Pe 28.4.Ilpo, Tuure, Ilppo, Ture» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Aamiaisvieras kirjoittaa: "Tilanne työpaikallani on hankala. Yksi työkaveri loukkaa muita käytöksellään. Hän ei kestä pienintäkään kritiikkiä, vaan tuhahtelee ja ärhentelee pitkin päivää. Ilmapiiri on uhkaavasti muuttumassa liian kireäksi.

Mitä tehdä? Onko sinulla käytännön kokemusta toimista, joilla saisimme takaisin innostuneen ja toisiamme tukevan tiimihengen?
"

Vastauksia 103



Työpaikan ruttunaaman pitää antaa kipuilla kipunsa ja me toiset voimme vaan "rukoilla ihmettä" ja pysyä itse rauhallisina.

Yleensähän ruttunaama käy läpi kenties vaikeitakin elämänsä asioita, joita ei voi puhua työssään, koska henk.koht. asiat eivät "kuulu" työpaikalle puhuttaviin asioihin.

Loukattuna voin kysyä itseltäni:"Miksi loukkaannuin? Onko hänen sanomisessaan kenties jotain tottakin?" Ja tutkia asiaa hiljaa mielessäni. Ja jos löydän jonkin syyn miksi loukkaannuin, voin antaa anteeksi itselleni ja toisellekin.Yleensähän loukkaantuminen on merkki siitä, että jotain totuutta sattui sydämeen ja se on tutkittava, omalta kohdalta. Siis ymmärtämystä sekä ruttunaamalle että itsellekin, jos loukkaantui.

Meillä jokaisella on vaikeitakin jaksoja viikossa, kuukaudessa tai vuodessa, joten ... samassa veneessä ollaan. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Käytännössä tapahtunutta: olin itse tuo ruttunaama ja olen vieläkin, sillä läpikäyn elämäni vaikeinta asiaa (läheisen kuolemia). Tiedän, ettei minulla ole "eväitä" surujen läpikäymiseen, sillä tilanne on elämässäni uusi. Käyn sururyhmässä. Tiedän olevani kuin ruutitynnyri. Yritän tehdä parhaani, jotta työ sujuisi kaikilla, mutta välillä sisälläni velloo niin pahasti, etten vaan kykene "pitämään pokkaa". Työtoverini tietävät surustani, mutta eivät halua ymmärtää ja tukea, vaan haluavat pitää minua vahvana ja johdonmukaisena työntekijänä vieläkin, vaikka suren. Suruni on luonnollista, mutta työtovereideni käyttäytyminen minua kohtaan ei ole johdonmukaista, vaan liikaa vaativaa.

Haluan tehdä työtä, jotta pysyn järjissäni ja jotta saan pidettyä elämäni kasassa. Ilman työtäni menettäisin järkeni, jos jäisin kotiin, yksin suruni kanssa. Ottavatko työtoverini tätä huomioon? Eivät varmaankaan, sillä heille on oma napa lähimpänä. Jos he olisivat samassa tilanteessa kuin minä nyt, he ehkä haluaisivat tehdä samoin kuin minä: tehdä työtä, viettää vapaa-aikaa ja yrittää nukkuakin, jos uni tulee. Ymmärtävätkö he tämän? Eivät varmaankaan, sillä heille on oma napa lähimpänä.

Mutta kaiken tämän surumyrskyn keskellä tiedän, että jonain päivänä se hellittää ja olen muuttunut
ihminen. Työtoverini ehkä haluaisivat minun pysyvän muuttumattomana, mutta sehän ei ole mahdollista, kun on läpikäynyt tällaista kuin minä.

Minä, ruttunaama, voin hyvin ymmärtää työtovereitani ja heidän loukkaantumisia, sillä samassa tilanteessa olen itsekin loukkaantunut. Mutta aina en jaksa kantaa työtovereitani sydämessäni, sillä oma suru vie voiton. Valitettavasti!

Siis ymmärrystä kehiin! Työtoverit voisivat ottaa selvää mikä ruttunaamaa vaivaa ja ottaa selvää kirjallisuudesta miten toimia asioiden hoitamiseksi. Toimettomaksi ei pidä jäädä, sillä ongelmiin on aina ratkaisu.

Syyttävätkö työtoverit itseään siitä, etteivät ole tehneet asialle mitään? Ilmeisesti, sillä he syyttävät ruttunaamaa työilmapiirin "pilaamisesta". Voisiko olla niin, että loukatut työtoverit ottaisivat vastuuta enemmän ja syyttelisivät vähemmän? Ruttunaaman syyttely ei tuo ratkaisua, vaan asioille täytyy tehdä jotain. Silläkin uhalla, että ongelma ratkeaa!

E. T.



Vaikuttaa kovasti siltä, että ko. ruttunaama tarvitsee toistaiseksi teitä muita enemmän rakkautta ja välittämistä. Mites olisi pienet rohkaisevat huomiot juuri hänelle. Tehkää salainen sopimus ilahduttamisesta, kyllä jokainen keksii sen oman tavan tehdä se, juuri teidän työyhteisöönne sopivalla tavalla.

Anuli



Meillä sama ongelma, tosin se kohdistuu yleensä vain minuun. Mitään en saa ehdottaa, en saa sanoa mielipiteitäni, en osaa tehdä mitään, hän vaan. Hän haukkuu minua asiakkaille ja toisille työntekijöille, varsinkin sijaisille. Yksityiselämästänikin keksii aina huomautettavaa. Tätä on jatkunut jo 3 vuotta. Se alkoi siitä kun ensimmäisen kerran sanoin oman mielipiteeni enkä mennytkään hänen pillinsä mukaan, niin kuin olin 3 vuotta tehnyt. On keskusteltu pomon kanssa ja otettu ylempäänkin yhteyttä, mikään ei auta. Tilanne on todella rassaavaa, jokaiselle työpaikallani. Mietin jo työpaikan vaihtoa, mutta rakastan työtäni juuri tuolla. Tahdon jaksaa siellä.

Epätoivoinen



Ruttunaamaa ei voi "oikaista" kuin sisältä päin, ainoa mitä voi muuttaa on oma asenne. Sen myötä on mahdollista käynnistää toisenkin muuttumisprosessi. Vaikka tuntuisikin vaikealta uhrata myötätuntoisia ajatuksia työpaikkaterroristia kohtaan, kannattaa miettiä, mikä aiheuttaa negatiivista käytöstä? miksi hän toimii noin? Se, että uhraat muutaman myötätuntoisen ajatuksen, muuttaa sinun omaa ajatteluasi(pikku hiljaa), sillä taas on vaikutusta sinun suhtautumisessasi tähän ruttunaamaan. Tämän oman käytöksesi muuttuminen aiheuttaa ajatuksia vastapuolessa ja ajatukset hänen päässään alkavat muuttua. Me "peilaamme" toisissamme itseämme.

Alla olevat suhdeluvut auttavat minua ymmärtämään, miksi joskus joutuu tekemään töitä hyvän asian eteen.

1 kg negatiivisuutta painaa enemmän kuin 10 kg positiivisuutta? - kumma juttu

Henkka



Esimiehen on syytä istua alas henkilön kanssa ja nostaa kissa pöydälle. Käytöksen takana saattaa olla henkilökohtaiset ongelmat kotona, jotka heijastuvat työympäristöön tai itse työ vuodesta toiseen. Esimiehen on syytä puhua henkilön kanssa ja katsoa mihin päädytään. Joskus tuloksena on lisää eripuraa. Silloin on jälleen syytä esimiehen kysyä Miksi ja yrittää löytää vastaus siihen. Yksi ihminen voi myrkyttää koko työyhteisön käytöksellään. Sitä vastaan kannattaa taistella! Omalle kohdalleni osui henkilö, joka vastasi aina kysymykseen "mites töissä", sitä samaa pas...aa. Hänen ajatuksensa heijastui työhön ja työympäristöön negatiivisesti.

Keskustelussa selvitin syytä moiseen. Yksinkertaisesti kysymys oli hänen asenteesta ja työstä, jota hän teki. K-keskustelun lopuksi kysyin häneltä, miksi on töissä sellaisessa työpaikassa ja työssä joka on sitä samaa pas...aa joka päivä. Vastaus oli sa-se! Nykyään henkilö työskentelee toisessa yrityksessä eri tehtävissä ja onnellisempana. Tapaamme edelleen aika-ajoin muissa merkeissä ja huomata voi, miten asenne on muuttunut positiivisemmaksi. Nähtävästi syy ruttunaamaisuuteen olikin itse työssä, ei työympäristössä!

Ruttuihin ryppyvoidetta



Ottakaa hänet vastaan joka aamu iloisesti tervehtien. Unohtakaa hänen tuhahtelunsa ja olkaa ystävällisiä hänelle huolimatta hänen käytöksestään. Se tepsii, hänkin sulaa ja muuttuu pikkuhiljaa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

Kirtise



Joku syyhän ihmisellä on jatkuvaan ruttunaamaisuuteen, joten on keskusteltava ja yritettävä päästä niin syvälle että löytää oikean ruttuisuussyyn. Sitten vain tarvitsee korjata syy pois päiväjärjestyksestä. Jos kyse taas on ko. ihmisen yksityiselämästa ja sen hallinnasta tai jostain monimutkaisemmasta on ihmistä autettava asiantuntijoiden juttusille esim. työterveyshuoltoon.

Tiinuli



Kiittämällä, kannustamalla ja kehumalla toisiamme niin suurissa kuin pienissäkin asioissa ja jättämällä negatiiviset lausahdukset huomioimatta (ei reagoi niihin heti tunteen tasolla) saa innostuneen ja toisiaan tukevan tiimihengen.

Työyhteisössä voi tehdä sopimuksen päivästä, jolloin ei lausuta yhtään negatiivista kommenttia tai valiteta mistään. Kokeilkaa - meillä oli ainakin haastava ja hauska päivä!

Irene



Mielestäni ensin pitäisi katsoa/miettiä että onko jokin asia työpaikalla muuttunut? Esim. pomon käytös ja kohtelu joitakin alaisiaan kohtaan. Onko hän ohjailtavissa? Esim. tekee päätöksiä sellaisten työntekijöiden pyyntöjen mukaan jotka eivät välttämättä tiedä niistä töistä mitään. Antaako hän koulutusta kaikille halukkaille/tarvitseville? Kaikki työntekijät eivät hyväksy epäoikeudenmukaisuutta.

Onko otettu uusia työntekijöitä, vaikka talossa ennestään olevat ovat osa-aikaisia? Onko työpaikan puhetyyli mennyt "lässyttämiseksi"? Onko työpaikalla yhteistä virkistystoimintaa (ei ryyppyjuhlia)?

Voisin luetella pitkän litanian kysymyksiä, mutta kai teillä on ne käyty lävitse asiaa miettiessä. Kirjoitan omasta kokemuksesta. Kun työpaikkani on mennyt sellaiseksi, ettei aamuisin tee mieli lähteä, vaikka kuinka lukisi Ajatuksen Aamiaista ja tsemppaisi itseään.

Toivottavasti asia teillä selviää.

SamaJutska




Viisikymppisen kokemusta: ruttunaamaa kannattaa kannustaa ja kehua kaikesta pienestäkin, mikä menee oikein. Tämän lääkkeen teho on aivan käsittämätön, kunhan kannustaja on aito eikä kehu olemattomista. Jos kritiikkiä on ihan pakko antaa, paras asenne on se, jossa toinen ei koe olevansa sanojaa huonompi. Loppuun kannattaa heittää "mullekin käy noin tämän tästä", vaikka se olisikin valkoinen valhe. Usein se ei kuitenkaan ole - minä ainakin olen töpeksinyt niin paljon, että voin heittää tuon ilmoille aina hyvällä omalla tunnolla.

Jos "ruttis" jatkaa vanhaan malliin, kannattaa vain "suojata" itsensä jä päättää, ettei mene mukaan kurjaan energiaan. Toista ei voi väkisin muuttaa, ja "ruttiksen" asenne voi olla hänelle puolustusmekanismi, jonka purkaminen vaatisi ammattilaisn apua. Ellei itsen suojaaminen onnistu, voi hakea apua itselleen. Ruttunaamoja tulee nimittäin aina olemaan.

Kissanpäiviä



Valitettavaa, joskin tuttua! Tuon ihmisen kanssa olisi istuttava rauhassa keskustelemaan. Jos joku käyttäytyy noin, siihen on olemassa yleensä syynä hänen oma, vaikea, ehkä onneton elämäntilanteensa. Onnellinen, tyytyväinen ihminen ei käyttäydy noin. Jotain on tuon ihmisparan mielessä nurinpäin ja pahasti. Voi ressukkaa. Olisi hyvä kysyä, onko hänellä vaikeuksia ja ymmärtääkö hän miten myrkyttää työyhteisön ilmapiirin? Puhumalla asiat selviävät. Ei kun härkää sarvista ja toimiin! Onnea ja kärsivällisyyttä tehtävään! : )))

PaulaLiina



Kuulostaa naisten työyhteisöltä. Olettekohan antaneet tälle ns. hankalalle työkaverille vähän liikaa kritiikkiä tai muuten loukanneet häntä? Tai jos hänellä vain on jotain muita ongelmia? Yleensä tällaiselle käytökselle on jokin syy, mutta jos ette itse pysty avoimesti keskustelemaan tilanteesta, niin kannattaa hankkia ulkopuolinen sovittelija, joka pystyy neutraalisti arvioimaan tilannetta ja auttamaan teitä. Lisäksi on hyvä muistaa, että ihmiset ovat erilaisia ja erilaisuutta pitäisi pystyä suvaitsemaan puolin ja toisin.

Judy



Meillä oli vähän sama tilanne. Kerroin kiukuttelijalle olevani välillä vähän huonolla tuulella, elämän tilanteeni huomioiden hän ymmärsi sen täysin. Pyysin anteeksi jo etukäteen, että tulen tulevaisuudessa sanomaan asioita suoraan. Tämän jälkeen kommentoin hänelle suoraan niin asioista kuin hänen käytöksestään, silmiin katsoen ja yhteisymmärryksessä. Asia paranivat pikkuhiljaa ja nykyään tarvitsee vain katsoa, usein nämä katseet muuttavat kasvojen ilmeen.. hymyyn.
Ihminen muuttuu kun hän itse tahtoo ja hän huomaa, että joku välittää siitä miten hän käyttäytyy.

Kohti rennompaa työyhteisöä



Jokin syyhän siihen selvästi on, että hän niin käyttäytyy. Tervehtivätkö työkaverit häntä aamuisin tai jatkavatko omia juttujaan, kun hän tulee paikalle. Muistavatko työkaverit kertoa hänelle myös päivän tärkeistä tapahtumista, kysyä kuulumisia. Toisen huomioonottaminen tekee kummia!

kokemusta on



Minä tein uuden vuoden lupauksen kiusaustani en enää hyväksyisi! Lupauksesta tuli julkinen. työkaverini alkoivat muistella hauskaa entistä tyyppiä törkytyypin sijaan. Kyselivät missä on? Asia loppui johtajan ns. puhutteluun. En tiedä kuka vei sen sinne asti. Erialisuus pitää hyväksyä ja muutokset. Oma pahoinvointi pitää purkaa muihin kun työtoveriin. Voin hyvin. päätös oli hyvä. Ja Hyvä että myös pidin kiinni päätöksestä. Ilmapiiri on mukava, iloinen ja on kiva mennä töihin. Luovuttaa ei saa eikä suostua mihinkä tahansa! Pitää myös osata arvostaa itseään!

Itselläni on kokemuksia vuosia ko. kurttunaaman aikaan saamasta kireästä työilmapiiristä. Kissa nostettu kerran jo pöydälle ilman mitään suotuisaa vaikutusta. Sen se sai ainakin aikaan, että sain potkua hakea itse itselleni apua ja tukea, huomasin jopa, etten ole yksin asiani kanssa. Mutta luulen, että se kuitenkin kannattaa, ei voi ainakaan syyttää ketään siitä, ettei asian eteen ole yritetty tehdä jotain ja asia tulee päivänvaloon ja faktat esiin, loppuu spekulointi. Näinhän se on, että asiat puhutaan kasvotusten, ei selän takana, ja se, että keskustelussa ovat mukana asianomaiset sekä esim. työterveyshuollon väki edustettuna, työnantajan edustaja ym. jos itse työpaikan yhteisö ei pysty asiaa ottamaan käsittelyyn.

Suosittelen asiaan pikaista puuttumista ennen kuin se aiheuttaa pitkiä sairauslomia ja muita henkisiä traumoja, porukan heikoimmat tulevat aina tällaisesta kärsimään...

työpaikkakiusattu



Ota yhteys esimieheen ja kerro tilanne hänelle. Sitten yhdessä esimiehen kanssa puhumaan ärhentelijän kanssa, siitä miltä homma tuntuu muista. Se kummasti valaisee ärhentelijälle missä mennään ja kannattaako töissä olla sellainen. Meillä ainakin tepsi.

AL



Kokeile sanoa: Sinulla ei ole mitään oikeutta pilata hyvää päivääni.

Ansku



Kokeile käänteistä psykologiaa. Olette antaneet kritiikkiä ja saaneet palautteeksi ärhentelyä. Kokeile jonkun aikaa antaa positiivista palautetta ja sano ääneen asiat, joissa hän on hyvä. Kiitä niin saat kiitosta aikanaan, heijastus kestää toki tovin ennen kuin saapuu.

Marianne



Paras tapa ottaa härkää sarvista kiinni! Eli istuttaa ko. työkaveri alas ja katsoa tapittaa häntä suoraa silmiin ja kysyä mikä mättää? Ja tosiaan viestittää, että haluan ymmärtää... jos hän venkoilee ja ei kykene tulemaan puolitiehen voit ainakin itse kertoa miltä tuntuu kun olet hänen seurassa. Puhut ain minä muodossa - suurin virhe on jos sanot "kaikki täällä… " Ja anna aikaa "äkäpussille"...ja muista itse olla positiivinen aikuinen!

Terveisin lahden takaa Tukholmasta, Pirjo



Lämmin huumori on ollut aseenani monesti. Siinä on tosin tietty riski että se ymmärretään väärin ja otetaan pilkkana.Mutta kun työkaverini joskus kiihtyy ärtymyksestä, niin minä nauran ja sanon "voi sinua". Se on usein laukaissut tilanteen.

Valitus on mielestäni vaikeampi hoitaa, koska se on asennekysymys. Jos valittaja haluaa nähdä asiat niin, näkökulman muuttaminen ja tilanteen purku on vaikeaa... odotan tähän vastauksia itsekin.

Ennakkoehkäisynä positiivareiden aamiaisjutuista puhuminen ja "asenne ratkaisee, aina." keskusteluista ja omasta positiivisesta esimerkistä on todella apua.

Virve



Ruttunaamoihin ei tehoa kuin vastata hänelle niin positiivisesti kuin voi; kääntää kaikki ajatukset ääneen positiiviseksi ja vastata hyvällä. Kysyy hetken aikaa vahvuutta itseltä, mutta yllättävän pian ruttunaaman ruttuiset pasmat ovat sekaisin. Olen kokeillut ja toimii!

BisaNte



Meilläkin on ollut mutrusuu, Mutta lähdimme tiimin kanssa yhdeksi vuorokaudeksi mökille luonnon helmaan. Pois työpaikalta. Siellä puhuimme kaikki asiat - hyvät sekä huonot. Annoimme mielipahamme tulla reilusti esiin ja se helpotti ainakin meidän tiimiä. Jatkossa puhumme suoraan asiat mikä mieltä painaa.

P.K


Olen opetellut kyökkipsykologin lausumaa, että jokainen valitsee itse tunteensa, esimerkiksi sen tässä tapauksessa, loukkaannutko työkaverisi puheista.

Jos vain mahdollista, käännä katseesi niiden mukavien työkavereitten puoleen, jotka tuovat työpaikalle hyvää mieltä. Voit valita seurasi! Tee tämän ruttunaaman kanssa vain kaikkein välttämättömimmät toimet. Iloa työpäivääsi!

maria67



Se onkin mielenkiintoista, kun työyhteisöt ovat nykyään niin demokraattisia, että jokainen yksilö voi viedä sitä omaan suuntaansa, niin kuin esimerkki osoittaa. Olen näissä tilanteissa käyttänyt "julkisuuden" valtaa, tekemällä ystävällisiä, avoimia kysymyksiä asianomaiselle. Esim. miten hän voi, minkälainen päivä hänellä tänään on? Kiinnostua kyseisestä henkilöstä ja samalla pitää huolta omasta hyvässä olossa olemisesta. Voi myös kertoa omista tunteistaan, minusta tuntuu pahalle kun sanot noin. Rehellistä viestintää! Ei alistumista väärän vallankäytön armoille. Tässä jotain.

"Pitkän tien harjoittelija"



Kokeilkaa vaikka tätä: Esimies ottaa asian kahden kesken puheeksi. Tai jos ei auta, niin menkää jokainen vuorotellen juttelemaan hänelle kahden kesken. (Ei ehkä samana päivänä kuitenkaan...) ja kertokaa että olette huolissanne hänestä koska hän vaikuttaa jatkuvasti ärtyisältä, ja kysykää voitteko tehdä jotain häntä auttaaksenne. Kertokaa, että hänen jatkuva ärtyneisyytensä alkaa vaikuttaa koko porukan mielialaan ja työniloon.

Jos teitä on kovin iso porukka, sopikaa kuka tai ketkä ottavat tämän puheeksi. Esimies on tietysti yksi.

Tiina



Tuttua, tuttua oikeinkin tuttua! Tärkeintä on ettet WÄLITÄ, olet vain itse innostunut ja teet hommia iloisella ja reippaalla "yli-innostuneellakin" mielellä ja sekös hapannaamoja kyrsii. Totuus on, että ketään ei voi muuttaa kuin vain itseään. Katso aamulla peiliin ja rakasta ja hyväile ja tule toimeen peilistä katsojan kanssa. Jos joku on karsas, häntä varten on työterveyshuolto yms. psykologiset wertaisryhmät. Rallattele sinä vain ja tee töitä, et ole työpaikan "lääkäri" etkä "ilmapiiritutkija"
.... ÄLÄ välitä!!

kaiken kokenut töissä 40 vuotta



Tällä ihmisellä on varmaan syynsä käyttäytymiseen. Yrittäkää vaihteeksi positiivista lähestymistä, saattaa olla sen tarpeessa.

Blum



Kyllä pomon pitäis tommonen tilanne tiedostaa ja tunnistaa. Pistää sit itsensä likoon avoimella ja positiivisella jatkuvalla esimerkillä. Jokainen teamiläinen voi kans itse käyttäytyä niin kuin haluaisi toistenkin käyttäytyvän ja kohtelevan itseään. Jotain yhteistä on oltava: kahvitauot, joskus syömään porukalla. SIIS TYÖAIKANA. Kyllä se on niin että asioita voi yrittää ilman alkoholia ja saunaa ja työajanulkopuolisiakin tapahtumia.

Tosin kyllä tämän päivän kvartaalitalous on ajanut työntekijää ahtaalle. Joillekin yksilöille sen hetkinen tilanne vain on liikaa. Siinä ei välttämättä auta hyvä tahto eikä yrittäminen, kun tilanne on kestänyt liian kauan ja voimakkaana. Paljonhan työpaikoilla on jo vuosia kestänyttä työuupumusta ja sen myötä masennusta. Silloin tarvitaan jo henkilökohtaista tukea esim. työterveyden kautta. Mutta se onkin jo asia joka ärhentelijän on itse tajuttava ja tunnistettava. Ja haettava apua. Muutosta työhön, toimenkuvaan, etäisyyttä tilanteeseen (esim. sairaslomaa)... Tuollaisissa tilanteissa ihmisten valveutuneisuus, ymmärrys työelämän vaatimuksista, yksilön tuntemisesta auttaa.

Oma lukunsa ovat henkilöt, jotka vain eivät ole onnellisia elämäänsä, työhönsä -purkavat pahaa oloaan ympärilleen. Vaativat jotain mitä kukaan ulkopuolinen EI voi antaa. Eikä pidä antaa. Semmoista voi sietää jonkin aikaa. Liikaa ei kannata kuitenkaan työkaverin luonnetta yrittää muuttaa. Se on ja pysyy. Mutta tilanne muuttuu joskus: tulee pelastava organisaatiomuutos, itse hakeudut muualle, hän lähtee muualle... jotain kuitenkin. Eli eletäänpä toivossa. Yhtään kurttua ei enää ole lähipiirissä, vaikka niitä työuran varrella on ollutkin ja kahvipöydässähän seuransa voi pitkälle valita, ettei kurttuus tartu. Inhimillistä asennetta ja yksilön huomioivaa tilannetajua kuitenkin kaikille kurttuteamiläisille !

Tunteet voimaksesi



Käykääpäs muutaman hengen porukalla kertomassa kyseiselle kiukkupussille, että hänen kiukuttelunsa saa muutkin voimaan huonosti. Yksinkertaisesti kieltää häntä pilaamasta muiden päivän. Jossei suora sanominen kaverille auta, niin esimiehen puhuttelun kautta sitten.

Kyllä työpaikalla pitää osata käyttäytyä aikuismaisesti ja sivistyneesti. Kiukuttelu kuuluu uhmaikäisille.

Kukkamaari



Minulla oli vuosia sitten esimies (nainen), joka oli "aamuäreä". Äreyttä riitti toisinaan koko päivälle. Mikään ei ollut hyvin. Hän vain mulkoili ja moitti kaikkia ja kaikesta aivan syyttä. Joka aamu päätin, että minun hyvää mieltäni et varmasti pilaa tänään käytökselläsi. Yritin olla välittämättä hänestä, tosin joskus se vaati liikaa ponnistuksia. Taas eräänä aamuna hän tuli työhuoneeseeni sen näköisenä ruttunaamana, että ajattelin, mitähän nyt tulee. Ennen kuin hän ehti edes aloittaakaan sanoin: "Onpas sinulla kaunis pusero." Hän hämmästyi silmin nähden ja alkoi vähätellä, että tämä on vain tällainen ale-vaate ja että olihan hän ostanut toisenkin samalla kertaa. Näin pieni asia aivan kuin laukaisi tilanteen. Ärhentely unohtui ainakin siltä aamulta.

Pikku hiljaa tilanne alkoi muutenkin muuttua: yhä harvemmin tarvitsi enää miettiä, mitä tämä päivä tuo tullessaan. Tulin siihen tulokseen, että ehkä kotona oli jotain ongelmaa. Ainakin lapset olivat juuri silloin murrosikäisiä. Tosin eihän kotiasiat anna oikeutta aikuisen ihmisen kiukutella alaisilleen. Nyt ko. henkilö on jo jäänyt eläkkeelle ja toivottavasti viettää laadukasta elämää ilman työpaineita. Minun kohdallani auttoi se, että mahdollisimman vähän menin mukaan kiukutteluun ja tietenkin aika, tuo ihmeellinen asia, paransi.

Aamuhetki



Suomi sai ansaittua tunnustusta sovittelusta, kun Martti Ahtisaari palkittiin Nobel-palkinnolla. Sovittelu laajenee yhä uusille alueille.

Yksi uusista alueista on työyhteisösovittelu, jota on onnistuneesti kokeiltu mm. Valiolla (Timo Pehrman) ja Kuusamon kaupungissa. Puolueeton, koulutettu sovittelija ohjaa keskustelua ja luo jokaiselle osapuolelle mahdollisuuden tulla aidosti kuulluksi. Syyllisten etsimisen sijasta ohjataankin osapuolet pohtimaan yhdessä ratkaisua mieltä pahoittaneeseen toimintaan siten, että jokaisella on mahdollisuus säilyttää kasvonsa.

Suomalainen työn johtamisen ja tekemisen kulttuuri on vasta matkalla kohti rikastavaa vuorovaikutusta ja monenlaisuudesta voimaa ja innovatiivisuutta ammentavaa yhteisöllisyyttä.

Hannu Kuusela



Minulla on kokemusta vastaavasta. Aikani kuuntelin ja sitten kysyin, että miksi tuntuu, että hän purkaa meihin jotain, mikä ei ole meidän tekemäämme ja että emme siksi näitä purkauksia ansaitsisi. Ja jos ansaitsemme, niin haluaisin kuulla miksi. Tämä pysäytti hänet hetkeksi, saa nyt nähdä mitä jatkossa seuraa. Pelotti kyllä kysyä, mutta työpaikka on niin hyvä, etten halua sieltä itse hänen takiaan lähteä, vaikka mielessä on jo käynyt.

toiveikas



Jos tilanne on mennyt jo näinkin pitkälle, esimiehen on syytä puuttua peliin. Hän voi antaa suullisesti varoituksen asiattomasta käytöksestä. Aikuisia kun ollaan, vaaditaan myös sen mukaista käytöstä ja esimiehen tehtävä on se kertoa työntekijälle, mikäli asia on hänelle epäselvä. Yhden ihmisen käytös voi todella huonontaa työpaikan ilmapiiriä todella paljon eikä se ole sen arvoista. Helppoa se ei ole esimiehelle varsinkin, jos kyseessä on "hankala" tapaus. Mutta uskon varoituksen voimaan. Se toki täytyy tehdä asianmukaisesti. Työsuojelupiirin nettisivuilta löytyy asiaan lisää apuja.

Kokemusta on



Mitäpä jos kokeilisitte antaa kritiikin sijasta positiivista palautetta? Ihan pienikin kehu, vaikka hyvän makuiseksi keitetystä kahvista kiitos auttaa pitkälle. Meilläkin 2 viikon "positiivisen väsytyksen" jälkeen postimies aamuisin jo vaihtaa pari sanaa ihan oma-aloitteisesti, aluksi oli hyvä jos huomenet sai sanottua.

Konttoristi



Mikään muu kun suoraan asiallisesti ja napakasti sanominen, että hän häiritsee työyhteisöä käytöksellään ja häiritsee muiden työntekoa, ei auta. Itse odotin 10 vuotta, että huomaisi itse, ei huomannut. Viisi henkilöä kärsi joka päivä.

Kantapään kautta



Työilmapiirin parantaminen lähtee itsestä, päätä olla itse hymyilevä ja ystävällinen, ota ruttunaama mukaan kaikkeen, kehu häntä esim. kivasta vaatteesta tms... lähde pois paikalta jos hän tuhahtelee, ei hän yksin viitsi tuhahdella, kerro jotain mukavaa hänelle ihan vaan tavallisia arkisia juttuja, jotka ovat sinua hymyilyttäneet, näin itse yritin tehdä, ainakin vähän aikaa se toimi

palma



Sain kerran osakseni kaupassa vain tiuskimista. Joten päätin yllättää tämän henkilön ja vein hänelle ruusun ja hän tietysti ihmetteli, että miksi. Sanoin: "Koska Jumala rakastaa sinua." Hän vastasi: "Hyvä niin". En ihan tarkkaan enää muista tarkasti mitä hän sanoi. Mutta kyllä kohtelu tuli paremmaksi.

Ruusurouva



Miettisin työkaveria, kuinka hän on muuttunut, milloin, jne? Jotain hänen elämässä on tapahtunut, joka aiheuttaa ärtyneisyyttä. Käytös on vain seuraus jostain. Tärkeää on siis saada selville syy, ja se onkin toinen juttu. Riippuen hänen persoonallisuudesta töissä, kuinka häntä voi lähestyä, huumorilla, vakavalla keskustelulla, miten? Te työympäristössä tiedätte sen parhaiten. Mutta loukkaavaa käytöstä ei tule sietää, vaan siihen tulee heti tarttua, kun sellaista tapahtuu. Ja sitten tämä ajatuksen voima! Jos ihan tosissaan koko työporukka haluaa muutosta, alkakaa ajattelemaan hänestä hyvää, nähkää hänet hymyilevänä, ystävällisenä, jne. Helppoa se ei ole, ja vaatii kärsivällisyyttä, ja ihan oikeaa sitoutumista kaikilta, siis olette tosissaan positiivisen ajattelun suhteen. Nähkää myös työpaikkanne hyvällä energialla täytettynä. Suosittelen :)

Oletteko työporukan kanssa tehneet yhdessä jotain aivan muuta kuin töitä? Monesti muu yhteinen tekeminen auttaa ilmapiiriin ja luo rennompaa tunnelmaa. En tarkoita "ryyppyreissuja" vaan jotain aivan muuta, ehkä tutustuminen erikoiseen harrastukseen tms? Ja nythän on naurujoogaohjaajia melkeinpä joka kylässä, ohjaajana tiedän, että kyllä rentouttaa ilmapiirin. Ohjaajan voi kutsua myös työpaikalle.

Tällaisia ajatuksia tuli, toivottavasti on apua. Oikein mainiota kevättä sinulle ja työporukallesi.

Aurinkoa Elämään



Hei, nähtävästi teistä tiimiläisistä moni on kärsinyt kyseisen henkilön rutuista. Niiden takana saattaa olla ylipääsemättömältä tuntuvia vaikeuksia ja yksinäisyyttä. Yrittäkää yhdessä tuumin vaikka viikko kerrallaan puhua pelkkää hyvää ja puhua kyseiselle henkilölle ystävällisesti ja kysyä vaikka ohimennen mitä kuuluu. Vain positiivisia signaaleja hänelle vaikka kahden viikon ajan jos ei viikko riitä. Hymy ja ystävällinen sana vaikka mitä tulisi takaisin; eiköhän tuohonkin ruttuun tule muuttumaan positiivisen ilmapiirin hymy. Uskokaa pois vaan ja jatkakaa. Onnea kaikille ja aurinkoista päivää :)

Mama



Onko tuntemus sama kaikilla? Jos on, pyytäkää esimiestänne järjestämään yhteiskokous, jossa otatte asian suoraan puheeksi. Parasta olisi, jos saisitte ulkopuolisen (työnohjaajan)ohjamaan keskustelua. Esimies tai työnohjaaja kertoo miksi olette kokoontuneet. Jokaisen pitää sitten avata suunsa ja kertoa omat tuntemuksensa. Usein tällainen henkilö ei itse tajua olevansa "negatiivinen persoona".

Toinen vaihtoehto on, että "menette mukaan" juttuun: "Olen usein ajatellut, että on se tosi ikävää, kun sinulla on noin paljon ikäviä asioita ympärilläsi".

Tärkeintä on, että jokainen puhuu vain omasta puolestaan. Jos alatte kertoa muidenkin ajattelevan näin, voitte olla varmoja, että tilanne vain pahenee.

Joskus olen esimiehenä joutunut sanomaan, että työpaikka ei ole vankila, josta ei pääse pois. Jos kaikki on ikävää, on parasta etsiä mukavampi työyhteisö.

Kun ajoissa tartutaan asiaan, voitte saada tosi mukavan työkaverin, sillä hänellä voi olla omassa elämässään niin kurjaa, että hän huomaamattaan purkaa paineensa työkavereihin. Se voi olla myös puolustusreaktio tai sitten hän kokee yhteisönne niin turvalliseksi, että uskaltaa vähän irrotella. Työpaikka on kuitenkin työntekoa varten, ei hoitopaikka. Ja rajansa on myös kielenkäytöllä.

Esimies



Loukkaajalla on varmasti myös omat syynsä olla ikävällä päällä. Syyt eivät ole toisten tiedossa, eikä toisten sitä tarvitse tietääkään. Häntä helpottaisi, jos hänet siitä huolimatta otettaisiin työpaikalla vastaan ystävällisesti, huomataan hänen suorituksensa pienissäkin asioissa ja annetaan julkisesti myönteistä palautetta. Myös jonkun luottamustehtävän antaminen voisi kohottaa hänen mielialaansa. Mikäli nämä keinot eivät jonkun ajan kuluttua tepsi, niin voi ottaa yhteyttä esimieheen, ja käydä puhumassa hänelle ongelmasta. Esimiehen ikävä velvollisuus on puuttua asiaan ja yrittää saada siihen muutos. Esimies voi sitten kysyä asianosaiselta suoraan, onko jotain erityistä syytä hänen käytökseensä, jolloin puhuminen asiasta saatta jo auttaa ja "ongelmainen" tulee ymmärretyksi. Esimies voi ohjata henkilön saamaan apua työterveyshuollosta, jonne tämänkaltaiset työssä jaksamisen ongelmat kuuluvat.

Mikäli mikään edellä mainituista keinoista ei näytä tepsivän, voi ottaa "potilas-hoidokki"-asenteen: kohtelee hankalaa henkilöä kuin potilaana, jonka ongelmaan ei ole ratkaisua. Se helpottaa omaa suhtautumista ja auttaa muita jaksamaan työssään paremmin.

rehtori eläkkeellä



Tuttuahan tuo. Yritä kuitenkin nähdä se, että ongelma on siellä. Olen minäkin joutunut kokemaan ihan samaa. Eräs työkaverini on heittäytynyt vallan puhumattomaksi, mutta en välitä. Tottahan se haavoittaa, mutta yritän unohtaa asian, koska tiedän sen johtuvan vain kateudesta. Miten sitten eteenpäin? - Positiivisuus on parasta. Tuo rohkeasti esille kaikkea hyvää, mitä teidän työssänne on ja mitä olette saavuttaneet. Älkää näyttäkö yhtään, ei pienintäkään merkkiä siitä, että hänen tiuskimisensa vaikuttaa teihin. Jos hän huomaa sellaista, se on hänelle kuin palkinto.

Sitä vastoin, jos jotain, pientäkin hyvää hänessä erotatte, KIITTÄKÄÄ HETI! Oikein roppakaupalla ladatkaa mukavia sanoja hänelle! Ja aidosti iloiten, ei väkisellä, eikä ivaten takanapäin. Pakottakaa itsenne siihen, että etsitte hänestä hyviä puolia. Pian niitä alkaa löytyä ja hän saattaa muuttaa käytöstään. Toimikaa näin yhteistuumin. Katsotaan, mitä tapahtuu!

Työpaikan ilmapiiri on kaiken a ja o,jotta homma onnistuisi. Siksi sen eteen kannattaa tehdä töitä. Tsemppiä teille! Hymy jo puoli on hyvettä, Kas, itkeä ei voi ilkeä...

Marianne



Hei, tähän pitää mahdollisimman pian hommata tiimi. Voisiko sanoa, että tällainen ihminen on kuin puun juuri, näihin juuriin ei yksi ihminen eikä 2-3 kaan voi mitään. Tietenkin johtuu henkilöstä koettakaa sillä selviää kuinka paljon ja kauan tarvitsee Hyvällä tietenkin ensin, sitten jyrkentää tarvittaessa. tämä ihminen tarvitsee apua, vaiko vaan kuria. Älkää antako syyttömien kärsiä, se on raskasta. Tämä tarvitsee osaavia ammatti-ihmisiä ja muutenkin joilla on inhimillisyyttä ja maalaisjärkeä ei ole toisten vietävissä ,niin kyllä tämäkin asia selviää.

kaikille hyvää!



Asian puheeksi otto. Työkaveri voi kysyä olla huolestunut henkilön hyvinvoinnista eli miksi henkilö on kireä ja käyttäytyy niin, tai esimies+alainen keskustelu epäasiallisesta käytöksestä. Viimeinen keino on viedä asia työsuojeluun ja koittaa sitä kautta hakea erilaisia ratkaisuja työhyvinvointiin esim. työnohjaus. Puhuminen auttaa aina ja työyhteisö voi luoda käyttäytymisen pelisäännöt työpaikkakokouksessa, jonka jokainen allekirjoittaa.

titiuu



Esimiehelle kertominen auttaa, mikäli on esimies, joka pystyy keskustelemaan kyseisen henkilön kanssa hänen mahdollisista syistään käyttäytyä hankalasti. Kuunteleminen ensin ja sen jälkeen ystävällinen kertominen pelisäännöistä sekä motivointi siitä, kuinka hänelläkin on parempi olla, mikäli koko porukan fiilis paranee. Parhaimmillaan olen saanut oman tiimini vastaavassa tilanteessa kilpailemaan ystävällisyydestä toisiaan kohtaan ja tulokset olivat huimia!

Kuunteleminen on kuitenkin ensi arvoisen tärkeää tällaisen tilanteen oikaisupyrkimyksessä! Henkilö joka suhtautuu lähtökohtaisesti kielteisesti rakentavaan palautteeseen, on saatava ensin vastaanottavaisempaan tilaan. Kaikkein parasta olisi, jos kyseisen henkilön saisi vielä itse miettimään, miten tilanne paranisi, mutta niin, että mitä itse voisin tehdä - ei mitä muut voisivat tehdä. Onnea matkaan! Itse olen tällä hetkellä kaltaisessasi tilanteessa ja asiaa on useasti käsitelty, mutta kyseinen henkilö meillä on "erityissuojeluksessa" ja saa jatkaa toimitaan koko tiimin hyvinvoinnin kustannuksella...

Eteenpäin



Olen edelleen kiitollinen sille rohkealle työtoverilleni, joka aikanaan sanoi minun olevan ärsyyntynyt kuin pyllyyn ammuttu karhu. Hän esitti asian vain minulle, muut eivät olleet kuulemassa. Se herätti minut ja sai ainakin miettimään käytöstäni. Syynä oli työpaineiden lisäksi - 90-luvulla pankissa konttorinjohtajana - hyvän anoppini vakava sairaus, jonka hoidosta olimme silloin mieheni kanssa kovasti eri mieltä.

Kannattaa mielestäni ottaa asia puheeksi tämän hankalan työtoverin kanssa kahden kesken. Hänelläkin voi olla murheita, joista muut eivät tiedä. Tilannehan ei voi työpaikalla ainakaan huonommaksi muuttua.

Työn iloa, tekemisen vapautta



Tuttu tilanne.. eihän tuohon muu auta, jos te kaikki olette asiasta samaa mieltä, pitäkää kunnon palaveri, jossa tämä ko. henkilö on läsnä, ja tietenkin esimies. parempi puhua "sakilla" kuin että yksin, tulee vain enemmän epäsopua. Toinen hyvä konsti on se, että vaaditte työnohjausta, jossa tätä asiaa voi puida, ja ihan asianomaisen läsnä ollessa. Tämäkin on koettu ja hyväksi todettu.

hoitsuli



Niin, mikä on kenenkin kanta asiaan. Minut on leimattu "hankalaksi" koska kerron mielipiteeni ja seison sen takana ja en koe tarvetta ottaa osaa keskusteluun, missä katistaan ja kitistään työstä, haukutaan työnantajaa yms. vaan ohitan tilanteet sen kummemmin kantaa ottamatta. En koe myöskään tarvetta jakaa yksityiselämääni työpaikalla, lisäksi olematon on kiinnostukseni työyhteisön muiden jäsenten yksityiselämästä, mikä tekee minusta myös "sopeutumattoman". Elämäni on jossain muualla kuin työyhteisössä.

Aika usein henkilöt joilla on itsellään heikko itsetunto saavat omilla toimillaan pilattua työyhteisön ilmapiirin "ottamalla itseensä" kun asioista keskustellaan, ja kun eivät uskalla omaa mielipidettään sanoa reilusti. Sitten on hyvä spekuloida jälkikäteen kuka mitäkin on ärhennellyt ja tuhahdellut. Asioista pitää pystyä keskustelemaan, ilman että kukaan sen enempi hernettä nenään vetää. Myönnän, välillä jopa vasiten haastan kaitsijoita perustelemaan mielipiteitään asioista mistä milloinkin marmattavat. Kun muistan huolehtia vain omasta "taivaspaikastani" sen enempi ketään syyttelemättä missään tilanteessa niin mieli pysyy iloisena ja omatunto puhtaana =) Pidän työstäni, ja toivottavasti saan pitää sen vielä kauan aikaa!! p.s. Toki jonkin verran kalikka kalahti kun perjantaiuteluun sai kirjoittamaan, ihminen se minäkin =)

Marja



Onko työkaveri ollut aina "ruttunaama" vai onko hän muuttunut sellaiseksi? Jos hän on muuttunut ja hänestä on tullut kyseinen "ruttunaama", niin minä lähtisin purkamaan tilannetta kysymällä häneltä, miksi hänen käytöksensä on muuttunut, mikä häntä painaa? Luulenpa, että taustalta voi löytyä jotain henkilökohtaisesti rankkaa ja rasittavaa, jolloin hän ehkä huomaamattaankin käyttäytyy ikävästi teitä työkavereitaan kohtaan.

Puhumalla ratkaisuun



Ikävä todeta, että ensimmäinen kysymykseni on, miksi työpaikalla on päivittäistä kritiikkiä. Jotkut ihmiset käyttäytyvät siten kummasti, että he tosiaan koko ajan seuraavat ja etsivät virheitä muista. Oletko varma ettet/ettette ole juuri sellaisia. Tiimissänne saattaa olla ongelmia ja olette tekemässä ko. henkilöstä ns. syntipukkia. Miettikää näitä ensin rehellisesti ja itseanalyyttisesti. Toinen askel on mielestäni tiimivalmennuskoulutus.

Pirjo



Hei mitä jos alkaisitte etsiä työtoverista hyviä puolia ja kertoisitte ne hänelle puhuisitte rakastavasti ja etsisitte myönteisiä asioita keskusteluun näyttäisitte että välitätte ja hän on tärkeä, koska työskentelette yhdessä, sillä uskon hänellä olevan paha olla ja käytös sen mukainen. Ota asenne ettet sinä olekaan oikeasti kohde vaan olet vaan sattumalta siinä paikalla. Kun rakastaa itseään voi rakastaa toista ja auttaa häntäkin rakastamaan itseään, sillä siitähän tässä on kyse pelosta ettei tule torjutuksi siksi hyökkää jotta on" askeleen edellä." Jakamalla rakkautta se kasvaa ja alkaa kukoistaa ja tahtomattaankin muuttaa ympärillä olevaa. Vie vähän aikaa jotta muutos tapahtuu, mutta se kannattaa.

Tuutikki



Aina voi aloittaa itsestään ja siihen minulla on kaksi pettämätöntä keinoa : korvat kiinni (=valikoiva kuuloaisti ) ja kauranversouute-tippoja aamiaisen kanssa. Ne rauhoittavat ainakin omaa mieltä, vaikka ruttunaama on ja pysyy. Keinot toimivat myös kotona !

Aina-voi-toivoa



Kerro tälle ruttunaamalle että MINUSTA tuntuu pahalle... MINUSTA tuntuu, että sinulla on paha olla olenko loukannut jotenkin!? Muista aina painottaa MINÄ sanaa ja yleensä suoraan kysymällä mikä sinulla on ja onko loukannut jotenkin saa ihmeitä aikaan! Voi olla että hänellä on yksityiselämässä menossa vaikea vaihe joka purkautuu väärällä tavalla, työpaikalla, asiaan millään tavalla liittyviin ihmisiin. Tsemppiä työelämään ja pitäkää toisistanne huolta työpaikallakin!! (: Kaiken kokenut

Asenne ratkaisee



Minä tilaisin itsetuntemuskurssin kaikille. Tiedän kuinka paljon kaikkia helpottaa ymmärtää, mitkä seikat saattavat olla eri tyylisten ihmisten ruttuisuuden taustalla. Tässä tapauksessa voisi olla kyseessä

a. ruttunaaman perheongelmat: kysy suoraan
b. ruttunaaman ilo karannut työnteosta: kysy suoraan

Suoraan kysyjän täytyy olla hyvin tietoinen ja eikä tippaakaan tuomitseva. Lähentymisen tulee olla empatiaa ja suoraa kohtaamista täynnä. VAIKEAA, mutta mahdollista.

Jutta



Jokaisella, joka joutuu asiattoman kohtelun kohteeksi, on työyhteisössä velvollisuus kertoa, miltä kohtelu tuntuu, esim. "Anteeksi, tuo sanomisesi tuntui minusta pahalta". Tilanne pitää ottaa esiin myös kertomalla siitä esimiehelle. Esimiehen tehtävänä on pitää huolta asiallisesta käyttäytymisestä ja jo lainsäädäntökin edellyttää, että työnantaja puuttuu epäasialliseen käytökseen. Esimiehen pitää ottaa asia puheeksi ko. henkilön kanssa esim. kysymällä henkilöltä yleisellä tasolla, onko jotakin, joka työssä "harmittaa", mikä ko. henkilöä työssä harmittaa, kun tällaista tapahtuu tms. Kyllä esimies tämän useimmiten on itse todennut ja siihen on velvollisuus työnjohdollisesti puuttua.

"Työhyvinvoinnin kehittämisperiaatteet esimiestyöhön"



Rakasta ruttunaamaa! Suhtaudu häneen sinnikkäästi kaiken menneen unohtaen. Kehu häntä, jostakin merkittävästä. Varmasti kehuttavaa on hänenkin tekemisissään ja ominaisuuksissaan. Unohda, TODELLA UNOHDA, hänen `"vikansa". Jotkin joissakin tilanteissa häiritsevät ominaisuudet meissä ovat myönteisiä voimia, oikeissa asioissa ja tilanteissa käytettyinä (esim. peräänantamattomuus). Hän todennäköisesti tarvitsee myötätuntoa, kunnioitusta, ehkä tukea, saadakseen rohkeutta ja voimaa käsitellä elämänsä vaikeita asioita sen sijaan, että kieltäisi ne ja esim. pitäisi muita syyllisinä.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Sanat ovat pienin osa kommunikaatiostamme, paljon virtaa muilla aaltopituuksilla. Jos me, jotka pystymme mielestämme olemaan rakentavia, luotamme, TODELLA LUOTAMME, että muutkin pystyvät, heidän on helpompi pystyä! Antakaamme toisten olla kallioita, jotka kaikuvat meidän hyvyyttämme ja olkaamme itse suloisia pehmeitä sammaleita, jotka pehmeästi joustavat kovissa tilanteissa. Ajan myötä ja oman asenteemme muuttumisen myötä muillekin on helpompaa muuttua.

Ja lopuksi hyvä ajatus koko elämäämme varten: Älkäämme puhuko tai edes ajatelko toisten vikoja, kun omienkin korjaamisessa on tarpeeksi tekemistä!

Asenteessa piilee voimaa!



Mirri pöydälle! Hapannaama on hankittu naama. Asianosainen on itsekin onnellinen, kun raja tulee toisilta. Huonoa käytöstä ei saa hyväksyä mutta kyseinen henkilö on hyvä ihminen. Se hänen on saatava samalla kuulla, kun kielto myrkyn heittämisestä annetaan. Huonoa ilmapiiriä EI SAA MAHDOLLISTAA! Ilmapiiri on kaikkien vastuulla! Teko pöydälle ja samalla viesti ihmiselle, että Sinä olet hyvä! Toimii, jos porukka oikeasti haluaa kiusaamisen lopettaa!

Isokissa!



Ensin yhteyttä henkilön esimieheen, jolle kerrotaan ongelmasta ja hänen tehtävänsä on tuoda asia ongelmia aiheuttavan henkilön tietoon. Taitava esimies toki kartoittaa laajemminkin, että voiko "ruttunaamalle" olla muitakin syitä kuin vain työpaikan haasteet. Yksityiselämällä on vaikutuksia myös työpuolelle. Keskustelun on syytä olla varsin objektiivinen, jotta kyseinen henkilö voi tuoda esiin oman näkemyksensä asioista. Kenties pinnan alla on ääneen lausumattomia ongelmia. Jos jotain konkreettista löytyy, niin sitten kannattaa isomman ryhmän kesken lähteä etsimään ratkaisuja, ilman että osoitellaan sormella ketään (usein ongelmat ovat väärinymmärryksiä, kommunikaation puutetta, epäselviä päätöksiä/sopimuksia, epäselviä vastuita jne). Jonkinlainen ryhmähenkeä kohottava yhteinen tilaisuus (poissa työpaikantiloista ulkopuolisen ohjaamana), jossa ihmiset pääsevät rentoutumaan ja tekemään kivoja asioita yhdessä sekä tutustumaan toisiin paremmin auttaa löytämään tiimihenkeä.

Mutta kaiken A ja O on selvittää ensin puolin ja toisin, missä on ongelma. Siitä keskustelu sitten voi aueta eteenpäin. Mutta on olemassa ihmisiä, joiden mielestä asiat eivät parane, jos asioita ei tehdä juuri niin kuin he haluavat ja kompromissit eivät tyydytä heitä ollenkaan. Itselläni on kokemus "ongelmaihmisestä", jonka aiheuttamat ongelmat hävisivät vasta, kun hän oli poistunut työyhteisöstä kokonaan. Mutta joskus se on ainoa ratkaisu, kun koko työyhteisö on voinut pahoin pidemmän aikaa eikä ongelmahenkilö itse suostu näkemään, että on ongelman ydin omalla toiminnallaan.

Elanor42



Siitä on aikaa kun olin työelämässä, olenhan tänä vuonna seitsenkymppinen. En siis kerro omasta kokemuksesta, vaan pitkän elämän tuomalla ns. "viisaudella" Muuri murretaan hyvällä. Silittämällä vaikeaa myötäkarvaan. Jos tietää hänen vakeuksistaan, tuo se apua kohteluun. Onko sairaus, hormoneista, sapesta vai huonosta elämäntilanteesta. Jos tällainen saa ymmärrystä lähimmässä työyhteisössä, on hänellä helpompi olla. Hankala lähimmäinen ei aina ole pelkästään ilkeä. Paha olo näkyy ulospäin ilkeytenä, joka tulkitaan usein väärin.

Muistelkaa Topeliuksen kertomusta mummosta joka kulki jäällä kovassa tuulessa. Aurinko ja myrskytuuli löivät vetoa kumpi riisuu mommon takin. Ensin puhalsi myrskytuuli kaikin voimin. Mummo kietoi takkiaan aina vain tiukemmalle. Kun tuuli luovutti, alkoi aurinko paistaa, lämmitti niin, että mummolle tuli hiki ja hän riisui takkinsa. Niinpä aurinko voitti. Hyvällä, hyvällä voitetaan monta asiaa. Tehkää tekin niin! Onnea matkaan!

Helmimummo.



Jospa sillä ruttunaamalla onkin elämässään sellaisia ongelmia, joista te työtoverit ette ehkä ole selvillä? Harva meistä ihan vain ilokseen "ruttuilee", vaan yleensä moisen käytöksen taustalta aina löytyy syvempiä syitä.

Ehkä kannattaisi varovasti koittaa tunnustella, mitä sieltä kireän käytöksen taustalta löytyy ja lähteä purkamaan ongelmaa sitä kautta. Suoraviivaista tuomitsemista en suosittele, vaikka se usein niin houkuttelevan helppoa onkin. Sekin kannattaa muistaa, että ihmiset ovat temperamenteiltaan erilaisia ja reagoivat asioihin eri tavoin. Ja sekin on ehkä hyväksyttävä, että elämä ei aina ole technicolor-väreissä hehkuvaa valkaistujen hampaiden amerikkalaista elokuvaa, vaan välillä jollakin meistä voi olla elämässään meneillään se mustavalkoinen kaurismäki-vaihe. Sen kun muistaa, on jo ehkä helpompi lähestyä ja ymmärtää toisen ruttuhetkiäkin.

Vaihtelevaa pilvisyyttä



Tee omaa tehtävääsi keskittyen, äläkä ole huomaavinasi piikittelyjä ja loukkauksia. Ole rauhallinen. Yritä ajatella, että hänen käytöksensä johtuu hänen OMISTA ongelmistaan, ei teidän muiden. Antaa vain hänen purputtaa, ehkä hän huomaa, että kannattaa muuttaa ASENNETTAAN! Toivotaan näin.

Seikku



Antakaa hänelle lahjaksi Tom Lundbergin cd, toiveista totta.

Elämän oppilas



Ottakaa tavoitteeksi koko työyhteisön kanssa että annatte toisillenne positiivista palautetta joko lapuilla tai suullisesti. Huumori myös auttaa monessakin tilanteessa! Koeta saada hänet nauramaan!
Meillä töissä tehdään välillä pieniä kivoja jekkuja. Nämä ovat kummasti lähentäneet meitä kaikkia! Auttaisi varmasi myös pieni henkilökohtainen lahjakin, esim suklaata ja kortti jossa lukee: olet tärkeä! Miettikää yhdessä olisiko tarvetta työohjaukseen!

Annikki



Vinkki: Pidä asialinja itse. Päätä ettet anna hänen pilata päivääsi etkä kenenkään päivää. Sano hänelle suoraan oliko hän tullut ajatelleeksi miltä hänen käytöksensä muista tuntuu. Jos hän vielä jatkaa sano: "Tuo oli mielestäni asiatonta".
Hyvää käytöstä voi kyllä aina vaatia. "Hyvää päivänjatkoa" voi aina toivottaa rauhallisen kohteliaaseen sävyyn itse. Pidä kiinni omasta arvokkuudestasi!

Mary Jones



Vähän vastaava tilanne oli itselläni edellisessä työpaikassa. Kaupassa oli kaksi meitä, jotka kuuluimme siivousfirmaan ja yksi kaupan työntekijä. Hänkin oli jatkuvasti ilkeä meille, joten selvitin tilanteen hänen kanssaan. Sanoin rauhallisesti hänelle, että täällä kaupassa työskentelee kolmen eri firman työntekijää: siivousfirman, kaupan ja vartijapuolelta olevat henkilöt, joten ei ole kiva että sinä ( kaupan työntekijä) käyttäydyt meitä kohtaan tuolla tavoin. Tämän lyhyen keskustelun jälkeen tämä kaupan työntekijä on ollut sitten erittäin ystävällinen minua kohtaan. Joten kun rauhallisesti keskustelee asiasta, niin eiköhän ne asiat siitä selviä!!

Titi



Harmillinen asia, totta tosiaan! Näkemykseni mukaan työkaverisi on joko huomionkipeä, tai sitten on jotain oikeasti pielessä. Huolestuttavinta on se, että pohditte asiaa, mutta kukaan ei tohdi puhutella "tuhahtelijaa". Mielestäni olisi aika "nostaa kissa pöydälle" ja kysyä suoraan; -mikä on hätänä? tai -haluaisiko hän jutella kanssasi työajan ulkopuolella? Mikäli mitkään *vastaantuloyritykset* eivät tuota tulosta, niin sitten tilanne on hoidettava virallista reittiä. Toivottavasti teillä on oma työsuojeluhenkilö. Ei auta sanoa, että jokaisen on otettava vastuu omasta elämästään ja käyttäytymisestään. Jokaisella on omat henkiinjäämis- eli selviytymisstrategiat. Suosittelen kirjaa: "Virtahepo työpaikalla, Tommny Hellsten".

Ansku



Kannattaa kysyä, mikä naamaan vääntää sitruunaksi, jos vastausta ei tule, ihminen boikottiin.

positiivari



Tilanne tuttu, varmaan monella työpaikalla! Yksi pessimisti yrittää saada paljon aikaan. Joskus hän saakin ns. heikot mukaansa ja kai hänen tarkoituksensa onkin saada kuppikunta taakseen. Mitä se sitten on? Se on omaa pahaa oloa, jonkinlaista hallitsemista. Mielestäni asiaan on puututtava, työpaikkapalaverien yhteydessä, puhuminen esimiehelle eli antaa tavalla tai toisella hänen ymmärtää, että hänen käytöksensä aiheuttaa mielipahaa ja harmia koko työyhteisössä.
Ehkäpä hän ei oman pahan olon takia edes näe omaa käyttäytymistään, eikä ymmärrä sen seurauksia. Tsemppiä!

Katja



-työnohjaukseen
-tiimipalaveri
-osastokokous
-toinen työpaikka
-hoitoon

niki



Kokemukseni ruttunaamasta: Maalasin mielessäni ruttunaaman näkymättömäksi ja kuulumattomaksi. Katselin hänen ohitseen ja ylitseen aina kun hän käyttäytyi inhottavasti. Olin kuin en olisi kuullutkaan ja puhuin jollekin muulle tai poistuin paikalta. Seuraus: ruttunaama alkoi puhua nätimmin. Kun hän huomasi jäävänsä yksin aina kun käyttäytyi huonosti, hänen oli pakko muuttaa käytöstään voidakseen tulla kuulluksi.

Aamuvirkku hymynaama



Oletteo kokeilleet työnohjausta. Entä yhteinen viriketoiminta vapaa-ajalla ?

kokemuksen rintaäänellä



Keräännytään siinä vaan koko porukalla sen ärhentelijän ympärille ja vaaditaan häneltä vastaus kysymykseen mitä hän odottaa itseltään ja toisilta myrkyttäessään koko työpaikan ilmapiiriä.

Eräässäkin tapauksessa muuan ärhentelijä nostettiin kottikärryyn ja työnnettiin kadulle.

Jukka



Itse sanoin työkaverilleni: "Olenko minä tehnyt jotain sinulle kun olet aina niin hapan minua kohtaan?" Tulos oli sellainen, että olin ainoa joka ei pelännyt ko. henkilöä. Tänä päivänä ko. henkilö tulee luokseni, juttelee ystävällisesti, tervehtii... Kysy ääneen, mutta älä lynkkaa porukalla. Tällä henkilöllä saattaa olla oma elämä sekaisin.

Eevis



Hymyilkää, vaikka toinen tiuskaisi mitä, niin hymyilette, toivottakaa kohteliaasti hänelle hyvää huomenta ja jos hän tiuskii vastatkaa asiallisen rauhallisesti takaisin ja hymyilkää. Tuhahtelevalla työkaverillasi on varmasti paha olla ja hän tuo sen esiin käytöksellään, anna hymysi muistuttaa että ei mikään asia maata kaada.

Marjaana



Tuhahtelijalla on varmaankin tosi huono olo itsellään. Mitäs, jos sopisitte muiden kanssa, että huomaatte hänen (ja myös muiden) hyviä puolia. Kehutte esim. toistenne hiuksia, pukeutumista tai onnistumista jossakin pienessäkin asiassa? Kannattaa ainakin kokeilla.

Kettunen



Saunailta tai muu yhteinen illanvietto saattaa auttaa, kunhan kaikki keskustelevat rakentavasti.

Entinen äksypöksy



Joka suoloitta suuttuu, se sokeritta leppyy. Antaa ruttunaaman olla ruttuinen. Jos kaikki muut toimivat iloisesti ja kannustavasti niin ruttunaama ei jaksa yksiään olla sitä, jos sillä ei saa mitään mieleistään aikaan muissa.

Nainen



Ihminen peilaa itseään paljon muihin ihmisiin, eli ystävällisyys ja henkilön huomioiminen hyvissä asioissa tuottaa toivottavasti tulosta vähitellen, joten auttakaa häntä ymmärtämään oma arvonsa.

pupu



En tiedä, mistä tuhahtelu ym johtuu. Onko kyseessä ahdistava työtilanne, ongelmia vapaa-ajalla, työntekijän tapa käsitellä asioita stressaantuneena vai mikä? Ihan ensimmäisenä tulee mieleeni, että menkää vaikka pitkälle lounaalle ja keskustelkaa.

Helinä



Joskus olen tuollaiselle ruttunaamalle sanonut: "Hyvää työpäivää vaan sinullekin." Ainakin yhdellä ruttunaamalla ovat kasvot silottuneet. Joskus olen kahvipöydässä valittanut toisen osaston ruttunaamasta, kuinka se on kelju työkavereilleen. Tuolloin olen huomannut muutamien alkaneen katsomaan itseään peilistä.

Milla



Ryhdy tällaiselle ihmisille "yliystävälliseksi", ota hänet huomioon näkyvästi ja kysy hänen mielipidettään avoimesti muiden kuullen. Lähde iskemään täysin päinvastaisilla aseilla, kuin mitä hän itse ehkä sinulle tekee tai muille ryhmän jäseniille. Ole hänen seurassaan aina äärimmäisen positiivinen ja aurinkoinen! Uskon, ettei hän voi olla huomaamatta käytösmuutostasi.

Kätsä



Nauru tarttuu;) Vitsit kehiin.+ toimintaohje, Esim. laita sänkyyn korkea laita tai siirry lattialle nukkumaan. -hmmm miksi?, Et voi nousta perä edellä väärältä puolelta sänkyä. Pelasta siis itsesi huonolta päivältä;) Anna hali, jos et uskalla niin edes hymy.

Entinen ruttunaama



Kiukutteleva ja ärtyisä aikuinen voi olla kuin kiukutteleva ja ärtyisä lapsi. TAHTOO HUOMIOTA. Ei ole helppoa eikä mukavaakaan mennä juttelemaan vihaisen tiikerin kanssa, mutta jonkun olisi mentävä. Voi olla, ao on todella vaikeaa tai paha mieli. Tulta ei sammuteta tulella vaan vedellä.

Satu



Kysy häneltä ystävällisesti mikä on hätänä. Kuuntelet häntä hetken aikaa. Ehkä hän avautuu, jos jokin painaa häntä. Kenties haluaa vain hetken huomiota. Halauksen tarpeessa?

Hoitsu



Yrittäkää saada työterveyshuolto mukaan ja tietysti pomo, mikäli ei sata ruttunaama olemaan pomon suosikki, sitten menee vaikeeksi.

lele



Ota työkaveriasi kynkästä kii ja vie peilin eteen ja sano hymyillen: Vielä se sinuakin naurattaa ennen iltaa. Ja taputa olalle.

Työtä hymyillen.



Helpointa olisi tietenkin sanoa: Heittäkää roskikseen koko tyyppi. Älkää olko huomaavinanne.
Mutta, "kaveria ei jätetä", ei edes huonoa kaveria. Auttaisiko draama? Saman tyyppisen hahmon rakentaminen? Hellävaraisesti näyttämään hankaluustyökaverille mistä on kysymys. Ei voi kuin toivoa, että potilaassa on edes hitunen huumorintajua. Kasvattaisi juonen onnistumisprosenttia. Toisaalta, jos muu työyhteisö kasvattaisi loukkaantumisprosenttinsa sataan, tai tarvittaessa tuhanteen, ongelma ajanmittaan hoituisi tavalla tai toisella. Yksi pieni negaatio ei voi kääntää suurta positiivista yhteisöä itseään vastaan. Tässähän on oivallinen tilaisuus näyttää positiivisen ajattelun voima. Voimia ja rakkautta!

Riitta



Tarvitaan erityisen positiivinen vire juteltaessa tälle henkilölle - - - eli akku täynnä positiivista virtaa tätä henkilöä kohdattaessa. Tällöin omakin ajatus pysyy kirkkaana ja hymy latistaa kritiikin!

Mirkku



Aina hankalan käytöksen takana on oireilevan sisäinen pahaolo - sisäinen ongelma - iso tai pieni, korjattavissa oleva tai korjaamaton. Siinä tapauksessa korjaamaton, että itse ei voi myöntää itselleen olemassa olevaa ongelmaa, eikä halua muutosta. Hänen tulisi ymmärtää, että rasittaa ympäristönsä ihmisiä käytöksellään. Ottakaa hänet puhutteluun ja nätisti palautatte totuuteen ??

Vappu



Meidän työpaikalla oli samanlainen tilanne. Ensimmäiseksi esimiehemme laittoi koko osaston tiimikoulutukseen. Kun tilanne vielä senkin jälkeen jatkui, niin kyseinen henkilö otettiin esimiehen puhutteluun, ja kummasti ko. henkilön käytös on muuttunut aivan päinvastaiseksi.
- Toivotaan, että tilanne jatkuu näin positiivisena vielä pitkään!! :)

Päivänpaiste



Lähetä hänelle rakkautta ja voimia! Hänellä on varmasti vaikeaa, joten ajattele positiivisesti ja kauniisti ja löydä kukka hänen sisältään, jota kastelet lämmöllä ja puhtain sydämin!

minttura



Vanhaa viisautta "pidä pahimmat vihamiehesi lähimpinä" soveltaen voitte te positiivarit pitää pikku palaverin ja päättää, että kohtelette tätä narisijaa kuin mitä ihaninta työtoveria. Kun tapaatte ja ennen kuin hän ehtii päästää mitään myrkkysanoja suustaan yksi kehuu aidosti jotain hyvää hänessä olkoonpa se sitten hyvä ryhti tai kiva pusero, mitä vaan tai joku työ, minkä hän on tehnyt ja toinen yhtyy siihen ja jatkaa jollakin omalla jutulla.. olette kaikki yhdellä joukolla kuin hänen ihailukerhon jäseniä... tämä vähän liioitellen, mutta tällä konstilla olen saanut ihmisen, jonka kanssa luulimme että emme voi toimia yhdeksi parhaimmista tiimimme jäsenistä... eli sitä saa mitä antaa ja te ette hänellekään anna mitään ikävää niin ette enne npitkää saa sitä häneltäkään...Jos ei ala tehota, suora puheeksi ottaminen tyyliin "Mitä hyvää sinä tunnet saavasi tuosta toisten mollaamisesta?" - keskustelu lienee paikallaan. Onnea käännytystyölle!

Marja



Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että toisia kohtaan esiintyvää kiusausta tai loukkaavaa käytöstä ei pidä sallia yhtään työyhteisössä. Jos yrityksessä esiintyy tällaista, se yleensä myös kertoo yrityksen kulttuurista jotain. Olen itse nähnyt kuinka ihmisiä savustetaan ulos kiusaamalla, sallitaan alkoholismi työpaikalla jne. mikä vaikuttaa koko yrityksen menestykseen ja heikentää työmotivaatiota ja lisää sairaspoissaoloja.

 Lääkkeeksi tilanteeseen sanoisin että etsi hyvä yhteistyökumppani joka auttaa tilanteen purkamisessa (tähän ei kannata lähteä talon sisältä) sitten pitää saada koko porukka mukaan muutokseen myös tämä vaikea henkilö, selvittää keinot millä tilanne saadaan purettua, toteuttaa muutos. Joskus voi käydä niin että työyhteisön pahis ei vaan halua muuttua, ja joskus voi olla ainoa keino kehottaa häntä etsimään uusi työ. Sekin voi olla ratkaisu. Lisäksi kaikkien esimiesten tulisi olla tietoisia miten tällaisissa tilanteissa toimitaan henkistä väkivaltaa ei pidä sallia työpaikoilla.

Kettuliini



Esimies on sitä varten. Miksi pitäisi antaa pienintäkin kritiikkiä. Katso peiliin. Jos jollain on suruja ja huolia, väsymystä - ei pieninkään kritiikki ole se oikea. Riippuen siitä, onko kyseessä suoranainen virhe vai vainko erilainen tapa tehdä työ, tarvitaanko kritiikkiä. Neuvoja voi antaa, miksi kritisoida, katso peiliin. Osta ruukkukukka. -Muuten vain. –  Ehkä se riittää alla päin olevan huomaamaan muutkin, että on töissä, ei kotona. Naisten suurin epäonnistuminen työpaikoilla on se, että lähdetään auttamaan läheisiä työtovereita.

Esimies on palkattu hoitamaan myös ihmissuhteita, ja usein jopa koulutettu siihen - hyvissä työpaikoissa. Suomessa on liikaa huonoilmapiirisiä ns. naisten työpaikkoja. Kukkoa ei tarvita johtamaan, mukaan yhdeksi työntekijäksi usein riittää. Miehet eivät myöskään osaa henkilöstöpulmia ratkoa samoin kuin naisesimiehet.

Olisi jo aika alkaa tehdä vanhanaikaisesti töitä, eikä viihtyä työpaikalla.

emeelia



Ei ole helppoa kehua Ruttunaamaa, mutta jos kuitenkin tekisit sen, yhteisen edun nimissä? Hän ei varmaan saa tekemisistään riittävästi myönteistä palautetta, jotta voisi tuntea itsensä arvokkaaksi tiimin jäseneksi.

Pirjoliisa



Olin vastaavassa työpaikassa yli kymmenen vuotta. Koska tilanne ei yrityksistä huolimatta muuttunut, tein sen, mikä oli parasta omalle mielenterveydelleni - irtisanoin itseni. Tapahtumasta on jo aikaa, mutta vieläkin näen painajaisia siitä ajasta.

milena



Aivan ekaksi tulee mieleen, että mikä lienee tämän työtoverinne käytöksen takana? Mihin hän töykeällä käytöksellään pyrkii? Jos tavoitteena on tartuttaa tunnelma muihinkin ja saada toiset käyttäytymään hänen tavallaan, niin hänhän näyttää olevan lähellä onnistumista, jos tunnelma on jo kiristynyt. Mitä muuta olette kokeilleet? Suostuuko hän puhumaan kenellekään, mihin hän käyttäytymisellään pyrkii? Ellei, ja jos porukkanne on yhtenäinen, niin sitten vain otatte tämän vallan välineen häneltä pois. Tapoja on monia. Voitte olla kuin ette huomaisikaan häntä ja hänen puuskiaan, jos tilanne pahenee, niin muistakaa aina ja voitte sanoa, että toista ihmistä ei käytöksellään välttämättä saa toimimaan toisin, ei kannata udella ja anella, jos hän ei vapaaehtoisesti sano, mikä pännii, niin antakaa olla.

Jos hänen työpanoksensa vaikuttaa siihen, miten te muut saatte työnne tehtyä, niin sitten tilanne on ehkä jkv haasteellisempi. Voi jopa sanoa, että "ai, kun minusta olisis mukavaa, kun meidän työpaikallamme vallitsisi mukavampi ilmapiiri ja sitten muina miehinä kysytte häneltä, että mitä hänen mielestään pitäisi tapahtua, että tilanne korjaantuisi, mutta ette mitenkään osoita, että hän olisi epäsovun aiheuttaja. Muistakaa, että loukkaantuminen on aina viime kädessä sen henkilön ongelma, joka kokee tulevansa loukatuksi, koska hän antautuu ao tunteen valtaan. En ollenkaan väitä, etteikö työtoverinne käyttäytyisi ikävästi, mutta vain välittämättä oleminen vie häneltä hänen tässä yhteydessä käyttämänsä vallan saada toiset hämilleen ja varpailleen että mistäs päin nyt tuulee. Voitte yllättää hänet käyttäytymällä juuri päinvastoin kuin hänen käyttäytymisensä normaalitilanteessa ehkä aiheuttais i- tiedän et se vaatii tieltä muilta paljon, ,mutta tulos saattaa hämmästyttää teidät kaikki.

Hänen valtansa välineenä on hänen huonotuulisuutensa ja äksyilynsä ja vastahyökkäys puolestaan nk paras puolustus ja snioin siinä mennään puolin ja toisin kun sinä sitä, niin minä tätä-leikkiä. Se voi loppua vain, jos teette rohkean intervention ja käyttäydytte täysin tavalla, jota hän ei ollenkaan osaa odottaa eli olette ylen ystävällisiä, ette ole huomaavinanne hänen huonoa tuultaan ja jos se vain pahenee, ystävällisyytenne senkun lisääntyy. Kun hn huomaa, ettei äksyilyllään voi sysätä teitä muita raiteiltaan (ja muistakaa keskenänne puhua iloisesti ja laskea leikkiä, kokoontua yhteisiin kahvihetkiin ja jos hän pälyilee nurkalla, kutsutte vain mukaan).

Uskoisinpa, ettei hän kauaa jaksa niskotella, vaan alkaa lämmetä ja kun hän sen tekee edes yhden kerran, annatte heti kiitosta. Olipa mukava, kun tulit mukaan juttelemaan. Sopivasti, mutta ei liikaa huomiota, koska hän sitä juuri ikävällä käytöksellään teiltä kärttää. Huomiotta jättäminen on niin lapsen kuin koiran kuin äksyilevän aikuisen kohdalla ehkä parhaita 'kasvastus'vinkkejä, mutta se edellyttää johdonmukaisuutta ja yhteistä sotasuunnitelmaa teiltä muilta. usein tällaiset ruttunaamat harrastavat jos jonkinlaisi ihmissuhdepelejä saadakseen vaikutusvaltaa ja tilaa omalle persoonalleen, joka sitä ehkä heidän tiedostamattaankin heiltä vaatii. uskon vakaasti,että kannattaa yrittää.

yks positiivari mansen suunnalta



Ei auta kuin nostaa katti tiskille!! Voi olla että asia ratkeaa varsin pienellä puinnilla. Ja voihan olla, että henkilöllä on avuntarve ja saattaa olla kiitollinen kun asiaan puututaan.

Saara




Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot