Etusivu
Ajatusten Aamiainen
Sähköiset kortit
Kuvagalleria
Kiitospalsta
Perjantaiutelu
Aarteisto
Lotus Hill
Positiivisuusviikko
Positiivarit
Uteluarkisto
"Miten pääsit takaisin työelämään kiinni pitkän työttömyyden jälkeen? Mikä oli ensimmäinen askel? Minkä avulla ja voimin onnistuit?
Vastauksia 74
=========================
Erittäin positiivisella asenteella ja avoimin mielin! Laitoin likoon kaiken osaamisen. Olin valmis ottamaan vastaan paljon haasteita ja oppimaan uutta. Harmi vain että yksi työntekijä teki kaikkensa pilatakseen työstä nauttimisen ja viihtymisen. Hän sai aikaan paljon taantumaa. Eikä lopullinen syy siihen selviä koskaan. Onneksi päivä alkaa taas paistaa risukasaan!
Maikki
=========================
Ensinnäkin työttömyyden aikana pitää yrittää olla aktiivinen ja keksiä vaikka mitä tekemistä. Jos on masennuspäiviä, pitää sallia ne itselleen. Sehän luonnollinen tapa aloittaa "akun" lataaminen, kun se on tyhjentynyt. Itse tein vapaaehtoistyötä, jotta oli paikka mihin mennä ja olla yhdessä muiden ihmisten kanssa. Jos on vain kotosalla, erakoituu helposti.
Sitten jossain vaiheessa päätin aloittaa nuoruuden haaveeni opiskelun ja onnistuinkin pääsemään iltakouluun (3v). Samaan aikaan sain työllistämispaikan, olin päivän työssä ja illalla koulussa. Työllistämispaikka poiki sijaisuuden. Työllistämispaikassa pitää olla nöyränä ja osoittaa osaavansa. Sijaisuus loppui kahden vuoden kuluttua ja taas olin työtön. Koulun suoritin loppuun ja koulutuksesta tuli mukava harrastus.
Onnistuin taas saamaan työllistämispaikan ja alkuun oli rankkaa; mapitin ja keitin kahvia ym. Sain luvan esimieheltä opetella itsekseni osaston työmenetelmiä ja taas aukeni sijaisuus ja sen jälkeen sainkin vakituisen paikan. Tänään olen erittäin tyytyväinen, että jaksoin olla nöyrä ja ymmärtää joidenkin ihmisten ennakkoluulot työllistettyjä kohtaan. Olin pohjalla ja sieltä oli suunta vain ylöspäin vahvempana ja nöyrempänä. Ennen ensimmäistä työttömyysjaksoa kaikki oli itsestään selvyyttä eikä työn menettäminen käynyt mielessä, kun hyvä ja "varma" työpaikka. Maailma muuttuu ja meidän vaan pitää muuttua ja jalostua mukana ja säilyttää ihmisarvonsa uskonsa elämään.
"Siru"
=========================
En tiedä mikä sinun mielestäsi on pitkä työttömyysaika, mutta itse olin hieman vajaan vuoden työttömänä. Olen kuitenkin yli 50-vuotias, joten olin melko toivoton työllistymiseni suhteen.
Hyvänä apuna työllistymiseen koin kurssin, jonka nimi oli "Uusia teitä töihin", siellä sai itseluottamusta ja henkistä tukea ryhmältä ja myös luennoitsijoilta.
Tosin työllistyin sitten vanhojen työkaverien avulla, koska aina on helpompi päästä työhön, jos tuntee jonkun, joka tuntee jonkun.
Kannattaa käyttää koko ystäväpiirinsä, kaikki vanhatkin, ja laittaa sanaa kiertämään, että haluaisi töitä, koska se on nykyään varmin keino päästä alkuun. Ihmisillä on yllättäviä yhteyksiä, ja jos tuntee edes jonkun, ketju menee eteenpäin.
Oikein paljon onnea työn etsintään, usko itseesi, niin muittenkin on helpompi uskoa sinuun !
Ailu
=========================
Oltuani useita vuosia työttömänä (4v) ajattelin, että nyt on vain alettava ottaa riskejä. Minulla on merkonomin koulutus joten ajattelin että jotain myyntityötä saattaisi löytyä. Asun pienellä paikkakunnalla ja oli selvää, ettei täällä olisi töitä, en kuitenkaan ollut valmis muuttaman työn perässä joten työmatkat hiukan arvelutti mutta rutiinia niistäkin tulee.
Puhelinmyyntineuvottelijan työtä sain suhteellisen helposti. Kyseessä tosin oli iso ja vakavarainen yritys jossa tehtiin b-to-b kauppaa ja työntekijöillä oli kiinteä pohjapalkka joten toimeentulo ei pelottanut, ainoastaan työ ja se että miten sitä jaksaa tehdä työtä kun on tottunut olemaan ja menemään ilman kelloa ja aikatauluja. Tehtyäni ko. työtä hiukan yli vuoden, aloin etsiä muuta työtä koska huomasin, ettei myyntityö ole minua varten. Sainkin unelmieni työn ja koeaikani päättyi kuukausi sitten. Tsemppiä kaikille työtä haluaville, eli tehkää rohkeita ratkaisuja, ei sen ensimmäisen työn tarvitse olla se eläkevirka vaan se on keino päästä työelämään mukaan.
Ansku
=========================
Myöntämällä ensin itselle reilusti, että nyt pelottaa ja sitten kertomalla sen myös uusille työkavereille. Apua ja kannustusta sateli pian joka suunnalta ja jokainen uusi työpäivä tuntui paremmalta ja jatkuvasti oppi uutta.
Rehellisyys kannattaa
=========================
Ojasta allikkoon joutuu kun lähtee työllistämistuella työhön järjestötyöhön. Työ tehtävät mukavia: palkka brutto 800e/ - vero 100e -päivähoito170e – matkat 120e n.100km päivä bussi ei kulje ja osin iltatyö, joten käteen jäi vähemmän kuin kela korvaus mutta saapahan olla työssä. ...
Luulin jo kaiken nähneeni ja kokeneeni mut tämä meni kaiken toimeentulon alapuolelle. Ellei sattuisi olemaan toista puoliskoa taloa maksamassa ja leipärahaa tienaamassa olisin lapsineni todella lirissä.
Etsin kesäksi jätskimyyjän tai mansikanpoimijan paikkaa yli 40-vuotiaana maisterina jostain jotta saan laskujani maksettua.
Positiivista tässä se et aina voi mennä vielä huonomminkin.
Aksu
=========================
Olen ollut kolme ja puoli vuotta työttömänä. Työttömyysaikana olen päässyt työvoimatoimiston järjestämään uudelleenkoulutukseen lähihoitajaksi, koulutus kesti kaksi vuotta. Valmistuessani uuteen ammattiin pääsin työllisyystuella neljän kuukauden työjaksolle, jatkosta en vielä tiedä. Töitä kyllä riittäisi, kunhan yhteiskunnalla olisi varaa palkata lisää työntekijöitä.
Koulutusaika oli usein melko raskasta perheelliselle, mutta toisaalta se antoi sisältöä ja tarkoitusta elämään.
Hyvää ja aurinkoista keväänjatkoa sinulle.
Tirlittan
=========================
Olin pitkään kotiäitinä, en siis sanan varsinaisessa merkityksessä työttömänä. Kuopuksen kasvettua sopivaan hoitoikään sain puolivuotisen työpaikan. Sen loputtua palasin kotiin ja tajusin, että kotiäitinä on hyvä olla, mutta kotirouvan rooli ei sovi.
Työpaikassa tajusin, että tarvitsen enemmän haasteita. Nelikymppisenä opiskelu sujui aivan eri tahtiin kuin nuorena. Rohkenin hakea koulutusta hiukan sivuavaa työtä, sain harjoittelupaikan ja siitä se alkoi. Nyt olin yrittäjänä vastuullisessa tehtävässä.
Jos ei työtä löydy, kannattaa ryhtyä kehittämään itseään. Vaikka oppi ei olisikaan juuri sopivaa, siitä saa tarpeellista potkua eteenpäin. Kun oppii luottamaan itseensä, muutkin luottavat.
Auli
=========================
Olin joutunut vastoin tahtoani työttömyysputkeen. Kun huomasin sanomalehdestä että entinen työnantajani oli saanut paljon uusia tilauksia, soitin vaimoni kehotuksesta entiselle esimiehelleni, että työhaluja olisi vielä jäljellä. Viikon kuluttua hän soitti ja kysyi, sopisiko minulle että tulisin lähes entisiin töihini, mutta palkan maksaja olisi alihankkija. Työsuhde kesti 4,5 vuotta ja sitten siirryin onnellisena viralliselle eläkkeelle 65-vuotiaana.
Patu
=========================
Ensimmäinen askel on, että uskot sen olevan mahdollista. Sitten vain sitkeää yrittämistä, uudelleen ja uudelleen. Kehitä työnhausta harrastus tai taidelaji. Joskus tärppää... Minullekin sanottiin, että ikäiseni työllistyminen alallani on tilastollinen mahdottomuus. En uskonut.
Tilastollinen mahdottomuus
=========================
6v äitiyslomilla ja hoitovapailla, ei ongelmia palata töihin. Intoa piukassa menin ja hyvin opin uudet ja muuttuneet asiat. Kiitos työkavereille!
Eippa
=========================
Ensimmäinen askel on se, että uskot ja luotat itseesi, että saat töitä!
Toinen on mennä työvoimatoimistoon ja osallistua työllistämiskursseille ja työharjoittelun kautta "myydä" itsesi harjoittelupaikkaan.
Kolmas vaihtoehto, haet kesätöitä ja sitä kautta työllistät itse jatkossakin samasta paikasta.
Eippa
=========================
Asetin vuosi sitten keväällä tavoitteeksi syksyyn mennessä hommata itselleni työkokeilupaikan ja pääsin tavoitteeseeni! Kävin lyhyen koulutuksen alalle jossa en ollut 15 vuoteen työskennellyt. Nyt olen saanut "oikean" työpaikan" ja tuntuu tosi hyvältä.
Olen viimeisen 3 vuoden aikana käynyt hurjan psyykkisen prosessin siis suomeksi sanottuna ihan pohjalla mutta en ole antanut sen häiritä. Voimalauseeni on ollutkin EN ANNA PERIKSI ja se on ihan totta auttanut monessa käänteessä!
Suosittelen kaikille!!!
Eija
=========================
Olin lasten synnyttyä lähes 6 vuotta kotona, poissa työelämästä. Takaisin työelämään pääsin atk-kurssilla saamieni ajantasaisten valmiuksien myötä. Ja siten, että otin vastaan osa-aikaisen paikan muutamaksi kuukaudeksi. Näin sain yhden työnantajan näkemyksen työtaidoistani, mutta ennen kaikkea tunteen siitä, että osaan vielä jotain. Se auttoi eteenpäin.
Kokemusta on
=========================
Etsin alan joka oikeasti kiinnosti ja innosti minua. Silloin epävarmuus unohtui taka-alalle ja pystyi jopa tsemppaamaan lisää eteenpäin. Kaikki uudet ihmiset, joita tapasin työssäni, koin mahdollisuuksiksi en uhkiksi. Pääsin alalla eteenpäin ja kaikki näytti paljon paremmalta.
Kaarina
=========================
Menin ensin kesäapulaiseksi, 3 kuukaudeksi minimipalkalla, sitten sain 2 päivää viikossa töitä ja nykyisin olen vakinainen kokoaikainen työntekijä, edellisestä vakituisesta työpaikasta oli jo ehtinyt vierähtää 17 vuotta...
Kehräävä kissa
=========================
Niin se taitaa olla, että tarvitaan "onnellisten sattumusten summa": suotuisat olosuhteet, oikeanlaisia ihmisiä ja ennen kaikkea paljon omaa tahtoa.
Olin ollut kymmenisen vuotta kotiäitinä, jonkin verran opiskellen siinä ohessa. Työkkäriin tuli tarjolle puolen vuoden urasuunnittelukurssi. Päätin, että nyt jos koskaan etsin sen oman paikkani työelämässä.
Kurssi oli monella tapaa hyvä. Sain aikaa pohtia vahvuuksiani ja heikkouksiani, kiinnostuksiani ja mahdollisuuksiani, sellaisiakin joita en ollut ennen ajatellut. Sain myös keinoja kuinka toimia. Parasta oli parin kuukauden työharjoittelu, jossa tein parhaani. yrittämiseni palkittiin, kun harjoittelu vaihtui määräaikaiseksi työsuhteeksi. Työ on sittemmin vienyt aivan uusille urille, siihen on sisältynyt paljon haasteita ja uuden opiskelua, mutta sain mahdollisuuden ja onnistuin.
Maria
=========================
Yhdentoista vuoden kotiäitiyden jälkeen taipaleeni vakituiseen työhön kesti lähes yhtä kauan. Vanhentuneen ammattitaidon päivityksellä piti aloittaa eli puoleksi vuodeksi kurssille. Sen jälkeen työharjoittelua ja -kokeilua pätkät. Onni oli saada pätkätyö, joka jatkui eripituisissa pätkissä useita vuosia, tosin välillä oli vuodenkin tauko eli työttömyysjakso. Paikka vaihtui, mutta määräaikaisuus jatkui kunnes työ vakinaistettiin kahden ja puolen vuoden jälkeen.
Luulen, että kaikkein eniten minua matkalla auttoi ajatus siitä, ettei minulla ole kiire minnekään. Pystyin nauttimaan jokaisesta vaiheesta ajattelemalla, että hitaasti, mutta varmasti eteenpäin. Rahat oli vähissä, mutta siitäkin selvisin minimoimalla menoni. Minulle myös kelpasi kaikki tilaisuudet, joita tarjottiin, koska tunsin hyötyväni niistä aina jotenkin, vaikkeivät ne aina aivan omaa alaa olleetkaan. Kärsivällisyyteni palkittiin, kun huomaan nyt olevani työssä, josta haaveilin jo ennen lasten syntymää.
ex-kotiäiti
=========================
Otin asian puheeksi hyvän ystäväni luona. Katsoimme aamun sanomalehdestä (sunnuntaihesari) kahvia samalla siemaillen erilaisia työpaikkailmoituksia. Ruksimme reilusti yli sellaiset, joihin ei taitoni, koulutukseni ja kykyni riittäneet. Avasimme myös tietokoneen, jonne taiteilimme CV:n, johon painotimme koulutus- ja työhistoriani lisäksi omat henkilökohtaiset vahvuuteni (kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa jne).
Seuraavana aamuna puhelin kouraa ja soittelemaan. Ja samalla myös sopimaan tapaamisia.
Ja töissä ollaan muutaman yrityksen/työnhaun kokeneempana!
Avainlauseena on mielestäni LUOTTAMUS ITSEENI JA KYKYIHINI - minulle löytyy töitä!
Töissä
=========================
Ensimmäisen kerran jäin työttömäksi syvän laman koetellessa maailmankin taloutta v. 1993 palattuani äitiyslomalta: putosin korkealta ja kovaa - osastoni oli lakkautettu ja kun ei ollut osastoa, ei voinut olla päällikköäkään. Avioero. Ammattitaitooni luottaen perustin yrityksen, jaksoin viisi vuotta ja menetin kaiken, yrityksen, omaisuuteni ja maksan velkoja edelleen.
Lapset pitivät elämässä kiinni. Sain määräaikaisen projektin vetääkseni ja elämä hymyili. Seitsemän vuotta ensimmäisestä kolauksesta ja erosta tapasin tuon projektin puitteissa tulevan mieheni, perustimme perheen ja uskoin tulevaan. Työtä vain ei löytynyt, ikääkin alkoi olla lähempänä 50 kuin 40. Mieheni kannustuksesta hakeuduin ATK-kurssille, joka imaisi mukaansa. Halusin oppia aina vain enemmän ja enemmän, opinkin ja suoritin entisten koulutusten ja kurssien lisäksi uusia ja haastavampia osioita, ammattitutkinnonkin.
Kunnes vajaat kaksi vuotta sitten minut pyydettiin silloisen koulutuslaitoksen kouluttajaksi. Riemumielin lähdin mukaan; ensimmäistä kolmen kuukauden mittaista työsopimusta jatkettiin viime vuoden loppuun ja sitten taas tammikuussa parilla kuukaudella. Syksyllä tunsin jo tiettyä varmuutta, että näitä pätkätöitä riittäisi - niinhän minulle monesti luvattiin... Kunnes viimeisimmän sopimuksen kuluessa huomasin, että minut hiljalleen ulkoistettiin, syytä kertomatta .
Tilalleni palkattiin nuorempi nainen.
Olin tehnyt työtä antaumuksella, tullut hyvin toimeen koulutettavieni kanssa, riemuinnut jokaisesta alkavasta päivästä. Nauttinut!
Ja jälleen olen nollatilanteessa, nyt 52-vuotiaana. Hämmentyneenä, ahdistuneena. Mistä langasta nyt otan kiinni? Aivan uusille urille en varmaankaan enää lähde, mutta sisupussina olen päättänyt syventää osaamistani edelleen ja näyttää maailmalle! Minusta kuullaan vielä - positiivisesti !
"siperia opettaa"
=========================
Kannattaa seurata rauhallisesti muiden työskentelyä ja kysellä työtovereilta kaikkea mahdollista. Rauhallisesti työhön tutustuminen ja paneutuminen on parempi kuin hosuen tehdä vahinkoja.
Nainen
=========================
Olin 8,5 vuotta kotona lasten kanssa ja kun nuorimmainen aikoinaan täytti kolme vuotta, oli minun aika etsiä itselleni töitä. Kynnys oli vuosien mittaan noussut melko korkeaksi ja niinpä ilmoittauduin työkkärin kautta aikuiskoulutuskeskukseen mainonnan, markkinoinnin ja viestinnän kurssille... ajattelin, että jollei muuta, niin oppisin mainostamaan ja markkinoimaan itseäni!
Kurssiin kuuluva työharjoittelujakso oli omiaan nostamaan itseluottamustani. Soittelin sinnikkäästi vuoden verran yrityksiin ja kyselin, josko nyt olisi töitä tarjolla ja lopulta sinnikkyys palkittiin... ajattelivat kai, että otetaan tuo soittelija töihin, niin päästään vastailemasta. Nyt olen ollut ko. paikassa 8 vuotta vakituisessa työsuhteessa .
"Marlovviisa"
=========================
Olet jo onnistunut, sillä haluat tehdä parhaasi! Sen osoittaa tämä kysymys.
Ole se sama oma ihana itsesi, joka onnistui haastattelussa. Se, joka Sinut palkkasi, halusi juuri sellaisen henkilön, jollainen haastattelutilanteessa olit. Ensimmäisinä päivinä osoita kiinnostuksesi työhön ja työkavereihin. Jos työpaikalla on jotain sinun mielestäsi outoa (haju, verhot, värit jne.) älä vain missään tapauksessa sano sitä tässä vaiheessa ääneen. korjaus- ja kehitysehdotusten aika tulee sitten, kun olet tutustunut työkavereihisi ja työhösi.
Onnea Sinulle onnistumisestasi!
Työnantaja
=========================
Keskityin suunnistamaan oikealle bussipysäkille ja oikeaan bussiin, samoin keskityin kävelemään työpaikan oikeaan osoitteeseen.
Tässä riitti tehtävää ekaksi työviikoksi, muuttaa entisiä arkisia rutiineja uusiksi.
Janatuinen
=========================
Eikö uudessa työpaikassa aloittaminen juuri ole helppoa, sillä siinä on uusia haasteita, uudet kuviot eikä ole takana vanhoja virheitä jos sellaisia oli ennen. Voi aloittaa puhtaalta pöydältä, ja parempi aloittaa tällä kertaa paremmin jottei niitä vanhoja virheitä toistele! Vaan tekee nyt paremmin ja etenee nopeasti voittoon...
JaniP
=========================
1 eteen ja 2 taakse… Ei en todellakaan vielä tiedä.
Matkalla eteenpäin
=========================
Nöyryys on paras valtti; ei kuitenkaan alistuen.
Jonne
=========================
Mietin rauhassa mitkä työpaikat olisivat mieleisiäni. Sitten vain puhelin käteen ja soittamaan! Uskokaa tai älkää, ekalla tärppäsi! Tosin työ kesti vain puoli vuotta mutta pääsin taas hyvään alkuun. Jatkoa seuraa!
Kaisa
=========================
Lasteni syntymän jälkeen olin useissa työvoimakoulutuksissa ja lisäksi vielä kouluttauduin uuteen ammattiin. Paikkakunnallamme on työtilanne melkoisen huono, joten menin työharjoitteluun/työelämävalmennukseen ja se poiki itselleni työpaikan. Positiivinen elämänasenne ja iloinen mieli auttavat aina. Mottonani onkin: "asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella".
Kolmen äippä
=========================
Jouduin vaihtamaan ammattia sairastumisen vuoksi. Valitsemani ala ei ollutkaan niin nousujohteinen, kun sen piti olla. Valmistuttuani kaikki alan paikat olivat menneet konkurssiin tai siellä oli yt-neuvottelut päällä / uhkana. Kykenin myös toimistotyöhön, mutta silläkin saralla oli kova kilpailu ja kilpailutovereinani oli toimistoalan korkeakoulutettujakin... Aika toivotonta!
Yritin pitää itseni aktiivisena työelämävalmennuksen kautta, samalla saaden arvokasta alan työkokemusta. Sitten osallistuin työvoimapoliittiselle kurssille, missä oli tarkoituksena miettiä, mikä minusta oikein voisi tulla. Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja kurssitovereilla oli moninaisia taustoja, joten heidänkin kanssa vaihdettiin ajatuksia. Kurssin kautta sain kuulla mielenkiintoisesta harjoittelupaikasta ja päätin hakea sinne.
Sain harjoittelupaikan ja puhuttiin mahdollisuudesta työllistyä siihen myöhemmin.
Näin kävi! :o)
Olin harjoittelijana n. 6kk ja vakuutin työnantajani innokkaalla, ahkeralla ja ennen kaikkea motivoituneella asenteellani.
Sinnikäs
=========================
Mieheni oli pari vuotta putkeen työttömänä. Parinsadan työhakemuksen palkkana oli korkeintaan kymmenen työhaastattelua tuona aikana. Koskaan ei tärpännyt. Mies masentui, ei enää jaksanut kirjoittaa miljoonatta versiota työhakemuksesta (ne kun tehtiin aina työpaikkailmoituksen/ työnantajan mukaan). Lopulta käytännössä minä lähetin hakemukset ja selasin työpaikkailmoituksia.
Mies, jolla oli ollut tapana käydä parturissa ennen työhaastattelua ja laittaa puku päälle haastatteluun, meni sitten yhteen haastatteluun ihan tavallisissa arkivaatteissa, hiukset kasvaneina ja partakin oli. Hän ajatteli: "Käynpä nyt tuollakin haastattelussa", ilman suuria odotuksia. Ja kas, hän sai tuon paikan! Kävi vieläpä niin, että tuosta aluksi kahden kuukauden työprojektista on tullut jo kaksi vuotta samalla työnantajalla. Hänellä on kaikesta koetusta huolimatta korkea työmoraali, hän on ahkera ja teki varsinkin tuolloin alussa pitkiä päiviä. Eikä haittaa ole varmasti siitäkään, että hän on myös lahjakas, hyvä ongelmanratkaisija, hyvä siinä mitä tekee.
Minusta tärkeintä on se, että ei anna periksi vaan pysyy aktiivisena työttömyysaikanakin. Pidä yllä ammattitaitoa jos suinkin mahdollista, ja mene ihmisten ilmoille vaikka vapaaehtoistyöhön kansalaisjärjestöissä. Sieltä saadut kontaktit voivat olla arvokkaita monella tapaa. Myös sinut nähdään ja noteerataan, toisin kuin jos jämähtäisit kotiin.
Hae sitkeästi töitä, oli se sitten omalta alalta tai jostain muualta. Älä lataa kaikkea toivoa siihen työhakemukseen jota juuri teet: työnhaku on vähän kuin lottoamista. Toki ajatuksella tehty hakemus on aina parempi kuin huono hakemus jne, mutta helposti masentuu, jos sitten *siitä toivotusta* paikasta ei tulekaan mitään. Se ei tarkoita, että olet huono. Tämän hetken työtilanne on huono, yhteen paikkaan voi olla jopa satoja hakijoita. Sieltä joukosta erottuminen on paljolti tuurista kiinni.
Katri
=========================
Kurssien avulla sekä siihen, että luottaa siihen, että onnistuu ja osaa. Onhan toisetkin oppineet joten miksen minäkin!
"Oppia ikä kaikki"
=========================
Olin viikon mukana eräässä ryhmässä, jossa jokainen antoi kirjallisena joka päivä kaikista muista jonkin positiivisen palautteen. Kirjoitin kaikki palautteet muistiin ja luin ne päivittäin ainakin kerran. Itsetuntoni kasvoi ja jaksoin entistä uutterammin hakea työpaikkaa ja lopulta onnistuinkin saamaan koulutustani vastaavan työn.
Kirre
=========================
Ensimmäinen askel on halu palata työhön ja kohdata työtoverit. Helpompaa olisi kohdata työkaverit jos voisi käydä heitä moikkaamassa ennen töihin menoa.
Perheen tuki on tärkeä. Työn aloittaminen kysyy voimia. Kannattaakin aloittaa työnteko vähitellen.
Työn antajalta ja esimieheltä ym. ymmärrystä ja joustoa.
Tämä kaikki on itsellänikin edessä sitten joskus.
Voimia Sinulle!
K.B.K.
=========================
Minulla on ihan tuore kokemusta tästä. Vaikka pitkään työttömänä ollessa mielessä häilyi päivittäin myös epätoivo, niin kuitenkin jossain takaraivossa ajattelin, että kyllä se paikka kohta löytyy minullekin. Uskottelin tätä itselleni säännöllisesti. Odotin liian pitkään, ennen kuin laitoin hakemukseni työvoimanvuokrausfirmojen sivuille, mutta vain viikko siitä, kun olin näin tehnyt sain töitä. Hirveä urakka oli kirjoitella noita ja työpaikka siunaantui kuitenkin ihan muuta kautta, eli yhden pienen vinkin ansiosta. Joten turhaa naputtelua mahdoton määrä ja työpaikan saatuani kaikkiin ilmoittamaan, että poistavat hakemukseni tarpeettomana. Jotta työttömyysaika ei olisi niin masentavaa, oma usko työn löytymiseen on parasta olla ja sitten kun pääset aloittamaan, niin paljon reipasta mieltä ja iloisuutta, niin ensi askeleet työllistymiseen on otettu. Tsemppiä kaikille työnhakijoille!
Painajainen ohi
=========================
Olin työttömänä n. kaksi vuotta. En siis mitenkään kovin pitkään, mutta minulle sekin oli raskasta aikaa, koska olin ollut työelämässä n. 25 vuotta. Täällä ja muuallakin päin Suomea on ollut Työpooli (joka päättyy tämän vuoden loppuun). On toteutettu kaksi kertaa vuodessa. Kesti n. neljä kuukautta. Sieltä kautta menin minulle mieleiseen yritykseen työharjoitteluun, jäin vielä työelämän valmennukseen ja siitä sitten oppisopimukseen. Valmistuin viime vuoden lopulla ja nyt opiskeluun intoutuneena aloitin jatko-opiskelun oppisopimuksella.
Sanoisin, että nöyryyttä ja pitkää pinnaa on vaatinut. Tämän kaiken keskellä on pitänyt muistaa hoitaa myös itseään, että jaksaa.
Opsi
=========================
Avoimin mielin, iloiten uudesta työstä ja olemalla armollinen itselle - vähän niin kuin olisi ensimmäistä päivää uudessa koulutuksessa - koska sitähän se on!
Vaikka työttömänä ollessa on käynyt syvissä arvottomuuden vesissä, pintaan kandee uida ja pyyhkiä mudat hyvin ja sit menoks. Työttömyys on vaikea asia ja joskus se voi kestää kauankin tai toistua - silloin on hyvä jos on joku muu sosiaalinen kuvio, esim. opiskelu, harrastus tai yhteisö. - Lätty vai räiskäle .
Avoimin mielin
=========================
Vastaavasta tilanteesta ei ole omakohtaista kokemusta. Siitä on, kun olin yhteensä kaksi vuotta pois työelämästä äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Sen jälkeen olen kovasti panostanut työhöni ja oikealla asenteella ja toimeen tarttumisella olen pärjännyt. Liikunta on auttanut siihen, että on reippaampi olo.
Onnistumisia työelämään
=========================
Hoidin yli 10 vuotta lapsiani kotona. Opiskelin avoimessa yliopistossa kaikkea, mikä kiinnosti. Sain 43-vuotiaana vakituisen työn 20 vuoden jälkeen.
Maire
=========================
Päätin aloittaa ihan mistä työstä tahansa. Menin siivoamaan, ja kun olin tehnyt sitä puoli vuotta, hakiessani mielekkäämpää työtä mainitsin että aion tehdä mitä tahansa kunhan työtä löytyy. Sainkin kaupan kassalta työtä, sitten konsulenttina ja nyt olen ollut vakituisessa työssä parikymmentä vuotta.
Maija
=========================
Olin niin kutsuttu pitkäaikaistyötön. Kävin kerran kuukaudessa työvoimatoimistossa. Sain vain leiman korttiini, en muuta. Silloin tällöin varasin ajan työvoimaneuvojalle, mutta niistäkään käynneistä en kostunut mitään.
Lähetin lukuisia hakemuksia mahdollisille työnantajille. Osoittautui, että olin liian vanha. Jotkut sen suoraan kertoivatkin, kun puhelimitse tiedustelin asiaa.
Sain vuonna 97 tietää Työllisyyspolusta. Varasin sinne ajan. Siellä tunnuttiin suhtautuvan työhalukkuuteeni vakavasti, eikä minua pidetty liian vanhana työelämään. Niinpä sitten keväällä 97 onnistuin pääsemään sitä kautta kurssille, jossa opin ATK:n alkeet. Lisäksi oli psykologin tunteja, joilla pyrittiin valamaan oppilaisiin uskoa työn saannin onnistumisesta. Psykologi mm opasti millaisen tulee työhakemuksen olla. Siinä ei pidä mm mainita ikäänsä ellei katso sitä edukseen. Pitää osata myös kehua itseään. Nuo psykologin tunnit olivat hyvin antoisia.
Parasta tuossa koulutuksessa oli kuuden viikon mittainen työharjoittelujakso. Onnistuin saamaan harjoittelupaikan yrityksestä, jossa olen työskennellyt pian yhdeksän vuotta.
Minut otti töihin ennakkoluuloton nuori nainen. Olin työllistyessäni 54-vuotias. Muu henkilökunta oli minua huomattavasti nuorempaa, mutta se ei ole ollut haitaksi.
Marja
=========================
Olin ollut noin 10 vuotta työelämässä, jonka jälkeen halusin hoitaa omat lapset kotona vuosia. Hain töitä jo turhautuen. Suoritin kesken jääneen tutkinnon ja mietin, mikä todella minua kiinnostaa ja motivoi. Läheisten rohkaisemana ja kannustuksella muutin suuntautumistani ja suoritin erillisiä kursseja kolmen vuoden ajan harrastustani sivuten. Olin valppaana kysellen ja etsien töitä netistä ja lehdistä, kunnes kuulin radiosta mielenkiintoisesta yrityksestä. Lähetin hakemuksen ja sain työtä.
Life long learner
=========================
Ystäväni kuljetti autolla lastaan koulussa ja näki mielenkiintoisen firman aivan koulun lähellä. Hän laittoi avoimen työhakemuksen kertoen lyhyesti itsestään. Noin 2 kk kuluttua häntä kysyttiin sairaslomansijaiseksi. Hän tekee sitä nyt puolipäiväisesti eli lapsen ollessa koulussa, mikä on kuin räätälöity häntä varten matkan ja ajankäytön kannalta.
Life long learner
=========================
Hei, olen käynyt viikon Tietotekniikan työpajassa työvoimakoulutuksena. Minulla oli ennestään huonoja kokemuksia työvoimakoulutuksesta, mutta nyt on eri meininki ja olen tyytyväinen koulutukseen ja uskon tästä olen paljon minulle hyötyä työnhaussa.
Mervi
=========================
Itse en vastaavassa tilanteessa ole ihan ollut, paitsi opiskelua venytin niin kauan että työpaikka irtosi. Lukuisten turhien hakujen jälkeen tärkeintä säilyttää tyyneys ja usko itseensä, olen yhtä hyvä kuin muut. Kävin kurssin, luin oppaita työnhausta ja paransin jotain taitojani odotellessa: kieliä(osaan puhua työhaastattelussa jos kysytään jotain) ja atk-taitoja.
Teppo
=========================
5 vuotta sitten otin vastaan tuttavan vinkistä työn, jonka luvattiin kestävän pari viikkoa. Kyseessä oli urakkapalkka, mitään tuntitakuuta ei alussa ollut. Opetellessa melkein meni ne pari viikkoa, mutta minusta oli ihanaa päästä jonnekin ja tavata aikuisia ihmisiä. Yritin parhaani ja pyrin näkemään kaikissa asioissa positiivisen puolen. Kun jouduin tekemään jo tekemäni työn uudelleen ilman palkkaa, koska laatu ei ollut tarpeeksi hyvä, olin kiitollinen, että pysyn nöyränä ja että minulla on mahdollisuus oppia uutta! En antanut ajatukselle "tätäkö varten olen käynyt kouluja?!" valtaa. Usein jäin opettelemaan asioita omalla ajallani töiden jälkeen. Nyt 20.3. tulee tasan 5 vuotta ja olen yrityksen kehittämis- ja laatupäällikkö!
Virpi
=========================
Energisyys loistaa koko kehosta.
Jotta olisit valmis palaamaan energisenä töihin kannattaa käyttää sitä odotellessa aikaa mieluisiin harrastuksiin.
Harrasta ahkerasti ainakin 3-4 kertaa viikossa mieluisia asioita, et ehdi murehtia liikaa asioita (joita et voi muuttaa). Samalla kunto nousee kohisten ja se alkaa näkyä koko olemuksesta. (Laihtuminen, kiinteytyminen, ryhti)
Jos harrastuksissa on riittävästi haastetta, niin myös periksi antamattomuus lisääntyy ja keskittymiskyky paranee. Saavutettuasi tavoitteita harrastusten parissa, saat taatusti lisää itseluottamusta.
Ja töihin palatessasi olet elämäsi kunnossa.
Maire
=========================
En voi sanoa, että olisin ollut "pitkäaikaistyötön", mutta vastavalmistuneena insinöörinä, odotukset korkealla puoli vuottakin tuntui pitkältä ajalta.
Pääsin valmistumiseni jälkeen oman alan töihin ja viivyin paikassa melkein kaksi vuotta. Paikka ei kuitenkaan ollut minua varten ja tunsin, että tarvitsin elämältä jotain muuta. Vaihdoin täysin alaa ja menin suunnittelemaan keittiöitä eli suunnitteluhommia kuitenkin.
Tämä valintani osoittautui todella opettavaiseksi kokemukseksi, koska "nuorena ja naiivina" uskoin kaiken kääntyvän hyväksi, vaikka minulle ei maksettu hommasta palkkaa! Tai sainhan toki nimellisen korvauksen ja puheet huimista summista, joita alkaisin tienaamaan kunhan saan hommat käyntiin. Niin ei kuitenkaan koskaan kerinnyt käydä, koska minut irtisanottiin ennen neljän kuukauden koeajan loppumista ja viimeiseltä kuulta en saanut ollenkaan palkkaa. Kaikki muutkin minulle kuuluvat korvaukset jouduin hakemaan palkkaturvan kautta, koska en saanut työnantajaani minkäänlaista yhteyttä.
Eli oikeastaan minulle työttömäksi jääminen osoittautui pelastukseksi järkyttävän työnantajan alaisuudesta.
Ollessani työttömänä hoidin suhteita ystäviini ja sukulaisiini, jotka välttämättä jäävät vähemmälle huomiolle, kun ollaan päivät kiinni töissä eikä iltaisin oikein kerkeä/jaksa. Hoidin sukulaisten lapsia ja annoin niille "vapaapäiviä" tarhasta yms. Halusin olla jotenkin hyödyksi, vaikka enhän siitä mitään rahallista korvausta saanut.
Maalasin myös ystäväni asunnon ja kokeilin sinne taiteellisia ideoitani. Sain myös kotona tosi paljon keskeneräisiä remontteja valmiiksi, kun vihdoinkin oli aikaa...
Mutta ei sitäkään loputtomiin jaksanut ja aloin aktiivisesti etsimään vaihtoehtoja itseni kehittämiseen. Mietin mitä halusin "isona" tehdä ja mitkä olivat vaihtoehdot mitä voisin alkaa tekemään. Olin ajatellut jo aiemmin, että luen ammattikoulun opettajaksi, joten etsin avoimen yliopiston kursseja pedagogiikan osalta ja tutustuin niihin. Myös työvoimatoimistoilla oli hyviä kursseja melkein mille alalle tahansa ja mietin myös oman yrityksen perustamista. Olin juuri yrityksenperustamiskurssilla, kun minulle tuli kutsu työhaastatteluun ja sain sen paikan.
Mielestäni on tärkeää, ettei jää lumeen makaamaan, vaan aktiivisesti hakeutuu paikkoihin jossa on elämää. Oma kokemukseni on, että kun hakeutuu ihmisten pariin, on heille ystävällinen ja antaa osan itsestään sekä energiastaan, niin saa varmasti monin verroin takaisin.
Rohkeasti innostumaan uusista asioista ja elämästä, nimittäin se varmasti huomataan myös niissä piireissä joissa työtä on tarjolla!
Toivotan Onnea ja rohkeutta!
Ninsku
=========================
Minä jäin työttömäksi vaimoni kuoleman jälkeen. En saanut millään yhteen sovitetuksi perhe-elämää kiireisen työn kanssa. Aikaisemmin homma hoitui, koska vaimoni oli kotona lasten kanssa. Oltuani neljä vuotta työttömänä ja lasten tultua kouluikään aloin etsimään töitä. Huomasin kilpailevani itseäni huomattavasti nuorempien ihmisten kanssa joilla oli tuore insinöörikoulutus.
Totesin pian että nyt on asiat punnittava uudelleen. Ei ole järkevää lyödä päätä seinään hakemalla yhä uudelleen vastaavia duuneja mitä oli ennen työttömyyttä koska juna oli jo mennyt. Pääsin työvoimakoulutukseen ja harjoitteluun työpajalle jossa työkavereina oli maahanmuuttajia. Siellä oli reilu meininki ja monipuolisia töitä. Siellä ollessani hain puhelinmyyntityöhön. Molemmat oli ns. kahdeksasta neljään duuneja. Parasta niissä oli vanhasta pois oppiminen ja avautuminen uusille asioille ja mahdollisuuksille.
Etsin työtä missä työ- ja elämänkokemuksesta on hyötyä eikä ikä ole rasite. Niin päädyin työskentelemään kiinteistönvälitysalalle. Työ on ihmisläheistä ja saan itse tehdä aikatauluni. Opiskelin ja suoritin LKV-tutkinnon josta on suuri hyöty alalla. Vapaaseen aikatauluun kuuluu toki sunnuntai ja iltatyötäkin. Palkkaus on provisiopohjaista periaatteella - ei palkkiota ellei kauppaa. Näin entisestä it-päälliköstä tuli kiinteistönvälittäjä.
Pointtini on se, että kannattaa pysähtyä miettimään mitä haluaa ja olla valmis muutoksiin jolloin saa sovitettua työn ja vapaa-ajan kokonaisuudeksi. Kannattaa lähteä liikkeelle. Työvoimakursseilla opetettiin hakemaan työtä kiertämällä yrityksiä aikaa varaamatta. Näin löytyy piilotyöpaikkoja joita ei ole pantu auki. Suhtautuminen oli hyvää ja reilua. Myyntimies myy itsensä ja sen jälkeen tuotteensa. Pitää paikkansa myös oman työpanoksensa myymisessä. On helpompi erottua ja tavata yrityksen toimitusjohtaja kun menee suoraan tapaamaan häntä kuin olla yksi hakemus sadan hakemuksen joukossa.
Vanhasta uuteen työhön
=========================
Aloita jollakin "harrastushommalla". Eli työllistä itseäsi esim. aloittamalla jälleenmyyjänä (esim. Tupperware tms.) tai auta vanhuksia vapaaehtoisena. Näissä paikoissa tapaat ihmisiä ja olet "kuulolla" ja/tai menestyt näissä.
Kuulolla
=========================
Olen jo itse eläkkeellä, joten olen varmaan väärä ihminen ottamaan kantaa, mutta olen tavannut ihmisiä, jotka ovat niin ylpeitä omasta ammatistaan/koulutuksestaan, että eivät suostu tekemään mitään muuta pienempipalkkaista touhua. Nykyään varmaan työtä saa sellainen henkilö, joka on valmis tekemään mitä vain, jopa ajankulukseen, jotta hänet huomattaisiin työhaluiseksi ihmiseksi.
Pate
=========================
Olen ollut selkäsairaana kauan ja reilun vuoden nyt kuntoutustuella, nyt sain mahdollisuuden työkokeiluun työvoimatoimiston kautta, sellaiseen kevyeen työhön, jota mahdollisesti pystyisin tekemään... On kuin kevät olisi vieläkin ihanampi kuin yleensä pääsen kokeilemaan voimavarojani ja samalla ns. ihmisten ilmoille... Päivä kerrallaan eteenpäin, kevään odotusta kaikille!
Omppu
=========================
Vastustin erittäin jyrkästi työkkärin "työnhakuklubiin" menemistä pitkänä työttömyysaikanani, koska kuvittelin sen olevan vastenmielinen pakkopullapaikka, eivätkä he kuitenkaan saisi mitään sen enempää aikaiseksi, kuin minä itse! Nielin lopulta ylpeyteni ja menin. Parin kuukauden kuluttua olin jo uudessa mielenkiintoisessa työpaikassani, enkä olisi voinut saada siitä tietoja mitään muuta kautta. Ennakkoluulottomuus, avoin mieli sekä suositukset ovat parasta mitä voin neuvoa. Tsemppiä työnhakuun!
Päiiv
=========================
Lähdin mukaan työvoimatoimiston järjestämälle kurssille. Ajattelin silloin, että ei tästä minulle ole mitään hyötyä, mutta lopulta se poiki minulle nykyisen työpaikkani. Itse asiassa kurssi muutenkin toi uusia ystävyyssuhteita, vaikka en oppinutkaan hirveästi uutta kurssilla.
Paula
=========================
Olin pitkään kotona kolmen lapseni syntymien jälkeen. Työt meni alta hoitovapaalla ollessa. Löysin paikallisen työvoimatoimiston tarjonnasta alaani olevan 3 kk:n kurssin. Kurssin jälkeen oli paljon helpompi lähteä työnhakuun, kun tiedot oli päivitetty ajan tasalle. Lisäksi tapasin kurssilla muita samassa tilanteessa olevia ja keskustelut heidän kanssaan auttoivat paljon.
Kurssin jälkeen tärppäsi melko nopeasti ja nyt olen ollut samassa paikassa töissä jo 4 vuotta.
Pipsa
=========================
Vastaan vaikken ole varsinaisesti ollut työtön, mutta työnvaihtaminenkin (usein) käy välillä rankaksi.
Omasta jaksamisestaan on pidettävä huoli ja annettava aikaa sopeutua ja oppia uude työnkiemurat ja suhteet.
Positiivisesti aina eteenpäin, vaikka vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia, töppäilyjäkin tulisi. Kyllä kaikki aina onnistuu, jos vaan haluaa, jos ei ihan heti ja hienosti niin hitaastikin hyvä tulee!
HELEÄ KEVÄT
=========================
Päätin vain lähteä työhön, enkä antanut periksi. En antanut laiskuudelle voimaa.
Ritu
=========================
Olin itse työttömänä viisi vuotta, kunnes päätin että nyt on asian eteen pakko tehdä jotakin. Kävin ensin ammatinvalintapsykologin juttusilla miettimässä mikä olisi se mun ala, ei oikein löytynyt suoraan sopivaa. Seuraavaksi aloitin työkkärin pommittamisen kurssihakemuksilla.
Toisen kurssin aikana selvisi mitä haluan tehdä ja jatkoin vielä kolmannenkin kurssin, jotta sain tarpeeksi päivitettyä tietoa ja taitoa töihin menemistä varten. Kävin siis opiskelemassa kokonaan uuden alan ja ammatin itselleni työvoimakursseilla yhteensä vuoden verran. Aloitin työnhaun ja etsin ne yritykset jotka kiinnostivat minua eniten ja soittelin tai lähetin sähköpostia, kymmenen kirjallisen hakemuksen, yhtä monen sähköpostin ja jokusen haastattelun jälkeen työpaikka tärppäsi.
Suurin apu onnistumiselle oli mielestäni PÄÄTÖS tehdä jotakin ja suunnitelma työpaikan saamisesta päätöksen jälkeen. Kun usko aina välillä katosi, niin mietin päätöstäni ja tutkin suunnitelmaani, tein siihen välillä muutoksia ja jatkoin sitkeästi taas eteenpäin. Alkuperäinen ammatinvalinta ja suunnitelma muuttui, mutta sehän on elämää
Marianne
=========================
Olin äitiys- ja hoitovapaasijaisena sairastuessani astmaan. Kun sijaisuuteni päättyi, en voinut hakea oman alani töitä astman takia, vaan täytyi miettiä elämälle uusi suunta.
Mieheni sairastui ja kuoli, olin työtön. Pahimmasta vaiheesta ylipäästyäni hakeuduin työkkärin ammatinvalinnanohjaukseen. Pääsin seuraamaan mieleisekseni valitsemaani koulutusta ja sitten aikanaan pääsin itse uuteen koulutukseen aivan eri alalle, kuin missä olin työskennellyt aikaisemmin.
Odottaessani uuteen koulutukseen pääsyä kävin työväenopistolla kaikkia mahdollisia, uuteen koulutukseen valmentavia kursseja.
Uusi koulutus vei mukanaan sielua ja sisintä myöten. Koulukaverini olivat nuorempia, joten minun piti olla todella ”pinko”, että mahdollisessa työhön valinnassa minulla olisi valttina hyvä todistus.
Valmistuessani muutaman vuoden kuluttua uuteen ammattiin työmotivaatio oli jo valmiiksi korkealla, tätä haluan tehdä, tätä työtä minä osaan tehdä, eikä astma haittaa tässä ammatissa.
Ehkä työmotivaatiota lisäsi myös se, minun piti maksaa opintovelkani ja elättää itseni lisäksi myös kaksi alaikäistä lastani ja kouluttaa heidät ammattiin.
Työvuosia on vielä jäljellä reilusti ennen eläkeikää, mutta työssä on ihan mukava olla!
Rita
=========================
En ollut kokonaan työtön vaan tein siivoustyötä. Olen kuitenkin saanut koulutuksen toimistotyöhön ja pelkän siivoustyön tekeminen veti itsetuntoni tosi alas. Ei oikein "ollut pokkaa" edes mennä enää kysymään toimistotöitä. Juteltuani erään toimistotyöläisen kanssa tilanteestani sain inspiraation hakea kurssille. Kävin kurssin, jonka jälkeen itsetuntoni oli taas palannut ja sain toimistotöitä, joita teen edelleen.
Ponnistaja
=========================
Olen Itse myös tällä hetkellä työtön ja olen kovasti hakenut töitä ja olen pääsemässä töihin. Itselleni oli ainakin hyväksi se että, olen hakenut monenlaista työtä en vaan sitä mitä olen opiskellut. Minulle ei ollut vaan yhtä oikeata vaan kaikki kävi.
Minulle ensimmäinen askel oli tilata mol -sivuilta paikkavahti sähköpostiin joka, ilmoittaa kaikki asuinalueellani olevat vapaat työpaikat joista olisin kiinnostunut.
Kevät aurinko antoi minulle jaksamista ja piristystä työnhakuun.
Siis toivon Sinulle kärsivällisyyttä ja hakemisen intoa. Jaksa vaikka ensimmäinen työhakemus ei tuota tulosta.
Sari
=========================
Rahapula iski, ja jouduin palaamaan takaisin ammattiin, jota en oikeasti halunnut enää ikinä tehdä. (Itse asiassa olen nyt hypännyt siitä lopullisesti toisiin kuvioihin eli opiskelen uutta alaa ja toivon vielä saavani uutta työtä lähes viisikymppisenä.)
Mutta siis se palaaminen:
Olin tutustunut aromaterapiaan ja eteerisiin öljyihin ja joka ilta panin bergamottiöljyä tuoksulamppuun rauhoittamaan mieltä. Aamuisin sipaisin tipan samaista bergamottiöljyä palleaan, josta se lievitti pahaa oloani niin paljon, että pärjäsin ensimmäiset kauhun täyteiset päivät ja vähitellen pääsin kiinni työrytmistä ja pärjäsin paremmin ja paremmin. Käytän muutenkin aika paljon eteerisiä öljyjä itsehoidossa ja täytyy sanoa, että nuo pienet siniset lasipullot hyväntuoksuisine sisältöineen ovat olleet aika tärkeä tekijä burnoutin jälkeen siinä, että olen vähitellen saavuttanut itseluottamuksen ja rohkeuden alkaa suunnitella elämääni aivan uuteen suuntaan.
Satuliini
=========================
HEI TITSKU !
Minä itse kerta kaikkiaan olin lopen väsynyt edelliseen työhön, tai en siis varsinaiseen työhön, vaan lähimpään esimieheeni. Hän pompotti minua ja käytti omistajan vaimon VALTAOMINAISUUKSIAAN.
Työilmapiiri oli täysi nolla.
Isäni kuoli ja samalla tein myös elämäni parhaan päätöksen jäädä pois TÖISTÄ. En jaksanut enää alistettuna ja lyötynä!
Olin kotona "työttömänä" noin vuoden. Sitten työllistettynä pääsin vanhainkotiin. Sieltä poiki sijaisuuksia ja sitten pitempi rupeama työtä ja samalla hetkellä tärppäsi myös pääsy kouluun.
Lopetin sijaisuuden kesken ja lähdin lähihoitajakouluun. Kouluun meno ensin tuntui vaikealta, mutta huomasin pärjääväni hyvin, joskus jopa kiitettävästi, kun onnistuu ja huomaa olevansa ihan hyvä, SE ANTAA VOIMIA.
Olen nyt ONNELLINEN ja myös UUSI ihminen. Kannattaa käydä työkkärissä ja pyytää ammatinvalinta testeihin ja työkokeiluihin ym. mahdollisuuksiin… Lopulta voi "natsata".
VAIKKA hoitotyö on raskasta fyysisesti, niin minä koen elämänlaatuni parantuneen huomattavasti ja olen täysin toipunut tuosta 12 vuoden edellisestä P -TYÖPAIKASTA !
Kannattaa opiskella vaikka olisi jo iällä.
Itsevarmuus ja kunnioitus nousevat koulutuksen myötä ja ilman koulutusta EI SAA TYÖTÄ.
KOULUTUS KUNNIAAN!
=========================
Jäätyäni työttömäksi lamaannuin täysin. Olin yli viisikymppinen ja nainen ja tiesin, että työtarjouksia ei enää satele. Sitten ymmärsin, että mitä pitempi työttömyysaikani on, sitä vaikeampi minun on löytää töitä. Laadin hakemuspohjan levykkeelle ja otin sen, kirjekuoria ja postimerkkejä mukaani ja kävin muutaman kuukauden työvoimatoimistossa joka ikinen arkipäivä. Kävin netistä ja lehdistä ilmoitukset läpi, en pohtinut tarkasti, mihin hakemus kannattaa laittaa tai haluanko välttämättä juuri kyseisen työn, vaan tein hakemuksia urakalla.
Muotoilin pohjaa aina hakemani paikan mukaan. Joskus soitin ja kyselin työpaikasta, mutta en aina. Lähtiessäni työvoimatoimistosta pudotin hakemukset ensimmäiseen postilaatikkoon, enkä sen jälkeen miettinyt asiaa. Tietysti jätin itselleni kopion, että tiesin, mitä paikkoja olin hakenut. Päämääräni oli päästä haastatteluun.
Suurin osa työnantajista ei koskaan vastannut mitään, silloin tällöin sain kohteliaan kirjeen, jossa kerrottiin, kuka paikan sai. Hävitin vastaukset heti, että ne eivät jääneet harmittamaan minua. Hakemuspohjani kehittyi ajan myötä, tuli jo muutama kutsu haastatteluunkin ja sitten tuli päivä, jolloin kuulin, että minut valittiin. Kun aloitin uudessa työssäni, sain parin päivän sisällä kaksi puhelua, joissa kerrottiin, että minut oli valittu kahteen muuhunkin paikkaan. Se lämmitti kovasti mieltäni.
Suhtauduin hakemusten laatimiseen työvoimatoimistossa siten, että se oli minun sen hetkinen työni. Toivottavasti kokemuksestani on jollekin hyötyä. Onnea matkaan!
Kiti
=========================
Ensimmäinen askel ja ajatus oli tutkia oma koulutukseni taso, onko se ajan tasalla. Hakeuduin opiskelemaan lisää neljäksi kuukaudeksi ja samalla lähettelin hakemuksia oma-aloitteisesti sellaisiin yrityksiin, joilla voisi olla minulle sopivia töitä. Kerroin vahvuuksistani, taustastani, harrastuksistani, laitoin kuvankin mukaan, mutta jätin ikäni ilmoittamatta. Vastasin muutamaan paikanhakuilmoitukseenkin. Ongelma kohdallani oli ikä - 55 vuotta - mutta ensimmäinen haastattelu toi tuloksen, vaikka erilaisia hakemuksia tuli tehtyä varmaan noin 30. Löysin työpaikan työvoimatoimiston sivuilta - kävin siellä joka päivä.
Tärkeintä on, ettei jää lepäämään laakereillaan, vaan kehittää jollakin tapaa itseään vaikkapa hankkimalla lisätaitoja, jotka liittyvät jotenkin tulevaan työhön. Ei tee pahaa, jos liittyy erilaisiin verkostoihin, yhdistyksiin, jolloin näkee paljon ihmisiä, ja juuri jonkun firmassa saattaa olla avoin paikka sinulle ilman että se on edes ilmoitettu lehdissä.
Onnea ja menestystä näilläkin eväillä.
Systeri
=========================
En ollut työttömänä mutta yli puoli vuotta sairaslomalla ja mietin, millaiset ensimmäiset päivät tulisivat olemaan. Sen tiesin, että edelleen hallitsin työasiat, joten se ei ollut huolenani vaan enemmän jaksamiseni ja miten sopeutuisin "uudistettuun" joukkoon, koska organisaatiomuutos oli iskenyt sairaslomani aikana.
Tunsin itseni tosi tervetulleeksi heti alusta alkaen, kaikki olivat iloisia nähdessään minut, pääsin hyvin sisään ryhmään. Uusi esimies otti minut vastaan kuin kauan kadoksissa ollut kaveri.
Ja työhön pääsin myös hyvin sisään, projekti oli edistynyt hyvin minun poissa ollessani ja muistin jopa nippelitietoja siitä, joten mua tarvittiin.
Olen tehnyt kaikenlaisia "avustustöitä", auttanut missä mua tarvitaan.
Ja olen taas joukkomme arvostettu ja tärkeä jäsen!
Sixten
=========================
Opiskelin uuden ammatin ja valmistuin -95. Lama oli syvimmillään ja sain sijaisuuksia vaihtelevalla menestyksellä. Koska olin vanhustyössä ei lyhyissä sijaisuuksissa voinut sitoutua niin hyvin työhöni kuin olisin halunnut. Lähetin hakemuksia moniin paikkoihin ja viimeinkin onnistui ja pääsin haastatteluun. Kävin useissa paikoissa haastattelussa ja sitten tärppäsi, sain vakituisen työpaikan ja ihanat työkaverit. Siitä on nyt seitsemän vuotta.
Poutapilvi
=========================
En ole milloinkaan ollut pitkään työttömänä mutta kuvittelisin olevani aktiivinen työn etsimisessä ja selvittäisin myös opiskelumahdollisuuksia.
Teija
=========================
Olin työttömänä lasteni ollessa pieniä ja pääsin takaisin töihin ensisijaisesti siksi, että aktiivisesti etsin ja hain kaikkia mahdollisia työpaikkoja. Tärkeä osuus työelämään takaisin pääsyyn oli se, että puolisoni uskoi minuun ja kannusti minua. Hän sanoi aina: Kyllä sinä olet hyvä! Eivät ne voi löytää sinua pätevämpää siihen hommaan! Ja hän kaiken lisäksi loukkaantui aina suunnattomasti saatuani työhakemuksiini kielteisen päätöksen!
Onnellinen vaimo
=========================
Minulla on lyhyitä pätkiä ja yksi kolmen vuoden jakso työttömänä. En osaa sanoa tarkkaan miksi mikäkin hanke on toteutunut/jäänyt toteutumatta.
Työttömänä ajattelin, että kyse on suureksi osin vain sattumasta. Siis että syy ei ole minussa, vaan yleensä olosuhteissa. Näin uskon, että suurimmalla osalla meistä näin on. Siksi tulin aika pian siihen tulokseen, että jatkan opintojani ja teen vapaaehtoistyötä. Näin ei varsinaisesti ollut vapaa-aikaa ja mieli pysyi virkeänä.
Sain uuden työn 2v. sitten. Ei todellakaan mikään unelmatyö, mutta kohtuullinen silti. Minut valittiin usean kymmenen hakijan joukosta. Uskon, että ratkaisevaa on työhaastattelussa antaa positiivinen kuva itsestään. Joten tärkeää on pitää mieli virkeänä (esim. vapaaehtoistyöllä), jotta onnistuu työhaastatteluissa.
Itse en voi sanoa olevani mikään erityisen positiivinen ihminen. Enemmän auttoi se, että rukoilin Jumalaa ja pyysin, että hänen tahtonsa toteutuisi elämässäni. Se auttoi pitämään mielenrauhan kasassa, kun ymmärsin, että minua kantavat ikiaikaiset kädet, eikä ongelma ole enää minun käsissäni. Näin toteutui Raamatun sana osaltani, että etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki tämä teille annetaan (Matt 6:33). Tästä halusin kertoa Jumalalle kiitollisena.
Rohkeutta ja voimia kaikille työttömille. Kuunnelkaa sisäistä ääntänne ja uskaltakaa toivoa ja unelmoida suuria!
Toivoa on
=========================
Olin työttömänä yhteensä reilut kaksi vuotta. Työttömyyteni ei ollut siitä kiinni, etten olisi hakenut aktiivisesti työtä koko ajan, mutta tuntui kuin huono tuuri olisi jämähtänyt minuun kiinni...milloin tuli rekrytointi talon sisältä tai loppusuoralla joku toinen pääsi hakemaani tehtävään. Tunsit itseni turhaksi ja epäonnistuneeksi. Minulle henkireikä oli kannustavat ystävät ja läheiset, liikunta luonnossa, itsestä huolehtiminen kaikella mahdollisessa tavalla ja positiivinen asenne...joka on ihan oikeasta itsestä ja omasta asenteesta kiinni.
Muista hakea työtä sinnikkäästi ja yhä uudestaan ja uudestaan – pinnistele - sinä jaksat! Aina kun saat -ei kiitos kirjeen, laita tuplaten lisää hakemuksia ja soittele niiden perään ja kerro että olet kiinnostunut myös tulevaisuudessa ko. yrityksen eri työtehtävistä. Minulla tämä "loppumaton hakeminen" kesti reilu kaksi vuotta. Yritin nähdä itsesi tulevan työnantajasi silmin ja miettiä mitä voisin kehittää itsessäni ja miten tuon tämän erinomaisuuteni esiin.Jos et ongi, et voi saada kalojakaan.
Nyt 1,5 kk työelämässä
=========================
Olin kotona lasten kanssa yli kymmenen vuotta. Kun viimeinenkin meni kouluun, olin nelikymppinen kotiäiti, vailla tutkintoa ja ammattia. Opinnot jäivät aikanaan kesken. Aloitin alusta. Pyrin yliopistoon, pääsin, valmistuin maisteriksi alle viidessä vuodessa hoidellen kaikki kotihommat ja kulkien bussin kanssa vieraalla paikkakunnalla.
Työnhaku oli kovaa ja vakituista virkaa en ole koskaan saanut, mutta kun kaikki on kelvannut, on töitä riittänyt. Olen ollut valmis kulkemaan pitempääkin työmatkaa ja ottamaan vaatimatontakin työtä. Kun eläkeikä pian häämöttää, olen tosi tyytyväinen ratkaisuuni. Vaikka opiskeluvuodet olivat tosi rankkoja, olen nauttinut työnteosta ja onhan oma palkka ollut mukava olemassa. Pieni eläkekin häämöttää.
Tilli
=========================
En ole ollut työttömänä, mutta samanlainen tilannehan on aina, kun on palannut äitiyslomalta töihin.
Kyllä jännitti, olenko enää ollenkaan tilanteen tasalla? Osaanko edes ajatella omilla aivoilla? Osaanko puhua aikuisten kieltä? Osaanko oman työni? Miten saan taas arjen kulkemaan sujuvasti kellon mukaisesti?
Mutta kyllä sitä ihminen on tehty sellaiseksi, että homma etenee lopulta omalla painollaan. Ja sellainen asenne tietysti auttaa, ettei yritäkään liikaa ja olla kaikesta tietävä vaan kysyy aktiivisesti ja ihmettelee ääneen omituisuuksia. Ja aina on lopulta homma lähtenyt menemään ja ajatellakin jopa osaa...
Ajatella osaa
Vastauksia 74
=========================
Erittäin positiivisella asenteella ja avoimin mielin! Laitoin likoon kaiken osaamisen. Olin valmis ottamaan vastaan paljon haasteita ja oppimaan uutta. Harmi vain että yksi työntekijä teki kaikkensa pilatakseen työstä nauttimisen ja viihtymisen. Hän sai aikaan paljon taantumaa. Eikä lopullinen syy siihen selviä koskaan. Onneksi päivä alkaa taas paistaa risukasaan!
Maikki
=========================
Ensinnäkin työttömyyden aikana pitää yrittää olla aktiivinen ja keksiä vaikka mitä tekemistä. Jos on masennuspäiviä, pitää sallia ne itselleen. Sehän luonnollinen tapa aloittaa "akun" lataaminen, kun se on tyhjentynyt. Itse tein vapaaehtoistyötä, jotta oli paikka mihin mennä ja olla yhdessä muiden ihmisten kanssa. Jos on vain kotosalla, erakoituu helposti.
Sitten jossain vaiheessa päätin aloittaa nuoruuden haaveeni opiskelun ja onnistuinkin pääsemään iltakouluun (3v). Samaan aikaan sain työllistämispaikan, olin päivän työssä ja illalla koulussa. Työllistämispaikka poiki sijaisuuden. Työllistämispaikassa pitää olla nöyränä ja osoittaa osaavansa. Sijaisuus loppui kahden vuoden kuluttua ja taas olin työtön. Koulun suoritin loppuun ja koulutuksesta tuli mukava harrastus.
Onnistuin taas saamaan työllistämispaikan ja alkuun oli rankkaa; mapitin ja keitin kahvia ym. Sain luvan esimieheltä opetella itsekseni osaston työmenetelmiä ja taas aukeni sijaisuus ja sen jälkeen sainkin vakituisen paikan. Tänään olen erittäin tyytyväinen, että jaksoin olla nöyrä ja ymmärtää joidenkin ihmisten ennakkoluulot työllistettyjä kohtaan. Olin pohjalla ja sieltä oli suunta vain ylöspäin vahvempana ja nöyrempänä. Ennen ensimmäistä työttömyysjaksoa kaikki oli itsestään selvyyttä eikä työn menettäminen käynyt mielessä, kun hyvä ja "varma" työpaikka. Maailma muuttuu ja meidän vaan pitää muuttua ja jalostua mukana ja säilyttää ihmisarvonsa uskonsa elämään.
"Siru"
=========================
En tiedä mikä sinun mielestäsi on pitkä työttömyysaika, mutta itse olin hieman vajaan vuoden työttömänä. Olen kuitenkin yli 50-vuotias, joten olin melko toivoton työllistymiseni suhteen.
Hyvänä apuna työllistymiseen koin kurssin, jonka nimi oli "Uusia teitä töihin", siellä sai itseluottamusta ja henkistä tukea ryhmältä ja myös luennoitsijoilta.
Tosin työllistyin sitten vanhojen työkaverien avulla, koska aina on helpompi päästä työhön, jos tuntee jonkun, joka tuntee jonkun.
Kannattaa käyttää koko ystäväpiirinsä, kaikki vanhatkin, ja laittaa sanaa kiertämään, että haluaisi töitä, koska se on nykyään varmin keino päästä alkuun. Ihmisillä on yllättäviä yhteyksiä, ja jos tuntee edes jonkun, ketju menee eteenpäin.
Oikein paljon onnea työn etsintään, usko itseesi, niin muittenkin on helpompi uskoa sinuun !
Ailu
=========================
Oltuani useita vuosia työttömänä (4v) ajattelin, että nyt on vain alettava ottaa riskejä. Minulla on merkonomin koulutus joten ajattelin että jotain myyntityötä saattaisi löytyä. Asun pienellä paikkakunnalla ja oli selvää, ettei täällä olisi töitä, en kuitenkaan ollut valmis muuttaman työn perässä joten työmatkat hiukan arvelutti mutta rutiinia niistäkin tulee.
Puhelinmyyntineuvottelijan työtä sain suhteellisen helposti. Kyseessä tosin oli iso ja vakavarainen yritys jossa tehtiin b-to-b kauppaa ja työntekijöillä oli kiinteä pohjapalkka joten toimeentulo ei pelottanut, ainoastaan työ ja se että miten sitä jaksaa tehdä työtä kun on tottunut olemaan ja menemään ilman kelloa ja aikatauluja. Tehtyäni ko. työtä hiukan yli vuoden, aloin etsiä muuta työtä koska huomasin, ettei myyntityö ole minua varten. Sainkin unelmieni työn ja koeaikani päättyi kuukausi sitten. Tsemppiä kaikille työtä haluaville, eli tehkää rohkeita ratkaisuja, ei sen ensimmäisen työn tarvitse olla se eläkevirka vaan se on keino päästä työelämään mukaan.
Ansku
=========================
Myöntämällä ensin itselle reilusti, että nyt pelottaa ja sitten kertomalla sen myös uusille työkavereille. Apua ja kannustusta sateli pian joka suunnalta ja jokainen uusi työpäivä tuntui paremmalta ja jatkuvasti oppi uutta.
Rehellisyys kannattaa
=========================
Ojasta allikkoon joutuu kun lähtee työllistämistuella työhön järjestötyöhön. Työ tehtävät mukavia: palkka brutto 800e/ - vero 100e -päivähoito170e – matkat 120e n.100km päivä bussi ei kulje ja osin iltatyö, joten käteen jäi vähemmän kuin kela korvaus mutta saapahan olla työssä. ...
Luulin jo kaiken nähneeni ja kokeneeni mut tämä meni kaiken toimeentulon alapuolelle. Ellei sattuisi olemaan toista puoliskoa taloa maksamassa ja leipärahaa tienaamassa olisin lapsineni todella lirissä.
Etsin kesäksi jätskimyyjän tai mansikanpoimijan paikkaa yli 40-vuotiaana maisterina jostain jotta saan laskujani maksettua.
Positiivista tässä se et aina voi mennä vielä huonomminkin.
Aksu
=========================
Olen ollut kolme ja puoli vuotta työttömänä. Työttömyysaikana olen päässyt työvoimatoimiston järjestämään uudelleenkoulutukseen lähihoitajaksi, koulutus kesti kaksi vuotta. Valmistuessani uuteen ammattiin pääsin työllisyystuella neljän kuukauden työjaksolle, jatkosta en vielä tiedä. Töitä kyllä riittäisi, kunhan yhteiskunnalla olisi varaa palkata lisää työntekijöitä.
Koulutusaika oli usein melko raskasta perheelliselle, mutta toisaalta se antoi sisältöä ja tarkoitusta elämään.
Hyvää ja aurinkoista keväänjatkoa sinulle.
Tirlittan
=========================
Olin pitkään kotiäitinä, en siis sanan varsinaisessa merkityksessä työttömänä. Kuopuksen kasvettua sopivaan hoitoikään sain puolivuotisen työpaikan. Sen loputtua palasin kotiin ja tajusin, että kotiäitinä on hyvä olla, mutta kotirouvan rooli ei sovi.
Työpaikassa tajusin, että tarvitsen enemmän haasteita. Nelikymppisenä opiskelu sujui aivan eri tahtiin kuin nuorena. Rohkenin hakea koulutusta hiukan sivuavaa työtä, sain harjoittelupaikan ja siitä se alkoi. Nyt olin yrittäjänä vastuullisessa tehtävässä.
Jos ei työtä löydy, kannattaa ryhtyä kehittämään itseään. Vaikka oppi ei olisikaan juuri sopivaa, siitä saa tarpeellista potkua eteenpäin. Kun oppii luottamaan itseensä, muutkin luottavat.
Auli
=========================
Olin joutunut vastoin tahtoani työttömyysputkeen. Kun huomasin sanomalehdestä että entinen työnantajani oli saanut paljon uusia tilauksia, soitin vaimoni kehotuksesta entiselle esimiehelleni, että työhaluja olisi vielä jäljellä. Viikon kuluttua hän soitti ja kysyi, sopisiko minulle että tulisin lähes entisiin töihini, mutta palkan maksaja olisi alihankkija. Työsuhde kesti 4,5 vuotta ja sitten siirryin onnellisena viralliselle eläkkeelle 65-vuotiaana.
Patu
=========================
Ensimmäinen askel on, että uskot sen olevan mahdollista. Sitten vain sitkeää yrittämistä, uudelleen ja uudelleen. Kehitä työnhausta harrastus tai taidelaji. Joskus tärppää... Minullekin sanottiin, että ikäiseni työllistyminen alallani on tilastollinen mahdottomuus. En uskonut.
Tilastollinen mahdottomuus
=========================
6v äitiyslomilla ja hoitovapailla, ei ongelmia palata töihin. Intoa piukassa menin ja hyvin opin uudet ja muuttuneet asiat. Kiitos työkavereille!
Eippa
=========================
Ensimmäinen askel on se, että uskot ja luotat itseesi, että saat töitä!
Toinen on mennä työvoimatoimistoon ja osallistua työllistämiskursseille ja työharjoittelun kautta "myydä" itsesi harjoittelupaikkaan.
Kolmas vaihtoehto, haet kesätöitä ja sitä kautta työllistät itse jatkossakin samasta paikasta.
Eippa
=========================
Asetin vuosi sitten keväällä tavoitteeksi syksyyn mennessä hommata itselleni työkokeilupaikan ja pääsin tavoitteeseeni! Kävin lyhyen koulutuksen alalle jossa en ollut 15 vuoteen työskennellyt. Nyt olen saanut "oikean" työpaikan" ja tuntuu tosi hyvältä.
Olen viimeisen 3 vuoden aikana käynyt hurjan psyykkisen prosessin siis suomeksi sanottuna ihan pohjalla mutta en ole antanut sen häiritä. Voimalauseeni on ollutkin EN ANNA PERIKSI ja se on ihan totta auttanut monessa käänteessä!
Suosittelen kaikille!!!
Eija
=========================
Olin lasten synnyttyä lähes 6 vuotta kotona, poissa työelämästä. Takaisin työelämään pääsin atk-kurssilla saamieni ajantasaisten valmiuksien myötä. Ja siten, että otin vastaan osa-aikaisen paikan muutamaksi kuukaudeksi. Näin sain yhden työnantajan näkemyksen työtaidoistani, mutta ennen kaikkea tunteen siitä, että osaan vielä jotain. Se auttoi eteenpäin.
Kokemusta on
=========================
Etsin alan joka oikeasti kiinnosti ja innosti minua. Silloin epävarmuus unohtui taka-alalle ja pystyi jopa tsemppaamaan lisää eteenpäin. Kaikki uudet ihmiset, joita tapasin työssäni, koin mahdollisuuksiksi en uhkiksi. Pääsin alalla eteenpäin ja kaikki näytti paljon paremmalta.
Kaarina
=========================
Menin ensin kesäapulaiseksi, 3 kuukaudeksi minimipalkalla, sitten sain 2 päivää viikossa töitä ja nykyisin olen vakinainen kokoaikainen työntekijä, edellisestä vakituisesta työpaikasta oli jo ehtinyt vierähtää 17 vuotta...
Kehräävä kissa
=========================
Niin se taitaa olla, että tarvitaan "onnellisten sattumusten summa": suotuisat olosuhteet, oikeanlaisia ihmisiä ja ennen kaikkea paljon omaa tahtoa.
Olin ollut kymmenisen vuotta kotiäitinä, jonkin verran opiskellen siinä ohessa. Työkkäriin tuli tarjolle puolen vuoden urasuunnittelukurssi. Päätin, että nyt jos koskaan etsin sen oman paikkani työelämässä.
Kurssi oli monella tapaa hyvä. Sain aikaa pohtia vahvuuksiani ja heikkouksiani, kiinnostuksiani ja mahdollisuuksiani, sellaisiakin joita en ollut ennen ajatellut. Sain myös keinoja kuinka toimia. Parasta oli parin kuukauden työharjoittelu, jossa tein parhaani. yrittämiseni palkittiin, kun harjoittelu vaihtui määräaikaiseksi työsuhteeksi. Työ on sittemmin vienyt aivan uusille urille, siihen on sisältynyt paljon haasteita ja uuden opiskelua, mutta sain mahdollisuuden ja onnistuin.
Maria
=========================
Yhdentoista vuoden kotiäitiyden jälkeen taipaleeni vakituiseen työhön kesti lähes yhtä kauan. Vanhentuneen ammattitaidon päivityksellä piti aloittaa eli puoleksi vuodeksi kurssille. Sen jälkeen työharjoittelua ja -kokeilua pätkät. Onni oli saada pätkätyö, joka jatkui eripituisissa pätkissä useita vuosia, tosin välillä oli vuodenkin tauko eli työttömyysjakso. Paikka vaihtui, mutta määräaikaisuus jatkui kunnes työ vakinaistettiin kahden ja puolen vuoden jälkeen.
Luulen, että kaikkein eniten minua matkalla auttoi ajatus siitä, ettei minulla ole kiire minnekään. Pystyin nauttimaan jokaisesta vaiheesta ajattelemalla, että hitaasti, mutta varmasti eteenpäin. Rahat oli vähissä, mutta siitäkin selvisin minimoimalla menoni. Minulle myös kelpasi kaikki tilaisuudet, joita tarjottiin, koska tunsin hyötyväni niistä aina jotenkin, vaikkeivät ne aina aivan omaa alaa olleetkaan. Kärsivällisyyteni palkittiin, kun huomaan nyt olevani työssä, josta haaveilin jo ennen lasten syntymää.
ex-kotiäiti
=========================
Otin asian puheeksi hyvän ystäväni luona. Katsoimme aamun sanomalehdestä (sunnuntaihesari) kahvia samalla siemaillen erilaisia työpaikkailmoituksia. Ruksimme reilusti yli sellaiset, joihin ei taitoni, koulutukseni ja kykyni riittäneet. Avasimme myös tietokoneen, jonne taiteilimme CV:n, johon painotimme koulutus- ja työhistoriani lisäksi omat henkilökohtaiset vahvuuteni (kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa jne).
Seuraavana aamuna puhelin kouraa ja soittelemaan. Ja samalla myös sopimaan tapaamisia.
Ja töissä ollaan muutaman yrityksen/työnhaun kokeneempana!
Avainlauseena on mielestäni LUOTTAMUS ITSEENI JA KYKYIHINI - minulle löytyy töitä!
Töissä
=========================
Ensimmäisen kerran jäin työttömäksi syvän laman koetellessa maailmankin taloutta v. 1993 palattuani äitiyslomalta: putosin korkealta ja kovaa - osastoni oli lakkautettu ja kun ei ollut osastoa, ei voinut olla päällikköäkään. Avioero. Ammattitaitooni luottaen perustin yrityksen, jaksoin viisi vuotta ja menetin kaiken, yrityksen, omaisuuteni ja maksan velkoja edelleen.
Lapset pitivät elämässä kiinni. Sain määräaikaisen projektin vetääkseni ja elämä hymyili. Seitsemän vuotta ensimmäisestä kolauksesta ja erosta tapasin tuon projektin puitteissa tulevan mieheni, perustimme perheen ja uskoin tulevaan. Työtä vain ei löytynyt, ikääkin alkoi olla lähempänä 50 kuin 40. Mieheni kannustuksesta hakeuduin ATK-kurssille, joka imaisi mukaansa. Halusin oppia aina vain enemmän ja enemmän, opinkin ja suoritin entisten koulutusten ja kurssien lisäksi uusia ja haastavampia osioita, ammattitutkinnonkin.
Kunnes vajaat kaksi vuotta sitten minut pyydettiin silloisen koulutuslaitoksen kouluttajaksi. Riemumielin lähdin mukaan; ensimmäistä kolmen kuukauden mittaista työsopimusta jatkettiin viime vuoden loppuun ja sitten taas tammikuussa parilla kuukaudella. Syksyllä tunsin jo tiettyä varmuutta, että näitä pätkätöitä riittäisi - niinhän minulle monesti luvattiin... Kunnes viimeisimmän sopimuksen kuluessa huomasin, että minut hiljalleen ulkoistettiin, syytä kertomatta .
Tilalleni palkattiin nuorempi nainen.
Olin tehnyt työtä antaumuksella, tullut hyvin toimeen koulutettavieni kanssa, riemuinnut jokaisesta alkavasta päivästä. Nauttinut!
Ja jälleen olen nollatilanteessa, nyt 52-vuotiaana. Hämmentyneenä, ahdistuneena. Mistä langasta nyt otan kiinni? Aivan uusille urille en varmaankaan enää lähde, mutta sisupussina olen päättänyt syventää osaamistani edelleen ja näyttää maailmalle! Minusta kuullaan vielä - positiivisesti !
"siperia opettaa"
=========================
Kannattaa seurata rauhallisesti muiden työskentelyä ja kysellä työtovereilta kaikkea mahdollista. Rauhallisesti työhön tutustuminen ja paneutuminen on parempi kuin hosuen tehdä vahinkoja.
Nainen
=========================
Olin 8,5 vuotta kotona lasten kanssa ja kun nuorimmainen aikoinaan täytti kolme vuotta, oli minun aika etsiä itselleni töitä. Kynnys oli vuosien mittaan noussut melko korkeaksi ja niinpä ilmoittauduin työkkärin kautta aikuiskoulutuskeskukseen mainonnan, markkinoinnin ja viestinnän kurssille... ajattelin, että jollei muuta, niin oppisin mainostamaan ja markkinoimaan itseäni!
Kurssiin kuuluva työharjoittelujakso oli omiaan nostamaan itseluottamustani. Soittelin sinnikkäästi vuoden verran yrityksiin ja kyselin, josko nyt olisi töitä tarjolla ja lopulta sinnikkyys palkittiin... ajattelivat kai, että otetaan tuo soittelija töihin, niin päästään vastailemasta. Nyt olen ollut ko. paikassa 8 vuotta vakituisessa työsuhteessa .
"Marlovviisa"
=========================
Olet jo onnistunut, sillä haluat tehdä parhaasi! Sen osoittaa tämä kysymys.
Ole se sama oma ihana itsesi, joka onnistui haastattelussa. Se, joka Sinut palkkasi, halusi juuri sellaisen henkilön, jollainen haastattelutilanteessa olit. Ensimmäisinä päivinä osoita kiinnostuksesi työhön ja työkavereihin. Jos työpaikalla on jotain sinun mielestäsi outoa (haju, verhot, värit jne.) älä vain missään tapauksessa sano sitä tässä vaiheessa ääneen. korjaus- ja kehitysehdotusten aika tulee sitten, kun olet tutustunut työkavereihisi ja työhösi.
Onnea Sinulle onnistumisestasi!
Työnantaja
=========================
Keskityin suunnistamaan oikealle bussipysäkille ja oikeaan bussiin, samoin keskityin kävelemään työpaikan oikeaan osoitteeseen.
Tässä riitti tehtävää ekaksi työviikoksi, muuttaa entisiä arkisia rutiineja uusiksi.
Janatuinen
=========================
Eikö uudessa työpaikassa aloittaminen juuri ole helppoa, sillä siinä on uusia haasteita, uudet kuviot eikä ole takana vanhoja virheitä jos sellaisia oli ennen. Voi aloittaa puhtaalta pöydältä, ja parempi aloittaa tällä kertaa paremmin jottei niitä vanhoja virheitä toistele! Vaan tekee nyt paremmin ja etenee nopeasti voittoon...
JaniP
=========================
1 eteen ja 2 taakse… Ei en todellakaan vielä tiedä.
Matkalla eteenpäin
=========================
Nöyryys on paras valtti; ei kuitenkaan alistuen.
Jonne
=========================
Mietin rauhassa mitkä työpaikat olisivat mieleisiäni. Sitten vain puhelin käteen ja soittamaan! Uskokaa tai älkää, ekalla tärppäsi! Tosin työ kesti vain puoli vuotta mutta pääsin taas hyvään alkuun. Jatkoa seuraa!
Kaisa
=========================
Lasteni syntymän jälkeen olin useissa työvoimakoulutuksissa ja lisäksi vielä kouluttauduin uuteen ammattiin. Paikkakunnallamme on työtilanne melkoisen huono, joten menin työharjoitteluun/työelämävalmennukseen ja se poiki itselleni työpaikan. Positiivinen elämänasenne ja iloinen mieli auttavat aina. Mottonani onkin: "asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella".
Kolmen äippä
=========================
Jouduin vaihtamaan ammattia sairastumisen vuoksi. Valitsemani ala ei ollutkaan niin nousujohteinen, kun sen piti olla. Valmistuttuani kaikki alan paikat olivat menneet konkurssiin tai siellä oli yt-neuvottelut päällä / uhkana. Kykenin myös toimistotyöhön, mutta silläkin saralla oli kova kilpailu ja kilpailutovereinani oli toimistoalan korkeakoulutettujakin... Aika toivotonta!
Yritin pitää itseni aktiivisena työelämävalmennuksen kautta, samalla saaden arvokasta alan työkokemusta. Sitten osallistuin työvoimapoliittiselle kurssille, missä oli tarkoituksena miettiä, mikä minusta oikein voisi tulla. Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja kurssitovereilla oli moninaisia taustoja, joten heidänkin kanssa vaihdettiin ajatuksia. Kurssin kautta sain kuulla mielenkiintoisesta harjoittelupaikasta ja päätin hakea sinne.
Sain harjoittelupaikan ja puhuttiin mahdollisuudesta työllistyä siihen myöhemmin.
Näin kävi! :o)
Olin harjoittelijana n. 6kk ja vakuutin työnantajani innokkaalla, ahkeralla ja ennen kaikkea motivoituneella asenteellani.
Sinnikäs
=========================
Mieheni oli pari vuotta putkeen työttömänä. Parinsadan työhakemuksen palkkana oli korkeintaan kymmenen työhaastattelua tuona aikana. Koskaan ei tärpännyt. Mies masentui, ei enää jaksanut kirjoittaa miljoonatta versiota työhakemuksesta (ne kun tehtiin aina työpaikkailmoituksen/ työnantajan mukaan). Lopulta käytännössä minä lähetin hakemukset ja selasin työpaikkailmoituksia.
Mies, jolla oli ollut tapana käydä parturissa ennen työhaastattelua ja laittaa puku päälle haastatteluun, meni sitten yhteen haastatteluun ihan tavallisissa arkivaatteissa, hiukset kasvaneina ja partakin oli. Hän ajatteli: "Käynpä nyt tuollakin haastattelussa", ilman suuria odotuksia. Ja kas, hän sai tuon paikan! Kävi vieläpä niin, että tuosta aluksi kahden kuukauden työprojektista on tullut jo kaksi vuotta samalla työnantajalla. Hänellä on kaikesta koetusta huolimatta korkea työmoraali, hän on ahkera ja teki varsinkin tuolloin alussa pitkiä päiviä. Eikä haittaa ole varmasti siitäkään, että hän on myös lahjakas, hyvä ongelmanratkaisija, hyvä siinä mitä tekee.
Minusta tärkeintä on se, että ei anna periksi vaan pysyy aktiivisena työttömyysaikanakin. Pidä yllä ammattitaitoa jos suinkin mahdollista, ja mene ihmisten ilmoille vaikka vapaaehtoistyöhön kansalaisjärjestöissä. Sieltä saadut kontaktit voivat olla arvokkaita monella tapaa. Myös sinut nähdään ja noteerataan, toisin kuin jos jämähtäisit kotiin.
Hae sitkeästi töitä, oli se sitten omalta alalta tai jostain muualta. Älä lataa kaikkea toivoa siihen työhakemukseen jota juuri teet: työnhaku on vähän kuin lottoamista. Toki ajatuksella tehty hakemus on aina parempi kuin huono hakemus jne, mutta helposti masentuu, jos sitten *siitä toivotusta* paikasta ei tulekaan mitään. Se ei tarkoita, että olet huono. Tämän hetken työtilanne on huono, yhteen paikkaan voi olla jopa satoja hakijoita. Sieltä joukosta erottuminen on paljolti tuurista kiinni.
Katri
=========================
Kurssien avulla sekä siihen, että luottaa siihen, että onnistuu ja osaa. Onhan toisetkin oppineet joten miksen minäkin!
"Oppia ikä kaikki"
=========================
Olin viikon mukana eräässä ryhmässä, jossa jokainen antoi kirjallisena joka päivä kaikista muista jonkin positiivisen palautteen. Kirjoitin kaikki palautteet muistiin ja luin ne päivittäin ainakin kerran. Itsetuntoni kasvoi ja jaksoin entistä uutterammin hakea työpaikkaa ja lopulta onnistuinkin saamaan koulutustani vastaavan työn.
Kirre
=========================
Ensimmäinen askel on halu palata työhön ja kohdata työtoverit. Helpompaa olisi kohdata työkaverit jos voisi käydä heitä moikkaamassa ennen töihin menoa.
Perheen tuki on tärkeä. Työn aloittaminen kysyy voimia. Kannattaakin aloittaa työnteko vähitellen.
Työn antajalta ja esimieheltä ym. ymmärrystä ja joustoa.
Tämä kaikki on itsellänikin edessä sitten joskus.
Voimia Sinulle!
K.B.K.
=========================
Minulla on ihan tuore kokemusta tästä. Vaikka pitkään työttömänä ollessa mielessä häilyi päivittäin myös epätoivo, niin kuitenkin jossain takaraivossa ajattelin, että kyllä se paikka kohta löytyy minullekin. Uskottelin tätä itselleni säännöllisesti. Odotin liian pitkään, ennen kuin laitoin hakemukseni työvoimanvuokrausfirmojen sivuille, mutta vain viikko siitä, kun olin näin tehnyt sain töitä. Hirveä urakka oli kirjoitella noita ja työpaikka siunaantui kuitenkin ihan muuta kautta, eli yhden pienen vinkin ansiosta. Joten turhaa naputtelua mahdoton määrä ja työpaikan saatuani kaikkiin ilmoittamaan, että poistavat hakemukseni tarpeettomana. Jotta työttömyysaika ei olisi niin masentavaa, oma usko työn löytymiseen on parasta olla ja sitten kun pääset aloittamaan, niin paljon reipasta mieltä ja iloisuutta, niin ensi askeleet työllistymiseen on otettu. Tsemppiä kaikille työnhakijoille!
Painajainen ohi
=========================
Olin työttömänä n. kaksi vuotta. En siis mitenkään kovin pitkään, mutta minulle sekin oli raskasta aikaa, koska olin ollut työelämässä n. 25 vuotta. Täällä ja muuallakin päin Suomea on ollut Työpooli (joka päättyy tämän vuoden loppuun). On toteutettu kaksi kertaa vuodessa. Kesti n. neljä kuukautta. Sieltä kautta menin minulle mieleiseen yritykseen työharjoitteluun, jäin vielä työelämän valmennukseen ja siitä sitten oppisopimukseen. Valmistuin viime vuoden lopulla ja nyt opiskeluun intoutuneena aloitin jatko-opiskelun oppisopimuksella.
Sanoisin, että nöyryyttä ja pitkää pinnaa on vaatinut. Tämän kaiken keskellä on pitänyt muistaa hoitaa myös itseään, että jaksaa.
Opsi
=========================
Avoimin mielin, iloiten uudesta työstä ja olemalla armollinen itselle - vähän niin kuin olisi ensimmäistä päivää uudessa koulutuksessa - koska sitähän se on!
Vaikka työttömänä ollessa on käynyt syvissä arvottomuuden vesissä, pintaan kandee uida ja pyyhkiä mudat hyvin ja sit menoks. Työttömyys on vaikea asia ja joskus se voi kestää kauankin tai toistua - silloin on hyvä jos on joku muu sosiaalinen kuvio, esim. opiskelu, harrastus tai yhteisö. - Lätty vai räiskäle .
Avoimin mielin
=========================
Vastaavasta tilanteesta ei ole omakohtaista kokemusta. Siitä on, kun olin yhteensä kaksi vuotta pois työelämästä äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Sen jälkeen olen kovasti panostanut työhöni ja oikealla asenteella ja toimeen tarttumisella olen pärjännyt. Liikunta on auttanut siihen, että on reippaampi olo.
Onnistumisia työelämään
=========================
Hoidin yli 10 vuotta lapsiani kotona. Opiskelin avoimessa yliopistossa kaikkea, mikä kiinnosti. Sain 43-vuotiaana vakituisen työn 20 vuoden jälkeen.
Maire
=========================
Päätin aloittaa ihan mistä työstä tahansa. Menin siivoamaan, ja kun olin tehnyt sitä puoli vuotta, hakiessani mielekkäämpää työtä mainitsin että aion tehdä mitä tahansa kunhan työtä löytyy. Sainkin kaupan kassalta työtä, sitten konsulenttina ja nyt olen ollut vakituisessa työssä parikymmentä vuotta.
Maija
=========================
Olin niin kutsuttu pitkäaikaistyötön. Kävin kerran kuukaudessa työvoimatoimistossa. Sain vain leiman korttiini, en muuta. Silloin tällöin varasin ajan työvoimaneuvojalle, mutta niistäkään käynneistä en kostunut mitään.
Lähetin lukuisia hakemuksia mahdollisille työnantajille. Osoittautui, että olin liian vanha. Jotkut sen suoraan kertoivatkin, kun puhelimitse tiedustelin asiaa.
Sain vuonna 97 tietää Työllisyyspolusta. Varasin sinne ajan. Siellä tunnuttiin suhtautuvan työhalukkuuteeni vakavasti, eikä minua pidetty liian vanhana työelämään. Niinpä sitten keväällä 97 onnistuin pääsemään sitä kautta kurssille, jossa opin ATK:n alkeet. Lisäksi oli psykologin tunteja, joilla pyrittiin valamaan oppilaisiin uskoa työn saannin onnistumisesta. Psykologi mm opasti millaisen tulee työhakemuksen olla. Siinä ei pidä mm mainita ikäänsä ellei katso sitä edukseen. Pitää osata myös kehua itseään. Nuo psykologin tunnit olivat hyvin antoisia.
Parasta tuossa koulutuksessa oli kuuden viikon mittainen työharjoittelujakso. Onnistuin saamaan harjoittelupaikan yrityksestä, jossa olen työskennellyt pian yhdeksän vuotta.
Minut otti töihin ennakkoluuloton nuori nainen. Olin työllistyessäni 54-vuotias. Muu henkilökunta oli minua huomattavasti nuorempaa, mutta se ei ole ollut haitaksi.
Marja
=========================
Olin ollut noin 10 vuotta työelämässä, jonka jälkeen halusin hoitaa omat lapset kotona vuosia. Hain töitä jo turhautuen. Suoritin kesken jääneen tutkinnon ja mietin, mikä todella minua kiinnostaa ja motivoi. Läheisten rohkaisemana ja kannustuksella muutin suuntautumistani ja suoritin erillisiä kursseja kolmen vuoden ajan harrastustani sivuten. Olin valppaana kysellen ja etsien töitä netistä ja lehdistä, kunnes kuulin radiosta mielenkiintoisesta yrityksestä. Lähetin hakemuksen ja sain työtä.
Life long learner
=========================
Ystäväni kuljetti autolla lastaan koulussa ja näki mielenkiintoisen firman aivan koulun lähellä. Hän laittoi avoimen työhakemuksen kertoen lyhyesti itsestään. Noin 2 kk kuluttua häntä kysyttiin sairaslomansijaiseksi. Hän tekee sitä nyt puolipäiväisesti eli lapsen ollessa koulussa, mikä on kuin räätälöity häntä varten matkan ja ajankäytön kannalta.
Life long learner
=========================
Hei, olen käynyt viikon Tietotekniikan työpajassa työvoimakoulutuksena. Minulla oli ennestään huonoja kokemuksia työvoimakoulutuksesta, mutta nyt on eri meininki ja olen tyytyväinen koulutukseen ja uskon tästä olen paljon minulle hyötyä työnhaussa.
Mervi
=========================
Itse en vastaavassa tilanteessa ole ihan ollut, paitsi opiskelua venytin niin kauan että työpaikka irtosi. Lukuisten turhien hakujen jälkeen tärkeintä säilyttää tyyneys ja usko itseensä, olen yhtä hyvä kuin muut. Kävin kurssin, luin oppaita työnhausta ja paransin jotain taitojani odotellessa: kieliä(osaan puhua työhaastattelussa jos kysytään jotain) ja atk-taitoja.
Teppo
=========================
5 vuotta sitten otin vastaan tuttavan vinkistä työn, jonka luvattiin kestävän pari viikkoa. Kyseessä oli urakkapalkka, mitään tuntitakuuta ei alussa ollut. Opetellessa melkein meni ne pari viikkoa, mutta minusta oli ihanaa päästä jonnekin ja tavata aikuisia ihmisiä. Yritin parhaani ja pyrin näkemään kaikissa asioissa positiivisen puolen. Kun jouduin tekemään jo tekemäni työn uudelleen ilman palkkaa, koska laatu ei ollut tarpeeksi hyvä, olin kiitollinen, että pysyn nöyränä ja että minulla on mahdollisuus oppia uutta! En antanut ajatukselle "tätäkö varten olen käynyt kouluja?!" valtaa. Usein jäin opettelemaan asioita omalla ajallani töiden jälkeen. Nyt 20.3. tulee tasan 5 vuotta ja olen yrityksen kehittämis- ja laatupäällikkö!
Virpi
=========================
Energisyys loistaa koko kehosta.
Jotta olisit valmis palaamaan energisenä töihin kannattaa käyttää sitä odotellessa aikaa mieluisiin harrastuksiin.
Harrasta ahkerasti ainakin 3-4 kertaa viikossa mieluisia asioita, et ehdi murehtia liikaa asioita (joita et voi muuttaa). Samalla kunto nousee kohisten ja se alkaa näkyä koko olemuksesta. (Laihtuminen, kiinteytyminen, ryhti)
Jos harrastuksissa on riittävästi haastetta, niin myös periksi antamattomuus lisääntyy ja keskittymiskyky paranee. Saavutettuasi tavoitteita harrastusten parissa, saat taatusti lisää itseluottamusta.
Ja töihin palatessasi olet elämäsi kunnossa.
Maire
=========================
En voi sanoa, että olisin ollut "pitkäaikaistyötön", mutta vastavalmistuneena insinöörinä, odotukset korkealla puoli vuottakin tuntui pitkältä ajalta.
Pääsin valmistumiseni jälkeen oman alan töihin ja viivyin paikassa melkein kaksi vuotta. Paikka ei kuitenkaan ollut minua varten ja tunsin, että tarvitsin elämältä jotain muuta. Vaihdoin täysin alaa ja menin suunnittelemaan keittiöitä eli suunnitteluhommia kuitenkin.
Tämä valintani osoittautui todella opettavaiseksi kokemukseksi, koska "nuorena ja naiivina" uskoin kaiken kääntyvän hyväksi, vaikka minulle ei maksettu hommasta palkkaa! Tai sainhan toki nimellisen korvauksen ja puheet huimista summista, joita alkaisin tienaamaan kunhan saan hommat käyntiin. Niin ei kuitenkaan koskaan kerinnyt käydä, koska minut irtisanottiin ennen neljän kuukauden koeajan loppumista ja viimeiseltä kuulta en saanut ollenkaan palkkaa. Kaikki muutkin minulle kuuluvat korvaukset jouduin hakemaan palkkaturvan kautta, koska en saanut työnantajaani minkäänlaista yhteyttä.
Eli oikeastaan minulle työttömäksi jääminen osoittautui pelastukseksi järkyttävän työnantajan alaisuudesta.
Ollessani työttömänä hoidin suhteita ystäviini ja sukulaisiini, jotka välttämättä jäävät vähemmälle huomiolle, kun ollaan päivät kiinni töissä eikä iltaisin oikein kerkeä/jaksa. Hoidin sukulaisten lapsia ja annoin niille "vapaapäiviä" tarhasta yms. Halusin olla jotenkin hyödyksi, vaikka enhän siitä mitään rahallista korvausta saanut.
Maalasin myös ystäväni asunnon ja kokeilin sinne taiteellisia ideoitani. Sain myös kotona tosi paljon keskeneräisiä remontteja valmiiksi, kun vihdoinkin oli aikaa...
Mutta ei sitäkään loputtomiin jaksanut ja aloin aktiivisesti etsimään vaihtoehtoja itseni kehittämiseen. Mietin mitä halusin "isona" tehdä ja mitkä olivat vaihtoehdot mitä voisin alkaa tekemään. Olin ajatellut jo aiemmin, että luen ammattikoulun opettajaksi, joten etsin avoimen yliopiston kursseja pedagogiikan osalta ja tutustuin niihin. Myös työvoimatoimistoilla oli hyviä kursseja melkein mille alalle tahansa ja mietin myös oman yrityksen perustamista. Olin juuri yrityksenperustamiskurssilla, kun minulle tuli kutsu työhaastatteluun ja sain sen paikan.
Mielestäni on tärkeää, ettei jää lumeen makaamaan, vaan aktiivisesti hakeutuu paikkoihin jossa on elämää. Oma kokemukseni on, että kun hakeutuu ihmisten pariin, on heille ystävällinen ja antaa osan itsestään sekä energiastaan, niin saa varmasti monin verroin takaisin.
Rohkeasti innostumaan uusista asioista ja elämästä, nimittäin se varmasti huomataan myös niissä piireissä joissa työtä on tarjolla!
Toivotan Onnea ja rohkeutta!
Ninsku
=========================
Minä jäin työttömäksi vaimoni kuoleman jälkeen. En saanut millään yhteen sovitetuksi perhe-elämää kiireisen työn kanssa. Aikaisemmin homma hoitui, koska vaimoni oli kotona lasten kanssa. Oltuani neljä vuotta työttömänä ja lasten tultua kouluikään aloin etsimään töitä. Huomasin kilpailevani itseäni huomattavasti nuorempien ihmisten kanssa joilla oli tuore insinöörikoulutus.
Totesin pian että nyt on asiat punnittava uudelleen. Ei ole järkevää lyödä päätä seinään hakemalla yhä uudelleen vastaavia duuneja mitä oli ennen työttömyyttä koska juna oli jo mennyt. Pääsin työvoimakoulutukseen ja harjoitteluun työpajalle jossa työkavereina oli maahanmuuttajia. Siellä oli reilu meininki ja monipuolisia töitä. Siellä ollessani hain puhelinmyyntityöhön. Molemmat oli ns. kahdeksasta neljään duuneja. Parasta niissä oli vanhasta pois oppiminen ja avautuminen uusille asioille ja mahdollisuuksille.
Etsin työtä missä työ- ja elämänkokemuksesta on hyötyä eikä ikä ole rasite. Niin päädyin työskentelemään kiinteistönvälitysalalle. Työ on ihmisläheistä ja saan itse tehdä aikatauluni. Opiskelin ja suoritin LKV-tutkinnon josta on suuri hyöty alalla. Vapaaseen aikatauluun kuuluu toki sunnuntai ja iltatyötäkin. Palkkaus on provisiopohjaista periaatteella - ei palkkiota ellei kauppaa. Näin entisestä it-päälliköstä tuli kiinteistönvälittäjä.
Pointtini on se, että kannattaa pysähtyä miettimään mitä haluaa ja olla valmis muutoksiin jolloin saa sovitettua työn ja vapaa-ajan kokonaisuudeksi. Kannattaa lähteä liikkeelle. Työvoimakursseilla opetettiin hakemaan työtä kiertämällä yrityksiä aikaa varaamatta. Näin löytyy piilotyöpaikkoja joita ei ole pantu auki. Suhtautuminen oli hyvää ja reilua. Myyntimies myy itsensä ja sen jälkeen tuotteensa. Pitää paikkansa myös oman työpanoksensa myymisessä. On helpompi erottua ja tavata yrityksen toimitusjohtaja kun menee suoraan tapaamaan häntä kuin olla yksi hakemus sadan hakemuksen joukossa.
Vanhasta uuteen työhön
=========================
Aloita jollakin "harrastushommalla". Eli työllistä itseäsi esim. aloittamalla jälleenmyyjänä (esim. Tupperware tms.) tai auta vanhuksia vapaaehtoisena. Näissä paikoissa tapaat ihmisiä ja olet "kuulolla" ja/tai menestyt näissä.
Kuulolla
=========================
Olen jo itse eläkkeellä, joten olen varmaan väärä ihminen ottamaan kantaa, mutta olen tavannut ihmisiä, jotka ovat niin ylpeitä omasta ammatistaan/koulutuksestaan, että eivät suostu tekemään mitään muuta pienempipalkkaista touhua. Nykyään varmaan työtä saa sellainen henkilö, joka on valmis tekemään mitä vain, jopa ajankulukseen, jotta hänet huomattaisiin työhaluiseksi ihmiseksi.
Pate
=========================
Olen ollut selkäsairaana kauan ja reilun vuoden nyt kuntoutustuella, nyt sain mahdollisuuden työkokeiluun työvoimatoimiston kautta, sellaiseen kevyeen työhön, jota mahdollisesti pystyisin tekemään... On kuin kevät olisi vieläkin ihanampi kuin yleensä pääsen kokeilemaan voimavarojani ja samalla ns. ihmisten ilmoille... Päivä kerrallaan eteenpäin, kevään odotusta kaikille!
Omppu
=========================
Vastustin erittäin jyrkästi työkkärin "työnhakuklubiin" menemistä pitkänä työttömyysaikanani, koska kuvittelin sen olevan vastenmielinen pakkopullapaikka, eivätkä he kuitenkaan saisi mitään sen enempää aikaiseksi, kuin minä itse! Nielin lopulta ylpeyteni ja menin. Parin kuukauden kuluttua olin jo uudessa mielenkiintoisessa työpaikassani, enkä olisi voinut saada siitä tietoja mitään muuta kautta. Ennakkoluulottomuus, avoin mieli sekä suositukset ovat parasta mitä voin neuvoa. Tsemppiä työnhakuun!
Päiiv
=========================
Lähdin mukaan työvoimatoimiston järjestämälle kurssille. Ajattelin silloin, että ei tästä minulle ole mitään hyötyä, mutta lopulta se poiki minulle nykyisen työpaikkani. Itse asiassa kurssi muutenkin toi uusia ystävyyssuhteita, vaikka en oppinutkaan hirveästi uutta kurssilla.
Paula
=========================
Olin pitkään kotona kolmen lapseni syntymien jälkeen. Työt meni alta hoitovapaalla ollessa. Löysin paikallisen työvoimatoimiston tarjonnasta alaani olevan 3 kk:n kurssin. Kurssin jälkeen oli paljon helpompi lähteä työnhakuun, kun tiedot oli päivitetty ajan tasalle. Lisäksi tapasin kurssilla muita samassa tilanteessa olevia ja keskustelut heidän kanssaan auttoivat paljon.
Kurssin jälkeen tärppäsi melko nopeasti ja nyt olen ollut samassa paikassa töissä jo 4 vuotta.
Pipsa
=========================
Vastaan vaikken ole varsinaisesti ollut työtön, mutta työnvaihtaminenkin (usein) käy välillä rankaksi.
Omasta jaksamisestaan on pidettävä huoli ja annettava aikaa sopeutua ja oppia uude työnkiemurat ja suhteet.
Positiivisesti aina eteenpäin, vaikka vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia, töppäilyjäkin tulisi. Kyllä kaikki aina onnistuu, jos vaan haluaa, jos ei ihan heti ja hienosti niin hitaastikin hyvä tulee!
HELEÄ KEVÄT
=========================
Päätin vain lähteä työhön, enkä antanut periksi. En antanut laiskuudelle voimaa.
Ritu
=========================
Olin itse työttömänä viisi vuotta, kunnes päätin että nyt on asian eteen pakko tehdä jotakin. Kävin ensin ammatinvalintapsykologin juttusilla miettimässä mikä olisi se mun ala, ei oikein löytynyt suoraan sopivaa. Seuraavaksi aloitin työkkärin pommittamisen kurssihakemuksilla.
Toisen kurssin aikana selvisi mitä haluan tehdä ja jatkoin vielä kolmannenkin kurssin, jotta sain tarpeeksi päivitettyä tietoa ja taitoa töihin menemistä varten. Kävin siis opiskelemassa kokonaan uuden alan ja ammatin itselleni työvoimakursseilla yhteensä vuoden verran. Aloitin työnhaun ja etsin ne yritykset jotka kiinnostivat minua eniten ja soittelin tai lähetin sähköpostia, kymmenen kirjallisen hakemuksen, yhtä monen sähköpostin ja jokusen haastattelun jälkeen työpaikka tärppäsi.
Suurin apu onnistumiselle oli mielestäni PÄÄTÖS tehdä jotakin ja suunnitelma työpaikan saamisesta päätöksen jälkeen. Kun usko aina välillä katosi, niin mietin päätöstäni ja tutkin suunnitelmaani, tein siihen välillä muutoksia ja jatkoin sitkeästi taas eteenpäin. Alkuperäinen ammatinvalinta ja suunnitelma muuttui, mutta sehän on elämää
Marianne
=========================
Olin äitiys- ja hoitovapaasijaisena sairastuessani astmaan. Kun sijaisuuteni päättyi, en voinut hakea oman alani töitä astman takia, vaan täytyi miettiä elämälle uusi suunta.
Mieheni sairastui ja kuoli, olin työtön. Pahimmasta vaiheesta ylipäästyäni hakeuduin työkkärin ammatinvalinnanohjaukseen. Pääsin seuraamaan mieleisekseni valitsemaani koulutusta ja sitten aikanaan pääsin itse uuteen koulutukseen aivan eri alalle, kuin missä olin työskennellyt aikaisemmin.
Odottaessani uuteen koulutukseen pääsyä kävin työväenopistolla kaikkia mahdollisia, uuteen koulutukseen valmentavia kursseja.
Uusi koulutus vei mukanaan sielua ja sisintä myöten. Koulukaverini olivat nuorempia, joten minun piti olla todella ”pinko”, että mahdollisessa työhön valinnassa minulla olisi valttina hyvä todistus.
Valmistuessani muutaman vuoden kuluttua uuteen ammattiin työmotivaatio oli jo valmiiksi korkealla, tätä haluan tehdä, tätä työtä minä osaan tehdä, eikä astma haittaa tässä ammatissa.
Ehkä työmotivaatiota lisäsi myös se, minun piti maksaa opintovelkani ja elättää itseni lisäksi myös kaksi alaikäistä lastani ja kouluttaa heidät ammattiin.
Työvuosia on vielä jäljellä reilusti ennen eläkeikää, mutta työssä on ihan mukava olla!
Rita
=========================
En ollut kokonaan työtön vaan tein siivoustyötä. Olen kuitenkin saanut koulutuksen toimistotyöhön ja pelkän siivoustyön tekeminen veti itsetuntoni tosi alas. Ei oikein "ollut pokkaa" edes mennä enää kysymään toimistotöitä. Juteltuani erään toimistotyöläisen kanssa tilanteestani sain inspiraation hakea kurssille. Kävin kurssin, jonka jälkeen itsetuntoni oli taas palannut ja sain toimistotöitä, joita teen edelleen.
Ponnistaja
=========================
Olen Itse myös tällä hetkellä työtön ja olen kovasti hakenut töitä ja olen pääsemässä töihin. Itselleni oli ainakin hyväksi se että, olen hakenut monenlaista työtä en vaan sitä mitä olen opiskellut. Minulle ei ollut vaan yhtä oikeata vaan kaikki kävi.
Minulle ensimmäinen askel oli tilata mol -sivuilta paikkavahti sähköpostiin joka, ilmoittaa kaikki asuinalueellani olevat vapaat työpaikat joista olisin kiinnostunut.
Kevät aurinko antoi minulle jaksamista ja piristystä työnhakuun.
Siis toivon Sinulle kärsivällisyyttä ja hakemisen intoa. Jaksa vaikka ensimmäinen työhakemus ei tuota tulosta.
Sari
=========================
Rahapula iski, ja jouduin palaamaan takaisin ammattiin, jota en oikeasti halunnut enää ikinä tehdä. (Itse asiassa olen nyt hypännyt siitä lopullisesti toisiin kuvioihin eli opiskelen uutta alaa ja toivon vielä saavani uutta työtä lähes viisikymppisenä.)
Mutta siis se palaaminen:
Olin tutustunut aromaterapiaan ja eteerisiin öljyihin ja joka ilta panin bergamottiöljyä tuoksulamppuun rauhoittamaan mieltä. Aamuisin sipaisin tipan samaista bergamottiöljyä palleaan, josta se lievitti pahaa oloani niin paljon, että pärjäsin ensimmäiset kauhun täyteiset päivät ja vähitellen pääsin kiinni työrytmistä ja pärjäsin paremmin ja paremmin. Käytän muutenkin aika paljon eteerisiä öljyjä itsehoidossa ja täytyy sanoa, että nuo pienet siniset lasipullot hyväntuoksuisine sisältöineen ovat olleet aika tärkeä tekijä burnoutin jälkeen siinä, että olen vähitellen saavuttanut itseluottamuksen ja rohkeuden alkaa suunnitella elämääni aivan uuteen suuntaan.
Satuliini
=========================
HEI TITSKU !
Minä itse kerta kaikkiaan olin lopen väsynyt edelliseen työhön, tai en siis varsinaiseen työhön, vaan lähimpään esimieheeni. Hän pompotti minua ja käytti omistajan vaimon VALTAOMINAISUUKSIAAN.
Työilmapiiri oli täysi nolla.
Isäni kuoli ja samalla tein myös elämäni parhaan päätöksen jäädä pois TÖISTÄ. En jaksanut enää alistettuna ja lyötynä!
Olin kotona "työttömänä" noin vuoden. Sitten työllistettynä pääsin vanhainkotiin. Sieltä poiki sijaisuuksia ja sitten pitempi rupeama työtä ja samalla hetkellä tärppäsi myös pääsy kouluun.
Lopetin sijaisuuden kesken ja lähdin lähihoitajakouluun. Kouluun meno ensin tuntui vaikealta, mutta huomasin pärjääväni hyvin, joskus jopa kiitettävästi, kun onnistuu ja huomaa olevansa ihan hyvä, SE ANTAA VOIMIA.
Olen nyt ONNELLINEN ja myös UUSI ihminen. Kannattaa käydä työkkärissä ja pyytää ammatinvalinta testeihin ja työkokeiluihin ym. mahdollisuuksiin… Lopulta voi "natsata".
VAIKKA hoitotyö on raskasta fyysisesti, niin minä koen elämänlaatuni parantuneen huomattavasti ja olen täysin toipunut tuosta 12 vuoden edellisestä P -TYÖPAIKASTA !
Kannattaa opiskella vaikka olisi jo iällä.
Itsevarmuus ja kunnioitus nousevat koulutuksen myötä ja ilman koulutusta EI SAA TYÖTÄ.
KOULUTUS KUNNIAAN!
=========================
Jäätyäni työttömäksi lamaannuin täysin. Olin yli viisikymppinen ja nainen ja tiesin, että työtarjouksia ei enää satele. Sitten ymmärsin, että mitä pitempi työttömyysaikani on, sitä vaikeampi minun on löytää töitä. Laadin hakemuspohjan levykkeelle ja otin sen, kirjekuoria ja postimerkkejä mukaani ja kävin muutaman kuukauden työvoimatoimistossa joka ikinen arkipäivä. Kävin netistä ja lehdistä ilmoitukset läpi, en pohtinut tarkasti, mihin hakemus kannattaa laittaa tai haluanko välttämättä juuri kyseisen työn, vaan tein hakemuksia urakalla.
Muotoilin pohjaa aina hakemani paikan mukaan. Joskus soitin ja kyselin työpaikasta, mutta en aina. Lähtiessäni työvoimatoimistosta pudotin hakemukset ensimmäiseen postilaatikkoon, enkä sen jälkeen miettinyt asiaa. Tietysti jätin itselleni kopion, että tiesin, mitä paikkoja olin hakenut. Päämääräni oli päästä haastatteluun.
Suurin osa työnantajista ei koskaan vastannut mitään, silloin tällöin sain kohteliaan kirjeen, jossa kerrottiin, kuka paikan sai. Hävitin vastaukset heti, että ne eivät jääneet harmittamaan minua. Hakemuspohjani kehittyi ajan myötä, tuli jo muutama kutsu haastatteluunkin ja sitten tuli päivä, jolloin kuulin, että minut valittiin. Kun aloitin uudessa työssäni, sain parin päivän sisällä kaksi puhelua, joissa kerrottiin, että minut oli valittu kahteen muuhunkin paikkaan. Se lämmitti kovasti mieltäni.
Suhtauduin hakemusten laatimiseen työvoimatoimistossa siten, että se oli minun sen hetkinen työni. Toivottavasti kokemuksestani on jollekin hyötyä. Onnea matkaan!
Kiti
=========================
Ensimmäinen askel ja ajatus oli tutkia oma koulutukseni taso, onko se ajan tasalla. Hakeuduin opiskelemaan lisää neljäksi kuukaudeksi ja samalla lähettelin hakemuksia oma-aloitteisesti sellaisiin yrityksiin, joilla voisi olla minulle sopivia töitä. Kerroin vahvuuksistani, taustastani, harrastuksistani, laitoin kuvankin mukaan, mutta jätin ikäni ilmoittamatta. Vastasin muutamaan paikanhakuilmoitukseenkin. Ongelma kohdallani oli ikä - 55 vuotta - mutta ensimmäinen haastattelu toi tuloksen, vaikka erilaisia hakemuksia tuli tehtyä varmaan noin 30. Löysin työpaikan työvoimatoimiston sivuilta - kävin siellä joka päivä.
Tärkeintä on, ettei jää lepäämään laakereillaan, vaan kehittää jollakin tapaa itseään vaikkapa hankkimalla lisätaitoja, jotka liittyvät jotenkin tulevaan työhön. Ei tee pahaa, jos liittyy erilaisiin verkostoihin, yhdistyksiin, jolloin näkee paljon ihmisiä, ja juuri jonkun firmassa saattaa olla avoin paikka sinulle ilman että se on edes ilmoitettu lehdissä.
Onnea ja menestystä näilläkin eväillä.
Systeri
=========================
En ollut työttömänä mutta yli puoli vuotta sairaslomalla ja mietin, millaiset ensimmäiset päivät tulisivat olemaan. Sen tiesin, että edelleen hallitsin työasiat, joten se ei ollut huolenani vaan enemmän jaksamiseni ja miten sopeutuisin "uudistettuun" joukkoon, koska organisaatiomuutos oli iskenyt sairaslomani aikana.
Tunsin itseni tosi tervetulleeksi heti alusta alkaen, kaikki olivat iloisia nähdessään minut, pääsin hyvin sisään ryhmään. Uusi esimies otti minut vastaan kuin kauan kadoksissa ollut kaveri.
Ja työhön pääsin myös hyvin sisään, projekti oli edistynyt hyvin minun poissa ollessani ja muistin jopa nippelitietoja siitä, joten mua tarvittiin.
Olen tehnyt kaikenlaisia "avustustöitä", auttanut missä mua tarvitaan.
Ja olen taas joukkomme arvostettu ja tärkeä jäsen!
Sixten
=========================
Opiskelin uuden ammatin ja valmistuin -95. Lama oli syvimmillään ja sain sijaisuuksia vaihtelevalla menestyksellä. Koska olin vanhustyössä ei lyhyissä sijaisuuksissa voinut sitoutua niin hyvin työhöni kuin olisin halunnut. Lähetin hakemuksia moniin paikkoihin ja viimeinkin onnistui ja pääsin haastatteluun. Kävin useissa paikoissa haastattelussa ja sitten tärppäsi, sain vakituisen työpaikan ja ihanat työkaverit. Siitä on nyt seitsemän vuotta.
Poutapilvi
=========================
En ole milloinkaan ollut pitkään työttömänä mutta kuvittelisin olevani aktiivinen työn etsimisessä ja selvittäisin myös opiskelumahdollisuuksia.
Teija
=========================
Olin työttömänä lasteni ollessa pieniä ja pääsin takaisin töihin ensisijaisesti siksi, että aktiivisesti etsin ja hain kaikkia mahdollisia työpaikkoja. Tärkeä osuus työelämään takaisin pääsyyn oli se, että puolisoni uskoi minuun ja kannusti minua. Hän sanoi aina: Kyllä sinä olet hyvä! Eivät ne voi löytää sinua pätevämpää siihen hommaan! Ja hän kaiken lisäksi loukkaantui aina suunnattomasti saatuani työhakemuksiini kielteisen päätöksen!
Onnellinen vaimo
=========================
Minulla on lyhyitä pätkiä ja yksi kolmen vuoden jakso työttömänä. En osaa sanoa tarkkaan miksi mikäkin hanke on toteutunut/jäänyt toteutumatta.
Työttömänä ajattelin, että kyse on suureksi osin vain sattumasta. Siis että syy ei ole minussa, vaan yleensä olosuhteissa. Näin uskon, että suurimmalla osalla meistä näin on. Siksi tulin aika pian siihen tulokseen, että jatkan opintojani ja teen vapaaehtoistyötä. Näin ei varsinaisesti ollut vapaa-aikaa ja mieli pysyi virkeänä.
Sain uuden työn 2v. sitten. Ei todellakaan mikään unelmatyö, mutta kohtuullinen silti. Minut valittiin usean kymmenen hakijan joukosta. Uskon, että ratkaisevaa on työhaastattelussa antaa positiivinen kuva itsestään. Joten tärkeää on pitää mieli virkeänä (esim. vapaaehtoistyöllä), jotta onnistuu työhaastatteluissa.
Itse en voi sanoa olevani mikään erityisen positiivinen ihminen. Enemmän auttoi se, että rukoilin Jumalaa ja pyysin, että hänen tahtonsa toteutuisi elämässäni. Se auttoi pitämään mielenrauhan kasassa, kun ymmärsin, että minua kantavat ikiaikaiset kädet, eikä ongelma ole enää minun käsissäni. Näin toteutui Raamatun sana osaltani, että etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki tämä teille annetaan (Matt 6:33). Tästä halusin kertoa Jumalalle kiitollisena.
Rohkeutta ja voimia kaikille työttömille. Kuunnelkaa sisäistä ääntänne ja uskaltakaa toivoa ja unelmoida suuria!
Toivoa on
=========================
Olin työttömänä yhteensä reilut kaksi vuotta. Työttömyyteni ei ollut siitä kiinni, etten olisi hakenut aktiivisesti työtä koko ajan, mutta tuntui kuin huono tuuri olisi jämähtänyt minuun kiinni...milloin tuli rekrytointi talon sisältä tai loppusuoralla joku toinen pääsi hakemaani tehtävään. Tunsit itseni turhaksi ja epäonnistuneeksi. Minulle henkireikä oli kannustavat ystävät ja läheiset, liikunta luonnossa, itsestä huolehtiminen kaikella mahdollisessa tavalla ja positiivinen asenne...joka on ihan oikeasta itsestä ja omasta asenteesta kiinni.
Muista hakea työtä sinnikkäästi ja yhä uudestaan ja uudestaan – pinnistele - sinä jaksat! Aina kun saat -ei kiitos kirjeen, laita tuplaten lisää hakemuksia ja soittele niiden perään ja kerro että olet kiinnostunut myös tulevaisuudessa ko. yrityksen eri työtehtävistä. Minulla tämä "loppumaton hakeminen" kesti reilu kaksi vuotta. Yritin nähdä itsesi tulevan työnantajasi silmin ja miettiä mitä voisin kehittää itsessäni ja miten tuon tämän erinomaisuuteni esiin.Jos et ongi, et voi saada kalojakaan.
Nyt 1,5 kk työelämässä
=========================
Olin kotona lasten kanssa yli kymmenen vuotta. Kun viimeinenkin meni kouluun, olin nelikymppinen kotiäiti, vailla tutkintoa ja ammattia. Opinnot jäivät aikanaan kesken. Aloitin alusta. Pyrin yliopistoon, pääsin, valmistuin maisteriksi alle viidessä vuodessa hoidellen kaikki kotihommat ja kulkien bussin kanssa vieraalla paikkakunnalla.
Työnhaku oli kovaa ja vakituista virkaa en ole koskaan saanut, mutta kun kaikki on kelvannut, on töitä riittänyt. Olen ollut valmis kulkemaan pitempääkin työmatkaa ja ottamaan vaatimatontakin työtä. Kun eläkeikä pian häämöttää, olen tosi tyytyväinen ratkaisuuni. Vaikka opiskeluvuodet olivat tosi rankkoja, olen nauttinut työnteosta ja onhan oma palkka ollut mukava olemassa. Pieni eläkekin häämöttää.
Tilli
=========================
En ole ollut työttömänä, mutta samanlainen tilannehan on aina, kun on palannut äitiyslomalta töihin.
Kyllä jännitti, olenko enää ollenkaan tilanteen tasalla? Osaanko edes ajatella omilla aivoilla? Osaanko puhua aikuisten kieltä? Osaanko oman työni? Miten saan taas arjen kulkemaan sujuvasti kellon mukaisesti?
Mutta kyllä sitä ihminen on tehty sellaiseksi, että homma etenee lopulta omalla painollaan. Ja sellainen asenne tietysti auttaa, ettei yritäkään liikaa ja olla kaikesta tietävä vaan kysyy aktiivisesti ja ihmettelee ääneen omituisuuksia. Ja aina on lopulta homma lähtenyt menemään ja ajatellakin jopa osaa...
Ajatella osaa
