|
Minä onnistuin ....
|
|
LISÄTTY 23.11.2007 Sisareni ehdotti vuoden 2004 lomareissuksi Haltin valloista eli patikointia Kilpisjärveltä Haltille. Urheiluhenkisenä suostuin empimättä. 14.7.2007 skoolasimme Haltin huipulla ja olimme ylpeitä itsestämme. 65 kilometrin tarpominen kiveltä kivelle oli itsensä ylittämistä joka askeleella. Sisarellani on polvet pahasti kuluneet ja itselläni oli vaihdettu vuonna 2002 lonkkiin uudet keinonivelet. Entiset olivat kestäneet 16 vuotta. Kannustavat miehemme mahdollistivat retken kantaen suurimman osan varusteistamme. Upeasta retkestä ammennan edelleen viisautta ja voimaa. Kun työt kasautuvat muistan aina, että koko pitkä matka taittui yksi askel kerrallaan. Kun ahdistaa, laitan silmät kiinni ja palaan mielikuvissani sinne jonnekin istumaan isolle kivelle ja aistimaan äärettömän avaruuden, hiljaisuuden ja rauhan. Arja ==================== Oma tarinani alkoi jo lapsuudesta, kun hoidin naapurin koiria ja pääsin ratsastustunneille. Kymmenenvuotiaana ammatinvalinta oli selvä: eläinlääkäri. Sitten aikuistumisen realiteetit tuli eteen ja usko omiin mahdollisuuksiin hävisi, se on niin vaativa ala ja vaikea päästä opiskelemaan. Lähdin ulkomaille lukioon ja siellä, erossa perheestä ja vanhasta tukiverkostosta elämän tärkeät asiat selkiytyivät. Ja eihän minusta lääkäriksi tai opettajaksi ole. Otin itseäni niskasta kiinni ja hain eläinlääketieteelliseen. Englantiin. Ja pääsin! Hiukan takaoven kautta ja onnella, arvosanat eivät olisi riittäneetkään mutta suosittelijat olivat hyvät, ja ilman haastattelujakin vielä. Mutta niinhän se menee kun jahtaa unelmaa, maailmankaikkeuskin on puolellasi! Katariina ==================== 2005 joulukuu oli syvän pahan olon aikaa. Elämä ei maistunut, työnteko oli tuskaa. Kaikki tuntui menevän alamäkeä. Tammikuussa otin itseäni niskasta kiinni. Otin shiatsu-hoitoa kerran viikossa, ulkoilin, aloin kutoa, otin aikaa itselleni. Siitä nousu alkoi ja taas tunnen oikein työn iloa. Elämä maistuu ja tuntuu ihanalta! Vuokko ==================== Tyttäreni kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi. Totta kai olin ylen onnellinen. Juhlien järjestäminen jännitti ja pelotti, onnistunko? Olen yksinhuoltaja ja kun joutuu kaikesta huolehtimaan itse, väsyttikin. Mutta sitten alettiin hommiin, juhlat onnistui erinomaisesti ja budjetti heitti volttia, mutta tyttö ja äiti olivat kuitenkin onnellisia ja se on tärkeintä. Airi ==================== Olin juuri eronnut pitkästä parisuhteesta ja muuttanut omaan asuntoon. Kotiani sisustaessa ostin kirpparilta neljähaaraisen kattovalaisimen. Valaisimen kytkentä oli minulle uusi asia, sillä ex-mieheni oli aina hoitanut sähköasennukseen liittyvät työt. Päätin kuitenkin selvitä tehtävästä yksin ja tutkin netistä miten kytketään kattovalaisin ns. kruunukytkennällä. Aikani tutkittuani asiaa ymmärsin vaihteen ja virran eron ja onnistuin kytkemään lampun niin, että toisesta kytkimestä syttyi kolme hehkua ja toisesta yksi. Onnistumisen tunne oli hieno. Ajattelin, että kyllä tässä pärjätään elämässä muutenkin, kun vain tahtoa riittää! Asenne ratkaisee. Aina. Nina ==================== 40-kymppisenä heräsin siihen että haluan löytää oman "oikean" alani. Nyt kolmen vuoden kuluttua tuosta olen viikkoa vaille lähihoitaja, ja suunnattoman onnellinen muutoksesta elämässäni! Mia ==================== Lämmin hymy omalle peilikuvalle aamuisin, "carpe diem"in kera on kasvattanut luonnetta. Sari ==================== Huomasi tammikuun alussa paikallisessa lehdessä ilmoituksen painonhallintaryhmästä Nastolan kuntosalilla. Ilmoittauduin ja nyt puolen vuoden aikana olen pudottanut -20 kg ja löysin liikunnanilon elämääni. Minusta on tullut "hikiliikkuja", käyn salilla 3xvk ja muu liikunta päälle, sauvakävely, lavatanssi. Ääni on tuttu mutta erinäköinen ihminen, on sanottu minulle. Tunnen olevani elämäni kunnossa, rohkeampi ja varmempi, täytin 50 mutta tunnen olevani paljon nuorempi. Työkaverini kiinnostui elämäntapamuutoksestani ja pyysi ohjeita itselleen, niinpä hänkin on laihtunut reilut -18 kg! Nyt häneltäkin kysellään mitä ihmettä te ootte tehneet ja mitä te syötte. Vastaamme, että syödä täytyy 6xpv:ssä. Neuvon mielelläni jos apua pyydetään, loppu on itsestä kiinni haluaako tehdä muutoksia, paluuta entiseen ei ole. Täytyykin lähetä tästä syömään, kunnon kotiruokaa makaronilaatikkoa, salaattia ja janojuomaksi vettä. Eila ==================== Olen onnistunut löytämään tien kohti positiivisempaa elämää. Työpaikan koulutuksesta se lähti, kun kouluttaja mainitsi Ajatusten aamiaisesta. Piritta ==================== Lähdin pääsykokeisiin mutta olin katsonut aikataulut väärin. Bussikuski ymmärsi ja neuvoi minulle oikotien. Kun pääsin ajoissa perille, jännitys laukesi kiitollisuudeksi ja aloin uskoa että onnistun. Heidi ==================== Ollessani 16-vuotias isä käski tehdä mitä haluan ja antaa muiden tehdä mitä he osaavat. Olen nyt lähes 20 vuotta seurannut tuota ohjetta ja voin taata että homma toimii. Kiitos isä. Turo ==================== Sain juuri asuntoni myydyksi suoralla kaupalla. Intuitio johdatti ostajan luo ja kun en mitenkään kiirehtinyt tai painostanut, niin ehdokkaani jäi haaviin. Tyytyväisenä. En olisi millään halunnut panna kotiani ns. yleiseen näyttöön enkä myöskään maksaa kalliina pitämiäni välityspalkkioita. Koin kotini liian intiimiksi paikaksi näytellä kenelle vain. Lisäksi onnistuin siinä, että möin ns. hyviin käsiin, 1940-luvun talovanhuksemme arvon ymmärtävälle tyyliniekalle. Hitsi että onnistuin ihanteellisesti. Hinta? Ei huippuunsa viritetty, mutta käypä... Arja ==================== Yhden vuoden aikana työpaikkakiusaamista, työpaikan vaihto, lapsen sairaus, avioero, kotikunnan vaihto ja uusi koti, sen jälkeen ainut suunta oli ylöspäin – ja ratkaisuna oli oma asenne, päätin selvitä! Satu ==================== Olen onnistunut elämään rauhallisen onnellisen elämän ilman ennakkosuunnittelua elämästä. Olen mennyt eteenpäin sillä mitä elämä on tuonut tullessaan. En ole tavoitellut kuuta taivaalta, mutta olen saanut ihanan perheen; vaimon, kaksi lasta ja kolme lastenlasta. Töitä olen tehnyt aina, mutta pienellä palkalla. Olen nyt 52-vuotias ja ollut naimisissa 33 vuotta olen saavuttanut kaiken. Risto ==================== Olen työstänyt positiivisuuden suurta merkitystä elämääni. Tätä kautta olen löytänyt uudenlaisen elämänilon. Ei se ilmatteeksi tullut; vähän joutui töitä tekemään. Tätä kirjoittaessani tunnen suurta mielihyvää ja rauhallisuutta. Tästä eteenpäin tulen taistelemaan siitä oikeudesta että minulla on oikeus olla positiivinen ihminen sekä pitää kiinni positiivisuudestani. Tämän päivän mottoni kuuluukin "Hymy päivässä pitää pöpöt loitolla". ps. se on muuten totta että yksi positiivinen ajatus päivässä saa ihmeitä aikaan! Anne ==================== Ajattelen aina positiivisesti asioista. silloinkin kun jossain epäonnistun tai murhe valtaa mielen, en vaivu alakuloisuuteen. asiat jotka minua auttavat ovat musiikki, oma rakas kissa ja positiivinen suhtautuminen elämän käänteisiin. Mari ==================== Olen aloittamassa elämääni uudestaan neljän ihanan lapsen ja lukuisten ystävieni kanssa. He ovat "yhteisöni" ja voimavarani. Monta raskasta, surullista ja väsymyksen täyttämää vuotta on takana, olen niistä oppinut paljon. Luin positiivareita silloinkin joka ilta, en pystynyt ymmärtämään lukemaani, vaikka tiesin asioiden olevan juuri niin. Luin joka ilta myönteisiä ajatuksia, vaikka olin surun murtama. Tiesin, että hyvä aika on edessäpäin. Tiesin, että asioilla on tapana järjestyä! Hehkun hyvää oloa ja nautin! Outi ==================== Vuosikymmeniä sitten englantia opiskelleena en kieltä osaa ja puhuminen tuottaa suuria vaikeuksia. Niinpä vihdoin viimein kesällä tein työnantajalleni opintovapaahakemuksen ja nyt opiskelen täysipäiväisesti ja täys'päisesti tämän syksyn, josta kuukauden Englannissakin. Toivottavasti ensi vuonna voin sanoa menneessä aikamuodossa: En osannut englantia, en varsinkaan puhua! Tämä opintovapaa on aikamoinen riski menettää työpaikka tai ainakin työ, jota olen vuosikaudet tehnyt. Mutta tätä päätöstäni en ole katunut ja varmasti jatkan opiskeluakin. Onnistuu kun sallii itsensä onnistua! Airi ==================== Olen ihka oikea 100 %:nen humanisti. Ystävieni ja sukulaisten suureksi kummastukseksi olen ryhtynyt yrittäjäksi. Matka onnistujaksi on vielä kesken, mutta alku on ollut hyvä. Anne ==================== Minulla todettiin v.-90 aivokasvain. Lääkärit eivät suuria lupailleet - ehkä en pystyisi jatkamaan edes työssä käyntiä. Olen kuitenkin ollut siitä saakka työelämässä täysillä mukana. En halunnut antaa periksi ja sitkeyteni palkittiin! Kaisu ==================== Saanut lapset (3 kappaletta) kasvatettua aikuisiksi, selviytyminen suurista muutoksista; ero, raitistuminen ja viimeisimpänä tupakoinnin lopettaminen. Hyvä Minä! Satu ==================== Pitkän aikaa sitten (n. 2 vuotta) aloin keräämään kaikkia mahdollisia kiitoksia, hyviä palautteita tms. Alku oli kovin kankeata ja aineistoa ei juurikaan kertynyt, mutta olen huomannut, että ajan kuluessa ne vain tuntuvat enenevissä määrin lisääntyvän ja lisääntyvän. Erikoista! Ja mukavaa. Tiedän missä käyn kurkkimassa, jos sattuu itselle vähän matalamman mielen päivä. Midi ==================== Koen onnistuneeni, koska minulla on niin hyvä ja onnellinen olo, ihan ilman mitään sen kummempaa. Merja ==================== En ole vielä koskaan onnistunut missään mutta yritän joka päivä. Eija ==================== Leivoin kakkupohjan mikä ei "lätsähtänyt". Sanna ==================== Elämä ei ole menestystarina, vaan selviytymistarina. Tämän hoksattuasi osaat löytää elämän pieniä iloja; niistä versoaa monia onnistumisen ituja. Jaa hyvää muille, saat onnistumisen kokemuksia monin verroin takaisin. Hyvä mieli on onnistumisen avain. Virpi ==================== Päivälukion koin aikanaan ahdistavana, joten uskoin kerrankin itseeni ja varoituksista huolimatta vaihdoin iltalinjalle. Se toimi hyvin, sain miltei kertalukemalla L-paperit ja korkeakoulustipendin. Sari ==================== Olen onnistunut tainnuttamaan sokerinhimoni neljän viikon määrätietoisella työllä eli välttämällä sokeria jota on muuten lähes kaikkialla nykyään. Päivi ==================== Olen onnistunut olemaan naimisissa saman miehen kanssa 26v. ja meillä on 5 ihanaa lasta. Asta ==================== Olen moneen kertaan käsileikattu ja joutunut jättämään paljon rakkaita harrastuksia joista olin todella suruissani, kunnes löysin posliininmaalauksen. Maalaamalla kivut ja murheet unohtuu jos ei muuta niin ainakin siksi aikaa kun sivellin on kädessä ja usein vielä pidemmäksikin aikaa. Olen siis onnistunut löytämään itselleni murheitten karkottajan! Töilläni olen myös voinut ilahduttaa muitakin ihmisiä. Merja ==================== 20 vuotta sijaisuuksia ja lähtöjä jopa kesken ruisleivän teon. Nyt vihdoin vakituinen työpaikka ja etukäteen varmat työajat. kiitollinen! Soili ==================== Hei, opin päihittämään masennuksen: viimeiseltä pysäkiltä raahauduin vielä lääkäriin. Sieltä psykoterapiaan, jossa sain tutustua itseeni ja menneisyyteeni. Nyt muutaman vuosi siitä ja OLEN ONNELLINEN! Iiris ==================== Onnistuimme omassa perhepiirissä pyörittämään ns. naisten klubia. Siihen kuukuu suvun naisväki, asumme eri paikkakunnilla. Päivän tapahtumat kerrotaan vapaasti sähköpostissa joka menee kaikille. Huipusti toimii! Saara ==================== Olen työskennellyt nykyisessä virassani viisi vuotta. Hain kaksi viikkoa sitten melko korkeaa virkaa. Työtoverini epäili olisiko minusta siihen...Ensi viikolla on työhaastattelu. Kati ==================== Yhtenä päivänä päätin, että onnettomuuteni ei ole tästä lähtien kiinni muuta kuin itsestäni. En enää anna kohdella itseäni huonosti enkä uhraudu toisen eteen, koska siitä ei iloa kenellekään. Sen jälkeen olen päättänyt myös pitää kiinni kaikista suunnitelmistani ja olen onnistunut toteuttamaan päätökseni ja ollut tyytyväinen. Arja ==================== Omia sisäisiä pelkoja päin meneminen. Vaikka menisi päin mäntyä, on jotenkin onnistunut olo, että edes yritti. Monet asiat kun koostuvat monen vaikuttimen kautta, joihin ei aina itse voi vaikuttaa. Asenteeseensa voi, kuten tiedämme. Anu ==================== Kesäloman jälkeinen töihin paluu on usein varsin vaikeaa ja voivottelin asiaa jo viikkoa ennen h-hetkeä. Lueskelin loman aikana tulleita aamiaisia ja monessa oli toistettu, että asenne ratkaisee, aina. Päätin kokeilla. Pari päivää ennen paluuta aloin säätää itseäni positiiviseen työvireeseen ja hoin itselleni "asenne ratkaisee". Hyvin toimi, lomasta on nyt jo kolme kuukautta ja vieläkään ei harmita töihin lähtö! Johanna ==================== Minun onnistumiseni on ehkä muille varsin pieni juttu, mutta minulle sitäkin suurempi asia. Onnistumiseni on ihan arkipäiväistä elämässä pärjäämistä omillaan. Jouduin nelisen vuotta sitten tilanteeseen, jossa tulevaisuuteni onni tulisi olemaan ainoastaan omissa käsissäni. Vaihtoehtona olisi tietenkin ollut jäädä ruikuttamaan kohtaloaan, mutta onneksi tajusin sen, että vastuu elämästäni ja tulevaisuudestani on itselläni. Otin siis topakasti elämäni käsiini ja ryhdyin järjestämään asiat mallilleen. Ja voi tätä taivaallista tunnetta siitä, että olen itse, omin avuin järjestänyt kaiken ja asiat on nyt hyvin, jopa paremmin kuin ennen. Avainoivallus siihen on VASTUUN OTTAMINEN itsestään ja ratkaisuistaan. Tulevaisuus on pitkälti omissa käsissään - toki kohtalollekin jätän sijaa, optimisti kun olen. Riikka ==================== Vaihdoin hienon tittelin, vakituisen, ylikuormitetun, stressaavan. huonopalkkaisen toimistotyön tavallisen duunarin fyysiseen 5-vuorotyöhön, päivääkään en ole katunut ja käynnistelen myös omaa firmaa. Anu ==================== Olen kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, eronnut avioliitosta kaksi kertaa. Masennuksesta huolimatta olen vakituisessa kokoaikatyössä ja kahden lapsen onnellinen äiti. Voisin sanoa siis tarinaa selviytymistarinaksi. Mutta olen onnistunut nousemaan suosta ylös… ja tekemään niin kuin tyttäreni käski - laittamalla positiivareiden tarran "vastatuuli vahvistaa".. Farkkujeni takamukseen. Eli olen ajatellut positiivisesti. Tanja ==================== ...on jokapäiväinen: tahdonalainen asennemuutos, kun meinaa masentaa! Satu ==================== Jo pikkutyttönä kotona asuessa sanoin, kun mä olen iso rakennan kyllä sellaisen kodin, jossa on yläkerta. Nyt 26v pois rakkaiden vanhempieni luota olen asunut oman perheeni kanssa viisi vuotta unelmieni omakotitalossa, jossa on yläkerta. Kirsi ==================== Minun onnistumisen tarinani alkaa loppuvuodesta 2000, jolloin keksin, että haen Lontooseen opiskelemaan. Lähipiirin hämmästyksen ja epäuskon keskellä etsin kiinnostavat yliopistot, kävin kielitestissä ja täytin hakupaperit. Äitini jaksoi muistuttaa monen monta kertaa, että mahdollisuuteni ovat huonot, mutta niin siinä vain kävi, että optimismini tuotti tuloksia ja aloitin opintoni syksyllä 2001. Optimismia olen tarvinnut sen jälkeen, koska Lontoossa alkoi sarjoittainen päänsärky, horton, joka on ollut seuranani siitä alkaen. Sanna ==================== Onnistuin hyvän kaalisopan tekemisessä. Nyt huoneistoni ja rappukäytävä tuoksuvat sopalle. Olen saanut siitä vain hyvää palautetta. Lasse ==================== Suoriuduin tämän päivän ennakkoon buukatuista tapaamisista hyvin - oikeastaan vain vähän väsyneenä. Onnistuin jaksottamaan välipalat tapaamisten väliin, joten olin sopivasti energinen. Eeva ==================== Olen työskennellyt saman työnantajan palveluksessa jo yli 20 vuotta ja vieläkin menen mielelläni töihin samaan työpaikkaan. Päivi ==================== Maaseudulla työttömyyttä on paljon ja työllistymismahdollisuuksia vähän. Etäopiskelemalla aikuisena ja omaehtoisesti atk-taitoja kehittämällä olen saanut uusia mahdollisuuksia työelämässä. Riitta ==================== Olen matkalla – päämäärääni. Minut vapautettiin suunnittelijan työstäni, syy: tuotannolliset ja taloudelliset. Tiedän itseni päämäärätietoiseksi ja etsin työtä, saamatta sitä. Eräs puhelu sai minut tekemään sen ratkaisevan askeleen. Tiedustelin, miksi en päässyt esittäytymään haastatteluun. Vastaus oli tiukka ja tyly: "Sinulla ei ole korkeakoulututkintoa! Et ole edes tradenomi!". Nyt pian olen, täydentänyt opintoni lopputyötä vaille tradenomiksi ja tänä syksynä pääsin sisään Helsingin Kauppakorkeakouluun avointa linjaa ja kokoan juuri kandityötäni. Minusta tulee siis sekä tradenomi että maisteri. Tuula ==================== Onnistuin kasvattamaan kaksi lasta, tytön ja pojan. Tietenkin mieheni täydellä avustuksella. He ovat nyt 30- ja 40-vuotiaita. Kumpikin valmistuneet ammattiin ja avioituneet. Molemmilla on lapsia nuoremmalla tytöllä kaksi ja pojalla kolme. Ihania lastenlapsia joista on iloa ukille ja mummille. Kivikkoakin on ollut matkan varrella, ei kuitenkaan ylipääsemätöntä. Itku, murhe ja onni kuuluvat elämään. Ne ovat elämän suola ja ripaus jokaista täytyy olla, jotta elämä on elämisen arvoista. Nauttikaamme. Pirjo ==================== Onnistunut tekemään töitä kipeällä selällä kymmenen päivää, tahdon voimalla.10 kk sairasloman jälkeen. Jaana ==================== Sain lehden kautta kiitosta hyvästä asiakas palvelusta. Kirsti ==================== Olen tehnyt elämässäni monta, muiden mielestä "hullua", ratkaisua. Menin aikanaan äitini mielestä naimisiin aivan "väärän" miehen kanssa. Lähdin 40-vuotiaana vakituisesta työpaikasta opiskelemaan uutta ammattia. Mies oli ehkä väärä, sillä kaksi vuotta sitten erosin, mutta jäljelle jäi ihanat lapset, joiden huoltajuuteen exäni ei osallistu, ei ajallisesti eikä rahallisesti, mitenkään. Lunastin myös omakotitalomme omaksi ja lasteni kodikseni. Rahasta on tiukkaa, mutta ilonani ovat terveet lapset, kaunis koti ja työ jossa viihdyn. Ehkä joskus löydän vielä uuden kaverinkin? Tarja ==================== Olen aina pelännyt lähteä opiskelemaan, koska olen ollut huono matikassa aina ja kerrankin kun uskalsin (yli nelikymppisenä)lähteä, todettiin minulla olevan lukihäiriö! Siitä johtui kouluaikuiset pelot, en ole koskaan saanut tukea em. häiriöön. Nyt aikuisena koulussa ollessani olen saanut mahtavaa tukea ja ymmärrystä asiaan, kokenut itsetunnon nousseen. Nautin aikuisopiskelusta! Leena ==================== Olen ylpeä itsestäni, kun vuosien valtuustossa puhumisen jälkeen saamme matonpesupaikan paikkakunnallemme. Annikki ==================== Sain tyttäreltäni palautetta että hyvin kasvatetuista lapsista tulee fiksuja aikuisia. Sirpa ==================== Olen pienen tyttövauvan onnellinen äiti. Arki on välillä melkomoista myllerrystä ja raskastakin, mutta saadessani tytöltä aidon hampaattoman hymyn, tiedän että paikkani on tässä ja olen onnistunut äitinä. Anu ==================== Iloinen elämänasenne ja huumoria peliin, ystävällisyys toisia kohtaan. Irma ==================== Tavoitteena 10 kilon painonpudotus. Nyt enää 8 kiloa jäljellä. Irmeli ==================== Kymmenvuotiaana sairastuin diabetekseen ja tubiin. Lääkärit ennustivat eliniäkseni n.30-vuotta. Tällä viikolla täytän 59 vuotta ja olen onnellinen kaikista päivistä. Minulla on kaksi kivaa poikaa, nyt jo miehiä molemmat ja kaksi ihanaa lastenlasta! Voisiko enemmin toivoa, olen Luojani "tarkassa helmassa" saanut elämältä paljon! Raija ==================== Olen 53-vuotias ja tein pelkkiä pätkätöitä viime vuoteen asti. Sinnikkäästi aina laittelin työhakemuksia, sitten viime marraskuussa tärppäsi ja nyt olen vakituisessa toimisuhteessa, varmaankin eläkeikään asti. Tässä iässä se tuntui lottovoitolta. Päivikki ==================== Oma onnistumisen tarina on sellainen, että onnistun nykyään saamaan itseni kääntämään asioista negatiivisen puolen pois positiiviseen, kun ikään kuin käännän mielikuvissani venettä välillä kuin otsa hiessä, koska välillä se on vaikeaa, mutta harjoitus on tehnyt mestarin, ja nykyään jo ihan tosi vaikeista asioista mä listailen positiiviset ,niin negatiiviset ikään kuin hälvenee... ja voi juku ku on upee olo sen jälkeen. Sanoo ittelleen jippii sain sen taas onnistumaan. Tytti ==================== Kun jotain haluaa se on hyvin pitkälle itsestä kiinni. Vuosikymmeniä sitten halusin päästä opiskelemaan lastenhoitajaksi. Hakijoita oli aina todella paljon. Kolmannella hakemisella pääsin 1500 hakijan joukosta 75 parhaan joukkoon. Sitten halusin lisää osaamista, mutta kansakoulupohjaisena hakeminen sairaanhoitajakouluun ei onnistunut, joten menin iltaoppikouluun ja suoritin keskikoulun kolmessa vuodessa. Pääsin sairaanhoitajakouluun ensihakemalla ja vielä sen jälkeen valmistuin sisätautien ja geriatrian erikoissairaanhoitajaksi. Halusin kuitenkin vielä lisää tieto ja kehittyä ammatissani. Keskikoulun käyneenä yliopistoon pääseminen oli vähän mutkikkaampaa, mutta nyt olen maisteritutkinnon suorittanut ja toiminut sen jälkeen jo yli kymmenen vuotta esimiehenä terveyskeskuksessa. Nautin työstäni ja tulen joka aamu mielelläni töihin, vaikka välillä on hyvin vaikeitakin päiviä, en vielä milloinkaan ole miettinyt alan vaihtoa. Ihmisten auttaminen eri muodoissaan on ollut minun työtäni yli 30 vuoden ajan. Elämän suurissa ja pienissä asioissa se on asenteesta kiinni. Kun ei anna periksi pääsee päämääräänsä. Tupuna ==================== Teen töitä nuorten parissa ja meillä on vaimoni kanssa kaksi sijaislasta, veljekset olleet kohta viisi vuotta. Koen onnistumisen elämyksiä päivittäin. Saan mennä töihin. Asenne ratkaisee - Aina. Jukka ==================== Olin keväällä miettinyt talouttamme. Huokailin hiljaa Jumalalle, että miten saisin edes vähän enemmän tuloja. Muutaman päivän kuluttua eräs ihminen tuli kysymään minulta, olisinko kiinnostunut tekemään erästä viransijaisuutta. Että hakisin tuota paikkaa. Empimistä, mutta hain ja sain. Ja tosiaan, hetken aikaa tuloni ovat paremmat. ==================== Pidin ammattikorkeakoulussa opiskelusta, mutta oli vähän vaikea löytää inspiraatiota opinnäytetyön tekemiseen. Kun tein selkeän suunnitelman ja aikataulun, miten työn teen, kaikki sujuikin hyvin. Kun päivän osuus oli kasassa, lopetin työt siltä erää ja annoin itselleni luvan unohtaa työ ja siirtyä tekemään ihan mitä satuin sillä hetkellä haluamaan. Sain opinnäytetyöstä lopulta kiitettävän arvosanan ja olin erittäin tyytyväinen. Neiti Kesäheinä. ==================== Tein päätöksen ettei tuo syöpäkääryle orjuuta minua enää koskaan, nyt siitä on kulunut tasan 10 vuotta. Päätös on pitänyt, olen siis onnistunut. Leena ==================== Isäni muistotilaisuudessa puheen pitäminen jännitti. Ajattelin, että tämä tilaisuus ei toistu – hoida asia, kyllä sinä pystyt. Halusin lastenkin kuulevan ja muidenkin tietävän, millainen pappa oli. Ja puhe onnistui. Jyrki  |
|
LISÄTTY 20.11.2007 Oma onnistumisen tarinani: Onnistuin kiipeämään noitatunturin huipulle sieltä vaikeammalta puolelta, vaikka toisessa jalassa oli käynyt halvaus... Huipulle päästyäni tunsin huikean onnen ja kiitollisuuden tunteen. Kova harjoittelu ja treenaminen oli tuottanut tulosta. Eeva ======================== "Miehinen" onnistuminen tänään: Asfalttitiellä mieskuski hiillosti aivan autoni perässä, vaikka ajoin ihan reilusti. Hiekkatielle päästyämme jätin hänet. Väärää naiskuskia hiillosti. Huvitti lähinnä. Hiekkateiden asukki ======================== Olen 61 v mummi. Tänään onnistuin siirtämään nuorimmasta lapsenlapsestani puhelimella ottamiani kuvia tietokoneelle ja sieltä CD levykkeelle. Osasin jopa tehdä muutaman paperivalokuvan! Marja-Leena ======================== Yksin jäin 2 vuotta sitten kun sairaus voiton vei mieheltäni. Jaksaa täytyy, kaksi kultaista lasta jäi. Mielestäni olen onnistunut jatkamaan lasteni kanssa elämää. aika vierähtää mummuksikin tulin. Lapsissa on voimaa, en tiedä miten olisin pärjännyt ilman heitä. onnistunut olen kun olen saanut perheen jatkamaan elämää vaikka olemmekin kolmestaan. Olen onnistunut. Olen onnistunut. Anitta ======================== Sain kahden viikon aikana kudottua 100 cm poppanan ja 137 cm poppanan eka kerran elämäni aikana! Heli ======================== Aloitin nyt syksyllä luokanopettajakoulutuksen, ja minulla alkoi teknisen työn kurssi. Olin aivan kauhuissani, sillä toteutettava työ olisi suunniteltava itse, enkä tiennyt puukäsitöistä mitään. Pienen tuskailun jälkeen sain työni suunniteltua ja eikun sahaamaan! Mahtava fiilis, kun huomasikin osaavansa, vaikkei aiempaa kokemusta pahemmin ollut! Anu ======================== Laihdutus 19,7 kg Sinikka ======================== Kun huomaa, että asiakkaat ovat tyytyväisiä saamaansa palveluun, tulee itselle hyvä mieli. Pia ======================== Onnistuin tänään syömään järkevästi ja menemään vesivoimisteluun, vaikkei huvittanut. Leila ======================== Rukoilemalla ja työtä tekemällä. Pauli ======================== Huono parisuhteen jälkeen, elin hetken aikaa yksin ja luulin niin jatkuvan aina, mutta sitten rohkaisin itseni ja nyt olen ollut parisuhteessa 7 vuotta ja meillä on yksi yhteinen ihana lapsi. Paula ======================== Olen onnistunut saamaan kolme ihanaa, täydellistä ja varauksettoman rakkauteni ansaitsevaa lasta. Jutta ======================== Ikuiset toiveet ja käskyt lapsille kotitöistä... Kun sitten 11-vuotias poika oma-aloitteisesti kattaa ruokapöydän, ei voi olla kuin erittäin ylpeä äiti! Pirjo ======================== Työpaikka Ranskaan, pelotti, aiemmin opeteltuani englannin avulla Nepalin kielen, sanoin kiitos kielet riitti: tulen toimeen englannilla. Mutta ranska oli opittava, vuoden opintojen jälkeen jouduin loppukokeeseen, sain 2 tason läpi(1-3) Vau - taidanpa omata kielipäätäkin! Helena ======================== Elämän suunnan muuttaminen kolmenkympin kurvissa omannäköiseksi, on suurin ilonaiheeni ja onnistumiseni tässä ja nyt. Tarja ======================== Haaveilin lapsesta saakka Boliviasta, kunnes vuosi sitten otin ja lähdin sinne vuodeksi - ja löysin elämäni rakkauden. Milli ======================== Olen aina ollut "en minä osaa", "en minä uskalla", "en minä pysty" -ihminen. Oltuani monta monta vuotta elämän heittopussina koulutin itseni uudelleen. Tietotekniikka oli aina kiinnostanut. Elämä jatkoi heittopussina pitämistään, sillä heti ei uusikaan ammatti yli 5kymppiselle leipää tuonut. Sitten löytyi ennakkoluuloton työnantaja. Nyt olen ollut liki 2 vuotta atk-ohjaajana. Pidän atk:n peruskäytön kursseja ja neuvon asiakkaita tietokoneen käytössä. Joka kerta, kun "oppilaani" ja asiakkaat oppivat jotain uutta, minä olen onnistunut ja olen iloinen heidän onnistumisistaan. Nyt kun olen 56v. Pirjo ======================== Minä olin leikkauksesta ja Burn Outista toipumassa ja yritin päästä opiskelemaan mutta, minulta evättiin opiskelemaan lähteminen koska mitkään tahot ei suostuneet maksaan opiskeluja. Olimme mieheni kanssa kaupassa ja minulle tuli kamalan vahva tunne ja olo, että tää paikka voisi olla se MUN työpaikka. Ajattelin kysyä asiaa, ensin soitin ja sitten kävin oma aloitteisesti esittäytyyn ja näyttäytyyn ja niin sain kuin sain paikan ihmeekseni ja onnekseni ja vahvalla ennetunteella oli tarkoituksensa. Tämä on minun onnistumiseni. Minna ======================== Työnarkomaani joka sai sydäninfarktin ja selvisi. Tämän jälkeen elämälle tuli täysin selkeä tarkoitus. Arvot kohdalleen ja selkeä kuva oikeasta elämästä. Harry ======================== Sitä, kun tietää tahtovansa jotakin niin sen saat kun teet sen asian siihen malliin. Näin Etuovi.com:in sivuilla haaveilemani mummonmökin. Olin töissä määräaikaisessa työsuhteessa, tosin yhtäjaksoisesti jo kolmatta vuotta. Tiesin kuitenkin heti torpan kuvan nähtyäni, että teen mitä vaan että sen itselleni saan. Sen kun aloin pusertamaan. Otin yhteyttä kiinteistönvälittäjään, menin katsomaan taloa, otin selvää lainansaantimahdollisuuksistani ja soitin kaikki mahdolliset lainantakaajaehdokkaat läpi. Vaikka mutkia tuli matkaan -en luovuttanut hetkeksikään. Oli sellainen 'läpi harmaimmankin kiven' -olo. Siinä meni sitten se pari viikkoa ylä- ja alamäkiä, kunnes se sitten vaan tapahtui -laina oli saatu, lainantakaajat myös, tarjoukseni oli hyväksytty ja sitten 29.4.2005 MUUTIN OMAAN MUMMONMÖKKIINI! Että tuntui hyvältä! Ja mikä teki asiasta kaikista nameimman tunteen –olin selvinnyt asiasta ihan omin nokkineni. Että niin se vaan on: ”Asiat on niin kuin ne tehdään.” Miia ======================== Olen selvinnyt suurien leikkauksien jälkeen elävien kirjoihin ja nautin elämästäni jota saan joka päivä elää, en enään terveen kirjoissa, mutta jatkan omana itsenäni ja jaksan kannustaa lähimmäisiänikin, voittamaan vaikeutensa... Arja ======================== Minulle onnistuminen on löytää oma elämäntehtävänsä ja toteuttaa se ja tuntea tästä syntyvä täyttymys ja sisäinen rauha. Tämä oli vain eräs resepti, minun tarinani jääköön kertomatta, kun se ei ole vielä ohi. Ali ======================== Käänteen tekevä onnistumiseni liittyy työelämään. Pääsin haluamaani työpaikkaan, joka osoittautui sairaaksi työyhteisöksi, jossa harrastettiin työpaikkakiusaamista, lupausten pettämistä, selkään puukottamista jne. Yritin sekä saada aikaan muutoksia että kestää tilannetta työpaikkani vuoksi. Nopeasti mitta kuitenkin täyttyi ja nostin pääni ylös. Ilmoitin ettei tämä peli vetele minun kanssani, puhalsin pelin poikki ja uskalsin kuin uskalsinkin lähteä työpaikasta niine hyvineni. Päivääkään en ole katunut lähtöäni, vain sitä että päättäväisyyteni kokoamiseen kului turhaan aikaa. Onnistumiseni koen siinä, että pystyin sanomaan mielipiteeni ja ilmaisemaan sen, etten hyväksynyt talon tapaa kohdella muita. Pystyn katsomaan itseäni peilistä tänäänkin. Saila ======================== Muistuipa mieleeni eräs onnistuminen vuosien takaa, yhteiskoulun ajoilta. Meille annettiin äidinkielessä tehtäväksi lukea jonkun suomalaisen kirjailijan kirjoittama nuortenkirja ja tehdä siitä aine. Minäpä päätin kirjan luettuani soittaa tälle kirjailijalle ja haastatella häntä aineeseeni. En edes muista mistä moinen ajatus pälkähti päähäni. Jännitin ihan kauheasti soittoa, mutta kirjailija oli iloisesti yllättynyt soitostani ja vastaili mielellään minulle. Iloisesti yllättyi opettajanikin ja sain aineesta kiitettävän plussalla. Marjo ======================== Kun lapsilla on paha päivä enkä lähde mukaan siihen tiuskimiseen, tulee hyvä ja onnistunut olo. Ja useimmiten myös muksuille tulee hyvä olo, kun äippä jaksaa olla iloinen. Heidi ======================== Muutimme uuteen kotiimme kesän lopussa 2006. Vihdoinkin meillä oli oma pieni piha. Onnistuin viime kevään ja kesän aikana muuttamaan ennen hoitamattoman pikkupuutarhamme viihtyisäksi vihreäksi "keitaaksi" mullan, hiekan, siementen, ruukkukasvien, äidiltäni ja ystäviltäni saamieni kasvien avulla sekä hikisen työn avulla. Tämä työ sujui kuitenkin flow-tilassa liitäen, jolloin kaikki päivätyön tietokoneen ääressä kiristyttämät lihakset saivat todellakin toisenlaista tervettä liikuntaa. Tunnit vain hurahtivat lapio ja kuokka käsissä. Tietysti mukana työssä olivat tärkeimmät usko, toivo ja rakkaus ja kaikki tarvittavat luonnonvoimat. Kasvun ihmettä on kiehtovaa seurata. Nautin nyt syksyn väreistä ja seuraan kasvien syksyn ja talven lepoon valmistautumista. Meille ihmisillekin tekee hyvää pysähtyä ja levätä - kerätä voimia. Kaikille multasormille ja luonnosta nauttiville hyvää syksyä toivottaen. Ansku ======================== Kuulun positiivisuuden tiimiin, joka yhteistyössä tarjoaa kaikille kokonaisvaltaista hyvinvointia. Sain yllättäen asiakkaakseni lapsuudenajan rummunsoitto-opettajani ja hän jopa kiitteli kun otin hänetkin huomioon! Jani ======================== Olin tänään esiintymässä 30 hengen yleisölle ensimmäistä kertaa uudesta asiasta ja onnistuin mielestäni erinomaisesti esittämään asian vakuuttavasti ja selkeästi. Sain myös jälkikäteen paljon positiivista palautetta tästä kokemuksesta. Satu ======================== Koen positiivista mielihyvää ottaessani kauniita valokuvia, jotka herättävät ihmisissä kauniita, positiivisia tuntemuksia ja lähentävät näin todelliseen itseen Karola ======================== Olen oivaltanut että oma onnellisuus on itsestä kiinni, ei kannata syytellä ketään jos elämä ei suju, kun oivalsin tämän yksinkertaisen asian niin koko elämä alkoi sujumaan entistä paremmin, olen ollut terve, kauniita ajatuksia pää täynnä, nukun hyvin, paino on hallinnassa, kivat lapset, hyviä ystäviä ja hymy huulilla ja tykkään itsestäni tosi paljon ja myös muista kun en kritisoi itseäni mistään, opin koko ajan, virheidenkin kautta, joka päivä....elämästä. Raija ======================== Kärsin masennuksesta, terapiani kautta hiljalleen tulin näkemään elämässä myös positiiviset puolet, aikaa se vei mutta nyt osaan iloita pienistäkin asioista...´ Hannele ======================== Sitkeys ja peräänantamattomuus ovat valttia. Tappiot pitää tunnustaa ja niistä on otettava opiksi. Jokainen voitto on juhlimisen arvoinen - taputa itsellesi täysillä! Malttia kaikissa siirroissa, vähän niin kuin shakkipelissä. Yksi siirto kun johtaa aina toiseen. Pia ======================== Lopetin ryyppäämisen ja hyväksyin itseni sellaisena kuin olen ja lisäksi nautin tästä hetkestä enkä murehdi menneitä enkä suunnittele kauas tulevaisuuteen! Maire ======================== Jouduin 20-vuotiaana isän kuoleman jälkeen 12-vuotiaan ja vaikeavammaisen 21-vuotiaan veljeni huoltajaksi ja "äidiksi". Alkoholisoitunut äitimme ei pystynyt veljistäni huolehtimaan. Siitä on nyt 30 vuotta. Nuorempi veljeni on hyvin menestyvä mies elämässään ja vanhemman saatoimme hautaan viime talvena. Muutaman vuoden kuluttua nuorempi lapsemme lähtee kotoa ja minulle alkaa ihan oma elämä. Uskon, että elämällä on paljon mukavaa annettavaa minulle oman elämäni vuosina. Lea ======================== Olen etsinyt jatkuvasti heikentyvän terveyteni vuoksi aina tilanteeseen sopivia harrastuksia ja olen todella löytänyt. Osallistuminen lähes kaikkeen kodin ulkopuolisen maailman menoihin on melkoisen hankalaa järjestellä, mutta harrastusten avulla olen estänyt hulluksi tulemisen. Ja positiivareiden "aamupala" antaa tukea perusluonteelleni. Se minua kyllä harmittaa, ettei ole vara tilata mm. Positiivareiden pikku jättiläistä, haluaisin niin kovasti myös mieheni lukevan ja ajattelevan paljon positiivisemmin. Helena ======================== Voisin kertoa sen näin lyhyestikin, kun menetin Isäni olin 11 v. sain ja saan elää vieläkin äitini kanssa joka on 93v. reipas, aika hyväkuntoinen, joten geenit jos olen perinyt häneltä, saan olla onnellinen ja sekin on onnistumista. Naimisiin menin, sitä kesti 20 v. sekin on oikeastaan onnistumista, kun tarkemmin ajattelen. Tapasin uuden ystävän, sitä kesti 8 v. ja taas onnistuin, mutta vain 8 v. ja taas menetin Rakkaimpani, hän kuoli syöpään kun juuri olimme onnistuneet, miksi taas menetin ihmisen jota rakastin! Sisko kuoli seuraavana vuonna tuosta tapahtumasta, taas menetys! Mutta näin jälkeen päin mietin, olen silti onnistunut elämässä kun olen jaksanut nuokin menetykset kestää, olen siis ONNISTUNUT ELÄMÄSSÄ SEKÄ TULLUT VAHVEMMAKSI KAIKIN PUOLIN. ELÄMÄ ON SIIS ONNISTUMISTA KUITENKIN... Marja ======================== 11-vuotta alkoholistin kanssa avioliitossa, ennen kuin lapsen takia sisuunnuin ja lähdin. Sen jälkeen olen saanut vakituisen työpaikan, tiedän olevani hyvä työssäni, uusi ihana mies, oma asunto ja kaikki asiat kohtuullisen kunnossa (pienistä ei valiteta)! Elämä hymyilee ja päivä päivällä parempaan suuntaan menossa. Jaana ======================== Huomenta! Olen muutaman viikon vanha yrittäjä ja aika täpinöissäni siitä. Siihen, missä tänään olen on suuresti auttanut Ajatusten aamiainen, jonka olen nauttinut nyt muutaman vuoden ajan joka aamu. Myös tekemäni Aarrekartta selkeytti unelmiani ja antoi rohkeutta niiden toteuttamiseen. Kiitos Positiivarit ja Kristiina Harju! Anna-Liisa ======================== Katson lapsen kirkkaisiin silmiin. Hymyilen. Hän hymyilee. Kysyn, mitä lapselle kuuluu. Useimmat vastaavat: "Hyvää." Käymme työhön: ärrän opetteluun. Joskus se tärähtää. Tärkeintä on se hymy. Pirjo ======================== Olen " kovia kokenut" mutta onnistumiseni lähtee siitä liikkeelle että kasvatan rohkeuttani koko ajan itselleni sekä siskolleni, joka jäi hyvin nuorena leskeksi. Näin onnistumme yhdessä emmekä anna periksi. Kiitos myös aamiaiselle positiivisuuden kannustamisesta. Toivottavasti voitamme siskon kanssa sen 1000€ jotta pääsemme rentoutumaan aurinkoon! Ritva ======================== Olen pystynyt auttamaan monia työkavereita toteuttamaan omat ideansa käytäntöön. Ei ole väliä kuka saa kunnian kunhan asiat vaan etenee... Osmo ======================== Olen vuosia haaveillut ja suunnitellut espanjan opiskelusta, mutta aikataulut eivät koskaan ole sitä sallineet. Nyt, kuin varkain, tuli tilaisuus lähteä koulunpenkille ja tartuin tilaisuuteen. Innolla odotan alkavaa kurssia, viimeinkin pääsen oppimaan ja onnistumaan! Niina ======================== Olin osallisena pahassa kolarissa 1998 juhannuksen jälkeisenä maanantaina. Auto ajoi päin punaisia päälleni liikennevaloissa. Loukkaannuin pahasti. Olin teholla 2 viikkoa ja sairaalassa koko kesän. Silti opettelin uudestaan kävelemään ja samalla aloitin iltakoulussa lukemaan insinööriksi. Alussa oli vaikea kulkea toisella paikkakunnalla. Niskatuessa ja avanteen kanssa. Kummatkin jäi, mutta insinööriksi valmistuin v.2003. Sinnikkyys palkittiin ja positiivisella asenteella nujersin kaikki esteet ja hyvällä mielellä sain myös hoitajat viihtymään hyvin kanssani sairas ajan. Ari ======================== Kolme tervettä lasta ja ihana aviomies aurinkoisessa arjessa, eikö se ole onnea. Pirjo ======================== Lopetin alkoholin käytön -98. Se oli teko joka kylläkin olis pitänyt tehdä jo aiemmin… Petri ======================== Olen menestynyt kun olen lopettanut itsesäälin ja ymmärtänyt miten hyvä olen siinä mitä teen. Antti ======================== Onnistuin nukkumaan yöni hyvin, joten olen tänä aamuna todella virkeä ja positiivinen. Nina ======================== Perheessämme on aina ollut aika perinteinen roolijako miesten ja naisten töiden suhteen. Itse asiassa mieleeni ei ole koskaan edes tullut esim. alkaa naulaamaan taulua seinään tms. Kesällä pääsin osallistumaan työpaikallani nykyään pyörivään uusien työntekijöiden 2 viikon tuotantoon tutustumisjaksoon vaikka olenkin ollut talossa jo lähes 10vuotta. Ilmoittauduin vapaaehtoisena koska katsoin käytännön tuotetuntemuksen hyödyntävän omaa tuotedatan parissa tehtävää työtäni. Harjoittelujakson aikana kiersin työpajoissa tekemässä konkreettisesti uusia tuotteita, porasin, hitsasin, taivutin ja sahasin metallia ym.ym. Harjoittelu opetti huomaamaan että minäkin pystyn käyttämään työkaluja siinä missä kuka tahansa muukin. Ja ei kun tästä rohkaistuneena kokeilemaan kotonakin. Saha ja vasara käteen ja niin syntyi lapsille leikkimökkiin kaksi uutta jakkaraa. Ei ehkä maailman viimeistellyimmät yksilöt mutta oikein söpöt ja toimivat. Kyllä tuntui hyvältä. Itsetehdyt. Onnistuinpas. Nina ======================== Saan tässä kaiken epäkiitollisen kiireen keskellä valmiiksi sen, mitä olen jo pitkään valmistellut - GRADUNI. Heli ======================== 4 lapsen yksinhuoltajaäitinä, positiivinen elämänasenteeni on kantanut minua jo vuosia. Pahoista asioistakin löytyy aina jotain hyvää ja tarkoituksenmukaista. Viime kesän kahden läheisen kuolemasta en olisi selvinnyt ilman tätä asennettani. Positiiviset puheet ja ajatukset ohjaavat minua oikeaan suuntaan ja pitävät elämäni elämisen arvoisena. Tämän perinnön annan myös lapsilleni. Armi ======================== Onnistuin aloittamassani, alussa ylitsevoimaiselta tuntuneessa remontissa! Mervi ======================== Olen tämän hetken onnistuja. Huomenna kaikki voi olla taas toisin, mutta ponnistavalla asenteella onnistun "nousemaan" taas huomennakin. Olen ymmärtänyt asenteen merkityksen ja sen, että vain tällä hetkellä on väliä. Tiina ======================== 2 viikkoa laskettuun aikaan ja Markkinointi Instituutin katelaskelman eräpäivä. Laskuja paperille, supistus, käsi puristuu laskimen ympärille. Supistukset tihenevät, kipu kovenee. Laskut valmiit ja sairaalaan. Esikoispoika syntyi. Tehtävät palautuivat hyväksyttyinä. Aika kova jobi oli. Marjukka ======================== Kaiken a&o on ollut koko elämäni ajan, että ajattelen positiivisesti. Kiitos esimerkistä kuuluu mammalleni. Eila ======================== Jäätyäni leskeksi muutama vuosi sitten, 'jouduin' hoitamaan kohtalaisen isoa viljatilaa omineni. Aiempaa kokemusta ei ollut kuin peltojen äestyksestä ja viljakuormien kuljetuksesta pellolta kotiin. Jouduin siis opettelemaan kylvämisen, kyntämisen, puimisen ja rikkakasvien ruiskutuksen. Muistan vieläkin sen hetken kun sain ensi kertaa viljan puinnin päätökseen. Valtava onnistumisen tuntu! Arja ======================== Päätin opiskella tradenomiksi kolmen lapsen äitinä ja onnistuin, vieläpä suhteellisen nopeasti ja hyvin arvosanoin! Minna ======================== Muutama vuosi sitten sain ystävältäni vihjeen Ajatusten aamiaisesta. Pikkuhiljaa aamiaispöydässä istuessani aloin ajatella omaa elämääni ja havahduin huomaamaan, kuinka paljon paremmin voisin elämääni elää. Aloin harrastaa sauvakävelyä, jätin perjantaiset viikonloppuoluet ostamatta, lopetin tupakanpolton ja sain pudotettua painoani n. kahdeksan kiloa. Olen sydämeni pohjasta kiitollinen siitä, että saan joka aamu istua pöytään ja nauttia tuhdin henkisen aamiaisen ennen syötävää aamupalaa. Näillä eväillä jaksaa henkisesti vaikeitakin aikoja. Kiitos! Riitta ======================== Pienenä tyttönä sanoin rupeavani isona maatilan emännäksi. Sopivaa isäntää ei sitten koskaan löytynyt, joten ostin vajaa vuosi sitten vanhan maatilan itse. Vielä en tiedä mitä sillä tekisin, mutta olenpahan "maatilan emäntä" nyt kuitenkin. Pia ======================== Otin oman elämäni vähän vahingossa "haltuuni" Sairastan reumaa, korjasin lisäravinteiden ja ruokavalion avulla - kivut pois! Leena ======================== Vuorotteluvapaan pitäminen seitsemän vuotta sitten oli onnistunut valinta. Irma ======================== Ei ole mitään suuria ja ihmeellisiä onnistumisia, aivan tavallisia jokapäiväisiä tilanteita. Kuten 40 vuoden avioliitto, josta kaksi tytärtä, joilla saatu 2 iso poikaa (vävyjä) ja 4 pientä poikaa. Vanhemmalla tyttärellä 3 poikaa ja nuoremmalla tyttärellä 1 poika. Suhteellisen terve elämä, mitä nyt pieniä kremppoja. Itse rakennettu omakotitalo joka myyty, kun kävi liian suureksi kahdelle ihmiselle ja nyt sitten mummin ja papan koti on paritalon puolikas vehreässä luonnossa, rauhallisella paikalla. Rentouttavia lomamatkoja eri puolille maapalloa Eurooppaan, Aasiaan ja nyt Afrikkaan odotellaan pääsyä muutaman viikon sisällä. Siis tällaista tavallista rauhallista, toisiaan rakastavaa elämää. Odotellessa eläkkeelle siirtymistä. Briitta ======================== 'Entisessä' elämässä oli onnistumisia kyllä enemmänkin, mutta tämä vaihe elämässäni eron jälkeen on nyt alkanut kyllä tuntua onnistumiselta! Eron, jonka jokainen vaihe meni rankimman ja vaikeimman kautta. Nyt se tuntuu suurelta onnistumiselta! Se, että olen jaksanut kaiken tämän yli. Tietysti siinä ovat auttaneet vieressä kulkeneet enkelit, jotka ovat opettaneet minua jälleen lentämään! Se taito kun oli pahasti hukassa. Olen jaksanut ottaa lisää vapaa-ajan toimintaan liittyviä tehtäviä (..yhdistystoiminta-aktiivi! -nääs). Ja olen katsellut elämää kauemmas eteenpäin, enkä vain kengänkärkien eteen. Yhtenä suurena auttajana on varmaankin olleet se, että minusta on reilu vuosi sitten tullut MUMMO! Ja siinä yhteydessä sitten 'jouduin' ottamaan tyttäreni koiran hoitooni. Nyt tuntuu, että sain siitä terapiakoiran. Se vain vei minut joka päivä kolme kertaa päivässä lenkille ja vaati sisälläkin huomiota kantamalla lelujaan eteeni: huomaa minut! Ja koiran välityksllä huomasin, että minullahan on elämä! Ja toivon, että tämä ei kuulosta kliseeltä, mutta arkiaamuisin, kun raahauduin työpöytäni ääreen ja avasin e-mailin, niin kovin monta kertaa sain Aamiaispostista juuri sen voiman, että jaksoin sen päivän iltaan asti. Kiitos Jussi, sinäkin olet yksi enkeli elämässäni! Outi ======================== Aviomies ja 11 tervettä lasta sekä yksi lastenlapsi ja miniä. Kaarina ======================== Avioerosta ja uuden elämän aloittamisesta huolimatta olen onnistunut säilyttämään hyvät ja läheiset suhteet teini-ikäisiin poikiini ja ex-mieheeni. Olen siitä joka päivä kiitollinen. Päivi ======================== Vastoinkäymisissä ja haasteissa auttaa ensin yhden positiivisen asian löytäminen. Sen jälkeen haasteen käsittely ja voittaminen onnistuu paremmin. Sari ======================== Olen selvinnyt omasta sairaudestani ja mikä parasta jaksanut silti kasvattaa lapsistani iloisia ihmisiä. Marjut ======================== Suoritin vaativan erikoisammattitutkinnon siitä huolimatta, että työnantaja kieltäytyi tukemasta millään tavalla. Kovaa työtä, rahaa ja lujaa tahtoa se vaati mutta onnistuin kuin onnistuinkin! Vaikka enpä sitä kyllä missään vaiheessa epäillytkään koska into ja halu saavuttaa päämäärä oli niin kova! Pirre ======================== Minä vannoutunut vanhapiika, onnistuin lopultakin ja kaikkien yllätykseksi "saamaan" miehen itselleni. Olinhan jo liki 40-vuotias ja kuljin vanhapiika-leima otsassani ja ikuisen pilkanteon kohteena. Puhemiehistä ei silloin ollut pulaa. Saimme vielä myös yhteisen pienen tyttären iloksemme. Kaikki siis hyvin ja ihan itse saatu aikaiseksi ! Teija ======================== Onnistuminen on siinä, että päihitin sairauden pitkäjänteisellä työllä - en jäänyt sängynpohjalle vaan joka aamu tsemppasin ylös! Leena ======================== Näe ensin tavoite toteutuneena ja sitten sitkeyttä, sitkeyttä, sitkeyttä... Tuulikki ======================== Aloin miettimään mikä on minun tai perheeni onnistumistarina...poikanikaan ei keksinyt minulle aihetta, mutta siteen välähti. Meidän onnistumistarinamme on tässä; Elämän aallokoissa, iloissa, surussa ja haasteissa olemme säilyttäneet vahvan 14 vuotta sitten alkaneen suhteemme rakastavana ja luottamuksen arvoisena siis poikani ja minä olemme vahva tiimi. Siinä on onnistumista kovasti paljon ja se jatkukoon. Helena ======================== Nyt elämä hymyilee uudessa suhteessa, olen tuore iloinen ja onnekas vaimo (8.9.) ikää kertynyt jo 54 vuotta ja koettu neljän ihanan lapsen kasvatus aikuiseksi kaikkien vaikeuksien keskellä ja jälkeen, konkurssi, avioero, sairastelu ja työpaikan muutokset. Vaikeudet tuntuivat välillä ylipääsemättömiltä vaan sisulla ja hyvien ystävien avulla kaikki voitettu. Ja itse myös muutosten mukana kasvanut ja oppinut löytämään onnen pienistä asioista, teidän positiiviset aamuviestit lisäksi tukenani. Kiitos. Marja Liisa ======================== Jossakin elämän vaiheessa näytti jo siltä että kaikki on ohi, elämä on eletty. Elin väkivaltaisessa avioliitossa ja olin aivan lopussa. Mutta ihmeitä tapahtuu. Sain tukijoukkoja avuksi ja selvisin lasten kanssa hengissä pois tilanteesta. Nyt kaikki on paremmin kuin hyvin, sekä minulla että lapsilla. Päivi ======================== Yksin yrittäjänä et useinkaan tiedä onnistuneesi, ennen kuin asiakas palaa luoksesi uudelleen. Minna ======================== Rauhoittuminen ja pysähtyminen. Ja tunteiden kohtaaminen sellaisina kuin ne tulevat. Varmuus siitä, että parempi aika tulee, vaikka juuri nyt tuntuu aivan mahdottomalta. Lupa itselle olla välillä väsynyt ja saamaton. Irma ======================== Olen vasta alkumetreillä, kompastellen yritän edetä ja nähdä edes sydämeni silmällä tavoitteeni. Eeva ======================== Olen oppinut sen, että kenellekään ei kannata olla kateellinen. Terttu ======================== Rapakuntoisena päätin, että vuoden päästä juoksen maratonin. Syksyllä 2005 alkoi pitkä uurastus. Välillä lenkillä hymyhuulin välillä kurttunaamana. Marraskuussa 2006 starttasin Monacon maratonin lähtöviivalla prinssi Albertin heilutusten saattamana ja PÄÄSIN maaliin. Hieno fiilis! Tarja ======================== Olen temperamenttinen luonne ja 10 laskeminen on vielä opettelun alla. Arvokkaita kokemuksia olen kuitenkin saanut niin työpaikalla ja kotona kun olen hillinnyt kieleni ja rauhoituttuani olen aivan hämmästellyt että kuinka paljon helpommalla pääsee kun antaa asioiden, joita ei voi muuttaa, vain olla - ja hyväksyy niiden muuttumattomuuden. Johanna ======================== Katson aamulla heti herättyäni itseäni peilistä silmiin ja sanon: Sä olet hyvä ihminen. Rinta rottingille ja eteenpäin. Älä välitä, mitä toiset sanovat, vaan arvosta itse itseäsi ja muista, että periksi ei anneta. Seppo ======================== Suurin ja ehdottomasti paras onnistumiseni on siinä, että olen saanut kasvatettua lähes tulkoon yksinäni kolme lastani aikuisiksi. Olen itse ja lapsenikin ovat säilyneet hengissä ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Varpu ======================== Olen 2:n ihanan nuoren äiti. Yhteinen matka mieheni kanssa on kestänyt 27v. Olen siis onnistunut elämässäni! Nyt lasken rakkaudella irti kumppanistani ja aion onnistua siinäkin. Leena ======================== Tyttäremme (4v) oli hukuttaa meidät kyyneliin haratessaan jäälle menemistä vastaan. Vihdoin ties monennenko kerran jälkeen ymmärsimme istuttaa hänet vaihtopenkille ja kieltää jäälle menemisen. Epäilimme ääneen, ettei hän varmaan edes pysy pystyssä. Aikansa mietittyään tyttäremme kuivasi kyyneleensä, meni jäälle ja näytti kuinka hienosti hän osaa luistella. Jäälle meneminen ei kuulemma enää yhtään ujostuta. Nyt odotamme jännityksellä seuraavaa kertaa - sujuuko luistelu yhtä innokkaasti kuin viime kerralla. Kirsi ======================== Uskon itseeni, ajattelen positiivisesti. Riitta ======================== Tähtäimessäni on jatkotutkinto. Opin nöyräksi, en tiedäkään ihan kaikkea. Silloin avaan Onnistujan käsikirjan. Saan uskoa itseeni ja jatkan pää pystyssä. Onnistujat eivät luovuta, luovuttajat eivät onnistu. Päivi ======================== Olen onnistunut yhdessä mieheni kanssa kasvattamaan 2 lasta aikuisiksi ja kunnon kansalaisiksi. Nyt heillä molemmilla on alle vuodenikäiset lapset, joten mummi ja pappa aika on alkanut. Raili ======================== Uskalsin lähteä vielä "vanhana" opiskelemaan ja nyt uskallus häämöttää ensi keväänä. (valmistuminen) Sirpa ======================== Lähdin rohkeasti keikkatyöhön eli kierrän työntekijänä eri toimintayksiköissä. Keikkatyö ei ole niin arvostettua yksiköiden työntekijöiden silmissä ja vaatii itseltäkin maksimaalista sopeutumiskykyä muuttuviin tilanteisiin ja uusien ihmisten kohtaamiseen. Hyvin pian kuitenkin sain sijaisuuden ja toivottavasti joku päivä myös vakituisen paikan. Pitkään työttömänä olleelle huima saavutus ja oikea onnistumisen tarina! Marja ======================== 42-vuotiaana äidiksi. Mies lähti muutaman kuukauden kuluttua. Selvitty on ja kotona ihana 9-vuotias tyttö, jolla kaikki hyvin. (Sitten tuleekin seuraava haaste: mistä äidille töitä, kun irtisanominen koittaa lähiaikoina.) Ritva ======================== Lämmin kiitos Positiivareille ajatusten aamiaisista, jotka ovat olleet auttamassa selviytymisessä vaikeasta avioerostani! Taisto ======================== "Itsensätoteuttavaa profetiaa?" Olen muistaakseni suunnilleen noin 7 vuotta ollut Ajatusten Aamiaisten tilaaja ja saman ajan Positiivareiden ajatuksen kannattaja. En oikein edes muista mistä lie vinkin tästä touhusta sainkaan, todennäköisesti joltain ystävältä sähköisen onnittelukortin mukana. Haluaisin kovin olla aina positiivinen, mutten ihan aina vielä siihen kykene, mutta muutoksen tiellä ollaan edelleen ja "positiivistumisen" toivossa yhä eletään. Yksi juttu minkä olen Kokki-Jussin vinkeistä jo vuosia sitten toteuttanut, ja pidän siitä edelleen kiinni, on "tavoitteiden lista" (en nyt muista miksi Kokki-Jussi sitä kutsuikaan): siis "tulevaisuudessa toteutuvien toiveiden lista". Kannan lompakossani pienenpientä lappua (jonka joudun tosin aina aika ajoin uusimaan kun se rähjääntyy), jossa on listattu asiat joita elämässäni haluan vielä tehdä. Moni asia, moni pieni ja jokunen isompikin, on jo toteutunut ja loput muhivat koko ajan mielessä ja odottavat oikeaa hetkeä toteutuakseen, listaan toki tulee lisää asioita aika ajoin, jottei liike pysähtyisi! Tämä taitaa olla sitä "itsensätoteuttavaa profetiaa", mutta toimii. Kokeilkaa ihmeessä! Teija ======================== Onnistumiseen riittää että tekee sen mitä on tehtävä. Man do what man has to do. John Wayne Tuula ======================== Sitku, nytku ja mutku muuttavat maisemaa Ne roikkuivat hiuksissa aamukiireessä, hilluivat auton taustapeilistä ja roikkuivat olkapäällä päivästä ja viikosta toiseen. Sitkun paras kaveri oli aika, lempinimeltään myöhemmin. Nytku taas oli rakastunut kiireeseen, tai oikeammin kasaan tekemättömiä muita juttuja ja mutku, sille ei sitten sopinut juuri mikään. Olin suunnitellut uran vaihtoa jo pidemmän aikaa opettajasta yrittäjäksi, mutku oli se velvollisuudentunto työkavereita ja niitä lapsia kohtaan. Hetken mielijohteesta tilasin saavutusten seikkailu cd:n. Luennon olin kuullut jo kymmenen vuotta aiemmin. Oli tullut aika karistaa roikkuvat kaverit korvan juurelta, tehdä haaveista totta ja hypätä. Ensin kirjoitin omakustannerunokirjan, vuosien haaveen, anoin virkavapautta ja lähdin omien siipien varaan. Enää ei ollut varaa pitää mukana sitkua, nytkua eikä mutkua. Selitykset oli selitetty ja oli ryhdyttävä toimeen. Oma yritys; tämähän toimii! Nina ======================== Milloin elämässäni on ollut vaikeaa, olen huomannut, että oma asenteeni ratkaisee ja että aina aurinko paistaa risukasaankin. Näillä olen selvinnyt kaikista kolhuista ja saanut hyvän elämän itselleni ja perheelleni. Marita ======================== Keräsin perinnetietoa itselleni kymmenisen vuotta ja sitten sain tehtyä siitä kirjan. Kirja kiinnosti yllättäen muitakin ja siitä otettiin vielä toinen painos. Seija ======================== Sairastuin vaikeaan neurologiseen sairauteen. Aluksi olin aivan "pihalla". En tiennyt taudista juuri mitään. Alkuvaiheen murheet torjuin lukemalla kirjoja toisensa perään. Nyt olen yhdistyksen vertaistukihenkilö ja jaan tietoa muille. Tämä on mielestäni onnistumista. Pirkko ======================== Hoidin vuoden verran yksinäni kolmea pientä lasta (1v, 3v, 6v ), kävin töissä ja hoidin kaikki arjen askareet. Mieheni oli viikot opiskelemassa toisella paikkakunnalla ja viikonloput soittokeikoilla. Ei siis ollut vaihtoehtoa, kuin selviytyä yksin. Tämä oli koettelemus isolla K:lla, mutta selviydyin sisulla. Minna ======================== Muutin ulkomaille, yksin. Työ vei kaiken ajan sosiaalielämältä. Elettiin aikaa ennen internetiä. Jouduin luopumaan rakkaasta harrastuksestani, päätin aloittaa maalaamisen. Kursseja ei ollut tarjolla, pyysin taidevälinekaupassa akryylimaaleja ostanutta miestä opettamaan minua. Hieman hän hölmistyi, mutta myöntyi. Sittemmin minulla on ollut 5 omaa näyttelyä eri puolilla Eurooppaa ja tauluja myytynä Japaniin asti. Amatööri ======================== Onnistun joka päivä! Minulle onnistuminen on arjessa selviytymistä, olen onnistunut jos saan päivän hommat tehtyä ja oltua hyvä äiti lapsilleni eli olen ehtinyt antaa heille aikaa, touhuta ja harrastaa heidän kanssaan. Olen onnistunut kun voin illalla tyytyväisenä päivään laittaa pään tyynylle ja nukahtaa keräämään voimia seuraavaan päivään. Päivi ======================== Omalla välittämiselläni ja lähimmäisiäni rakastaen olen voittanut itselleni uuden elämän. Mummi, mummi! Nämä sanat ja kirkkaat katseet ovat aurinkoni ja tähteni. Uuden elämänkumppanin rakkaus on elämäni. Voiko enempää toivoa. Tuija ======================== Reilu vuosi sitten kävin Hämeenlinnassa Elomessuilla ja päätin pistäytyä Koulutuskeskus Tavastian osastolla. Kysyin ohimennen opettajien työtilannetta (kävin Hyvinkäällä töissä), koska olin haaveillut lyhyemmästä työmatkasta ja mahdollisuudesta työskennellä kotipaikkakunnallani Hämeenlinnassa. Jätin yhteystietoni ja unohdin asian, kunnes viime syksynä Tavastiasta soitettiin ja kävin haastattelussa. Tätä naputellessani olen ollut Tavastiassa töissä helmikuusta 2007 lähtien ja olen enemmän kuin onnellinen! Elämän laatu kohosi huikeasti ja lapset ovat onnellisia, kun tietävät, että toinen vanhemmista on lähellä töissä. Koen tämän ehdottomasti henkilökohtaiseksi onnistumiseksi! Pia ======================== Kovaa työtä, positiivista mieltä, innostumista, halua uuden oppimiseen. Leena ======================== Kauppaostoni aikana autostani oli tyhjentynyt rengas. Olin ällikällä, mutta reippaasti avasin takakontin ja etsin välineet renkaanvaihtoon. Homma hoitui ja pääsin korjaamon kautta onnistuneesti kotiin. Päivi ======================== Minun onnistumisen tarina on iloinen mieli ja positiivinen asenne. Heidi ======================== Muutamia vuosia sitten elämä oli ihan piipussa; päätin saada kuitenkin kaikki kuntoon. Laadin suunnitelman ja siihen kuului; työ, jota jaksan tehdä, oma asunto alakerrassa kerrostalossa ja mies. Nyt on kulunut 5v, jolloin päätin tehdä elämälle jotain. Kaikki on toteutunut. Se toimii kun vain haluat ja uskot lujasti siihen, mitä haluat saada. On mahdollista saada kaikki mitä tahdot, tämä on tosi. Marjatta ======================== Minulla on ihana perhe. Se on kaikkein tärkein aina. Kolme upeaa lasta ja mies, joka on oikea isä lapsilleen ja kumppani minulle. Kaikki muu on toisarvoista. Arja ======================== Olen kolmen lapsen yksinhuoltaja. Vuorotyön, kodin, ihmissuhteiden välissä olen opiskellut siivoustyönohjaajaksi. Paljon on voimia vienyt, mutta nyt olen sen tehnyt. Monet illat, kun lapset on mennyt nukkumaan olen istunut koneen ääressä ja tehnyt tehtäviä. Olen itsestäni hyvin ylpeä. Olen jo hakeutunut seuraavaan koulutukseen. Haaveena on siivousteknikontutkinto, ja pystyn siihen! Olen sen päättänyt. Mottoni on: Aina on liian aikaista luovuttaa... Jaana ======================== En ole harrastanut koskaan mitään liikuntaa. 48-vuotiaana nousin ensimmäisen kerran elämässäni hevosen selkään ratsastuksen alkeiskurssilla ja jäin koukkuun. Siitä lähtien olen käynyt ratsastamassa kaksi kertaa viikossa. Olen todella onnellinen löydettyäni tällaisen riemun elämääni toimistotyöni vastapainoksi! Armi ======================== Vuosi sitten tuntui, että kaikki yrittämäni epäonnistui. Nyt kuitenkin huomaan, että epäonnistumiset ovatkin minun onneni. Saan pitää perheen, lapset ja lapsenlapset tässä ympärilläni tutussa ympäristössä. Maarit ======================== Onnistumisen kokemuksia voi onnistua hankkimaan monista pienistäkin asioista, kunhan ei aseta tavoitteitaan heti liian korkealle. Unelmia ja tavoitteita pitää toki olla... mutta pitää osata iloita pienistä asioista. Sanna ======================== Olin alkoholisti 5v ja 11v sitten lopetin kerralla juomisen, lääkärit ei uskoneet minuun ja onnistumiseen, mutta itse tiesin, ONNISTUN ja sosiaaliverkosto oli tukenani, tässä kovassa työssä ja SE KANNATTI! Asenne ratkaisee. Eija ======================== Olen työtön. Siinäpä onnistumista kerrallaan... Juha ======================== Ehdottomasti oma onnistuminen kun kasvattaa kolmea lastani maailmalle, heidän kanssaan niitä onnistumisen iloisia elämyksiä kokee. Oma onnistuminen on myös elää hyvä ja mielekäs elämä mahdollisimman terveenä. Omaa ja läheisteni elämää arvostaen. Eija ======================== En minä ole onnistunut missään yhdessä isossa asiassa. Onnistumiset ovat pieniä, jokapäiväisessä tapahtuvia juttuja. Onnistuu suorittamaan jonkin visaisen työtehtävän. Saa tehtyä jonkin kauan tekemättä olleen kotiaskareen. Olen hirveän lihava ja olen onnistunut laihduttamaan jonkin verran ja saanut lisättyä liikuntaa, vaikka takapakkeja on tuhkatiheään. Aina kun meni terveydenhoitajan luo "puntariin" ja kiloja oli hävinnyt, niin kotimatkalla jalka nousi keveästi ja koko maailma näytti upealta, vaikka ois satanut räntää. Marketta ======================== Olen selvinnyt vaikeasta niska-selkävammasta, hankalasta erosta, sen jättämästä isosta asuntolainasta, kasvattanut 3 lasta yksinhuoltajana onnistuneesti, opiskellut työn ohella 2 tutkintoa. Työskennellyt provisiopalkkaisissa työtehtävissä mm. kiinteistönvälittäjänä 8 v. Arvojeni muuttuessa vaihtanut koulutustehtäviin ja työttömien personal traineriksi: etsin heille työpaikkoja ja valmennan heitä onnistumaan elämässä. Olen tsempannut ystäviäni ja asiakkaistani aina. Olen löytänyt hyvän parisuhteen hankaluuksien jälkeen ja kaiken pohjana on luova hulluuteni, optimismi ja positiivisuus! Mottoni: selkä kyyryssä, kohti uusia tappioita ja läpi harmaan kiven. Asiakkailleni olen sanonut jo vuosia, että asenne ja motivaatio ratkaisevat työn saamisessa! Uskon, että asiat järjestyvät - aina ja tämä on toiminut! Kun tekee ja toimii, niin elämässä on haasteita. Ikäni 44 ja muuttoja takana 44, joten tuleen ei jäädä makaamaan. Seuraavassa elämässä muuttofirman omistaja ;) ======================== Se on vielä tulossa... Kristiina ======================== Onnistuminen vaatii rohkeutta, mietin -02, kun lähdin 32-v opiskelemaan korkeakouluun. Tätä mieltä olin valmistuessani -05.Tätä mieltä olen edelleen työpaikallani oppiessani joka päivä jotain uutta. Onnistuminen vaatii ainoastaan rohkeutta - rohkeutta tarttua toimeen. Terhi ======================== Onnistuminen ja onnellisuus on aina läsnä se pitää vain nähdä, avata silmät, elää "nytissä", kuunnella kanssaihmisiä, mutta ennen muuta itseään, sitä pientä ääntä sisällä. Oma onnistumisen tarinani on koko ihana elämä, ei erillinen, irrallinen tapahtuma. Jossain luki: "Virheet kuin oljenkorret" Sitä ne ovat ihanat virheet jotka toimivat apuna ja "opena" ei ole mitään epäonnistumisia olemassakaan. Kun todella tuntee olevansa onnellinen, siellä missä sitten sattuukin olemaan, eniten kai pitäisi olla itsessään, kun arkiset askareet ovat meditaatiota: tiskaaminen, siivoaminen taiteen työtä, koiran ulkoiluttaminen metsässä: keskustelua jumalan kanssa, oma työ intohimoinen "saavutusten seikkailu" ja vahva usko siihen, että elämä kantaa, tuli mitä tuli, kaikki hyvin. Kaikki ON hyvin, aina ja oikeasti myös vastoinkäymisten edessä pitää kysyä aina rehellisesti itseltään: miksi tämä asia, seikka puhuttelee näin vahvalla tavalla. Tämä kaikki, helposti sanottu mutta ei helposti tehty. Näin tahdon jatkaa elämääni ja onnistumisen tarinaani. Että on hyvä olla. Sitä paitsi osa kiitoksesta kuuluu myös Positiivareille. Olen nauttinut aamiaistarjoiluista pitkään ja viimein tänä syksynä onnistuin pääsemään J.Töytärin luennollekin Helsingissä S&A messuilla. Pitkään olinkin sitä toivonut, että onnistuisin luentopaikkakunnalle osumaan sopivasti. Luento oli hyvä. Kiitos siitä. Omaan elämääni ei siis sisälly mitään sellaista TOSI ERITYISTÄ TARINAA muilta osin kuin ehkä elämänasenteeseeni yleensä. Tasapainoinen elämä on todella tavoittelemisen arvoinen ja siihen päästäkseen pitää tehdä töitä itsensä kanssa JA LUJASTI. Mielestäni kun sen saavuttaa se on todella onnistunut tarina. Hienoja ja tavoittelemisen arvoisia asioita on totta kai maailma täynnä. Jokaisella oikeus valita oma onnistumisen kanavansa. Mikään ei ole "sinänsä" hyvää tai pahaa - oikein tahi väärin. Pitää vain miettiä mikä todella tuntuu hyvälle tai saavuttamisen arvoiselle. Siinä Se. Tea ======================== Vuosi 2000,maaliskuu. Päätös:33:n vuoden tupakointi saa riittää. Aloitin nicorettipureskelun. Tuttavat epäilivät, että minusta tulisi nicorettien orja. EIPÄ TULLUT! Nykytilanne:7½ savutonta vuotta! MINÄ ONNISTUIN! Marja ======================== Olen löytänyt "oman sisäisen ääneni" ja tästä lähtöisin olen uskaltanut tehdä isoja omia päätöksiä, irtiottoja huonoihin asioihin. Tuntuu tosi hyvältä kuunnella ja kunnioittaa uutta minäänsä. Tuloksiakin syntyy: kohtaa uudenlaisia ihmisiä koko ajan, uusia ovia avautuu, uusia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia tarjoutuu ja tärkeintä, elämässä on väriä ja iloa. On tuulta siipien alla. Kiitos aamiaisten. Sirpa ======================== Seitsemän on onnenluku, sanovat jotkut viisaat. Entäs lotto, onko motto seitsemisen kierrosta. Viisauden kirja neuvoo 77 kertaa seitsemän pyytämään anteeksi...seitsemän päivää viikossa. Seitsemän lasta minulla ja kaikki aivan ihania, olen onnistunut mielestäni hienosti ja tähän tämän lorun päätän sievästi! Jaana ======================== Olin reilut kahdeksan vuotta ollut sijaisena ja hain toiselta työnantajalta vakituista paikkaa. Valmistauduin haastatteluun huolella, harjoittelin silloisen työkaverini kanssa tilannetta. Hän haastatteli minua. Liekö tällä ollut vaikutusta mutta sain paikan ja olen ollut nyt kahdeksan vuotta nykyisessä työpaikassani. Sirpa ======================== Oma ja suurin onnistumiseni tähän mennessä (Tulee varmasti lisää) on ollut oma ensimmäinen poikani syntymä! Ei sen enempää mutta ei sen vähempääkään, iso juttu kuiteskin... Jani ======================== Viiden hakukerran jälkeen pääsin vihdoin opiskelemaan opettajaksi!! Nyt melkein valmiina opena olen huomannut, että sitkeys kannatti! Minna ======================== Pitkässä parisuhteessani alkoi olla enemmän vasta- kuin myötämäkeä. Törmäsimme toisiimme henkisellä tasolla yhä useammin. Syytösten sijaan aloin tutkailla sisinpääni ja miettiä mitä voisin tehdä toisin. Tein päätöksen kohdella toista siten kuin itse haluaisin itseäni kohdeltavan, huomioin pienet ja tärkeät asiat asiaankuuluvalla tärkeydellä unohtamatta hellyyttä ja pieniä kosketuksia arkisen aherruksen keskelläkin. Kaikki alkoi muuttua...metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Löysimme toisemme uudelleen ja olen kuin uudelleen rakastunut jälleen, omaan mieheeni, joka on ollut vierelläni jo vuodesta 1985. Tämä on ollut paras Onnistumiseni! Ja se kantaa edelleen... Tuija ======================== Meillä kävi töissä aina sellainen huoltomies, joka oli joka aamu yhtä myrtyneen ja onnettoman näköinen. Olin hänelle kiva ja kohtelias sekä muistin häntä aina pikku yllätyksillä. Sanoin lähtiessään, että "kiva kun poikkesit!" Ei ollut kukaan kuulemma koskaan ennen sanonut. Onnistuin saamaan hänen kasvoilleen hymyn ja firmaa vaihtaessaan sanoi: "Täällä on ollut niin kiva käydä sen jälkeen kun sinä tulit tänne." Pia ======================== Mieheni ystävät olivat niin "äijää" juostuaan maratonin. Tästä uroteosta puhetta riitti ja naiset eivät ikinä ymmärtäisi. Pikkuhiljaa mieleeni alkoi hiipiä ajatus, mitäpä jos näytän niille ja ihan kaikille, varsinkin itselleni. Minulla oli usein tapana luovuttaa. Ei ole enää, minä juoksin sen ajassa 5.01.37. Ja nykyään onnistun missä vaan jos tarpeeksi haluan. Terhi ======================== Pitää pyrkiä sitkeästi aina asettamaansa päämäärää kohti. Kun sen on saavuttanut asettaa taas uusi päämäärä. Jos epäonnistuu ja lyö päätään seinään, niin ei kun etsimään uutta kanavaa saavuttaa haluamansa. Eteenpäin elävän mieli (on yksi harvoista myönteisistä suomalaisista sananlaskuista). Ilona ======================== Harrastan uintia läpi vuoden ja minulle sattui eräänä aamuna vuosi sitten merkillinen tapaus, jota en olisi uskonut minulle tapahtuvan, koska pidän itseä hyvänä uimarina. Olin uinut kauemmas järvelle kuten niin monia, monia kertoja aikaisemminkin. Olin yksin järvellä ja kun käännyin takaisin uidakseni rantaan, niin minulle tuli yllättäen pakokauhu vai mikä se oli. En saanut kunnolla hengitetyksi, silmissä sumeni ja tuntui, että pyörryn. En voinut huutaa apua, kun rannalla ei ollut muita, yritin uida, voimat tuntuivat hiipuvan ja ajattelin, että näinkö minä hukun, miltähän se tuntuu vajota pinnan alle. Rukoilin hädissäni Jumalaa, älä anna minun hukkua, en halua vielä kuolla. Vesi oli jo melko kylmää ja sitten vain hetkeksi kiepsahdin selälleni ja sain hengityksen hieman tasaantumaan ja sen jälkeen pääsin rantaan. Oli pelottava kokemus ja kesti koko tämän kesän, ennen kuin uskaltauduin avojärvelle, siihen asti uin vain rannan läheisyydessä. Kaikesta kiitin Jumalaa, hän kuuli rukoukseni, eikä antanut minun vielä hukkua. Raija-Liisa ======================== Minä etsin ja etsin 44 vuotta. kasvoin ja kasvoin enkä ollut suunnasta edes varma. Sitten luin sunnuntaihesaria ja siinä se oli: sinua tarvitaan, tarjolla työtä jolla on merkitystä! Oitis etsiydyin eteenpäin. ja nyt olen aidosti oikeassa paikassa: työ ja elämä on samassa paketissa. Jokainen päivä on lahja: elämälläni on merkitystä minulle ja "työkohteelleni". Anne ======================== Elämäni tuntuu olevan pelkkää onnistumista. Ihana etuhampaaton 6-vuotias eskarityttö ja rakastava mies. Olemme terveitä! Minulle on annettu haasteita uuden yrityksen ja sen menestymisen kanssa. Etuoikeutena olemme saaneet myös elämänrikkautta, rakkautta ja positiivista mieltäkin. Miten me näin olemme onnistuneetkaan! Mira ======================== Olen omasta mielestäni onnistunut hyvin luomaan luottavaisen suhteen miniöihini, he tulevat omasta halustaan esim. viikonloppuisin maalle meidän seuraksi vaikka en heitä siellä piloille olekaan passannut. Onnellinen anoppi ======================== Olen vuodeosastolla töissä laitoshuoltajana. Kun vein ruokalautaset, potilas sanoi minua kivaksi ja mun kanssa on kiva keskustella. Se lämmitti mieltäni, olen tavallaan vähän ujo. Se on mielestäni onnistumista, kun saa hyvän palautteen työstä. Merja ======================== Tein vuonna 1989 yrityskaupan, otin kaikesta selvää yrityksen tuotosta eri viranomaisilta otin selvää tarvittavista asioista ja laadin budjetin yrityksen tuoton perusteella. Olin ilmaiseksi yrityksessä töissä kuukauden ennen ostamista. Työvoimatoimisto lupasi starttirahan. Firman piti tuottaa niin että olisi jäänyt palkkaakin lainojen lyhennyksen jälkeen. Saimme puolisoni kanssa lainan, kauppasopimus allekirjoitettiin, lakimies oli neuvotteluissa mukana. Yrityksen myyjä ei pysynytkään kauppasopimuksessa, hän ei ollutkaan maksanut myymiään laitteita ja koneita, eikä ollutkaan koulutukseltaan pätevä. Velat siis jäi, lakia puitiin kuusi vuotta lakimieskulut 340 000mk. Kauppaa ei purettu, vaikka myyjä oli tehnyt petoksen. Sain bur outin. Kaikki toivo oli viety, uhkailuja, ei rahaa, elämän tehtävä oli menetetty, kuin monet ystävätkin. Meni monta vuotta kun kokosin elämän palasia kasaan, sain itsevarmuutta ja iloa elämääni. Löysin uudelleen elämäntehtäväni ja tarkoitukseni, pääsin yrittäjäkoulutukseen testeissä kolme pistettä puuttui maksimista, stipendin, jatkokoulutuksen. Sain innon opiskella enemmän ja enemmän hyvinvointiin liittyviä asioita ja menetelmiä, kirjoitukseen ja luovuuteen pohjautuvia asioita. Rentoutumisen eri menetelmiä ja vaikutuksia niin kehon kuin mielenkin alueella. Aloin nauttimaan enemmän ja enemmän elämästä ja pienistä hyvistä hetkistä. Raha ei siis aina ratkaise vaan halu ja asenne, kun tietää mitä kohti pyrkiä, minkä asian kokee mielekkääksi elämäntehtäväksi, työ ja tekeminen josta iloa suuremman kokonaisuuden hyvinvoinninedistämiseksi palkitsee moninkertaisesti tekijänsä. Heidi ======================== Olen melko nuoresta ollut ylipainoinen. Olin monasti ajatellut laihduttamista, mutta aina se tuntui vaikealta. Lopulta päädyin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen painon vakiinnuttua tietylle tasolle. Kun paino taas lähti nousemaan, päätin, ettei näin voi jatkua. Otin härkää sarvista ja lähdin painonvartijoiden kirjekurssin avustamana hoikistumisen tielle. Reilussa puolessatoista vuodessa pudotin 15 kiloa. Vieläkin olen kirjekurssilla, mutta lomakkeita en juuri ole lähetellyt. Paino on kuitenkin pysynyt alhaalla ja liikunta jäänyt pysyväksi osaksi elämääni. Olen todella ylpeä saavutuksestani ja etenkin siitä, että painon pudottua olen saanut sen myös pidettyä alhaalla. Nyt jopa jälleen laskemaan edelleen, mutta kohtuuden rajoissa. Riitta ======================== Olemme miehemme kanssa 80-luvulla molemmat olleet yksityisyrityksissä mukana ja teimme molemmat konkurssin Menetimme kotimme ja omanarvon tuntomme. Mutta olemme siitä selvinneet ja nyt omistamme 50-luvulla rakennetun kotimökkini, jota mieheni osaavana rakentajana on saneerannut vuodesta 2000 alkaen ja nyt se on rakas kotimme. Melkein kaiken hän on tehnyt "kierrätysmateriaaleista" niin että rakentaminen on tullut todella edulliseksi. Nautimme molemmat kodikkaasta kolostamme maalla lintujen ja oravien parissa, joita mieheni ahkerasti seurailee ja syöttelee. Parasta on iso kivi pihassamme jossa on lintujen uima-allas. Siinä on joskus jopa 30 lintua yhtä aikaa räpistelemässä. Nautimme elämästä! Salme ======================== Vastoinkäymisistä se alkoi, minun onnistumistarinani. Syvällä piti käydä, että uusi suunta löytyi. Onnettomuuden, uupumuksen, periesiantamattomuuden ja sisäisen unelman kautta palapeli rakentui kuin itsekseen pirstaleisista särmistä eheäksi uudeksi elämäksi. Vaikeuksista selviytymisen antamalla rohkeudella rakensin onnistumistarinani uudelleen. Vastoinkäymisistä löytyy voimaa, periksi ei saa antaa. Asenne ratkaisee, aina! Selviytyjä ======================== Oma perheeni. Marketta ======================== Nostimme kolmessa vuodessa kovalla työllä yrityksemme menestyväksi. Mitä se vaati? Peräänantamattomuutta, sitkeyttä, päämäärää ja uskoa siihen, keskittymistä. Ja mielen puhtautta. Yksin en olisi jaksanut, mutta yhdessä me teimme sen! Wauuu!! Merja ======================== Olen yli 2 v miettinyt yritykseni perustamista ja nyt siitä on tullut totta, kuin myös suuresta haaveestani jatkaa isäni työtä ja perintöä. Vielä on kuitenkin unelmia ja haaveita saavuttamatta, mutta kaikki vaikeudet pystyn voittamaan ihanien enkelien ja poikakaverin kanssa. Päivi ======================== Yksinäisenä vanhempana ja hataralla tukiverkostolla olen saattanut elämänsyrjään kolme komeaa ja hyvinvoivaa nuorta miestä. Hymyilyttää elämänlahjat heitä katsellessa vaikkei ole edes helpolla päästy. Virpi ======================== Kutsu oli käynyt sukulaisen 60-v juhliin toiveella, että pukeutua vanhahtavasti. Pukeuduin silti itselleni sopivaan rooliin eli pelleksi punaisine nenineen, peruukkeineen ym. rekvisiittoineen ja sisareni tummaihoiseksi Juanitaksi. Kun pääsimme perille, huomasimme, ettei juuri kukaan ollut pukeutunut miksikään. Paniikki ja pakokauhu iski päälle. Hetken mietittyämme, totesimme, että rohkea rokan syö ja kun olemme tänne asti (70 km päähän) tulleet pukeutuneina, niin kotiin ei lähdetä. Niin marssimme sisään. Esitimme onnittelu-laulu-soittokappaleen. Kukaan ei tuntenut meitä. Ilmeet oli järkyttyneitä. Joku tuli kysymään keitä olemme. Sitten vasta tunnelma vapautui ja nauru raikui. Jälkeenpäin kuulimme, että olimme pelastaneet juhlien hengen! Huh! Kannatti taas astua yhden kynnyksen yli elämässään. Liisi ======================== Apua, en ole mielestäni onnistunut vielä missään mainittavassa. Mutta jos nyt onnistun voittamaan palkinnon, sitä voisi sanoa onnistumiseksi. Marjatta ======================== Olen taivaltanut tätä elämäni matkaa kohta 32 vuotta. JO tuohon aikaan on mahtunut paljon ylämäkiä, sekä alamäkiä. Onnekseni olen saanut suuren lahjan luojalta, positiivisuuden. Sen avulla olen murjonut vastaan tulleet tiiliseinät, kovat kuoret, kauhonut vastavirtaan ja aina löytänyt pilvien takaa auringon. Olen taas elämässäni jonkinlaisen lankavyyhdin keskipisteessä, mutta löysin jo langanpään ja siitä se keräkin avautuu! Minun jokapäiväinen ajatukseni on etsiä ja pistää mieleeni ne pienetkin positiiviset hetket elämässä, sillä negatiiviset tallentuvat etsimättäkin. Saara ======================== Kun menin mieheni kanssa naimisiin, niin mieheni ei ollut työstänyt edellisten avioliittojen asioita ja kun hän suuttui jostakin, niin hän huusi ja oli pitkä vihainen. Otin kampanjan hänen suhteensa, että olen antanut paljon positiivista palautetta kaikesta hänen tekemisistään ja myös ulkonäöstään! Kun hän suuttuu, niin sanon, että ei ole mitään hätää tai ettei tarvitse hermostua, että asia saadaan selvitettyä! Nyt 3,5 vuoden avioliittovuosien aikana on tapahtunut huima muutos hänen käytöksessään positiiviseen suuntaan! Hän ei huuda enää ja jos hän suuttuu jostain, niin pystymme sen selvittämään heti! Hän pystyy myös pyytämään anteeksi! Olen tosi ylpeä hänestä ja rakastan häntä valtavasti! Ritva ======================== Kun panee 41 vuotta itsensä 100%:sti likoon, niin se on onnistumista kerrakseen. Nyt jo eläkkeellä 1.8.07 Eeva ======================== Päätin vaihtaa alaa ja menin syksyllä opiskelemaan valokuvausta. Keväällä tuli työharjoittelun aika, jolloin pääsin koittamaan taitojani tositoimissa rakennusmiehiä kuvaten. Moni raksamiehistä kieltäytyi mallina olemisesta, mutta erästä vanhaa hitsaajaa sain rauhassa kuvata työn touhuissaan. Kipinät sinkoilivat upeina kaarina, savu leijaili ja tilanne oli hyvin aito ilman poseerausta ja teennäisyyttä. Tavallinen suomalainen mies tekemässä jokapäiväistä työtänsä. Kun hetken päästä katselin kuvia kameran näytöltä silmäni kostuivat kyyneliin. Kuvista tuli niin kauniita, etten voinut ensin uskoa saaneeni vangittua hetken niin upeasti. Silloin tunsin hyvin suurta kiitollisuuden tunnetta ja sydämeni lauloi. Esa ===================== Kun muistaa, että parhaimmat asiat ovat ilmaisia; kosketus, rakkaus ja kiitos, voi köyhäkin olla rikas. Ulla ===================== Oma onnistumisen tarinani: Tein -05 kirjallisen tavoitteen, jossa ilmaisin haluni tulla yrittäjäksi, löytää rakastava mies sekä omakotitalo, jossa asua. Tilanteeni on nyt juuri toivomani kaltainen! Uudet tavoitteet pian ylös! Minna ===================== Olen lapsuudestani asti ollut huonommuuden tunteen vallassa ja se on estänyt elämästä täysipainoista ja onnellista elämää... Aikani uhriutta eläen, oivalsin, että muuttamalla ajatukseni voin muuttaa elämäni onnelliseksi ja ihanaksi elää. Näin olen ajatellut ja tehnyt viimeiset 13 vuotta eli meditoinut, lukenut henkisen kasvu kirjoja, joogannut ja ruvennut auttamaan muta ohjaamalla joogaa, naurujoogaa, opettamalla meditaatiota, tekemällä hierontaa tarvitseville ja rakastamalla itseni lisäksi kaikkia eläviä olentoja. Vain unohtamalla oman napansa voi löytää onnen tuomalla iloa ja hyvää oloa muille ja samalla saan sitä mitä annan. Erja ===================== Viisi vuotta sitten olin 48-vuotias lakimies, joka vain harrasti musiikkia. Päätin tehdä unelmasta totta, pyrin ammattikorkeaan ja kohta olen valmistumassa pop/jazz säveltäjä-sovittajalinjalta, ei puutu kuin kirjallinen lopputyö, sen jätän vuoden vaihteessa. Silloin jotkut vähän epäilivät, mutta muutamat ystävät kannustivat. Olen kohta musiikin ammattilainen ja siinä sivussa vain harrastan lakiasioita. Jorma ===================== Se, että synnyin - oli lahja, ja sain mahdollisuuden elää ja onnistua. Se, että vartuin ja sain kokemuksia, niin huonoja kuin hyviäkin avasi silmät ja sain mahdollisuuden kehittyä. Se, että ymmärrän, että olen vielä lähtöviivalla omassa menestymisessäni tekee sen, että onnistuminen ja kehittyminen ja menestyminen ylipäätään on mahdollista. Marit ===================== Aloitin tupakoimisen 12-vuotiaana, kun kuvittelin olevani kovinkin aikuinen sätkä suussa. Vasta 32 vuoden sauhuttelun jälkeen tuli se päivä, kun en enää polttanut. Pari viikkoa teki vaikeaa, mutta sen jälkeen koitti uusi elämä. Silja ===================== Vammaisena ihmisenä olen tarvinnut, sitkeyttä, periksiantamattomuutta, kekseliäisyyttä ja paljon muuta. Ehkä kekseliäisyys ja sitkeys ovat myös kehittyneet olosuhteiden pakosta, kun olen ollut vammainen jo syntymästäni saakka. Näitä lähtökohtia on tarvittu sekä avointa mieltä. Usko Jumalaan on tärkein asia ollut elämässäni ja se on myös vaikuttanut asenteisiini positiivisesti ja auttanut monella tavalla löytämään uusia uomia elämään. Tosin elämässä on paljon asioita, joita ei voi ennalta arvata. Olen pyrkinyt näkemään asiat positiivisesti, että tunnelin päässä on aina valoa. Ehkä olen saanut syntymälahjana yrittelijän luonteen, mutta se ei aina riitä. Monesti on joutunut asenteita tarkistamaan. Ehkä osittain siksi olen löytänyt itseni hyvin monenlaisista tehtävistä ja samalla joutunut opettelemaan uusia asioita pienen ikäni. Vaikka lähentelen 60 v niin olen aloittanut uusia projekteja. Elämä on elämisen arvoista, silloinkin, kun se muiden mielestä joutaisi romukoppaan, voin sen sanoa kokemukseni pohjalta, positiivisessa valossa. Onneksi en ole katkeroitunut, vaan olen edelleen elämää täynnä oleva ihminen. Monia asioita ja haaveita on. En usko, että kaikki jää haaveiksi, aion niistä myös toteuttaa ainakin osan, jos elin päiviä riittää. Elämää ei kannata tuhlata menneisiin asioihin takertuen. Elämä on juuri tässä ja nyt. Eilinen meni jo ja huominen on edessä. Tarvitsen myös johtajuustaitoja, olen yhdistyksissä johtoasemissa, osittain myös työtehtävissä. Kun sanoin, että olen vammainen ja olen kasvanut hieman negatiivisessa ympäristössä. Mutta oma mottoni on, että tästä vielä selvitään. Vammani rajoittaa liikkumista, mutta kainalosauvojen ja muiden apuvälineiden kanssa liikkuminen onnistuu ja ajelen autolla mihin haluan. Ei minua vamma estä liikkumasta, vaikka se rajallista on. Mutta siihen löytyy keinoja tänä päivänä. En väitä etteikö elämässäni ole ollut vaikeita aikoja myös runsaasti, mutta niistä opitaan jos ne osaa kääntää voimavaraksi myöhemmin. Elämä on monenlaisilla mausteilla maustettua, muutehan se olisi mautonta. Otin vain päällisin puolin yleistä, en tarkoituksella ottanut jotain yksityiskohtaa elämästäni, kyllä niitä olisi löytynyt vakka kuinka paljon, mutta katsoin, että sanon vain jotain yleistä ja kokonaisvaltaista. Airi ===================== Olen erittäin onnellinen, kun luen aina ensimmäiseksi aamuisin näitä Positiivarin mielettömän upeita juttuja! Olen onnellinen, kun olemme kohtsuht hyvässä kunnossa. Positiivinen mieli ja nauru auttavat pienten eteen tulevien vastoinkäymisten kohdatessa. Kun lapset perheineen ovat onnellisia, se luo elämääni onnea. Toivon sydämestäni teille, positiivareitten isännille onnea, inspiraatiota ja menestystä! Minäkin kirjoitin elämästäni ja sukujuuristani kirjan, sen valmistuminen toi onnea lisää. Lämpimin terveisin Eeva-Liisa ===================== Utuinen ammattihaaveeni lapsena oli tanssija. Vasta yli 40v.uskalsin ja hakeuduin koulutukseen. Tänään opetan tanssia lapsille, vähän aikuisillekin: olen toteuttanut sen osan unelmaani, minkä vielä voin. Merja ===================== Ostimme peruskorjatun 50 vuotiaan talon, joka osoittautui todelliseksi "pommiksi". Alkujärkytyksen jälkeen tartuimme toimeen ja remontoimme talon uudelleen 15 vuoden projektina loppuun asti. Nyt puutalossa asuu onnellinen perhe. Erkki ===================== Pitää kuunnella omaa sisäistä ääntä. Asia kuin asia. Kuuntele miltä minusta tuntuu. Toinen näkee asian aina toisella lailla mutta hänellä on omat visionsa elämästään. Tällä metodilla on pärjännyt aika pitkälle. Ritva ===================== Kirjoitin 03/97 paperille millaisessa talossa haluan asua: viisi huonetta + keittiö, takka, iso piha, talon tulisi olla järven rannalla. Ja tasan kolmen kuukauden kuluttua muutimme taloon, jossa remontin jälkeen on 5 huonetta, takka, talo sijaitsee järven rannalla. Eräänlainen onnistuminen tämäkin! Ritva ===================== Onhan siinä onnistumisen tunnetta kun saa lapsen maailmaan. Toki niitä onnistumisia on muunkinlaisia ja se toinen on aikuiskoulutus, kohdallani. Motivaatio oli todella korkealla ja vähän viisastunutkin niin lukeminen ja harjoitteluosuus meni luokan parhaimpina. Kirsi ===================== Olen onnistunut yksinhuoltajana kasvattamaan upean, oman elämänsä sankarityttären, 23 -vuotiaan Lauran. Helena ===================== Sairastuin vakavasti 34-vuotiaana ja se järkytti koko lähipiiriäni. Kuntouduin hitaasti ja vaivuin omaan maailmaani miettimään tilannettani ja pelkäämään tulevaisuutta. Kuolemanpelko oli voimakkain siihen asti kokemani tunne. Tunsin jääväni myös yksin lääketieteen ja lääkäreiden taholta. Etsin tietoa ja kokeilin kaikenlaista. Elämä alkoi voittaa. Nuorimmaiseni sairastui psyykkisesti sairauteni aiheuttamasta hädästä enkä saanut tukea mieheltäni. Kun oma tilanteeni oli alkanut selkiytyä, hankin nuorimmaiselleni apua ja hyvin pian halusin eron miehestäni. Sairastumiseni aukaisi silmäni lopullisesti tajuamaan, että emme olleet edes läheisiä toisillemme. Olen nykyisin naimisissa ja vastoin kaikkea tietoa ja varoituksia täysin terveen 5-vuotiaan pojan äiti. Vanhemmat lapseni elävät hyvää elämää kanssamme enkä pelkää enää kuolemaa. Anne ===================== Yllättävän ja kipeän yksinjäämisen jälkeen olen sitkeydellä ja liikunnalla onnistunut jotenkin kamppailemaan itseni jälleen elämään takaisin. Marita ===================== Olen saanut - ja onnistunut tekemään elämäni työvuodet hoitamalla lapsia, omia ja toisten vanhempien, hylkäämiä. Toivon että onnistuisin vielä edelleen lastenlasten kanssa puuhailla sekä olla onnellinen auttaja heidän arjessa. Lapset ovat koko elämäni. Siinä olen onnistunut. Anja ===================== Parasta mitä elämässäni on tapahtunut, on se kun tapasin tulevan mieheni 43 vuotta sitten ja yhteistä taivalta on jatkunut jo näin kauan tyynissä ja tuulissa purjehtien. Maire ===================== Eräänä aamuna vähän epävarmana uudessa elämäntilanteessani, tuli mieleeni ajatus "odotuksilla on taipumus toteutua" ja aloin miettimään että mitä odotan elämässäni, hyviä vai huonoja asioita. Tajusin että kun odotan hyviä ihania juttuja elämääni, niitä myös saan ja elämä tuntuu mahtavalta. Varpu ===================== Synnytin ensimmäisen lapseni, tyttären juuri ennen isänpäivää v. 1978 ja juuri isän nimipäivänä eli ensimmäinen lapsi oli isällekin ja kaksinkertainen lahja. Eija ===================== Kävin katsomassa jo edesmennyttä ystävätärtäni sairaalassa. Viereisessä sängyssä makasi vakavasti sairas nainen, hän pyysi minua peittelemään ja kääntämään itseään parempaan asentoon. Hän katsoi minua lempein silmin ja kysyi oletko se sinä. Mietin hetken ja sanoin että olen se minä. Ajattelin ettei siitä ollut vahinkoa kenellekään. Sitten hän sanoi anna minulle anteeksi annathan. Sanoin, että kaikki on annettu anteeksi nyt on sinun vuoro nukkua. Annatko varmasti, sanoin varmasti. Silitin hänen poskeaan ja toivotin hyvää yötä. Kuului syvä huokaus ja helpotus valtasi jähmeän kehon. Ja ajattelin ettei koskaan ole liian myöhäistä saada ja antaa anteeksi, on jopa ihan sama kuka antaa ja kenelle. Rakastava asenne ratkaisee ja molemmilla oli hyvä mieli. Marjo ===================== Olen onnistunut hoitamaan lapsen ja kodin ns "yksinhuoltajana" kun rakennamme taloa ja mieheke on aina joko töissä tai rakentamassa taloamme.. alussa hieman "pelotti" kuinka jaksetaan.. mutta talo on kohta valmis ja kaikki mennyt hyvin!! Olo on aika onnistunut. Heidi ===================== Sairastuin rintasyöpään vuonna 2006. Syövän löytyminen oli silkkaa tuuria. Olin menossa toiseen leikkaukseen, jossa sattumalta mainitsin rinnassani olevista hyvänlaatuisista kasvaimista. Siltä istumalta minut määrättiin mammografiaan, jossa selvisi pahanlaatuinen syöpäni. Varhaisvaiheessa löytyneen syövän ansiosta ja onnistuneen leikkauksen jälkeen olen saanut täysin terveen paperit puolitoista vuotta leikkauksesta. Nyt olen kirjoittamassa kirjaa omakohtaisista kokemuksistani neuvoksi ja tueksi kanssasisarilleni. Toivon, että kirjan avulla pystyn hälventämään sitä kaaosta ja epätietoisuutta tulevasta, jossa itse olin tuolloin. Kiitos syövän, sain keinon auttaa muita. Tuula ===================== Synnyin perheeseeni kolmantena tyttönä. Isä taisi ajatella, että poikia ei tule ja otti minut pojan korvikkeena mukaansa joka hommaan mihin ryhtyi. Sain olla kalassa, pellolla, katolla jne. isän mukana. Olin hänelle tärkeä. Oletan, että osaksi siitä kokemuksesta itsetuntoni on kohdallaan. Kun isäni kuoli ollessani 19-v., tajusin, että on olemassa Taivaan Isä. Luin sanasta, että olen Hänelle rakas. Olen siksi rohkeasti ollut oma itseni ja uskaltanut lupautua haasteellisiinkin tehtäviin. Erään kerran juonsin lasten juhlan, johon osallistui 2000 lasta ja lisäksi vanhempia. Uudet ideat lasten parissa tehtävään kerho ym. työhön, otan innolla koekäyttöön. Uskon, että onnistun ja onnistumme! Anja ===================== Pienin askelin, vähän kerrassaan ja aina mielessä se, että kaikissa oppilaissani on jotakin hyvää. Seija ===================== Minä olen onnistunut mielestäni siinä että minulla on paha lukihäiriö ja peruskoulun jälkeen PÄÄTIN että en lähe enää koskaa kouluun, kuitenkin menin ja hain oppisopimus kouluun lukemaan lähihoitajaksi ja PÄÄSIN SEN MUTKITTA LÄPI. Se oli minulle oikea onnistuminen. Teija ===================== Vanha isäni oli sairastunut parantumattomaan syöpään ja oli joutunut sairaalahoitoon. Asuin toisella paikkakunnalla ja tapaamisemme olivat harvassa. Sairaalassa tapasin kuihtuneen ja kuolemaa tekevän miehen. Siinä juteltiin kaikenlaista ja sitten tuli lähdön aika. Sydämeni oli pakahtua surusta ja säälistä ja isän menettämisen pelosta ja tiedosta että se on totta. Tarkoitukseni oli, että halaan ja sanon jonkinlaiset lohduttavat, kannustavat sanat. Mutta siinä kävi aivan toisinpäin. Halatessa minulta pääsi lohduton itku ja olin jälleen se pikkutyttö, jota isä sai lohduttaa. Isäni piti minua raihnaisessa sylissään silittäen ja lohduttaen itkevää aikuista tytärtään. Olen varma, että se oli elämäni ihanampia hetkiä ja olin lähempänä isää kuin koskaan aiemmin. Tapaamisemme jäikin viimeiseksi koska isäni kuoli kahden päivän kuluttua. Hetken tunsin epäonnistuneeni, ollessani heikko. Tajusin kuitenkin onnistuneeni siinä, että viimeisillä hetkilläänkin isä sai olla vahva ja lohduttava ISÄ. Minun sydämeeni jäi lämmin ja kaunis muisto isästä. Terveisin surusta toipunut. Sirkka ===================== Negatiivisesta, itseään vähättelevästä vaimosta, kukapa siitä pitäisi. Sillä seurauksella tuli avioero. Nyt erosta on kulunut kolme vuotta ja naisesta on kasvanut uusi kukka. Myönteisyys, itsetunto, ilo ja rakkaus itseäni kohtaan ovat jälleen löytyneet elämääni. Apuna tässä on olleet myös Positiivarit. Kiitos! Mervi ===================== Yli kolme vuotta meni aikaa, niin löysin ihmisen jonka kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä. En antanut periksi! Merja ===================== Uskalsin sanoa, ei kiitos. Kun minulle tarjottiin uutta vuoden sijaisuutta päiväkotiin, jossa olin jo ollut 3 vuotta. Olin todella väsynyt ja epäonnellinen. Kotona en jaksanut omien kolmen lapsen kanssa, mieheni oli kovilla. Nyt olen tyytyväisenä kotona, mietin mikä on tehtäväni elämässä. Luen paljon positiivareitten kirjoja, teen iltasin "tähtihetkien päiväkirjaa", kävin jopa seikkailujen illassa mieheni kanssa. Uskon vahvasti, että minua odottaa jokin ihana työ tulevaisuudessa. Tällä hetkellä tarvitsen aikaa saadakseni itseni kuntoon henkisesti. Nyt tiedän, että Hyvä Elämä on omista valinnoista ja asenteesta kiinni! Sari ===================== Ensimmäisen yrityksemme tarina päättyy lama-aikaan ja ulkomaisten lainojen tuplaantumiseen. Monen välivuoden ja hikisen maksu-urakan jälkeen aloitimme uudestaan yrittäjinä. Matkaa on taitettu yli 11 vuotta ja siinä ajassa olemme saaneet kaksi tärkeintä eli kaksi tytärtä, lisäksi oman talon maaseudulta ja palvelutyön tuoman haasteen...mukavan sellaisen. Miljonääreiksi ei tällä yrityksellä tulla mutta kohtuus kaikessa. Ruokaa on pöydässä, vaatteita yllä ja kattokin pään päällä - enempää ei tällä hetkellä tarvitse. Elämä sellaisenaan on jo lahja, muistakaamme se. Tiina ===================== Pelkäsin hirveästi lähteä työharjoitteluun, mutta lähdin silti. En enää anna ennenkokemattoman pelon estää mahdollista onnistumistani, joka on mahdollisesti vielä edessä. Tuula ===================== Vietin vuorotteluvapaalla puoli vuotta Uudessa Seelannissa 10 vuotta sitten ja pääsin irti liian kiltin tytön oireyhtymästä. Tuija ===================== Kännykässäni on muistutus "TIEDÄ MITÄ HALUAT JA MUISTA SE" Kaija ===================== Olen onnistunut säilymään eheänä ihmisenä täällä maapallon hullunmyllyssä ja aion niin jatkossakin Päivi ===================== Olin vuosia - yli 10 vuotta onnettomassa elämäntilanteessa, kamalassa työpaikassa, jossa oli sairas ilmapiiri ja ompeluseura johtokuntana. Minulla oli samaan aikaan myös onneton ihmissuhde, joka vei loputkin voimani. Pyrin ajattelemaan kuitenkin myönteisesti ja rakensin mielessäni jatkuvasti itselleni parempaa tulevaisuutta. Kestin vuosia piinaa ja kaikenlaista äkseeraamista, kunnes päätin että nyt se on loppu. Lakkasin tekemästä niin kuin käsketään vaan tein omia päätöksiä. Tapasin uuden ihmisen ja hänen kanssaan sain kokea jokaisen päivän elämisen arvoiseksi. Jäin vapaalle työstäni ja lopulta sanoin itseni irti. Hain samaan aikaan uutta työpaikkaa ja opiskelupaikkaa ja kävin yrittäjäkoulutusta. Perustimme oman yrityksen ja sain sen lisäksi itselleni uuden työpaikan ja opiskelupaikan lähes maksimipisteillä. Puolivuotta aiemmin olin voittanut matkan Egyptiin, sinne jonne olin aina lapsesta asti haaveillut. Tästä kaikesta opin sen, että ei kannata olla sellaisessa seurassa, joka vie ja kuluttaa energiaasi, vaan on etsiydyttävä oikeaan seuraan, haettava itselle ja päätettävä omista tavoitteista - siitä alkaa onnistumisen kierre epäonnistumisen sijaan. Ja mikä parasta - on mukavaa kun elämä on elämisen arvoista! Leena ===================== Ehdottomasti adoptiolasten saaminen voisi sanoa, että vaikeuksien keskellä koska olimme juuri "kahden asunnon loukussa" ja tuntui ettemme selviä ja siitä huolimatta koitti lapsen hakumatka Sri Lankaan. Siinä ei painanut "tavalliset" huolet mitään, kun saimme pienen nyytin omaksi !Upeinta elämässä ! Eija ===================== Olin oman elämäni vanki. Olin naimisissa alkoholisti-psykopaatin kanssa, enkä ymmärtänyt mitä kaikkea suostuin kestämään ja miksi. Kohtalo johdatti minut opiskelemaan enkelten-koti kouluun energiaparantajaksi. Siellä selvisi lapsuudestani, että minua oli käytetty seksuaalisesti hyväksi, enkä ymmärtänyt oikeasta rakkaudesta mitään. Mieheni lähti, minulla on nyt paljon velkaa, mutta olen vihdoinkin oman elämäni arkkitehti! Theresia ===================== Voitin piikkikammoni! Tajusin mistä se johtui ja sain sen häviämään! Ihanaa! Sari ===================== Vakituisen työni ohessa kouluttauduin uuteen ammattiin, jota sitten tein 7 vuotta vakituisen työn ohella kunnes uskaltauduin irtisanoutumaan vakituisesta työsuhteesta ja aloitin itsenäisenä yrittäjänä. Päivääkään en ole ratkaisuani katunut, nyt työnteko on yhtä iloa ja asiakaskunta vain kasvaa. En kuitenkaan ole jämähtänyt paikalleni vaan opiskelen aika ajoittain lisää alaa, näin tarjoan sekä itselleni että asiakkailleni laajemman skaalan. Pyrin myös erittäin hyvään kädenjälkeen sillä tiedän että olen vastuussa vain itselleni. Kannattaa uskaltaa, kyllä elämä on ihanaa! Helena ===================== Löysin miehen rinnalleni netin kautta. Viidessä vuodessa olemme olleet vuorotteluvapaalla Euroopassa, autolla, ja ostaneet omakotitalon isolla tontilla, alle 50 km työpaikoistamme. Tuula ===================== Pahimpana rakennusalan lama-aikana 1990 -luvulla aloin opiskella saksan kieltä. Kun sitten olin saavuttanut jonkinlaisen tason, uskalsin lähteä Saksaan töihin vuonna 1995. Viihdyin siellä 15 kuukautta. Palasin Suomeen ja löysin itseni taas rakennesuunnitteluhommista. Tahti oli kovaa enkä jaksanut painaa öitäkin työpaikalla. Irtisanouduin ja lähdin opiskelemaan uuttaa ammattia 2002. IT-alalla piti olla lamaa, mutta onnistuin aina saamaan töitä työeläkealalta, vaikka työkokemukseni oli rakennesuunnittelusta. Vuonna 2006 pääsin sitten vihdoinkin rakennusalan softaa kehittävään yritykseen. Nyt yhdistyvät sekä rakennusalan että IT-alan tutkintoni työnantajaa hyödyttävällä tavalla. Mervi ===================== Parhaat onnistumishetkeni ovat ihana aviomies ja vuodesta 1985 sekä lapset vm-88 ja vm-90. Niitä en vaihda! Maarit ===================== Synnyin perheeseen jossa yrittäjyys on ollut elämäntapa. Rakkaus saunaan on antanut elämäntehtävän auttaa muita hoitosaunassa. Siitä iloitsen. Mervi ===================== Olen onnistunut ja onnistun uudelleen joka päivä. Päätin ja lähdin opiskelemaan "vanhemmalla" iällä. Huolimatta siitä, että mieheni kannusti minua sanomalla "Eihän sille mitään voi", kun ilmoitin että pääsin opiskelemaan. En antanut sen häiritä, vaan tein niin kuin uskoin oikeaksi. Päivääkään en ole päätöstäni katunut. Valmistun ensi keväänä. Kuitenkin meinaan opiskella uusia asioita lopunelämäni. Ajatuksena elinikäinen oppiminen. Sari ===================== Onnistuin itse korjaamaan autoni lämmityslaitteen. Aina onnistuu, kun vaan uskaltaa yrittää. Timo ===================== Luin onnistujan aamiaisen jossa kehotettiin ajattelemaan asioita jotka ovat hyvin. ja se loksahti, nyt näyttää paljon valoisammalta. Raija ===================== Jo ennen ensimmäisiä aamiaisia tein pienen pieniä muutoksia elämässäni, tärkein oli oppia suhtautumaan asioihin oikeissa mittasuhteissa! Sakari ===================== Aurinko paistaa pilvisenäkin päivänä, sade itkee puolestasi, jolloin ilo astuu sielun sopukoihin. Seija ===================== Omaa tarinaa ei muuta ole, kun positiivisia puolia kaikista asioista aina koetan löytää, ja löytyyhän niitä, vaikka ei aina ensi kuulemalta siltä näyttäisikään. Mirja ===================== Olin jo muutaman vuoden yrittänyt saada itsestäni irti, että aloittaisin laihduttamisen. Olin väsynyt ja olo oli surkea. Viime syksynä sain tehtyä sen: dieetti onnistui. Samana syksynä löysin elämäni miehen, mikä ei johtunut pelkästään laihtumisestani vaan siitä hyvän olon tunteesta, jonka sisälleni sain. Se näkyi ulospäinkin. Olen todella kiitollinen siitä voimasta, jonka itsestäni löysin - kyse ei ole kilojen pudottamisesta yksinään vaan hyvän olon löytämisestä itsessään. Ja mies oli hyvä bonus! Rakastamme toisiamme todella paljon. Sanna ===================== Olen onnistunut kasvattamaan työtätekevät lapset. Tarja ===================== Viikonloppuna tein älyttömän vaivattoman ja hyvän lounaan ja sain siitä kovasti kotona kiitoksia. Kirsti ===================== Valmennan 13-vuotiaita junnuja jalkapallossa. Pojat käyttivät viime pelissä opettamaani harhautusta ja tekivät maalin. Janne ===================== Puhelen joka päivä enkeleilleni ja he auttavat päivän töissä. Työni on hyvin antoisaa ja nautin jokaisesta hetkestä ja päivästä. Elämä on hyvin kevyttä ja onnellista. Olen kiitollinen kaikesta. Eija ===================== Oman lapsen saaminen ei ollutkaan helppo "tekeminen". Lapsi sai alkunsa useiden hedelmöityshoitojen jälkeen 21.3.05. On nyt parivuotias, koko suvun päivänpaiste! On ihanaa seurata oman lapsen kasvua ja kehitystä. Anne-Mari ===================== Aloin lukea Jättiläisen kaltaisia kirjoja, ja lasten sekä puolison kanssa on kivempaa eikä tule stressi jokaisesta pikku mokasta mitä töissä sattuu. Itsensä kehittäminen kirjojen avulla kannattaa! Tanja ===================== Hyvä elämä. Pirkko ===================== Yritin sinnikkäästi toteuttaa ammatillisen haaveeni vielä aikuisiällä. Kolmannella hakukerralla pääsin opiskelemaan opettajaksi. Pikkuhiljaa haave toteutuu! Aino ===================== 1,5 vuotta sitten katsoin peiliin sillä silmällä, että nyt on aika alkaa tehdä jotain itselleen. Ei enää illanviettoa sohvalla tai tietokoneen ääressä! Laihdutin 4 kk 20 kg ja poissa on pysyneet. Sari ===================== Kirjoitin päiväkirjaani uutena vuotena, että tulevan vuoden aikana juoksen - ja minähän juoksin. Matka oli vain vajaa 15 km, mutta sitä ennen hädin tuskin 1 km. Minusta tuli juoksutaitoinen. Tästä on aikaa, mutta mielessä onnistumisena. Anna-Maija ===================== Oma onnistumiseni liittyy kalastukseen ystävien kesken. Onnistuin elvyttämään vanhan tuttavuuden 22 vuoden takaa. Järjestin kalastusretken saaristoon. Mukaan pyysin myös vävyni ja hänen isänsä. Reissu onnistui hyvin - tunnelma kohosi ulkogrillin ympärillä taivaisiin. Kaiken ruuan teimme grillissä. Tulen aina muistamaan hyvän tunnelman miesten kesken. Ruuanvalmistajana toimi siis ystäväni paistinkantajien ritari Kotkasta. Lasse ===================== Olen eläinten ystävä. ihme ja kumma - minulla ei ole koskaan ollut omaa lemmikkiä, osin äitini kielloista ja osin omasta tilanteestani johtuen. Minulla on kuitenkin ollut ilo hoitaa ystävättäreni lansseria 5 vuotta kotonani - sekä hyvinä että huonompina päivinä. Milos sairasti vuoden verran, ennen kuin hänet nukutettiin. Matka oli raskas, mutta teimme sen yhteisymmärryksessä ystävättäreni kanssa. Itkimme ja iloitsimme hyvistä ajoista. Koen vahvasti, että Milos on läsnä välillä, kun häntä oikein ajattelen. Eeva ===================== Omien voimavarojen oivaltaminen on herättävä tekijä. Olen ymmärtänyt ottaa varani käyttöön, ja vaikka kaikki ihmettelevät, miksi vasta yli kolmekymppisenä, sanon mistä sen tietää milloin sen sisäistää! Energia jakoon ja toisille hyvää tekemään! Minna ===================== 10 vuoden suunnittelun jälkeen uskalsin toteuttaa haaveeni, hankkia linja-auton ajokortin. Piti vain hankkia kortti ja jatkaa vanhassa ammatissa, mutta nyt on 10 vuotta ajoa takana, ja vitsi että olen ylpeä uskaltamisestani. Nina ===================== Lähdin opiskelemaan oltuani työelämässä reilut 15 vuotta. Valmistumisen jälkeen halusin vaihtaa työpaikkaa. Kävin muutamassa haastattelussakin, mutta en saanut työpaikkaa. Työnhaku alkoi tuntua toivottomalta, mutta sanoin itselleni, että minulle oikea työ löytyy kyllä. Viime tammikuussa minut vihdoin valittiin uuteen työpaikkaan. Työ on määräaikainen, mutta viihdyn hyvin ja palkkakin nousi mukavasti. Toivon että projekti jatkuu ja saan jatkaa mukavassa työssä. Eli kannattaa odottaa, oikea työ osuu kohdalle ennemmin tai myöhemmin. Moni on kyllästynyt työhönsä, mutta ei uskalla ottaa riskiä ja etsiä uutta työtä. Suosittelen. Anu ===================== Menin hyvin nuorena yhteen mieheni kanssa ja naimisiinkin jo 20-vuotiaana. Kasvoimme vasta sen jälkeen yhdessä aikuisiksi. Elämä oli monesti raskasta, kun itse oli lähes lapsi ja kumppanina oli samanlainen. Jaksoimme kuitenkin elää yhdessä ja setviä kaikenlaisia typeriäkin juttuja uudelleen ja uudelleen. Näin kasvatimme toinen toisemme aikuisiksi ja saimme palkinnoksi parisuhteen, joka nyt on kestänyt 23 vuotta ja tuntuu päivä päivältä paremmalta. Tämä on yksi rakkauden ihme tässä katalassa maailmassa ja olen onnellinen, että olen saanut sen kokea. Ja olen myös hyvin ylpeä sekä itsestäni että miehestäni, että emme antaneet periksi. Merita ===================== Aloitin hieman yli kaksi vuotta kestäneet opinnot. Opiskelu on nyt taakse jäänyttä aikaa ja tutkinto valmistunut hyvällä arvosanalla. Opiskelun myötä työtehtäväni muuttuivat haastavammiksi. Opiskelun alkuvaiheessa minulle tupsahti myös toisenlainen mahdollisuus tulonhankkimiseen, jonka nyt aloitan ja saan tukijoukoilta loistavaa kannustusta. Reilun kahden vuoden aikana tapahtunut paljon, mitä vielä onkaan elämässäni tulossa. Susanna ===================== Yhdeksän vuoden seurustelun jälkeen onnistuin puhumaan mieheni ympäri, että jo järkisyistä kannattaa mennä naimisiin. Maria, Onnellinen vaimo ===================== Tapahtui v.1992. Silloinen mieheni houkutteli minua Atlantin ylityspurjehdukselle: lentäisin Karibialle ja sieltä purjehtisimme St.Lucian ja muiden Länsi-Intian saarten kautta Bermudalle ja sitten yli Atlantin...Huh! VÄHÄN pelotti tällaista kirjastovirkailijaa. Vene oli kuitenkin iso ja miehistönä minun ja edesmenneen mieheni lisäksi purjehdusta ja kilpailuja harrastava pariskunta. Menin mukaan ja voitin pelkoni! Ei hullumpi ensipurjehdus maakravulta... Ja tämän matkan jälkeen mikään ei todellakaan enää ollut ennallaan. Mahtava kokemus! Kaikki paitsi purjehdus on turhaa...? ===================== Olen onnistunut elämässä niin monta kertaa, että en osaa yksittäistä asiaa kertoa. Olen onnistunut saamaan elämäni miehen, jonka kanssa olen viettänyt yli 30 vuotta, olen saanut kolme komiata poikaa ja yhden pojanpojan (tähän mennessä). Olen onnistunut monissa pienissä arkielämän asioissa, enkä mitään maata mullistavaa onnistumista odotakaan. Kyllikki ===================== Olen lukenut Jussin Saavutusten Seikkailua silloin kun se oli uusi kirja ja siitä jäi jotakin ajatuksia elämään. Kotimme ja yrityksemme tulipalon vuoksi perheemme eli vuosikaudet erilaisten paineiden alla ja vaikka olen aina ollut melko optimistinen, meinasi hymy hyytyä elämän kolhuissa. Kun vihdoinkin oivalsin, että positiivisella asenteella on erittäin suuri merkitys elämään, asiat alkoivat hiljalleen muuttua. Tein ensimmäisen "aarrekarttani" joskus vuonna 1995 ja kuinkas ollakaan ne tavoitteet toteutuivat, mitkä nopeasti toiseet taas hitaammin, kunnes yhtenä päivänä huomasimme että miltei kaikki olivat toteutuneet. Tämän jälkeen teimme uudet tavoitteet ja se toimii yhä uudelleen. Elämä näyttää vuonna 2007 aivan erilaiselta kuin 12v. sitten. Kiitos Jussille ja Positiivareille kehittävistä kirjoista. Mervi ===================== Olen ujuttanut omaan harrasteporukkaani positiivisia siemeniä. Aiemmin naisilla tuppas olemaan eripuraa asioista, mutta takomalla naisten päähän, että kaikki on kiinni omasta asenteesta ja saada heidät uskomaan siihen, niin tänä päivänä yhteishenki on mieletön ja kaikilla yhteinen tavoite, mikä tekee meistä mielettömän Joukkueen! Mira ===================== Onnellista aikaa on jokainen päivä jonka elää saan! Riikka ===================== Ensin tavoite selkeänä mielessä ja eikun menoksi. Tuulikki ===================== Erosin pettäjämiehestäni, ja hain hakemalla suorastaan töitä tehden uutta kumppania itselleni. Silmääni hivelivät lihaksikkaat itseäni nuoremmat miehet. Onnekkaasti olin itsekin hyvin säilynyt enkä omannut liikoja lihoja ympärilläni. Niinpä sainkin osakseni huomiota lähes aina ka 5 vuotta nuoremmilta miehiltä. Olin erooni saakka ollut hyvin kiltti tyttö vielä 34-vuotiaana ja itseäni kauhistutti, että jonkun kanssa voisi olla vain seksisuhde. Se oli suhde, joka oli moraalisesti vääränlainen mielestäni. Sellaiseen kuitenkin ajauduin, koska mies ei muuta halunnut ja seksi välillämme oli kuitenkin ennen kokematonta fyysistä ja intohimoista. Vasta tuon suhteen koettuani tiesin mitä tarkoittaa "sukat pyörii jalassa" odottava fiilis. Sydänsurut olivat lahja, joka suhteesta jäi ja suuri kaipaus jostain syvemmästä. Sitten noin puolen vuoden päästä eteeni osui mies, joka ei ulkoisesti saanut kehoani reagoimaan mitenkään, jopa päinvastoin eli karkaamaan lähes kauemmaksi, mutta miehen kanssa oli kiva ja huoleton olla yhdessä ja jutella. Tällöin huomasin onnistuneeni tavoittamaan sen mikä on tärkeää eli toisen ihmisen läsnäolon merkitys ilman seksuaalista tarvetta. Loppuun voisi kai todeta, että "oppia ikä kaikki. Auli ===================== Opin pelaamaan golfia, vaikka se aluksi tuntui tosi vaikealta. Sinnikkäästi vain lisää lyöntejä, niin kyllä se siitä... Paula ===================== Tämä on tyttäreni (ja toisaalta koko perheen) onnistumistarina. Kilparatsastajajuniorimme on tahkonnut ja taistellut reilun vuoden itsepäisen ja vahvan kilpakumppaninsa (hevosen) kanssa - on ylämäkiä, alamäkiä ja joskus tuntuu että enemmän alamäkiä. Äitinä yritän joka päivä treenaamaan lähtevää tyttöä tsempata ja luoda positiivista voimaa ja uskoa tulevaisuuteen ja aina kun positiivareiden aamiaisessa on ollut jokin osuva ajatus, lähetän sen tytölle tekstiviestinä. Tänään, hetki sitten kun olin lähettänyt hänelle tämän aamun ajatuksen "vaihda seinää", sain tekstiviestin jossa sanotaan: "nyt lähtee tamma eläkkeelle ja uusi kumppani hakuun - positiivaritkin suosittelee!" Niinpä - miksi takoa päätä seinään kun "Todellisuudessa se, että myöntää olleensa väärässä ja uskaltaa aloittaa alusta ei ole epäonnistumisen, vaan onnistumisen lähtökohta". Soitin tytölle ja puhelimeen vastasi onnellisen kuuloinen ja iloinen nuori neiti joka ilmoitti että nyt mennään eteenpäin! Mielestäni siinä on onnistumista kerrakseen että hän oivalsi ettei kannata jäädä paikoilleen ihan vain lojaalisuudesta. Sanna ===================== Aloitin opiskelemaan työn ohessa. Aluksi mieheni oli innoissaan, mutta kun hän huomasi että olin päättänyt suorittaa opiskeluni loppuun, niin hän yritti tehdä kaikkensa että epäonnistuisin. Ehkä hän oli kateellinen minulle. Onnistumiseen auttoi usko siihen että kyllä minä selviän ja tulen tekemään sen. Yes ja minä onnistuin. Marjo ===================== Talon ostimme joskus ja kaikenlisäksi saimme sen maksettua kaikkien vastoinkäymisten kanssa. Arto ===================== Olen onnistunut olemaan elossa rintasyöpään sairastumisen jälkeen jo 16 vuotta. Uskon, että positiivinen asenteeni on osaltaan auttanut siihen. Joka aamu herättyäni olen päättänyt, että tästä päivästä tulee hyvä päivä. Se päätös on pitänyt, ja uskon sen jatkuvan. Pirkko ===================== Minua pyydettiin töihin viimeisiä vetelevään yhdistykseen2001. Päätin ottaa haasteen vastaan, rakentaa luottamuksen yhteistyökumppaneihin uudelleen, hankkia jäsenet takaisin. Hakkasin päätäni seinään, yritin uudeksi onneksi sain töihin ihmisiä joiden kanssa saimme yhdistyksen jaloilleen ja nyt voimme olla Meistä ylpeitä! ME tehtiin se! Anne ===================== Kauhea kolari pysäytti elämäni viime pääsiäisenä, henkiriepuni oli hiuskarvan varassa. Olen 13 lapsen äiti, minut vietiin pillit huutaen leikkaukseen sairaalaan, joka ONNEKSI sattui olemaan niin lähellä kolaripaikkaa. Muuten en olisi enää kirjoittamassa tätä onnistumistarinaani tässä. Nyt viiden pyörätuolikuukauden jälkeen koen onnistumista. Pystyn ottamaan askelia ja saan kokea niitä pieniäkin onnistumisen tuntemuksia aviomieheni ja ison perheeni kanssa arjen ja juhlan keskellä. Merja ===================== Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 18 vuotta. Perheeseemme on syntynyt 4 tervettä, reipasta poikaa. Kaikilla sama isä. Nykyään vaatii melkoista onnea, että tämä onnistuu tässä avioerojen ja uusperheuiden luvatussa maassa! Outi ===================== Oma suurin onnistumisen kokemukseni tuli, kun minut valittiin tiukkojen testien jälkeen unelmieni työpaikkaan n. 100 henkilön joukosta. Onnistumisen mahdollisuudet olivat siis n. 1 %, mutta sekin riitti! Taru ===================== Olen koko ikäni ollut töissä kotifirmassani. En uskonut mahdollisuuksiini onnistua myös jossain muussa työssä. Perheeni ja ystävieni avulla uskalsin tehdä päätöksen: Vaihdoin alaa! Nyt vuosi takana ja olen onnellinen! Seppo ===================== Voitin pelkoni ja kiipesin uudelleen hevosen selkään ratsastusonnettomuuden jälkeen. Harrastus jatkuu edelleen, pitää vain luottaa itseensä eikä ajatella mitä on ja voi sattua. Anu ===================== Olen onnistunut saamaan itseni liikkeelle sohvan vallasta. Se piti minua 1 1/2 v. vallassaan. Olen nyt energisempi ja iloisempi. Liikunta antaa hyvän mielen ja elämä näyttää todella valoiselta. PS. Kiitos ihanasta luennosta Tuusulassa, Kaarina ===================== Onnistuin 10 vuotta sitten kun päätin irtautua työpaikastani ja hakea opiskelemaan. Pidin ohjelmistoalaa vaikeana mutta laitoin silti hakemuksen alan oppilaitokseen. Hakemukseni hyväksyttiin ja sitten oli enää yksi kynnys, aloittaa opiskelu, sillä pidin jo etukäteen itseäni huonompana kuin tulevia opiskelutovereita. Kaikki meni kuitenkin loistavasti ja tämä madalsi kynnystä vastaaviin tekoihin myöhemmässä elämässä. Pirre ===================== Selvisin kuin selvisinkin yllättäen tulleesta avoliittoni päättymisestä. Koen olevani vahvempi tämän kokemuksen jälkeen, pikkuasiat ei heiluttele. Ja olen pystynyt antamaan anteeksi. Anna-Liisa ===================== Olen ehtinyt ikäisekseni tekemään montaa työtä ja opiskelemaan samalla useamman ammattitutkinnon. Tästä huolimatta olen sitä mieltä että suurin onnistumiseni on poikani saaminen. Koen onnistuneeni äitinä! Tätä ei mikään koulu opeta... Annika ===================== Olen kääntänyt hyvin traumaattisen lapsuuden itselleni voimaksi ja vahvaksi itsetunnoksi. Töitä sen eteen sain tehdä paljon että uskalsin katsoa kaikkia mörköjäni silmiin. Nyt olen niiden kanssa jo kaveri, en kuitenkaan paras ystävä. Aino ===================== Suoritin ammattitutkinnon keväällä, kaikki arvosanat olivat viittä. Olin ylpeä, kun jaksoin vielä "vanhana" laittaa tuonkin asian kuntoon. Oli myös ilo huomata, että oppiminen oli helppoa. Anneli ===================== Joka päivä on onnistumisen päivä. Onnistuu heräämään aamulla virkeänä onnistuneesti nukutun yön jälkeen. Onnistuu työssään tekemään hyviä päätöksiä ja onnistuu työkaverina. Onnistuu illalla pitämään hyvänä nelijalkaisia ystäviään. Elämä on yhtä onnellista onnistumista. Pirjo ===================== Olen keskikoulun käynyt keski-ikäinen nainen ja toimin aiemmin toimistotyöntekijänä. Kun tein pitkäaikaisesta haaveestani totta osallistumalla ammattitutkinnon suorittamiseen, niin olen pätevöitynyt ammatissani ja toimin nyt kirjanpitäjänä. Onnistuminen oli myönteisestä asenteesta sekä peräänantamattomuudestani kiinni! Ja nämä "opit" sain Saavutusetn seikkailu-cd:n avulla sisäistettyä elämääni. Jaana ===================== Ostimme 5 vuotta sitten purkutuomioisen mökinrähjän, tosi pienellä tontilla. Paikka oli ollut kaupan pari vuotta ja moni oli todennut tilanteen toivottamaksi. Haaveilimme rakentavamme paikalle pienen kesämökin. Sitten haaveilimme lisää... ja ahersimme ahkerasti. Nyt olemme vuoden päivät asuneet tällä unelmien rantapaikalla omassa kodissamme. Työtä on tehty ja riskejäkin otettu! Sinnittely on palkittu. Työtä ja tehtävää riittää vielä mutta elämä on mukavaa. Tärkeintä on, se kun työpäivän jälkeen kotiin menee, olo tuntuu voittajalta asumispaikan suhteen!! Salla ===================== Vuosia sitten olin vaikeuksissa takauslainojen kanssa. Olin yksi 7 takaajasta. Pankki pyysi minulta koko summaa 329 000 mk, kun muilta takaajilta ei saatu mitään. Sain 2 vuoden aikana TAISTELTUA summan 24 000 markkaan! Nyt kaikki on hyvin! Pekka ===================== Ekaksi tulee mieleen, kun vuoden verran pyytelin katuvalojen lisäystä kotikadulleni, ei onnistunut, aina vaan muistutin kunnalle siitä, ja viime viikolle mulle tuli sähköpostia et ehdotukseni oli mennyt läpi ja valoja saadaan lisää, tunsin et minuakin joskus kuunnellaan ja onnistumisen tunne oli mahtava! Irja ===================== Joka päivä työssäni joudun muuttamaan suunnitelmia moneen kertaan, kun työntekijä sairastuu tms. ja näissä tilanteissa joudun turvautumaan toisiin työntekijöihin. Onnistumiseni piilee hyvissä työntekijöissä, joiden avulla jokainen päivä on onnistumista ja työt tulevat tehtyä. Marja-Leena ===================== Kuuntelemalla ja keskustelemalla päivästä toiseen ystäväni epätoivoa sain valettua häneen uskoa paremmasta huomisesta. Leila ===================== Olin 20-vuotiaana rajussa autokolarissa. Vain pää ja vasen käsi säilyivät ilman luunmurtumia. Olin monta viikkoa teholla ja selvisin sieltä rakkauden ja pätevän hoidon avulla pikkuhiljaa elävien kirjoihin. Yhtä jalkaa kevyempänä opettelin käyttämään proteesia, kävelemään ja selviytymään arkipäivän elämästä. Silloin tuore poikaystäväni jaksoi vanhempieni kanssa käydä katsomassa minua joka päivä 100 kilometrin päästä ja he valoivat minuun uskoa tulevaan. Itselleni on annettu kohtuullinen määrä suomalaista sisua ja poikaystäväni (nykyisen aviomieheni) rakkauden ja oman sisuni ansiosta olen selviytynyt kahden lapsen äidiksi, opettajaksi ja kahden kirjan julkaisijaksi. Tiina ===================== Sairastuin rintasyöpään. En säikähtänyt, vaan ajattelin varmasti selviäväni. Olin ollut kansainvälisessä kokouksessa muutamaa kuukautta aikaisemmin ja lähetin viestin siellä tutustumilleni ihmisille. Pyysi heitä ajattelemaan minua sinä päi´vänä, jolloin minut leikataan. Ihmisiä oli jokaiselta mantereelta. Leikkaukseen mennessäni minulla oli tunne, että minua kannatellaan. Syöpä saatiin pois ja rinnastakin vietiin vain kolmannes. Ajatuksilla on todella voimaa Liisa ===================== Olin rähmällään elämän edessä, pieninä palasina, rikki. Elämä kolhi ja koetteli, tulin kovaksi jotta kaiken kestäisin. Sitä kesti monta vuotta enkä pitänyt itsestäni, mutta mitä tehdä. Halusin muutosta. Päätin kasvattaa itseni ulos kovuudesta - ja onnistuin. Sitä pidän erittäin suurena asiana elämässäni, sen lisäksi, että pääsin kovuudesta sain varmuuden jotta ihminen voi muuttua ja muuttaa itseään kun vain tarpeeksi haluaa. Tämän muistan näissä elon myrskyissä tänäänkin. Arja ===================== Kovan työpaineen alla ennen hermostuin ja eikä töistä tahtonut tulla mitään. Opettelin rauhallisuuden, näin työt sujuu kuitenkin joutuisammin ja valmista syntyy. 33 v. samalla työnantajalla kertokoon myös jotakin. Sirpa ===================== Olen tuntenut suurta onnistumisen iloa kun nyt aikuisopiskelijana olen pärjännyt kielissä hyvin/kohtuullisesti, vaikka ne aiemmin olivat minun kompastuskiveni. Tanja ===================== Elämä heittelee ja kohtelee aika ajoin kaltoin. Olen selvinnyt niin vakavasta masennuksesta, alkoholistiperheestä, pitkäaikaisesta sairaudesta ja muista elämän kolhuista. Olen saanut opiskeltua itselleni ammatin ja päässyt töihin - Nämä edellä mainitut kun eivät ole aina olleet itsestään selvyyksiä. Olen uskonut äitini sanoihin: asioilla on AINA tapana järjestyä. Siihen olen luottanut ja selviytynyt jokaisesta elämästäni päivästä - vaikka joskus onkin tehnyt mieli luovuttaa. Olen onnistuja joka päivä. Laura ===================== Olin erostani aivan rikki, enkä meinannut millään saada tarvittavia voimia opinnäytetyöni tekemiseen ja loppuunsaattamiseen. Erinomainen professorini otti kahta kuukautta ennen määräaikaa minut kotikäynnille, jossa valoi uskoa, että kyllä sinä sen tuossa ajassa hyvin puserrat. Kun lähdin hänen luotaan, voimakas alkuhuhtikuun 2005 kevätaurinko näytti voimaansa ja sulatti silmissä talven lumia. Päätin silloin yhtä voimakkaasti, että kyllä minä graduni loppuun saatan! Niin saatoinkin, ja kahta kuukautta myöhemmin se arvosteltiin arvosanalla laudatur. Juha-Pekka ===================== Mottoni: Jokaisessa hetkessä, jokaisessa ihmisessä ja eritoten lemmikeissä on aina jotain positiivista, joka auttaa meitä eteenpäin, kun vain osaamme oivaltaa asian. Positiivisuus ponnahduttaa aina pinnalle ja helpottaa ja hymyilyttää! Leena ===================== Sairastuin pahaan hajusteallergiaan, pienistäkin hajusteista saan anafylaktisen shokin. Menetin terveyteni, työni, ystäväni. Elin erakkona 11v. Mieheni hoiti kaikki asiani. Sitten sain puhelun jossa kerrottiin akulla toimivasta puhallinsuojaimesta, joka suodattaa kaikki pienhiukkaset ja kaikki hajutkin. Sain laitteen itselleni ja siitä alkoi minun uusi elämä. Olin haaveillut että kumpa kerran vielä saisin ostaa leipäni kaupalta itse. Ja nyt sen voin tehdä. Tästä suojaimen saannista on kulunut kohta viitisen vuotta. Elän nyt normaalia elämää suojaimen kanssa. Elän onnellista elämää, vaikka vakava sairaus kulkee kaikenaikaa mukanani. Mutta olen onnistunut, ostan itse oman leipäni. Riitta ===================== Olen ollut ainainen myöhästelijä ja siitä on seurannut hermoilua - olen opetellut olemaan myöhästymättä, onnistunutkin jo aika hyvin. Ajatus mikä minua on auttanut vuosien saatossa = " Voit MYÖHÄSTYÄ JA HERMOSTUA tai pelkästään MYÖHÄSTYÄ" Sisko ===================== Tässä kerron hieman erikoisemmasta onnistumisen kokemuksesta - henkisestä/psyykkisestä. Onnistuin nimittäin viimein nöyrtymään ja myöntämään heikkouteni muutama viikko sitten. Loppuraskauden vaikeuksien takia en ollut jaksanut pitää kotia järjestyksessä. Sotku ja lika nousivat ylitsepääsemättömäksi asiaksi ja hermoni olivat totaalisesti loppu. Perhe kärsi. Ystäväni halusivat auttaa, ajoivat meidät ulos kodistamme yhdeksi illaksi ja siivosivat koko kodin. Etukäteen kokemani häpeä vaihtui suunnattomaksi kiitollisuudeksi ja haluksi tehdä jotain vastaava jollekin lähimmäiselle heti kun vain omat voimani siihen taas riittävät. Outi ===================== Saada työni ohella opiskeltua merkonomin tutkinto ennen kuin täytän 50 v. Aloitin opiskelun 46 v ja urakkani oli valmis 49 v. Sinikka ===================== Oli juhlat. Paikkana koti, joka nyt yhteinen sisarusten kesken. Kohta se on jonkun meistä. Aloin laulaa laulua "mun sydämeni tänne jää" ja samalla kun lauloin, laitoin jokaiselle suuhun sydämen muotoisen karkin. Liikuttavaa onnistumista. Lilja ===================== Muutosprosessini alkoi jo kymmenisen vuotta sitten; pitkään kestänyt tuska johti lopulta avioeroon, mistä lähti elämä vyörymään kohti uusia haasteita! Uusi puoliso ja koti, yhteinen lapsi, uuden ammatin opiskelu, uudet työkuviot, sivutoiminen yrittäjyys vaihtumassa täysipäiväiseksi yrittäjyydeksi. Suunnitelmat etenee hurjaa vauhtia, kursseja ja uusien "maailmojen" etsinnän kautta ensi vuonna oman hoitolan avajaiset! Ajatusten aamiaisten muodossa olen saanut valtavasti lisää positiivisuutta ja energiaa oman itsensä löytymiseen ja kehittämiseen - kiitos! Katri ===================== Sain ystävältä hyvän neuvon, kun aikoinaan pohdin ääneen silloisen työpaikkani mielekkyyttä. Hän sanoi: "Mitä rangaistusta sinun pitää siellä oikein sovittaa?". Pian tämän jälkeen pääsin uuteen, unelmatyöpaikkaan. Jokaiselle on hyväksi ottaa välillä loparit! Tero ===================== Sairautta, usean läheisen kuolema, talouden romahdus, oma uupumus. Siinä asioita, jotka olivat viedä hengen. Nyt olen opiskellut uuteen ammattiin, olen jatkokoulutuksessa, perhe kasassa ja olen lähes 2 v Kasperin mummi. Vastoinkäymiset koituivatkin siunaukseksi! Irma ===================== Tein itselleni kuvista leikellyn aarrekartan ja toivoin mm. uutta työtä. Päivittäin katsoin sitä ja luotin, että elämä tuo sen minkä ansaitsee. Usko ja luottamus auttoivat: nyt olen uudessa työssä. Tarja ===================== Olen mielestäni onnistunut, kun avioliittoa takana 22.v. 3 ihanaa lasta. Oma ihana koti ja rakkaita sukulaisia ympärillä. Vakituinen työ ja turvallinen suomi missä asua. Siinä on onnistumista kerrakseen.! Nina ===================== Olen onnistunut ottamaan opiskeluni hallintaan. Olen myös ymmärtänyt sen ettei minun tarvitse tehdä kaikkea, vaan se mikä on tarpeen ja mikä vie minua eteenpäin ja mistä olen kiinnostunut. Elina ===================== Muistele eilistä, unelmoi huomisesta, elä tänään. Seija ===================== Nyt on elämässäni vähän työtä, vähän opiskelua ja paljon perhe-elämää. Viides lapsemme syntyi muutama viikko sitten ja laittoi yrittäjän työni tiukoille hetkittäin. Teen työtä kotona silloin, kun vauvani nukkuu. Olen kirjanpitäjä. Selviän elämästä ajatuksella: "Peruna kerrallaan". Tämä on Keijo Tahkokallion yhden kirjan nimi. Sama ajatus on yhden virsikirjassa olevan virren sanoissa: "Päivä vain ja hetki kerrallansa. Siitä lohdutuksen aina saan." Nämä ajatukset auttavat silloin, kun tulee liian monta asiaa tehtäväksi yhtä aikaa. Ja tähän mennessä on hyvin selvitty. Ei ehdi miettiä mennyttä tai tulevaa, vaan elää tämä hetki. Laura ===================== Sain viidennellä kerralla opetuslupaan vaadittavan kokeen läpi, voi sitä onnen tunnetta. Jos olisin luovuttanut esim. kolmannella kerralla en olisi saanut näitä ajo-opetuskokemuksia lapseni kanssa. Asioiden opetus piilee niiden vaikeudessa, helpolla saadusta ei opi mitään. Armi |
