Suvivirrestä

se alkoi...

---

Suvivirrestä se alkoi..... lausahdus tuo monenmoisia mietteitä mieleeni. Vuosikymmeniä on kulunut ajasta, jolloin sai olla kansakoululainen iki-ihastuttavassa kansakoulurakennuksessa, joka toimii yhä edelleenkin liki kaupunkimme keskustassa kansakouluna. Siellä oli oma ihana tunnelmansa, ja siellä sain viettää 4 ihanaa vuotta, kunnes oli aika siirtyä nk. yläasteelle, tuolloin vielä jonkun aikaa oltiin oppikoulussa, kunnes tuli tämä peruskoulu-systeemi.

Tuolloin kansakouluaikana harjoittelimme tuossa idyllisessä koulussa mm. tätä tuttua suvivirttäkin opettajamme säestyksellä ja käytössä oli vanha ja puhalteleva urkuharmoni, joka oli saanut jo "omiakin mausteita" vuosien kuluessa äänistöönsä. Pulpetit olivat sellaisia 2-istuttavia herttaisia kokopuisia, ja taatusti istuttiin selkä suorana.

Kevätjuhlassa suvivirren kuuntelu ja laulaminen nostatti aina ihanasti "vilunväreitä selkäpiihin" kouluaikana - kansakoulun tunnelma ei unohdu koskaan.
 
Kirsi

====================

Istun kirkossa, urut alkavat soida prinsessa Ruususen häämarssia, koko kirkkokansa nousee seisomaan ja hääpari astelee hitaasti kohti alttaria. Mitä useampi vuosi on kulunut tuosta hetkestä, ja mitä useimmin häämarssit kajahtavat soimaan, sitä varmemmin kyynel vierähtää poskelleni.

Rakkaus: Kaikki se uskoo, kaikki se peittää, kaikki se toivoo, rakkaus ei koskaan katoa, se on pitkämielinen. 22 vuoden jälkeen vasta täysin voi ymmärtää mitä nuo papin sanat tarkoittivat, mutta siitä huolimatta joka kerta huomaa, että niitä sanoja pitäisi muistaa päivittäin. RAKKAUS ei häviä, vaan me muutumme. Itse voimme noudattaa annettuja ohjeita ja huomata kuinka pienistä asioista koostuu jokapäiväinen onni. Ehkä liikutumme huomattuamme kuinka helppoa kaikki olisi, jos sen joka päivä toteuttaisimme omassa elämässä. Rakkaus katsoo sormien lävitse, on sokea pikku virheille, iloitsee pienistäkin asioista. Minähän Rakastan vielä, kun tässä istun saman "pojan" vieressä ja kuuntelen liikuttuneena urkujen soittoa.
 
Kaunokki

====================

Minulle suvivirsi oli ainoa oikea tapa aloittaa kesäloma. Olen syntynyt  1960-luvulla, joten oli suuri tapaus kevätjuhla. Ohjelmaa oli harjoiteltu ahkerasti koko kevätkausi ja juhlasali oli koristeltu kesäisesti. Kotona edellisenä iltana käytiin saunassa ja äiti laittoi hiuksiin papiljotit. Uudet vaatteet kenkineen oli hankittu juhlaa varten. Huonosti nukutun yön (paplarit painoivat) koitti viimein aamu.

Oli juhlallista pukeutua uusiin vaatteisiin ja aina valkoisiin, yhden koon sukkahousuihin, ne olivat
harvinaista herkkua maatalon tyttärelle ja uusiin kiiltäviin kenkiin.  Eräänä keväänä sain pukeutua paksupohjaisiin ja -kantaisiin kiiltävän punaisiin kenkiin. Kengät olivat niin kiiltävät, että niistä näki oman kuvansa.

Koulutaksi vei koululle ja viritti tunnelmaan. Koivut kahisivat koulun portin pielessä, aurinko paistoi, linnut lauloivat. Tunnelma oli harras ja odottava. Oli outoa nähdä koulutoverit niin siististi ja kauniisti puettuina. Myös vanhemmat olivat sankoin joukoin juhlassa mukana.

Oli jännittävää esiintyä kaikkien edessä. Olimme milloin keijuja, milloin satuhahmoja. Johtajaopettajan puhe tuntui kestävän ikuisuuksia. Sitten viimein oli viimeinen ohjelmanumero, yhteisesti laulettu suvivirsi. Oli juhlallista, kun opettaja soitti harmonia, kaikki seisoivat ja lauloivat
täysin rinnoin kaunista suvivirttä. Sydämessä tuntui ahdistavalta; koko kesä edessä ja kaverit jäävät kauas kotoa ja toisaalta tuntui riemuisalta, kun tiesi kesän ja kesän ihanuuksien olevan edessäpäin.

Opettaja jakoi todistukset luokissa, aakkosjärjestyksessä. Voi niitä numeroiden vertailuja. Jotkut olivat iloisia, joillakin oli kyyneleet silmissä. Itse olin aina tyytyväinen saamiini todistuksiini, olinhan hyvin ahkera koulussa koko vuoden. Koulun keittäjä antoi jäätelöä koululaisille ja
sitten alkoi loma. Koulutaksi vei oppilaita eri ilmansuuntiin. Me muut omaa koulutaksia odottavat istuimme koulun rappusilla puhuen lomasta, matkoista ja kaikesta kesään liittyvästä. Sitten tuli taksi ja vei minut takasin maatalon arkeen.

Joka kerta, kun laulan suvivirttä, tulee verkkokalvoille vanha opinahjoni, sen opettajat, esitykset ja valmistautuminen juhlaan sekä ne odotukset ja toiveet kesälle sekä ikäväntunne, kun kaverit jäivät pitkäksi ajaksi kirjeenvaihdon varaan.

Nyt omien lasteni ollessa koulussa laulan virttä samalla hartaudella kuin lapsena ollessani. Surullisena olen todennut, että nykylapsille suvivirren merkitys ei ole samanlainen, mitä se on itselle ollut.

Hannele

====================

Koulun kevätjuhla tiesi aina riemukkaan mummolakesän alkua ja ikimuistoisia hetkiä navetassa, porsaiden karsinassa, heinäpellolla, uimarannalla. Mummolan pihapiiri, jota isäni nuorin veli,
isovanhempien nyt jo nukuttua pois, isännöi ja nurmikon keskellä oleva lipputanko tuovat aina mieleeni vuotta vanhemman serkkuni kanssa lomalla olleille sukulaisillemme järjestämät sirkukset. Pääsymaksu 20 penniä, ohjelmassa: pelle-esitys, näytelmä, balettiesitys, laulua ja ties mitä väliaikoineen. Mainoksia, itse tekemiämme, tuvan oveen, maitolaiturille ja tietenkin lehmien tiedoksi navettaan. Mummon arkistoissa on vieläkin Jussilan (tilan nimi) kesäsirkuksen mainoksia. Ne muistot eivät koskaan himmene!

Anne

====================

Joka kevät selkäpiitä hyytävä " Jo joutui armas aika". Niin ihana ja niin hyytävä. Koskaan tuota virttä ei voi laulaa muulloin kuin keväällä. Uudet kengät puristivat, äidin ompelema mekko tuntui oudolta ja kevätnäytelmän sanat tuntuivat lentävän lintujen lailla taivaan tuuliin. Todistus jännitti,
tuleeko palkintoja vai pettymyksiä.

Eräänä keväänä todistuksen kanssa juosten riensimme kotiin. Matkalla on myös kaunista koivumetsikköä. Puuhun kiipeämiskilpailu naapurin lasten kanssa alkoi ennen kuin ajatus edes häivähti kireiden lettien rasittamassa päässä. Jalka oksantynkään ja  punnersin ylöspäin. En todella ollut mikään keijukainen, suhteellisen hyvin kaikki osat kuitenkin silloin liikkuivat. Räts! Alas putosin ja jäin uuden mekkoni helmasta oksantynkään. Ammottava reikä oli kotiin viemisinä onneksi kohtalaisen hyvän todistuksen kanssa. Sinä kesänä sain käydä kaikki juhlat paikatussa mekossa. Köyhässä mökissä ei uusia vaatteita saanut kuin kevätjuhlaan, koulun alkuun ja joulujuhlaan.

Sen jälkeen on ollut monta kevättä ja suvivirttä. Koulusta en eroon ole vielä päässyt. Erään kevään muistan oikein hyvin. Juhla oli ohi ja kuudesluokkalaiset tulivat heittämään jäähyväisiä. Sain hiuksilleni voikukkaseppeleen ja halaukset kyynelten kera. Sinä keväänä poistuin koulultani pää pystyssä kuin Rooman keisari seppelöitynä ja kiitettynä.

Nyt jälleen valmistaudumme kevätjuhlaan. Rokki soi juhlasalissa, kun oppilaat harjoittelevat ohjelmiaan. Volyymia löytyy. Tiedän, suvivirsi lauletaan tänäkin vuonna. Se on vain nyt hiljainen huokaus suuressa juhlasalissa, sillä murrosikäisten ääni katoaa näin juhlallisen asian kohdalla. Silti "jo joutui armas aika"..

====================

Minulle on myös se Suvivirsi jäänyt mieleen kyyneliä silmäkulmaan antavana niin voimakkaasti, että kun pappi kysyi hääseremonioitamme suunnitellessa virttä, minkä haluaisimme, niin vastaukseni oli heti ilman muuta Suvivirsi. Herkkä ja kaunis virsi ja kesäinen. Häämme olivat viikko ennen juhannusta 1988. Jotenkin meillä oli tämä suvi mielessä vielä häävalssinkin suhteen, valitsimme Suvivalssin. Vielä tänä päivänäkin kuullessamme jommankumman kumpikin meistä
katsoo toista tai joskus saatamme soittaa toisillemme, että kuuletko mikä soi taustalla. Nyt ollessani omien lasten kevätjuhlissa, varaan ilman muuta jo nenäliinan käteeni suvivirren ajaksi. Toivottavasti se virsi jää myös omien lasteni mieleen kera uusien kauniiden virsien.

Jaana

====================

...koulun ovi kolahti vaimeasti takanani. Aurinko paistoi ja koulun asfalttipiha tuoksui sateelle. Kurkkua kuristi ja kuitenkin samalla jalat tuntuivat olevan kevyemmät kuin kertaakaan koko lukuvuonna. Puristin nihkein käsin todistusta käsissäni, olisi kerrottava huonot uutiset vanhemmille. Ehdot matikassa. Mielessä kaikui kuitenkin vielä "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen...". Hyppäsin vesilätäkön yli kevyesti. Ehdot tulevat ja menevät, kesäloma on nyt!

Niina

====================

Mieleeni on tosi pysyvästi jäänyt tarhan (päiväkodin) kevätjuhla joskus 30 vuotta sitten. Olin saanut juhliin valkoiset pitsisukkahousut ja aivan ihanat mustat kiiltonahkakengät, remmikin kulki "naisellisesti" nilkan ympäri. Oli tosi ylpee, hieno ja NAINEN.

Ennen esityksien alkua täytyi tietenkin käydä pissalla ettei hätä yllätä kesken kaiken. Olin juuri lähdössä vessasta pois kun kuulin, että poikien vessaan tuli väkiä, poikia tietenkin. No, utelias kun olin, kiipesin vessanpöntön päälle jotta näkisin vessanaapurini (väliseinä oli suht matala). No, kuinkas ollakaan, en ollut muistanut laittaa pöntön kantta kiinni ja niin sitä mentiin jalat suorina vessan pönttöön. (Onneksi olin muistanut vetää sen.)

Ai kuinka harmitti kun piti laittaa punaiset varasukkahousut ja ne tavalliset tossut kevätjuhliin. No, se oli oma moka. Mitäs olin liian utelias. Mutta enpäs kurkkinut poikien puolelle enää.

Tämä kevätjuhla on jäänyt niin mieleeni, että tuntuu ettei mikään muu asia kevätjuhlissani vuosien varrella ole olleet mitään.

====================

Suvivirrestä se alkoi... siis kesäloma ja vapaus nauttia suomen kesästä. Parhaita muistoja kuumana kesäpäivänä ovat jäätelön syönti sekä auringon ottaminen erityisesti kauniissa Turun saaristossa rauhallisella asumattomalla kalliosaarella, jonne veneilimme muutama kesä sitten. Auringonpaiste, meren liplatus ja lintujen laulu ovat ihania kesän asioita. Ja se kun saa syödä ja juoda ulkona piknikillä. Siellä kaikki maistuu niin hyvältä.

Maarit

====================

Heinäpellolla ihanat kahvitauot leppeässä tunnelmassa.

Ritva

====================

Suvivirrestä se kaikki alkoi 06.06.1987, jolloin vietimme häitämme mieheni kanssa. Edelleen virsi koskettaa ja syvältä. Huomenna on tyttäriemme kevätjuhla, joka alkaa tuolla tutulla virrellä. Ja ajatukset siirtyvät kauas taaksepäin.
 
Sari