Kiitos siitä, miten kerta kerran jälkeen jaksat pehmittää selkä- ja hartialihasteni muodostamaa betonikenttää! Usein olen illalla viimeinen tai melkein viimeinen asiakkaasi, mutta silti olet yhtä iloinen ja hyväntuulinen. Kanssasi on ilo rupatella (älähdysten ja vinkaisujen välissä) ja pois lähtiessä tuntee taas veren kiertävän jumipaikoissakin. Toivottavasti jaksat jatkaa samaan malliin vielä pitkään, vaikka työsi onkin fyysisesti erittäin raskasta. Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi!

-Sari S