Ma 23.1.Enni, Eine, Eini, Ingegerd, In...» Onnittele sähköisellä kortilla!
Hae
Uteluarkisto


Utelu: Mitä 40 ikävuoden jälkeen?

Mitä tulee sen jälkeen kun 40 vuotta tulee täyteen ja on lapset, mies, lemmikki(eläin), koti, autot ja työ?

Vastauksia: 110


40 jälkeen tulee enemmän omaa aikaa, vapautta tehdä omia asioita, kun lapset kasvavat. Puolison/kumppanin kanssa suhde tasaantuu arjen onnellisuudeksi. Työssä tietää jo osaavansa ja pärjäävänsä, uusiakaan haasteita ei pelota ottaa vastaan. Odotettavissa perheeseen miniöitä/vävyjä, ihania lapsenlapsia... Enemmän mahdollisuuksia matkustaa ulkomailla. Kaiken kaikkiaan elämä paranee vanhetessaan, koko ajan, vaikka on jo 50 täynnä.

Ansku

________________________________________

Kun 40v tulee täyteen, leikkautat pitkät hiuksesi, eihän molemmat voi roikkua, naama ja hiukset.

Kata

________________________________________

Miettii enemmän elämän tarkoitusta ja haluaa todella tuntea itsensä. Löytää omat arvot ja arvostaa omia hyviä puoliaan. Uskaltaa olla oma itsensä eikä yritä muuttaa toisiakaan oman mielensä mukaan. Halun oppia lisää huomaamalla omat epämukavuus alueensa. Kun huomaa mitä kaikkea jo omistaa henkisesti ja maallisesti kaipaa ja arvostaa hyvin yksinkertaisia asioita. Elää elämänsä antoisinta aikaa!

Olive

________________________________________

Nuo kaikki minulla oli.. hyvä mies, kaksi lasta, koira, omakotitalo ja työ... mutta jotain avioliitostamme puuttui. Kävipä niin, että työpaikalleni ilmestyi uusi miestyöntekijä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tunne oli niin voimakas molemmin puolin, että muutaman vuoden kuluttua kumpikin erosimme ja muutimme yhteen. Entisen mieheni kanssa erosimme sovussa. Kävimme avioliittoamme läpi ja mietimme, mikä meni pieleen. Olemme vain erilaisia .. ei ollut mitään riitoja. Lapset muuttivat minun luo. Talo myytiin ja ostin rivitalon, jonne muutimme uuden mieheni, lasteni ja kahden koirani kanssa. Vuodet kuluivat..ex-mieheni löysi uuden ihanan vaimon ja he menivät naimisiin. Mekin menimme uuden mieheni kanssa viimein naimisiin ennen kuin täytin 50 vuotta. Lapset muuttivat opiskelemaan ja pois kotoa. Ostimme mökin. Elämä jatkui rauhallisen onnellisena. Mieheni muutti työpaikkaa. Työpaikkatarkastuksessa hänen virtsastaan löytyi hieman verta. Tutkimuksissa selvisi, että hänellä oli virtsarakkosyöpä. Siitä alkoi noin neljän vuoden mittainen taistelu. Niiden vuosien aikana elämä oli todella raskasta. Lopulta kävi niin, että sytostaatit eivät enää antaneet vastetta. Hän sai sädehoitoa kipuihin ja pääsi saattohoitoon kotiin. Meillä oli syöpäyhdistyksen kotisairaanhoitajan tuki. Hän sanoi minulle, ettei kuolemassa ole mitään pelättävää. Olen etuoikeutettu, kun saan ja pystyn hoitamaan mieheni kotona. Hän kannusti minua kaiken aikaa. Hän sanoi, että kyllä minä pystyn siihen. Mieheni oli kotona neljä viikkoa. Sinä aikana elettiin päivä kerrallaan hänen ehdoillaan. Viimein tuli päivä, jolloin mieheni lähti sinne jonnekin hyvään paikkaan. Olin hänen vierellään. Koirat mukana. Se oli ihmeellinen kokemus.. eikä siinä ollut mitään pelottavaa.. en ikinä unohda hänen kaunista, rauhallista katsettaan ja kauniita kasvojaan, kun hänen sielunsa oli lähtenyt taivaaseen.

Tuo raskas kokemus oli todella kasvattava. Koen olleeni etuoikeutettu, kun sain olla hänen vierellään. En mistään hinnasta luopuisi yhdestäkään hetkestä.. raskaimmista hetkistä opin eniten. Tuntuu hassulta sanoa, mutta se oli hieno kokemus!

Syövän myötä pääsin syöpäyhdistyksen kurssille. Sieltä löysin kolme ihanaa, saman kokenutta naisYstävää. Ystäviä ilmaantui myös aivan yllättäen .. en oikein tiedä mistä, mutta huomasin, että minulla oli Ystävät lisääntyneet vaikka kuinka paljon. Koin, että minua johdatettiin moniin paikkoihin ja tilaisuuksiin, joissa tutustuin uusiin ihmisiin. Elämästä oli tullut antoisaa ja rikasta.

Enkelit tulivat elämääni vahvasti. Ostin pienen omakotitalon maalta. Elämä oli mukavaa.

Tällä hetkellä elämä on mukavaa ja olen onnellinen. Löysin mukavan miehen, jonka olin tuntenut jo vuosia, vuosia sitten. Nyt tavattiin taas. Kummallakin oli ollut elämä sinä aikana. Asumme nyt yhdessä. Lapset olivat valmistuneet ja saaneet työpaikan, löytäneet puolison ja perustaneet perheet. Minulla on kolme ihanaa lastenlasta ja neljäs tulossa. Avomiehelläni on kaksi lasta, viisi lasten lasta ja kaksi lapsenlapsenlasta. Meillä on yksi koira, ihana koti, mieheni on eläkkeellä, minä juuri nyt vuorotteluvapaalla. Meillä on vuokramökki meren rannalla. Elämä on tosi ihanaa. Nautin kodin rauhasta. Vapaudesta. Lapsistamme ja lapsenlapsistamme, jotka ovat usein mummolassa hoidossa. Elän elämäni parasta aikaa.

Ex-miehelläni on ihana vaimo. Tapaamme kaikissa perhejuhlissa ja olemme kaikki Ystäviä.

Koen eläneeni rikasta, antoisaa elämää. Elän nyt elämäni parasta aikaa ♥

Lissu

________________________________________

Minulle elämä 40 jälkeen alkoi kuin uudelleen, kun lapset olivat jo suht itsenäisiä ja pääsin harrastamaan ihan omia juttujani. Melkeinpä parasta itsellistä aikaa elämässäni ja siitä se sen kun paranee vaan!

Hilkkaliisa

________________________________________

Vihdoinkin taas aikaa itselle ja parisuhteelle. Kuohuviiniä ja kuutamouintia. Lenkkipolkuja ja kirjastoretkiä. Elokuvailtoja ja lomamatkoja kahden. Ja joskus vuosien päästä bonuksena ihanat lastenlapset.

Putteli

________________________________________

Vaikka nelikymppisistä on vasta viisi vuotta, niin silti jotain on muuttunut selvästi. Päätin, että olen jo sen verran aikuinen, että voin sanoa tarpeen tullen myös ei. Ja olen alkanut itsekkäästi ottamaan itselleni aikaa harrastuksiin. Kun antaa itselleen luvan heittäytyä kaikkeen uuteen, niin jossain vaiheessa tulee myös rentous. Ja kun minä voin paremmin niin kaikki ympärillänikin voivat. Mieli on nuori ja peilistä katsoo entinen nuori. En haluaisi palata ajassa taakse päin. Jos tällä vauhdilla osaan höllätä kaiken maailman velvoitteista, jotka itse olen itselleni joskus asettanut, niin elämähän vain raikastuu tästä eteenpäin. Ihailen naisia, jotka uskaltavat olla oman ikäisiään. Omat lapset sanovat joskus, että äiti, ethän sinä voi tehdä noin. Ja silti kertovat kavereilleen naurussa suin ja vähän kehaisten, että meidän äiti teki sitä tai tätä. Omaa aikaa on tullut ihanasti lisää. Se on ruuhkavuosien jälkeen paras palkinto!

Mutsi

________________________________________

Kun 40 vuotta on plakkarissa alkaa oman Itsensä etsintä. Parhaimmillaan voi itsestään taas löytää sen pikkutytön tai -pojan ja uudelleen lämmittää lapsuuden harrastukset ja haaveet, kun aikaa on enemmän lasten kasvettua.

Erika

________________________________________

Sitten tulee ihana aika kun lapset alkaa olla niin isoja, että pääsette matkustamaan kaksistaankin välillä ja voitte esim. ottaa uuden kuherruskuukauden, jos se jäi väliin kun lapset olivat pieniä. Nyt on aikaa ihanille harrastuksille, joihin ei ns. ruuhkavuosina ehtinyt. Samoin yhteiset reippaat kävelylenkit ovat mahtavia. Vihdoin voi olla oma itsensä kun ei tarvitse vakuuttaa vanhempia työkavereita osaamisestaan vaan tietää itse mitä osaa ja voi asennoitua sen mukaisesti. Tällä hetkellä olen 42v ja tämä on ihan loistavaa :D

Katja

________________________________________

Täytin juuri 40v. ja tunnen itseni paljon vapautuneemmaksi enkä turhia piittaa siitä mitä muut miettivät päätöksistäni. Tosin myös luut vanhenevat; sain saman tien 6 viikon kipsin...

