Ma 20.2.Heli, Helinä, Heljä, Hely, Rag...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


KUN TÄHDET OLIVAT OIKEASSA ASENNOSSA

Timo kirjoittaa: "Olisipa hauska kuulla aamiaispöytämme tarinoita mitä tapahtui kun onnistuimme olemaan juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan."

Vastauksia 43


 

Tämä tapahtui purjehduksemme alkuaikoina, jolloin oma poikamme oli myös alle kouluikäinen. Kannoimme tavarakassejamme sunnuntaina viikonlopun päätteeksi autollemme kohti parkkipaikkaa. Rannan suuntaisesti kulki vilkas autotie, jota reunusti korkeat heinät ja pusikot, tie oli ylitettävä päästäkseen laiturilta autojen parkkipaikalle. Kun palasin hakemaan veneeltä lisää tavaroita lähestyi laiturin kohtaa suuri valkoinen pakettiauto hurjaa vauhtia (ylinopeutta), juoksin salamana auton edestä ja nappasin kaksin käsin pienet kaksostytöt syliini, jotka olivat tulossa minua vastaan ylittämään tätä tietä. Kaaduimme kaikki kolme siihen maahan kovan itkun kanssa pintanaarmuisina. Samassa auto ulvahti selkäni takaa. Tyttöjen vanhemmat tulivat laiturin puolessa välissä kohti rantaa ja näkivät/totesivat tämän tilanteen, tytöt eivät olleetkaan malttaneet jäädä laiturille leikkimään turvaliiveissään. Silloin tunsin, että olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Itkimme kaikki liikutuksesta ja onnesta. Perheeni haki myös minut pois laiturilta, taluttivat autoon. Onneksi tytöt pelastuivat, onnellinen perhe vilkutteli koko kesän meille omasta purjeveneestään.

Purret samassa laiturissa


 

Olin menossa mieheni kanssa markettiin ja kävelimme juuri liukuportaita kohti, kun alas tulevien liukuportaiden lopussa pieni tyttö, joka oli seisonut portaissa selin, pidellen kiinni isänsä kärryistä, kaatui selälleen ja painui kärryjen alle. Liukuportaissa oli kymmeniä asiakkaita tulossa alas kärryineen ja portaat työnsivät heitä alaspäin.

Lapsen isä yritti pitää kärryjään poissa lapsen päältä repimällä niitä epätoivoisesti ylöspäin ja äiti huusi apua. Ihmiset kävelivät ohi. Minä syöksyin paikalle. Työnsin isän kärryjä voimieni takaa olkapäälläni ja otin lasta kainaloista ja vetäisin pois kärryjen alta ja nopeasti vielä pois koko jonon tieltä.

Vanhemmat tulivat meidän luoksemme, kun olivat saaneet kärrynsä pois ylhäältä tulevien tieltä. Äiti itki vuolaasti ja he kiittelivät minua. Mieheni odotti minua ylhäällä, hän ei ollut voinut tehdä mitään, kun oli ennättänyt meidän kärryjen kanssa mennä liukuportaisiin.

Vasta ylhäällä jalkani alkoivat tutista ja minulla tuli helpotuksesta itku. Sain olkavarteen mojovan mustelman, kun rysäytin itseni ostoskärryjä vasten, että sain pienen tytön yläruumiin näkyviin, ja saatoin ottaa hänestä kiinni. Tilanne kesti vain muutaman sekunnin.

Olin kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Teija


 

Onnistuin olemaan oikeassa satamassa oikeaan aikaan laivan lähtiessä Helsingistä Tallinnaan.

(monta kertaa aikaisemmin olen ollut väärässä satamassa)

Juba

________________________________________

Työtä tuntemattomalle.

Olin nuori, koulusta valmistunut ja kesätöissä. Asioidessani työni puolesta lähimarketin jätskialtaalla, olkaani koputti tuntematon mies. Hän oli kaupassa normiruokaostoksilla ja tarkkaillut samalla toimiani sivummalta. Kysymys kuului kiinnostaisiko tulla meille töihin? Jutustelua jatkettiin hetimmiten heidän yrityksen tiloissa ja vakituinen sopimus kirjoitettiin siltä istumalta.

Yhteistyö sujui molemmin puolin erinomaisen hyvin ja kaiken lisäksi työpaikka oli kaikkien nuorten unelma. Hienoa aikaa ja mukava kertoa tätä tarinaa. Varmasti "pomokin" tunnistaa itsensä tästä jos sattuu lukemaan

Kaikki johtaa johonkin...

________________________________________

Olin vuosia sitten töissä "iltapartiossa". Kävimme illalla asukkaiden (kotona asuvia) luona auttamassa heitä nukkumaan, antamassa lääkkeitä tai vain tarkistuskäynneillä. Asiakkaana oli myös pyörätuolissa käyttävä, Parkinsonia sairastava epileptikko. Yleensä käydessämme hän istuskeli olohuoneessa television ääressä. Autoimme häntä iltapesuissa ja lopulta sänkyyn. Sinä iltana häntä ei kuitenkaan näkynyt missään. Korvamme erottivat valuvan veden äänen. Löysimme hänet suihkusta juuri putoamaisillaan suihkutuolista epileptisen kohtauksen kourissa. Saimme hänet autettua lattialle pyyhkeiden päälle ja annettua kohtausta laukaisevan lääkkeen. Hän oli jo ehtinyt "teloa" itseään sen verran että verta oli joka puolella. Kun tilanne rauhoittui, kutsuimme ambulanssin ja asiakas pääsi vastusteluistaan huolimatta viettämään seuraavan yön sairaalassa.

Siivosimme asunnon ja lähdimme jatkamaan seuraavaan kohteeseen, olimmehan jo myöhässä. Ajellessamme mietimme mitä kaikkea asiakkaalle olisi voinut sattua jos emme olisi ehtineet ajoissa. Yleensä olimme myös yksin, parityöskentely oli poikkeustapaus.

Äitykkä

________________________________________

Löysin elämäni rakkauden juuri sillä hetkellä kun olin raivon partaalla, tässä sitä nyt kuljettu 4v yhteistä tietä <3

Nasu

________________________________________

Olin miettinyt työtehtävien vaihtoa jo jonkun aikaa. Kahviautomaatilla näin yhden johtajistamme, joka työskenteli mielenkiintoisen projektin parissa. "Huomenta! Eihän sulla olisi mitään tekemätöntä työtä projektin X kanssa?" huikkasin hänelle hetken mielijohteesta. "No itse asiassa olen juuri miettinyt yhden henkilön palkkaamista. Palataan asiaan" hän sanoi. Ja kun tulin kesälomalta, kertoi kyseinen johtaja, että asia on sovittu, koska laitetaan nimet paperiin. Kannatti kysäistä!

Insinööri

________________________________________

Työelämässä oli tullut lunta tupaan oikein ronskilla kädellä jo pidemmän aikaa. Osuin sitten oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, kun nykyiseen työhöni haettiin tekijää. Viimeiset neljä vuotta olen iloinnut jokaisesta aamusta, jolloin saan mennä töihin. Olen myös pitänyt huolen, että esinaiseni ei ole joutunut katumaan hetkeäkään minun valintaani.

Vadelma

________________________________________

Olen nyt viimeaikoina jotenkin "hukannut oikeat ajat" eli saavun paikkoihin hieman joko etu- tai taka-ajassa. Minulle on siis suuri onni, jos olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan eli tapaan ihmisen tai ihmiset, joiden kanssa olen tapaamisen alunperin sopinutkin.

Helinä

________________________________________

Mieheni teki ristikkoa joka oli vaikeimmasta päästä. Minä olin Ajatusten aamiaisen äärellä ja mies huusi jonkun kinkkisen vihjeen minulle ja kysyi tiedänkö. Olin just aamun pähkinöiden vastauksissa ja sanoin oikean sanan heti, kyllä oli mies ihmeissään "tiedostani"! Paljastin hänelle tämän metkan sattuman ja kerroin tietolähteeni.

Sillä kertaa se oli tärkeä apu ja kiva sattuma!

Marita-mummi

________________________________________

Vein suojelusenkelitaulua kehystettäväksi... siitä jäi kehystäjä käteen.

Orvokki

________________________________________

Pekka asensi meille uuden hellan, josta hän pyysi 30, maksoin 50, eikä hänellä ollut vastarahaa. Pyysin häntä viemään vanhan hellan pois sillä 20 kierrätyskeskukseen. Hän lupasi, joskus välähtää!

Anneli

________________________________________

Olimme vaimoni kanssa kiertämässä Etelä-Amerikkaa, minut oli juuri lomautuksen jälkeen irtisanottu. Kävin puolivahingossa katsomassa sähköpostiani, ja siellä oli erään tuttavani (joka ei todellakaan tiennyt, missä olin, sillä emme olleet tavanneet pitkään aikaan) kysymys "Kiinnostaako ulkomaan projekti?". Tietysti vastasin, että kiinnostaa, ja seuraavana päivänä tarkempi viesti, että työ olisi Uruguayssa. Ilmoitin, että olemme 3 päivän kuluttua Montevideossa, ja siellä onnistui työhaastattelu. Suomessa ehdin olla pari viikkoa lomamme jälkeen ennen lentoa takaisin; nyt olen ollut tuon ½ vuoden komennuksen, ja 2kk lisäaika alkaa juuri. Tuon parempaa lomakohteen ja -ajan valintaa en ikinä olisi osannut kuvitella!

Jokke

________________________________________

Miehen perässä keväällä uudelle paikkakunnalle siirtyminen ja uuden työn löytyminen aikoinaan oli oikea sattumien summa. Paikallisessa työvoimatoimistossa ei ollut tarjota minulle kesätöitä kummempaa ja kysellessäni lähialueen työvoimatarjonnasta, virkailija vakuutteli vain vähentämistarpeista. Yritteliäisyyteni kuitenkin palkittiin, sillä soittoni poiki tapaamisen henkilöstöpäällikön kanssa ja heti vapaana olleen työpaikan, joten muuttoni kanssa tuli jopa kiire.

Pipe

________________________________________

Olenhan minä useastikin ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta yksi hauskimmista sattui 80-luvun lopulla kun kokeilin taitojani pölynimurikauppiaana. Soitin taas kerran ovikelloa ja kun ovi avautui, kysyin "Olisiko hetki aikaa?". Mieshenkilö vastasi ruuvimeisseliä kädessään käännellen, että "No ei oikein nyt ole kun meidän pölynimuri hajosi juuri." Kaupat tuli.

SHH

________________________________________

Eräänä iltana yli kymmenen vuotta sitten opiskelukaverini houkuttelivat minut puolipakolla kampuksen baariin. Pöytäämme tuli joku kaverin kaveri, hiukan alkoholia nauttinut nuori tutkija, joka oli kovin innoissaan jostain tulitikkuarvoituksesta. Kohtalon oikusta keksin ratkaisun silmänräpäyksessä. Tämä tutkija vaikuttui siitä niin, että vei minut seuraavalla viikolla mukanaan erääseen yritystapaamiseen, jossa minulla ei oikeastaan olisi pitänyt olla mitään tekemistä. Siitä lähti käyntiin melkoinen ketjureaktio.

Graduni oli jumittanut jonkin aikaa ja valmistuminen viipyi sen takia.. Tuon tapaamisen jälkimainingeissa löytyi tarkka tutkimusaihe ja sen jälkeen gradu valmistuikin nopsaan. Samassa paketissa elämääni tupsahti poikaystävä - tuo nuori tutkija! Muutaman pieni mutka lisää samaan ketjuun ja sain vielä oikein mieluisan työpaikankin heti, kun valmistuin. Tuo nuorimies ei sympaattisuudestaan huolimatta lopulta osoittautunut sielunkumppaniksi, mutta työura urkeni!

Tulitikkutäti

________________________________________

Meitä oli ryhmä lennokki-ilmailua harrastavia miehiä. Olimme esitelleet toimintaamme "villinä" ryhmänä erilaisilla messuille ja alan tapahtumissa, mutta virallinen status puuttui. Pohdimme useaan kertaan kerhon perustamista, mutta perustamiseen ja hallinnointiin liittyvän byrokratian pelkäsimme häiritsevän hyvää harrastusta.

Eräänä talvena oli paikallinen kiinteistöalan yrittäjä aurannut lähijärven jäälle tien ajaakseen mökeille hiekkaa. Samalla hän päätti aurata meille jääkiitotiet ja poikkesi kerran katsomaan, miten lennokit lentävät. Muiden lähdettyä jäin juttelemaan yrittäjän kanssa, kun niitä näitä rupatellessa hän totesi joskus 1970-luvulla kuuluneensa paikalliseen ilmailukerhoon. Otin asiasta häneltä tarkemmin selvää ja soitin kotimatkalla ryhmämme nokkamiehelle. Yhdistysrekisteristä selvisi kerhon olevan edelleen olemassa ja tavoitimme paikkakunnalla edelleen vaikuttavan viimeisen puheenjohtajan sekä joukon vuosikymmenten takaisia jäseniä.

Kokoonnuimme vanhojen ja uusien jäsenten kanssa moneen vuoteen ensimmäiseen vuosikokoukseen ja vanha kerho sai taas ilmaa siipien alle. Vanhat nimettiin kunniajäseniksi ja uusi kaarti alkoi pyörittää toimintaa. Tänään Nastolan Ilmailukerho NIK ry:ssä on noin 60 aktiivista jäsentä, se hallinnoi omaa kevytilmailukenttää ja kerhotaloa.

Sen kerran kannatti jäädä tarinoimaan niitä näitä jäisen järven rannalle...

MacKonte

________________________________________

Olin tavannut työmatkalla yhtenä aamuna mielenkiintoisen miehen. Juttelimme työmatkan ja mies jäi pyörimään mieleeni. Sisareni oli houkutellut minua ainakin sata kertaa kanssaan ravintolaan, enkä koskaan lähtenyt. Kun hän jälleen seuraavana lauantaina houkutteli mukaansa toiselle puolen kaupunkia karaoke-kilpailuja kuuntelemaan, suostuin lähtemään, koska hän kertoi siellä olevan myös meidän yhteisen tuttavan ja sisaren miesystävä oli kilpailussa mukana.

Kun pääsin ravintolaan, luokseni asteli työmatkalla tapaamani mies, joka itse asiassa asui 300 metrin päässä minusta. Aloimme jutella, ja kun sisareni mies ei päässyt jatkoon lähdimme kotiin. Uusi tuttavuus pääsi meidän kyydissä kotiin, koska oli sama suunta. Aloimme kulkea työmatkat yhdessä, koska olimme töissäkin liki toisiamme. Nyt ensi tapaamisesta tuli viisi vuotta, asumme yhdessä ja elämä on ihanaa. Kannatti lähteä ravintolaan, kun siskoni pyysi 101. kerran :).

Poptem

________________________________________

Haimme omaa asuntoa Tampereen keskustasta. Kaikkia kivantuntuisia asuntoja yhdisti se, että niiden yhtiöihin oli tulossa lähiaikoina julkisivu- tai putkiremontti. Ei oikein kiinnostanut. Sitten päähämme pälkähti ajatus vuokralle menosta. Tutkin innoissani netistä tilannetta, mutta keskustan alueella ei oikein ollut sopivaa tarjontaa. Sattumalta juttelin asiasta työpaikkani talossa asuvan tuttuni kanssa. Hän kysyi heti, että miksette hae asuntoa tästä yhtiöstä. En ollut tiennyt, että yhtiön asunnot olivat vuokra-asuntoja, niin siisti ja hieno se oli. Ystäväni Jari kyllä varoitti, että kysyjiä saattaa olla paljon ja monesti näytölle tulijoita on kymmenittäin. No, soitin siitä asuntosihteerille ja kerroin tilanteen. Hän vastasi "itse asiassa sain tähän eteeni juuri äsken irtisanoutumisen ylimmän kerroksen saunallisesta kolmiosta. Kiinnostaisiko se?" Eipä tarvinnut kauan miettiä, eikä jonotuksesta tai ruuhkasta ollut puhettakaan.

Nyt asumme tyytyväisinä upeassa keskusta-asunnossamme Tampereen kattojen yllä. Eikä ole työmatkasta riesaa, kävely pihan yli riittää. :)

Uge & Muru

________________________________________

Olin juuri täyttänyt 16v ja lähdimme tyttöjen kanssa tansseihin naapurikuntaan. Tapasin siellä pojan, joka oli vielä kauempaa kotoisin. Juttelimme illanaikana kaikenlaista. Kuukauden kuluttua menin samaan paikkaan uudelleen. Hän oli taas siellä. Yhteinen matkamme on kestänyt tänne asti. Varmaankin oltiin oikeassa paikassa kerrankin oikeaan aikaan. 😊

420 km anoppilaan

________________________________________

Noin kaksikymmentä vuotta sitten, kun rakensimme mieheni kanssa, mieheni olisi tarvinnut pyörösahan. Saha maksoi silloin hieman yli 1000 markkaa. Rahat olivat vähissä, mutta satuin löytämään vanhan nuoruutemme aikaisen pankkikirjan, jolle oli jäänyt yli 1000 markkaa. Samaan aikaan pyörösaha tuli tarjousmyyntiin ja rahat olisivat juuri ja juuri riittäneet.

Menin ostamaan sahaa pienen tyttäreni kanssa. Sahat olivat loppuneet. Purin harmini ääneen tyttärelleni murheissani. Silloin vanhempi miesasiakas koputti olkapäähäni ja kertoi omistavansa juuri tuollaisen aivan uuden sahan eikä hänellä ole käyttöä sahalle. Otin yhteystiedot talteen ja mieheni meni illalla sahan omistajan luokse. Mieheni viipyi pitkän illan siellä miehen seurana ja tuli kotiin sahan kanssa ja selvästi virkistyneenä yhden illan tauosta jo pitkään jatkuneesta rakennusprojektista.

Leena

________________________________________

Naapurikaupungissa, asiakkaamme kiinteistössä oli menossa palotarkastus. Katselmusta tekivät kiinteistöpäällikkö sekä paikallinen palopäällikkö. Yhden palo-oven sulkeutumisessa oli ongelmia ja palotarkastus oli pysähtyä tähän puutteeseen turvalaitteiden toiminnassa.

Kiinteistöpäällikkö soitti hädissään suoraan lukkosepällemme matkapuhelimeen. Sattumalta lukkoseppämme oli työparinsa kanssa juuri menossa toiselle työmaalle, juuri ohittamassa autolla asiakkaamme kiinteistöä, joten ei muuta kuin vilkku oikeaan ja auto asiakkaan pihaan. Reippaasti autosta nousseet lukkosepät löysivät kiinteistö- ja palopäällikön nopeasti vialliselta ovelta ja ilmoittautuivat palvelukseen. Kiinteistöpäällikön kysellessä, että miten on mahdollista että apu on näin nopeasti paikalla, hän kysyi puhelin vielä korvallaan. "Kiireellisissä tapauksissa Kajaanin Lukon asentajilla on tapana olla paikalla pikkusen ennen polliisia ja palokuntaa" letkautti sanavalmis lukkoseppämme. Oli muuten palopäälliköllä naurussa pitelemistä!

Lukko-Timppa

________________________________________

Ilmailukerhomme oli etsinyt paikkaa asianmukaiselle lennokkikentälle muutaman vuoden ajan. Olimme kierrelleet kunnan maaseutualueita heikolla menestyksellä. jopa kunnan entinen kaatopaikka oli selvitetty tuloksetta.

Vesivehmaan lentokentälle ilmestyi tuohon aikaan web-kamera, jota mielenkiinnolla kokeilin. Harmikseni kameran ohjausaika oli lyhyt. Juuri kun kamera oli kääntymässä haluttuun suuntaan, aika päättyi ja seuraava käyttäjä käänsi sen taas toisaalle. Otin sähköpostilla yhteyttä kameraa hallinnoivan ilmailukerhon puheenjohtajaan ajan pidentämiseksi.

Muutaman päivän kuluttua samainen puheenjohtaja soitti ja oli kiinnostunut kerhostamme. Kerroin hänelle epätoivoisesta kentän paikan etsinnästä. Hän kertoi, että naapurikunnan alueelle heidän kerhoonsa kuuluva maanomistaja on suunnittelemassa lentopaikkaa ja etsii yhteistyökumppania.

Otimme yhteyttä maanomistajaan ja parin kuukauden päästä meillä oli kenttä, joka tällä hetkellä on Suomen mittakaavassa ehdottomasti parhaita ja käytössä jo seitsemättä vuotta.

MacKonte

________________________________________

Olimme kesällä Etelä-Englantia kiertämässä ja päädyimme lopuksi Lontooseen pariksi päiväksi. Lontoo tuntui ruuhkaiselta ja väsyttävältä ihanien maaseutumaisemien ja pikkukaupunkien jälkeen. Halusimme kuitenkin näyttää pojallemme, joka ei ollut ollut Lontoossa aiemmin, muutamia "pakollisia" nähtävyyksiä.

Kun olimme lähellä Buckinghamin palatsia, totesimme että täällä on kyllä nyt liikaa ihmisiä ja ajattelimme jo kääntyä takaisin, mutta hetken päästä alkoikin tulla hevospoliiseja ja paraatia ja kun lopulta hitaasti kävellen ajauduimme aivan palatsin aidan viereen, eikös parvekkeelle tullut kuningatar vilkuttamaan koko kuninkaallisen perheen kera. Sen jälkeen tuli vielä armeijan lentokoneiden ylilento hienoine savuineen. Olikin nimittäin kuningattaren syntymäpäivä! Kylläpä siinä ihmeteltiin, kuinka sopivasti satuttiinkin paikalle!

Tuurihaukat

________________________________________

Olin juhlissa paikassa jossa oli aika ahdasta ja pienet lapset juoksentelivat aikuisten jaloissa. Tarjolla oli pikkupurtavaa. Huomioni kiinnittyi ohi useasti juoksentelevaan tosi söpöön pikkutyttöön ja seurasin häntä hetken katseellani. Jonkun ajan kuluttua hän kipitti editseni ja kun katsoin häntä, hän näytti olevan tukehtumassa johonkin. Tytön silmät vetistivät jo ja hän oli matkalla äitinsä luo. Polvistuin tytön puoleen ja napautin yläselkään melko voimakkaasti kämmenelläni, jolloin hänen suustaan pulahti iso ruokamössöpallura. Tuossa kohtaa tuntui ihan siltä, että tytölle olisi voinut käydä hullusti, jos en olisi sattunut aiemmin kiinnittämään häneen huomiota.

Näin, että tyttö meni äitinsä luo ja näytti kämmenellään olevaa mössöä ja selitti espanjanksi, että se tuli hänen suustaan. Minä taas en mennyt selvittämään tapahtunutta sen enempää, koska en ollut varma selviänkö selityksestäni espanjaksi. Ehkä tyttö oppi tapahtuneesta jotain eikä enää juoksennellut erossa äidistään suu täynnä ruokaa.

Yhden kerran enkeli

________________________________________

Jussi poikani pani 6v pajukissan nenäänsä. Ei auttanut muu kuin mennä lääkäriin. Hoitaja yritti ottaa sitä pois, mutta ei onnistunut. Meidän piti jäädä odottamaan lääkäriä. Lääkäriä odotellessa poikani kuiskasi minun korvaan: Että kuule äiti, kun se lääkäri tulee, niin sanotaan, että se pajukissa on sinun nenässä. Taisi vähän koskea kun hoitajat yrittivät ottaa sitä pois ja näin Jussi ajatteli että äiti pelastaa hänet.

Ritva

________________________________________

Seitsemän vuotta sitten olin ollut työttömänä oman alan töistä noin 1.5 vuotta. Olin kuitenkin saanut töitä erään kaupan kassalta kuukausi pari aiemmin. Se oli osa-aikaista ja palkka minimi, jotta kun kaverini vinkkasi, että yliopistolla olisi ötököiden selvittelytöitä, sanoin heti kyllä kiitos. Sekin oli sitten osa-aikaista, jotta sumplittelin kahden työn kanssa viikot.

Eräänä päivänä ehkä kuukausi ötököiden tunnistusta (joka ei myöskään ollut omaa hommaani, mutta äkkiä senkin opin) eräs toinen tutkija istuskeli samaan aikaan labrassa ja juteltiin siinä niitä näitä. Sanoin, että omia hommia on kyllä tosi vaikeaa löytää... siinä sitten totesi, että ”Hei, luin yhdestä työpaikasta viikko pari sitten, mutta itse en aio hakea siihen, kun lähden haastatteluun muualle. Siihen taitaa hakuaika mennä umpeen ylihuomenna.” Minä sitten, että ahaa, katsotaanpas kotosalla, mistä on oikein kyse. Kotona illalla löysin kiemuroiden kautta työpaikkailmoituksen.

Se oli aivan kuin tehty minulle! Juuri minun alaa, juuri minun ideologiaa ja justiin sitä mitä halusin tehdä! Siis minun unelmatyö. Tein hakupaperit valmiiksi sinä yönä! Ja koska en uskaltanut luottaa postin vievän kirjettä päivässä perille, matkustin seuraavana päivänä bussilla pääkonttoriin asti ja luovutin tärkeät hakupaperit käsin perille.

Meni tietysti aikaa viikko pari. Sitten tuli haastattelupyyntö! Työhaastattelu meni oikein kivasti (olen yleensä hyvä niissä, ja siihen mennessä minulla oli jo suht paljon kokemusta). Sitten odotusta taas. Ja eräänä päivänä sitten sain kirjeen... enkä ollut saanut töitä. Voi että harmitti ja surutti. Ääh, sehän oli minun unelmatyö. Työnhaussa pitää osata erkaantua työstä heti, kun sitä on hakenut, mutta se otti koville tämän työn kanssa. No, ei auta, olihan minulla ura auki kassaneitinä! Ei ollut mitään sitä hommaa vastaan, kivat työkaverit, kiva ympäristö ja oli ihan kivaa palvella asiakkaita. Onneksi miehellä oli myös hyvä työ, ettei tarvinnut minimipalkalla kuitenkaan yrittää hengissä selvitä.

No, meni viikko ja postissa oli iso kirjekuori. ”Mikähän tämä lienee?”, ajattelin. Aukaisin sen, ja sitten tuli itku ja parku! Soitin miehelle töihin ja itkin ja paruin niin, että tuohan luuli, että joku on kuollut aivan varmasti... Itkun sekaan sain kuitenkin sanottua, että sain sittenkin sen työpaikan! Tähän päivään, en tiedä mitä hommassa tapahtui. Oliko henkilöstötoimistossa mennyt kirjeitä sekaisin, vai oliko eka kandidaatti sanonut ei kiitos? Mutta onnesta paruin ja itkin...

Ja olihan se unelmatyö! Sitä sain tehdä noin kuutisen vuotta. Ja olin niistä jokaisesta kiitollinen ja tein töitä nauttien onnellisena tilaisuudesta. Olisivat halunneet pitää minut väkisin, mutta kun mies sai omia unelmatöitä muusta maasta, niin minä päätin hellittää omistani ja kokeilla muita maisemia ja haasteita. Sitähän sitä asioiden tekemättömyyttä yleensä katuu, jotta jos ei taas oltaisi lähdetty, niin ainahan sitä oltaisiin mietitty, että mitä jos...?

Mutta silloin seitsemän vuotta sitten olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tuo toinen tutkijakin oli paikalla ihan ”sattumalta” samaan aikaan kuin minä ja ekaa kertaa hänen kanssaan juttelin. Oli lähdössä tosiaan haastatteluun seuraavana päivänä muihin maisemiin. Unelmatyö olisi aivan varmasti mennyt multa ohi, kun tuota työpaikkailmoitusta ei ihan hevillä löytynyt ns. ”normaaleista linkeistä.”

Tytti

________________________________________

Mielenkiintoinen kysymys, sillä yleensähän me valitamme/vähättelemme elämämme valintoja ja saavutuksiamme, emmekä tutki matkaamme tästä näkökulmasta. Vaikka viisaammat niin kehottavatkin, kokkia myöten ;).

Rupesin käymään elämääni läpi niin pienestä kuin muistan asioita. Yllättäen suurin osa mukavista asioista tapahtui juuri silloin kun sitä vähiten odotti, mutta kuitenkin oikeaan aikaan. Oma osuutensa on ollut kyllä elämäni motolla "minkä teet, tee hyvin, vaikka tekisit vähemmän kuin muut". Olisiko sillä varmistettu ne "tähdet", näkymättömät Michelin -sellaiset?

Mutta kaksi tapahtumaa nousi ylitse muiden: työpaikan saanti lopetettuani aikuisiällä uuden alan opiskelun. Se tuli "puskan takaa", oikein kahden henkilön delegaation kysymänä. Ja siitä alkoi uraputki, joka ei tuonut maallista mammonaa vaan paljon kokemuksia sekä haasteita.

Toinen ja ihanampi tapaus oli uuden parisuhteen löytyminen. Sekin tapahtui juuri silloin kun sitä vähiten odotti ja vaikka elämä oli muuten kaikin puolin mallillaan.

Kyllä tähdet tietävät.....

Uusi elämä ei katso ikää

________________________________________

Opiskelin 70-luvun lopulla Englannissa, ja samaisessa oppilaitoksessa opiskeli myös toinen suomalainen nainen. Olimme lähdössä joululomalle Suomeen, mutta sitä ennen vietimme pari päivää Lontoon lähistöllä. Kun eräänä päivänä tulimme Lontooseen junalla, kuulimme asemalla kummallista meteliä eräästä nurkkauksesta. Kohta tajusimme, että äänekäs "möykkääjä" huusi jotain suomen kielellä. Menimme lähemmäs ihmisjoukkoa, joka oli kerääntynyt hänen ympärilleen. Saimme selvitettyä kovin hermostuneelta ja hätäiseltä mieheltä, että hän kuului suomalaiseen turistiryhmään, mutta oli jotenkin eksynyt matkatovereistaan. Hän oli vähän juovuksissa, ei osannut sanaakaan englantia, eikä kukaan ympärillä olevista vierasmaalaisista tajunnut mitään hänen puheistaan. Ryhmän lentomatka Suomeen lähtisi kahden tunnin kuluttua. Mies oli todella hädissään.

Toverini lähti viemään häntä lentokentälle, itselläni oli eräs asia hoidettavana kaupungilla. Mies ehti koneeseen ajoissa ja oli kuulemma ollut kovasti kiitollinen. Mitä olisikaan tapahtunut, ellemme olisi sattuneet paikalle?

AK

________________________________________

Hei kokki ja kaikki muut!

Minulla oli todellakin tähdet oikeassa asennossa 29. elokuuta 2013. Pelasin golfia kaverini Teron kanssa Ringsiden kentällä Espoossa.

Olen pelannut golfia 12-vuotiaasta lähtien eli 22 vuotta, enkä ole birdietä (1 alle parin/ihannetulos) parempaa tulosta yhdellä reiällä tehnyt.

Pelasimme kauniissa ja aurinkoisessa elokuun säässä pienellä tuulella höystettynä. Muut olivat jo avanneet ja minun vuoroni oli viimeisenä ”svingata” palloni 9. reiän väylälle. Lyöntini onnistui hyvin vastatuuleen, mutta suuntautui liiaksi oikealle karheikkoon. Lyöntini oli tarpeeksi pitkä (jäljellä n. 200m lipulle), mutta karheikossa, josta on vaikeampi lyödä. Pallo makasi hyvin, joten päätin lyödä puu 5-mailalla greenille (puttausalueelle) asti.

Tämäkin lyöntini onnistui erinomaisesti ja uskoin sen myös riittävän greenille ja vastatuulen takia pysyvän myös siellä. Pallo kaartoi oikean kautta puiden yläpuolella liiaksi taas oikealla. Pyysin sen pysyvän väylän puolella eikä menevän toiselle väylälle. Pallo palasi Draw:n avulla pikkuhiljaa enemmän vasemmalle ja väylän puolelle. Toivoin sen pysyvän väylän oikeassa reunassa sijaitsevan tien vasemmalla puolella, kuten se pysyikin. Se otti ison loikan ja kimposi greenin takareunassa olevaan töyrääseen ja siitä greenille ja kohti lippua. Tero tokaisi, että sehän menee lähelle lippua. Ja sitten... PALLO KATOSI. Minä olin tehnyt ALBATROSSIN (2 lyönnillä par 5-väylä/3 alle ihannetuloksen).

Tuloksen tekemiseen tarvitsin omaa osaamistani oman autenttisen lyöntini toteuttamisessa ja keskittymistäni. Olin rento ja onnistuin lyönneissäni erinomaisesti. Lisäksi tarvitsin tähdet oikeaan asentoon!

Ville

________________________________________

Olin jäänyt työttömäksi pitkäaikaisesta työstäni. Kävin päiväsaikaan läheisessä kahvilassa nauttimassa yllättäen lisääntyneestä vapaa-ajastani ja kiireettömästä hetkestä kahvikupposen ääressä. Kahvilassa oli hiljainen hetki ja aloimme jutella omistajan kanssa. Kävi ilmi, että hän tarvitsi pikaisesti työntekijää kahvilaansa. Siltä istumalta sovimme milloin tulen perehtymään tehtäviin, kun minulla oli kulunut vuosia siitä kun olin viimeksi kahvilassa työskennellyt. Tässäpä tämä syksy on kulunut iloisesti työn merkeissä.

Tyytyväinen kahvilan täti

________________________________________

Olimme lomamatkalla etelässä. Kotimatkan alkaessa matkustimme taksilla lentokentälle. Kentälle saavuttuamme luovutimme laukut ja menimme turvatarkastuksesta läpi. Silloin poikani huomasi, että hänen lompakkonsa, joka oli juuri samana päivänä ostettu matkamuistoksi, oli kadonnut taskusta. Kuoletin pankkikortin ja soitin hotelliin, että jos lompakko olisi pudonnut sinne. Pyysin myös vastaanoton ihanalta Marcolta saisiko hän metsästettyä meitä ajanutta taksia kiinni. Hän lupasi yrittää. Menimme lentoaseman 2. kerroksen kahvilaan ja istuuduimme ikkunan ääreen. Sitten. Näimme taksimme parkkialueella. Kuljettaja oli juuri kävelemässä lentoasemarakennusta kohti, kun hän pysähtyi. Hän otti kännykän taskusta, kääntyi ja meni autolle, avasi takaoven ja otti autosta jotain. Pojan lompakko! Marco soitti ja kertoi, että lompakko on löytynyt. Niin, mehän näimme koko näytelmän ikkunasta. Tämä kaikki oli mielestämme uskomaton sattumien summa.

Poikani sai lompakon takaisin ja me lähdimme todella hyvillä mielin kotimatkalle. Uskomaton oli myös Marco, jonka avuliaisuus oli vertaansa vailla.

RiittaKaarina

________________________________________

Ei ole tapahtunut mitään erityistä, mutta usein olen saanut aamiaispöydästä oikeaan aikaan sopivia sanoja edelleen lausuttavaksi/kirjoitettavaksi.

Möhö

________________________________________

SILTA

Kävelin yöllä kohti Suomen Joutsenta Turussa. Tullessani sillalle näin nuoren miehen kiipeävän sillan kaiteelle, eikä ketään muita ihmisiä näkynyt sillalla. Juoksin hänen luokseen ja sain jaloista kiinni ja mies kaatui päälleni sillalle - onneksi! Minulta tippui silmälasini jokeen. Olin niin järkyttyneessä tilassa että en edes heti moista huomannut. Mies oli tullut muutamaa päivää aikaisemmin Laivurikurssille joten opiskelimme samassa laivassa. Olin rohkea tyttö ja vein hänet hyttiini. Olikin puhumisen paikka. Harmitti kadonneet lasini ja rahat olivat vähissä. Sain juuri ostettua uudet lasit. Kituuttamista oli viimeinen lukukausi.

Vuosia myöhemmin tapasin kaverin ja hän tuli luokseni vieläkin kiittelemään rohkeuttani. Kerroin silloin hänelle tappiostani niin hän maksoi ilomielin silmälasini.

Raija

________________________________________

Isäni sisko täyttää 90 vuotta. Mietin kuumeisesti lahjaa, kunnes keksin! Ostan kirjan. Ja minulla oli erityisesti tietty kirja mielessäni. Hain sitä netistä: loppuunmyyty! antikvariaateista: en kehtaa kuitenkaan käytettyä antaa, kirjakaupasta: painos myyty loppuun. Mietin asiaa monta päivää.

Eräänä työpäivänä ajelin töistä kotiin ja päätin käydä marketissa ostamassa ainakin kortin hänelle. Kävelin sisään ja heti oven vieressä oli poistohylly kirjoja - uskokaa tai älkää, siinä hyllyssä oli paljon kirjoja mutta vain yksi ainoa kirja juuri tätä metsästämääni! Mitä johdatusta! Nyt minulla on kirja ja kortti!

Marjatta

________________________________________

Sattuipa sopivasti tämän kyselyn ajankohta. Tuo "oikeaan aikaan oikeassa paikassa" hetki oli eilen aamuyöstä, tarkemmin ottaen 26.9.2013 klo 1:30 Helsingin Kampissa.

Istuin bussissa ja odottelin sen lähtöä. Viime minuutilla bussiin nousi opiskelijatyttö (haalareista päätellen) ja hänellä oli jotain ongelmia matkakortin kanssa ja tästä johtuen kuski oli kovaäänisesti häätämässä tyttöä pois bussista. Seurasin tilannetta tovin ja kun tilanne alkoi näyttää siltä, että tytölle tosiaan tulee lähtö, menin kuljettajan luo ja maksoin tytön matkan. Tyttö kiitti ja minä menin omalle paikalleni.

Jo tästä olisin saanut hyvä mielen itselleni, mutta minut palkittiin enemmänkin. Alkumatkasta bussista jäi pois nuorimies ja sanoi minulle lähtiessään "se oli kaunis ele". Olin iloinen. Vähän myöhemmin bussin takaosasta tuli pari pitkän huiskeaa nuorta miestä ja toinen sanoi minulle jotain tyyliin "you helped girl before" ja antoi minulle 2 euroa. Ihana. Lisäksi sain kauniin hymyn vielä ovelta heidän poistuttua.

Tämän kokemuksen jälkeen saavuin kotiin noin klo 2 yöllä iloisena tytön auttamisesta sekä häkeltyneenä saamastani palautteesta, 2 euronen nyrkissä.

Se, että olin tuohon aikaan bussissa, on harvinaista ja sille on oma tarina ja olenkin miettinyt, että ehkä tuon tytön takia kaikki meni niin kuin meni. Oli hieno kokemus.

Sirpa

________________________________________

Oli kesä 2004, vietin ensimmäistä eron jälkeistä kesää, opettelin tekemään asioita "yksin" ja koska rakastan tanssimista, päätin lähteä kesälavalle upean Säkylän Pyhäjärven rantaan. Musiikki oli mitä mainiointa, ilta kesäisen kaunis, ahkeria tanssijoita paljon... kaikki kohdallaan.

Ilta kului, mutta sen myötä intoni alkoi lopahtaa. Minuapa ei haettukaan tanssiin, kuin kerran tai pari ja jossakin vaiheessa päätin, että nyt ei ole minun iltani, lähden kotiin, mitä minä täälläkään teen. Yksinäisyys vain korostui.

Tein jo lähtöä, kun jäin oven pieleen nojailemaan. Musiikki oli niiiiin mukaansa tempaavaa, etten malttanut jättää kappaleen kuuntelemista kesken, vaan ajattelin, että olen vielä sen keston ajan ja sitten lähden. Keskityin nauttimaan bändin annista, enkä oikein huomannutkaan kun käsi ojentui ja sanattomasti herra pyysi tanssiin. Yhtä sanattomasti menin ja tanssimme alkoi, hiljaisuuden vallitessa. Jossakin kohtaa herra kysyi: "oletko teatteri ihmisiä?" Katsoin häntä pitkään ja kysyin "haluatko todella tietää" ... hän halusi ja kun kerroin miten tärkeä ja iso osa harrastajateatteritoiminta ja -esiintyminen minulle on, me ajauduimme keskusteluun josta ei tuntunut tulevan loppua. Välissä tanssimme, kävimme kahvilla, puhuimme ja puhuimme, tanssimme ... ja niin tarina eteni, että tänä päivänä olemme olleet jo 5 vuotta naimisissa, sen vuoden elokuusta asti yhdessä ja monesti olemme muistelleet sitä miten oikeaan hetkeen ja oikeaan paikkaan olin "ajautunut" sillä tällä herralla (nyt siis miehelläni) oli silloin myös ollut "tylsä ilta" ja hänkin oli mielessään jo päättänyt, että lähtee pois, mutta käy vielä kerran lavalla tanssimassa. Ja näissä aatoksissa hän oli tarttunut vain sopivasti siinä ovensuulla seisoneen daamin käteen.

Tänään olemme syvästi onnellisia, kun osasimme olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja saimme kohdata toisemme ja löytää sielunkumppanit =)

Päivi


 

Olin oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan, kun menimme noin parikymmentä vuotta sitten isäni kanssa katsomaan minulle suomenpystykorvan pentua. Ja siinä hän oli!

Paksutassuinen, vanttera ja kirkassilmäinen tuleva elämäni sulostuttaja ja lohduttaja. Heti, aivan heti, syntyi meidän välillemme oikeat kemiat. Nostin tuon veikeän pulleroisen syliini, hän antoi heti minulle suukon ja painoi kuononsa hiuksiini. Voi sitä lämpöä ja rakkautta mikä hänestä virtasi minuun ja olen varma, että minä myös annoin heti pienelle urospennulle lämpöjohtimen suoraan sydämeen. Tämä koirani oli elämäni aurinko ja lohduttaja kolmetoista vuotta. Nuo vuodet olivat elämässäni hyvin merkitykselliset koirani, kauniin suomenpystykorva-uroksen kanssa. Olin silloin oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan, kun haimme koiranpentua ja kun nostin juuri HÄNET syliini; se oli elämäni tähtihetki!

rituleena

________________________________________

Olinpa oikeaan aikaan oikeassa paikassa viime lauantaina. Päätimme mennä viikonloppuvieraidemme kanssa 20 km päähän kirpparikierrokselle. Paikan päällä tuli mieleen pistäytyä samalla paikalliseen pienehköön rautakauppaan kysymään myytäisiinkö sieltä kautta kenties myös pyykinpesukoneita, minulla kun oli ollut ongelmia entisen vanhan koneeni kanssa jo koko kevään ja kesän. Asun maalla, 50 km lähimpään kaupunkiin. Olin miettinyt jo pitkään, miten saada vanha painava kone pois uuden tieltä.

Kyseisestä rautakaupasta oli mahdollista ostaa myös pesukoneita, yksi merkki oli heillä tarjouksessa, sitä varastossa tasan yksi kappale. Tein "extempore" kaupat. Lupasivat kuljetuksen ilmaiseksi 20 km päähän, sekä toimittaa vanhan koneeni samalla pois.

Uusi kone tuotiin heti maanantaiaamuna. Asennus tapahtui saman tien, eikä maksanut paljoa. Ennen puolta päivää minulla oli jo ensimmäinen pyykkierä pyörimässä. Ongelmani ratkesivat kuin veitsellä leikaten, lisäksi säästin lähes 200 euroa pesukoneen hinnassa. Vaikka asun täällä maaseudulla, olin tällä kertaa juuri oikeaan aikaan juuri oikeassa paikassa.

Varpumaiju

________________________________________

Minulla oli vuosia sitten visainen pulma, miten hoitaisin itseni ja mieheni ystävän häihin Suomussalmelle. Meillä oli hyvin erilaiset aikataulut ja kulkuvälineiden varaustilanteet olivat haastavat. Rahalla toki olisi päässyt, mutta budjettikin alkoi jo tulla vastaan.

Soitin sitten yhtenä ratkaisunetsintävaihtoehtona autonvuokrausfirmaan kyselläkseni vuokraushintoja. Juuri edellisessä puhelussa kyseiselle firmalle oli tullut peruutus yhdestä autonvuokrauksesta, jolla heidän piti saada kuljetettua Oulusta Helsinkiin ajettu auto takaisin Ouluun.

Hetken aikaa siinä sumplittuamme vuokrausfirman työntekijän kanssa päädyimme tulokseen, että sain hakea auton heiltä jo torstaina, ajella sillä Kajaaniin perjantaina ja hoidella matkan varrella pari juoksevaa asiaa, napata mieheni kyytiin Kajaanin lentokentältä alkuillasta, ajella Suomussalmelle, viettää lauantaina kaverin häitä rauhassa, ajella autolla Ouluun sunnuntaina iltapäivällä omaan tahtiin, palauttaa auto Ouluun ja tulla sieltä lentäen kotiin. Tämä ratkaisu jäi jopa alle matkabudjettimme, koska autonvuokrasta maksoin vain omat bensani, en vuokraa ollenkaan, koska pelastin vuokraamon isosta pulasta :) He toki pelastivat myös minut isosta pulasta :)

Asioilla todellakin on tapana järjestyä parhain päin!

Mirka

________________________________________

Syyskuun alkupäivinä olin ollut puolukassa ja niitä oli paljon. Ajattelin viedä niitä tätini rappusille aamuvarhaisella, kun ulkoilutin koiraani. Kun sitten saavuin pihaan, täti olikin siellä lehteä hakemassa pyjamassaan ja ihmetteli varhaista tuloani ja sanoi: sattuipa hyvin, kun tulit; mies oli yöllä tippunut sängystä ja makasi lattialla, eikä päässyt ylös. Joten menin sinne auttamaan miehen pois lattialta, että pääsi tarpeilleen. Sitten jatkoin koiran kanssa kotiin. Lieneekö ajoitus johdatusta?

Leiluska

________________________________________

Olin vuokratyöntekijänä eräässä firmassa ja ikäväkseni sain viikkoa ennen sopimuksen päättymistä kuulla, että saan lähteä saman tien, minua ei enää tarvita. Kyllähän se harmitti kovasti ja koin olevani täysin nolla ja tarpeeton. Ajattelin hoitaa saman tien työkkärissä käynnin samana päivänä vielä pois alta. Työvoimatoimistossa tuli selailtua myös työvoimapoliittista koulutustarjontaa ja silmiini osui mielenkiintoista täydennyskoulutusta. Hakuaikaa oli jäljellä noin 20 minuuttia kun naputtelin hakemuksen. Seuraavalla viikolla minut kutsuttiin tekemään henkilökohtaista opintosuunnitelmaa. Löysin mielenkiintoisia opintoja ja aloitin innolla opiskelut seuraavalla viikolla... Ihania opiskelutovereita ja ihana opettaja, joiden kanssa pidän yhteyttä vielä tänäkin päivänä. Opintojen loppuvaiheessa olin täysin keskittynyt opintojen loppuun saattamiseen, en vielä murehtinut tulevaisuutta. Opettaja vinkkasi että alan lehdessä oli työpaikkailmoitus, että olinko hakenut työpaikkaa? No enpä ollut huomannut. Saman tien soitin ja pääsin haastatteluun, paikka oli vielä vapaana. Mikä onni että opettaja otti asian puheeksi kanssani. Työhaastattelun jälkeisenä päivänä oli lopputentti ja lopputentin jälkeen sain heti unelmieni työpaikan. Joskus vaan asiat järjestyvät ja ajoitus on täydellinen. Sen jälkeen vaan tajusin että joskus kannattaa heittäytyä ja antaa elämän kuljettaa... Pienillä teoilla voi olla suuri merkitys toisen elämään. Olen kyllä ikuisesti kiitollinen opettajalle, että muisti minulle mainita ohimennen tuosta työpaikasta. Edelleenkin koen, että unelma-ammatti löytyi, tapahtuneesta on jo 6 vuotta. Tuolloin elämäni sai yllättäen odottamatta aivan uuden suunnan.

Mari

________________________________________

Halusin monta lasta. Vuosikausien yritykset saada lasta saivat aikoinaan lopulta nimen: sairastan vaikeaa endometrioosia. Lapsettomuushoidot olivat ainoa vaihtoehto ja mahdollisuus yrittääkään saada lapsia, "jos Luoja suo". Esikoiseni odotus mullisti maailmani - kuin myös se, kun hän menehtyi tuntemattomasta syystä kohtuuni ennen laskettua aikaa. Myöhemmin sain terveen, ihanan vauvan. Näissä molemmissa synnytyksissä olin myös vaarassa itse menehtyä massiivisen verenvuodon vuoksi. Kohdunpoisto pelasti henkeni. Myöhemmin minulla todettiin vielä kasvain, joka saatiin onnistuneesti leikattua.

Ajatus, millä olen selvinnyt näistä traumaattisistakin kokemuksista, on ollut se, että tulee olla tyytyväinen ja nauttia siitä mitä on, eikä vain murehtia sitä, mitä ei ole.

Elämä ON ihanaa - kun sen oikein oivaltaa :)



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot