Su 30.4.Mirja, Miia, Mira, Mirva, Mirj...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


"Miten keksiä jutun aiheita puolituttujen ja täysin tuntemattomien ihmisten kanssa? Itse kuulun siihen joukkoon, joka mieluummin odottelee kotona oven takana kunnes hissi on vapaa, etten vain joudu vahingossa vaihtamaan muutamaa sanaa naapurin kanssa. Mitä tehdä, että tutustuminen ja jopa ystävystyminen olisi edes vähän helpompaa?"

Vastauksia 278



Ole ystävällinen ja positiivinen. Monesti jo se saattaa avata toisen puhumaan ja siitähän on helppo jatkaa. Neutraaleja aloituksia on säästä puhuminen ja esimerkiksi bussissa maisemien ihaileminen. Ulkomaalaiselta voi kysyä, onko hän turisti. Yleensä ihmiset jatkavat keskustelua jo pienestäkin aloituksesta. Kannattaa yrittää!

Onerva



Hymy on aina hyvä avaus. Ja säätila puhututtaa myös - säästä riippumatta.

Ystävällisesti



Sehän on aivan helppoa: hymyile ja tervehdi. Älä välitä, jos vastapuoli on nyrpeä. Tee sama aina, kun tapaatte, niin tulee päivä, jolloin toinen vastaa ja juttu alkaa luistaa. Myös ”hymyillään, kun tavataan” on aina hyvä muistaa.

Aina rupatteluvalmis.



"Hyvää huomenta (päivää, iltaa)" ja kaunis hymy päälle! Jää särkyy ja tulokset yllättävät iloisesti. Jatkaa voi vaikkapa puhumalla säästä tai mistä tahansa, joka juolahtaa mieleen.

Aili



Voi aloittaa tervehtimällä. Ilmasta voi aina aloittaa keskustelun. ”Taitaa jatkua tämä hyvä sää, mukava kun on lämmin syksy, kyllä sitä ehtii sitten talvella palella. Nyt alkaa jo aamullakin olla aika pimeätä...” Tai kysyä, että ”mitäs sille teidän pienelle koiralle kuuluu?”. Jos asut kerros- tai rivitalossa, asukkaiden kanssa voi keskustella yhteisistä taloa koskettavista asioista, kuten talon maalaamisesta tai remonteista. Kun jutustelun kerran aloittaa, löytyy aina jotain puheenaihetta ilman miettimisiä. Anna mennä vaan, ihmiset eivät pure!

Ihan tavallinen



Sano huomenta, päivää tai mikä onkaan sopiva ajankohtaan. Toinen yleensä vastaa ja tästä voi alkaa jutustelu vaikka säästä. Jos juttua ei lähde syntymään heti silloin, niin vähitellen, kun kohtaatte useammin ja huomaatte olevanne vaikka saman talon asukkaita. Paras juttuseuran saaja on koira tai kissa, ellei satu olemaan allerginen henkilö. Aina tullut juttua, kun matkaseurana on karvainen kamu. Voit antaa myös kohteliaisuuden toisen hatusta tai vaatteesta, kunhan olet rehellinen. Kohteliaisuuksia jaellaan turhan harvoin.

Karvakamukivaa



Hymyile avoimesti ja pidä katsekontakti. Jos saat hymyn takaisin, voit aloittaa keskustelun mistä asiasta vaan. Jos hymysi ja katseesi torjutaan, tervehdi avoimesti sanomalla "hei" ja jatka: "miten me ennen tulimme toimeen kun ei ollut hissejä?" Jos keskustelu ei lähde käyntiin, älä väkisin yritäkään, vaan jatka seuraavalla kerralla. Muista hymyillä. Sanotaanhan, että "hymy jonka annat, palaa aina takaisin”

Mepu



Kaikkihan lähtee siitä, että annat pienen ystävällisen hymyn, jonka jälkeen voit jatkaa sanomalla "hyvää huomenta / terve / moro / hei" riippuen ajankohdasta ja ihmisestä. Aamulla voi sanoa kaikille hyvää huomenta. Yleensä on olemassa kahdenlaisia vastauksia, joko: ”hyvää huomenta” tai ”mitäs hyvää tässä sitten on?” Siitä sitten pääseekin kysymään, mistä kenkä tänään puristaa. Molemmat vastaukset siis parantavat päivän alkua. Ensimmäinen omaa päivää ja jälkimmäinen toisen päivää, kunhan pääsee kertomaan, mistä kenkä puristaa.

Ikivanha sää myös toimii aina. Kesällä voi ihastella hyvää keliä ja sateen tullessa muistella, etteihän ole satanutkaan pitkään aikaan ja että onpa mukavaa, kuinka luontokin herää sateen jälkeen..

Syksyllä "talvea pukkaa" ja ruskaa voi muutenkin ihastella ääneen.

Talvella voi sanoa muutaman sanan pakkasesta tai lumihangista tahi niiden puutteesta. Hiihtokelit toimii myös, vaikkei hiihtäisikään itse.

Keväällä todennäköisesti kaikki osaavat ihastella auringon lämpöä ja tulevaa kesää.

Olen huomannut, että kun vuosia sanoo ihmisille hyvää huomenta, joiden nimestäkään en ole ihan varma, ovat alkaneet vaihtamaan muutaman sanan hymyn kera.

Älä yritä olla sosiaalinen. Kohteliaisuudella pääsee jo pitkälle, sosiaalisuus tulee siinä mukana, ihan vain vahingossa.

#K



Ei jutunaiheita tarvitse väkisin keksiä, pelkkä tervehtiminen riittää. Jos huvittaa jutella enemmän ja välttää vaivautuneen hiljaisuuden, voi heittää jonkin yleispätevän kommentin ajankohtaisista tapahtumista tai vaikka perinteisesti ilmoista. On hyvä taito osata kuunnella; voihan se toinenkin aloittaa juttelun.

Pirpana



Sää on aina turvallinen puheenaihe, samoin jos on lapsia, niistä saa äkkiä juttua aikaiseksi. Olen itsekin aika arka juttelemaan tuntemattomille mutta olen ottanut itseäni niin sanotusti niskasta kiinni ja alkanut vaan juttelemaan, aikaa myöten se käy aina vaan helpommin. Kannattaa kokeilla useamman kerran ja voi olla että pian huomaa ettei se niin kamalaa lopulta olekaan.

Shona



Rohkeus on valttia tässä asiassa. Myös naapurisi voi ajatella samalla lailla kuin sinä. Kohteliasta on ensin tervehtiä. Sen jälkeen aloitan keskustelun yleensä jollain letkautuksella, kuten että ”onpa ihana aamu, aurinkokin paistaa jo ulkona.” Nyt onkin hyvä sää lähteä pyörällä töihin. Tai vastaavasti: ”Olipa niin kiireinen aamu, että piti ihan hissiin hypätä.” Henkilökohtaisuuksiin ei ensimmäisellä kerralla kannata mennä. Toisaalta hissimatka on yleensä niin lyhyt, että muutaman sanan kerkeää vaihtaa hyvin, mutta pidempiin rupattelutuokioihin harvemmin on aikaa. Tutustuminen lähtee pienistä asioista. Rohkeus, kohteliaisuus ja toisaalta myös uteliaisuus ovat mielestäni avainasioita. Rohkeutta, tytöt ja pojat!

Hedu



Aloita sanomalla vaikka "huomenta", "päivää", "iltaa" -vanhat hyvät tavat kunniaan! Harva jättää vastaamatta mitään.

-Ena-



Moikkaa reippaasti tai toivota hyvää huomenta. Kerro vaikka, kuinka ihanaa on kun on hissi, jos ei jaksa kävellä portaita ylös. Vastapuoli voi vaikka kertoa, ettei pysty kävelemään esimerkiksi polvensa takia ja tästä voi kehkeytyä keskustelu. Siitä se juttu sitten luistaa eteenpäin.

Mertsi



Sää se on ympäri maailmaa puhuttanut...

TH



Säästä on aina helppo keskustella outojen ihmisten kanssa: ”Jopas tänään onkin ollut ihana sää, kiva kun vaihteeksi tuleekin vettä” ja niin edelleen. Joskus, jos oikein rohkealle tuulelle sattuu, niin voi vaikka kehaista toisen hississä olijan hiuksia tai vaatetusta.

Lissu



Olen kokenut hyväksi sellaisen konstin, että tervehdin tuntematontakin henkilöä, jos joudun eli pääsen lähietäisyydelle hänen kanssaan hississä tai bussipysäkillä. Vastapuolesta riippuu, jatkuuko keskustelu. Paljon saan juttuseuraa, jopa uusia tuttuja.

Ankku



Itse olen huomannut, että mitä enemmän lukee esimerkiksi lehtiä tai kirjoja, katsoo televisiota tai on yleisesti kiinnostunut asioista, niin sitä enemmän riittää aiheita, mistä puhua. Itsellä on aiemmin ollut vähän sama ongelma, mutta esimerkiksi päivän puheenaiheet ovat monesti juttuja, joista voi poikia monenlaista muutakin keskustelua. Helposti keskustelu luiskahtaa sivuraiteille harrastuksiin tai sellaisiin liittyen. Ja niin lattealta kuin se kuulostaakin, niin sää on myös yksi aihe mistä voi juttua heittää kuin ohimennen.

Ehkä tärkein pointti on kuitenkin muistaa, että Suomessakin on paljon yksinäisiä ihmisiä ja saatat juttelullasi piristää toisen ihmisen mieltä. Ei sillä aiheella välttämättä niinkään väliä.

Satu Jii



Sano itsellesi ennen lähtöäsi peilin edessä joitakin kertoja: "Minä uskallan kohdata käytävällä tai hississä olevat henkilöt". Jatka, kunnes kulkusi onnistuu luontevasti.
Muuta sanomaasi peilin edessä tarpeitasi vastaavaksi

Tiitta



Jos olet vain yhden puolitutun tai tuntemattoman kanssa samassa hississä, katso häntä ja kehaise vaikka kanssamatkustajan kaunista vaatekappaletta (hattua, solmiota tai kenkiä). Saatat saada ainakin hymyn ja hyvän mielen hänelle - ja itsellesikin. Voit toivottaa vielä "matkan" loputtua hyvää päivän jatkoa.

Ahtaissa, pitkissä ja hiirenhiljaisissa vessajonossa (lentokentillä, baareissa) kuulutan aina kovalla äänellä, että: "Täällä taitaakin olla jotain hyvää jaossa, kun kannattaa jonottaa." Joka kerta kuuluu nauruntyrskähdyksiä ja monasti myös keskustelu viriää helpotusta odottavien kesken.

InRa



Katsele ympärillesi ja mieti, mitä kaunista, jännittävää tai kertakaikkisen ihanaa ympärilläsi onkaan. Tuntemattoman kohdatessasi voit hämmästellä hänelle, kuinka kauniin syksyisen vaahteran näit pihalla, kuinka ulkona on raitista tai kuinka juuri nyt tekisi mieli kuumaa kahvia. Iloisuus pienistä asioista on tarttuvaa ja voit jäädä ihmisten mieliin vain positiivisessa mielessä.

Vaanari



En varsinaisesti osaa antaa vinkkiä, mutta ripauksen savolaisuutta kun saisi annettua, sillä meillä jutusteleminen on ilmeisestikin verissä vaikka tuntemattomien kanssa. Rohkeuttako se, vai mitä lie. Rohkeutta!

Heltsu



Säästä puhuminen voi olla apuna. Voi, esim. sanoa, että "onpa ollut kaunis syksy". Ei puhumisen aloittaminen muuta tai ihmeempää tarvitse.

Jamppax



Sää on takuuvarma keskustelunaihe tuntemattomien kanssa. "Onpas kirpakka sää. Tänään ei taida sataa.  Voi, kun tulisi talvi". Eläimet ovat myös hyviä aiheita. "Onpa nätti koira, minulla on ollut myös koira".  Luonnosta voi myös keksiä puhuttavaa: "onpa kaunista katsoa, kun puut heiluvat tuulessa. Lehtiä tippuu aikalailla. Kiva, kun luontokin vihertää talven jälkeen.” Muista kuitenkin aina positiivinen asenne jokaiseen lauseeseen. Katsekontakti ja hymy ovat rehellisyyden merkkejä. Kyllä se siitä.

Katri



Tutusti ja turvallisesti säätilan ohella saatan aloittaa jutustelun vuodenajan perusmerkeillä, joita voi olla luonnossa ilmestynyt, esimerkiksi: ”Kylläpäs tuo syksy jo tekee tuloaan, alkavat nuo puunlehdet vaihtaa väriään.” Yleensä johdan tästä puheen edellispäivien harrastuksiini tai tekemisiini: ”Tuli eilen käytyä retkeilemässä Kotakaaren laavulla. Siellä varsinkin näkyi ruskan tulo, siinä jokivarren vanhassa metsikössä...” Yleensä ensin rupattelen omista tekemisistä ja sitten voin siirtyä kyselemään juttutoverin kuulumisia mahdollisesti hänen vastauksistaan ilmenneistä seikoista.

TzH



Ystävällisellä tervehtimisellä! Itsensä esittelyllä, ilmoista puhumisella, ”mitä kuuluu” -kysymyksellä! Voi kertoa jotain itsestään, onko asunut kauan asuntoalueella, vai onko muuttanut äskettäin. Toivottaa hyvää päivänjatkoa, tai sitä vuodenaikaa, joka kulloinkin on.

"Kikka kolmonen"



Tervehdi ja hymyile, sillä hymy avaa ovet vaikka minkälaisen ihmisen sydämeen. Kerro vaikka kiireestäsi, ilmasta, uutisesta jonka juuri luit lehdestä, kommelluksesta joka sattui –laita itsesi likoon. Monesti olen huomannut, että kun bussipysäkillä alan jutella vaikkapa koiran kanssa lenkillä sattuneesta oravan kohtaamisesta tai muusta, niin kohta juttukaveri kertoo omista kokemuksistaan. Kun menin äskettäin kihloihin ja onnellisena kerroin siitä, niin kohta juteltiin kihlauksen merkityksestä ja kanssasisar kertoi omasta vuosia sitten sattuneesta kihlauksestaan. Älä pelkää nolaavasi itseäsi, sillä kukaan ei varmaankaan pyydä sinua olemaan hiljaa, jos alat jutustella. Päinvastoin, saatat olla ainoa ihminen, jonka kanssa hän juttelee koko päivänä, jos on yksin asuva ihminen.

Teija



Itselläni on vähän samaa vikaa ja linja-autossakin menen mieluummin yksin istumaan kuin puolitutun viereen turisemaan turhia. Mutta olen opetellut ja oppinutkin pientä small talkia. Lemmikki on aina hyvä avaus; kysele, miten lemmikki pärjää päivisin yksin kotona tai ota puheeksi jokin uutisaihe: "kuulitko siitä tapauksesta kun..." Omista harrastuksista: "Aloitin uuden harrastuksen, oletko kuullut zumbaamisesta” ”Säästä voi aina mainita: "huh, onpa nyt kylmä ilma, vaikka näytti niin kauniilta", Vuodenajoista: "Oletteko käyneet sienimetsällä? Nyt on aivan ihanasti sieniä!" kirjoista. "luen tällä hetkellä hyvää kirjaa, oletko lukenut..." Elokuvista; "Nyt on paljon uusia elokuvia ja aion mennä katsomaan..." Lapsista: "onpa teidän Maija kasvanut, hän on jo niin iso neiti.." Mieti vaikka valmiiksi pari aihetta, josta voisit aloittaa jutun. Toisaalta tietysti, voihan se naapurikin sen jutustelun aloittaa..

Hanski



Kun näet naapureitasi, niin aloita tervehtimällä iloisesti ja totea, että onpas mukava nähdä tämän talon asukkaita. Kyllä siitä jonkun kanssa juttu lähtee käyntiin. Ja seuraavalla kerralla voitkin jo tervehtiä kuin vanhaa tuttua: ”Hei, onpas kiva nähdä taas!” Tästä se lähtee.

Niin metsä vastaa...



”Hyvää huomenta. Taitaa tulla kaunis ilma tänään, jopa oli pakkanen kiristynyt yöllä.”
ja hyvän päivän jatkojen toivotus tähän perään. Sää on turvallinen kestoaihe tuollaiseen minuutin rupatteluun hississä tai pihalla naapurin kanssa. Mutta kaipaanpa itsekin neuvoja varsinaiseen small talkiin ja ystävystymiseen.

Sirpa Maria



Ole oma itsesi. Älä mieti koko ajan, mitä seuraavaksi sanoisi. Kyllä ne jutut sieltä tulevat ihan itsestään, kun otat rennosti. Itselläni on ollut ihan samoja vaikeuksia. Helpottaa suunnattomasti, kun ei tarkkaile itseään liikaa. Enää en edes pelkää tämmöisiä hissitilanteita.

Pinskuli



Ota koira!

Itse otin vuosien harkinnan jälkeen vihdoin koiran ja nyt sitten tunnenkin muutaman viikon jälkeen koko naapuruston! Koiranpentu on niin hellyttävä, että miehetkin pysähtyvät juttelemaan. Aivan eri-ikäiset ihmiset lapsista vanhuksiin tulevat puhumaan ja koirasta on helppo aloittaa keskustelu. Sitten, kun samat ihmiset tapaa uudelleen, onkin jo helppo puhua muistakin asioista. Enpä aikaisemmin tiennytkään, miten paljon mukavia ihmisiä lähelläni asuukaan.

Merja



Mene rohkeasti hissiin, katso henkilöä silmiin (hän muuten saattaa olla ihan yhtä ujo kuin sinäkin) ja totea, että kylläpä on kaunis syysväri puissa tai kysy, että kuinkahan paljon siellä ulkona on tänään lämpöasteita. Siitä se lähtee...

Sari



Olen itse tasan päinvastainen tyyppi eli yritän aloittaa juttua lähes kaikkialla vieraiden ihmisten kanssa. Olen jo saanut siitä huomautuksiakin, kun en osaa pitää suutani kiinni.

Yleensä tilanteesta löytää jotain kommentoitavaa. Sää on yleensä aika takuuvarma juttu, siitä voi sitten kommentoida: ”onpas aurinkoinen syyspäivä, se tekee mielenkin selvästi iloisemmaksi” tai: ”ompas synkkä päivä, tuntuu kuin omakin mieli menisi mullan alle, kun taivas on noin harmaa.” Aina ei toki saa edes vastausta omalle kommentilleen ja sitten voi mielessään todeta, että tästä tyypistä ei nyt ole juttuseuraksi. Mutta sitten taas odottaa seuraavaa tilaisuutta ja kokeilee uudelleen paremmalla menestyksellä!

Auli



Ei jutunaiheita ole pakko keksiä, jos ei ole tarinaniskijä. Reipas ”hyvää huomenta/.. päivää/.. iltaa” riittää ja naapuri voi siitä jatkaa jos haluaa. Tuon hyvän päivän toivotuksen jälkeen yleensä pikkuhiljaa sanainen arkku aukeaa molemmilta.

Kannattaa kokeilla, sillä tämä toimii.

Päivi



Mielestäni pelkkä hymy tai nyökkäyskin riittää, jos ei keksi mitään jutunjuurta. Aina ei tarvitse olla niin sosiaalinen.

Kaijuska



Säästä voi aina jutella tai sitten itselle tapahtuneesta kommelluksesta aamulla. Tai sitten sanoa vaan huomenta ja haukotella ja hymyillä haukotuksen jälkeen ja sanoa "kylläpä vielä olisi ollut kiva kääntää kylkeä"

Leelia



Ihmettele vaikka sitä, kuinka mukavaa on, kun juuri tällä kerralla onkin hississä joku, ja totea, ettei ole mukavaa mennä yksin. Toinen vaihtoehto on todeta esimerkiksi aamulla, kuinka työpäivä on edessä tai muuten vaan mukava päivä tulossa ja vaikka kysäistä "amerikan malliin", kuinka toisen päivä mahtaa muodostua. Edelleen voi miettiä ääneen, olisiko tehokkaampaa kuntoilla ja käyttää portaita. Poistuessa on kohteliasta toivottaa hyvää päivänjatkoa.

Sulkeutunut satakuntalainen



Aihe, josta jokainen pitää, on itsestään puhuminen. Tärkeintä ei ole, mitä sinä sanot, vaan miten sinä kuuntelet. Keskustelun voi aloittaa esimerkiksi kysymällä: "Kuinka sinun päiväsi on lähtenyt liikkeelle?" tai jos haluaa puhua säästä, niin ei vain itse totea että kaunis ilma tänään, vaan kysyy lisäksi, minkälaisesta ilmasta henkilö eniten pitää tai miten aurinko/sade/lumimyräkkä vaikuttaa häneen. Yritä välttää kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei, vaan aloita keskustelun sanoilla kuinka, miten, koska, onko sinulla, oletko koskaan ja niin edelleen. Hissikeskustelujen ja kokkarikutsujen kankeat keskustelut johtuvat usein siitä, että kun jännitämme, niin kiinnitämme huomion itseemme ja ilmaisemme siksi itsemme lyhyesti. Vapaudu siitä ja uskalla tarjota jotain itsestäsi (mitä olet nähnyt tai kuullut päivän aikana, eikä sen tarvitse olla mitään briljanttia, älykästä!) ja kiinnitä huomio toiseen kysymällä lisäkysymyksiä, kun hän vastaa. Toimii!

Irene



Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Joskus riittää, kun naapurille hymyilee. Joskus joutuu suorastaan nauramaan. Salmiakki tehoaa hyvin. Perjantaina voisi tarjota salmiakkikossua. Naapuriapu on parasta. Sitä on vain osattava tarjota pyytämättä.

Naapurin setä



Ensinnäkin - muista hymy ja positiivinen, kuunteleva mieli. Viestitä olevasi hyvällä tuulella. Harjoittele kotona peilin edessä. Hyvän huomenen tai päivän toivottaminen hymyn kera on loistoavaus. Saattaapa olla, että vastapuoli hoitaa seuraavan aloitteen, eli puheenaiheen. Sää ei ole klisee, siitä on aina turvallista keskustella. Jos tulee jokin kiva asia mieleesi, jolla voit pelastaa toisen päivän, sano jotakin mukavaa. Bambi -elokuvassa oli hyvä opetus isältä, joka oli sanonut pikkupupulle: "jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään". Tätä yritän muistaa kertoa myös omille lapsilleni. Pieni varoituksen sana: uskonto ja politiikka ovat "vaarallisia" aiheita - ruokapöydässä niistä ei pidä puhua lainkaan. Ruokapöytäkeskusteluissa keskittykää ihanaan ruokaan, käyttäkää kaikkia aistejanne ja kuvailkaa upeita makuja. Hyvää ja pahaa -kuvailua ei enää käytetä.

Marjaana



Ota avoin asenne kaikkeen elämääsi. Katsele avoimin silmin ympärille, luontoa, ihmisiä ja kaikkea, mitä näet ympärilläsi. Etsi yksi positiivinen asia, jonka näet, kuulet, haistat ja maistat. Elämä alkaa hymyillä ja sanat löytyvät tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Onnellisen avoimena



Mielestäni me suomalaiset pohdimme liikaa, mitä muut meistä ajattelevat ja emme uskalla olla omia itsejämme.

Mielestäni ei aina tarvitse keksiä juttuja kaikkien ihmisten kanssa ja olla silti tyytyväinen. Voithan vain hymyillä ja olla avoin ja positiivinen ihan hiljaakin. Jos ahdistut tilanteesta ja mietit kuumeisesti, mistä ihmeestä puhuisit, saatat antaa sellaista viestiä, että sinua ei ole helppo lähestyä.

Ei hissiin mennessäkään mielestäni aina tarvitse olla puhuttavaa, tervehtii vain iloisesti ja homman voi jättää siihen. Jos välttämättä haluaa jutella (ja myös toinen osapuoli vaikuttaa siltä), niin kannattaa tarkkailla tilannetta ja kommentoida vaikka ajankohtaa: ”Ollaanpa me reippaita, kun näin aikaisin ollaan liikkeellä, onneksi on jo perjantai ja viikonloppu tulossa”, vuodenaikaa: ”On kyllä ollut kaunis syksy, ei kuulemma ruskaa ole juuri tulossa” tai jotain muuta ihan yleistä.

Olen itse aika puhelias ja sosiaalinen ja jututan monesti minua ujompia ihmisiä. Näen, että ihmisen ei ole helppo keksiä puheenaiheita, mutta kun hän osallistuu keskusteluun hyvillä mielin ja omalla tavallaan, niin minusta se on tärkeintä.

Tykkää itsestäsi ja tykkää muista, niin uskon että kaikki järjestyy.

Niina



Eihän tarvitse muuta kuin sanoa päivää reippaasti. Yleensä toinen vastaa ja siinä on vaivautunut hiljaisuus murrettu. Ylensä toinen jo sanoo jotain muutakin.

Kane



Yksinkertaista! Minulla oli aiemmin samanlainen ongelma, mutta päätin päästä siitä eroon. Rupesin menemään mukaan kohtaamistilanteisiin ja aloitin sen vain hymyllä ja sanomalla "huomenta" tai "iltaa" - en muuta. Lisäsin moneen tilanteeseen "kiitoksen" ja "hyvää päivänjatkoa” ja huomasin, että nämä yksinkertaiset sanat kirvoittivat toiselta ihmiseltä pienen kommentin, johon minun oli helpompi jatkaa vähän lisää. Pikkuhiljaa puhuminen ja kohtaaminen helpottuvat ja muuttuu luontevaksi! Aikaa se vie, mutta kannattaa!

-Sari -



Ihan ensimmäiseksi Marian on syytä avata ovensa kuuntelematta käytävän ääniä ja astuttava rohkeasti hissiin, sekä tervehdittävä siellä olijoita hyvällä huomenella tai päivällä. Siitä se lähtee.

Merja



Sää on tunnetusti tyypillinen puheenaihe.

Valpurger



Minulle nuo tilanteet eivät tuota paineita. Ensin hymyilen ja katson, miten toinen reagoi. Tunnen jotenkin voimakkaasti sen, haluaako toinen vaihtaa muutaman sanan. Sen jälkeen jo tunnen hyvin, kannattaako jatkaa, vai olemmeko hiljaa. Mielestäni hymy tai ystävällinen katse toiseen on se ensimmäinen kontakti. Niihin luotan ja se mielestäni toimii.

Jyvä



Tuttua asiaa vuosien takaa. Itse pääsin tuosta, kun hakeuduin tilanteisiin, jossa joutui kohtaamaan uusia ihmisiä ja jopa puhumaan heille, huomaten, ettei se sen kummempaa ollut. Nyt menen positiivisella asenteella iloisin tervehdyksin, yleensä juttelu jatkuu sitten eteenpäin.

Pipsa



Olen ollut kuulemma lapsena varsin hankala, koska olen pelännyt kaikkia vieraita ihmisiä. Itse en tarkalleen muista, missä vaiheessa aloin asian osalta tapojani muuttamaan. Minulla kaikki lähti aukeamaan harrastusten kautta. Sieltä sain itseluottamusta ja kavereita. Vähitellen olen alkanut puhua tuntemattomille ns. small talkia, säästä ja sellaisesta. Lenkillä minun on helppo jutella, koska juttelen koirille ensin ja sitten omistajalle, koska tykkään ihan kauheasti koirista. Tässä jotain ideoita, mutta paras on yhteinen harrastus. Siitä riittää aina juttua.

Tarja



Kärsin aiemmin sosiaalisuuden puutteesta ja ujoudesta. Kun aloin tutustua itseeni ja ilmaista itseäni ja tunteitani, ottaa itseni todesta, huomasin myös osaavani aidommin olla muiden kanssa tekemisissä. Hyväksyin myös sen, ettei minun tarvitse olla aina äänessä, osaan olla myös hiljaa ja se ei tunnu pahalle muidenkaan keskellä. Kaikkia ei voi miellyttää ja itse et pidä kaikista. Rakasta itseäsi ja ehkä kaikki alkaa luonnostaan sujua helpommin.

Milla



Tätä samaa asiaa kyseli vuosia sitten eräs toimittaja papilta, sillä hehän joutuvat jatkuvasti tekemisiin tuntemattomien ihmisten kanssa. Pastori kertoi tiedustelevansa keskustelukumppaniltaan, jotta mistä päin Suomea (tai maailmaa) hän on kotoisin. Se kuulemma kirvoittaa kielenkannat. Itse olen harrastanut samaa asiaa ja aina näyttää toimivan. Jos on vähääkään yleistietoutta, niin voi kommentoida kyseistä paikkakuntaa tai maakuntaa ja siitä se juttu lähtee käyntiin. Uudelle taloyhtiön asukkaalle voi esitellä itsensä ja kysäistä, mistä päin hän on taloyhtiöön muuttanut. Eivät ihmiset loukkaannu, päinvastoin ovat iloissaan.

Elli



Olen joskus miettinyt tuota samaa, kunnes huomasin, että jo reipas tervehtiminen on ihan riittävää. Säästä voi mainita ohimennen ja kertoa oman mukavan kuulumisensa. Koiraihmisten kanssa on helppo puhua koirista, lapsiperheellisten kanssa lapsista varsinkin, jos on itsellä lapsia tai vastaavan ikäisiä tuttuja. Jos on joskus juteltu henkilökohtaisempiakin asioita, niin tällaiselta ihmiseltä voi kysyä "mitä kuuluu?".

Pirtsakka



Sano vaikka: ”Terve, mihis oot menossa?”

Nuppu



Small talk on siitä ihana asia, että sen voi oppia todella pienellä harjoittelulla toisin kuin esimerkiksi vieraita kieliä, joiden opiskelun aloitamme jo varhaisina kouluvuosina. Mene hissiin - mitä ajattelet "ulkona sataa, muistinko ottaa sateenvarjon ?" ja siinä sitä on aihetta säähän; "Ulkona näyttää satavan, no onneksi muistin ottaa tämän sateenvarjon matkaan" ja päälle kaunis hymy ! Etsi tietoisesti tilanteita joissa voit harjoitella smalltalkia. Esimerkiksi vanhukset lähes poikkeuksetta ilahtuvat suunnattomasti kun joku vaihtaa muutaman sanan. Kaupassa tarjoutuu paljon tilanteita harjoittelulle. Vain harjoitus tekee mestarin - kokeile, hämmästyt takuulla, miten pienestä kaikki olikin kiinni.

Niin metsä vastaa ...



Tervehdi vaikka ensin: kaunista aamua, päivää, iltaa tms. Sitten voit vaikka kertoa jonkun sattumuksen, mitä itsellesi tapahtui juuri kun olit kotoa tai töistä lähtenyt. Tai kysy vaikka naapurilta, että ”onko hyvä päivä tänään?” Itse ole sukujuuriltani Karjalasta, eikä minulle tuota vaikeuksia puhua tuntemattomien kanssa. Yleensä saan aina puhekumppanin täysin vieraastakin. Hymyyn vastataan hymyllä, iloiseen tervehdykseen iloisella tervehdyksellä.

Sirpukka



Kokeile seuraavalla kerralla: kun astut hissiin ja sen sijaan, että yrittäisit alkaa vääntämään juttua esimerkiksi säästä, hymyile. Hymy on yleisavain ihmiseen kuin ihmiseen.

Riikka



Hanki koira! Toisen koirantaluttajan kanssa jutun alkuun pääsee hyvin helposti vaikka kysymällä, voisiko oma hauvasi päästä tutustumaan vastaantulevaan koiraan. Koiraihmisillä juttua riittää keskenään!

Ps. Olen itsekin aika "epäsosiaalinen", mutta en toisten koiraihmisten seassa.

Kahden koiran omistaja



Katsot hymyilevästi kanssamatkustajaa silmiin ja tervehdit. Sen jälkeen voit vaikka kommentoida ilmasta tai tuumata, että onpas ihana päivä. Näin etelän maissa tapahtuu ja se kuuluu siellä hyviin tapoihin.

Heli



Väkisin on vaikea alkaa juttelemaan tuntemattomien kanssa. Kädet alkavat hikoilemaan ja syke nousee. Mielestäni silloin riittää, kun yrittää itse olla mahdollisimman rento ja hengittää rauhallisesti. Ainut, mikä tulee mieleen, mitä voisi tehdä, on hymyillä. Sen kielen ymmärtää kaikki.

Katariina



Älä vahingossakaan ole sen näköinen, että tilanne on sinulle epämiellyttävä. Se tekee tilanteesta vielä epämiellyttävämmän. Mene hissiin reippaana ja tervehdi naapuriasi iloisesti katsoen häntä samalla silmiin. Huolehdi siis, että naapurillesi tulee sellainen olo, että sinusta oli kiva tavata hänet, silloin hän voi jopa avata keskustelun. Varmuuden vuoksi voit toki miettiä valmiiksi jonkun aloitusrepliikin, jolla pelastat itsesi varsinkin pitkällä hissimatkalla.

Antisupliikki



Työskentelen sairaalassa ja hississä kohtaa usein tuntemattomia. Ensiksi minäkin tunsin ahdistusta, mutta tein itselleni selväksi, että eihän kaikkien kanssa ole pakko puhua, jos siltä ei tunnu Tämä tieto vapautti minut. Usein keskustelu alkaa vaikka siitä, mihin kerrokseen toinen on menossa tai voin sanoa, että minäpä lähden samaan kyytiin, niin säästetään sähköä. Ei siinä tarvitse mitään neronleimauksia keksiä ja usein toinenkin tuntee itsensä yhtä neuvottomaksi. Vapauta itsesi!

Miksun äiti



Hymyile. Hymystä Sinut muistetaan. Seuraavalla kerralla tavatessasi saman naapurin hän muistaa Sinut hymystä: ”Tuo on se kiva naapuri.” Tervehdi ja sano vaikka, että ”aika rientää, kolme kuukautta jouluun on.”
Kyllä se siitä.

Pullasuti



Sää on aina yhtä helppo puheenaihe tai muutenkin kevyet ajankohtaiset asiat. Itse olen esimerkiksi hississä alkanut jutella lapsista tai lemmikeistä, jos toisella osapuolella on ollut sellainen mukana tai vaikkapa kaupassakäynnistä, jos toisella on ollut ostokset kannettavana.
Arkiset asiat on se helpoin ja tuottavin puheenaihe ja riippuen vastapuolesta saattaa jutustelu rönsyillä suuremmaksikin ajatustenvaihdoksi ja seuraavilla tapaamiskerroilla muutaman sanan vaihtaminen on jo luonnollista.

Pipsa



Olen hyvin puhelias, niin en koe vaikeaksi lähestyä toista, vaikka outoa ihmistä. Avaisin itse keskustelun näin: Hymyile ja tervehdi. Sitten hymyillen sanot, että ”siellä taitaa sataa” tai: ”onpas kaunis päivä nyt.” Säästä saa aina hyvän aiheen aloittaa. Jos toinen kääntää pään ja ei halua jutella, anna mennä, ei väkisin eikä väsyttämällä. Mutta edelleenkin ajattelen, että saman talon asukkaalle voisi sanoa vaikka: ”onpa mukava paikka asua tämä talo, vai miten itse viihdyt täällä”

Voi katsella pihalla puita ja pensaita, todeta, että kauniita ovat. Voi todeta, että taitaa tulla kohta lunta tai vettä. Yleensä minusta jutun aloitus ei vaadi mitään ihmeellistä. Kun mukana on lapsia, heidän kauttaan on helppo myös keskustella, kysyä ikää ja jotain pientä.
Se, oletko ystävällinen, avaatko oven toiselle ja odotatko, että toinen voi tulla samaan hissiin ja se, että hymyilet ja katsot silmiin, on tärkeää. Kehosi kieli kertoo paljon, se kannattaa muistaa. Oma avoimuus ja hymy ovat tärkeimpiä. Sitten ihan joku sana, niin en osaa muuta neuvoa.

Olen tavannut jopa ihan kävelylenkillä ihmisiä, jotka mennä viipottavat kovaa vauhtia, mutta saatan sanoa aamulla vaikka: ”Huomenta, onpas mukava ilma olla ulkona!” Joku on pysähtynyt ja olemme alkaneet jutella niin kauan, että tulee jo kylmä! Ja tässä tapauksessa vastapuoli oli minulle tuntematon. Mutta jos joku sinun huomeniisi vastaa ja vilkuilee vain muualle, niin älä masennu, ole sinä itse aloitteentekijä ja se ystävällinen. Huomaat, kuinka mukavalle se tuntuu, kun ihan outokin ihminen voi jutella. Voit olla hänelle ainut sen päivän juttukaveri, ajattele!

Mummi 50



Kun olet siellä ovesi takana ja jännität, niin hengitä syvään ja rauhallisesti. Ajattele jotain mukavaa, joka saa sinut hymyilemään. Ajattele, että olet hyvä omana itsenäsi ja hymyile itsellesi. Kun menet hissiin, niin hymyile ja tervehdi. Tuskin kukaan jättää tervehtimättä sinua. Tässä on hyvä alku, ajan mittaan varmasti muutakin puhuttavaa tulee, mutta voit aloittaa tervehtimisellä. Usko itseesi ja hymyile! Tsemppiä!

Lotta



Hymyile aina silloin kun se tuntuu luontevalta ja sanot vain vaikka "hei". Jos tapaat puolitutun niin kysele kuulumisia ja siitä voi keksiä lisäkysymyksiä esim. mitä on suunnitellut viikonlopuksi. Tuntemattomien kanssa on turvallista keksiä tilanteessa, jossa on jotain sanottavaa. Olemalla kohtelias pääsee pitkälle.

Kiki



Tuohon ongelmaan auttaa muun muassa se, että opettelet ottamaan toisenlaisen asenteen. Tämä auttoi ainakin minua: Aina ei ole pakko puhua, voi vain hymyillä ja olla avoimen oloinen, silloin ei tule sitä tunnetta, että on pakko puhua. Silloin myös naapurin on helpompaa olla, eikä synny kiusallista hiljaisuutta, vaan mukava hiljaisuus. Kun molemmat ovat, rentoina omana itsenään, saattaa jotain sanottavaa tulla mieleenkin ja ihme kyllä todella usein tuleekin! Näin siis itse olen oppinut pois jännityksestä!

Pakolla ei synny mitään



Katso hissikaveriasi silmiin ja hymyile. Sano vaikka kaunis ilma tällä viikolla. Kesäaikaan on helppoa puhella marjastamisesta, sienestyksestä, ulkoilusta, koiran kautta on helppo ystävystyä. Jos ei itse pelkää koiria, aina voi kysyä mitä rotua koira on. Talvella voi päivitellä lumentuloa. Omakotiasujana ainakin.

Hymyile -saat hyvän päivän



Kaikki lähtee vain ja ainoastaan siitä, että poistaa ensin omasta itsestään jääsydämen. Sitten on oltava rehellisempi omalle itselleen. Turhanpäiväinen opeteltu jäykkyys on poistettava itsestä.
Nämä ovat ensisijaisesti johtavissa asemissa, herrojen, toimihenkilöiden, opettajien
jäykkyys- ja puhumattomuusongelmia. Olen muuten tehnyt kokeita tuolla kaupungilla ja katsonut, kuinka eri ihmiset reagoivat. Kyllä sieltä ne hyvät vaan seuloutuu minun luokseni nauramaan ja pitämään hauskaa.

Rampe



Ensimmäiseksi voi kehua juttukumppanin asua tai kampausta, kaunista aamua, harvinaisen kovaa räntäsadetta tai ainakin toivottaa erinomaisen hyvää huomenta. Hymyn kera mikä tahansa toteamus saa yleensä aikaan myönteisen reaktion.

Rulla



Mieheni joutuu ammattinsa vuoksi tekemään tuttavuutta ventovieraiden kanssa, ja häneltä olen omaksunut seuraavan aiheen: Ota puheeksi, missä päin henkilö asuu tai mistä hän on kotoisin. Juttu lähtee tästä täysin neutraalista asiasta, ja ihmiset yleensä mielellään kertovat itsestään. Juttua on helppo jatkaa: Kuinka kauan on asunut missäkin, kuinka on viihtynyt, mitä hyvää tässä asuinpaikassa on ja minkälaisia harrastusmahdollisuuksia on. Siitä se lähtee.

Tuulikki



En itse koe olevani mitenkään epäsosiaalinen, vaikka olen hiljainen! Olen tyyppiä, joka kyllä mielellään juttelee ja tutustuu, jos joku avaa pelin, mutta en osaa itse small talkia. En oikein usko, että se on opittavissakaan, se on vaan luonteenlaatu. Meitä on moneksi, puheliaita ja hiljaisia. Toki myönnän, että kärsin tästä, sillä joudun useinkin tilanteeseen, jossa pitäisi pystyä jutustelemaan. Vinkkejä ei siis ole tarjota, vaan jään odottamaan, mitä muut kertovat.

Helmiorvokki



Eräs ystäväni kertoi, että hän katsoo aamun lehdestä aina pari helppoa ajankohtaista asiaa (mieluusti EI poliittista eikä uskonnollista), joista voi muutaman sanan sanoa. Kotona voi ihan ääneen harjoitella, niin tuntuu luontevalta. Tai säästä: "aikamoista myrskyä luvattu, sateenvarjokin taitaa olla turha" tai " kylläpäs täksi päiväksi luvattiin hienoa säätä, taidan poiketa torikahville töihin mennessä" tai "edelleen hymyilyttää, kun bussissa oli niin mainio muksu äitinsä kanssa. Olisin kuunnellut pidempääkin, mutta piti nousta bussista" tms. Eikä ole väliksi, jos kanssaihmiset eivät vastaa. Olet rohkeasti tehnyt avauksen yhdessä olemisesta ja olet voittanut itsesi. Onnea yrittämiselle ja antoisalle elämälle.

Stadilainen karjalaisjuuri



Näissä tilanteissa heitän yleensä vastapuolelle, jonka erityisesti näen kärsivän tilanteesta, pikkuisen keventävää, kuten: ”mihinhän kohtaa yleensä ihmiset katsoo tässä hississä?” tai muuta sellaista.

Riitu



Kaikkein paras konsti on katsoa toista suoraan silmiin, hymyillä ja sanoa ”hei” tai ”hyvää päivää.” Yleensä toinen osapuoli avaa keskustelun ja siitä se lähtee.

Toinen vinkkini on, että lue päivän lehdestä jokin mielenkiintoinen juttu, niin sinulla on aina takataskussa jutunjuurta.

Ripe



Kuulun itse Marian kanssa samaan "kastiin". Mielenkiinnolla odotan vinkkejä. Kiitos, että  tämä aihe otettiin esille. Olet rohkea, Maria! Ainakin minä olen vain miettinyt asiaa yksin mielessäni. Tsemppiä meille hiljaisille!

TiiMa



Aluksi oudolle ihmiselle ei tarvitse välttämättä sanoa muuta kuin: ”Huomenta/päivää/iltaa” vuorokaudenajasta riippuen. Ja jos puhututtaa, niin sää on mitä mainioin puheenaihe. Se on neutraali puheenaihe ja kaikkia kiinnostava ja koskettava. Säästä voi keskustella vaikka joka hissitapaamisella.

Sipesippura



Mielestäni väkisin jutunaiheita ei tarvitsekaan keksiä. Mutta älä kuitenkaan piilottele. Astu rohkeasti ulos, katso ihmisiä silmiin, tervehdi ja mikä tärkeintä: hymyile. On ihmeellistä, mitä silmiin katsominen ja hymyileminen saavat aikaan, sanoja ei tarvita. Kyllä ne puolitutut sitten halutessaan aloittavat ja johdattelevat keskusteluun, johon onkin sitten helpompi lähteä mukaan.

Jaana



Hyppää oman mukavuusalueesi ulkopuolelle. Kun olet tehnyt sen muutaman kerran, huomaat, ettei puolituttujen tai täysin tuntemattomien ihmisten kanssa jutustelu niin kamalaa olekaan. Aiheita löytyy aina: sää, ympäristö, viimeaikaiset tapahtumat/tulevat tapahtumat, lapset (vaikkei omia olisikaan) sekä luonto ja eläimet. Hymy ja kauniin päivän toivotukset loppuun, niin hyvä tulee!

Päivi



Aloittaminen ei ole koskaan helppoa. Omalta mukavuusalueelta on vain päätettävä lähteä ja rohkeasti astua hissiin naapureiden kanssa. Aloittaa voi siten, että oven takana kuuntelet, että hissi ei varmasti ole vapaana ja sitten vain sinne juttelemaan. ”Moi, eipäs olla tavattu aikoihin... hei, mä asun tuossa naapurissa... voi, kun ihana koira, minkä ikäinen?...ihana pipo sulla, mulla on samanlainen...” ei se niin vaikeaa ole, pitää vain ylittää omat rajansa ja lopulta uudesta sosiaalisuudesta alkaa jopa nauttimaan. Alku on aina vaikeaa.

JR



Koeta keksiä jotain mukavaa toisen pukeutumisesta, hiuksista tai vaikkapa silmälaseista. Ainakin naisten kesken juttu alkaa helposti vaatteisa ja niiden hankintapaikkojen vertailusta: ”Kivan värinen takki, mistä ihmeestä olet löytänyt?” Toisinaan toimii.

Kipinä



Sosiaalisuuden opettelussa, niin kuin monessa muussakin asiassa pienet askeleet palkitsevat. Aivan ensiksi voi opetelle katsomaan tai edes vilkaisemaan toista ihmistä silmiin ja vaikka nyökätä ja antaa merkin, että voisit lähteä mukaan jutteluun. Yleensä tästä seuraa tervehtiminen sanoilla. Jo pelkkä huomenen toivotus vapauttaa tunnelmaa.

Suurin este itselleni nuorempana oli, että kuvittelin, että keskustelun pitäisi aina olla jotenkin "syvällistä". No ei tarvitse. Lähtökohta on, että vain avaa suunsa. Sää, taloyhtiön istutukset, hissin hitaus, syystalkoot esimerkiksi kelpaavat mainiosti jutustelun avaukseksi. Yleensä ihmiset haluavat puhua itsestään. Jos kuitenkaan et tiedä toisesta ihmisestä mitään, niin tuntemattoman ihmisen kanssa on hyvä aloittaa jutustelu jostain yleisestä ajankohtaisesta asiasta. Sää esimerkiksi kaikessa naiiviudessaan on mainio aihe. Tai esim. kysymys "Oletko tänä syksynä ehtinyt sienimetsään" voi virittää keskustelun. Jos bussissa viereesi istuu ihminen kanervien kanssa, niin kysäise: "Ajattelitkos laittaa kanervat parvekkeelle?" Jos toinen ihminen ei halua puhua tai vastaa yksisanaisesti, niin älä masennu. Vika ei ole sinussa, vaan tuossa toisessa ihmisessä joka ei juuri silloin jaksa puhua.

Anne Ko



Mene muiden joukkoon ja katso mitä tapahtuu. Myös vastapuoli voi avata keskustelun, jos vain olet läsnä. Joistain näistä kohtaamisista voi alkaa myös ystävyyden rakentuminen ja silloin sinä kyllä tiedät mitä sanoa, miten avata ja ylläpitää keskustelua. Vältellessäsi toisia ihmisiä viet heiltä mahdollisuuden tutustua Sinuun.

Peppi



Hymy täyttää tilan..

Minnanen



Jätä rationaalinen ajattelu ja ego-toiminta, kun yrität keskustelua vieraan kanssa. Tällöin keskustelusta tulee väkinäistä. Luontevaa keskustelua saa aikaan kun menee tilanteeseen tunteella, aisti tunnelmaa, äläkä mieti, mitä pitäisi sanoa. Pian huomaat, että suustasi tulee upeaa tekstiä ja keskustelu ja tilanne on luonteva.

Ruska



Mene hymyillen hissiin ja sano iloisesti huomenta, siinä se. Kohta siellä jo puheensorina käy.

Airi



Olen aina ollut ujo, joten pikkuveljeni toimitti kaikki meidän yhteiset asiat, kunnes eräänä päivänä hän kieltäytyi. Jouduin itse hakemaan tilalta maitoa ja kommunikoimaan emännän kanssa. Se oli jotenkin käänteentekevä hetki. Totesin, että täytyy vain pakottaa itsensä sosiaalisemmaksi. Small talk on itse asiassa helppoa, esittää vain kysymyksiä, jolloin toinen hoitaa suurimman osan jutustelusta. Nykyisin joudun työssäni esiintymään paljonkin ja ujouteni on edelleen olemassa ja pulpahtelee esille silloin tällöin, mutta osaan peittää sen hyvin.

Edelleen ujo, mutta pärjään sen kanssa



Väkisin ei kannata yrittää. Hymyile ja tervehdi. Jos keskustelua ei heti synny, niin hymyile edelleen. Anna toiselle tilaa olla oma itsensä ja hyväksy myös itsesi siinä hetkessä ja tilassa. Näin saan itse usein kontaktin tuntemattomiin. Se muodostuu hyvän ilmapiirin suojassa.

Mami



Tervehdys on ensimmäinen asia. Erittäin hyvän lisän siihen tekee hymy. Sää on hyvin turvallinen asia puhuttavaksi, kyllä siitä aina jonkin jutun saa. Mieti, mikä sinulla on yhteinen asia naapurin kanssa ja puhu siitä. Onko se yhteinen asuintalo/piha/ lapset. Oman lähiympäristön tai kaupungin jutut, joista lehdissä kirjoitellaan, ovat hyviä puheenaiheita. Ihmisillä on tietenkin erilaisia mielipiteitä ja on parasta puhua hieman varovaisella tyylillä, jos vaikka naapuri onkin vastakkaista mieltä asiasta. Jos ei halua kinata, voi sitten vaihtaa puheenaihetta toiseksi. Vuodenajan mukaan voi kertoa esim. marjastuksesta, sienestyksestä, lenkkeilystä, hiihtämisestä... tai sitten jos sinulla on havainto toisen harrastuksesta, hän varmaan kertoo siitä mielellään.

Jos ei juttua synny, niin ainakin olet yrittänyt. Voihan olla, että naapurilla on huolia eikä jaksa seurustella juuri sillä hetkellä kenenkään kanssa. Toisen "vastaamattomuus" juttukutsuun voi liittyä hänen omaan tilaansa, eikä kannata siitä ottaa nokkiinsa. Ehkä hän puhuu toisella kerralla. Itse asiassa hänellä voi olla samanlainen ongelma... Jos aina törmäät samaan ilmiöön, antaa olla rauhassa, pelkkä tervehdys riittää. Hissi on todellakin hankala paikka, ehkä ongelman tekee se, että siinä joutuu liian lähelle vierasta ihmistä, turvaetäisyys jää liian pieneksi ja on kiusallinen olo.

Puhelias kaksonen



Sää tai olosuhteet ovat aina aloitus. Busseissa tulee puhuttua ohi vilahtavista maisemista tai taloista. Jos uusi tuttavuus tulee mukaan keskustelemaan, niin hän antaa vinkkejä aiheista vuorostaan.
En ole koskaan itse ujostellut keskustelun aloitusta. Lähinnä olen hämmästellyt niitä harvoja, jotka eivät kykene keskustelemaan niitä näitä.  Suuri osa toki vastaa, mutta ei selvästi halua keskustella sen enempää. Usein löytyy aarteitakin, joiden kanssa voi keskustella kaiken käytettävissä olevan ajan ja vaihtaa mielipiteitä ja näkemyksiä.

Sinisorsa



Siis onko ihan pakko "tutustua" tai "ystävystyä" jokaiseen hissikumppaniin? Mielestäni hississä riittää ystävällinen, luonteva tervehdys.

Eikä luontevasti soljuva rupattelutuokio väkisin vääntämällä synny hississäkään - sinulla joko on jotain sanottavaa, tai ei ole.

1600-luvulla elänyt espanjalainen jesuiitta ja viisauden oraakkeli Baltasar Gracián on sanonut ystävystymisestä mm. näin:

"Mikään taikatemppu ei ole hyvän palveluksen veroinen, ja paras keino ystävyyden saavuttamiseksi on ystävyyden osoittaminen. Enin ja paras, mitä meillä on, riippuu toisista. Meidän on elettävä joko ystävien tai vihamiesten parissa. Joka päivä on pyrittävä voittamaan yksi ystävä, vaikka ei vielä läheiseksi. Muutamat sitten jäävät uskotuiksi viisaan valinnan jälkeen."

Aloita tekemällä ihmisille hyviä palveluksia ja he kiinnittävät sinuun välittömästi positiivista huomiota.

Älä koskaan pelkästään suusanallisesti toivo tai toivota jollekulle "parasta" tai "hyvää", vaan tee se, näytä se, toteuta se. Jos et voi tehdä mitään etkä auttaa asiaa käytännössä, älä sotkeudu siihen ollenkaan. Tekemättömän hyvän laiskoja toivottelijoita maailma on jo pullollaan.

Satu



Minusta tärkein asia vieraan ihmisen kohtaamisessa on: unohda itsesi. Kun avaat suusi, et voi koskaan tietää, kuinka toinen siihen reagoi. Ole avoin vastaanottamaan mikä tahansa reaktio. Silloin toinen osapuoli ei vaikuta sinuun. Jos ilmaiset itsesi ystävällisesti ja hymyssä suin, todennäköisesti vastapuolen reaktio on samanlainen. Kokeile rohkeasti. Kokemuksesta tiedän, että tulee hyvä mieli. Kaiken lisäksi, vieraiden kanssa keskustelu on kerta kerralta helpompaa!

Anu Aurinkoinen



Kehu! Vaikka naisesta hiustyyliä, missä leikkautit?
Kysele kevyesti ja kuuntele, jokainen haluaa kertoa itsestään.
joku vähemmän joku enemmän.
Joskus pelkkä hymykin avaa keskustelun, kokeile!

AnKui



Ei muuta kuin poimit puolitutun vaatetuksesta tai olemuksesta jonkun kivan yksityiskohdan ja kehaiset sitä. Jokainen rakastaa kuulla kehuja ja saa hyvän mielen pitkäksi aikaa. Jos tämä tuntuu liian ylivoimaiselta, käännä keli kuin keli hyväksi jollain tapaa . Jos sataa: "on se mukava, kun ei tarvitse kuin kääriytyä vilttiin sohvalle illalla" tai sulata tunnelma sanomalla, että "minua aina jännittää nämä tilanteet puolituttujen kanssa.."

Itsekin opetellut



Päivää ja pieni hymy, ihan vaisusti vain. Ei kannata yrittääkään enempää. Tilanne säilyy rentona ja on yleensä otollinen saada vastauskin tervehtimiseen.

Olloli



Maria, et ole yksin vaikeutesi kanssa. Lähes poikkeuksetta kaikilla muillakin on sama ongelma. Olisipa ihanaa, jos juuri sinä helpottaisit muiden ympärillä olevien ihmisten elämää ryhtymällä juttelemaan heidän kanssaan. Aivan tavalliset arkiset asiat ja toimet(sää, flunssatilanne, lähiympäristön tapahtumat ym.) ovat parhaita jutunaiheita, sillä kaikki löytävät niistä jotain sanottavaa.

Tupustiina



Kyllä sää on aina varma ja turvallinen kommentoinnin kohde.

Sofi



Olen itse puhelias, mutta aina sekään ei auta keskustelussa puolituttujen ja vieraiden kanssa. Olen keksinyt harrastuksestani hyvän keskusteluaiheen. Muutimme uudelle paikkakunnalle, kun lapset olivat pieniä ja mietin, miten tutustuisin alueen ihmisiin. Näin lehdessä, että Oriflame kaipaa myyjiä. Niinpä otin yhteyttä lehdessä mainittuun henkilöön. Oriflamen tuotteiden myynnistä tuli minulle harrastus ja olen tutustunut moniin vieraisiin ihmisiin, kun olen kertonut heille tuotteista (nyt jo 19,5 vuotta.)

Vippe



Rauhallisesti ja ystävällisesti toivotettu tervehdys: hyvää huomenta, hyvää päivää tai hyvää iltaa. Ystävällinen hymy. Ja sitten voitkin jo rentoutua. Ehkäpä naapuri jo jatkaakin siitä. Jos ei, älä huolestu. Ehkä hän jatkaa jonain tulevana aamuna. Tärkeintä, että pyrit itse olemaan rento ja huolestumatta, tuleeko mieleen jotain vai ei.

Rento hiljainen



Jokainen ihminen on mielenkiintoinen, vaikka ei välttämättä siltä näytäkään päällepäin. Kun lähtökohtana on, että haluaa ottaa selville ihmisestä nämä mielenkiintoiset asiat, vaikka vain pala palalta, kuulumisia kysellen, tuntuu homma helpommalta ja mielekkäämmältä.

Elina



Hanki koira, niin johan tulee haastelijoita.

Rampe



Aloita hymyllä, jatka tervehtimisellä, äläkä loukkaannu jos joku ei vastaa. Säästä ja vuodenaikojen vaihtelusta voi puhua tuntemattomankin kanssa. Naapureiden auttaminen lasten, ostosten ja esim. lemmikkien kanssa auttaa tutustumaan heihin.

Suvi



Aina voi aina katsoa toista silmiin ja hymyillä ja silloin voikin olla, että se toinen osapuoli aloittaa keskustelun. Ja jos niin ei käy niin aina voi tokaista jotain täysin neutraalia vuodenajasta ja säästä: "Onkin ollut ihanan lämmin syksy." "Mukavia nämä kirpeät syysaamut."

Ansu



Tervehtien voisi aloittaa ja muista hymyillä! Silloin tuntematonkin huomaa sinun positiivisuutesi. Siitä se jutustelu alkaa. Vanha klisee on jutella aluksi vaikka säästä.
Rohkeasti vain, Maria!

-Margit-



Aloita hymyilemällä ja tervehtimällä. Nämä alkeellisimmat sosiaaliset taidot ovat monelta jo tyystin unohtuneet tässä puhelin- ja tekstiviestikommunikoinnissa. Tämä aloitus jo avaa oven monelle
tuppisuulle ja murjottajalle! Puhelemisiin!

Hymyhuulet



Rohkeasti vain keskustelua avaamaan! Kun ei jännitä ja ota turhia paineita, niin juttelua saa aikaiseksi ihan mistä vain. Tuntemattomien kanssa keskustelen itse yleensä yhteisestä ympäristöstä kuten säästä, myöhässä tulevista busseista tai siivoamatta jääneistä rappukäytävistä. Puolituttujen kanssa sen sijaan otan puheeksi asioita, jotka ovat molemmille entuudestaan tuttuja, kuten lomat, puutarhanhoito tai työllisyys/työttömyys.

Yhden vinkin voisin vielä antaa: harjoittele lasten kanssa vaikka bussissa, kauppajonossa tai pihalla. Lapset ovat avoimia ja heiltä saa aina reippaan vastauksen takaisin.

Onnea yritykseesi!

Elina



Itse aloitan naapurien kanssa jutustelun hississä näin (jos on ilta): ”Oliko pitkä tai raskas päivä?” Jutustelu alkaa heti, eikä loppua meinaa tullakaan. Aamuisin saatan sanoa, että ”töihinkö menossa?” tai: ”onpa taas kaunis aamu.” Yleensä aina tulee kommentteja. Työpaikan hississä aamulla, kun tulee toisen firman työntekijä, voi toivottaa hyvää työpäivää, tai sanoa vain, että ”taas uusi päivä odottaa, toivottavasti hyvä sellainen.” Tässä vain pieniä esimerkkejä, mutta olen huomannut; kun itse avaa suunsa, saa kyllä 99 % vastauksen tai kommentin. Kannattaa kokeilla!

Tiina



Itsekin olen ujoilija. Ei se haittaa mitään. Väsyin myös siihen, että piti varmistaa, onko muita rapussa ennen lähtöä.

Harjoittelin ensin jonkun aikaa itseni kanssa eteisessä lähtiessä peiliä ohittaessa: vilkaisin silmiini, hymyilin itselleni ja sanoin "Hei". Lopulta se ei enää tuntunut naurettavalle ja tein sen sitten naapureille. Siitä ne keskustelut on lähteneet, ei sitä tarvitse itse aina keksiä mistä puhutaan.

Lähde pienestä liikkeelle. Nyt on kiva nähdä naapureitakin ja joskus jutellaan enemmän, joskus ei.

Vinttipulu



Hymyile ja toivota hyvää päivää, siitä se lähtee. Itse saatan samalla kysäistä kuulumisia jos kyse on esim. naapurista tai muusta puolitutusta. Sää on tuntemattomienkin kanssa helppo keskustelun avaus: kyllä se siitä.

Tiiti



Hymy! Siitä on helppo aloittaa. Harva uskaltaa lähestyä naama mutrullaan olevaa ihmistä. Joten ei muuta kuin hymyä huuleen kaikki.

Emu



Jos olet liikkeellä ajatuksella ”ei se purematta niele”, voit heittää jotain edellispäivän/saman päivän uutisesta, tai mitä mieleen juolahtaa, ei-negatiivisia asioita. 90 %:ssa tapauksista se toinen yrittää myös epätoivoisesti keksiä miten aloittaa juttelu. Ne 10 % täytyy jättää omaan arvoonsa, ehkä hänellä on sukkahousuista karannut silmukka tai muuten vaan odottaa tekosyytä käydä jonkun kimppuun, älä anna sen pahoittaa mieltäsi, todennäköisesti tämä ihminen viiden minuutin kuluttua harmittelee, että kiukku purkautui sinuun ja tekisi toisin jos saisi mahdollisuuden. Itse voit tuntea tehneesi palveluksen jollekin heikommalle johon kiukku olisi purkautunut jos et sinä olisi asettunut alttiiksi. Hyvä konsti on vaikuttaa naurettavalta itse, se vapauttaa toisen "en mä ainakaan noin torvi ole"-ajatuksella. Lykkyä tykö yritykselle, kerta kerran jälkeen se on helpompaa...

Marita



Kyseisen päivän sään kehuminen/moittiminen/ihmettely on aina helppo aihe!

Naapurinaisen vaatetusta tai hiuksia voi kehua - kuka ei sellaisesta tykkäisi!

Pirkko



Ei kaikkien tarvitse olla supliikki-ihmisiä. Voit olla vaikkapa "se vähän hiljainen naapuri, joka aina tervehtii iloisesti hymyillen.”

Joonas



Mene sinne hissiin tai minne tahansa hymyillen tietäen, ettei Sinun tarvitse pakosta tehdä tai sanoa mitään. Saat vastaasi hymyn ja ehkä sanan tai kaksi. Se on alku.

Nimim. Hymy



Hei, minäkin piileskelin aiemmin ovien takana ja milloin missäkin, etten vaan joudu juttusille puolituttujen kanssa. Tuntemattomat olivat helpompi nakki: ei mitään ennakko-odotuksia. Mutta tule rohkeasti piilosta esiin vaan! Ei siinä kohtaamisessa mitään suuria viisauksia tarvitse ladella. Tervehdit vaan ensin ja hymyilet - voihan olla, että se toinen henkilö heittää seuraavan lauseen ja siitä se sitten lähtee. Ihmisiä me kaikki vaan ollaan.

Entinen ujostelija



Usein hississä pyritään välttelemään keskustelua, koska naapurin aiheet ei ehkä jaksa kiinnostaa, elleivät ne jollain tapaa kosketa itseä. Ajatus, ettei keksi mitään naapuria kiinnostavaa tai koskettavaa, estää näkemästä molempia kiinnostavia aiheita. Jätä pois itse tilanteen miettiminen ja tutustu avoimin mielin omaan ympäristöön (piha, päivän uutiset, sää, politiikka). Ympäristössä kohtaa monia mielenkiintoisia asioita, jotka askarruttavat naapureitakin. Vain keskustelun kautta oppii löytämään asioita, joista sinun lisäksesi naapurikin on kiinnostunut.

TeemuMoi



Itse olen kehittynyt sosiaalisemmaksi, kun keksin kysymisen keinon. Uskoakseni se osoittaa kiinnostusta toista ihmistä kohtaan, ja sillä välttyy kertomasta itsestään mitään, jos kokee itsensä ujoksi. Puolitutulta voi kysellä hänen työstään, harrastuksistaan, lapsistaan tai kodin remontistaan, jos tietää että vastapuolella esim. on lapsia tai hänellä on remontti juuri käynnissä. Silloin tällöin voi kertoa väliin jotakin itsestään ja omasta tilanteestaan, ettei tilanne mene revolverihaastatteluksi.

Hississä suosisin taloyhtiötä koskevia keskustelunaiheita, en niinkään henkilökohtaiseen elämään liittyviä kysymyksiä. Remontti on hyvä ja neutraali aihe: oman talon remontti, vastapäisen talon remontti jne. Valittaminen on vaarallinen tapa aloittaa keskustelu, se voi aiheuttaa närää toisessa. Ja onhan meillä tuttu ja turvallinen sääaihe: olisiko pitänyt ottaa sateenvarjoa mukaan vai ei, nyt on niin hieno ilma että pitää lähteä ulos jne.

Viimeinen keino: hanki koira, siitä löytyy aina puheenaiheita, myös hississä!

Riina Reipas



Ei ne sanat ole tärkeitä, vaan Sinun eleesi ja kehonkielesi! Huomioi toiset tervehtimällä hymyn kera ja katsekontaktilla. Ystävällisessä ja avoimessa ilmapiirissä jutut alkavat "itsestään". Jos ei, älä anna sen häiritä päivääsi.

Yksi tuhansista



Ihan tervehdys iloisesti riippuen vuorokaudenajasta. Siinä on avaus tutustumiselle. Jotkut vastaavat ja aloittavat keskustelun ja toiset vain nyökkäävät. Olin erään ihmisen kanssa tehnyt pari vuotta tuttavuutta, kunnes kerran hän alkoi puhua. Voisin sanoa, että työvoitto.

Riitta



Hymyile ja tervehdi. Muista, että hekin haluavat tutustua sinuun. Säästä voi aina aloittaa, muista sanoa jotain positiivista: "Ulkona näyttää olevan ihanan kirpeä ilma"

Eskola Päivi



Minä aloitan jutustelun kenen kanssa ja missä vain "ihan muina miehinä" vähän kuin itsekseni: ”Olipas täpärällä junaan ehtiminen, onpa ihana auringonpaiste, kylläpä tuuleekin lujaa...” Ja kumma kyllä, yleensä ihmiset aina vastaavat, vaikka olin kuullut, ettei kukaan täällä pääkaupunkiseudulla puhu kenellekään ei-tutulle ja jos puhuukin, ei kukaan vastaa. Taas kerran siis: oma asenne ratkaisee. Älä anna toisen ulkonäön pettää. Monen naamion alla on yksinäinen ihminen, joka ilahtuu sanoistasi!

Merja



Itse teen ihan samaa välillä - ja tunnen olevani typerä. Useimmiten riittäisi pelkkä tervehdys ja kaunis hymy, eikä sen jälkeen välttämättä tarvitse sanoa mitään. Pitää kai totutella kestämään hiljaisuutta.

Mervi



Yksinkertaisesti, ole aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä, silloin juttu luistaa kuin itsestään!
Esim. voit avata keskustelun jollain perinteisellä toteamuksella: "Onpa kaunis sää." ja jatkaa kysymyksillä ja kuuntelemalla: "Millä kuljet töissä, jos onkin huono sää?" "Ai autolla -onko sinulla pitkäkin työmatka?", " No sehän on sopiva matka - vai mitä olet itse mieltä?" Kun olet kuunnellut ja tehnyt lisäkysymyksiä jonkin aikaa, toinenkin ihminen alkaa kysellä sinusta, ja voilá!

Motka



Naapurimme kertoi kovin ilahtuneensa, kun hän oli ollut juuri heränneenä aamulehteä hakemassa postilaatikolta ja poikani 7v. oli ohi mennessään, iso reppu selässään, kouluun lähtiessä huikannut: "Tästä se päivää alkaa".

Teppo



On vaikea nopeasti muuttaa tapojaan eli anna itsellesi aikaa ja aloita sopivan pienin askelin. Opettele ensin sanomaan vaikka vain ”hei” puolitutuille. Ja ajattele, etteivät ne muut ihmiset sen kummempia ole kuin sinäkään.

Tellu



Tee tikusta asiaa eli opettele "small talkia". Aloita puhuminen säästä. "Hieno päivä tänään", "Taas jaksaa sataa" jne. Sää on varmasti suomalaisten suosituin small-talk-aihe.

Eveliina



Rohkeutta, ylitä rajasi. Opit aivan varmasti, miehenikin on oppinut. Nykyään hän pulpattaa koko ajan, vaikka on ollutkin todella ujo, kuulemma. Ajatuksia oli kuulemma aina ollut ja tehnyt mieli osallistua. Yhtenä päivänä hän oli päättänyt, että hänen ajatuksensa ovat ihan yhtä tärkeitä ja arvokkaita kuin muittenkin.

Hymyile, sano huomenta ja päivää. Naapuri saattaa olla sanavalmiimpi ja sanoa jotain, kohteliasta on sitten vastata. Muista kuunnella. Eikä kaikkien kanssa tarvitsekaan tulla ystäväksi, tutuksi riittää.

Hymytuikku



Varma keino naisten kesken jutun aloittamiselle on kehaista tukan leikkausta tai jotain kivaa vaatekappaletta ja kysyä kampaajaa tai vaatteen hankintapaikkaa. Tepsii aina. Ensin tulee ilahtunut tai kenties vaivautunut hymy, mutta sitten vapautunut mielihyvä yleensä vie voiton ja voi jutella muustakin.
Miesten kanssa tepsii yleensä huumori tai ironia - riippuu tietysti miehestä. Yleensä jokin mukava huomautus tilanteeseen liittyvästä humoristisesta piirteestä saa miehen vapautumaan. Samalla mies vapautuu pelosta, että häneltä oltaisiin vaatimassa jotain tai että kyseessä olisi iskemispuuha.

Anski 100



Mitäpä, jos astuisit ihmisten luo vaikkapa siinä hissin ovella, katsoisit suoraan silmiin ja hymyilisit tuntemattomalle. Olen itse kokenut, se luo välittömän ilmapiirin ja useimmin tuo toinen henkilö on sanonut jotain mielekästä, ei ole itse tarvinnut keksiä. Toisaalta, voihan sitä seisoa hissiä odottamassa ihan hiljaakin, mutta ystävällinen katse on se muurinmurtaja – silloinkin.

Rusiko



Katso kohtaamaasi ihmistä ja etsi hänestä jokin positiivinen, mukava, sinua sillä hetkellä miellyttävä piirre, asia, mikä tahansa! Ja sano se vilpittömästi hänelle. Kauniit kädet, mukava käsilaukku, hyvä tuoksu, valoisat silmät,ryhdikäs olemus, kaunis väri hiuksissa, kaunis sormus, hienosti lakatut kynnet, hieno salkku, ihana solmio, viehättävä koira tai lapsi.

Kesäheinä



Minusta mainio tapa esim. hississä on tervehtiä selvä-äänisesti (ei mumisten) muita hississä olevia. Siitä juttu yleensä etenee esimerkiksi säähän.

Anne



Ensin pitää päättää haluta olla sosiaalisempi. Muutokset lähtevät itsestä ja silloin myös itse pitää toimia. Ajattele, että naapurit ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin sinäkin. Ajattele etukäteen, että he ovat kivoja ja mukavia.

Sitten voi aloittaa vaikka siitä lähimmästä naapurista. Päätä, että kun seuraavaksi näet hänet, hymyilet ja sanot "hei" ja jatkat vaikka jollain kommentti säästä (se on ainakin varma aihe). Odota toisen reagointia; harva ihminen jättää vastaamatta ystävälliselle ihmiselle. Enempää ei tarvita avaukseen. Toista illalla tai seuraavana päivänä sama, mieti vaikka aluksi etukäteen, mitä tänään sanoisit tai kysyisit toiselta. Yllättäen voit huomata, että naapurisi ovat kivoja; voit saada jopa ystäviä!

Tervehtiminen riittää ja siinä meillä suomalaisilla on todella parantamisen varaa. Voihan olla, että se naapurikaan ei ole juttutuulella. Yleensä nämä asiat vaistoaa, kun ei turhaan jännitä.

"Ujoudesta päässyt"



Aivan yksinkertaisista asioista on helppo aloittaa, esimerkiksi säästä tai muista ajankohtaisista asioista. Sitten voi siirtyä kertomaan oman (positiivisen) näkökulmansa jostain asiasta, esimerkiksi omena sadosta, jonka on kerännyt ja josta on jäänyt ylitsekin ja että ei tiedä minne säilöä loput omput. Voisi sopia vaikka hissikeskusteluksi.

Omena



Kysymällä: "mitenkä se syksy on lähtenyt käyntiin?" tai jos vähänkään tietää, mitä toinen tekee tai käykö esimerkiksi pyöräilemässä, niin siitä kysymällä juttu alkaa. Yleensä m-alkuisia kysymyksiä, niin ei voi vastaukseksi saada ”joo” tai ”ei”-tyyppisiä, vaan laajempia.

Severi



Sosiaalinen suomalainen on melkoinen haaste vielä tänäkin päivänä. Minä teen ujona ihmisenä niin, että hymyilen ja pyrin katsomaan silmiin vastapuolta hymyillessäni ja sanon vain huomenta, päivää, iltaa. Useimmiten hymy ja avoin katse saavat aikaan sen, että vastapuoli ottaakin aloitteen small talkin aloittamisesta.

Ilmeet, eleet ja rento olemus antavat kuvan ihmisestä, jota on helppo lähestyä. Ja, jos ei kukaan halua tervehdystä enempää, sekin on hyvä! On kuitenkin jo kontakti saatu. Tosin hymyilyn ja suoran katsekontaktin aikana helpommin muutama sanakin irtoaa. Olen hississä monet miehet saanut iloiseksi, kun olen kehunut miehen partaveden tuoksua tai hänen solmiotaan, matkalaukkuaan tai takkiaan.

Samaa olen tehnyt naiselle, eikä sitäkään ole pahalla katsottu. Kauniin ja hyvän asian tuominen toiselle yllättäen tuo varmasti hyvän mielen, mutta pitää muistaa, että sanoissaan pitää olla rehellinen ja olla oikeasti sitä mieltä, mitä sanoo! Maailma on paljon kauniimpi paikka, kun kohtaa ihmisen sellaisena kuin hän on ilman turhaa ja typerää valheellista mielistelyä, mutta jos joku asia itseä selvästi miellyttää toisessa, sen saa sanoa tuolle vastaantulijalle. Jokaisen ihmisen kohtaaminen on mukavaa ja jokaisessa ihmisessä on hyvää, kaunista, siis miksi ei enemmän sanota asioita ääneen suoraan tilanteessa. Hymy, hartiat ja hengitys - antavat itsellekin paremman olon ja se näkyy ja leviää toisiinkin. Hymyile siis hartiat rentoina ja hengitä syvään rauhallisesti - näin voit keskustella bussipysäkillä syksyn viimassa, kun et edes palele rentona hymyillen.

Nanne



Miksi pitäisi olla sosiaalisempi tai ainakaan puheliaampi? Suomalaisilla on vahvuutena, että voimme olla hiljaakin toistemme seurassa, eikä jatkuvaa pälpätystä ole ihan pakko pitää -ellei se tunnu hyvältä. Olettaisin, että tuo paine small talkiinkin vähenisi ja juttua voisi tullakin, jos ei pidä sitä pakollisena

Hiljaakin voi olla



Jos pelottaa, niin vanha konsti lienee paras. Kohtaa pelkosi, mene hissiin yhtä aikaa naapurin kanssa, avaa suusi ja huomaat, että samanlaisia ihmisiä me kaikki olemme. Kun ihmisille alkaa jutella, niin aivan varmasti hekin vapautuvat ja alkaa vapautunut jutustelu.

Elsa



Hei Maria, lue Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä. Siinä on oivallisia ohjeita asiaan.

Nunnu



Hymyile. Toivota hyvää päivää. Kehu vaikka takkia, hiuksia, laukkua. Hississä voit kysäistä, että minkälainen ilma siellä on. Juttu voi jatkua vaikka vaatetuksesta; tulikohan tarpeeksi lämmintä päälle, onkohan liikaa vaatetta tai muuta. Kyllä sitä juttua riittää. Pääasia on, että jo tavatessasi ihmisen olet asennoitunut siten, että "olipa mukava, ettei tarvinnut yksin tätä hissimatkaa kulkea". Ja kertaus: hymy auttaa aina.

Aina hissillä



Iloinen tervehdys, pilke silmäkulmassa. Siitä se lähtee.

Piikikäs



Hymyile! Ole kuin amerikkalaiset! Aloita vaikka puhumalla säästä tai ihastele naapurin parvekekukkia, koiraa tai käsilaukkua. Kaikki pitävät siitä, kun sanot jotain positiivista.

Suvitar



Mielestäni yksinkertaisin ja toimiva vinkki on tämä: Sen sijaan, että pohtisit hiki hatussa, mitä (esim. naapurille hississä) sanoisit, paukkaa rohkeasti samaan koppiin ja hymyile. Voit jopa sanoa: ”terve”.

Se riittää. Hymyilet. Useimmiten saat hymyilevän tervehdyksen takaisin, joskus hymystä rohkaistuneena naapuri sanoo sinulle jotakin, joskus oman hymysi aikaan saama toisen hymy saa sinut lausumaan jotakin tervehdyksen lisäksi.

Toisinaan tuo pelkkä hymy riittää. Tulee mukava mieli molemmille, tai kaikille, osapuolille.

(Ja kurttunaamat saavatkin jäädä omaan suosioonsa.)

Henna



Kokeile aluksi mennä samaan aikaan naapurin kanssa samalla hissillä ja sanoa iloisesti tervehdyksen, hän varmaan vastaa ja saattaa tehdä aloitteen pitempäänkin rupatteluhetkeen. Jutteluaiheet riippuvat hyvin paljon vastapuolen elämäntilanteesta, jos hänellä on esim. saman ikäisiä lapsia kuin sinulla, tai kotieläimiä tai jos keksit jotain muuta yhteistä.

Klaara



Mielestäni lämmin, iloinen ja reipas olemus jo tekee jutun aiheet paljon helpommaksi kuin pidättelevä, epäröivä olemus. Tervehtiminen toista kohtaan ja muutamalla sanalla kommentointi, siitä jo huomaa onko toinen kiinnostunut keskustelemaan vai ei. Yritä olla luonteva niin asiat menee omalla painolla esim. päivän polttaviin asioihin pysähtyminen ja keskusteleminen niistä tai jokin muu yhdistävä asia. Henkilö, joka vastaa takaisin ja on kiinnostunut aiheesta, niin varmasti jatkaa juttua, jos olette samalla aaltopituudella.

Manteli



Itselläni on myös sama ongelma. Vaikka sanotaan, että säästä puhuminen on maailman surkein puheenaihe, olen siihen joskus turvautunut. Myös huumorin pilkahdukset puheessa (sopivassa määrin) ovat rentouttaneet juttuhetkiä.

Minsku



Aloita vaikka jostain ihan pienestä jutusta. Näköpiirissä on aina jotain, jota voi kommentoida. Kadulla kävellessä, liikennevalon vihreäksi vaihtumista odotellessa, hississä, kaupan jonossa, kaikkialla, voi mainita vaikka: onpa upea ilma, kaunis puu, ihanan virkistävä sade, iloinen kassahenkilö, mitä tahansa.

Ihmisestä näkee pian, onko hän "juttutuulella" vai ei. Jos hän ei vastaa mitään, tai murahtaa jotain ja kääntyy pois, voit rauhassa keskittyä omiin asioihisi, hän ei halunnut käyttää tilaisuutta hyväkseen. Se oli sitten hänen tappionsa eikä sinun.

Ihmiset myös pitävät siitä, jos heitä kehutaan. Kaunis pusero, upea kampaus, kiva kravatti ovat hienoja kehumisen aiheita. Näitä kun kehaiset ja kysyt vaikkapa, mistä on hankittu ja mitä materiaalia, niin johan voi syntyä keskustelua.

Ajattelisin, että varsinkin hississä naapurin kanssa löytyisi helposti keskustelun aiheita. Se voi olla jotain taloon tai lähiympäristöön liittyvää. Kuinka hyvin huoltofirma toimii, onpa hyvä, kun on hissi niin ei tarvitse kävellä tai että onpa mukavan lämmintä asunnossa, vaikka pihalla on pakkanen.

Ja tosiaan, jos toinen ei halua keskustella, se on sitten sillä selvä.

Natanen



Pitää vaan rohkeasti alkaa juttelemaan ja ottaa kantaa toisten keskusteluihin."Rohkea rokan syö"

Rituli



Itse olen kehittänyt ja oivalliseksi kokenut menetelmän. Kun menen hissiin iloisesti hymyillen, sanon: "hyvää huomenta". Jatkan puhetta, että onpa ihana ilma tänään, tai muuta ilmanlaadusta ja mieluummin myönteistä. En ole kokenut olevani tyhmä tai muuta. Yleensä metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan."

X



Aloita hymyllä ja katso tai edes vilkaise ihmistä vilpittömästi silmiin. Monesti hymy avaa myös sanaisen arkun ja toinen aloittaa puhumisen. Turvallista on puhua säästä. Aina on tai on ollut pilvistä, sateista, tuulista, paistaa tai samaa on ollut yllättävän pitkään. Myös itse hissistä ja muusta ympäristöstä voi tehdä havaintoja. Lyhyen yhteisen matkan aikana on vaikea jututtaa ketään väkisin, mutta seuraavalla kerralla vastapuoli saattaa olla vastaanottavaisempi. Muista aina, ettet anna murjottajan päättää omaa käytöstäsi ja kuuntelu on arvokas osa keskustelua. Positiivisella aloituksella saat ennen pitkää positiivisen vuorovaikutuksen hissikaverin kanssa.

Katja



Itse aloitan keskustelun sanomalla esimerkiksi "iloista päivää" ja jatkan, vaikka eiväthän kaikki päivät nyt ihan ratkiriemukkaita ole, mutta enimmäkseen iloisia". Kanssaihminen vähintään hymyilee ja yleensä sanoo jotakin tosi positiivista.

Peppiliina



Maailmahan on täynnä puheenaiheita! Puheenaiheen kanssa kannattaa olla aluksi varovainen, ellei tunne toista tarpeeksi, ettei tule tahattomasti loukanneeksi puhekumppania. Sää on aina turvallinen aihe. Siitä vaan rohkeasti juttelemaan!

Liisukka



Itselläni on tapana, jos olen sosiaalisella tuulella, aloittaa keskustelu esim. naisihmiselle sanomalla, että onpa sinulla ihana takki tai saappaat tai kengät. Olen vaatekaupassa töissä ja tiedän, että naisia kun huomioi, niin he silminnähden ilostuvat. Miehelle taas voi aloittaa puhumalla jotain teknistä, kuten: ”onpa supernopea hissi” tai muuta sellaista. Jos mies ei lähde mukaan, niin voit vain ajatella etteivät kaikki ole aina juttutuulella.

Sosiaalinen



Ei aina tarvitse aloittaa puhumalla. Mene sisään hissiin nyökkää ja hymyile.

Jos naapuri aloittaa juttelun voit vastata, jos ei, olet ainakin kohteliaasti huomioinut. Voit toki myös ääneen tervehtiä.

Anu Saari



Meillä täällä talossa, jossa asumme, on sellainen tapa, että kun uusi asukas on muuttanut taloon, toivotamme hänet tervetulleeksi. Kerromme, että meillä on täällä iloinen ja mukava meininki.
Täällä tervehdimme ja morjestamme naapureita.

Aurinkoinen



Sehän on ihan yksinkertaista ja helppoa. Juttele Ihmisille, niin kuin tahtoisit heidän juttelevan sinulle! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja lisätään jakamalla.

Ilon pisaroita



Hymylla voi aloittaa - se jo kovasti ilmapiiriä helpottaa - ja tervehtiä; siitä ei kukaan huonoa tykänne, että saa ystävällisen tervehtimisen hymyilevältä ihmiseltä. Ei tarvitse ihmeitä. Muutama sananen säästä tai muusta helposta aiheesta on helppo jakaa kenen kanssa vain, jokaisella on siitä Suomessa sanottavaa, eikös niin?

Puhelias



Pääasiassahan se on luonnekysymys onko vai ei sosiaalinen.
Mutta koska kaikkea voi opetella, voi pienin askelin aloittaa vaikka hymyllä. Jos siihen ei vastata irvistyksellä, voi rohkaistua vaikka sanomaan: ”hyvää iltapäivää”. Ennen kuin huomaakaan, on jo tarjoamassa pastillia aina, kun itsekin ottaa. Siis rohkeasti vain yrittämään jos siihen on halua.

Pastilli



Voi Maria, avaa silmäsi ja hymysi. Mene hissiin ja sano toisille vain hyvää huomenta ja jatka hymyillen ja hyväntuulisena päivääsi. Toimii, olen kokeillut tätä Silja Lainin risteilyllä tuntemattomiin ihmisiin ja katsos, kuinka monta ihmistä sainkaan hymyilemään. Seuraavan kerran he tulivat vastaan hymyillen. Eräs sanoi: ”kiitos avauksesta”.

Rispa



Avaukseksi riittää iloinen tervehdys ajankohdan mukaan. Jos sitten jutusteltavaa ei tunnu löytyvän, ei ole pakko väkisin yrittää. Mutta usein tuosta iloisesta tervehdyksestä ilahtuneena saattaa toinen osapuoli aloittaa spontaanin juttelun. Väkisin ei ole mitään pakko yrittää ylläpitää. Kyllä hississä voi tervehdyksen ja hymyn jälkeen olla hiljaakin.

Hiksu



Ihmiset tykkäävät puhua itsestään. Kysy heiltä jostain sellaisesta, mistä tiedät heidän pitävän, ja he hoitavat jutustelun puolestasi. Hyvällä tuurilla opit heistä jotain uutta.

Kati



Tämän saman ongelman kanssa kamppailee varmaan yllättävän moni, ja minäkin olen yksi heistä, valitettavasti.

Ei ainakaan säästä kannata alkaa puhumaan. Se on jotenkin niin kulunut juttu jo. Mutta ei kai sillä niin väliä, kunhan on avoin ja hymyilee. Silloin se toinenkin saattaa aloittaa keskustelun, jos näin on tarkoitettu.

Lsmv



Hyvä Maria. Itse olen ollut samanlainen ja aloitin säästä, kellonajasta yms. "jonninjoutavasta". Päätin että vähintään tervehdin kaikkia. Katson silmiin, hymyilen ja tervehdin. Ja saat huomata miten ihania ihmiset ovat. Pelkkä tervehtiminen voi avata sinulle mahdollisuuden tutustumiseen ja jopa ystävystymiseen. Äläkä turhaan ajattele mitä "kertoisit", kysy mieluummin. Ihmiset kertovat mielellään missä asuvat, tekevät työtä yms. tavallista. Aloita pienestä. Mitäs jos se naapurisikin on sellainen kuin sinä! Arvaa miten hän ilahtuu kun tervehdit häntä lämpimästi! Rohkeutta! Ihmiset ovat oikeasti ihania!

Reiska



Säästä on aina turvallista aloittaa keskustella. Jos toinen ei vastaa, ei kannata välittää. Se on vain sen toisen häpeä!

Odee



Sama ongelma. Ei kai auta muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa ihmisten ujostelu. Mennä mukaan ja avata suunsa. Juttua tulee jos kemiat kohtaa, jos ei kohtaa niin turha on väkisinkään vääntää. Parempi omassa kuin huonossa seurassa : )

Optimisti erakohko



Hymyile, tervehdi ja katso silmiin ystävällisen kysyvästi, siitä se lähtee. Puolitutuilta voi aina kysyä kuulumisia!

Soilamalla



Ole niin kuin kaikki kohtaamasi ihmiset olisivat vanhempiasi. Vanhanaikaisen kasvatuksen saaneet tietää mitä tarkoitan. Ollaan rennosti, mutta samalla kunnioittavasti. Silloin on helppo sanoa asioita normaalilla äänellä ja luontevasti käyttäytyen.

Tarja Peippo



Nykyisessä asuinmaassani on täysin luonnollista tervehtiä niin vieraita kuin tuttujakin hississä, rappukäytävässä, kadulla, kaupassa jne. Jutustelun voi aloittaa ihan arkipäiväisistä asioista kuten liikenteestä, aina niin hienosta/hirveästä säästä, vastapäisen talon remontista, omasta kiireestä, julisteesta hissin seinällä, ihan mistä vaan, mikä mieleen juolahtaa. Kun muistaa hymyillä ja katsoa silmiin, ollaan jo pitkällä.

Käytin samaa konstia kesällä Suomessa ja hyvin toimi! Jos joku ei vastaa tai juttele, se on hänen omaa hölmöyttään, ei keskustelun aloittaja vika. Heillä en enää päätäni vaivaa, keskityn niihin, jotka tervehtivät takaisin ja jatkavat jutustelua.

Ai niin, muistinko sanoa, että olen ihan kamalan ujo suomalainen ja uuden tavat opettelu ei käynyt tuosta vaan, mutta pakotin itseni ensin tervehtimään takaisin ja nyt osaan jo olla aloittava osapuoli. Outoa, mutta hississä hyvän huomenen sanominen ei satu yhtään.

Ulkomaan elävä



Minä yksinkertaisesti tervehdin muiden muassa naapureitani.

Voittona koen alakerran naapurin, jolle 13 vuotta olen puhunut säästä tai mistä vain yhdentekevästä asiasta. Pari viikkoa sitten kyseinen henkilö aloitti itse puheen. Minusta se oli saavutus.

Marjuska



Hei Maria, ole positiivisella asenteella ja tervehdi iloisesti. Se kertoo, että olet vastaanottavaisella tuulella. Huomenta, hauskaa päivän jatkoa, hyvää viikon loppua antaa varmasti myös iloisen vastauksen. Sillä varmasti pääsee alkuun. Seuraavalla hissimatkalla voi varmasti vaihtaa muutaman sanan lisää.

Eeva



Olin itse ennen usein ihmisten karttaja. Jännitin, etten osaa sanoa mitään. Nyt ajattelen, että aina ei ole pakko puhua. Hississä esim. hymyilen ja tervehdin. Jos ei ole sanottavaa, olen hiljaa, mutta vastaan, jos kysytään (vastauksen sisältö tietenkin riippuu kysyjän tuttuuden asteesta). Jos aloitan puhumisen, sanon jotain yleistä säästä, vuodenajan ajankohtaisista asioista (juhannus, loma, joulu yms) ,ihmisen vaatetuksesta kohteliaisuutta, jos on aihetta. Näin pääsee alkuun!

Tärkeintä on nyt 50-vuotiaana huomata, että aina ei tarvitse puhua jotain. Tiedän, että muutkin ihmiset jännittävät! Ajattelen myös, että minulla on oikeus mennä sinne hissiin yksin, jos haluan. Mutta jos tulee tilanne, että joutuu muiden kanssa johonkin tilaan yhtä aikaa, en ole enää paniikissa.

Ihmisjoukossa saatan vain kuunnella, koska hitaana puhujana ja puheen aloittajana en aina pääse nopeimpien mukaan! Usein joku ehtii sanoa ennen minua juuri sellaisen asian, jonka olisin halunnut sanoa.

Kuuntelen, jotta olisin keskustelussa mukana. Saatan välillä tokaista: "Tuo oli hyvin sanottu, samaa ajattelin minäkin!" Tai: "Hei, en ajattele aivan noin" Näin olen päässyt mukaan nopeammin ajattelevien ja puhuvien keskusteluun, kun he saattavat kysyä, mitä sitten ajattelet!

Pääasia on ollut, että rentoudun ja osaan olla hiljaa, enkä jännittäen yritä keksimällä keksiä jotain puhuttavaa, jos ei mieleen tule mitään, vaan kuuntelen muiden puhetta. Ajan myötä olen huomannut, että rentoutuessa puheenaiheita pulpahtaakin helpommin. Jos ei tule mitään mieleen, annan itselleni oikeuden olla hiljaa!

Tähän tilanteeseen pääseminen ei ole tullut hetkessä, vaan vuosien myötä, ja vieläkin joskus suren, etten ole aina sanavalmis ja puhelias, vaan usein mietiskelevä ja hiljainen ja joukossa se kuuntelija! Eräs ystäväni sanoi, ettei sosiaalisuus ole puheen määrästä kiinni, vaan läsnäolosta.
Joten siellä hississäkin hiljaista tunnelmaa helpottaa se, ettei pakota itseään olemaan puhelias, jos ei ole, eikä vaivaannu hiljaa olemisesta!

Karoliina



Tarjoudun auttamaan heikkokuntoista naapuria hissiin. Siitä sukeutuu keskustelu.

Pihamme kulmalle kaupunki oli vetänyt keltaisella värillä viivoja. Yläkerran naapuri oli ulkona ja arvelin hänelle, mitähän ne tuosta alkavat kaivaa, tänä vuonna ei ole vielä kaivettukaan. (joka vuosi avattu kadunreuna). Siitä tuli 20 minuutin keskustelu aiemmin tuntemattoman naapurin kanssa. Eli rohkeasti vaan puhumaan jokapäiväisistä asioista.

Mummi



Ihan ekana tuli mieleeni, että hankipa itsellesi joku söpö koira! Sen kanssa kun liikut, niin ainakin koiraihmiset ovat kimpussasi alta aikayksikön. Olen itse saanut kymmeniä kivoja ystäviä tällä tavalla.

Toinen neuvoni on, että unohdat ujoutesi ja menet rohkeasti hissiin ja muihin tiloihin missä ihmisiä liikkuu ja alat itse juttelemaan vaikkapa säästä. Uskon että ainakin joka toinen ihminen alkaa keskustelun kanssasi. Yleensä ihmisestä näkee ensisilmäyksellä, voiko hänen kanssa keskustella vai ei. Mielestäni vain harvat yksilöt ovat täysin sanattomia, jos heille alkaa juttelemaan. Aika paljon riippuu omasta käytöksestäkin, saako juttuseuraa.

Makkoukko



Sano reippaasti huomenta/hyvää päivää/-iltaa hissiin mennessäsi. Sen jälkeen se ei olekaan enää kokonaan sinun vastuullasi, se keskustelun sisältö. Toivota myös mukavaa päivää poistuessasi/toisen poistuessa. Sekin kyllä pannaan positiivisena asiana merkille. Matkakumppanisi voi olla yhtä ujo kuin sinäkin, ja tarvitsee juuri tällaista rohkaisua. Itse olen kokeillut näitä konsteja viimeiset pari vuotta toimitalomme hississä ja olen ne hyviksi havainnut...
Pane vaan reippaasti itsesi likoon, siinä lotossa voi saada todellisen jättipotin uuden ihmissuhteen muodossa.

Sirpa



Olen joskus seminaarissa ihaillut ääneen jonkun osallistujan asua ja kertonut kuinka hyvin se hänelle sopii. Vielä tiedustelin, mistä hän on sen hankkinut. Lopun päivää sainkin tavatessamme säteilevän hymyn ja hyvän mielen kummallekin. - Kun lapset olivat pieniä ja jäin kaupassa juttelemaan jonkun kanssa, kysyi tyttäreni matkaa jatkaessamme, kuka se täti oli. Vastatessani, etten tuntenut häntä, välitin lapselleni mallin, että kaikkien kanssa voi puhua, myös ventovieraiden. Siitä seuraa molemminpuolista iloa! Suosittelen!

Merja



Rohkaise itseäsi ja ajattele itsestäsi positiivisesti. Positiivisen ajattelun kirjat ovat siinä loistava apu. Lue ainakin muutama sivu päivässä, niin se jo riittää ja huomaat itsessäsi tuloksia. Aloita menemällä rohkeasti ulos ovesta ja sanomalla vain iloisesti hei!

kun se tuntuu helpolta voit esim. lisäksi kehua heidän kivaa laukkua, takkia tai jos lapsi on mukana, kysyy hänen nimeään ja ikää. Näin huomaat, että pieni jutustelu syntyy itsestään. Pienillä kysymyksillä voit saada aikaan pitkänkin keskustelun. Ihmiset vastaavat mielellään, kun heille esittää kysymyksiä. Ja jos joku ei anna vastakaikua, älä ota sitä henkilökohtaisesti. Hänellä oli vain huono päivä tai hän ehkä pelkää vielä enemmän kuin sinä.

Parasta antia elämässä onm kun voitta pelkonsa. Onnea Matkaan.

Susanna



Vaihda ajatuksia säästä, terveydestä, maailman ajankohtaisista tapahtumista, hauskoista sattumista, liikenteestä ihan mistä vain missä ikinä liikutkin, mitä ympärilläsi näkyy tai tapahtuu.

Kainotar



Aloita vaikka aluksi vain tervehtimällä iloisesti naapuriasi ja menemällä rohkeasti samaan hissiin. Tuskin hän sinua syö. Hymyilemällä saat hymyä takaisin. Aina voit kehua tai ihastella toisen vaatteita, koiraa, lasta tms. mitä omilla silmilläsi näet toisella olevan. Jos tiedät toisen tietävän paljon tai olevan kiinnostunut jostain asiasta/aiheesta, niin siitä kannattaa kysellä. Monet kertovat mielellään esim. harrastuksestaan. Näin saa helposti aikaiseksi keskustelua. Itse olen rohkeasti kehunut esimerkiksi jonkun ihan ventovieraan takkia naistenvessa jonossa ja kysynyt mistä hän on sen ostanut. Tai ihastellut naapurini pihan kukkia ja kysynyt, miten hän on saanut ne niin kukoistamaan. Loppujen lopuksi ihmiset kyllä juttelevat, kunhan joku vaan tekee sen aloitteen ja alkaa jutella. Itse olen tutustunut tosi mukaviin ihmisiin ja saanut paljon keskusteluja aikaiseksi. Kannattaa oikeastaan toimia kuten lapset, he kysyvät spontaanisti, jos haluavat tietää jotain. Me aikuiset sitten olemme paljon varautuneempia.

Kyllä se siitä onnistuu!

Kaisu



Ilmasta: ”Onpa kylmän tuntuista, kun syksy tulee” tai mitä ympäristöstä milloinkin havaitsee. ”Onpa kiva nähdä, kun lapset riemuissaan ja täynnä energiaa ovat leikeissään”. Laita uskallusta ja mielikuvitusta vaan peliin ja tervehtimään kaikkia puolituttujakin iloisesti hymyillen!

Sartsa



Jos tuntee tarvetta jotakin puheenaihetta keksiä, niin ainahan voi aloittaa säästä, se on turvallinen puheenaihe. Toisaalta, eihän pakko ole puhua mitään - voihan sitä olla rehellisesti tuppisuu suomalainen. Minä olen joskus vähällä saada hihityskohtauksen esim. hississä, kun monta ihmistä seisoo hiljaisina, mutta kuitenkin ovat hiljaisuudesta selvästi vaivaantuneita: vilkuillaan kelloa; kaivetaan kännykkä esille ja tarkistetaan, olisiko muka tullut viesti; tutkitaan hissin kattoa tai seinää. Olkaa hiljaa tai puhukaa - ei se maailma kaadu kumpaankaan vaihtoehtoon.

Heidi



Voi, asioita on paljon; vaikka kaupan kassalle voit kertoa, kuinka mahdoton sade on ulkona ja vaikka vinkata silmää, että täällä on sentään mukavan kuivaa. Naapurille jolla on koira, voi sanoa vaikka: ”mikä sen nimi on?” ja saat juttua vuolaasti, kun siinä vaiheessa jo koirakin huomaa että siitä puhutaan.

Kun aloittaa pienin askelin, saa pian itsekin kommentteja, joihin vastata. Ja pieni hymy sekä silmiin katsominen vaikka kaupan kassalla saa ihmeitä aikaan. Nykyään on paljon nuoria kassalla, jotka ovat saaneet erillisen asiakaspalveluosan koulutuksessaan sekä siitä numeron!

Mamma Maria



Tämä ei nyt ihan jokaiselle sovi mutta yksi helppo tapa aivan uppo-outojen juttelun avaukseen on jokin tahaton töppäys. Älä pelkää kompastumista tai tavaran tiputtamista vaan tee siitä numero. ”Oho!” sopii siihen tilanteeseen oikein hyvin ensimmäiseksi sanaksi. Kun kompastellen saavun huoneeseen, niin punastumiseni saa ihmiset oikein herttaisiksi.

Pirre



Olin ennen mykkä kuin puujumala, kun jännitin toisia ihmisiä.  Sitten luin, että toiset ihmiset ovat paljossa samanlaisia kuin minäkin. Huomasin myös, että he usein odottavat aloitteen tekoa Siispä aloin tehdä aloitteita, ihan tavallisia vain, kuten: ”onpa kaunis päivä" tai jotain muuta neutraalia ja yleistä ja aloin saada iloisia tai tavallisia vastauksia, joihin oli helppo jatkaa. Nyt on niin paljon myönteisiä kokemuksia, että olen hiljaa ainoastaan silloin, jos näen tai vaistoan toisesta ihmisestä, että hän ei halua jutella. On ollut esim. taksissa oikein mukavia juttutuokioita kuljettajien kanssa rohkeuteni ansiosta.

Maikukka



Rohkeasti vain katsot silmiin, ja tervehdit. Kysyt esimerkiksi, miten on päivä sujunut. Sää on turvallinen aihe, mistä aloittaa, siitä riittää jutun aihetta. Lopuksi toivotat mukavaa päivänjatkoa!

Tunnustan, vasta poikani opetti minulle tätä ns. small talkia - nuorilta se käy näppärästi. Harjoittelemalla olen itsekin oppinut aika hyväksi. Naapureiden kanssa on mukava vaihtaa pikaisesti kuulumisia - suosittelen lämpimästi.
Tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin!

Muutama ystävällinen sana piristää kummasti

Ilman ihastelua, hissien kehityksen ihmettelyä, vaatteen/laukun/kenkien kehuskelua.. Jotain, mistä toinen tulee hyvälle mielelle! :)

Ansku



Sinun ei tarvitse keksiä mitään sanomista. Riittää, kun tervehdit hymyillen ja katsot silmiin. Yleensä toinen on puheliaampi ja suorastaan nauttii, kun saa puhua sinulle ja sinä kuuntelet ja vastaat silmiin katsoen. Muutaman tapaamisen jälkeen tiedät hänestä niin paljon, ettei ole vaikea keksiä jotain sanottavaakin. Monasti kuuntelija on tarpeellisempi kuin puhuja. Sinunlaisillesi on kysyntää!

Hississä puhuja



Ole ystävällinen ja hymyile, ja sano jotain positiivista vaikkapa ilmasta.
Jos sataa, niin esimerkiksi, tänään tulee auringon paistetta nesteenä. Toivottelet lopuksi ihanaa päivän jatkoa! Myös päivän polttavat asiat: ”joko olet sika influenssarokotukset ottanut?” Sitten toivottelet hyvää terveyttä syksyyn tai muuta. Jos et ole juttutuulella, niin sitten vain hymyillen toivottelet hyvää päivää. Ei se sen vaikeampaa ole! Ihania juttutuokioita sinulle!

Leena



Hiukan uskallusta ja mukaan vaan ja sää on yksi josta voi jutella kaikkien kanssa.

Mummukka



Ei tarvita muuta kuin ystävällinen hymy.

Mami



Hyvä Maria, etene vähitellen. Alkuun riittää, että päätät mennä rappuun tarkistamatta, onko siellä ihmisiä tai ei. Sitten riittää, että katsot silmiin, hymyilet ja tervehdit. Pian huomaat, miten "vapaudut" ja rohkeutesi kasvaa. Jos sattuisi, että toinen ei vastaa tai murahtaa, niin vika ei ole sinun. Hänellä saattaa olla sama tai jokin muu ongelma. Jos et heti uskalla katsoa silmiin, katso vaikka nenään silmien välissä (silloin näyttää kuin katsoisit silmiin) tai suuhun. Jospa vaikka hänkin hymyilisi. Vähitellen pelkosi väistyy ja huomaat, että toinen tekee oman osansa. Jos hänkin on ujo, niin sinä olet avannut myönteisen ilmapiirin. Päätä ja huomaat, että elämä on helpompaa kuin olit uskonutkaan.

Hymy on lyhin tie toisen ihmisen luo.



Ensin vain moikkaat ja hymyilet. Säästä ja ilmoista puhuminenhan on helppo aloitus tai tietenki riippuu tilanteesta missä törmää siihen "outoon". Hississä voi naapurille vaikka esitellä itsensä olen se ja se siitä rapusta.

Ujo maalaistyttö



Rohkeesti vaan esiin ja juttelemaan vaikka säästä. Onpa kiva, kun vielä nyt on näin lämmintä ja ruska maalaa maisemaa kauniisti. Sää on turvallinen puheen aihe, eikä ketään voi loukata siitä puhumalla.

Ruskan lapsi



Taitaa tuo sää olla helpoin aihe. Hymyily ja vaikka vaan hei alkuun ja seuraavalla kertaa siihen voi jo heittää kommentin perään vaikka tuosta säästä. Naisena tiedän, miten paljon tavaraa on käsilaukussa. Hississä voi alkaa kaivaa vaikka avainta laukusta ja siinä samalla mainita jotain aiheesta.
Joskus joku ventovieras on jopa ihaillut kenkiäni kaupungilla. Sekin tuntui kivalta.

Hymy kuitenkin palaa aina takaisin. Aina ei ole edes pakko sanoa mitään.

Anne



Hymy ja ystävällinen tervehdys avaavat kaikki ovet.

Annem



Työkaverini kertoivat käyneensä samalla lääkärillä käyneet. Hän aloitti molemmille; ”kivat helmet, mistä olet ostanut?” Tai jotain vastaavaa. Voisi kysyä, mitä säätä on luvattu, vaikka itse tietäisikin ja toinen hoitaa keskustelun alkuun. Samoin nyt syksyllä voi tuumata, pitäisi ottaa jo sormikkaat tai kaulahuivin esille.

Helena



Mielenkiinnolla odotan vastauksia! Itse olen koittanut päästä siitä yli ajattelematta ja pelkäämättä tilanteita (tai mokaamisia) sen kummemmin etukäteen. Täytyy vaan olla varma itsestään ja ei se vastapuoli välttämättä osaa edes ajatella, miltä sinusta tuntuu, joten miksi näyttämään sitä epävarmuutta kenellekään. Jospa asia ajan myötä kääntyisi toisin. Ja kummasti sitä aina löytyy jotakin puhuttavaa, jos ei muusta niin ainakin tutusta ja turvallisesta säästä.

Ujonen?



Voisit kokeilla vaiheittaista etenemistä. Ensin riittää, että "avaat kanavan" ja menet sinne hissiin samaan aikaan ja olet valmis juttelemaan. Uskalla kohdata toisen katse ja hymyillä. Voit tervehtiä. Voit jättää tässä vaiheessa vastuun suun avaamisesta toiselle. Vastaat jotain yksinkertaista, kuten ”niinpä” tai ”aivan”. Näin tulet tutummaksi höpöttelyn kanssa ja joku päivä tunnetkin luontevaksi kommentoida itsekin jotain. Epäröinnin hetkellä, jos mietit, onko oma sanottavasi muka tarpeeksi tärkeää, mieti miten suhtautuisit siihen, jos joku muu sanoisi niin sinulle, tai esittäisi vaikka kutsun.

Entinen ujo



Ensimmäisenä tulee noista kerrosnaapureista mieleen, että on aloitettava ihan sillä, että tervehtii ja pieni hymykään siinä ei ole pahitteeksi. Lähempi tuttavuus ei varmaan heti onnistu, mutta kun samoja ihmisiä useamman kerran on tervehtinyt, voi jotain muutakin siinä hississä/rapussa jutella. Vaikka, että "ihanaa kun on luvattu aurinkoinen päivä".

Annikki



Rohkaise mielesi ja ajattele, että muut ovat vielä ujompia kuin sinä. Voit aloitta jutun kertomalla omat tuntemukset tai syyn tulla johonkin tiettyyn tilaisuuteen. Voit myös kehua järjestelyjä tai sisustusta.

Virpi



Iloinen tervehdys auttaa alkuun. Itse kommentoin usein henkilön kauniita koruja, hyvää kampausta jne. Siitä yleensä juttu lähtee. Ei aina tarvitse säästä puhua. kaikkia ei koskaan saa avautumaan jutteluun mutta iloisella ja kohteliaalla asenteella kyllä pitkälle pötkii. Nimimerkillä "kokemusta on".

Oili



Hei, minusta sinulla on itsetutkiskelun paikka. Miksi et halua kohdata ihmisiä? Avoin, arvostava ja utelias suhde lajitovereita kohtaan johtaa automaattisesti helppoon kohtaamiseen. Ei ole pakkoja, hississä voi olla sanomatta mitään, mutta usein vain itsestään haluaa sanoa pari ylimääräistä sanaa naapurille. Mene rohkeasti, pakota itsesi pari kertaa, niin huomaat, miten helppoa se on: paljon mukavampaa, kuin odottelu.

Pirjo



Pidä kaikkia ihmisiä hyvinä ystävinäsi ja hymyile jutellessasi niitä näitä, samoja asioita kuin tutuillesi, huomaat eron, kun jähmeämpikin muuttuu ystävälliseksi. Kerro vaikka heti, että mielekkäämpää matkustaa missä vain, kun puhellaan keskenämme, vai mitä.

Gitane



Hei, itse kuulun myös niihin, jotka eivät aloita jutustelua, mutta olen lenkkipoluilla huomannut, että kun on lemmikki tai lapsi mukana, niin silloin keskustelua syntyy tuntemattomienkin kanssa joilla on myös lemmikki tai lapsi vaikka ei välttämättä ole siinä tilanteessa mukana ja aihe liittyy em. Toiseksi olen huomannut että kun tervehtii reippaasti kuuluvalla äänellä niin aistii tilanteesta haluaako toinen jutustella enemmänkin ja aihe alkaa usein ilmoista tai lomista.

"Tiina"



Astu hissiin, tervehdi reippaasti ja sano vaikka että: huh huh tulipa kuuma kun kiireessäni lähdin... ja yleensä siitä se juttu lähtee

Kuusama



Tervehdi reippaasti ja selkeästi sanomalla hei ja nyökkää ja hymyile hieman. Muuta ei tarvita. Kunnon tervehtiminen voi kuitenkin innoittaa toista puhumaan ja sitten voit nyökkäillä ja vastailla vaikka itse et keksisi puhuttavaa. Toinen hoitaa puhumisen puolestasi jos haluaa jutustella ja tuntee sinut vastaanottavaiseksi. Jos hän ei halua jutella niin tervehtimisen jälkeen voitte aivan hyvin olla hiljaa - ehkä hänkään ei sen kummemmin halua avautua tai tutustua.

Paula



”Hei! Onpa mukavaa että aina näin hississä (tai pihalla) tavataan!”

tai:

”Hei! Mitä kuuluu? Onpa kiva tavata vähän talon asukkaita, joskus tuntuu että ihan yksin täällä elelee kun ei ketään näe.”



Osallistupa taloyhtiön talkoisiin, jos sinun taloyhtiössäsi sellaisia järjestetään. Talkoolaiset ovat reilua porukkaa. Bongaat iloisen tyypin, esittelet itsesi, juttelet ilmasta, talon asioista, harrastuksista ja kutsut vaikka kylään. Siitä se lähtee.

-Arja



Suu auki! Puhu ihan mitä tahansa - hississä ei kovin syvällisiä tarvitse keksiä. Sää on aina varma aihe! . Jos ilmoja päivittelee ihan luontevasti, takuulla hississä reagoidaan! Ajattele näin, että siellä voi olla joku toinenkin "hissikammoinen". Ei tarvitse kuin pari valittua sanaa, niin tunnelma kevenee. Tietysti - jos on huumori-ihmisiä - humoristiset kommentit aina laukaisevat tilanteen. Ei nyt tarvitse rivoa huumoria viljellä, vaan ihan tilanteesta: "Onneksi nämä hissit nykyään ei niinkään jää kerrosten väliin". Ja jos olette ekakerroksessa, olisi hauska mainita, jos painat nappia: "Alas vai ylöspäin". Kokeile! Nimimerkillä kokeiltu on.

Vesihiisi sihisi hississä



Katson aina vastaantulevaa suoraa silmiin. Jo siinä syntyy yleensä yhteys; pieni hymy, pään nyökkäys. Sen jälkeen voikin keveästi aloittaa keskustelemaan vaikkapa säästä, hissin pienuudesta, ruoan kalleudesta ym. Seuraavalla kerralla, kun ko. henkilö tulee vastaan, ollaankin jo niin tuttuja, että hymyillään ja voidaan tervehtiä ja vaihtaa muutama sanakin.

Helposti tutustuva



Ei ole mitään parasta tai edes oikeaa tapaa kommunikointiin. Meille kaikille (ainakin meille suomalaisille) on kovin tuttua esimerkiksi tilanteet hississä. Toisilleen jo tutut juttelee ehkä omiaan ja "vieraat" eivät sano sanaakaan. Jos hississä on vain toisilleen vieraita, mennään ylös tai alas mutta ei häiritä toista. Ei missään tapauksessa. Toiset pitävät tällaista sopivana ja jopa korrektina tapana, ainakin se on kovin suomalaista.

Vastaavia esimerkkejä voi kukin palauttaa mieliinsä. Miksi se on niin vaikeaa?

Ihmisiähän me kaikki olemme, jokainen. Jokaisella meillä on huolemme ja ilomme, mutta vain toiset haluavat tai osaavat niitä jakaa. Itse olen tätä pidättyvyyttä jonkin verran pohtinut ja olen sittemmin pyrkinyt pois tästäkin totutusta tavasta. Olen alkanut esimerkiksi tervehtiä myös vieraita, ihan ulkomaalaisiakin. Ja, kumma kyllä, lähes aina saan vastatervehdyksen ja siitä se lyhytkin keskustelu vaikka nyt hississä on alkanut ja päättynyt mukavan päivän toivotukseen. Seuraavalla kerralla kaikki on jo helpompaa ja yhtäkkiä sitä on jo juteltu huolestuneina pihan kukkien kuivumisesta. Meistä on tullut pikku hiljaa, toista kunnioittaen tuttavia ja kukaties, joku päivä juomme pullakahvit uuden ystävyytemme kunniaksi.

Positiivinen asenne ja hieman rohkeutta auttaa!

Pertti



Tärkeintä on olla oma itsensä ja olla kiinnostunut muista ihmisistä! Sillä pääsee jo pitkälle. Hymy avaa tien toisten ihmisten luokse. Tervehtiminen eli toisen huomioiminen on tärkeää. Siitä se lähtee pienten arkisten asioiden jutusteluilla.

Aloita varovasti yhdellä asialla, jos se siltä tuntuu. Siitä on helpompi jatkaa, kun rohkeutta kertyy lisää.

Syysterveisin Kristiina



Ei ole aina helppo olla sosiaalinen. Joskus juttu sujuu luontevasti, toisinaan taas väkinäisemmin. Parasta on, jos jutustelusta jää hyvä mieli kummallekin. Rohkeammin vaan suomalaiset, jutustelemaan!

Sosiaalisuutta voi harjoitella



Aivan vieraan kanssa voi aloittaa moikkaamalla ja hymyilemällä.
Kun hänkin alkaa heippaamaan ja hymyilemään voit jo kysyä jotain.
Itse olen hyväksi tavaksi kokenut kysyä toiselta: ”Mitä sulle kuuluu?” Yleensä ihmiset ovat iloisia, kun joku on kiinnostunut mitä heille kuuluu ja samalla tutustuu toiseen ja on itsekin helpompi kertoa omista asioistaan, kun huomaa ettei ole sen kummempi. Rohkeasti vaan katsekontaktia, se on helppoa.

Dizzystep



Rohkeasti vain, anna heidän vaikka avata ensin keskustelu ja tiedät heti, mistä aiheista kannattaa keskustella, niistä nimittäin mistä he puhuvat. Ja jos et tarkkaan tiedä niistä aiheista, niin ei tarvitsekaan, kunhan jotain perustuntumaa on, niin hyvin pääsee mukaan! Sitten voit myös jutella kuunneltuasi myös omista jutuistasi. Jos taasen joudut itse avaamaan keskustelun, niin seuraa heidän ilmeitään ja sitä, miten he suhtautuvat siihen mitä puhut, jos he ovat kiinnostuneita anna heidän jatkaa samasta aiheesta ja jos taas eivät ollenkaan kiinnostuneita vaihda aihetta. Näin se menee.

JaniP



Hei Maria,

Muistan hyvin, kun itse olin niin ujo, etten bussissa piipannut, ettei koko linjuria tarvitse pysäyttää minun takiani.
Jossain elämäni vaiheessa päätin lopettaa ihmisten pelkäämisen. Ja mikä matka se on ollutkaan! Alku oli kauheaa, hiki valui selässä joka kerta kun piti avata suu, mutta kyllä se kannatti. Iloisena lörpöttäjänä elämä on paljon mutkattomampaa.
Aloitan milloin mitenkin höpötyksen vieraiden kanssa; kuljettajan ystävällisyys, ilmasta riittää aina kommentoitavaa, samoin työpäivästä, "ihana takki teillä", yms. Se on yllättävän helppoa, kun sen ottanut tavakseen.

Tsemppiä!

Hansu



Voi jutella vaikka siitä, mitä eilen tapahtui Salkkareissa tai mikä mielenkiintoinen historiaohjelma on tulossa. Politiikkaa ja uskontoa kannattaa välttää ventovieraan kanssa ja ilmoista puhuminen tuntuu tylsältä ja mielikuvituksettomalta.

Leena



Itse valmistaudun tilanteeseen, että kokoan ensin itseni. Otan lempeimmän hymyn ja iloisen asenteen ja nyökkään tervehdykseksi. Ei niitä jutunaiheita tarvi keksiä. Jos lapsia on hississä mukana, niin heistä on hyvä aloittaa ikää tai muuta kysymällä. Vanhemmat tykkäävät, kun lapset huomioidaan - ja lapset myös!

Lumienkeli



Ei kannata ottaa paineita siitä mitä puhuu, koska silloin ei varsinkaan keksi mitään puhuttavaa. Ei muuta, kuin rennosti vain hissiin mukaan. Voit vaikka kuunnella, mistä muut puhuvat. Rappukäytävässä voi riittää, että vaikka moikkaa vain naapuria.

Jos pakenee sosiaalisia tilanteita, ei sosiaaliset taidot voi ainakaan kehittyä. Ei muuta, kuin rohkeasti vain ihmisten seuraan. Siitä se lähtee.

Jeemies



Tässäkin asiassa auttaa positiivisuus. Olen ollut joskus samanlainen, mutta olen saanut muutettua itseäni sosiaalisempaan suuntaan ajatuksillani. Kuvittelen itseni puheliaaksi ja uskon että oikeasti voisin olla puheliaampi. Jos joskus alkaa pelottaa, että mitä voisin sanoa jollekin ihmiselle, ajattelen vain, että mitä sitten jos en keksi sanottavaa - ei kai se niin vakavaa ole. Tavallaan ohitan pelkoni vähät välittämättä siitä.

Olen myös huomannut, että mitä onnellisempi olen, sitä sosiaalisempi olen. Ehkä tämä johtuu siitä, että kun olen onnellinen, suhtaudun myös toisiin ihmisiin positiivisemmin ja siksi on helpompi jutella heille.

Entinen ujo



Kynnyksen ylittäminen on vaikeaa. Apukonsteja voisi olla oman itsensä tunteminen ja itseensä luottaminen; ei tarvitse olla mitään spesiaali ja supersanavalmis. Ehkäpä kaikkien pitäisi löytää se oma vilpitön kiinnostus toista ihmistä kohtaan ja alkaa kiinnostumaan siitä, miten muut elävät. Riittävä uteliaisuushan saa ihmiset avaamaan suunsa.

K



Tilanteen laukaisee esimerkiksi hymy ja tervehtiminen! Aina hyviä puheenaiheita ovat sää ja pukeutuminen. Säästä kannattaa ottaa aina esiin hyvät puolet; esimerkiksi sade puhdistaa ja on hyvä kasveille, aurinko tekee iloiseksi ja tuuli virkistää! Lähimmäisen pukeutumisessa on lähes aina jotain sellaista kaunista mitä kannattaa "kehua" (värit, mallit, materiaalit). Mutta toisen huomioiminen ja hymy ovat tärkeintä!

Ansku



Hei! Voit aloittaa keskustelun vaikka siitä, että et ennen osannut edes kuvitella puhuvasi vieraalle. Sano, että pelkäsit ennen sanoa vieraalle ihmiselle mitään ja totea, ettei tämä nyt niin vaikeaa olekaan! Kysy kuinka toisen päivä on mennyt ja totea ettei tartte kertoa totuutta jos ei halua!Kerro mihin olet menossa ja toivota hyvää päivän jatkoa!

Tarjari04



Jos on kyse kotihissistä, kysyisin kuinka kauan puolituttu on asunut talossa ja sen jälkeen kertoisin oman asumisaikani ja puhuisin talon sijainnista tai ympäristöstä tai hoidosta jotain positiivista ja kysyisin, mitä toinen pitää parhaana puolena asunnossa.

Pirre



Säästä voi aina puhua. Se ei ainakaan loukkaa ketään.

Maija



Sano "huomenta". Sehän ei maksa mitään ja on kaikin puolin helppo toteuttaa.
"Päivää, iltapäivää, iltaa" Ota tästä tarpeen mukaan.

PiiPiir



Olen huomannut, että usein lähes aina kaunis hymy saa ihmiset hymyilemään - usein jopa juttelemaan, vaikka ei olisi ennen nähtykään. Kohteliaisuus kannattaa, aina.

Päpä



Yritin kovasti miellyttää naapureita, kun muutimme uuteen paikkaan, joka oli ns. parempi alue. En ollut oma itseni vaan yritin olla enemmän kuin olenkaan. Sitten huomasin, että satutan sillä itseäni eniten. Minulle oli kova pala myöntää, etten olekaan täydellinen ja minulla on ennakkoluuloja. Hyväksyin oman epätäydellisyyden. Nyt on helpompi myös hyväksyä toisten epätäydellisyys. Enää en yritä miellyttää vaan pyrin olemaan rehellinen itselleni. Ihmissuhteeni tulivat aidommiksi.

Katariina



Ensinnäkin, kannattaa tervehtiä tuntematonta ihmistä ystävällisesti. Sää on aina hyvä aloitus keskustelulle. Jos tapaamallani ihmisellä on koira mukana, kannattaa kysellä siitä. Koiranomistajat tykkäävät, että heidän lemmikkejään kehutaan. Kertominen omasta itsestä, eikä uteleminen tavatusta, on aina parempi, vaikka se kuulostaakin kovin itserakkaalta. Sen hetkinen medioissa esillä oleva ajankohtainen aihe on myös hyvä aloitus keskustelulle. Eikä kannata jännittää, sillä toinen osapuoli voi miettiä samalla tavalla, miten hän aloittaisi keskustelun sinun kanssasi.
Tuntemattomien ihmisten kanssa on mielestäni helpompi harjoitella keskustelemista. Jos sinulle vastataan äreästi, se ei johdu sinusta. Keskustelukumppanilla on varmasti omia huolia ja murheita, joihin hänen ajatukset keskittyvät. Jos olet ystävällinen toiselle, en kuitenkaan usko, että kanssasi ei aloiteta keskustelua.

Anni Keränen



Olin oikea rääpäle ja ujo piimä kunnes 16-vuotiaana tutustuin Aukkiin. Hän muutti pienelle paikkakunnalle, jossa minä olin asunut kokoikäni. Meillä ei ollut kummallakaan ystäviä ja hänen kanssaan minusta tuli sosiaalisempi ja aikojen saatossa jopa kaunis ja rohkea. Hänen isänsä ja äitinsä olivat minulle todella mukavia.

Olen löytänyt elämän varrella sosiaalisia ystäviä, jotka ovat esitelleet ystävä/kaveripiirinsä myös minulle. Ihmettelin joskus ääneen Sipille kodinhoitajattarelle, että mistä sinä keksit puhumista ventovieraiden ihmisten kanssa? Hän sanoi nauraen, että ”voepha sitä huastoo vaekka pilivestä” (onpa ihana ilma, on pielly ilimoja, kylläpä oli kylmäilma ym..).

Olen hänen neuvoaan noudattanut. Kyllä sen huomaa nopeasti, vastaako toinen jotain, vai onko ihan mykkä edelleen. Kaikki ei halua puhua ventovieraille. Se olkoon heidän valintansa.

Kirpputoreilla on usein ulospäin suuntautunutta jengiä. Siellä voi löytää jotain mielenkiintoista tai hauskaa. Sitä löytöään voi kommentoida myyjälle tai muille asiakkaille. Siellä on monesti ollut hauskoja juttuja.

Olin sädehoidossa viime keväänä. Kudoin pientä ja kaunista ranteenlämmitintä. Monet naiset alkoivat jutella kanssani. Jotkut pyysivät lopulta jopa puhelinnumeroni. Nykyisin voin sanoa olevani hyvä verkostoitumaan.

Sipelius 55-v.



Minua sanotaan ylisosiaaliseksi, eli alan jutella tuntemattomien kanssa vaikka mistä. Puheenaiheena voi olla joku juuri siinä hetkessä tapahtunut asia: jonotus, alennusmyynti, kolari jne. Kaupassa voin kysyä mielipidettä jostain tuotteesta, tai tuumata että tuo on hyvä / huono tuote. Kunhan jutun saa alkuun, niin loppu sujuu ihan ongelmitta. Kerran kysyin bussipysäkillä naiselta että missä kampaajalla hän käy. Hiukset oli leikattu niin hienosti. Nainen kertoi vastauksen ja tuumasi että tätä häneltä kysytään usein.

Kysy vaikka kellonaikaa ja tuumaa että nyt olet myöhässä. Siitäkin saa puheenaihetta. Tsemppiä!

Tuula, Tampere



Pidä mielesi avoimena ja ajattele myös tuntemattomista ihmisistä hyvää. Positiivinen asenne käyttöön hissiin astuessasi, voit vaan hymyillä ja nyökätä hyvät päivät vaikket henkilöä tuntisikaan. Voikin olla niin, että se vastapuoli innostuu aloittamaan keskustelun noin sädehtivän ihmisen kanssa! Pikkuhiljaa hyvä tulee!

Merkku



Tärkeintä on hymyileminen tavatessasi uuden ihmisen. Se osoittaa hyväntahtoisuutta, eikä silloin tarvita välttämättä edes sanoja. Seuraavan kerran hymyile hissiin saapuvalle naapurille, seuraavan kerran voi olla jo paljon helpompi aloittaa juttutuokio.

Suvi



Eipä siihen paljoa tarvita..Pitää vain vastata kun kysytään ja kysyä itsekin. Löysin rakkauden silloisen tuntemattoman kanssa, koska vastasin hänen kysymykseensä: ”kuka sinä olet?” .Siitä alkoi mailien lähettäminen ja puhelut.

Pirkko



Hei Maria!

Ehdottaisin, että ensimmäiseksi yrittäisit unohtaa itsesi ja keskittyä lähimmäiseesi. Mitä hän tarvitsee? Rohkaisua tai jonkun kommentin siitä, että sinusta oli ihan mukava kohdata näin ohimennen tai mitä hän mahtaa ajatella? Voi kommentoida säätä: esim. onpa lämmintä näin syyskuuksi - ja sitten seurata, mitä tuo tokaisu saa aikaiseksi. Voit miettiä onko hänessä jotain kiitettävää, vaikka hiukset kauniisti tai koru. Sitä voi myös miettiä, miten sanoisi kehun ikään kuin ohimennen: onpas kaunis huivi tai miten hauska hattu rouvalla onkaan -tai mistä olette löytäneet tuollaisen laukun tai...

Jos kiemurtelet tuskissasi miettiessäsi, mitä sanoisit, niin se kyllä välittää vaikutelman siitä, että onpa tuolle tuskaa tavata minut, Jos voit rennosti nauttia toisen seurasta sen hetken. Meinaan ohimennen kohtaaminen on aina alku ja pinnallista, mutta siitä kaikki alkaa. Jos onnistut ajattelemaan: mitähän kiinnostavaa tuon naapurin päässä liikkuu tai mitä hyvää hänelle kuuluu tai miten voisin häntä auttaa tai rohkaista tai.... niin olet voittanut jo paljon.

Marya



Harjoittele vaikka kaupan kassalla. Sano pari sanaa säästä tai siitä, mitä hyvää ruokaa ostoksistasi tulee. Huomaat pian, miten vähästä keskustelun saa alkamaan. Sivutuotteena saat paremman palvelun: kassatyö on yksitoikkoista. On kivaa, kun joku kohtelee ihmisenä.

Outi



Ainakin hymy ja ystävälliset elkeet pelastavat jo paljon! Voi aluksi vaan moikata ja hymyillä. Tämä osoittaa senkin, että toisesta ihmisestä on kiinnostunut. Kannatta myös muistaa, että se tuntemattomalle juttelu on monelle vaikeaa, mutta ehkä sitä kannattaa vain harjoitella... Sosiaalisuus lähtee sieltä omasta itsestä ja ajatuksista: jos luottaa itseensä ja ajattelee asioista positiivisesti, se näkyy päällepäin ja saa aivan kuin ihmiset kiinnostumaan juuri sinusta!

Japudapu



Ehdottaisin koiran hankkimista, sillä kaikkien sydämet sulavat sen nähtyään ja varmasti juttu luistaa puolin ja toisin.

Kokemusta on



Itse ensin tervehtisin ja jos naapuri näyttäisi vastaanottavalta, sanoisin jotain säästä (vanhemmalle ihmiselle) tai kehuisin naapurin takkia (nuorelle). Jos puhekumppani ei vaikuta innokkaalta juttelemaan, voihan hissimatkan kulkea sopuisan hiljaisuudenkin vallitessa.

Ujohko



Tule huoneistostasi ulos hymysuin ja sano ”hei” vastaantulijoille, niin siitä se lähtee, sosiaalisuus ja jopa hyvä ystävyys. Luulin ennen itsekin, että pitää olla jotain viisasta tai älykästä sanottavaa ennen kuin uskaltaa suunsa avata.

Kirsti



Tervehtimisestä kannattaa aloittaa. Hyvän huomenen toivotukset riittää usein alkuun.

Aikku



Ajattele aina, että toiset ihmiset toivovat sinulle kaikkein parasta ja toivo sinäkin heille kaikkea hyvää! Jos haluat olla hiljaa, sekin on ihan ok. Kaikki on hyvin. Smile,God Loves You.

Satu R.



Kun sanoja ei löydy, niin hymy aukoo tietä. Anna  ujo hymy ja katso ystävällisesti silmiin. Juttua ei ehkä ensimmäisellä kerralla synny, kun vastapelurikin voi ujostella, mutta seuraava samaan hissiin sattuminen on helpompi. Siitä se hissukseen lähtee. Kärsivällisyyttä!

Lady Blue



Sitähän voi aloittaa siitä perinteisestä eli säästä puhumisesta. Tai sitten sanoa vain huomenta ja odottaa, siitä yhdestä sanastakin saattaa kehkeytyä keskustelu. Voit tai kertoa jotain omasta itsestä tai ottaa keskusteluun joku esillä oleva asia. Tsemppiä!

Pirre



Ei tarvitse keksiä aihetta: kysy, mitä hänelle kuuluu ja kuuntele sitten vastausta ilman, että puhut päälle, vaan aidosti kiinnostuneena. Sinun tarvitsee vain kuunnella, koska ihminen mielellään puhuu itsestään, kun joku on todella kiinnostunut. Aloita vaikka siitä, mitä hän työkseen tekee.

Ei uteliaisuudesta



Hymyile ja tervehdi, katso mitä toinen sanoo, usein se lähtee ihan siitä. Jos toinen ei ole puhetuulella, ei puhuminen ole pakollista. Ei hiljaisuudessa ole mitään pahaa.

Kaija



Säähän nyt on jo ikivanha tapa puhua vieraiden kanssa. Siitä se juttu alkaa luistamaan.

Kikka



Pieni hymy, tervehdys, silmiin katsominen. Jutun voi aloittaa esim. kertomalla, että toisella on kaunis (väri, malli, kaulus) pusero, laukku tai vaikka huivi. Koruakin voi kehua. Lisää mukaan pieni ystävällinen hymy. Sää on aina turvallinen puheenaihe, mutta niin tavallinen. Itse olen joskus hississä kommentoinut normaalia hissikäyttäytymistä - seistään hiljaa ja katsotaan lattiaan. Yleensä tämä herättää keskustelua.

Juttele itsellesi peilin kautta, kehu itseäsi, keskustele itsesi kanssa - tämä harjaannuttaa. Muistathan, että toinenkin voi olla ujo ottamaan yhteyttä.

Marja



Ainahan suomalaisten kanssa voi säästä puhua.
Itse asiakaspalvelutyössä (verinäytteenottajana) alan jutella päivän uutisista, varovasti kylläkin. Siksi vilkaisen aina lehden ennen töihin lähtöäni.

Piikkitäti



Puheenaiheita riittää, kun jaksaa olla kiinnostunut toisesta, hänen elämästään ja tekemisistään. Anna toisen kertoa, ja kysele lisää. Samalla voi sivuta asian merkitystä omassa elämässään, etsiä uusia näkökulmia.

Manta



Kehu ihmisen vaatetta sanomalla, että: ”onpa kauniin värinen takki, mistä olette sen ostaneet?” Teen usein niin, kun istun päivittäin tuntemattoman ihmisen vieressä bussissa, tai sitten sanon jotain ilmasta: ”olipa pirtsakan kuulas ilma, että ihan heräsi kun käveli pysäkille”. Viime syksynä juttelin vanhemman naisen kanssa kaatumisesta ja sen vaaroista, sitten lopulta nauroimme ihan kippurassa sille, että on ohjeita sille, miten pitäisi kaatua oikein, tuumasimme vaan, että ei siinä taida ehtiä ajattelemaan, miten pitäisi oikein kaatua, kun on jo lentänyt takamukselleen.

Olen kyllä myös törmännyt niihin ihmisiin, jotka haluavat olla omassa rauhassa sen bussimatkan ja hissimatkankin ajan, sitten on vaan parempi olla hiljaa ja ajatella ihan rauhassa omia ajatuksiansa.
rohkeasti vaan juttelemaan, eikä sitä parane lannistua, jos toiset eivät olekaan juttelu tuulella.

Aasla



Jutun voi aloittaa reippaasti kysymällä, että mitä toisen päivään kuuluu.

Teikku



Hymy auttaa! Aina kun hymyilee ja vaikuttaa ystävälliseltä, vaikka ei varsinaisesti sanoisikaan mitään, niin usein se toinen ihminen voi helpostikin ottaa kontaktia ja aloittaa keskustelun.

Parempi alkuun on mukava hiljaisuus kuin väkinäinen keskustelu, ainakin omasta mielestäni.

TN



Ei tarvitse aina puhua. Hymyile nätisti ja katso silmiin. Et menetä mitään, aina saat. Hymyyn vastataan yleensä hymyllä!

Saara



Kaunis hymy kyllä ratkaisee.

Eikka



Kokeile vaikka keksiä jotain kivaa sanottavaa naapurin vaatteista: ”Onpa sinulle kiva pipo tai lapaset, nyt kun talvikin taas koittaa.”

Artu



Kerron tarinan. Matkustimme anopin kanssa lentokoneessa Ouluun ja anoppi oli ensimmäistä kertaa kyydissä. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Vastapäiselle penkille istui herra, jonka arvelin olevan menossa jonnekin palaveriin, koska hän kaivoi laukustaan luettavaa. Anoppi kuitenkin päätti toisin ja hän kysyi herralta että olivatko jossakin tavanneet aikaisemmin, kun oli niin tuttavan näköinen.

Eivät olleet tavanneet, mutta juttu alkoi luistaa ja jatkui koko matkan ajan, ja matka oli melkein liian lyhyt. Marialle vinkki jos ei muuta keksi niin tästä voit jotakin oppia, jos muuta ei keksi.
Rohkeana keskusteluun!

Paula Vantaalta



Ihana idea tämä salmiakkirasia! Myös täysin ilmainen vinkki voisi olla: hymy, silmiin katsominen tai vaikkapa vaatetusta ihaileminen. Meidän arkojen, ujojen suomalaisten, niin usein varpaisiin kun tuijotamme, niin voisimme aloittaa keskustelun vaikka kengistä huomioimalla: "Vielä voimme käyttää kävelykenkiä, mutta saapa nähdä, koska tarvitsemme saappaita syksyn sateisiin.” ”Olin tässä sieniä keräämässä, ja siellä tarvitsin niitä juuri hankkimiani Marimekon saappaita, ne on muuten mainiot... millaiset saappaat teillä on?”

BB



Rohkeasti vain katsot suoraan silmiin ja tuumaat jotain vaikka ilmasta. Siitä se lähtee ja jospa toinen on puheliaampi ja alkaa vetämään keskustelua. Pihallakaan ei tarvitse kauaa jutella, kun on olevinaan kiire jonnekin. Ensimmäinen kerta on vaikeampi, mutta toinen jo helpompi.

Hessutyttö



Itse kukin ilahtuu kuullessaan itsestään jotain positiivista olemuksestaan, vaatetuksestaan tai vaikkapa hiuksista. Keskustelu rullaa imartelevan kommentin jälkeen hyvässä ilmapiirissä eteenpäin.

Villis



Olin itse nuorena ja vielä aikuisenakin tosi ujo. Merkillistä, mutta elämä vei minut työhön, jossa jouduin olemaan esillä, puhumaan kymmenien ihmisten edessä, osallistumaan cocktail-tilaisuuksiin jne. Päätin, että minun on reipastuttava. Ja ajattelin, että muutkin ovat ujoja, minä vaan olen se reippaampi, joka ottaa ensimmäisen askeleen. Tämä on toiminut vuosia. Minulla on tosi paljon hyviä ystäviä ja tuttavia sekä työpiireistä että vapaa-ajan harrastuksista. Ja ilokseni olen saanut kuulla olevani erittäin sosiaalinen ja helposti lähestyttävä ja kiva ihminen. Se on aina lämmittänyt mieltäni. Puhua voi mistä vaan, voi vaikka kysäistä, mitä teet työksesi, mitä pidät jostakin asiasta jne. Ja muista hymy, joka ulottuu silmiin asti.

"Uskalsinpa" jopa tervehtiä meidän kokkiamme eräällä laivaristeilyllä ja siitä sukeutui mukava keskustelu.

Harjoittele pienissä joukoissa ja ajan myötä et pelkää mitään.

Tsemppiä!

Helena



Vanha neuvo on alkaa kertoa päivän säästä. Sillä voi kokeilla, onko toinen puhetuulella.

Ujosteleva



Mikäli vieraalla ihmisellä on koira tai lapsi, juttua niistä ilmaantuu aivan luontevasti.

Mikäli hän on yksin liikkeellä, voi kysellä paikkakunnasta, jos on itse vieraassa ympäristössä. Siitä yleensä juttu lähtee.

Höpöttäjä



Älä jää oven taakse tai nurkan taa odottamaan vaan mene eteenpäin niin kuin olit etenemässä. Sosiaalisuutta on myös läsnäolo. Ole aktiivisesti läsnä huomioimalla toinen ihminen. Katso silmiin ja ainakin tervehdi. Saattaa olla, että vastapuoli onkin se puhumisen aloittava. Ellei, niin ei ole pakko sanoakaan mitään, ole toinen ihminen hyväksyen siinä lähettyvillä.
Ystävällinen hymy on monesti parempikin kontakti kuin ns. small talk, millä ei ole mitään syvällisempää tarkoitusta.

Hyvän mielen tuottaminen toiselle ihmiselle voi olla tämän toisen ihmisen ainoa ihmiskontakti sinä päivänä, taikka koko viikkona.

Kohtaa ihminen ja ole läsnä.

Ihme.



Sää nyt on aina sopiva aloitus, ja sittenhän sitä kehittyy lisää juttua. Kaupungissa se taitaa olla vähän eri juttu, täällä maalla eri vuodenajat antaa aihetta, keväällä kylvöt, lomat kesällä, syksyllä satonäkymät, talvella lumet, liukkaus. Siis jotakin yleistä, vieraasta ihmisestä kun ei tiedä mitään henkilökohtaista. Kokeile seuraavia: kohtelias tervehtiminen, ystävällinen hymy ja rohkeasti vaan. Ellei toinen ensimmäisellä kerralla ole näkevinään, niin ehkä jo toisella kerralla...ja siitähän se sitten jatkuukin.

Jo eläkeläinen



Seuraa toisten toimintaa ja ota siitä se paras juttu. Ujoutesi kyllä häviää asteittain.

Entinen ujo



Olen näiden Positiivari-juttujen myötä alkanut toteuttaa "kehu nainen päivässä" -kampanjaa. Nykyään kerron ihmisille, mikäli heillä on jotain kivaa - ja kaikissa sitä kyllä on. Jollakin voi olla tukka kivasti, nätit silmälasit, kaunis huivi, nätit kengät tai juuri oikean kokoinen käsilaukku.

Vieraamman naapurin kanssa keskustelun avaukseksi sopii syksyn mahtava sienisato, kauniit lämpimät päivät tai vaikkapa lumisen talven odotus.

Pipe



Ilmasta puhuminen on tuttu juttu mutta turvallinen ja tehokas! Siihen on ainakin kaikilla jonkinlainen mielipide - ei ole mukavaa jutella liian vaikeista asioista!

Kikka



Joskus pieni asia voi laukaista kiusallisen tilanteen. Pidin vastapäisessä talossa asuvaa eläkeläispariskuntaa yrmeinä ihmisinä ja vuosienkaan jälkeen tuskin tervehdimme. Sitten erään uudenvuoden aamuna toivotin heille iloisesti hyvää uutta vuotta. Siitä lähtien olemme aina tervehtineet ystävällisesti ja vaihtaneet muutaman sanan säästä tms. Nyt naapurit tuntuvat oikein mukavilta.

Ansku



Vanha tuttu turvallinen sää on aiheena aina ajankohtainen, ei loukkaa ketään ja koskee kaikkia. Voi puhua menneistä säistä, nykyisistä ja tulevista - juttua riittää jopa hissiä pidemmälle!

Jonna



Jos on mahdollista hankkia koira, niin koiraa ulkoiluttaessa tutustuu helposti muihin koiraihmisiin, joiden kanssa ei varmasti muuten pysähtyisi kadulle juttelemaan. Ei tarvitse kysyä kuin: Minkä ikäinen? Jos vielä opettelee koirakirjoista rotuja, ja kysyy: Onko tämä/hän ”sen-ja-sen” rotuinen? niin varmasti juttuseuraa saa. Eikä yleensä ehdi kysyäkään, kun toinen ehtii ensin.

Lapinkoiran ulkoiluttaja



Sosiaaliset tilanteet olivat minulle ennen kauhean ahdistavia.

Neljä asiaa, jotka auttoivat minut eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta:

1. Opin rakastamaan itseäni. Minä olen hieno persoonallisuus, tutustumisen arvoinen ihminen. Kun oikein iloitsee omista ihanista piirteistään, niin ei enää pelota kohdata muita, koska tuntuu luonnolliselta, että muut pitävät minusta.

2. Annoin itselleni tilaa. Tarvitsen paljon yksinäisyyttä. Kun tajusin sen, aloin nauttimaan omissa oloissani olemisesta, enkä soimannut itseäni epäsosiaaliseksi ja huonoksi ihmiseksi. Ja kun saan ensin oman tilan, voin päästää sinne muita ja nauttia seurastakin.

3. Aloin tekemään mitä huvittaa. Olen huomaavainen ja iloinen luonteeltani, joten vaikka päästäisin suustani mitä sattuu ja tekisin, mitä mieleen juolahtaa, ovat ne kuitenkin (yleensä) mukavia asioita. Minulla itselläni on paljon hauskenpaa näin ja olen huomannut, että ihmiset suhtautuvat minuun avoimesti ja hyväksyvästi nykyään.

4. Etsin samanhenkisiä ihmisiä. Sielujen sympatiaa ja keskustelunaiheita kyllä löytyy, kunhan vain löytää oikeanlaisia ihmisiä. Saan olla oma itseni ja kaikki sujuu jouhevasti, kun on samalla aaltopituudella toisen kanssa.

Muihin ihmisiin olen parhaiten tutustunut kansalaisopiston kautta, kursseille kertyy usein samanhenkisiä ihmisiä. Kannattaa hakeutua myös toimintaan joka itseä kiinnostaa ja jollaisessa ilmapiirissä tuntee olonsa kotoisaksi - kotoisuuden tunne on tärkeää oman rentoutumisen kannalta - kyseessä voi olla vaikkapa lukupiiri, yliopiston avoimet luennot, urheiluseuran toiminta, musiikkitapahtumat, joissa soitetaan itselle mieleistä musiikkia, taidenäyttelyt, kuntosali, vapaaehtoistöitä on moneen makuun...

Niin, ja koira tosiaan vetää ihmisiä puoleensa. Ihmiset suhtautuvat koiranomistajiin iloisesti ja tulevat juttelemaan. Ei itse tarvitse tehdä mitään aloitetta!

Ujo, mutta hulvaton



Hei Maria, sinäkin olet uniikki Luojan luoma ihminen kuten me jokainen. Hän on meille jokaiselle antanut taitoja ja ymmärrystä ja voit pyytää häneltä rohkeutta ja rakkautta kohdata heidät jokaisen lähimmäisenämme. Ole vain oma itsesi, älä vaadi itseltäsi liikaa. Jonain päivänä puhkeat sinäkin kukkaan ja voit ilahduttaa kenties toista joka on pelkojensa ahdistama. Ja voit tuntea vilpitöntä iloa sydämessäsi, jos hänkin vapautuu. Asenne täytyy olla kohdallaan, siis: ”minä haluan onnistua”. Kaikkea hyvää sinulle! Vaikeudet on voitettavissa, jos tahdomme ja annamme huumorin kukkia

Hoituri, muttei kaikessa taituri




Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot