Opettajat | Positiivarit

Lähetä oma kiitoksesi

Piritta Kontio, Rantaroustin koulu, Tyrnävä

Kiitokset kannustavasta opetuksesta ja ihanasta läsnäolosta lapseni kouluvuonna. Poika lähtee joka päivä samalla innolla kouluun, kun vastassa on ihminen, joka jaksaa olla tukena ja opettaa lämmöllä ja suurella sydämellä.

-Äiskä

Liisa Ängeslevä, Helsinki

Kiitos sinulle ihana kansakouluaikojeni opettaja Liisa Ängeslevä, joka 70-luvulla opetit meille musiikkia ja toimit myös kuoronjohtajana meille.

-Susanna

Nina, Freddi ja Maria, Öfvergårdin talli, Siuntio

Kiitos kuluneesta kaudesta!

-Malla

Pirjo Mäkilä sekä Tomi Maanoja, Uomarinteen koulu, Vantaa

Kiitos teille lämminhenkiset opettajat upeasta työstä, jota teette lastemme hyväksi!

-Oona

Anni & muut opettajat, TAKK, Tampere

Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa on ihan mahtava, kannustava fiilis. Tällaisiin \”mummi-ikään\” päässeisiin ihmisiinkin pystytään luomaan \”minä pystyn\”-tunne! Minä joka ikäni sanoin että: \”Ei ikinä opiskelemaan enään!\” , aloitan joka arkipäiväni innostuneena, oli sitten ETÄ-/LÄHIpäivä. Korona-ajan säädökset ja määräykset on mukautettu sujuvasti opiskelu-runkoon. Tsemppiä tsemppaajille!

-Päivi Pätevä

Eero Patrikka, Kärkölän yläaste ja lukio, Kärkölä

Eräällä kieltenopettajalla oli tapana jakaa meille oppilaille elämänkokemustaan kertomalla tarinoita: matkoilta joita oli tehnyt, maista joissa oli asunut sekä uusista kielistä ja kulttuureista joihin oli törmännyt. Jotkut vanhemmista pitivät metodia kummallisena. Tehtäviä meillä kuitenkin oli paljon. Muistan, kuinka toisinaan juputimme ylimääräisistä kielioppitehtävistä ja sanakirjojen ylenpalttisesta käytöstä. ”How would you say that in other words?” kuului eräs opettajan mielilauseista. Asiasta keskusteltiin luokassa. Opettajan vastaus jäi mieleeni: ”Jonakin päivänä te vielä kiitätte minua tästä.” Olen saanut kielitaidostani positiivista palautetta sekä töissä että vapaa-ajalla. En pelkää käyttää kieltä. Vaikka vieraskielisen ihmisen kohtaaminen oli pienessä kunnassa harvinaista, oivalsin opettajan tarinoista, että tärkeintä ei ole puhua oikein vaan tulla ymmärretyksi. Se, että huomaa omaavansa keskivertoa laajemman sanavaraston, lisää toki itseluottamusta. Ongelmatilanteissa minulla on lisäksi salainen työkalu. Kysyn itseltäni erään vanhan opettajan sanoin: ”How would you say that in other words?” Kiitos Eero. Vaikka pänttääminen välillä kyllästytti ja intimme sinulle vastaan, olit oikeassa.

-Katri

Irja ja Aimo Simola, Tampere

Olen viisilapsisen perheen kuopus. Asuin 10-vuotiaaksi syrjäisessä, pienessä kylässä maaseudulla. Isällä oli raskas työ ja äiti sairasteli paljon. He eivät jaksaneet huomioida minua tarpeeksi, vaan kuljin ikään kuin joukon jatkona. 60-luvulla eivät vanhemmat tainneet yleensäkään kiinnittää paljoakaan huomiota lasten koulunkäyntiin. Luokallani meitä oppilaita oli vain kaksi ja se toinen oppilas oli paljon minua parempi koulussa. Opettajamme oli etäinen auktoriteetti. Muutimme Tampereelle, jossa koulu oli lähellä, mutta luokallani oli 42 oppilasta. Hukuin joukkoon ja olin edelleen ns. näkymätön lapsi. Viidennen luokan alkaessa koululaisia jaettiin isoimmista kouluista kouluihin, joissa oli tilaa, ja niin minäkin halusin mennä luokkakaverini kanssa paljon pienempään kauempana olevaan Hyhkyn kouluun. Siellä opettajikseni tuli aivan ihana opettajapariskunta Irja ja Aimo Simola (nyt jo edesmenneet.) Hyvinä ja inhimillisinä opettajina he huomasivat minut, välittivät minusta ja kannustivat minua. Sen ansiosta aloin oppia ja kehittyä huimaa vauhtia ja olin viidennen ja kuudennen luokan priimus. Sen jälkeenkin opiskelu sujui hyvin. En tiedä, missä olisin ilman heitä. Oli suuri onni saada heidät opettajikseni.

-Vuokko

Aino Hyytiäinen, Juuan peruskoulu, yläaste, Juuka

En muista huonoa opettajaa olleenkaan eikä tämä Ainon muistaminen saa vähentää muiden ansioista, Ruusuja kaikille Juuan peruskoulun opettajille 1970-luvulla. Mutta kyllä Aino oli huippu jos vielä huomioi aiheensa eli suomen kieliopin \”tylsyyden\”. Oppitunnit eivät olleet tylsiä ja kieliopin tärkeyden ymmärsi tuntien myötä kirjallisuusintoinenkin oppilas. Hän oli iloinen, kaunis katsella ja inspiroiva! Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä eteen päin.

-Marja ent. Toivanen

Marja-Liisa Suuronen, Hyvinkään kansalaiskoulu, Hyvinkää

Marja-Liisa oli meidän luokanvalvoja ja köksänopettaja. Ihana, jämäkkä nainen. Minä koulukiusattuna olin vähän alamaissa ja kerroin kerran hänelle murheeni. Hän sanoi, ettei näin voi jatkua ja siitä paikasta lähdettiin rehtorin luo asiaa selvittämään. Hän vei asian siihen pisteeseen, että kerran kun olimme köksän tunnilla jotain silakkalaatikkoa tekemässä, luokan oveen koputetiin. Siellä seisoi 2 kiusaajaani, jotka pyysivät opettajalta, että voisinko mennä ovelle. Tytöt pyysivät anteeksi ja minä annoin anteeksi. Uskon, että opettaja Marja-Liisa sai sen aikaan. Olen kiitollinen vieläkin siitä!

-Eila

Helena Ruhanen, Alajärven yhteiskoulu, Alajärvi

Lukioaikana 70-luvun alkupuolella minulla oli jonkin aikaa äidinkielenopettajana Helena Ruhanen. Hän kirjoitti aineideni loppuun kannustavia viestejä. Mieleeni on jäänyt, kun hän kerran kirjoitti, että \”Kykenet ajattelemaan, Se tulee olemaan menestyksesi salaisuus\”, tai jotenkin siihen malliin. Muistelen häntä lämmöllä. Viestit merkitsivät minulle paljon.

-Tiina