Pe 28.4.Ilpo, Tuure, Ilppo, Ture» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Kuka on ollut elämäsi tärkein opettaja?




Muutama vuosi sitten, siskoni joka sairasti vaikeaa syöpää lähetti minulle sairaalavuoteeltaan kortin jossa oli Kalidason ajatusta.

Laitoin sen työpaikkani seinälle ja aina kun tuntuu että elämä kaltoin kohtelee, luen tekstin ja on pakko ajatella onko aihetta olla väsynyt tai surullinen ja valittaa...

Teksti on seuraavanlainen;
Iloitse tästä päivästä sillä se on elämä itse,
aitona ja sykkivänä.
Sen kaari on lyhyt, mutta siinä on kaikki mikä on totta ja oikeaa
ihmisen elämässä.
Eilinen on vain unta ja huominen kangastusta.
Käytä hyvin tämä päivä, niin jokainen eilispäivä on onnellinen
unelma ja jokainen huomen ihanan toivo.
Iloitse tästä päivästä ja tervehdi sen nousevaa aurinkoa.

====================

Kasvoin väkivaltaisessa alkoholistikodissa. Jouduin katsomaan kahden nuoremman veljeni perään kuten tapahtuu monissa vastaavissa perheissä. Lapsuuttani ja nuoruuttani sävyttivät ainainen pelko väkivaltaisen alkoholisti-isäni takia. Töissä hän kävi eräässä tehtaassa saaden alkoholin takia useita varoituksia…. Äiti ja isä riitelivät jatkuvasti ja äitini kanssa usein raahasimme isäni kotiin, kun hän oli sammunut jonnekin matkan varrelle riisuen hänen likaiset, ryvettyneet ja virtsaiset vaatteensa. Usein saimme lähteä käpälämäkeen koko muu perhe tai saimme isän nyrkistä, jakkarasta, remmistä tai mistä milloinkin ellemme ennättäneet karkuun äiti mukaan lukien. Lapsuudestani muistan lämmöllä mummun – äidinäidin, jonka kanssa kävimme usein Siioninvirsiseuroissa ja Herättäjäjuhlilla. Olen hänen kauttaan saanut körttisen kasvatuksen lapsena. Mummuni asui maalla 100 km:n päässä. Nuorena kävin myös seurakuntanuorissa. Kaikki tosin jäi, kun tulin murrosikään.

Kun mietin elämäni vaiheita tuon kaiken jälkeen – nk. pumpulissa kasvatettu tyttö. En tiennyt mistään muusta elämästä kuin tuo, mitä olin kokenut. Vasta oppikoulussa kävi ilmi, että ei muilla ollut samanlaista. Siitä alkoi kai jonkinlainen taisteluni isääni vastaan muita perheenjäseniä puolustaessani. Lopputulos oli tietenkin se, että ensimmäisen kerran isäni ajoi minut pois, kun olin 15 vuoden ikäinen ja lopullisesti, kun olin 17 vuotta. Perheeni ei saanut käydä luonani. Siivosin iltaisin konttoria ja päivisin olin lukiossa.

Tapasin ensimmäisen mieheni – lasteni isän ollessani 16-vuotias, hän oli 19 v. Osasyynä siihen, että isä ajoi minut pois, oli varmaan se, että seurustelin eikä isäni oikein hyväksynyt sitä, että hänen ”pikku prinsessallaan” (kuten hän nimitti minua) oli poikaystävä. Olin 18 vuoden ikäinen, kun vanhempani pakottivat minut naimisiin. Kolmen vuoden päästä syntyi ensimmäinen poika ja siitä vajaan 4 vuoden kuluttua toinen. Erosimme oltuamme 13 vuotta naimisissa. Oli todella vaikeaa irrottautua toisesta  - olimme kasvaneet yhdessä aikuisuuteen.

Olin 3½ vuotta poikieni kanssa päineen kasvattaen heidät käytännössä kokonaan yksin. Heidän isänsä ei ottanut heitä viikonloppuisin eikä lomillaan luokseen. Tapasin toisen mieheni – menimme liian äkkiä naimisiin. Muutimme paikkakuntaa. Perustimme yhteisen yrityksen,  joka kasvoi suhteellisen isoksi sillä alalla. En tiennyt, että hän oli koukussa alkoholin, huumaavien lääkkeiden ja mielenterveyden kanssa. Lamavuosina tuli konkurssi. Vuosien varrella (vajaan 4 vuotta) hänen tilansa oli huonontunut. Mukaan tulivat alkoholiparantola, mielisairaala jne. Usein tuntui, että en selviä henkisesti hengissä kaikesta. Vieraat naiset ja valehtelut olivat kuuluneet jo alusta lähtien kuvioon. Erosimme. Seuraavana vuonna (8 v. sitten) löysin hänet mätänemistilassa kärpäsien ja matojen keskeltä. Epäiltiin tappoa. Avioliittomme oli täysi helvetti alusta lähtien. Kaikkea muuta kuin mitä sen piti olla – kuvittelin tavanneeni elämäni Prinssin.

Aloin toimia kriminaalinuorien tukihenkilönä ja jonkinlaisena keinoemona. Yksi heistä kasvoi minun ja lasteni kanssa mieheni kuoleman jälkeen. Hän hakkasi  minut 9 kertaa. Ei kestänyt läheisyyttä.

Monta vastaavanlaista tapahtumaa on sattunut ja tuntuu sattuvan elämäni varrella. Koko ajan. Isoja elämänmuutoksia neljän vuoden välein. Olen ylimääräisen energiani kohdistanut muiden ihmisten auttamiseen. Monin eri tavoin. Minulta on monta kertaa kysytty, miten jaksan aina auttaa muita ihmisiä. Olen itsekin sitä usein miettinyt. Mielestäni lapsuudestani löytyy kaksi ohjenuoraa, joiden avulla olen selvinnyt todella vaikeinakin aikoina päivästä toiseen. Muistan isästäni yhden hyvän asian – hänen sanansa:

”Muista aina, että pidät pääsi pystyssä…” – eli olen ajatellut sen niin, että kun on todella vaikeata ja tiedän, että olen tehnyt kaiken voitavani ja toimineeni omantuntoni mukaan oikein, pystyn katsomaan itseäni ja muita silmiin, ei minulla ole mitään hävettävää. Pääasia, että itse tiedän, miten asiat on. Lisäksi körttisen kasvatukseni ansiosta minulla on mielestäni käsitys oikeasta ja väärästä ja usko Korkeimpaan, joka auttaa, kun on oikea hetki. Välillä on kieltämättä tuntunut, että ei Jumalaa ole olemassakaan, kun en ole ymmärtänyt, miksi Hän ei auta. Mutta olen oppinut huomaamaan, että kaikella – ikävillä, raskailla ja vaikeilla asioillakin on oma merkityksensä, jonka huomaamme ja ymmärrämme vasta jälkeenpäin. Tällaisesta vähän yli vuoden mittaisesta asiasta olen jälleen kasvattamassa itseäni loppusuoralle. Olen joutunut löytämään erilaisia keinoja päästä asioiden yli kun järki sanoo miten asiat ovat ja tunne väittää edelleenkin muuta. Äitini sitkeys ja välittäminen lapsistaan ovat olleet kasvamisen mallina myös aikuisuudelle. Elämä on ollut paras opettajani ja isäni sanat, äidin sitkeys mallina ja mummun körttisyys perintönä ovat olleet ohjenuorani ja punainen lankani tässä elämän loputtomassa koulussa.


====================

Luokanopettajani 3-6 luokilla sai minut innostumaan musiikista. Vieläkin kuhunkin tilanteeseen sopiva musiikki sekä soitettuna että kuunneltuna saa huonon tuuleni tarvittaessa kaikkoamaan tai minut rentoutumaan tai ihan vain hyvälle tuulelle. Joskus on myös helpompi viestittää rakkaalle ihmiselle omista tunteistaan musiikin  välityksellä. Musiikki on minulle sekä henkireikä että     kommunikointiväline.

