Pe 20.1.Henna, Henni, Henriikka, Fabia...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Monella näyttää jääneen EVVK-vaihde päälle eikä mikään tunnu kiinnostavan eikä innostavan. Oletko sinä keksinyt keinot joilla saada tuohon tärkeään elämänvaiheeseen enemmän merkitystä?



Tuttavaperheessä yläasteikäisellä on sellaisia koulunkäyntihaasteita, joiden käsittelemisestä on vain hatara aavistus. Mitään kunnollista ratkaisua en uskalla edes ehdottaa, kun kysymys on niinkin suurista asioista kuin elämänhalusta. Kenties mitään itsekuri/motivaatio-tasoista pohdiskelua ei edes jaksa, jos pitäisi jaksaa selvitä erikseen jokaisesta päivästä. Ei mitään pelkkää EVVK-rutinaa. Mutta nuo haasteet ovat kyllä pistäneet miettimään, onko tämä yhteiskunta ihan kaikille tässä muodossaan sopiva. Olisihan oppivelvollisuuden suorittamiseen monenlaisia mahdollisuuksia, ja miksi kaikki pitää saavuttaa niin nopeasti ja nuorena, miksi on niin kiire.

Innostus ja kiinnostus tarvitsevat kuitenkin minusta kaikissa tilanteissa jatkuvuutta, pitkäjänteisyyttä. Ja asioiden pistäminen uudenlaiseen aikaperspektiiviin voisi auttaa suurten ongelmien keskelläkin - pitemmän tähtäimen suunnitelmia ja unelmia, henkilökohtaisia tavoitteita, ensin pienempiä, sitten suurempia. Keskittymistä ensisijaisesti hauskoihin asioihin, velvollisuuksien ja pakkojen unohtaminen - pitää olla omaa tahtoa. Elämässä aika menee eteenpäin ja mikään vaihe ei kestä loputtomiin. Kun on tarpeeksi kauan asioita vatvonut ja harmitellut, voi kyllästyä ja löytää uuden vaihteen. Mutta jokainen ihminen tarvitsee oman aikansa, ja oman erityisesti kuuntelijansa, kenties myös erilaisten vaihtoehtojen esittäjän. Yläasteikäisellä on oppivelvollisuus, mutta koulupakkoa ei ole.

Koulupakkoa ei ole.



Voi tuntua toivottomalta puhua tulevaisuudesta ja nuoren mahdollisuuksista vaikuttaa maailmaan juuri siinä mikä eniten alkaa kiinnostaa. Vaikuttamisen viive voi olla pitkä. Kannattaa kuitenkin houkutella esille kaikkea, missä nuori on hyvä. Meidän nuoremme ei vieläkään pidä koulusta, mutta kiinnostui elämästä, haluaa oppia ja numerot nousevat kohisten.

Auli



Murrosikäinen tulee kohdata aidosti. Pysähtyä ja kuunnella. Muistaa, että otsalohkon myllerrys on ainutlaatuista, omien ajatusten syntymistä. Siksi meidän aikuisten tulee olla läsnä ja siltana nuoren omiin ajatuksiin. Hän tarvitsee ohjausta, jotta osaa valita oikein. Ja kokea kuitenkin itse tekevänsä valintansa. Hänen elämänsä on edessä. Elämässä tulee osata tehdä oikeita valintoja.

Meiltä se vaatii totaalista kohtaamista, kiinnostusta ja arvon antamista. Nuoren ajattelu on kehittymässä, kovalla vauhdilla. Aikuisena vierellä oleminen on haastavaa, mutta hedelmällistä.

Aikuisella on kuitenkin vuorovaikutusvastuu. Nuori haluaa venyttää kuminauhaa, annetaan hänen venyttää, jotta hän voi palaa vielä saman ja ehjän kuminauhan varassa aikuisen luo.

TiinaKoo



Ihan pienissä arkiasioissa huomioiminen kun nuori tekee jonkin asian niin ilmoita se hänelle omien tunteiden kautta kuinka minusta tuntui tavattoman hyvälle herätä aamulla kun olit laittanut tiskit pesuun asti. Yleensä tämän jälkeen kiinnostaa jokin toinenkin asia paremmin ja hetken aikaa on kiinnostavuus kasvanut... Toinen esim. olin pienluokassa sijaisena keväällä jolloin pojat jo hieman murehtivat saako jatko-opiskelupaikkaa.. kun syksyllä näin samoja kavereita kyselin heidän koulustaan... olivat päässeet ja hieman ehkä enemmän kiinnosti autoala kuin peruskoulu.. voi että siihen oli hyvä nostaa peukku pystyyn ja sanoa Yess ...mitä tästä seurasi... kaverit moikkaa aina kun vain jossain pikkasen näkevät... Huomaa nuori, joka on syrjäytymisvaarassa positiivisesti, mutta lujasti ja lempeästi sanon itselle edelleen.

Aino Lutukka



Valitettavan usein keino, joka yläasteikäisiin on tuntunut tehoavan, on raha tai jokin tavara esim. uusi puhelin.

Helinä



Jos teinilläsi on ollut jokin asia, mikä kiinnostaa. Nyt on aika panostaa juuri siihen ja kunnolla. Ja panostus tarkoittaa myös omaa aikaasi, ei vain rahojasi:) Meidän kotona tämä asia on ratsastus. Olen konin vuoksi köyhä kuin kirkonrotta ja haisen välillä todella tallilta, mutta näen tämän panostuksen edut ihan viikoittain.

Tsemppiä kaikille, kyllä se siitä



Annan välillä teinille kahdenkeskistä aikaa. Ajelemme autolla yhdessä jonnekin tai menemme yhdeksi yöksi kaksistaan pienelle matkalle tai menemme syömään tai ostamme kotiin jotakin hyvää syötävää. Olemme yhden illan tai päivän kaksistaan, emme avaa tv:tä, emme kuuntele musiikkia, istumme yhdessä ja ehkä syömme ja juttelemme. Mitä toivot elämältäsi, miksi haluat tulla isona, mitä haluat tehdä...ja niistä laajoista kysymyksistä sitten tullaan lähemmäksi tätä hetkeä, tuntemuksia, onnelliseksi tekeviä asioita, mitkä asiat harmittaa ja millä niitä voisi korjata....jne. Oikein huomaa kuinka nuori helpottuu, kun pääsee puhumaan itsestään ja ajatuksistaan ihan rauhassa kaksistaan äidin/isän kanssa. Tätä voi ainakin kokeilla, meillä on toiminut tähän mennessä. Poikamme 15v.

äiti



Keskustelu. Syiden ja seurauksien läpikäynti, mitä seuraa jos nyt antaa asioiden mennä evvk-tyylillä. Myös hienovarainen muistutus siitä että vaikka kuinka nyt tuntisi olevansa jo "aikuinen" niin ei sitä vielä kuitenkaan ole... Tämä on myös ikä jolloin ehkä eniten motivoi raha, jos muu ei auta, esim. jaksotodistuksien tai kokeiden hyvistä tuloksista rahaa.

Karin



Vahvistetaan asioita, jotka lähtevät omasta halusta. Positiivisten kokemusten kautta saa lisää itseluottamusta ja lisää into a kokeilla taas uusia asioita.... Jokaisella on joku asia mikä innostaa taas eteenpäin... jos ei, niin silloin on elämässä jotain huolestuttavasti vialla....

Tuulamaaret



Terkut rippileiriltä! EVVK-mielellä jotkut (ainakin rooliminältään)... =) Onko? Onko ihan oikeesti? Onko pakko? Et voi olla tosissas? Pitääks meidän? Jälleen kerran tuli todistettua, että kun on itse oikeasti innostunut asiastaan, positiivinen, uskaltaa heittäytyä hetkeen, jää sulaa ja - ainakin suuri osa porukasta innostuu! On toiminut yläasteikäisten erityisoppilaiden opetuksessakin. =)

Teologi



Minulle tuo EVVK-vaihe on yleensä seurausta pitkään jatkuneesta stressistä. EVVK-tila on kuin olisin lukossa. Mikään ei kiinnosta eikä todellakaan tunnu miltään.

EVVK laukeaa minulla niin, että ensin tunnistan olevani EVVK-tilassa. Seuraavaksi hidastan vauhtia. Alan keskittymään käsillä olevaan hetkeen: kuuntelen, katselen ympärilleni, sormenpäät alkavat taas tuntemaan koskettamiaan pintoja, haistan ja maistan. Aistin jälleen. Kuppi kaakaota, lenkki koiran kanssa, jokin pieni tekeminen voi saada aikaan aistien aktivoitumisen tai vaan se että istun paikallani ja aistin ympärilläni olevaa tilaa.

Tärkeintä minulle on oman olotilan tunnistaminen, rauhoittuminen ja oman tilan ottaminen sekä hetkessä eläminen. Olisiko kyse jonkinlaisesta oman elämän haltuun ottamisesta? Siitä se oman olotilani kohentuminen taas alkaa.
:)

TiinaK



Olen kasvattanut 3 poikaa perheessä, välillä osallistunut "vaihtareitten" kasvatukseen ja tarvittaessa toistenkin lasten kasvattamiseen. Muutama perussääntö, joista pidät kiinni! Meillä tuossa vaiheessa oli kaksi sääntöä: kotiintuloajat sovittiin, niistä ei tingitty. Yläasteella se oli klo 22.00. Toinen sääntö oli, että kyliltä en kuule mitään sellaista, mitä en jo heiltä ollut kuullut heidän tekemisistään. Kun nämä säännöt täyttyivä,t he saivat vapaasti olla kavereidensa kanssa. Tosin he kertoivat paljon sattuneista asioista, jolloin keskustelimme niistä ja näin pääsin tietenkin vaikuttamaan heihin.

Riittävän hyvä Äiti



Se on vaan yritettävä skarpata positiivisella asenteella ja kerrottava että luuserimeiningillä ei tuu mistään mitään.

Rituska



Tyttären kanssa mitkään keinot eivät kantaneet hedelmää. Pojan kanssa yllättäen järkevä keskustelu, esimerkkien anto ovat olleet paras apu

viiden äippä



Juttele kahden kesken. Varaa kunnolla aikaa, ettei kello pirahda juuri kun olet saanut kaverin avaamaan suunsa. Ole aidosti kiinnostunut nuoresta ja näytä se myös hänelle.

Erityisluokan ope



Mielestäni tärkeintä on olla aidosti kiinnostunut lapsesta ja antaa aikaa lapselle aivan pienestä saakka. Lapselle ja nuorelle on tavattoman tärkeätä tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Ei aikuisellekaan samota, että odota hetki minä teen tämän ensin ja sitten vasta kuunnella, mitä hänellä on sanottavaa. Sama pätee lapseenkin. Lapsi elää hetkessä ja tunteilla on lapselle voimakkaampi merkitys kuin aikuiselle.

Ei ole olemassa mitään "kikka kolmosta" jonka voi ottaa käyttöön vasta murrosiässä, jos tunneside, aito välittäminen ja ajanantaminen on ollut sitä ennen hukassa. Toki asiaa voi muuttaa parempaan suuntaan myös isomman lapsen kanssa.

Kuunteleminen, rakkaus ja aito välittäminen ovat tärkeimmät keinot kaikenikäisten lasten ja nuorten kanssa toimittaessa. Tue ja kannusta lapsen vahvuuksia ja auta vaikeissa asioissa, älä tuomitse vaan osoita että lapsi on tärkeä sinulle ja kelpaa sellaisena kun on. Sillä pääsee jo hyvin pitkälle murrosikäisenkin kanssa.

Rakkaus ja lempeät rajat



Juu, tätä hommaa saa tehdä päivittäin näin yläkoulun opona ja kotonakin äitinä. Joskus homma pelittää ihan hyvin joskus mikään ei onnistu. Huumori ja napakka ote on ehdottomia. Nuoret kaipaa lopultakin turvallista aikuista ja kuitenkin sellaista, joka myös kuuntelee ja antaa mahdollisuuden vaikuttaa asioihin. Kirjalliset sopimukset auttavat. Lyhyen aikavälin tavoitteet. Opona tietysti luon uskoa tulevaisuuteen - sen moni kokee mustana peikkona... valoa elämään.

valoa elämään



Luultavasti häntä vain kiinnostavat eri asiat kuin sinua. Jos nuorella on vaikka yksi harrastus tai ystävä, hän ei ole vaarassa syrjäytyä kokonaan elämästä.

Oon neljätoistavuotias, oppimaan innokas



Eräänä päivänä kun katselin jotain sarjaohjelmaa TV:stä 8-luokkalaisen poikani kanssa, ohjelmassa hänen ikäisensä nuori totesi (jostain syystä en enää muista) että "onpa ihanaa lähteä kouluun". Sanoin pojalleni että maksan hänelle euron joka aamu jos hän sanoo noin. Rahanahne poikani tarttui vetoon. Korjasin vielä että sinä aamuna on noustava aikanaan eikä tarvita minun herättelyjä eikä muutakaan kiukuttelua. Tämä tepsi ihmeen hyvin, vielä ammattioppilaitoksessa ollessaan hän muisti pyytää perjantaina vitosen "hyvistä kouluun lähdöistä" sillä viikolla. Rahaahan olisin joutunut hänelle muutenkin antamaan, mutta mielestäni asenteestakin kannattaa maksaa, koska siitä on hyötyä hänelle myöhemmässäkin elämässä. Olihan ne aamut minullekin sen jälkeen paljon miellyttävämpiä ja "onpa ihanaa lähteä kouluun" toteamus sai aina vähän hymyilyttämään, (tulihan se vähän kireällä äänellä)

Teija



Halaus ja tieto että olen aina käytettävissä kun haluat puhua.

Suksee



Kotitöissä. Jokaisen on siivottava oma huone + jokin yhteisistä tiloista. Annetaan murkun ensin valita, minkä alueen siivoaa. Toimii hyvin. Viikonlopun ruoanlaitosta: Olen menossa kauppaan, mitä ruokaa haluatte laittaa? Mitä ruoka-aineita ostetaan? Toimii hyvin. Usein murkku on innostunut tekemään myös jälkiruokaa. Kuuntele murkkua, hillitse itsesi, älä huuda vaan KUUNTELE ENSIN. Rahan vastineeksi pitää tehdä kotitöitä. Vapaus edellyttää vastuuta.
Kaikki harrastus mahdollisuudet on tarjottu koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. 14-vuotiaana hän löysi omaehtoisesti jazztanssin ja on nyt jaksanut harrastaa jo vuoden.

Tuisku



Keskity lapseesi ja kuuntele, mitä hänellä on asiaa. Ota hänet huomioon antamalla omaa aikaasi. Ota myös huomioon, että lapsi tarvitsee asian/asioiden käsittelyyn enemmän aikaa niiden ymmärtämiseen - kasvata omaa kärsivällisyyttäsi. Sinun tehtävänä on jaksaa ja venyä! Palkinto löytyy tulevaisuudesta!

Uolevi Hava



Vanhat keinot käyttöön, kiristys, uhkailu ja lahjonta. Mopokorttiin kertyy rahaa tilille kaikista yli 7 arvoisista koetuloksista, mopoon, kun todistuksen numerot nousevat. Myöhemmin ajokorttirahastoon. Itse laitoin kympin tilille hyvistä suoritteista. Joskus on parempi antaakin rauhaa hormonisekavuudesta kärsivälle kehittyvälle nuorelle. Aika hoitaa ne nilkkoihin asti ulottuvat kädet, joilla ei voi ilmeisesti tehdä mitään. Meillä tuo EVVK oli: Ai minä vai? Lapsena ollut reippaus ja arvot ovat palanneet 20 v nuorelle miehelle ihan itsekseen. Murkkuvaiheen tarkoitus on mitä ilmeisimmin kasvattaa vanhempia ;)

Hymytuikku



Ollaan aidosti ja kiireettömästi kiinnostuneita heidän ajatuksistaan ja tekemisistään. Sekä annetaan POSITIIVISTA palautetta, kun aihetta on. Negatiivista he saavat kyllä aivan tarpeeksi..

Taina Hallström



Katso silmiin nuorta edes kerran päivässä eli huomaa hänet! Hän kokee itsensä tärkeäksi, koska kuitenkin loppujen lopuksi nuori hakee huomiota. Kun teet sen myönteisellä tavalla, niin avain "mielenmaisemaan aukeaa". Huolehdi itsestäsi aikuisena, pidä puolesi, perustele, jos hän kysyy miksi sinä et ole itsekkäämpi. Näin nuori kenties huomaa, että ei aina minä itse asenne ole tärkein, mutta ymmärtää jatkossa senkin, että toisellekin voi antaa ja jakaa omastaan. Kummallekin jää hyvä mieli! Rakkaus nuoreen on tekoja, sanoja, kiukun kestämistä, riitaakin välillä ja mikä auvoisinta myös anteeksi pyytämistä ja sopimista. Leffan katselua, suklaata, omenoita, sauna, shoppailua jne.

Tyttösen äiti



Lähdetään tästä hetkestä ja oppilaasta. Oppilasta oikeasti kuunnellaan.

Tuula



Juuri maanantaina poikani, 13 v., sai positiivista palautetta kaverinsa äidiltä (mm. fiksuista käytöstavoista). Kun kerroin terveiset asianomaiselle, mielestäni aika mahdottomalle murkulle, syttyi hänen sisäinen lamppunsa ja poika alkoi loistaa. Kertoi innoissaan isälleen oletko kuullut, kun M.M. kehui minua. Miksi niin harvoin annamme kiitosta näille "niin mahdottomille" jotka kuitenkin tekevät aika useinkin kiittämisen arvoista. Jo se, että tämä päivä on mennyt ilma pahempia tappeluita, saattaisi sytyttää sen "toivottoman" sisäisen valo ja me vanhemmatkin saisimme hetken paistatella sen loisteessa!!

Parempaan päin



Yläasteikäisten kanssa pätevät samat säännöt kuin yleensä ihmisten kanssakäymisessä. Näkökulmani on opettajan paikalta, pelisäännöt selvät ja yksinkertaiset: Tosissaan olo, rinnallaolo ja täydellinen läsnäolo. Opettajan on rakastettava jokikistä, heikompaakin oppilasta ja tietysti omaa ainettaan. Oppitunnit on valmistettava AINA. Päämäärän on oltava kristallin kirkas ja kaikkien tiedossa ja siihen matkataan samassa veneessä lukuisia eri reittejä matkaeväinä oppikirjan lisäksi huumori, leikki, laulu ja hyväntahtoinen nauru. Oppilaan tavoitteen asettaa oppilas itse - yksi pitää matematiikasta, toinen liikunnasta, kolmas rakastaa ruotsia - ja tätä opettaja arvostaa. Työn tulokset tunnistetaan ja tunnustetaan ja AINA KUN MAHDOLLISTA KIITETÄÄN JA KANNUSTETAAN.
Reiluus ja avoimuus, joskus siis myös itku ja hammastenkiristys, kuuluvat arkeen, vaan kun aito välittäminen on työssä mukana, oppiminen ja opetus sujuvat. Opettaja on esimerkki, jonka persoonasta, ammattitaidosta ja heittäytymisestä riippuvat sekä oppilaiden että opettajan kiinnostus ja innostus.

AA



Olen jutellut yläasteikäiseni kanssa paljon siitä, mitä hän haluaisi osata ja missä hän haluaisi olla hyvä. Osittain siksi, että minusta on turhaa toistaa, ettei osaa jotain, kun on monta vuotta edessä asioiden opettelemiseen. Eikä yläasteikäisen vielä tarvitsisi määritellä omia kykyjään kovin rajoittavin termein - ihminen kuitenkin muuttuu elämässään koko ajan, ja ominaisuudet ja taidotkin ovat aika lailla kytköksissä motivaatioon.

Tuon jälkeen on ollut vuorossa sen miettiminen hieman kriittisestikin, missä on jo nyt hyvä, mitkä ovat omia vahvoja puolia. Itseluottamus on tärkeä juttu, ja omien mielipiteiden ääneen sanominen, ja omien arvojen puolustaminen. Tärkeää on myös, että antaa innostua asioista täysillä, oikein kunnolla hehkuttaa, vaikka penkkiurheilusta, jopa niin paljon että siitä poikii suuria suunnitelmia uuden vieraan kielen opiskelusta ja ulkomailla opiskelusta.

Olen yrittänyt kannustaa kokeilemaan siipien kantavuutta ja suhtautua myönteisesti jopa mahdottoman suurilta kuulostaviin haaveisiin, joiden toteuttamiseen itsellä ei olisi rohkeutta vieläkään. Ihailen tuollaista rohkeutta, mutta samalla ohjaan ajatuksia käytännön asioiden pohtimiseen. Nuo suuret suunnitelmat kuitenkin ohjaavat myös tämän päivän valintoja ja suuntaavat motivaatiota koulunkäyntiin ja omien arkiaskareiden suorittamiseen. Valinnat ovat haaveiden vuoksi hyvinkin pitkäjänteisiä ja moniulotteisia. Itse saa valintansa tehdä, itseään varten elämäänsä rakentaa.

Kun täällä kotimaassa ei asiat tunnu välillä ollenkaan järjestyvän järkevällä tavalla, on hyvä muistaa, ettei tänne ole pakko jäädä, voi käydä jossain muualla katsastamassa tilanteita. Kyllästyminen motivoi rohkeisiin suunnitelmiin, eikä noita konkreettisia ja päämäärätietoisia suunnitelmia tehdessä ehdi mitään EVVK-asioita miettiä. Myös samanhenkisten kaverien löytyminen Protuleiriltä on ollut tärkeä innostuksen lähde, ja tuonut merkitystä ja sitä kautta myös rohkeutta, ja sosiaalistuttanut elämää paljon.

Yläasteikäiseni on usein ajatuksiltaan hyvinkin kypsä ja vastuuntuntoinen, mutta viihtynyt aiemmin liiaksikin kotona, oikein unelmakiltti lapsi, jonka asioista ei liiemmin ole vanhempien tarvinnut murehtia. Samalla myös välit ovat onneksi niin luottamukselliset, että yläasteikäinen kertoo avoimesti suurin piirtein kaikista asioistaan. Yläasteikäisille tuntuu tänä päivänä kuluttaminen olevan lähes itsestäänselvyys, mutta kummasti opettaa yläasteikäisenkin rahankäyttöön ja valintoihin uusia ulottuvuuksia se, ettei rahaa ole käytettävissä perheen taloudellisten haasteiden vuoksi. Henkisiä voimavaroja sentään toivottavasti onnistuu lapsilleen antamaan, josko heidän elämässään loput järjestyisivät puoliksi itsestään.

Innostus tarttuu vanhempiinkin






Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot