Opettajat Opettajat

Olen viisilapsisen perheen kuopus. Asuin 10-vuotiaaksi syrjäisessä, pienessä kylässä maaseudulla. Isällä oli raskas työ ja äiti sairasteli paljon. He eivät jaksaneet huomioida minua tarpeeksi, vaan kuljin ikään kuin joukon jatkona. 60-luvulla eivät vanhemmat tainneet yleensäkään kiinnittää paljoakaan huomiota lasten koulunkäyntiin. Luokallani meitä oppilaita oli vain kaksi ja se toinen oppilas oli paljon minua parempi koulussa. Opettajamme oli etäinen auktoriteetti. Muutimme Tampereelle, jossa koulu oli lähellä, mutta luokallani oli 42 oppilasta. Hukuin joukkoon ja olin edelleen ns. näkymätön lapsi. Viidennen luokan alkaessa koululaisia jaettiin isoimmista kouluista kouluihin, joissa oli tilaa, ja niin minäkin halusin mennä luokkakaverini kanssa paljon pienempään kauempana olevaan Hyhkyn kouluun. Siellä opettajikseni tuli aivan ihana opettajapariskunta Irja ja Aimo Simola (nyt jo edesmenneet.) Hyvinä ja inhimillisinä opettajina he huomasivat minut, välittivät minusta ja kannustivat minua. Sen ansiosta aloin oppia ja kehittyä huimaa vauhtia ja olin viidennen ja kuudennen luokan priimus. Sen jälkeenkin opiskelu sujui hyvin. En tiedä, missä olisin ilman heitä. Oli suuri onni saada heidät opettajikseni.

-Vuokko

En muista huonoa opettajaa olleenkaan eikä tämä Ainon muistaminen saa vähentää muiden ansioista, Ruusuja kaikille Juuan peruskoulun opettajille 1970-luvulla. Mutta kyllä Aino oli huippu jos vielä huomioi aiheensa eli suomen kieliopin \”tylsyyden\”. Oppitunnit eivät olleet tylsiä ja kieliopin tärkeyden ymmärsi tuntien myötä kirjallisuusintoinenkin oppilas. Hän oli iloinen, kaunis katsella ja inspiroiva! Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä eteen päin.

-Marja ent. Toivanen

Marja-Liisa oli meidän luokanvalvoja ja köksänopettaja. Ihana, jämäkkä nainen. Minä koulukiusattuna olin vähän alamaissa ja kerroin kerran hänelle murheeni. Hän sanoi, ettei näin voi jatkua ja siitä paikasta lähdettiin rehtorin luo asiaa selvittämään. Hän vei asian siihen pisteeseen, että kerran kun olimme köksän tunnilla jotain silakkalaatikkoa tekemässä, luokan oveen koputetiin. Siellä seisoi 2 kiusaajaani, jotka pyysivät opettajalta, että voisinko mennä ovelle. Tytöt pyysivät anteeksi ja minä annoin anteeksi. Uskon, että opettaja Marja-Liisa sai sen aikaan. Olen kiitollinen vieläkin siitä!

-Eila

Lukioaikana 70-luvun alkupuolella minulla oli jonkin aikaa äidinkielenopettajana Helena Ruhanen. Hän kirjoitti aineideni loppuun kannustavia viestejä. Mieleeni on jäänyt, kun hän kerran kirjoitti, että \”Kykenet ajattelemaan, Se tulee olemaan menestyksesi salaisuus\”, tai jotenkin siihen malliin. Muistelen häntä lämmöllä. Viestit merkitsivät minulle paljon.

-Tiina

Siitä huolimatta, että olin kirjoittanut laudaturin englannin kielestä, sen lukeminen oli hidasta ja turhauttavaa. Keith avasi kokonaisen uuden maailman kertomalla, että kielen rakenteen vuoksi jokaista sanaa ei tarvitse ymmärtää, vain isompi merkitys. Satojen kirjojen jälkeen haluan lähettää lämpimät kiitokseni.

-Tuukka Järvinen

Kyllikki oli aina valoisa, reipas ja iloinen. Ja yleensä niin vauhdikas, että itsekin tempautui innokkaaseen oppimiseen:) Kyllikin ansiosta osaan äidinkieleni mielestäni hyvin. Pidän kirjoittamisesta ja lukemisesta, mistä kiitos myös Kyllikille!

-Oili, yo -77

Kiitos Ultsi, että jaksoit meitä. Olit mahtava. Toista ei ollut. Pojatkin muistavat..

-Matti Keihäs

Vuosina 1965-1968 hän oli opettajani alakoulussa, aivan ihana ja empaattinen persoona, jota muistelen edelleen lämmöllä. Kukaan muu opettaja elämäni varrella ei tehnyt moista vaikutusta!

-Marja Puijonrinteeltä

Maija opetti käsityöt niin perusteellisesti, että kun muistiinpanot otin esille 15v jälkeen, sain kasattua kangaspuut, luotua loimen sekä kaiken tehtyä, että pääsi kutomaan. Siitä ikuisesti Maijalle kiitos.

-Satu Torvikoski

Omakotitalomme paloi ollessani kolmannen luokan viimeisenä päivänä koulussa ennen kesäloman alkua vapunaattona. Opettajani otti minut koko kesäksi \’yksityisoppilaaksi\’ asuntoonsa kansakoulumme yläkertaan. Ollessani jo kuudennella luokalla hän patisti minut oppikoulun pääsykokeisiin ja kun läpäisin testin, minun oli mentävä yhteiskouluun isäni estelyistä huolimatta.

-Paavo