Vain elämää

________________________________________

Lisääntyvää omaa aikaa : )

Tanu

________________________________________

Sittenhän tulee vaikka mitä :-)

On vihdoinkin aikaa tehdä myös niitä juttuja mitä itse haluaa. Opiskella, liikkua, kutoa/ommella, tavata ystäviä, matkustaa, mökkeillä, sisustaa kotia, käydä teatterissa ja elokuvissa, voi aloittaa jonkin uuden harrastuksen tai mennä mukaan vapaaehtoistoimintaan. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon!

Ankku

________________________________________

Elämä rauhoittuu - tulee enemmän kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. Tulee enemmän ymmärrystä ottaa asiat oikealla asenteella vastaan ja tulee myös armeliaisuutta itselle. Iloa, onnen tunteita, työtä ja valoa!

Tekla

________________________________________

Upea elämä, jolloin voi nauttia kasvavista lapsistaan, oppia työssä tai vaihtaa työpaikkaa. Itsestään kannattaa pitää jo todella hyvää huolta.

Heidi

________________________________________

Lapset kasvavat, tulevat murrosikään ja todennäköisesti tulee ristiriitoja ja sopeutumista. Asuntovelka vaatii työntekoa, puolison kanssa ei paljon jää yhteistä aikaa, koiraakin täytyy hoitaa. Mutta toisaalta.... kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät, jää enemmän aikaa puolisolle ja koiralle. Asunto ja auto tulevat aikanaan maksettua, sitten ne on ihan omia! Itse asiassa elämä on tosiaan kuin viini, paranee vanhetessaan. Pitää vain muistaa pitää huolta sekä itsestään että perheestä, pitkällä tähtäimellä.

Darja

________________________________________

Voi alkaa elämään "terveen itsekkyyden" aikaa eli ajatella/tehdä asioita omasta lähtökohdastaan/ tarpeistaan lähtien. Tuleva mahdollinen isovanhemmuuskaan ei saisi estää omia harrastuksia.

harrastava mummo

________________________________________

Nauti tilanteesta. Ruuhkavuodet takana ja vanhemmat terveinä. Vuosikymmen kun kuluu elämä alkaa olla "menettämistä". Lapset lentävät pesästä. Vanhempien sairaudet ja kuolema elämän mukanaan tuoma tosiasia. Vaihdevuodet itsellä ja mahdollinen eroon kasvaminen puolisosta. SIIS NAUTI NYT JA KERÄÄ VOIMIA JA ELÄMÄN VIISAUTTA. Niitä tarvitset myös Isovanhemman roolissa, toivottavasti.

Saga

________________________________________

MINÄ!

olen nyt 15 v opetellut tervettä itsekkyyttä ja todellakin kiertänyt mualimoo. En ainoastaan ulkomailla vaan myös kotimaan ihmeet voi nyt rauhassa kokea ja nähdä. Kaiken tämän voi tietysti eri tavalla kokea myös puolison kanssa, minä olen sen tehnyt yksin.

veera

________________________________________

Olen 47-vuotias nainen ja meillä on nyt 26-vuotias poika, 23-vuotias tyttö ja 21-vuotias poika. Vanhimmalla pojalla on kaksi poikaa ja vaimo, toisilla on avopuolisot. Meillä on läheiset suhteet omiin lapsiin paljon käymme lasten tykönä, vaikka asuvat toisilla paikkakunnilla. Meillä ainakin avautui toinen maailma, kun nuorimmainenkin lähti kotoa pois. Töiden jälkeen saan käydä rauhassa kuntosalilla ja lähteä töistä kävelyllä ei ollut enää kiire ruuanlaittoon tai viemään lapsia harrastuksiin. Olemme nauttineet täysin siemauksin "vapaudesta". Saamme suunnitella vapaa-ajan omien kiinnostuksen mukaisesti. Minusta on aina tuntunut eri elämän vaiheissa, että elän elämäni parasta aikaa ja niin tuntuu nytkin, elän taas parasta vaihetta.

Mummona ja pappana on tietysti uskomattoman hyvä olla, sitä on todella vaikea kuvailla millaisen euforisen tunteen saa kun ikioma lapsenlapsi halaa sinua.

Henkisesti taas ei ole tarvetta päteä eikä esittää mitään, hyväksyn ihmiset semmoisina kun he ovat ja jos joku ei hyväksy minua, niin ei paljon hetkauta olen mikä olen.

Asioiden vatvominen ei jaksa kiinnostaa, jos jollekin ei voi mitään niin antaa olla, nykyään uskaltaa antaa asioiden olla eikä puutu joka asiaan.

Elämä on todellakin paljon seesteisempää ja armollisempaa. Onnellisuus ei tule ulkoisista asioista se on vanha totuus vaan kiitollisuudesta, uhrautumisesta, nöyryydestä, kohteliaisuudesta, ystävällisyydestä ja siitä että ei tarvitse aina olla oikeassa, eikä kontrolloida kaikkea. Kaikki lähtee omasta itsestä, niin kuin Positiivareissa hoetaan - se on asenteesta kiinni. Onko asiat tai tapahtumat uhka vai mahdollisuus? Löytää asioiden hyvät puolet on todellinen elämän pituinen haaste.

Sanonkin opiskelijoille töissä kun tulevat työharjoitteluun, että hae joka päivälle hyviä asioita ja sano ne minulle ääneen se vahvistaa sinua.

Toivottavasti tämä auttoi, korostan vielä että terveys on myös tärkeää ja sen vaaliminen.

Toivottavasti osasin ilmaista asioita, että saisit irti tästä jotain .

Mammana on hyvä olla

________________________________________

Sen jälkeen nautitaan elämästä! Kyllähän sitä aina uusia haasteita tulee eteen, sellaista elämä on.

Muulikki

________________________________________

Löydät itsesi, toivottavasti. Tajuat, että kaikki se muu ei ole sinä, vaan vain sinun tekemiäsi valintoja.

Hanna

________________________________________

Vapaus... No jaa, riippuu tietysti siitä minkä ikäisiä lapsesi ovat. Itselläni nuorin oli 5v., kun täytin 40 eli täysillä mentiin vielä edelleen. Nyt hänkin on jo 17v. ja vanhin täyttää 30v. Siinä välissä on pari muuta ja nyt vielä pieni lapsenlapsi.

Elämä on todella ihanaa ja erilaista joka päivä. Väliin meillä on lapset, heidän kumppaninsa ja kaverinsa kaikki yhtäaikaa ja silloin on pölinää pöntössä. Välillä taas saan joskus nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä ja sekin tuntuu hyvältä. Sopassa kun on sopivasti kaikkea se maistuu hyvältä elämältä.

Elämällä täyttä elämää ja nauttien siitä joka päivä, ei vuosien numeroilla ole niinkään väliä.

Olen ollut onnekas ja saanut nauttia hyvästä terveydestä. Yritän ylläpitää sitä arjen kuntoilulla. Töihin menen lähes aina kävellen, monipuolinen kuntosali löytyy kotoa, siivoamalla, puita pilkkomalla, puutarhaa mylläten ja vanhaa taloa rempaten. Toki muitakin aktiviteettejä löytyy. Hiihto, luistelu, luonto, sienet, marjat yms. Vastapainona vaikkapa kortinpeluu perheen kesken, kirjat, tv tai käsityöt. Elämään kuuluu myös välillä surullisempia asioita. Niistäkin selviää yleensä perheen ja ystävien avulla, kunhan perusvire on sitkeä ja onnellinen ihminen. Onni on vaikkapa ystävällinen hymy ja hyvän huomenen toivotus.

Hyvää huomenta, päivää, yötä ja hymy.

Allu

________________________________________

Mikään ei ole ikuista. Irtisanominen voi odottaa oven takana. On tarpeellista kehittää itseään koko ajan. Kielitaitoa lisää, tietotekniikka hallintaan, sosiaalisia taitoja kehitettävä. Arvosta eilistä, unelmoi huomisesta, elä tätä päivää. Unohda "sitku", toteuta halusi ja unelmasi, koskaan ei tiedä, milloin veivi lentää nurkkaan.

Laisa

________________________________________

No, sen jälkeenhän tulee entistä parempia vuosia!

jo 60-vuotias

________________________________________

Jälkeen? Nuo mainitut asiat ovat ehkä elämän perusrunko ja tukikohta, jotka tapahtuvat, jos ovat tapahtuakseen.. Mutta eivät päämääriä tai välietappeja - elämä on muualla. Elämä on harrastuksissa, vapaa-ajassa, itsensä kehittämisessä, oppimisessa, lomamatkoissa, elämyksissä, musiikissa, yhdessä vietetyssä ajassa, kokemuksissa, kasvussa, ilossa, surussa, rakkaudessa, naurussa, itkussa ja loputtomassa elämänjanossa. Kieltäydyn ymmärtämästä kysymystä.