====================

Elämäni paras opettaja on ollut ala-asteen 3-6 lk:n opettaja. Omalla positiivisella suhtautumisellaan ja mielenkiintoisilla oppitunneillaan hän sai minut ihannoimaan opettamista, jota sitten harjoittelin pikkuveljeä opettamalla. Kutsumus opettamiseen kasvoi niin suureksi, että nykyään opiskelen toista vuotta ihanneammattiini luokanopettajaksi.

====================

Oman elämäni paras opettaja on ollut oma äitini ja hänen positiivinen, huumorilla varustettu elämänsä.

Odottaessani ainokaistani olin 26-v ja nykyihmisen tavoin oli huolia työstä ja huomisesta.  Pysähdyin miettimään että äitini saman ikäisenä oli menettänyt sairauden kautta yhden lapsen, mies oli rintamalla – takaisin tulosta ei ollut takeita.  Evakkomatka Karjalasta tuntemattomaan alussa. Toinen lapsi tulossa.   Kuitenkin näistä ajoista hänen kertomuksensa olivat valoisia ja elämänmyönteisiä, toki tuskallisiakin mutta ei milloinkaan itsesäälissä rypeviä.  Taistelu elämästä ja elintilasta oli varmasti sen ajan naisilla kovaa mutta se voima jolla selvittiin oli henkinen elämänmyönteisyys ja jopa itseironia.

====================

Lempi-mummo on ollut paras opettajani. Hän oli vakavasti sairas, mutta jaksoi siitä huolimatta olla aina myönteinen ja kuunnella toisia. Lisäksi hän soitti monillekymmenille kyläläisille aina heidän nimipäivänään ja lauloi onnittelulaulun. Hänen hautajaisissaan oli ihanaa! Nimipäivänään ihmiset muistavat ystäväänsä iloisella mielellä, vaikka kaipaavat häntä.

====================

Paljon on opettajia matkan varrelle osunut, vaikkei elämää takana ole vielä neljääkymmentä vuottakaan. Elämän koulu jatkuu...

Ehdottomasti paras, mieleenpainuvin, suloisin, ihanin ja omalla tavalla erittäin raskaskin opettajani on ollut ehdottomasti oma pieni poikani Jussi.

Jussin elämäkaari oli lyhyt vain kolme ja puoli vuotta, ja tuota aikaa varjosti vaikea lihassurkastumasairaus. Sairauden diagnoosin selvittyä kaikki pysähtyi. Pikkuhiljaa asiat alkoivat saada uuden tärkeysjärjestyksen, oli opittava elämään päivä kerrallaan, mutta ei missään nimessä kuin viimeistä päivää! Tuona aikana oli pakko nauttia niin pienestä ilosta ja onnesta mitä ei aikaisemmin
tiennyt edes olevan. Kuinka paljon yksi pieni hymykin voi saada aikaan ! Jussi taisteli elämästään urheasti (ennuste oli että elää n.1-vuotiaaksi) ja koulutti ja kasvatti koko perhettä ja muita läheisiä.

Päivi

====================

Minun tapauksessani ei ole kuka vaan mikä on ollut paras opettaja. Minulla oli nassikkana vaikeuksia lukemisen kanssa ja olin lähes päivittäin jälki-istunnossa oppimassa tuota jaloa taitoa. Sairastuinpas
sitten vesirokkoon ja kotona ei ollut mitään tekemistä. Äiti oli innokas kirjaston käyttäjä siihen aikaan ja kysyi siis puolestani jotain helppoa lukemista. Luin varmasti kaikki Vihreä Varis- sarjan kirjat ja
toivuttuani lukeminen "jäi päälle". Hoksasin ettei se olekaan niin hankalaa kuin olin kuvitellut. Jos en olisi sairastunut vesirokkoon, en varmasti vieläkään lukisi, olen sen verran jääräpäinen.

Katja

====================

Suurin opettajani ja elämäni tukija on rakas iso-isäni Wiljo. Hän toimi  Helsingissä Rovastina viimeiseen päiväänsä asti, aina ottaen muut sydämellisesti huomioon. Häneltä opin sen ja monta muuta arvokasta ihmissuhdetaitoa, joita tarvitsen liike-elämässä, tavoitteideni saavuttamisessa, mikä tärkeintä, arkisessa ihmisten kanssakäymisessä ja selviytymisessä elämässä.

Saatan joskus tuntea itseni väsyneeksi ja masentuneeksi, mutta vain ohikiitävän hetken; Vilkaisemalla kuvaa "ukista" palaan täysillä tähän hetkeen ja saan käyttööni mahtipontiset voimat jatkaa eteenpäin! Hän on todella voimakas vaikuttaja minun elämässäni.

Oman elämänsä Johtaja

====================

Kukako on ollut paras opettajani? Ylivoimaisesti parhain ja vaativin opettaja on ollut oma lapseni. Lapsen viisaus on jotakin sellaista mitä monet menettävät kasvaessaan "aikuiseksi".

Hän luottaa itseensä sekä elämään ja tuntee turvallisuutta.
Hän keskittyy uuteen asiaan levollisesti ja oppii.
Hän kiukuttelee sekä itkee, kun on sen aika ja tietää olevansa hyväksytty.
Hän nauraa silmät sirrillään niin kovasti, että alkaa nikotella ja tuntee elämän riemun.
Hän tulee luokseni kesken leikin, kietoo kätensä kaulaani sanoen: "äiti" ja antaa pyyteetöntä rakkautta jatkaen taas leikkejään.
Hän herää hyväntuulisena alkavaan päivään ja on levännyt.
Hän makaa keinussa katsellen taivaalle ja osaa olemisen taidon.
Hän kyselee, haluaa oppia sekä vaatii perusteluja ja hän kehittyy.
Toisinaan ollessani väsynyt korotan ääntäni ja olen ärtyinen hänelle....
tuolloin pieni leuka vavahtaa ja hän sanoo: "älä huuda minulle" Otan hänet syliini ja pyydän anteeksi. Arvaa mitä hän sanoo joka kerta? Hän halaa ja sanoo: "saat".. unohtaa asian ja on kuin ei riitaa välillämme koskaan olisi ollutkaan jatkaen leikkiään. Tämä oppi on suurinta ja tärkeintä mitä häneltä
olen saanut oppia... anteeksiantamus elämän tärkein ja vaativin taito ja hän on 7-vuotias!

Päivi

====================

Paras opettajani on ollut avomieheni ja yhtiökumppanini – oikeastaan yhteinen yrittäjätaipaleemme. Aloitimme yhdessä nollasta. Löysin hänet ystäväpiiristä.

Tärkeimpiä opetuksia, jotka olemme yhdessä oppineet:
- Tietyt asiat vaativat oman aikansa
- Hätäilyllä ei saa mitään pysyvää/ hyvää lopputulosta

Kolmas tärkeä opetus on ollut pitää huolta siitä, että yrittäjäpariskuntana meillä on yhdessä aivan oma elämämme ilman työkuvioita. Tätä vaalimme järjestämällä kahdenkeskistä aikaa ja olemalla
välillä myös ei-käytettävissä (kännykät suljetaan työpäivän jälkeen ja viikonlopuiksi, suurimmaksi osaa lomaa myös).

Yhteiset onnistumiskokemukset työsaralla ovat olleet sellaisia huippuhetkiä, joiden herättämiä tunteita ei kukaan voi koskaan kanssamme jakaa. Ne ovat vain meidän yhteisiä.

Se punainen lanka, millä tiedämme kestävämme myrskyt on: aina pärjäämme yhdessä ja toiseen voi luottaa. Toisen erilaisuus tuo myös oman mielenkiintoisen sivumausteen.

Mirja

====================
 
Ensimmäiseksi mieleeni tullut opettajani oli / on esikoisemme Elmeri. Elmeri syntyi 15,5 vuotta sitten keskosena ja on nyt 190-senttinen 88-kiloinen rakas "Järkäleemme" - parhaassa murkkuiässä -. Vaikka olen ammatiltani erityisopettaja ja kasvavien kanssa tekemisissä kaiken päivää, ei ole omien lasten - ja heistä nimenomaan sen ensimmäisen – ohittanutta elämänopettajaa!

Kyllä miehestäkin ihminen oppii, mutta lapsesta vielä paremmin... hehe.

Arna

====================

Minun paras opettajani on ollut elämä itse. Sitä ei löydä kirjasta eikä mistään muualtakaan, vaan se täytyy itse kokea. Vastoinkäymiset ovat olleet parhaita opettajia. Elämän punainen lanka: Ole oma itsesi ja pyri tekemään asiat oikein ja mahdollisimman hyvin.

Sari

====================

Parhaaksi opettajaksi, esimerkilliseksi ihmiseksi elämässäni on noussut hyvä ystäväni Aino. Hän on tullut elämääni aikana, jolloin minulla oli hyvin paljon vaikeuksia.

Silloin hän on lupautunut olemaan minulle "iso-sisko" huolimatta siitä ettemme ole lainkaan sukulaisia.  Minulla ei ole sisaruksia, vanhempani ovat iäkkäitä ja muitakaan sukulaisia ei ole. Olen ollut ypöyksin täpötäydessä maailmassa.
Todella ihanasti Aino-"sisko" on paikallansa toiminut.  Hän on opettanut minut itkemään silloin kun on vaikeata. Hän on opettanut minut kertomaan sen kaikkein vaikeimmankin asian.  Hän on opettanut, että raskainkin asia on jaettuna puolta keveämpi.  Hän on opettanut katsomaan tulevaisuuteen rohkeasti Taivaan Isän johdatukseen luottaen.  Hän on opettanut iloitsemaan ja kiittämään elämän lahjasta. Hän on opettanut että on kysymys ystävyydestä, joka ei rikkoonnu kovimmassakaan elämän löylytyksessä.

Elikkä lyhyesti sanottuna:

Hän on nostanut minut maahan vaipuneen siipirikon,
suorinut ja puhdistanut siipeni,
auttanut uudelleen lentoon ja
näin antanut aiheen kiitoslauluun.
Ihmeellistä, mutta totta.

Ritva

====================

Elettiin 80-luvun alkua ja työskentelin Lapin suurimmassa hiihtokeskuksessa tarjoilijana. Esimiehenäni, ravintolapäällikkönä, työskenteli hotellinjohtajan vaimo, jolta sain eväät toimia toisin!

Oli aamuja jolloin hän töihin tullessaan ei edes vastannut henkilökuntansa tervehdyksiin, vaan kulki vihaisena lasikoppiinsa tärkeiden töittensä pariin. Syy pahantuulisuuteen ei johtunut meistä, vaan... emme saaneet sitä koskaan tietää.

Muistan vielä kuin eilisen sen aamun jolloin päätin "Jos minusta joskus tulee esimies, en KOSKAAN käyttäydy noin." No, minusta sitten tuli esimies ravintolaan ja henkilökuntaa oli 10-30, ja ehkä tuo päätös piti, koska nyt vielä 10-vuoden jälkeenkin saan yhteydenottoja siltä vanhalta, mukavalta henkilökunnaltani 150 km päästä, jolle minulla oli monesti tapana keittää aamukahvit ja heittää "hyvät huomenet".

Pirjo

====================

Paras opetus: VATSAN TAPUTUS - NAURUSSA SUIN!
Parhaan opetuksen olen saanut silloin 2,5 -vuotiaalta Väinö-pojaltani, joka kuunnellessaan lastenlaulua "Pää - olkapäät - peppu - polvet - varpaat ..." ei ehtinyt tehdä kaikkea vaadittua (tarkoituksena on koskettaa mainittua ruumiinosaa kiihtyvätempoisen musiikin tahdissa) ja teki sitten minkä ehti: taputti kertosäkeen aikana vatsaansa iloisesti nauraen... Miksi siis stressaisimme itseämme yrittämällä tehdä mahdottomia, kun oikein mitoitettu tehtävä tuo parhaan tyydytyksen... Taputelkaa siis vatsojanne naurussa suin!

Outi

====================

Pappani oli sitä mieltä, ettei elämässä koskaan kannata kulkea takaisin samaa polkua toivoen näkevänsä siellä jotain uutta ja toisaalta, kun kävimme aikoinaan isäni kanssa kyselemässä lähemmäs 90 vuotiaan pappani kuulumisia, hän hyvin usein vastasi – menee, kuin vesi pitkin pientä puroa. Lyön vetoa, ettei isoisäni ollut koskaan kuullutkaan Herakleitoksesta ("panta rhei" - kaikki virtaa !!) Isäni puolestaan oli tullut siihen tulokseen, ettei kaikkea tarvitse tietää, olennaista on tietää, kuka tietää...

Jari

====================

Tässä olisi kaksi lankaa elämän tielle:

Teknillisestä koulusta fysiikan tunnilta ensimmäinen: Olimme juuri käsitelleet kiihtyvyyden ja seuraavana oli vuorossa hidastuvuus, jota opettajamme pohjusti seuraavasti: "Hidastuvuus on negatiivista kiihtyvyyttä aivan samalla tavoin kuin pakkanen on miinusmerkkistä lämmintä keliä".
Toinen ohje voimalaitoksen konemestarilta:
"Turha tarkkuus on teknistä tietämättömyyttä".

Hannu

====================

Minun paras opettajani on ollut äitini. Hän antoi perustiedon toimiessaan pyhäkouluopettajana seurakunnassamme. Uskoni onkin ollut se, joka on pitänyt minut pystyssä elämäni vaikeissakin hetkissä. Hän on tukenut minua, kun minulla on ollut vaikeaa ja antanut keinot minulle kun on
minun vuoroni ollut auttaa tarvittaessa muita. Olen oppinut olemaan itsenäinen riippumaton muista ihmisistä. Olen oppinut arvostamaan luontoa. Olen oppinut kunnioittamaan toisia ihmisiä ja heidän vakaumustaan vaikka he eivät kunnioittaisi minua ja minun vakaumustani. Ihmisen voi nimittäin hyväksyä vaikka ei saisi vastakaikua. Tulee itselleen parempi mieli. Ja kaikesta tärkein, olen oppinut olemaan oma itseni, niin ihmisten kuin Jumalan edessä. Sinisilmäinen en kuitenkaan ole, vaan jalat on tiukasti maassa. Olen oppinut kaiken tarvittavan äidiltäni ja niin sen pitäisi olla.

Pia K.

====================

Paras opettajani on Taivaan Isä ja täten myös Jeesus.
Tulin uskoon 8 vuotta sitten ja ilman Taivaan Isän kutsua en varmaankaan olisi selvinnyt elämässä eteenpäin. Hän on opettanut minulle kärsivällisyyttä rakkautta itseäni kohtaan ja täten myös muita kohtaan, kun tämä oikea rakkaus puuttui aikaisemmasta elämästäni. Olen oppinut hyväksymään itseni virheineni ja täten myös toistenkin virheet. Jos joskus jonkun ihmisen toimet tuntuvat pahalta, annan yleensä tällaisen ihmisen Taivaan Isän hoitoon.

Rukoilen paljon ja joskus kun tuntuu pahalta (yleensä kerran kuukaudessa) saatanpa polkaista Hänelle jalkaakin ja tosi huonona päivänä olen pyytänyt, että anna vaikka salaman iskeä minuun. Ei ole salama vielä iskenyt, vaan Taivaan Isän ihana hoito on aina tuonut minut 'montusta' ylös. Ja olenkin oppinut, että silloin kun tuntuu kaikkein pahimmalta, on Taivaan Isä kaikkein lähimäpänä.

Raamatusta saan lukea Hänen opetuksiaan ja usein tavallisessa elämässä tulee ahaa-elämyksiä. Parasta on, että voin joka tilanteessa luottaa siihen, että Jeesus on kanssani ja Taivaan Isältä saan apua tavalla tai toisella vaikeissa tilanteissa, joten en ole yksin. Joten Taivaan Isän siunausta teille sinne Positiivareihin ja enkeleitä matkalle...!

Heli

====================

Minulla on 48-vuotisen elämäni aikana ollut monta hyvää opettajaa, mutta parhaat, elämän kaikkiin tilanteisiin sopivat neuvot, olen saanut mummoltani, joka kuoli 85-vuotiaana, viisaana, monenlaista elämänmenoa nähneenä.

Mieleeni ovat jääneet esim.: "Hyvä antaa vähästään - paha ei paljostaankaan..." ja "Olkaa läheisillenne olemassa TÄNÄÄN - huomenna voi kenties olla liian myöhäistä..."

Näitä elämänohjeita olen yrittänyt muistaa, kun elämän tilanteet ja ainainen kiire on tuntunut liian "painostavalta" - ja tähän asti olen selvinnytkin kohtalaisesti - ainakin omasta mielestäni.

Helena

====================

Minun paras opettajani on ollut /on tämänhetkinen työnantajani / työkaverit. He ovat kärsivällisesti neuvoneet ja opastaneet minua ja mikä parasta ovat sanoneet positiivisia ajatuksia ja asioita minusta ja työstäni. Se tuntuu todella hyvältä ja ihanalta, varsinkin kun on ollut ennen sitä 3 vuotta työttömänä. En uskonut, että töissä voi olla näin aurinkoista.

Tarja

====================

Ihania ja opettavia ihmissuhteita olen saanut elämässäni kokea useita, ja jokainen tuntemani ihminen on opettanut minulle jotain tärkeää elämästä. Mutta tällä hetkellä rakkain ystävistäni on Jonna (jokainen ihminen on eri hetkillä eri tavalla läheinen). Jonna on exmieheni lapsuuden ystävä ja exmieheni kautta siis tutustuinkin häneen 8 vuotta sitten. Ja löysimme heti ystävyyden siteen väliltämme, ja vuosien myötä se on vain kasvanut.

Jonna on positiivisin ihminen, jonka tunnen. Aina hän näkee jokaisessa ihmisessä hyvät puolet, oli ihminen sitten kummoinen tahansa. ja asioissa ei Jonnalle ole mikään pelkästään mustaa ja valkoista, vaan hän näkee myös harmaan eri sävyt. Jos minulle tuleekin ongelmatilanne, juttelen usein Jonnan kanssa, sillä hän osaa valottaa tilanteen toisen ihmisen näkökannasta. Jonna on myöskin niitä harvoja ihmisiä, joilta saan lempeää kritiikkiä itsestäni ja jolta sen myöskin hyväksyn. Jonna sairastui jo lapsena reumaan ja hänellä on aivan varmasti kamalia kiputiloja, mutta koskaan näiden 8 vuoden aikana en ole kuullut hänen valittaneen sairauttaan. Hänet on leikattu useita kertoja ja on joutunut sairautensa vuoksi luopumaan rakkaimmista harrastuksistaan esim. koirien kouluttamisesta. Mutta aina hän jaksaa olla iloinen ja kannustaa toisia.

Hän ei ole käpertynyt itseensä, vaikka moni hänen tilanteessaan olisikin niin tehnyt, vaan on hyvin ulospäin suuntautunut. Ehkäpä hän on oppinut nöyryyttä eri tavalla kuin me täysin terveet ihmiset, jotka rutisemme niin kovin helposti pienistäkin asioista. Ehkäpä hän on oppinut hyväksymään erilaisia ihmisiä 'helpommin' kuin me muut, sillä luulen hänen käyneen myös kovan koulun opeteltuaan rakastamaan itseään sellaisena kuin hän on (sairauden runtelemaa kehoa on opittava rakastamaan siinä missä tervettäkin). Hänessä on joka tapauksessa sellaista elämänviisautta, jota kunnioitan ja arvostan. Jos kenelle, niin hänelle toivon tänä päivänä kaikkea ihanaa, lämmintä ja vaaleanpunaista.

Tiina

====================

Paras opettajani on ollut kuolema. Sain paljon ajateltavaa ja aivan uuden ajatusmaailman ollessani pahimmassa murrosiässä siinä 17 vuoden iässä. Ensirakkauteni, poika joka tuolloin oli 25-vuotias, kuoli mahasyöpään ja kaikkien tuskien jälkeen aloin nähdä oman elämäni aivan uudelta kantilta. Siskoni kuoli muutama vuosi sitten synnytykseen ollessaan 35-vuotias. Hautajaisissa sain vain lujemman otteen elämääni, osaan olla kiitollinen siitä että saan nauttia luonnon kauneudesta ja siitä että minulla on ystäviä ympärilläni. Yksinhuoltajaäitinä saan taistella ja tapella lasteni kanssa joka aamu kun lähdetään hoitoon, mutta kuitenkin kaikki riitamme päättyvät suukkoihin ja lupaukseen että tästä tulee hyvä päivä. Nautin elämästäni ja suurella sydämellä voin sanoa että minulla on kaikki hyvin.

Mervi

====================

Hyviä opettajia löytyy elämäni varrelta niin monia, jotka tahtoisin mainita tässä yhteydessä. Jos nyt nimeän yhden heistä, ja kaikkein parhaimman, on se äärimmäisen vaikeaa ja tuntuukin siihen kuluvan liian kauan kallista työaikaa (on kai jätettävä aamuteetauko väliin...). En tahtoisi olla henkilö, joka laittaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen, mutta suostun nyt poikkeuksellisesti tähän - ja kirjoitan tämän hetkisen näkemykseni asiasta.

Läpi myrskyjen ja vaikeuksien keskelläkin on kahden opettajani viisaat neuvot säilyneet läpi viimeisten 12- 15 vuoden aikana sellaisina kuin ne olen omaksunut vuosina 1985-1988. Selkeinä ohjeina, joiden mukaan toimiminen olisi ehdottoman oikein – mutta niin usein – äärimmäisen vaikeaa! Kiitos heidän, tiedän siis teoriassa lähes kaiken oikeasta tavasta suhtautua elämän vaikeisiin kysymyksiin, mutta käytännössä en aina kykene elämään edes naurettavan yksinkertaisissakaan tilanteissa - saati sitten todella vakavien asioiden keskellä – oikealla tavalla.

Mieleeni nousee siis nämä 2 henkilöä:
Suomen Hypnosialiiton toiminnanjohtaja Pasi Koivunen
Amer- Instituutin kouluttaja Göran Hietarinta
Jos siis jompikumpi on nimettävä paremmaksi, sanoisin sitten tämän olevan Göran Hietarinta ja aivan samalla lailla yhtä tasavahvana kuin tuli Juha Mieto aikanaan 1/100 s hävinneenä MM-kullasta, tulee sitten hyvänä kakkosena (huom: tässä "Elämänviisaudet" - sarjassa) Pasi Koivunen!

====================

Niin, se punainen lanka on sellainen lankavyyhti, etten taida osata sitä muutamaksi sanaksi laittaa, mutta ainahan voin yrittää: - Ota asiat sellaisina kuin ne eteesi tulevat - siten kuin ne tapahtuvat - hyväksy tosiasiat, yritä nähdä aina niiden valoisat ja myönteiset puolet ja iloitse niistä. Jos tuntuu, että on murehdittava, niin ok, mutta sillekin on laitettava kohtuullisuuden nimissä rajat, siis vaikkapa "tänään murehdin sitten 10 minuuttia tätä juttua..." Ei asiat murehtimalla hoidu. Ei ainakaan sellaiset, joille voi jotakin tehdä! Niille, joille ei voi tehdä mitään, on syytä antaa olla rauhassa. Elämän suurimmat surut kylläkin on elettävä läpi siten, kuin omasta itsestä hyvältä tuntuu - ajan kanssa.

Jukka

====================

Elämäni paras opettajani oli edesmennyt isäni. Toivon olevani edes puoleksi yhtä hyvä kasvattaja kuin hän. Hän osoitti suunnatonta luottamusta joka opetti pitämään lupauksia, ja osoittamaan olevansa luottamuksen arvoinen, rehellisyyttä. Hän opetti kuinka nautitaan luonnosta ja kiireettömyydestä, joka tänä päivänä ei ole maailman helpoin asia oppia. Kaikilla kun tuo kiire tuppaa hengittämään niskaan...

Hän opetti kuuntelemaan ja antamaan aikaansa jos jollain on tarve puhua. Hän opetti työn arvon, oli se mitä tahansa, joten en voisi kuvitella olevani tekemättä työtä.

Kesälomani aikana muistin nämä asiat. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen en käynyt ulkomaanmatkalla, mutta yhtä rentouttavaa ja kiireetöntä lomaa en muista aikuisiässä viettäneeni.

Bodil

====================

Paras opettajani on ehdottomasti ollut yläasteen viimeisellä luokalla ollut fysiikan ja kemian opettaja Anna-Liisa Karvonen. Hänen otteensa opetukseen ja ihmisten käsittelyyn oli tavattoman inhimillinen, joustava ja silti riittävän jämäkkä.

Ryhmässämme oli muutama villin puoleinen oppilas ja viimeisen luokkansa tuplannut oppilas, jotka tavallisesti pyrkivät olemaan enemmän häiriöksi kuin myöntymään opettajan tiukkaan aikatauluun. Mutta toisin oli näillä fysiikan ja kemiantunneilla.

Anna-Liisan tunneilla tiedettiin heti vuoden alussa missä pitää olla kun kevät koittaa eli tavoite oli kaikilla tiedossa. Opetustahti oli tiukkaa silloin, kun piti päästä johonkin välietappiin nopeasti, mutta kun tuli päiviä, että tunnit menivät enemmän tai vähemmän riehumisen puolelle, niin silloin unohdettiin opetus lähes kokonaan ja alettiin juttelemaan niitä näitä. Ei ollut pakko joka kerta paahtaa pää punaisena vaan voitiin välillä myös löysätä tahtia ja antaa mielen tuulettua ja palata radalla taas seuraavalla kerralla.

Mitäkö opin? Ensinnäkin sain lukion kemian kurssista ja lopulta myös päästötodistukseen täyden kympin lukemalla vain yläasteen viimeisen luokan kemian vihkoa ... siis avaamatta lukion kemian kirjaa kertaakaan. Ja opin myös sen, että tavoitteet voi saavuttaa myös paahtamatta otsa kurtussa
jatkuvasti. Pitää osaa antaa itselle ja muille tilaa hengähtää ja rauhoittua. Se jos mikä tuo lisää energiaa. Ei jatkuva harjoittelu tee tänäkään päivänä mestareita.

Petri

====================

Paras opettajani on ollut Raahen aikuiskoulutuskeskuksella Paula Pirttiaho, joka opetti minut sekä uskaltamaan että luottamaan itseeni.

Olen aina ollut ujon puoleinen ihminen, enkä ole uskaltanut mennä tutustumaan uusiin ihmisiin heti jos he eivät ole lähestyneet minua ensin. Se on ollut sitä pelkoa että entäs jos nämä ihmiset eivät pidä minusta ja nauravat selkäni takana.

Paula opetti minulle, ja varmasti muillekin meidän luokalla, positiivisuutta ja elämän iloa. Hän opetti meidät luottamaan niin toisiimme kuin itseemmekin. Hänen oma persoonallisuutensa teki hänestä mahtavan ja parhaan opettajan, joka minulla on koskaan ollut.

Paula on ihminen jonka kaltainen haluaisin olla. Täynnä elämään ja iloisuutta ja valmis jakamaan sitä muillekin! Aina valmis kannustamaan ja auttamaan!
Onneksi olen saanut olla hänen oppilaansa.

Hanna

====================

Nimi on jo unohtunut, mutta mies on jäänyt olemukseltaan hyvin mieleen. Vikansa kaikissa, mutta minuun kiinnitti huomiota hänen vaatimattomuutensa ja kohteliaisuutensa ollessani kesäharjoittelijana IVOn Loviisan voimalaitoksella. Se nosti hänet ylitse muiden.

Minulle oli ollut kovin vaikea oppia sanomaan kiitos kotona. Jotain loksahti paikalleen, kun ensin ihmettelin kovasti, miksi joku on vähäiselle kesäharjoittelijallekin niin kohtelias ja huomaavainen. Vasta silloin minulle selvisi Jeesuksen sanat: Se joka alentaa itsensä ylennetään. Sen kesän jälkeen olen aina availlut ovia kantamusten kanssa liikkuville, antanut tietä kiireisille tai vaivaisille ihmisille, leikkiville lapsille jne. Päästänyt muita edelleni ja opin sanomaan myös kiitos ja anteeksi jne.

Jos yrittää näyttää arvokkaalta ja etuilee ja tönii muita saa osakseen negatiivisia tunteita, mutta miten luokaan mukavia hetkiä kaikille, kun ottaa pikkuisenkin huomioon muita ja hymyilee kaikille. Eikä tarvitse maksaa mitään, vaan saa itsellekin tyytyväisyyttä.

Kumpa moni muukin sen tajuaisi. Tasa-arvo "vouhotuksen" myötä on miesten viimeinenkin kohteliaisuus naisia kohtaan kadonnut. Ei se ole ollut tyhjän vuoksi, että esim. naisille olisi annettava istumapaikka bussissa jne. Ei se ole tyhjää "kohteliaisuutta" vaan järkevää käytöstä.

Ollessani raskaana jouduin kulkemaan täydessä bussissa aamuisin töihin. Joskus oli todella vaikea seisoa ja minun oli pyydettävä paikkaa, kukaan ei tarjonnut sitä pyytämättä. Tai tarjosi kerran yksi vanhempi naishenkilö - hänellä oli kokemusta.

Busseissa kulkiessaan naisilla yleensä on mukana pieniä lapsia tai vähintään raskaita kantamuksia, miehillä korkeintaan salkku. Kohteliaisuus olisi paikallaan. Nykyään korkeintaan joku mies antaa paikan tai avaa oven nuorelle kaunottarelle, joka sitä ei edes välttämättä tarvitse...

No toivon, että joku muukin saa joskus vastaavanlaisia herätyksiä kuin minä omasta käytöksestäni.

Tuula

====================

5-vuotias poikani oli kiusannut veljeään. Istutin pojan keittiön pöydän ääreen ja kerroin kuinka tuhmasti hän oli käyttäytynyt, kuinka hänen pitäisi käyttäytyä ja miten minä toivon hänen nyt toimivan korjatakseen tilanteen. Poika kuunteli  kiltisti saarnani. Lopuksi kysyin häneltä halusiko hän sanoa  jotain. Poika nyökkäsi ja hymyilen sanoi:"Äiti sinä voit olla väärässä".

Olen pitänyt oikeutenani olla väärässä, ei kenenkään tarvitse olla aina oikeassa. Mutta tietysti voihan olla, että olen väärässä.

Hilkka

====================

Minun paras kouluopettaja oli Ali. Hän opetti meitä piirustamaan. Samalla hän antoi elämänohjeita mielestäni ja ainakin minun mieleen painuvan mukavasti.
Yksi esimerkki elämän varrella hyödynnettäväksi oli seuraava:
Rouvasväki oli mennyt päiväkahville erään heistä kesämökille. Ihanat leivokset olivat leivoslaatikossa. Kuinka sitten olikaan voinut tapahtua, ettei leivoslapio ollut mukana.

Siinäpä sitten päiviteltiin, että mitenkäs tästä nyt selvitään. Kunnes maailman paras piirustuksenopettajani kertoi sanoneensa, että hän ainakin aikoo ottaa sormineen herkun ja herkutella ja kuulema muutkin uskaltautuivat seuraamaan esimerkkiä. Minä opin tästä  talonpojanjärjen käytön luvallisuuden, joustavuuden tilanteen mukaiseen käyttäytymiseen, itsenäisen ajattelun ja toimimisen ja monta muuta asiaa, jotka ovat todella olleet avuksi monessa elämän varrella.  Minusta tuli terveydenhoitaja (itsenäinen työ ja päätöksenteko monissa kiperissäkin tilanteissa, tutkija vielä itsenäisempi ehkä).

Eeva

====================

Minun paras opettajani henkiseen kehittymiseeni liittyen on ollut Ulla Lindroth. Hän työskentelee Invoke Oy:ssä, joka järjestää PCM (Process Communication Model) kursseja. Olin työhön liittyen hänen pitämällään kurssilla joulukuussa -98. Tämän kolmipäiväisen kurssin aikana minun elämässäni tapahtui suurin positiivinen muutos asennoitumisessa itseeni, lähimmäisiini ja elämään yleensä mitä olen koskaan kokenut. Tällä kurssilla opin ymmärtämään ja hyväksymään itseäni paremmin kuin koskaan ennen. Kurssilla opin myös sen, miten me ihmiset olemme erilaisia, kuinka erilaiset ihmiset käyttäytyvät, mitkä ovat erilaisten ihmisten tarpeet (psykologiset), mistä tunnistan omien ja läheisteni tarpeiden tyydyttymättömyyden ja kuinka pystyn "huoltamaan" omia ja myös läheisteni tarpeita.

Lyhyesti sanottuna; Ulla opetti minut rakastamaan itseäni! Opin mm. luopumaan kaikesta itseäni ja läheisiäni kohtaan suuntaamastani repivästä kritiikistä. Ja tämän kun olen pystynyt lopettamaan olen saavuttanut pysyvän "ihmeellisen pehmeän" olon. Samalla kun olen oppinut rakastamaan itseäni, pystyn myös rakastamaan lähimmäisiäni paremmin. Tämä on ollut minulle suuri asia. Olen oppinut Ullalta myös paljon muutakin arvokasta, jota minulla ei nyt tässä aamutohinan keskellä ole aikaa kirjoitella.

Nimeän tässä saman tien myös toiseksi parhaan opettajani. Hän on Lois L. Hay ja erityisesti hänen kirjansa 'Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi'. Ullan kurssin jälkeen minulle jäi sellainen ajatus, että haluan kehittää itseäni henkisellä alueella edelleen ja törmäsin vahingossa kirjastossa ensimmäisenä tähän kirjaan, joka oli toinen megapotku takamuksilleni itseni kehittämisessä kohti positiivisempaa ja rakastavampaa ihmistä. Tätä kirjaa olen suositellut kaikille, jotka ovat kiinnostuneita itsensä kehittämisestä ja erityisesti siitä mitä me voimme ajatuksillamme saada aikaan - niin hyvää kuin pahaakin - elämässämme.

On muuten ihmeellistä, miten "pelkästään" se että olen oppinut hyväksymään itseni paremmin ihmisenä, on auttanut pääsemään eroon monenlaisista jännityksistä (esim. esiintyminen) ja muista negatiivisista tuntemuksista, jotka liittyvät usein sosiaalisiin tilanteisiin.

Että sellanen stoori.

Risto

====================

Elämän koulussa olen tutustunut vanhempaan alan kollegaan Yli-insinööri Matti Leppään. Ensimmäisen kerran tavatessamme 1966 hain Häneltä aineistoa päättötyöhön. Sainkin erinomaisen vaihtoehdon, josta sanoin voivani helposti prujata sopivan päättötyön. Saatesanoiksi sain kuitenkin viestin "työ joka ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee tulla HYVIN tehdyksi". Prujaaminen jäi ja paneuduin kunnolla asiaan. Tätä sähkösuunnittelua on nyt riittänyt yli 30 vuotta...
 
Paavo

====================

Pyysit kertomaan jotain aiheesta "Paras opettajasi"
Tämä juttu ei ole uusi mutta alan uskoa että se on tosi. Luin jostain joskus että lapset syntyvät juuri sellaisille vanhemmille joille heidät on tarkoitettu, eli he tulevat olemaan vanhempiensa "opettajia".

Nuorempi tyttäreni syntyi toisessa avioliitossani ... ikäeroa vanhempaan siskoon tuli 14 vuotta. Tämä nuorimmainen on tällä hetkellä 9-vuotias. Toinenkin avioliittoni päättyi eroon pari vuotta sitten ja tämä tyttäreni jäi elämään kanssani. Hänen kanssaan kuitenkin olen oppinut 9 vuoden aikana näkemään kaiken sen mikä on tärkeää ja totta. Mistä asioista ei kannata murhetta kantaa ja mihin kannattaa panostaa. Hänen "boheemi" taiteellinen luonteensa antaa joka päivä ajattelemisen arvoisia aiheita. Hän on opettanut näkemään kauniit asiat ympärillä...jopa leppäkerttujen erinomaisuuden.

Hän huudahtelee välillä että onpas kaunis rakennus ... (kaunis vanha kivikirkko), miten ihania kukkia. Hänen vaistoillaan hän löytää positiiviset ihmiset...Kun hänelle valittiin aikoinaan lapsenvahtia, annoin hänen itse päättää melko pitkälle kuka olisi sopiva. Valinta oli oikein onnistunut. Minun kärsivällisyyteni on kasvanut ja suurpiirteisyyteni lisääntynyt ... hänen uteliaisuutensa on tarttunut minuun. Hän olisi aina valmis näkemään ja kokemaan uusia elämyksiä, matkustamaan vaikka maailman ääriin... Eräänä päivänä keskustelimme minun töitteni määrästä. Sanoin että saisin enemmän rahaa jos olisin joskus pidempään töissä. Hän vastasi "kuule äiti, minä haluan että tulet neljältä kotiin, ei se raha ole ollenkaan niin tärkeää..."

Eräänä iltana nukkumaan mennessämme hän aloitti keskustelu josta ajattelin että olen ehkä kasvanut ja kasvattanut häntäkin ihan hiukan oikeaan suuntaan kun hän pohti seuraavaa: "Äiti, kerro minulle yksi juttu. Miksi minä en osaa sanoa Emmille (Emmi on eräs hänen kavereistaan) yhtä ilkeästi kuin Emmi sanoo minulle...." ...ei ollut ihan helppoa keksiä vastausta.
On ollut ihanaa löytää positiivinen lapsi itsessään hänen ansiostaan...

Tarja

====================

Oma isäni on ollut paras opettajani. Mitä vanhempi olen, sitä enemmän häntä arvostan. Olen miettinyt paljon hänen elämänkohtaloaan. Alle kaksikymppisenä hän sairastui tuberkuloosiin. Hänelle ei voitu osoittaa edes hoitopaikkaa, vaan lääkärin ainoa neuvo oli: ota mahdollisimman paljon aurinkoa. Isä teki työtä käskettyä. Hän näytti minulle myöhemmin kallionkolon, jossa hän oli ottanut aurinkoa päivästä toiseen. - Ja hän parani. Sen sijaan hänen sisaruksensa ja äitinsä kuolivat tuberkuloosiin.

Tuberkuloosin turmelimin käsin isä tarttui talon töihin. Hän meni naimisiin naisen kanssa, joka ei kestänyt sen aikaisen maalaistalon ankaraa puurtamista. Eli isä jäi tavallaan yksin huolehtimaan kolmesta lapsesta ja talon töistä. Isä lypsi, leipoi, siivosi, paikkasi ja parsi. Ja kasvatti lapsensa aikuisiksi.

Kauneimpia lapsuusmuistojani on, kun sain olla isän mukana maalaistalon töissä tekemässä aitaa, lypsämässä jne. Usein isä lauloi. Hän oli elämäni tukipilari. Ihmiset etsivät hänen seuraansa, sillä hän oli hyvin positiivinen ihminen, jolle kaikki ihmiset olivat tärkeitä. Meille saivat tulla niin kulmakunnan lapset kuraisine saappaineen kuin vähän maistissa olevat laitapuolen kulkijat. Jokaiselle riitti hyvä sana ja kahvia itse leivotun pullan kanssa.

Kun isä myöhemmin halvauksessa menetti aluksi luku-, puhe- ja kirjoituskykynsä, hän vähän parannuttuaan pyysi minua kirjoittamaan isot aakkoset lehtiöön. Hän alkoi opetella uudelleen kirjoitusta. Tietosanakirjoista hän opetteli sanoja, koska hänellä oli loppuelämänsä vaikeuksia pitempien sanojen lausumisessa.

Isä kertoi, että hänen nuoruuden unelmansa oli tulla kansakoulunopettajaksi. Hänen opettajansa oli sitä kovasti suositellut. Jostain syystä vanhemmat eivät tukeneet häntä tässä asiassa. Niin isästä tuli olosuhteiden pakosta maanviljelijä. Mutta ainakin minulle, kuten monelle muullekin kulmakunnan lapselle hän oli suuri opettaja.

Hänen kauttaan opin, kuinka kohtaloaan ei ehkä voi itse muuttaa, mutta voi valita suhtautumisensa siihen. Isän elämänhalu ei koskaan sammunut. Ei silloin, kun hän alle kaksikymppisenä selvisi vakavasta sairaudesta ja joutui opettelemaan uudelleen kävelemään. Ei silloin, kun hän ei eräänä päivänä enää osannutkaan lukea ja kirjoittaa.

Muistelen isää usein. Joskus, kun elämä on kolhinut eikä ulospääsyä tunnu löytyvän, olen löytänyt uutta puhtia hänen kauttaan. Omat vaikeuteni ovat kuitenkin olleet pieniä verrattuna hänen elämäänsä. Olen kaivanut sisuni esiin ja selvinnyt eteenpäin. Juuri nyt elämäni on todella hyvin! Ja tulevasta selviän kai tällä isältä perityllä positiivisella elämänasenteella!

Taina

====================

Paras opettajani oli reilut kymmenen vuotta sitten silloinen esimieheni. En enää ollut untuvikko työelämässä, mutta hän opetti minulle sisäisen yrittäjyyden teesejä käytännössä. Hän oli uskaltava, avarakatseinen, innovatiivinen, "rohkelikko", äärettömän dynaaminen, otti kontakteja ja piti niitä yllä, visio aina mielessä, periksiantamaton,.. (tosia kehusanoja kaikki).

Työelämän teeseistä muun muassa jäivät mieleeni seuraavat:
+ On helpompi tehdä ensin ja pyytää sitten lupa (tai anteeksi) kuin päinvastoin.
+ Ota joka päivä riskejä niin paljon, että sinut voidaan irtisanoa.
+ Tee  KAIKKI ne työt, joita tavoitteen saavuttaminen vaatii, olivatpa ne sitten miten vähäarvoisia tai väsyttäviä tahansa.

Päivi

====================

Vuosien varrella elämässäni on ollut monia hyvin tärkeitä ihmisiä, ja noin äkkiseltään ajatellen tuntuu todella ylivoimaiselta ruveta poimimaan joukosta yhtä ylitse muiden. Lähes jokainen ihminen, jonka elämässään tapaa, on jollain tavalla opettaja. Jokaiselta saattaa jäädä mieleen joku, vaikka pienikin elämänohje, josta yhteensä sitten muodostuu se elämän punainen lanka...

Toki, jos laitan ihmiseni TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN, ylinnä ovat luonnollisesti omat lapset, joista saa loputtomasti uutta elämänintoa, ja uskoa huomiseen, samoin oma äiti ja mamma ovat ne tärkeät tukipylväät elämässäni, ystäviäkään ei ole koskaan liikaa, niitä tarvitaan!

Hanna-Leena

====================

Oli aikoinaan muutamia kuukausia töissä tukkuliikkeessä, joka välitti maatalouteen liittyviä tuotteita pääasiassa kauppiaille ja viljelijöille. Ajan kuluessa huomasin, ettei ko. työ ollut "minun heiniäni" ja menin sanoutumaan irti. Liikkeenjohtaja; lähempänä kuuttakymmentä oleva mies otti irtisanoutumisen vastaan ja kiitteli hyvästä yhteistyöstä. Lopuksi hän sanoi:

"Muista sitten, olitpa jatkossa töissä missä tahansa tai minkälaisessa organisaatiossa tahansa, kilpailijasta ei saa puhua pahaa asiakkaille." Silloin ajatus ei kovinkaan paljon herättänyt ajatuksia, mutta vuosien varrella olen todennut, että ajatus on hyvä. Pahan puhumisella kilpailijasta yms. saa aikaan itselleen ja omalle työlleen vaikeuksia.

Marja

====================

Minä en voi määritellä tarkasti kuka on ollut paras opettajani. Voisin sanoa, että kirjat; olen eronnut opiskeluaikanani ja kun luin sosiaalialaa sain sen alan oppikirjoista hyvää tietoa mm. itsensä johtamisesta, itsetunnosta, ihmissuhteista ja ihan jokapäiväisistä arjen selviytymiskeinoista. Voisin sanoa, että lapseni ovat olleet parhaat opettajani. Tyttäreni oli noin 4 v. kun erosin. Hänen luonnollinen suhtautumisensa moniin uusiin asioihin sai minutkin katsomaan asioita samalla lapsenmielellä (olimme "evakossa" toisella paikkakunnalla lisäopiskelujeni takia, puskimme lunta omakotitalon pihasta hammasta purren jne. ), sain toisen lapsen, joka oli pahasti ruoka-aine allerginen, ja aina tuskaillessani kilojeni kanssa, ajattelen kuinka lujasti poikani uskoo minun tarkoittavan hänen parastaan, kun kiellän useitakin ruoka-aineita häneltä - ja taas saan puhtia kieltäytyä jäätelöstä, pullasta  jne..

Voisin sanoa, että paras opettajani on ollut työttömyys, itse työttömänä olleena ja sen jälkeen työpäiviä työttömien kanssa tehdessä. Se ilo ja riemu, mitä saan aina silloin  tällöin kohdata, kun löydän pitkään työttömänä olleelle työpaikan, saa punnitsemaan omaa elämäänsä - ja turhia narinoita - aina uudelleen. Ne pitkät keskustelut, joita käyn "elämän murjomien" kanssa, saa minut taas muistamaan kuinka pienistä arjen iloista kannattaa nauttia.

Minä löydän itselleni parhaan opettajan lähes joka päivä, jokainen opettaa uuden asian, tai tuo jotain uutta jo ihan itsestään selvänä pitämääni asiaan.

Liisa

====================

Paras opettajani on Korkeampi Voima, sellaisena kuin sen kukin haluaa ymmärtää.

Löysin "opettajani" sisareni miehen kutsuttua minut Minnesotan infotilaisuuteen, jossa kerrottiin Alkoholismin vaikutuksista perheeseen ja ystäviin. Sieltä sain tiedon Al-Anonin Aikuisten Lasten -ryhmästä, jossa voisin alkaa hoitamaan itseäni ja tervehtyä perhettäni kohdanneesta alkoholismi-sairaudesta. Ryhmässä on kahdentoista askeleen ja kahdentoista perinteen ohjenuora, josta olen saanut uuden sisällön elämääni. Olen nyt opiskellut tätä uutta elämäntapaa kuusi vuotta ja olen tullut koko ajan onnellisemmaksi ja "elävämmäksi". Tiedän sieltä löytäväni avun jos alkaa ahdistaa.

Sirpa

====================

Paras opettajani on ehdottomasti 4-vuotias Aleksi-poikani. Aleksi on opettanut minulle, että joka päivä kannattaa kulkea silmät auki, nähdä pienetkin yksityiskohdat ympärillään. Purematta ei kannata niellä mitään vaan on kyseenalaistettava asioita, pohdittava merkityksiä ja etsittävä perusteluja. Kaikkea ei kannata uskoa, ennen kuin itse näkee! Aleksi on myös opettanut, millaista rakkaus on parhaimmillaan: ehdotonta, ehtymätöntä, anteeksiantavaa, armollista. Aleksi on opettanut minut olemaan kiitollinen
jokaisesta päivästä. Hän on antanut minulle syyn haluta elää 100-vuotiaaksi.

Kiitos Aleksille!

Kirsi

====================

Paras opettajani on ollut rakas aviomieheni (ja on edelleen). Hän auttaa minua, hyvin voimakkaasti ja spontaanisti elämään ja toisiin ihmisiin suhtautuvaa naista, ottamaan asioihin monta näkökulmaa ja miettimään asioita toisten ihmisten kannalta. Hän myös ymmärtää sekä minua että muita ihmisiä hienosti, eikä ensimmäiseksi ihmettele, miksi tuo tomppeli noin tekee, sanoo tai ajattelee. Työhönikin hän opettaa minua suhtautumaan kärsivällisesti ja realistisesti liikoja hötkyilemättä. Onnekseni hän on tukenani ja elämänopettajanani joka päivä. Ja aina samalla kärsivällisyydellä ja rakkaudella sekä minua että muita ihmisiä kohtaan.

Marjatta

====================

Minulla on ollut monta hyvää opettajaa elämässä. Tässä eräs heistä. Olin Lapissa viime tammikuussa hiihtomatkalla. Hiihtelin yksikseni hiljaista latua kaamoksen kauniissa värikylläisessä valaistuksessa.

Latu alkoi hiljalleen nousta ja pysähdyin katsomaan  edessäpäin näkyvää kaunista lumista metsää.

Näin edessäni nuoren koivun, joka lumitaakan alla oli painunut ja muodosti nyt kaaren ladun yli. Välittömästi tajusin, että tässä nyt näen elävän esimerkin siitä mitä merkitsee nöyryys. Se ei sisällä tippaakaan nöyristelyä. Ainoastaan nöyryyttä elämän ja olosuhteiden edessä. Sen sisällä on kaikki elinvoima, kaikki sitkeys ja  luottamus omiin voimiin. Kunhan kevät tulee ja lumitaakka vähenee, se puhkeaa jälleen lehteen ja kukoistukseen mahdollisesti vähän kaartuneena, mutta se ei luovuta!   Todellinen nöyryys on kumartumista väistämättömän edessä mutta oman sisäisen voiman säilyttämistä.

Minulle tuolla opetuksella oli suuri merkitys.

Pirjo

====================

Paras opettajani on oma avopuolisoni, koska hän tukee minua. Häneltä olen saanut tukea ja kannustusta opiskeluuni ja muutenkin elämääni. Hän on minun paras opettajani. Nautin hänen kanssaan olostani ja hänen kanssa on mukava tehdä kaikkea kivaa.

Timo

====================

Elämäni paras opettajani on ollut isäni, joka on jo edesmennyt. Hänen valitut kultaiset ohjeet ja elämän langat ovat minua auttaneet nimenomaan kiperissä ja vaikeissa elämäntilanteissa. Hän antoi osviittoja siitä, miten pitäisi kokea suru ja ilo. Miten pärjäisit, vaikka elämän tuulet sinua heiluttavat ja putoat mutakuopan alle. Ota tyttö kiinni itseäsi niskasta ja ole oma itsesi. Auta lähimmäisiä aina omien voimavarojen mukaan ja ole ystävällinen. Kun tuntuu siltä, että kaikki kaatuu niskaan, niin jostain tulee voimaa jaksamiseen.  Koskaan ei mua Jumala hylkää. Elämän kultainen keskiside pysyy, kun pysyt tyynenä ja luotat itseesi ja ylimpään. Helmiä annetaan niille, jotka ansaitsevat niitä.

Merja

====================

En voi nimetä vain yhtä henkilöä parhaaksi opettajakseni, sillä elämän varrella heitä on ollut useita ja jokainen heistä kulkee osana minua läpi elämäni. Ensimmäinen ja ehkä rakkain opettajani on ollut isänäitini Alina-mummo, jonka opetukset kulkevat mukanani päivittäin, vaikka hänen kuolemastaan on jo puolitoista vuotta. Hänen lisäksi opettajia on löytynyt ystäväpiiristä, kotoa, koulusta, kadulta, työelämästä.

Yhteistä näille kaikille opettajilleni on se tapa, jolla he kohtaavat elämän - avoimin silmin, vastaanottavaisena ja uteliaana. Heille kaikille elämä on rikas ja antoisa polku, jossa jokainen päivä tuo uutta tullessaan ja antaa aihetta iloon, suruun, pohdintaan ja uuden ihmettelemiseen. Heiltä olen oppinut heidän sanojen, tekojen ja heidän tapansa kohdata elämä kautta, että ei ole niin vähäpätöistä asiaa, tapahtumaa, hetkeä etteikö siitä voisi oppia jotain itseä  eteenpäin vievää. Tänään opin omalta juuri viisi vuotta täyttäneeltä tyttäreltäni, että Peppi Pitkätossu on Efraimin tytär. Tuon tiedon jakaminen sai hänet suunnattoman onnelliseksi ja minut myös.
 
Ritva

====================

Elämäni varrelle on mahtunut jo tähän mennessä monia opettajia. Nuoruudessani lauloin 5 vuotta Oulaisten nuorisokuorossa, jota johtaa Tapani Tirilä. Hän opetti minulle ja varmasti kaikille muillekin
kuorolaisille, kuinka tinkimättömällä työllä saavutetaan huipputuloksia, ja että aina kannattaa pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Opin pitkäjännitteiseen työskentelyyn, ryhmässä toimimiseen ja sain runsaasti esiintymiskokemusta ja -varmuutta. Kuoroja on monia, mutta vain harvat ovat saavuttaneet sellaista menestystä kuin Oulaisten nuorisokuoro, mikä on puhtaasti Tapani Tirilän ansiokkaan työn tulosta!

Merja

====================

Elämäni opettavin tarina, on tullut äidiltäni, joka oli kärsinyt kovia ja kysyessäni hänen kuolinvuoteensa vierellä häneltä, eikö hänen tekisi mieli kostaa toiselle ihmiselle kokemaansa vääryyttä? - Miten voit suhtautua asioihin niin, ettei tee mieli antaa samalla mitalla takaisin?

Hänen vastauksensa ja elämän antama viisaus on antanut moneen myöhemmin kokemaani sellaiseen tilanteeseen, jossa olen joutunut tuntemaan vääryyttä itseäni kohtaan rauhallisen ja levollisen olotilan. Vastaus oli: " Ei se ole minun tehtäväni, Jumala ja elämä eteenpäin hoitaa sen asian."  Hyvää viikonjatkoa ja armeliaisuutta toisten virheille..

Hilkka

====================

Paras opettajani on avopuolisoni. Tapasin hänet Kokkolan Nesteellä syyskuussa 1998 - kihloihin menimme 99 ja kesäkuun18 päivänä meille syntyi poikalapsi. (avopuolisoni on matematiikan lehtori)

Pia
====================

Mieleeni muistui paras opetus, joka on pysynyt matkassani miltei 50-vuotiaaksi asti, iin päätin kertoa sen, vaikka näin jälkijunassakin.

Tätini oli aikoinaan tehtaan työläinen pienellä paikkakunnalla ja teki raskasta työtä pakkaamalla nauloja. Hän oli yksinhuoltaja ja pienestä palkastaan koulutti tyttärensä keskikoulua myöten hyvään ammattiin. Tätini oli iloinen ihminen ja hänellä oli hyviä ystäviä. Itse hän ei pyytänyt apua vaan auttoi muita. Minä ihmettelin, pieni kun olin, miten hän aina jaksoi kuunnella toisten murheita ja löytää asioista hyviä puolia.
 
Tätini asui kotini yläkerran huoneissa, joten minulla oli lyhyt matka kylään. Eräänä iltana istuin lämpöisessä vinttihuoneessa kuuntelemassa tätini ja hänen ystävänsä jutustelua, kun näin tätini ottavan leivän kaapista ja leikkaavan sen puoliksi. Toisen puolen hän laittoi takaisin kaappiin ja toisen puolen hän kääri paperiin ja antoi ystävälleen. Illan pimetessä ystävä lähti kotiinsa ja otti leivänpuolikkaan kiittäen mukaansa. Minä siinä hiljaisena istuin ja olin ilmeisesti ihmettelevän näköinen, kun tätini sanoi lempeästi: Kun antaa hyvästä sydämestään ja tarpeeseen puolikkaan leivän se siunaantuu kokonaiseksi. Seuraavana iltana tuli setäni vaimo käymään ja toi tullessaan kokonaisen vastaleivotun limpun tädilleni tuliaisiksi. Silloin huomasin, ettei aivan kaikesta tekemisestään tarvitse "laskuttaa" vaan hyvän mielen tuottamisesta ja toisten auttamisesta saa parhaimman palkan.

Marja-Terttu

====================

Yksi parhaista on ollut isäni serkku (ja hänen miehensä). Jo pienenä aistin, millainen voi olla todella hyvä parisuhde: rakastava, kunnioittava ja tasa-arvoinen (räiskyväkin). Ymmärsin, ettei lapsettomuus kaada koko maailmaa. Näin, mitä oikea suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus ovat. Ne ovat sisäinen tila, joka antaa tilan ja arvon itselle ja muille. Opin, että tärkeät asiat ovat usein vähäeleisiä.  

Mm. nämä asiat ovat olleet tukenani omassa elämässäni. Kiitos heille sinne jonnekin pilvien taakse.

Hannele



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot