Mistä on voittajat tehty?

(c) Jääkiekkoliitto

Positiivarit ja Onnistujien klubi valitsi Jukka Jalosen vuonna 2011 Vuoden Positiivisimmaksi Pomoksi. Tässä kahdeksan vuoden takainen haastattelu.

Jukka Jalosen mukaan voittajajoukkueessa on lupa tehdä virheitä ja epäonnistua, kunhan vain antaa kaikkensa harjoituksissa ja peleissä. Asenne ratkaisee.

Vuoden 2011 Positiivisin Pomo, Jukka Jalonen on Suomen kaikkien aikojen menestynein jääkiekkovalmentaja. Viime kevään MM-kullan lisäksi hänellä on taskussaan olympiapronssi toissavuoden Vancouverin kisoista.

Todellisen läpimurtonsa Jalonen teki HPK:n valmentajana 2000-luvulla. Hän valmensi joukkuetta kuusi kautta ja nosti HPK:n peräti viisi kertaa mitaleille. Liigavalmentajan uran kruunasi vuoden 2006 Suomen mestaruus. Hänellä on ilmiömäinen kyky kaivaa esiin piilevä potentiaali varsin nimettömistäkin pelaajista. Monet pelaajat, jotka olivat muissa SM-liiga seuroissa olleet statistin roolissa, puhkesivat Jalosen kaudella kukkaan HPK:n riveissä.

Jääkiekkojoukkueen valmentaminen on johtamista pelkistyneimmillään: onnistuminen tai epäonnistuminen näkyy tulostaululla joka ilta. Kysyimme Jukalta miten voittajajoukkueita tehdään.

K: Millä kolmella sanalla määrittelisit itsesi valmentajana?

Jukka: Rehellinen, oikeudenmukainen ja intohimoinen.

K: Miten päädyit aikanaan jääkiekkovalmentajaksi?

Jukka: Pelasin jääkiekkoa 26-vuotiaaksi ja olen aina ollut koukussa lajiin. Vuonna 1988 valmistuin liikunnanopettajaksi, mutta tein niitä töitä vain vuoden. Sen jälkeen aloitin valmennuspäällikkönä Ilveksessä ja sinä aikana, eli vuosina 1989-1992, aloin huomata, että valmentaminen voisi olla minun juttuni.

K: Millaisia ominaisuuksia valmentajalta vaaditaan?

Jukka: Pääosin valmentaminen on johtamista, eli vaatimukset liittyvät vahvasti ihmisten käsittelyyn ja motivointiin yksilöinä ja ryhmänä. Valmentajan pitää olla oikeudenmukainen ja vaativa, mutta reilu. Hänen on osattava osaltaan luoda positiivista ilmapiiriä.

K: Miten maajoukkuevalmentajan työ eroaa seurajoukkueen valmentajan hommista?

Jukka: Isoin ero on valmentamiseen käytetty aika, mikä asettaa haasteen luottamuksellisen valmentaja-pelaaja -suhteen synnyttämiselle. Maajoukkueessa se on vaikeampaa, koska aikaa on vähemmän ja tiettyjä pelaajia pääsee valmentamaan erittäin harvoin. Lisäksi paineet maajoukkueessa koko kansan joukkueena ovat kovemmat.

K: Olet valmennuksessa halunnut mennä omien sanojesi mukaan ”positiivisen kautta, eli rakastaa voittamista enemmän kuin vihata häviämistä”. Miksi se toimii paremmin?

Jukka: Jos haluaa voittaa sen vuoksi, että vihaa häviämistä, joutuu jatkuvasti elämään negatiivisten tunteiden ­– kuten pelko, ahdistus ja viha – kanssa, mikä ei ole kovin miellyttävää. Jos taas haluaa voittaa ja menestyä siksi, että rakastaa ja nauttii siitä, ovat tunteet luonnollisesti positiiviset ja päivittäinen työskentely on mielekkäämpää.

K: Miten positiivinen ote näkyy jokapäiväisessä valmennustyössä?

Jukka: Aina en valitettavasti pysty olemaan niin positiivinen kuin haluaisin. Varsinkin otteluissa olen toisinaan liian äkkipikainen ja negatiivinen. Puhun kuitenkin mieluummin niistä asioista, joita haluan pelaajien ja joukkueen tekevän enkä niistä asioista, joita en halua tapahtuvan.

K: Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Jukka: Pyrin välttämään virheistä jauhamista ja keskityn enemmän tulevaisuuteen eli siihen, mitä seuraavaksi on tehtävä ja miten. Esimerkiksi sanon ”Lauotaan maalia kohti!” enkä ”Ei lauota ohi!” tai ”Otetaan vain fiksuja jäähyjä!” enkä ”Ei oteta tyhmiä jäähyjä!” tai ”Ollaan huolellisia kiekon kanssa siniviivoilla!” enkä ”Ei kiekonmenetyksiä siniviivoilla!”

K: Miten viime kevään MM-joukkue koottiin, mikä teki siitä maailman parhaan?

Jukka: Pyrimme roolittamaan joukkueen niin, että kaikki saisivat käyttää omassa roolissaan omia vahvuuksiaan. Lisäksi yksi tärkeimmistä kriteereistä oli henkinen lujuus, eli kyky saada maksimi irti itsestä kovassa paineessa.

K: Maailmanmestaruuden jälkeen sanoit, että se oli “Mikko Koivun joukkue”. Mitä tarkoitit sillä?

Jukka: Voittaminen vaatii aina poikkeuksellista johtajuutta pelaajistosta. Meillä oli keväällä monta huippu-leaderia jäällä ja kopissa, mutta Mikon periksiantamattomuus ja voitontahto ovat aivan huikealla tasolla. Ilman Mikkoa emme olisi voittaneet, eli siinä mielessä olimme ”Mikon joukkue”. Kaikki pelaajat ovat menestymisen kannalta arvokkaita, mutta aina pitää jonkun tai joidenkin pelaajien nousta muiden yläpuolelle henkisesti vaativissa tilanteissa ja näyttää muille esimerkkiä.

K: Miten määrittelisit voittajajoukkueen?

Jukka: Voittajajoukkueessa kaikki – sekä pelaajat että johtoryhmä – ovat täysin sitoutuneet omaan tehtäväänsä. Jokainen arvostaa omaa ja muiden rooleja, ja kaikki myös luottavat itseensä ja muihin. Voittajajoukkueessa erilaisuus on voimavara ja keskittyminen tekemiseen ja tähän hetkeen – juuri tässä, juuri nyt! – on tapissaan.

Voittajajoukkueessa on lupa tehdä virheitä ja epäonnistua, kunhan vain antaa kaikkensa otteluissa ja harjoituksissa. Joukkue on kärsivällinen ja luottaa omaan tapaansa harjoitella ja pelata. Lisäksi voittajajoukkueessa on positiivinen ilmapiiri, koska kommunikointi ja vuorovaikutus on avointa, palautteen antaminen säännöllistä sekä toiminta rehellistä ja oikeudenmukaista.

K: Kauanko aiot jatkaa maajoukkuevalmentajana?

Jukka: Tämän hetken sopimukseni loppuu 2013 kisoihin. Sen jälkeisestä ajasta ei ole vielä mitään hajua. Yritän pitää ajatukseni omien oppieni mukaisesti tässä hetkessä.

K: Miten valmentaja pitää omasta kunnostaan huolta?

Jukka: Opettelen golfin peluuta, ja se on erinomaista vastapainoa valmentamiselle. Lisäksi luen paljon, kalastelen kesällä ja käyn pari kolme kertaa viikossa kuntosalilla.

-Toimittaja/Haastattelija: Reino Rasilainen