Etusivu
Ajatusten Aamiainen
Sähköiset kortit
Kuvagalleria
Kiitospalsta
Perjantaiutelu
Aarteisto
Lotus Hill
Positiivisuusviikko
Positiivarit
Uteluarkisto
NÄIN MOTIVOIT LASTA OPISKELEMAAN
Perjantaiutelu 17.4.2009
Miten saada 8-vuotias poika ymmärtämään, että koulunkäynti ja uuden opettelu ovat hänen omaksi parhaakseen ja tulevat hänelle itselleen opiksi elämään. Entä millaisia positiivisia ajatuksia tarjota yleensäkin alle 10-vuotiaalle lapselle?
Vastauksia 69
Itselleni tulee mieleen esimerkin voima: jos vanhemmat itse käyttävät vaivaa uuden oppimiseen, luulisi mallin tarttuvan paremmin kuin sohvalta ojentaen. Korvaa pessimistiset suomalaiset sananlaskut positiivisilla ajatuksilla ja tarinoilla: kell' onni on sen kätkeköön, joka toiselle kuoppaa kaivaa ja muu negaatioiden käyttö ja harhaanjohtava propaganda joutaakin mennä.
LePo
Miten saada lapset ymmärtämään? Ei mitenkään! Mutta jos annat heille sitä mitä he haluavat, eli huomiota ja hyväksyntää saat niin lapset kuin aikuisetkin tekemään mitä tahansa! Esimerkiksi koulunkäynnistä: opiskele lapsesi kanssa ja järjestäkää kotona vaikka pieniä kilpailuja kotitehtävien aiheista. Toisaalta jos lapset saavat enemmän huomiota siitä että läksyt ovat tekemättä, niin arvaat varmaan lopputuloksen?
Eero
Vanhemmasta idolista voisi olla apua. "Mitä haluaisit osata silloin kun olet X:n ikäinen?" Tai voit vedota siihen klassiseen, mikä sinusta tulee isona? Siihen todennäköisesti tarvitaan pohjaksi koulunkäyntiäkin.
Heluna
Ekaluokkalaista poikaani ei huvittanut lähteä kouluun eräänä aamuna. Hän ei osannut vielä lukea kun elettiin alkusyksyä. Sanoin hänelle, että on niin jännittävät ajat meneillään, kun ei koskaan tiedä minä päivänä lukemisen salaisuus paljastuu. Ei nyt kannata jäädä pois koulusta. Niin hän sitten lähti sinä päivänä kouluun.
Ritva A.
Kyselen kuulumisia. Kuuntelen. Keskustelemme mitä hän itse haluaa. Esitän ehkä oman ajatukseni. Tuen hänen omaa, kehittymässä olevaa persoonallisuuttansa. Lapsessa on sisällä kaikki se mitä hän tarvitsee, hän tarvitsee vain tukea ja rohkaisua ja kannustusta.
Maikukka
Tekemällä yhdessä. Yksi peruskoulun tarkoitus on opettaa lapset oppimaan. Tässä vanhemmat voivat tukea opettamalla kädestä pitäen, jossakin vaiheessa jokaisella lapsella lienee tarve sille. Kun yhdeksänneltä luokalta lähtee keskiverto tai parempi todistus kädessä, on paremmat mahdollisuudet olla "osa yhteiskuntaa", oli se oma ala sitten mikä tahansa.
Johanna
Bonuksen sopiminen on auttanut ja se, että bonukseen liitetään uuden asian oppiminen. Esimerkiksi suunnistustaito = yhteinen retki johonkin paikkaan kartan ja kompassin avulla.
Helinä
Elokuvassa Kung Fu-panda kerrotaan loistavasti, mitä itseensä luottaminen tarkoittaa. Omalle tyttärelle se ei ekalla kerralla täysin auennut, mutta olemme katsoneet sitä useaan otteeseen ja keskustelleet asiasta. Tiukan paikan tullen muistutan asiasta ja toimii. Lapseni uskovat itseensä ja tekevät parhaansa.
Sirpa Matinheimo
Meillä lapset tuskailevat välillä ennen kokeita, että he eivät osaa. Aika menee tuskailuun. Kun pyydän miettimään, mitä he jo osaavat, helpottuu tuskailu. Kun huomio kiinnittyy osaamiseen eikä osaamattomuuteen, motivaatio kasvaa kummasti. Toimii myös autokoulun inssikokeessa!
Tarja
Lapselle on hyvä antaa motivaatio jostain omaan elämään läheisesti vaikuttavasta asiasta. Esim. ystäväni motivoi lätkä-junnua opiskelemaan näin: englantia täytyy osata että osaa tehdä sopimukset Nhl:ssä, ja matikkaa jotta osaa laskea siellä taalansa". Kiitettäviä tippuu nykyisin 12 v pojalta, joka rakastaa jääkiekkoa.
Laura
Asia, josta vanhemmat ovat kiinnostuneita, kiinnostaa myös lapsia. Jos siis vanhemmat haluavat myös "oppia", missä se Nigeria nyt olikaan kartalla, motivoi se lastakin oppimaan. Jos taas vanhemmat eivät anna aikaansa lapsille ja ole kiinnostuneita heidän asioistaan, tulee lapsestakin helposti välinpitämätön - ensimmäisenä opintoja kohtaan.
Monkey see, monkey do.
Jenni
Kerroin lapselleni silloin kun hän meni kouluun, miksi kouluun mennään. Hän tarvitsee niitä tietoja aikuisena saadakseen hyvän työpaikan ja tunnilla kannattaa kuunnella tarkasti ja käyttää sen ajan hyväksi, koska siellä kumminkin on oltava. Silloin ei tarvitse lukea läksyjä niin paljon. Minun mielestäni nämä täytyy kertoa jo 4-5-vuotiaalle, hän uskoo silloin paremmin.
Late05
Motivointi tuon ikäisellä on useimmiten haastavaa mutta itse ainakin olen kertonut lapselleni että jos koulun jälkeen on läksyt tehty niin hän joka kerta onnistumisen iloa ja palkitsen hänet tarralla jonka hän saa laittaa omaan tarravihkoonsa, tai sitten pelataan viikonloppuna jotain kivaa lautapeliä yhdessä jos kulunut viikko opiskelun merkeissä on mennyt hyvin, lasten kanssa voi tehdä mitä vain ja mahdollisuuksia on monia esim. leffa-ilta viikonloppuna
minni
Hei, meillä tuo tilanne hoitui oikeastaan ihan vahingossa. Ystäväni noin 10 vuotta vanhempi poika tuli "hoitamaan" poikaani yhden parin tunnin kokouksen ajaksi. Siinä pelatessa ja touhutessa juttelivat ja kyllä oli motivaatiota, kun sekin osaa tehdä ja on oppinut jne.. Pitkään oli motivaatio kohdalla pelkällä esimerkin voimalla.
Tarja
Ehkä sinun oma innostuksesi asiaan ei tartu sanoin vaan teoin. Mene poikasi mukaan kouluun - joka on useimmiten jopa toivottavaakin - ja istu päivä tai vaikka useampikin, mukana opiskelemassa. Uskon että poikasi sen jälkeen suhtautuu sanoihisi ihan eri tavoin. Ainakin omat neljä, nyt jo aikuista poikaani, sai helposti innostumaan ihan mistä vain kun oli mukana.
Outi
Rakkautta, välittämistä, aitoa kuuntelemista, luottamista ja sen osoittamista, arvostamista, aitoa läsnäoloa, yhdessä tekemistä, lapsen ajatusten ymmärtämistä kuuntelemalla aidosti mukana ollen, rajoja, rakkautta, luottamista, rakkautta, rajoja, rakkautta, rakkautta. Rajoja koska rajat luovat myös kehyksestä osan ja osoittavat aidon läsnäolon ja välittämisen. Niitä tarvitaan. Rakkaus, rakkaus, rakkaus osoittaa myös aidon läsnäolon ja välittämisen; rakastaminen aidosti pyyteettömästi ja rehellisesti. Sinä on "multa" jossa kasvaa, yhteishengessä jokainen toisestaan samanarvoisesti välittäen ja rakastaen. Luottamus johtaa tielle jossa lapsi oppii arvostamaan myös itse itseään ja tuntee, että hän pärjää ja hänellä on avaimet siihen. Häntä arvostetaan, rakastetaan, häneen luotetaan ja hän voi luottaa rehellisesti läheisiinsä. Rajojen kautta voi oppia maailmaa omasta lähtökohdasta ja laajemmin. Rakkaus, luottamus, rajat, arvostaminen ja vielä rakkaus antavat eväitä laajemman kokonaisuuden ymmärtämiseen. Oikean ja väärän erottamiseen toisistaan ja omantunnon joka kasvaa kaiken mukana ja ohjaa eteenpäin.
Maikku
Lähimpien oma asenne ympäristöön kannustaa: Ollaan uteliaita, ihmetellään, tutkitaan... Ei tarvitse mennä kauas ja tehdä isoja asioita, vaan arjen pienten ilmiöitten tutkailu avaa kiinnostusta. Vanhempi voi olla innostuneen utelias esim. oppikirjojen tiedoista: ihaillaan kuvia, kysellään, että näinkös se onkin... Lähiympäristössä voi kiinnittää huomiota tavallisiin ilmiöihin ja ihmetellä niitä. Yhdessä paljon, pelikoneilla vähemmän! Pienin askelin, vaatimuksia välttäen. Malli siitä, että tieto antaa itselle iloa on tärkeämpi kuin ajatus osaamisesta vain välineenä ja suorituksena... Tietenkin on hyvä olla myös kuuntelijana kaverin omille jutuille - ehkä niihin voi liittää jotakin opeteltavana olevaa.
Pipo
Minä käytin aikanani lahjontaa, kun piti kannustaa poikaa lukemaan ja hiihtämään ja toista soittamaan kitaraa. Kun toinen pääsi alkukankeuden yli lahjonnan avulla, hän innostui liikunnasta ja lukemisesta. Ja toinen opiskelee nyt kitaransoittoa. Lahjonnassa voi käyttää mielikuvitusta! Pienten edistysaskeleiden näkyväksi tekeminen auttaa aina.
Oivallus
Saman asian kanssa on myös meillä painittu. Poikani on nyt jo kohta 12v. Olen kysellyt häneltä mitä hän haluaa aikuisena tehdä työkseen. Eikä hänellä ole vielä itsellään mielikuvaa muodostunut. Siihen vedoten olen kannustanut opiskelemaan ahkerasti jotta aikanaan pääsee opiskelemaan sitä mitä todella haluaa eikä "joudu" sinne minne heikolla todistuksella pääsee. Se on ainakin meillä hieman pysäyttänyt poikaa ajattelemaan.
Hiljattain hissan kokeisiin luettaessa hän pohti sitä, että tarvitseeko hissaa lukea kun ei ole varma tarvitseeko sitä aikanaan siinä ammatissa johon aikoo. Siihenkin sopii kannustus, että nyt pitää saada hyviä tuloksia koulussa kaikissa aineissa, jotta sitten aikanaan pääsee sinne minne haluaa opiskelemaan.
Heli
Me olemme yksinkertaisesti aina painottaneet lapsillemme, ettei läksyjä tehdä vanhempia eikä opettajia, vaan itseään varten. Kylläkin jos läksyt ovat jääneet tekemättä, ja on joutunut "laiskan läksyille", olen painottanut että annetut tehtävät on tehtävä. Missään työssä kaikki tehtävät eivät ole huippumiellyttäviä, ja silti nekin on tehtävä. Olen jutellut lasteni kanssa siitä millaisissa asioita tulevaisuudessa haluaa (matkoja, asunnon, auton...), ja kertonut että ne saavuttaakseen täytyy olla ammatti ja työ. Me olemme kannustaneet miettimään millaisen ammatin isona haluaa ja ennen kaikkea mistä on kiinnostunut. Ja antanut luvan keskittyä niihin aineisiin enemmän, ei kaikessa tarvitse olla hyvä, mutta kaikki aineet on läpäistävä. Ja voihan palkita esim. ahkerasti suoritetusta vuodesta tai numeroiden parantamisesta. Kevät todistusten yhteydessä olen pienillä palkkioilla tehnyt näin.
Lasta voi innostaa miettimään mitä isona haluaisi tehdä. Kannattaa ottaa "vakavasti" myös lapsen "mahdottomatkin" ideat. Sitten voi miettiä minkä koulu aineiden tietoja siihen tarvitaan. Itse olen oppinut tämän kunnolla vasta nyt, tytöt 13 ja 15 v. Mutta kasiluokkalaisella on ensimmäinen tulevaisuuden haave :)
Päivi
Omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei kannata pitää "tulevaisuuspuheita" tuonikäiselle - ainakaan kovin usein. Paras kannustus omieni kohdalla oli, kun kerroin lapseni onnistumisista ja ahkeruudesta vieraiden seurassa niin, että lapsi itsekin sen kuuli. Intoa löytyi kummasti! Jos oli moitittavaa, se käsiteltiin ilman yleisöä.
Maigret
Minusta alle 10-vuoden ikä on juuri se ikä, milloin on parhain hetki saada vietyä asioita lapsen ajatusmaailmaan, näin ainakin tyttölapsille, olisiko pojilla hiukan myöhemmin, en tiedä. On nimittäin niin, että sitä ennen ovat liian pieniä ja kun lapsi tulee yli 10-vuotiaaksi tai ainakin murkkuikäiseksi, niin kaverien osuus ajatusmaailmaan tulee suuremmaksi ja vanhempien mielipiteet eivät mene enää niin hyvin perille. Sinulla on juuri paras aika käsillä, ja se aika vaikuttaa koko lapsen elämään. Vastuu lapsen koulutehtävistä täytyy olla mielestäni lapsella itsellään, elikä vanhemmille jää vain tarkkailu missä mennään.
Palkitse lapsen pieninkin onnistuminen koulunkäynnissä ja kannusta häntä siinnä kaikin tavoin. Myös opettajan kanssa voisi keskustella vastavasta. 8-vuotias on vielä sen verran pieni, ettei kannata varmaankaan painottaa liikaa vielä opiskelun tärkeyttä, vaan tehdä se mutkan kautta kiittämällä ja kannustamalla ja todeta lapsen onnistuminen ja näin lisätä lapsen itsetuntoa. Kun lapsi näkee onnistumisensa, hän myös innostuu asiaan, elikkä koulunkäyntiin. Itse näin tehneenä olen saanut nyt nauttia lapsieni menestyksestä ja huomata että käytännön järjellä ja sydämellä asiat menevät parhaiten perille. Toivotan onnea elämäänne.
Onnellinen mummi
Lapselle täytyy kertoa että koulunkäynti on hyväksi hänelle... kertoa että sitä kautta saa tietoa jota tarvitsee elämässä. Tämä täytyy tehdä usein ja sillein että lapselle tulee ahaa elämys että hän itse on oivaltanut...eli äly peliin vanhemmat. Ei ehkä mene valmiiksi purtu fakta perille mutta johdattelu kylläkin.
Positiivista voi aina jakaa... kertomalla lapselle kuinka ihana hän on, että rakastaa lastaan juuri sellaisena kun on. Itselleni tämä on hieman joskus vaikeaa, mutta olen sitkeästi opetellut. Itse en ole kuullut koskaan kotona että olisin rakastettu tai vaikka kaunis.
Niin nyt olen sitä opetellut lapsilleni sanomaan... menee jo 10v jälkeen ihan uskottavasti! :)
Toinen lapsistamme painii kilojen kanssa vai äitikö niiden lasten kilojen kanssa painii, en tiedä... mutta siitä huolimatta kerron että rakastan häntä juuri sellaisena kun hän on. (eli se kehu ei mene niin, että rakastan sinua ja voi kun saisit painoa pois)
Eli kehumisessa ei saa olla mitään ehtoa... eli olet ihana. piste. Ei niin, että olet ihana, saataisiinpa finnit kuriin tai kilot kuriin tai mitään tällaistä josta lapselle tulee fiilis.. että ahaa äiti rakastaa minua sitten kun olen finnitön tai laiha...muuten ei rakasta.
Jopa oli vaikea pistää viisaasti asia kirjoittaen ....
vienokielo
Vanhempien oma kiinnostus ja innostunut asenne tarttuu myös lapseen. Hyvästä koulumenestyksestä palkitseminen antaa lapselle tsemppiä yrittää parhaansa. Tietystä koetuloksesta sovittu palkinto (esim. rahana tilille tai käyttöön). Ahkerasta opiskelusta palkkiona luvataan ekstrakäynti jossain lapselle mieluisassa paikassa. Meillä myös joka kuukausi palkitaan, jos ei ole yhtään unohdusta läksyissä tai huomautusta koulusta - siitä hyvästä femma tilille. Meillä lisäksi kannustimena "hymyukkelilista" jääkaapin ovessa. Hyvästä käytöksestä, avuliaisuudesta, siisteydestä ym. positiivisesta saa hymyukkeleita :) tietyn määrän listaan. Huonosta käytöksestä, tottelemattomuudesta ym. negatiivisesta saa kurttuhuulia :( tietyn määrän. Kuun lopussa lasketaan molemmat yhteen. Yksi hymyukkeli on +0,10?, yksi kurttuhuuli on -0,10?. Jos on plussalla, maksetaan lapsen tilille kertynyt summa, jos miinuksella, lapsen tililtä vähennetään. Aina on hymyukkelit voittanut selvästi :)
5 pojan äiti
Oma poikamme täyttää pian 10 -vuotta ja kouluun liittyvän uuden opettelu = EVVK. Miksi kysymykset lähtevät aivan perusasioista: Miksi pitää osata kellonajat? (Kantapään kautta piti opettaa, että lemppariohjelma lipsahtavat muuten ohi tv:stä.) Koulussa opetettavat asiat eivät yksinkertaisesti kiinnosta täysillä legomaailmassa vielä elävää poikaa. Tarvitaan vain aikaa. Jotkut pojat ymmärtävä opin tärkeyden yläkoulussa, jotkut lukiossa ja jotkut vasta aikuisiässä. Mutta elämässä nämä taivaanrannanmaalaritkin tulevat pärjäämään - heillä on hyvä mielikuvitus ja siksi taito etsiä uusia ratkaisuja, kun eivät purematta niele muiden neuvoja.
Nyt olemme löytäneet motivaatiota siitä, että kun lukee kokeisiin saa tietokonepeliaikaa ja kun kokeesta saa 8 tai paremman saa palkaksi rahaa, 10:lla alkavasta numerosta 5 euroa... ja voi ostaa lisää legoja!
Leikki on kuitenkin lapsen kehitykselle tärkeintä ja mitä kauemmin lapsi leikki, sen parempi hänen kehitykselleen.
Miksi pitää syödä ja miksi pitää nukkua?
Viiden lapsen äitinä olen sanonut jotain tällaistä. Kun kasvaa tulee asioita joita saa tehdä.esim. mennä kouluun ja saada oppia uusia asioita. Saa luvan ajaa polkupyörällä muuallakin kuin pihalla. Ja sitten huomaa kun ikää tulee ettei voi tehdä enää niitä asioita joita on aikaisemmin tehnyt. Esim. pallomereen on ikäraja. Eli kaikella on aikansa kannattaa tehdä asiat kunnolla kun niiden aika on. Kannattaa nauttia siitä että on 8-vuotias ja saa kavereiden kanssa käydä koulua ja tehdä monia muita hyviä ja kivoja asioita. Oppimiaan asioita voi kertoa kotona ja katsoa tietääkö ja muistaako muut perheenjäsenet niitä. Samalla kun opetat niitä kotiväelle ne painuu paremmin muistiin. Se on kiva tapa lukea läksyt. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.
Kaisu
Arkielämän asioita pitää kertoilla rauhallisesti ja havainnollisesti niin, että lapsi aina välillä itse hoksaa, miten opetettavien asioiden tietäminen tekee hänen oman elämänsä helpoksi ja mielenkiintoiseksi. Mottona pitää olla 'on kiva tietää'. Nykyajan yleinen ilmapiiri ilmastovouhotuksineen ja muine päättömine maailmanlopunuskoineen ei ole kiitollinen kasvamisympäristö. Lapselle pitää kertoa reilusti sekin, että vouhottajia ja maailmanlopun profeettoja on aina ollut ja tulee aina olemaan, ne kannattaa ottaa ihan vitsinä. Pahinta on, jos opettajaksi sattuu joku ajattelematon vouhottaja, siinä kysytään jämerää vanhemmuutta, ja isovanhemmuutta.
Pasi
Kuten aina, lapset matkivat aikuisia. Äiti voi antaa hyvän esimerkin lapselle siitä, että ikuinen opiskelu kannattaa, ryhtymällä itse opiskelemaan esimerkiksi jotain uutta kieltä, tai vaikkapa akvarellimaalausta. Kehuminen ja kannustaminen sekä oma innostus ovat mielestäni parhaita kannustimia niin alle kuin yli 10-vuotiaille lapsille.
Riikka
Esim. kertomalla että monesti joutuu tekemään raskaampaa työtä sitten aikuisena, ellei lapsena opiskele
Noora
Vastuun tarjoaminen.
Lapselle tarjota vaihtoehtoja ja antaa hänen itse päättää. Näin tavoitetaan myönteinen malli, joka alkaa pian ruokkimaan omaehtoista asenteen muokkausta ja tiedostamatta hyvään tulokseen johtavaa ratkaisun etsintää. Kasvatusmenettely on hyvä aloittaa mahdollisimman varhain, mutta milloinkaan ei liene liian myöhäistä.
Eso
Pohdin ihan samaa asiaa meidän perheemme arjessa. Riippuu kovasti lapsesta, kuinka pitkälle tulevaisuuteen hän suuntaa ajatuksiaan. Esikoiselle toimi selittäminen edellä muotoilemillasi ajatuksilla, keskimmäiselle sen sijaan olemme sopineet pienempiä tavoitteita ja olen motivoinut lisätehtävien tekoon matikassa palkkioilla (10snt/tehtäväkokonaisuus). Kun sitten tuloksia on näkynyt, olen kehunut ja käynyt läpi sitä, kuinka oppimista on tapahtunut harjoittelemisen myötä, hyvät koenumerot ovat olleet palkinto itsessään enkä ole niistä rahalla palkinnut. Kolmosen kanssa sitten ehkä jokin muu toimii.
Äiti Etelä-Suomesta
Omalla positiivisella suhtautumisella ja kannustamisella saa paljon aikaan. Olemalla aidosti kiinnostunut siitä mitä lapsi tekee koulussa ja mitä asioita opiskelee.
Lapselta voi kysyä minkä kouluaineiden läksyjä hän haluaa yhdessä katsottavan. Lapsen kanssa voi suunnitella mitä asioita luetaan kokeeseen minäkin päivänä ja kysellä koealueen asioita ennen koetta.
Kokeen jälkeen kannattaa yhdessä käydä koe käpi ja kehua lapsen hienoja vastauksia. Samalla tulee opettaneeksi lapselle oikean tavan opiskella ja ottaa vastuuta koulunkäynnistä.
Kannustaminen ja kiinnostuksen osoittaminen on tärkeätä vielä lukiolaisellekin, saati sitten pienelle koululaiselle.
kannustusta ja aitoa kiinnostusta
Tämä on melko hankala asia, josta meidänkin perheessä puhutaan. Olen yrittänyt sanoa lapselleni, että katsoo parhaita puolia asioista. Joka päivä koulussa oppii uutta ja näkee kavereita. Koulunkäynti ei aina ole kivaa, mutta ilman sitä olisi tylsää vaan olla kotona. Aamuheräämisiä auttaa, kun menee ajoissa nukkumaan. Kannustus auttaa lasta. Myös palkitsemisesta on apua. Olemme välillä pitäneet perjantaisin perheessä juhlat, kun jaksoimme taas viikon herätä aikaisin ja lähteä kouluun ja töihin. On ollut herkkutarjoilua kuten hedelmiä ja leivonnaisia. Siitä lapset ovat tykänneet ja palkitsee kaikkia työviikon jälkeen.
Päivä kerrallaan
Meillä on tahkottu asiaa kahden pojan kanssa.
Käytännön testeissä reseptiksi selvisi seuraavia:
1. Kotona ollaan koulunkäynnin puolella sataprosenttisesti. Autetaan muttei passata, selitetään ongelmia parhain päin.
2. Neuvotellaan opettajan kanssa miten saadaan koulunkäyntimotivaatio korkealle. Tästä tehdään yhteinen tavoite.
3. Pidetään hyvin kiinteästi yhteyttä koulun kanssa. Reissuvihko pakkaa mennä hukkaan, sähköposti ja kännykkä sopivat asiaan oivallisesti.
5. Palkitaan onnistumisista tuntuvasti, sovitaan etukäteen mitä saa mistäkin. Ei kuitenkaan anneta palkintoja miten sattuu vaan ollaan johdonmukaisia ettei iske inflaatio. Mutta kun tulee juhlan paikka ei pihdata yhtään!
6. Pidetään tiukasti rutiineista kiinni. Läksyjenteko on paras tehdä heti koulun jälkeen (pieni välipala tietenkin ensin). Ja tehdään kaikki sinä päivänä annetut läksyt - asiat on vielä tuoreessa muistissa. Loppupäivän saa olla rauhassa kouluasioista sitten.
7. Nämä sankarit ovat mestareita "muistamaan väärin" joten siihen kelkkaan ei pidä istua jossa lukee "Ei tullut läksyjä tänään". Varmista asia opelta : )
8. Opeta lasta näkemään myös opettajan näkökanta asiaan. Kerro, että opettajakin on ollut lapsi. Keskustelkaa, miksi koulu on olemassa ja oppivelvollisuus. Kerro omia kokemuksiasi miten koulunkäynti on auttanut aikuisena olemista. Huomauta, että aikuiset maksavat veroja joilla koulu toimii.
9. Kuuntele tarkkaan, mitä lapsi kertoo koulupäivästään, kysele ja tuumaile. Hajamielisyys on myrkkyä.
10. Älä vaadi liikoja. Nykykoulu on varsin hankala paikka pienille pojille.
Temskukka
Pitää osoittaa aivan konkreettisia asioita joissa koulussa opitusta on hyötyä ja suuri merkitys omalle elämälle. Erityisesti itse osoitan asioita, joita ei voisi/pystyisi tekemään, ellei osaisi jotain sellaista taitoa, jota koulussa oppii tai voi kehittää. Tärkeää on myös humoristinen ote ja se, että antaa lapsen itse vastata esitettyihin kysymyksiin, eikä anneta valmiita ryppyotsaisia vastauksia. Tuon ikäisillä pojilla on yleensä vielä huumorintaju tallella.
Anski 100
Itse olen luonut arkisia tilanteita, joissa pitää käyttää koulussa juuri opittua taitoa. Esim. leivonnan yhteydessä mietin ääneen lapsen kuullen paljonko tämä puoli litraa nyt onkaan deseinä, sitten kysyn osaisiko lapseni auttaa? Tai englannin kielen sanoja kyselen, jotta voisin vaikka kirjoittaa kirjeen. Se että lapsi huomaa voivansa auttaa minua, aikuista on ollut hänelle hieno asia. Olenkin kehunut kuinka hyvä juttu olikaan että hän on koulussa sen oppinut.
Näin meillä. Eihän se haittaa vaikka itse tietääkin jo vastauksen. Lapsi huomaa osaamisen ilon!
Nippe
Lapsi voi pitää siitä, jos kerrot omista kokemuksistasi hänelle: mikä oli vaikeaa ja mikä hauskaa ja miten vaikeuksista selvisit. Yritä kannustaa lasta niissä asioissa, missä hän on hyvä ja etsiä yhdessä ratkaisuja niihin, joissa on hankaluuksia. Uuden opettelussa motivointi ja motivaatio on tärkeää. Mieti, mikä motivoi sinun lastasi parhaiten. Ja mitkä ovat kenties motivoinnin esteet. Koulu on työtä, mutta olisi hienoa, jos se olisi myös mielenkiintoista ja hauskaa. Opettajankin kanssa voisi keskustella. Oppimista voi opetella. Ja hyvä on antaa myös aikaa niin itselle kuin lapselle. Kaikki ei ole samanlaisia. Oman poikani 26 v. kanssa muistan olleeni joskus epätoivoinen, hän kun eli joskus ihan omissa maailmoissaan ja koskaan ei ollut mitään läksyjä. Mutta kaikki se, mikä häntä kiinnosti: liikunta, historia, biologia, matematiikka ja puu- ja metallikäsityöt ja ihmisten kanssa juttelu, sujui hyvin. Ja valmistakin sitten myöhemmin alkoi tulla. Kannustimia kannattaa miettiä, oli se sitten yhteinen linturetki tai nuotioretki keväiseen metsään tai matka mummolaan tai elokuviin, tai kotona yhdessä leipomista ja lukemista.
Hyvää kevättä ja hyviä hetkiä, opintien retkiä teille molemmille!
aikuisen pojan äiti
Hei, meilläkin hyvin ajankohtainen asia - kyseessä tosin 14-vuotias poika. Tuloksista emme vielä tiedä mutta käymme avointa keskustelua asiasta poikamme kanssa, opettajan kanssa, koulupsykologin kanssa. Asiaan vaikuttaa hyvin pitkälle kaverit ja heidän asenteensa.
Positiivinen johdonmukainen kannustaminen...?
Jari
Isot kehut pienestäkin onnistumisesta. Koe-aika jolloin harjoitellaan ahkerasti ja kun asiat, uusi koulujuttu ym. onnistuu hienosti, tehdään jotain kivaa, "ostetaan" pikkupalkinto. kannastusta, kehuja, positiivistä palautetta! toimii meillä!
Äiti Heinolasta
Asiaa puidaan meidänkin perheessä aina toisinaan. "Miksi lukea matikan kokeeseen?" jne. Olen omille lapsilleni todennut seuraavasti: jos menet kauppaan ja sinulle luvataan 20 prosentin alennus, on sinun itse hyvä osata se laskea. Silloin ainakin tiedät oletko saanut alennuksen oikein. Toiseksi olen todennut, että opiskelu on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Hyvillä arvosanoilla pääsee pidemmälle. Olen myös palkinnut hyvistä koearvosanoista. Tämä on toiminut toistaiseksi.
Pientä säröilyä tosin on alkanut tapahtua 14-vuotiaan osalta. Ikä on tuonut kapinaa mukaan ja halutaan olla kovis = koulu on toisarvoista.
tr-äiti
Omalla pojallani (nyt 16 v) oli aikoinaan vastaavantyyppinen ongelma englanninkielen opiskelun suhteen, kunnes hän NHL-tähteydestä haaveilevana oivalsi, että jos hän ei osaa englantia hän ei voi pitää NHL:ssä lehdistötilaisuuksia eikä neuvotella itselleen kunnon sopimusta ja kyllä englanninkieltä varmaan tarvitaan ketjukavereiden kanssa ja valmentajan ohjeita kuunnellessakin. Kun hän ymmärsi, MIHIN hän englanninkieltä tulevaisuudessa tulee tarvitsemaan, englanninkielen opiskeluunkin löytyi aimo annos intoa ja motivaatiota.
Joten sanoisin että ei muuta kuin miettimään pojan kanssa mihin hän ko. oppiaineen taitoa elämässä voisi tarvita (esim. rahasta tarkkaa lasta voisi motivoida matikan opiskeluun se, että jos hän ei osaa laskea, miten hän voi varmistaa, että hän saa rahasta oikein takaisin kaupassa tms.). Lisäantina näistä hedelmällisistä keskusteluista saat myös itsekin taatusti paljon ajateltavaa, vaikka konkretia lapsen tasolla pysyykin!
Peppi
Palkitseminen on oiva keino, mutta se ei mielellään saisi olla rahallista palkitsemista (noin pienelle). Jokaisesta päivästä, jolloin lapsi tulee hyvillä mielin koulusta ja koulupäivä on mennyt hänen puolestaan hyvin, saa lapsi rastin. Viidestä rastista lähdetään pyöräilemään yhdessä, retkelle, uimaan, pelataan jotain, ... Pääasia on, että lapsi HALUAA saada rasteja. Jos joskus tulee huonompi päivä, voidaan jutella siitä ja sopia samalla, että ei laiteta rastia tältä päivältä, vaan odotetaan. Se rastipäivä varmaan tulee jo huomenna...
Pirre
Olisikohan tästä näkökulmasta apua: kaikki minkä päähän laittaa, ei kukaan voi sieltä varastaa.
Juha
Elän yksin 9- vuotiaan kanssa vanhassa remontoitavassa talossa ja suuri velkataakka painaa, kun isä muutti pois. Vaikeuksia on tämän pojan kanssa aina ollut ja huoli on kalvanut koko koulun ajan, mutta yksi viisaimmista neuvoista tuli opettaja ystävältä eli vanhemman tehtävä on vain rakastaa lastaan! kaikkina päivinä.
Ehkä meillä Suomessa on liiallinen tiedon arvostamiseen painottuva kulttuuri. Kouluahan käydään koko elämä ja tietoa on saatavina, kun sen aika tulee. Tärkeintä on olla läsnä ja luoda miellyttävä turvallinen ilmapiiri, josta on aikanaan helppo lähteä lentoon. Yhdessä tekeminen ja kiireettömät viikonloput ilman kummempia arjen sääntöjä luovat oivan alustan tiedonjanolle.
lilli
Meillä isovanhempina on kokemusta vastaavista tilanteista omien lastenlastemme kautta. Kouluikäiselle eivät järkipuheet yksinään tehoa. Asian perille menemiseksi olemme onnistuneesti järjestäneet kivoja onnistumisen kokemuksia uusista oppimiskokemuksista yhteisen tekemisen ja yhdessäolon ohessa. Esimerkkinä lukihäiriöinen, ylivilkas tyttärentyttäremme ja kertolaskukokeisiin valmistautuminen.
Yhteiselle Lappiin suuntautuvalle hiihtolomamatkalle ja pitkälle automatkalle varattiin kevyeksi lukemiseksi tarina Piippolan vaarin talosta, johon liittyi sitten myöskin tarraeläimiä kuvakirjaa kiinnitettäväksi. Kun nelostiellä saavuttiin Piippolaan poikettiin Suomen keskipisteessä ja laulettiin yhdessä korkealta ja kovaa Piiippolan vaaria lähes kyllästymiseen asti ennekuin kirjanen annettiin luettavaksi ja askarreltavaksi. Tuttua asiaa oli helpompi sitten mummille ja papalle ääneen lukea.
Päiväkirjaksi oli varattu puhdas vihko ja kyniä. Jo kotoa lähtiessä ryhdyttiin tarkkailemaan erilaisia ilmiöitä; vastaantulevat ambulanssit ja muut hälytysajoneuvot, autojen alle jääneet eläimet, metsässä ja pelloilla vilahtaneet linnut ja eläimet luokiteltiin ja merkittiin muistiin tukkimiehen kirjanpidolla eli harjoiteltiin ympäristön huomioimista ja keskittymiskykyä.
Menomatkalla opiskeltiin yhdessä kertotauluja oppikirjan mukaan ja paluumatkalla oli kokeiden vuoro eli mummi ja pappa heittelivät satunnaisesti eri kertotauluista erityisesti niitä vaikeuksia aiheuttaneita yhtälöitä leikkimielisesti. Paluumatkalla myöskin laskettiin yhteen kertynyttä tilastomateriaalia ja vertailtiin eri tarkkailukohteiden määriä.
Päiväkirjaa täytettiin myös kirjoittamalla päivittäiset kokemukset muistiin ja mummi tarkasti sitten oikeinkirjoitusta. Paluumatkalla muisteltiin mitä kaikkea oli nähty ja koettu ja Tia havainnollisti piirtämällä erilaisia kohtauksia yhteiseltä reissultamme.
Kaiken hauskanpidon ohessa keskusteltiin myös saunanlauteilla vakavasti elämästä ja koulusta ja tulivaisuudesta ja tytön itsensä ajatuksista omasta elämästään ja tunteistaan.
Matkalukemiseksi ostetun sarjakuvalehden välistä löytyi tilauskuponki, jonka tilaajalahjana oli kivannäköinen koululaukku. Yhdessä asiaa mietittiin ja kun Tia lupasi mummille lehteä lukea, mummi sen matkalla tilasi. Vuosien varrella sarjakuvalehti on vaihtunut iän myötä muihin lehtiin, mutta kiinnostus niiden lukemiseen on säilynyt
Koulun kertotaulukokeista tuli numeroksi 9 + ja myöhemmin Tian äidinkielen tukiopetus myöskin päättyi. Koulumenestys on tuon vaikean vaiheen jälkeen myös pysynyt ihan mukavalla kohtuullisella tasolla. Kärsivällisyyttä, aikaa, vaivaa ja hitunen luovuutta ja uskoa lapsen kykyihin – kyllä se siitä
Mummin ja papan koulu
Olen antanut lapsille rangaistuksia siitä, että tekevät uusia asioita, kutsuvat uusia kavereita, ovat reippaita, saavat hyviä numeroita koulusta, pitävät puolensa ja myös siitä, että ovat olemassa juuri sellaisina kuin ovat.
Meillä menee kaava niin, että kun lapsi kertoo, että on saanut kokeen tulokset ja näyttää koetta, sanon että en tuommoiseen laita nimeä siinä on noin suuri numero, kun suuri numero on huono numero, että ei eikö ole ollut puhetta, että pitää tuoda pieniä numeroita, kun ne on hyviä numeroita. Jonkin aikaa siinä jänkään ja vaadin lupausta, että ensi kerralla pieni numero ja lopulta laitan siihen sitten nimeni alle, sitä lupausta lapsi ei anna. Joskus sanon, että tästä ei nyt pääse kyllä näin vähällä, tästä tulee runttausta tai että joudut kärsimään rangaistuksen joka koskee mahaan. Lapsi siihen, yleensä että ei kai ja ottaa kauhistuneen ilmeen kasvoille ja minä äkäisimmän mahdollisen ilmeeni.
Pienempänä (4-8 v) he saivat runttausta ja nujutusta sängyssä... ja siinä samalla vaadin, että et enää tee noita reippaita juttuja ja lapsi yhtyi leikkiin, että kyllä tekee ja minä nujutin, että uskotkos ja lapsi siihen, että en usko teen kuitenkin. Tänä päivänä kun he ovat ala-asteen yläpäässä niin pieni karkki- tai käsijäätelörangaistus on usein käyttämäni ratkaisu. Nyt kun olen leikkinyt sitä jo vuosia heidän kanssaan, niin enää rangaistus ei ole lapsille niin tärkeä, leikki ja huomio on minusta tärkeämpi asia heille ja siinä mielessä ei rahallisesti hankittava rangaistus on aina parempi.
Isompia lelu tms. yllätysragaistuksia saa siitä kun on pitänyt puolensa esim. koulussa tai tehnyt jotain sellaista mitä ei normaalisti lapset rohkene tehdä, tai kertonut, että joku kaveri tekee ihan hölmöjä juttuja mutta minä en mene niihin mukaan. Siihen leikkiin kuuluu myös se, että aijai... sellaista ei saa tehdä ja lapset sanoo, että saa tehdä.
Rangaistusleikissä on mukana myös sellaisia toistuvia perusrangaistuksia, että saa rangaistuksen siitä kun on oma itsensä ja on riittävän hyvä juuri sellaisena kuin on. Lapseni tietää, että se on leikkiä tuollainen käänteinen toiminta, ettei se oikeasti ole totta, mutta kivaa heille ja minulle. Poikani mietti kerran uutena vuonna, millaisen lupauksen hän antaa. Hän antoi lupauksen että on XXX-koko vuoden, jossa XXX kuvaa hänen lempinimeään.
Saavutusten Seikkailu on hyvä levy, joka kannattaa soitta lapsille automatkalla kun he eivät siitä mihinkään pääse karkuun. Siitä on jäänyt meille elämään ajatus, että kun jotain uutta aloittaa, niin on VAARA ONNISTUA, mutta sen riskin me otamme. Näkökulma, että lähdetään otetaan vastaan onnistumisen riski, lähdetään onnistumaan ja kokeilemaan mitä uusi tuo tullessaan.
Seppo
Uteliaisuutta kannattaa ruokkia! Kirjat, lehdet - kirjasto on oiva tietopankki. Erilaiset "tietokirjat" ovat mainioita samoin eri alojen lehdet. Isoa osaa lapsista innostaa yhdessä tekeminen. Tutkivaa oppimista - pohtimista, selvittelyä. Pojilla usein on tuo haaste - motivaatio ja sen puute - ja iso osa herää vasta 9lklla tai myöhemmin. Mun nyt 15-vuotias koltiainen kärsii (tai äiti kärsii) edelleen samasta haasteesta - mutta vanhempien tai toisen mielenkiinto, näkemykset ja kokemukset sekä yhdessä pohtiminen motivoivat edelleen.
AnniS
Kannustamalla, sekä nähdä esim. jos 10:stä on yksi oikein näen sen, en niitä väärin menneitä. Sitten tuon esille ne asiat oman 9 v. vapaustaistelijan kanssa, mitkä hän on jo koulussa oppinut kertomalla, että niitä ei olisi kotona osattu opettaa. Se on tepsinyt meillä.
Pipa
8-vuotiaallekin voi liittää opiskeltavat asiat mahd. paljon oikeaan elämään käytännössä, jolloin huomaa että niitä tarvitaan. Joku vaikuttava aikuinen jota lapsi ihailee kertomaan, että koulunkäynnillä on merkitystä. Palkkiot käyttöön (kun on tehty/opittu joku asia, tehdään jotain kivaa + jos mahdollista jotain missä juuri käytetään opittua asiaa! mutta ei silloin jos on kiukuteltu/lusmuiltu.) Positiivisen mallin antaminen lapselle...kiinnitä huomiota kiellätkö kaiken vai annatko mahdollisuuksia tehdä asioita toisin! Osoita lapselle, että vaikka epäonnistuu jossain, ei silti epäonnistu elämässä.
Krista
Meillä oli samaa ongelmaa viime vuonna. 8 veetä ei koulunkäynti ja läksyt olisivat voineet vähempää kiinnostaa. Ymmärsi kyllä asiat mutta muu kiinnosti enemmän. Rupesin sitten konkreettisesti osoittamaan pikkuäijälle minkä takia koulussa ollaan. Hyvä tilaisuus tuli kun poikamme oli mukana järjestelemässä vanhemman poikamme jalkapalloturnausta. Nuorempi halusi paistaa makkaroita ja se homma hänelle annettiin. Sitten tuli ostaja. Poika rahasti aivan oikein ja antoi oikein vaihtorahankin takaisin. Kävin ostajan lähdettyä kehumassa poikaa ja sanomassa että näetkö nyt minkä takia koulussa opetellaan matikkaa. Tässä yksi käytännön esimerkki. Pikkuhiljaa se into sieltä sitten lähti ja nyt on kuulema oikein osallistuva ja ehtivä oppilas koulussa. Eli käytännön esimerkein mihin sitä lukemista, laskemista ja kirjoitusta tarvitaan elämässä. Ja kehuja päälle kun onnistuu. Koulussa juttelin asiasta opettajankin kanssa kun poika oli alkuun aika hidas tekemään kaikkea ja opettaja piti huolen siitä että muut oppilaat eivät hoputelleet ja jankuttaneet että tee jo ja joudu jo. Se auttoi ilmeisesti asiaa myös. Positiivisista ajatuksista sen verran että kun lapsi purkaa huoliaan ja vastoinkäymisiään niin yritetään löytää kaikesta jotain hyvää ja lopulta se asia ei lapsestakaan ole niin kamala vaikka kotiintullessa on miltei maailmanloppu... Mallia voi näyttää omalla suhtautumisella, kun joku menee pieleen niin etsii siitä hyvät puolet. Rohkaise lasta sanomalla että olen sitä mieltä että kyllä sinä osaat. Itse toivotan joka lapselle joka aamu hauskaa koulupäivää ja erityisesti vielä tsemppiä sellaisena aamuna kun on kokeet tai muuta haastetta tiedossa.
MP
Meillä toimii aikuisen oikeesti se, että on tosiaankin kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä. Yhdessä tutkitaan uudet koulusta saadut kirjat, päällystetään ne ja tehdään yhdessä läksyt. Pieni palkkio hyvin tehdystä työstä eli hyvästä koenumerosta saatu pieni palkkio esim. pari euroa on hyvä kannustin. Mutta se, että on tosiaan kiinnostunut lapsen työstä eli koulunkäynnistä on todella tärkeää.
Harakanhattu
Meillä oli 8-vuotiaan kanssa syksyllä taistelua esim. kertotaulun opettelun kanssa. Teimme sitten kotona pieniä "pistokokeita" ja poika sai palkinnoksi "pistokasvihkoon" kannustussanoja; hienoa!, mahtavaa! jne.. sekä pieniä leimoja ja tarroja. 8-vuotiaamme sai kannustusta ja itseluottamusta ja kertotaulu tuli opittua siinä sivussa. (Kertotaulu kysymykset olivat n. 8-10 kohtaa / pistokas.
Kertotaulumestarin äiti
Poikani Eetu on jo 16v, mutta tuskailin aikanani saman kysymyksen äärellä. Matematiikkaan keksimme motivaation lähteeksi salapoliisipelin ... jokainen tehtävä edellytti samanlaista kekseliäisyyttä, sinnikkyyttä ja keskittymiskykyä kuin taitavan salapoliisin työ. Eihän yksikään salapoliisin tehtävä ole helppo ja ratkaisu etukäteen tiedossa, silloin kaikki olisivat salapoliiseja. - Ja näin löytyi se pienen pieni kasvava sinnikkyys ja etsimisen ilo vaikeimpiin tehtäviin.
Meku
Lahjonta auttaa aina! Meillä luvattiin 9-vuotiaalle tytölle, että saa joululahjaksi lemmikkieläimen, jos tekee koululäksyt huolella ja saa kokeista kiitettäviä. Aiemmin koenumerot oli sitä luokkaa, että tyttö sanoi saatuaan kuutosen: "Kato, äiti, mä sain näin hyvän!" Loka-marraskuussa oli jo selvästi nähtävissä, että tyttö on lemmikkinsä ansainnut, ja joulu oli lapselle ilon juhlaa uuden lemmikin kanssa. Toki läksyjen luvussa täytyi aluksi auttaa ja tarkistaa, että kaikki tuli tehdyksi. Mutta joulusta on jo melkein neljä kuukautta ja iloksemme olemme huomanneet, että tunnollinen läksyistä huolehtiminen jäi tavaksi!
Marjo
Minun poikani kävi aikoinaan English Schoolia ja valitteli että miksi heillä on niin paljon läksyjä kun kaverit jotka käyvät suomalaista kansakoulua pääsevät paljon vähemmällä.
Sitten eräänä päivänä hän katseli televisiota ja siellä silloinen ulkoministerimme A.K. piti englanninkielistä puhetta. Poika kuunteli aikansa ja tuumasi sitten: "kyllä minä taidan sittenkin pysyä entisessä koulussani! Kyllä ne läksytkin jaksaa tehdä" Hän oli silloin 8-9-vuotias.
RS
Opetin lapselleni että hän käy koulussa töissä, ansaitakseen hyvin tulevaisuudessa. kehotus meni perille tosi hyvin tuloksin. Kaikki muistamme vastenmielisen sanan, käydä koulua, koska mutkin sanoivat niin. Halusimme vain töihin kun emme tajunneet että sitä juuri teemme.
Hessu
Ei mitenkään.
Tuossa iässä lapset eivät varmaan osta aikuisen "fiksuja ja järkeviä" perusteluja, joita valitettavan usein kauppaamme aikuisen ajattelusta ja maailmasta. Ja on erittäin hyvä etteivät lapset osta näitä perusteluja. Lapsen maailma rakentuu eri kiinnostuksista ja painotuksista.
Rupeisin varmaan miettimään mikä koulunkäynnistä tekee kivaa. Kiinnostus lapsen koulunkäyntiin ja kyseleminen mitä teitte yhdessä tänään, on polku lapsen sydämeen ja maailmaan. Tärkeintä on olla kiinnostunut lapsen koulupäivästä ja nimenomaan siitä mistä hän siellä nauttii. Voi myös jutella mikä tekee koulusta vielä kivemman paikan.
Kyllä hän ehtii myöhemmin liiankin paljon miettiä kysymystä miksi koulunkäynti, opiskelu on tärkeää.
On hyvä pohtia miksi kyseinen äidin kysymys on tullut ajankohtaiseksi? Mistä se kertoo? Vanhempien huolesta vai lapsen tilanteesta koulussa?
Miettisin myös sitä missä lapsi onnistuu koulussa. Mikä aine kiinnostaa ja miksi? Siitä voisi yhdessä kotona jutella.
Mitä positiivisia kokemuksia lapselle kysymykseen vastaisin: Kaikkea sitä missä hän onnistuu ja on hyvä. Ja toisaalta "pysähtymisen hetket" lapsen luo: jolloin isällä ja äidillä on aikaa vain hänelle ja "loputonta" kiinnostusta ja aikaa vastata. Kauaskantoisinta on elää lapsen kanssa "tässä ja nyt" se kantaa lasta loppuelämän ja jos vanhemmat tekevät sen yhdessä, se kantaa myös heitä. Mitä muuta positiivista lapsi tarvitsee?
pertsa
Lapselle voi kertoa, että koulunkäyminen on meille suuri onni ja oikeus. Hänelle voi kertoa, miten on olemassa maita, joissa asia ei ole samalla tavalla. Näissä maissa lapset haluaisivat opiskella, mutta heidän on työskenneltävä jo lapsena perheen elättämiseksi esim. tehtaissa ja ei ole edes lapsuutta leikkien parissa. Lapsi ymmärtää, kun puhuu, että ei elämässä selviydy mitenkään ilman lukutaitoa ja muita tärkeitä taitoja Opiskelemalla voi itse myös myöhemmin vaikuttaa siihen millaisen ammatin voi opiskella itselleen ja saada kunnon ammatin ja kunnon palkkaa. Lapselle voi kertoa kuinka koulussa on kivaa ja kavereita ja mukavia opettajia ja opitaan erilaisia taitoja ja asioita, retkeilemällä luonnossa ja tutustumalla näyttelyihin ym. Ihanaa, että meillä Suomessa on tällainen mahdollisuus sivistykseen ja itsensä kehittämiseen.
Äippä ja meidän muffe
Itselläni on 8 -vuotias tyttö ja osaan kuvitella Sirkan utelupyynnön tärkeyden, kiitos! Minulla on tapana ottaa lapsi mukaan pohtimaan asioita ja keskustelemme sitten niistä mikä on aikuisen näkemys ja mikä lapsen esim. iltapalalla tai saunan lauteilla. Tätä kautta saan hänet miettimään asioita ja innostumaan motivoivasti. Yhdessä lapseni kanssa on päätetty, jos selviämme uuden oppimisesta ja koulunkäynnistä
tyydyttävästi, niin kaikki on hyvin! Jos menee alle, otetaan lisäharjoitusta aiheeseen ja jos taas yli, se on kaikki ylimääräistä plussaa, jota voidaan vaikka juhlistaa esim. hop lop leikkipaikan peuhupäivällä tai elokuviin menolla tai mitä lapsi itse ehdottaa. Tämä on ollut meille sopiva käytäntö ja näin niin lapsi kuin aikuinen kasvattaa toisiaan sekä ollaan läsnä toistemme ajatuksiin. Huomannut olen perheissä esim. jos aikuinen on hyvin määräävä, ei lapsi kuuntele, koska ei tule itse kuulluksi. Epäilen, että se on monessa yksi motivaation laskija, ikävä kyllä. Toki voi myös toimia joissan perheissä hyvin, en tuomitse ketään, mutta keskustelu lapsen kanssa on auttanut minun lastani elämän opin tiellä.
hajuherne
Lapsessa on vakio-ominaisuutena uteliaisuus ja innostus uuden oppimiseen. Ne säilyvät hänessä läpi elämän, kun vain jaksamme varmistaa, että lapsen itseluottamus säilyy ja kasvaa. Se taas toteutuu niin kauan kuin me aikuiset muistamme kehua vähintään yhden lapsen päivässä ja hyväksyä hänet ihmisenä ehdoitta.
Omat ja naapureiden mukulat ovat yhtä tärkeitä.
Raija
On ihan turhan aikaista ajatellakaan, että 8 -vuotias ymmärtäisi katsoa asioita tulevaisuuden näkökulmasta. Hänen tulevaisuutensa on tässä tänään ja korkeintaan huomenna ulkona kaverien kanssa. Koulun käynnissä on alkutaipaleella kysymys pitkälti kypsymisestä. Jos läksyt tuntuvat hankalilta, ne varmaan ovat hankalia. Mielestäni 1. ja 2. luokkalaisten tulisi voida tehdä kotitehtävänsä alle puolessa tunnissa tai niitä on liikaa. Jokaiselle oppilaalle ei tarvitse antaa samalla mitalla tehtäviä, yksi tai kaksi sanaa vihkoon voi olla jollekin suuren ponnistuksen takana. Kehuminen on paras kannustaja tehtävien teossa. Jos koulussa vaaditaan liikaa, kannattaa antaa mennä osa viestistä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - ja kannustaa sekä kehua lasta.
Jos lapsi saa matematiikan kokeesta 2 pistettä, kun 20 on paras tulos, kannattaa kehaista lasta ja sanoa, ettei tuo pistemäärä mitään haittaa, kun olet kuitenkin niin hyvä matematiikassa. Uskokaa tai älkää, tämä metodi tehosi oman lapseni kohdalla. Sanoin aina näin, kun hän kerta toisensa jälkeen sai alhaisia pisteitä. Ystäväni oli sanonut minulle, että usein viidennellä luokalla lapsi jotenkin vain ryhdistyy. Ja näin kävi lapseni kohdalla. Viidennellä luokalla on tullut kokeista useaan kertaan kiitettävä. Ja mikä tärkeintä, luontainen kiinnostus esim. matematiikkaan on säilynyt. Olisikohan näin, jos lapseni olisi vielä kotonakin jatkuvasti kuunnellut moitteita ja huolestunutta äänensävyä hänen oppimisestaan puhuttaessa. Leikki ja kiireetön vapaa-aika ovat kuin sijoitus tulevaisuuteen. Leikkimiseen lasta harvoin tarvitsee motivoida.
Anne-ope
Muistan, miten nyt jo aikuisille lapsilleni yritin tehdä selväksi tuossa ikävaiheessa, että koulu on heidän työtään. Ihan samoin kuin vanhemmat käyvät työssä ja hoitavat sen parhaansa mukaan, on lasten hyvä hoitaa oma työnsä, koulu, parhaansa mukaan. Ajattelen, että sekin malli lähtee kotoa, kuten muukin, niin arvot kuin asenteet ja käyttäytyminenkin. Koskaan emme maksaneet koetuloksista, mutta kehuja sai sitäkin enemmän. Samoin kannustusta, jos ei aina jaksanut tai onnistunut.
Hilu
Tarinat ja "porkkana", kehuminen, kannustaminen.
BisaNte
Ajattele jos... Mieti jos....- ovat hyviä aloituksia mielikuvaharjoittelulle. 8-vuotias kykenee jo ajattelemaan varsin laajasti asioita oikein tarjoiltuna. Kerro miten tärkeää ammatti ja toimeentulo on "mieti jos äidillä tai isällä ei olisi ammattia eikä työtä, millä ostaisimme sinulle uuden pyörän"? jne. Luulen, että vaihe on ohimenevä ja lapsen, varsinkin pojan syntymäaika, eli mihin aikaan vuodesta on syntynyt, loppu- vai alku-. Positiiviset ajatukset voi hyvin tartuttaa omalla esimerkillä suhtautua asiaan ja kannustamalla ja kehumalla lasta "oikeissa asioissa". Oma esimerkki on mainio vähän joka asiassa.
Saara
Meillä tehosi, kun isoveli valisti nuorempaansa, että jos luku-, kirjoitus- ja laskutaidot ovat huonot niin "sunhan saa myytyä kuin sian säkissä". " Olet ihan avuton uuno". Et tiedä mistään mitään, jos lukeminen ei suju. Verojasi ja palkkaasi et osaa tarkistaa jos laskeminen ei suju. Jos et osaa kirjoittaa ja ymmärrä tekstiä, niin nettiin sättäämään ei ole asiaa.
Äiti (ope) valisti vielä, että koulunkäynnistä tulee sitä vaikeampaa mitä huonommin nämä perustaidot sujuvat. Heti ala-asteelta siirryttäessä ne on oltava täysterässä. Kun aletaan opiskella esim. luonnonoppia (=fysiikka, kemia, biologia, maantiede, eläinoppi, jne ) ei ole enää aikaa opetella perustaitoja. Työkalut on oltava valmiina. "Totta on!" vahvisti isoveli.
Sinikka
Lasten kanssa toimiessa pieni pakko on pakko. Eli kannustaen ahkeruuteen, omaa positiivista asennetta mallintaen, työhön muistuttaen, rutiineja luoden, pienesti palkiten (hymy, läsnäolo, pelihetki, satuhetki, pallopeli...) lapsikin tekee hommansa. Kaikesta ei tarvitse tykätä, kaikesta ei tarvitse nauttia, mutta aloitettu työ tehdään kunnolla ja asenteella. Ensin työ sitten huvi.
Kun työhön tarttuu nurputtamatta, tulee työstäkin huomaamatta huvia :). Positiivista kannustusta, yhdessä tekemistä, yhdessä harjoittelua, omaa kiinnostusta lapsen koulunkäyntiin osoittaen, omaa kiinnostusta lapsen tekemisiin osoittaen, sopivissa kohdissa kehuen. Lapsilla taipumusta mennä siitä, mistä aita on matalin, joten meidän aikuisten positiivista asennetta ja positiivista arkiotetta tarvitaan. Toimimme aikuisina malleina.
Mallina lapsille - asenteellisestikin
Perjantaiutelu 17.4.2009
Miten saada 8-vuotias poika ymmärtämään, että koulunkäynti ja uuden opettelu ovat hänen omaksi parhaakseen ja tulevat hänelle itselleen opiksi elämään. Entä millaisia positiivisia ajatuksia tarjota yleensäkin alle 10-vuotiaalle lapselle?
Vastauksia 69
Itselleni tulee mieleen esimerkin voima: jos vanhemmat itse käyttävät vaivaa uuden oppimiseen, luulisi mallin tarttuvan paremmin kuin sohvalta ojentaen. Korvaa pessimistiset suomalaiset sananlaskut positiivisilla ajatuksilla ja tarinoilla: kell' onni on sen kätkeköön, joka toiselle kuoppaa kaivaa ja muu negaatioiden käyttö ja harhaanjohtava propaganda joutaakin mennä.
LePo
Miten saada lapset ymmärtämään? Ei mitenkään! Mutta jos annat heille sitä mitä he haluavat, eli huomiota ja hyväksyntää saat niin lapset kuin aikuisetkin tekemään mitä tahansa! Esimerkiksi koulunkäynnistä: opiskele lapsesi kanssa ja järjestäkää kotona vaikka pieniä kilpailuja kotitehtävien aiheista. Toisaalta jos lapset saavat enemmän huomiota siitä että läksyt ovat tekemättä, niin arvaat varmaan lopputuloksen?
Eero
Vanhemmasta idolista voisi olla apua. "Mitä haluaisit osata silloin kun olet X:n ikäinen?" Tai voit vedota siihen klassiseen, mikä sinusta tulee isona? Siihen todennäköisesti tarvitaan pohjaksi koulunkäyntiäkin.
Heluna
Ekaluokkalaista poikaani ei huvittanut lähteä kouluun eräänä aamuna. Hän ei osannut vielä lukea kun elettiin alkusyksyä. Sanoin hänelle, että on niin jännittävät ajat meneillään, kun ei koskaan tiedä minä päivänä lukemisen salaisuus paljastuu. Ei nyt kannata jäädä pois koulusta. Niin hän sitten lähti sinä päivänä kouluun.
Ritva A.
Kyselen kuulumisia. Kuuntelen. Keskustelemme mitä hän itse haluaa. Esitän ehkä oman ajatukseni. Tuen hänen omaa, kehittymässä olevaa persoonallisuuttansa. Lapsessa on sisällä kaikki se mitä hän tarvitsee, hän tarvitsee vain tukea ja rohkaisua ja kannustusta.
Maikukka
Tekemällä yhdessä. Yksi peruskoulun tarkoitus on opettaa lapset oppimaan. Tässä vanhemmat voivat tukea opettamalla kädestä pitäen, jossakin vaiheessa jokaisella lapsella lienee tarve sille. Kun yhdeksänneltä luokalta lähtee keskiverto tai parempi todistus kädessä, on paremmat mahdollisuudet olla "osa yhteiskuntaa", oli se oma ala sitten mikä tahansa.
Johanna
Bonuksen sopiminen on auttanut ja se, että bonukseen liitetään uuden asian oppiminen. Esimerkiksi suunnistustaito = yhteinen retki johonkin paikkaan kartan ja kompassin avulla.
Helinä
Elokuvassa Kung Fu-panda kerrotaan loistavasti, mitä itseensä luottaminen tarkoittaa. Omalle tyttärelle se ei ekalla kerralla täysin auennut, mutta olemme katsoneet sitä useaan otteeseen ja keskustelleet asiasta. Tiukan paikan tullen muistutan asiasta ja toimii. Lapseni uskovat itseensä ja tekevät parhaansa.
Sirpa Matinheimo
Meillä lapset tuskailevat välillä ennen kokeita, että he eivät osaa. Aika menee tuskailuun. Kun pyydän miettimään, mitä he jo osaavat, helpottuu tuskailu. Kun huomio kiinnittyy osaamiseen eikä osaamattomuuteen, motivaatio kasvaa kummasti. Toimii myös autokoulun inssikokeessa!
Tarja
Lapselle on hyvä antaa motivaatio jostain omaan elämään läheisesti vaikuttavasta asiasta. Esim. ystäväni motivoi lätkä-junnua opiskelemaan näin: englantia täytyy osata että osaa tehdä sopimukset Nhl:ssä, ja matikkaa jotta osaa laskea siellä taalansa". Kiitettäviä tippuu nykyisin 12 v pojalta, joka rakastaa jääkiekkoa.
Laura
Asia, josta vanhemmat ovat kiinnostuneita, kiinnostaa myös lapsia. Jos siis vanhemmat haluavat myös "oppia", missä se Nigeria nyt olikaan kartalla, motivoi se lastakin oppimaan. Jos taas vanhemmat eivät anna aikaansa lapsille ja ole kiinnostuneita heidän asioistaan, tulee lapsestakin helposti välinpitämätön - ensimmäisenä opintoja kohtaan.
Monkey see, monkey do.
Jenni
Kerroin lapselleni silloin kun hän meni kouluun, miksi kouluun mennään. Hän tarvitsee niitä tietoja aikuisena saadakseen hyvän työpaikan ja tunnilla kannattaa kuunnella tarkasti ja käyttää sen ajan hyväksi, koska siellä kumminkin on oltava. Silloin ei tarvitse lukea läksyjä niin paljon. Minun mielestäni nämä täytyy kertoa jo 4-5-vuotiaalle, hän uskoo silloin paremmin.
Late05
Motivointi tuon ikäisellä on useimmiten haastavaa mutta itse ainakin olen kertonut lapselleni että jos koulun jälkeen on läksyt tehty niin hän joka kerta onnistumisen iloa ja palkitsen hänet tarralla jonka hän saa laittaa omaan tarravihkoonsa, tai sitten pelataan viikonloppuna jotain kivaa lautapeliä yhdessä jos kulunut viikko opiskelun merkeissä on mennyt hyvin, lasten kanssa voi tehdä mitä vain ja mahdollisuuksia on monia esim. leffa-ilta viikonloppuna
minni
Hei, meillä tuo tilanne hoitui oikeastaan ihan vahingossa. Ystäväni noin 10 vuotta vanhempi poika tuli "hoitamaan" poikaani yhden parin tunnin kokouksen ajaksi. Siinä pelatessa ja touhutessa juttelivat ja kyllä oli motivaatiota, kun sekin osaa tehdä ja on oppinut jne.. Pitkään oli motivaatio kohdalla pelkällä esimerkin voimalla.
Tarja
Ehkä sinun oma innostuksesi asiaan ei tartu sanoin vaan teoin. Mene poikasi mukaan kouluun - joka on useimmiten jopa toivottavaakin - ja istu päivä tai vaikka useampikin, mukana opiskelemassa. Uskon että poikasi sen jälkeen suhtautuu sanoihisi ihan eri tavoin. Ainakin omat neljä, nyt jo aikuista poikaani, sai helposti innostumaan ihan mistä vain kun oli mukana.
Outi
Rakkautta, välittämistä, aitoa kuuntelemista, luottamista ja sen osoittamista, arvostamista, aitoa läsnäoloa, yhdessä tekemistä, lapsen ajatusten ymmärtämistä kuuntelemalla aidosti mukana ollen, rajoja, rakkautta, luottamista, rakkautta, rajoja, rakkautta, rakkautta. Rajoja koska rajat luovat myös kehyksestä osan ja osoittavat aidon läsnäolon ja välittämisen. Niitä tarvitaan. Rakkaus, rakkaus, rakkaus osoittaa myös aidon läsnäolon ja välittämisen; rakastaminen aidosti pyyteettömästi ja rehellisesti. Sinä on "multa" jossa kasvaa, yhteishengessä jokainen toisestaan samanarvoisesti välittäen ja rakastaen. Luottamus johtaa tielle jossa lapsi oppii arvostamaan myös itse itseään ja tuntee, että hän pärjää ja hänellä on avaimet siihen. Häntä arvostetaan, rakastetaan, häneen luotetaan ja hän voi luottaa rehellisesti läheisiinsä. Rajojen kautta voi oppia maailmaa omasta lähtökohdasta ja laajemmin. Rakkaus, luottamus, rajat, arvostaminen ja vielä rakkaus antavat eväitä laajemman kokonaisuuden ymmärtämiseen. Oikean ja väärän erottamiseen toisistaan ja omantunnon joka kasvaa kaiken mukana ja ohjaa eteenpäin.
Maikku
Lähimpien oma asenne ympäristöön kannustaa: Ollaan uteliaita, ihmetellään, tutkitaan... Ei tarvitse mennä kauas ja tehdä isoja asioita, vaan arjen pienten ilmiöitten tutkailu avaa kiinnostusta. Vanhempi voi olla innostuneen utelias esim. oppikirjojen tiedoista: ihaillaan kuvia, kysellään, että näinkös se onkin... Lähiympäristössä voi kiinnittää huomiota tavallisiin ilmiöihin ja ihmetellä niitä. Yhdessä paljon, pelikoneilla vähemmän! Pienin askelin, vaatimuksia välttäen. Malli siitä, että tieto antaa itselle iloa on tärkeämpi kuin ajatus osaamisesta vain välineenä ja suorituksena... Tietenkin on hyvä olla myös kuuntelijana kaverin omille jutuille - ehkä niihin voi liittää jotakin opeteltavana olevaa.
Pipo
Minä käytin aikanani lahjontaa, kun piti kannustaa poikaa lukemaan ja hiihtämään ja toista soittamaan kitaraa. Kun toinen pääsi alkukankeuden yli lahjonnan avulla, hän innostui liikunnasta ja lukemisesta. Ja toinen opiskelee nyt kitaransoittoa. Lahjonnassa voi käyttää mielikuvitusta! Pienten edistysaskeleiden näkyväksi tekeminen auttaa aina.
Oivallus
Saman asian kanssa on myös meillä painittu. Poikani on nyt jo kohta 12v. Olen kysellyt häneltä mitä hän haluaa aikuisena tehdä työkseen. Eikä hänellä ole vielä itsellään mielikuvaa muodostunut. Siihen vedoten olen kannustanut opiskelemaan ahkerasti jotta aikanaan pääsee opiskelemaan sitä mitä todella haluaa eikä "joudu" sinne minne heikolla todistuksella pääsee. Se on ainakin meillä hieman pysäyttänyt poikaa ajattelemaan.
Hiljattain hissan kokeisiin luettaessa hän pohti sitä, että tarvitseeko hissaa lukea kun ei ole varma tarvitseeko sitä aikanaan siinä ammatissa johon aikoo. Siihenkin sopii kannustus, että nyt pitää saada hyviä tuloksia koulussa kaikissa aineissa, jotta sitten aikanaan pääsee sinne minne haluaa opiskelemaan.
Heli
Me olemme yksinkertaisesti aina painottaneet lapsillemme, ettei läksyjä tehdä vanhempia eikä opettajia, vaan itseään varten. Kylläkin jos läksyt ovat jääneet tekemättä, ja on joutunut "laiskan läksyille", olen painottanut että annetut tehtävät on tehtävä. Missään työssä kaikki tehtävät eivät ole huippumiellyttäviä, ja silti nekin on tehtävä. Olen jutellut lasteni kanssa siitä millaisissa asioita tulevaisuudessa haluaa (matkoja, asunnon, auton...), ja kertonut että ne saavuttaakseen täytyy olla ammatti ja työ. Me olemme kannustaneet miettimään millaisen ammatin isona haluaa ja ennen kaikkea mistä on kiinnostunut. Ja antanut luvan keskittyä niihin aineisiin enemmän, ei kaikessa tarvitse olla hyvä, mutta kaikki aineet on läpäistävä. Ja voihan palkita esim. ahkerasti suoritetusta vuodesta tai numeroiden parantamisesta. Kevät todistusten yhteydessä olen pienillä palkkioilla tehnyt näin.
Lasta voi innostaa miettimään mitä isona haluaisi tehdä. Kannattaa ottaa "vakavasti" myös lapsen "mahdottomatkin" ideat. Sitten voi miettiä minkä koulu aineiden tietoja siihen tarvitaan. Itse olen oppinut tämän kunnolla vasta nyt, tytöt 13 ja 15 v. Mutta kasiluokkalaisella on ensimmäinen tulevaisuuden haave :)
Päivi
Omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei kannata pitää "tulevaisuuspuheita" tuonikäiselle - ainakaan kovin usein. Paras kannustus omieni kohdalla oli, kun kerroin lapseni onnistumisista ja ahkeruudesta vieraiden seurassa niin, että lapsi itsekin sen kuuli. Intoa löytyi kummasti! Jos oli moitittavaa, se käsiteltiin ilman yleisöä.
Maigret
Minusta alle 10-vuoden ikä on juuri se ikä, milloin on parhain hetki saada vietyä asioita lapsen ajatusmaailmaan, näin ainakin tyttölapsille, olisiko pojilla hiukan myöhemmin, en tiedä. On nimittäin niin, että sitä ennen ovat liian pieniä ja kun lapsi tulee yli 10-vuotiaaksi tai ainakin murkkuikäiseksi, niin kaverien osuus ajatusmaailmaan tulee suuremmaksi ja vanhempien mielipiteet eivät mene enää niin hyvin perille. Sinulla on juuri paras aika käsillä, ja se aika vaikuttaa koko lapsen elämään. Vastuu lapsen koulutehtävistä täytyy olla mielestäni lapsella itsellään, elikä vanhemmille jää vain tarkkailu missä mennään.
Palkitse lapsen pieninkin onnistuminen koulunkäynnissä ja kannusta häntä siinnä kaikin tavoin. Myös opettajan kanssa voisi keskustella vastavasta. 8-vuotias on vielä sen verran pieni, ettei kannata varmaankaan painottaa liikaa vielä opiskelun tärkeyttä, vaan tehdä se mutkan kautta kiittämällä ja kannustamalla ja todeta lapsen onnistuminen ja näin lisätä lapsen itsetuntoa. Kun lapsi näkee onnistumisensa, hän myös innostuu asiaan, elikkä koulunkäyntiin. Itse näin tehneenä olen saanut nyt nauttia lapsieni menestyksestä ja huomata että käytännön järjellä ja sydämellä asiat menevät parhaiten perille. Toivotan onnea elämäänne.
Onnellinen mummi
Lapselle täytyy kertoa että koulunkäynti on hyväksi hänelle... kertoa että sitä kautta saa tietoa jota tarvitsee elämässä. Tämä täytyy tehdä usein ja sillein että lapselle tulee ahaa elämys että hän itse on oivaltanut...eli äly peliin vanhemmat. Ei ehkä mene valmiiksi purtu fakta perille mutta johdattelu kylläkin.
Positiivista voi aina jakaa... kertomalla lapselle kuinka ihana hän on, että rakastaa lastaan juuri sellaisena kun on. Itselleni tämä on hieman joskus vaikeaa, mutta olen sitkeästi opetellut. Itse en ole kuullut koskaan kotona että olisin rakastettu tai vaikka kaunis.
Niin nyt olen sitä opetellut lapsilleni sanomaan... menee jo 10v jälkeen ihan uskottavasti! :)
Toinen lapsistamme painii kilojen kanssa vai äitikö niiden lasten kilojen kanssa painii, en tiedä... mutta siitä huolimatta kerron että rakastan häntä juuri sellaisena kun hän on. (eli se kehu ei mene niin, että rakastan sinua ja voi kun saisit painoa pois)
Eli kehumisessa ei saa olla mitään ehtoa... eli olet ihana. piste. Ei niin, että olet ihana, saataisiinpa finnit kuriin tai kilot kuriin tai mitään tällaistä josta lapselle tulee fiilis.. että ahaa äiti rakastaa minua sitten kun olen finnitön tai laiha...muuten ei rakasta.
Jopa oli vaikea pistää viisaasti asia kirjoittaen ....
vienokielo
Vanhempien oma kiinnostus ja innostunut asenne tarttuu myös lapseen. Hyvästä koulumenestyksestä palkitseminen antaa lapselle tsemppiä yrittää parhaansa. Tietystä koetuloksesta sovittu palkinto (esim. rahana tilille tai käyttöön). Ahkerasta opiskelusta palkkiona luvataan ekstrakäynti jossain lapselle mieluisassa paikassa. Meillä myös joka kuukausi palkitaan, jos ei ole yhtään unohdusta läksyissä tai huomautusta koulusta - siitä hyvästä femma tilille. Meillä lisäksi kannustimena "hymyukkelilista" jääkaapin ovessa. Hyvästä käytöksestä, avuliaisuudesta, siisteydestä ym. positiivisesta saa hymyukkeleita :) tietyn määrän listaan. Huonosta käytöksestä, tottelemattomuudesta ym. negatiivisesta saa kurttuhuulia :( tietyn määrän. Kuun lopussa lasketaan molemmat yhteen. Yksi hymyukkeli on +0,10?, yksi kurttuhuuli on -0,10?. Jos on plussalla, maksetaan lapsen tilille kertynyt summa, jos miinuksella, lapsen tililtä vähennetään. Aina on hymyukkelit voittanut selvästi :)
5 pojan äiti
Oma poikamme täyttää pian 10 -vuotta ja kouluun liittyvän uuden opettelu = EVVK. Miksi kysymykset lähtevät aivan perusasioista: Miksi pitää osata kellonajat? (Kantapään kautta piti opettaa, että lemppariohjelma lipsahtavat muuten ohi tv:stä.) Koulussa opetettavat asiat eivät yksinkertaisesti kiinnosta täysillä legomaailmassa vielä elävää poikaa. Tarvitaan vain aikaa. Jotkut pojat ymmärtävä opin tärkeyden yläkoulussa, jotkut lukiossa ja jotkut vasta aikuisiässä. Mutta elämässä nämä taivaanrannanmaalaritkin tulevat pärjäämään - heillä on hyvä mielikuvitus ja siksi taito etsiä uusia ratkaisuja, kun eivät purematta niele muiden neuvoja.
Nyt olemme löytäneet motivaatiota siitä, että kun lukee kokeisiin saa tietokonepeliaikaa ja kun kokeesta saa 8 tai paremman saa palkaksi rahaa, 10:lla alkavasta numerosta 5 euroa... ja voi ostaa lisää legoja!
Leikki on kuitenkin lapsen kehitykselle tärkeintä ja mitä kauemmin lapsi leikki, sen parempi hänen kehitykselleen.
Miksi pitää syödä ja miksi pitää nukkua?
Viiden lapsen äitinä olen sanonut jotain tällaistä. Kun kasvaa tulee asioita joita saa tehdä.esim. mennä kouluun ja saada oppia uusia asioita. Saa luvan ajaa polkupyörällä muuallakin kuin pihalla. Ja sitten huomaa kun ikää tulee ettei voi tehdä enää niitä asioita joita on aikaisemmin tehnyt. Esim. pallomereen on ikäraja. Eli kaikella on aikansa kannattaa tehdä asiat kunnolla kun niiden aika on. Kannattaa nauttia siitä että on 8-vuotias ja saa kavereiden kanssa käydä koulua ja tehdä monia muita hyviä ja kivoja asioita. Oppimiaan asioita voi kertoa kotona ja katsoa tietääkö ja muistaako muut perheenjäsenet niitä. Samalla kun opetat niitä kotiväelle ne painuu paremmin muistiin. Se on kiva tapa lukea läksyt. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.
Kaisu
Arkielämän asioita pitää kertoilla rauhallisesti ja havainnollisesti niin, että lapsi aina välillä itse hoksaa, miten opetettavien asioiden tietäminen tekee hänen oman elämänsä helpoksi ja mielenkiintoiseksi. Mottona pitää olla 'on kiva tietää'. Nykyajan yleinen ilmapiiri ilmastovouhotuksineen ja muine päättömine maailmanlopunuskoineen ei ole kiitollinen kasvamisympäristö. Lapselle pitää kertoa reilusti sekin, että vouhottajia ja maailmanlopun profeettoja on aina ollut ja tulee aina olemaan, ne kannattaa ottaa ihan vitsinä. Pahinta on, jos opettajaksi sattuu joku ajattelematon vouhottaja, siinä kysytään jämerää vanhemmuutta, ja isovanhemmuutta.
Pasi
Kuten aina, lapset matkivat aikuisia. Äiti voi antaa hyvän esimerkin lapselle siitä, että ikuinen opiskelu kannattaa, ryhtymällä itse opiskelemaan esimerkiksi jotain uutta kieltä, tai vaikkapa akvarellimaalausta. Kehuminen ja kannustaminen sekä oma innostus ovat mielestäni parhaita kannustimia niin alle kuin yli 10-vuotiaille lapsille.
Riikka
Esim. kertomalla että monesti joutuu tekemään raskaampaa työtä sitten aikuisena, ellei lapsena opiskele
Noora
Vastuun tarjoaminen.
Lapselle tarjota vaihtoehtoja ja antaa hänen itse päättää. Näin tavoitetaan myönteinen malli, joka alkaa pian ruokkimaan omaehtoista asenteen muokkausta ja tiedostamatta hyvään tulokseen johtavaa ratkaisun etsintää. Kasvatusmenettely on hyvä aloittaa mahdollisimman varhain, mutta milloinkaan ei liene liian myöhäistä.
Eso
Pohdin ihan samaa asiaa meidän perheemme arjessa. Riippuu kovasti lapsesta, kuinka pitkälle tulevaisuuteen hän suuntaa ajatuksiaan. Esikoiselle toimi selittäminen edellä muotoilemillasi ajatuksilla, keskimmäiselle sen sijaan olemme sopineet pienempiä tavoitteita ja olen motivoinut lisätehtävien tekoon matikassa palkkioilla (10snt/tehtäväkokonaisuus). Kun sitten tuloksia on näkynyt, olen kehunut ja käynyt läpi sitä, kuinka oppimista on tapahtunut harjoittelemisen myötä, hyvät koenumerot ovat olleet palkinto itsessään enkä ole niistä rahalla palkinnut. Kolmosen kanssa sitten ehkä jokin muu toimii.
Äiti Etelä-Suomesta
Omalla positiivisella suhtautumisella ja kannustamisella saa paljon aikaan. Olemalla aidosti kiinnostunut siitä mitä lapsi tekee koulussa ja mitä asioita opiskelee.
Lapselta voi kysyä minkä kouluaineiden läksyjä hän haluaa yhdessä katsottavan. Lapsen kanssa voi suunnitella mitä asioita luetaan kokeeseen minäkin päivänä ja kysellä koealueen asioita ennen koetta.
Kokeen jälkeen kannattaa yhdessä käydä koe käpi ja kehua lapsen hienoja vastauksia. Samalla tulee opettaneeksi lapselle oikean tavan opiskella ja ottaa vastuuta koulunkäynnistä.
Kannustaminen ja kiinnostuksen osoittaminen on tärkeätä vielä lukiolaisellekin, saati sitten pienelle koululaiselle.
kannustusta ja aitoa kiinnostusta
Tämä on melko hankala asia, josta meidänkin perheessä puhutaan. Olen yrittänyt sanoa lapselleni, että katsoo parhaita puolia asioista. Joka päivä koulussa oppii uutta ja näkee kavereita. Koulunkäynti ei aina ole kivaa, mutta ilman sitä olisi tylsää vaan olla kotona. Aamuheräämisiä auttaa, kun menee ajoissa nukkumaan. Kannustus auttaa lasta. Myös palkitsemisesta on apua. Olemme välillä pitäneet perjantaisin perheessä juhlat, kun jaksoimme taas viikon herätä aikaisin ja lähteä kouluun ja töihin. On ollut herkkutarjoilua kuten hedelmiä ja leivonnaisia. Siitä lapset ovat tykänneet ja palkitsee kaikkia työviikon jälkeen.
Päivä kerrallaan
Meillä on tahkottu asiaa kahden pojan kanssa.
Käytännön testeissä reseptiksi selvisi seuraavia:
1. Kotona ollaan koulunkäynnin puolella sataprosenttisesti. Autetaan muttei passata, selitetään ongelmia parhain päin.
2. Neuvotellaan opettajan kanssa miten saadaan koulunkäyntimotivaatio korkealle. Tästä tehdään yhteinen tavoite.
3. Pidetään hyvin kiinteästi yhteyttä koulun kanssa. Reissuvihko pakkaa mennä hukkaan, sähköposti ja kännykkä sopivat asiaan oivallisesti.
5. Palkitaan onnistumisista tuntuvasti, sovitaan etukäteen mitä saa mistäkin. Ei kuitenkaan anneta palkintoja miten sattuu vaan ollaan johdonmukaisia ettei iske inflaatio. Mutta kun tulee juhlan paikka ei pihdata yhtään!
6. Pidetään tiukasti rutiineista kiinni. Läksyjenteko on paras tehdä heti koulun jälkeen (pieni välipala tietenkin ensin). Ja tehdään kaikki sinä päivänä annetut läksyt - asiat on vielä tuoreessa muistissa. Loppupäivän saa olla rauhassa kouluasioista sitten.
7. Nämä sankarit ovat mestareita "muistamaan väärin" joten siihen kelkkaan ei pidä istua jossa lukee "Ei tullut läksyjä tänään". Varmista asia opelta : )
8. Opeta lasta näkemään myös opettajan näkökanta asiaan. Kerro, että opettajakin on ollut lapsi. Keskustelkaa, miksi koulu on olemassa ja oppivelvollisuus. Kerro omia kokemuksiasi miten koulunkäynti on auttanut aikuisena olemista. Huomauta, että aikuiset maksavat veroja joilla koulu toimii.
9. Kuuntele tarkkaan, mitä lapsi kertoo koulupäivästään, kysele ja tuumaile. Hajamielisyys on myrkkyä.
10. Älä vaadi liikoja. Nykykoulu on varsin hankala paikka pienille pojille.
Temskukka
Pitää osoittaa aivan konkreettisia asioita joissa koulussa opitusta on hyötyä ja suuri merkitys omalle elämälle. Erityisesti itse osoitan asioita, joita ei voisi/pystyisi tekemään, ellei osaisi jotain sellaista taitoa, jota koulussa oppii tai voi kehittää. Tärkeää on myös humoristinen ote ja se, että antaa lapsen itse vastata esitettyihin kysymyksiin, eikä anneta valmiita ryppyotsaisia vastauksia. Tuon ikäisillä pojilla on yleensä vielä huumorintaju tallella.
Anski 100
Itse olen luonut arkisia tilanteita, joissa pitää käyttää koulussa juuri opittua taitoa. Esim. leivonnan yhteydessä mietin ääneen lapsen kuullen paljonko tämä puoli litraa nyt onkaan deseinä, sitten kysyn osaisiko lapseni auttaa? Tai englannin kielen sanoja kyselen, jotta voisin vaikka kirjoittaa kirjeen. Se että lapsi huomaa voivansa auttaa minua, aikuista on ollut hänelle hieno asia. Olenkin kehunut kuinka hyvä juttu olikaan että hän on koulussa sen oppinut.
Näin meillä. Eihän se haittaa vaikka itse tietääkin jo vastauksen. Lapsi huomaa osaamisen ilon!
Nippe
Lapsi voi pitää siitä, jos kerrot omista kokemuksistasi hänelle: mikä oli vaikeaa ja mikä hauskaa ja miten vaikeuksista selvisit. Yritä kannustaa lasta niissä asioissa, missä hän on hyvä ja etsiä yhdessä ratkaisuja niihin, joissa on hankaluuksia. Uuden opettelussa motivointi ja motivaatio on tärkeää. Mieti, mikä motivoi sinun lastasi parhaiten. Ja mitkä ovat kenties motivoinnin esteet. Koulu on työtä, mutta olisi hienoa, jos se olisi myös mielenkiintoista ja hauskaa. Opettajankin kanssa voisi keskustella. Oppimista voi opetella. Ja hyvä on antaa myös aikaa niin itselle kuin lapselle. Kaikki ei ole samanlaisia. Oman poikani 26 v. kanssa muistan olleeni joskus epätoivoinen, hän kun eli joskus ihan omissa maailmoissaan ja koskaan ei ollut mitään läksyjä. Mutta kaikki se, mikä häntä kiinnosti: liikunta, historia, biologia, matematiikka ja puu- ja metallikäsityöt ja ihmisten kanssa juttelu, sujui hyvin. Ja valmistakin sitten myöhemmin alkoi tulla. Kannustimia kannattaa miettiä, oli se sitten yhteinen linturetki tai nuotioretki keväiseen metsään tai matka mummolaan tai elokuviin, tai kotona yhdessä leipomista ja lukemista.
Hyvää kevättä ja hyviä hetkiä, opintien retkiä teille molemmille!
aikuisen pojan äiti
Hei, meilläkin hyvin ajankohtainen asia - kyseessä tosin 14-vuotias poika. Tuloksista emme vielä tiedä mutta käymme avointa keskustelua asiasta poikamme kanssa, opettajan kanssa, koulupsykologin kanssa. Asiaan vaikuttaa hyvin pitkälle kaverit ja heidän asenteensa.
Positiivinen johdonmukainen kannustaminen...?
Jari
Isot kehut pienestäkin onnistumisesta. Koe-aika jolloin harjoitellaan ahkerasti ja kun asiat, uusi koulujuttu ym. onnistuu hienosti, tehdään jotain kivaa, "ostetaan" pikkupalkinto. kannastusta, kehuja, positiivistä palautetta! toimii meillä!
Äiti Heinolasta
Asiaa puidaan meidänkin perheessä aina toisinaan. "Miksi lukea matikan kokeeseen?" jne. Olen omille lapsilleni todennut seuraavasti: jos menet kauppaan ja sinulle luvataan 20 prosentin alennus, on sinun itse hyvä osata se laskea. Silloin ainakin tiedät oletko saanut alennuksen oikein. Toiseksi olen todennut, että opiskelu on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Hyvillä arvosanoilla pääsee pidemmälle. Olen myös palkinnut hyvistä koearvosanoista. Tämä on toiminut toistaiseksi.
Pientä säröilyä tosin on alkanut tapahtua 14-vuotiaan osalta. Ikä on tuonut kapinaa mukaan ja halutaan olla kovis = koulu on toisarvoista.
tr-äiti
Omalla pojallani (nyt 16 v) oli aikoinaan vastaavantyyppinen ongelma englanninkielen opiskelun suhteen, kunnes hän NHL-tähteydestä haaveilevana oivalsi, että jos hän ei osaa englantia hän ei voi pitää NHL:ssä lehdistötilaisuuksia eikä neuvotella itselleen kunnon sopimusta ja kyllä englanninkieltä varmaan tarvitaan ketjukavereiden kanssa ja valmentajan ohjeita kuunnellessakin. Kun hän ymmärsi, MIHIN hän englanninkieltä tulevaisuudessa tulee tarvitsemaan, englanninkielen opiskeluunkin löytyi aimo annos intoa ja motivaatiota.
Joten sanoisin että ei muuta kuin miettimään pojan kanssa mihin hän ko. oppiaineen taitoa elämässä voisi tarvita (esim. rahasta tarkkaa lasta voisi motivoida matikan opiskeluun se, että jos hän ei osaa laskea, miten hän voi varmistaa, että hän saa rahasta oikein takaisin kaupassa tms.). Lisäantina näistä hedelmällisistä keskusteluista saat myös itsekin taatusti paljon ajateltavaa, vaikka konkretia lapsen tasolla pysyykin!
Peppi
Palkitseminen on oiva keino, mutta se ei mielellään saisi olla rahallista palkitsemista (noin pienelle). Jokaisesta päivästä, jolloin lapsi tulee hyvillä mielin koulusta ja koulupäivä on mennyt hänen puolestaan hyvin, saa lapsi rastin. Viidestä rastista lähdetään pyöräilemään yhdessä, retkelle, uimaan, pelataan jotain, ... Pääasia on, että lapsi HALUAA saada rasteja. Jos joskus tulee huonompi päivä, voidaan jutella siitä ja sopia samalla, että ei laiteta rastia tältä päivältä, vaan odotetaan. Se rastipäivä varmaan tulee jo huomenna...
Pirre
Olisikohan tästä näkökulmasta apua: kaikki minkä päähän laittaa, ei kukaan voi sieltä varastaa.
Juha
Elän yksin 9- vuotiaan kanssa vanhassa remontoitavassa talossa ja suuri velkataakka painaa, kun isä muutti pois. Vaikeuksia on tämän pojan kanssa aina ollut ja huoli on kalvanut koko koulun ajan, mutta yksi viisaimmista neuvoista tuli opettaja ystävältä eli vanhemman tehtävä on vain rakastaa lastaan! kaikkina päivinä.
Ehkä meillä Suomessa on liiallinen tiedon arvostamiseen painottuva kulttuuri. Kouluahan käydään koko elämä ja tietoa on saatavina, kun sen aika tulee. Tärkeintä on olla läsnä ja luoda miellyttävä turvallinen ilmapiiri, josta on aikanaan helppo lähteä lentoon. Yhdessä tekeminen ja kiireettömät viikonloput ilman kummempia arjen sääntöjä luovat oivan alustan tiedonjanolle.
lilli
Meillä isovanhempina on kokemusta vastaavista tilanteista omien lastenlastemme kautta. Kouluikäiselle eivät järkipuheet yksinään tehoa. Asian perille menemiseksi olemme onnistuneesti järjestäneet kivoja onnistumisen kokemuksia uusista oppimiskokemuksista yhteisen tekemisen ja yhdessäolon ohessa. Esimerkkinä lukihäiriöinen, ylivilkas tyttärentyttäremme ja kertolaskukokeisiin valmistautuminen.
Yhteiselle Lappiin suuntautuvalle hiihtolomamatkalle ja pitkälle automatkalle varattiin kevyeksi lukemiseksi tarina Piippolan vaarin talosta, johon liittyi sitten myöskin tarraeläimiä kuvakirjaa kiinnitettäväksi. Kun nelostiellä saavuttiin Piippolaan poikettiin Suomen keskipisteessä ja laulettiin yhdessä korkealta ja kovaa Piiippolan vaaria lähes kyllästymiseen asti ennekuin kirjanen annettiin luettavaksi ja askarreltavaksi. Tuttua asiaa oli helpompi sitten mummille ja papalle ääneen lukea.
Päiväkirjaksi oli varattu puhdas vihko ja kyniä. Jo kotoa lähtiessä ryhdyttiin tarkkailemaan erilaisia ilmiöitä; vastaantulevat ambulanssit ja muut hälytysajoneuvot, autojen alle jääneet eläimet, metsässä ja pelloilla vilahtaneet linnut ja eläimet luokiteltiin ja merkittiin muistiin tukkimiehen kirjanpidolla eli harjoiteltiin ympäristön huomioimista ja keskittymiskykyä.
Menomatkalla opiskeltiin yhdessä kertotauluja oppikirjan mukaan ja paluumatkalla oli kokeiden vuoro eli mummi ja pappa heittelivät satunnaisesti eri kertotauluista erityisesti niitä vaikeuksia aiheuttaneita yhtälöitä leikkimielisesti. Paluumatkalla myöskin laskettiin yhteen kertynyttä tilastomateriaalia ja vertailtiin eri tarkkailukohteiden määriä.
Päiväkirjaa täytettiin myös kirjoittamalla päivittäiset kokemukset muistiin ja mummi tarkasti sitten oikeinkirjoitusta. Paluumatkalla muisteltiin mitä kaikkea oli nähty ja koettu ja Tia havainnollisti piirtämällä erilaisia kohtauksia yhteiseltä reissultamme.
Kaiken hauskanpidon ohessa keskusteltiin myös saunanlauteilla vakavasti elämästä ja koulusta ja tulivaisuudesta ja tytön itsensä ajatuksista omasta elämästään ja tunteistaan.
Matkalukemiseksi ostetun sarjakuvalehden välistä löytyi tilauskuponki, jonka tilaajalahjana oli kivannäköinen koululaukku. Yhdessä asiaa mietittiin ja kun Tia lupasi mummille lehteä lukea, mummi sen matkalla tilasi. Vuosien varrella sarjakuvalehti on vaihtunut iän myötä muihin lehtiin, mutta kiinnostus niiden lukemiseen on säilynyt
Koulun kertotaulukokeista tuli numeroksi 9 + ja myöhemmin Tian äidinkielen tukiopetus myöskin päättyi. Koulumenestys on tuon vaikean vaiheen jälkeen myös pysynyt ihan mukavalla kohtuullisella tasolla. Kärsivällisyyttä, aikaa, vaivaa ja hitunen luovuutta ja uskoa lapsen kykyihin – kyllä se siitä
Mummin ja papan koulu
Olen antanut lapsille rangaistuksia siitä, että tekevät uusia asioita, kutsuvat uusia kavereita, ovat reippaita, saavat hyviä numeroita koulusta, pitävät puolensa ja myös siitä, että ovat olemassa juuri sellaisina kuin ovat.
Meillä menee kaava niin, että kun lapsi kertoo, että on saanut kokeen tulokset ja näyttää koetta, sanon että en tuommoiseen laita nimeä siinä on noin suuri numero, kun suuri numero on huono numero, että ei eikö ole ollut puhetta, että pitää tuoda pieniä numeroita, kun ne on hyviä numeroita. Jonkin aikaa siinä jänkään ja vaadin lupausta, että ensi kerralla pieni numero ja lopulta laitan siihen sitten nimeni alle, sitä lupausta lapsi ei anna. Joskus sanon, että tästä ei nyt pääse kyllä näin vähällä, tästä tulee runttausta tai että joudut kärsimään rangaistuksen joka koskee mahaan. Lapsi siihen, yleensä että ei kai ja ottaa kauhistuneen ilmeen kasvoille ja minä äkäisimmän mahdollisen ilmeeni.
Pienempänä (4-8 v) he saivat runttausta ja nujutusta sängyssä... ja siinä samalla vaadin, että et enää tee noita reippaita juttuja ja lapsi yhtyi leikkiin, että kyllä tekee ja minä nujutin, että uskotkos ja lapsi siihen, että en usko teen kuitenkin. Tänä päivänä kun he ovat ala-asteen yläpäässä niin pieni karkki- tai käsijäätelörangaistus on usein käyttämäni ratkaisu. Nyt kun olen leikkinyt sitä jo vuosia heidän kanssaan, niin enää rangaistus ei ole lapsille niin tärkeä, leikki ja huomio on minusta tärkeämpi asia heille ja siinä mielessä ei rahallisesti hankittava rangaistus on aina parempi.
Isompia lelu tms. yllätysragaistuksia saa siitä kun on pitänyt puolensa esim. koulussa tai tehnyt jotain sellaista mitä ei normaalisti lapset rohkene tehdä, tai kertonut, että joku kaveri tekee ihan hölmöjä juttuja mutta minä en mene niihin mukaan. Siihen leikkiin kuuluu myös se, että aijai... sellaista ei saa tehdä ja lapset sanoo, että saa tehdä.
Rangaistusleikissä on mukana myös sellaisia toistuvia perusrangaistuksia, että saa rangaistuksen siitä kun on oma itsensä ja on riittävän hyvä juuri sellaisena kuin on. Lapseni tietää, että se on leikkiä tuollainen käänteinen toiminta, ettei se oikeasti ole totta, mutta kivaa heille ja minulle. Poikani mietti kerran uutena vuonna, millaisen lupauksen hän antaa. Hän antoi lupauksen että on XXX-koko vuoden, jossa XXX kuvaa hänen lempinimeään.
Saavutusten Seikkailu on hyvä levy, joka kannattaa soitta lapsille automatkalla kun he eivät siitä mihinkään pääse karkuun. Siitä on jäänyt meille elämään ajatus, että kun jotain uutta aloittaa, niin on VAARA ONNISTUA, mutta sen riskin me otamme. Näkökulma, että lähdetään otetaan vastaan onnistumisen riski, lähdetään onnistumaan ja kokeilemaan mitä uusi tuo tullessaan.
Seppo
Uteliaisuutta kannattaa ruokkia! Kirjat, lehdet - kirjasto on oiva tietopankki. Erilaiset "tietokirjat" ovat mainioita samoin eri alojen lehdet. Isoa osaa lapsista innostaa yhdessä tekeminen. Tutkivaa oppimista - pohtimista, selvittelyä. Pojilla usein on tuo haaste - motivaatio ja sen puute - ja iso osa herää vasta 9lklla tai myöhemmin. Mun nyt 15-vuotias koltiainen kärsii (tai äiti kärsii) edelleen samasta haasteesta - mutta vanhempien tai toisen mielenkiinto, näkemykset ja kokemukset sekä yhdessä pohtiminen motivoivat edelleen.
AnniS
Kannustamalla, sekä nähdä esim. jos 10:stä on yksi oikein näen sen, en niitä väärin menneitä. Sitten tuon esille ne asiat oman 9 v. vapaustaistelijan kanssa, mitkä hän on jo koulussa oppinut kertomalla, että niitä ei olisi kotona osattu opettaa. Se on tepsinyt meillä.
Pipa
8-vuotiaallekin voi liittää opiskeltavat asiat mahd. paljon oikeaan elämään käytännössä, jolloin huomaa että niitä tarvitaan. Joku vaikuttava aikuinen jota lapsi ihailee kertomaan, että koulunkäynnillä on merkitystä. Palkkiot käyttöön (kun on tehty/opittu joku asia, tehdään jotain kivaa + jos mahdollista jotain missä juuri käytetään opittua asiaa! mutta ei silloin jos on kiukuteltu/lusmuiltu.) Positiivisen mallin antaminen lapselle...kiinnitä huomiota kiellätkö kaiken vai annatko mahdollisuuksia tehdä asioita toisin! Osoita lapselle, että vaikka epäonnistuu jossain, ei silti epäonnistu elämässä.
Krista
Meillä oli samaa ongelmaa viime vuonna. 8 veetä ei koulunkäynti ja läksyt olisivat voineet vähempää kiinnostaa. Ymmärsi kyllä asiat mutta muu kiinnosti enemmän. Rupesin sitten konkreettisesti osoittamaan pikkuäijälle minkä takia koulussa ollaan. Hyvä tilaisuus tuli kun poikamme oli mukana järjestelemässä vanhemman poikamme jalkapalloturnausta. Nuorempi halusi paistaa makkaroita ja se homma hänelle annettiin. Sitten tuli ostaja. Poika rahasti aivan oikein ja antoi oikein vaihtorahankin takaisin. Kävin ostajan lähdettyä kehumassa poikaa ja sanomassa että näetkö nyt minkä takia koulussa opetellaan matikkaa. Tässä yksi käytännön esimerkki. Pikkuhiljaa se into sieltä sitten lähti ja nyt on kuulema oikein osallistuva ja ehtivä oppilas koulussa. Eli käytännön esimerkein mihin sitä lukemista, laskemista ja kirjoitusta tarvitaan elämässä. Ja kehuja päälle kun onnistuu. Koulussa juttelin asiasta opettajankin kanssa kun poika oli alkuun aika hidas tekemään kaikkea ja opettaja piti huolen siitä että muut oppilaat eivät hoputelleet ja jankuttaneet että tee jo ja joudu jo. Se auttoi ilmeisesti asiaa myös. Positiivisista ajatuksista sen verran että kun lapsi purkaa huoliaan ja vastoinkäymisiään niin yritetään löytää kaikesta jotain hyvää ja lopulta se asia ei lapsestakaan ole niin kamala vaikka kotiintullessa on miltei maailmanloppu... Mallia voi näyttää omalla suhtautumisella, kun joku menee pieleen niin etsii siitä hyvät puolet. Rohkaise lasta sanomalla että olen sitä mieltä että kyllä sinä osaat. Itse toivotan joka lapselle joka aamu hauskaa koulupäivää ja erityisesti vielä tsemppiä sellaisena aamuna kun on kokeet tai muuta haastetta tiedossa.
MP
Meillä toimii aikuisen oikeesti se, että on tosiaankin kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä. Yhdessä tutkitaan uudet koulusta saadut kirjat, päällystetään ne ja tehdään yhdessä läksyt. Pieni palkkio hyvin tehdystä työstä eli hyvästä koenumerosta saatu pieni palkkio esim. pari euroa on hyvä kannustin. Mutta se, että on tosiaan kiinnostunut lapsen työstä eli koulunkäynnistä on todella tärkeää.
Harakanhattu
Meillä oli 8-vuotiaan kanssa syksyllä taistelua esim. kertotaulun opettelun kanssa. Teimme sitten kotona pieniä "pistokokeita" ja poika sai palkinnoksi "pistokasvihkoon" kannustussanoja; hienoa!, mahtavaa! jne.. sekä pieniä leimoja ja tarroja. 8-vuotiaamme sai kannustusta ja itseluottamusta ja kertotaulu tuli opittua siinä sivussa. (Kertotaulu kysymykset olivat n. 8-10 kohtaa / pistokas.
Kertotaulumestarin äiti
Poikani Eetu on jo 16v, mutta tuskailin aikanani saman kysymyksen äärellä. Matematiikkaan keksimme motivaation lähteeksi salapoliisipelin ... jokainen tehtävä edellytti samanlaista kekseliäisyyttä, sinnikkyyttä ja keskittymiskykyä kuin taitavan salapoliisin työ. Eihän yksikään salapoliisin tehtävä ole helppo ja ratkaisu etukäteen tiedossa, silloin kaikki olisivat salapoliiseja. - Ja näin löytyi se pienen pieni kasvava sinnikkyys ja etsimisen ilo vaikeimpiin tehtäviin.
Meku
Lahjonta auttaa aina! Meillä luvattiin 9-vuotiaalle tytölle, että saa joululahjaksi lemmikkieläimen, jos tekee koululäksyt huolella ja saa kokeista kiitettäviä. Aiemmin koenumerot oli sitä luokkaa, että tyttö sanoi saatuaan kuutosen: "Kato, äiti, mä sain näin hyvän!" Loka-marraskuussa oli jo selvästi nähtävissä, että tyttö on lemmikkinsä ansainnut, ja joulu oli lapselle ilon juhlaa uuden lemmikin kanssa. Toki läksyjen luvussa täytyi aluksi auttaa ja tarkistaa, että kaikki tuli tehdyksi. Mutta joulusta on jo melkein neljä kuukautta ja iloksemme olemme huomanneet, että tunnollinen läksyistä huolehtiminen jäi tavaksi!
Marjo
Minun poikani kävi aikoinaan English Schoolia ja valitteli että miksi heillä on niin paljon läksyjä kun kaverit jotka käyvät suomalaista kansakoulua pääsevät paljon vähemmällä.
Sitten eräänä päivänä hän katseli televisiota ja siellä silloinen ulkoministerimme A.K. piti englanninkielistä puhetta. Poika kuunteli aikansa ja tuumasi sitten: "kyllä minä taidan sittenkin pysyä entisessä koulussani! Kyllä ne läksytkin jaksaa tehdä" Hän oli silloin 8-9-vuotias.
RS
Opetin lapselleni että hän käy koulussa töissä, ansaitakseen hyvin tulevaisuudessa. kehotus meni perille tosi hyvin tuloksin. Kaikki muistamme vastenmielisen sanan, käydä koulua, koska mutkin sanoivat niin. Halusimme vain töihin kun emme tajunneet että sitä juuri teemme.
Hessu
Ei mitenkään.
Tuossa iässä lapset eivät varmaan osta aikuisen "fiksuja ja järkeviä" perusteluja, joita valitettavan usein kauppaamme aikuisen ajattelusta ja maailmasta. Ja on erittäin hyvä etteivät lapset osta näitä perusteluja. Lapsen maailma rakentuu eri kiinnostuksista ja painotuksista.
Rupeisin varmaan miettimään mikä koulunkäynnistä tekee kivaa. Kiinnostus lapsen koulunkäyntiin ja kyseleminen mitä teitte yhdessä tänään, on polku lapsen sydämeen ja maailmaan. Tärkeintä on olla kiinnostunut lapsen koulupäivästä ja nimenomaan siitä mistä hän siellä nauttii. Voi myös jutella mikä tekee koulusta vielä kivemman paikan.
Kyllä hän ehtii myöhemmin liiankin paljon miettiä kysymystä miksi koulunkäynti, opiskelu on tärkeää.
On hyvä pohtia miksi kyseinen äidin kysymys on tullut ajankohtaiseksi? Mistä se kertoo? Vanhempien huolesta vai lapsen tilanteesta koulussa?
Miettisin myös sitä missä lapsi onnistuu koulussa. Mikä aine kiinnostaa ja miksi? Siitä voisi yhdessä kotona jutella.
Mitä positiivisia kokemuksia lapselle kysymykseen vastaisin: Kaikkea sitä missä hän onnistuu ja on hyvä. Ja toisaalta "pysähtymisen hetket" lapsen luo: jolloin isällä ja äidillä on aikaa vain hänelle ja "loputonta" kiinnostusta ja aikaa vastata. Kauaskantoisinta on elää lapsen kanssa "tässä ja nyt" se kantaa lasta loppuelämän ja jos vanhemmat tekevät sen yhdessä, se kantaa myös heitä. Mitä muuta positiivista lapsi tarvitsee?
pertsa
Lapselle voi kertoa, että koulunkäyminen on meille suuri onni ja oikeus. Hänelle voi kertoa, miten on olemassa maita, joissa asia ei ole samalla tavalla. Näissä maissa lapset haluaisivat opiskella, mutta heidän on työskenneltävä jo lapsena perheen elättämiseksi esim. tehtaissa ja ei ole edes lapsuutta leikkien parissa. Lapsi ymmärtää, kun puhuu, että ei elämässä selviydy mitenkään ilman lukutaitoa ja muita tärkeitä taitoja Opiskelemalla voi itse myös myöhemmin vaikuttaa siihen millaisen ammatin voi opiskella itselleen ja saada kunnon ammatin ja kunnon palkkaa. Lapselle voi kertoa kuinka koulussa on kivaa ja kavereita ja mukavia opettajia ja opitaan erilaisia taitoja ja asioita, retkeilemällä luonnossa ja tutustumalla näyttelyihin ym. Ihanaa, että meillä Suomessa on tällainen mahdollisuus sivistykseen ja itsensä kehittämiseen.
Äippä ja meidän muffe
Itselläni on 8 -vuotias tyttö ja osaan kuvitella Sirkan utelupyynnön tärkeyden, kiitos! Minulla on tapana ottaa lapsi mukaan pohtimaan asioita ja keskustelemme sitten niistä mikä on aikuisen näkemys ja mikä lapsen esim. iltapalalla tai saunan lauteilla. Tätä kautta saan hänet miettimään asioita ja innostumaan motivoivasti. Yhdessä lapseni kanssa on päätetty, jos selviämme uuden oppimisesta ja koulunkäynnistä
tyydyttävästi, niin kaikki on hyvin! Jos menee alle, otetaan lisäharjoitusta aiheeseen ja jos taas yli, se on kaikki ylimääräistä plussaa, jota voidaan vaikka juhlistaa esim. hop lop leikkipaikan peuhupäivällä tai elokuviin menolla tai mitä lapsi itse ehdottaa. Tämä on ollut meille sopiva käytäntö ja näin niin lapsi kuin aikuinen kasvattaa toisiaan sekä ollaan läsnä toistemme ajatuksiin. Huomannut olen perheissä esim. jos aikuinen on hyvin määräävä, ei lapsi kuuntele, koska ei tule itse kuulluksi. Epäilen, että se on monessa yksi motivaation laskija, ikävä kyllä. Toki voi myös toimia joissan perheissä hyvin, en tuomitse ketään, mutta keskustelu lapsen kanssa on auttanut minun lastani elämän opin tiellä.
hajuherne
Lapsessa on vakio-ominaisuutena uteliaisuus ja innostus uuden oppimiseen. Ne säilyvät hänessä läpi elämän, kun vain jaksamme varmistaa, että lapsen itseluottamus säilyy ja kasvaa. Se taas toteutuu niin kauan kuin me aikuiset muistamme kehua vähintään yhden lapsen päivässä ja hyväksyä hänet ihmisenä ehdoitta.
Omat ja naapureiden mukulat ovat yhtä tärkeitä.
Raija
On ihan turhan aikaista ajatellakaan, että 8 -vuotias ymmärtäisi katsoa asioita tulevaisuuden näkökulmasta. Hänen tulevaisuutensa on tässä tänään ja korkeintaan huomenna ulkona kaverien kanssa. Koulun käynnissä on alkutaipaleella kysymys pitkälti kypsymisestä. Jos läksyt tuntuvat hankalilta, ne varmaan ovat hankalia. Mielestäni 1. ja 2. luokkalaisten tulisi voida tehdä kotitehtävänsä alle puolessa tunnissa tai niitä on liikaa. Jokaiselle oppilaalle ei tarvitse antaa samalla mitalla tehtäviä, yksi tai kaksi sanaa vihkoon voi olla jollekin suuren ponnistuksen takana. Kehuminen on paras kannustaja tehtävien teossa. Jos koulussa vaaditaan liikaa, kannattaa antaa mennä osa viestistä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - ja kannustaa sekä kehua lasta.
Jos lapsi saa matematiikan kokeesta 2 pistettä, kun 20 on paras tulos, kannattaa kehaista lasta ja sanoa, ettei tuo pistemäärä mitään haittaa, kun olet kuitenkin niin hyvä matematiikassa. Uskokaa tai älkää, tämä metodi tehosi oman lapseni kohdalla. Sanoin aina näin, kun hän kerta toisensa jälkeen sai alhaisia pisteitä. Ystäväni oli sanonut minulle, että usein viidennellä luokalla lapsi jotenkin vain ryhdistyy. Ja näin kävi lapseni kohdalla. Viidennellä luokalla on tullut kokeista useaan kertaan kiitettävä. Ja mikä tärkeintä, luontainen kiinnostus esim. matematiikkaan on säilynyt. Olisikohan näin, jos lapseni olisi vielä kotonakin jatkuvasti kuunnellut moitteita ja huolestunutta äänensävyä hänen oppimisestaan puhuttaessa. Leikki ja kiireetön vapaa-aika ovat kuin sijoitus tulevaisuuteen. Leikkimiseen lasta harvoin tarvitsee motivoida.
Anne-ope
Muistan, miten nyt jo aikuisille lapsilleni yritin tehdä selväksi tuossa ikävaiheessa, että koulu on heidän työtään. Ihan samoin kuin vanhemmat käyvät työssä ja hoitavat sen parhaansa mukaan, on lasten hyvä hoitaa oma työnsä, koulu, parhaansa mukaan. Ajattelen, että sekin malli lähtee kotoa, kuten muukin, niin arvot kuin asenteet ja käyttäytyminenkin. Koskaan emme maksaneet koetuloksista, mutta kehuja sai sitäkin enemmän. Samoin kannustusta, jos ei aina jaksanut tai onnistunut.
Hilu
Tarinat ja "porkkana", kehuminen, kannustaminen.
BisaNte
Ajattele jos... Mieti jos....- ovat hyviä aloituksia mielikuvaharjoittelulle. 8-vuotias kykenee jo ajattelemaan varsin laajasti asioita oikein tarjoiltuna. Kerro miten tärkeää ammatti ja toimeentulo on "mieti jos äidillä tai isällä ei olisi ammattia eikä työtä, millä ostaisimme sinulle uuden pyörän"? jne. Luulen, että vaihe on ohimenevä ja lapsen, varsinkin pojan syntymäaika, eli mihin aikaan vuodesta on syntynyt, loppu- vai alku-. Positiiviset ajatukset voi hyvin tartuttaa omalla esimerkillä suhtautua asiaan ja kannustamalla ja kehumalla lasta "oikeissa asioissa". Oma esimerkki on mainio vähän joka asiassa.
Saara
Meillä tehosi, kun isoveli valisti nuorempaansa, että jos luku-, kirjoitus- ja laskutaidot ovat huonot niin "sunhan saa myytyä kuin sian säkissä". " Olet ihan avuton uuno". Et tiedä mistään mitään, jos lukeminen ei suju. Verojasi ja palkkaasi et osaa tarkistaa jos laskeminen ei suju. Jos et osaa kirjoittaa ja ymmärrä tekstiä, niin nettiin sättäämään ei ole asiaa.
Äiti (ope) valisti vielä, että koulunkäynnistä tulee sitä vaikeampaa mitä huonommin nämä perustaidot sujuvat. Heti ala-asteelta siirryttäessä ne on oltava täysterässä. Kun aletaan opiskella esim. luonnonoppia (=fysiikka, kemia, biologia, maantiede, eläinoppi, jne ) ei ole enää aikaa opetella perustaitoja. Työkalut on oltava valmiina. "Totta on!" vahvisti isoveli.
Sinikka
Lasten kanssa toimiessa pieni pakko on pakko. Eli kannustaen ahkeruuteen, omaa positiivista asennetta mallintaen, työhön muistuttaen, rutiineja luoden, pienesti palkiten (hymy, läsnäolo, pelihetki, satuhetki, pallopeli...) lapsikin tekee hommansa. Kaikesta ei tarvitse tykätä, kaikesta ei tarvitse nauttia, mutta aloitettu työ tehdään kunnolla ja asenteella. Ensin työ sitten huvi.
Kun työhön tarttuu nurputtamatta, tulee työstäkin huomaamatta huvia :). Positiivista kannustusta, yhdessä tekemistä, yhdessä harjoittelua, omaa kiinnostusta lapsen koulunkäyntiin osoittaen, omaa kiinnostusta lapsen tekemisiin osoittaen, sopivissa kohdissa kehuen. Lapsilla taipumusta mennä siitä, mistä aita on matalin, joten meidän aikuisten positiivista asennetta ja positiivista arkiotetta tarvitaan. Toimimme aikuisina malleina.
Mallina lapsille - asenteellisestikin
