Kirjoitit, että joku on paheksunut tuotekauppaa aamiaskirjeen yhteydessä. Hassua, sehän on vapaaehtoista haluaako aamiaiskirjettä tilata! Itse olen saanut hyviä tuotteita, joita en olisi muuten osannut etsiäkään, olen iloinen, että olen löytänyt teidät :) Olen tilannut itselleni kieli-cd:t (iso hyöty esim. veljelleni joka meni naimisiin venäjää puhuvan naisen kanssa, annoin lahjaksi suomi-venäjänä), Onnistujan Pikku-Jättilänen oli todella tärkeä minulle, juuri äsken tilasin \"viime tingan\" joululahjoja ja olen aikeissa juuri lähtettää ilmaisia sähköisiä joulukortteja jne jne... Jatkakaa samaa mallia!

-Heidi

Lämmin kiitos ja halaus ihmiselle, joka toimitti pakkikortin löydettyä ABC asemalta Nordeaan.16.9.2011. Kiitos rehellisyydestäsi.

Pirkko Heikkinen

Paljon pahaa (itse asiassa kaikki) jäisi tapahtumatta jos kaksi asiaa toteutuisi;

Pitäisimme lupauksemme ja kunnioittaisimme toista ihmistä.


Lähettäjä: Mauri Räsänen

Jussi, Positiivarit

Eräänä päivänä Positiivarit mainostivat korttitarjousta, jossa viestillisiä postikortteja oli saatavana halvalla. Valitettavasti budjettini ei riitänyt määräaikaan mennessä ja pyysin Positiivareilta avustusta, eli hankintaajan jatkamista. Positiivarit lahjoittivat nipun kortteja, jotka olen käyttänyt eri ihmisten onnitteluihin ympäristössäni. Teko oli siis sekä jalo, että tuottava, sillä jatkossa tulen olemaan usean ihmisen yhteyshenkilö korttien osalta. Hyvä palkitaan, sanotaan ja taas tässäkin se nähtiin ihan käytännössä.

- Jouni Tamminen

Kun kuulet jonkun puhuvan ihmisistä pahaa,
pidä molemmat korvasi auki:
Juoru menee toisesta sisään ja toisesta ulos:)

Lähettäjä: Jaana Lehtolahti

Juhani Töytäri, Positiivarit, Lahti

Olen ollut "aamiaisella" kanssasi jo muutama vuoden. Ja hyvää on ollut tarjolla. Monenlaista olen hankkinutkin itselleni ja muille iloksi.15.11 oli osuva aamun ajatus, (Älä pelkää. Päämääräsi on oikea. Mene tunneliin ja kävele sen läpi) jonka kirjoitin kalenteriin. Olen isojen muutosten edessä ja uskon puute meinasi tulla, mutta vahvistin itseäni ajatuksella ja "puskin" eteenpäin sen voimalla. Lämmin halaus ja KIITOS!

Lähettäjä: Eija El-Gendy

Kävin eilen "Läskillä lukutaitoa"-kampanjan loppupunnituksessa tuossa vieressä olevassa kirkkoherran virastossa ja kun olin poistumassa jäin juttelemaan parin naisen kanssa saavutukseni määrästä. Kerroin heille että joulusta on nyt lähtenyt karvan verran alle 20 kiloa johon toinen nainen totesi "Onnea, tosi hieno suoritus ja tuo paitasi on niin osuva tekstiltään: Aina kannattaa yrittää."

Lähettäjä: -marja-

Positiivarit Henkilökunta, Lahti

Lämpimät Kiitokset taas palveluista kun kävin ostoksilla myymälässänne keskiviikkona 14.4 2010 ja sain kaupan päälle POSITIIVISTA Energiaa.Terveisin Tuomo

- Tuomo Rajala

Onnellisuushyppyjä

Olen ottanut tavaksi tehdä työpäivän aikana Onnellisuushyppyjä. Onnellisuushyppyhän on se hypähdys joka on tuttu Charlie Chaplinin elokuvista. Charlie hypähtää ilmaan ja kopsauttaa kantapäät yhteen ilmassa.

Iloisen kepeissä tunnelmissa eräänä päivänä kun mieli oli iloinen jostain asiasta ja mietin miten sen ilmennän fyysisesti, aloitin harjoittelemaan Onnellisuushyppyä. Alku oli hieman kömpelöä mutta ajan kanssa se hioutunut sulavaksi, ainakin omasta mielestä. Nykyisin teen Onnellisuushyppyjä päivittäin työpaikalla kulkiessani. Teen niitä saadakseni hilpeän mielen sekä silloin kun minulla se jo on. Tähän asti olen tehnyt niitä itsekseni, katseilta piilossa, rappukäytävässä, tyhjässä sosiaalitilassa ym. paikoissa. Muutaman kerran olen tehnyt lähimpien työkavereiden nähden.

Onnellisuushypyissä on monta hyvää seikkaa.

- Aina sen tehdessä saa hilpeän ja keveän mielen, onnistui se sitten mielestäni tai ei.
- Mieltä kutkuttaa jo pelkkä ajatus siitä että tekee jotain hilpeää ja ehkäpä salaista.
- Voi tehdä niitä missä ja milloin vain
- Ehkäisee Osteoporoosia tehokkaasti
- Lisää fyysistä ketteryyttä
- Kun tekee sen muiden nähden , kepeys tarttuu heihinkin.

Onnellisuushyppyjen tekemisessä on paljon viestejä joita antaa elämälle. On iloinen ja hilpeä, ei anna raskaiden asioiden painaa maahan. Tekee ennakkoluulottomasti jotain. Antaa positiiviselle lapsekkuudelle, mielikuvitukselle ja luovuudelle tilaa.

Onnellisuushyppyjen aloittamisessa on kynnyksensä. Se vaatii fyysistä uskallusta. Että pystyy olemaan ilmassa tarpeeksi kauan ja siinä välissä vielä kopauttamaan kannat yhteen sekä saamaan hallitun alastulon. Onnellisuushyppy vaatii myös henkistä uskallusta. Mitä jos kaatuu tai mikä pahinta, joku näkee?

Aloittaa voi pelaamalla varman päälle. Hypähdys yksin kotona vaikkapa ottamalla tukea jostain. Uskon että kukaan ei kadu sitä ensimmäistä omaa Onnellisuushyppyään.

Jos Onnellisuushyppy ei tunnu omalta jutulta niin ainahan voi kokeilla muita asioita. Jotain itsestään selvää arkista rutiinia voi tehdä eri lailla kuin aina muulloin. Hyppää vaikka portaan viimeisen askelman tasajalkaa alas. Se on harmaan arjen kahleiden murtamista ja värittämistä pienillä suurilla asioilla.

Näennäisesti mitättömän pieni juttu voi olla valtavan suuri.

Hyppimisiin

Esa

Olen menossa 15 yön päästä naimisiin maailman rakastettavimman miehen kanssa. Näen nyt tähän astisen elämäni selkeänä ja mielekkäänä, vaikeimmatkin asiat ovat kasvattaneet ja opettaneet ja jälkeenpäin asiat, joista ei olisi koskaan uskonut seuraavan mitään hyvää, tuntuvatkin yhtäkkiä mielekkäiltä suhteutettuna elämääni. Olen saanut kaiken, mitä olen saattanut/osannut/uskaltanut toivoa ja paljon enemmänkin, vaikka aina se ei ole tullut heti tai helposti.

Lähettäjä: morsian

Jos et olisi ollut elämässäni näitä viimeisiä viikkoja ja monia unohtumattomia matkoja, olisi elämästäni puuttunut pala, joka puuttu kaikki vuodet, mutta jota en vaan huomannut.
Elämässäni en kadu mitään muuta niin paljon kuin sitä, että meidän ystävyytemme ei alkanut jo ensimmäisenä päivänä.
En olisi kolme vuotta sitten uskonut, että meistä tulisi kavereita. Molemmilla oli eri suunnitelmia, eri elämä. Olihan minulla toinenkin kaveri, mutta hän ei oikeastaan koskaan täyttänyt sitä aukkoa, joka oli tyhjä, hän ei koskaan ollu niin tosi ystävä.
Sitten kaikki alkoi rullaamaan. Meistä, sinusta ja minusta, tuli kavereita. Olemmehan olleet eri mieltä asioista, muttemme koskaan ole oikeasti riidelleet. Voin vain sanoa, että tie ystäviksi voisi olla helpompikin, mutta tie tähän päivään on ollu mutkainen, enkä voi kieltää, ettenkö joskus olisi halunnut huutaa sinulle ja unohtaa kaiken ystävyyden. Mutta sen tiedän, että tämä vuosi on ollut parempi, jota minulla on koskaan ollut. Yhtäkään hetkeä en olisi tahtonut jättää elämättä.

Lähettäjä: Forever friends

Positiivarit, Lahti

Terveisiä Vigink Gabriellalta. Olemme matkalla Tukholmaan, emme ole päässeet matkustelemaan muutamaan vuoteen. Nyt 6.7 on Liisan syntymapäivä ja vietämme sitä laivalla. 7.7 palataan Lahteen.

- Tuomo Rajala Lahdesta

Minustakin samanlainen

Oli vuosi 1976 ja minä onnellinen tyttö kävin puolipäiväesikoulussa lähipäiväkodissä. Äitini oli kotiäiti ja minä en siksi saanut olla koko päivää ihalemani lastetarhanopettajan Annen lähellä. Muistan hänet lämpimänä rahallisena ihmisenä, jota kunnioitin suuresti.

Kerran meitä oli vain kolme lasta tarhassa (niin kuin silloin sanottiin) ja Anne vei meidät kotiinsa; tarjosi mehua ja pullaa, voi se oli ihanaa! Kerran yritimme ystäväni kanssa piiloutua sänkyjen alle, jotta olisimme voineet jäädä päiväunille, kun meidän piti mennä jo kotiin.

Sitten koitti päivä, jolloin oli kevätjuhla ja esikoulu loppui. Kävelin lyhyen matkan tarhasta kotiin äitini kanssa ja menin kotona parvekkeelle itkemään. Äitini yritti tulla minua lohduttamaan, mutta sanoin, että haluan olla yksin.

Kun olin saanut pahan olon itkettyä pois tulin sisään parvekkeelta ja ilmoitin kuusivuotiaan tarmokkuudella, että " Minusta tulee lastentarhanopettaja, koska haluan tulla samanlaiseksi kuin Anne".

Tänä vuonna 2009 olen töissä päiväkodissa ja olen olllut lastentarhanopettajana jo yli kymmenen vuotta. Rakastan edelleen työtäni ja haluan aina vain olla kuin se Anne, joka silloin esikoulussa ohjasi ja neuvoi minua.

Kiitos sinulle Anne, joka olit esikouluopettajani Tampereella seitsemänkymmenluvun puolivälissä. En enää muista sukunimeäsi, mutta hymysi muistan aina!

-Mari

Koin oivalluksen liittyen pieniin lapsiin ja omiin menoihin. Varmasti tämä on jo tuttu asia monille mutta haluan silti vielä nostaa sen esiin, jos joku pienen lapsen vanhempi miettisi samoja asioita.

Ensin vähän taustaa. Olen kahden pienen pojan äiti. Vanhempi pojistani on 1v8kk ja nuorempi vasta pian 4kk. Olen onnellisesti naimisissa ja mieheni osallistuu paljon lasten hoitamiseen, toki käy päivätyössä ja minä olen kotona. Emme vie juurikaan lapsia muualle hoitoon jos on ilta/yömenoja, yleensä toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja toinen menee. Vanhempi poikani on ns. äidin poika, minä olen hänen tuki ja turva, vaikka isäkin on tosi mukava ja jää isänkin kanssa muitta mutkitta kotiin.

Sitten asiaan.. Hiljan olin pitkästä aikaa lähdössä ystävieni kanssa viettämään iltaa, ja niinkuin aina, minua vaivaa vähän lähteä ja jättää lapset kotiin yöksi, vaikkakin isän kanssa. Ajattelin sitten että kerron vanhemmalle pojalle että äiti lähtee tänään tanssimaan ja isä jää hoitamaan teitä lapsia. Äiti on sitten taas aamulla kotona. Huomasin kuinka puhumaan opetteleva poikani mietti asiaa. Myöhemmin hän ennen lähtöäni sanoi muutaman kerran: "Äiti, tanssii.. Aamul.." Eli tuntien hänen puhetapansa huomasin että asia oli jollain tasolla ymmärretty. Poikani puhui asiasta vielä muutamina tulevina päivinä samaan tapaan, eikä yhtään surullisena vaan kuin toteamuksena.

Nyt myöhemmin siskoni kanssa jutellessa vasta kunnolla tajusin että noinhan täytyy tietenkin tehdä. Kyllä lapsikin ymmärtää ja ihmettelee jos yhtäkkiä äiti vaan katoaa. Uskon ja tiedänkin että monilla on tapana "karata" lapsilta kun hoitaja tulee. Ja vaikka lapsi jo nukkuisikin, niin entä kun hän herää.. "äiti oli vielä siinä kun menin nukkumaan" voisin kuvitella lapsen ajattelevan. Enhän minäkään halua että esim. mieheni "katoaa", enkä tiedä missä hän on. Miksi sitten pieni lapsi?

Monissa kohdissa pitäisi mielestäni muistaa että lapsikin on ajatteleva ja ymmärtävä ihminen vaikka ulosanti ja asioiden ymmärtämisen taso ei joka asiaan riitäkkään. Tiedän toki että on rajansa mitä kaikkea lapselle kannattaa selittää, varsinkin tosi pienille. Mutta kunhan samalla muistettaisiin ettei lapsi ole aivoton otus, vaan oivaltaa ja ymmärtää yllättävän paljon asioita jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Harkiten ja keskustelemalla varmempaa kasvatusta joka luo lapselle hänen tarvitsemaansa turvallisuuden tunnetta.

Lähettäjä: Marika

Kyllä ihminen VOI olla samaan aikaan kiitollinen ja toivoton! Tai kiitollinen ja katkera. Ihmisessä VOI olla samaan aikaan useanlaisia tuntemuksia, jotka eivät sulje toisiaan pois. Eivät tunteet tule yksi kerrallaan. Vaikka olen jostain suuttunut, rakastan silti. Vaikka iloitsen kauniista auringonpaisteesta, voin samaan aikaan surra sairaan ystäväni tilaa. Voin tuntea kiitollisuutta lapsistani ja samalla olla toivoton jonkun heistä vaikeuksista. Näennäispositiivisuus rajaa ihmisen kapeaksi. Antakaa ihmisen olla tunteiden kirjoa. Meille on annettu monenlaiset tunteet: myös ikävät. Niiden kanssa sovussa eläminen on se, mikä on opittava. Kieltäminen saa vain tukoksia ja tukahtumista aikaan.

- Erja Leinonen

Hei!
Olen viittomakielinen, siis en kuule. Viittomakieli on minun äidinkieleni. Olen lueskellut joka päivä aamiaisia, olen kiitollinen kaikista aamiaisista.
No haluaisin kertoa olevani iloinen, että jotkut uskalsivat tulla viittomaan vaikka aakkosia ja helppoja viittomia. Kerran juna-asemalla yksi tuntematon nuori mies moikkasi yhtäkkiä minua ja viittoi aakkosia "Moi! Minne oot menossa?". Juteltiin sitten vähän eleillä sekä aakkosilla. Oli tosi piristävää! Me "kuulemattomat" ja te "kuulevat" puhutaan vain eri kieltä. Ei se estä yhtään kommunkointia.
Siis pointti oli, että olkaa vaan rohkeita menemään moikkaamaan viittomakielisille, jos viittomakieli tai muutenkin tietty henkilö kiinnostaa. Ei haittaa, vaikka ei osaisi yhtään viittoa. Aluksi kynä ja paperi, kännykällä kirjoittaminen tai eleet riittävät hyvin.
Voisi olla tosi kivaa, jos Positiivarit.fi lisäisi sivuunsa viittomakielen perusohje, jossa on sormenaakkoset ja perusviittomat.

Lähettäjä: Jarkko

Ihmisten mielipiteet ja sanomiset jäävät usein vaivaamaan ihan liikaa ja moni hyvä päivä päättyy vähemmän hyvänä, kun on pitänyt ruotia jotakin ikävää kommenttia. Aikaa menee hukkaan, mutta en ole löytänyt toimivaa keinoa murehtimisen lopettamiseksi. Nyt kolmenkympin kynnyksellä haluaisin vihdoin oppia olemaan liikaa välittämättä muiden mielipiteistä. Ajatusten aamiaisita olen löytänyt paljon eväitä positiivisempaan elämään - kiitos siitä! - mutta löytyisikö vielä tähänkin ongelmaan apuja?

Lähettäjä: Riina

EROHAKEMUS

Täten julkistan erohakemukseni aikuisena olosta. Olen päättänyt ottaa uudelleen vastaan 8-vuotiaan vastuun. Haluan käydä McDonald'sissa kuin neljän tähden ravintolassa. Haluan leikkiä mutalammikossa ja keräillä kiviä. Karkit ovat parempia kuin kolikot, koska niitä voi syödä. Haluan maata ison puun alla aurinkoisena päivänä ja juoda limsaa.

Haluan palata yksinkertaiseen aikaan; silloin tunsin värit, kertotaulun ja loruja, mutta en tiennyt kaikkea enkä välittänytkään tietää. Olin vain iloinen ja tietämätön kaikesta mikä saisi minut huolestumaan. Haluan pitää maailmaa hyvänä ja uskoa kaikkien rehellisyyteen ja hyvyyteen. Haluan ajatella, että minulle on kaikki mahdollista. Todennäköisesti kaikki ongelmat ovat yksinkertaisia ja innostun uudelleen pienistä asioista. Haluan elää yksinkertaisesti, unohtaa tietokoneet ja paperityöt ja masentavat uutiset. Unohtaa rahan riittämisestä huolehtimisen.

Haluan uskoa iloiseen ilmeeseen, ystävällisyyteen ja halauksiin. Uskon oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan, haluan haaveilla ja käyttää mielikuvitusta ja tehdä lumienkeleitä. Siis... tässäpä saat shekkivihkoni, autonavaimet, luottokorttilaskuni, nyt sanon itseni irti aikuisuudesta. Jos haluat jutella lisää, sinun on ensin saatava minut kiinni, sillä ..... "hippa"!

 

Mukava aloittaa siis aamun ajatus näin syksyllä. Kun olen eläkkeellä eikä kouluun & töihin tarvitse mennä. Saan keskittyä omien vaikeuksiin-sairauksiin - kuntoutua. Mistä ilon löytäisin elooni? Päivä kerrallaan. Pienen pienet juhlat arjen keskellä ovat rikkautta. Voi vaikka leipoa jonkin hyvän piirakan: pyytää ystäviä kylään. Laittaa pöydän kauniiksi. Näitä juhla hetkiä on vähän: Kiireinen elämä, minne meillä on kiire?

-ystävyys, hymy. Luottamus. Ilo ja toivo. Onnen kyyneleet. IKävä kokki-jussin viestiä, sähköpostia. Kohta elokuu. -ohikulkija-

(nautitaan valosta nyt kun sitä vielä on)

Lotta ystäväni -elokuva sai minut ajattelemaan rakkautta. Mitä se on ja miten se näkyy? Minusta rakkaus on sanoja, vaikka niitä ei sanoisi äänneen, tekoja, ilmeitä, eleitä (pieniäkin sellaisia) ja tunteita. Sen voi nähdä hymynä, katseena tai kuulla sanoina. Jotta rakkautta olisi täytyy olla erillaisuutta, kunnioitusta ja luottamusta..

Loppujen lopuksi rakkautta on kaikkialla! Joko pieninä paloina; ystävän halauksena, kahden liikemiehen välisenä kunnioituksena, hymynä, sanoina vaikkapa kiitos tai ole hyvä! tai sitten hiljaisuutena tai luottamuksena toiseen ihmiseen..

Tai sitten rakkaus on koko ihana paketti joka kutittaa vatsasta sopivan paikan tullen! Rakkaus on tosiaan kummallinen asia, mutta ilman sitä olisi maailma paljon kylmempi paikka!

Joten kylvä rakkautta ympärillesi!! <33

Lähettäjä: Miia Häkkinen