Su 30.4.Mirja, Miia, Mira, Mirva, Mirj...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


”Miten sinä olet löytänyt "oman juttusi". Mistä tiesit? Mistä sait varmuuden?”

Vastauksia 74 kpl


=========================

Olen elämässäni tehnyt monia asioita ja mielestäni jokainen on ollut "se juttu", jota haluan tehdä. Pääpaino nimenomaan sanalla haluta. On oman pään kunnossa olon vuoksi tärkeää, että kaikesta, mitä tekee, löytää jotakin tekemisen arvoista. Olen siivonnut iltaisin toimistoja - aamulla olisi ollut mukava nähdä ilahtuneet ilmeet, olen myynyt kenkiä - ajatella sitä riemua kun saa uudet kengät jalkaan, olen myynyt kotitalousmuovituotteita - käytännöllisempää työskentelyä keittiössä tulevaisuudessa, olen toiminut assistenttina ja sihteerinä - esimiehen kalenteri ja kokoukset onnistuvat.

Tässä vain muutamia mainitakseni. Eli tärkeämpää kuin epätoivoinen oman jutun etsintä on mielestäni löytää ilo ja onnistuminen siitä, mitä nyt teet. Elämässä yleensä pääsee siihen, mihin pyrkii, mutta jos et vielä tiedä, mitä haluat - anna elämän kantaa.

Anne

=========================

Meidän kylällä toimii melkoisen vireä kylätoimikunta, jonka toimintaan olen "sotkeutunut". Pienillä kylillä on väkeä vähän, joten tekijöitä ei ole tungokseen asti eli puuhaa piisaa. Välillä tietysti tulee hetkiä, jolloin mielen valtaa ajatus "olenko ihan hullu, kun puuhaan kaikkea tätä - miksi aina mä".

Palkitsevaa on kuitenkin se, kun näkee lasten ja aikuisten viihtyvän ja nauttivan järjestetyistä tapahtumista. Siinä vaiheessa kun pienessä puuhaporukassa syntynyt hyvä tekemisen fiilis saadaan tarttumaan muutamaan vähemmän aktiiviseen, tuntee olevansa omassa jutussaan. Mukava nähdä kuinka se yhteisen tekemisen hauskuus leviää ja saa ihmiset tulemaan mukaan järjestelyihin. Ihanaa on seurata, kuinka he vähitellen "riehaantuvat" puuhaamaan ihan hirmuisesti yhteisissä asioissa/tapahtumissa.

Sekin tässä kylätoiminnassa on hyvä, ettei niissä puuhaaminen ole omalta perheeltä pois: lapsetkin ovat jo pienestä pitäen osallistuneet talkoisiin ja tilaisuuksien järjestämisiin omalla pienellä panoksellaan. Oppivat ikään kuin luonnostaan samaan hiilen puhaltamisen taidon.

Aikku

=========================

Minun juttuni oli vertaistukiryhmän vetäminen. Heti eka kerrasta, kun ohjasin sellaisen, aika ison ryhmän, tiesin vaan kotiin ajellessa, että olen löytänyt jotain ainutkertaista. Palaute ja erittäin hyvä mieli antavat koko ajan lisää varmuutta siinä. Alunperin löysin sen ystävän vihjeen avulla.

Syksyn lapsi

=========================

"Oma juttu" tuntuu hyvältä, oli kyse sitten "oikeanlaisen" harrastuksen, kumppanin tai työpaikan löytämisestä. Omalla kohdallani "omat jutut" ovat löytyneet kokemuksen kautta...väärien ja oikeiden valintojen, pettymysten, onnistumisien… elämän kautta. Elämässä mikään ei ole varmaa, mutta varmuus syntynee siitä että on sujut itsensä kanssa ja hyvä tasapainoinen luottavainen olo. Riskien otto kannattaa!

Mielen johtamista

=========================

Minulle oman jutun löytämisessä avain on siinä, että alusta lähtien olen luottanut itseeni sekä siihen, että homma toimii. Jos asian toteutuminen on riippuvainen myös muista ihmisistä, olen uskonut ja luottanut heihin. Epäonnistumista en ole ajatellut, mutta jos niin on jossain vaiheessa käynyt, en ole antanut sen olla esteenä uuden oman jutun löytymiselle. Voisi siis myös sanoa, että myös avoin mieli on avaintekijä oman jutun löytämisessä.

Anu Aurinkoinen

=========================

Elin yli viisikymmentä vuotta etsien, yrittäen ja pettyen ja sitten yhtenä iltana kaikki muuttui. Sen sai aikaan lämmin katse, iso syli ja turvallinen, aikuinen ihminen. Se juttu oli siinä.

Elsa

=========================

Minä sanoisin - muistaakseni Ritva Siikalan sanoin - että totuuden tunnistaa voimasta ja ilosta. Voima ja ilo tulevat totuudesta. Varmuus "omasta jutusta" on vahva, iloinen, johdattava intuitio, siis minulle totta.

Koetan valita vain parasta

=========================

Löysin oman juttuni, kun toiset kannustivat, että olen siinä asiassa hyvä. Sain mahdollisuuden, kokeilin, huomasin onnistuvani, uskalsin jopa hakea paikkaa, johon en uskonut pääseväni. Reilun vuoden kuluttua vastasin jo koko yrityksestä.

Auli

=========================

En ole koskaan omannut lauluääntä, nuottikorvaa, käsityö taitoja. Aina harmittelin kun en osaa mitään... mutta olen aina pitänyt esiintymisestä jo pikkukoululaisena tykkäsin pitää esitelmiä ja lukea ääneen. Pääsin projekti-työhön muutamia vuosia sitten ja 'jouduin' esiintymään paljon ryhmille. En tarvinnut välttämättä paljoa materiaalia (kerrankin unohdin kansiot työpaikalle ja olin 35 km päässä) ja pystyin ottamaan ryhmän haltuuni.

Haistelen vähän ilmaa ja mietin mikä olisi tämän ryhmän juttu. Helpoimmin saa ihmiset mukaan kun kertoo omasta elämästä tarinoita, mukavia, naurattavia ja semmoisia joita tapahtuu kaikille. Olen puhunut 800 ihmiselle vanhusten viikon juhlassa ja onnistuin loistavasti (myös yleisön mielestä). Nyt voin reilusti sanoa kaikille osaan esiintyä ja puhua. Tiesin kykyni kun sain ihmiset kuuntelemaan.

Carita

=========================

Kyllä se minusta on niin, että silloin on löytänyt sen "oman juttunsa", kun itsellä on hyvä olo. Jos sinusta tuntuu hyvältä niin se on sitten siinä. Toisen puolesta ei voi elää ja tehdä asioita, joten sillä on väliä mitä itse tuntee.

Eeva

=========================

Minulla on tapana, että kaikkea pitää kokeilla ja sitten jotkut jutut vaan "kolahtavat" ja niihin jää koukkuun.

Esim. liikuntaharrastukseksi löytyi kuntolattarit, joka on tosi hikistä mutta niin hauskaa, ettei edes tiedä hoitavansa kuntoaan ja kehoaan.

Baila

=========================

Kirjoittaminen on minun juttuni. Löysin sen uudestaan kymmenisen vuotta sitten. Tuli sisäinen tarve kirjoittaa ja eikös siitä syntynyt romaani. Seuraavaksi syntyi tarina/novellikokoelma.

Ne ovat kiertäneet Suomen suurimmat kustantamot, muttei yksikään ole vielä kumpaakaan hyväksynyt. Itse uskon taitooni. Lämmittelin tämän jo lapsuudesta omaksuneeni tavan ilmaista itseäni uudelleen.

Ja onhan minulla mistä ammentaa. Olen työskennellyt psykiatrisena sairaanhoitajana yli kymmenen vuotta, Terveydenhuollon opettajana kuutisen vuotta. Työttömyydenkin olen elänyt, jota elän tälläkin hetkellä. Minulla on niin laaja omakokemuksellinen elämä, ettei minun tarvitse matkustaa mihinkään saadakseni aiheita. Niitä on paljon.

Pienenä, noin alle kymmenvuotiaana kirjoittelin aforismeja ja runoja. Teininä kirjoitin omia juttujani. Nyt vanhana kirjoitan fiktiivistä faktaa, joiden aiheet kumpuavat tekemästäni työstä, joka on ollut todella laaja-alaista. Tietty, siinä näkyy suodatukseni ja oma tapani nähdä asiat.

Vankka tietämys taidostani pohjaa lapsuuteni kokemukseen, joka on minua usein mietityttänyt jo ammattini varjolla. Opin lukemaan noin kuusivuotiaana. Kukaan ei minua opettanut. Yhtäkkiä luin suoraan purkkien ja pussien kyljestä tekstiä. Luin lehtiä jne. Mennessäni kouluun olin luokkani ainut, joka jo osasi taidon. Sitten se taito yhtäkkiä katosi pieneksi ajaksi, mutta sain sen takaisin, kun opettajani ihmetteli toisen kouluvuoden alussa, jotta mihin minun taitoni on hävinnyt? En osannut yhtäkkiä edes tavata!

Olen ihmisiä, jotka ilmaisevat itseään parhaiten kirjoittamalla. Puhuessani menen umpisolmuun. Maalaaminen on haparoivaa.

Nyt odotan aikaa, jotta myös jokin kustantamo hyväksyy minut joukkoonsa, jotta saan toteuttaa elämäni ehtoolla tätä koko ikäni omaavaa taitoani ilmaista itseäni sanojen muodostamin lausein.

Ihmettelijä

=========================

Mun oma juttu on kirppisleipominen, siinä saan toteuttaa leipomishaluani, nään tuloksen "heti" ja saan myös palautetta, koska ihmiset ovat tykästyneet leivonnaisiini.

Teen sitä sen verran kun töiltäni ehdin, en liikaa sen yritän pitää mielessäni, etten väsy liikaa. Ja jos yritän tehdä liikaa leivonnaiset menee pipariksi, se on sen merkki että nyt pitää hidastaa vauhtia!

Tehdä vain sen verran kun se itsestä tuntuu kivalta eikä väsy liikaa....

Kotileipuri

=========================

Minun juttuni on tällä hetkellä liikunta. Tiesin heti, että tämä se on. Tavanomainen, paljon puhuttu ja mainostettukin. Aloin pyöräillä työmatkaa, sitten liityin kuntosalin jäseneksi. Keski-ikäisenä huomaan, että voin hyvin, syön vaistomaisesti terveellisesti ja olo on todella henkisestikin hyvä. Inhoan pakkopullaa, tämä menee täysin omilla ehdoillani. Olen huomattavasti hyväntuulisempi ja annan itselleni paljon anteeksi. Entinen tiukkapipous on tiessään!

Hannalore

=========================

Keväällä 2003 päätimme kaveriporukan kanssa lähteä laskuvarjohyppykurssille.

Niinpä me kolme sitten reippaana säntäsimme kurssille, ensin neljä iltaa teoria- ja käytännön harjoituksia ja huonojen kelien ansiosta pääsimme vasta parin viikon päästä kurssin loppumisesta hyppäämään. Ensimmäisen hypyn jälkeen tuntui ettei moottoritie riittänyt leveydeksi kun autolla ajoi. Oli yksinkertaisesti niin hyvä fiilis. Kaveriporukan muut jäsenet jättivät hyppäämisen siihen pariin, toinen kymmeneen hyppyyn ja kerta toisensa jälkeen minä vain löysin itseni kentältä. Ensin joka viikonloppu, sitten tiistai, torstai ja joka viikonloppu. Vaikka kotoani oli matkaa kentälle 120 km.

Välillä pelotti ihan hirveästi ja silti teki mieli lähteä, välillä hyppymestarien kannustamana välillä omalla "voimalla".

Monta kertaa siinä tuli mietittyä että onko tämä se minun laji. Ja joku kumma minut veti sinne kentälle aina, vaikka jännitti ja pelottikin.

Nyt 2006 kesällä voin sanoa, että olen löytänyt lajin josta pidän ja joka on minua varten. Itse uskoisin, että elimistöni/kehoni kyllä kertoisi haluttomuudellaan jos se ei sitä olisi.

Samaa asiaa mietin silloin ensimmäisenä kesä, ja mietin aina välillä vieläkin todeten, että kyllä se on minun juttu!

Nyt hyppysuorituksia on takana lähes 90 ja moni ei uskalla tehdä edes sitä yhtäkään, useat kurssille tulijat tekevät vain 2 hyppyä. Mutta minä olen tehnyt sen uudestaan ja uudestaan. Vaikkei se aina ole ollutkaan helppo!

Siis lämmöllä suosittelen muillekin, itse en pidä lajia niinkään extreme lajina vaan erittäin tarkkaan ohjeistettuna, koulutettuna ja valvottuna.

Lämpimin syysterveisin

Hansula

=========================

Olen löytänyt oman juttuni läpikäymällä monenlaisia vastoinkäymisiä, olen saanut paljon asioita vastattavakseni, joihin en ole voinut vaikuttaa, muutoin kuin hyväksymällä tapahtuneen ja selvittämällä omia oikeuksiani.

Asioita on vaan tapahtunut, olen tehnyt itse parhaani ja jättänyt sellaiset asiat korkeimman voiman käsiin joihin en ole voinut vaikuttaa.

Oma juttuni on nauttia parhaalla mahdollisella tavalla elämästä, niine kaikkine kokemuksineni, tietoineni taitoineni ja vastoinkäymisten tuottaman oivalluksen myötä. Olematta täydellinen ihminen, olen ymmärtänyt enemmän omaa ja kanssa kulkijoitten elämää, olen kiinnostunut enemmän ja enemmän elämästä, erilaisista elämän tarinoista ja selviytymiseen vaikuttavista keinoista ja menetelmistä.

Olen halunnut tuottaa iloa, omaan elämääni ja kanssakulkijoitteni elämään, parhaalla mahdollisella tavalla, tiedostan kuitenkin ettei elämä ole ruusuilla tanssimista, mutta tiedän myös että aina voi tehdä jotain oman elämän tai

Muiden ihmisten hyvin voinnin edistämiseksi ja sen että joskus voi vaan olla tekemättä yhtään mitään. Tiedän myös sen että rahalla ei voida aina mitata hyvinvointia, vaan olemalla läsnä tai avustamalla jollakin muulla tavalla nimettömänä tai nimellisesti.

Joskus se että kuuntelee toisen ihmisen vaikeuksia, sanoo pari myönteistä asiaa, jolla ihminen voi mennä elämässä eteenpäin, joskus voi konkreettisesti myöskin auttaa ilman vastapalvelusta, vaikkapa tekemällä tiimityötä.

Hyvinvoinnin edistämistä on myös sekin, ettei anna käyttää itseään hyväksi ja luo tarvittaessa rajoja. Hyvinvoinnin edistämistä voi olla pieni summa rahaa johonkin hyvää tarkoittavaan asiaan.

Oma juttuni on elää elämää ja nauttia, luoda ja arvostaa toisia ihmisiä, luontoa ja elämän kokonaisuutta luottaen elämän kantavaan voimaan, ihmeisiin, luoda tavoitteita, ja luottaa siihen että hyvä voittaa kuitenkin aina pahan. Tiedostaa, että kaikella on aina suurempi viisaus ja tarkoitus, suurempaa kokonaisuutta ajatellen. Rakastaa ja nauttia elämästä parhaalla mahdollisella tavalla - oivaltaa.

Mistä tiesin oman juttuni

=========================

Tiesin, että se oli oma juttuni, koska nousin ilmaan, lensin ja tunsin oloni kevyesti. Aika katosi, upposin siihen, sain voimaa ja loistin sisäistä valoa, joka näkyi ulospäin.

Mikäkö se juttu oli ja on edelleen? Se on kirjoittaminen.

Luova ihminen

=========================

Minun juttuni on tanssiminen. Ja äidistähän se lähti (kaikki kunnia ja kiitos hänelle): ala-asteen ensimmäisillä luokilla hän halusi minun ja siskoni aloittavan jonkin liikunnallisen harrastuksen. En tiedä, miten hän päätyi balettiin, mutta sillä tiellä olen yhä, ja muutamia muitakin tanssilajeja olen mielelläni kokeillut. Tanssiessani vain tunsin pikkuhiljaa sen varmuuden... että juuri tässä on hyvä olla ja liikkua tällä tavalla. Että tämä on se minun juttuni.

Lukiolaistyttö

=========================

Oma juttu on se jota on pakko tehdä. Ei sitä tarvitse kysellä, sen tietää. Minun on pakko maalata, halusin tai en. Tuli sisällä polttaa.

Sielunmaisemaa

=========================

Ehdottomasti vain kokeilemalla ennakkoluulottomasti kaikkea ja lähtemällä täysillä mukaan!

Sillä konstilla olen löytänyt jo parikin omaa juttua joista ennen kokeilua olin jopa ajatellut että en yhtään ole "sen tyyppinen ihminen"!

Ja jotkin asiat on sitten yhdellä, kahdella kerralla kokeiltu ja todettu ettei tunnu hyvältä eli ei ole minun juttuja.

Heli

=========================

Tiedän löytäneeni oman juttuni, kun olen sen kanssa ja sitä tehdessäni rentoutunut. Ja lopuksi huomaan nauttineeni siitä.

Minä

=========================

Luen, tutustun ja kokeilen kaikenlaisia asioita. Kuuntelen ja seuraan innostuneiden ja asiansa tuntevia ihmisiä. Kokeillessa jostain asiasta haluaa itse kuulla ja oppia enemmän ja ottaa asioista selvää. Asiaan palaa mielellään omasta halustaan. Siihen löytyy aikaa, rahaa ja tehdessä muut asiat ja ajan kulu unohtuvat. Tehdessä ei väsy vaan virkistyy ja asiasta haluaa keskustella siitä tietävien ja tuntevien kanssa.

Aikuinen

=========================

Eikö sitä sanota: Älä ajattele, mitä saat maailmalta vaan mitä itse voit antaa maailmalle. Mielestäni siinä on monien omien juttujen löytymisen ydin.

Eläkeläinen

=========================

Minulta meni monta vuotta tajuta tämä yksinkertainen asia. Sen tietää siitä, kun sydämessä on hiljainen, rauhallinen olo. Silloin tietää aina tekevänsä oikein. Sitä on joskus vaikea tunnistaa kaiken kiireen ja melun keskellä, mutta kannattaa pysähtyä ja kysyä: onko tämä oikein? Virheitä kuitenkin sattuu edelleen, mutta nekin jo tunnistaa.

Katariina

=========================

Intuitiivisena ihmisenä sitä tulee tehtyä "omia juttuja" sen isommin asiaa ajattelematta.

Silloin tällöin on tullut otettua sivuaskelia, kun on tehnyt päätökset ympäristön paineiden ja vaatimusten mukaan. Nuokin askeleet toki kuuluvat elämänpolkuun... ei muuta kuin takaisin tielle ja eteen päin. Toisaalta välillä on jäänyt "oma juttu" ehkä väliinkin kun sisäinen ääni on höpissyt vähemmän rohkaisevia asioita; "et pysty siihen", "luulet itsestäs liikoja TAAS" ymv.

Mielestäni "omat jutut" tunnistaa siitä, että ne vaikeuksienkin aikana tuntuvat edelleen omilta jutuilta ja kantavat eteenpäin.

Näe Itsesi Unelmasi kaltaisena. Elä se todeksi tässä hetkessä - vain siten voit saavuttaa Sinun täydellisen Unelman!

DragonFeenix

=========================

Wicca, tai miksi tahansa luonnonuskonnoksi sitä halua nimittää, itsekin vielä etsin sitä nimitystä...

Sattumalta kuulemalla/lukemalla/näkemällä. Se vaan oli sellainen elämys lukiessa, että tuo on sellaista mihinolen aina uskonut. Nyt sille vain oli nimi.

Jane Kemp

=========================

Vaikka olen saanut tutkijan koulutuksen, niin tunne on minulla ollut se asia, josta tiedän että tämä juttu on mun juttu. Se tuntuu hyvältä, mielenkiintoiselta ja imaisee mukaansa (oli kyse sitten työstä tai harrastuksesta). Loogisella päättelyllä voin rajata sitä mitä kokeilen, mutta vasta tuntemalla miltä tekeminen tuntuu, tietää onko se hyväksi minulle.

Jaana

=========================

Minun juttuni, löysin sillä että valitsin ryhtyä tekemään sitä mistä itse pidän ja mikä liittyy harrastuksiini. Olen sellainen ihminen että en mielelläni tee asioita joista en pidä vaan niitä mistä pidän. Sillä tavalla rankkaamalla pois niitä asioita joista en pitänyt ja jättämällä jäljelle ne mistä pidin löysin pikkuhiljaa sen oman juttuni, siinä se koko yksinkertaisuudessaan...

JaniP

=========================

Olin aikoinani kauan aivan eri alalla ja erilaisissa hommissa töissä kuin nykyisin. Sitten vain jonain päivänä tuli ajatus, että haluan tehdä jotain muuta. En tiedä, mistä se tuli. Tuli vain semmoinen tunne. Otin lopputilin ja lähdin opiskelemaan. Nyt olen työskennellyt jo monta vuotta siinä työssä mihin silloin halusin vaihtaa (ambulanssissa). Nykyisin tiedän tämän minun juttuni juuri siksi oikeaksi esimerkiksi siitä, että vaikka kesälomaa odotan paljon, kuitenkin kesäloman viimeisellä viikolla alan jo aina vähän odotella töiden alkua.

Karhu

=========================

Yritin useamman kerran haluamalleni alalle, mutta en saanut opiskelupaikkaa. Tiesin, että monet alallaan menestyneet, lahjakkaat ihmiset ovat joutuneet hakemaan kouluun jopa 6-10 kertaa. Päätin, etten tuhlaa nuoruuttani ja elämääni odottelemalla vuodesta toiseen opinahjon ovien avautumista, vaikka luopuminen haaveesta tuntui katkeralta. Alun perin lukioaikana olin asettanut haaveelleni viiden vuoden tavoiteaikataulun, jonka jälkeen lupasin itselleni unohtaa haaveeni.

Kolmannen tuloksettoman pyrkimisen jälkeen lähdin ulkomaille au pairiksi, koska halusin pohjustaa kielitaidolla kakkoshaaveeni toteutumista. Sillä reissulla selvisi, että voisin pyrkiä ulkomaiseen korkeakouluun haaveammattiani opiskelemaan. Päätin yrittää, ja jos en onnistuisi, toteuttaisin vihdon suunnitelman oman koiran hankkimisesta ja palaisin Suomeen toista alaa opiskelemaan, enkä itkisi menetetyn perään.

Mutta riemukseni pääsin ulkomaiseen kouluun, valmistuin sieltä v.96 ja löysin heti laadukkaalla, erilaisella koulutuksellani mukavan työpaikan jossa viihdyn yhä. Opiskelu oli vaativaa, mutta innostavaa, ja koira tuli kotiin vain vuoden viiveellä. Haaveista kannattaa pitää kiinni, ja jos ne tuntuvat liian vaikeasti saavutettavilta, kannattaa miettiä muita reittejä kohti päämäärää. Oman jutun tunnistin siitä, ettei haave "mennyt ohi", vaan jaksoi yhä kiehtoa, vastoinkäymisistä huolimatta. Siihen liittyvien asioiden opiskelu ei tuntunut työläältä, vaan etuoikeutetulta, eikä ponnistelu opinnoissa väsyttänyt, kuten "väärän alan" opinnoissani olin kokenut.

Ofelia –70

=========================

Olen pian 60v ja olen yrittänyt oman alani töitä hakea, kuitenkaan onnistumatta. Aina on kiitelty "osan otosta" hakijana.. Läksinpä kesällä Norjaan ja kuinka ollakaan pistäydyin kalatehtaalla ja teinpä vähän hommiakin, minua PYYDETTII heti jäämään KAHDEKSI vuodeksi töihin.

En tullut itseäni tarjoamaan vaan bensarahoja tienaamaan että saatoin matkustella Norjassa. Siitäpä päättelin että se on mun juttu: tulin kotiin ja ensimmäisenä päivänä loman jälkeen sanoin itseni irti.!

Nyt olen muuttamassa asumaan NORJAAN, huonolla kielitaidollani, töihin jossa varttunuttakin arvostetaan.

Olen puutarhuri/floristi ja kalatehtaalle töihin, onko siinä järkeä? On todella, kutsuttiin, pyydettiin jäämään.

Voitte kuulla lisää jos haluatte. Otin vauhtia Lahdesta 4. pvn Positiivareiden illasta. Rohkeutta ihmiset - se avartaa, ei kun menoksi.

-MANTU-

=========================

Aikanaan olin teknillisen koulun pääsykokeissa. Istuessani siinä pulpetissani, niin ennen kokeiden aloittamista minulle tuli ajatuksissani kysymys, " kuinkahan moni minun lisäkseni tästä pulpettirivistä pääsee opiskelemaan". Tämä helpotti minua ja poisti kaikenmoisen jännityksen ja kokeet meni hyvin. Pääsin opiskelemaan. Tuosta tunteesta tosin en uskaltanut puhua kenellekään.

Kari

=========================

TUNNE joka on aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi ja että se on kestänyt seitsemän vuotta joka päivä.

Viikinki

=========================

Olin 20 vuotta keittäjänä ja tarjoilijana.. Sitten tuntui että vanhustenhoito oli se minun juttuni.. Uskaltauduin lähihoitaja koulutukseen ja valmistuin. Koulutuksen aikana tunsin syvästi että juuri tämä on se minun juttuni ja että haluan hoitaa vanhuksia täydestä sydämestäni. Tunne vain kasvaa päivä päivältä vahvemmaksi työskennellessäni vanhusten parissa. Vaikka kiireinen aikataulu joskus stressaakin on palkitsevaa nähdä todella tyytyväinen vanhus...

Oman jutun löytäminen tulee itsestä sisältäpäin. Se ei ole mikään hetken mieliteko...

Kati

=========================

Mistä tiesin että mieheni on minulle juuri se oikea? Yksinkertaisesti sydämeni sanoi sen! Hänen näkemisensä ja läheisyytensä sai minut hehkumaan, tuntemaan sydämessäni suurta onnea ja rauhaa! Ja niin saa vieläkin!

Uskokaa sydäntänne ja luottakaa vaistoihinne!

Kipakka

=========================

Olin eroamassa vaikeasta ihmissuhteesta, jossa koin syvästi, että annoin käyttää itseäni hyväksi. Samalla ajattelin, että kun olin jo yli 3 vuotta harkinnut, että aloittaisin joogaharrastuksen, että nyt sitten aloittaisin sen. Itse tunnit ja kurssit koin rahallisesti todella arvokkaiksi.

Vähitellen pääsin tasapainoon itseni kanssa. Ilo ja tyytyväisyys pieneen elämääni alkoivat säteillä olemuksestani. Kun sitten uudessa työpaikassa ihmiset huomasivat, että jopa aloin kiinteytyä ja laihtua, niin alkoi äärimmäinen ajojahti, jossa tunsin itseni kuolettavasti haavoitetuksi saaliseläimeksi, jota kaikki kollegat vuoron perään lisää haavoittivat, niin olin todella alamaissa. Itse työkin oli todella rankkaa...

Olen vielä hengissä jotenkuten, ja voin siitä kiittää joogaa, vaikka enää en edes pysty harrastamaan sitä. Ehkä jonain päivänä pystyn pitämään sen verran puoliani, että uskallan aloittaa nauttimaan omasta elämästäni vapaa-aikana, ja siis harrastaa yksinkertaisesti joogaa. Taitaa käydä niin, että minun pitää jättää kaikki muu, heittäytyä työttömäksi, ja joogata sitten kotona omassa rauhassa yksin, ja olla onnellinen ja tyytyväinen köyhän elämän yksinkertaisuuteen.

Joogasta iloa ja tyytyväisyyttä

=========================

Oman juttunsa kyllä tunnistaa kun se osuu kohdalle. Minä tiesin ennestään etsineeni koko elämäni "jotakin" ja reikikurssilla sitten huomasin, että "ahaa, tämähän se on".

Tuntui kuin olisin aikaisemmin ollut eksyksissä ja tullut nyt kotiin; liikutuin kyyneliin asian tajuamisesta. Mieleni täytti syvä kiitollisuus kurssin opettajaa ja elämää kohtaan. Sisäinen varmuus, että Reiki on minun juttuni.

Illu

=========================

Minun juttu on LIIKUNTA

Koko ikäni olen harrastanut liikuntaa eri muodoissa ja se on minun juttu. Sen tietää siitä, että jos ei oo muka aikaa liikkua, niin vastamäkeä muodostuu suuntaan kuin suuntaan. Yksinkertaisesti harrastamalla erilaisia urheiluja yksin ja yhdessä, niin elämä maistuu ja liikunnasta saa energiaa elämään. Kannattaa kokeilla ja löytää oma juttu ja omat lajit.

Irmeli

=========================

Olin masentunut vuosien, jopa vuosikymmenten ajan. Sitten eräs tutun tuttu kutsui minut karismaattiseen ylistysseurakuntaan, jollaiseen en olisi ikinä kuvitellut meneväni. Lauloin siellä mukaansatempaavaa rytmikästä ylistyslaulua muiden mukana kädet vähän kohotettuina. Minut täytti valtava ilo ja rakkaudentunne. Siitä on noin 1,5 vuotta enkä sen jälkeen ole masennuksesta kärsinyt yhtään päivää. Sen sijaan elämäni on täyttynyt mielenkiintoisilla asioilla ja tekemisellä, joiden kautta olen löytänyt itsestäni uusia puolia ja uusia kykyjä vielä näin viisikymppisenä. Jeesuksen kohtaaminen on ehdottomasti paras juttu, joka minulle on tapahtunut! Se muutti oikeasti koko elämäni ja minutkin ihmisenä niin täysin, että joillakin uskovillakin ystävillä on riittänyt ihmettelemistä. Pessimististä tuli optimisti.

Siitä ainakin minä tunnistan tämän omaksi "jutukseni", että minulla on niin valtavan hyvä olo ja se näkyy muillekin. Ennen masentuneena masensin niitä, jotka olivat kanssani tekemisissä, mutta nyt innostukseni ja iloni tarttuu toisiinkin, lisää heidänkin hyvää oloaan ja vahvistaa heitä.

Ainut "huono" puoli on se, etten voi enää käyttää silmämeikkiä, saan nimittäin niin usein itkeä ilosta, että aina olisi meikit poskilla.

Iloinen Hihhuli

=========================

Vaikea masennus ja elämän tilanne joka ei voinut jatkua saivat minut vihdoin vuosia sitten menemään hakemaan itselleni apua. Sitä kautta sain varmuuden ja löysin oman juttuni elämässä. Erosin vaikeasta liitostani ja lasten kanssa aloin uudelleen kasata elämän rippeistä näköistämme elämää. Kolmevuotinen terapia toi voimavarani vähitellen taas käyttöön ja uskalsin vihdoin ottaa käyttöön uinuneet kykyni.

Vaikeuksienkin kautta nousin ja löysin kerta kerralta enemmän ja jatkoin sitkeästi uskoen että joskus "palkitaan" uurastukseni. Nyt yrittäjänä ja lasten yksinhuoltajana olen onnellinen pienistä asioista enkä välitä mitä muut ajattelee vaan uskoen siihen mitä teen ja haluun auttaa toisia.

Kun näen iloisen ilmeen ja saan kiitoksen sanan tai halauksen tiedän, että olen oikealla tiellä. Minua on jahdatettu siihen mitä pitääkin olla ja tulevaisuutta odotan innolla mitä kaikkea hyvää opetuksineen kaikkineen on vielä tulossa.

Elämän uskallus

=========================

Oman jutun löytymisen tuntee sisimmässään. Pienistä asioista koostuu kokonaisuus eli pienet yksittäiset asiat tukevat valintaa. Sitten huomaa, että näyttääkin selvältä. Tulee varmuus asiaan.

Kuuntele tuntemuksiasi

=========================

Oloni oli heti rauhallinen ja tunsin ja vieläkin tunnen itseni niin onnelliseksi. Sen vain jotenkin tiesi heti.

Maria

=========================

Olin useita vuosia harrastanut piirustusta useissa kuvataidepiireissä, kunnes menin sellaiselle kesäkurssille missä opetettiin grafiikkaa. Se kolahti kyllä heti! Tiesin, että tämä on oikeasti minun juttuni. Haluan opiskella ja paneutua asiaan oikein antaumuksella.

Rakkauteni grafiikan tekemiseen on kestänyt yli 20 vuotta ja johtanut siihen, että olen omistanut jo toistakymmentä vuotta oman prässin ja työhuoneen.

"Joskus kolahtaa kunnolla"

=========================

Minä löysin oman juttuni, joka on runojen kirjoittaminen siten, että kun ensimmäisen kirjoitin, niin lähetin sen ystävälleni. Ei silloin minulla ollut sähköpostia vaan, aivan tavallinen posti sen kantoi hänelle perille. Tiesin että se on juuri minun juttuni - juuri kirjoittaminen. Tunsin kuinka näitä runoja alkoi tulla vain sisältäni, yölläkin piti joskus nousta kirjoittamaan kun tuli uneeni runo jonka halusin kirjoittaa.

Nyt niitä on kertynyt noin 300 kpl pöytälaatikkoon ja ystäville niitä olen lähetellyt ja he ovat sanoneet että jokainen runo on heitä jollain tavalla puhutellut. Tiesin ensimmäisestä runosta alkaen että tämä on minun juttuni ja minun uusi elämä alku.

Vaikka ne on pöytälaatikossa ne ovat kaikki minulle tärkeitä juttuja. Saan aina, kun runo on valmis, siitä hyvän mielen ja rauhallisen olon. Sekä niillä voin ilahduttaa ystävääni tai auttaa, jos hänellä on paha mieli, niin silloin minä lähetän runon aina siihen sopivaan tilanteeseen. Olen huomannut että ystäväni sekä surussaan ja ilossa tietää, että ystävä on rinnalla mukana. Runoni kertoo hyvin paljon juuri eri aiheista. Ne ovat elämän runoja. Ja minun oma peni maailma joka on minua varten ja jonka voin jakaa toisillekin. Sen tuntee sisällään mikä on juuri minun juttu sydän kertoo sen ainakin minulle.

Maikki

=========================

Kun kuuntelee itseään. Miltä tuntuu, kun on tehnyt päätöksen. Tuleeko levoton ja rauhaton olo, vai rauhallinen ja levollinen? Kokeilemalla tehdä vielä varmuuden vuoksi päinvastaisen päätöksen, voi vielä varmistaa, että on tulkinnut itseään oikein. Ja jättää voimaan sen päätöksen joka toi levollisen ja hyvä olon. Itselläni tämä on toiminut tähänastisessa elämässäni. Ja olenkin tehnyt viimeaikoina suuria päätöksiä elämässäni, enkä ainakaan vielä ole joutunut yhtäkään niistä katumaan.

Maisamaamo

=========================

Kannattaa luottaa intuitioon.

Mega

=========================

Minun juttuni on neulahuovutus ja omaksi jutukseni tunnistin sen siinä vaiheessa, kun tekemäni hahmot alkoivat olla sen näköisiä, että kutittelin niitä nenänpäästä ja juttelin niitten kanssa, koska ne näyttivät niin eläviltä.

Minttu

=========================

En nyt ihan tarkkaan osaa itsekään sanoa, kun tuntuu, että vasta pikkuhiljaa olen itsekin löytämässä "juttuja", siis niitä mitä oikeasti haluan tehdä ja nautin. Sen tiedän kuitenkin, että jotta tällaiset jutut ylipäätänsä löytäisi, täytyy mielen olla positiivinen.

Siihen ovat auttaneet nämä aamiaiset, joita olen vuoden verran lukenut. Kun positiivisia ajatuksia päivittäin lueskelee, muuttuu mieli väkisinkin valoisemmaksi. Positiivisuus antaa myös itseluottamusta, rohkeasti vaan kuuntelee sisintään ja alkaa toteuttaa "unelmiaan"!

Mirra

=========================

Monta kertaa olen valintatilanteessa (joka usein on myöhemmin osoittautunut ratkaisevaksi elämänvalinnaksi) aavistuksen omaisesti tiennyt seurauksista, joita valinnallani on. Olen sitten tietoisesti höristänyt korviani ja harjoitellut sen "hytinän" kuuntelemista, koska se on se pieni ääni, joka kertoo minulle mihin suuntaan tulee mennä - riippumatta siitä, mikä olisi "rationaalinen" ratkaisu. Hyvin monta kipuilua olisin välttänyt, jos olisin jo aiemmin tehnyt tämän ja luottanut siihen hiljaiseen varmuuteen, enkä valinnut muiden mielestä tai joidenkin vallitsevien normien mukaan "järkevästi".

Esimerkiksi (minua 12 v. vanhemman) elämänkumppanini ja kotitalomme (jonka ostimme minun vielä opiskellessa), nykyisen työni sekä useiden muiden päätösten kohdalla tiedän nyt, että se hytinä ohjasi oikeaan.

Olen vahvasti sitä mieltä, että tämä hytinä ohjaa jokaista meistä, mutta ihmiset sulkevat korvansa siltä eri asteisesti.

Joten korvat auki ja hiljenny kuuntelemaan sitä hytinää, kyllä se vastaus sieltä löytyy!

Mirja

=========================

Ne tuolit. Näin ne, halusin ne. Tuolit olivat vanhat ja kuluneet. Todella kauniit kumminkin.

Halusin niitä. En ajatellut, vain halusin… Kävi munkki, ne tuolit tuli minulle. Joku asia on avain; tuolit, tapahtuma, ihan mikä vaan... Avain uudelle innolle.

Into mihin asiaan tahansa on elämää. Into ruokkii elämää ja elämä intoa.

Hymy sinulle!

Ninni

=========================

Itselläni on ollut pienestä pitäen positiivinen "pakko", palava halu musiikkiin. En ole joutunut miettimään koskaan mitä haluaisin tehdä isona. En valinnut musiikkia, musiikki valitsi minut. Tällä hetkellä elän unelmaani todeksi.

Puppe

=========================

Sen tietää siitä että se tuntuu kivalta ja saa tyydytystä tekemästään.

Päivi

=========================

Olen ollut lähes koko elämäni kiinnostunut kaikesta käytännönläheisestä, fyysisestä ja haastavasta tekemisestä. Kolme vuotta yliopistossa jäädytti minut täysin ja vahvisti minua matkallani kohti omaa juttuani. Löysin sirkuksen. Siinä on sitä kaikkea, mitä olen aina halunnut: haasteita, fyysistä työtä, kehon äärirajojen koettelemista, mielen hallintaa, pelkojen kohtaamista ja niistä selviytymistä.

Uskon, etten kyllästy tähän koskaan, vaikka epätoivon hetkiltä ei tietysti voi välttyä. Muistakaamme silti, että toivoa on aina, vaikkei mitään muuta olisikaan. Rohkeutta!!

Petruska

=========================

Minua vietiin, johdatettiin voimakkaasti. Epäonnistuin kaikessa muussa kuin siinä jutussa, josta oli tuleva omani. Olin ollut suorittaja ja puurtaja, harmaan kiven läpi menijä, joka tunnolliselta ahkeroinniltaan ei ollut osannut erottaa aidosti motivoivia juttuja pakkopullasta. Seinä tuli vastaan ja jouduin ottamaan lusikan kauniiseen käteeni.

Kun pääsin alalle, johon todella sovelluin ja joka ruokki mielenkiintoani, "kärpänen puraisi". Tunsin intohimoa tekemisiini ja aloin nauttia elämästä aivan uudella tavalla.

Kriisin kauttahan kaikki meni, se ei ollut helppoa, mutta avasi minulle elämänmakuisen tulevaisuuden. Uskon voimakkaasti Jumalan johdatukseen ja rukouksen voimaan sekä siihen, että saan (ja minun pitääkin) olla juuri semmoinen kuin olen ja tehdä asioita, joista nautin. Silloin voin parhaiten myös hyödyttää ympäristöäni.

Pirjoliisa

=========================

MummonKammarista. Vastaus löytyy netistä. Klikkaa Mummonkammari – Henkilökuvat. Tästä se alkoi.

Vastasin henkilöhaastatteluun (miten löysin oman juttuni ja mitä sitten se on antanut minulle.)Toivon että tutustut sivuille.

Vapaaehtoistyötä joka antaa paljon itsellekin

MummonKammari

=========================

Olen sitä mieltä että meitä ohjaa täällä meitä suurempi voima. Hän on meidät luonut ja tietää mitä tekoa olemme. Voimme pyristellä oman tiemme ja valintojemme mukaan, mutta jos omat valintamme ovat vastoin Luojamme teitä, meillä ei ole hyvä olla ja levottomuus valtaa mielen. Kun laitamme kaiken turvamme ja luottamuksemme häneen osaamme tehdä oikeita valintoja. Oikeat ovet avautuvat ja saamme kulkea turvallisissa askelissa. Rukoilin ja luotin kun hain nykyisen ammattini pääsykokeisiin, että jos tämä ammatti ei ole minulle tarkoitettu, en sinne pääsisi. Jos taas se olisi niin ovet avautuisivat. Pääsin opiskelemaan ja nyt olen mieleisessä työssäni. Luja luottamus ja pyrkiminen sitä kohti jonka uskoo sisimmässään olevan oikean. Sitä seuraa rauha!

Fysioterapeutti

=========================

Minun juttuni on tanssi. Olen aina pitänyt tanssimisesta ja nauttinut siitä suunnattomasti. Siitä tiesin, että sen täytyy olla minun juttuni.

Ellen

=========================

Opiskeluaikanani suurehkon teollisuuslaitoksen paikallisjohtajan sihteerin perehdyttäessä minua kesätyöhöni ihailin suunnattomasti tuon ammattitaitoisen henkilön työskentelyä. Hänellä oli kaiken aikaa paljon "lankoja käsissään", mutta ne eivät seonneet eivätkä menneet solmuun. Hänestä näki, että hän osasi työnsä ja ennen kaikkea piti siitä. Nyt olen itse toiminut johdon sihteerin tehtävissä yli 20 vuotta ja nautin tästä vaihtelevasta ja joka päivä uudelleen haastavasta työstäni edelleen. Eikä ainakaan umpisolmuja ole lankoihin vielä tullut. En sitä silloin tiennyt, mutta tämä työ oli minun juttuni.

Ritva

=========================

N. 14-15 vuoden vanhana tajusin vaan jotenkin että henkiset asiat ovat minua varten. Ahmimalla luin kaikki kirjat kirjastosta. Olin todella yksin näiden asioitten kanssa, niitä kun ei kukaan paikkakunnalla tuntunut ymmärtävän minun lisäkseni. Puhuin asioista ja henkisestä kasvusta kavereilleni, mutta he eivät näitä asioita ymmärtäneet. Nyt 46 v. ikäisenä henkiset asiat ovat yhä lähellä sydäntäni ja luen kovasti alan kirjoja.

Marjaana

=========================

Kokeilemalla erilaisia asioita, antamalla vallan uteliaisuudelle ja oppimisen ilolle, tarttumalla tilaisuuteen. Joku voisi sanoa että ajautumalla, mutta on siinä tarvittu onnekkaiden sattumien lisäksi omaakin aktiivisuutta. Mielenkiintoisia juttuja on maailmalla vaikka kuinka, kunhan vähän penkoo.

Olen ottanut riskin, että osa kokeiluista vetää vesiperän, sillä niistäkin voi aina oppia jotain. Sitä paitsi ne ovat hyvänä vertailukohtana, joista tietää milloin on löytänyt oikean helmen. Kuuntelen itseäni, en anna ulkopuolisten mielipiteiden vaikuttaa valintoihini liikaa.

Miksi pitäisi saada varmuus? Teen asioita niin kauan kuin ne kiinnostavat, ja sitten tulee taas uusia tilalle. Vaihtelu virkistää. Toisaalta, mitä enemmän tietoa asioista saa, sitä mielenkiintoisempia niistä usein tulee.

Kerttu

=========================

Purjehdus on juttuni. Olen viettänyt purjehtien lapsuuteni kesät saaristossa ja teininä kilpaillut kevytveneillä. Olen myös opettanut ja kouluttanut purjehdusta monella eri tasolla niin Suomessa kuin Itävallassakin. Ja ainahan se on kivaa ollut. Mutta nyt monen vuoden tauon jälkeen aloitin kilpapurjehduksen uudelleen (tällä kertaa köliveneellä) ja tänä kesänä, toisella kaudellani, koin ahaa-elämyksen.

Kelistä viis, kisapaineesta ja -jännityksestä viis, ollessani spinnuskuutin päässä silmät ja koko keskittymiskyky suunnattuna spinnun liikkiin en tuntenut mitään muuta kuin onnea ja nautintoa. Jännityskin katoaa siinä kun tietää toiminnallaan tekevänsä kaiken veneen vauhdin maksimoimiseksi. Eivätkä ne ohitetut paatit tilannetta ainakaan pahenna. Homman juju taitaakin olla siinä, että tajusin osaavani jotain mistä todella pidän. Navigare necesse est!

Snoukka

=========================

Löysin oman juttuni, bisnesidean, ystäväni kautta. Aluksi en tiennytkään olisiko se minun juttuni tai olisiko se kannattavaa, yhteiskunta kun ei kovin paljoa tue yrittäjyyteen. Alussa oli useita heikkoja hetkiä, mutta pitkäjänteisyys palkittiin. Olen löytänyt runsaasti uusia ystäviä ja tiedän olevani menossa oikeaan suuntaan. Varmuus löytyi siis itseensä uskomalla ja perustyötä tuon jutun eteen tekemisellä.

S

=========================

Minun kohdallani "oman jutun" löytyminen oli loppujenlopuksi vain rohkeutta alkaa toteuttamaan unelmaa ja elämään sitä todeksi. Prosessi sinänsä kesti useita vuosia, mutta intohimo ja suuri rakkaus kauniita asioita ja materiaaleja kohtaan on ollut minussa jo pienestä tytöstä lähtien.

Välillä oikein tunsin (visualistina), kuinka paksu karvainen köysi kiskoi minua unelmaani kohden. Oman morsiuspukuliikkeeni avattuani en ole päivääkään ajatellut, etteikö tämä työ olisi minua varten. Se pohjaton innostus vain kumpuaa sieluni sopukoista. Positiivarit ja aamiainen ovat olleet osa arkeani jo monta vuotta. Uskomatonta, kuinka paljon ne antaa syvyyttä elämään ja ratkaisuja arjen pulmiin.

RosAmor

=========================

Tunsin sen kuunnellen/kysyen itseltäni käsieni mennessä hyvässä työssä rikki n. vuosi sitten, ensin harmitti, jouduin jättämään työn, sitten ihmettelin kun minua ohjattiin, omantunnon ääni, suojelusenkelini sanoi koko ajan (tuli ajatuksiin siis) "käsissäsi on muutakin kuin rupea" useaan otteeseen kunnes tajusin ja ohjasi minua ihmisten luo jotka neuvoivat, kokeilin ensin lähettää siskolleni energiaa ja todella pystyin auttamaan häntä ja nyt jo muitakin ihmisiä käsieni kautta lähtevällä rakkauden energialla. Haluni auttaa on vain lisääntynyt.

Mieletöntä, saan auttaa kaikkia jotka pyytävät! Sillä silloin tiedän että minulla on siihen lupa kun hän on pyytänyt.

Sanna

=========================

Olemalla oma itseni, sitten kun olen löytänyt ja etsinyt. Intuition vaistoaa ja kun kuuntelee sitä oikein, voi saada vastauksia. Lisäksi rukoilen jonkin verran ja pidän retriiteistä.

Intuitio

=========================

"Oma juttuni"

Aikuisopiskelijana, kun lähdin vaihtamaan ammattia, en paljon miettinyt, vaan tiesin että lähden vanhuspuolelle. Se vain oli mun juttu, vaikka nuorena haaveeni oli ehdottomasti lastentarhan opettajan ammatti.

En kyllä osaa "valaista" mistä se valinta johtui. Otin ilman uutta työpaikan tietoa lopputilin ja hain tietoa miten pääsisin koulutukseen. Pääsin harjoittelemaan puoleksi vuodeksi, samalla hain sitten opiskelupaikkaa, mutta en päässyt.

Jatkoin sairaslomien tuuraajana ja apulaisena. Sitten oli sopimus tehdä hommia - - - elokuulle asti, siis koko kesä, mutta onnekseni kolmen eri testin ja psykologisen testin jälkeen se opiskelupaikka löytyi.

Nyt loppusuora, raskasta on ollut aikuisopiskelu ja jatkuvasti vaihtuvat 7 viikon harjoittelujaksot ja näyttökokeet.

Joulukuussa saa huokaista helpotuksesta ja jos vielä saa sijaisuuksia ja vaikka vakiopaikkakin niin mun "oma juttuni " on toteutunut.

Varmuus tästä "oma juttuni" on tullut opiskelun, mutta varmemmin jo heti kun pääsin harjoittelupaikkaan, silloin se vaan aukeni että tässä se on mun "oma juttuni".

""oma juttuni ""

=========================

Minun juttuni on savuttomuus.

Kun olin pieni tyttö, kuulin äitini sanovan jollekin tuttavalle: tupakoivat ihmiset ovat aina niin hermostuneita.

En sanonut mitään, mutta päätin, että minusta ei ainakaan isona tule hermostunutta ihmistä.

Ei tullut, ei myöskään omista - nyt jo aikuisista lapsistani.

Hyvä juttu

=========================

Aloimme vuokrata mökkiämme lainojen maksun takia. Jo heti ekana kesänä osa asiakkaista tuntui kuin ystäviltä, joita ei olisi halunnut päästää lähtemään - olisi ollut mukava jutella ja nähdä, kun he usein ohi kulkiessaan pyöräyttivät autolla pihaamme kysymään neuvoa, paikkaa tai ihan vaan kertomaan jotain kuulumisia. Nyt aina oikein odotan, millaisia mökkiläisiä tulee - ja toisista huomaa heti, että näitten kanssa tulee pidettyä yhteyttä myöhemminkin! Sivutoimityöstämme on tullut suuri ilo ja nautinto, ja siitä saa iloa ja voimia arkipäivän aherrukseen palkkatyössäkin.

Työn iloa

=========================

Asunnonetsimisen aikaan kiertelin katsomassa kämppiä, joista mikään ei oikein kolahtanut. Eräässä taloyhtiössä oli kiva huoneisto mutta hintapyyntö oli reipas. Pari vuotta myöhemmin samassa taloyhtiössä oli toisen asunnon näyttö jota lähdin uteliaana katsastamaan. Astuin ovesta eteiseen ja tiesin, että tämä on minun ennen kuin olin edes kiertänyt huoneistoa! Tuli vain vahva tunne kotiin tulosta. Sain mitä halusin.

Kotifiilis

=========================

Löysin oman juttuni pitkän itsetutkiskelun kautta. Mietin vain mielessäni kysymystä: "Mitä tekisin, vaikka en saisi siitä palkkaa?" Vastaus hahmottui muutaman kuukauden aikana sellaiseksi, että lopetin päivätyöt ja nyt olen noin kolme kuukautta rakentanut omaa yritystä vaikeuksien kautta voittoon! Ja tiedän, että tämä on minun juttuni, koska taloudellisista vaikeuksista huolimatta olen jaksanut puurtaa hymyssä suin eteenpäin!

Tiimissä on voimaa!

=========================

Se vain tuntuu hyvältä. Kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.

Esimerkiksi olin lähdössä keväällä Skotlantiin työn perässä. Olin aina haaveillut ulkomaille lähdöstä. Kuitenkin koko ajan oli fiilikset olivat raskaat, enkä saanut kättä ojennettua, että olisin pakannut. Mieskään ei puhunut lähdöstä mitään. En siis saanut lähdettyä.

Sitten kesällä mies alkoi ehdotella yrityksen perustamisesta. Siihen aloin ottaa asioista selvää. Idea tuntui maistellessa hyvältä. Asioiden selvittelyyn tarvitaan vain vähän energiaa, koska se tuntuu siltä omalta jutulta. Sitä olemme kovaa vauhtia perustamassa, vaikka se jonkun muun mielestä näyttääkin työläältä. Meille se ei ole lainkaan työlästä, koska se on se "oma juttu".

Tuula

=========================

Kirjoittaminen on asunut minussa niin kauan kuin muistan. Ensimmäiset näytelmäni kirjoitin tikkukirjaimilla kun olin oppinut kirjoittamaan. Äiti säilytti ne albumin välissä. Kaiken muun mitä olen tehnyt, hoitanut, työskennellyt olen tiennyt osaavani, kykeneväni, olevan helppoa, olipa se lastenhoitoa tai yliopistossa istumista. Mutta julkaisukelpoisen tekstin synnyttäminen… se on se joka aina kiihottaa, kaivaa ja tunkee pinnan alta ja jota haluan. Maanantaina sain painosta runokirjani.

Nyt istun vaaleanpunaisella pilvellä ja soutelen sillä pitkin taivasmerta. Kyllä se häviää ja tipahdan kivikkoon... ei se mitään, mutta muutaman viikon olen onnellinen. Uskon että osaan kirjoittaa.

PS. Joka aamu haen uskoa ideoihini aamun mietteistä.

Kuningatar Ulla ensimmäinen

=========================

Kävin suggestopediakouluttaja koulutuksen kahden vuoden ajan ja sitten rupesin pitämään omia kielikursseja suggestopedisellä menetelmällä. Ja ylitsepursuavan positiivisen kiitoksen ja palautteen takia löysin, että tämä on "oman juttuni". Olen opettanut sillä menetelmällä eri puolilla Suomea, Ruotsissa, kiinassa ja Espanjassa.

Suggestopedialla sujuvasti



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot