunhan ärsytyskynnys on vaan sopivasti koholla. Ensin saatan kolistella kovaäänisesti ja olla hiljaa tai tiuskin asioista sitten yhdessä hetkessä olisin jo valmis sopimaan ja olen jo itse unohtanut koko jutun kun toinen vielä miettii mistä nyt tuulee. ;)

Saaru

________________________________________

En osaa mököttää enkä halua olla vihainen. Tunteet täytyy saada toki ulos, mutta kun yrittää itse jaksaa ottaa vastaan toisen purkauksen ja vastata siihen rakentavasti puhumalla, niin ei tarvitsisi mököttää mykkäkoulussa ollenkaan. Teen aina itse aloitteen sovitteluun, vaikken itse olisikaan 'syyllinen' riitaan tai erimielisyyksiin.

En osaa mököttää

________________________________________

Useimmiten menee hermo, kun on olevinaan kiire, ja joku tulee häiritsemään juuri silloin. Silloin tulee tiuskaistua pahastikin, vaikkei olisi tarkoitus. Kun näin käy, menen vaikka vessaan lukkojen taakse, enkä tule pois ennen kuin kiukku on ohi. Useasti mietin vaikka kodittomia tai kuolemansairaita, jonka jälkeen omat murheet tuntuvat tosi naurettavilta. Ja menen suoraan pyytämään anteeksi siltä, ketä olen loukannut.

Typerin kiukuttelu tuli siitä, kun väsyneenä tulin kotiin, ja takissa oli vetoketju rikkoutunut. Siinä sitten huusin naama punaisena ja syyttelin milloin mitäkin tahoa tapahtuneesta. Kun vedin henkeä, mies kysyi, että autettaisko se takki nyt kuitenkin pois päältä, ja jos sitten hankittaisiin takkiin uusi vetoketju. Tuli todella tyhmä olo, kun toinen oli niin rauhallinen ja kehtasi vielä jopa hymyillä.

Manteli

________________________________________

Mieheni oli töissä ja ja tutkailin postia puhuessani hänen kanssaan puhelimessa. Hän vastasi mielestäni "väärin" kun kerroin yhden liikkeen bonustilanteen ja siitäkös se "riemu repes". Paasasin puhelimeen pää punaisena ja lopuksi vielä katkaisin sen kun syyhän oli miehen. Hän yritti soittaa takas, mutta minä en vastannu, syy oli edelleen hänen. Kun siitä sit tasaannuin, olin nolo ja häpeissäni, syystäkin. Soitin miehelle ja pyysin anteeksi ja kun tuli kotiin parin päivän päästä (tekee matkatöitä) hyvittelin vieläkin olemalla "mahdollisimman kiltti" ja osaa ottavainen väsymykseen ja antamalla hänelle extra tilaa, mutta myös huomiota. Että semmoinen täti hänellä on vaimona...

Hanna

________________________________________

Minä suutun ja hermostun tosi vähästä. Rakkaan aviomieheni kanssa väittely voi yhtä äkkiä muuttuakin mökötykseksi, jos toinen ei ymmärrä lopettaa ajoissa. No siinä ollaan hiljaa puolikin vuorokautta tai yönkin yli. Mutta pussailulla se sovinto sitten syntyy ja anteeksi pyynnöllä. Yleensä haluaisin sopia ennen nukkumaan menoa, sillä muistan vanhan sananlaskun "älä anna auringon laskea vihasi yli".

Hessutyttö

________________________________________

Eihän siihen aina paljoa tarvitse, joskus riittää puolison katse tai vain ilme. Silloin suuni menee "suppuun" ja mökötän päivän, pari. En virka mitään. Mut eipä sitä jaksa puhumatta kauempaa olla ja kun toinen ei tule vastaan mitenkään. Niin ajattelen, että nyt saa riittää, otan puolisoa kaulasta kiinni ja pussaan. Sitten keskustelemme asian ja ehkä lopuksi nauramme koko jutulle, kuinka pienestä kaikki voikaan olla toisinaan kiinni. Täytyy vaan ajatella positiivisesti.

Päivyt

________________________________________

Ei ole pitkä aika kun mökötin miesystävälleni ja syy oli se kun ystäviltäni tuli koko päivän ystäväviestejä, mutta rakkain ei lähettänyt ollenkaan eikä toivottanut hyvää ystävänpäivää millään tavalla. Itse aina muistan "tärkeät päivät". En ole leppynyt vielä, mutta illalla jo olen. En jaksa kauaa mököttää. Pyydän ja annan helposti anteeksi, ei siihen kummempia tarvita. Noin vähästä sitä voi kyl loukkaantua aikuinen ihminen.

Pettynyt

________________________________________

Silloinen mieheni oli ollut "bilettämässä" ja tuli aamulla vasta kotiin. Tietenkin kysyin syytä ja halusin keskustella asiasta. Hän vain oli hiljaa ja sanoi ettei ole mitään puhumista. Niinpä sitten päätin, että ei puhuta. Olin kaksi viikkoa puhumatta hänelle. Toki laitoin välillä lappuja pöydälle kuten että hänen sukulaisella on synttärit ja voisi ostaa lahjan, mutta lappua ei luettu. Siten synttärit meni ja hän oli kiukkuinen kun sitä ei ollut huomattu. Aloin puhumaan hänelle vasta kun hänellä "oli asiaa". Ehkä olisi pitänyt jo siinä vaiheessa miettiä meidän avioliittoa, sillä olemme nyt

eronneet.

Maria

________________________________________

En ole kunnolla miehelleni suuttunut, en osaa. Jos hän tekee jotain suututtavaa, hän tekee sen tietämättä että minua se suututtaa. En osaa mököttää miehelleni. Enää. Joskus alussa yritin, mutta siitä ei tullut mitään. Miehen hymy ja halaus tekivät mököttämisen mahdottomasti ja oli pakko lopettaa mökötys ja kertoa mikä harmitti. Nykyisin mökötys jää pois ja vain päädyn sanomaan "tosta mie ansaitsen ainakin 5 suukkoa ja halauksen", jotka saankin.

pompula

________________________________________

Juhlakahvikupeista tarjoiltu aamukahvi. Käsinmaalatut kupit oli tarkoitettu vain todella juhlakäyttöön ja aviomies onneton erehtyi yhtenä aamuna tuomaan kahvia niistä minulle. Todella, todella turhaa mökötystä, sainhan valmiit kahvit rakkaaltani tosi upeista kupeista tarjoiltuna.

lele

________________________________________

No, pyysin (tai pakotin) mieheni tasoittamaan hiukseni. Hän ei olisi millään halunnut tehdä sitä vedoten huonoihin kampaajankykyihinsä. Eihän siinä hänellä auttanut muu kuin tarttua toimeen. Annoin neuvon: "Silleen jouhevasti vaan vähän latvoja". Kun sitten näin lopputuloksen -4 cm lyhyemmät kutrit! -suutuin vimmatusti ja haukuin miehen vielä puhelimessakin serkulleen. Mökötin lukitun oven takana vessassa varmaan toista tuntia ja haukuin ukkoa ääneen. Vähitellen rupesi kuitenkin naurattamaan koko episodi ja tulin ihan huvittuneella tuulella pois toiletista, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Voi mies parkaa: en oo viitsinyt sitten enää pyytää kampaamopalveluksia...

Tupsukka

________________________________________

Hermot menevät lähinnä silloin kun lapset - 3 v ja 4 v - eivät tottele. Jos "vireystila" on oikea, hermojen paukahtamiseen ei tarvita kuin muutama toisto samasta asiasta tyyliin:" laita haalarit päälle". Kun mitään ei tapahdu, äidin päänuppi alkaa kiehua ja lopulta piiputtaa. Mökötystä meillä ei harrasteta, mutta desipelit saattavat nousta pienestäkin asiasta. Riidat tosin loppuvat yleensä yhtä nopeasti kuin alkoivatkin, minkä merkiksi pyydän anteeksi turhaa möykkäämistäni ja muistutan itseäni, että ensi kerralla (jälleen) koitan kestää pitempään ja muistaa ottaa huumorinkukkaset mukaan tsempaloihin. Onneksi lapset ovat mestareita antamaan anteeksi! Siitä olen heille äärimmäisen kiitollinen!

Mirka

________________________________________

Otan monet asiat tunteella ja loukkaannun helposti. Vierailta ja tutuilta peitän sen helposti ja ohitankin, mutta mieheni saa kyllä sen kokea. Olen vain hiljaa, enkä puhu, tunne vain kasvaa ja kasvaa. Lopulta mieheni saattaa aivan viattomasti kysyä jotain ja silloin repeän ja tilanne onkin ohi. Ehkä tyhmimpiä syitä suuttua ovat ne jolloin hän ei edes tajua tehneensä jotain tai jättäneen tekemättä

Ronja

________________________________________

Taidan olla liian tasainen, en osaa suuttua. Pelkään, jos joku korottaa ääntänsä jollekin toiselle, minulle ei suututa, kun en itsekään suutu. Siksi elämä on helppoa, kun ei tarvitse sopia riitaa tai pyytää anteeksi sanomisiaan.

Aikuinen nainen

________________________________________

Meillä oli päivällä ollut jotain pientä sanaharkkaa, jonka aikana kärkäs kieleni oli saanut mieheni loukkaantumaan. Mieheni lähti käymään kaupungissa asioilla. Laitoin hänelle viestin, että tuotko mulle salmiakkia. Mieheni ei tuonut, koska ei loukkaantuneena voinut ostaa.

Minä "vedin herneet" nenään ja mökötin vuorostani. Seuraavana päivän töitten jälkeen kävin ostamassa ISON salmiakkipussin. Vaikka oikeesti enää ei tehnyt koko karkkia mieli. Mutta pakko oli ostaa ja kiusallani rapistelin pussiani koko yhteisen työmatkan kotiin.

SP

________________________________________

Mieleeni putkahti opiskeluaikainen juttu. Enää en muista mistä syystä suutuin yhdelle opiskelukaverilleni ja aloin pitää mykkäkoulua. Monena päivänä kaverini yritti tehdä sovintoa ja pyyteli minulta anteeksi mitä erilaisimmin sanakääntein. Mikään ei kuitenkaan tehonnut minuun. Yhtenä päivänä hän sitten totesi, ettei enää tiedä mitä tehdä minun kanssani ja samalla pyöritteli käsissään hermostuneesti tulitikkuaskia. Sitten hän avasi tikkuaskin ja otti sieltä yhden tulitikun ja ojensi sen minulle sanoen tahdotko tulitikun? Silloin purskahdin hersyvään nauruun ja riitamme suli siihen paikkaan. Tämä on ollut elämäni paras anteeksipyyntö!

Eveliina

________________________________________

Suutun jos - asiat on tehty viittä vaille kokonaan, siis esim. jos on tiskattu, mutta pöydät pyyhkimättä, tai astioita kuivaamatta. Imuroitu, mutta jotain jätetty imuroimatta, siivottu kanin häkki, mutta roskapussi nojaa puhtaaseen häkkiin... Ja erityisen paljon suutun jos mökötän eikä ketään kiinnosta miksi.. :) On yksi asia jota nauran edelleen näin vuosien jälkeen: työpäivä oli mennyt pieleen lähes joka tavalla, väsytti ja ärsytti. Kävelin kotiin ja koko kolmevarttisen matkan ajan hoin "rauhoittavia" ajatuksia, kuten onpa raskasta ja miten kaikki kaatuu mun päälleni ja kotonakin on varmaan imuroitava jne... Olin siis TODELLA ärtynyt kun pääsin kotiin ja valmis kaatamaan koko likasangon mieheni päälle, käyttäen siivoamista siltana huutoon pääsyyn. Kotona olikin siivottu... voi sitä turhautumisen astetta... Hyvää ärtymistä ei kuitenkaan voinut heittää hukkaan, joten heilautin maton kulmaa ja tokaisin "Vai muka imuroitu.." Jälkeenpäin kyllä hävetti, anteeksi on pyydetty ja nykyään siis jopa nauretaan asialle. Olisinpa vaan osannut tehdä kuten työkaverini mies sanoo ärtyneelle vaimolleen "Istu tuohon matonkulmalle heiluttamaan jalkojas niin rauhotut". Mökötämme kuitenkin useimmiten kaikkein rakkaimmille, joten paras on pyytää / antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin hymyssä suin.

Irmeli

________________________________________

Naurettavia ne syyt varmasti usein ovat. Se voi olla väärä sana väärässä paikassa... Muuta ei tarvita, kun on tarpeeksi väsynyt ja kiireinen ja ei jaksa enää edes ajatella järkevästi. Meillä tapellaan kovasti (ei usein) ja mökötetään hetki ja sitten asiat puhutaan halki, pyydetään / annetaan anteeksi ja unohdetaan. Puhtaalta pöydältä on sen jälkeen taas hyvä jatkaa.

Kunpa vaan muistaisi ottaa toista vielä enemmän huomioon, niin välttyisi monelta turhalta kiistalta...

Tora

________________________________________

Suutun äärimmäisen harvoin, mutta kun se tapahtuu, ääntä ja sanoja ei juuri tule valittua. Mutta jo lapsena/nuorena lupasin itselleni, etten milloinkaan mökötä. Äitini harrasti sitä ja se oli kaikkein kamalin rangaistus, mitä koskaan olen saanut. Puhumattomuus, täydellinen välinpitämättömyys oli minusta kuin kuolemantuomioon johdattava hylkääminen. Kaameaa. Kun nyt aikuisena äitinä "kasvatan" kovaäänisesti, en mökötä. Jos murkkuni liikkuvat ovia paukutellen, annan tilanteiden rauhoittua, mutta asiat selvitetään ja puhutaan. Ei mökötetä. Ja kaiken kantaäitinä voidaan pitää: "Älä anna vihasi laskeutua auringon ylle."

Melkein mummu

________________________________________

Tämä utelu kolahti. Olen ehkä mestarimököttäjä vaikka tuo titteli ei ole välttämättä se mitä haluaisin. "Pystyn" mököttämään useita päiviä eikä viikkokaan ole mahdoton. Ja mitä pidemmälle mökötys menee sitä vaikeampi on antaa periksi ja lopettaa. Yritin miettiä syitä, mutta varmaankin kaikki ovat olleet niin naurettavan pieniä ettei mitään erityistä tule edes mieleen. Syytän naishormoneja! Mökötystä edeltää karjuminen kitarisat punaisena ja sitten kun on kaikki ja vähän liikaakin sanottu, alkaa kuolettava hiljaisuus ja kumppania kohdellaan kuin hän olisi läpinäkyvä ja ilmaa.

Vaikka tiedän käyttäytyväni todella idioottimaisesti ja loukkaavani miestäni, ei itselleen siinä tilanteessa voi mitään. Onneksi viime vuosina olen tasaantunut ja ei näitä mökötyksiäkään useinkaan enää ole. Ihanaa on ollut omistaa mies joka on kestänyt minua "mestaruudestani" huolimatta.

Mököttäjämestari

________________________________________

Silloin tällöin (erittäin harvoin!)räjähdän kotona aivan pienestäkin, jokin tavara väärässä paikassa, likaisia astioita tiskipöydällä tms. mitättömästä syystä. Kovasti otan myös nokkiini, jos en saa kertoa mielipidettäni asioista tai sitä vähätellään (murkkuikäisten lasteni taholta). "Tulivuorenpurkaukseni" jälkeen mököttäisin vaikka vuoden, ja muuttaisin pois kotoa, mutta onneksi muut perheeni jäsenet eivät ole niin pitkävihaisia ja saavat minutkin leppymään.

Stromboli

________________________________________

Annoin sisarelleni 70-vuotis lahjaksi Skyben puheluihin tarvittavat korkealuokkaiset kuulokkeet ja mikrofonin ja mökötin kun hän ei ottanut niitä käyttöön vaan laittoi kiertoon.

pikkusisko 62v

________________________________________

Suutun pikkuasioista, kuten normaalista kiusoittelusta jos on tarpeeksi huono päivä. Onneksi sopiminen on helppoa, halataan lujaa ja pyydetään anteeksi, molemmat, eikä riidan syytä enää mietitä tai syyllistä etsitä. Välillä on vaan mökötettävä ja puhdistettava ajatuksia ennen kuin tajuaa kuinka naurettavalta näyttää.

Pienet kinat puhdistavat ilmaa

________________________________________

"Mökötys kestää aikansa ja siihen on jokaisella oikeus"

lisbet

________________________________________

Suuttumus tai ärtyminen tapahtuu yleensä pikkuasioista jotka tulevat ja menevät. Kun ikää tulee enemmän, anteeksi pyytäminen ja antaminen sujuu aina vaan paremmin - kai kokemuksen lisääntymisen myötä.

kaikuja savosta

________________________________________

Mökötyksen jalo taito on iän myötä päässyt vähän ruostumaan, onneksi. Teininä ihan pikkuasiakin saattoi aiheuttaa pitkän hiljaisuuden, mutta eipähän tullut huudettua ja riideltyä vanhempien kanssa juurikaan murrosiässä. Mökötys on selvästi sukuvika, isäni osaa sen kanssa hyvin ja äitini oli tottunut sitä käsittelemään.

Yleensä mökötykseni alkaa ihan pienestä sanaharkasta, mutta alla on pitkän aikaa kerääntynyttä pahaa oloa, jonka laukaisee yllättäen sitten näennäisesti ihan pieni juttu. Siksi vastapelurille on todella vaikea ymmärtää, miksi multa menee ääni poikki kokonaan jostain mitättömästä asiasta, sillä tällä näennäisellä pikkumaisuudella saa usein toisen suuttumaan.

Yleensä mökötykseni menee ohi itsestään, ei kestä kovin pitkään. Paras keino sen nopeuttamiseen mulla on yksinäisyys ja ulkoilu tai vaikka joku fyysinen ponnistus (suosittelen siihen vaikka vessan siivousta). Mutta varmuuden vuoksi olen kertonut vastapelurille myös, että halaus ei koskaan ole pahitteeksi ja nätisti jutteleminen, ei kannattaisi itse suuttua vaan ottaa tilanteesta rauhallisesti selvää. Jos toinenkin suuttuu, tilanne karkaa käsistä ja muuttuu pattitilanteeksi.

Satu 44 v

________________________________________

Suutun todella harvoin ja harmistumistakin tapahtuu säästeliäästi. Kun sitten pillastun, on syynä yleensä jokin epäoikeudenmukaisuus tai huono kohtelu. Silloin harvoin, kun kuppini kupsahtaa nurin, leiskahtaa oinaan luonteeni tulisesti, käydään kiivasta keskustelua ja käteni antavat asialle vauhtia kuin tuulimyllyllä, mutta toisaalta lepyn käden käänteessä. Mieheni ei oikein osaa riidellä ja lepyttääkin minut nopeasti hassuttelullaan. Välillä oikein raivostuttaa, kun en osaa mököttää enkä osaa olla pitkävihainen! - Olisi kiva saada osakseen oikein kunnollista lepyttelyä. :D Eipä tämä onneksi taida olla ihan suurimpia puutteita ihmiskunnan historiassa...

Luise

________________________________________

Mökötin monta tuntia avomiehelleni tulevasta keittiöremontin toteutuksesta. Älyttömäksi mökötyksen tekee se, että remonttiin ei ole edes varaa kuin ehkä viiden vuoden kuluttua.

Marza

________________________________________

Jos suutun, en yleensä mökötä, vaan pyrin ilmaisemaan kökön olon suoraan...olen opetellut tekemään sen maltilla. Tuolloin kökön olon aiheuttanut henkilö ymmärtää asian ytimen ja sitten on helpompi käsitellä koko juttu ja siirtyä eteenpäin. Ei tarvitse tuhlata kallisarvoista aikaa mököttämiseen tai mykkäkouluun...kun ei siitä ole loppupeleissä mitään hyötyä.

rosebay77

________________________________________

Minä juuri suutun siitä mökötyksestä eli puhumattomuudesta. Jos haluan sanoa ääneen jonkun mielipiteeni, miesystäväni ei halua asiaa kommentoida ETTEI TULISI RIITAA, vaan alkaa mököttää ja sekös alkaa risomaan niin julmetusti että mulla palaa käämit - toisin sanoen kipinät lentää. Parempi kiivas sanaharkka ja sen jälkeen anteeksipyyntö ja lepyttely kuin HILJAISUUS! En jaksa olla pitkävihainen, eli heti lepyn ja pyrin sopimaan asian. Pitkävihaisuus syö ihmistä ja vie yöunet, pilaa oman ja tietysti toisen päivän.

Sindi

________________________________________

Hermot menee helpoimmin silloin, kun on väsynyt ja rasittunut muutenkin. Pitäisi aina pystyä hillitsemään itsensä, muttei se helppoa ole. Puhumalla selvitän, en mökötä.

Älkää mököttäkö :)

________________________________________

Täytyy myöntää että olen jo hiukan oppinut enkä suutu niin herkästi enää kuin "nuorempana". Nyt on jo helpompaa sillä saralla! Mutta joskus meinaa hiipiä suuttumus, en tarvitse kuin muistuttaa itseäni viime jouluna tapahtuneesta liikenneonnettomuudesta, 19.12. jossa pojan luokkakaveri kuoli. Oli varmaan surullista 20.12. lasten viimeisenä koulupäivänä. - Kuinka onnellinen saankaan olla omista asioistani, haluan aina lähettää voimia antavia ajatuksia pojan vanhemmille ja perheelle. En minä voi suuttua tänä talvena, ei minulla ole siihen riittävää syytä.

anniina12

________________________________________

Ollessani aivan nuorikko, mieheni osti uudet peräkärrit traktoriin ja toi ne katsastettavaksi. Totesin: onpa nyt isännällä hienot kärryt! Mieheni suuttui minulle, eikä puhunut viikkoon mitään. Asiaa on puitu jälkeenpäin, mikä siinä oli niin suututtavaa.

Entinen nuorikko,nyt yli-ikäinen emäntä

________________________________________

Kuten kysymyksen asettelussakin jo selviää..."usein suuttumisen ja mökötyksen syyt ovat aika naurettavia", nii..in, eli en suutu enkä mökötä! Nuorempana tuli kokeiltua, mutta alle sekunnin kuluttua mielestäni juttu oli jo ohi... ja ai sitä tuskaa, kun kaveri olikin pitkävihaisempi. Aviomieheni kanssa emme ole kymmeneen vuoteen saaneet tappelua tai mökötystä aikaiseksi juuri siitä syystä, että molempien mielestä aiheet ovat niin naurettavia. Eli halitaan, pussataan ja nauretaan...ja myönnetään, että aina ei voi olla oikeassa, eikä aina kannata kaikkien juttujen kanssa olla ihan ehdoton.

"Joustoa polviin!"

-lilli-

________________________________________

Mökötys on typerää. Jos keskustelu kiihtyy liikaa, sanon että ei kannata riidellä, puhu jos haluat, mutta minä ajattelen. Yleensä seurauksena on nauru. Jos jokin asia suututtaa, enkä voi sitä muuttaa, niin mökötys ei ainakaan auta, se on huonon itsetunnon merkki .

monta kertaa pyöreitä täyttänyt

________________________________________

Seurustelimme. Minulla oli pitkät ja omasta mielestäni kauniit kynnet. Silloista poikaystävääni, nykyistä aviopuolisoani ne vaivasivat. Hän otti sakset ja väkisin leikkasi kynteni pilalle. Lähdin paikasta kävelemään ja ajattelin, etten palaa takaisin ennen kuin minut haetaan (jos haetaan)... hakemaan tultiin, mutta en puhunut mitään, vaikka kuinka minulle yritettiin puhua ja minua yritettiin lepyttää... itkuksihan se jossain vaiheessa meni ja olin valmis vastaamaan anteeksipyyntöön anteeksi antamisella. Oli muuten aika pitkä autoajelu: kaikki tapahtui "anoppilassa", eikä sinne nyt kehdannut tuleva siippani viedä minua mököttämään tai sitten myöhemmin itkusilmässä... mutta tarinalla on onnellinen loppu: olemme onnellisessa avioliitossa, jossa osataan mököttää edelleen, mutta osataan myös pyytää ja antaa anteeksi.

ei enää pitkäkyntinen

________________________________________

No, tulipa sopiva kysymys sopivaan aikaan. Oli ollut vähän suukopua kumppanini kanssa (näitä parisuhdejuttuja), eikä yhteisymmärrystä sillä hetkellä syntynyt.

Päivän kihisin kotonani ja ajattelin, että en varmaan soita ja jos hän ei sitä tee, niin sitten saa homma olla siinä. Ystävänpäivän aamuna olin yhä omassa mielipiteessäni, mutta ikävä oli jo kova. Niinpä otin kännykän käteen ja arasti esitin kutsun illaksi ystävänpäivää yhdessä viettämään. Paljon taivuttelua ei tarvittu ja mökötykseni haihtui hanhenmaksaan (ei häneltä todellakaan mikään tavallinen tuliainen), punaviiniin ja lämpimään kainaloon.

kainaloinen

________________________________________

Jos suutun, niin suutun nopeasti ja tuhisen äkäisenä jonkun aikaa - sitten tavallisesti lepyn.

Kirsikka

________________________________________

Suutun epäoikeudenmukaisuudesta, valehtelusta, selän takana puhumisesta, siitä että asioita ei keskustella selviksi, vaan pakoillaan tilannetta, jossa joutuisi kertomaan, miksi on käyttäytynyt siten kuin on, ongelmien maton alle lakaisemisesta, "takin kääntämisestä". Itse en tee mitään noista edellä mainituista, sillä inhoan tuollaisia piirteitä niin perin juurin. Voin olla eri mieltä asioista, mutten jaksa enkä halua tapella, se on aivan turhaa energian tuhlausta, jonka voi käyttää paljon hyödyllisemminkin. Osaan kyllä suuttua ja mököttääkin, mutten kovinkaan pienistä jaksa nokkiintua, elämässä on mielestäni paljon tärkeämpiäkin asioita. Aina ei tarvitse olla samaa mieltä. On elettävä niin, että itsellä ja läheisillä on hyvä olla, sillä kaikkia et voi koskaan kuitenkaan miellyttää, aina löytyy joku, joka ei tykkää.

Riidat selvitetään puhumalla ja sovinto löytyy, jos osataan kauniisti pyytää anteeksi, jos on toista loukattu. Sovintoa voi hieroa ottamalla toista kaulasta kiinni, halaamalla, pyytämällä anteeksi, käyttäytymällä yleensäkin niin, että toinen huomaa minun olevan todella pahoillani. Ellei toinen halua kuunnella, eli on niin suuttunut, voi aina jättää/lähettää postikortin, jonka tekstissä sanotaan juuri se, mitä ei pääse toiselle itse sanomaan. Kortilla voi myös pyytää anteeksi tekoaan. Lapsellisista asioista en suutu, mutta esim. alussa mainitsemistani asioista aivan varmasti. Eikö loukkaukset pitäisikin kaivertaa hiekkaan? En muista mököttäneeni koskaan aiheetta, kun en yleensäkään mökötä. Kuten sanoin, en jaksa enkä halua tuhlata aikaa ja energiaa sellaiseen, koska sen todellakin voi hyödyntää paljon fiksummin.

Mertsi

________________________________________

Avioliiton alussa olin aivan mykistynyt ja kärsin, koska mieheni piti mykkäkoulua tietämättäni syytä. Olin kotona oppinut: Älä anna aurinkosi laskea vihasi ylle. Hermostuin ja pyytelin anteeksi, vaikka en tiennyt, oliko minussa vikaa. Itse pidin kiukkuni sisällä. Ilmankos sitten sappi, ym.leikattiin. Sielu ja ruumis ovat yhtä. Ystäväni sanoi: Huuda niin, että pilvet seisoo! Niinpä tein niin ja mieheni nauroi onnellisena. Luulen, että äidiltään oli huutamista kuullut. Nykyisin itse pidän mykkäkoulua (opin olen saanut) Kauaa en kuitenkaan höpönassuna jaksa, en liioin huutaa. Pitkässä avioliitossa oppii ymmärtämään toista osapuolta. Sovinto tulee, kun hymyilemme toisillemme. Muuta ei tarvita.

Pike

________________________________________

Ajoin miesystäväni uudehkolla autolla, hänen toiveestaan. Kaupan parkkipaikalta lähtiessämme hän heilui kuin heinämies etupenkillä. Katsoi eteen ja taakse ja sivulle ja keikkui edestakaisin. Minua alkoi jo suututtaa mokoma keikkuminen, sillä en nähnyt itse sivulle kun hän heilui siinä. Tuuppasin kädellä ja sanoin ”elä heilu siinä". Hän sanoi että elä hakkaa ja saanhan perkele heilua ja katso ettei osu kulma autosta naapuri autoon.

Just! Ite käskee ajaa, olen ajanut yli 25 vuotta erilaisilla autoilla. Kokemusta on monesta, enkä ole mikään kaahailija. Vaan kerran ei voi istua hiljaa en enää aja hänen autollaan. Päätin eilen ja en sanonut sanaakaan paluumatkalla. Enkä soittanut illalla enkä soita tänään. (tai ainakaan vielä päivällä)

muru

________________________________________



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot