Hauskaa
Pännä ja Paperi
Tuho tulkoon tietoverkkoon,
piip PC:nsä periköön.
Nouskoon käry skannerista,
pauke kuulukoon koneista.
Valvoin hullu vuorokauden,
tehdessäni tiedostoa,
joka otti ja katosi,
pyyhkiytyi kuin poutapilvi,
vaiko virus sen tuhosi?
Nyt saa riittää rimpuiluni,
painun piip pellolle,
menen metsään miettimähän,
kera kynän ja paperin.
Käytän päätä, en päätettä,
sähköisen sekundan juurta,
megamakulan sydäntä....
Kirjoittamaan käydessäni,
ruvetessani runolle,
haikullepa hankkeissani,
tangan tuottoon tahtoessa
tilttasi tehopelini,
kompuutterini kärähti,
näytönohjainta närästi,
empi myös emolevyni.
Jopa mustui miehen muoto,
kävi kasvot kalvakaksi,
käsitteli kännykkäänsä,
apuvoimia aneli.
Saapui huolto huomenissa,
kannen alle kurkisteli.
Kotvasen konetta tutki,
siitä loihe lausumahan,
sanasen tuon virkkoi.
"Myy jo myllysi museoon,
kuljettele kierrätykseen
ikäloppu ihmehesi,
reporanka rakkineesi -
ei tule kalua tästä!
Osta entistä ehompi,
vehje uusi uljahampi,
kirjokansi kirkkahampi,
joka kirjaa kiirehesti,
eikä vitkaan vikise."
Kotvan kaivoin kupehetta,
kurkistelin kukkaroa,
laskeskelin lanttejani,
etsiskelin eurojani,
enkä löytänyt mitänä.
Petollinen pentiumi,
vanha mikroni mitätön
teki tempun tietäjälle,
rumat runon rustaajalle.
Vaan on vielä vanha konsti:
onhan pännä ja paperi!
Tuntematon runonlaulaja