Pia

________________________________________

Oi saisipa sen ajan elää uudelleen. Siitä ajasta pitää nauttia, koska ei ole vielä kaikkia vanhuuden vaivoja, jotka alkavat 50 v täytettyäsi ja lisääntyvät koko ajan. Kohta syöt kourallisen lääkkeitä aamulla, että pääset päivän alkuun. Olet elämäsi puolivälissä kovastikin. Kuinka joutuin menevätkään ensimmäiset 40 vuotta. Ja 40-vuotiaana elämä alkaa tasoittua, lapset kasvavat ja kouluttautuvat. Mutta kas kummaa pian huomaat, että ne lentävät pesästä kuka minnekin, kauemmas tai lähemmäs mutta pois lapsuuden kodista kuitenkin. Ei tämäkään tyhjän pesän aika hullumpaa ole. Kahdestaan on kivaa, rauhallista pitkästä aikaa. Iloa tuovat lasten vierailut ja pienet lastenlapset. Kohta tässä päästään eläkkeelle ja sitten alkaa tosi ralli, ruvetaan kulkemaan kun on aikaa. Ainakin lastenlapsia hoidetaan ja josko koirankin ottais ajankuluksi. On vapaus tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä mitään, pitää yöpukupäiviä. Avioliittoa kannattaa vaalia... On ihana kun nuoruuden rakastetun kanssa vielä onni kukoistaa, särmät on hiottu ja yhteen on hitsauduttu, että ihan kipeää tekee tämä läheisyys... Ihanaa aikaa on tulossa 40-vuotispäivän jälkeen. Ei tarvi pelätä.

mummeli

________________________________________

Aloittaa lavatanssikurssit ja -harrastuksen. Lukee kaikki hyvät kirjat. Käy parhaat elokuvat ja teatterit. Poikkeaa oopperaan/konsertteihin. Matkustaa Euroopassa ja kaukomailla. Edelliseltä reissulta ja seuraavaa jo suunnittelee jne jne. Jos aikaa jää: leipoo sämpylöitä ja vaikka ruisleipää. Auttaa naapureita - - oliskos tässä pieni alku mahdollisesti uusille asioille.................?

Ulla

________________________________________

No höh! Sen jälkeenhän elämä vasta alkaa! Kun nyt palautan mieleen elämääni 30- ja 40-vuosiltani, eipä sieltä ihmeitä ole muisteltavana. Vasta aikuisena olen oppinut tuntemaan itseäni, oppinut elämään ja viettänyt elämäni parasta aikaa. Eivät ne aiemmatkaan vuodet hukkaan ole menneet, mutta kyllä tässä päivässä riittää tekemistä ja kokemista ihan tarpeeksi. Astu huoletta tulevaisuuteen!

Ricardo

________________________________________

Matkustaminen, niin kotimaassa kuin ulkomailla. Mikä itselle parhaiten sopii. Ei tarvitse kerätä turhaa tavaraa vaan käyttää rahat matkustamiseen eri tavoin. Siinä tapaa uusia ihmisiä ja silmä ja sielu lepää kauniissa maisemissa. Mukavaa matkaa ja matkailu avartaa.

Hannuli

________________________________________

Elämähän on ihanaa: suht helppoa, nautittavaa, kun kaikki palikat ovat kasassa. Jos lapset on tehnyt ajoissa kuten minä, alkaa helpottaa kun vanhin täyttää jo 18 ja nuorin pian 10. Pikku hiljaa 'saat itsesi takaisin' eli on jälleen sitä omaa aikaa, voit tehdä mitä haluat, eikä ainakaan lastenhoito ole esteenä. Ihmisen mielikin on kasvanut ja kehittynyt, sisäinen rauha alkaa löytyä. Tiedät että asiat järjestyvät, se että miten, selviää toki aina tapauskohtaisesti. Tiedät että pärjäät ja selviät, olipa vastassa milloin mitäkin.

Siis suosittelen yli 40-vuotiaan elämää kaikille, täällä on mukavaa, tervetuloa!

Nainen 43 v.

________________________________________

ELÄMÄ! Itsellä elämä on lähtenyt ihan uuteen nousuun 40 vuotta täytettyäni. Olen opiskellut kaikkea uutta, josta en ole koskaan uskaltanut edes unelmoida. Olen alkanut pukeutua, harrastaa, elää itseni näköisesti. Ja elämä on alkanut antaa parastaan. Enää ei harmaita päiviä oikeastaan edes ole :)

Pirkko

________________________________________

Tuossa ihanassa vaiheessa voi keskittyä vaihteeksi omaan itseensä ilman omantunnontuskia.

lele

________________________________________

40 ikävuoden jälkeen, ihminen on viisaampi ja osaa arvostaa asioita eritavalla kuin silloin nuorempana. Eikä se elämisen ilo mihinkään lopu tuolloin, on otettava härkää sarvista kiinni nautittava. Lapset ovat suurimmalla osalla jo sen verran isoja, että jää enemmän aikaa itselleen ja myös puolisolleen. Minun kohdallani tuo rajapyykki on ohitettu aikas kivuttomasti. Olen päättänyt pitää itsestäni huolta ja panostaa liikunnan lisäämiseen ja hyvinvointiin muutenkin. Nuo ovat vain lukuja joihin ei kannata jäädä ns. roikkumaan..vaan nauttia elämästä ja sen tuomista pienistä onnen hetkistä hymyssä suin, sillä positiivisella asenteella pääsee todella pitkälle.

Marsumami melkein 41 vee ;)

________________________________________

On aikaa rentoutua, keskittyä vähän oman itsensäkin hoitamiseen. Kuunnella omia halujaan, tarpeitaan. On kuitenkin vielä nuori, keski-ikäinen... Voi nauttia siitä, mitä on saavuttanut ja toteuttaa itseään, esimerkiksi uusilla harrastuksilla. Yleensä 40 v. tietää, mitä haluaa, mistä pitää ja mitä Elämä on.

Maina-74

________________________________________

Hei, olikohan tämä nyt vähän provosoiva kysymyksen asettelu. Älkää hyvät ihmiset määritelkö elämäämme tuolla tavalla, listalla on jopa tavaraa! Elämä on täynnä hyviä asioita iästä riippumatta - kun sen vain oikein oivaltaa. Pidä itsesi toimintakykyisenä ja anna palaa!

Tarmokas, onnellinen 60:nen

________________________________________

Kyllähän siitä sitten ero tuli!

KSi

________________________________________

Lasten rippijuhlat, lakkiaiset, asuntolainan viimeinen kuukausierä, uuden hienomman auton osto, puolison kanssa kaksistaan ulkomaanmatkalle, innostua uudelleen opiskelusta tai uuden oppimisesta ihan mitä itseä huvittaa, parin kanssa yhteiset harrastukset jne.

Satu

________________________________________

Heh, heh - sit tulee avioero, lapset muuttaa kotoa ja maksellaan pankille velkoja. Työpaikkakaan ei ole varma kenelläkään näinä aikoina. Silti voi aina vaihtaa uudempaan autoon, ottaa uuden koiran, kun vanha kuoli jo vanhuuteen. On aikaa harrastaa ja kuntoilla. Koti pysyy siistinä. Uuden kumppaninkin löytää, kun on siihen valmis. Voi vaikka rakastua. Elämä jatkuu...

45 lähestyy

________________________________________

Ensin lähtee puoliso nuoremman perään, sitten lentävät lapset pesästä, sen jälkeen opettelet huolehtimaan vain itsestäsi ja nauttimaan elämästä aikuisena.

TA

________________________________________

Niinpä, 40v ja kaikki tuo ihanuus ja vielä velaton talo! Ja Turussa! Ihanat lapset ja vaimo! Mutta vaimon limakalvot kuivuu ja seksi loppuukin siihen! Olen joskus miettinyt 40v synttäreillä sitä, kun joku sanoo vaihtaneensa kahteen kaksikymppiseen. Nykyisin en ihmettele yhtään vaan kannustan siihen!!

Jukka

________________________________________

Elämä on ihanaa 40 molemmin puolin. On fyysisesti ja ulkoisesti, henkisestikin toivottavasti hyvässä kunnossa Lapset ovat jo kasvaneet, ei tarvitse koko ajan kuljettaa jonnekin ja hoivata. Joko voit panostaa täysillä työhön ja/tai opiskeluun. On paljon enemmän omaa aikaa. Löydät uusia puolia kumppanistasi, voitte matkustella ja nauttia toisistanne ihan arjessakin. Jälkikasvu osaa hoitaa jo kotia ja lemmikkiä sen aikaa ja jotain aikuista voi pyytää katsomaan vähän perään. Jos tuntuu siltä, että kumppanin kanssa ei ole enää mitään yhteistä kun vihdoin aikaa olisi, kannattaa yrittää korjata jos korjattavissa on tai sitten tässä vaiheessa on hyvä vaihtaa, olla itsekäs ja nauttia itse elämästä. Elämmehän täällä vain kerran. Kannattaa kuitenkin harkita tarkasti, aina ei ruoho ole vihreämpää aidan takana! Asuntovelat loppuu ja jää rahaa enemmän, tosin se menee lapsiin tai uuteen kesämökkiin tai remppaan. Asunto ja autot ovat vain mammonaa ja sillä ei loppupelissä ole mitään merkitystä. Ystäviin kannattaa pitää yhteyttä ja herätellä henkiin vanhojakin ystävyyssuhteita, jotka ehkä ruuhkavuosien tai eri elämäntilanteen aikana on unohtunut. Tsemppiä!

50+

________________________________________

Sitten tulee "minä itse". Haluaa löytää oman itsensä ja miettii usein tarkemmin, mitä minä oikeasti haluan/ haluaisin. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen asia ja ajanjakso elämässä...monesti myös ravistelee, mutta taatusti sen arvoista!

Anne

________________________________________

Lastenlapsia :)

Mummi

________________________________________

Täytän huhtikuussa 50 vuotta ja voin todeta, että kuluneet 10 vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Lapset kasvoivat murkuista aikuisiksi, miehen kanssa on matkusteltu kaksin ja opiskelin vielä korkeakoulututkinnon työn ohessa. Elämänkokemusta on kertynyt ja odotan innolla seuraavan 10 vuoden toivottavasti mukanaan tuomia asioita, kuten lastenlapsia :-)

Antskubantsku

________________________________________

Sitten nautit siitä kaikesta ja pidät(te) huolta tuosta kaikesta, erityisesti niistä rakkaimmista, eli puolisosta ja lapsista, siis toisistannne.

aneelma

________________________________________

Täytettyään 40 vuotta, on hyvä aika opetella hetkeksi rentoutumaan ja lakata suorittamasta elämää. Voi miettiä, mitä nyt tekee ja mitä todella haluaa elämässään tehdä ja mille haluaa elämässään antaa aikaa.

Itse innolla ajattelen, että seuraavat 80 vuotta kehitän uusia juttuja toisten auttamiseksi ja kehitän itseäni ja välitän rakkautta kaikin mahdollisin keinoin lähelle ja kauas. Ehkä 120-vuotiaana lupaan jättää tämän innokkuuden nuoremmille.

Eli 40-vuotiaana olen vasta elämäni alkupuolella ja monia ihania juttuja on edessäpäin.

Lellukka

________________________________________

Tulee... uskallanko tunnustaa... tulee stressi! Palkkatyö, kotityöt, lasten koulut ja koulutyöt, työt työt työt... matkat, kuljettamiset, aikataulut, sekasotkut... Väsymys - Pettymys - tässäkö tämä oli! Se aika kun lapset ovat ihan pieniä, oli ihanaa omine (kuitenkin pienine) haasteineen. Kun lasten reviiri laajenee, tulee koulut + opettajat, kaikki muut asiat haasteineen, tulee isommat vastuuhaasteet myös vanhemmille niiden omien lisäksi. Lapsilla on yhä enemmän omaa tahtoa ja vaatimuksia, alkavat kyseenalaistaa vanhempiaan - tuntuu että tässäkö palkka kaikesta. Omakohtaisesti voin kertoa että pikkuhiljaa ja huomaamattani väsyin ja nyt kun lapset ovat jo aikuistumisen kynnyksellä, olen aivan poikki ja mietin miten olisin voinut selviytyä tästä kaikesta paremmin, väsymättä. Ei ole tarkoitus säikyttää ja pelotella, mutta tällainenkin totuus voi olla edessä ja on hyvä vähän varautua, mitä minä en osannut tehdä kun kaikki oli niin "ihanaa ihanaa..."

Väsymamma

________________________________________

Sitten tietenkin iloitaan niistä! Nautitaan työnteosta, lasten ja lemmikkien kanssa olemisesta - ja siitä että on oppinut nauttimaan hetkestä sen sijaan, että olisi koko ajan kiire johonkin. Itselleen ja läheisilleen osaa olla armollisempikin. Nelikymppisenä on kivaa!

Hannele

________________________________________

Omaan ikäkriisiin on helpottanut se tieto että elämästä voi alkaa nauttimaan aikuisella iällä oman maun mukaan. Kun isommat lapset lentävät pesästä omilleen, jää enemmän aikaa parisuhteelle ja itselle. Liikkua ja reissata ja harrastaa kannattaa niin kauan kun jalka nousee ja on mieli virkeä :)

Annnabella

________________________________________

Itsetunto kohenee (olen ollut kylläkin yhteishuoltaja viimeiset 7 vuotta, ja en kaipaa tähän rumbaani miestä) JOTEN OIKEESTI TÄMÄ ON VAIN MAHTAVA IKÄ, ja tässä vaiheessa 41+ tuntuu jo että voisi aloittaa uuden opiskelun, ja katsoo elämälleen "uutta suuntaa" ehkä jossain vaiheessa omistusasunto, kaikki kiva on vielä edessä ! toinen lapsista on jo aikuinen, mutta kotona on vielä tämä iltatähti 8.v, jotenka vapaa ajan ongelmia ei ole.. tulee vieläkin hassuteltua pulkkamäessä, elikä 40+ vaan on todellakin antoisaa elämän aikaa kun sitä niin kuin vielä haluaa yrittää jotain kivaa ja uutta uuden ammatin hakua. ei kenenkään tai laissa ole määrätty että 40+ pitää olla, autot, ok-talot , ja lapset jo maailmalla !

mamiska

________________________________________

Oh - ihanuuksia! Lasten pikkuhiljaa itsenäistyessä ja muuttaessa omiin boxeihinsa, alkaa nautinto:

omaa aikaa, miehen kanssa yhteistä aikaa, aikaa tutustua kumppaniinsa uudelleen ja löytää niitä ruuhkavuosiin kadonneita piirteitä... Aikaa ystäville, omille harrastuksille, UUSILLE harrastuksille jne jne! Voisin jatkaa luetteloa lähes loputtomiin! Minä otin itselleni uuden "sivubusineksen" ja olen sen myötä tutustunut erilaisissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin. Olen jopa löytänyt uudenlaisen, kypsemmän suhteen kodista lähteneisiin lapsiini. He sanoivat, että äiti on nyt paljon rennompi! :D

-sari-

________________________________________

Sitten vaan eletään tavallista arkea ja elämää. Kasvatetaan lapsia ja toivotaan, että heistä saadaan yhteiskuntakelpoisia. Ollaan onnellisia siitä, että on töitä. Järjestetään perheelle välillä jotain kivaa ja yhteistä tekemistä sekä hoidetaan myös parisuhdetta. Muistetaan pitää huolta myös itsestämme unohtamatta niitä lemmikkejäkään.

Johanna58

________________________________________

Siinäpä se elämän jännittävyys ja arvaamattomuus tuleekin esiin. Ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Voit toki suunnitella tai kysellä muilta, mutta elämä toimii kuitenkin juuri niin kuin itse haluaa. Ainoa varma asia minkä elämä eteesi taatusti heittää on muutos :) Kokemukseni mukaan se on jokaisella erilainen, niin mielen tasolla, kuin fyysisestikin.

Punatulkku

________________________________________

Itselläni on juuri tuo tilanne tällä hetkellä, paitsi, että lemmikkieläimet puuttuvat. Niitäkin olisi, mutta poikani allergiani vuoksi emme voi niitä ottaa.

Tilanteeni oli kuitenkin vielä neljä vuotta sitten aivan toinen. Minut oli irtisanottu vakituisesta työstäni aiheettomasti. Onneksi olin ammattiliitossa ja asiat järjestyivät parhain päin. Puolen vuoden työttömyyden jälkeen sain mielenkiintoisen ja monipuolisen uuden työn, joka tosin oli osa-aikainen. Mietin, että haluaisin vielä haastaa itseni ja opiskella ihan uuden ammatin itselleni. Näinpä opiskelin kaksi vuotta työni ohella ja valmistuin uuteen täysin erilaiseen ammattiin viime keväänä. Nyt teen kahta erilaista työtä, toinen on vakituinen ja toinen on määräaikainen. Määräaikaisen työni alalta ei kuitenkaan työt tule loppumaan, joten töitä riittää niin paljon kuin jaksaa tehdä.

Olen tyytyväinen, että vielä uskalsin haastaa itseni ja olen ylpeä itsestäni. Olenkin sanonut, että minun kohdallani potkut olivatkin onnenpotku :-). Muutoin olisin ehkä vielä edelleen siinä "ei niin tyydyttävässä työssäni". Nyt voin haastaa itseni jatkuvasti ja varsinkin uudessa työssäni voin kehittää itseäni loputtomasti.

Seuraava tavoitteeni on, että pidän itsestäni parempaa huolta. Jaksan sitten tulevaisuudessa viettää aikaa lastenlasteni kanssa ja pystyn elämään terveemmän vanhuuden. Olenkin lähes raitis ja syön terveellisesti.

Taloudellinen tilannekin on hyvä, joten nyt haluan matkustella ja satsata omaan sekä perheen hyvinvointiin.Terveyteni on onneksi hyvä tällä hetkellä. Odotan innolla 50-vuotispäiviä!

Repelli

________________________________________

Sitten alkaa sydämen laajennus: mukaan tulevat lasten puolisot, lapsenlapset vanhentuvat omat isovanhemmat ja vanhemmat. Myös kirjallisuuspuolella mestariklassikot alkavat kiehtoa, ooppera onkin mahtavaa. Klassinen musiikki kiehtoo. On ihanaa huomata, että ihminen voi olla onnellinen, kun (jos) pystyy joskus edes tuokioittain elämään rakastavasti nykyhetkessä. Me kaikki olemme yhteydessä toisiimme, muodostamme ihmiskunnan.

Kaarina

________________________________________

Vapaaehtoistyö, esim. vähäosaisten lasten ja nuorten tukeminen, vanhusten auttaminen jne. Kaikkien joilla on omat asiat kunnossa tulisi auttaa tarvitsevia. Tapoja löytyy joka sektorilta. Remonttiapua, kotiapua, ystäväapua, tukihenkilönä toimiminen. Auttamisesta tulee hyvä mieli, ja pysyy omat jalat maassa eikä turhautumisessaan kyllästy omaan hyvään elämäänsä.

Tiikeri -62

________________________________________

Elämä jatkuu oikein mukavana! On isot ja jo keskustelevat lapset, ja ehkä on jo aikaa enemmän aikaa jutella omien perheen jäsenten kanssa. On myös aikaa enemmän oman puolison kanssa, lenkkeillä, ehkä tehdä matkoja ja vaikka marjastaa kesällä. Enää ei ole lapset niin pieniä, että he tarvitsevat äitiä ja isää koko ajan vierelleen. On suurenmoista, jos saa olla terveenä ja myös puoliso ja lapset. Aina se elämä ei mene niin. On paljon asioita, mistä voi nauttia, eikä se vie paljon rahaa. Olisi hienoa, jos voisi olla tyytyväinen ja nauttia elämästä, kun se enin elon helle jo alkaa helpottaa. Elämän ei tarvitse olla aina jonkun suuren ja kalliin ja erikoisen tavoittelua. Seuraa vaikka lintulaudalla lintuja! Odottele, ennen pitkää vielä olet isovanhempi, se se vasta on mukavaa!

mummi55

________________________________________

Lasten kasvatus jatkuu, on rippijuhlia, on lakkiaisia, on lasten kotoa muuttoa, on armeijaan lähtöä. On omien vanhempien muuttoa ja auttamista, on omia urasuunnitelmia on kesämökin rakentamista / hankkimista. On ystävien kanssa juhlimista, on karkkipäiviä keskellä viikkoa, on hiusten harvenemisen seuraamista. On uusia harrastuksia, on uuden oppimista, on vanhan sulattamista. Vieläkö ehdin? Vieläkö jaksan? Vieläkö kehtaan? Mitä tapahtuu kun täytän 50?

Severi

________________________________________

Huolet eivät tietenkään lopu, ne vain muuttavat muotoaan. Jotensakin niin, että "Pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet."

Toivottavasti ei kuitenkaan näin pääse käymään.

Tokihan se avioliiton aika ennen lapsia ikään kuin palaa uudelleen, mutta nyt kypsemmässä muodossa. On malttia valita toimeliaisuutensa ja harrastuksiensa kohteet uudelleen. Panostaa itseensä, yhteisten kokemusten hankkimiseen ja erityisesti Parisuhteen päivittämiseen ja hoitamiseen. Monastihan meillä on vielä paljon hyviä vuosia jäljellä. Painottaisin aviopuolisoon uudelleen rakastumiseen ja/tai Rakkaudelle ajan ja tilan antamiseen. Voimme uudelleen panostaa omaan parisuhteeseemme. Olla jopa jossain määrin parina itsekkäitä. Huomioida toisiamme hellyydellä ja yhdessä poisoppien ja rohkeasti uusia näköaloja etsien ja kokien. Yhteiset harrastukset, kokemusten hankkiminen syventävät parisuhdetta ja antaa elämän taas huikeasti maistua.

On sitten mitä kiikkustuolissa voi ilolla muistella.

Jopo

________________________________________

Elämäni alkoi uudestaan nelikymppisenä! Elämän tasaisuus vaati lisää haasteita! Kun perusasiat oli kohdallaan, koti, perhe, työ jne. oli aika miettiä omaa itseään ja sitä, ettei jämähdä paikalleen. Olen koko ikäni ollut liikunnallisesti jollainlailla aktiivinen, mutta nyt oli aika tehdä siitä elämäntapa! Aloitin Juoksukoulun. En tavoitellut maratonia, en edes puolikasta. Ainoastaan hyvää oloa, tutustumista uusiin ihmisiin ja hyvää tapaa pitää itsestään huolta. Ja tapahan siitä tuli ja puolimaratonkin on jo juostu! Mutta haasteet jatkuivat! Lapsen jalkapalloharrastuksen myötä perustettiin äitien jalkapallojoukkue eikä hullua tarvinnut paljon yllyttää, kun oli jo nappulakengät hankittu! Muutama vuosi harrastepalloilua ja hupsheijaa, löysin itseni divarijoukkueesta! Lapsena haaveilin kuulumisesta johonkin joukkueeseen, mutta siihen ei silloin ollut mahdollisuutta! Nyt se haave on toteutunut! En ole se huippupelaaja, mutta kentältä olen minäkin paikkani saanut ja juoksemalla hankittu kunto korvaa puutteellista pallonhallintaa. Ja joukkueessa mukana olevat eri-ikäiset ihmiset ovat hitsautuneet yhteen aivan erityisellä tavalla, ikäeroista huolimatta! Joskus käy mielessä, että mitä tästä olisikaan tullut, jos tämä olisi tapahtunut minulle jo 2kymppisenä. Mutta tämä tapahtuu nyt, kun olen yli 4kymppinen ja se tekee siitä erityisen! Hetkeäkään en vaihtaisi pois! Ihania ihmisiä, oma mieli pirteä ja tasapainoinen! Kuulen ihmisten sanovan: en minä nyt enää 4kymppisenä.... HALOO! Puolet elämästä jäljellä! 4kymppisenä alkaa uusi elämä, eikä esteenä ole kuin se joka katsoo sinua peilistä! Asennetta, ystävät! Sitä peliin, niin kaikki on mahdollista!

Heidi

________________________________________

Sitten tulee se itsevarmuus että vaikka ero tulisi niin ..uskaltaa jo mielipiteensä sanoa asioista. Itsetuntemus ja itseluottamus kehittyvät. Niin ja VAIHDEVUODET

pekkapirkko

________________________________________

Parhaimmillaan tulee elämänvaihe, jossa voi nauttia yhdessä puolisonsa ja lastensa kanssa siitä, että elämä on hyvin. Nauttia oravasta kotitalon puunoksalla, pysähtyä yhdessä nuuhkimaan ruusuja kukkapenkissä tai vaan köllöttää toisen kainalossa rauhoittuen sanattomaan hyvänolontunteeseen. Ei ole enää niin kiire tai tarve vimmalla puskea eteenpäin. On mahdollisuus löytää oma sisäinen rauha ja nauttia hetkestä.

Tipo

________________________________________

Ensin pystyin ottamaan täysillä harrastukseni, jossa sain sekä koulutusta että mukavia ulkomaanmatkoja.

Sitten iski opiskelukärpänen ja jatkoin kohti nuoruuden haaveammattia, osittain opiskeluvapaalla, osittain työn ohessa. Opiskelu innosti niin, että se jatkui monenlaisena lähes eläkkeelle lähtöön asti.

Uusi, opiskelun mahdollistama työ poiki uusia ja haastavia projekteja.

Sain myös itsevarmuutta ja rohkeutta mm. lähteä lomilla yksin pitkille ulkomaan matkoille.

Eläkkeelle lähteminen siirtyi energisen minäni vuoksi muutamalla vuodella huipentuen vielä kerran uuteen työhön.

Eläkkeelle jäin ilman tunnontuskia ja olen nauttinut jokaisesta päivästä kuin uudesta elämästä, sillä 40-vuotisen alkuelämän jälkeen kasvoin "minäksi", joka on innostunut edelleen kokeilemaan uusia asioita.

Tuosta 40v-pisteestä on kohta 30 vuotta. Eikä kukaan kuollut nälkään tai jäänyt ilman puhtaita vaatteita, vaikka mamma ponkaisi uuteen kukoistukseen. Päinvastoin, lapsista tuli itsenäisiä ja itsevarmoja aikuisia.

40v on puolivälin etappi elämässä, se on vain asenteesta kiinni.;)

Rohkeasti ylöspäin

________________________________________

Ihana asia, kun lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet omilleen. Saa taas nauttia kahdestaan puolison kanssa ihan omalla tavallaan ja laittaa kotiakin kahden aikuisen ihmisen kodiksi. Voi elää arkea ja mm. matkustella välittämättä muiden (siis lasten) aikatauluista. En kaipaa menneitä ruuhkavuosia, elämä on tässä ja nyt.

50+

________________________________________

Minulle tuli 40 jälkeen ihana suurin rakkauteni, olin silloin 54v.

Sitä kesti yli 10 vuotta, nyt ollaan ystäviä. Ja nyt kukoistaa avioelämä mieheni kanssa, entistä paremmin, ollaan oltu naimisissa jo 45 vuotta. En kadu ollenkaan sitä harha-askelta, päinvastoin, oli ihanaa.

Rakkauden kokenut

________________________________________

Tulee ihana tunne, että on saanut nuo kaikki.

Meillä miehen kanssa tuli uudestaan urheiluharrastus.

Tintti

________________________________________

Olen nyt 70v, kun katson itseäni 40vuotiaana, vaihdoin täysin ammattia, se oli mahdollista silloin.

Uuden ammatin kylkiäisenä tuli uusia asioita elämääni. Lapset ja puoliso edelleen lähelläni.

Lapsenlapset noin viisikymppisenä, ihania kaikki. Nyt eläkeläisenä sopivasti vielä apuna lasten perheille, matkustelua, harrastuksia. Voi rohkeasti sanoa EI, jos siltä tuntuu. Kiitollisuus terveydestä, joka kaiken on mahdollistanut.

Uneksija

________________________________________

Sen jälkeen tulee avioero, kun on jo kaikki saavutettu, eikä se enää toiselle / kummallekaan riitä:). Mutta siitä lähtee tie jälleen itsenäistymiseen ja mahdollisen uuden nuoruuden elämiseen, ettei siinä eron tuskassakaan kannata jäädä synkkiin syvyyden syövereihin.

Toinen, parempi vaihtoehto on, että he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti nauttien lasten elämän etenemisestä ollen siinä läsnä.

Kumpikin hyviä vaihtoehtoja...

Satu, 48, eronnut

________________________________________

Ennen kuin todella huomaatkaan, olet tulossa 50-vuotiaaksi. Elämäsi on täyttänyt työ, mieluinen harrastus, lasten juhlat ja lähtö kotoa opiskelemaan, matkustelu ja tavarapaljouden ihmettely.

Tutustuminen uudelleen aviopuolisoon ja ilon hetket, se odotettu uudestisyntymisen mahdollisuus lapsenlapsen syntymässä, vastuu omista vanhemmista ja heidän elämäntarinansa kuunteleminen ja tallentaminen seuraaville polville on myös ihmeellinen matka. Ei elämä pääty viiteen, ei kuuteenkymppiin. Muuttaa vain muotoaan ja sinä yllätät itsesi olemalla kyydissä mukana ja oppimalla koko ajan itsestäsi ja maailmasta.

Annikki

________________________________________

Minua kohtasi tuon kaiken menettäminen ja psykoottinen masennus :) Älkää siis rakkaat ihmiset juoko kohtuuttomasti alkoholia, menetätte kaiken fyysistä ja psyykkistä terveyttänne myöten. Kaikesta olen jo toipunut, mutta rankkaa se oli. Elämä on paljolti myös valintoja ja minun valintani oli jättää alkoholi. Nykyään tunnen olevani melko onnellinen jokapäiväisessä elämässä. Toki opettelen edelleen olemaan romantisoimatta mennyttä tai odottaa huomiselta jotain suurta ja ihmeellistä. Se on meidän ihmisten ongelma, emme osaa elää hetkessä :) Mukavaa päivää kaikille <3

Jouni

________________________________________

Mies löytää nuoremman. Lapset ovat murkkuja, aivan kamalia, jäävät sinulle! Talo pitää myydä, muuttaa pieneen kerrostaloasuntoon. Auto vaihtaa halvempaan. Koira kuolee vanhuuttaan. Voit ottaa ja muuttaa ulkomaille. Aloittaa elämän alusta. Löytää uuden kumppanin. Menestyä työssäsi. Saada uusia ystäviä. Näin kävi minulle!

Felice

________________________________________

Luulin 39-vuotiaana, että romahdan yhdessä yössä täyttäessäni 40. Niin ei käynytkään! Huomasin olevani sama iloinen Heli kuin tähänkin asti. Olen nyt 70-vuotias. Enää en pelkää vanhenemista! Haluan elää 100-vuotiaaksi! Hankin eläkkeelle jäätyäni uusiakin harrastuksia, mandoliinitunteja ja biljardia. Lapsenlapsia saan silloin tällöin likottaa. Elämän suola! Lisäksi kävelytän erästä yksinäistä, mutta erittäin skarppia 87-vuotiasta maanantaina. Elämäni paras keskustelukumppani! Toivotan teille kaikille yhtä rattoisaa elämää! Kuten nykyään sanotaan: Nauraa SAA! Nauttia SAA! Riemuita SAA!

Heli

________________________________________

Nelkyt kun täyteen tuli niin mieleni avautui huomaamaan elämän kauneus. Mies on jo tuttu, erimielisyyksiä ollu ja niistä selvitty ja suhde vaan vahvistunut ja itse sen myötä. Lapset jo murrosiässä tai jo ylittänyt. Vanhimmilla lapsilla opiskelut ja työt sujuu nuorimmaisella ylä-aste hyvällä mallilla. Itselläni ihana työpaikka ja työkaverit huippuluokkaa. Voin olla oma ihana itseni. Olen löytänyt valon ja hyvän olon sisimmästäni josta saan voimaa ja jota voin toisille jakaa. Olen onnellinen neljäkutonen.

Minna

________________________________________

Kun on 40 + 1 mittarissa, ehtii vielä NYT TAI EI KOSKAAN ajattelulla mennään tästä eteenpäin.... Tulee tarve tehdä asioita, joita ei ole vielä tehnyt aiemmin. Opiskelu, kädentaidot, musiikki (kuuntelu/soittaminen), kehon hyvinvointi ja terveys tulevaisuudessa, hiljaisuus, luonnosta nauttiminen, itsensä ylittäminen kuten marathon juoksu sekä valloittamattomat matkakohteet ovat asioita, joita moni 40 + risat jäsentää ajatuksissaan. Ei ole tarve miellyttää enää kaikkia ja suuremmat särmät ovat räikeistä luonteen piirteistä hioutuneet mukavammaksi...ja salaa sitä toivoo, että omat lapset eivät tekisi sinusta ihan vielä mummoa.

Iitu - ei vielä mummo

________________________________________

Vuodet 40 vuoden jälkeen tuntuvat menevän vielä nopeammin kuin aikaisemmin, jos lapset ovat jo aikuisia niin tulee tietysti lapsenlapsia, alkaa mummovaihe, jos on vapaa lapsista niin on aikaa enemmän itselle ja harrastuksille, voi matkustella maailmalla ja tietysti kotimaassa vapaammin, voi siis nauttia tulevista vuosista.

Pogosta 52

________________________________________

Olen 37 v., minulla on hyvä työ, oma koti ja kumppanina maailman ihanin kissa :) Miestä, autoa ja etenkään lapsia en ole ajatellut edes hankkia... Matkustelu on intohimoni ja ystäväni on perheeni. Mielestäni minkään ei tarvitse muuttua, kun täyttää 40 v. - pääasia on, että itse on tyytyväinen valintoihinsa ja elämäänsä. Toki aina voi aloittaa uuden harrastuksen tai alkaa suunnitella itselleen (tai perheelleen) erilaista, jännittävää matkaa - vaikka maailman ympäri! Elämän ei tule muuttua tylsäksi sen jälkeen, kun on saavuttanut kaiken itselleen tärkeän. Ja aina on varaa kehittyä ihmisenä! Olisiko 40-vuotiaana mahdollista viettää enemmän laatuaikaa ihan itsensä kanssa?

moonsoul

________________________________________

Kannattaa olla kiitollinen, että on elämän peruspuitteet kunnossa ja pitää huolta läheisistään ja itsestään. Elämänkokemusta on kertynyt sopivasti ja on mukavaa toteuttaa omia haaveitaan, esim tutustua uusiin harrastuksiin tms...

o.s

________________________________________

Hymyilen aina vinosti, kun neljääkymppiä lähestyvät kauhistelevat ikäänsä. Puolet elämästä jäljellä: kivaa perhe-elämää lasten ja puolison kanssa. Varojen mukaisia harrastuksia, matkoja tai ainakin retkiä, sukulaisyhteyksiä. Elämäniloa!

Kun lapset on saatettu omille poluilleen, voi puolison kanssa irrotella. Iän myötä toisiansa hoivailla ja mahdollisesti saada vielä ylennys isovanhemmaksi, mikä arvo on kaikkein parasta. Jos jää leskeksi, on vapaus olla juuri niin kuin itse tahtoo. Solmiiko uusia suhteita vai keinotteleeko entisillä omillaan! Kaikki tämä on onnesta kiinni ja etenkin asenteesta. Terveenä voit toimia, vielä elävänä kokea ja vaikeuksia kokiessasi asennoitua positiivisesti. Kaksi on tärkeää: terveys ja hyvät läheissuhteet. Mieti kumpi niistä on tärkeämpi! No, ne hyvät suhteet. Jos sairastut, jäävät edes ne. Olemme ihmisiä vain suhteessa toisiimme. Onko meillä perhettä, ei riipu siitä.

Katri

________________________________________

Ihanat vuodet alkamassa! Olet jo saavuttanut lähes kaiken, nyt voit vain nauttia Vähintään 20-30 vuotta! Nainen on kukkeimmillaan ja mieskin, seksi on parasta, lasten kasvua ja elämänvalintoja on kiinnostavaa seurata, työssä jo osaat ja tiedät, koti alkaa olla maksettu, matkoja on mahdollisuus tehdä, uusia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita on mahdollisuus hankkia. Saa todella kukkia ja nauttia kaikesta! Tietysti kaikki edellä mainittu onnistuu vain, jos ei sairastu tai tule eroa, potkuja tai muuta katastrofia.

Hymmi, 65 v.

________________________________________

Tämä pitäisi tietenkin jo muistaa aiemminkin, mutta:

- ole sydämestäsi kiitollinen kaikesta mitä sinulla on

- HYMYILE ja nauti elämästä, kaikista pienistäkin asioista: aamu mennyt hyvin, työasia järjestyi, aurinko pilkisti pilvestä

- iloitse myös haasteista ,koska ne opettavat ja ohjaavat sinua elämässäsi ja osaat taas arvostaa uusia asioita

- ihan vain muista hengittää ja rentoudu hetkessä

- rakasta itseäsi, silloin on muidenkin helppo rakastaa sinua,ja pidä huolta kehostasi

- ei tarvitse koko ajan suorittaa , ole läsnä lastesi ja puolisosi yhteisessä ajassa

- nauti myös arjesta eikä vain loma-ajoista

- keskustelkaa kaikesta ja muistakaa kuunnella toisianne

Ihanaa elämää sinulle !! <3 <3

Marja M.

________________________________________

Sen jälkeen(kin) eletään täysipainoista arkea kaikkien rakkaiden kanssa. Aletaan vähitellen valmistautua lasten erilaisiin juhliin: rippijuhlat, yo-juhlat, naimisiin meno... Omatkin pyöreät vuosijuhlat seuraavat säännöllisesti 10 vuoden välein.

Useimmilla on myös odotettavissa lapsenlapsia. Ja niiden kasvun seuraaminen on elähdyttävää ja antoisaa. Kaikki kasvun vaiheet voi seurata läheltä, mutta niitä ei tarvitse itse hoitaa kaiken aikaa.

Eläkevuodet siintävät yhä lähempänä ja lähempänä. Vähitellen alkaa miettiä sitä, miten haluaa ne vuotensa viettää.

Tärkeintä on oma suhtautuminen tuleviin vuosiin ja niiden odottamiseen. Myönteisellä mielellä tapahtuva eläminen ja tulevan odottaminen kannattaa :)

Pirjo

________________________________________

Vuosien takainen työkaverini Matti väitti, että kun täyttää 40 voi laittaa polvet koukkuun ja mennä polkupyörätelineeksi Osuuskaupan eteen, koska muuhun ei enää kelpaa.

Traktorikauppiaan työkaveri

________________________________________

Sitten jatketaan vaan sitä sitku-elämää.... Sitku lapset menee / pääsee sinne tai tonne ja sitku ne muuttaa pois kotoa ja sitku.... Mutta kaiken voi tehdä nauttien matkasta!

PBM

________________________________________

Nautin elämästä: hoitamalla terveyttäni mm. ulkoilemalla ja kuntosalilla, matkustelen perheeni kanssa, nautin työstäni, eniten nautin olemalla perheeni kanssa, vietän aikaa ihanien ystävien kanssa, tapaan sukulaisia.

Äiti 2002

________________________________________

Sittenhän sitä vasta voi alkaa oppia elämää! Eihän se riitä, että saa kaiken tarvitsemansa, pitää oppia myös niiden kanssa. Ja elämästä voi oppia niin paljon enemmän kuin nuorempana kuvittelin edes mahdolliseksi. Ehkä tärkein oppi on, miten elää elämäänsä mielekkäästi, niin, että tekemisellä on tarkoitusta ja tuntee olevansa osa tekemistään, ei vaan suorittamassa erilaisia rooleja. Ja luopumaan pitää oppia, koska jos yli 40-vuotiaana yrittäisi pitää kaikesta mahdollisesta kiinni, se ei ensinnäkään onnistuisi, ja toiseksi elämästä tulisi liian täyttä. Arvojen punnitseminen auttaa valitsemaan, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Rosa

________________________________________

Oma 40 v juhlavuoteni oli muutosten vuosi, aluksi se tuntui vain rankalta, mutta jälkikäteen katsottuna kaikki ne olivat parannuksia. Miehestä tuli ex-mies, työpaikka vaihtui kiusaamisen takia parempaan, koti ja kotipaikka vaihtuivat, auton sijasta pääsen joukkoliikenteellä sujuvasti mihin tahansa. Lapsista tuli rohkeampia ja omatoimisempia, tosin vasta vuosien mittaan. Taloudellinen tilanne jopa parani, vain yhdet kukkaronnyörit jäi hallittavaksi. - Ja itse kaikkien muutosten myötä sain vihdoin alkaa olla just sellainen kuin halusin ja tehdä niitä asioita, joita pidän tärkeinä, 40-vuotiaana. Nyt 10v myöhemmin pakko sanoa: paras vuosikymmen elämästä nyt takana, ja seuraavaa sellaista odottelen...

Sologato

________________________________________

Sittenhän se elämä vasta alkaakin!

Silmät oikein avautuvat, osaa rauhoittua ja alkaa oikein elämään tätä elämää nauttien, kun kaikki on jo hankittu eikä tartte turhan perässä enää juosta. Sitten tulee lastenlapset ja niitten kanssa touhuilu ja muistakaa ihmiset matkustella, matkailu avartaa aina ja osaa arvostaa kotia, kun sinne jälleen palaa!

HS65

________________________________________

Avioero, omaisuudenjako, uusioperheet ja perhejuhlat

Juba

________________________________________

Elämä paranee vanhetessa. Ei enää välitä mitä muut ajattelevat tai miten pitäisi elää. "Vanhuus on viisautta" pitää mielestäni paikkansa. Alkaa miettiä elämää syvemmin ja siihen tulee jonkinlaista henkisyyttä. Ihana, ihana vanheneminen!

KooPee

________________________________________

Elämä alkaa kun täyttää 40 vuotta, sanoi lasteni isomummo. Ihmettelin, mitä hän oikein tarkoitti? Nyt tiedän. Minä, ennen hoikka ja sutjakkavartaloinen nainen aloin kerätä ympärilleni massaa. Ennen sain syödä mitä vain lihomatta. Neljänkympin jälkeen ei kärsinyt kuin ajatella herkkuja, niin lihoin kilon. Silloin alkoivat myös erilaiset krempat kropassa, "ikälisät". Selkää ja vaivasenluuta kolottaa vuorotellen. Lasten murrosikä toi omat väriläiskänsä elämään. Myös suhteeni omiin vanhempiini muuttui. Ennen omatoimiset ihmiset tulivat yhä enemmän riippuvaisiksi minusta. Lopulta koitti luopumisen tuska ja surutyön tuoma vahvuus; minä selvisin tästä.

Mielestäni 40 ikävuoteen saakka itsetuntooni vaikuttivat lapsena koetut asiat. Tuon ikäpykälän jälkeen aloin rakentamaan oman näköistä elämääni ja tyhjensin selkärepustani ikäviä, elämääni raskauttavia muistoja. Mietin, miten haluan loppuelämäni viettää. Sain rohkeutta toteuttaa haaveitani.

Täytän tänä vuonna 50. Lapset ovat hetki sitten lähteneet pesästä ja olen jälleen uuden kynnyksellä. Olen päättämässä 30 vuotta kestänyttä parisuhdetta. Astun uteliaana itsenäiseen elämään ja saan olla se, joksi itseni tunnen. Kaikkine kurttuineni tunnen itseni kauniiksi ja rohkeaksi. Minä olen minä ja mietin, mitähän elämä minulle vielä tarjoilee?

Älä pelkää täyttää 40. Päivääkään nuorempi en haluaisi olla. Tämä ikä on hyvä ikä!

Ilonkuplia rinnassa, iästä huolimatta

________________________________________

Omaan ITSEEN tutustuminen on tärkeää.

Sirpale

________________________________________

Neljänkympin jälkeen syntyi vauva. Isommat lapset ovat 17 ja 15. On nautinnollista ja onnellista seurata pienen elämän ihmeen kasvua. Samalla voi ottaa tovin etäisyyttä työelämään ja suunnata elämäänsä uudelleen. Maksettu asuntolaina antaa ihan uutta väljyyttä uuteen vauvavaiheeseen. Ja pienen vauhti pitää vanhankin vireessä.

Päivi

________________________________________

Tulee kerrallaan vuosi lisää sekä lapset, koti ja työ - ja monin verroin helpompi elämä! Toivottavasti nuori polvi ymmärtää oman vastuunsa perhe-elämässä = yhdessä tehdään ja yhdessä vastataan.

Tyvenessä souteleva

________________________________________

40 v mittarissa ja on aika nauttia elämästä!

Lasten jo kasvettua omatoimisiksi on taas mahdollista ottaa myös omaa aikaa ja tavata ystäviä ja harrastaa. On myös jo helppoa karata oman rakkaan puolison kanssa lemmenlomaa viettämään tietäen, että kyllä kotona pärjätään. Toisaalta on myös ihana tehdä lasten kanssa erilaisia juttuja, kun he tuntuvat jo tasavertaisimmalta. Töissä oma paikka ja asema on jo vakiintunut ja on enemmän itseluottamusta ottaa vaikka uusiakin haasteita vastaan. Kenties aloittaa jonkun aivan uuden opiskelu...Nautin myös suuresti keväällä ja kesällä pihan ja puutarhan hoidosta, kuinka kokonaan uusi maailma onkaan avautunut. 40 ja risat - elämän parasta aikaa!

marjo

________________________________________

Täytin 40v marraskuussa ja edelleen asun lapsuuskodissa vanhempien kanssa. Miestä ei ole eikä tule. Eläkkeellä olen ollut koko ajan. Kissa on päivän piristeenä. Päivät kuluvat tietokoneella pelatessa, kirjoja lukiessa ja television ääressä. Joskus on sukankudin tekeillä ja välillä käyn pienellä kävelylenkillä.

Pauliina

________________________________________

Voit panostaa täysipainoisesti työhösi tuntematta jatkuvasti tunnetta, että kotityöt ovat retuperällä ja lapset tarvitsisivat sinua. Olet saanut iloita lasten kasvusta ja ehkäpä seuraavaksi ylioppilasjuhlista, jännität heidän kanssaan opiskelupaikan saamista ja muuttoa omilleen. Lapset valmistuvat vähitellen ammatteihin ja on monenlaista aihetta juhlaan. Kohta voit alkaa valmistella lasten häitä ja pikkuhiljaa neuloa pieniä sukkia ja töppösiä. Minä olen iloinnut erityisesti uudesta seurusteluajasta oman puolisoni kanssa. Nyt meillä on aikaa iltaisin käydä vaikka pitsalla kahdestaan, tehdä kotiseuturetkiä kauniilla säällä tai kuljeskella ostoksilla kaikessa rauhassa kiirehtimättä ja tuntematta huonoa omaatuntoa, että joku kaipaa kotona ruokaa tai muuta huolenpitoa. Viikonloppuisin kukaan ei tule vaatimaan aamiaista ennen kukonlaulua ja ei tarvitse herätä korvatulehdustaan itkevän lapsen itkuun. Aikaa jää katsella luonnon kauneutta ja vaikka bongailla lintuja. Voit myös paremmin huomata apua tarvitsevan ystäväsi ja ehkä olla tukena hänen huolissaan. Parempaa iloa ei ole kuin auttaa jotakuta toista.

Vikke 55

________________________________________

Mitä elämää on jäljellä? Olen löytänyt itseni uudelleen sekä useat mielenkiinnon kohteet, jotka pienen lapsen hoidon ohella oli laitettava taka-alalle. Osallistun moniin eri harrastuksiin, esim. Akvarelli- ja öljyvärimaalausryhmään, aloitin ranskan opinnot, koska ranskankieli on aina kiehtonut minua. Sunnuntaisin voin herätä aikaisin huvin vuoksi, koska nuoriso nukkuu jo pidempään ja koti on minua varten aamutuimaan. Nautin ajasta 40 ja risat, vielä ei kolota joka paikkaan, korkeintaan saa lukulasit ja ilmankin vielä näkee jotain. Sydän ja mieli on kuin kaksikymppisellä, iho vain näyttää omia oikkujaan. Outoja viivoja ja naururyppyjä. Lisäksi lomakohteet aurinkorantojen uima-altailta on vaihtunut kaupunkikohteiksi nuorten kanssa tai voi lähteä vaikka rokkikonserttiin heidän kanssaan. Ja mikä parasta heikkoina hetkinä valoa elämään tuo Positiivarien mietelauseet ja kolumnit, joita luen säännöllisesti.

Heli66

________________________________________

Tulee ihana seesteisyys, kun voi olla oma itsensä, ei enää tarvitse esittää kenellekään mitään. Näin viisikymppisenä sanoisin, että 40 on paras ikä.

Tiina

________________________________________

Sisustamista, teatterissa käyntejä, ulkona syömistä, omaa aikaa ja lastenlapsia ootellessa. Ja sen jälkeen kaikki alkaa taas alusta. Lastenhoitoa, vaipan vaihtoa jne. niiden lastenlasten kanssa. Eli ihanaa elämää! :)

Mummu -58

________________________________________

Sitten (viimeistään)aletaan kasvaa henkisesti kukin omien arvojensa mukaisesti.

Pirre

________________________________________

Henkinen kypsyminen, negatiivisuudesta luopuminen, muiden mielipiteiden, valitusten välinpitämättömyys. Ilon aiheiden etsiminen.

Pasi

________________________________________

Kun täytät 40- vuotta niin tulevat seur. asiat.

- aikuiset lapset jotka lähtevät kotoa

- miehestä tulee todennäköisesti ex-miehesi

- krempat ja vaivat tulevat myös lisääntyen

- tulee enemmän lääkärin laskuja

Mutta vastapainoksi tulevat myös seur. asiat:

- enemmän omaa aikaa

- rauhallisempaa elämää

- omia harrastuksia

- elämän viisautta

- kokemuksia eri asioista ja elämän aloilta

- hyväksyt itsesi helpommin suurempia stressaamatta

Näin se vaan on. elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.

Paka

________________________________________

Neljästäkympistä alkaa uusi elämä. On riittävän kokenut ja elänyt uskaltaakseen olla oma itsensä, tarvitsematta hävetä tai peitellä mitään. On riittävän nuori nauttiakseen terveistä vuosista ja elämästä täysillä. On riittävän nuori olemaan vähän hullu, aloittamaan harrastukset josta on aina haaveillut, panostamaan vähän itsestään ja kehostaan huolehtimiseen, jotta myöhemmät vuodet sujuisivat mukavammin. Erittäin vapauttava ikä!

sata lasissa

________________________________________

Minun kohdallani lapset alkoivat ottaa eroa kotipesäänsä, eli irtautua siitä. Luultavasti murehdin sitä, ettei äiti ja isä enää olleetkaan niitä auktoriteetti-henkilöitä. Sisältöä elämääni sain luonnossa liikkumisesta, metsässä kulkemisesta, yhteisistä harrastuksista ja hiljaisuudesta. Sillä on hyvin voimaannuttava vaikutus. Parisuhteen laatu muuttui kahden hengen eloksi, kun se oli pitkään ollut me, perhe. Avioliitto tuli uuteen merkitykseen, paljon kahden keskisiä hetkiä, keskusteluja.

Lekku

________________________________________

40 -kympin jälkeen tulee 40 -kympin kriisi, juuri noista kysymyksessä mainituista syistä. On jo perhe, on jo työ ja on jo omaisuutta. Vielä reilut 100 vuotta sitten ihmisen eliniän odote oli 40 - 50 vuotta. Nyt 40 -kymppisinä meillä on odotettavissa vielä toinenkin elämä tai omasta näkökulmastamme siis toinen puolikas. Itse olen kärvistellyt tätä 40 -kympin kriisiäni kohta neljä vuotta. Helppoa ei ole ollut, mutta nyt päätöksiä olemme tehneet; olemme päättäneet erota 20 yhdessä olo vuoden jälkeen, muutan itse suunnittelemastani ja rakentamastani ok-talostamme pois, jonne vaimoni ja tyttäreni sekä koirani jäävät asumaan. Työnkuvani myös toimitusjohtajan tehtävistä vaihtuu kehitysjohtajaksi. Eli kaikki 40 -kympin kriisin "pelot" toteutuvat minun kohdaltani. Mutta ei niin pahaa, ettei hyvääkään. Elän mieluummin sinkkuna, kuin huonossa parisuhteessa; asun mieluummin rivitalossa, kuin ok-talossa (lue työlerillä), olen ehdottomasti paljon mieluummin yrityksen kehitysjohtaja, kuin toimitusjohtaja. Kahta asiaa suren yli kaiken; en näe tytärtäni enää päivittäin, enkä koiraani. Onneksi on keksitty puhelimet ja Skype, jotta voin edes jutella tyttäreni kanssa päivittäin. Kaipaan myös valtavasti aamulenkkejä koirani kanssa. Uskon kuitenkin, että tällä kaikella on tarkoituksensa ja se tarkoitus selviää minulle jonain kauniina päivänä. Uskon, että elämä on enemmän hyvä, kuin paha. Uskon, että me ihmiset olemme enemmän hyviä, kuin pahoja. Uskon, että minäkin saan kipuilujeni jälkeen olla, elää, iloita ja rakastaa! Nuo neljä edellä mainittua ovat mielestäni elämän tarkoitus.

Mies 40 + 4 = 44

________________________________________

Minulle kävi niin, että tyttö 20v, muutti pois kotoa opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle ja sitä tietä opiskelun työn ja avioliiton kautta lopullisesti pois. Poika asui kotona vielä kolme vuotta, mutta tie kulki samalla lailla tytön esimerkkiä noudattaen. Jäimme vaimon kanssa kahden, kunnes muutaman vuoden päästä tulivat ihanat lastenlapset (molemmilla lapsilla kaksi lasta ). Tässä se on aika mukavasti mennyt työn touhussa, harrastuksissa ja lastenlasten kasvua katsellessa.

Reipas

________________________________________

Ne mukavat vuodet ovat vasta toivon mukaan edessä :) Ja mahdollisuus nauttia kyseisistä asioista ja muista elämän iloista hyvinvoivana ja terveenä!

t. 40 ikävuotta lähestyvä

Sannukka



Ladataan kommentteja...
© 2017 Positiivarit Oy Vaihde (03) 882 160 Faksi (03) 882 1622 E-mail: positiivarit@positiivarit.fi Toteutus: Luovanet Oy Toimitusehdot      Käyttöehdot